(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, otti täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2019/159 (3) käyttöön lopullisia suojatoimenpiteitä tiettyjen terätuotteiden tuonnissa, jäljempänä ’lopullisia toimenpiteitä koskeva asetus’. Asetuksella käyttöön otettu toimenpide oli tariffikiintiö, jota sovelletaan 26:een terästuotteiden luokkaan ja joka asetettiin riittävän korkealle tasolle perinteisten kauppavirtojen säilyttämiseksi. Vasta perinteisten kauppavirtojen määrällisen tason ylittämisen jälkeen sovelletaan 25 prosentin tullia tuoteluokkakohtaisesti.

(2)

Lopullisia toimenpiteitä koskevan asetuksen johdanto-osan 161 kappaleessa ja 9 artiklassa todetaan, että komission on unionin edun perusteella ehkä mukautettava tariffikiintiön tasoa tai myöntämistä, jos olosuhteet muuttuvat toimenpiteiden soveltamiskaudella, ja että tarkastelu olisi käynnistettävä viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2019.

(3)

Tämä huomioon ottaen komission pani 17 päivänä toukokuuta 2019 vireille lopullisia toimenpiteitä koskevan asetuksen tarkastelun (4) ja kehotti osapuolia esittämän kantansa sekä toimittamaan tietoja ja näyttöä viidestä tarkasteluperusteesta, jotka komissio yksilöi kyseisten 26 tuoteluokan osalta tarkastelua koskevassa vireillepanoilmoituksessa. Vireillepanoilmoituksen 3 kohdan mukaan nämä tarkasteluperusteet koskevat seuraavia:

(4)

Komissio sai huomautuksia yli 150 eri osapuolelta. Asianomaisille osapuolille annettiin myös mahdollisuus esittää huomautuksia ja vastaväitteitä muiden osapuolten huomautuksiin. Komissio sai yli 50 täydentävää vastaväitettä.

(5)

Saatujen huomautusten perusteellisen analyysin jälkeen komissio teki jäljempänä esitettävät päätelmät. Ne on järjestetty 2 jaksoon viiden alajakson alle (3) kappaleessa yksilöityjen viiden tarkasteluperusteen mukaan.

(6)

Kuten jo lopullisia toimenpiteitä koskevan asetuksen johdanto-osan 161 kappaleessa todettiin, voimassa olevia toimenpiteitä koskeva komission tarkastelu kohdistui toimenpiteiden kohteena oleviin tuoteluokkiin, mukaan luettuna (muttei yksinomaisesti) tuoteluokat 3, 4, 6 ja 16. Komissio oli saanut näistä tuoteluokista merkittävästi huomautuksia tutkimuksessa, joka johti lopullisten suojatoimenpiteiden käyttöönottoon. Kyseisistä tuoteluokista käytiin myös paljon näkemystenvaihtoa kahdenvälisissä kuulemisissa unionin kauppakumppaneiden kanssa.

(7)

Komissio on seurannut päivittäin kaikkia 26:ta tuoteluokkaa.

(8)

Komissio ilmoitti tarkastelua koskevassa vireillepanoilmoituksessa tutkivansa, ovatko olosuhteet muuttuneet lopullisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen, esimerkiksi onko näyttöä unionin kysynnän merkittävästä lisääntymisestä tai supistumisesta tai tiettyjä tuoteluokkia koskevien kaupan suojatoimenpiteiden käyttöönotosta. Tällöin voimassa olevien tariffikiintiöiden tasoa tai myöntämistä olisi mukautettava.

(9)

Komissio selitti, että kysynnän merkittävien muutosten kartoittamiseksi se tarkasteli kyseisten tariffikiintiöiden käytön kehittymistä nähdäkseen, oliko kiintiöt käytetty loppuun tai kuvastiko niiden käyttö perinteisiä kauppavirtoja.

(10)

Tarkastelua koskevan tutkimuksen vireillepanon yhteydessä komissio totesi tällaisia mahdollisia epänormaaleja kauppavirtoja tuoteluokissa 4B, 5, 13, 15, 16, 17 ja 25. Näiden tuoteluokkien osalta joko tietyt vuotuiset maakohtaiset kiintiöt tai vastaava jäännöskiintiö, joiden laskettiin kestävän kesäkuun 2019 loppuun asti, oli jo käytetty loppuun tai ne olivat loppumassa vain kaksi kuukautta lopullisten suojatoimenpiteiden käyttöönoton jälkeen.

(11)

Tarkastelua varten komissio analysoi yksityiskohtaisesti 26 tuoteluokan kehityksen käyttäen perustana päivittäistä seurantaa mutta myös erikseen 2 päivän helmikuuta 2019 ja kesäkuun lopun 2019 välillä. Analyysissä komissio pyrki määrittämään, johtuivatko mahdolliset epänormaalit käyttötavat aidosta unionin kysynnän merkittävästä lisääntymisestä vai ovatko tariffikiintiöiden käyttötavat tulosta spekulatiivisesta varastoinnista tai kauppavirtojen uudelleensuuntaamisesta, joka aiheutuu ulkomailla toteutetuista vääristävistä kaupan suojatoimenpiteistä.

(12)

Monet asianomaiset osapuolet pyysivät huomautuksissaan tuomiensa tuoteluokkien osalta joko tullikiintiön tason kohottamista tai erilaista järjestelmää kiintiöiden myöntämistä tai käyttöä varten. Vain muutama asianomainen osapuoli toimitti merkityksellistä näyttöä, joka tukee päätelmää mahdollisesta epätasapainosta tariffikiintiöllä asetettujen määrällisten rajoitusten ja olemassa (tai kehittymässä) olevan EU:n kysynnän tai muiden muuttuneiden olosuhteiden välillä. Suurimmassa osassa huomautuksia keskityttiin seuraaviin tuoteluokkiin, joita käsitellään erikseen tässä jaksossa: luokka 1 (kuumavalssatut levyt ja nauhat), luokka 4B (autoihin tarkoitetut metallipinnoitetut levyt), luokka 16 (valssilanka) ja luokka 25 (suuret hitsatut putket).

(13)

Muista tuoteluokista, jotka mainittiin joko uudelleentarkastelulausekkeessa tai tarkastelua koskevassa vireillepanoilmoituksessa (eli tuoteluokat 3 (sähkötekniset levyt), 5 (orgaanisella aineella pinnoitetut levyt), 6 (tinatut tuotteet), 13 (betoniteräs), 15 (ruostumaton valssilanka) ja 17 (profiilit)), saatiin vain vähän huomautuksia. Missään huomautuksissa ei toimitettu näyttöä, joka viittaisi tarjonnan puutteeseen liittyviin ongelmiin (kyseisessä tariffikiintiössä asetetut alhaiset määrälliset rajat), jotka aiheutuvat lisääntyneestä kysynnästä, tai muihin muuttuneisiin olosuhteisiin. Useissa huomautuksissa kuitenkin tuotiin esiin syrjäyttämiseen liittyviä ongelmia tuoteluokan 13 osalta, ja näitä analysoidaan erikseen tässä jaksossa jäljempänä olevassa 2.B alajaksossa.

(14)

Toimenpiteiden ensimmäisen voimassaolovuoden päättyessä 30 päivänä kesäkuuta 2019 kaikkiaan 26 tuoteluokasta 24:n osalta tosiasiallinen tuontimäärä joko yhdestä tai useammasta maakohtaisesta tariffikiintiöstä ja/tai kokonaistariffikiintiöstä pysyi tariffikiintiössä asetettua määrällistä tasoa alempana. Toisin sanoen vain kahdessa tuoteluokassa eli luokassa 13 (betoniteräs) ja 14 (ruostumattomat terästangot) kokonaiskiintiöt (maakohtaiset ja jäännöskiintiöt), jotka asetettiin saataville toimenpiteiden mukaisesti, käytettiin kokonaan loppuun kesäkuun 2019 loppuun mennessä.

(15)

Kaiken kaikkiaan 2 päivän helmikuuta ja 30 päivän kesäkuuta 2019 välille saataville asetetusta tariffikiintiöstä oli käyttämättä 1,3 miljoonaa tonnia. Lisäksi komissio vahvisti, että kaudella, jolla väliaikaiset toimenpiteet olivat voimassa (18 päivän heinäkuuta 2018 ja 1 päivän helmikuuta 2019 välillä) noin 2 miljoonaa tonnia kiintiötä jäi käyttämättä. Näin ollen suojatoimenpiteiden ensimmäisen soveltamisvuoden aikana jäi käyttämättä yli 3,2 miljoonaa tonnia tullitonta tuontia.

(16)

Tällä perusteella komissio päätteli, että voimassa olevien suojatoimenpiteiden nojalla vahvistetut tariffikiintiöiden tasot eivät rajoittaneet kohtuuttomasti kauppavirtoja vaan niillä vain varmistettiin perinteisten kauppavirtojen säilyminen unionin markkinoiden tarpeiden mukaisesti. Asianomaiset osapuolet eivät toimittaneet mitään näyttöä väitetystä tarjonnan puutteesta, jonka lisääntynyt kysyntä olisi aiheuttanut.

(17)

Lopullisten suojatoimenpiteiden kohteena oleviin kaikkiin muihin tuoteluokkiin kuin luokkaan 1 komission soveltama tariffikiintiöjärjestelmä oli yhdistelmä maakohtaisia ja jäännöstariffikiintiöitä. Tällä komissio pyrki säilyttämään perinteiset kauppavirrat sekä määrän että alkuperän osalta.

(18)

Komissio kuitenkin katsoi, että tämä järjestelmä ei soveltunut tuoteluokkaan 1 jäljempänä esitettyjen erityisten olosuhteiden vuoksi. Viiteen suurimpaan perinteiseen viejämaahan (5), joiden osuus tuonnista vuosina 2015–2017 oli lähes 60 prosenttia, oli kohdistettu polkumyynti- ja/tai tasoitustoimenpiteitä samalla kaudella (6). Tämä vaikutti merkittävästi niiden tuontitasoon.

(19)

Sen vuoksi komissio päätteli, että nämä maat eivät ole enää tilanteessa, jossa niiden vienti unioniin olisi perinteisellä tasolla (niiden unioniin suuntautuvan tuonnin keskimääräinen taso kolmen viime vuoden (2015–2017) aikana). Näin ollen komissio päätti, että oli unionin edun mukaista hyväksyä kokonaistariffikiintiöiden järjestelmä, jota hallinnoidaan neljännesvuosittaisesti, jotta vältetään tarjonnan puutteen riski, joka voisi aiheutua kiintiöiden maakohtaisesta jakamisesta.

(20)

Tässä tarkastelussa esittämissään huomautuksissa jotkin asianomaiset osapuolet, myös unionin tuotannonala ja useat viejämaat, pyysivät komissiota panemaan täytäntöön maakohtaisen tariffikiintiöjärjestelmän myös tuoteluokan 1 osalta. Nämä osapuolet väittivät, että tuonnin tämänhetkinen kehitys luo epätasapainoa tuontivirtoihin ja haittaa tiettyjä toimittajamaita, mikä puolestaan saa aikaan markkinahäiriöitä.

(21)

Tätä varten komissio analysoi tuoteluokan 1 tuonnin kehitystä vuonna 2018 ja vuoden 2019 alkupuoliskolla. Se havaitsi, että vaikka Venäjään toimittajamaana sovellettiin polkumyyntitoimenpiteitä (joiden johdosta sen tuontimäärä väheni vuonna 2017), sen vienti tammikuun 2018 ja kesäkuun 2019 välillä palautui tasolle, joka edusti merkittävää osaa sen perinteisestä kauppamäärästä. Venäjän osuus tariffikiintiön käytöstä helmi-kesäkuussa 2019 oli 16 prosenttia. (7) Lisäksi muut maat, joihin sovelletaan polkumyyntitoimenpiteitä, eli Brasilia ja Ukraina, veivät edelleen unioniin (8), joskin paljon vähäisempiä määriä kuin ennen polkumyyntitullien käyttöönottoa.

(22)

Kun otetaan huomioon edellä kuvattu tuonnin, etenkin Venäjältä peräisin olevan tuonnin, kehitys, jota ei voitu ennustaa, kun lopulliset suojatoimenpiteet otettiin käyttöön, komissio totesi nyt, että tuonnin taso, johon kaupan suojatoimenpiteet ovat vaikuttaneet merkittävästi, on huomattavasti odotettua alempi. Kun lisäksi otetaan huomioon muiden viejämaiden tariffikiintiön jatkuvasti korkea käyttöaste, etenkin Turkin (40 %), Intian (15 %) ja Serbian tasavallan (12 %), niinä kahtena vuosineljänneksenä, joina suojatoimenpiteitä on sovellettu (helmi-kesäkuu 2019), tarjonnan puutteen mahdollisen riskin, jota ennakoitiin, kun lopulliset toimenpiteet otettiin käyttöön, todetaan nyt olevan merkittävästi alempi.

(23)

Näin ollen edellä esitettyjen muuttuneiden olosuhteiden perusteella komissio katsoi, että olisi unionin edun mukaista muuttaa tariffikiintiön myöntämistä tuoteluokan 1 osalta ja ottaa käyttöön mekanismi, jolla varmistetaan kauppavirtojen alkuperien säilyttäminen mahdollisimman hyvin ja joka vastaa muissa tuoteluokissa käytettyä mekanismia.

(24)

Komissio totesi, että tällaisen järjestelmän käyttöönoton vaikeus liittyy tuoteluokan 1 luonteeseen. Kuten jo (19) kappaleessa selitettiin, vuosien 2015–2017 perinteisen keskimääräisen tuonnin käyttäminen maakohtaisten kiintiöiden vahvistamiseen aiheuttaisi merkittävää puutetta tarjonnasta. Toisaalta vuoden 2018, joka on ensimmäinen täysi vuosi, jona polkumyynti- ja tasoitustoimenpiteet ovat olleet voimassa, käyttäminen voisi johtaa kiintiöiden epäasianmukaiseen jakamiseen. Tämä johtuu siitä, että vuoden 2018 tuontimääriin vaikuttivat suojatoimenpiteiden voimaantulo (heinäkuussa 2018) sekä kolmansista maista tulevien kauppavirtojen uudelleensuuntaamisesta johtuvat tuontimäärät, mikä vahvistetiin jo lopullisia toimenpiteitä koskevassa asetuksessa tuoteluokan 1 osalta.

(25)

Näissä olosuhteissa ja ilman asianmukaisia edustavia tuontitietoja riittävän pitkältä ja luotettavalta kaudelta komissio katsoi, että asianmukaisin tapa varmistaa perinteisten kauppavirtojen säilyminen tuoteluokan 1 osalta sekä määrän että alkuperän suhteen olisi rajoittaa sitä osuutta kokonaiskiintiöstä, jonka jokin yksittäinen vientiä harjoittava maa voi käyttää kunakin vuosineljänneksenä.

(26)

Enimmäisrajan määrittämistä varten komissio analysoi tuoteluokan 1 aiempia tuontitietoja (2013–2017) (9) ja totesi, että tällä kaudella mikään viejämaa ei ylittänyt keskimäärin 25:tä prosenttia ja että suurin osuus minään yksittäisenä vuotena oli Turkilla vuonna 2017 (28 %). Näin ollen komissio katsoi, että jäljellä olevana toimenpiteiden voimassaoloaikana yhdenkään yksittäisen viejämaan ei pitäisi ylittää 30 prosentin osuutta vuosineljänneksen aikana käytettävissä olevasta kokonaistariffikiintiöstä.

(27)

Tämän rajan pitäisi antaa viejämaille riittävästi toimintavaraa, jotta ne voivat täyttää polkumyynti- tai tasoitustoimenpiteiden kohteena olevilta toimittajamailta jääneet markkinaosuudet, ja samalla sillä säilytetään mahdollisimman hyvin perinteiset kauppavirrat ja varmistetaan toimitusten riittävä monimuotoisuus unionin käyttäjien kannalta, jotta minimoidaan mahdolliset tarjonnan puutteen riskit. (10)

(28)

Komissio katsoo, että tariffikiintiön myöntämisen mukautuksella saadaan aikaan asianmukainen tasapaino eri osapuolten oikeutettujen etujen ja unionin edun välillä.

(29)

Komissio päätti lopullisia toimenpiteitä koskevassa asetuksessa, että oli unionin edun mukaista jakaa tuoteluokka 4 (metallipinnoitetut levyt) kahteen alaluokkaan: 4A ja 4B. Jakamisen tavoitteena oli säilyttää mahdollisuuksien mukaan tuonnin perinteinen taso EU:n autoteollisuuden kannalta. Kun otetaan huomioon luokkaan 4 sisältyvien tuotelajien suuri määrä, komissio pitää vakavana riskinä, että muut ”vakiotyyppiset” alaluokat voisivat syrjäyttää EU:n autoteollisuuden tarvitsemat teräslajit. On syytä muistaa, että suurimpaan osaan tähän luokkaan kuuluvista vakiotyypeistä sovelletaan polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä, toisin kuin erikoistuneempiin tuotteisiin, jotka eivät kuuluneet polkumyyntitoimenpiteitä koskevan pyynnön piiriin.

(30)

Osana tarkastelua komissio sai useita huomautuksia asianomaisilta osapuolilta, joihin kahteen alaluokkaan jakaminen oli vaikuttanut, muun muassa EU:n autoteollisuuden järjestöltä (ACEA) sekä Korean ja Kiinan viranomaisilta ja vientiä harjoittavilta tuottajilta. Näissä huomautuksissa tuotiin esiin, että tämänhetkinen jako alaluokkiin ei ole täysin toimiva haluttujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Kyseiset asianomaiset osapuolet väittivät myös, että tuotteiden määritelmät eivät ole täysin selkeitä alaluokkiin luokittelun osalta ja että standardiluokkien tuotteiden tuonti oli syrjäyttänyt autoteollisuudessa käytettyjen teräsluokkien tuontia autoteollisuuden haitaksi.

(31)

Asianomaiset osapuolet toimittivat erilaisia ehdotuksia, joilla voitaisiin parantaa tariffikiintiön toimivuutta tässä luokassa. ACEA ja Kiinan viranomaiset pyysivät komissiota myöntämään käyttötarkoitusta koskevan vapautuksen luokkaan 4B kuuluvien, autoteollisuuden käyttöön tarkoitettujen teräsluokkien tuonnille. Eräät muut asianomaiset osapuolet, esimerkiksi Korean, Taiwanin ja Kiinan viranomaiset, pyysivät vaihtoehtona tariffikiintiön tason korottamista ja järjestelmää, jolla varmistetaan, että autoteollisuuden perinteiset tuontimäärät suojataan tehokkaasti muun tyyppisen teräksen tuonnilta. Unionin terästeollisuus totesi puolestaan, että luokan 4A tuotteita koskevien polkumyyntitoimenpiteiden mahdollista kiertämistä olisi tutkittava ja että olisi löydettävä ratkaisu autoteollisuuden kannalta jättämättä kuitenkaan luokan 4B tuotteita toimenpiteiden soveltamisalan ulkopuolelle.

(32)

Lopullisten toimenpiteiden tarkastelua koskeva komission analyysi vahvistaa, että luokkaan 4B kuuluvien tuotteiden perinteiset kauppavirrat ovat häiriintyneet. Eurostatin tuontitilastojen mukaan Kiina (jolle osoitettiin yksi suurimmista maakohtaisista tariffikiintiöistä) käytti maakohtaisen tariffikiintiönsä kokonaan yhden vuosineljänneksen aikana (2 päivän helmikuuta ja 31 päivän maaliskuuta 2019 välillä), minkä jälkeen se käytti kokonaistariffikiintiöstä merkittävän osuuden (yli 75 %) saman kauden viimeisellä neljänneksellä (1 päivän huhtikuuta ja 30 päivän kesäkuuta 2019 välillä).

(33)

Lisäksi komissio totesi, että Kiina oli käyttänyt loppuun – pelkästään yhden päivän aikana – toimenpiteiden toisen voimassaolovuoden vuotuisen maakohtaisen tariffikiintiönsä (1 päivän heinäkuuta 2019 ja 30 päivän kesäkuuta 2020 välinen aika). Sen vuoksi on kyseenalaista, muodostuuko tämä tuonti autoteollisuudessa käytettyjen teräsluokkien tuonnista. Vuotuisen maakohtaisen tariffikiintiön käyttäminen kokonaan yhdessä päivässä osoitti myös, että tämän alaluokan tuotteiden perinteiset kauppavirrat oli syrjäytetty. Suuntaus todennäköisesti vain pahenee, jos luokan 4B tariffikiintiön toimintaan ei tehdä mukautusta, jolla varmistetaan halutun tavoitteen saavuttaminen eli perinteisten tuontitasojen säilyttäminen eri toimittajamaista autoteollisuuden tarpeisiin.

(34)

Komissio on edelleen sitä mieltä, että minkään toimenpiteiden kohteena olevan tuoteluokan jättäminen soveltamisalan ulkopuolelle ei ole perusteltua tuoteluokan 4B nimenomaisen poisjättämisen tai käyttötarkoitusta koskevan vapautuksen kautta. (11) Näin ollen komissio hylkäsi pyynnön käyttötarkoitusta koskevasta vapautuksesta autoteollisuuden käyttöön tarkoitettujen teräsluokkien osalta.

(35)

Komissio kuitenkin myönsi olevan unionin edun mukaista, että EU:n autoteollisuuden käyttämien tuotelajien perinteiset kauppavirrat korvamerkitään. Yksi tapa, jolla tavoite voitaisiin saavuttaa, on luokan 4B käytön rajaaminen vain tuontiin, jossa voidaan osoittaa, että loppukäyttö tapahtuu autoteollisuudessa.

(36)

Näin ollen komissio piti unionin edun mukaisena mukauttaa tariffikiintiön toimintaa luokan 4 osalta jäljempänä esitettävällä tavalla. Jotta voidaan hyödyntää tariffikiintiötä luokassa 4B, tähän luokkaan kuuluvat terästuotteet – joita käytetään auton osien valmistukseen – on asetettava asetuksen UEU) N:o 952/2013 (12) 254 artiklassa tarkoitettuun tietyn käyttötarkoituksen menettelyyn. Kun luokalle 4B osoitettu tariffikiintiö on käytetty loppuun, sovelletaan kiintiön ylittävää 25 prosentin tullia.

(37)

Koska tietyt luokkaan 4B luokitellut CN-koodit eivät ole yksinomaisesti autoteollisuuden käytössä, oli kuitenkin tarpeen mukauttaa koodien jakoa luokkien 4A ja 4B välillä sen varmistamiseksi, että muiden kuin autoteollisuuden tuotteiden vienti säilyy. Tätä varten luokan 4A soveltamisalaa laajennettiin ja tarkistettiin seuraavasti: kaikki aiemmin pelkästään 4B luokkaan sisältyvät CN-koodit ovat nyt osa myös luokkaa 4A. Näin ollen luokan 4A soveltamisala laajenee. Samalla luokan 4B soveltamisala pidetään ennallaan.

(38)

Vastaavasti luokkaan 4B kuuluvien sellaisten tuotteiden tuonnin, joita ei ole tarkoitettu käytettäväksi autoteollisuudessa, olisi jatkossa tapahduttava vain luokassa 4A. Ja käänteisesti kaikkien sellaisten tuotteiden tuonnin, jotka on tarkoitettu käytettäväksi autoteollisuudessa, olisi tapahduttava tuoteluokassa 4B ja täytettävä tietyn käyttötarkoituksen menettelyä koskevat vaatimukset 36 kappaleen mukaisesti.

(39)

Tämän mukautuksen takia Intialle myönnetään maakohtainen tariffikiintiö luokassa 4A (jossa yhdistetään luokissa 4A ja 4B myönnettyjen maakohtaisten tariffikiintiöiden määrät), koska komission käytettävissä olevien tietojen mukaan kyseinen maa ei vie tuotteita, jotka on tarkoitettu käytettäväksi autoteollisuudessa.

(40)

Korean tasavallan kanssa käydyissä neuvotteluissa saatujen tietojen perusteella komissio mukautti sen maakohtaista kiintiötä luokissa 4A ja 4B. Luokan 4B tariffikiintiön se osa, joka vastaa aiemmin yksinomaisesti tähän luokkaan luokiteltuja CN-koodeja ja jota ei ole tarkoitettu autoteollisuuden käyttöön, siirretään nyt Korean tasavallan maakohtaiseen tariffikiintiöön luokkaan 4A, jotta näitä tuotteita voidaan viedä edelleen unionin markkinoille. Komissio katsoi, että unionin edun kannalta oli tarpeen tehdä tämä mukautus, jotta parannetaan lopullisten toimenpiteiden toimivuutta tässä tuoteluokassa ja varmistetaan, että EU:n autoteollisuuden tuontia ei rajoiteta kohtuuttomasti.

(41)

Komissiolle esitettiin useita väitteitä tästä tuoteluokasta. Ensinnäkin komissiota pyydettiin mukauttamaan tariffikiintiön tasoa ylöspäin, jotta vältetään mahdollinen tarjonnan puute unionin markkinoilla. Jotkin osapuolet pyysivät erityisesti korottamaan tariffikiintiön tasoa jopa 20 prosentilla tai käyttämään vuosien 2016–2018 tuontitasoa perustana tariffikiintiön tason tarkistukselle. Jotkin toiset taas väittivät, että tariffikiintiötä olisi mukautettava perusteellisesti, jotta voidaan ottaa huomioon kysynnän kasvu unionissa.

(42)

Toiseksi jotkin asianomaiset osapuolet väittivät, että unionin tuottajat eivät ole kasvattaneet (eivätkä kykenekään kasvattamaan) kapasiteettia tai tuotantoa tarvittavalle tasolle, jotta ne voisivat vastata valssilangan nykyiseen ja tulevaan kysyntään unionissa. Nämä osapuolet väittivät myös, että valssilangan unionin tuottajat toimittavat ensisijaisesti niihin etuyhteydessä oleville jatkokäyttäjille, mikä vähentää avoimille markkinoille tarkoitetun valssilangan määriä ja heikentää riippumattomien (eli vertikaalisesti integroitumattomien) käyttäjien asemaa. Tämän seurauksena riippumattomien käyttäjien valssilangan riittävien määrien hankinta rajoittuu merkittävästi.

(43)

Kolmanneksi jotkin asianomaiset osapuolet väittivät, että tiettyjen tariffikiintiöiden loppuun käyttäminen ei voinut johtua varastointikäytännöistä tässä tuoteluokassa ja että tuonti tapahtui säännöllisillä ja johdonmukaisilla tasoilla tariffikiintiöiden loppuun käyttämiseen asti.

(44)

Neljänneksi useat asianomaiset osapuolet pyysivät komissiota myöntämään maakohtaisia tariffikiintiöitä tietyille alkuperämaille, koska ne toimittavat erityisiä tuotteiden alaluokkia unionin markkinoille. Saman suuntaisesti jotkin asianomaiset osapuolet väittivät, että joko tietyt alaluokat pitäisi jättää toimenpiteiden ulkopuolelle tai komission olisi jaettava tämä tuoteluokka ja myönnettävä erityisiä tariffikiintiöitä uusille alaluokille.

(45)

Viidenneksi jotkin osapuolet pyysivät tämän luokan jakamista niin, että autoteollisuudessa käytetyille alaluokille olisi omat tariffikiintiöt.

(46)

Lopuksi yksi asianomainen osapuoli väitti, että se ei kyennyt tuottamaan tiettyä tuotelajia, koska suojatoimenpiteet olivat rajoittaneet tietyntyyppisen tarvittavan valssilangan määrää; useat osapuolet myös pyysivät, että käyttämättömät maakohtaiset tariffikiintiöt siirrettäisiin jäännöstariffikiintiöön kunkin kauden viimeisellä neljänneksellä (1 päivän huhtikuuta ja 30 päivän kesäkuuta välillä).

(47)

Komissio arvioi tarkastelun puitteissa näitä huomautuksia huolellisesti. Ensinnäkin komissio totesi, että vaikka se oli myöntänyt tarkastelua koskevassa vireillepanoilmoituksessa, että tässä tuoteluokassa oli käytetty erityisen nopeasti sekä tietyt maakohtaiset tariffikiintiöt että kokonaistariffikiintiö ensimmäisen vuotuisen jakson viimeisellä neljänneksellä (eli 1 päivän huhtikuuta ja 30 päivän kesäkuuta 2019 välillä), tuotteen kokonaistarjonta ei vaikuta olevan epätavallisen suppeaa. Merkittävästi kasvaneesta kysynnästä ei ollut mitään merkkejä, jotka olisivat viitanneet olosuhteiden muuttumiseen. Tariffikiintiöiden käyttöä koskeva analyysi osoitti, että vaikka jotkin maat olivat käyttäneet omat tariffikiintiönsä erittäin nopeasti, toimenpiteiden ensimmäisen voimassaolovuoden viimeisen neljänneksen kahden viimeisen viikon aikana (13) tariffikiintiössä oli vielä ainakin kolmen alkuperämaan osalta (Moldova, Sveitsi ja Ukraina) käyttämättömiä määriä, joiden osuus kyseiselle kaudelle osoitetusta kokonaistariffikiintiöstä oli yli 6 prosenttia. Toimenpiteiden ensimmäisen voimassaolovuoden lopussa yhden alkuperämaan (Ukraina) tariffikiintiössä oli vielä käyttämättömiä määriä.

(48)

Yhden huomautuksen mukaan EU:n rakennussektorilla, joka on yksi valssilangan pääkohteista, kysyntä kasvoi 2,8 prosenttia vuonna 2018 ja sen odotetaan kasvavan 1,6 prosentin vauhtia vuosina 2019–2021. Tämä kasvumalli sisältyi kuitenkin jo arviointiin, jonka perusteella tariffikiintiöiden määrälliset tasot määritettiin. Ottaessaan käyttöön lopullisia toimenpiteitä komissio lisäsi perinteiseen tuontitasoon ylimääräiset 5 prosenttia päivittääkseen aiempia tietoja ja ottaakseen huomioon kysynnän tavanomaisen kasvun tulevina vuosina. Lisäksi vaikka suojatoimenpiteiden lieventämistasoa korjattaisiinkin alaspäin ensimmäisen voimassaolovuoden jälkeen (14), käytettävissä olevien tariffikiintiöiden taso itse asiassa kohoaa, jotta voidaan vastata väitettyyn kysynnän kasvuun, joka ylittää ennustetun kasvun. Tämän perusteella komissio katsoo, että tuoteluokan 16 nykyinen tariffikiintiön taso on riittävä ja että unionin markkinoilla ei ole riskiä tarjonnan puutteesta.

(49)

Mitä tulee väitteeseen, joka koskee unionin tuottajien harjoittamaa tarjonnan keinotekoista rajoittamista, komission saatavilla olevien tietojen mukaan (mukaan luettuna unionin tuottajien toimittamat tarkastetut kyselyvastaukset lopullisten toimenpiteiden käyttöönottoon johtaneessa tutkimuksessa) unionin tuotannonalan tuotanto ja myynti (vapailla markkinoilla) lisääntyivät jatkuvasti vuosina 2013–2017. Samalla kaudella myös myynti etuyhteydessä oleville yrityksille (kytkösmarkkinamyynti) lisääntyi, joskin paljon vähäisemmissä määrin. Tietojen mukaan myyntimäärä vapaille markkinoille (unionissa) oli yli kolminkertainen kytkösmarkkinamyyntiin (unionissa) nähden samalla kaudella. Ei ole myöskään mitään näyttöä, joka osoittaisi, että viime vuosina todettu näin selvä ja johdonmukainen suuntaus olisi kääntynyt päinvastaiseksi hiljattain. Sen vuoksi asiakirja-aineistossa saatavilla oleva näyttö on ristiriidassa tämän väitteen kanssa.

(50)

Mitä tulee mahdolliseen varastojen kerryttämiseen, asiakirja-aineistossa oleva näyttö ei tukenut väitettä, jonka mukaan tuontia tuli kaikista alkuperämaista säännöllisillä ja johdonmukaisilla tasoilla. Tämä kyllä koski joitakin alkuperämaita samoin kuin jäännöstariffikiintiötä kolmannella neljänneksellä (helmi-maaliskuu 2019), mutta muut merkityksellisimmät alkuperämaat (Turkki ja Venäjä) käyttivät viiden kuukauden tariffikiintiön loppuun muutamassa päivässä tai viikossa. Tämä epänormaali malli vahvistui myös toimenpiteiden toisen kauden ensimmäisinä päivinä (Turkki oli käyttänyt 19 päivään heinäkuuta 2019 mennessä 60 % vuotuisesta maakohtaisesta tariffikiintiöstään). Lisäksi komissio havaitsi, että toimenpiteiden ensimmäisen kauden viimeisenä neljänneksenä (1.4.–30.6.2019) yksinomaan kaksi maata (Turkki ja Venäjä) olivat käyttäneet loppuun jäännöstariffikiintiön jo neljänneksen toisena päivänä (eli 2.4.2019), kun taas edeltävällä neljänneksellä (2.2–31.3.2019) jäännöstariffikiintiötä olivat käyttäneet useat maat tasaiseen tahtiin koko neljänneksen ajan. Joidenkin alkuperämaiden näin epätavallisen nopeaa tariffikiintiön loppuun käyttämistä ei voida pitää säännöllisenä ja johdonmukaisena kaupankäynnin tasona.

(51)

Luokan 16 jakamista koskevasta pyynnöstä komissio muistutti, että se jakoi poikkeuksellisesti asetuksessa (EU) 2019/159 kaksi luokkaa ja selitti päätöksensä syyt. Analysoituaan huolellisesti asiaa koskevat huomautukset komissio päätteli, että ei ollut osoitettu olosuhteiden muuttumista, joka olisi perusteena mahdolliselle uuden luokan jakamiselle. Komissio huomauttaa, että EU:n autoteollisuuden järjestön (ACEA) huomautuksissa ei edes mainittu tarvetta tämän luokan mahdolliseen mukauttamiseen. Komissio huomautti lisäksi, että pelkästään se, että autoteollisuus käyttää johonkin tuoteluokkaan kuuluvia tiettyjä tuotelajeja, ei automaattisesti ole peruste erilaiseen kohteluun toimenpiteiden nojalla. Olisi pikemminkin osoitettava, että mukautus olisi unionin edun mukaista. Toimitettu näyttö ei näin ollen ollut riittävä, jotta komissio olisi voinut päätellä, että mukautus olisi unionin edun mukainen.

(52)

Lopullisten suojatoimenpiteiden vaikutuksesta kykyyn tuottaa tietty tuote, johon tarvitaan tietyntyyppistä valssilankaa, komissio totesi, että toimitettu näyttö osoittaa näiden tuotteiden myynnin johdonmukaisen ja jyrkän suunnan alaspäin vuodesta 2013 vuoteen 2018 eli ennen suojatoimenpiteiden käyttöönottoa. Sen vuoksi väitteen tukena ei ollut riittävästi näyttöä.

(53)

Näin ollen komissio katsoo, että näyttö ei ollut riittävä perustelemaan tariffikiintiön kasvattamista tämän tuoteluokan osalta.

(54)

Jotkin osapuolet katsoivat, että tariffikiintiöiden tämänhetkistä jakamista luokan 25 osalta olisi muutettava muuttuneiden olosuhteiden vuoksi. Jotkin osapuolet väittivät erityisesti, että mittava kaasuputkihanke (Nord Stream 2), jota varten tuotiin suuri määrä putkia Venäjältä vuonna 2017, olisi nyt loppuvaiheissaan ja että tariffikiintiöiden jakaminen tämän tuotteen osalta ei ole asianmukaista, koska se ei edustaisi nykytilannetta markkinoilla. Väitteen tukena ovat Venäjältä tulevan tuonnin havaitut suuntaukset. Kyseiset osapuolet väittivät, että tässä luokassa ei pitäisi enää olla maakohtaisia tariffikiintiöitä, vaan pikemminkin yksi kokonaistariffikiintiö, jotta vältetään tarjonnan puute muissa tulevissa hankkeissa.

(55)

Toisaalta Venäjällä on suurin yksilöllinen tariffikiintiö tässä luokassa (noin 70 prosenttia koko tariffikiintiöstä). Tarkastelussa komission tekemä analyysi asiaan liittyvistä tuontitiedoista osoitti, että Venäjältä tuleva tuonti on johdonmukaisesti vähentynyt sen jälkeen, kun se oli lisääntynyt massiivisesti vuonna 2017. Lisääntymisen jälkeen Venäjältä tuleva tuonti väheni jyrkästi vuonna 2018 (vaikkakin tuontimäärä oli edelleen suhteellisen suuri). Laskeva suuntaus on kuitenkin kiihtynyt lopullisten suojatoimenpiteiden soveltamiskaudella. Tariffikiintiöiden käyttöä koskeva analyysi osoitti, että Venäjän maakohtainen tariffikiintiö oli suureksi osaksi käyttämättä toimenpiteiden ensimmäisenä vuotena (käytetty 30 %). (15) Tariffikiintiön alikäyttö kuvasti (54) kappaleessa mainitun rakennusprojektin tarpeita.

(56)

Toisaalta muut toimittajamaat tässä tuoteluokassa ovat käyttäneet kokonaan maakohtaiset tariffikiintiönsä ja käyttäneet 79 prosenttia kokonaistariffikiintiöstä (kokonaistariffikiintiön määrä on suhteellisen pieni).

(57)

Kun otetaan huomioon (54) kappaleessa mainittuun rakennusprojektiin liittyvä olosuhteiden muutos ja tariffikiintiön käytössä havaittu tuorein kehitys, komissio piti tarpeellisena korvata tämänhetkinen tariffikiintiö yhdellä kokonaistariffikiintiöllä. Tariffikiintiöjärjestelmän muutoksen katsottiin olevan unionin edun mukaista, koska sillä pystytään paremmin rajoittamaan riskiä mahdollisesta tarjonnan puutteesta, joka johtuu tariffikiintiöiden riittämättömästä myöntämisestä. Samalla sillä varmistetaan tarjonnan riittävä monipuolisuus ja kaikkien tavarantoimittajien yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua mahdollisiin suuriin rakennushankkeisiin, joissa tarvitaan tätä tuoteluokkaa.

(58)

Komissio katsoi, että jos tariffikiintiöt myönnettäisiin edelleen maakohtaisesti niille maille, joihin lopullisia toimenpiteitä sovelletaan, muista mahdollisista alkuperämaista tulevien tavarantoimittajien osallistumismahdollisuudet hankintamenettelyihin nykyisissä tai tulevissa hankkeissa voisivat vääristyä kohtuuttomasti. Sama ongelma voisi esiintyä myös, jos komissio vahvistaisi enimmäisrajan toimitusmaata kohti, kuten se päätti tehdä luokan 1 osalta. Näin ollen komissio katsoi, että alkuperäisen tilanteen säilyttäminen ei olisi unionin edun mukaista ja että tariffikiintiöiden myöntämiseen liittyvä muutos tässä luokassa oli perusteltua.

(59)

Luokan 25 kokonaistariffikiintiötä olisi hallinnoitava neljännesvuosittain, kuten kaikkia kokonaiskiintiöitä voimassa olevien toimenpiteiden nojalla.

(60)

Edeltävissä kappaleissa käsiteltiin yksityiskohtaisesti etuja, jotka liittyvät tariffikiintiöiden mahdollisiin mukautuksiin niissä tuoteluokissa, joista saatiin eniten huomautuksia, mutta tässä alajaksossa käsitellään suppeammin väitteitä, joita esitettiin muista tuoteluokista ja joista on yleistä arvoa niiden tuoteluokkien kannalta, joista väitteitä esitettiin.

(61)

Jotkin asianomaiset osapuolet pyysivät niiden maakohtaisten tariffikiintiöiden kasvattamista, jotka oli käytetty loppuun ennen asianmukaisen jakson päättymistä. Jotkin näistä osapuolista väittivät, että maakohtaisten tariffikiintiöiden loppuun käyttäminen muodostaa riittävän näytön, joka on peruste tariffikiintiön kasvattamiselle. Jotkin näistä osapuolista huomauttivat saman suuntaisesti, että lopullisilla toimenpiteillä vahvistetut tariffikiintiöiden tasot olivat liian alhaiset, koska joidenkin tuoteluokkien tuontitasot vuonna 2018 olivat suhteellisesti korkeammat kuin asianomaisten tariffikiintiöiden määrälliset tasot.

(62)

Komissio huomauttaa ensinnäkin, että kahta tuoteluokkaa lukuun ottamatta muissa 24 tuoteluokassa oli edelleen tariffikiintiön määrää käytettävissä yhdestä tai useammasta alkuperämaasta taikka jäännöstariffikiintiöstä tai molemmista. Kuten (15) kappaleessa mainitaan, käyttämättömät tariffikiintiöt olivat yhteensä yli 3 miljoonaa tonnia väliaikaisten toimenpiteiden soveltamiskaudella (18.7.2018–1.2.2019) ja lopullisten toimenpiteiden ensimmäisellä soveltamiskaudella (2.2.2019–30.6.2019). Tämän vuoksi komissio oli eri mieltä väitteistä, joiden mukaan tariffikiintiöiden määrällinen taso oli asetettu liian alhaiseksi. Lisäksi se, että jotkin tariffikiintiöt tietyssä tuoteluokassa käytettiin loppuun ennen asianomaisen kauden päättymistä, ei itsessään ole sellainen olosuhteiden muutos, joka oikeuttaisi tariffikiintiön automaattiseen kasvattamiseen, jos ei toimiteta muuta näyttöä, joka osoittaa, että kiintiön loppuun käyttäminen johtui kysynnän kasvusta, jota ei voitu ennustaa, kun lopulliset toimenpiteet hyväksyttiin. Komissio muistuttaa, että suojatoimenpiteiden perusteena on ottaa käyttöön kiireellisiä toimenpiteitä tiettyjen tuotteiden lisääntyneen tuonnin vuoksi. Tarkastelussa esitetyissä monissa väitteissä sen sijaan pyydettiin yksinkertaisesti tariffikiintiön määrän kasvattamista toimittamatta mitään näyttöä muuttuneista olosuhteista (esimerkiksi ei riskiä kaupan uudelleensuuntaamisesta). Sen vuoksi tällä perusteella esitettyjä väitteitä pidettiin perusteettomina.

(63)

Jotkin asianomaiset osapuolet pyysivät komissiota muuttamaan tariffikiintiöiden laskemiseen käytettyä kautta. Monissa tapauksissa osapuolet pyysivät käyttämään kautta 2016–2018 tuoreimman – ja yleensä myös korkeimman – tuontitason hyödyntämiseksi.

(64)

Asetuksessa (EU) 2019/159 – ja ottaen huomioon tuontiin sovellettavasta yhteisestä järjestelmästä 11 päivänä maaliskuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/478 (16), jäljempänä ’asetus (EU) 2015/478’, 15 artiklan samoin kuin oikeasuhteisuutta ja syrjimättömyyttä koskevat periaatteet – komissio toteaa, että tariffikiintiöt laskettiin kolmen edeltävän edustavan vuoden (2015–2017) keskimääräisten tuontitasojen perusteella. Komissio muistuttaa, että kuten tarkastelua koskevassa vireillepanoilmoituksessa selitettiin, tarkastelun tavoitteena on muotoilla erittäin täsmälliset mukautukset voimassa oleviin toimenpiteisiin, jos on riittävästi näyttöä siitä, että niiden hyväksymisen jälkeen olosuhteet ovat muuttuneet. Asianomaiset osapuolet eivät myöskään onnistuneet osoittamaan, miten komission valitsema kausi olisi vastoin unionin lainsäädännön asiaa koskevia sääntöjä tai periaatteita. Näin ollen komissio päätteli, että tariffikiintiön vahvistamiseen käytettyä kautta ei tarkisteta tässä tarkastelussa.

(65)

Jotkin asianomaiset osapuolet toivat esiin, että tiettyjä maakohtaisia tariffikiintiöitä ei ole käytetty täysin. Joissakin tapauksissa käyttö oli itse asiassa mitättömän vähäistä. Nämä osapuolet pyysivät komissiota jakamaan nämä määrät uudelleen muille tavarantoimittajille, jotka ehkä ovat käyttäneet omat tariffikiintiönsä loppuun.

(66)

Komissio myöntää, että tiettyjä maakohtaisia tariffikiintiöitä ei ole käytetty kokonaan ja että joissakin tapauksissa käyttötaso oli epänormaalin alhainen. Komissio muistuttaa, että tariffikiintiöt myönnettiin tietyille maille aiemman tuonnin perusteella perinteisten kauppavirtojen säilyttämiseksi. Mikään asianomainen osapuoli ei ole tältä osin toimittanut riittävää näyttöä, joka osoittaisi, että epänormaalin alhainen käyttötaso johtuisi näiden tuotelajien osalta muuttuneista olosuhteista, jotka ovat pysyviä. Asianomaiset osapuolet eivät myöskään toimittaneet tällaista näyttöä väitteistä, joiden mukaan käyttämättömät kiintiöt loivat tarjonnan puutteeseen liittyviä ongelmia vastaavissa tuoteluokissa siten, että tariffikiintiöiden nykyistä myöntämistä ei voitaisi enää pitää asianmukaisena vaan sitä olisi perusteltua tarkastella uudelleen. Sen vuoksi komissio päätteli, että ei ollut riittäviä syitä, joiden perusteella perinteisten tavarantoimittajien kiintiöitä olisi pienennettävä.

(67)

Mitä tulee käyttämättömiin jäännöskiintiöihin kauden kolmen ensimmäisen neljänneksen lopussa, jotkin asianomaiset osapuolet pyysivät komissiota siirtämään kaikki kauden lopussa käyttämättömät tariffikiintiöt seuraavalle kaudelle.

(68)

Komissio ei voi hyväksyä tätä pyyntöä. On syytä huomata, että kautta varten käytettävissä olevien tariffikiintiöiden taso on laskettu vuotuisella perusteella. Sen vuoksi käyttämättömien kiintiöiden siirtäminen yhdeltä kaudelta toiselle paisuttaisi kullakin kaudella käytettävissä olevia tariffikiintiöitä yli perinteisten tuontitasojen ja saattaisi näin vaarantaa toimenpiteiden tehokkuuden.

(69)

Jotkin asianomaiset osapuolet myös pyysivät komissiota myöntämään maakohtaisia tariffikiintiöitä maille sellaisissakin tilanteissa, joissa tuonti näistä maista tietyssä tuoteluokassa on alle 5 prosenttia tariffikiintiön myöntämisen kannalta merkityksellisellä kaudella (2015–2017).

(70)

Komissio muistutti, että tariffikiintiöiden myöntämismenetelmä on sama kaikkien tuoteluokkien ja alkuperämaiden osalta. Maakohtaisten tariffikiintiöiden myöntämisperuste määritellään asetuksessa (EU) 2019/159, ja sen mukaan tuonnin osuuden jostakin maasta olisi oltava vähintään 5 prosenttia tietyn tuoteluokan keskimääräisestä tuonnista kaudella 2015–2017. Asiaa koskevissa huomautuksissa ei esitetty mitään objektiivisia syitä muuttaa lähestymistapaa. Lisäksi WTO:n sääntöjen mukaan kyseessä on asianomaisten osapuolten syrjivä kohtelu, jos maakohtaiset tariffikiintiöt myönnetään poikkeuksellisesti, vaikka 5 prosentin raja ei täyty. Sen vuoksi komissio ei voinut hyväksyä näitä pyyntöjä.

(71)

Eräät muut asianomaiset osapuolet nostivat esiin eri säännöksiä ja määräyksiä, esimerkiksi Euroopan unionin tiettyjen kauppakumppaneiden kanssa allekirjoittamat kahdenväliset kauppasopimukset, jotta voitaisiin myöntää vapautus toimenpiteistä tai jotta niiden tuontiin voitaisiin soveltaa etuuskohtelua.

(72)

Komissio huomauttaa, että kaikkiin osapuolten esiin ottamiin kahdenvälisiin kauppasopimuksiin sisältyy mahdollisuus hyväksyä suojatoimenpiteitä. Sen vuoksi tällä perusteella ei voida hakea vapautusta. Komissio oli myös eri mieltä siitä, että sen pitäisi myöntää etuuskohtelu joillekin maille. Kahdenvälisissä sopimuksissa ei määrätä unionille mitään velvoitetta tällaisesta erilaisesta kohtelusta muihin toimenpiteiden kohteena oleviin osapuoliin nähden. Mikään asianomainen osapuoli ei myöskään pystynyt osoittaman tällaisia määräyksiä sopimuksissa. Sen vuoksi komissio ei voinut hyväksyä näitä pyyntöjä.

(73)

Jotkin muut asianomaiset osapuolet väittivät kuitenkin, että tariffikiintiöiden korottaminen oli tarpeen, koska unionin tuotannonala ei kykene toimittamaan riittävästi unionin markkinoille, minkä vuoksi markkinoilla voi esiintyä puutetta tuotteista.

(74)

Komissio muistuttaa, että suurimassa osassa tuoteluokkia oli edelleen käytettävissä kiintiötä, sekä väliaikaisten toimenpiteiden voimassaolokauden lopussa (1.2.2019) että lopullisten toimenpiteiden ensimmäisen voimassaolokauden lopussa (30.6.2019). Sen vuoksi komissio katsoi, että väitteet eivät vastanneet tosiasiallista kiintiöiden käyttöä. Osapuolet eivät myöskään toimittaneet mitään näyttöä, joka olisi osoittanut tarjonnan puutetta missään asianomaisessa tuoteluokassa. Sen vuoksi komissio hylkäsi nämä pyynnöt.

(75)

Jotkin asianomaiset osapuolet yhdistivät tiettyjen tuoteluokkien tariffikiintiöiden korottamista koskevat pyyntönsä kysynnän väitettyyn kasvuun talouden sektoreilla, joilla näitä tuoteluokkia käytetään.

(76)

Komissio huomauttaa, että väitteet koskivat kysynnän kasvua, joka tapahtui ennen lopullisten toimenpiteiden käyttöönottoa. Komissio muistuttaa, että se oli jo kattanut tällaisen mahdollisen kasvun lisäämällä 5 prosenttia perinteisiin tuontitasoihin, ja tämä on ollut voimassa lopullisten suojatoimenpiteiden voimaantulosta lähtien. Mitä tulee kysynnän kasvuun myöhempinä kausina, komission käytettävissä olevissa tiedoissa ei ollut mitään viitteitä kysynnän merkittävästä kasvusta vaan pikemminkin teräksen reaalikulutuksen vähenemisestä. (17)

(77)

Jotkin asianomaiset osapuolet pyysivät komissiota joko jättämään soveltamisalan ulkopuolelle tietyt tuotteiden alaluokat tai jakamaan nykyisiä tuoteluokkia. Näiden pyyntöjen tueksi ne väittivät, että on unionin edun mukaista varmistaa, että vakiotyyppisten tuotealaluokkien tuonti ei syrjäytä tiettyjen erikoisalan tuotealaluokkien tuontia.

(78)

Komissio korosti tältä osin, että tarkastelun soveltamisala ei kata toimenpiteiden kohteena olevien tuoteluokkien tai -alaluokkien sulkemista toimenpiteiden piiristä tai sisällyttämistä niiden piiriin. Joidenkin tuoteluokkien jakamista koskevien pyyntöjen osalta komissio viittasi (34) kappaleessa antamiinsa selityksiin.

(79)

Jotkin asianomaiset osapuolet pyysivät komissiota ottamaan käyttöön lisenssijärjestelmän tariffikiintiöiden hallinnoinnissa.

(80)

Komissio korosti, että tariffikiintiöjärjestelmän suunnittelussa on keskeisen tärkeää varmistaa, että se on kohtuullisen toteuttamiskelpoinen. Kun otetaan huomioon toimenpiteiden soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden laaja joukko, lisenssijärjestelmän käyttöönotto lisäisi monimutkaisuutta, jonka suhteelliset nettohyödyt puutteisiin nähden eivät ole selviä. Komissio piti tällä hetkellä käytössä olevaa tariffikiintiöjärjestelmää asianmukaisena, jollei toisin todisteta. Komissio korostaa, että tässä tarkastelussa ei ole toimitettu mitään näyttöä, joka kyseenalaistaisi tariffikiintiöiden tämänhetkisen hallinnointijärjestelmän asianmukaisuuden.

(81)

Jotkin asianomaiset osapuolet pyysivät komissiota muuttamaan maakohtaisten kiintiöiden hallinnointijärjestelmää siten, että niitä hallinnoitaisiin neljännesvuosittain. Nämä osapuolet väittivät, että näin vähennettäisiin varastojen kerryttämiseen liittyviä riskejä ja varmistettaisiin kiintiön käytön tasaisempi tahti.

(82)

Komissio katsoi, että nykyinen järjestelmä, jossa perinteisten tavarantoimittajien maakohtaisia tariffikiintiöitä hallinnoidaan vuotuisesti, on unionin edun mukainen, koska sillä ei tarpeettomasti tai keinotekoisesti rajoiteta toimittajien valintaa unionin tuojien ja käyttäjien kannalta missään vaiheessa. Sen vuoksi komissio ei nähnyt mitään syytä muuttaa sitä.

(83)

Jotkin asianomaiset osapuolet myös pyysivät, että maat, jotka ovat käyttäneet loppuun maakohtaisen tariffikiintiönsä, saisivat välittömän pääsyn jäännöskiintiöön. Tämä mahdollisuus on tällä hetkellä rajattu kunkin kauden viimeiseen neljännekseen.

(84)

Komissio muistutti, että mahdollisuus käyttää jäännöstariffikiintiötä kauden viimeisellä neljänneksellä otettiin käyttöön, jotta voitaisiin vähentää riskiä jäännöskiintiöiden käyttämättä jäämisestä ja välttää mahdollinen tarjonnan puute unionin markkinoilla. Kuten edellä on todettu, komissio on seurannut päivittäin jäännöstariffikiintiöiden käyttöä. Tämän perusteella komissio on huomannut, että kiintiön käyttö useimmissa jäännöskiintiöissä oli erittäin korkea (monissa tapauksissa ne käytettiin kokonaan loppuun), lukuun ottamatta 2.B jaksossa esitettyjä syrjäyttämistä koskevia päätelmiä. Komissio totesi myös, että niissä erittäin harvoissa tuoteluokissa, joissa jäännöstariffikiintiöiden käyttö oli erittäin alhaista, myöskään useimpia maakohtaisia tariffikiintiöitä ei ollut käytetty kokonaan loppuun. Nämä seikat huomioon ottaen komissio päätteli, että pääsyn antaminen kiintiöön kauden viimeisellä neljänneksellä on tähän mennessä varmistanut perinteisten kauppavirtojen säilymisen (18) (alkuperämaiden osalta) ja minimoinut samalla tarjonnan puutteen riskin.

(85)

Kun tietyn tuoteluokan maakohtainen tariffikiintiö on käytetty loppuun, kyseinen maa voi lopullisten suojatoimenpiteiden nojalla käyttää kokonaistariffikiintiötä viimeisellä neljänneksellä (eli 1.4.2019–30.6.2019). Kokonaistariffikiintiö on periaatteessa suunniteltu niitä maita varten, joihin ei sovelleta maakohtaisia tariffikiintiöitä, mutta mekanismi perustettiin sen varmistamiseksi, että jäännöstariffikiintiöitä ei jää käyttämättä minkään toimenpiteiden täytäntöönpanovuoden lopussa.

(86)

Tarkastelua koskevassa vireillepanoilmoituksessa tuotiin esiin, että tiettyjen tuoteluokkien osalta yksi tai useampi maa, johon sovelletaan maakohtaista tariffikiintiötä, on käyttänyt nopeasti loppuun jäännöstariffikiintiön viimeisen neljänneksen aikana, mikä on syrjäyttänyt muista alkuperämaista tulevia perinteisiä tuontivirtoja. Tämän vuoksi komissio sitoutui tutkimaan, onko tämä vaikuttanut kielteisesti unionin etuun, etenkin tarpeeseen säilyttää perinteiset kauppavirrat, ja päättämään tarpeen mukaan mahdollisista toimista tilanteen korjaamiseksi.

(87)

Monet asianomaiset osapuolet, esimerkiksi toimittajamaat, viejät, käyttäjät ja unionin tuotannonala, valittivat poissulkevista vaikutuksista, joita nykyisellä jäännöskiintiön käyttöjärjestelmällä viimeisen neljänneksen aikana on niiden etujen kannalta. Nämä osapuolet pyysivät komissiota toteuttamaan välittömästi toimia väitetyn epätasapainon korjaamiseksi niin, että maiden, joihin jo sovelletaan maakohtaista tariffikiintiötä, ei sallittaisi korvata muita perinteisiä tavarantoimittajia, vaikka nämä olisivatkin suhteessa vähemmän merkittäviä tuotujen määrien suhteen. Nämä osapuolet pyysivät näin ollen rajoittamaan jäännöstariffikiintiön käyttöä toimenpiteiden kunkin vuoden viimeisellä neljänneksellä. Toisaalta jotkin asianomaiset osapuolet esittivät vastakkaisia väitteitä eivätkä halunneet muutoksia nykyisen mekanismin toimintaan. Niiden mukaan järjestelmän muuttaminen vaarantaisi jäännöstariffikiintiöiden täyden käytön.

(88)

Komissio analysoi perusteellisesti jäännöstariffikiintiöiden hallinnoinnissa tällä hetkellä käytössä olevaa mekanismia, mukaan luettuna käyttämättömien kiintiöiden siirtämistä yhdeltä neljännekseltä toiselle ja maakohtaisen kiintiönsä loppuun käyttäneiden maiden pääsyä kiintiöihin viimeisellä neljänneksellä. Arviointi osoitti, että nykyinen mekanismi on toiminut yleisesti ottaen hyvin ja varmistanut ongelmattomasti jäännöstariffikiintiöiden maksimaalisen käytön. Suurimassa osassa lopullisten toimenpiteiden soveltamisalaan kuuluvia tuoteluokkia maakohtaisen kiintiönsä loppuun käyttäneiden tavarantoimittajien kokonaistariffikiintiön käyttö – vaikka ne joissakin tapauksissa saivat suuremman osuuden kokonaistariffikiintiöstä viimeisellä neljänneksellä – ei ole estänyt jäännöstariffikiintiön piiriin kuuluvia pienempiä perinteisiä tavarantoimittajia jatkamasta vientiä samalla kaudella. Näissä olosuhteissa rajoittamaton pääsy kokonaistariffikiintiöön viimeisellä neljänneksellä vaikuttaa olevan unionin edun kannalta tariffikiintiöjärjestelmän keskeinen piirre, joka olisi säilytettävä.

(89)

Komission analyysissä kävi kuitenkin myös ilmi, että kahdessa tuoteluokassa (tuoteluokissa 13 ja 16) (19) kaksi maata, joihin sovelletaan maakohtaista tariffikiintiötä (Turkki ja Venäjä), oli käyttänyt lähes kokonaan kokonaistariffikiintiön toimenpiteiden ensimmäisen kauden viimeisellä neljänneksellä (1.4–30.6.2019) – ja joissakin tapauksissa muutaman päivän aikana.

(90)

Tämä koskee erityisesti tuoteluokkaa 13 (betoniteräs), jonka kokonaistariffikiintiö oli käytetty loppuun 27 päivänä toukokuuta 2019 eli aiemmin kuin kuukausi ennen neljänneksen päättymistä ja siitä huolimatta, että vuoden 2018 kolmannen neljänneksen käyttämättömästä tariffikiintiöstä oli siirretty siihen 23 prosenttia. Käytettävissä olevan määrän käyttivät kokonaan kaksi maata, joihin sovelletaan maakohtaista tariffikiintiötä (Turkki ja Venäjä), ja ne syrjäyttivät muut pienemmät perinteiset toimittajat, jotka käyttivät aiemmin säännöllisesti kokonaistariffikiintiötä, kuten Valko-Venäjä ja Serbia.

(91)

Tuoteluokan 16 (seostamattomasta teräksestä tai muusta seosteräksestä valmistettu valssilanka) kokonaistariffikiintiö oli käytetty loppuun toimenpiteiden ensimmäisen kauden viimeisen neljänneksen aivan alussa (2 päivänä huhtikuuta 2019), koska viimeisellä vuosineljänneksellä käytettävissä oleva jäännöstariffikiintiötä käyttivät massiivisesti Turkki (62 %) ja vähemmässä määrin Venäjä (33 %). Pienemmät toimittajamaat, kuten Bosnia ja Hertsegovina, Japani ja Etelä-Korea, eivät sen vuoksi kyenneet enää viemään tuotteita maksamatta kiintiön ylittävää 25 prosentin tullia. (20)

(92)

Tämän analyysin perusteella komissio totesi, että näissä kahdessa tuoteluokassa mekanismi, jolla pyrittiin varmistamaan tariffikiintiöiden käyttäminen loppuun, oli johtanut ei-toivottuihin vaikutuksiin. Tämä johtuu siitä, että käytössä oleva mekanismi antoi pääasiassa suurille toimijoille mahdollisuuden kasvattaa vientitasoaan niin, että se ylitti perinteiset kauppavirrat, pienempien toimijoiden kustannuksella, jotka muutoin olisivat jatkaneet vientiä jäännöskiintiön loppumiseen asti.

(93)

Komissio katsoi, että tällainen kehitys on unionin etujen vastaista kahdesta syystä. Ensinnäkin pienempien viejämaiden jääminen ulkopuolelle on vastoin tavoitetta, jonka mukaan perinteiset kauppavirrat säilytetään, myös alkuperämaiden osalta. Toiseksi kyseisen kehityksen vuoksi unionin käyttäjäteollisuudelle ei tarjota näihin luokkiin kuuluvia tiettyjä erikoistuneita teräslajeja, joita vievät vain pienemmät toimittajamaat vähäisiä määriä.

(94)

Sen vuoksi komissio katsoi, että on tarpeen ottaa käyttöön määrällinen enimmäisraja yksittäisten tuotteiden alkuperämaiden osalta. Tämä tarkoittaa sitä, että lopullisten toimenpiteiden kahden jäljellä olevan kauden viimeisellä neljänneksellä tuoteluokissa 13 ja 16 (eli niissä tuoteluokissa, joissa on todettu kielteisiä syrjäyttämisvaikutuksia) kokonaistariffikiintiön käyttö rajoitetaan 30 prosenttiin toimittajamaata kohti. Tämän rajoituksen mukaisesti tariffikiintiötä voi käyttää vähintään neljä toimittajamaata.

(95)

Komissio pitää tätä rajaa asianmukaisena seuraavista syistä: lopullisten toimenpiteiden kohteena olevilta kahdelta neljännekseltä vuonna 2019 arvioidut tuontitiedot osoittavat, että enintään neljä viejämaata (kummassakin tuoteluokassa) oli vienyt minimaalisesti merkityksellisiä määriä (21) unioniin. Komissio katsoo, että enimmäisrajalla ei keinotekoisesti rajoitettaisi minkään alkuperämaan pääsyä jäännöstariffikiintiöön mutta taattaisiin toimituslähteiden riittävä monipuolisuus unionin käyttäjien kannalta.

(96)

Komission mukaan tariffikiintiömekanismin mukautuksella tasapainotettaisiin asianmukaisesti tavoite tariffikiintiön käytön maksimoimisesta ja tavoite vähimmäismäärän takaamisesta pienemmille toimittajamaille, jotta ne voivat jatkaa vientiä kokonaistariffikiintiössä eivätkä niitä syrjäytä suuremmat toimittajat, jotka ovat jo vieneet perinteisiä kauppavirtojaan vastaavat määrät maakohtaisissa tariffikiintiöissään. Mekanismilla varmistettaisiin myös, että perinteiset kauppavirrat – sekä määrien että alkuperämaiden osalta – tuoteluokissa 13 ja 16 säilyvät unionin edun mukaisesti.

(97)

Jotkin asianomaiset osapuolet vastustivat väitteitä syrjäyttämisen esiintymisestä ja väittivät puolestaan, että tiettyjen maiden vientikäyttäytyminen vain vahvisti, että myönnetty tariffikiintiö oli markkinoiden tarvetta pienempi.

(98)

Komissio huomauttaa, että kuten 2.A jaksossa kuvataan, lopullisten toimenpiteiden soveltamisajalta kerättyjen tietojen analyysin perusteella tariffikiintiöiden taso vaikuttaa olevan riittävä ja että komissio totesi negatiivisia syrjäyttämisvaikutuksia vain kahdessa tuoteluokassa (ks. (89)–(93) kappale). Näiden tuoteluokkien osalta toteutetaan asianmukainen korjaava toimenpide, jossa otetaan huomioon kaikkien toimittajamaiden perinteiset kauppavirrat ja tasapainotetaan unionin kulutukseen liittyvät edut ja kauppavirtoihin liittyvät edut.

(99)

Komissio tutki, onko terästä koskevien suojatoimenpiteiden toiminta vaarantanut merkittävästi tiettyjen etuuskohteluasemassa olevien kauppakumppanien vakautuksen tai taloudellisen kehityksen siinä määrin, että se olisi haitallista niiden EU:n kanssa tekemien sopimusten integroitumistavoitteiden kanssa. Tällä viitataan erityisesti joidenkin sellaisten maiden tilanteeseen, joiden kanssa unioni on tehnyt vakautus- ja assosiaatiosopimuksen.

(100)

Tarkastelua koskevassa tutkimuksessa Länsi-Balkanin maat (Bosnia ja Hertsegovina, Pohjois-Makedonian tasavalta ja Serbian tasavalta) ovat tuoneet esiin samankaltaisia seikkoja ja väitteitä kuin jo ennen lopullisten suojatoimenpiteiden hyväksymistä.

(101)

Nämä maat ovat todenneet, että lopulliset suojatoimenpiteet rajoittavat niiden terästeollisuuden laajentumista ja niiden kykyä viedä unioniin, aiheuttavat riskejä työpaikkojen menetyksistä, haittaavat niiden taloudellista kehitystä sekä vaarantavat integrointia ja vakautusta koskevat tavoitteet, jotka sisältyvät niiden unionin kanssa tekemiin sopimuksiin. Ne väittävät erityisesti, että niiden maakohtaiset tariffikiintiöt ovat tietyissä tapauksissa liian pienet ja niitä olisi korotettava. Ne väittävät myös, että tariffikiintiöiden tämänhetkinen jako ei säilytä perinteisiä kauppavirtoja, minkä vuoksi tariffikiintiöt olisi jaettava uudelleen. Nämä maat pyytävät vauhdittamaan tariffikiintiöiden lieventämistahtia ja väittävät, että unionin kysyntä on kasvanut.

(102)

Serbia toisti, että kolmen edeltävän vuoden eli 2015–2017 keskimääräiset tuontimäärät, joita komissio käytti tariffikiintiötasojen vahvistamiseen, eivät edusta sen perinteistä kauppaa unionin kanssa. Serbia väitti, että tämä johtuu erityisesti siitä, että sen ainoa terästehdas oli seisautettuna kyseisellä kaudella ja että tehtaan uudet omistajat ovat onnistuneet palauttamaan sen perinteisen tuotannon ja myynnin normaalitasolle vasta hiljattain. Serbia väitti, että näin alhainen kiintiötaso vaarantaa tehtaan elinkelpoisuuden ja saa aikaan vakavia kielteisiä vaikutuksia koko Länsi-Balkanin kehityksen kannalta. Länsi-Balkanin maat pyysivät myös, että koska niillä on erityissuhde unioniin, ne olisi jätettävä toimenpiteiden soveltamisalan ulkopuolelle samalla perusteella kuin Euroopan talousalueen maat (ETA-maat).

(103)

Vaihtoehtoisesti ne esittivät useita väitteitä ja pyyntöjä tietyistä tuoteluokista eli tuoteluokista 1, 2, 5, 6, 16, 20 ja 21.

(104)

Pyynnöstä, joka koskee toimenpiteiden soveltamisalan ulkopuolelle jättämistä, komissio haluaa muistuttaa, että suojatoimenpiteitä koskevan WTO-sopimuksen 2 artiklan mukaan suojatoimenpiteitä sovelletaan tutkimuksen kohteena olevaan tuotavaan tuotteeseen tuontilähteestä riippumatta. Ainoat poikkeukset sääntöön koskevat tiettyjen WTO:n jäsenenä olevien kehitysmaiden erityistilannetta tai – tapauskohtaisesti – kahdenvälisistä sopimuksista johtuvia velvoitteita. Tässä tapauksessa kuitenkin EU:n Länsi-Balkanin maiden kanssa tekemissä vakautus- ja assosiaatiosopimuksissa vahvistetaan, että tuontiin voidaan soveltaa suojatoimenpiteitä, jotka toteutetaan suojatoimenpiteitä koskevan WTO-sopimuksen mukaisesti.

(105)

Mitä tulee pyyntöihin, jotka koskevat tariffikiintiöiden kasvattamista tietyissä tuoteluokissa väitetysti lisääntyneen kysynnän vuoksi, komissio käsitteli jo näitä väitteitä tariffikiintiöiden käyttöä koskevassa yksityiskohtaisessa analyysissä (ks. 2.A jakso). Komissio päätteli, että kiintiöiden taso on riittävä ja oikeasuhteinen perinteisten kauppavirtojen säilyttämiseksi ja että ei ole mitään näyttöä unionin kysynnän merkittävästä lisääntymisestä, joka oikeuttaisi tariffikiintiön tason muuttamisen. Lisäksi se, että useimmissa tuoteluokissa oli vielä käytettävissä olevia määriä suojatoimenpiteiden ensimmäisen soveltamisvuoden lopussa (30 päivänä kesäkuuta 2019), tarkoittaa sitä, että toimenpiteet eivät yleisesti rajoittaneet kolmansien maiden kykyä viedä terästä unioniin. Näin ollen komissio ei voinut päätellä, että tämänhetkiset tariffikiintiöt olisivat vaikuttaneet haitallisesti integroitumistavoitteisiin.

(106)

Yksi Länsi-Balkanin maista väitti, että toimenpiteillä olisi taattava – erityisesti tuoteluokissa 1 ja 6 – tietty vientimäärä, jota se piti tarpeellisena maansa kotimaisen teollisuuden elinkelpoisuuden ja talouden vakauden kannalta. Tariffikiintiöiden yksilöllisen käytön analyysi näissä kahdessa tuoteluokassa kuitenkin osoitti, että toimenpiteet eivät rajoittaneet kohtuuttomasti maiden kykyä viedä EU:hun. Kyseisen maan keskimääräiset vientimäärät suojatoimenpiteiden ensimmäisen soveltamisvuoden kolmannella ja neljännellä neljänneksellä (2.2–30.6.2019) osoittivat, että se jopa ylitti ennusteet.

(107)

Tuoteluokkien 6, 20 ja 21 osalta Länsi-Balkanin maat, jotka olivat käyttäneet loppuun maakohtaisen tariffikiintiönsä, väittivät että niiden tariffikiintiön kasvattaminen oli tarpeen, jotta voidaan kumota suojatoimenpiteiden kielteinen vaikutus niiden talouteen.

(108)

Näiden väitteiden perusteella komissio analysoi perusteellisesti suuntauksia, jotka olivat kyseisten tariffikiintiöiden loppuun käyttämisen ja jäännöstariffikiintiöiden käyttämisen taustalla toimenpiteiden ensimmäisen soveltamisvuoden viimeisellä neljänneksellä (1.4.–30.6.2019). Analyysi osoitti, että vaikka jotkin Länsi-Balkanin maat olivatkin käyttäneet loppuun maakohtaisen tariffikiintiönsä ennen toimenpiteiden ensimmäisen soveltamisvuoden loppua (siis ennen 30 päivää kesäkuuta 2019), ne kykenivät jatkamaan vientiä unioniin jäännöskiintiöiden puitteissa niiden loppumiseen asti, mikä tapahtui vasta muutama viikko ennen kuin uudet kiintiöt vapautettiin toimenpiteiden toista soveltamisvuotta varten 1 päivänä heinäkuuta 2019. Kun lisäksi otetaan huomioon ylimääräinen vientimarginaali, joka oli käytettävissä 1 päivästä heinäkuuta 2019 alkaen, kun kiintiö kasvoi toimenpiteiden lieventämisen ansiosta, komissio päätteli, että nämä väitteet eivät ole riittävän perusteltuja ja että tariffikiintiöitä ei ollut tarpeen kasvattaa.

(109)

Komissio totesi vielä, että tariffikiintiöjärjestelmän toimintaan ehdotetuilla mukautuksilla (ks. 2.A ja 2.B jakso) – kuten kokonaistariffikiintiön maakohtaisella 30 prosentin käyttörajoituksella tuoteluokkien 1, 13 ja 16 osalta (22), joka tulee voimaan tämän tarkastelun seurauksena – voidaan myös puuttua joihinkin Länsi-Balkanin maiden esiin ottamiin seikkoihin, etenkin unionin perinteisten toimittajien perinteisten kauppavirtojen suojeluun.

(110)

Yksi maa väitti vielä, että sille pitäisi myöntää maakohtainen tariffikiintiö tuoteluokassa 16 sen vuoden 2017 vientimäärän perusteella, joka oli hieman yli 5 prosentin kynnysarvon. Kuten komissio selitti jo asetuksen (EU) 2019/159 johdanto-osan 147 kappaleessa, maakohtaisten tariffikiintiöiden jakaminen kaikille viejämaille perustuu keskimääräiseen tuontiin kolmen viime vuoden aikana (2015–2017) eikä yksinomaisesti tämän kauden viimeisen vuoden aikana. Näin ollen pyyntöä ei voitu hyväksyä.

(111)

Asetuksen (EU) 2015/478 18 artiklan ja unionin kansainvälisten velvoitteiden, erityisesti suojatoimenpiteitä koskevan WTO-sopimuksen 9.1 artiklan, mukaisesti suojatoimenpiteitä ei pitäisi soveltaa WTO:n jäsenenä olevasta kehitysmaasta peräisin olevaan tuotteeseen, jos kyseisen maan osuus kyseisen tuotteen tuonnista unioniin on enintään kolme prosenttia, edellyttäen, että kaikkien niiden WTO:n jäsenenä olevien kehitysmaiden, joiden osuus unionin tuonnista on vähemmän kuin kolme prosenttia, osuus kyseisen tuotteen kokonaistuonnista unioniin on yhteensä enintään yhdeksän prosenttia. Lisäksi on unionin edun mukaista mukauttaa toimenpiteiden soveltamisalan ulkopuolelle jätettyjen kehitysmaiden luetteloa, jotta voidaan välttää se, että tietyt kehitysmaat saavat perusteettomasti etua alkuperäisestä ulkopuolelle jättämisestä.

(112)

Sen jälkeen, kun lopulliset suojatoimenpiteet hyväksyttiin asetuksella (EU) 2019/159, komissio sitoutui tarkastelemaan päivitettyjen tuontitilastojen perusteella säännöllisesti niiden kehitysmaiden luetteloa, jotka mahdollisesti jätetään toimenpiteiden soveltamisalan ulkopuolelle.

(113)

Lopullisten toimenpiteiden soveltamisalan ulkopuolelle jätettävien maiden luettelon laatimista varten komissio käytti tuolloin käytettävissä olevia tuoreimpia tietoja eli tietoja vuoden 2017 jälkipuoliskolta ja vuoden 2018 alkupuoliskolta. Päivittääkseen luetteloa tämän tarkastelun yhteydessä komissio käytti ajantasaisempia ja konsolidoituja tilastoja koko vuodelta 2018. Komissio piti koko vuotta 2018 uusimpana viitekautena, koska se on edustavin kausi, jolta on saatavilla konsolidoituja tilastotietoja. Lisäksi kun käytetään koko vuotta, vältetään kausivaihtelusta aiheutuvat vaikutukset. Asiaa koskevissa laskelmissa huomioon ei otettu tuontia maista, jotka oli jätetty soveltamisalan ulkopuolelle komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2019/159 6 artiklan nojalla.

(114)

Koko vuoden 2018 tietojen perusteella tuonti seuraavista maista – jotka oli jätetty toimenpiteen soveltamisalan ulkopuolelle – ylitti 3 prosentin rajan joissakin tuoteluokissa. Sen vuoksi tämän tarkastelun tuloksen perusteella niihin olisi nyt sovellettava toimenpiteitä:

(115)

tuonti Indonesiasta tuoteluokissa 8 (ruostumattomat kuumavalssatut levyt ja nauhat – osuus 10,12 %) ja 9 (ruostumattomat kylmävalssatut levyt ja nauhat – osuus 3,77 %);

(116)

tuoteluokassa 24 (muut saumattomat putket) kaikkien niiden kehitysmaiden, joiden osuus unionin tuonnista on vähemmän kuin 3 prosenttia, osuus kokonaistuonnista unioniin oli yli 9 prosenttia vuonna 2018 (10,74 %). Sen vuoksi tuoteluokan 24 tuotteiden tuontiin kaikista kehitysmaista sovelletaan suojatoimenpiteitä.

(117)

Tämän jälkeen komissio arvioi, olisiko kyseisiin kehitysmaihin perusteltua soveltaa maakohtaista tariffikiintiötä tuoteluokkien 8, 9 ja 24 osalta. (23) Tätä varten komissio arvioi, oliko näiden tuoteluokkien tuonti asianomaisista maista vuosina 2015–2017 vähintään 5 prosenttia kokonaistuonnista kyseisellä kaudella missä tahansa tuoteluokassa. Arviointi osoitti, että minkään maan osalta ei ollut perusteltua soveltaa maakohtaista tariffikiintiötä. Sen vuoksi kaikki nämä maat kuuluvat jäännöstariffikiintiön piiriin eri tuoteluokissa.

(118)

Tässä tarkastelussa päädyttiin suojatoimenpiteiden soveltamisalan ulkopuolelle jättämisen osalta seuraavaan:

(119)

tuonti Brasiliasta tuoteluokissa 8 (ruostumattomat kuumavalssatut levyt ja nauhat) ja 17 (profiilit, rautaa tai seostamatonta terästä) jätetään toimenpiteiden soveltamisalan ulkopuolelle, koska kuten vuonna 2018, tuontitaso oli alle 3 prosenttia (2,22 % ja 2,52 %).

(120)

tuonti Ukrainasta tuoteluokissa 1 (seostamattomasta teräksestä ja muusta seosteräksestä valmistetut kuumavalssatut levyt ja nauhat) ja 19 (rautateiden materiaali) jätetään toimenpiteiden soveltamisalan ulkopuolelle, koska kuten vuonna 2018, tuontitaso oli alle 3 prosenttia (1,68 % ja 0,6 %).

(121)

tuonti Egyptistä tuoteluokassa 12 (seostamattomasta teräksestä ja muusta seosteräksestä valmistetut muototangot ja kevyet profiilit) jätetään toimenpiteiden soveltamisalan ulkopuolelle, koska kuten vuonna 2018, tuontitaso oli alle 3 prosenttia (2,41 %).

(122)

tuonti Intiasta tuoteluokassa 8 (ruostumattomat kuumavalssatut levyt ja nauhat) jätetään toimenpiteiden soveltamisalan ulkopuolelle, koska kuten vuonna 2018, tuontitaso oli alle 3 prosenttia (2,87 %).

(123)

tuonti Turkista tuoteluokassa 10 (ruostumattomasta teräksestä valmistetut kuumavalssatut kvarttolevyt) jätetään toimenpiteiden soveltamisalan ulkopuolelle, koska kuten vuonna 2018, tuontitaso oli alle 3 prosenttia (2,58 %).

(124)

tuonti Kiinasta tuoteluokassa 22 (ruostumattomat saumattomat putket) jätetään toimenpiteiden soveltamisalan ulkopuolelle, koska kuten vuonna 2018, tuontitaso oli alle 3 prosenttia (2,61 %).

(125)

Niiden WTO:n jäseniä olevien kehitysmaiden, joihin ei tarkastelun seurauksena sovelleta toimenpiteitä, maakohtaiset tariffikiintiöt siirretään asiaankuuluvaan jäännöstariffikiintiöön. Tariffikiintiön täsmällinen siirrettävä määrä lasketaan, kun asianomaisen kauden ensimmäinen neljännes on päätynyt (1.7.–30.9.2019), jotta voidaan arvioida, miten paljon maakohtaisesta tariffikiintiöstä on jo käytetty. Kun laskelmat on tehty, käytettävissä oleva tariffikiintiö siirretään asiaankuuluvaan jäännöstariffikiintiöön 20 työpäivän kuluessa.

(126)

Näiden uudelleenlaskelmien jälkeen komissio päivitti luetteloa soveltamisalan ulkopuolelle jätetyistä maista tuoreimpien tuontilukujen perusteella (ks. (114)–(124) kappale) kunkin toimenpiteiden kohteena olevan 26 tuoteluokan osalta (täydellinen päivitetty luettelo esitetään liitteessä II).

(127)

Komissio sai useita muitakin huomautuksia tästä aiheesta. Osapuolet ehdottivat erityisesti eri kausia tuontimäärien laskemiseksi. Jotkin osapuolet myös pyysivät soveltamisalan ulkopuolelle jättämistä, vaikka ne myönsivät, että ne saattavat ylittää tuontirajat. Jotkin muut osapuolet, jotka oli aiemmin jätetty suojatoimenpiteiden soveltamisalan ulkopuolelle, pyysivät, että niille annettaisiin aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen, jossa niihin sovelletaan toimenpiteitä. Yksi asianomainen osapuoli väitti, että komissio ei saa ryhtyä soveltamaan toimenpiteitä sellaiseen kehitysmaahan, johon toimenpiteitä ei aiemmin sovellettu, koska se olisi vastoin WTO-velvoitteita, joiden mukaan toimenpiteestä on tehtävä asteittain vähemmän rajoittava sen elinkaaren aikana. Jotkin asianomaiset osapuolet pyysivät myös maakohtaista tariffikiintiötä, jos niihin sovelletaan suojatoimenpiteitä.

(128)

Komission huomautukset esitetään jäljempänä. Komissio esitti selvästi sekä asetuksessa (EU) 2019/159 että tarkastelua koskevassa vireillepanoilmoituksessa, että se päivittää tuoreempien tietojen perusteella luettelon kehitysmaista, jotka jätetään lopullisten toimenpiteiden soveltamisalan ulkopuolelle. Sen vuoksi kaikille asianomaisille osapuolille ilmoitettiin hyvissä ajoin etukäteen, että tällainen tarkastelu tehdään. Lisäksi komissio käytti perustana julkisesti saatavilla olevia tuontitietoja. Näin ollen kaikki asianomaiset osapuolet kykenivät kohtuullisesti ennakoimaan, ryhdytäänkö niihin todennäköisesti soveltamaan toimenpiteitä niiden tietyn tuoteluokan tuonnin hiljattaisen kehityksen vuoksi. Sen vuoksi väitteet sopeutumiskauden tarpeesta hylätään.

(129)

Toiseksi asetuksen (EU) 2015/478 18 artiklan mukaisesti – joka heijastelee suojatoimenpiteitä koskevan WTO-sopimuksen 9.1 artiklaa – toimenpiteitä ei pitäisi soveltaa kehitysmaista tulevaan tuontiin, jos kyseisen maan osuus kyseisen tuotteen tuonnista unioniin on enintään kolme prosenttia, edellyttäen, että kaikkien niiden WTO:n jäsenenä olevien kehitysmaiden, joiden osuus unionin tuonnista on vähemmän kuin kolme prosenttia, osuus kyseisen tuotteen kokonaistuonnista unioniin on yhteensä enintään yhdeksän prosenttia.

(130)

Sen vuoksi kehitysmaiden jättäminen toimenpiteiden soveltamisalan ulkopuolelle ei ole ehdotonta toimenpiteiden koko keston ajaksi. Tällä perusteella komissio päätti tarkastella uudelleen poikkeusluetteloa tuoreempien tietojen pohjalta. Komissio ei voinut hyväksyä väitettä, että lopullisten toimenpiteiden hyväksymisvaiheessa toimenpiteiden ulkopuolelle jätettyyn maahan ei voitaisi ryhtyä soveltamaan toimenpiteitä tarkastelun jälkeen, koska tämä olisi rajoittavampaa. Komissio huomauttaa, että lopullisia suojatoimenpiteitä lievennettiin asteittain, myös tarkastelun tuloksena (ks. 2.E jakso). Nämä toimenpiteet eivät näin ollen ole rajoittavampia kuin toimenpiteiden ensimmäisen voimassaolovuoden lopussa. Se, että kehitysmaahan, joka ei enää täytä soveltamisalan ulkopuolelle jättämisen oikeudellisia perusteita, ryhdytään soveltamaan toimenpiteitä, täyttää EU:n ja WTO:n velvoitteet asetuksen (EU) 2015/478 18 artiklan ja suojatoimenpiteitä koskevan WTO-sopimuksen 9.1 artiklan nojalla. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(131)

Komissio muistutti myös, että kun asiaa koskevat kynnysarvot täyttyvät, sillä ei ole harkintavaltaa päättää, ryhdytäänkö johonkin maahan soveltamaan toimenpiteitä vai ei. Muut tulkinnat, joita jotkin asianomaiset osapuolet ehdottivat, olisivat vastoin asetuksen (EU) 2015/478 18 artiklaa.

(132)

Komissio arvioi vielä, olisiko jokin maa, johon nyt ryhdytään soveltamaan toimenpiteitä jossakin tietyssä tuoteluokassa, oikeutettu maakohtaiseen tariffikiintiöön. Kuten 117 kappaleessa todetaan, se totesi, että mikään näistä maista ei täyttänyt maakohtaisen tariffikiintiön edellytyksiä.

(133)

EUROFER ja jotkin jäsenvaltiot pyysivät, että komissio poistaa lopullisten suojatoimenpiteiden lieventämisen tai vähentää sitä unionin teräsmarkkinoiden väitetyn stagnaation vuoksi. EUROFERin mukaan lieventämistasot ylittävät suureksi osaksi unionin terässektorin kasvunäkymät ja vaarantaisivat sen vuoksi vakavasti toimenpiteiden tehokkuuden. Myös ESTA tuki EUROFERin pyyntöä ja ehdotti, että sen vastineeksi, että toimenpiteitä ei lievennetä, komissio alentaisi edellä mainittua kiintiötullia 25 prosentista 20 prosenttiin.

(134)

Komissio muistutti, että asetuksen (EU) 2019/159 mukaan toimenpiteiden asteittaista lieventämistä varten kaikkien tullittomien kiintiöiden tasoa kasvatetaan 5 prosenttia toimenpiteiden ensimmäisen vuoden ja toisen vuoden lopussa. Eli 1 päivänä heinäkuuta 2019 ja 1 päivänä heinäkuuta 2020. (24)

(135)

Komissio muistutti myös, että tämän tarkastelun tarkoituksena on nimenomaan tehdä unionin edun perusteella toimenpiteisiin aiheellisia mukautuksia, jotka saattavat olla tarpeen, jotta toimenpiteet pysyvät EU:n teräsmarkkinoiden kehityksen mukaisina.

(136)

Suojatoimenpiteitä koskevan WTO-sopimuksen 5(1) artiklan mukaan jäsenen on käytettävä suojatoimia vain siltä osin kuin on tarpeen estää tai korjata vakava haitta tai helpottaa sopeutumista. Tämä periaate on siirretty osaksi EU:n lainsäädäntöä asetuksen (EU) 2015/478 15 artiklan 1 kohdalla. Suojatoimenpiteitä koskevan WTO-sopimuksen 7(1) artiklassa puolestaan täsmennetään, että suojatoimenpide on voimassa ainoastaan niin kauan kuin on tarpeen vakavan vahingon estämiseksi tai lievittämiseksi ja sopeutumisen helpottamiseksi. Tämä periaate on siirretty osaksi EU:n lainsäädäntöä asetuksen (EU) 2015/478 19 artiklan 1 ja 2 kohdalla. Suojatoimenpiteitä koskevan WTO-sopimuksen 7(4) artiklassa velvoitetaan suojatoimenpiteitä soveltavat jäsenet lieventämään niitä säännöllisin väliajoin, jotta helpotetaan sopeutumista tilanteessa, jossa suojatoimenpiteen odotettu kesto on pidempi kuin yksi vuosi. Sama vaatimus sisältyy asetuksen (EU) 2015/478 19 artiklan 2 kohtaan.

(137)

Suojatoimenpiteiden lieventäminen niiden ensimmäisen soveltamisvuoden jälkeen on unionin ja WTO:n lainsäädännön mukainen velvollisuus, mutta näissä säännöissä ei vahvisteta muita erityisiä vaatimuksia lieventämisen muodosta tai konkreettisesta tahdista kuin se, että lieventämisen olisi tapahduttava asteittain säännöllisin väliajoin soveltamiskauden aikana.

(138)

Johdonmukaisuuden vuoksi suojatoimenpiteiden lieventämisen muodon ja tahdin ei kuitenkaan pitäisi vaarantaa suojatoimenpiteiden tarkoitettua vaikutusta. Tämä johtuu siitä, että toimenpiteillä pitäisi suojata kotimarkkinoita tuonnilta niin kauan kuin se on tarpeen vakavan vahingon ehkäisemiseksi tai korjaamiseksi ja sopeutumisen helpottamiseksi, kuten suojatoimenpiteitä koskevan WTO-sopimuksen 7(1) artiklassa todetaan. Olisi ristiriitaista, jos toimenpiteiden lieventäminen haittaisi niiden tavoitetta.

(139)

Voidakseen arvioida tariffikiintiön määrällisen kynnysarvon lieventämistahdin (5 % + 5 %) johdonmukaisuutta voimassa olevien suojatoimenpiteiden kanssa komissio piti tarpeellisena yhdistää kaksi analyysityyppiä. Yhtäältä komissio teki taaksepäin suuntautuvan analyysin, jolla pyrittiin arvioimaan kaikkien tarkastelun aikana kerättyjen tietojen perusteella tariffikiintiön nykyisen määrällisen kynnysarvon riittävyys EU:n terästeollisuudelle aiheutuvan vakavan vahingon estämiseksi ja korjaamiseksi. Toisaalta komissio pyrki tekemään eteenpäin suuntautuvan analyysin, jolla varmennetaan, olisiko aiottu 5 % + 5 %:n lievennys tuoreimpien yleisten unionin taloutta ja teollisuutta koskevien ennusteiden mukainen.

(140)

On syytä muistaa, että asetuksessa (EU) 2019/159 otettiin vuosien 2015–2017 keskimääräinen tuonti tariffikiintiön määrällistä kynnysarvoa koskevien laskelmien perustaksi toimenpiteiden ensimmäisenä soveltamisvuotena. Keskiarvoon lisättiin 5 prosenttia, jotta voitiin ottaa huomioon kasvanut kysyntä EU:n markkinoilla. Tämän tuloksena saatiin määrällinen taso, joka vastasi toimenpiteiden kohteena olevien tuotteiden lähes koko tuontimäärää kalenterivuonna 2017 (30,1 miljoonan tonnin määrällinen kynnysarvo ja 30,09 miljoonan tonnin tuonti vuonna 2017). Tutkimusajanjakson aikana (eli vuosina 2013–2017) kerätyn näytön perusteella komissio totesi, että tähän tuontitasoon johtaneen suuntauksen vuoksi EU:n terästeollisuus oli tilanteessa, jossa siihen kohdistui vakavan vahingon uhka. (25)

(141)

Asetuksessa (EU) 2019/159 esitetty analyysi (joka perustui vuoden 2017 jälkeen tuoreimpiin tilastotietoihin, jotka ulottuivat syyskuuhun 2018) vahvisti, että tuonnin lisääntyminen entisestään oli heikentänyt unionin tuotannonalan näkymiä. (26)

(142)

Luotettavia tuontitilastoja terästuotteiden koko tuonnista kalenterivuonna 2018 oli saatavilla vasta vuoden 2019 ensimmäisen neljänneksen jälkeen (eli noin kolmen kuukautta sen jälkeen, kun komissio oli tehnyt päätöksen lopullisista suojatoimenpiteistä). Tilastot osoittivat, että toimenpiteiden kohteena olevien terästuotteiden kokonaistuonti oli ennätykselliset 33,4 miljoonaa tonnia vuonna 2018, mikä ylittää selvästi vuoden 2017 tuontitason samoin kuin keskimääräisen määrällisen kynnysarvon, joka määritettiin tutkimusajanjakson perusteella. (27)

(143)

Jos komissio vahvistaa asetuksen (EU) 2019/159 mukaisen 5 %+5 %:n lieventämistahdin, näiden tietojen perusteella toimenpiteiden toiselle vuodelle (2019–2020) käyttöön asetettavien kiintiöiden kokonaismäärä olisi 31,6 miljoonaa tonnia ja kolmannelle vuodelle (2020–2021) 33,2 miljoonaa tonnia. Tämän tyyppinen lieventämisskenaario tarkoittaisi sitä, että suojatoimenpiteiden kolmantena soveltamisvuotena (eli 1 päivän heinäkuuta 2020 ja 30 päivän kesäkuuta 2021 välillä) komissio päästäisi tuonnin lähes samalle tasolle kuin vuonna 2018 (noin 33,4 miljoonaa tonnia). Tämä olisi 3,3 miljoonaa tonnia enemmän kuin vuoden 2017 taso, jonka komissio katsoi aiheuttavan vakavan vahingon uhkan ja vääristävän merkittävästi unionin markkinoiden toimintaa.

(144)

Tämän tasoisen tuonnin automaattinen hyväksyminen ilman mahdollisuutta arvioida tuonnin mahdollisia vaikutuksia vaarantaisi asianomaisten toimenpiteiden tehokkuuden. Kuten lopullisia toimenpiteitä koskevassa asetuksessa (28) painotettiin, vuoden 2018 tuontitasoon sisältyi merkittävästi kaupan uudelleensuuntaamista, mikä johtui Yhdysvaltojen 232 §:n mukaisista toimenpiteistä, sekä toimenpiteiden ulkopuolista tuontia, jota ei olisi voitu ottaa huomioon väliaikaisia toimenpiteitä laadittaessa heinäkuussa 2018 (mukaan luettuna merkittävät määrät, jotka tuotiin unionin markkinoille asetuksen (EU) 2018/1013 (29) 4 artiklaan sisältyvän kuljetuslausekkeen nojalla).

(145)

Toisin sanoen kun otetaan huomioon vuotta 2018 koskevat täydelliset tiedot, toimenpiteiden 5 % + 5 %:n lieventämistahti olisi epäjohdonmukainen lopullisten suojatoimenpiteiden kanssa, jotka otettiin käyttöön tarkasteltavana olevan tuotteen merkittävän tuonnin torjumiseksi. Jos lopullisten toimenpiteiden lieventämistä ei mukauteta, komissio sallisi teräksen tuonnin unioniin ennennäkemättömän tasoisena toimenpiteiden kolmantena vuotena ilman mahdollisuutta torjua tätä vääristävää tuontimäärää ja avustaisi näin mahdollisesti vakavan vahingon uhkan konkretisoitumisessa.

(146)

Sen vuoksi komissio päätteli, että asianomaisten osapuolten pyytämää toimenpiteiden kumulatiivista 5 % + 5 %:n lieventämistä – ilman mahdollisuutta tarkastella uudelleen tästä lieventämisestä johtuvia vaikutuksia – olisi pidettävä kohtuuttomana vakavan vahingon ehkäisemiseksi tai korjaamiseksi ja sopeutumisen helpottamiseksi suojatoimenpiteitä koskevan WTO-sopimuksen 7(1) artiklassa ja asetuksen (EU) 2015/478 19 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

(147)

Näin ollen komissio katsoi, että on tarpeen alentaa tällä hetkellä odotettua lieventämisastetta. Suojatoimenpiteiden toisena ja kolmantena soveltamisvuotena pidetään asianmukaisena kumulatiivista 3 % + 3 %:n lieventämistä. Tämän alemman lieventämisasteen vaikutuksesta kiintiöiden kokonaistaso toimenpiteiden kolmantena soveltamisvuonna pysyy 31,6 miljoonassa tonnissa, mikä on 1,5 miljoonaa tonnia alle vuoden 2018 vääristyneen ennätystason. On myös syytä huomata, että mukautuksella säilytetään lieventämisvaikutus täysimittaisesti, koska tällä lieventämisasteella kiintiöiden taso suojatoimenpiteiden toisena soveltamisvuonna on 31 miljoonaa tonnia (ja näin ollen noin miljoona tonnia enemmän kuin tuonti vuonna 2017). Komissio katsoi tämän asteen edustavan tasaisemmin jaettua pyrkimystä helpottaa unionin tuotannonalan sopeutumista kiintiön kasvaessa 0,9 ja 0,9 toimenpiteiden ensimmäisen ja toisen vuoden lopussa (eli 30 päivänä kesäkuuta 2019 ja 30 päivänä kesäkuuta 2020). Tämän jälkeen tuonnin annetaan kasvaa 1,5 miljoonaa tonnia niin, että se mahdollisesti saavuttaa vuoden 2018 tason, vasta sen jälkeen, kun lopulliset toimenpiteet on kokonaan poistettu WTO:n ja unionin lainsäädännössä säädetyn kolmen vuoden kauden jälkeen.

(148)

On vielä syytä huomata, että eteenpäin tarkasteltuna tämä alempi lieventämisaste vastaa tuoreimpia julkaistuja yleisiä unionin taloutta ja teollisuutta koskevia ennusteita, joiden mukaan kasvu supistuu unionin ja maailmantaloudessa.

(149)

Kansainvälinen valuuttarahasto totesi maailmantalouden näkymissä huhtikuussa 2019, että ”globaalin kasvun odotetaan hidastuvan vuoden 2018 tasolta 3,6 prosentista 3,3 prosenttiin vuonna 2019 ja palaavan 3,6 prosenttiin vuonna 2020. Kasvun euroalueella odotetaan hidastuvan vuoden 2018 tasolta 1,8 prosentista 1,3 prosenttiin vuonna 2019 (0,6 prosenttiyksikköä alempi kuin ennustettu lokakuussa) ja 1,5 prosenttiin vuonna 2020. Vaikka kasvun odotetaan elpyvän vuoden 2019 alkupuoliskolla, kun jotkin kasvua pidättelevistä tilapäisistä tekijöistä häviävät, vuoden 2018 jälkipuoliskon heikkouden odotetaan heijastuvan eteenpäin ja pitävän vuoden 2019 kasvuasteen alhaisena.”

(150)

Komissio puolestaan totesi hiljattaisessa kevään talousennusteessa, että ”euroalueen BKT-kasvun odotetaan hidastuvan vuoden 2018 tasolta 1,9 prosentista 1,2 prosenttiin tänä vuonna ja nousevan 1,5 prosenttiin vuonna 2020, kun kasvua piristää suurempi määrä työpäiviä. BKT:n kaikissa jäsenvaltioissa odotetaan kasvavan ennustejaksolla. Kun kuitenkin otetaan huomioon loppuvuoden 2018 heikkoudet, ennusteet ovat merkittävästi alempia kuin viime syksynä ja hieman alle talven väliennusteen.”

(151)

Teollisuusnäkymien osalta EU:n valmistustoiminnan hidastumisen viime kuukausina odotetaan olevan pahempi kuin vuoden alussa ennustettiin. Valmistussektorin heikentyneet liiketoimintaedellytykset vähentävät teräksen kysyntää. EUROFERin 18 päivänä heinäkuuta 2019 julkaisemassa asiakirjassa ”Steel Outlook 2019–2020” ennustetaan EU:n teräksen reaalikulutuksen supistuvan edelleen 0,4 prosenttia vuonna 2019, mikä olisi ensimmäinen kerta vuoden 2013 jälkeen, kun kulutus supistuu toisena peräkkäisenä vuonna.

(152)

Hiljattaisissa alakohtaisissa raporteissa vahvistetaan myös valmistusteollisuuden taantuman syveneminen. Teräksen ostajien suhdannenäkemyksiä kuvaavaa indikaattoria (PMI-indikaattoria) koskevassa raportissa, jonka IHS Markit julkaisi 5 päivänä heinäkuuta 2019, todetaan tähän liittyen seuraavaa: ”Teräksen käyttäjät Euroopassa ovat edelleen keskellä syvää taantumaa, jonka syynä ovat heikko autoteollisuuden tulos ja heikkenevä maailmantalouden tilanne”. Samoin IHS Markit kuvasi 24 päivänä heinäkuuta 2019 julkaisemassaan asiakirjassa ”Flash Eurozone PMI” taloudellisia olosuhteita seuraavasti: ”Valmistusteollisuus antaa yhä enemmän syytä huoleen. Geopoliittiset ongelmat, Brexit, kasvavat kauppajännitteet ja etenkin autoteollisuuden heikkenevä tulos ovat työntäneet valmistussektorin syvemmälle taantumaan, ja kyselyn mukaan tavaroita tuottava sektori supistuu noin 1 prosentin vauhtia neljännesvuosittain”.

(153)

Tämän seurauksena teräksen kuluttajien uudet tilaukset vähenivät viime kuukausina edelleen, kun kestokulutushyödykkeiden kysyntä heikkeni. Terästä käyttävien tuotannonalojen pienempi tuotanto ja kysynnän supistuminen ajavat teräksen kysyntää alaspäin.

(154)

Autoteollisuuden kysyntänäkymät ovat samanlaiset. Oxford Economicsin ja FERIn julkaisemat vuotuista tuotannon kasvua koskevat indikaattorit vuoden 2019 toiselta neljännekseltä osoittivat autoteollisuuden heikoimman tuloksen globaalin talouskriisin jälkeen ja todennäköisesti negatiivisen tuotannon kasvun vuoden 2019 alkupuoliskolla sekä globaalisti että Länsi-Euroopassa ja myös uusien autojen rekisteröinnissä Länsi-Euroopassa. FERI toi myös esiin, että kuluttajat ovat varovaisia, koska liikennesektorin tulevaisuudesta on suurta epävarmuutta. Epäselvyys, joka liittyy siirtymiseen perinteisistä polttomoottoreista uusiin polttoainemuotoihin, muodostaa suuren haasteen, joka viivästyttää autoteollisuuden elpymisodotuksia. Autoteollisuuden tuotoksen putoaminen on valmistustoiminnan yleisen taantuman taustalla. Hiljattaisissa tutkimuksissa tuotiin esiin ”pysyvä taantuma globaalisti autoteollisuuden ja autonosien valmistuksen alalla. Tuotos putosi kahdeksatta peräkkäistä kuukautta, samoin kuin uudet tilaukset. Autojen ja autonosien valmistajien tuotantopanosostot supistuivat nopeinta vauhtia lähes seitsemään vuoteen. Viiden muunkin alan tuotos oli alempi toukokuussa, ja ne kaikki liittyivät valmistusteollisuuteen, kiinteistöalaa lukuun ottamatta. Merkittävimpiä tässä ryhmässä olivat teollisuustuotteet, joissa tuotanto supistui viidettä peräkkäistä kuukautta, sekä metalli- ja kaivannaisteollisuus, jossa tuotanto supistui kahdeksatta peräkkäistä kuukautta.”

(155)

Oxford Economics ja FERI kuvaavat myös, että kasvu on hidastunut edelleen merkittävästi koneenrakennus- ja metalliteollisuuden alalla vuoden 2019 alkupuoliskolla seuraillen heikompaa kysyntää, joka johtuu maailmankaupan ja pääomamenojen hidastumisesta Euroopassa. Vaikka maiden välillä onkin suurta vaihtelua, rakennussektori on kasvanut jatkuvasti ja suoriutunut paremmin kuin muut terästä käyttävät tuotannonalat Euroopassa, joskin sen kasvu on heikkoa ja voimistumisella on useita pidäkkeitä, kuten ammattitaitoisen työvoiman puute ja vähittäinen luotonannon kiristyminen korkoprosenttien kohotessa.

(156)

Näin ollen komissio katsoi, että olisi unionin edun mukaista alentaa lieventämisaste kumulatiiviseen 3 % + 3 %:iin toimenpiteiden toisena ja kolmantena vuotena. Tätä varten toimenpiteiden toisena vuotena jäljellä olevia kiintiöitä mukautetaan 1 päivänä lokakuuta 2019 (eli toisen toimenpidevuoden toisen neljänneksen alussa) alaspäin niin, että vuotta koskeva korotus on yhteensä 3 prosenttia. Lisäksi 1 päivänä heinäkuuta 2020 eli toisen toimenpidevuoden lopussa kaikkia tullittomia kiintiöitä olisi korotettava vielä 3 prosentilla.

(157)

Lieventämistasoa koskevien huomautusten lisäksi komissio sai huomautuksia myös muista tähän jaksoon kuuluvista seikoista. Niitä käsitellään jäljempänä.

(158)

Jotkin asianomaiset osapuolet väittivät, että niiden vienti unioniin ei voi aiheuttaa tai uhata aiheuttaa vahinkoa unionin tuottajille. Lisäksi ne väittivät, että yksi maa yksinään ei voi aiheuttaa riskiä kaupan uudelleensuuntaamisesta.

(159)

Komissio muistutti, että unionin ja WTO:n sääntöjen mukaisesti voimassa olevat toimenpiteet ovat erga omnes eli koskevat tuontia kaikista alkuperämaista, lukuun ottamatta hyvin harvoja perustellusti myönnettyjä poikkeuksia. Analyysiä tuonnin absoluuttisesta lisääntymisestä, vakavan vahingon uhkasta tai kaupan uudelleensuuntaamisen riskistä ei näin ollen voi tehdä viejämaakohtaisesti, vaan se tehdään kaiken toimenpiteiden kohteena olevan aggregoidun tuonnin perusteella. Sen vuoksi väitteen katsottiin olevan perusteeton.

(160)

Jotkin asianomaiset osapuolet toivat esiin viimeaikaisen kehityksen terästä koskevien toimenpiteiden alalla muilla lainkäyttöalueilla osoittaakseen, että kaupan uudelleensuuntaamisen riski on pienentynyt. Ne viittasivat muun muassa siihen, että Meksiko ja Kanada jätettiin Yhdysvaltojen 232 §:n mukaisten toimenpiteiden soveltamisalan ulkopuolelle, Turkissa päätettiin teräkseen sovellettavia suojatoimenpiteitä koskeva tutkimus ilman toimenpiteiden käyttöönottoa ja Kanadassa otettiin suojatoimenpiteitä käyttöön alun perin suunniteltua suppeampina.

(161)

Komissio ei katsonut, että Yhdysvaltojen 232 §:n mukaisista toimenpiteistä johtuva kaupan uudelleensuuntaamisen riski olisi pienentynyt tai hävinnyt hiljattaisen kehityksen tuloksena. Kanada ja Meksiko eivät ole perinteisesti suurimpia teräksen toimittajia unioniin. Tätä vahvistaa se, että kummallakaan näistä maista ei ollut maakohtaista tariffikiintiötä. Yhdysvaltojen toimenpiteisiin liittyvällä kehityksellä voisi toisaalta olla myös juuri päinvastainen vaikutus. Jos kaksi suurinta teräksentoimittajaa voi viedä tullittomasti Yhdysvaltojen markkinoille, tämä heikentäisi entisestään muiden kilpailevien viejämaiden mahdollisuuksia toimittaa terästä Yhdysvaltojen markkinoille. Näin ollen riski kaupan uudelleensuuntaamisesta unioniin voisi todennäköisesti olla suurempi. Komissio huomauttaa terästä koskevista Turkin ja Kanadan suojatoimenpidetutkimuksista, että kehityksellä ei ollut mitään merkittävää vaikutusta havaintoihin, jotka koskevat riskiä kaupan uudelleensuuntaamisesta unioniin. Turkissa toimenpiteistä luopuminen ei muuta tilannetta miksikään.

(162)

Jotkin asianomaiset osapuolet katsoivat, että komission pitäisi sisällyttää tietyt tuotteiden luokat ja/tai alaluokat toimenpiteiden soveltamisalaan ja/tai jättää ne soveltamisalan ulkopuolelle.

(163)

Komissio huomauttaa, että voimassa olevien suojatoimenpiteiden soveltamisalaan kuuluvat tuotteet määritellään asetuksessa (EU) 2019/159 eikä soveltamisalan muuttaminen kuulu tämän tarkastelun piiriin.

(164)

Jotkin osapuolet totesivat jälleen, että voimassa olevat toimenpiteet eivät täytä suojatoimenpiteitä koskevan WTO-sopimuksen vaatimuksia, minkä vuoksi ne pitäisi päättää.

(165)

Komissio muistuttaa, että väliaikaisten ja lopullisten suojatoimenpiteiden käyttöönottoa koskevien asetusten oikeusperustat olivat riittävän perusteltuja. Komissio viittaa näissä säädöksissä esitettyihin selityksiin.

(166)

Useat asianomaiset osapuolet pyysivät komissiota tarjoamaan mekanismin, jolla voidaan käsitellä Yhdistyneen kuningaskunnan eroa unionista, jäljempänä ’Brexit’.

(167)

Komissio huomauttaa, että tämän tarkastelun piiriin kuuluvien mukautusten hyväksymisvaiheessa ehdot, joilla Yhdistynyt kuningaskunta eroaa unionista, eivät ole vielä selvillä. Sen vuoksi tässä vaiheessa ei voida tehdä mukautuksia, jotka liittyvät Yhdistyneen kuningaskunnan eroon unionista. Komissio tarkastelee tilannetta välittömästi uudelleen Brexit-tilanteen kehittyessä.

(168)

Komissio huomauttaa vielä, että tämä voimassa olevien suojatoimenpiteiden muuttamista koskeva tarkastelu on myös tiettyjen kolmansien maiden kanssa allekirjoitetuista kahdenvälisistä sopimuksista johtuvien velvollisuuksien mukainen,