(1)

Ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen, jäljempänä ’ilmastopuitesopimus’, nojalla 12 päivänä joulukuuta 2015 hyväksytty Pariisin sopimus, jäljempänä ’Pariisin sopimus’ (4), tuli voimaan 4 päivänä marraskuuta 2016. Pariisin sopimuksen osapuolet ovat sopineet, että maapallon keskilämpötilan nousu pidetään selvästi alle kahdessa celsiusasteessa verrattuna esiteollisella kaudella vallinneisiin tasoihin ja että jatketaan toimia lämpötilan nousun rajoittamiseksi 1,5 celsiusasteeseen verrattuna esiteollisella kaudella vallinneisiin tasoihin. Tätä sitoumusta on vahvistettu hyväksymällä 13 päivänä marraskuuta 2021 ilmastopuitesopimuksen puitteissa Glasgow’n ilmastosopimus, jossa Pariisin sopimuksen osapuolten kokouksena toimiva ilmastopuitesopimuksen osapuolten konferenssi toteaa, että ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat huomattavasti pienemmät, jos keskilämpötila nousee kahden celsiusasteen sijasta 1,5 celsiusasteeseen, ja päättää jatkaa toimia keskilämpötilan nousun rajoittamiseksi 1,5 celsiusasteeseen.

(2)

Joulukuun 11 päivänä 2019 annetussa komission tiedonannossa ”Euroopan vihreän kehityksen ohjelma”, jäljempänä ’Euroopan vihreän kehityksen ohjelma’, esitellään uusi kasvustrategia, jolla pyritään tekemään unionista kestävä, oikeudenmukainen ja vauras yhteiskunta, jonka talous on moderni, resurssitehokas ja kilpailukykyinen, samalla kun kasvihuonekaasujen nettopäästöistä pyritään eroon viimeistään vuonna 2050 ja talouskasvuun pyritään lisäämättä resurssien käyttöä. Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteena on myös ennallistaa, suojella, säilyttää ja lisätä unionin luonnonpääomaa sekä suojella kansalaisten terveyttä ja hyvinvointia ympäristöön liittyviltä riskeiltä ja vaikutuksilta. Tiedonannossa todetaan myös, että siirtymän olisi oltava oikeudenmukainen ja osallistava siten, että ketään ei jätetä jälkeen.

(3)

Antamalla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/1119 (5) unioni on kirjannut lainsäädäntöön tavoitteen saavuttaa koko talouden ilmastoneutraalius viimeistään vuoteen 2050 mennessä sekä pyrkimyksen saavuttaa sen jälkeen negatiiviset päästöt. Mainitussa asetuksessa myös vahvistetaan sitovaksi unionin sisäiseksi tavoitteeksi kasvihuonekaasujen nettopäästöjen (päästöt poistumien vähentämisen jälkeen) vähentäminen vähintään 55 prosentilla vuoden 1990 tasoista vuoteen 2030 mennessä. Kaikkien talouden alojen odotetaan edistävän tämän tavoitteen saavuttamista.

(4)

Eurooppa-neuvoston päätelmissä 10 ja 11 päivältä joulukuuta 2020 vahvistettiin unionin sisäinen sitova tavoite kasvihuonekaasujen nettopäästöjen vähentämisestä ja painotettiin samalla oikeudenmukaisuus- ja solidaarisuusnäkökohtien merkitystä ja sitä, että ketään ei jätetä jälkeen. Nämä päätelmät vahvistettiin 24–25 päivänä toukokuuta 2021 annetuissa Eurooppa-neuvoston päätelmissä, joissa Eurooppa-neuvosto pyysi komissiota esittämään pikaisesti lainsäädäntöpakettinsa sekä perusteelliset arviot ympäristöön liittyvistä, taloudellisista ja yhteiskunnallisista vaikutuksista jäsenvaltioissa.

(5)

Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevassa toimintasuunnitelmassa, joka vahvistettiin 24–25 päivänä kesäkuuta 2021 annetuissa Eurooppa-neuvoston päätelmissä, korostetaan tarvetta vahvistaa sosiaalisia oikeuksia ja Euroopan sosiaalista ulottuvuutta kaikissa unionin politiikoissa. Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin periaatteen 20 mukaan ”jokaisella on oikeus laadukkaisiin peruspalveluihin, joita ovat esimerkiksi vesihuolto-, puhtaanapito-, energia-, liikenne- ja rahoituspalvelut sekä digitaalinen tietoliikenne. Tällaisten palvelujen saatavuuteen on tarjottava tukea niitä tarvitseville”.

(6)

Toukokuun 8 päivänä 2021 annetussa Porton julistuksessa vahvistettiin Eurooppa-neuvoston lupaus edetä kohti oikeudenmukaista siirtymää lujittavaa sosiaalista Eurooppaa ja sen aikomus syventää edelleen päättäväisesti Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin täytäntöönpanoa unionin tasolla ja kansallisesti ottaen asianmukaisesti huomioon asiaankuuluvat toimivaltuudet sekä toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteet.

(7)

Ilmastoneutraaliutta koskevan sitoumuksen täytäntöönpanemiseksi unionin ilmasto- ja energialainsäädäntöä on tarkistettu ja muutettu kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen nopeuttamiseksi.

(8)

Näillä muutoksilla on erilaisia taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia talouden eri aloihin, kansalaisiin ja jäsenvaltioihin. Erityisesti sen, että rakennusten, tieliikenteen ja muiden toimialojen, jotka vastaavat muita kuin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY (6) liitteen I soveltamisalaan kuuluvia teollisuuden toimintoja, kasvihuonekaasupäästöt sisällytetään kyseisen direktiivin soveltamisalaan, olisi annettava taloudellinen lisäkannustin investoida fossiilisten polttoaineiden kulutuksen vähentämiseen ja siten nopeutettava kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä. Yhdessä muiden toimenpiteiden kanssa tämän pitäisi keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä osaltaan vähentää energiaköyhyyttä ja liikenneköyhyyttä, vähentää rakennuksista ja tieliikenteestä aiheutuvia kustannuksia ja tarjota tarvittaessa uusia mahdollisuuksia laadukkaiden työpaikkojen luomiseen ja kestäviin investointeihin, jotka ovat täysin linjassa Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden kanssa.

(9)

Näiden investointien rahoittamiseen tarvitaan kuitenkin resursseja. Ennen tällaisten investointien tekemistä kotitalouksille ja liikenteen käyttäjille koituvat lämmitys-, jäähdytys- ja ruoanlaittokustannukset sekä tieliikenteestä aiheutuvat kustannukset todennäköisesti kasvavat, kun polttoaineiden toimittajat, joille on asetettu rakennusten ja tieliikenteen päästökauppajärjestelmän mukaisia velvoitteita, siirtävät hiilidioksidikustannukset kuluttajille.

(10)

Ilmastosiirtymällä on taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia, joita on vaikea arvioida etukäteen. Kunnianhimoisempien ilmastotavoitteiden saavuttaminen edellyttää merkittävän suuria julkisia ja yksityisiä resursseja. Investoinnit energiatehokkuustoimenpiteisiin ja uusiutuvaan energiaan perustuviin lämmitysjärjestelmiin, kuten lämmitys sähkökäyttöisillä lämpöpumpuilla, kaukolämpö ja -jäähdytys sekä osallistuminen uusiutuvan energian yhteisöihin, ovat kustannustehokas keino vähentää tuontiriippuvuutta ja päästöjä samalla kun parannetaan unionin häiriönsietokykyä. Haavoittuville kotitalouksille, haavoittuville mikroyrityksille ja haavoittuville liikenteen käyttäjille on tarpeen osoittaa kohdennettua rahoitusta.

(11)

Fossiilisten polttoaineiden hinnannousu voi vaikuttaa suhteettomasti haavoittuviin kotitalouksiin, haavoittuviin mikroyrityksiin ja haavoittuviin liikenteen käyttäjiin, jotka käyttävät entistä suuremman osan tuloistaan energiaan ja liikenteeseen, joilla ei ole tietyillä alueilla mahdollisuutta käyttää vaihtoehtoisia, kohtuuhintaisia liikkumis- ja liikenneratkaisuja ja joilla ei ehkä ole taloudellisia valmiuksia investoida fossiilisten polttoaineiden kulutuksen vähentämiseen. Sellaisilla maantieteellisillä erityispiirteillä kuin saaret, syrjäisimmät alueet, maaseutualueet tai syrjäseudut, vaikeapääsyiset reuna-alueet, vuoristoalueet ja kehityksestä jälkeen jääneet alueet voi olla erityisiä liikenneköyhyyteen liittyviä vaikutuksia kotitalouksien, mikroyritysten ja liikenteen käyttäjien haavoittuvuuteen. Nämä maantieteelliset erityispiirteet olisi siksi otettava huomioon valmisteltaessa toimenpiteitä ja investointeja, joilla tuetaan haavoittuvia kotitalouksia, haavoittuvia mikroyrityksiä ja haavoittuvia liikenteen käyttäjiä, aina kun se on tapauksen mukaan tarpeellista.

(12)

Osa tuloista, jotka saadaan rakennusten, tieliikenteen ja muiden toimialojen sisällyttämisestä direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan, olisi käytettävä kyseisestä sisällyttämisestä aiheutuvien sosiaalisten vaikutusten käsittelyyn, jotta siirtymä olisi oikeudenmukainen ja osallistava ja että ketään ei jätettäisi jälkeen. Tällä asetuksella perustetun sosiaalisen ilmastorahaston, jäljempänä ’rahasto’, kokonaismäärässä olisi otettava huomioon hiilestä irtautumisen tavoitetaso, kun rakennusten, tieliikenteen ja muiden toimialojen kasvihuonekaasupäästöt sisällytetään direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan.

(13)

Nykyisen energiaköyhyyden määrän näkökulmasta on sitäkin tärkeämpää käyttää osa tuloista niiden sosiaalisten vaikutusten käsittelyyn, joita aiheutuu rakennusten, tieliikenteen ja muiden toimialojen sisällyttämisestä direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan. Energiaköyhyys tarkoittaa tilannetta, jossa kotitalouksilla ei ole mahdollisuutta hankkia keskeisiä energiapalveluja, jotka luovat perustan kohtuulliselle elintasolle ja terveydelle, kuten lämmityksen kautta saatavaa riittävää lämpöä, jäähdytystä, kun lämpötilat nousevat, valaistusta ja sähkölaitteiden käyttöön tarvittavaa energiaa. Vuonna 2021 tehdyssä unionin laajuisessa tutkimuksessa noin 34 miljoonaa eurooppalaista eli lähes 6,9 prosenttia unionin väestöstä totesi, ettei heillä ollut varaa lämmittää kotiaan riittävästi. Energiaköyhyys on siis suuri haaste unionille. Vaikka sosiaalisella hinnoittelulla tai tilapäisellä suoralla tulotuella voidaan tarjota lyhyellä aikavälillä välitöntä apua energiaköyhyydestä kärsiville kotitalouksille, vain kohdennetuilla rakenteellisilla toimenpiteillä, erityisesti rakennusten perusparannuksilla, myös uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian saatavuuden ja uusiutuvien energianlähteiden edistämistä koskevien kotitalouksille kohdennettujen tiedotus- ja valistustoimien muodossa, sekä sellaisilla rakennusten perusparannuksilla, joilla edistetään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2010/31/EU (7) asetettujen tavoitteiden saavuttamista, voidaan tarjota kestäviä ratkaisuja ja tukea tehokkaasti energiaköyhyyden torjumista. Tämän asetuksen mukaista energiaköyhyyden määritelmää olisi voitava päivittää, jotta se vastaa energiatehokkuudesta annettavasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivistä (uudelleenlaadittu) käytävien neuvottelujen tulosta.

(14)

Energiankysyntää voitaisiin saada vähennettyä omaksumalla rakennusten perusparannuksiin kokonaisvaltainen lähestymistapa, jossa otetaan tehokkaammin huomioon syrjäytymisvaarassa olevat henkilöt eli ne, jotka unionissa kärsivät eniten energiaköyhyydestä. Rahastosta rakennusalalle annettavalla tuella olisi sen vuoksi pyrittävä parantamaan energiatehokkuutta, mikä vähentäisi kunkin kotitalouden energiankulutusta, toisi säästöjä ja tarjoaisi näin ollen yhden keinon torjua energiaköyhyyttä. Direktiivin 2010/31/EU tarkistaminen loisi perustan näiden tavoitteiden saavuttamiselle, ja se olisi siksi otettava huomioon tätä asetusta täytäntöönpantaessa.

(15)

Koska liikenneköyhyyttä ei ole vielä määritelty unionin tasolla, tätä asetusta varten olisi otettava käyttöön tällainen määritelmä. Liikenneköyhyydestä voi tulla entistä kiireellisempi ongelma, kuten todetaan oikeudenmukaisesta siirtymisestä ilmastoneutraaliuteen 16 päivänä kesäkuuta 2022 annetussa neuvoston suosituksessa (8), ja se voi heikentää erityisesti haavoittuvien henkilöiden ja kotitalouksien pääsyä olennaisiin sosioekonomisiin toimiin ja palveluihin, kuten työllisyyteen, koulutukseen ja terveydenhuoltoon. Liikenneköyhyyden taustalla vaikuttaa usein yksi tai useampi tekijä, kuten matala palkka, korkeat polttoainekustannukset tai kohtuuhintaisen tai helposti saatavilla olevan yksityisen tai julkisen liikenteen puuttuminen. Liikenneköyhyys voi kohdistua erityisesti henkilöihin ja kotitalouksiin maaseutu-, saaristo-, syrjäseutu- ja vuoristoalueilla sekä syrjäisillä ja vaikeapääsyisillä tai vähemmän kehittyneillä alueilla, myös vähemmän kehittyneillä kaupunkien kehysalueilla ja syrjäisimmillä alueilla.

(16)

Olisi perustettava rahasto, josta myönnetään varoja jäsenvaltioille niiden sellaisten politiikkojen tukemiseksi, joilla puututaan rakennusten ja tieliikenteen päästökauppajärjestelmän käyttöönotosta haavoittuviin kotitalouksiin, haavoittuviin mikroyrityksiin ja haavoittuviin liikenteen käyttäjiin kohdistuviin sosiaalisiin vaikutuksiin. Tämä olisi toteutettava erityisesti tilapäisellä suoralla tulotuella sekä toimenpiteillä ja investoinneilla, joiden tarkoituksena on vähentää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista parantamalla rakennusten energiatehokkuutta ja vähentämällä rakennusten lämmityksen ja jäähdytyksen hiilidioksidipäästöjä, riippumatta siitä, kuka omistaa kyseiset rakennukset, mihin kuuluu myös uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian integrointi, sekä parantamalla päästöttömän ja vähäpäästöisen liikkumisen ja liikenteen saatavuutta haavoittuvien kotitalouksien, haavoittuvien mikroyritysten ja haavoittuvien liikenteen käyttäjien hyväksi. Huomiota on kiinnitettävä vuokra-asumisen eri muotoihin, myös yksityisillä vuokramarkkinoilla. Toimenpiteisiin voitaisiin sisällyttää myös rahoitustuki tai verokannustimet, kuten perusparannuskustannusten vähentäminen vuokrasta, jotta voidaan ottaa huomioon vuokralla ja sosiaaliperusteisissa asunnoissa asuvat.

(17)

Kunkin jäsenvaltion olisi toimitettava komissiolle ilmastotoimien sosiaalisen tuen suunnitelma, jäljempänä ’suunnitelma’. Suunnitelmat olisi toimitettava 30 päivään kesäkuuta 2025 mennessä, jotta ne ehditään käsitellä perusteellisesti ja ajoissa. Suunnitelmiin olisi sisällytettävä omana osuutenaan investoinnit, joilla edistetään pitkän aikavälin ratkaisuna vähentämistä riippuvuutta fossiilisista polttoaineista, ja niissä voitaisiin harkita muita toimenpiteitä, kuten tilapäistä suoraa tulotukea kielteisten tulovaikutusten lieventämiseksi lyhyemmällä aikavälillä. Suunnitelmilla olisi pyrittävä kahteen tavoitteeseen. Ensinnäkin niiden olisi tarjottava haavoittuville kotitalouksille, haavoittuville mikroyrityksille ja haavoittuville liikenteen käyttäjille tarvittavat resurssit, joilla rahoitetaan ja toteutetaan investoinnit energiatehokkuuteen, lämmityksen ja jäähdytyksen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen sekä päästöttömiin ja vähäpäästöisiin ajoneuvoihin ja liikkumiseen, myös arvosetelien, tukien tai nollakorkoisten lainojen muodossa. Toiseksi niillä olisi lievennettävä fossiilisten polttoaineiden hinnannousun vaikutuksia kaikkein haavoittuvimpiin ja siten estettävä energiaköyhyys ja liikenneköyhyys siirtymäkaudella, kunnes tällaiset investoinnit on toteutettu. Suunnitelmilla voitaisiin tukea kohtuuhintaisen energiatehokkaan asumisen saatavuutta, sosiaalinen asuntotuotanto mukaan luettuna. Kun jäsenvaltiot toteuttavat toimenpiteitä haavoittuvien liikenteen käyttäjien tukemiseksi, niiden olisi voitava asettaa suunnitelmissaan etusijalle nollapäästöisille ajoneuvoille annettava tuki, mikäli se on kohtuuhintainen ja toteuttamiskelpoinen ratkaisu.

(18)

Jäsenvaltioilla, jotka kuulevat alue- ja paikallisviranomaisia, talouselämän osapuolia, työmarkkinaosapuolia ja asiaankuuluvia kansalaisjärjestöjä, on parhaat edellytykset laatia ja toteuttaa ja tarvittaessa tarkistaa suunnitelmia, jotka on mukautettu ja kohdennettu niiden paikallisiin, alueellisiin ja kansallisiin olosuhteisiin, asianomaisilla aloilla noudatettaviin politiikkoihin ja muiden asiaankuuluvien unionin varojen suunniteltuun käyttöön. Olisi järjestettävä sidosryhmien julkinen kuuleminen aina, kun komission edellytetään arvioivan tiettyä suunnitelmaa. Näin voidaan parhaiten ottaa huomioon useiden eri tilanteiden moninaisuus, paikallis- ja aluehallinnon, talouselämän osapuolten ja työmarkkinaosapuolten, asiaankuuluvien kansalaisjärjestöjen, tutkimus- ja innovointilaitosten, toimialan sidosryhmien ja työmarkkinaosapuolten edustajien erityistietämys sekä kansalliset olosuhteet ja edistää haavoittuvassa asemassa oleville annettavan yleisen tuen vaikuttavuutta ja tehokkuutta.

(19)

Suunnitelmat olisi laadittava tiiviissä yhteistyössä komission kanssa ja annetun mallin mukaisesti. Liiallisen hallinnollisen rasitteen välttämiseksi jäsenvaltioiden olisi voitava tehdä vähäisiä mukautuksia suunnitelmiin tai korjata niihin jääneitä kirjoitusvirheitä yksinkertaisesti ilmoittamalla komissiolle näistä muutoksista. Vähäisellä muutoksella olisi tarkoitettava alle 5 prosentin lisäystä tai vähennystä suunnitelmassa olevaan tavoitteeseen nähden.

(20)

Oikeudenmukaisen ilmastoneutraaliuteen siirtymisen kannalta keskeistä on varmistaa, että toimenpiteet ja investoinnit kohdennetaan erityisesti energiaköyhyydestä kärsiviin kotitalouksiin tai haavoittuviin kotitalouksiin, haavoittuviin mikroyrityksiin ja haavoittuviin liikenteen käyttäjiin. Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä edistävillä tukitoimenpiteillä olisi autettava jäsenvaltioita puuttumaan rakennus- ja tieliikennealojen päästökaupasta aiheutuviin sosiaalisiin vaikutuksiin.

(21)

Odotettaessa näiden investointien vaikutusta kustannusten ja päästöjen vähentämiseen, hyvin kohdennettu suora tulotuki haavoittuville kotitalouksille ja haavoittuville liikenteen käyttäjille vähentäisi osaltaan energia- ja liikkumiskustannuksia ja tukisi oikeudenmukaista siirtymää. Suora tulotuki olisi katsottava tilapäiseksi toimenpiteeksi, jolla tuetaan hiilestä irtautumista asuntotuotannon ja liikenteen aloilla. Tuki ei olisi pysyvä, koska sillä ei puututa energiaköyhyyden ja liikenneköyhyyden perimmäisiin syihin. Tällainen tuki olisi kohdistettava ainoastaan välittömiin vaikutuksiin, joita aiheutuu rakennusten ja tieliikenteen kasvihuonekaasupäästöjen sisällyttämisestä direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan, eikä sitä pitäisi kohdistaa sähkö- tai lämmityskustannuksiin, jotka liittyvät sähkön ja lämmön tuotannon sisällyttämiseen kyseisen direktiivin soveltamisalaan. Tällaisen suoran tulotuen saamisen olisi oltava ajallisesti rajoitettua. Suoraa tulotukea saaviin olisi kohdennettava yleisenä tuensaajaryhmänä toimenpiteitä ja investointeja, joiden tarkoituksena on auttaa tuensaajat tosiasiallisesti pois energiaköyhyydestä ja liikenneköyhyydestä. Suunnitelmiin olisi siksi sisällytettävä suora tulotuki edellyttäen, että niihin sisältyy myös suoraa tulotukea saaville haavoittuville kotitalouksille ja haavoittuville liikenteen käyttäjille kohdistettuja vaikutuksiltaan pysyviä toimenpiteitä tai investointeja.

(22)

Jäsenvaltioiden olisi toteutettava valistustoimia haavoittuvien kotitalouksien, haavoittuvien mikroyritysten ja haavoittuvien liikenteen käyttäjien keskuudessa tarjoamalla kohdennettua, helposti saatavilla olevaa ja kohtuuhintaista tietoa, koulutusta ja neuvontaa kustannustehokkaista toimenpiteistä ja investoinneista ja saatavilla olevasta tuesta, myös rakennusten energiakatselmusten muodossa, sekä räätälöidyistä energia-alan konsultoinneista tai räätälöidyistä liikkumisen hallintapalveluista.

(23)

Kun otetaan huomioon ilmastonmuutoksen torjumisen merkitys Pariisin sopimuksen sitoumusten mukaisesti ja sitoutuminen Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteisiin, tämän asetuksen mukaisten toimenpiteiden ja investointien on tarkoitus olla yhteneväisiä sen tavoitteen kanssa, jonka mukaan vähintään 30 prosenttia kaikista neuvoston asetuksessa (EU, Euratom) 2020/2093 (9) säädetyn vuosia 2021–2027 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen, jäljempänä ’vuosien 2021–2027 monivuotinen rahoituskehys’, mukaisista unionin määrärahoista ja kaikista neuvoston asetuksella (EU) 2020/2094 (10) perustetun Euroopan unionin elpymisvälineen määrärahoista sekä vähintään 37 prosenttia Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2021/241 (11) perustetun elpymis- ja palautumistukivälineen määrärahoista olisi käytettävä ilmastotavoitteiden valtavirtaistamiseen. Toimenpiteiden ja investointien on myös tarkoitus olla yhdenmukaisia sen tavoitteen kanssa, jonka mukaan vuosien 2021–2027 monivuotisen rahoituskehyksen vuotuisista menoista 7,5 prosenttia osoitetaan luonnon monimuotoisuutta koskeviin tavoitteisiin vuonna 2024 ja 10 prosenttia vuosina 2026 ja 2027 ottaen samalla huomioon ilmastotavoitteiden ja luonnon monimuotoisuutta koskevien tavoitteiden päällekkäisyydet.

Tätä varten olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/1060 (12) liitteessä I esitettyä menetelmää rahaston menojen seuraamiseksi. Rahastosta olisi tuettava toimenpiteitä ja investointeja, jotka noudattavat kaikilta osin unionin ilmasto- ja ympäristönormeja ja -painopisteitä ja ovat Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/852 (13) 17 artiklassa tarkoitetun ”ei merkittävää haittaa” -periaatteen mukaisia. Suunnitelmiin olisi sisällytettävä ainoastaan tällaisia toimenpiteitä ja investointeja. Suorilla tulotukitoimenpiteillä olisi pääsääntöisesti katsottava olevan vain pieni ennakoitavissa oleva vaikutus ympäristötavoitteisiin, joten niiden olisi katsottava olevan ”ei merkittävää haittaa” -periaatteen mukaisia. Komission olisi annettava jäsenvaltioille teknisiä ohjeita hyvissä ajoin ennen suunnitelmien laatimista. Ohjeissa olisi selittävä, miten toimenpiteissä ja investoinneissa on määrä noudattaa ”ei merkittävää haittaa” -periaatetta.

(24)

Energiaköyhyys ja liikenneköyhyys kohdistuu suhteettomasti naisiin, erityisesti yksinhuoltajaäiteihin, joiden osuus yksinhuoltajaperheistä on 85 prosenttia, sekä yksin eläviin naisiin, vammaisiin naisiin ja yksin asuviin ikääntyneisiin naisiin. Lisäksi naisilla on erilaiset ja monimutkaisemmat liikkumistottumukset. Lapsiköyhyysriski on erityisen suuri yksinhuoltajaperheissä, joissa on huollettavia lapsia. Suunnitelmien laadinnan ja täytäntöönpanon kaikissa vaiheissa olisi ylläpidettävä ja edistettävä sukupuolten tasa-arvoa ja yhtäläisiä mahdollisuuksia kaikille, näiden tavoitteiden valtavirtaistamista ja vammaisten henkilöiden esteettömyysoikeuksia sen varmistamiseksi, että ketään ei jätetä jälkeen.

(25)

Aktiiviset asiakkaat, kansalaisten energiayhteisöt ja uusiutuvan energian vertaiskauppa voivat auttaa jäsenvaltioita saavuttamaan tämän asetuksen tavoitteet kansalaislähtöisen alhaalta ylöspäin suuntautuvan lähestymistavan kautta. Niillä lisätään kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia ja osallistumista ja mahdollistavat tiettyjen kotitalousasiakkaiden ryhmien osallistumisen energiatehokkuustoimiin ja -investointeihin, tuetaan uusiutuvan energian käyttöä kotitalouksissa ja samalla edistetään energiaköyhyyden torjumista. Jäsenvaltioiden olisi siksi edistettävä kansalaisten energiayhteisöjen ja uusiutuvan energian yhteisöjen asemaa ja katsottava ne tukikelpoisiksi rahaston tuensaajiksi.

(26)

Jäsenvaltioiden olisi sisällytettävä suunnitelmiin rahoitettavat toimenpiteet ja investoinnit, näiden toimenpiteiden ja investointien arvioidut kustannukset ja kansallinen rahoitusosuus. Suunnitelmien toimittamisen yhteydessä jäsenvaltioiden olisi esitettävä arvio kokonaiskustannuksista ilman arvonlisäveroa (alv), jotta suunnitelmia voidaan vertailla keskenään. Suunnitelmiin olisi sisällyttävä myös tärkeimmät välitavoitteet ja tavoitteet, jotta toimenpiteiden ja investointien tosiasiallista toteutusta voidaan arvioida.

(27)

Rahaston ja suunnitelmien olisi oltava johdonmukaisia suhteessa niihin uudistuksiin ja sitoumuksiin, joita jäsenvaltiot ovat suunnitelleet ja jotka ne ovat tehneet Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1999 (14) mukaisesti päivitetyissä yhdennetyissä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissaan, energiatehokkuudesta annettavassa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (uudelleenlaadittu), Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevassa toimintasuunnitelmassa, asetuksen (EU) 2021/1060 mukaisissa koheesiopolitiikan ohjelmissa, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/1056 (15) mukaisissa alueellisissa oikeudenmukaista siirtymää koskevissa suunnitelmissa, asetuksen (EU) 2021/241 mukaisissa elpymis- ja palautumissuunnitelmissa, direktiivin 2003/87/EY 10 d artiklan mukaisessa modernisaatiorahastossa sekä direktiivin 2010/31/EU mukaisissa jäsenvaltioiden pitkän aikavälin peruskorjausstrategioissa. Hallinnollisen tehokkuuden varmistamiseksi suunnitelmiin sisällytettävien tietojen olisi soveltuvin osin oltava johdonmukaisia mainittujen säädösten ja suunnitelmien kanssa.

(28)

Suunnittelun tehostamiseksi jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava suunnitelmissaan direktiivin 2003/87/EY IV a luvun mukaisesti perustetun päästökauppajärjestelmän käyttöönoton kyseisen direktiivin 30 k artiklan nojalla tapahtuvasta lykkäämisestä aiheutuvat seuraukset. Tätä varten kaikki suunnitelmaan sisällytettävät merkitykselliset tiedot olisi eriteltävä perusteellisesti kahteen eri skenaarioon kuvailemalla ja esittämällä määrällisesti ne tarvittavat mukautukset, joita on tehtävä toimenpiteisiin, investointeihin, välitavoitteisiin, tavoitteisiin, kansallisen rahoitusosuuden määrään ja muihin suunnitelman olennaisiin osiin.

(29)

Unionin olisi tuettava jäsenvaltioita taloudellisin keinoin, jotta ne voivat panna suunnitelmansa täytäntöön rahaston avulla. Rahastosta suoritettavien maksujen edellytyksenä olisi oltava suunnitelmiin sisältyvien välitavoitteiden ja tavoitteiden saavuttaminen. Näin voitaisiin ottaa huomioon kansalliset olosuhteet ja prioriteetit ja yksinkertaistaa rahoitusta ja helpottaa rahastosta myönnettävän rahoituksen integrointia muihin kansallisiin meno-ohjelmiin samalla kun taataan unionin menojen vaikuttavuus ja eheys.

(30)

Rahastoa olisi poikkeuksellisesti ja väliaikaisesti rahoitettava tuloilla, jotka saadaan direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan 8 b kohdan mukaisten 50 miljoonan päästöoikeuden, kyseisen direktiivin 30 d artiklan 3 kohdan mukaisten 150 miljoonan päästöoikeuden ja kyseisen direktiivin 30 d artiklan 4 kohdan mukaisten lisäpäästöoikeuksien määrän huutokaupasta ja jotka olisi katsottava ulkoisiksi käyttötarkoitukseensa sidotuiksi tuloiksi. Rahaston täytäntöönpanoa varten kaudelle 2026–2032 olisi asetettava käyttöön lähtökohtaisesti enintään 65 000 000 000 euroa. Komissio varmistaa mainitun direktiivin IV a luvun kattaman päästöoikeuksien huutokaupan toteutumisen. Jos mainitun luvun mukaisesti perustetun päästökauppajärjestelmän käyttöönottoa lykätään vuoteen 2028 kyseisen direktiivin 30 k artiklan nojalla, rahaston täytäntöönpanoa varten käyttöön asetettavan enimmäismäärän olisi oltava 54 600 000 000 euroa. Kyseinen määrä ja vuotuiset määrät ilmentävät suurempaa rahoitustarvetta rahaston alkuvaiheessa. Kullekin jäsenvaltiolle olisi laskettava enimmäismäärärahat sellaisen jakomenetelmän mukaisesti, joka tarjoaa erityisesti lisätukea niille jäsenvaltioille, joihin rakennusten ja tieliikenteen kasvihuonekaasupäästöjen sisällyttäminen direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan vaikuttaa muita enemmän. Koska ulkoiset käyttötarkoitukseensa sidotut tulot on tarkoitus asettaa käyttöön direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan 8 b kohdan, 30 d artiklan 3 kohdan ja 30 d artiklan 4 kohdan mukaisen päästöoikeuksien huutokaupan jälkeen, on tarpeen säätää poikkeuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 (16) 22 artiklan 2 kohtaan, jotta unioni voi vuosittain sitoa määrät, jotka ovat tarpeen jäsenvaltioille tämän asetuksen mukaisesti suoritettavia maksuja varten, jotta voidaan ottaa huomioon käyttötarkoitukseensa sidottuja tuloja vastaavat määrärahat.

(31)

Jäsenvaltioiden olisi rahoitettava vähintään 25 prosenttia suunnitelmiensa arvioiduista kokonaiskustannuksista.

(32)

Talousarviositoumukset olisi tarpeen mukaan voitava jakaa vuotuisiksi eriksi. Jäsenvaltioiden kanssa tehtävissä sopimuksissa, jotka muodostavat yksittäisiä oikeudellisia sitoumuksia, olisi otettava huomioon muun muassa direktiivin 2003/87/EY 30 k artiklassa tarkoitettu tilanne, jonka johdosta rakennusten, tieliikenteen ja muiden toimialojen päästökaupan aloittaminen voisi lykkääntyä vuodella. Näissä sopimuksissa olisi myös otettava huomioon mahdolliset unioniin kohdistuvat taloudelliset riskit, jotka voivat edellyttää yksittäisten oikeudellisten sitoumusten muuttamista päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksista saatuihin ulkoisiin käyttötarkoitukseensa sidottuihin tuloihin perustuvan, rahaston tilapäisen ja poikkeuksellisen rahoituksen erityispiirteiden vuoksi.

(33)

Lisävarojen varmistamiseksi rahastoa varten jäsenvaltioiden olisi voitava pyytää asetuksella (EU) 2021/1060 perustettujen yhteistyössä hallinnoitavien koheesiopolitiikan ohjelmien varojen siirtoa rahastoon kyseisessä asetuksessa säädetyin edellytyksin. Jotta jäsenvaltioilla olisi riittävästi joustovaraa rahastosta niille myönnettävien määrärahojen täytäntöönpanossa, niiden vuotuisista määrärahoista olisi voitava siirtää asetuksessa (EU) 2021/1060 säädettyihin yhteistyössä hallinnoitaviin rahastoihin enintään 15 prosenttia. Jotta voitaisiin keventää hallinnollista rasitetta, joka aiheutuu varojen peräkkäisistä siirroista, jotka tehdään rahastosta niille myönnettävistä vuotuisista määrärahoista asetuksen (EU) 2021/1060 soveltamisalaan kuuluviin yhteistyössä hallinnoitaviin rahastoihin, vastaava muutos yhteen tai useampaan ohjelmaan olisi lähtökohtaisesti edellytettävä tehtäväksi ainoastaan kerran, tietyin tehokkaan varainhoidon valvonnan varmistamista koskevin edellytyksin. Määrärahasiirtoja olisi voitava tehdä lisää seuraavina vuosina ilmoittamalla rahoitustaulukot komissiolle edellyttäen, että muutokset liittyvät yksinomaan rahoitusvarojen lisäykseen eikä asianomaiseen ohjelmaan tehdä muita muutoksia.

(34)

Rahastosta olisi tuettava toimenpiteitä, jotka noudattavat unionin rahoituksen täydentävyyden periaatetta. Rahasto ei saisi korvata toistuvia kansallisia menoja, paitsi asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, mukaan luettuna suunnitelmissa mainittujen teknisen avun toimien kustannusten maksaminen.

(35)

Jotta voidaan varmistaa varojen tehokas, läpinäkyvä ja johdonmukainen kohdentaminen ja noudattaa moitteettoman varainhoidon periaatetta, tämän asetuksen mukaisten toimien olisi oltava johdonmukaisia käynnissä olevien unionin, kansallisten ja tarvittaessa alueellisten ohjelmien kanssa ja täydennettävä niitä siten, että vältetään päällekkäisen rahoituksen myöntäminen rahastosta ja muista unionin ohjelmista samoihin menoihin. Komission ja jäsenvaltioiden olisi etenkin varmistettava tehokas koordinointi prosessin kaikissa vaiheissa, jotta turvataan rahoituslähteiden välinen johdonmukaisuus, yhtenäisyys, täydentävyys ja synergiaedut. Tätä varten jäsenvaltioilta olisi edellytettävä asiaankuuluvien tietojen esittämistä jo myönnetystä tai suunnitellusta unionin rahoituksesta, kun ne toimittavat suunnitelmansa komissiolle. Rahastosta myönnettävän rahoitustuen olisi täydennettävä muista unionin ohjelmista ja välineistä myönnettävää tukea. Rahastosta rahoitettaviin toimenpiteisiin ja investointeihin olisi voitava saada rahoitusta muista unionin ohjelmista ja välineistä edellyttäen, että tällainen tuki ei kata samoja kustannuksia.

(36)

Maksut olisi suoritettava sellaisen komission päätöksen perusteella, jossa hyväksytään maksun suorittaminen asianomaiselle jäsenvaltiolle. Sen vuoksi on tarpeen poiketa asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 116 artiklan 2 kohdasta, jotta maksun määräaika voi alkaa kulua päivästä, jona komissio antaa asianomaiselle jäsenvaltiolle tiedoksi kyseisen päätöksen, eikä päivästä, jona maksupyyntö vastaanotetaan.

(37)

Kaikkien jollakin kierroksella vastaanotettujen maksupyyntöjen analysoinnin jälkeen ja jos direktiivin 2003/87/EY 30 d artiklan 4 kohdan mukaisesti rahastoon vastaanotetut käyttötarkoitukseensa sidotut tulot eivät riitä kattamaan jäsenvaltioiden toimittamia maksupyyntöjä, komission olisi suoritettava maksut jäsenvaltioille määräsuhteen mukaisesti, jotta varmistetaan jäsenvaltioiden tasavertainen kohtelu. Seuraavalla maksupyyntökierroksella komission olisi annettava etusija niille jäsenvaltioille, joille kuuluvat edeltävän maksupyyntökierroksen maksut ovat viivästyneet, ja maksettava uusia maksupyyntöjä vastaavat maksut vasta tämän jälkeen.

(38)

Suunnitelmien laatimisen helpottamiseksi ja seurantaa ja arviointia koskevien sääntöjen avoimuuden varmistamiseksi tämän asetuksen liitteisiin olisi sisällytettävä luettelo yhteisistä indikaattoreista ja suunnitelmien malli. Jäsenvaltioiden olisi voitava käyttää asiaankuuluvia yhteisiä indikaattoreita suunnitelmiensa välitavoitteiden ja tavoitteiden asettamiseen. Yhteisten indikaattoreiden luettelon olisi sisällettävä yhteiset indikaattorit edistymisestä raportointia sekä suunnitelmien ja rahaston täytäntöönpanon seurantaa ja arviointia varten.

(39)

Rahasto olisi pantava täytäntöön moitteettoman varainhoidon periaatteen mukaisesti, johon kuuluu petosten, veropetosten, veronkierron, lahjonnan ja eturistiriitojen tehokas ehkäiseminen ja niitä koskevien syytetoimien toteuttaminen. Rahastoon sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU, Euratom) 2020/2092 (17) käyttöön otettua yleistä ehdollisuusjärjestelmää unionin talousarvion suojaamiseksi tilanteissa, joissa jäsenvaltiot rikkovat oikeusvaltioperiaatetta.

(40)

Moitteettoman varainhoidon varmistamiseksi ja rahaston tuloksellisuuteen perustuvan luonteen mukaisesti olisi vahvistettava erityiset säännöt talousarviositoumuksia, maksuja, rahoituksen keskeyttämistä ja varojen takaisinperintää sekä rahoitustukea koskevien sopimusten irtisanomista varten. Jäsenvaltioiden olisi toteutettava asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että rahastosta tuettuihin toimenpiteisiin liittyvä varojen käyttö on sovellettavan unionin oikeuden ja kansallisen lainsäädännön mukaista. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tällaista tukea myönnetään tarvittaessa unionin valtiontukisääntöjen mukaisesti. Niiden olisi erityisesti varmistettava, että petokset, lahjonta ja eturistiriidat ehkäistään, havaitaan ja korjataan ja että vältetään päällekkäistä rahoitusta rahastosta ja muista unionin ohjelmista. Rahoitus olisi voitava keskeyttää, rahoitustukea koskevat sopimukset olisi voitava irtisanoa ja määrärahoja olisi voitava vähentää ja periä takaisin, jos asianomainen jäsenvaltio ei ole pannut suunnitelmaa täytäntöön tyydyttävällä tavalla tai jos kyseessä ovat rahastosta tuettuihin toimenpiteisiin liittyvät vakavat sääntöjenvastaisuudet eli petokset, lahjonta ja eturistiriidat tai rahoitustukea koskevien sopimusten mukaisten velvoitteiden vakava rikkominen. Jos rahoitustukea koskeva sopimus irtisanotaan tai määrärahoja vähennetään ja peritään takaisin, kyseiset määrät olisi jaettava jäsenvaltioille 31 päivään joulukuuta 2033 mennessä direktiivin 2003/87/EY 30 d artiklan 5 kohdassa vahvistettujen päästöoikeuksien jakamista koskevien sääntöjen mukaisesti. Olisi otettava käyttöön tarkoituksenmukaiset kuulemismenettelyt sen varmistamiseksi, että rahoituksen keskeyttämistä ja maksettujen määrien takaisinperintää tai rahoitustukea koskevien sopimusten irtisanomista koskevissa komission päätöksissä kunnioitetaan jäsenvaltioiden oikeutta esittää huomautuksia.

(41)

Komission olisi varmistettava, että unionin taloudelliset edut suojataan tehokkaasti. Vaikka on pääasiallisesti jäsenvaltion vastuulla varmistaa, että rahasto pannaan täytäntöön asiaankuuluvan unionin oikeuden ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti, komission olisi voitava saada tästä jäsenvaltioilta riittävä varmuus. Jäsenvaltioiden olisi tätä varten rahaston täytäntöönpanon yhteydessä varmistettava vaikuttavan ja tehokkaan sisäisen valvonnan järjestelmän toimivuus ja perittävä takaisin aiheettomasti maksetut tai väärin käytetyt määrät. Jäsenvaltioiden olisi voitava tässä yhteydessä käyttää tavanomaisia kansallisia talousarviohallinnon järjestelmiään. Jäsenvaltioiden olisi sähköisen järjestelmän avulla kerättävä, tallennettava ja säilytettävä standardoitujen luokkien dataa ja tietoja, joiden avulla voidaan ehkäistä, havaita ja korjata rahastosta tuettuihin toimenpiteisiin ja investointeihin liittyviä vakavia sääntöjenvastaisuuksia, kuten petoksia, lahjontaa ja eturistiriitoja. Komission olisi asetettava käyttöön tieto- ja seurantajärjestelmä, johon kuuluu myös yksi tiedonlouhinta- ja riskienpisteytysväline, kyseiseen dataan ja tietoihin pääsyä ja niiden analysointia varten. Komission olisi kannustettava käyttämään tätä tieto- ja seurantajärjestelmää, jotta jäsenvaltiot ottaisivat sen yleisesti käyttöön.

(42)

Komission, Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF), tilintarkastustuomioistuimen ja tapauksen mukaan Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) olisi voitava käyttää tieto- ja seurantajärjestelmää toimivaltansa ja oikeuksiensa puitteissa.

(43)

Jäsenvaltioiden ja komission olisi sallittava käsitellä henkilötietoja ainoastaan, kun se on tarpeen vastuuvapauden, tarkastuksen ja valvonnan sekä varojen käyttöä koskevan tiedotuksen, viestinnän ja näkyvyyden varmistamiseksi rahaston täytäntöönpanotoimenpiteiden yhteydessä. Henkilötietoja olisi käsiteltävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (18) tai Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1725 (19) mukaisesti riippuen siitä, kumpaa asetusta sovelletaan.

(44)

Asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 (20) sekä neuvoston asetusten (EY, Euratom) N:o 2988/95 (21), (Euratom, EY) N:o 2185/96 (22) ja (EU) 2017/1939 (23) mukaisesti unionin taloudellisia etuja on suojattava oikeasuhteisin toimenpitein, joita ovat petosten, lahjonnan ja eturistiriitojen ehkäisemiseen, havaitsemiseen, korjaamiseen ja tutkimiseen ja soveltuvin osin hallinnollisten seuraamusten määräämiseen liittyvät toimenpiteet.

OLAFilla on valtuudet erityisesti asetusten (Euratom, EY) N:o 2185/96 ja (EU, Euratom) N:o 883/2013 mukaisesti tehdä hallinnollisia tutkimuksia, mukaan lukien paikalla suoritettavat tarkastukset ja todentamiset, selvittääkseen, onko kyse petoksesta, lahjonnasta, eturistiriidoista tai muusta laittomasta toiminnasta, joka vahingoittaa unionin taloudellisia etuja. EPPOlla on asetuksen (EU) 2017/1939 mukaisesti valtuudet tutkia petoksia, lahjontaa, eturistiriitoja ja muuta laitonta toimintaa, joka vahingoittaa unionin taloudellisia etuja, sekä nostaa niistä syyte Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/1371 (24) mukaisesti. Unionin rahoitusta saavien henkilöiden ja yhteisöjen on asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 mukaisesti toimittava täydessä yhteistyössä unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi, myönnettävä komissiolle, OLAFille, tilintarkastustuomioistuimelle ja niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka osallistuvat asetuksen (EU) 2017/1939 mukaiseen tiiviimpään yhteistyöhön, EPPOlle tarvittavat oikeudet ja valtuudet ja varmistettava, että unionin varojen hoitamiseen osallistuvat kolmannet osapuolet myöntävät vastaavat oikeudet.

(45)

Tähän asetukseen sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 322 artiklan nojalla hyväksymiä horisontaalisia varainhoitosääntöjä. Näissä asetukseen (EU, Euratom) 2018/1046 sisältyvissä säännöissä vahvistetaan varsinkin menettely, joka koskee unionin talousarvion laatimista ja toteuttamista käyttäen avustuksia, hankintoja, palkintoja ja välillistä hallinnointia, sekä säädetään taloushallinnon toimijoiden toiminnan valvonnasta. SEUT 322 artiklan nojalla hyväksyttäviin sääntöihin sisältyy myös yleinen ehdollisuusjärjestelmä unionin talousarvion suojaamiseksi.

(46)

Asetus (EU) 2021/1060 olisi muutettava tämän mukaisesti.

(47)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, joka on edistää sosiaalisesti oikeudenmukaista siirtymistä ilmastoneutraaliuteen puuttumalla sosiaalisiin vaikutuksiin, joita aiheutuu rakennusten ja tieliikenteen kasvihuonekaasupäästöjen sisällyttämisestä direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan, vaan se voidaan sen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi,