(1)

Perussopimuksen 43 artiklan 3 kohdassa määrätään, että neuvosto hyväksyy komission ehdotuksesta kalastusmahdollisuuksien vahvistamiseen ja jakamiseen liittyvät toimenpiteet.

(2)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 (1) edellytetään, että säilyttämistoimenpiteet vahvistetaan ottaen huomioon käytettävissä olevat tieteelliset, tekniset ja taloudelliset lausunnot, mukaan lukien tarvittaessa tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean laatimat kertomukset.

(3)

Neuvoston tehtävänä on hyväksyä kalastusmahdollisuuksien vahvistamiseen ja jakamiseen liittyvät toimenpiteet sekä tarvittaessa tietyt niihin toiminnallisesti liittyvät edellytykset. Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 16 artiklan 4 kohdan mukaisesti kalastusmahdollisuudet on määriteltävä mainitun asetuksen 2 artiklan 2 kohdassa vahvistettujen yhteisen kalastuspolitiikan, jäljempänä ’YKP’, tavoitteiden mukaisesti. Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 16 artiklan 1 kohdan mukaan kalastusmahdollisuudet on jaettava jäsenvaltioille siten, että taataan kullekin jäsenvaltiolle kalastustoiminnan suhteellinen vakaus kunkin kalakannan tai kalastuksen osalta.

(4)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 16 artiklan 4 kohdan mukaan yksittäisten monivuotisten suunnitelmien alaisten kantojen kalastusmahdollisuudet olisi vahvistettava kyseisissä suunnitelmissa määriteltyjen sääntöjen mukaisesti.

(5)

Läntisen Välimeren pohjakalakantoja hyödyntäviä kalastuksia koskeva monivuotinen suunnitelma vahvistettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2019/1022 (2), ja se tuli voimaan 16 päivänä heinäkuuta 2019. Kyseisen asetuksen 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti kyseisen asetuksen 1 artiklassa lueteltujen kantojen kalastusmahdollisuudet olisi vahvistettava siten, että saavutetaan kalastuskuolevuus kestävän enimmäistuoton tasolla mahdollisuuksien mukaan asteittain vuoteen 2020 mennessä ja viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2025. Kalastusmahdollisuudet olisi ilmaistava suurimman sallitun pyyntiponnistuksen muodossa ja vahvistettava kyseisen asetuksen 7 artiklassa säädetyn pyyntiponnistusjärjestelmän mukaisesti. Vuonna 2020 olisi suurinta sallittua pyyntiponnistusta sen vuoksi vähennettävä 10 prosenttia verrattuna perustasoon, joka on laskettu kyseisen asetuksen 7 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(6)

Välimeren yleinen kalastuskomissio (GFCM) antoi vuonna 2018 pidetyssä 42. vuosikokouksessaan suosituksen GFCM/42/2018/1 ankeriaan monivuotisesta hoitosuunnitelmasta Välimerellä, jolla vahvistetaan ankeriaan (Anguilla anguilla) hoitotoimenpiteet Välimerellä (GFCM-alueen maantieteelliset osa-alueet 1–27). Näihin toimenpiteisiin sisältyy kolmen peräkkäisen kuukauden pituinen vuotuinen kalastuskielto, joka kunkin jäsenvaltion on määritettävä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1100/2007 (3) säilyttämistavoitteiden ja ankeriasta koskevan kansallisen hoitosuunnitelman (-suunnitelmien) mukaisesti sekä sen mukaan, mitkä ovat ankeriaan vaelluskaudet kyseisessä jäsenvaltiossa. Kalastuskieltoa sovelletaan kaikkiin merivesiin Välimerellä ja murtovesiin kuten jokisuistoihin, rannikkolaguuneihin ja jokisuiden vaihettumisalueisiin suosituksen mukaisesti. Tämä toimenpide olisi saatettava osaksi unionin lainsäädäntöä.

(7)

GFCM antoi vuonna 2018 pidetyssä 42. vuosikokouksessaan myös suosituksen GFCM/42/2018/8 kiireellisistä lisätoimenpiteistä 2019–2020, jotka koskevat pelagisten lajien kantoja Adrianmerellä (maantieteelliset osa-alueet 17 ja 18; kyseisellä suosituksella vahvistettiin pienten pelagisten lajien kannoille saalis- ja pyyntiponnistusrajoitukset vuosiksi 2019, 2020 ja 2021 GFCM-alueen maantieteellisillä osa-alueilla 17 ja 18 (Adrianmeri). Nämä toimenpiteet olisi saatettava osaksi unionin lainsäädäntöä. Enimmäissaalisrajoitukset on vahvistettu vain yhden vuoden ajaksi ja rajoittamatta mahdollisia muita tulevaisuudessa toteutettavia toimenpiteitä ja mahdollisia jäsenvaltioiden välillä sovellettavia jakojärjestelyjä.

(8)

GFCM antoi vuonna 2019 pidetyssä 43. vuosikokouksessaan suosituksen GFCM/43/2019/5 pohjakalojen kestävää kalastusta Adrianmerellä (maantieteelliset osa-alueet 17 ja 18) koskevasta monivuotisesta hoitosuunnitelmasta, jossa otetaan käyttöön pyyntiponnistusjärjestelmä tiettyjen pohjakalakantojen osalta. Nämä toimenpiteet olisi saatettava osaksi unionin lainsäädäntöä.

(9)

Ottaen huomioon Slovenian laivaston erityispiirteet ja sen vähäinen vaikutus pienten pelagisten lajien kantoihin ja pohjakalakantoihin on aiheellista säilyttää nykyiset kalastustavat ja varmistaa Slovenian laivaston mahdollisuus kalastaa vähimmäismäärä pieniä pelagisia lajeja ja vähimmäispyyntiponnistus pohjakalakantojen osalta.

(10)

GFCM antoi vuonna 2019 pidetyssä 43. vuosikokouksessaan suosituksen GFCM/43/2019/3, jolla muutetaan suositusta GFCM/41/2017/4 piikkikampelan kalastusta Mustallamerellä (GFCM-alueen maantieteellinen osa-alue 29) koskevasta monivuotisesta hoitosuunnitelmasta. Tässä suosituksessa otetaan käyttöön ajantasaistettu alueellinen suurin sallittu saalis (TAC) ja kiintiöiden jakojärjestelmä piikkikampelalle ja tätä kalakantaa koskevia lisäsäilyttämistoimenpiteitä, erityisesti kahden kuukauden kalastuskielto ja kalastuspäivien rajoitus 180 päivään vuodessa. Nämä toimenpiteet olisi saatettava osaksi unionin lainsäädäntöä.

(11)

GFCM:n antaman tieteellisen lausunnon mukaisesti on välttämätöntä säilyttää kalastuskuolevuus nykyisellä tasolla, jotta kilohailikannan kestävyys Mustallamerellä voidaan taata. Sen vuoksi on aiheellista jatkaa autonomisen kiintiön vahvistamista kyseiselle kannalle.

(12)

Kalastusmahdollisuudet olisi vahvistettava saatavilla olevien tieteellisten lausuntojen perusteella sekä ottaen huomioon biologiset ja sosioekonomiset näkökohdat samalla, kun varmistetaan eri kalastussektorien välinen oikeudenmukainen kohtelu ja otetaan huomioon sidosryhmiä kuultaessa esitetyt kannanotot.

(13)

Neuvoston asetuksella (EY) N:o 847/96 (4) otettiin käyttöön TACien vuosittaiseen hallinnoimiseen liittyviä lisäedellytyksiä, mukaan lukien mainitun asetuksen 3 ja 4 artiklan mukaiset varo-TACeja ja analyyttisiä TACeja koskevat joustosäännökset. Kyseisen asetuksen 2 artiklan mukaan neuvosto päättää TACeja vahvistettaessa kannoista, joihin kyseisen asetuksen 3 tai 4 artiklaa ei sovelleta, käyttäen perustana erityisesti kantojen biologista tilannetta. Sen jälkeen asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 9 kohdalla otettiin käyttöön kaikkia purkamisvelvoitteen alaisia kantoja koskeva vuotuinen joustomekanismi. Jotta vältettäisiin liiallinen jousto, joka heikentäisi meren elollisten luonnonvarojen järkiperäisen ja vastuullisen hyödyntämisen periaatetta, haittaisi yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden saavuttamista ja heikentäisi kantojen biologista tilannetta, olisi sen vuoksi vahvistettava, että asetuksen (EY) N:o 847/96 3 ja 4 artiklaa sovelletaan analyyttisiin TACeihin vain siinä tapauksessa, ettei asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 9 kohdassa säädettyä vuosittaista joustomahdollisuutta käytetä.

(14)

Tässä asetuksessa vahvistettujen, unionin kalastusalusten käytettävissä olevien kalastusmahdollisuuksien käyttöön sovelletaan neuvoston asetusta (EY) N:o 1224/2009 (5) ja erityisesti sen 33 artiklaa, joka koskee saaliiden ja pyyntiponnistuksen kirjaamista, ja 34 artiklaa, joka koskee tietojen ilmoittamista kalastusmahdollisuuksien käyttämisestä loppuun. Sen vuoksi on tarpeen täsmentää koodit, joita jäsenvaltioiden on käytettävä lähettäessään komissiolle tietoja tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien kantojen puretuista saaliista.

(15)

Jotta kalastustoiminta ei keskeytyisi ja jotta turvattaisiin unionin kalastajien toimeentulo, tätä asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2020. Asian kiireellisyyden vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan välittömästi sen jälkeen, kun se on julkaistu.

(16)

Kalastusmahdollisuuksia käytettäessä olisi kaikilta osin noudatettava unionin oikeutta,