14.6.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 150/141

(1)

Unionin jätehuoltoa olisi parannettava ympäristön suojelemiseksi ja säilyttämiseksi sekä sen laadun parantamiseksi, ihmisten terveyden suojelemiseksi, luonnonvarojen harkitun, tehokkaan ja järkevän käytön varmistamiseksi, kiertotalouden periaatteiden edistämiseksi, uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämiseksi, energiatehokkuuden parantamiseksi, unionin tuontiresurssiriippuvuuden vähentämiseksi, uusien taloudellisten mahdollisuuksien luomiseksi ja pitkän aikavälin kilpailukyvyn edistämiseksi. Resurssien tehokkaampi käyttö tuottaisi myös tuntuvia nettosäästöjä unionin yrityksille, viranomaisille ja kuluttajille, samalla kun vähennettäisiin vuosittaisia kasvihuonekaasujen kokonaispäästöjä.

(2)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 94/62/EY (4) säädettyjä pakkausten ja pakkausjätteen hyödyntämistä ja kierrätystä koskevia tavoitteita olisi muutettava lisäämällä pakkausjätteen kierrätystä, jotta ne ilmentävät paremmin unionin halua siirtyä kiertotalouteen.

(3)

Lisäksi unionin jätelainsäädännön yhdenmukaistamiseksi direktiivin 94/62/EY määritelmät olisi tarvittaessa yhdenmukaistettava jätteisiin yleisesti sovellettavan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98/EY (5) määritelmien kanssa.

(4)

Jätteen syntymisen ehkäiseminen on tehokkain tapa parantaa resurssitehokkuutta ja vähentää jätteiden ympäristövaikutuksia. Näin ollen on tärkeää, että jäsenvaltiot toteuttavat asianmukaisia toimenpiteitä, joilla kannustetaan lisäämään markkinoille saatettavien uudelleenkäytettävien pakkausten osuutta ja pakkausten uudelleenkäyttöä. Tällaisiin toimenpiteisiin voi kuulua panttijärjestelmien ja muiden kannustimien käyttö, kuten määrällisten tavoitteiden asettaminen, uudelleenkäytön huomioon ottaminen kierrätystavoitteiden saavuttamisessa ja eriytettyjen rahoitusosuuksien periminen uudelleenkäytettävistä pakkauksista pakkauksia koskevien laajennettua tuottajan vastuuta koskevien järjestelmien mukaisesti. Jäsenvaltioiden olisi toteutettava toimenpiteitä, joilla kannustetaan uudelleenkäytettävien pakkausten käyttöön ja vähennetään sellaisten pakkausten kulutusta, jotka eivät ole kierrätettävissä, sekä tarpeettomia pakkauksia.

(5)

Koska uudelleenkäytön avulla vältetään saattamasta markkinoille uusia pakkauksia ja lisäämästä syntyvän pakkausjätteen määrää, ensimmäistä kertaa markkinoille saatetut uudelleenkäytettävät kuluttajapakkaukset ja uudelleenkäyttöä varten korjatut puupakkaukset olisi otettava huomioon kutakin pakkauslajia koskevien kierrätystavoitteiden saavuttamisessa.

(6)

Jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön riittäviä kannustimia, myös taloudellisia ohjauskeinoja ja muita toimenpiteitä, joilla edistetään jätehierarkian soveltamista. Tällaisissa toimenpiteissä olisi pyrittävä minimoimaan pakkausten ja pakkausjätteen ympäristövaikutukset elinkaarinäkökulmasta katsottuna ottaen tarvittaessa huomioon biopohjaisten materiaalien ja useaan kertaan kierrätettävissä olevien materiaalien käytön hyödyt. Toimenpiteillä, joilla lisätään yleistä tietoisuutta kierrätysmateriaalista valmistettujen pakkausten hyödyistä, voidaan edesauttaa pakkausjätteen kierrätyssektorin kasvua. Kun kertakäyttöpakkaus on välttämätön elintarvikehygienian ja kuluttajien terveyden ja turvallisuuden takaamiseksi, jäsenvaltioiden olisi toteutettava toimenpiteitä, joilla varmistetaan tällaisten pakkausten kierrätys.

(7)

Kestävän biotalouden edistäminen voi vähentää unionin riippuvuutta tuontiraaka-aineista. Biopohjaiset kierrätettävät pakkaukset ja kompostoitavat biohajoavat pakkaukset voisivat tarjota tilaisuuden edistää uusiutuvien raaka-aineiden käyttöä pakkausten valmistuksessa, kun niistä on osoitettu olevan hyötyä elinkaarinäkökulmasta katsottuna.

(8)

Roskilla on niin kaupungeissa, maalla, joissa ja merissä kuin muuallakin suoria ja epäsuoria haitallisia vaikutuksia ympäristöön, ihmisten hyvinvointiin ja talouteen, ja roskien keruun kustannukset ovat tarpeeton taloudellinen taakka yhteiskunnalle. Moniin rannoilta yleisimmin löytyviin esineisiin sisältyy pakkausjätettä, ja niillä on pitkäkestoisia ympäristövaikutuksia vaikuttaen samalla matkailuun ja ihmisten mahdollisuuksiin nauttia näistä luonnonalueista. Lisäksi pakkausjätteen meriympäristöön päätyminen on jätehierarkian ensisijaisuusjärjestyksen vastaista, etenkin koska siinä jäävät pois uudelleenkäyttö, kierrätys ja muu hyödyntäminen.

(9)

Direktiivissä 94/62/EY säädettyjen pakkausjätteen kierrätystä koskevien tavoitteiden tiukentamisesta entisestään saataisiin selkeitä ympäristöön liittyviä, taloudellisia ja sosiaalisia hyötyjä. Olisi varmistettava, että taloudellisesti arvokkaat jätemateriaalit hyödynnetään vaiheittain ja tehokkaasti asianmukaisen jätehuollon avulla ja direktiivissä 2008/98/EY säädetyn jätehierarkian mukaisesti ja että ne kanavoidaan takaisin Euroopan talouteen, edistäen siten komission 4 päivänä marraskuuta 2008 antaman tiedonannon ”Raaka-aineita koskeva aloite: työllisyyden ja kasvun kannalta kriittisten tarpeiden täyttäminen” täytäntöönpanoa ja kiertotalouden muodostumista.

(10)

Useat jäsenvaltiot eivät ole vielä täysin kehittäneet tarvittavaa jätehuoltoinfrastruktuuria. Tästä syystä on olennaisen tärkeää asettaa selkeät pitkän aikavälin toimintapoliittiset tavoitteet sen välttämiseksi, että kierrätettävissä olevat materiaalit jäävät alemmille tasoille jätehierarkiassa.

(11)

Tässä direktiivissä vahvistetaan unionin jätehuollon pitkän aikavälin tavoitteet ja annetaan talouden toimijoille ja jäsenvaltioille selkeää ohjausta kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavia investointeja varten. Jäsenvaltioiden olisi kehittäessään kansallisia jätehuoltosuunnitelmiaan ja suunnitellessaan investointeja jätehuoltoinfrastruktuuriin hyödynnettävä asianmukaisesti investointeja, myös unionin rahastojen kautta, asettamalla etusijalle jätteen syntymisen ehkäisemisen, mukaan lukien uudelleenkäyttö, ja kierrätyksen jätehierarkian mukaisesti.

(12)

Direktiivissä 2008/98/EY ja neuvoston direktiivissä 1999/31/EY (6) säädettyjen kierrätystavoitteiden ja kaatopaikalle sijoittamista koskevien rajoitusten yhdistelmän johdosta tavoitteiden asettaminen pakkausjätteen hyödyntämiselle ja enimmäistavoitteiden asettaminen pakkausjätteen kierrätykselle ei ole enää tarpeen.

(13)

Rautametalleille ja alumiinille olisi asetettava erilliset kierrätystavoitteet merkittävien taloudellisten ja ympäristöhyötyjen saavuttamiseksi, sillä alumiinin lisääntynyt kierrätys johtaisi merkittäviin energiansäästöihin ja hiilidioksidipäästövähennyksiin. Nykyinen metallipakkauksia koskeva kierrätystavoite olisi siksi jaettava näitä kahta jätetyyppiä koskeviksi erillisiksi tavoitteiksi.

(14)

Vuoteen 2030 mennessä saavutettavia pakkausjätteen kierrätystavoitteita olisi tarkasteltava niiden pitämiseksi voimassa tai tarvittaessa tiukentamiseksi. Kyseisessä uudelleentarkastelussa olisi kiinnitettävä huomiota myös eri pakkausjätevirtoihin, kuten kotitalouksien, kaupan ja teollisuuden pakkausjätteeseen, sekä yhdistelmämateriaalipakkauksista syntyvään jätteeseen.

(15)

Kierrätystavoitteet olisi laskettava kierrätykseen tulevan pakkausjätteen painon mukaan. Kierrätetyksi luetun pakkausjätteen punnitsemisen olisi yleensä tapahduttava siinä vaiheessa, kun pakkausjäte tulee kierrätykseen. Hallinnollisen taakan vähentämiseksi jäsenvaltioiden olisi kuitenkin voitava tiukkoja ehtoja soveltaen ja yleissäännöstä poiketen määrittää kierrätetyn pakkausjätteen paino punnitsemalla mahdollisen lajittelun tulos. Materiaalin hävikkiä, joka tapahtuu ennen kuin jäte tulee kierrätykseen, esimerkiksi lajittelun tai muun valmistelutoimen tuloksena, ei pitäisi sisällyttää kierrätetyksi ilmoitetun jätteen määrään. Kyseinen hävikki voidaan määrittää sähköisten rekisterien, teknisten eritelmien, eri jätevirtojen keskimääräisten hävikkiasteiden laskemista koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen tai muiden vastaavien toimenpiteiden perusteella. Jäsenvaltioiden olisi raportoitava tällaisista toimenpiteistä laaduntarkastusraporteissa, jotka on liitettävä tietoihin, jotka ne toimittavat komissiolle jätteen kierrätyksestä. Keskimääräiset hävikkiasteet olisi määritettävä mieluiten yksittäisten lajittelulaitosten tasolla, ja ne olisi ilmoitettava erilaisten tärkeimpien jätelajien, jätteen eri lähteiden (kuten kotitaloudet tai kauppa) eri keräysjärjestelmien ja erilaisten lajitteluprosessien mukaan. Keskimääräisiä hävikkiasteita olisi käytettävä ainoastaan tapauksissa, joissa muuta luotettavaa tietoa ei ole saatavilla, erityisesti jätteen siirron ja viennin yhteydessä. Kierrätetyksi ilmoitetun jätteen painosta ei pitäisi vähentää materiaalien tai aineiden painohävikkiä, joka aiheutuu kierrätystoimeen, jonka aikana pakkausjäte tosiasiallisesti uudelleenkäsitellään tuotteiksi, materiaaleiksi tai aineiksi, sisältyvistä mekaanisista tai kemiallisista muuntamisprosesseista.

(16)

Kun pakkausjätemateriaalit lakkaavat olemasta jätettä ennen tosiasiallista uudelleenkäsittelyä toteutetun valmistelutoimen tuloksena, tällaiset materiaalit voidaan lukea kierrätetyiksi edellyttäen, että ne on tarkoitus uudelleenkäsitellä tuotteiksi, materiaaleiksi tai aineiksi joko niiden alkuperäiseen tai muuhun tarkoitukseen. Materiaaleja, joita ei enää luokitella jätteeksi ja joita on määrä käyttää polttoaineina tai muutoin energian tuottamiseksi, maantäyttöön tai jotka loppukäsitellään taikka joita on määrä käyttää muihin toimiin, jotka eivät ole kierrätystä ja joilla on sama tarkoitus kuin jätteen hyödyntämisellä, ei olisi otettava huomioon kierrätystavoitteiden saavuttamisessa.

(17)

Kun kierrätysasteen laskentaa sovelletaan biohajoavan pakkausjätteen aerobiseen tai anaerobiseen käsittelyyn, aerobiseen tai anaerobiseen käsittelyyn tulevan jätteen määrä voidaan lukea kierrätetyksi edellyttäen, että tällaisen käsittelyn tulosta käytetään kierrätettynä tuotteena, materiaalina tai aineena. Tällaisen käsittelyn tuloksena saadaan useimmiten kompostia tai mädätettä, mutta myös muunlainen tuotos voidaan ottaa huomioon edellyttäen, että se sisältää vastaavan määrän kierrätettyä sisältöä suhteessa käsitellyn biohajoavan pakkausjätteen määrään. Muissa tapauksissa biohajoavan pakkausjätteen uudelleenkäsittelyä materiaaleiksi, joita on määrä käyttää polttoaineina tai muutoin energian tuottamiseksi, jotka loppukäsitellään tai joita on määrä käyttää muihin toimiin, jotka eivät ole kierrätystä ja joilla on sama tarkoitus kuin jätteen hyödyntämisellä, ei kierrätyksen määritelmän mukaisesti olisi otettava huomioon kierrätystavoitteiden saavuttamisessa.

(18)

Kun pakkausjätettä viedään unionista kierrätystä varten, jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä tehokkaasti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1013/2006 (7) 50 artiklan 4 c kohdassa säädettyjä tarkastusvaltuuksia ja vaadittava toimittamaan asiakirjatodisteita sen selvittämiseksi, onko jätteen siirto tarkoitettu sellaisia hyödyntämistoimia varten, jotka ovat mainitun asetuksen 49 artiklan mukaisia, ja jätehuolto tapahtuu näin ollen ympäristön kannalta hyväksyttävällä tavalla laitoksessa, joka toimii ihmisten terveyttä ja ympäristönsuojelua koskevien sellaisten normien mukaisesti, jotka pääpiirteittäin vastaavat unionin lainsäädännössä vahvistettuja normeja. Kyseistä tehtävää hoitaessaan jäsenvaltiot voisivat tehdä yhteistyötä muiden asiaankuuluvien toimijoiden, kuten vastaanottomaan toimivaltaisten viranomaisten, riippumattomien ulkopuolisten tarkastuslaitosten tai laajennettua tuottajan vastuuta koskevien järjestelmien mukaisesti perustettujen laajennettua tuottajan vastuuta koskevia velvoitteita tuotteiden tuottajien puolesta täytäntöönpanevien organisaatioiden kanssa, jotka voisivat tehdä kolmansien maiden laitoksissa fyysisiä tai muita tarkastuksia. Jäsenvaltioiden olisi tavoitteiden saavuttamista koskeviin tietoihin liitettävässä laaduntarkastusraportissa raportoitava toimenpiteistä, joilla pannaan täytäntöön velvoite varmistaa, että unionista viety jäte käsitellään sellaisissa olosuhteissa, jotka pääpiirteittäin vastaavat asiaa koskevassa unionin ympäristölainsäädännössä vaadittuja olosuhteita.

(19)

Tämän direktiivin paremman, nopeamman ja yhdenmukaisemman täytäntöönpanon varmistamiseksi sekä mahdollisten täytäntöönpanon heikkouksien ennakoimiseksi olisi otettava käyttöön varhaisvaroituskertomuksia koskeva järjestelmä, jonka avulla voidaan havaita puutteet ja toteuttaa toimia ennen kuin tavoitteiden saavuttamisen määräajat umpeutuvat.

(20)

Koska käytettävien pakkausten määrä ja tyyppi ovat yleensä riippuvaisia pikemminkin tuottajan kuin kuluttajan tekemistä valinnoista, laajennettua tuottajan vastuuta koskevia järjestelmiä olisi otettava käyttöön. Tehokkailla laajennettua tuottajan vastuuta koskevilla järjestelmillä voi olla myönteisiä ympäristövaikutuksia, sillä niiden ansiosta pakkausjätettä syntyy vähemmän ja sen erilliskeräys ja kierrätys tehostuvat. Vaikka useimmissa jäsenvaltioissa on jo pakkauksiin sovellettavia laajennettua tuottajan vastuuta koskevia järjestelmiä, niiden toteuttamistavoissa, toimivuudessa ja tuottajien vastuun laajuudessa on suuria eroja. Direktiivissä 2008/98/EY vahvistettuja laajennettua tuottajan vastuuta koskevia sääntöjä olisi näin ollen sovellettava pakkausten tuottajia koskeviin laajennettua tuottajan vastuuta koskeviin järjestelmiin.

(21)

Jotta voidaan tehostaa pakkausjätteen syntymisen ehkäisemistä, vähentää sen ympäristövaikutuksia ja edistää laadukkaiden materiaalien kierrätystä sekä samalla varmistaa sisämarkkinoiden toiminta, välttää kaupan esteet ja välttää kilpailun vääristyminen ja rajoittuminen unionissa, direktiivin 94/62/EY ja sen liitteen II olennaisia vaatimuksia olisi tarkasteltava uudelleen ja tarvittaessa muutettava, jotta voidaan tiukentaa vaatimuksia uudelleenkäytettäväksi suunnittelun ja pakkausten laadukkaan kierrätyksen parantamiseksi.

(22)

Jäsenvaltioiden toimittamat tiedot ovat välttämättömiä, jotta komissio voi arvioida unionin jätelainsäädännön noudattamista jäsenvaltioissa. Tietojen laatua, luotettavuutta ja vertailukelpoisuutta olisi parannettava ottamalla käyttöön yksi vastaanottopiste kaikelle jätetiedolle, poistamalla tarpeettomat raportointivaatimukset, vertailemalla kansallisia raportointimenetelmiä sekä ottamalla käyttöön tietojen laaduntarkastusraportti.

(23)

Jäsenvaltioiden joka kolmas vuosi laatimat täytäntöönpanokertomukset eivät ole osoittautuneet tehokkaaksi välineeksi säännösten noudattamisen todentamisessa tai asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamisessa, vaan ne aiheuttavat tarpeettoman hallinnollisen taakan. Näin ollen on aiheellista kumota säännökset, jotka velvoittavat jäsenvaltiot laatimaan tällaisia kertomuksia. Sääntöjen noudattamisen valvonnan olisi sen sijaan perustuttava yksinomaan tietoihin, joita jäsenvaltiot toimittavat vuosittain komissiolle.

(24)

Jätehuoltoa koskevien tietojen raportoinnin luotettavuus on erittäin tärkeää tehokkaan täytäntöönpanon kannalta ja jäsenvaltioiden tietojen vertailukelpoisuuden varmistamiseksi. Tästä syystä jäsenvaltioiden olisi direktiivissä 94/62/EY, sellaisena kuin se on muutettuna tällä direktiivillä, vahvistettujen tavoitteiden saavuttamisesta raportoidessaan käytettävä uusimpia komission kehittämiä sääntöjä ja niiden kunkin tämän direktiivin täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten toimivaltaisten viranomaisten kehittämiä menetelmiä.

(25)

Komissiolle olisi direktiivin 94/62/EY täydentämiseksi tai muuttamiseksi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat kyseisen direktiivin 11 artiklan 3 kohtaa, 19 artiklan 2 kohtaa ja 20 artiklaa, sellaisina kuin ne ovat muutettuina tällä direktiivillä. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (8) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(26)

Jotta voidaan varmistaa direktiivin 94/62/EY yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa sen 5 artiklan 4 kohdan, 6 a artiklan 9 kohdan, 12 artiklan 3 d kohdan ja 19 artiklan 1 kohdan osalta, sellaisina kuin ne ovat muutettuina tällä direktiivillä. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (9) mukaisesti.

(27)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita, joita ovat yhtäältä pakkauksista ja pakkausjätteestä ympäristölle aiheutuvien vaikutusten estäminen tai tällaisten vaikutusten vähentäminen ja sen myötä korkeatasoinen ympäristönsuojelu sekä toisaalta sisämarkkinoiden toiminnan varmistaminen ja kaupan esteiden sekä kilpailun vääristymien ja rajoitusten välttäminen unionissa, vaan ne voidaan toimenpiteiden laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(28)

Direktiivi 94/62/EY olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti.

(29)

Säädösten uudelleenlaatimistekniikan järjestelmällisestä käytöstä 28 päivänä marraskuuta 2001 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (10) mukaan uudelleenlaatimistekniikka on sopiva tapa varmistaa unionin lainsäädännön luettavuus pysyvästi ja kattavasti, koska sen käytöllä vältytään tuottamasta runsain määrin yksittäisiä muutossäädöksiä, jotka usein tekevät säädöksistä vaikeaselkoista. Paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa kolme toimielintä vahvistivat lisäksi sitoutumisensa siihen, että voimassa olevaa lainsäädäntöä muutettaessa lainsäädäntötekniikkana käytetään useammin uudelleenlaadintaa. Koska direktiiviä 94/62/EY on muutettu jo kuusi kertaa, se olisi aiheellista uudelleenlaatia lähitulevaisuudessa.

(30)

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman (11) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joissa selitetään direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna,

1)

Korvataan 1 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Tätä varten tässä direktiivissä säädetään toimenpiteistä, joiden ensisijaisena tarkoituksena on pakkausjätteen syntymisen ehkäiseminen ja muina perusperiaatteina pakkausten uudelleenkäyttö, kierrätys ja pakkausjätteen muunlainen hyödyntäminen sekä näin ollen tällaisen jätteen loppukäsittelyn vähentäminen, jotta voidaan edistää siirtymistä kiertotalouteen.”

2)

Muutetaan 3 artikla seuraavasti:

3)

Muutetaan 4 artikla seuraavasti:

4)

Korvataan 5 artikla seuraavasti:

”5 artikla

Uudelleenkäyttö

1.   Jäsenvaltioiden on direktiivin 2008/98/EY 4 artiklassa säädetyn jätehierarkian mukaisesti toteutettava toimenpiteitä, joilla kannustetaan lisäämään markkinoille saatettavien uudelleenkäytettävien pakkausten osuutta sekä järjestelmiä, jotka mahdollistavat pakkausten uudelleenkäytön ympäristön kannalta kestävällä tavalla ja perussopimuksen mukaisesti vaarantamatta elintarvikehygieniaa tai kuluttajien turvallisuutta. Tällaisia toimenpiteitä voivat olla muun muassa:

2.   Jäsenvaltio voi päättää saavuttaa 6 artiklan 1 kohdan f–i alakohdassa tarkoitettujen tavoitteiden mukautetun tason tiettynä vuonna ottamalla huomioon sellaisten ensimmäistä kertaa markkinoille saatettujen uudelleenkäytettävien kuluttajapakkausten keskimääräisen osuuden edeltävien kolmen vuoden aikana, jotka on käytetty uudelleen osana pakkausten uudelleenkäyttöjärjestelmää.

Mukautettu taso on laskettava vähentämällä

Kutakin mukautettua tavoitetasoa laskettaessa on otettava huomioon enintään viisi prosenttiyksikköä kyseisestä osuudesta.

3.   Jäsenvaltio voi 6 artiklan 1 kohdan f alakohdassa, g alakohdan ii alakohdassa, h alakohdassa ja i alakohdan ii alakohdassa säädettyjä tavoitteita laskettaessa ottaa huomioon uudelleenkäyttöä varten korjattujen puupakkausten määrät.

4.   Varmistaakseen yhdenmukaiset edellytykset tämän artiklan 2 ja 3 kohdan soveltamiselle komissio antaa viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2019 täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan tietojen laskentaa, todentamista ja toimittamista koskevat säännöt sekä tavoitteiden tämän artiklan 3 kohdan mukaista laskentaa koskevat säännöt. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 21 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

5.   Komissio tarkastelee viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2024 jäsenvaltioiden 12 artiklan ja liitteen III mukaisesti toimittamia, uudelleenkäytettäviä pakkauksia koskevia tietoja selvittääkseen, voidaanko pakkausten uudelleenkäytölle asettaa määrällisiä tavoitteita, laskentasäännöt mukaan lukien, ja tarvitaanko pakkausten uudelleenkäytön edistämiseksi lisätoimenpiteitä. Tätä varten komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, johon liitetään tarvittaessa lainsäädäntöehdotus.”

5)

Muutetaan 6 artikla seuraavasti:

6)

Lisätään artikla seuraavasti:

”6 a artikla

Tavoitteiden saavuttamista koskevat laskentasäännöt

1.   Sen laskemiseksi, onko 6 artiklan 1 kohdan f–i alakohdassa säädetyt tavoitteet saavutettu:

2.   Edellä olevan 1 kohdan a alakohdan soveltamiseksi kierrätettävä pakkausjäte punnitaan, kun jäte tulee kierrätykseen.

Ensimmäisestä alakohdasta poiketen kierrätetyn pakkausjätteen paino voidaan punnita mahdollisen lajittelutoiminnan tuotoksena edellyttäen, että:

3.   Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön tehokas pakkausjätteen laadunvalvonta- ja jäljittämisjärjestelmä, jotta voidaan varmistaa, että tämän artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja tämän artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät. Jotta voidaan varmistaa kierrätetystä pakkausjätteestä kerättyjen tietojen luotettavuus ja oikeellisuus, järjestelmä voi koostua direktiivin 2008/98/EY 35 artiklan 4 kohdan mukaisesti perustetuista sähköisistä rekistereistä, lajitellun jätteen laatuvaatimuksia koskevista teknisistä eritelmistä tai lajitellun jätteen keskimääräisistä hävikkiasteista eri jätelajien ja jätehuoltokäytäntöjen osalta. Keskimääräisiä hävikkiasteita saadaan käyttää ainoastaan tapauksissa, joissa luotettavia tietoja ei voida saada muulla tavalla, ja ne on laskettava direktiivin 2008/98/EY 11 a artiklan 10 kohdan nojalla annetussa delegoidussa säädöksessä vahvistettujen laskentasääntöjen mukaisesti.

4.   Sen laskemiseksi, onko 6 artiklan 1 kohdan f–i alakohdassa säädetyt tavoitteet saavutettu, aerobiseen tai anaerobiseen käsittelyyn tulevan biohajoavan pakkausjätteen määrä voidaan lukea kierrätetyksi silloin, kun kyseisen käsittelyn tuloksena saadaan kierrätettynä tuotteena, materiaalina tai aineena käytettävää kompostia, mädätettä tai muuta tuotosta, joka sisältää vastaavan määrän kierrätettyä sisältöä suhteessa käsittelyyn toimitetun jätteen määrään. Jos tuotos käytetään maahan, jäsenvaltiot saavat lukea sen kierrätetyksi ainoastaan, jos käytöstä on hyötyä maatalouden kannalta tai siitä saadaan ekologista hyötyä.

5.   Sellaisten pakkausjätemateriaalien määrä, jotka ovat lakanneet olemasta jätettä ennen uudelleenkäsittelyä toteutetun valmistelutoimen tuloksena, voidaan lukea kierrätetyksi edellyttäen, että tällaiset materiaalit on tarkoitettu uudelleenkäsiteltäviksi alkuperäisiin tai muihin tarkoituksiin käytettäviksi tuotteiksi, materiaaleiksi tai aineiksi. Materiaaleja, joita ei enää luokitella jätteeksi ja joita on määrä käyttää polttoaineina tai muutoin energian tuottamiseksi taikka polttaa, käyttää maantäyttöön tai sijoittaa kaatopaikalle, ei saa ottaa huomioon kierrätystavoitteiden saavuttamisessa.

6.   Sen laskemiseksi, onko 6 artiklan 1 kohdan f–i alakohdassa säädetyt tavoitteet saavutettu, jäsenvaltiot voivat ottaa huomioon jätteenpolton jälkeen erotettujen metallien kierrätyksen, sen mukaan, mikä on pakkausjätteen osuus poltetusta jätteestä, mikäli kierrätetyt metallit täyttävät tietyt direktiivin 2008/98/EY 11 a artiklan 9 kohdan nojalla annetussa täytäntöönpanosäädöksessä vahvistetut laatuvaatimukset.

7.   Pakkausjätteen, joka on toimitettu toiseen jäsenvaltioon kierrätettäväksi kyseisessä toisessa jäsenvaltiossa, voi ottaa huomioon 6 artiklan 1 kohdan f–i alakohdassa säädettyjen tavoitteiden saavuttamisessa ainoastaan se jäsenvaltio, jossa kyseinen pakkausjäte kerättiin.

8.   Unionista viedyn pakkausjätteen voi ottaa huomioon tämän direktiivin 6 artiklan 1 kohdassa säädettyjen tavoitteiden saavuttamisessa se jäsenvaltio, jossa pakkausjäte kerättiin, ainoastaan, jos tämän artiklan 3 kohdan vaatimukset täyttyvät ja jos viejä voi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1013/2006 (*1) mukaisesti osoittaa, että jätteen siirto on kyseisen asetuksen vaatimusten mukaista ja että pakkausjätteen käsittely unionin ulkopuolella tapahtui olosuhteissa, jotka suurelta osin vastaavat asiaa koskevassa unionin ympäristölainsäädännössä asetettuja edellytyksiä.

9.   Varmistaakseen yhdenmukaiset edellytykset tämän artiklan 1–5 kohdan soveltamiselle komissio antaa viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2019 täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan tietojen laskentaa, todentamista ja toimittamista koskevat säännöt erityisesti syntyneen pakkausjätteen painon osalta. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 21 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

(*1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1013/2006, annettu 14 päivänä kesäkuuta 2006, jätteiden siirrosta (EUVL L 190, 12.7.2006, s. 1).”"

7)

Lisätään artikla seuraavasti:

”6 b artikla

Varhaisvaroituskertomus

1.   Komissio laatii yhteistyössä Euroopan ympäristökeskuksen kanssa kertomuksia 6 artiklan 1 kohdan f–i alakohdassa säädettyjen tavoitteiden saavuttamisessa tapahtuneesta edistymisestä viimeistään kolme vuotta ennen kutakin niissä säädettyä määräaikaa.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin kertomuksiin sisältyy

8)

Korvataan 7 artikla seuraavasti:

”7 artikla

Palautus-, keräys- ja hyödyntämisjärjestelmät

1.   Tässä direktiivissä säädettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sellaisten järjestelmien käyttöön ottamiseksi, joilla varmistetaan:

Asianomaisten alojen talouden toimijoiden ja toimivaltaisten viranomaisten on voitava osallistua kyseisiin järjestelmiin. Järjestelmiä on sovellettava syrjimättömin ehdoin myös tuontituotteisiin, myös järjestelmiin pääsyä koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen ja pääsystä mahdollisesti perittävien maksujen osalta, ja ne on suunniteltava siten, että vältetään kaupan esteet tai kilpailun vääristyminen perussopimuksen mukaisesti.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2024 on perustettu direktiivin 2008/98/EY 8 ja 8 a artiklan mukaisesti laajennettua tuottajan vastuuta koskevia järjestelmiä kaikkia pakkauksia varten.

3.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden on oltava osa kaikkia pakkauksia ja pakkausjätettä koskevaa politiikkaa, ja niissä on otettava huomioon erityisesti ympäristön ja kuluttajien terveyden, turvallisuuden ja hygienian suojelua, pakattujen tuotteiden ja käytettyjen materiaalien laadun, aitouden ja teknisten ominaisuuksien varmistamista sekä teollisoikeuksien ja kaupallisten oikeuksien suojaa koskevat vaatimukset.

4.   Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä pakkausjätteen laadukkaan kierrätyksen edistämiseksi ja tarvittavien laatuvaatimusten täyttämiseksi asiaankuuluvilla kierrätyksen aloilla. Tätä varten direktiivin 2008/98/EY 11 artiklan 1 kohtaa on sovellettava pakkausjätteeseen, yhdistelmämateriaalipakkauksista syntyvä jäte mukaan lukien.”

9)

Lisätään 9 artiklaan kohta seuraavasti:

”5.   Komissio tarkastelee viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2020 mahdollisuuksia vahvistaa perusvaatimuksia muun muassa uudelleenkäytettäväksi suunnittelun parantamiseksi ja laadukkaan kierrätyksen edistämiseksi sekä vaatimusten täytäntöönpanon tehostamiseksi. Tätä varten komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, johon liitetään tarvittaessa lainsäädäntöehdotus.”

10)

Korvataan 11 artiklan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Siirretään komissiolle valta antaa 21 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä direktiiviä määrittämällä edellytykset, joiden täyttyessä tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja pitoisuustasoja ei sovelleta kierrätettyihin materiaaleihin eikä suljetussa ja valvotussa ketjussa tapahtuviin tuotekiertoihin, sekä määritetään pakkauslajit, jotka on vapautettu tämän artiklan 1 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa säädetystä vaatimuksesta.”

11)

Muutetaan 12 artikla seuraavasti:

12)

Kumotaan 17 artikla.

13)

Korvataan 19 artikla seuraavasti:

”19 artikla

Mukauttaminen tieteen ja tekniikan kehitykseen

1.   Komissio antaa tarvittavat täytäntöönpanosäädökset 8 artiklan 2 kohdassa ja 10 artiklan toisen kohdan kuudennessa luetelmakohdassa tarkoitetun tunnistamisjärjestelmän mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan kehitykseen. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 21 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2.   Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 21 a artiklan mukaisesti liitteessä I lueteltujen pakkauksien määrittelyä koskevien kuvaavien esimerkkien muuttamiseksi.”

14)

Korvataan 20 artikla seuraavasti:

”20 artikla

Erityistoimenpiteet

Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 21 a artiklan mukaisesti tämän direktiivin täydentämiseksi siltä osin kuin se on tarpeen sellaisten tämän direktiivin säännösten soveltamista koskevien ongelmien ratkaisemiseksi, jotka liittyvät erityisesti inertteihin pakkausmateriaaleihin, joita saatetaan unionin markkinoille hyvin pieninä määrinä (eli noin 0,1 painoprosenttia), sairaalatarvikkeiden ja lääketuotteiden primaaripakkauksiin, pieniin pakkauksiin ja ylellisyystuotteiden pakkauksiin.”

15)

Korvataan 21 artikla seuraavasti:

”21 artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa direktiivin 2008/98/EY 39 artiklalla perustettu komitea. Tämä komitea on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 182/2011 (*3) tarkoitettu komitea.

2.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

Jos komitea ei anna lausuntoa, komissio ei hyväksy ehdotusta täytäntöönpanosäädökseksi, ja tuolloin sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklan 4 kohdan kolmatta alakohtaa.

(*3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).”"

16)

Lisätään artikla seuraavasti:

”21 a artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.   Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.   Siirretään komissiolle 4 päivästä heinäkuuta 2018 viiden vuoden ajaksi 11 artiklan 3 kohdassa, 19 artiklan 2 kohdassa ja 20 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 11 artiklan 3 kohdassa, 19 artiklan 2 kohdassa ja 20 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.   Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (*4) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

5.   Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6.   Edellä olevien 11 artiklan 3 kohdan, 19 artiklan 2 kohdan ja 20 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

(*4)  EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.”"

17)

Muutetaan liitteet II ja III tämän direktiivin liitteen mukaisesti.

18)

Lisätään liite IV tämän direktiivin liitteen mukaisesti.