Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 32019R1149

    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1149, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019, Euroopan työviranomaisen perustamisesta, asetusten (EY) N:o 883/2004, (EU) N:o 492/2011 ja (EU) 2016/589 muuttamisesta ja päätöksen (EU) 2016/344 kumoamisesta (ETA:n ja Sveitsin kannalta merkityksellinen teksti)

    PE/49/2019/REV/1

    EUVL L 186, 11.7.2019, p. 21–56 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, GA, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

    Legal status of the document In force

    ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2019/1149/oj

    11.7.2019   

    FI

    Euroopan unionin virallinen lehti

    L 186/21


    EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2019/1149,

    annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019,

    Euroopan työviranomaisen perustamisesta, asetusten (EY) N:o 883/2004, (EU) N:o 492/2011 ja (EU) 2016/589 muuttamisesta ja päätöksen (EU) 2016/344 kumoamisesta

    (ETA:n ja Sveitsin kannalta merkityksellinen teksti)

    EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

    ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 46 ja 48 artiklan,

    ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

    sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

    ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

    ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon (2),

    noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (3),

    sekä katsovat seuraavaa:

    (1)

    Työntekijöiden vapaa liikkuvuus, sijoittautumisvapaus ja palvelujen tarjoamisen vapaus ovat Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen kirjattuja unionin sisämarkkinoiden perusperiaatteita.

    (2)

    Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan mukaisesti unioni pyrkii täystyöllisyyttä ja sosiaalista edistystä tavoittelevaan erittäin kilpailukykyiseen sosiaaliseen markkinatalouteen ja edistää yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja sosiaalista suojelua, naisten ja miesten tasa-arvoa, sukupolvien välistä yhteisvastuuta ja syrjinnän torjuntaa. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 9 artiklan mukaisesti unioni ottaa politiikkansa ja toimintansa määrittelyssä ja toteuttamisessa huomioon muun muassa korkean työllisyystason edistämiseen, riittävän sosiaalisen suojelun takaamiseen, sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseen sekä korkeatasoisen koulutuksen edistämiseen ja ihmisten terveyden korkeatasoiseen suojeluun liittyvät vaatimukset.

    (3)

    Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio antoivat Göteborgissa 17 päivänä marraskuuta 2017 pidetyssä oikeudenmukaisia työpaikkoja ja kasvua käsitelleessä sosiaalialan huippukokouksessa yhteisen julistuksen Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista. Huippukokouksessa korostettiin, että ihmiset on asetettava etusijalle, jotta voidaan kehittää edelleen unionin sosiaalista ulottuvuutta ja edistää lähentymistä kaikilla tasoilla toteutettavilla toimilla, mikä vahvistettiin 14 ja 15 päivänä joulukuuta 2017 pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen päätteeksi annetuissa päätelmissä.

    (4)

    EU:n lainsäädäntöprioriteetteja vuosiksi 2018–2019 koskevassa yhteisessä julistuksessaan Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio sitoutuvat toteuttamaan toimia unionin sosiaalisen ulottuvuuden vahvistamiseksi parantamalla sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista, suojaamalla työntekijöitä työpaikan terveysriskeiltä, varmistamalla kaikkien tasapuolisen kohtelun unionin työmarkkinoilla nykyaikaistamalla työntekijöiden lähettämistä koskevia sääntöjä sekä parantamalla unionin lainsäädännön rajatylittävää täytäntöönpanon valvontaa.

    (5)

    Jotta voidaan suojella liikkuvuutta harjoittavien työntekijöiden oikeuksia sekä edistää yritysten ja etenkin pienten ja keskisuurten yritysten, jäljempänä ’pk-yritykset’, välistä tervettä kilpailua, on ratkaisevan tärkeää parantaa työvoiman liikkuvuutta koskevan unionin lainsäädännön rajatylittävää täytäntöönpanon valvontaa ja ehkäistä asiaan liittyviä väärinkäytöksiä.

    (6)

    Jotta voidaan lisätä oikeudenmukaisuutta ja luottamusta sisämarkkinoilla, olisi perustettava Euroopan työviranomainen, jäljempänä ’työviranomainen’. Työviranomaisen tavoitteet olisi määriteltävä selkeästi siten, että keskitytään tiukasti rajattuun määrään tehtäviä, jotta varmistetaan, että käytettävissä olevat varat käytetään mahdollisimman tehokkaasti aloilla, joilla työviranomainen voi tuottaa eniten lisäarvoa. Työviranomaisen olisi avustettava jäsenvaltioita ja komissiota, kun ne pyrkivät parantamaan tietojen saatavuutta, tuettava sääntöjen noudattamista, lisäämään jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä työvoiman unionin laajuista liikkuvuutta koskevan unionin lainsäädännön johdonmukaisen, tehokkaan ja tuloksellisen soveltamisen ja täytäntöönpanon varmistamiseksi, ja sosiaaliturvajärjestelmien sovittamaan yhteen unionissa sekä soviteltava ja helpotettava ratkaisujen löytämistä riita-asioissa.

    (7)

    On erittäin tärkeää parantaa yksityishenkilöiden ja työnantajien, etenkin pk-yritysten, tiedonsaantia työvoiman liikkuvuuteen, palvelujen vapaaseen liikkuvuuteen ja sosiaaliturvan koordinointiin liittyvistä oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan, jotta ne voivat hyödyntää sisämarkkinoiden koko potentiaalin.

    (8)

    Työviranomaisen olisi hoidettava tehtäviään työvoiman unionin laajuisen liikkuvuuden ja sosiaaliturvan koordinoinnin aloilla, mukaan lukien työntekijöiden vapaa liikkuvuus, työntekijöiden lähettäminen työhön toiseen jäsenvaltioon ja erittäin liikkuvat palvelut. Sen olisi myös vahvistettava jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä, kun ne pyrkivät torjumaan pimeää työtä ja muita sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan vaarantavia tilanteita, kuten postilaatikkoyhtiöt ja näennäisyrittäjyys, rajoittamatta kuitenkaan jäsenvaltioiden toimivaltaa päättää kansallisista toimenpiteistä. Jos työviranomainen tehtäviään hoitaessaan saa tietoonsa epäiltyjä sääntöjenvastaisuuksia unionin lainsäädännön aloilla, kuten työoloihin tai työterveys- ja työturvallisuussääntöihin liittyviä rikkomuksia tai työvoiman hyväksikäyttöä, sen olisi voitava raportoida niistä ja tehdä niihin liittyvää yhteistyötä asianomaisen jäsenvaltion kansallisten viranomaisten ja tapauksen mukaan komission ja muiden toimivaltaisten unionin elinten kanssa.

    (9)

    Työviranomaisen toiminta-alan olisi katettava tässä asetuksessa luetellut unionin säädökset, mukaan lukien näiden säädösten muutokset. Luetteloa olisi täydennettävä, jos annetaan uusia unionin säädöksiä työvoiman unionin laajuisen liikkuvuuden alalla.

    (10)

    Työviranomaisen olisi proaktiivisesti edistettävä unionin ja jäsenvaltioiden toimia työvoiman unionin laajuisen liikkuvuuden ja sosiaaliturvan koordinoinnin aloilla suorittamalla tehtävänsä täydessä yhteistyössä unionin toimielinten ja elinten sekä jäsenvaltioiden kanssa niin, että vältetään päällekkäistä työtä ja edistetään synergiaa ja täydentävyyttä.

    (11)

    Työviranomaisen olisi helpotettava tämän asetuksen toiminta-alaan kuuluvan unionin lainsäädännön soveltamista ja täytäntöönpanoa ja tuettava niiden säännösten täytäntöönpanoa, jotka pannaan täytäntöön yleisesti sovellettavilla työehtosopimuksilla jäsenvaltioiden käytäntöjen mukaisesti. Tätä varten työviranomaisen olisi perustettava yksi yhteinen unionin verkkosivusto, josta on pääsy kaikille asiaan liittyville unionin verkkosivustoille sekä kansallisille verkkosivustoille, jotka on perustettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/67/EU (4) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/54/EU (5) mukaisesti. Työviranomaisen olisi myös helpotettava sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 883/2004 (6) perustetun sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista käsittelevän hallintotoimikunnan, jäljempänä ’hallintotoimikunta’, tehtäviä ja toimintaa.

    (12)

    Joissakin tapauksissa on annettu alakohtaista unionin lainsäädäntöä, jotta voidaan vastata alakohtaisiin erityistarpeisiin esimerkiksi kansainvälisen liikenteen alalla, mukaan lukien maantie-, rautatie-, meri-, sisävesi- ja lentoliikenne. Työviranomaisen olisi tämän asetuksen rajoissa käsiteltävä myös tällaisen alakohtaisen unionin lainsäädännön soveltamista, kun se liittyy rajatylittävään työvoiman liikkuvuuteen ja sosiaaliturvaan. Työviranomaisen toiminta-alaa ja etenkin sitä, olisiko sellaisten muiden unionin säädösten, jotka kattavat kansainväliseen liikenteeseen liittyviä alakohtaisia tarpeita, kuuluttava kyseiseen toiminta-alaan, olisi määräajoin arvioitava ja toiminta-alaa olisi tarvittaessa tarkistettava.

    (13)

    Työviranomaisen toiminnan olisi katettava henkilöt, joihin sovelletaan tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvaa unionin lainsäädäntöä, mukaan lukien työntekijät, itsenäiset ammatinharjoittajat ja työnhakijat. Tällaisiin henkilöihin olisi luettava unionin kansalaiset ja kolmansien maiden kansalaiset, jotka oleskelevat laillisesti unionissa, kuten lähetetyt työntekijät, yrityksen sisäisesti siirretyt työntekijät ja pitkään unionissa oleskelleet henkilöt sekä heidän perheenjäsenensä, näiden henkilöiden liikkumista unionin alueella sääntelevän unionin lainsäädännön mukaisesti.

    (14)

    Työviranomaisen perustamisesta ei pitäisi syntyä uusia oikeuksia tai velvollisuuksia yksityishenkilöille tai työnantajille, mukaan lukien talouden toimijat ja voittoa tavoittelemattomat organisaatiot, sillä yksityishenkilöiden ja työnantajien olisi kuuluttava työviranomaisen toiminnan piiriin siinä määrin kuin nämä kuuluvat tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvan unionin lainsäädännön piiriin. Täytäntöönpanon valvontaan liittyvän yhteistyön lisäämisen ei pitäisi aiheuttaa kohtuutonta hallinnollista rasitetta liikkuvuutta harjoittaville työntekijöille ja työnantajille, etenkään pk-yrityksille, eikä vaikeuttaa työvoiman liikkuvuutta.

    (15)

    Sen varmistamiseksi, että yksityishenkilöt ja työnantajat voivat hyödyntää oikeudenmukaisia ja tehokkaita sisämarkkinoita, työviranomaisen olisi tuettava jäsenvaltioita, kun ne edistävät mahdollisuuksia työvoiman liikkuvuuteen tai palvelujen tarjoamiseen ja työntekijöiden palkkaamiseen kaikkialla unionissa, mukaan lukien mahdollisuudet käyttää rajatylittävää liikkuvuutta koskevia palveluja, kuten työ-, harjoittelu- ja oppisopimuspaikkojen rajaylittävää yhteensaattamista ja liikkuvuusjärjestelyitä, kuten ”Eka Eures-työpaikka” ja ”ErasmusPro”. Työviranomaisen olisi myös pyrittävä parantamaan tietojen, myös unionin oikeudessa määrättyjä tai säädettyjä oikeuksia ja velvollisuuksia koskevien tietojen, avoimuutta ja palvelujen saatavuutta yksityishenkilöiden ja työnantajien kannalta yhteistyössä unionin muiden tiedotuspalvelujen, kuten Sinun Eurooppasi -neuvonnan, kanssa ja hyödyntämään täysimääräisesti Sinun Eurooppasi -portaalia ja varmistamaan johdonmukaisuus sen kanssa; portaali muodostaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2018/1724 (7) perustetun yhteisen digitaalisen palveluväylän selkärangan.

    (16)

    Tätä varten työviranomaisen olisi tehtävä yhteistyötä muiden asiaan liittyvien unionin aloitteiden ja verkostojen kanssa, erityisesti Euroopan laajuisen julkisten työvoimapalvelujen verkoston, Yritys-Eurooppa-verkoston, raja-alueiden yhteyspisteen, Solvit-verkoston ja johtavien työsuojelutarkastajien komitean kanssa, samoin kuin asiaan liittyvien kansallisen palvelujen kanssa, kuten jäsenvaltioiden direktiivin 2014/54/EU nojalla nimeämien yhdenvertaista kohtelua edistävien ja unionin työntekijöitä ja heidän perheenjäseniään tukevien elinten kanssa. Työviranomaisen olisi korvattava komissio Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2016/589 (8) perustetun työnvälityspalvelujen eurooppalaisen verkoston (Eures), Euroopan koordinointitoimiston hallinnossa, mukaan lukien Eures-portaalin ja siihen liittyvien tietotekniikkapalvelujen tehokkuutta koskevien käyttäjätarpeiden ja toimintavaatimusten vahvistaminen; tähän eivät sisälly tietotekniikkahankinnat eivätkä tietotekniikkainfrastruktuurin toiminta ja kehittäminen, joista komissio vastaa edelleen.

    (17)

    Työviranomaisen olisi tuettava jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja nopeaa tiedonvaihtoa, jotta varmistetaan unionin lainsäädännön soveltamisen ja täytäntöönpanon oikeudenmukaisuus, yksinkertaisuus ja tehokkuus. Työviranomaisen palveluksessa työskentelevien kansallisten yhteyshenkilöiden olisi yhdessä muun henkilöstön kanssa tuettava jäsenvaltioiden yhteistyövelvollisuuksien noudattamista, vauhditettava niiden välisiä vaihtoja viiveiden vähentämiseen tähtäävillä menettelyillä ja varmistettava yhteydet muihin kansallisiin yhteystoimistoihin, elimiin ja yhteyspisteisiin, jotka on perustettu unionin lainsäädännön nojalla. Työviranomaisen olisi kannustettava käyttämään tehokkaan ja tuloksellisen rajatylittävän yhteistyön aikaansaamiseksi innovatiivisia toimintamalleja, myös sähköisiä tiedonvaihtovälineitä, kuten sosiaaliturvatietojen sähköinen vaihtojärjestelmä (EESSI) ja sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmä (IMI), ja edistettävä kansallisen viranomaisten väliseen viestinvaihtoon käytettyjen menettelyjen digitalisoimista ja tietoteknisten välineiden parantamista.

    (18)

    Jotta voidaan kehittää jäsenvaltioiden valmiuksia varmistaa sellaisten henkilöiden suojelu, jotka harjoittavat oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen, ja torjua tämän asetuksen toiminta-alaan kuuluvaan unionin lainsäädäntöön liittyviä sääntöjenvastaisuuksia, joilla on rajatylittävä ulottuvuus, työviranomaisen olisi tuettava kansallisia viranomaisia samanaikaisten ja yhteisten tarkastusten suorittamisessa, myös helpottamalla direktiivin 2014/67/EU 10 artiklan mukaisten tarkastusten tekemistä. Tällaiset tarkastukset olisi tehtävä jäsenvaltioiden pyynnöstä tai työviranomaisen ehdotuksesta niiden suostumuksella. Työviranomaisen olisi tarjottava strategista, logistista ja teknistä tukea jäsenvaltioille, jotka osallistuvat samanaikaisiin tai yhteisiin tarkastuksiin, luottamuksellisuutta koskevia vaatimuksia täysin noudattaen. Tarkastukset olisi suoritettava asianomaisten jäsenvaltioiden suostumuksella ja niiden jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön tai käytännön mukaisesti, joissa tarkastukset tehdään. Jäsenvaltioiden olisi toteutettava seurantatoimia samanaikaisten ja yhteisten tarkastusten tulosten perusteella kansallisen lainsäädännön tai käytännön mukaisesti.

    (19)

    Samanaikaiset ja yhteiset tarkastukset eivät saisi korvata tai heikentää kansallista toimivaltaa. Kansalliset viranomaiset olisi myös otettava täysin mukaan tällaisiin tarkastuksiin liittyvään prosessiin, ja niillä olisi oltava täysi toimivalta. Kun työntekijäjärjestöt vastaavat itse kansallisen tason tarkastuksista, yhteisiä ja samanaikaisia tarkastuksia olisi tehtävä asiaankuuluvien työmarkkinajärjestöjen annettua suostumuksensa ja yhteistyössä niiden kanssa.

    (20)

    Jotta voidaan seurata uusia kehityssuuntauksia, haasteita ja puutteita työvoiman liikkuvuuden ja sosiaaliturvan koordinoinnin alalla, työviranomaisen olisi kehitettävä yhteistyössä jäsenvaltioiden ja tarvittaessa työmarkkinajärjestöjen kanssa analyyttisiä ja riskinarviointivalmiuksia. Tähän olisi sisällyttävä työmarkkina-analyysien ja -tutkimusten sekä vertaisarviointien tekeminen. Työviranomaisen olisi seurattava osaamiseen ja rajatylittäviin työvoimavirtoihin liittyvää mahdollista epätasapainoa sekä sen mahdollista vaikutusta alueelliseen yhteenkuuluvuuteen. Työviranomaisen olisi myös tuettava direktiivin 2014/67/EU 10 artiklassa tarkoitettua riskinarviointia. Työviranomaisen olisi varmistettava synergia ja täydentävyys unionin virastojen tai palvelujen tai verkostojen kanssa. Tähän olisi sisällyttävä tietojen pyytäminen Solvit-verkostolta ja vastaavilta palveluilta alakohtaisista haasteista ja toistuvista ongelmista, jotka koskevat tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvaa työvoiman liikkuvuutta. Työviranomaisen olisi myös helpotettava ja järkeistettävä tiedonkeruutoimia, joista säädetään tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvassa unionin lainsäädännössä. Tästä ei aiheudu uusia raportointivelvollisuuksia jäsenvaltioille.

    (21)

    Voidakseen vahvistaa kansallisten viranomaisten valmiuksia työvoiman liikkuvuuden ja sosiaaliturvan koordinoinnin alalla ja parantaa tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvan unionin lainsäädännön soveltamisen johdonmukaisuutta työviranomaisen olisi tarjottava operatiivista tukea kansallisille viranomaisille esimerkiksi laatimalla käytännön ohjeita, perustamalla koulutus- ja vertaisoppimisohjelmia, myös työsuojeluviranomaisille, jotta voidaan vastata näennäisyrittäjyyden kaltaisiin haasteisiin ja puuttua työntekijöiden lähettämiseen liittyviin väärinkäytöksiin, edistämällä keskinäisen avunannon hankkeita, helpottamalla esimerkiksi direktiivin 2014/67/EU 8 artiklassa tarkoitettua henkilöstövaihtoa ja tukemalla jäsenvaltioita sellaisten tiedotuskampanjojen järjestämisessä, joilla lisätään yksityishenkilöiden ja työnantajien tietoutta oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Työviranomaisen olisi edistettävä hyvien toimintatapojen ja osaamisen vaihtoa, levittämistä ja käyttöönottoa sekä keskinäistä ymmärrystä erilaisista kansallisista järjestelmistä ja käytännöistä.

    (22)

    Työviranomaisen olisi kehitettävä tehtäviensä synergiaa, kun se yhtäältä varmistaa oikeudenmukaisen työvoiman liikkuvuuden ja toisaalta torjuu pimeää työtä. ’Pimeän työn torjunnalla’ tarkoitetaan tässä asetuksessa pimeän työn ehkäisemistä ja estämistä, sen vastaisia toimia ja siitä ilmoittamisen edistämistä. Ottaen huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä (EU) 2016/344 (9) perustetun pimeän työn vastaista yhteistyötä edistävän eurooppalaisen foorumin osaamisen ja työmenetelmät työviranomaisen olisi perustettava yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa pysyvä työryhmä, jonka nimi on myös pimeän työn vastaista yhteistyötä edistävä foorumi. Työviranomaisen olisi varmistettava päätöksellä (EU) 2016/344 perustetun foorumin nykyisen toiminnan sujuva siirtäminen uudelle työryhmälle.

    (23)

    Työviranomaisen olisi toimittava sovittelijana. Jäsenvaltioiden olisi voitava viedä riidanalaisia yksittäistapauksia työviranomaisen soviteltavaksi, jos tapausta ei ole saatu ratkaistua suorilla yhteyksillä ja vuoropuhelulla. Sovittelun olisi koskettava vain jäsenvaltioiden välisiä riita-asioita, ja yksityishenkilöiden ja työnantajien, joilla on vaikeuksia unionin oikeuksiensa harjoittamisessa, olisi edelleen oltava käytössään tällaisiin tapauksiin erikoistuneita kansallisia ja unionin palveluja, kuten Solvit-verkostoa, jonka käsiteltäväksi työviranomaisen olisi annettava tällaiset tapaukset. Solvit-verkoston olisi myös voitava saattaa työviranomaisen käsiteltäväksi tapaukset, joissa ongelmaa ei voida ratkaista kansallisten hallintojen välisten erimielisyyksien vuoksi. Työviranomaisen olisi hoidettava sovittelutehtäväänsärajoittamatta Euroopan unionin tuomioistuimen, jäljempänä ’unionin tuomioistuin’, unionin oikeuden tulkintaan liittyvää toimivaltaa ja rajoittamatta hallintotoimikunnan toimivaltaa.

    (24)

    Eurooppalaiset yhteentoimivuusperiaatteet tarjoavat periaatteita ja suosituksia tavoista, joilla voidaan parantaa yhteentoimivuutta koskevien toimien ja julkisten palvelujen tarjoamisen hallintotapaa, luoda organisaatioiden välisiä ja rajatylittäviä suhteita, selkeyttää digitaalisia päästä päähän -vaihtoja tukevia prosesseja ja varmistaa, että sekä voimassa oleva että tuleva lainsäädäntö tukee yhteentoimivuusperiaatteita. Eurooppalainen yhteentoimivuuden viitearkkitehtuuri (EIRA) on yleinen rakenne, joka koostuu periaatteista ja ohjeista, joita sovelletaan yhteentoimivuusratkaisujen toteuttamiseen ja jota tarkoitetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä (EU) 2015/2240 (10). Työviranomaisen olisi käytettävä sekä eurooppalaisia yhteentoimivuusperiaatteita että eurooppalaista yhteentoimivuuden viitearkkitehtuuria oppaana ja tukena käsitellessään yhteentoimivuuteen liittyviä seikkoja.

    (25)

    Työviranomaisen olisi pyrittävä parantamaan verkossa olevan tiedon ja verkkopalvelujen saatavuutta unionin ja kansallisten sidosryhmien kannalta sekä helpotettava niiden välistä tiedonvaihtoa. Näin ollen työviranomaisen olisi aina kun mahdollista kannustettava sähköisten välineiden käyttöön. Tietotekniikkajärjestelmien ja verkkosivustojen lisäksi sähköisillä välineillä, kuten verkkoalustoilla ja tietokannoilla, on yhä keskeisempi rooli rajatylittävillä työvoiman liikkuvuuden markkinoilla. Tällaisilla välineillä voidaan tarjota helppo pääsy olennaiseen tietoon verkossa ja helpottaa unionin ja kansallisten sidosryhmien tiedonvaihtoa rajatylittävästä toiminnastaan.

    (26)

    Työviranomaisen olisi pyrittävä siihen, että tässä asetuksessa säädettyjen tehtävien toteuttamista varten luotavat verkkosivustot ja mobiilisovellukset ovat asiaankuuluvien unionin saavutettavuusvaatimusten mukaisia. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2016/2102 (11) jäsenvaltioiden edellytetään varmistavan, että niiden julkisyhteisöjen verkkosivustot täyttävät saavutettavuuden periaatteet, jotka ovat havaittavuus, hallittavuus, ymmärrettävyys ja toimintavarmuus, ja että ne ovat kyseisessä direktiivissä säädettyjen vaatimusten mukaiset. Kyseistä direktiiviä ei sovelleta verkkosivustoihin ja mobiilisovelluksiin. Unionin toimielinten, elinten, laitosten ja virastojen olisi kuitenkin pyrittävä noudattamaan kyseisessä direktiivissä vahvistettuja periaatteita.

    (27)

    Työviranomaista olisi hallinnoitava ja sen olisi toimittava Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission erillisvirastoista 19 päivänä heinäkuuta 2012 antaman yhteisen julkilausuman periaatteiden mukaisesti.

    (28)

    Tasa-arvon periaate on yksi unionin oikeuden perusperiaatteista. Se edellyttää, että naisten ja miesten välinen tasa-arvo varmistetaan kaikilla aloilla, työelämä ja palkkaus mukaan lukien. Kaikkien osapuolten olisi pyrittävä naisten ja miesten tasapuoliseen edustukseen hallintoneuvostossa ja sidosryhmien edustajien ryhmässä. Hallintoneuvoston olisi pyrittävä tähän tavoitteeseen myös puheenjohtajansa ja varapuheenjohtajansa valinnassa kokonaisuutena tarkasteltuna.

    (29)

    Jäsenvaltioiden ja komission olisi oltava edustettuina hallintoneuvostossa, jotta ne voivat varmistaa työviranomaisen tehokkaan toiminnan. Euroopan parlamentti ja alojen väliset unionin tason työmarkkinajärjestöt, jotka edustavat tasapuolisesti työntekijä- ja työnantajajärjestöjä ja joissa on riittävä edustus pk-yrityksistä, voivat myös nimittää edustajansa hallintoneuvostoon. Hallintoneuvoston kokoonpanossa, myös puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan valinnassa, olisi otettava huomioon sukupuolten tasapuolinen edustus, kokemus ja pätevyys. Työviranomaisen tehokkaan ja tuloksellisen toiminnan takaamiseksi hallintoneuvoston olisi erityisesti hyväksyttävä vuotuinen työohjelma, suoritettava työviranomaisen talousarvioon liittyvät tehtävänsä, hyväksyttävä työviranomaiseen sovellettavat varainhoitosäännöt, nimitettävä pääjohtaja ja vahvistettava menettelyt, joiden mukaisesti pääjohtaja tekee työviranomaisen operatiivisia tehtäviä koskevat päätökset. Edustajien kolmansista maista, jotka soveltavat tämän asetuksen toiminta-alaan kuuluvia unionin sääntöjä, olisi voitava osallistua hallintoneuvoston kokouksiin tarkkailijoina.

    (30)

    Poikkeustapauksissa, joissa on varmistettava mahdollisimman korkea luottamuksellisuuden taso, Euroopan parlamentin nimittämä riippumaton asiantuntija ja alojen välisten unionin tason työmarkkinajärjestöjen edustajat eivät saisi osallistua asioiden käsittelyyn hallintoneuvostossa. Hallintoneuvoston työjärjestyksessä olisi oltava asiasta selkeät määräykset, joiden olisi rajoituttava yksittäistapauksia koskeviin arkaluonteisiin tietoihin, jotta asiantuntijan ja edustajien osallistumista käytännössä hallintoneuvoston toimintaan ei aiheettomasti rajoiteta.

    (31)

    Olisi nimitettävä pääjohtaja, joka vastaa työviranomaisen yleisestä hallinnollisesta johtamisesta ja työviranomaiselle uskottujen tehtävien toteuttamisesta. Kun sitä pidetään tarpeellisena työviranomaisen päivittäisen toiminnan hallinnoinnin varmistamiseksi, muut henkilöstön jäsenet voivat toimia pääjohtajan sijaisena työviranomaisen sisäisten sääntöjen mukaisesti ja ilman, että perustetaan uusia johtotehtäviä.

    (32)

    Hallintoneuvoston ja pääjohtajan olisi hoidettava tehtäviään riippumattomasti ja toimittava yleisen edun mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta komission toimivaltaa.

    (33)

    Työviranomaisen olisi turvauduttava asiaankuuluvien sidosryhmien asiantuntemukseen tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvilla aloilla erityisen sidosryhmien edustajien ryhmän kautta. Tämän ryhmän jäsenten olisi edustettava unionin tason työmarkkinajärjestöjä, mukaan lukien tunnustetut unionin alakohtaiset työmarkkinaosapuolet, jotka edustavat aloja, joita työvoiman liikkuvuuteen liittyvät kysymykset erityisesti koskevat. Sidosryhmien edustajien ryhmän olisi saatava tietoja etukäteen ja voitava antaa lausuntoja työviranomaiselle joko pyynnöstä tai omasta aloitteestaan. Tehtäviään suorittaessaan sidosryhmien edustajien ryhmän olisi otettava asianmukaisesti huomioon asetuksella (EY) N:o 883/2004 perustetun sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista käsittelevän neuvoa-antavan komitean ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 492/2011 (12) perustetun työntekijöiden vapaata liikkuvuutta käsittelevän neuvoa-antavan komitean lausunnot ja hyödynnettävä niiden asiantuntemusta.

    (34)

    Työviranomaisen täydellisen itsemääräämisoikeuden ja riippumattomuuden varmistamiseksi sille olisi annettava oma talousarvio, jonka tulot ovat peräisin unionin yleisestä talousarviosta, jäsenvaltioiden mahdollisista vapaaehtoisista rahoitusosuuksista ja työviranomaisen toimintaan osallistuvien kolmansien maiden mahdollisista rahoitusosuuksista. Poikkeuksellisissa ja asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa työviranomaisen olisi myös voitava vastaanottaa valtuutussopimuksia tai kertaluonteisia avustuksia ja veloittaa julkaisuistaan ja muista suoritteistaan.

    (35)

    Euroopan unionin elinten käännöskeskuksen, jäljempänä ’käännöskeskus’, olisi huolehdittava työviranomaisen toiminnassa tarvittavista käännöspalveluista. Työviranomaisen olisi tehtävä yhteistyötä käännöskeskuksen kanssa, jotta voidaan vahvistaa laatua, oikea-aikaisuutta ja luottamuksellisuutta koskevat indikaattorit, määrittää selkeästi työviranomaisen tarpeet ja painopisteet sekä luoda avoimet ja objektiiviset menettelyt käännösprosessia varten.

    (36)

    Tähän asetukseen liittyvässä henkilötietojen käsittelyssä olisi noudatettava tapauksen mukaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/679 (13) tai (EU) 2018/1725 (14). Tähän kuuluu asianmukaisten teknisten ja organisatoristen toimenpiteiden käyttöönotto edellä mainituissa asetuksissa vahvistettujen velvollisuuksien noudattamiseksi, etenkin sellaisten toimenpiteiden käyttöönotto, jotka liittyvät henkilötietojen käsittelyn laillisuuteen ja turvallisuuteen, tietojen toimittamiseen sekä rekisteröityjen oikeuksiin.

    (37)

    Työviranomaisen toiminnan avoimuuden varmistamiseksi työviranomaiseen olisi sovellettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1049/2001 (15). Euroopan oikeusasiamiehen olisi valvottava työviranomaisen toimintaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 228 artiklan mukaisesti.

    (38)

    Työviranomaiseen olisi sovellettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU, Euratom) N:o 883/2013 (16), ja työviranomaisen olisi liityttävä Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan yhteisöjen komission välillä 25 päivänä toukokuuta 1999 tehtyyn toimielinten väliseen sopimukseen Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) sisäisistä tutkimuksista.

    (39)

    Työviranomaisen sijaintipaikan tarjoavan jäsenvaltion olisi varmistettava työviranomaisen asianmukaiselle toiminnalle parhaat mahdolliset edellytykset.

    (40)

    Avointen ja selkeiden työehtojen ja henkilöstön yhtäläisen kohtelun varmistamiseksi työviranomaisen henkilöstöön ja sen pääjohtajaan olisi sovellettava neuvoston asetuksessa (ETY, Euratom, EHTY) N:o 259/68 (17) säädettyjä Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavia henkilöstösääntöjä ja Euroopan unionin muuhun henkilöstöön sovellettavia palvelussuhteen ehtoja, jäljempänä ’henkilöstösäännöt’ ja ”palvelussuhteen ehdot”, myös vaitiolovelvollisuutta tai muita vastaavia salassapitovelvollisuutta koskevia sääntöjä.

    (41)

    Työviranomaisen olisi tehtävä yhteistyötä unionin virastojen, etenkin työllisyys- ja sosiaalipolitiikan alalla perustettujen virastojen, kanssa niiden toimivaltuuksien puitteissa ja hyödynnettävä niiden asiantuntemusta ja maksimoitava synergiaedut; näitä virastoja ovat Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö (Eurofound), Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskus (Cedefop), Euroopan työterveys- ja työturvallisuusvirasto (EU-OSHA) ja Euroopan koulutussäätiö (ETF) sekä järjestäytyneen rikollisuuden ja ihmiskaupan torjumisen alalla Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirasto (Europol) ja Euroopan unionin rikosoikeudellisen yhteistyön virasto (Eurojust). Tällaisella yhteistyöllä olisi varmistettava koordinointi, edistettävä synergiaa ja vältettävä toiminnan päällekkäisyydet.

    (42)

    Sosiaaliturvan koordinoinnin alalla työviranomaisen ja hallintotoimikunnan olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä synergian aikaansaamiseksi ja päällekkäisyyksien välttämiseksi.

    (43)

    Tuodakseen tämän asetuksen toiminta-alalla toimivien virastojen toimintaan operatiivisen ulottuvuuden työviranomaisen olisi otettava hoitaakseen asetuksen (EU) N:o 492/2011 nojalla perustetun työntekijöiden vapaata liikkuvuutta käsittelevän teknisen komitean tehtävät, komission päätöksellä 2009/17/EY (18) perustetun työntekijöiden lähettämistä työhön toiseen jäsenvaltioon käsittelevän asiantuntijakomitean tehtävät, mukaan lukien tiedonvaihto hallinnollisesta yhteistyöstä, avustaminen täytäntöönpanokysymyksissä ja rajatylittävä täytäntöönpanon valvonta, sekä päätöksellä (EU) 2016/344 perustetun foorumin tehtävät. Kun työviranomainen aloittaa toimintansa, nämä elimet olisi lakkautettava. Hallintoneuvosto voi päättää perustaa tiettyä asiaa käsitteleviä työryhmiä tai asiantuntijapaneeleja.

    (44)

    Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista käsittelevä neuvoa-antava komitea ja työntekijöiden vapaata liikkuvuutta käsittelevä neuvoa-antava komitea tarjoavat foorumin kansallisen tason työmarkkinaosapuolten ja hallitusten edustajien kuulemista varten. Työviranomaisen olisi annettava panoksensa niiden työhön, ja se voi osallistua niiden kokouksiin.

    (45)

    Tämän uuden institutionaalisen rakenteen huomioon ottamiseksi asetuksia (EY) N:o 883/2004, (EU) N:o 492/2011 ja (EU) 2016/589 olisi muutettava ja päätös (EU) 2016/344 olisi kumottava, kun työviranomainen aloittaa toimintansa.

    (46)

    Työviranomaisen olisi kunnioitettava Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa nimenomaisesti tunnustettua kansallisten työmarkkinasuhteiden järjestelmien monimuotoisuutta ja työmarkkinajärjestöjen itsenäisyyttä. Työviranomaisen tehtävien toteuttamiseen osallistuminen ei vaikuta jäsenvaltioiden toimivaltuuksiin, velvoitteisiin ja vastuisiin, jotka perustuvat muun muassa asiaankuuluviin ja sovellettaviin Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimuksiin, kuten ammattientarkastusta teollisuudessa ja kaupassa koskevaan yleissopimukseen nro 81, eikä jäsenvaltioiden toimivaltaan säännellä, sovitella tai seurata kansallisia työmarkkinasuhteita, erityisesti työehtosopimusten neuvotteluoikeuden ja työtaisteluoikeuden käytön osalta.

    (47)

    Jäsenvaltiot eivät voi koordinoimattomasti riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita eli edistää sen soveltamisalalla työvoiman unionin laajuista oikeudenmukaista liikkuvuutta ja avustaa jäsenvaltioita niiden sovittaessa yhteen sosiaaliturvajärjestelmiä unionissa, vaan se voidaan toiminnan rajatylittävän luonteen ja jäsenvaltioiden suuremman yhteistyötarpeen vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

    (48)

    Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistettuja ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa tunnustettuja periaatteita,

    OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

    I LUKU

    PERIAATTEET

    1 artikla

    Perustaminen, kohde ja soveltamisala

    1.   Tällä asetuksella perustetaan Euroopan työviranomainen, jäljempänä ’työviranomainen’.

    2.   Työviranomainen avustaa jäsenvaltioita ja komissiota, kun ne soveltavat käytännössä työvoiman unionin laajuista liikkuvuutta koskevaa unionin lainsäädäntöä ja valvovat sen täytäntöönpanoa ja sovittavat yhteen sosiaaliturvajärjestelmiä unionissa. Tämä asetus kattaa 4 kohdassa luetellut unionin säädökset, mukaan lukien kaikki näihin säädöksiin perustuvat direktiivit, asetukset ja päätökset sekä mahdolliset muut oikeudellisesti sitovat unionin säädökset, joissa työviranomaiselle annetaan tehtäviä.

    3.   Tämä asetus ei vaikuta jäsenvaltioissa ja unionin tasolla tunnustettujen perusoikeuksien käyttämiseen, mukaan lukien oikeus tai vapaus ryhtyä lakkoon tai muuhun jäsenvaltioiden työmarkkinasuhteiden järjestelmien piiriin kuuluvaan toimeen, kansallisen lainsäädännön tai käytännön mukaisesti. Se ei vaikuta myöskään oikeuteen neuvotella, tehdä ja panna täytäntöön työehtosopimuksia tai oikeuteen ryhtyä työtaistelutoimiin kansallisen lainsäädännön tai käytännön mukaisesti.

    4.   Työviranomaisen toiminta-ala kattaa seuraavat unionin säädökset, mukaan lukien kaikki näiden säädösten tulevat muutokset:

    a)

    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 96/71/EY (19);

    b)

    direktiivi 2014/67/EU;

    c)

    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 883/2004 ja asetus (EY) N:o 987/2009 (20), mukaan lukien neuvoston asetusten (ETY) N:o 1408/71 (21) ja (ETY) N:o 574/72 (22) säännökset siinä määrin kuin ne ovat vielä voimassa, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1231/2010 (23) ja neuvoston asetus (EY) N:o 859/2003 (24), jolla asetusten (ETY) N:o 1408/71 ja (ETY) N:o 574/72 säännökset ulotetaan koskemaan niitä kolmansien maiden kansalaisia, joita nämä asetukset eivät yksinomaan heidän kansalaisuutensa vuoksi vielä koske;

    d)

    asetus (EU) N:o 492/2011;

    e)

    direktiivi 2014/54/EU;

    f)

    asetus (EU) 2016/589;

    g)

    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 561/2006 (25);

    h)

    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/22/EY (26);

    i)

    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1071/2009 (27).

    5.   Työviranomaisen toiminta-alaan kuuluu jäsenvaltioiden välinen yhteistyö pimeän työn torjumiseksi.

    6.   Tässä asetuksessa kunnioitetaan 4 kohdassa lueteltujen unionin säädösten soveltamiseen ja täytäntöönpanon valvontaan liittyvää jäsenvaltioiden toimivaltaa.

    Se ei vaikuta unionin oikeuteen tai kansalliseen lainsäädäntöön tai käytäntöön perustuviin yksityishenkilöiden tai työnantajan oikeuksiin tai velvollisuuksiin eikä niistä johtuviin kansallisten viranomaisten oikeuksiin ja velvollisuuksiin eikä myöskään Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa tunnustettuun työmarkkinajärjestöjen itsenäisyyteen.

    Tämä asetus ei rajoita jäsenvaltioiden välisiä voimassa olevia kahdenvälisiä sopimuksia ja hallinnollisia yhteistyöjärjestelyjä, etenkään samanaikaisiin ja yhteisiin tarkastuksiin liittyviä sopimuksia ja järjestelyjä.

    2 artikla

    Tavoitteet

    Työviranomaisen tavoitteena on edistää oikeudenmukaista työvoiman unionin laajuista liikkuvuutta ja avustaa jäsenvaltioita ja komissiota sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisessa unionissa. Tätä varten työviranomainen 1 artiklan mukaisen toiminta-alansa puitteissa

    a)

    helpottaa työvoiman unionin laajuiseen liikkuvuuteen liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia koskevien tietojen sekä asiaankuuluvien palvelujen saatavuutta;

    b)

    helpottaa ja lisää jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä asiaa koskevan unionin lainsäädännön täytäntöönpanon valvonnassa unionin laajuisesti, myös helpottamalla samanaikaisia ja yhteisiä tarkastuksia;

    c)

    sovittelee ja helpottaa ratkaisun löytämistä jäsenvaltioiden välisissä rajaylittävissä riita-asioissa; ja

    d)

    tukee jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä pimeän työn torjumiseksi.

    3 artikla

    Oikeudellinen asema

    1.   Työviranomainen on unionin elin, joka on oikeushenkilö.

    2.   Työviranomaisella on kussakin jäsenvaltiossa laajin kansallisen oikeuden mukainen oikeushenkilöillä oleva oikeuskelpoisuus. Se voi erityisesti hankkia ja luovuttaa kiinteää ja irtainta omaisuutta sekä esiintyä kantajana ja vastaajana oikeudenkäynneissä.

    II LUKU

    TYÖVIRANOMAISEN TEHTÄVÄT

    4 artikla

    Työviranomaisen tehtävät

    Tavoitteidensa saavuttamiseksi työviranomainen hoitaa seuraavia tehtäviä:

    a)

    helpottaa 5 artiklan mukaisesti tiedonsaantia ja koordinoi 6 artiklan mukaisesti Eures-verkostoa;

    b)

    helpottaa 7 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja tiedonvaihtoa asiaa koskevan unionin lainsäädännön johdonmukaisen, tehokkaan ja tuloksellisen soveltamisen ja täytäntöönpanon valvomiseksi;

    c)

    koordinoi ja tukee 8 ja 9 artiklan mukaisesti samanaikaisia ja yhteisiä tarkastuksia;

    d)

    tekee 10 artiklan mukaisesti analyysejä ja riskinarviointeja työvoiman rajatylittävään liikkuvuuteen liittyvistä seikoista;

    e)

    tukee 11 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden valmiuksien kehittämistä asiaa koskevan unionin lainsäädännön tehokkaan soveltamisen ja täytäntöönpanon valvonnan alalla;

    f)

    tukee 12 artiklan mukaisesti jäsenvaltioita pimeän työn torjunnassa;

    g)

    sovittelee 13 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden välisiä riita-asioita, jotka liittyvät asiaa koskevan unionin lainsäädännön soveltamiseen.

    5 artikla

    Työvoiman liikkuvuutta koskevat tiedot

    Työviranomaisen on parannettava yksityishenkilöille, työnantajille ja työmarkkinajärjestöille tarjottavien, 1 artiklan 4 kohdassa luetelluista unionin säädöksistä johtuvia oikeuksia ja velvollisuuksia koskevien yleisluonteisten tietojen saatavuutta, laatua ja käytettävyyttä työvoiman unionin laajuisen liikkuvuuden helpottamiseksi. Tätä varten työviranomainen

    a)

    edistää työvoiman rajatylittävään liikkuvuuteen liittyviä yksityishenkilöiden oikeuksia ja velvollisuuksia koskevan asiaankuuluvan tiedon antamista, myös asetuksella (EU) 2018/1724 perustetulla yhteisellä koko unionin kattavalla verkkosivustolla, joka toimii keskitettynä portaalina, josta on pääsy kaikilla unionin virallisilla kielillä esitettyihin tietoihin ja unionin ja kansallisen palveluihin;

    b)

    tukee jäsenvaltioita asetuksen (EU) 2016/589 soveltamisessa;

    c)

    tukee jäsenvaltioita, kun ne täyttävät velvollisuuksiaan tarjota ja levittää tietoa työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta erityisesti direktiivin 2014/54/EU 6 artiklan ja asetuksen (EU) 2016/589 22 artiklan mukaisesti, sosiaaliturvan koordinoinnista asetuksen (EY) N:o 883/2004 76 artiklan 4 ja 5 kohdan mukaisesti ja työntekijöiden lähettämisestä direktiivin 2014/67/EU 5 artiklan mukaisesti, myös viittaamalla kansallisiin tietolähteisiin, kuten virallinen kansallinen verkkosivusto;

    d)

    tukee jäsenvaltioita asiaankuuluvien kansallisten tietolähteiden ja tiedotuspalvelujen tarkkuuden, kattavuuden ja käyttäjäystävällisyyden parantamisessa asetuksessa (EU) 2018/1724 säädettyjen laatuvaatimusten mukaisesti;

    e)

    tukee jäsenvaltioita yksityishenkilöille ja työnantajille tarjottavien vapaaehtoiseen rajatylittävään liikkuvuuteen liittyvien tietojen ja palvelujen tarjoamisen järkeistämisessä;

    f)

    helpottaa niiden toimivaltaisten elinten välistä yhteistyötä, jotka on nimetty direktiivin 2014/54/EU mukaisesti antamaan työvoiman liikkuvuuteen sisämarkkinoilla liittyvää tietoa, neuvontaa ja apua yksityishenkilöille ja työnantajille.

    6 artikla

    Eures-verkoston koordinointi

    Työviranomaisen on hallinnoitava asetuksen (EU) 2016/589 7 artiklalla perustettua Eures-verkoston Euroopan koordinointitoimistoa, jotta se voi tukea jäsenvaltioita, kun ne tarjoavat yksityishenkilöille ja työnantajille Eures-verkoston kautta palveluja, kuten avointen työ-, harjoittelu- ja oppisopimuspaikkojen ja ansioluetteloiden rajatylittävää yhteensaattamista, ja tällä tavoin helpottavat työvoiman unionin laajuista liikkuvuutta.

    Työviranomaisen hallinnoiman Euroopan koordinointitoimiston on huolehdittava asetuksen (EU) 2016/589 8 artiklan mukaisista tehtävistään, lukuun ottamatta Eures-portaalin teknistä toimintaa ja kehittämistä ja siihen liittyviä tietotekniikkapalveluja, joita hallinnoi edelleen komissio. Työviranomaisen pääjohtajan velvollisuutena on tämän asetuksen 22 artiklan 4 kohdan n alakohdassa säädetyn mukaisesti varmistaa, että toiminta on täysin sovellettavan tietosuojalainsäädännön vaatimusten mukaista, mukaan lukien vaatimus nimittää tietosuojasta vastaava henkilö tämän asetuksen 36 artiklan mukaisesti.

    7 artikla

    Jäsenvaltioiden välinen yhteistyö ja tiedonvaihto

    1.   Työviranomaisen on helpotettava jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja niiden välisen tiedonvaihdon nopeuttamista ja tuettava niitä yhteistyövelvollisuuksiensa noudattamisessa, mukaan lukien tiedonvaihto, sellaisina kuin ne määritellään tämän asetuksen soveltamisvaltaan kuuluvassa unionin lainsäädännössä.

    Tätä varten työviranomainen erityisesti

    a)

    yhden tai useamman jäsenvaltion pyynnöstä auttaa kansallisia viranomaisia yksilöimään asiaankuuluvat kansallisten viranomaisten yhteyspisteet muissa jäsenvaltioissa;

    b)

    yhden tai useamman jäsenvaltion pyynnöstä helpottaa kansallisten viranomaisten välisten pyyntöjen ja tiedonvaihdon seurantatoimia tarjoamalla logistista ja teknistä tukea, käännös- ja tulkkauspalvelut mukaan lukien, ja vaihtamalla tapausten tilannetietoja;

    c)

    edistää, jakaa ja levittää hyviä toimintatapoja jäsenvaltioiden välillä;

    d)

    yhden tai useamman jäsenvaltion pyynnöstä tarvittaessa helpottaa ja tukee seuraamusten ja sakkojen rajatylittäviä täytäntöönpanomenettelyjä 1 artiklan mukaisella tämän asetuksen soveltamisalalla;

    e)

    raportoi komissiolle kahdesti vuodessa jäsenvaltioiden välisistä pyynnöistä, joita ei ole ratkaistu, ja saattaa ne tarpeen mukaan sovitteluun 13 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

    2.   Työviranomainen antaa yhden tai useamman jäsenvaltion pyynnöstä tehtäviään hoitaessaan tietoa tukeakseen asianomaista jäsenvaltiota työviranomaisen toimivaltaan kuuluvien unionin säädösten tehokkaassa soveltamisessa.

    3.   Työviranomainen edistää sähköisten välineiden ja menettelyjen käyttöä kansallisten viranomaisten välisessä viestinvaihdossa, mukaan lukien sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmä (IMI).

    4.   Työviranomainen kannustaa innovatiivisten toimintamallien käyttöä, jotta saadaan aikaan tehokas ja tuloksellinen rajatylittävä yhteistyö, ja edistää mahdollisuuksia käyttää sähköisiä vaihtomekanismeja ja tietokantoja jäsenvaltioiden välillä, jotta helpotettaisiin reaaliaikaista tiedonsaantia ja petosten havaitsemista, ja se voi ehdottaa mahdollisia parannuksia näiden mekanismien ja tietokantojen käyttöön. Työviranomainen toimittaa komissiolle raportteja sähköisten vaihtomekanismien ja tietokantojen kehittämiseksi edelleen.

    8 artikla

    Samanaikaisten ja yhteisten tarkastusten koordinointi ja tukeminen

    1.   Yhden tai useamman jäsenvaltion pyynnöstä työviranomainen koordinoi ja tukee samanaikaisia tai yhteisiä tarkastuksia työviranomaisen toimivaltaan kuuluvilla aloilla. Työviranomainen voi myös omasta aloitteestaan ehdottaa asianomaisten jäsenvaltioiden viranomaisille, että ne suorittavat samanaikaisen tai yhteisen tarkastuksen.

    Samanaikaiset ja yhteiset tarkastukset edellyttävät asianomaisten jäsenvaltioiden suostumusta.

    Kansallisen tason työmarkkinajärjestöt voivat saattaa tapauksia työviranomaisen tietoon.

    2.   Tässä asetuksessa

    a)

    samanaikaisilla tarkastuksilla tarkoitetaan tarkastuksia, jotka tehdään samanaikaisesti kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa toisiinsa liittyvissä tapauksissa ja joissa kukin kansallinen viranomainen toimii omalla alueellaan ja saa tarvittaessa tukea työviranomaisen henkilöstöltä;

    b)

    yhteisillä tarkastuksilla tarkoitetaan yhdessä jäsenvaltiossa tarvittaessa työviranomaisen henkilöstön tuella tehtäviä tarkastuksia, joihin osallistuu yhden tai useamman muun asianomaisen jäsenvaltion kansallisia viranomaisia.

    3.   Vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden on pyrittävä osallistumaan samanaikaisiin tai yhteisiin tarkastuksiin.

    Samanaikainen tai yhteinen tarkastus edellyttää kaikkien osallistuvien jäsenvaltioiden etukäteen antamaa suostumusta, joka ilmoitetaan 32 artiklan mukaisesti nimettyjen kansallisten yhteyshenkilöiden välityksellä.

    Jos yksi tai useampi jäsenvaltio päättää olla osallistumatta samanaikaiseen tai yhteiseen tarkastukseen, muiden jäsenvaltioiden kansalliset viranomaiset suorittavat tällaisen tarkastuksen vain osallistuvissa jäsenvaltioissa. Jäsenvaltioiden, jotka ovat päättäneet olla osallistumatta tarkastukseen, on pidettävä tällaista tarkastusta koskevat tiedot luottamuksellisina.

    4.   Työviranomainen laatii ja hyväksyy yksityiskohtaiset säännöt, joilla varmistetaan asianmukaiset seurantatoimet, kun jäsenvaltio päättää olla osallistumatta samanaikaiseen tai yhteiseen tarkastukseen.

    Tällaisissa tapauksissa asianomaisen jäsenvaltion on ilmoitettava työviranomaiselle ja muille asianomaisille jäsenvaltioille kirjallisesti, myös sähköisiä välineitä käyttäen, ilman aiheetonta viivästystä päätöksensä syyt sekä mahdollisesti toimenpiteet, joita se aikoo toteuttaa tapauksen ratkaisemiseksi, ja näiden toimenpiteiden tulokset, kun ne ovat tiedossa. Työviranomainen voi ehdottaa, että jäsenvaltio, joka ei osallistunut samanaikaiseen tai yhteiseen tarkastukseen, tekee vapaaehtoisesti oman tarkastuksensa.

    5.   Jäsenvaltioiden ja työviranomaisen on pidettävä suunniteltuja tarkastuksia koskevat tiedot luottamuksellisina suhteessa kolmansiin osapuoliin.

    9 artikla

    Samanaikaisia tai yhteisiä tarkastuksia koskevat järjestelyt

    1.   Samanaikaisen tai yhteisen tarkastuksen tekemistä koskevassa sopimuksessa, joka tehdään osallistuvien jäsenvaltioiden ja työviranomaisen välillä, vahvistetaan kyseisen tarkastuksen tekemistä koskevat ehdot, mukaan lukien tarkastuksen laajuus ja tarkoitus, ja tarvittaessa mahdolliset työviranomaisen henkilöstön siihen osallistumista koskevat järjestelyt. Sopimukseen voi sisältyä määräyksiä, joiden perusteella samanaikaiset tai yhteiset tarkastukset, joista on sovittu ja jotka on suunniteltu, voidaan toteuttaa lyhyellä varoitusajalla. Työviranomainen laatii sopimusmallin unionin lainsäädännön sekä kansallisen lainsäädännön tai käytännön mukaisesti.

    2.   Samanaikaiset tai yhteiset tarkastukset on toteutettava niiden jäsenvaltioiden lainsäädännön tai käytännön mukaisesti, joissa tarkastukset tehdään. Tällaisten tarkastusten seurantatoimet on toteutettava asianomaisten jäsenvaltioiden lainsäädännön tai käytännön mukaisesti.

    3.   Samanaikaiset ja yhteiset tarkastukset on toteutettava tehokkaasti. Tätä varten jäsenvaltioiden on annettava tarkastusta koskevassa sopimuksessa tarkastukseen osallistuvan toisen jäsenvaltion virkamiehille asianmukainen rooli ja asema sen jäsenvaltion lainsäädännön tai käytännön mukaisesti, jossa tarkastus tehdään.

    4.   Työviranomaisen on tarjottava samanaikaisia tai yhteisiä tarkastuksia tekeville jäsenvaltioille suunnittelutukea, logistista ja teknistä tukea, käännös- ja tulkkauspalvelut mukaan lukien, sekä tarvittaessa oikeudellista asiantuntemusta, jos asianomaiset jäsenvaltiot sitä pyytävät.

    5.   Työviranomaisen henkilöstön jäsenet voivat olla läsnä tarkkailijoina ja antaa logistista tukea ja osallistua samanaikaiseen tai yhteiseen tarkastukseen sen jäsenvaltion etukäteen antamalla suostumuksella, jonka alueella he avustavat tarkastuksessa jäsenvaltion lainsäädännön tai käytännön mukaisesti.

    6.   Samanaikaista tai yhteistä tarkastusta tekevien jäsenvaltioiden viranomaisten on raportoitava työviranomaiselle omassa jäsenvaltiossaan tarkastuksessa saaduista tuloksista ja samanaikaisen tai yhteisen tarkastuksen yleisestä käytännön toteutuksesta viimeistään kuuden kuukauden kuluttua tarkastuksen päättymisestä.

    7.   Samanaikaisten tai yhteisten tarkastusten aikana kerättyjä tietoja voidaan käyttää todisteena oikeudellisissa menettelyissä asianomaisissa jäsenvaltioissa kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön tai käytännön mukaisesti.

    8.   Työviranomaisen koordinoimia samanaikaisia ja yhteisiä tarkastuksia koskevat tiedot sekä jäsenvaltioiden ja työviranomaisen 8 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti toimittamat tiedot on sisällytettävä hallintoneuvostolle kahdesti vuodessa toimitettaviin kertomuksiin. Nämä kertomukset on toimitettava myös sidosryhmien edustajien ryhmälle, kun niistä on ensin poistettu arkaluonteiset tiedot. Työviranomaisen tukemia tarkastuksia käsittelevä vuosikertomus on sisällytettävä työviranomaisen vuotuiseen toimintakertomukseen.

    9.   Jos työviranomainen saa samanaikaisen tai yhteisen tarkastuksen aikana tai muussa toiminnassaan tietoonsa epäiltyjä sääntöjenvastaisuuksia unionin lainsäädännön soveltamisessa, se voi tarvittaessa ilmoittaa näistä epäillyistä sääntöjenvastaisuuksista asianomaiselle jäsenvaltiolle ja komissiolle.

    10 artikla

    Työvoiman liikkuvuutta koskevat analyysit ja riskinarvioinnit

    1.   Työviranomainen arvioi riskejä ja tekee analyysejä, jotka liittyvät työvoiman liikkuvuuteen ja sosiaaliturvan koordinointiin unionin laajuisesti, yhteistyössä jäsenvaltioiden ja tarvittaessa työmarkkinajärjestöjen kanssa. Riskinarvioinnissa ja analyysityössä tarkastellaan esimerkiksi työmarkkinoiden epätasapainoa, alakohtaisia haasteita ja toistuvia ongelmia, ja työviranomainen voi myös suorittaa tiettyyn aiheeseen keskittyviä seikkaperäisiä analyysejä ja tutkimuksia erityisongelmista. Riskinarviointeja ja analyysejä tehdessään työviranomainen käyttää mahdollisuuksien mukaan jo tehdyistä tutkimuksista peräisin olevia asiaankuuluvia ja ajankohtaisia tilastotietoja ja varmistaa täydentävyyden unionin virastojen tai palvelujen ja kansallisten viranomaisten, virastojen tai palvelujen kanssa ja hyödyntää niiden asiantuntemusta, muun muassa petosten, hyväksikäytön, syrjinnän, osaamistarpeiden ennakoinnin ja työterveyden ja -turvallisuuden alalla.

    2.   Työviranomainen järjestää vertaisarviointeja niiden jäsenvaltioiden kesken, jotka antavat suostumuksensa osallistumiseen, jotta voidaan

    a)

    tarkastella sellaisia kysymyksiä, ongelmia ja erityisaiheita, joita saattaa liittyä tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvan unionin lainsäädännön täytäntöönpanoon ja käytännön soveltamiseen sekä täytäntöönpanon valvontaan käytännössä;

    b)

    parantaa johdonmukaisuutta palvelujen tarjoamisessa yksityishenkilöille ja yrityksille;

    c)

    lisätä tietoa ja parantaa ymmärrystä eri järjestelmistä ja käytännöistä puolin ja toisin sekä arvioida erilaisten politiikkatoimenpiteiden tuloksellisuutta, mukaan lukien ehkäisy- ja pelotetoimenpiteet.

    3.   Jos riskinarviointi tai muun tyyppinen analyysityö on saatu päätökseen, työviranomainen raportoi havainnoistaan komissiolle ja suoraan asianomaisille jäsenvaltioille ja esittää mahdollisia toimenpiteitä, joilla havaittuihin heikkouksiin voidaan puuttua.

    Työviranomainen myös sisällyttää yhteenvedon havainnoistaan vuotuisiin kertomuksiinsa Euroopan parlamentille ja komissiolle.

    4.   Työviranomainen kokoaa tarvittaessa jäsenvaltioiden keräämiä ja toimittamia tilastotietoja tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvan unionin lainsäädännön aloilla. Näin tehdessään työviranomainen pyrkii järkeistämään senhetkistä tiedonkeruutoimintaa näillä aloilla päällekkäisyyksien välttämiseksi tiedonkeruussa. Tapauksen mukaan sovelletaan 15 artiklaa. Työviranomainen on yhteydessä komissioon (Eurostat) ja jakaa tiedonkeruutoimiensa tulokset tarpeen mukaan.

    11 artikla

    Valmiuksien kehittämisessä tukeminen

    Työviranomainen tukee jäsenvaltioita valmiuksien kehittämisessä, jotta edistetään unionin lainsäädännön johdonmukaista täytäntöönpanoa kaikilla 1 artiklassa luetelluilla aloilla. Työviranomainen toteuttaa erityisesti seuraavia toimia:

    a)

    laatii yhteistyössä kansallisten viranomaisten ja tarvittaessa työmarkkinajärjestöjen kanssa jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolten käyttöön yhteiset ei-sitovat suuntaviivat, mukaan lukien ohjeet sellaisten tapausten tarkastuksia varten, joilla on rajatylittävä ulottuvuus, sekä yhteiset määritelmät ja käsitteet, jotka pohjautuvat kansallisella ja unionin tasolla tehtyyn asiaa koskevaan työhön;

    b)

    edistää ja tukee keskinäistä avunantoa, joko vertais- tai ryhmätoiminnan muodossa, sekä henkilöstövaihtoa ja väliaikaisia henkilöstösiirtoja kansallisten viranomaisten välillä;

    c)

    edistää kokemusten ja hyvien toimintatapojen vaihtoa ja levittämistä, mukaan lukien esimerkit kansallisten viranomaisten välisestä yhteistyöstä;

    d)

    laatii alakohtaisia ja alojen välisiä koulutusohjelmia, myös työsuojeluviranomaisille, ja asiaan liittyvää koulutusmateriaalia hyödyntäen myös verkko-oppimismenetelmiä;

    e)

    edistää tiedotuskampanjoja, mukaan lukien kampanjat, joilla annetaan yksityishenkilöille ja työnantajille, erityisesti pk-yrityksille tietoja näiden oikeuksista ja velvollisuuksista ja näiden käytettävissä olevista mahdollisuuksista.

    12 artikla

    Pimeän työn vastaista yhteistyötä edistävä eurooppalainen foorumi

    1.   Tämän asetuksen 16 artiklan 2 kohdan mukaisesti perustetut pimeän työn vastaista yhteistyötä edistävä eurooppalainen foorumi, jäljempänä ’foorumi’, tukee työviranomaisen toimia pimeän työn torjumiseksi

    a)

    tehostamalla jäsenvaltioiden asiaankuuluvien viranomaisten ja muiden toimijoiden välistä yhteistyötä, jotta pimeän työn eri muotoja ja siihen liittyvää väärin ilmoitettua työtä, näennäisyrittäjyys mukaan lukien, voidaan torjua tehokkaammin ja tuloksellisemmin;

    b)

    parantamalla jäsenvaltioiden asiaankuuluvien eri viranomaisten ja toimijoiden valmiuksia puuttua pimeän työn rajatylittäviin näkökohtiin ja edistämällä tällä tavoin osaltaan tasapuolisia toimintaedellytyksiä;

    c)

    lisäämällä yleistä tietoisuutta pimeään työhön liittyvistä kysymyksistä ja kiireellisestä tarpeesta toteuttaa asianmukaisia toimia sekä kannustamalla jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan pimeän työn torjumiseksi;

    d)

    hoitamalla liitteessä luetellut tehtävät.

    2.   Työviranomainen kannustaa jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä

    a)

    vaihtamalla hyviä toimintatapoja ja tietoja;

    b)

    kehittämällä asiantuntemusta ja analyysejä päällekkäisyyksiä välttäen;

    c)

    kannustamalla ja helpottamalla innovatiivisia toimintamalleja, jotta saadaan aikaan tehokas ja tuloksellinen rajatylittävä yhteistyö, ja arvioimalla kokemuksia;

    d)

    edistämällä pimeään työhön liittyvien kysymysten horisontaalista ymmärtämistä.

    3.   Foorumin jäseninä on oltava

    a)

    yksi johtavassa asemassa oleva edustaja kustakin jäsenvaltiosta, jonka kyseinen jäsenvaltio nimittää;

    b)

    yksi komission edustaja;

    c)

    enintään neljä alojen välisten unionin tason työmarkkinajärjestöjen edustajaa, jotka kyseiset työmarkkinaosapuolet nimittävät ja jotka edustavat tasapuolisesti työntekijä- ja työnantajajärjestöjä.

    4.   Seuraavat sidosryhmät voivat osallistua foorumin kokouksiin tarkkailijoina, ja heidän panoksensa otetaan asianmukaisesti huomioon:

    a)

    enintään 14 työmarkkinajärjestöjen edustajaa aloilta, joilla pimeä työ on yleistä; näiden edustajien on oltava kyseisten työmarkkinaosapuolten nimittämiä ja edustettava tasapuolisesti työntekijä- ja työnantajiatyönantajajärjestöjä;

    b)

    yksi edustaja kustakin seuraavista: Eurofound, EU-OSHA ja ILO;

    c)

    yksi edustaja kustakin Euroopan talousalueeseen kuuluvasta kolmannesta maasta.

    Muita kuin ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja tarkkailijoita voidaan kutsua osallistumaan foorumin kokouksiin, ja heidän panoksensa otetaan asianmukaisesti huomioon.

    Foorumin puheenjohtajana toimii työviranomaisen edustaja.

    13 artikla

    Sovittelu jäsenvaltioiden välillä

    1.   Työviranomainen voi helpottaa ratkaisun löytämistä kahden tai useamman jäsenvaltion välisessä riita-asiassa, joka liittyy unionin lainsäädännön soveltamiseen yksittäistapauksissa tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvilla aloilla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta unionin tuomioistuimen toimivaltaa. Tällaisen sovittelun tarkoituksena on sovittaa yhteen riita-asiassa osapuolina olevien jäsenvaltioiden eriäviä näkemyksiä ja antaa lausunto, joka ei ole sitova.

    2.   Jos riita-asiaa ei voida ratkaista riita-asiassa osapuolina olevien jäsenvaltioiden välisillä suorilla yhteyksillä ja vuoropuhelulla, työviranomainen käynnistää sovittelumenettelyn yhden tai useamman asianomaisen jäsenvaltion pyynnöstä. Työviranomainen voi myös esittää sovittelumenettelyn käynnistämistä omasta aloitteestaan. Sovitteluun voidaan ryhtyä vain kaikkien riita-asiassa osapuolina olevien jäsenvaltioiden suostumuksella.

    3.   Sovittelun ensimmäisessä vaiheessa prosessi toteutetaan riita-asiassa osapuolina olevien jäsenvaltioiden ja sovittelijan välillä, ja sovittelija antaa yhteisellä sopimuksella lausunnon, joka ei ole sitova. Jäsenvaltioiden, komission ja työviranomaisen asiantuntijat voivat osallistua sovittelun ensimmäiseen vaiheeseen neuvonantajina.

    4.   Jos sovittelun ensimmäisessä vaiheessa ei löydetä ratkaisua, työviranomainen käynnistää sovittelun toisen vaiheen sovittelulautakunnassa edellyttäen, että kaikki riita-asiassa osapuolina olevat jäsenvaltiot suostuvat tähän.

    5.   Sovittelulautakunta, joka koostuu muiden kuin riita-asiassa osapuolina olevien jäsenvaltioiden asiantuntijoista, pyrkii sovittamaan yhteen riita-asiassa osapuolina olevien jäsenvaltioiden näkemyksiä ja antaa yhteisymmärryksessä lausunnon, joka ei ole sitova. Komission ja työviranomaisen asiantuntijat voivat osallistua tähän toiseen sovittelun vaiheeseen neuvonantajina.

    6.   Hallintoneuvoston on hyväksyttävä sovittelumenettelyä koskeva työjärjestys, mukaan lukien työjärjestelyt ja sovittelijoiden nimittäminen, sovellettavat määräajat, jäsenvaltioiden, komission ja työviranomaisen asiantuntijoiden osallistuminen sekä sovittelulautakunnan mahdollisuus kokoontua usean jäsenen paneeleissa.

    7.   Riita-asiassa osapuolina olevien jäsenvaltioiden osallistuminen sovittelun molempiin vaiheisiin on vapaaehtoista. Jos asianomainen jäsenvaltio päättää olla osallistumatta sovittelumenettelyyn, sen on ilmoitettava työviranomaiselle ja muille riita-asiassa osapuolina oleville jäsenvaltioille kirjallisesti, esimerkiksi sähköisiä välineitä käyttäen, päätöksensä syyt 6 kohdan mukaisessa työjärjestyksessä vahvistetussa määräajassa.

    8.   Esittäessään tapausta soviteltavaksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki tapaukseen liittyvät henkilötiedot anonymisoidaan siten, että rekisteröityä ei voida enää tunnistaa. Työviranomainen ei saa sovittelumenettelyn missään vaiheessa käsitellä tapaukseen liittyvien yksityishenkilöiden henkilötietoja.

    9.   Tapauksia, joissa on käynnissä kansallisen tai unionin tason tuomioistuinkäsittely, ei voida toimittaa työviranomaisen soviteltaviksi. Jos tuomioistuinkäsittely aloitetaan sovittelun aikana, sovittelumenettely keskeytetään.

    10.   Sovittelu ei rajoita hallintotoimikunnan toimivaltaa, mukaan lukien kaikki sen tekemät päätökset. Sovittelussa otetaan huomioon kaikki hallintotoimikunnan asiaankuuluvat päätökset.

    11.   Kun riita-asia liittyy kokonaan tai osittain sosiaaliturvakysymyksiin, työviranomainen ilmoittaa asiasta hallintotoimikunnalle.

    Jotta voidaan varmistaa hyvä yhteistyö, koordinoida toimia yhteisestä sopimuksesta ja välttää päällekkäisyyksiä sovittelutapauksissa, jotka koskevat sekä sosiaaliturvaan että työlainsäädäntöön liittyviä kysymyksiä, hallintotoimikunta ja työviranomainen tekevät yhteistyösopimuksen.

    Työviranomainen antaa sosiaaliturvaan liittyvän kysymyksen hallintotoimikunnan pyynnöstä ja riita-asiassa osapuolina olevien jäsenvaltioiden suostumuksella hallintotoimikunnan käsiteltäväksi asetuksen (EY) N:o 883/2004 74 a artiklan 2 kohdan nojalla. Sovittelua voidaan jatkaa muiden kuin sosiaaliturvaan liittyvien kysymysten osalta.

    Työviranomainen antaa sosiaaliturvan koordinointiin liittyvän kysymyksen minkä tahansa riita-asiassa osapuolena olevan jäsenvaltion pyynnöstä hallintotoimikunnan käsiteltäväksi. Käsiteltäväksi antaminen voidaan tehdä missä tahansa sovittelun vaiheessa. Sovittelua voidaan jatkaa muiden kuin sosiaaliturvaan liittyvien kysymysten osalta.

    12.   Riita-asiassa osapuolina olevien jäsenvaltioiden on kolmen kuukauden kuluessa ei-sitovan lausunnon antamisesta raportoitava työviranomaiselle toimenpiteistä, joita ne ovat toteuttaneet lausunnon johdosta, tai jos ne eivät ole toteuttaneet toimenpiteitä, ilmoitettava perustelut sille.

    13.   Työviranomainen raportoi komissiolle kahdesti vuodessa käsittelemiensä sovittelutapausten tuloksista ja tapauksista, joita ei otettu käsittelyyn.

    14 artikla

    Yhteistyö virastojen ja erityiselinten kanssa

    Työviranomainen pyrkii kaikessa toiminnassaan varmistamaan yhteistyön, välttämään päällekkäisyyksiä ja edistämään synergiaa ja täydentävyyttä muiden unionin erillisvirastojen ja erityiselinten, kuten hallintotoimikunnan, kanssa. Tätä varten työviranomainen voi tehdä yhteistyösopimuksia asiaankuuluvien unionin virastojen, kuten Cedefopin, Eurofoundin, EU-OSHAn, ETF:n, Europolin ja Eurojustin, kanssa.

    15 artikla

    Yhteentoimivuus ja tiedonvaihto

    Työviranomainen koordinoi, kehittää ja soveltaa yhteentoimivuusperiaatteita, joilla taataan tiedonvaihto jäsenvaltioiden välillä ja työviranomaisen kanssa. Näiden yhteentoimivuusperiaatteiden perustana ja tukena on oltava eurooppalaiset yhteentoimivuusperiaatteet ja päätöksessä (EU) 2015/2240 tarkoitettu eurooppalainen yhteentoimivuuden viitearkkitehtuuri.

    III LUKU

    TYÖVIRANOMAISEN ORGANISAATIO

    16 artikla

    Hallinto- ja johtamisrakenne

    1.   Työviranomaisen hallinto- ja johtamisrakenteen muodostavat

    a)

    hallintoneuvosto;

    b)

    pääjohtaja;

    c)

    sidosryhmien edustajien ryhmä.

    2.   Työviranomainen voi perustaa työryhmiä tai asiantuntijapaneeleja, joihin kuuluu jäsenvaltioiden tai komission edustajia tai ulkopuolisia asiantuntijoita, taikka näiden yhdistelmiä, valintamenettelyn perusteella, erityisten tehtävien hoitamista varten tai tiettyjä toiminta-aloja varten. Se perustaa 12 artiklassa tarkoitetun foorumin ja 13 artiklassa tarkoitetun sovittelulautakunnan.

    Työviranomainen vahvistaa komissiota kuultuaan tällaisten työryhmien ja paneelien työjärjestykset.

    17 artikla

    Hallintoneuvoston kokoonpano

    1.   Hallintoneuvostoon kuuluu

    a)

    yksi jäsen kustakin jäsenvaltiosta;

    b)

    kaksi komissiota edustavaa jäsentä;

    c)

    yksi Euroopan parlamentin nimittämä riippumaton asiantuntija;

    d)

    neljä alojen välisiä unionin tason työmarkkinajärjestöjä edustavaa jäsentä, jotka edustavat tasapuolisesti työntekijä- ja työnantajajärjestöjä.

    Vain ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuilla jäsenillä on äänioikeus.

    2.   Jokaisella hallintoneuvoston jäsenellä on varajäsen. Varajäsen edustaa varsinaista jäsentä tämän poissa ollessa.

    3.   Edellä 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetut jäsenet ja heidän varajäsenensä nimittää kunkin oma jäsenvaltio.

    Komissio nimittää 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetut jäsenet.

    Euroopan parlamentti nimittää 1 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdassa tarkoitetun asiantuntijan.

    Alojen väliset unionin tason työmarkkinajärjestöt nimittävät edustajansa ja Euroopan parlamentti riippumattoman asiantuntijansa varmistettuaan, ettei eturistiriitoja ole.

    Hallintoneuvoston jäsenet ja näiden varajäsenet nimitetään heidän 1 artiklassa tarkoitettuja aloja koskevan tietämyksensä perusteella ottaen huomioon heidän asiaankuuluvat johtamis-, hallinto- ja varainhoitotaitonsa.

    Kaikkien hallintoneuvostossa edustettujen osapuolten on pyrittävä rajoittamaan edustajiensa vaihtuvuutta, jotta voidaan varmistaa hallintoneuvoston työskentelyn jatkuvuus. Kaikkien osapuolten on pyrittävä naisten ja miesten tasapuoliseen edustukseen hallintoneuvostossa.

    4.   Jokaisen jäsenen ja varajäsenen on allekirjoitettava toimikautensa alussa kirjallinen ilmoitus siitä, että hän ei ole eturistiriitatilanteessa. Jokaisen jäsenen ja varajäsenen on saatettava ilmoituksensa ajan tasalle eturistiriitoihin liittyvien olosuhteiden muuttuessa. Työviranomainen julkaisee ilmoitukset ja päivitykset verkkosivustollaan.

    5.   Jäsenten ja varajäsenten toimikausi on neljä vuotta. Toimikausi voidaan uusia.

    6.   Edustajat kolmansista maista, jotka soveltavat tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvaa unionin lainsäädäntöä, voivat osallistua hallintoneuvoston kokouksiin ja asioiden käsittelyyn tarkkailijoina.

    7.   Yksi Eurofoundin edustaja, yksi EU-OSHAn edustaja, yksi Cedefopin edustaja ja yksi Euroopan koulutussäätiön edustaja voidaan kutsua osallistumaan hallintoneuvoston kokouksiin tarkkailijoina, jotta voidaan tehostaa virastojen toimintaa ja lisätä niiden välistä synergiaa.

    18 artikla

    Hallintoneuvoston tehtävät

    1.   Hallintoneuvosto erityisesti

    a)

    ohjaa strategisesti ja valvoo työviranomaisen toimintaa;

    b)

    hyväksyy äänioikeutettujen jäsenten kahden kolmasosan enemmistöllä työviranomaisen vuotuisen talousarvion ja hoitaa muita työviranomaisen talousarvioon liittyviä tehtäviä IV luvun mukaisesti;

    c)

    arvioi ja hyväksyy konsolidoidun vuotuisen toimintakertomuksen työviranomaisen toiminnasta, mukaan lukien selvitys sen tehtävien hoitamisesta, ja toimittaa sen viimeistään kunkin vuoden heinäkuun 1 päivänä Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle ja julkaisee konsolidoidun vuotuisen toimintakertomuksen;

    d)

    hyväksyy työviranomaiseen sovellettavat varainhoitosäännöt 29 artiklan mukaisesti;

    e)

    hyväksyy petostentorjuntastrategian, joka on oikeassa suhteessa petosriskeihin nähden ottaen huomioon toteutettavien toimenpiteiden kustannukset ja hyödyt;

    f)

    hyväksyy jäsentensä ja riippumattomien asiantuntijoiden sekä sidosryhmien edustajien ryhmän jäsenten, 16 artiklan 2 kohdan mukaisesti perustettujen työviranomaisen työryhmien ja paneelien jäsenten ja 33 artiklassa tarkoitettujen kansallisten asiantuntijoiden ja muun henkilöstön, jotka eivät ole työviranomaisen palveluksessa, eturistiriitojen ehkäisemistä ja hallintaa koskevat säännöt ja julkaisee vuosittain verkkosivustollaan hallintoneuvoston jäsenten sidonnaisuuksia koskevat ilmoitukset;

    g)

    hyväksyy tarpeiden analysoinnin pohjalta 36 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut tiedotusta ja viestintää koskevat suunnitelmat ja saattaa ne säännöllisesti ajan tasalle;

    h)

    vahvistaa työjärjestyksensä;

    i)

    hyväksyy sovittelumenettelyä koskevan työjärjestyksen 13 artiklan mukaisesti;

    j)

    perustaa työryhmiä ja asiantuntijapaneeleja 16 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja hyväksyy niiden työjärjestykset;

    k)

    käyttää 2 kohdan mukaisesti työviranomaisen henkilöstön suhteen henkilöstösäännöissä nimittävälle viranomaiselle sovellettavissa palvelussuhteen ehdoissa työsopimusten tekemiseen valtuutetulle viranomaiselle annettuja valtuuksia, jäljempänä ’nimittävän viranomaisen toimivalta’;

    l)

    hyväksyy henkilöstösääntöjen ja palvelussuhteen ehtojen soveltamiseksi tarvittavat täytäntöönpanosäännöt henkilöstösääntöjen 110 artiklan mukaisesti;

    m)

    perustaa tarvittaessa sisäisen tarkastuksen yksikön;

    n)

    nimittää pääjohtajan ja jatkaa tarvittaessa tämän toimikautta tai erottaa tämän toimestaan 31 artiklan mukaisesti;

    o)

    jollei henkilöstösäännöistä ja palvelussuhteen ehdoista muuta johdu, nimittää tilinpitäjän, joka hoitaa tehtäviään täysin riippumattomasti;

    p)

    määrittää menettelyn 23 artiklan mukaisesti perustetun sidosryhmien edustajien ryhmän jäsenten ja varajäsenten valintaa varten ja nimittää kyseiset jäsenet ja varajäsenet;

    q)

    huolehtii siitä, että sisäisen tai ulkoisen tarkastuksen raportteihin ja arviointeihin perustuvien havaintojen ja suositusten sekä OLAFin tutkimusten perusteella toteutetaan asianmukaiset jatkotoimet;

    r)

    tekee kaikki päätökset työviranomaisen sisäisten komiteoiden tai muiden elinten perustamisesta ja tarvittaessa niiden muuttamisesta ottaen huomioon työviranomaisen toimintatarpeet ja moitteettoman varainhoidon;

    s)

    hyväksyy työviranomaisen 24 artiklassa tarkoitetun yhtenäisen ohjelma-asiakirjan luonnoksen ennen sen toimittamista komissiolle lausuntoa varten;

    t)

    hyväksyy komission lausunnon saatuaan työviranomaisen yhtenäisen ohjelma-asiakirjan hallintoneuvoston äänioikeutettujen jäsenten kahden kolmasosan enemmistöllä ja 24 artiklan mukaisesti.

    2.   Hallintoneuvosto tekee henkilöstösääntöjen 110 artiklan mukaisesti henkilöstösääntöjen 2 artiklan 1 kohtaan sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 6 artiklaan perustuvan päätöksen, jolla siirretään nimittävän viranomaisen toimivalta pääjohtajalle ja vahvistetaan olosuhteet, joissa toimivallan siirto voidaan keskeyttää. Pääjohtajalla on valtuudet siirtää tämä toimivalta edelleen.

    3.   Jos poikkeukselliset olosuhteet sitä edellyttävät, hallintoneuvosto voi tekemällään päätöksellä tilapäisesti keskeyttää nimittävän viranomaisen toimivallan siirron pääjohtajalle ja pääjohtajan toteuttaman nimittävän viranomaisen toimivallan edelleen siirtämisen ja käyttää kyseistä toimivaltaa itse tai siirtää sen jollekin jäsenistään tai jollekulle henkilöstöön kuuluvalle, joka on muu kuin pääjohtaja.

    19 artikla

    Hallintoneuvoston puheenjohtaja

    1.   Hallintoneuvosto valitsee äänioikeutettujen jäsentensä keskuudesta puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan ja pyrkii varmistamaan sukupuolten tasapuolisen edustuksen. Puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja valitaan hallintoneuvoston äänioikeutettujen jäsenten kahden kolmasosan enemmistöllä.

    Jos ensimmäisessä äänestyksessä ei saavuteta kahden kolmasosan enemmistöä, järjestetään toinen äänestys, jossa puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja valitaan hallintoneuvoston äänioikeutettujen jäsenten yksinkertaisella enemmistöllä.

    Varapuheenjohtaja toimii viran puolesta puheenjohtajan sijaisena tämän ollessa estyneenä.

    2.   Puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan toimikausi on kolme vuotta. Toimikausi voidaan uusia kerran. Jos heidän jäsenyytensä hallintoneuvostossa kuitenkin päättyy heidän toimikautensa aikana, myös heidän toimikautensa päättyy tuona päivänä ilman eri toimenpiteitä.

    20 artikla

    Hallintoneuvoston kokoukset

    1.   Hallintoneuvoston kokoukset kutsuu koolle puheenjohtaja.

    2.   Puheenjohtaja järjestää asioiden käsittelyn esityslistalla olevien asioiden perusteella. Edellä 17 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan c ja d alakohdassa tarkoitetut jäsenet eivät saa osallistua sellaisten asioiden käsittelyyn, jotka liittyvät yksittäistapauksia koskeviin arkaluonteisiin tietoihin, kuten hallintoneuvoston työjärjestyksessä määrätään.

    3.   Työviranomaisen pääjohtaja osallistuu asioiden käsittelyyn, mutta hänellä ei ole äänioikeutta.

    4.   Hallintoneuvosto pitää vähintään kaksi sääntömääräistä kokousta vuodessa. Lisäksi se kokoontuu puheenjohtajan pyynnöstä tai jos komissio tai vähintään kolmasosa hallintoneuvoston jäsenistä sitä pyytää.

    5.   Hallintoneuvosto järjestää sidosryhmien edustajien ryhmän kanssa vähintään yhden kokouksen vuodessa.

    6.   Hallintoneuvosto voi kutsua kokouksiinsa tarkkailijoiksi henkilöitä tai organisaatioita, joiden lausunnoilla voi olla merkitystä, mukaan lukien sidosryhmien edustajien ryhmän jäsenet.

    7.   Hallintoneuvoston jäsenillä ja varajäsenillä voi olla kokouksissa avustajinaan neuvonantajia tai asiantuntijoita, jollei työjärjestyksestä muuta johdu.

    8.   Työviranomainen vastaa hallintoneuvoston sihteeristön tehtävistä.

    21 artikla

    Hallintoneuvoston äänestyssäännöt

    1.   Hallintoneuvosto tekee päätöksensä äänioikeutettujen jäsentensä enemmistöllä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 18 artiklan 1 kohdan b ja t alakohdan sekä 19 artiklan 1 kohdan ja 31 artiklan 8 kohdan soveltamista.

    2.   Kullakin äänioikeutetulla jäsenellä on yksi ääni. Äänioikeutetun jäsenen poissa ollessa hänen varajäsenellään on oikeus käyttää hänen äänioikeuttaan.

    3.   Työviranomaisen pääjohtaja osallistuu asioiden käsittelyyn, mutta hänellä ei ole äänioikeutta.

    4.   Hallintoneuvoston työjärjestyksessä määritellään yksityiskohtaisemmat äänestystä koskevat järjestelyt, erityisesti olosuhteet, joissa jäsen voi toimia toisen jäsenen puolesta ja joissa äänestyksessä on käytettävä kirjallista menettelyä.

    22 artikla

    Pääjohtajan velvollisuudet

    1.   Pääjohtaja vastaa työviranomaisen johtamisesta ja pyrkii varmistamaan sukupuolten tasapuolisen edustuksen työviranomaisessa. Pääjohtaja on vastuussa hallintoneuvostolle.

    2.   Pääjohtaja raportoi pyydettäessä Euroopan parlamentille tehtäviensä hoidosta. Neuvosto voi pyytää pääjohtajaa raportoimaan tehtäviensä hoidosta.

    3.   Pääjohtaja on työviranomaisen laillinen edustaja.

    4.   Pääjohtaja vastaa työviranomaiselle tällä asetuksella uskottujen tehtävien täytäntöönpanosta, ja erityisesti seuraavista:

    a)

    työviranomaisen päivittäisen toiminnan hallinnointi;

    b)

    hallintoneuvoston tekemien päätösten täytäntöönpano;

    c)

    yhtenäisen ohjelma-asiakirjan luonnoksen valmistelu ja sen toimittaminen hallintoneuvostolle hyväksyttäväksi;

    d)

    yhtenäisen ohjelma-asiakirjan täytäntöönpano ja siitä raportointi hallintoneuvostolle;

    e)

    työviranomaisen toimintaa koskevan konsolidoidun vuotuisen toimintakertomuksen luonnoksen valmistelu ja sen esittäminen hallintoneuvostolle arvioitavaksi ja hyväksyttäväksi;

    f)

    toimintasuunnitelman laatiminen jatkotoimista, joita toteutetaan sisäisen tai ulkoisen tarkastuksen raporttien ja arviointien päätelmien sekä OLAFin tutkimusten perusteella, ja raportointi edistymisestä kahdesti vuodessa komissiolle ja säännöllisesti hallintoneuvostolle;

    g)

    unionin taloudellisten etujen suojaaminen soveltamalla petoksia, lahjontaa ja muuta laitonta toimintaa ehkäiseviä toimenpiteitä, OLAFin tutkintavaltuuksia kuitenkaan rajoittamatta, toteuttamalla tehokkaita tarkastuksia ja, jos sääntöjenvastaisuuksia havaitaan, perimällä takaisin aiheettomasti maksetut määrät ja tarvittaessa määräämällä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia hallinnollisia, myös taloudellisia, seuraamuksia;

    h)

    työviranomaisen petostentorjuntastrategian valmistelu ja sen esittäminen hallintoneuvostolle hyväksyttäväksi;

    i)

    työviranomaiseen sovellettavien varainhoitosääntöjen luonnoksen valmistelu ja sen esittäminen hallintoneuvostolle;

    j)

    työviranomaisen tuloja ja menoja koskevan ennakkoarvion luonnoksen valmistelu osana työviranomaisen yhtenäistä ohjelma-asiakirjaa ja työviranomaisen talousarvion toteuttaminen;

    k)

    henkilöstöhallintoa koskevien päätösten tekeminen 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun päätöksen mukaisesti;

    l)

    päätösten tekeminen työviranomaisen sisäisistä rakenteista, mukaan lukien tarvittaessa sijaisjärjestelyt, jotka voivat kattaa työviranomaisen päivittäisen toiminnan hallinnoinnin, ja tarvittaessa niiden muuttamisesta, ottaen huomioon työviranomaisen toimintaan ja moitteettomaan varainhoitoon liittyvät tarpeet;

    m)

    tarpeen mukaan yhteistyö unionin virastojen kanssa ja yhteistyösopimusten tekeminen niiden kanssa;

    n)

    hallintoneuvoston vahvistamien toimenpiteiden täytäntöönpano asetuksen (EU) 2018/1725 soveltamiseksi työviranomaisen toiminnassa;

    o)

    sidosryhmien edustajien ryhmän esityksistä ilmoittaminen hallintoneuvostolle.

    5.   Pääjohtaja päättää, onko tarpeellista sijoittaa yksi tai useampi henkilöstön jäsen yhteen tai useampaan jäsenvaltioon ja onko tarpeellista perustaa yhteystoimisto Brysseliin työviranomaisen sekä asiaankuuluvien unionin toimielinten ja elinten välisen yhteistyön tehostamiseksi. Ennen kuin pääjohtaja tekee päätöksen paikallistoimiston tai yhteystoimiston perustamisesta, hänen on hankittava ennakkosuostumus komissiolta, hallintoneuvostolta ja siltä jäsenvaltiolta, johon toimisto on tarkoitus perustaa. Päätöksessä on määriteltävä toimiston toteuttamien toimien laajuus siten, että vältetään tarpeettomat kustannukset ja työviranomaisen hallinnollisten tehtävien päällekkäisyys. Edellytyksensä saattaa olla sen jäsenvaltion, johon paikallistoimisto tai yhteystoimisto on tarkoitus perustaa, kanssa tehtävä päätoimipaikkasopimus.

    23 artikla

    Sidosryhmien edustajien ryhmä

    1.   Perustetaan sidosryhmien edustajien ryhmä, jotta voidaan helpottaa asiaankuuluvien sidosryhmien kuulemista ja hyödyntää niiden asiantuntemusta tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvilla aloilla. Sidosryhmien edustajien ryhmän on oltava työviranomaisen yhteydessä ja sillä on neuvoa-antava asema.

    2.   Sidosryhmien edustajien ryhmän on saatava tietoja etukäteen ja voitava työviranomaisen pyynnöstä tai omasta aloitteestaan antaa työviranomaiselle lausuntoja seuraavista:

    a)

    kysymykset, jotka liittyvät unionin lainsäädännön soveltamiseen ja täytäntöönpanoon tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvilla aloilla, mukaan lukien 10 artiklassa tarkoitetut työvoiman rajatylittävää liikkuvuutta koskevat analyysit ja riskinarvioinnit;

    b)

    edellä 18 artiklassa tarkoitetun työviranomaisen toimintaa koskevan konsolidoidun vuotuisen toimintakertomuksen luonnos;

    c)

    24 artiklassa tarkoitetun yhtenäisen ohjelma-asiakirjan luonnos.

    3.   Sidosryhmien edustajien ryhmän puheenjohtajana toimii pääjohtaja, ja ryhmä kokoontuu vähintään kahdesti vuodessa pääjohtajan aloitteesta tai komission pyynnöstä.

    4.   Sidosryhmien edustajien ryhmä koostuu kahdesta komission edustajasta ja kymmenestä unionin tason työmarkkinajärjestöjen edustajasta, jotka edustavat tasapuolisesti työntekijä- ja työnantajajärjestöjä, mukaan lukien tunnustetut unionin alakohtaiset työmarkkinaosapuolet, jotka edustavat aloja, joita työvoiman liikkuvuuteen liittyvät kysymykset erityisesti koskevat.

    5.   Sidosryhmien edustajien ryhmän jäsenten ja varajäsenten nimeämisestä vastaavat työntekijä- ja työnantajajärjestöt, ja heidät nimittää hallintoneuvosto. Hallintoneuvosto nimittää varajäsenet samoin ehdoin kuin varsinaiset jäsenet, ja varajäsenet toimivat viran puolesta varsinaisten jäsenten sijaisina näiden ollessa poissa tai estyneenä. Mahdollisuuksien mukaan on varmistettava asianmukainen sukupuolten tasapuolinen edustus samoin kuin pk-yritysten riittävä edustus.

    6.   Työviranomainen vastaa sidosryhmien edustajien ryhmän sihteeristön tehtävistä. Sidosryhmien edustajien ryhmä hyväksyy työjärjestyksensä äänioikeutettujen jäsentensä kahden kolmasosan enemmistöllä. Hallintoneuvoston on hyväksyttävä työjärjestys.

    7.   Sidosryhmien edustajien ryhmä voi kutsua kokouksiinsa asiantuntijoita tai asiaankuuluvia kansainvälisten organisaatioiden edustajia.

    8.   Työviranomainen julkaisee sidosryhmien edustajien ryhmän lausunnot, neuvot ja suositukset ja sen kuulemisten tulokset, lukuun ottamatta tapauksia, joihin sovelletaan luottamuksellisuutta koskevia vaatimuksia.

    IV LUKU

    TYÖVIRANOMAISEN TALOUSARVION LAATIMINEN JA RAKENNE

    1 jakso

    Työviranomaisen yhtenäinen ohjelma-asiakirja

    24 artikla

    Vuotuinen ja monivuotinen ohjelmasuunnittelu

    1.   Pääjohtaja laatii vuosittain yhtenäisen ohjelma-asiakirjan luonnoksen, joka sisältää erityisesti vuotuisen ja monivuotisen ohjelmasuunnittelun komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 1271/2013 (28) mukaisesti, ottaen huomioon komission antamat suuntaviivat ja sidosryhmien edustajien ryhmän mahdollisesti antamat neuvot.

    2.   Hallintoneuvosto hyväksyy viimeistään kunkin vuoden marraskuun 30 päivänä 1 kohdassa tarkoitetun yhtenäisen ohjelma-asiakirjan luonnoksen. Se toimittaa sen Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle viimeistään seuraavan vuoden tammikuun 31 päivänä, samoin kuin asiakirjan mahdolliset myöhemmät päivitetyt versiot.

    Yhtenäisestä ohjelma-asiakirjasta tulee lopullinen, kun unionin yleinen talousarvio on lopullisesti vahvistettu, ja sitä mukautetaan tarvittaessa talousarviota vastaavasti.

    3.   Vuotuisessa työohjelmassa esitetään yksityiskohtaiset tavoitteet ja odotetut tulokset, suoritusindikaattorit mukaan lukien. Lisäksi siinä on kuvaus rahoitettavista toimista sekä maininta kuhunkin toimeen osoitetuista taloudellisista ja henkilöresursseista. Vuotuinen työohjelma on yhdenmukainen 4 kohdassa tarkoitetun monivuotisen työohjelman kanssa. Siinä ilmoitetaan selkeästi, mitkä tehtävät on lisätty tai poistettu tai mitä tehtäviä on muutettu edelliseen varainhoitovuoteen verrattuna. Hallintoneuvosto muuttaa hyväksyttyä vuotuista työohjelmaa tarvittaessa, jos työviranomaiselle annetaan uusi tehtävä tämän asetuksen soveltamisalalla.

    Vuotuiseen työohjelmaan tehtävät olennaiset muutokset hyväksytään samaa menettelyä noudattaen kuin alkuperäinen vuotuinen työohjelma. Hallintoneuvosto voi siirtää pääjohtajalle valtuudet tehdä vuotuiseen työohjelmaan muita kuin olennaisia muutoksia.

    4.   Monivuotisessa työohjelmassa esitetään yleinen strateginen ohjelmasuunnittelu, mukaan lukien tavoitteet, odotetut tulokset ja suoritusindikaattorit. Siinä esitetään myös kunkin toimen osalta viitteelliset rahoitus- ja henkilöresurssit, joita pidetään tarpeellisina tavoitteiden saavuttamiseksi.

    Strateginen ohjelmasuunnittelu saatetaan ajan tasalle tarvittaessa, erityisesti 40 artiklassa tarkoitetun arvioinnin tulosten huomioon ottamiseksi.

    25 artikla

    Talousarvion laatiminen

    1.   Pääjohtaja laatii vuosittain työviranomaisen seuraavan varainhoitovuoden tuloja ja menoja koskevan alustavan ennakkoarvion, johon sisältyy henkilöstötaulukko, ja toimittaa sen hallintoneuvostolle.

    2.   Alustava ennakkoarvio perustuu 24 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun vuotuisen ohjelma-asiakirjan tavoitteisiin ja odotettuihin tuloksiin, ja siinä otetaan huomioon näiden tavoitteiden ja odotettujen tulosten saavuttamiseksi tarvittavat taloudelliset resurssit tulosbudjetoinnin periaatteen mukaisesti.

    3.   Hallintoneuvosto hyväksyy alustavan ennakkoarvion pohjalta ennakkoarvion työviranomaisen tuloista seuraavaa varainhoitovuotta varten ja toimittaa sen komissiolle viimeistään kunkin vuoden tammikuun 31 päivänä.

    4.   Komissio toimittaa ennakkoarvion budjettivallan käyttäjälle yhdessä unionin yleistä talousarviota koskevan esityksen kanssa. Ennakkoarvio asetetaan myös työviranomaisen saataville.

    5.   Ennakkoarvion perusteella komissio sisällyttää unionin yleistä talousarviota koskevaan esitykseen määrärahat, joita se pitää henkilöstötaulukon perusteella välttämättöminä, sekä yleisestä talousarviosta suoritettavan rahoitusosuuden määrän ja toimittaa talousarvioesityksen budjettivallan käyttäjälle Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 313 ja 314 artiklan mukaisesti.

    6.   Budjettivallan käyttäjä hyväksyy työviranomaiselle annettavaa unionin yleisestä talousarviosta maksettavaa rahoitusosuutta koskevat määrärahat.

    7.   Budjettivallan käyttäjä vahvistaa työviranomaisen henkilöstötaulukon.

    8.   Hallintoneuvosto vahvistaa työviranomaisen talousarvion. Siitä tulee lopullinen, kun unionin yleinen talousarvio on lopullisesti vahvistettu, ja sitä mukautetaan tarvittaessa talousarviota vastaavasti.

    9.   Kaikkiin rakennushankkeisiin, joilla on todennäköisesti huomattava vaikutus työviranomaisen talousarvioon, sovelletaan delegoitua asetusta (EU) N:o 1271/2013.

    2 JAKSO

    Työviranomaisen talousarvion esittäminen, toteuttaminen ja valvonta

    26 artikla

    Talousarvion rakenne

    1.   Työviranomaisen kaikista tuloista ja menoista laaditaan kutakin varainhoitovuotta varten arvio, jonka perusteella tulot ja menot otetaan työviranomaisen talousarvioon. Varainhoitovuosi vastaa kalenterivuotta.

    2.   Työviranomaisen talousarvioon otettavien tulojen ja menojen on oltava tasapainossa.

    3.   Työviranomaisen tulot koostuvat seuraavista, rajoittamatta kuitenkaan muita tulonlähteitä:

    a)

    unionin yleiseen talousarvioon otettu unionin rahoitusosuus;

    b)

    jäsenvaltioiden mahdollinen vapaaehtoinen rahoitusosuus;

    c)

    työviranomaisen toimintaan 42 artiklan mukaisesti osallistuvien kolmansien maiden mahdolliset rahoitusosuudet;

    d)

    mahdollinen unionin rahoitusosuus valtuutussopimusten tai kertaluonteisten avustusten muodossa 29 artiklassa tarkoitettujen työviranomaisen varainhoitosääntöjen ja unionin politiikkoja tukeviin asianomaisiin välineisiin sovellettavien säännösten mukaisesti;

    e)

    työviranomaisen julkaisuista ja muista suoritteista saadut tulot.

    4.   Työviranomaisen menoihin kuuluvat henkilöstön palkat, hallinto- ja infrastruktuurimenot sekä toimintamenot.

    27 artikla

    Talousarvion toteuttaminen

    1.   Pääjohtaja vastaa työviranomaisen talousarvion toteuttamisesta.

    2.   Pääjohtaja toimittaa vuosittain budjettivallan käyttäjälle kaikki arviointimenettelyjen tulosten kannalta olennaiset tiedot.

    28 artikla

    Tilinpäätöksen esittäminen ja vastuuvapauden myöntäminen

    1.   Työviranomaisen tilinpitäjä toimittaa varainhoitovuoden (vuosi N) alustavan tilinpäätöksen komission tilinpitäjälle ja tilintarkastustuomioistuimelle viimeistään seuraavan varainhoitovuoden (vuosi N + 1) maaliskuun 1 päivänä.

    2.   Työviranomaisen tilinpitäjä toimittaa komission tilinpitäjälle viimeistään vuoden N + 1 maaliskuun 1 päivänä myös vaaditut kirjanpitotiedot konsolidointia varten sillä tavalla ja siinä muodossa kuin komission tilinpitäjä on edellyttänyt.

    3.   Työviranomainen toimittaa selvityksen vuoden N talousarvio- ja varainhallinnosta Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle viimeistään vuoden N + 1 maaliskuun 31 päivänä.

    4.   Saatuaan tilintarkastustuomioistuimen huomautukset työviranomaisen vuoden N alustavasta tilinpäätöksestä työviranomaisen tilinpitäjä laatii työviranomaisen lopullisen tilinpäätöksen omalla vastuullaan. Pääjohtaja toimittaa sen hallintoneuvostolle lausuntoa varten.

    5.   Hallintoneuvosto antaa lausunnon työviranomaisen vuoden N lopullisesta tilinpäätöksestä.

    6.   Työviranomaisen tilinpitäjä toimittaa vuoden N lopullisen tilinpäätöksen ja hallintoneuvoston lausunnon Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle viimeistään vuoden N + 1 heinäkuun 1 päivänä.

    7.   Linkki työviranomaisen lopulliset tilinpäätöstiedot sisältävälle verkkosivustolle julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä viimeistään vuoden N + 1 marraskuun 15 päivänä.

    8.   Pääjohtaja toimittaa tilintarkastustuomioistuimelle vastauksen tämän vuosikertomuksessaan esittämiin huomautuksiin viimeistään vuoden N + 1 syyskuun 30 päivänä. Pääjohtaja toimittaa vastauksen myös hallintoneuvostolle ja komissiolle.

    9.   Pääjohtaja antaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 (29) 261 artiklan 3 kohdan mukaisesti Euroopan parlamentille tämän pyynnöstä kaikki vuotta N koskevan vastuuvapausmenettelyn moitteetonta toteuttamista varten tarvittavat tiedot.

    10.   Euroopan parlamentti myöntää neuvoston määräenemmistöllä antamasta suosituksesta pääjohtajalle vuoden N talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden ennen vuoden N + 2 toukokuun 15 päivää.

    29 artikla

    Varainhoitosäännöt

    Hallintoneuvosto hyväksyy työviranomaiseen sovellettavat varainhoitosäännöt komissiota kuultuaan. Ne voivat poiketa delegoidusta asetuksesta (EU) N:o 1271/2013 ainoastaan, jos työviranomaisen toiminta sitä erityisesti edellyttää ja jos komissio on antanut siihen ennalta suostumuksensa.

    V LUKU

    HENKILÖSTÖ

    30 artikla

    Yleiset säännökset

    Työviranomaisen henkilöstöön sovelletaan henkilöstösääntöjä ja palvelussuhteen ehtoja sekä unionin toimielinten välisellä sopimuksella hyväksyttyjä henkilöstösääntöjen ja palvelussuhteen ehtojen soveltamiseksi tarvittavia sääntöjä.

    31 artikla

    Pääjohtaja

    1.   Pääjohtaja otetaan palvelukseen työviranomaisen väliaikaisena toimihenkilönä palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a alakohdan nojalla.

    2.   Hallintoneuvosto nimittää pääjohtajan komission laatiman ehdokasluettelon perusteella avointa ja läpinäkyvää valintamenettelyä noudattaen. Valittu ehdokas kutsutaan antamaan lausuma Euroopan parlamentille ja vastaamaan parlamentin jäsenten esittämiin kysymyksiin. Tämä keskustelu ei saa aiheettomasti viivästyttää pääjohtajan nimitystä.

    3.   Pääjohtajan työsopimusta tehtäessä työviranomaista edustaa hallintoneuvoston puheenjohtaja.

    4.   Pääjohtajan toimikausi on viisi vuotta. Komissio laatii ennen toimikauden päättymistä arvion, jossa otetaan huomioon arviointi siitä, miten pääjohtaja on suoriutunut tehtävistään, sekä työviranomaisen tulevat tehtävät ja haasteet.

    5.   Hallintoneuvosto voi 4 kohdassa tarkoitetun arvion huomioon ottaen jatkaa pääjohtajan toimikautta kerran enintään viideksi vuodeksi.

    6.   Pääjohtaja, jonka toimikautta on 5 kohdan mukaisesti jatkettu, ei saa enää jatketun toimikautensa lopussa osallistua saman toimen uuteen valintamenettelyyn.

    7.   Pääjohtaja voidaan erottaa toimestaan ainoastaan hallintoneuvoston päätöksellä. Hallintoneuvosto ottaa päätöksessään huomioon 4 kohdassa tarkoitetun komission arvion siitä, miten pääjohtaja on suoriutunut tehtävistään.

    8.   Hallintoneuvosto tekee päätökset pääjohtajan nimittämisestä, toimikauden jatkamisesta tai toimesta erottamisesta äänioikeutettujen jäsenten kahden kolmasosan enemmistöllä.

    32 artikla

    Kansalliset yhteyshenkilöt

    1.   Kunkin jäsenvaltion on nimettävä yksi kansallinen yhteyshenkilö, joka siirretään tilapäisesti työskentelemään kansallisena asiantuntijana työviranomaisen palveluksessa ja sen toimipaikassa 33 artiklan mukaisesti.

    2.   Kansallisten yhteyshenkilöiden on osallistuttava työviranomaisen tehtävien hoitamiseen muun muassa helpottamalla 7 artiklassa tarkoitettua yhteistyötä ja tiedonvaihtoa ja 8 artiklassa tarkoitettua tarkastusten tukemista ja koordinointia. Kukin heistä myös toimii kansallisena yhteyspisteenä jäsenvaltiostaan tulevien ja jäsenvaltiotaan koskevien kysymysten suhteen joko vastaamalla näihin kysymyksiin suoraan tai olemalla yhteydessä kansallisiin hallintoihin.

    3.   Kansallisilla yhteyshenkilöillä on oikeus pyytää ja saada jäsenvaltioiltaan kaikki asiaankuuluvat tiedot tämän asetuksen mukaisesti kunnioittaen täysimääräisesti jäsenvaltionsa kansallista lainsäädäntöä tai käytäntöä erityisesti tietosuojan ja luottamuksellisuutta koskevien sääntöjen osalta.

    33 artikla

    Kansalliset asiantuntijat ja muu henkilöstö

    1.   Kansallisten yhteyshenkilöiden lisäksi työviranomainen voi käyttää toiminta-alallaan muita kansallisia asiantuntijoita ja muuta henkilöstöä, jotka eivät ole työviranomaisen palveluksessa.

    2.   Hallintoneuvosto tekee päätöksen, jossa vahvistetaan säännöt kansallisten asiantuntijoiden, myös kansallisten yhteyshenkilöiden, tilapäisestä siirtämisestä työviranomaisen palvelukseen.

    VI LUKU

    YLEISET JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

    34 artikla

    Erioikeudet ja vapaudet

    Työviranomaiseen ja sen henkilöstöön sovelletaan Euroopan unionin erioikeuksia ja vapauksia koskevaa pöytäkirjaa N:o 7.

    35 artikla

    Kielijärjestelyt

    1.   Työviranomaiseen sovelletaan neuvoston asetuksessa N:o 1 (30) vahvistettuja säännöksiä.

    2.   Käännöskeskus huolehtii työviranomaisen toiminnan edellyttämistä käännöspalveluista.

    36 artikla

    Avoimuus, henkilötietojen suoja ja tiedotus

    1.   Työviranomaisen hallussa oleviin asiakirjoihin sovelletaan asetusta (EY) N:o 1049/2001. Hallintoneuvosto vahvistaa asetuksen (EY) N:o 1049/2001 soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt kuuden kuukauden kuluessa ensimmäisestä kokouksestaan.

    2.   Hallintoneuvosto vahvistaa toimenpiteet asetuksessa (EU) 2018/1725 säädettyjen velvollisuuksien noudattamiseksi, etenkin niiden, jotka koskevat työviranomaisen tietosuojasta vastaavan henkilön nimittämistä ja tietojenkäsittelyn laillisuutta, käsittelytoiminnan turvallisuutta, tietojen toimittamista ja rekisteröityjen oikeuksia.

    3.   Työviranomainen voi toteuttaa tiedotustoimia omasta aloitteestaan toimivaltaansa kuuluvilla aloilla. Resurssien osoittaminen tiedotustoimiin ei saa haitata 4 artiklassa tarkoitettujen tehtävien tehokasta hoitamista. Tiedotustoimet on toteutettava hallintoneuvoston hyväksymien tiedotusta ja viestintää koskevien suunnitelmien mukaisesti.

    37 artikla

    Petostentorjunta

    1.   Helpottaakseen asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 soveltamisalaan kuuluvien petosten, lahjonnan ja muun laittoman toiminnan torjuntaa työviranomainen liittyy viimeistään kuuden kuukauden kuluessa päivästä, jona se aloittaa toimintansa, Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan yhteisöjen komission 25 päivänä toukokuuta 1999 tekemään toimielinten väliseen sopimukseen Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) sisäisistä tutkimuksista ja vahvistaa mainitun sopimuksen liitteessä olevaa mallia käyttäen asianmukaiset määräykset, joita sovelletaan sen kaikkiin työntekijöihin.

    2.   Tilintarkastustuomioistuimella on valtuudet tehdä kaikkien työviranomaiselta unionin rahoitusta saaneiden avustuksensaajien, toimeksisaajien ja alihankkijoiden osalta asiakirjoihin perustuvia ja paikan päällä suoritettavia tarkastuksia.

    3.   OLAF voi asetuksessa (EU, Euratom) N:o 883/2013 ja neuvoston asetuksessa (Euratom, EY) N:o 2185/96 (31) vahvistettujen säännösten ja menettelyjen mukaisesti tehdä tutkimuksia, mukaan lukien paikan päällä suoritettavat tarkastukset ja todentamiset, selvittääkseen, onko työviranomaisen rahoittamaan avustukseen tai sopimukseen liittynyt unionin taloudellisia etuja vahingoittavia petoksia, lahjontaa tai muuta laitonta toimintaa.

    4.   Työviranomaisen yhteistyösopimuksiin kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa sekä sen sopimuksiin, avustussopimuksiin ja avustuspäätöksiin on sisällytettävä määräyksiä, joissa nimenomaisesti annetaan tilintarkastustuomioistuimelle ja OLAFille valtuudet tehdä tällaisia tarkastuksia ja tutkimuksia kumpikin oman toimivaltansa mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1, 2 ja 3 kohdan soveltamista.

    38 artikla

    Turvallisuusluokiteltujen ja arkaluonteisten turvallisuusluokittelemattomien tietojen suojaamista koskevat turvallisuussäännöt

    Työviranomainen hyväksyy omat turvallisuussääntönsä, jotka vastaavat komission päätöksissä (EU, Euratom) 2015/443 (32) ja (EU, Euratom) 2015/444 (33) vahvistettuja Euroopan unionin turvallisuusluokiteltujen tietojen ja arkaluonteisten turvallisuusluokittelemattomien tietojen suojaamista koskevia komission turvallisuussääntöjä. Työviranomaisen turvallisuussääntöjen on katettava muun muassa tällaisten tietojen vaihtamista, käsittelyä ja tallentamista koskevat säännökset.

    39 artikla

    Vastuu

    1.   Sopimussuhteeseen perustuva työviranomaisen vastuu määräytyy kyseiseen sopimukseen sovellettavan lain mukaan.

    2.   Unionin tuomioistuimella on toimivalta antaa ratkaisu työviranomaisen tekemässä sopimuksessa mahdollisesti olevan välityslausekkeen nojalla.

    3.   Sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun perusteella työviranomainen korvaa yksiköidensä tai henkilöstönsä tehtäviään suorittaessaan aiheuttaman vahingon jäsenvaltioiden lainsäädännön yhteisten yleisten periaatteiden mukaisesti.

    4.   Unionin tuomioistuimella on toimivalta ratkaista riidat, jotka koskevat 3 kohdassa tarkoitettujen vahinkojen korvaamista.

    5.   Työviranomaisen henkilöstöön kuuluvien henkilökohtaisesta vastuusta työviranomaista kohtaan määrätään henkilöstösäännöissä ja palvelussuhteen ehdoissa.

    40 artikla

    Arviointi ja uudelleentarkastelu

    1.   Komissio tekee viimeistään 1 päivänä elokuuta 2024 ja sen jälkeen joka viides vuosi arvioinnin työviranomaisen toiminnasta suhteessa sen tavoitteisiin, toimeksiantoon ja tehtäviin. Arvioinnissa on tarkasteltava erityisesti 13 artiklan mukaisesta sovittelumenettelystä saatuja kokemuksia. Siinä on tarkasteltava myös mahdollista tarvetta muuttaa työviranomaisen toimeksiantoa ja toiminta-alaa, mukaan lukien toiminta-alan laajentaminen kattamaan alakohtaisia tarpeita, ja tällaisen muutoksen taloudellisia vaikutuksia, ottaen huomioon myös unionin virastojen kyseisillä aloilla tekemä työ. Arvioinnissa on myös tarkasteltava mahdollisuutta saavuttaa uusia synergiaetuja ja järkeistää työviranomaisen toimintaa työllisyys- ja sosiaalipolitiikan alalla. Komissio voi tarvittaessa tehdä arvioinnin perusteella lainsäädäntöehdotuksia tämän asetuksen soveltamisalan tarkistamisesta.

    2.   Jos komissio katsoo, ettei työviranomaisen toiminnan jatkaminen ole enää perusteltua sen tavoitteisiin, toimeksiantoon ja tehtäviin nähden, se voi ehdottaa, että tätä asetusta muutetaan vastaavasti tai että se kumotaan.

    3.   Komissio raportoi Euroopan parlamentille, neuvostolle ja hallintoneuvostolle arvioinnin tuloksista. Arvioinnin tulokset julkistetaan.

    41 artikla

    Hallinnolliset tutkimukset

    Työviranomaisen toiminta kuuluu Euroopan oikeusasiamiehen tutkimusten alaisuuteen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 228 artiklan mukaisesti.

    42 artikla

    Yhteistyö kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa

    1.   Siltä osin kuin on tarpeen tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamiseksi ja rajoittamatta kuitenkaan jäsenvaltioiden ja unionin toimielinten toimivaltaa työviranomainen voi tehdä yhteistyötä kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten ja kansainvälisten järjestöjen kanssa.

    Työviranomainen voi tätä varten vahvistaa työjärjestelyt näiden kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten ja kansainvälisten järjestöjen kanssa edellyttäen, että hallintoneuvosto antaa tähän luvan, ja komission annettua hyväksyntänsä. Kyseisillä järjestelyillä ei saa luoda unionille tai jäsenvaltioille oikeudellisia velvoitteita.

    2.   Työviranomaisen toimintaan voivat osallistua kolmannet maat, jotka ovat tehneet tästä sopimuksen unionin kanssa.

    Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuihin sopimuksiin sisältyvien asianomaisten määräysten mukaisesti laaditaan järjestelyjä, joissa määritellään erityisesti luonne, laajuus ja tapa, jolla nämä kolmannet maat osallistuvat työviranomaisen toimintaan, mukaan lukien työviranomaisen toteuttamiin aloitteisiin osallistumista, rahoitusosuuksia ja henkilöstöä koskevat määräykset. Henkilöstöasioiden osalta näiden järjestelyjen on kaikissa tapauksissa oltava henkilöstösääntöjen ja palvelussuhteen ehtojen mukaiset.

    3.   Komissio varmistaa, että työviranomainen toimii toimeksiantonsa ja olemassa olevien institutionaalisten puitteiden mukaisesti sopimalla asianmukaisesta työjärjestelystä työviranomaisen pääjohtajan kanssa.

    43 artikla

    Päätoimipaikkasopimus ja toimintaolosuhteet

    1.   Sijaintipaikan tarjoavan jäsenvaltion työviranomaiselle tarjoamia tiloja ja palveluja koskevat tarvittavat järjestelyt sekä pääjohtajaan, hallintoneuvoston jäseniin, henkilöstöön ja heidän perheenjäseniinsä sijaintipaikan tarjoavassa jäsenvaltiossa sovellettavat erityissäännöt vahvistetaan työviranomaisen ja sen kotipaikkana olevan jäsenvaltion välisessä päätoimipaikkasopimuksessa, joka tehdään sen jälkeen, kun hallintoneuvosto on sen hyväksynyt ja viimeistään 1 päivänä elokuuta 2021.

    2.   Työviranomaisen sijaintipaikan tarjoavan jäsenvaltion on varmistettava työviranomaisen moitteettomalle ja tehokkaalle toiminnalle parhaat mahdolliset edellytykset, mukaan lukien monikieliset ja eurooppahenkiset koulunkäyntimahdollisuudet sekä asianmukaiset liikenneyhteydet.

    44 artikla

    Työviranomaisen toiminnan aloittaminen

    1.   Työviranomaisen on aloitettava toimintansa ja sillä on oltava valmiudet toteuttaa omaa talousarviotaan viimeistään 1 päivänä elokuuta 2021.

    2.   Komissio vastaa työviranomaisen perustamisesta ja alkuvaiheen toiminnasta, kunnes työviranomainen voi aloittaa toimintansa. Tätä varten

    a)

    komissio voi nimetä komission virkamiehen väliaikaiseksi pääjohtajaksi hoitamaan pääjohtajalle uskottuja tehtäviä siihen asti, kun hallintoneuvoston 31 artiklan mukaisesti nimittämä pääjohtaja ryhtyy hoitamaan tehtäviään;

    b)

    poiketen siitä, mitä 18 artiklan 1 kohdan k alakohdassa säädetään, väliaikainen pääjohtaja käyttää nimittävän viranomaisen toimivaltaa siihen asti, kun 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu päätös tehdään;

    c)

    komissio voi tarjota työviranomaiselle apua, erityisesti siirtämällä tilapäisesti komission virkamiehiä hoitamaan työviranomaisen toimintaa väliaikaisen pääjohtajan tai pääjohtajan valvonnassa;

    d)

    väliaikainen pääjohtaja voi antaa luvan maksujen suorittamiseen työviranomaisen talousarviomäärärahoista hallintoneuvoston annettua hyväksyntänsä ja tehdä sopimuksia, myös henkilöstön palvelukseenottoa koskevia sopimuksia, sen jälkeen kun työviranomaisen henkilöstötaulukko on hyväksytty.

    45 artikla

    Asetuksen (EY) N:o 883/2004 muuttaminen

    Muutetaan asetus (EY) N:o 883/2004 seuraavasti:

    1)

    Lisätään 1 artiklaan alakohta seuraavasti:

    ”na)

    ’Euroopan työviranomaisella’ Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2019/1149 (*1) perustettua ja 74 a artiklassa tarkoitettua elintä;

    (*1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1149, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019, Euroopan työviranomaisen perustamisesta, asetusten (EY) N:o 883/2004, (EU) N:o 492/2011 ja (EU) 2016/589 muuttamisesta ja päätöksen (EU) 2016/344 kumoamisesta (EUVL L 186, 11.7.2019, s. 21).”"

    2)

    Lisätään artikla seuraavasti:

    ”74 a artikla

    Euroopan työviranomainen

    1.   Euroopan työviranomainen tukee tämän asetuksen soveltamista sille asetuksella (EU) 2019/1149 uskottujen tehtävien mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta hallintotoimikunnan tehtäviä ja toimintaa. Hallintotoimikunta tekee yhteistyötä Euroopan työviranomaisen kanssa toimien koordinoimiseksi yhteisestä sopimuksesta ja päällekkäisyyksien välttämiseksi. Tätä varten se tekee yhteistyösopimuksen Euroopan työviranomaisen kanssa.

    2.   Hallintotoimikunta voi pyytää Euroopan työviranomaista antamaan soviteltavana olevan sosiaaliturvaan liittyvän kysymyksen käsiteltäväkseen asetuksen (EU) 2019/1149 13 artiklan 11 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti.”

    46 artikla

    Asetuksen (EU) N:o 492/2011 muuttaminen

    Muutetaan asetus (EU) N:o 492/2011 seuraavasti:

    1)

    Lisätään 26 artiklaan kohta seuraavasti:

    ”Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2019/1149 (*2) perustettu Euroopan työviranomainen osallistuu neuvoa-antavan komitean kokouksiin tarkkailijana ja tarjoaa tarpeen mukaan teknistä tukea ja asiantuntemusta.

    (*2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1149, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019, Euroopan työviranomaisen perustamisesta, asetusten (EY) N:o 883/2004, (EU) N:o 492/2011 ja (EU) 2016/589 muuttamisesta ja päätöksen (EU) 2016/344 kumoamisesta (EUVL L 186, 11.7.2019, s. 21).”"

    2)

    Kumotaan 29–34 artikla päivästä, jona viranomainen tulee toimintakykyiseksi tämän asetuksen 44 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

    3)

    Korvataan 35 artikla seuraavasti:

    ”35 artikla

    Neuvoa-antavan komitean työjärjestystä, joka on voimassa 8 päivänä marraskuuta 1968, sovelletaan edelleen.”

    4)

    Korvataan 39 artikla seuraavasti:

    ”39 artikla

    Neuvoa-antavan komitean hallintomenot sisällytetään Euroopan unionin yleiseen talousarvioon komission pääluokkaan.”

    47 artikla

    Asetuksen (EU) 2016/589 muuttaminen

    Muutetaan asetus (EU) 2016/589 seuraavasti:

    1)

    Muutetaan 1 artikla seuraavasti:

    a)

    korvataan a alakohta seuraavasti:

    ”a)

    Eures-verkostoon liittyvät järjestelyt komission, Euroopan työviranomaisen ja jäsenvaltioiden välillä;”

    b)

    korvataan b alakohta seuraavasti:

    ”b)

    komission, Euroopan työviranomaisen ja jäsenvaltioiden välinen yhteistyö saatavilla olevien avoimia työpaikkoja, työhakemuksia ja ansioluetteloita koskevien keskeisten tietojen osalta;”

    c)

    korvataan f alakohta seuraavasti:

    ”f)

    Eures-verkoston edistäminen unionin tasolla komission, Euroopan työviranomaisen ja jäsenvaltioiden toteuttamilla tehokkailla viestintätoimenpiteillä.”

    2)

    Lisätään 3 artiklaan kohta seuraavasti:

    ”8)

    ’Euroopan työviranomaisella’ Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2019/1149 (*3) perustettua elintä.

    (*3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1149, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019, Euroopan työviranomaisen perustamisesta, asetusten (EY) N:o 883/2004, (EU) N:o 492/2011 ja (EU) 2016/589 muuttamisesta ja päätöksen (EU) 2016/344 kumoamisesta (EUVL L 186, 11.7.2019, s. 21).”"

    3)

    Korvataan 4 artiklan 2 kohta seuraavasti:

    ”2.   Vammaisten henkilöiden mahdollisuus tutustua Eures-portaalin välityksellä toimitettaviin tietoihin ja saada kansallisia tukipalveluita on varmistettava. Komissio, Euroopan koordinointitoimisto, Eures-jäsenet ja Eures-yhteistyökumppanit määrittelevät keinot, joilla niiden velvoitteet varmistetaan.”

    4)

    Muutetaan 7 artiklan 1 kohta seuraavasti:

    a)

    korvataan a alakohta seuraavasti:

    ”a)

    Euroopan työvoimaviranomaisen yhteyteen perustettava Euroopan koordinointitoimisto, jonka vastuulla on avustaa Eures-verkostoa sen tehtävien suorittamisessa;”

    b)

    lisätään alakohta seuraavasti:

    ”e)

    komissio.”

    5)

    Muutetaan 8 artikla seuraavasti:

    a)

    muutetaan 1 kohta seuraavasti:

    i)

    korvataan johdantokappale seuraavasti:

    ”Euroopan koordinointitoimisto avustaa Eures-verkostoa sen tehtävien suorittamisessa, etenkin kehittämällä ja hoitamalla tiiviissä yhteistyössä kansallisten koordinointitoimistojen ja komission kanssa seuraavia toimia:”;

    ii)

    korvataan a alakohdan i alakohta seuraavasti:

    ”i)

    Eures-portaalin ja siihen liittyvien tietoteknisten palvelujen järjestelmävastaavan ominaisuudessa käyttäjätarpeiden ja toimintavaatimusten määrittely ja toimittaminen komissiolle portaalin toimintaa ja kehittämistä varten, mukaan luettuina järjestelmät ja menettelyt avointen työpaikkojen, työhakemusten, ansioluetteloiden ja muiden täydentävien asiakirjojen sekä muun tiedon vaihtamiseksi yhteistyössä muiden asiaankuuluvien unionin tieto- ja neuvontapalvelujen tai -verkostojen sekä aloitteiden kanssa;”

    b)

    korvataan 2 kohta seuraavasti:

    ”2.   Euroopan työviranomainen hallinnoi Euroopan koordinointitoimistoa. Euroopan koordinointitoimisto aloittaa säännöllisen vuoropuhelun unionin tason työmarkkinaosapuolten edustajien kanssa.”;

    c)

    korvataan 3 kohta seuraavasti:

    ”3.   Euroopan koordinointitoimisto laatii monivuotiset työohjelmansa kuultuaan 14 artiklassa tarkoitettua koordinointiryhmää ja komissiota.”

    6)

    Korvataan 9 artiklan 2 kohdan b alakohta seuraavasti:

    ”b)

    tekee välitystoimintaan liittyvää yhteistyötä komission, Euroopan työviranomaisen ja jäsenvaltioiden kanssa III luvussa vahvistetuissa puitteissa;”.

    7)

    Korvataan 14 artiklan 1 kohta seuraavasti:

    ”1.   Koordinointiryhmä muodostuu komission, Euroopan koordinointitoimiston ja kansallisten koordinointitoimistojen asianmukaisen tason edustajista.”

    8)

    Korvataan 16 artiklan 6 kohta seuraavasti:

    ”6.   Jäsenvaltiot tutkivat yhdessä komission ja Euroopan koordinointitoimiston kanssa kaikki mahdollisuudet, joilla taattaisiin unionin kansalaisille etusija avoimia työpaikkoja täytettäessä työvoiman kysynnän ja tarjonnan välisen tasapainon saavuttamiseksi unionin alueella. Jäsenvaltiot voivat tätä varten toteuttaa asian kannalta tarpeelliset toimenpiteet.”

    9)

    Korvataan 19 artiklan 1 kohta seuraavasti:

    ”1.   Jäsenvaltioiden on tehtävä toistensa, komission ja Euroopan koordinointitoimiston kanssa yhteistyötä, joka koskee kansallisten järjestelmien ja komission kehittämän eurooppalaisen luokituksen yhteentoimivuutta. Komissio pitää jäsenvaltiot ajan tasalla eurooppalaisen luokituksen kehittymisestä.”

    10)

    Korvataan 29 artikla seuraavasti:

    ”29 artikla

    Liikkuvuusvirtoja ja -suuntauksia koskevien tietojen vaihto

    Komissio ja jäsenvaltiot seuraavat työvoiman liikkuvuusvirtoja ja -suuntauksia unionissa Euroopan työviranomaisen raporttien perusteella hyödyntäen Eurostatin tilastoja ja käytettävissä olevia kansallisia tietoja ja julkaisevat ne.”

    48 artikla

    Kumoaminen

    Kumotaan päätös (EU) 2016/344 päivästä, jona viranomainen tulee toimintakykyiseksi tämän asetuksen 44 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

    Viittauksia kumottuun on pidettävä viittauksina tähän asetukseen.

    49 artikla

    Voimaantulo

    Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

    Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

    Tehty Brysselissä 20 päivänä kesäkuuta 2019.

    Euroopan parlamentin puolesta

    Puhemies

    A. TAJANI

    Neuvoston puolesta

    Puheenjohtaja

    G. CIAMBA


    (1)  EUVL C 440, 6.12.2018, s. 128.

    (2)  EUVL C 461, 21.12.2018, s. 16.

    (3)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 16. huhtikuuta 2019 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 13. kesäkuuta 2019.

    (4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/67/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annetun direktiivin 96/71/EY täytäntöönpanosta sekä hallinnollisesta yhteistyöstä sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmässä annetun asetuksen (EU) N:o 1024/2012 (IMI-asetus) muuttamisesta (EUVL L 159, 28.5.2014, s. 11).

    (5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/54/EU, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, työntekijöiden vapaan liikkuvuuden puitteissa työntekijöille myönnettyjen oikeuksien käyttämistä helpottavista toimenpiteistä (EUVL L 128, 30.4.2014, s. 8).

    (6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 883/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta (EUVL L 166, 30.4.2004, s. 1).

    (7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1724, annettu 2 päivänä lokakuuta 2018, tietoja, menettelyjä sekä neuvonta- ja ongelmanratkaisupalveluja saataville tarjoavan yhteisen digitaalisen palveluväylän perustamisesta ja asetuksen (EU) N:o 1024/2012 muuttamisesta (EUVL L 295, 21.11.2018, s. 1).

    (8)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/589, annettu 13 päivänä huhtikuuta 2016, työnvälityspalvelujen eurooppalaisesta verkostosta (Eures), liikkuvuuspalvelujen tarjoamisesta työntekijöille ja työmarkkinoiden yhdentymisen tiivistämisestä ja asetusten (EU) N:o 492/2011 ja (EU) N:o 1296/2013 muuttamisesta (EUVL L 107, 22.4.2016, s. 1).

    (9)  Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös (EU) 2016/344, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2016, pimeän työn vastaista yhteistyötä edistävän eurooppalaisen foorumin perustamisesta (EUVL L 65, 11.3.2016, s. 12).

    (10)  Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös (EU) 2015/2240, annettu 25 päivänä marraskuuta 2015, eurooppalaisia julkishallintoja, yrityksiä ja kansalaisia palvelevia yhteentoimivuusratkaisuja sekä yhteisiä toteutuspuitteita koskevasta ohjelmasta (ISA2-ohjelma) julkisen sektorin nykyaikaistamisen välineenä (EUVL L 318, 4.12.2015, s. 1).

    (11)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/2102, annettu 26 päivänä lokakuuta 2016, julkisen sektorin elinten verkkosivustojen ja mobiilisovellusten saavutettavuudesta (EUVL L 327, 2.12.2016, s. 1).

    (12)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 492/2011, annettu 5 päivänä huhtikuuta 2011, työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta unionin alueella (EUVL L 141, 27.5.2011, s. 1).

    (13)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).

    (14)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1725, annettu 23 päivänä lokakuuta 2018, luonnollisten henkilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten ja laitosten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta sekä asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja päätöksen N:o 1247/2002/EY kumoamisesta (EUVL L 295, 21.11.2018, s. 39).

    (15)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001, annettu 30 päivänä toukokuuta 2001, Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi (EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43).

    (16)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 883/2013, annettu 11 päivänä syyskuuta 2013, Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999 ja neuvoston asetuksen (Euratom) N:o 1074/1999 kumoamisesta (EUVL L 248, 18.9.2013, s. 1).

    (17)  EYVL L 56, 4.3.1968, s. 1.

    (18)  Komission päätös 2009/17/EY, tehty 19 päivänä joulukuuta 2008, työntekijöiden lähettämistä työhön toiseen jäsenvaltioon käsittelevän asiantuntijakomitean perustamisesta (EUVL L 8, 13.1.2009, s. 26).

    (19)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 96/71/EY, annettu 16 päivänä joulukuuta 1996, palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon (EYVL L 18, 21.1.1997, s. 1).

    (20)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 987/2009, annettu 16 päivänä syyskuuta 2009, sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä (EUVL L 284, 30.10.2009, s. 1).

    (21)  Neuvoston asetus (ETY) N:o 1408/71, annettu 14 päivänä kesäkuuta 1971, sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä (EYVL L 149, 5.7.1971, s. 2).

    (22)  Neuvoston asetus (ETY) N:o 574/72, annettu 21 päivänä maaliskuuta 1972, sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun asetuksen (ETY) N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä (EYVL L 74, 27.3.1972, s. 1).

    (23)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1231/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, asetuksen (EY) N:o 883/2004 ja asetuksen (EY) N:o 987/2009 ulottamisesta koskemaan niitä kolmansien maiden kansalaisia, joita nämä asetukset eivät yksinomaan heidän kansalaisuutensa vuoksi vielä koske (EUVL L 344, 29.12.2010, s. 1).

    (24)  Neuvoston asetus (EY) N:o 859/2003, annettu 14 päivänä toukokuuta 2003, asetuksen (ETY) N:o 1408/71 ja asetuksen (ETY) N:o 574/72 muuttamisesta soveltamisalan laajentamiseksi koskemaan kolmansien maiden kansalaisia, joita kyseiset säännökset eivät jo koske yksinomaan heidän kansalaisuutensa vuoksi (EUVL L 124, 20.5.2003, s. 1).

    (25)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 561/2006, annettu 15 päivänä maaliskuuta 2006, tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 3821/85 ja (EY) N:o 2135/98 muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3820/85 kumoamisesta (EUVL L 102, 11.4.2006, s. 1).

    (26)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/22/EY, annettu 15 päivänä maaliskuuta 2006, tieliikenteen sosiaalilainsäädännöstä annettujen neuvoston asetusten (ETY) N:o 3820/85 ja (ETY) N:o 3821/85 täytäntöönpanoa koskevista vähimmäisedellytyksistä ja neuvoston direktiivin 88/599/ETY kumoamisesta (EUVL L 102, 11.4.2006, s. 35).

    (27)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1071/2009, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, maantieliikenteen harjoittajan ammatin harjoittamisen edellytyksiä koskevista yhteisistä säännöistä ja neuvoston direktiivin 96/26/EY kumoamisesta (EUVL L 300, 14.11.2009, s. 51).

    (28)  Komission delegoitu asetus (EU) N:o 1271/2013, annettu 30 päivänä syyskuuta 2013, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 208 artiklassa tarkoitettuja elimiä koskevasta varainhoidon puiteasetuksesta (EUVL L 328, 7.12.2013, s. 42).

    (29)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) 2018/1046, annettu 18 päivänä heinäkuuta 2018, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä, asetusten (EU) N:o 1296/2013, (EU) N:o 1301/2013, (EU) N:o 1303/2013, (EU) N:o 1304/2013, (EU) N:o 1309/2013, (EU) N:o 1316/2013, (EU) N:o 223/2014, (EU) N:o 283/2014 ja päätöksen N:o 541/2014/EU muuttamisesta sekä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 kumoamisesta (EUVL L 193, 30.7.2018, s. 1).

    (30)  Asetus N:o 1, annettu 15 päivänä huhtikuuta 1958, Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä (EYVL 17, 6.10.1958, s. 385).

    (31)  Neuvoston asetus (Euratom, EY) N:o 2185/96, annettu 11 päivänä marraskuuta 1996, komission paikan päällä suorittamista tarkastuksista ja todentamisista Euroopan yhteisöjen taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten ja muiden väärinkäytösten estämiseksi (EYVL L 292, 15.11.1996, s. 2).

    (32)  Komission päätös (EU, Euratom) 2015/443, annettu 13 päivänä maaliskuuta 2015, turvallisuudesta komissiossa (EUVL L 72, 17.3.2015, s. 41).

    (33)  Komission päätös (EU, Euratom) 2015/444, annettu 13 päivänä maaliskuuta 2015, EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamista koskevista säännöistä (EUVL L 72, 17.3.2015, s. 53).


    LIITE

    16 ARTIKLAN 2 KOHDAN MUKAISESTI PERUSTETUN FOORUMIN TEHTÄVÄT

    Tukeakseen työviranomaisen tavoitteita pimeän työn torjumisen alalla foorumin on erityisesti pyrittävä

    1)

    lisäämään tietoutta pimeästä työstä, myös sen syistä, alueellisista eroista ja rajatylittävistä näkökohdista, yhteisten määritelmien ja käsitteiden ja näyttöön perustuvien mittausvälineiden avulla sekä vertailuanalyyseja edistämällä; parantamaan ymmärrystä eri järjestelmistä ja käytännöistä puolin ja toisin pimeän työn torjumiseksi ja analysoimaan politiikkatoimenpiteiden, muun muassa ehkäisevien toimenpiteiden ja seuraamusten, vaikuttavuutta;

    2)

    edistämään ja arvioimaan jäsenvaltioiden välisen ja tapauksen mukaan kolmansien maiden kanssa tehtävän yhteistyön eri muotoja, kuten henkilöstövaihtoa, tietokantojen käyttöä, yhteisiä toimia ja yhteistä koulutusta, sekä perustamaan hallinnollista yhteistyötä varten tietojenvaihtojärjestelmän käyttäen pimeää työtä koskevaa erityismoduulia IMI-järjestelmässä;

    3)

    ottamaan käyttöön esimerkiksi tietopankin tai muita vastaavia välineitä tietojen ja kokemusten tehokasta jakamista varten, kehittämään valvontaa koskevia suuntaviivoja, hyvän käytännön oppaita ja yhteisiä tarkastusperiaatteita pimeän työn torjumiseksi sekä toteuttamaan yhteisiä toimia, kuten Euroopan laajuisia kampanjoita; arvioimaan tällaisista välineistä saatuja kokemuksia;

    4)

    kehittämään vertaisoppimisohjelmia hyvien toimintatapojen määrittämiseksi kaikilla pimeän työn torjunnan kannalta merkityksellisillä aloilla ja järjestämään vertaisarviointeja pimeän työn torjunnassa saavutetun edistyksen seuraamiseksi vertaisarviointeihin osallistuvissa jäsenvaltioissa;

    5)

    vaihtamaan kansallisten viranomaisten kokemuksia pimeän työn torjuntaan soveltuvan unionin oikeuden soveltamisesta.


    Top