(1)

Asetuksessa (EU) 2016/429 vahvistetaan säännöt, jotka koskevat toimijoiden velvoitetta rekisteröidä vesiviljelypitopaikat sekä vesiviljelypitopaikkojen toimijoiden ja vesieläinten kuljettajien velvollisuutta kirjata ja säilyttää tietoja. Lisäksi kyseisessä asetuksessa säädetään, että komissio voi vahvistaa täytäntöönpanosääntöjä, jotka koskevat niitä vesiviljelypitopaikkatyyppejä, jotka jäsenvaltiot voivat vapauttaa rekisteröintivaatimuksesta, koska niiden aiheuttama luetteloitujen tautien tai uusien tautien leviämisriski on merkityksetön, sekä täytäntöönpanosääntöjä, jotka koskevat niitä vesiviljelypitopaikkatyyppejä ja vesieläinkuljettajia, jotka jäsenvaltiot voivat vapauttaa tietyntyyppisten tietojen kirjaamis- ja säilyttämisvaatimuksesta. Näin ollen on aiheellista vahvistaa tällaiset säännöt tässä asetuksessa. Koska komission delegoitu asetus (EU) 2020/691 (2) hyväksyttiin asetuksen (EU) 2016/429 puitteissa ja koska siinä vahvistetaan vesieläimiä koskevia sääntöjä, kyseisessä delegoidussa asetuksessa vahvistettuja määritelmiä olisi sovellettava myös tätä asetusta sovellettaessa.

(2)

Asetuksen (EU) 2016/429 4 artiklan 27 alakohdassa esitetty ”pitopaikan” määritelmä on laaja, samoin kuin saman artiklan 6 alakohdassa esitetty ”vesiviljelyn” määritelmä. Sen vuoksi on aiheellista käyttää mainitun asetuksen 175 artiklan 2 kohdassa komissiolle siirrettyä valtaa ja antaa jäsenvaltioille mahdollisuus vapauttaa tietyntyyppiset vesiviljelypitopaikat, joiden aiheuttama riski on merkityksettömän pieni, vaatimuksesta, jonka mukaan niiden on oltava toimivaltaisen viranomaisen rekisteröimiä.

(3)

Tietyistä vesiviljelypitopaikoista, jotka ovat suljettuja tiloja tai jotka eivät laske poistovesiä suoraan luonnonvesiin, johtuva luonnonvesien saastuttamisen riski on pieni. Kun otetaan huomioon myös muita tekijöitä, kuten vesieläinten siirrot vesiviljelypitopaikkaan ja vesiviljelypitopaikasta sekä siellä pidettävien eläinten lajit, luokat ja määrä, joistakin kyseisistä vesiviljelypitopaikoista aiheutuvan tautien leviämisen riskin voidaan katsoa olevan merkityksetön, ja sen vuoksi jäsenvaltiot voivat vapauttaa ne rekisteröintivaatimuksesta.

(4)

Koristevesieläimiä pidetään usein lemmikkieläiminä tiloissa, jotka eivät ole kotitalouksia. Asetuksen (EU) 2016/429 4 artiklan 27 alakohdassa esitetty ”pitopaikan” määritelmä kattaa myös tällaiset tilat. Myös tilat, joissa vesiviljelyeläimiä pidetään terveydenhuoltoa tai muita samankaltaisia tarkoituksia varten, kuuluvat ”’pitopaikan” määritelmän piiriin. Vesiviljelyeläimiä pidetään usein esillä myös ravintoloissa ennen kuin ne ostetaan käytettäväksi ihmisravintona, ja joskus myös kotitalouksissa lammikoissa tai säiliöissä ihmisravinnoksi tarkoitettuina. Jos tällaiset vesiviljelypitopaikat ovat suljettuja tiloja tai ne eivät laske poistovesiä luonnonvesiin eivätkä siirrä vesiviljelyeläimiä, niiden aiheuttama riski on merkityksetön, minkä vuoksi jäsenvaltioiden olisi voitava vapauttaa ne rekisteröintivaatimuksesta.

(5)

Tietyissä tapauksissa, vesiviljelyyn käytettävien tilojen tyypistä riippuen, eräiden muidenkin vaatimusten olisi täytyttävä, jotta tautiriskit vähenisivät ja vapautus rekisteröinnistä olisi mahdollinen. Jotta jäsenvaltiot voisivat vapauttaa rekisteröintivaatimuksesta esimerkiksi sellaiset vähittäismyyntiliikkeet, jotka myyvät koristevesieläinlajeja lemmikkieläinten pitäjille, taikka sellaiset virkistysalueet tai kotitaloudet, joissa vesiviljelyeläimiä pidetään ulkona lammikoissa tai säiliöissä niiden lopullisena määräpaikana, vesieläimet olisi toimitettava suoraan asetuksen (EU) 2016/429 mukaisesti hyväksytystä vesiviljelypitopaikasta.

(6)

Myös sellaiset vesiviljelypitopaikat, jotka muodostuvat verkkoaltaista tai muista rakenteista, joissa aiemmin luonnonvaraisia vesieläimiä pidetään väliaikaisesti luonnonvedessä, samassa epidemiologisessa yksikössä kuin mistä ne on pyydetty, odottamassa keruuta ihmisravinnoksi, aiheuttavat merkityksettömän tautiriskin, ja jäsenvaltiot voivat vapauttaa ne rekisteröintivaatimuksesta.

(7)

Tietojen kirjaaminen ja säilyttäminen on tärkeää vesiviljelyeläinten jäljitettävyyden varmistamiseksi. Tietyissä olosuhteissa voidaan kuitenkin myöntää poikkeuksia toimijoille asetetusta vaatimuksesta kirjata ja säilyttää tietoja, jos tiettyyn vesiviljelypitopaikkatyyppiin liittyvä riski on pieni. Asetuksen (EU) 2016/429 173 artiklan mukaisesti rekisteröidyt vesiviljelypitopaikat, jotka eivät siirrä vesiviljelyeläimiä muihin vesiviljelypitopaikkoihin tai päästä niitä luontoon, aiheuttavat pienemmän riskin kuin ne, jotka on hyväksyttävä mainitun asetuksen 176 tai 177 artiklan mukaisesti. Jäsenvaltiot voivat näin ollen vapauttaa tällaiset rekisteröidyt vesiviljelypitopaikat tiettyjen tietojen kirjaamis- ja säilyttämisvaatimuksesta.

(8)

Jäsenvaltiot voivat vapauttaa tiettyjen tietojen kirjaamis- ja säilyttämisvaatimuksesta myös tiettyjen sellaisten vesieläinluokkien kuljettajat, joiden kuljetus tapahtuu bioturvallisella tavalla. Tässä asetuksessa olisi vahvistettava tällaiset vesieläinluokat ja niiden kuljetusolosuhteita koskevat yksityiskohtaiset tiedot sekä tiedot, joiden kirjaamisesta ja säilyttämisestä kuljettajat on vapautettu.

(9)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

a)

vesiviljelypitopaikkatyypit, joiden aiheuttama riski on merkityksetön ja jotka jäsenvaltiot voivat vapauttaa rekisteröintivaatimuksesta asetuksen (EU) 2016/429 174 artiklan mukaisesti;

b)

vesiviljelypitopaikkatyypit ja kuljettajat, joiden aiheuttama luetteloitujen tautien tai uusien tautien leviämisriski on merkityksetön ja jotka jäsenvaltiot voivat vapauttaa asetuksen (EU) 2016/429 186 ja 188 artiklassa säädetyistä tietojen kirjaamis- ja säilyttämisvaatimuksista.

a)

vesiviljelypitopaikat, jotka ovat suljettuja tiloja tai jotka eivät päästä poistovesiä luonnonvesiin ja jotka eivät siirrä vesiviljelyeläimiä muihin vesiviljelypitopaikkoihin tai päästä niitä luontoon ja jotka kuuluvat johonkin seuraavista vesiviljelypitopaikkatyypeistä:

b)

sellaiset vesiviljelypitopaikat, jotka muodostuvat verkkoaltaista tai muista rakenteista, joissa aiemmin luonnonvaraisia vesieläimiä pidetään väliaikaisesti luonnonvedessä, samassa epidemiologisessa yksikössä kuin mistä ne on pyydetty, odottamassa keruuta ihmisravinnoksi.