(1)

Unionin omien varojen järjestelmän avulla on varmistettava, että unionin politiikkojen asianmukaista kehittämistä varten on käytettävissä riittävästi varoja, jollei tarpeesta noudattaa tiukkaa budjettikuria muuta johdu. Omien varojen järjestelmän kehittämisellä voidaan ja sillä myös pitäisi tukea mahdollisimman laaja-alaisesti unionin politiikkojen kehittämistä.

(2)

Lissabonin sopimuksella tehtiin unionin omien varojen järjestelmää koskeviin määräyksiin muutoksia, jotka mahdollistavat olemassa olevan omien varojen luokan poistamisen ja uuden luokan käyttöön ottamisen.

(3)

Helmikuun 7 ja 8 päivänä 2013 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa kehotettiin neuvostoa työstämään edelleen komission ehdotusta uusiksi arvonlisäveroon (ALV) perustuviksi omiksi varoiksi, tarkoituksena muokata menettely mahdollisimman yksinkertaiseksi ja läpinäkyväksi, vahvistaa sen yhteyttä unionin ALV-politiikkaan ja tosiasiallisiin ALV-tuloihin sekä varmistaa veronmaksajien tasapuolinen kohtelu kaikissa jäsenvaltioissa.

(4)

Komissio hyväksyi kesäkuussa 2017 pohdinta-asiakirjan EU:n rahoituksen tulevaisuudesta. Komissio esitti siinä useita vaihtoehtoja, joissa omat varat kytkettäisiin entistä näkyvämmin unionin politiikkoihin, erityisesti sisämarkkinoihin ja kestävään kasvuun. Asiakirjan mukaan otettaessa käyttöön uusia omia varoja olisi kiinnitettävä huomiota niiden läpinäkyvyyteen, yksinkertaisuuteen ja vakauteen ja niiden johdonmukaisuuteen unionin poliittisten tavoitteiden kanssa, kilpailuun ja kestävään kehitykseen aiheutuviin vaikutuksiin ja tasapuoliseen jakautumiseen jäsenvaltioiden kesken.

(5)

Tilintarkastustuomioistuin, Euroopan parlamentti ja jäsenvaltiot ovat toistuvasti esittäneet kritiikkiä, jonka mukaan ALV-perusteisten omien varojen nykyinen määrittämismenetelmä on liian monimutkainen. Heinäkuun 17–21 päivänä 2020 kokoontunut Eurooppa-neuvosto totesi näin ollen, että on aiheellista yksinkertaistaa näiden omien varojen laskentaa.

(6)

Jotta unionin rahoitusvälineet saataisiin paremmin linjaan sen politiikan painopisteiden kanssa, jotta unionin yleisen talousarvion, jäljempänä ’unionin talousarvio’, merkitys sisämarkkinoiden toiminnassa voitaisiin ottaa paremmin huomioon, jotta unionin politiikkatavoitteita voitaisiin tukea paremmin ja jotta jäsenvaltioiden unionin vuotuiseen talousarvioon maksamia bruttokansantuloon (BKTL) perustuvia rahoitusosuuksia voitaisiin supistaa, heinäkuun 17–21 päivänä 2020 kokoontunut Eurooppa-neuvosto totesi, että unioni pyrkii tulevina vuosina uudistamaan omien varojen järjestelmää ja ottamaan käyttöön uusia omia varoja.

(7)

Ensimmäisenä toimena olisi otettava käyttöön uusi omien varojen luokka, joka perustuu kierrättämättömän muovipakkausjätteen perusteella laskettaviin kansallisiin rahoitusosuuksiin. Unionin talousarviolla voidaan unionin muovistrategian mukaisesti auttaa vähentämään muovipakkausjätteestä johtuvaa ympäristön pilaantumista. Omilla varoilla, jotka perustuvat kunkin jäsenvaltion tuottaman kierrättämättömän muovipakkausjätteen määrän perusteella määritettyihin kansallisiin rahoitusosuuksiin, kannustetaan vähentämään kertakäyttömuovien kulutusta, lisäämään kierrätystä ja edistämään kiertotaloutta. Samaan aikaan jäsenvaltioilla on toissijaisuusperiaatteen mukaisesti vapaus toteuttaa omalta kannaltaan sopivimmat toimenpiteet edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Sen välttämiseksi, että kansallisiin rahoitusosuuksiin kohdistuisi liiallisia regressiivisiä vaikutuksia, niiden jäsenvaltioiden rahoitusosuuksiin, joiden BKTL asukasta kohden vuonna 2017 oli vähemmän kuin EU:n keskiarvo, olisi sovellettava mukautusmekanismia, johon kuuluu vuotuinen kiinteämääräinen vähennys. Vähennyksen olisi vastattava 3,8:aa kilogrammaa kerrottuna väestöllä vuonna 2017 asianomaisissa jäsenvaltioissa.

(8)

Heinäkuun 17–21 päivänä 2020 kokoontunut Eurooppa-neuvosto totesi, että täydentävien omien varojen perustaksi komissio esittää vuoden 2021 alkupuoliskolla ehdotuksia hiilidioksidipäästöjen tullimekanismista ja digitaaliverosta, jotta ne voitaisiin ottaa käyttöön viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2023. Eurooppa-neuvosto pyysi komissiota esittämään tarkistetun ehdotuksen EU:n päästökauppajärjestelmästä ja mahdollisesti ulottamaan sen koskemaan ilmailu- ja meriliikennealaa. Se totesi lopuksi, että unioni pyrkii kauden 2021–2027 monivuotisessa rahoituskehyksessä ottamaan käyttöön muita omia varoja, joihin voi kuulua finanssitransaktiovero.

(9)

Heinäkuun 17–21 päivänä 2020 kokoontunut Eurooppa-neuvosto totesi, että omia varoja koskevien järjestelyjen yleisinä ohjaavina tavoitteina tulisi olla yksinkertaisuus, avoimuus ja yhdenvertaisuus, oikeudenmukainen taakanjako mukaan luettuna. Se totesi myös, että kauden 2021–2027 osalta kiinteämääräisillä korjauksilla vähennetään Tanskan, Alankomaiden, Itävallan ja Ruotsin sekä elpymisen ja palautumiskyvyn tukemisen puitteissa myös Saksan vuotuista BKTL-perusteista rahoitusosuutta.

(10)

Jäsenvaltioiden olisi pidätettävä itsellään kantokuluina 25 prosenttia kantamiensa perinteisten omien varojen määristä.

(11)

Sisällytettäessä Euroopan kehitysrahasto unionin talousarvioon olisi samalla kasvatettava tässä päätöksessä säädettyjä omien varojen enimmäismääriä. Maksumäärärahojen ja omien varojen enimmäismäärän välillä tarvitaan riittävästi liikkumavaraa, jotta voidaan varmistaa, että unioni kykenee täyttämään taloudelliset velvoitteensa kaikissa olosuhteissa, myös talouden taantuman aikana.

(12)

Omien varojen enimmäismääriin nähden olisi jäätävä riittävästi liikkumavaraa, jotta unioni voi kattaa kaikki taloudelliset velvoitteensa ja ehdolliset velkansa kunakin vuonna. Unionin käyttöön vuotuisten maksumäärärahojen kattamiseksi asetettujen omien varojen kokonaismäärä saisi olla enintään 1,40 prosenttia kaikkien jäsenvaltioiden yhteenlasketusta BKTL:sta. Unionin talousarvioon otettujen maksusitoumusmäärärahojen vuotuinen kokonaismäärä saisi olla enintään 1,46 prosenttia kaikkien jäsenvaltioiden yhteenlasketusta BKTL:sta.

(13)

Jotta unionin käyttöön annettujen rahoitusvarojen määrä voidaan pitää muuttumattomana, on aiheellista mukauttaa maksumäärärahojen ja maksusitoumusmäärärahojen osalta omien varojen enimmäismäärää ilmaistuina prosentteina BKTL:sta, kun kyseessä on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 549/2013 (2) muuttaminen, josta on seurauksena merkittäviä muutoksia BKTL:n tasoon.

(14)

Covid-19-kriisin taloudelliset vaikutukset korostavat sitä, että on tärkeää varmistaa unionin riittävä rahoituskapasiteetti talouden häiriöiden varalta. Unionin on tarpeen hankkia varat tavoitteidensa saavuttamiseksi. Covid-19-kriisin seurauksiin puuttuminen vaatii poikkeuksellisen mittavia rahoitusvaroja, mutta samalla ei kuitenkaan pidä lisätä jäsenvaltioiden talouteen kohdistuvaa painetta tilanteessa, jossa niiden talousarvioihin kohdistuu jo valtavia paineita rahoittaa kriisiin liittyviä kansallisen tason taloudellisia ja sosiaalisia toimenpiteitä. Sen vuoksi olisi toteutettava poikkeuksellisia toimia unionin tasolla. Tästä syystä on asianmukaista antaa komissiolle poikkeuksellisesti valtuudet ottaa pääomamarkkinoilta väliaikaisesti enintään 750 000 miljoonaa euroa (vuoden 2018 hintoina) lainaa unionin puolesta. Lainaksi otetuista varoista enintään 360 000 miljoonaa euroa (vuoden 2018 hintoina) käytettäisiin lainojen myöntämiseen ja lainaksi otetuista varoista enintään 390 000 miljoonaa euroa (vuoden 2018 hintoina) käytettäisiin menojen kattamiseen niin, että molempien määrien ainoana tarkoituksena on covid-19-kriisin seurauksiin puuttuminen.

(15)

Näillä poikkeuksellisilla toimilla olisi puututtava covid-19-kriisin seurauksiin ja estettävä sen uudelleen ilmaantuminen. Sen vuoksi tuen olisi oltava ajallisesti rajoitettua, ja suurin osa rahoituksesta olisi myönnettävä välittömästi kriisin jälkeen, mikä tarkoittaa, että näillä lisävaroilla rahoitetun ohjelman oikeudelliset sitoumukset olisi tehtävä 31 päivään joulukuuta 2023 mennessä. Elpymis- ja palautumistukivälineen mukaisten maksujen hyväksyminen edellyttää, että elpymis- ja palautumissuunnitelmassa asetetut asiaankuuluvat välitavoitteet ja tavoitteet saavutetaan tyydyttävällä tavalla, mitä arvioidaan elpymis- ja palautumistukivälineen perustamisesta annetussa asetuksessa esitetyn asiaankuuluvan menettelyn mukaisesti, mikä on heinäkuun 17–21 päivänä 2020 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaista.

(16)

Jotta voidaan vastata suunniteltuun lainanottoon liittyvistä veloista, omien varojen enimmäismääriä on tarpeen kasvattaa poikkeuksellisesti ja väliaikaisesti. Näin ollen yksinomaan sen vuoksi, että voidaan kattaa kaikki unionin velat, jotka aiheutuvat sen lainanotosta covid-19-kriisin seurauksiin puuttumiseksi, sekä maksumäärärahojen enimmäismäärää että maksusitoumusmäärärahojen enimmäismäärää olisi kasvatettava 0,6 prosenttiyksiköllä. Komission valtuuttaminen ottamaan unionin puolesta varoja lainaksi pääomamarkkinoilta pelkästään ja yksinomaan covid-19-kriisin seurauksiin liittyvien toimenpiteiden rahoittamista varten liittyy tiiviisti tässä päätöksessä säädettyjen omien varojen enimmäismäärien kasvattamiseen ja viime kädessä unionin omien varojen järjestelmän toimintaan. Tällainen valtuutus olisi näin ollen sisällytettävä tähän päätökseen. Tämän toimen ennennäkemätön luonne ja lainattavien varojen poikkeuksellinen määrä edellyttävät varmuutta unionin velan kokonaismäärästä ja sen takaisinmaksua koskevista keskeisistä seikoista sekä hajautetun lainanottostrategian täytäntöönpanoa.

(17)

Omien varojen enimmäismäärien kasvattaminen on tarpeen, sillä enimmäismäärät eivät muutoin riittäisi varmistamaan sellaisten riittävien varojen saatavuutta, joita unioni tarvitsee voidakseen kattaa poikkeuksellisesta ja väliaikaisesta lainanottovaltuudesta aiheutuvat velat. Tarve turvautua näihin lisämäärärahoihin on myös vain väliaikainen, sillä niihin liittyvät taloudelliset velvoitteet ja ehdolliset velat vähenevät ajan mittaan, kun lainaksi otettujen varoja maksetaan takaisin ja lainat erääntyvät. Sen vuoksi enimmäismäärien kasvattamisen voimassaolon olisi päätyttävä, kun kaikki lainaksi otetut varat on maksettu takaisin ja kaikki kyseisten varojen perusteella myönnettyihin lainoihin liittyvät ehdolliset velat ovat lakanneet, minkä olisi tapahduttava viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2058.

(18)

Unionin toimien covid-19-kriisin seurauksiin puuttumiseksi on tarpeen olla merkittäviä, ja niiden on tapahduttava suhteellisen lyhyen ajan kuluessa. Lainanotossa on tarpeen noudattaa tätä ajoitusta. Näin ollen uusi nettolainanotto olisi lopetettava viimeistään vuoden 2026 lopussa. Vuoden 2026 jälkeen lainanottotoimet olisi rajoitettava tiukasti rahoitusoperaatioihin tehokkaan velanhoidon varmistamiseksi. Komission olisi toteuttaessaan toimia hajautetun rahoitusstrategian mukaisesti hyödynnettävä parhaalla mahdollisella tavalla markkinoiden kykyä antaa näin merkittäviä lainamääriä, joiden erääntymisajat ovat erilaiset, mukaan lukien lyhytaikainen rahoitus maksuvalmiuden hallintaa varten, ja varmistettava lainoille mahdollisimman edulliset takaisinmaksuehdot. Lisäksi komission olisi säännöllisesti ja kattavasti annettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle tietoja velanhoitonsa kaikista näkökohdista. Kun lainanotolla rahoitettavien politiikkojen maksuaikataulut ovat tiedossa, komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle tiedoksi liikkeeseenlaskukalenterin, johon sisältyvät odotetut liikkeeseenlaskupäivät ja odotetut määrät tulevalle vuodelle, sekä suunnitelman, jossa esitetään odotetut pääoman ja koron maksut. Komission olisi saatettava tämä kalenteri säännöllisesti ajan tasalle.

(19)

Sellaisten lainaksi otettujen varojen takaisinmaksu, joiden tarkoituksena on tarjota tukea, jota ei makseta takaisin, takaisin maksettavan tuen myöntäminen rahoitusvälineiden kautta tai talousarviotakausten rahoittaminen sekä lainakorkojen maksaminen olisi rahoitettava unionin talousarviosta. Sellaiset lainaksi otetut varat, joita käytetään lainojen myöntämiseen jäsenvaltioille, olisi maksettava takaisin lainansaajina olevilta jäsenvaltioilta saaduilla määrillä. Tarvittavat varat on tarpeen osoittaa ja asettaa unionin käyttöön, jotta se voi kattaa kaikki poikkeuksellisesta ja väliaikaisesta lainanottovaltuudesta aiheutuvat taloudelliset velvoitteensa ja ehdolliset velkansa kunakin vuonna ja kaikissa olosuhteissa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 310 artiklan 4 kohdan ja 323 artiklan mukaisesti.

(20)

Määrät, joita ei ole käytetty korkojen maksuihin säädetyllä tavalla, käytetään ennenaikaisiin takaisinmaksuihin ennen kautta 2021–2027 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen päättymistä vähimmäismäärällä, ja niitä voidaan kasvattaa tämän tason yli edellyttäen, että uudet omat varat on otettu käyttöön vuoden 2021 jälkeen SEUT 311 artiklan kolmannessa kohdassa vahvistetun menettelyn mukaisesti. Kaikki poikkeuksellisesta ja väliaikaisesta lainanottovaltuudesta aiheutuvat velat olisi maksettava takaisin kokonaisuudessaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2058. Jotta varmistetaan lainaksi otettujen varojen takaisinmaksun kattamiseen tarvittavien määrärahojen tehokas talousarviohallinto, on asianmukaista säätää mahdollisuudesta jakaa asianomaiset talousarviositoumukset vuotuisiin eriin.

(21)

Takaisinmaksuaikataulussa olisi otettava huomioon moitteettoman varainhoidon periaate, ja sen olisi katettava niiden varojen koko määrä, jotka on lainattu komission valtuutuksen nojalla, jotta velat vähenevät tasaisesti ja ennakoitavasti koko takaisinmaksukauden ajan. Tätä varten määrät, jotka unionin on maksettava tiettynä vuonna pääoman takaisinmaksuna, saisivat olla enintään 7,5 prosenttia 390 000 miljoonan euron suuruisesta menojen enimmäismäärästä.

(22)

Ottaen huomioon covid-19-kriisin seurauksiin puuttumiseksi tarvittavia varoja koskevan poikkeuksellisen, väliaikaisen ja rajoitetun komission lainanottovaltuuden erityispiirteet olisi selvennettävä, että unioni ei saisi periaatteessa käyttää pääomamarkkinoilta lainaksi otettuja varoja toimintamenojen rahoittamiseen.

(23)

Sen varmistamiseksi, että unioni kykenee aina täyttämään oikeudelliset velvoitteensa kolmansia osapuolia kohtaan oikea-aikaisesti, tässä päätöksessä olisi säädettävä erityisistä säännöistä, joissa komissiolle annetaan lupa pyytää väliaikaisen omien varojen enimmäismäärien kasvattamisen aikana jäsenvaltioita asettamaan väliaikaisesti käyttöön asiaankuuluvat käteisvarat, mikäli unionin talousarvioon otetut hyväksytyt määrärahat eivät ole riittävät, jotta voidaan kattaa kyseiseen väliaikaiseen enimmäismäärien kasvattamiseen liittyvästä lainanotosta aiheutuvat velat. Komission olisi viimeisenä keinonaan voitava pyytää käteisvaroja ainoastaan, jos se ei voi saada aikaan tarvittavaa likviditeettiä aktivoimalla muita aktiivisen maksuvalmiuden hallinnan toimenpiteitä, mukaan lukien tarvittaessa pääomamarkkinoiden lyhytaikaisen rahoituksen käyttäminen, jotta voidaan varmistaa lainanantajia koskevien unionin velvoitteiden oikea-aikainen noudattaminen. On aiheellista säätää, että komission olisi ilmoitettava tällaisista pyynnöistä jäsenvaltioille hyvissä ajoin, ja niiden olisi oltava tiukasti määräsuhteisia kunkin jäsenvaltion talousarvion tuloista tehtyyn ennakkoarvioon nähden, ja ne olisi joka tapauksessa rajattava niiden osuuteen väliaikaisesti kasvatetusta omien varojen enimmäismäärästä, joka on 0,6 prosenttia jäsenvaltioiden bruttokansantulosta. Jos jäsenvaltio ei kuitenkaan noudata pyyntöä ajoissa kokonaisuudessaan tai osittain tai jos se ilmoittaa komissiolle, että se ei pysty noudattamaan pyyntöä, komissiolle olisi kuitenkin annettava lupa väliaikaisesti esittää lisäpyyntöjä muille jäsenvaltioille määräsuhteisesti. On aiheellista säätää enimmäismäärästä, jonka komissio voi vuosittain pyytää jäsenvaltiolta. Komission odotetaan esittävän tarvittavat ehdotukset jäsenvaltioiden väliaikaisesti antamien käteisvarojen määrien kattamien menojen ottamiseksi unionin talousarvioon, jotta voidaan varmistaa, että kyseiset varat otetaan huomioon mahdollisimman pian sitä varten, että jäsenvaltiot voivat hyvittää omat varat tileille, eli sovellettavan oikeuskehyksen mukaisesti ja näin ollen asiaankuuluvien BKTL-jakoperusteiden pohjalta, tämän vaikuttamatta muihin omiin varoihin ja muihin tuloihin.

(24)

SEUT 311 artiklan neljännen kohdan mukaan neuvosto hyväksyy unionin omien varojen järjestelmää koskevat täytäntöönpanotoimenpiteet asetuksella. Näiden toimenpiteiden olisi sisällettävä kaikkiin omien varojen luokkiin sovellettavat yleisluonteiset ja tekniset säännökset. Kyseisten toimenpiteiden olisi sisällettävä yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat budjettijäämän laskentaa ja ottamista talousarvioon, sekä omien varojen kannon valvonnan ja seurannan edellyttämät säännökset ja järjestelyt.

(25)

Tämän päätöksen olisi tultava voimaan vasta, kun kaikki jäsenvaltiot ovat hyväksyneet sen valtiosääntöjensä asettamien vaatimustensa mukaisesti, jolloin kansallista itsemääräämisoikeutta kunnioitetaan täysimääräisesti. Heinäkuun 17–21 päivänä 2020 kokoontunut Eurooppa-neuvosto pani merkille jäsenvaltioiden aikomuksen hyväksyä tämä päätös mahdollisimman pian

(26)

Johdonmukaisuuden, jatkuvuuden ja oikeusvarmuuden varmistamiseksi on tarpeen antaa säännökset, joilla varmistetaan joustava siirtyminen neuvoston päätöksellä 2014/335/EU, Euratom (3) käyttöön otetusta järjestelmästä tässä päätöksessä säädettyyn järjestelmään.

(27)

Päätös 2014/335/EU, Euratom olisi kumottava.

(28)

Tätä päätöstä sovellettaessa kaikki rahamäärät olisi ilmaistava euroina.

(29)

Koska on tarpeen mahdollistaa lainanotto kiireellisesti covid-19-kriisin seurauksiin puuttumiseksi tarkoitettujen toimenpiteiden rahoittamiseksi, tämän päätöksen olisi tultava voimaan viimeisen tämän päätöksen hyväksymismenettelyjen päätökseen saattamista koskevan tiedonannon vastaanottamista seuraavan ensimmäisen kuukauden ensimmäisenä päivänä.

(30)

Jotta voitaisiin turvata tarkistettuun omien varojen järjestelmään siirtyminen ja sovittaa tämä päätös yhteen varainhoitovuoden kanssa, tätä päätöstä olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2021,