(1)

Komissio antoi 11 päivänä joulukuuta 2019 tiedonannon "Euroopan vihreän kehityksen ohjelma", jossa se hahmotteli etenemissuunnitelman, jossa esitetään Euroopan uusi kasvustrategia ja kunnianhimoiset tavoitteet ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja ympäristön suojelemiseksi. Jotta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2021/1119 (4). vahvistettu tavoite saavuttaa unionin ilmastotavoite vuodelle 2030 voidaan saavuttaa ja saavuttaa unionin ilmastoneutraalius viimeistään vuoteen 2050 mennessä tehokkaasti ja sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla, Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa ilmoitettiin oikeudenmukaisen siirtymän mekanismista, jolla tarjotaan varoja vastata siirtymisprosessin haasteeseen, kun unioni siirtyy kohti unionin vuoden 2030 ilmastotavoitteen ja unionin vuodelle 2050 asettaman ilmastoneutraaliustavoitteen saavuttamista, ja samalla varmistaen, että ketään ei jätetä jälkeen. Kaikkein heikoimmassa asemassa olevat alueet ja ihmiset ovat kaikkein alttiimpia ilmastonmuutoksen ja ympäristön pilaantumisen haittavaikutuksille. Ilmastoneutraaliin talouteen siirtyminen luo uusia taloudellisia mahdollisuuksia ja voi auttaa merkittävästi luomaan työpaikkoja erityisesti alueilla, jotka tällä hetkellä ovat riippuvaisia fossiilisista polttoaineista. Se voi myös edistää energiaturvallisuutta ja sopeutumiskykyä. Siirtymä voi kuitenkin myös aiheuttaa lyhyellä aikavälillä sosiaalisia ja taloudellisia kustannuksia alueilla, joilla hiilestä irtautumisen prosessi on raskas ja joita covid-19-kriisin taloudelliset ja sosiaaliset haittavaikutukset ovat jo valmiiksi heikentäneet.

(2)

Siirtymän hallinta edellyttää merkittäviä rakenteellisia muutoksia sekä kansallisella että alueellisella tasolla. Jotta siirtymä onnistuisi, sen on vähennettävä eriarvoisuutta, sen nettotyöllisyysvaikutuksena on saatava uusia laadukkaita työpaikkoja ja sen on oltava oikeudenmukainen sekä yhteiskunnallisesti hyväksyttävä kaikkien kannalta, ja samalla sen on parannettava kilpailukykyä. Tältä osin on ensiarvoisen tärkeää, että alueita, joihin siirtymä vaikuttaa kielteisimmin, erityisesti hiilikaivosalueita, voidaan tukea, jotta voidaan monipuolistaa ja elvyttää niiden paikallista taloutta sekä luoda kestäviä työllistymismahdollisuuksia työntekijöille, joihin siirtymä vaikuttaa.

(3)

Komissio hyväksyi 14 päivänä tammikuuta 2020 tiedonannon "Euroopan vihreän kehityksen investointiohjelma", jossa se ehdotti oikeudenmukaisen siirtymän mekanismia, jossa keskitytään alueisiin ja toimialoihin, joihin siirtymä vaikuttaa eniten, koska ne ovat riippuvaisia fossiilisista polttoaineista, kuten hiilestä, turpeesta ja öljyliuskeesta, tai kasvihuonekaasupäästövaltaisista teollisista prosesseista, mutta joilla on vähäisemmät valmiudet rahoittaa välttämättömiä investointeja. Oikeudenmukaisen siirtymän mekanismin perustaminen vahvistettiin myös Eurooppa-neuvoston päätelmissä 21 päivänä heinäkuuta 2020. Oikeudenmukaisen siirtymän mekanismi koostuu kolmesta pilarista, jotka ovat oikeudenmukaisen siirtymän rahasto, joka toteutetaan käyttämällä yhteistyöhön perustuvaa hallinnointia, InvestEU-ohjelmaan kuuluva oikeudenmukaisen siirtymän erityisjärjestely sekä julkisen sektorin lainajärjestely lisäinvestointien houkuttelemiseksi asianomaisille alueille. Kyseisistä kolmesta pilarista annetaan lisätukea kyseisille alueille tavoitteena edistää toimia siirtymistä ilmastoneutraaliin talouteen vuoteen 2050 mennessä.

(4)

Oikeudenmukaisen siirtymän rahaston suunnittelun ja täytäntöönpanon parantamiseksi on määrä laatia alueellisia oikeudenmukaista siirtymää koskevia suunnitelmia, joissa yksilöidään siirtymän tärkeimmät toimet ja aikataulu sekä alueet, joihin ilmastoneutraaliin talouteen siirtymisen vaikutukset kohdistuvat kielteisimmin ja joilla on vähäisemmät valmiudet vastata siirtymään liittyviin haasteisiin. Alueelliset oikeudenmukaista siirtymää koskevat suunnitelmat laaditaan yhdessä asianomaisten paikallis- ja alueviranomaisten kanssa, ja niihin osallistuvat kaikki asiaankuuluvat kumppanit Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU)2021/1060 (5) 8 artiklan mukaisesti. Niitä ja vastaavia oikeudenmukaisen siirtymän rahastosta tuettuja ohjelmia voidaan muuttaa kyseisen asetuksen 24 artiklan mukaisesti lisäämällä niihin uusia alueita, joihin siirtymä vaikuttaa voimakkaasti tavalla, jota ei voitu ennakoida, kun ne alun perin hyväksyttiin.

(5)

Olisi perustettava julkisen sektorin lainajärjestely, jäljempänä ’lainajärjestely’. Se muodostaa oikeudenmukaisen siirtymän mekanismin kolmannen pilarin, jonka tavoitteena on tukea julkisyhteisöjen ja julkisoikeudellisten laitosten investointeja, koska julkinen sektori on keskeisessä asemassa, kun käsitellään markkinoiden toimintapuutteita. Tällaisilla investoinneilla olisi vastattava kehitystarpeisiin, jotka johtuvat ilmastoneutraaliin talouteen siirtymiseen liittyvistä haasteista, jotka kuvataan komission hyväksymissä alueellisissa oikeudenmukaista siirtymää koskevissa suunnitelmissa. Suunniteltujen lainajärjestelyn tukitoimien olisi oltava johdonmukaisia oikeudenmukaisen siirtymän mekanismin kahdesta muusta pilarista tuettavien toimien kanssa ja täydennettävä niitä. Lainajärjestely olisi perustettava seitsemäksi vuodeksi, jotta sen kesto vastaisi neuvoston asetuksessa (EU, Euratom) 2020/2093 (6) säädetyn 1 päivästä tammikuuta 2021 alkavan ja 31 päivään joulukuuta 2027 ulottuvan monivuotisen rahoituskehyksen, jäljempänä ’vuosien 2021–2027 monivuotinen rahoituskehys’, kestoa.

(6)

Jotta yhteenkuuluvuutta ja talouden monipuolistamista voitaisiin edistää siirtymän vaikutusten koettelemilla alueilla, lainajärjestelyn olisi katettava monenlaisia kestäviä investointeja sillä edellytyksellä, että tällaiset investoinnit auttavat täyttämään kyseisten alueiden kehitystarpeet siirryttäessä asetuksessa (EU) 2021/1119. säädetyn unionin vuoden 2030 ilmastotavoitteen tasolle ja ilmastoneutraaliin unioniin vuoteen 2050 mennessä alueellisissa oikeudenmukaista siirtymää koskevissa suunnitelmissa kuvatun mukaisesti. Jotta lainajärjestelyn vaikuttavuutta voidaan parantaa, siitä olisi voitava tukea tukikelpoisia hankkeita, joiden toteutusvaihe on jo alkanut ennen kuin tuensaajat ovat tehneet tukihakemuksen lainajärjestelystä. Lainajärjestelystä ei pitäisi tukea investointeja, jotka koskevat mitä tahansa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/1056 (7). 9 artiklassa pois suljettua toimintaa, mutta siitä voisi tukea investointeja uusiutuvaan energiaan ja vihreään ja kestävään liikkuvuuteen, mukaan lukien vihreän vedyn edistäminen, tehokkaisiin kaukolämpöverkostoihin, julkiseen tutkimukseen, digitalisaatioon, älykkään jäte- ja vesihuollon ympäristöinfrastruktuuriin, ja siitä voisi tukea kestävää energiaa, energiatehokkuutta ja integrointia koskevia toimenpiteitä, mukaan lukien rakennusten kunnostus- ja muutostyöt, kaupunkialueiden uudistamista ja elvyttämistä, kiertotalouteen siirtymistä, maan ja ekosysteemin saneerausta ja puhdistamista – ottaen huomioon aiheuttamisperiaatteen – biologista monimuotoisuutta sekä lisä- ja uudelleenkoulutusta, ammatillista koulutusta ja sosiaalista infrastruktuuria, mukaan lukien hoivapalvelut ja sosiaalinen asuntotuotanto.

(7)

Infrastruktuurien kehittämiseen voisi sisältyä myös rajat ylittäviä hankkeita ja ratkaisuja, joilla parannetaan kykyä kestää ekologisia katastrofeja ja erityisesti sellaisia ekologisia katastrofeja, joita ilmastonmuutos pahentaa. Kattavaa investointimallia olisi suosittava erityisesti alueilla, joilla on merkittäviä siirtymään liittyviä tarpeita. Muihin aloihin kohdistuvia investointeja voitaisiin myös tukea, jos ne ovat yhdenmukaisia hyväksyttyjen alueellisten oikeudenmukaista siirtymää koskevien suunnitelmien kanssa. Tukemalla investointeja, jotka eivät tuota riittävää tulovirtaa niistä aiheutuvien investointikulujen kattamiseksi, lainajärjestelyllä olisi pyrittävä antamaan julkisyhteisöille ja julkisoikeudellisille laitoksille lisävaroja, joita tarvitaan, jotta ne voivat vastata niihin alueellisiin, sosiaalisiin, taloudellisiin ja ympäristöön liittyviin haasteisiin, joita aiheutuu siirtymään mukautumisesta. Määritellessään sellaiset investoinnit, jotka ovat tukikelpoisia lainajärjestelystä ja joilla on merkittävä myönteinen vaikutus ympäristöön, mukaan lukien biologisen monimuotoisuuden suhteen, komission olisi lainajärjestelyn arvioinnissa otettava huomioon ympäristön kannalta kestävän taloudellisen toiminnan EU-luokitusjärjestelmä. Kestävien hankkeiden avoimuuden varmistamiseksi kaikkien rahoituskumppanien olisi tarvittaessa sovellettava ympäristön kannalta kestävän taloudellisen toiminnan EU-luokitusjärjestelmää, mukaan lukien "ei merkittävää haittaa" -periaate.

(8)

Kaikessa lainajärjestelyn kelpoisuusvaatimukset täyttävien hankkeiden valmistelussa, arvioinnissa, toteutuksessa ja seurannassa olisi varmistettava perusoikeuksien kunnioittaminen ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan noudattaminen, erityisesti sukupuolten tasa-arvon osalta. Tuensaajien ja komission olisi myös vastaavasti vältettävä sukupuoleen, rotuun tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää lainajärjestelyn koko täytäntöönpanon ajan. Lainajärjestelyn tavoitteet olisi toteutettava Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteiden, Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin, ’saastuttaja maksaa’ -periaatteen, ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen nojalla hyväksytyn Pariisin sopimuksen (8), jäljempänä ’Pariisin sopimus’, ja ”ei merkittävää haittaa” -periaatteen mukaisesti.

(9)

Tähän asetukseen sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 322 artiklan nojalla hyväksymiä horisontaalisia varainhoitosääntöjä. Näissä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU, Euratom) 2018/1046 (9), jäljempänä ’varainhoitoasetus’, sisältyvissä säännöissä vahvistetaan erityisesti menettely, joka koskee talousarvion laatimista ja toteuttamista käyttäen avustuksia, palkintoja, hankintoja, välillistä hallinnointia, rahoitusvälineitä, talousarviotakuita, rahoitusapua ja ulkopuolisten asiantuntijoiden korvaamista, sekä säädetään taloushallinnon toimijoiden toiminnan valvonnasta. SEUT 322 artiklan nojalla hyväksyttäviin sääntöihin sisältyy myös yleinen ehdollisuusjärjestelmä unionin talousarvion suojaamiseksi.

(10)

Lainajärjestelyllä olisi annettava tukea unionin myöntäminä avustuksina, jotka yhdistetään rahoituskumppanin omien sääntöjensä sekä lainanantopolitiikkojensa ja -menetelmiensä mukaisesti myöntämiin lainoihin. Komission suoraan hallinnoimia avustuksia koskevien määrärahojen olisi oltava rahoitusta, joka ei perustu kustannuksiin varainhoitoasetuksen 125 artiklan mukaisesti. Tällaisella rahoituksella pitäisi voida kannustaa hankkeiden toteuttajia osallistumaan ja panostamaan lainajärjestelyn tavoitteiden saavuttamiseen lainan suuruuteen suhteutetulla tehokkaalla tavalla. Euroopan investointipankin (EIP) olisi tarjottava lainaosuus. Lainajärjestelyä pitäisi voida laajentaa myös muihin rahoituskumppaneihin, jotta ne voivat tarjota lainaosuuden, jos avustusosuutta varten tulee käyttöön lisävaroja tai jos se on tarpeen lainajärjestelyn asianmukaisen täytäntöönpanon vuoksi. Tällaisessa tapauksessa komission olisi ilmoitettava jäsenvaltioille ja Euroopan parlamentille aikomuksestaan laajentaa lainajärjestelyä ja valita muita rahoituskumppaneita ottaen huomioon niiden valmiudet saavuttaa lainajärjestelyn tavoitteet, osallistua omilla varoillaan ja varmistaa riittävä maantieteellinen kattavuus.

(11)

Komission ja rahoituskumppanien olisi yhdessä allekirjoitettava hallinnolliset sopimukset. Kyseisissä sopimuksissa olisi vahvistettava hankkeiden arviointia ja seurantaa koskevat täytäntöönpanojärjestelyt sekä kunkin osapuolen oikeudet ja velvollisuudet, myös yksityiskohtaisten tarkastus-, raportointi- ja viestintäjärjestelyjen osalta. Viestintäjärjestelyihin olisi erityisesti sisällyttävä velvollisuus julkaista kutakin lainajärjestelystä tukea saavaa yksittäistä hanketta tai lainaohjelmaa koskevat tiedot.

(12)

Koska lainajärjestelyllä vastataan investointitarpeisiin, jotka johtuvat niiden alueiden siirtymisestä ilmastoneutraaliin talouteen, joihin vaikutukset kohdistuvat kielteisimmin, sillä olisi edistettävä merkittävästi ilmastotoimien valtavirtaistamista. Lainajärjestelyn avustusosuudesta saatavat varat edistävät näin ollen ilmastotavoitteiden saavuttamista samassa määrin kuin oikeudenmukaisen siirtymän rahasto.

(13)

Lainajärjestelyn avustusosuudesta 250 000 000 euroa olisi rahoitettava unionin talousarviosta asetuksen (EU, Euratom) 2020/2093 mukaisesti, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston olisi pidettävä tätä ensisijaisena rahoitusohjeenaan vuosittaisessa talousarviomenettelyssä talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta sekä uusista omista varoista, mukaan lukien etenemissuunnitelma uusien omien varojen käyttöönottamiseksi, 16 päivänä joulukuuta 2020 tehdyn Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission välisen toimielinten sopimuksen (10) 18 kohdan mukaisesti.

(14)

Lainajärjestelyn avustusosuudesta 275 000 000 euroa olisi rahoitettava tämän asetuksen liitteessä I luetelluilla ohjelmilla perustetuista rahoitusvälineistä peräisin olevista palautuksista. Tällaiset tulot ovat peräisin lainajärjestelystä riippumattomista jo päättyneistä ohjelmista, ja niitä olisi pidettävä ulkoisina käyttötarkoitukseensa sidottuina tuloina poiketen siitä, mitä varainhoitoasetuksen 21 artiklan 3 kohdan f alakohdassa säädetään SEUT 322 artiklan 1 kohdan perusteella.

(15)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2015/1017 (11) perustetun EU:n takauksen määrärahojen ennakoitavasta ylijäämästä olisi rahoitettava 1 000 000 000 euroa lainajärjestelyn avustusosuudesta. Näin ollen olisi poikettava varainhoitoasetuksen 213 artiklan 4 kohdan a alakohdasta, jonka mukaan talousarviotakuuta varten osoitettujen varojen mahdollinen ylijäämä on palautettava talousarvioon, jotta tämä ylijäämä voidaan kohdentaa lainajärjestelyyn. Tällaisia tuloja olisi pidettävä ulkoisina käyttötarkoitukseensa sidottuina tuloina poiketen siitä, mitä varainhoitoasetuksen 21 artiklan 3 kohdan f alakohdassa säädetään SEUT 322 artiklan 1 kohdan perusteella.

(16)

Varainhoitoasetuksen 12 artiklan 4 kohdan c alakohdan mukaan määrärahat, jotka vastaavat ulkoisia käyttötarkoitukseensa sidottuja tuloja, voidaan siirtää ilman eri toimenpiteitä seuraavaan ohjelmaan tai toimeen. Tämä säännös mahdollistaa käyttötarkoitukseensa sidottuja tuloja koskevan monivuotisen suunnitelman yhteensovittamisen lainajärjestelystä rahoitettujen hankkeiden toteutuksen kanssa.

(17)

Määrärahoja olisi osoitettava myös neuvontatukeen, jotta voidaan edistää tukikelpoisten hankkeiden valmistelua, kehittämistä ja toteuttamista sekä hankkeiden varhaista valmistelua ennen kuin tuensaaja tekee hakemuksen lainajärjestelystä. Osa kyseisistä varoista olisi osoitettava tuensaajien omien valmiuksien tukemiseen tukikelpoisten hankkeiden kestävyyden varmistamiseksi.

(18)

Jotta voidaan varmistaa, että kaikilla jäsenvaltioilla on mahdollisuus hyötyä avustusosuudesta, olisi perustettava mekanismi, jonka avulla ennalta varataan kansalliset osuudet ensimmäisessä vaiheessa, asetuksen (EU) 2021/1056 liitteen I mukaisesti. Jotta tämä tavoite voitaisiin sovittaa yhteen lainajärjestelyn taloudellisten vaikutusten ja sen täytäntöönpanon optimointitarpeen kanssa, tällaisia kansallisia osuuksia ei pitäisi varata ennalta 31 päivän joulukuuta 2025 jälkeiselle ajalle. Sen jälkeen jäljellä olevat avustusosuuteen käytettävissä olevat varat olisi annettava käyttöön ilman ennalta varattua kansallista osuutta ja kilpailupohjalta unionin tasolla siten, että samalla varmistetaan investointien ennustettavuus ja noudatetaan tarveperusteista ja alueelliseen lähentymiseen tähtäävää lähestymistapaa.

(19)

Työohjelmassa ja ehdotuspyynnössä olisi vahvistettava tukikelpoisuusehdot ja myöntämisperusteet. Kyseisissä tukikelpoisuusehdoissa ja myöntämisperusteissa olisi otettava huomioon hankkeen merkitys alueellisissa oikeudenmukaista siirtymää koskevissa suunnitelmissa kuvattujen kehitystarpeiden kannalta, alueellisen lähentymisen edistämistä koskevan yleisen tavoitteen saavuttaminen sekä avustusosuuden merkitys hankkeen elinkelpoisuuteen. Työohjelmissa olisi myös vahvistettava myöntämisperusteet niissä tapauksessa, että resurssit eivät riitä tukikelpoisten hankkeiden tukemiseen. Etusijalle olisi asetettava hankkeet, jotka sijaitsevat vähemmän kehittyneillä alueilla, hankkeet, joilla edistetään suoraan unionin ilmastotavoitteiden saavuttamista, ja hankkeet, joita edistävät julkisyhteisöt ja julkisoikeudelliset laitokset, jotka ovat hyväksyneet hiilestä irtautumista koskevat suunnitelmat soveltuvin osin tätä vastaavan perusteiden etusijajärjestyksen mukaisesti. Unionin lainajärjestelyn mukaista tukea olisi näin ollen asetettava ainoastaan niiden jäsenvaltioiden saataville, joilla on vähintään yksi hyväksytty alueellinen oikeudenmukaista siirtymää koskeva suunnitelma. Työohjelmassa ja ehdotuspyynnöissä olisi otettava huomioon myös jäsenvaltioiden toimittamat alueelliset oikeudenmukaista siirtymää koskevat suunnitelmat, jotta mekanismin eri pilareiden välinen yhtenäisyys voidaan varmistaa. Lainajärjestelyn vaikutuksen optimoimiseksi lainajärjestelystä tuettaville yksittäisille hankkeille ei hankkeiden valmistelua lukuun ottamatta pitäisi myöntää tukea muista unionin ohjelmista. Jos toimet koostuvat erillisiksi osoitettavista hankkeista, kyseisiä hankkeita voidaan kuitenkin tukea unionin eri ohjelmista sovellettavien tukikelpoisuussääntöjen mukaisesti.

(20)

Unionin avun tuloksellisuuden optimoimiseksi ja sen estämiseksi, että mahdollinen tuki ja investoinnit korvataan vaihtoehtoisista rahoituslähteistä, lainajärjestelyn mukaista tukea olisi myönnettävä ainoastaan hankkeille, jotka eivät tuota riittävää tulovirtaa niistä aiheutuvien investointikustannusten kattamiseen. Kyseisten tulojen olisi vastattava muita sellaisia tuloja kuin talousarviosta tehtäviä määrärahasiirtoja, jotka syntyvät suoraan hankkeen puitteissa toteutetuista toimista, kuten myynnistä, maksuista tai tulleista, ja olemassa olevan varallisuuden uusimisesta syntyneistä lisäsäästöistä.

(21)

Koska avustusosuudessa olisi otettava huomioon jäsenvaltioiden eri alueiden erilaiset kehitystarpeet, tällaista tukea olisi mukautettava vähemmän kehittyneiden alueiden hyväksi. Kun otetaan huomioon, että vähemmän kehittyneiden alueiden, julkisyhteisöjen ja julkisoikeudellisten laitosten kyky tehdä julkisia investointeja on yleensä heikompi, tällaisille yhteisöille ja laitoksille myönnettyihin lainoihin sovellettavien avustusosuuksien olisi oltava suhteellisesti suurempia.

(22)

Jotta voidaan varmistaa lainajärjestelyn tuloksellinen täytäntöönpano, saattaa olla tarpeen antaa neuvontatukea hankkeiden valmistelua, kehittämistä ja toteuttamista varten. Tällaista tukea olisi annettava InvestEU-neuvontakeskuksen kautta tukikelpoisiin hankkeisiin ja hankkeiden valmisteluun ennen hakemusten tekemistä kiinnittäen erityistä huomiota tuensaajiin, joiden hallinnolliset valmiudet ovat vähäisempiä tai jotka sijaitsevat vähemmän kehittyneillä alueilla. Tällaista tukea olisi voitava myöntää myös muista unionin ohjelmista.

(23)

Jotta voidaan mitata lainajärjestelyn tuloksellisuutta ja sen kykyä saavuttaa tavoitteensa ja tukea valmisteluja sen mahdolliseksi jatkamiseksi vuoden 2027 jälkeen, komission olisi tehtävä väliarviointi ja loppuarviointi, mukaan lukien arvio mahdollisuudesta hyväksyä tarvittaessa säännöksiä sukupuolivaikutusten arvioinnista, ja toimitettava arviointikertomukset Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (12) 22 ja 23 kohdan nojalla lainajärjestelyä olisi arvioitava erityisten seurantavaatimusten mukaisesti kerättyjen tietojen perusteella välttäen samalla erityisesti jäsenvaltioille aiheutuvaa hallinnollista rasitusta ja ylisääntelyä.

(24)

Jotta voidaan vauhdittaa täytäntöönpanoa ja varmistaa, että varat käytetään hyvissä ajoin, tässä asetuksessa olisi säädettävä avustussopimuksiin sisällytettävistä erityisistä suojatoimista. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi komission olisi suhteellisuusperiaatteen mukaisesti voitava vähentää unionin tukea tai lopettaa se, jos hankkeen toteuttamisessa ei selvästi ole edistytty. Lainajärjestelyyn sovelletaan varainhoitoasetusta. Jotta voidaan varmistaa johdonmukaisuus unionin rahoitusohjelmien täytäntöönpanossa, varainhoitoasetusta olisi sovellettava avustusosuuteen sekä lainajärjestelystä neuvontatukea varten myönnettyihin määrärahoihin.

(25)

Varainhoitoasetuksen ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 (13) sekä neuvoston asetusten (EY, Euratom) N:o 2988/95 (14), (Euratom, EY) N:o 2185/96 (15) ja (EU) 2017/1939 (16) mukaisesti unionin taloudellisia etuja on suojattava oikeasuhteisin toimenpitein, joita ovat sääntöjenvastaisuuksien, mukaan lukien petokset, ehkäisemiseen, havaitsemiseen, korjaamiseen ja tutkimiseen sekä hukattujen, aiheettomasti maksettujen tai virheellisesti käytettyjen varojen takaisinperintään ja soveltuvin osin hallinnollisten seuraamusten määräämiseen liittyvät toimenpiteet. Euroopan petostentorjuntavirastolla (OLAF) on valtuudet erityisesti asetusten (Euratom, EY) N:o 2185/96 ja (EU, Euratom) N:o 883/2013 mukaisesti tehdä hallinnollisia tutkimuksia, mukaan lukien paikalla suoritettavat todentamiset ja tarkastukset, selvittääkseen, onko kyse petoksesta, lahjonnasta tai muusta laittomasta toiminnasta, joka vahingoittaa unionin taloudellisia etuja. Euroopan syyttäjänvirastolla (EPPO) on asetuksen (EU) 2017/1939 mukaisesti valtuudet tutkia unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvia rikoksia sekä nostaa niistä syyte Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/1371 (17) mukaisesti. Unionin rahoitusta saavien henkilöiden ja yhteisöjen on varainhoitoasetuksen mukaisesti toimittava täydessä yhteistyössä unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi, myönnettävä komissiolle, OLAFille, tilintarkastustuomioistuimelle ja niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka osallistuvat asetuksen (EU) 2017/1939 mukaiseen tiiviimpään yhteistyöhön, EPPOlle tarvittavat oikeudet ja valtuudet ja varmistettava, että unionin varojen hoitamiseen osallistuvat kolmannet osapuolet myöntävät vastaavat oikeudet.

(26)

Tiettyjen tämän asetuksen muiden kuin olennaisten osien muuttamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä SEUT 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat keskeisiä tulosindikaattoreita lainajärjestelyn täytäntöönpanon ja edistymisen seuraamiseksi. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(27)

Tämän asetuksen yhdenmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa työohjelmien sekä muiden rahoituskumppaneiden kuin EIP:n valinnan ehtojen ja valintamenettelyn määrittämisen osalta. Tätä valtaa olisi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (18) mukaisesti.

(28)

Jäsenvaltiot eivät voi yksinään riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli auttaa alueita, joihin ilmastoneutraaliuteen siirtyminen vaikuttaa kielteisimmin, lisäämällä julkisia investointeja tähän liittyviin kehitystarpeisiin vastaamiseksi, mikä johtuu siitä, että julkisyhteisöjen ja julkisoikeudellisten laitosten on vaikea tukea investointeja, jotka eivät tuota riittävää tulovirtaa niistä aiheutuvien investointikustannusten kattamiseen, vaan kyseinen tavoite voidaan sen vuoksi, että on olemassa tarve yhtenäiselle täytäntöönpanokehykselle, jota hallinnoidaan suoraan, saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi,