6.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 258/24

(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, pani 7 päivänä heinäkuuta 2016 vireille Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1036, jäljempänä ’perusasetus’, 5 artiklan nojalla polkumyynnin vastaisen tutkimuksen, joka koski Brasiliasta, Iranista, Venäjältä, Serbiasta ja Ukrainasta, jäljempänä ’asianomaiset maat’, peräisin olevien tiettyjen raudasta, seostamattomasta teräksestä tai muusta seosteräksestä valmistettujen kuumavalssattujen levyvalmisteiden tuontia unioniin. Komissio julkaisi Euroopan unionin virallisessa lehdessä vireillepanoa koskevan ilmoituksen (2), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’.

(2)

Tutkimus pantiin vireille sen jälkeen, kun European Steel Association, jäljempänä ’Eurofer’ tai ’valituksen tekijä’, oli 23 päivänä toukokuuta 2016 esittänyt valituksen sellaisten tuottajien puolesta, joiden osuus tiettyjen raudasta, seostamattomasta teräksestä tai muusta seosteräksestä valmistettujen kuumavalssattujen levyvalmisteiden kokonaistuotannosta unionissa on yli 90 prosenttia.

(3)

Komissio pyysi vireillepanoilmoituksessa asianomaisia osapuolia ilmoittautumaan tutkimukseen osallistumista varten. Se ilmoitti tutkimuksen vireillepanosta nimenomaisesti valituksen tekijälle, muille tiedossa oleville unionin tuottajille, tiedossa oleville vientiä harjoittaville tuottajille, asianomaisten maiden viranomaisille, tiedossa oleville tuojille, tavarantoimittajille ja käyttäjille, kauppiaille sekä järjestöille, joita vireillepanon tiedettiin koskevan, ja kehotti niitä osallistumaan tutkimukseen.

(4)

Asianomaisilla osapuolilla oli mahdollisuus esittää huomautuksia kirjallisesti ja pyytää kuulemista komission ja/tai kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa. Mahdollisuus tulla kuulluksi myönnettiin kaikille asianomaisille osapuolille, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(5)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se saattaa soveltaa asianomaisiin osapuoliin perusasetuksen 17 artiklan mukaista otantaa.

(6)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se oli valinnut alustavasti otoksen unionin tuottajista. Komissio valitsi otoksen suurimman edustavan tuonti- ja myyntimäärän perusteella ja varmisti samalla tasapuolisen maantieteellisen jakauman. Komissio kehotti asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia alustavasta otoksesta, mutta tällaisia huomautuksia ei esitetty.

(7)

Lopulliseen otokseen kuului täten kuusi unionin tuottajaa viidestä eri jäsenvaltiosta. Otokseen sisältyvien tuottajien osuus unionin tuotannosta on yli 45 prosenttia.

(8)

Päättääkseen otannan tarpeellisuudesta ja valitakseen tarvittaessa otoksen komissio pyysi etuyhteydettömiä tuojia toimittamaan vireillepanoilmoituksessa mainitut tiedot. Kaikki seitsemän ilmoittautunutta tuojaa olivat Consortium for Imports of Hot-Rolled Flats -nimisen konsortion, jäljempänä ’konsortio’, jäseniä. Konsortion olivat tätä tutkimusta varten perustaneet yli 30 käyttäjää ja etuyhteydetöntä tuojaa, joka toimivat pääasiassa mutta eivät yksinomaan Italiassa. Se koostui pääasiassa pk-yrityksistä.

(9)

Stemcor London Ltd, joka on konsortion jäsen, ilmoitti toimivansa täydessä yhteistyössä täyttämällä kyselylomakkeen.. Tämä etuyhteydetön tuoja sijaitsee Lontoossa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, ja se kävi kauppaa tarkasteltavana olevalla tuotteella yli 30 miljoonan Englannin punnan arvosta tutkimusajanjaksolla. Tämän etuyhteydettömän tuojan toimitiloihin tehtiin tarkastuskäynti.

(10)

Koska Iranissa, Venäjällä, Serbiassa ja Ukrainassa oli vain vähäinen määrä tiedossa olevia vientiä harjoittavia tuottajia, otantamenetelmää ei harkittu käytettäväksi näissä maissa.

(11)

Koska vientiä harjoittavia brasilialaisia tuottajia voi olla runsaasti, komissio pyysi kaikkia brasilialaisia etuyhteydettömiä tuojia toimittamaan vireillepanoilmoituksessa mainitut tiedot, jotta se voisi päättää otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valita otoksen. Lisäksi komissio pyysi Brasilian edustustoa Euroopan unionissa yksilöimään muita mahdollisia vientiä harjoittavia tuottajia, jotka voisivat olla kiinnostuneita osallistumaan tutkimukseen, ja/tai ottamaan yhteyttä niihin.

(12)

Viisi tuottajaa toimitti pyydetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen. Komissio totesi, että kaksi näistä yrityksistä oli etuyhteydessä toisiinsa, joten se käsitteli niitä yhtenä vientiä harjoittavien tuottajien ryhmänä.

(13)

Komissio valitsi perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti kolmen vientiä harjoittavan tuottajan otoksen, joka perustui unioniin suuntautuneen viennin suurimpaan edustavaan määrään, jota voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa. Kaikkia tiedossa olleita vientiä harjoittavia tuottajia ja Brasilian viranomaisia kuultiin otoksen valinnasta perusasetuksen 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Huomautuksia ei esitetty.

(14)

Valittu otos edustaa 97,3:a prosenttia neljän yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan ilmoittamasta Brasilian kokonaisviennistä unioniin.

(15)

Komissio lähetti kyselylomakkeet valituksen tekijälle, kaikille otokseen valituille unionin tuottajille, kaikille tiedossa oleville vientiä harjoittaville tuottajille Iranissa, Venäjällä, Serbiassa ja Ukrainassa sekä kolmelle otokseen valitulle tuottajalle Brasiliassa ja niille käyttäjille ja tuojille, jotka ilmoittautuivat vireillepanoilmoituksessa asetetuissa määräajoissa.

(16)

Kyselylomakkeeseen saatiin vastaukset Euroferiltä, kuudelta otokseen valitulta unionin tuottajalta ja niihin etuyhteydessä olevilta teräspalvelukeskuksilta, yhdeltä käyttäjältä konsortion puolesta, yhdeltä otokseen valitulta etuyhteydettömältä tuojalta ja yhdeksältä vientiä harjoittavien tuottajien ryhmältä asianomaisissa maissa.

(17)

Lisäksi konsortio esitti huomautuksia menettelyn vireillepanon jälkeen. Myös useat muut käyttäjät, lähinnä Puolasta ja Baltian maista, Latvian työnantajien liitto sekä Latvian kone- ja laiteteollisuuden ja metallintyöstöteollisuuden yhdistys esittivät huomautuksia menettelyn vireillepanon jälkeen.

(18)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki polkumyynnin, siitä johtuvan vahingon ja unionin edun määrittämistä varten tarpeellisina pitämänsä tiedot. Perusasetuksen 16 artiklan mukaisia tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien yritysten toimitiloihin:

(19)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän heinäkuuta 2015 ja 30 päivän kesäkuuta 2016 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’.Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttavien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2013 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(20)

Valituksen tekijä toimitti 11 päivänä lokakuuta 2016 pyynnön, joka koski asianomaisista maista peräisin olevien tiettyjen raudasta, seostamattomasta teräksestä tai muusta seosteräksestä valmistettujen kuumavalssattujen levyvalmisteiden tuonnin kirjaamista perusasetuksen 14 artiklan 5 kohdan mukaisesti. 21 päivänä marraskuuta 2016 valituksen tekijä toimitti päivitettyjä tietoja, jotka koskevat sen esittämää kirjaamispyyntöä. Tarkasteltuaan huolellisesti pyyntöä ja sen tueksi esitettyjä tietoja komissio päätteli, että kirjaamisen edellytykset täyttyivät ainoastaan Brasiliasta ja Venäjältä peräisin olevassa tuonnissa.

(21)

Näin ollen komissio julkaisi 6 päivänä tammikuuta 2017 komission täytäntöönpanoasetuksen (3), jolla tiettyjen Venäjältä ja Brasiliasta peräisin olevien raudasta, seostamattomasta teräksestä tai muusta seosteräksestä valmistettujen kuumavalssattujen levyvalmisteiden tuonti asetettiin kirjaamisvelvoitteen alaiseksi 6 päivästä tammikuuta 2017.

(22)

Komissio ilmoitti 4 päivänä huhtikuuta 2017 kaikille asianomaisille osapuolille ilmoitusasiakirjalla, jäljempänä ’ilmoitusasiakirja’, että se jatkaa tutkimusta ottamatta käyttöön väliaikaisia toimenpiteitä asianomaisista maista peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa unioniin. Ilmoitusasiakirjaan sisältyvät ne olannaiset tosiseikat ja huomiot, joiden pohjalta komissio päätti jatkaa tutkimusta ottamatta käyttöön väliaikaisia toimenpiteitä.

(23)

Ilmoitusasiakirjan sisältämien tietojen ilmoittamisen jälkeen asianomaiset osapuolet esittivät kirjallisia huomautuksia asiakirjaan sisältyväistä tiedoista ja päätelmistä. Mahdollisuus tulla kuulluiksi myönnettiin asianomaisille osapuolille, jotka olivat sitä pyytäneet.

(24)

Valituksen tekijä osallistui kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa järjestettyyn kuulemiseen 4 päivänä toukokuuta 2017. Kahden vientiä harjoittavan tuottajan eli MNK:n ja PAO Severstalin kanssa järjestettiin kuuleminen 15 päivänä toukokuuta 2017. Konsortion kanssa järjestettiin kuuleminen 1 päivänä kesäkuuta 2017. Valituksen tekijä osallistui 8 päivänä kesäkuuta 2017 järjestettyyn toiseen kuulemiseen. Lisäksi ukrainalainen vientiä harjoittava tuottaja Metinvest osallistui 13 päivänä kesäkuuta 2017 järjestettyyn kuulemiseen.

(25)

Ennen lopullisten päätelmien tekemistä komissio otti huomioon kaikki ilmoitusasiakirjaan saadut suulliset ja kirjalliset huomautukset, jotka asianomaiset osapuolet olivat esittäneet. Näitä huomautuksia käsitellään tässä asetuksessa.

(26)

Lisäksi komissio pyysi käyttäjiä, jotka olivat ilmoittautuneet tutkimuksen vireillepanovaiheessa, antamaan lisätietoja kone- ja laiteteollisuuden toimialasta ja muista toimialoista, jotta se voisi arvioida toimenpiteiden mahdollisia vaikutuksia tuotantoketjun loppupään muihin toimialoihin kuin nimenomaan putkiin. Se kehotti lisäksi asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia mahdollisten toimenpiteiden soveltuvasta muodosta.

(27)

Ilmoitusasiakirjan sisältämien tietojen ilmoittamisen jälkeen 18 muuta käyttäjää ilmoittautui ja pyysi rekisteröimistä asianomaiseksi osapuoleksi. Näistä 18:sta käyttäjästä 17 rekisteröitiin asianomaiseksi osapuoleksi. Seitsemän näistä 18:sta käyttäjästä pyysi nimetöntä käsittelyä, sillä ne pelkäsivät vastatoimia. Tähän pyyntöön suostuttiin kuudessa näistä seitsemästä tapauksesta. Yhtä käyttäjää ei rekisteröity asianomaiseksi osapuoleksi, sillä se ei useista muistutuksista huolimatta perustelleet nimetöntä käsittelyä koskevaa pyyntöään.

(28)

lisäksi komissio jatkoi kaikkien lopullisten päätelmien tekoa varten tarpeellisina pitämiensä tietojen hankkimista ja tarkistamista. Tätä varten se lähetti tutkimusajanjakson jälkeistä aikaa, jäljempänä ’tutkimusajanjakson jälkeinen aika’, koskevan täydentävän kyselylomakkeen kuudelle otokseen valitulle unionin tuottajalle, 74 käyttäjälle (konsortion jäsenet mukaan luettuina) ja 12:lle käyttäjien järjestölle.

(29)

Tutkimusajanjakson jälkeistä aikaa koskevaan kyselylomakkeeseen saatiin vastaukset kaikilta kuudelta unionin tuottajalta ja 23 käyttäjältä. Lisäksi kahdestatoista käyttäjien järjestöstä kaksi toimitti lisätietoja. Valituksen tekijälle, yhdelle unionin tuottajalle (4) ja (lähinnä (5) maantieteellisen jakauman pohjalta) valituille käyttäjille ilmoitettiin, että komission yksiköt tekisivät paikallisesti tapahtuvia tarkastuksia.

(30)

Tämän jälkeen tehtiin viisi uutta tarkastuskäyntiä 29 päivän toukokuuta ja 9 päivän kesäkuuta 2017 välisenä aikana seuraavien asianomaisten osapuolten toimitiloihin Euroopan unionissa:

(31)

Kaikille osapuolille ilmoitettiin ne olennaiset tosiseikat ja huomiot, joiden perusteella komissiolla oli tarkoitus ottaa käyttöön lopulliset polkumyyntitoimenpiteet. Osapuolille annettiin myös määräaika, jonka kuluessa ne voivat tehdä lopullisesta ilmoituksesta johtuvia huomautuksia.

(32)

Lopulliset päätelmät ilmoitettiin 17 päivänä heinäkuuta 2017, jäljempänä ’lopullisten päätelmien ilmoittaminen’, minkä jälkeen järjestettiin kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa 27 päivänä heinäkuuta 2017 uusi kuuleminen, johon valituksen tekijä osallistui. Tässä kuulemisessa Eurofer toi esiin joitakin menettelyllisiä ja sisällöllisiä seikkoja.

(33)

Ensiksi mainittujen osalta se väitti, että komissio ei ollut toteuttanut kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan suosituksia, jotka oli annettu 4 päivänä toukokuuta järjestetyn kuulemistilaisuuden jälkeen (ks. (24) kappale). Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja katsoi, että ennen unionin edun tarkastelun toteuttamista komission yksiköiden olisi ilmoitettava polkumyynti- ja vahinkomarginaali ilman todellisia laskelmissa käytettyjä tietoja  (6). Lisäksi neuvonantaja kehotti komissiota ilmoittamaan lopullisen asiakirjan asianomaisille osapuolille hyvissä ajoin, jotta niille jää riittävästi aikaa huomautusten esittämiseen, vähintään 30 päivää tavanomaisen 10 päivän sijaan  (7).

(34)

Komissio totesi, että se oli vastaanottanut kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan suositukset 23 päivänä kesäkuuta 2017, mikä oli lähellä lopullisten päätelmien ilmoittamisen päivämäärää (17 päivä heinäkuuta 2017). Vahinkomarginaalin osalta päätettiin, ettei ollut tarkoituksenmukaista ilmoittaa perusteena olevia lukuja ilman taustalaskelmia kesäkuun lopussa ylimääräisenä vaiheena, kun asianomaisten osapuolten oli joka tapauksessa pian määrä saada vahinkomarginaalia koskevat täydelliset laskemat lopullisten päätelmien ilmoittamisen yhteydessä. Eurofer vahvistikin 27 päivänä heinäkuuta 2017, että se oli saanut kattavat tiedot vahinkomarginaalista yleisen päätelmien ilmoittamista koskevassa asiakirjassa ja että kysymys oli nyt merkityksetön. Lopullisia päätelmiä koskevien huomautusten määräajasta perusasetuksen 20 artiklan 5 kohdassa säädetään, että lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen tehdyt havainnot ”voidaan huomioon ainoastaan, jos ne saadaan määräajassa, jonka komissio vahvistaa […], mutta joka on vähintään kymmenen päivää”. Lopulliset päätelmät ilmoitettiin asianomaisille osapuolille 17 päivänä heinäkuuta 2017, ja huomautusten määräaika oli 7 elokuuta 2017 eli aikaa oli kolme viikkoa. Vaikka tämä määräaika on lyhyempi kuin kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan suosittelema 30 päivää, se on kuitenkin kaksinkertainen säädettyyn vähimmäisaikaan nähden. Tämän vuoksi komissio katsoi täyttäneensä kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan suosituksen olennaisilta osin eli antaneensa ’riittävästi’ aikaa hyödyllisten huomautusten esittämiseksi asiakirjasta, jossa toistettiin suurilta osin tiedot, joita komissio oli jo jakanut osapuolille 4 päivänä huhtikuuta antamassaan ilmoitusasiakirjassa (ks. (22) kappale).

(35)

Mitä tulee kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan läsnä ollessa esitettyihin asiakysymyksiin, komissio päätti käsitellä niitä tämän asetuksen asiaankuuluvissa osissa jäljempänä, sillä ne tuotiin esiin uudelleen kirjallisissa huomautuksissa, jotka saatiin lopullisten päätelmien ilmoittamisen yhteydessä.

(36)

Iranilaisen vientiä harjoittavan tuottajan eli Mobarakeh Steel Companyn kanssa järjestettiin kuuleminen 3 päivänä elokuuta 2017. Kyseinen iranilainen vientiä harjoittava tuottaja toi kuulemisessa esiin kysymyksen laskuvirheestä sitä koskevassa polkumyyntilaskelmassa. Vientiä harjoittava tuottaja selitti, että tietyt arvot oli pyöristetty virheellisesti, luultavasti niiden pituuden vuoksi.

(37)

Komissio tarkasteli tätä väitettä ja totesi, että iranilaista vientiä harjoittavaa tuottajaa koskevassa polkumyyntilaskelmassa oli todellakin laskuvirhe, joka oli korjattava. Siihen perustuvat polkumyyntilaskelma ja vähimmäistuontihinta oli laskettava uudelleen, jolloin tuloksena oli seuraava: Mobarakeh Steel Companyn tarkistettu polkumyyntimarginaali ja polkumyyntitulli olivat 17,9 %, jolloin tarkistetun vähimmäistuontihinta, joka oli oikaistu raaka-ainehintojen nousun osalta, oli 468,49 euroa tonnilta.

(38)

Kaikille osapuolille ilmoitettiin asianmukaisesti tästä tarkistuksesta 4 päivänä 2017 täydentävien lopullisten päätelmien ilmoittamisella, ja niitä kehotettiin esittämään huomautuksia asiasta.

(39)

Ennen lopullisia päätelmiään komissio tarkasteli kaikkia lopullisten päätelmien ja täydentävien lopullisten päätelmien ilmoittamisen yhteydessä asianomaisilta osapuolilta saatuja suullisia ja kirjallisia huomautuksia. Nämä huomautukset on asianmukaisesti otettu huomioon tässä asetuksessa, ja tarvittaessa komissio on muuttanut päätelmiään niiden mukaisesti.

(40)

Kuumavalssattuja teräslevytuotteita valmistetaan kuumavalssauksella; kyseessä on metallinmuokkausprosessi, jossa kuuma metalli kulkee yhden tai useamman kuumavalssin läpi, jotta siitä tulee ohuempaa ja paksuudeltaan yhdenmukaista, ja jossa metallin lämpötila on rekristallisaatiolämpötilaa korkeampi. Ne voidaan toimittaa eri muodoissa, kuten keloina (myös öljyttyinä tai peitattuina), määrämittaan leikattuna (levyt) tai ohuina liuskoina.

(41)

Kuumavalssatuilla teräslevytuotteilla on kaksi pääasiallista käyttötarkoitusta. Ne ovat perusraaka-ainetta erilaisten teräksestä valmistettujen lisäarvollisten jatkojalostustuotteiden tuotannossa, kuten kylmävalssatut (8) teräslevytuotteet ja pinnoitetut terästuotteet. Niitä käytetään myös teollisuudessa raaka-aineena, jota loppukäyttäjät ostavat käytettäväksi eri tarkoituksiin esimerkiksi rakennusalalla (teräsputkien tuotanto), laivanrakennuksessa, kaasusäiliöissä, autoissa, paineastioissa ja energiaputkistoissa.

(42)

Komissio sulki työkaluteräksen ja pikateräksen tuotemääritelmän ulkopuolelle tiettyjen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien raudasta, seostamattomasta teräksestä tai muusta seosteräksestä valmistettujen kuumavalssattujen levyvalmisteiden tuontia koskevassa polkumyynnin vastaisessa menettelyssä (9).

(43)

Koska nyt käsillä olevassa nimenomaisessa tutkimuksessa ei esitetty tuotemääritelmää koskevia huomautuksia ja jotta tiettyjä raudasta, seostamattomasta teräksestä tai muusta seosteräksestä valmistettuja kuumavalssattuja levyvalmisteita koskevissa eri menettelyissä voitaisiin käyttää samaa tuotemääritelmää, komissio päätti sulkea työkaluteräksen ja pikateräksen tuotemääritelmän ulkopuolelle myös tässä tapauksessa.

(44)

Asianomaisille osapuolille ilmoitettiin näistä tuotemääritelmän rajauksista ilmoitusasiakirjalla. Komissio ei saanut mitään tähän liittyviä huomautuksia.

(45)

Tarkasteltavana olevaksi tuotteeksi määritellään näin ollen tietyt Brasiliasta, Iranista, Venäjältä ja Ukrainasta peräisin olevat raudasta, seostamattomasta teräksestä tai muusta seosteräksestä valmistetut valssatut levyvalmisteet, kelatut tai kelaamattomat (määrämittaan leikatut tuotteet ja ohuet liuskat mukaan luettuina), ei enempää valmistetut kuin kuumavalssatut, pleteroimattomat ja muulla tavalla metallilla tai muulla aineella pinnoittamattomat, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’.

Tarkasteltavana oleva tuote ei sisällä seuraavia:

Tarkasteltavana oleva tuote luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin 7208 10 00, 7208 25 00, 7208 26 00, 7208 27 00, 7208 36 00, 7208 37 00, 7208 38 00, 7208 39 00, 7208 40 00, 7208 52 10, 7208 52 99, 7208 53 10, 7208 53 90, 7208 54 00, 7211 13 00, 7211 14 00, 7211 19 00, ex 7225 19 10, 7225 30 90, ex 7225 40 60, 7225 40 90, ex 7226 19 10, 7226 91 91 ja 7226 91 99.

(46)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että seuraavilla tuotteilla on samat fyysiset perusominaisuudet ja samat peruskäyttötarkoitukset:

(47)

Koska huomautuksia ei esitetty, komissio vahvisti, että asianomaisissa maissa tuotettu ja myyty tuote ja unionin tuotannonalan tuottama ja myymä tuote ovat perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita.

(48)

Komissio esittelee tässä jaksossa yleiset menetelmät, joita se käytti polkumyyntilaskelmissa. Tarpeen mukaan laskelmien kannalta merkityksellisiä maa- tai yrityskohtaisia seikkoja käsitellään jäljempänä olevissa maakohtaisissa osissa.

(49)

Komissio tutki ensin, oliko kunkin yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä edustava perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Kotimarkkinamyyntiä pidetään edustavana, jos samankaltaisen tuotteen riippumattomille asiakkaille suuntautuvan kotimarkkinamyynnin osuus vientiä harjoittavaa tuottajaa kohden on vähintään 5 prosenttia sen tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaisvientimäärästä unioniin tutkimusajanjakson aikana.

Muiden kuin edustavien tuotelajien (eli niiden, joiden kotimarkkinamyynti oli alle viisi prosenttia vientimyynnistä unioniin tai joita ei myyty lainkaan kotimarkkinoilla) osalta normaaliarvo laskettiin käyttäen perustana tuotelajikohtaisia valmistuskustannuksia, joihin lisättiin tietty summa myynti-, yleis- ja hallintokustannuksia sekä voittoa varten. Tavanomaisessa kaupankäynnissä toteutuneen kotimarkkinamyynnin osalta käytettiin saatua tarkasteltavien tuotelajien tuotelajikohtaista voittoa. Kaikissa muissa liiketoimissa, joita ei toteutettu tavanomaisessa kaupankäynnissä, käytettiin keskimääräistä voittoa.

Tämän jälkeen komissio yksilöi ne kotimarkkinoilla myydyt tuotelajit, jotka ovat samanlaisia kuin unioniin vietäviksi myydyt tuotelajit tai verrattavissa niihin, ja tutki, oliko kunkin yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan kotimarkkinamyynti kunkin tuotelajin osalta edustavaa perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Tuotelajin kotimarkkinamyynti on edustavaa, jos kyseisen tuotelajin kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä riippumattomille asiakkaille tutkimusajanjakson aikana on vähintään 5 prosenttia samanlaisen tai siihen verrattavissa olevan tuotelajin kokonaisvientimäärästä unioniin.

(50)

Seuraavaksi komissio määritti kunkin tuotelajin osalta kotimarkkinoiden riippumattomille asiakkaille suuntautuvan kannattavan myynnin osuuden tutkimusajanjaksolla, jotta se voisi päättää, käytetäänkö normaaliarvon laskennassa tosiasiallisia kotimarkkinoiden myyntihintoja perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(51)

Normaaliarvo perustuu kunkin tuotelajin tosiasialliseen kotimarkkinahintaan riippumatta siitä, oliko myynti kannattavaa vai ei, jos

(52)

Tässä tapauksessa normaaliarvo oli kyseisen tuotelajin koko kotimarkkinamyynnin hintojen painotettu keskiarvo tutkimusajanjakson aikana.

(53)

Normaaliarvo perustui tuotelajien pelkästään kannattavan kotimarkkinamyynnin tuotelajikohtaiseen tosiasialliseen kotimarkkinahintaan tutkimusajanjakson aikana, jos

(54)

Jos samankaltaisen tuotteen tuotelajia ei myyty lainkaan tai ei myyty riittävästi tavanomaisessa kaupankäynnissä tai jos tuotelajia ei myyty edustavassa määrin kotimarkkinoilla, komissio muodosti laskennallisen normaaliarvon perusasetuksen 2 artiklan 3 ja 6 kohdan mukaisesti.

(55)

Laskennallinen normaaliarvo määritettiin lisäämällä kunkin yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan samankaltaisen tuotteen keskimääräisiin tuotantokustannuksiin tutkimusajanjakson aikana seuraavat:

(56)

Vientiä harjoittavat tuottajat veivät unioniin joko suoraan riippumattomille asiakkaille tai kauppiaina ja/tai tuojina toimivien etuyhteydessä olevien yritysten kautta.

(57)

Jos vientiä harjoittavat tuottajat veivät tarkasteltavana olevaa tuotetta suoraan riippumattomille asiakkaille unionissa, myös kauppiaiden kautta, vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti unioniin vietäväksi myydystä tuotteesta tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien hintojen perusteella.

(58)

Kun vientiä harjoittavat tuottajat veivät tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin tuojana toimivien etuyhteydessä olevien yritysten kautta, vientihinta muodostettiin laskennallisesti perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti niiden hintojen perusteella, joilla tuotu tuote jälleenmyytiin ensimmäistä kertaa riippumattomille asiakkaille unionissa. Saman artiklan mukaisesti vientihinta muodostettiin laskennallisesti myös siinä tapauksessa, että tarkasteltavana olevaa tuotetta ei jälleenmyyty siinä kunnossa, jossa se tuotiin. Tällöin hintaan tehtiin oikaisuja kaikkien tuonnin ja jälleenmyynnin välisten kustannusten, myös myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten, sekä voittojen huomioon ottamiseksi.

(59)

Komissio vertaili normaaliarvoa ja vientiä harjoittavien tuottajien vientihintaa noudettuna lähettäjältä -tasolla.

(60)

Jos se oli tarpeen tasapuolisen vertailun varmistamiseksi, komissio oikaisi normaaliarvoa ja/tai vientihintaa hintoihin ja hintojen vertailtavuuteen vaikuttavien erojen huomioon ottamiseksi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti.

(61)

Brasiliassa oli tutkimusajanjaksolla viisi vientiä harjoittavaa tuottajaa. Otoksen valinnan jälkeen yksi vientiä harjoittava yritys, Aperam Inox América do Sul SA, selitti komissiolle, että se oli virheellisesti ilmoittanut Afrikan-myyntiä, joka oli ainoastaan kulkenut unionin kautta, unioniin suuntautuvana vientimyyntinä. Näin olleen se ei tutkimusajanjaksolla ollut vienyt tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin. Se myös selvitti, että sillä on yhteinen osakkeenomistajuus ArcelorMittal Brasil S.A:n, jäljempänä ’AMB’ kanssa. Tämän pohjalta komissio päätti käsitellä näitä kahta etuyhteydessä olevina yrityksinä.

Myös yrityksillä Usinas Siderúrgicas de Minas Gerais SA, jäljempänä ’Usiminas’, ja Companhia Siderúrgica Nacional, jäljempänä ’CSN’, on yhteinen osakkeenomistajuus. Usiminas väitti, että niitä pitäisi käsitellä etuyhteydettöminä yrityksinä, sillä Brasilian kilpailuviranomaisten kanssa on parhaillaan käynnissä menettely, joka estää CSN:ää käyttämästä mitään oikeuksiaan Usiminasin osalta. Komissio tarkisti väitteen ja Usiminas toimittaman näytön ja päätteli, että CSN ei kyennyt käyttämään oikeuksiaan Usiminasin suhteen. Komissio hyväksyi tämän ja käsitteli näitä yrityksiä etuyhteydettöminä. Kumpikaan yritys ei vastustanut, kun komissio ilmoitti päätöksensä asiakirjassa, jossa kerrottiin yrityksille, että väliaikaisia toimenpiteitä ei oteta käyttöön. Päätös siitä, ovatko nämä kaksi yritystä etuyhteydessä toisiinsa, voi muuttua myöhemmissä tarkasteluissa, jos Brasilian kilpailuviranomainen päätyy myöhemmin erilaiseen päätökseen.

(62)

Kotimarkkinoilla kaikki vientiä harjoittavat tuottajat myivät samankaltaista tuotetta sekä suoraan että etuyhteydessä olevien ja etuyhteydettömien kauppiaiden kautta. Suurin osan myydystä samankaltaisesta tuotteesta jalostettiin edelleen tuotteeksi, joka oli edelleen samankaltainen tuote tai muu jatkojalostustuote.

(63)

Usiminas vei tarkasteltavana olevaa tuotetta suoraan riippumattomille asiakkaille unionissa. Muut kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa veivät unioniin lähinnä jalostamattomia (ei-pitkittäisleikattuja) keloja, jotka joko myytiin edelleen tai jotka niihin etuyhteydessä oleva yritys jalosti edelleen unionissa.

(64)

Näiden kolmen vientiä harjoittavan tuottajan normaaliarvo määritettiin edellä 3.1.1 kohdassa esitetyn yleisen menetelmän mukaisesti.

(65)

Kolmen vientiä harjoittavan tuottajan normaaliarvo perustui kotimarkkinahintaan, joka koski 14:ää, 35:tä ja 91:tä prosenttia unioniin viedyistä tuotelajeista ja 4:ää, 78:aa ja 99:ää prosenttia unioniin suuntautuneen vientimyynnin määrästä. Muiden tuotelajien normaaliarvo määritettiin laskennallisesti, kuten 54 ja 55 kappaleessa selvitetään.

(66)

Ilmoitusasiakirjan toimittamisen jälkeen Usiminas väitti, että myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia ei ollut laskettu noudettuna lähettäjältä -tasolla ja että tietyt kustannukset eivät liittyneet tarkasteltavana olevaan tuotteeseen, joten ne olisi pitänyt sulkea pois myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten määrästä.

(67)

Komissio hyväksyi tämän ja korjasi myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten määrää tätä vastaavasti.

(68)

Kun ilmoitusasiakirja oli toimitettu, CSN väitti, että myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten määrittämiseen olisi pitänyt käyttää tarkastuskäynnin aikana annettua viimeisintä versiota myynti-, hallinto- ja yleiskustannustaulukosta. Tämä versio olisi tarkempi, koska tietyt vientiin liittyvät kustannukset oli kohdennettu ainoastaan vientimyyntiin eikä kotimarkkinamyyntiin.

(69)

Komissio hylkäsi tämän väitteen, sillä yrityksen toimittamassa myynti-, hallinto- ja yleiskustannustaulukon viimeisimmässä versiossa käytettyä kohdentamismenetelmää ei voitu todentaa, koska se oli toimitettu tarkastuskäynnin lopulla. Sen sijaan komissio laski myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten määrän aiemman version pohjalta, joka oli toimitettu tarkastuskäynnin aikana ja joka voitiin todentaa. Tähän versioon sisältyi kuitenkin joitakin virheitä, jotka komissio korjasi manuaalisesti ja joista se ilmoitti CSN:lle. CSN ei esittänyt lisähuomautuksia tämän ilmoituksen johdosta. Komissio ei kohdentanut vientikustannuksia kotimarkkinamyyntiin tässä laskelmassa. CSN ei asettanut kyseenalaiseksi komission käyttämää kustannusten kohdentamismenetelmää.

(70)

Näiden kolmen vientiä harjoittavan tuottajan vientihinta määritettiin edellä 3.1.2 kohdassa esitetyn yleisen menetelmän mukaisesti.

(71)

Usiminas myi tarkasteltavana olevaa tuotetta suoraan riippumattomille asiakkaille unionissa, ja sen vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti.

(72)

Kaksi muuta vientiä harjoittavaa tuottajaa myi tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin etuyhteydessä olevien osapuolten välityksellä. Myös näiden vientiä harjoittavien tuottajien vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti, sillä komissio pystyi tarkistamaan, että etuyhteydessä olevien osapuolten väliset hinnat toteutuivat tavanomaisin markkinaehdoin ja kuvastivat markkinahintoja.

(73)

Komissio vertaili normaaliarvoa ja vientiä harjoittavien tuottajien vientihintaa noudettuna lähettäjältä -tasolla.

(74)

Jos se oli tarpeen tasapuolisen vertailun varmistamiseksi, komissio oikaisi normaaliarvoa ja/tai vientihintaa hintojen vertailtavuuteen vaikuttavien erojen huomioon ottamiseksi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Oikaisuja tehtiin kuljetus-, vakuutus-, käsittely-, lastaus- ja liitännäiskustannusten (3,4–4,6 prosenttia ilmaistuna prosentteina nettoliikevaihdosta), alennusten, hyvitysten ja määrien (0,2–3,5 prosenttia ilmaistuna prosentteina nettoliikevaihdosta) ja luottokustannusten (1,8–2,3 prosenttia ilmaistuna prosentteina nettoliikevaihdosta) osalta.

(75)

Kaikki vientiä harjoittavat tuottajat pyysivät perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan b alakohdan nojalla tullinpalautusta koskevaa oikaisua ja väittivät, että tiettyjen raaka-aineiden tullinpalautusjärjestelmä merkitsisi sitä, että niiden kaikki kotimarkkinamyynti sisältää välillisen veron vientimyyntiin verrattuna.

(76)

Vientiä harjoittavat tuottajat eivät kuitenkaan kyenneet osoittamaan, että pelkkä tullinpalautusjärjestelmän olemassa olo vaikuttaisi hintojen vertailtavuuteen. Lisäksi tarkastuskäynnin aikana vientiä harjoittavat tuottajat vahvistivat, että tullinpalautusjärjestelmä ei vaikuta myyntihintaan. Tätä väitettä ei sen vuoksi voitu hyväksyä.

(77)

Usiminas pyysi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan d alakohdan i alakohdan mukaista kaupan portaan mukaan tehtävää oikaisua ja väitti, että kaikki sen kotimarkkinamyynti suuntautui loppukäyttäjille ja kaikki vientimyynti unioniin suuntautui etuyhteydessä oleville tai etuyhteydettömille kauppiaille.

(78)

Tämä vientiä harjoittava tuottaja ei kuitenkaan kyennyt osoittamaan johdonmukaisia ja selviä hintaeroja eri kaupan portaissa kotimarkkinoillaan tai vientimarkkinoillaan. Tätä väitettä ei sen vuoksi voitu hyväksyä.

(79)

Ilmoitusasiakirjan antamisen jälkeen Usiminas väitti, että luottokustannuksia koskeva oikaisu olisi pitänyt vähentää myös määritettäessä normaaliarvoa laskennallisesti.

(80)

Komissio hylkäsi tämän väitteen, koska luottokustannusoikaisu tehdään todellisiin hintoihin, jotta ne kuvastavat sovittua luottojaksoa riippumatta tosiasiallisesta maksupäivästä. Se on puhdas hinnan oikaisu, joka ei ole perusteltu, kun normaaliarvo määritetään laskennallisesti.

(81)

Komissio vertasi vientiä harjoittavien tuottajien samankaltaisen tuotteen kunkin tuotelajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa tarkasteltavana olevan tuotteen vastaavan tuotelajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti.

(82)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa CSN väitti, että hintojen alittavuutta koskevan marginaalin laskemiseen käytettyjä CIF-arvoja olisi pitänyt käyttää myös polkumyyntimarginaalia koskeviin laskelmiin. Tämä väite hyväksyttiin ja polkumyyntilaskelmaa korjattiin vastaavasti.

(83)

Otokseen kuulumattomien, yhteistyössä toimineiden tuottajien painotettu keskimääräinen polkumyyntimarginaali laskettiin perusasetuksen 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti. Tämä marginaali laskettiin kolmelle otokseen valitulle vientiä harjoittavalle tuottajalle määritettyjen marginaalien perusteella.

(84)

Yhteistyössä toimimisen aste Brasiliassa on korkea, koska yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien viennin osuus unioniin suuntautuvasta Brasilian kokonaisviennistä tutkimusajanjaksolla oli lähes 100 prosenttia. Tältä pohjalta komissio päätti määrittää koko maata koskevan ja kaikkiin muihin tuottajiin sovellettavan polkumyyntimarginaalin samalle tasolle kuin korkein otokseen kuuluville yrityksille määritetty polkumyyntimarginaali eli Usiminasin marginaali.

(85)

Polkumyyntimarginaalit – ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

(86)

Iranissa on vain yksi tarkasteltavana olevan tuotteen vientiä harjoittava tuottaja, ja se toimi täydessä yhteistyössä tässä tutkimuksessa. Suurin osa sen myynnistä unioniin oli suoraa myyntiä riippumattomille ostajille, mutta osa myynnistä tapahtui etuyhteydessä olevan Saksassa toimivan kauppiaan välityksellä.

(87)

Tämän ainoan vientiä harjoittavan tuottajan normaaliarvo määritettiin 3.1.1 kohdassa esitetyn yleisen menetelmän mukaisesti. Tämän tuloksena saatu normaaliarvo 61 prosentille tuotelajeja, jotka vastaavat 67 prosentista vientiä harjoittavan tuottajan unioniin suuntautuvan viennin määrää, perustui hintaan kotimarkkinoilla tavanomaisessa kaupankäynnissä. Muiden tuotelajien normaaliarvo muodostettiin laskennallisesti. Jos tuotelajien painotettu keskimääräinen hinta oli alle tuotannon yksikkökustannusten, normaaliarvo määritettiin kuitenkin edellä 55 kappaleessa esitetyn menetelmän mukaisesti.

(88)

Vientiä harjoittava tuottaja väitti myös, että komissio oli käyttänyt väärää myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten suhdetta tavanomaisen kaupankäynnin määrittämistestissä ja normaaliarvon laskennallisessa määrittämisessä. Kyseessä oli todellakin pyöristysvirhe, joka on sittemmin korjattu. Tämä muutos ei vaikuttanut 98 kappaleessa vahvistettuun polkumyyntimarginaaliin.

(89)

Vientihinta määritettiin edellä 3.1.2 kohdassa ja erityisesti 2 artiklan 8 kohdassa esitettyä yleistä menetelmää käyttäen.

(90)

Komissio vertasi normaaliarvoa ja ainoan vientiä harjoittavan tuottajan vientihintaa noudettuna lähettäjältä -tasolla.

(91)

Jos se oli tarpeen tasapuolisen vertailun varmistamiseksi, komissio oikaisi normaaliarvoa ja/tai vientihintaa hintojen vertailtavuuteen vaikuttavien erojen huomioon ottamiseksi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Oikaisuja tehtiin kuljetus-, vakuutus-, käsittely-, lastaus- ja liitännäiskustannusten (1–3 %), pakkauskustannusten (0–1 %), luottokustannusten (1–3 %), palkkioiden (0,1–2 %), muiden alennusten (0–0,5 %) ja muiden tekijöiden (0–1 %) osalta. Lisäksi tehtiin 2 artiklan 10 kohdan ensimmäisen kohdan i alakohdan nojalla etuyhteydessä olevan kauppiaan kautta unioniin tapahtunutta vientimyyntiä koskeva oikaisu (2–6 %).

(92)

Lopullisista päätelmistä ilmoittamiseen antamissaan huomautuksissa valituksen tekijä väitti, että nämä oikaisut vaikuttavat suurilta, ja pyysi komissiota antamaan lisäselvityksiä niistä. Komissio ei voi antaa lisätietoja näistä oikaisuista paljastamatta liikesalaisuuteen kuuluvia tietoja. Komissio tarkasteli kaikki näitä oikaisuja ja varmensi ne perusasetuksen 9 artiklan 6 kohdan mukaisten velvollisuuksiensa mukaisesti.

(93)

Ilmoitusasiakirjaan antamissaan huomautuksissa vientiä harjoittava tuottaja väitti, että normaaliarvoa muodostettaessa komissio ei ollut vähentänyt kustannuksiin liittyviä korvauksia. Tämä väite on asiasisällöltään virheellinen, sillä komissio vähensi tällaiset korvaukset. Vientiä harjoittava tuottaja toisti tämän väitteen lopullisista päätelmiä koskevissa huomautuksissaan. Komissio selitti menetelmänsä tässä vaiheessa vientiä harjoittavalle tuottajalle, eikä muita huomautuksia esitetty.

(94)

Arvioidessaan näitä korvauksia komissio tarkasteli tullinpalautusjärjestelmää koskevaan oikaisuun liittyvää näyttöä. Komission käytettävissä oleva näyttö osoitti, että vaikka vientiä harjoittava tuottaja sai väittämänsä tullihyvityksen, ei ollut näyttöä siitä, että se olisi alun perin maksanut tullia, sillä vientiä harjoittavan tuottajan toimittamien tietojen mukaan kaikki tärkeimmät raaka-aineet oli hankittu kotimarkkinoilta. Näin ollen tullia ei ollut kannettu tuotteesta tai siihen fyysisesti sisältyvistä materiaaleista perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan b alakohdan mukaisesti, mikä on oikaisun edellytys. Näin ollen tällaista oikaisua ei tehty.

(95)

Komissio vertasi samankaltaisen tuotteen kunkin tuotelajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa tarkasteltavana olevan tuotteen vastaavan tuotelajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti.

(96)

Lopullisten päätelmien ilmoittamista koskevissa huomautuksissaan vientiä harjoittava tuottaja otti esiin laskuvirheen polkumyyntilaskelmassa. Komissio korjasi laskuvirheen, joka johtui tiettyjen pitkin lukujen tarpeettomasta pyöristämisestä, ja muutti laskelmaansa vastaavasti. Kaikille asianomaisille osapuolille ilmoitettiin tästä muutoksesta täydentävissä lopullisissa päätelmissä.

(97)

Yhteistyössä toimimisen aste Iranissa oli erittäin korkea, koska yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan viennin osuus kokonaisviennistä unioniin tutkimusajanjaksolla oli noin 100 prosenttia. Tämän perusteella komissio määritti koko maata koskevan polkumyyntimarginaalin ainoan vientiä harjoittavan tuottajan kanssa samalle tasolle.

(98)

Polkumyyntimarginaalit – ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

(99)

Ilmoitusasiakirjaa koskevissa huomautuksissaan valituksen tekijä väitti, että sen kokoamien tietojen pohjalta laskettu polkumyyntimarginaali oli merkittävästi suurempi. Asianomainen osapuoli pyysi komissiota toimittamaan lisätietoja siitä, miten Iranin polkumyyntimarginaali oli laskettu.

(100)

Komission laskelma pohjautui yrityksen todellisiin tietoihin, jotka komissio varmensi paikan päällä. Kyseisellä asianomaisella osapuolella ei ollut käytössään tämän tasoisia tietoja, mikä voi selittää eron. Komissio ei voi antaa tarkempia tietoja tästä laskemasta paljastamatta vientiä harjoittavan tuottajan liikesalaisuuksia.

(101)

Täydentäviä lopullisia päätelmiä koskevissa huomautuksissaan valituksen tekijä pyysi lisätietoja tästä pyöristysvirheestä ja huomautti, että polkumyyntimarginaalin pienentyminen 5 prosenttiyksiköllä ei todennäköisesti johtunut pyöristysvirheestä.

(102)

Komissio ei voi paljastaa yksityiskohtaisia polkumyyntilaskelmia muille kuin suoraan asianomaisena osapuolena olevalle taholle, sillä tämä merkitsisi liikesalaisuuksien paljastamista. Kuten edellä 96 kappaleessa selitetään, virheessä oli kyse tiettyjen yli 13-numeroisten lukujen aiheettomasta pyöristämisestä (esimerkiksi 112.769.871.468,69 oli virheellisesti otettu laskelmaan arvona 1,13) Tällaiset pitkät luvut koskivat suurimpia vientitoimia, jotka oli muunnettu Iranin valuutaksi polkumyyntilaskelmia varten. Tämä johti polkumyyntimarginaalin pienentymiseen 5,1 prosenttiyksiköllä.

(103)

Venäjällä on kolme tarkasteltavana olevan tuotteen vientiä harjoittavaa tuottajaa, jotka toimivat täydessä yhteistyössä tässä tutkimuksessa. Ne vastasivat lähes kokonaisuudessaan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnista Venäjältä unioniin tutkimusajanjaksolla.

(104)

Näiden kaikkien kolmen vientiä harjoittavan tuottajan normaaliarvo määritettiin edellä 3.1.1 kohdassa esitetyn yleisen menetelmän mukaisesti. Tämän tuloksena saatu normaaliarvo suurimmalle osalle tuotelajeja, joita kaikki kolme vientiä harjoittavaa tuottajaa vievät unioniin, perustui kotimarkkinahintoihin (76 %, mikä vastaa 98,9 %:a viedyistä määristä, 49 % mikä vastaa 86,7 %:a viedyistä määristä ja 73 % mikä vastaa 96,6 %:a viedyistä määristä).

(105)

Muiden tuotelajien normaaliarvo määritettiin laskennallisesti käyttämällä edellä (54) ja 55 kappaleessa kuvattua menetelmää joko siksi, että kotimarkkinamyyntiä ei ollut, tai siksi, että kotimarkkinat olivat liian pienet, jotta niitä olisi voitu pitää edustavina (vähemmän kuin 75 tonnia tuotelajia kohden).

(106)

Vientiä harjoittavat tuottajat veivät unioniin joko suoraan tai Sveitsissä toimivien etuyhteydessä olevien kauppiaiden tai tuojien kautta. Etuyhteydessä olevat Sveitsissä toimivat yritykset ostivat tarkasteltavana olevaa tuotetta vientiä harjoittavilta tuottajilta ja myivät sitä unioniin ja muihin maihin.

(107)

Vientihinta määritettiin 3.1.2 kohdassa esitetyn yleisen menetelmän mukaisesti.

(108)

Ilmoitusasiakirjan tietojen antamisen jälkeen Severstal kiisti niiden oikaisujen sovellettavuuden, jotka tehtiin myynti- hallinto- ja yleiskustannusten sekä voiton osalta perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan nojalla siihen etuyhteydessä olevan sveitsiläisen kauppiaan/tuojan myynnistä.

(109)

Niiden mukaan oikaisut ovat asianmukaisia ainoastaan liiketoimikohtaisesti liiketoimissa, joissa myyntiehdot edellyttävät, että tuote toimitetaan tulliselvityksen jälkeen eli liiketoimissa, joissa etuyhteydessä oleva osapuoli toimii tuojana. Suurimassa osassa Sveitsissä sijaitsevan etuyhteydessä olevan kauppiaan/tuojan välityksellä tapahtuneesta myynnistä toimitusehdoissa ei edellytetä, että kauppias/tuoja hoitaa tavaran tulliselvityksen. Samalla Severstal väitti, että siihen etuyhteydessä olevia Sveitsissä toimivia kauppiaita/tuojia olisi pidettävä osana tuottajan vientiverkostoa eikä tuojina.

(110)

Komissio hylkäsi tämän väitteen. Tutkimuksessa vahvistui, että SSE hoiti tuontitehtäviä tarkasteltava olevan tuotteen myynnissä tutkimusajanjakson aikana. Eri Incoterms-toimitusehdot (CIF, CFR, FOB, DAP tai CIF) eivät muuta sitä tosiseikkaa, että SSE toimi etuyhteydessä olevana tuojana unionin markkinoilla. Kun otetaan huomioon, että kauppias/tuoja on etuyhteydessä vientiä harjoittavaan tuottajaan, perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti tällaisen kauppiaan/tuojan tiedot ovat epäluotettavia, joten tietojen oikaiseminen on tarpeen.

(111)

Komissio totesi myös, että SSE:tä ei voitu pitää osana tuottajan vientiverkostoa. Emoyhtiön ja Sveitsissä toimivan tytäryhtiön välillä ei ollut minkäänlaista yksinoikeussuhdetta EU:hun suuntautuvan myynnin osalta. Tutkimuksessa vahvistettiin, että myös muut ryhmään kuuluvat myyntiosastot hoitivat EU:hun suuntautuvaa vientiä. Venäjällä toimiva emoyhtiö väitti erityisesti, että tarkasteltavana olevalla tuotteella oli kolme eri vientikanavaa EU:hun eli suora myynti, myynti etuyhteydessä olevan Latviassa toimivan palvelukeskuksen kautta ja myynti etuyhteydessä olevan Sveitsissä sijaitsevan kauppiaan/tuojan välityksellä.

(112)

Komissio päätteli näin ollen, että Sveitsissä toimivan kauppiaan/tuojan välityksellä toteutettuihin myyntitoimiin olisi kaikissa tuotelajeissa sovellettava oikaisuja myynti- hallinto- ja yleiskustannusten sekä voiton osalta perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti.

(113)

Päätelmien ilmoittamisen yhteydessä Severstal toisti olevansa vahvasti eri mieltä siitä, miten komissio soveltaa perusasetuksen 2 artiklan 9 kohtaa. Lisäksi se väitti, että komissio kohteli sitä epäjohdonmukaisesti verrattuna muihin vientiä harjoittaviin tuottajiin, joilla on etuyhteydessä olevia tuojia/kauppiaita joko unionissa tai sen ulkopuolella.

(114)

Komissio vahvisti, että etuyhteydessä olevia kauppiaita/tuojia voidaan käsitellä perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan nojalla, kun ne suorittavat tuontitoimia, vaikka ne sijaitsevat unionin ulkopuolella. Kuten 110 kappaleessa todettiin, tämä koskee SSE:tä, mutta muiden vientiä harjoittavien tuottajien etuyhteydessä olevat kauppiaat/tuojat olivat erilaisissa tilanteissa kunkin yrityksen eri toimintojen mukaisesti.

(115)

Lisäksi Severstal oli eri mieltä komission päätelmästä, jonka mukaan SSE:tä ei voitu pitää osana sen vientiverkostoa. Komissio kuitenkin katsoo, että Severstalin väitteiden taustalla oleva päättely, kuten se, että SSE on täysin emoyhtiön hallinnassa, ja voittojen ja tappioiden jakaminen emoyhtiölle, eivät syrjäytä vastakkaiseen suuntaan viittaavia tekijöitä, jotka esitettiin 111 kappaleessa. Näin ollen SSE:tä ei voida pitää Severstalin sisäisenä vientiosastona.

(116)

Ilmoitusasiakirjan tietojen antamisen jälkeen myös vientiä harjoittava tuottaja NLMK kiisti niiden oikaisujen sovellettavuuden, jotka tehtiin myynti- hallinto- ja yleiskustannusten sekä voiton osalta perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan nojalla siihen etuyhteydessä olevan sveitsiläisen tytäryhtiön myynnistä.

(117)

Se väitti, että Novex ei toiminut etuyhteydessä olevana tuojana, sillä se ei tuonut tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin. Koska 2 artiklan 9 kohdan soveltaminen merkitsisi sitä, että etuyhteydessä oleva osapuoli toimii tuojana, 2 artiklan 9 kohdan nojalla ei voitaisi tehdä oikaisua Novexin vientihintaan.

(118)

Tämän väitteen tueksi NLMK väitti, että se myy vientimarkkinoilla rauta- ja terästuotteita järjestelmällisesti kahden etuyhteydessä olevan kauppiaan eli Sveitsissä toimivan Novexin ja Kyproksella toimivan yrityksen Novexco (Cyprus) Limitedin välityksellä. Novex vastaa vientimyynnistä unioniin ja Novexco myy muualle maailmaan. Nämä yritykset toimivat NLMK:n vientimyyntiosastona, eikä NLMK Groupin sisällä ole muuta toimintoa tai osastoa, joka vastaisi tällaisesta vientimyynnistä. NLMK ei harjoita lainkaan rauta- ja terästuotteiden suoraa vientimyyntiä.

(119)

Novex ja Novexco ovat NLMK:n 100-prosenttisesti omistamia tytäryhtiöitä, joille NLMK on uskonut koko tuotevalikoimansa – eikä siis ainoastaan tarkasteltavan olevan tuotteen – vientimyyntitoiminnan. Nämä kaksi etuyhteydessä olevaa yritystä toimivat NLMK:n taloudellisessa valvonnassa sekä NLMK Groupin pääomarakenteen osalta että taloudellisesta näkökulmasta tarkasteltuina. Merkittävää on myös se, että Novex ja Novexco myyvät markkinoilla ainoastaan niihin etuyhteydessä olevien NLMK Groupin yritysten tuotteita. Niillä ei siis ollut lainkaan itsenäistä taloudellista toimintaa, jota voitaisiin toteuttaa NLMK Groupin ulkopuolella siitä riippumatta.

(120)

Vaikka NLMK:n kaikki rauta- ja terästuotteiden vientimyynti tapahtuu Novexin ja Novexcon kautta, nämä etuyhteydessä olevat yritykset eivät yleensä toimi tällaisten tuotteiden tuojina EU:hun tai muulle, lukuun ottamatta suuntaisrakeisia sähköteknisiä levyvalmisteita (GOES), joita myydään DDP-toimitusehdoin. Kaikki muu Novexin ja Novexcon vientimyynti perustuu toimitusehtoihin, joihin ei kuulu niiden toiminta kyseisten rauta- ja terästuotteiden tuojina.

(121)

NLMK katsoi tämän vuoksi, että Novexia ei voitaisi pitää tarkasteltavana olevien tuotteiden ’tuojana’, sillä ei toteuttanut tavaroiden tulliselvitystä tai mitään muita tuojalle kuuluvia tehtäviä.

(122)

Lisäksi NLMK katsoi, että Novexin henkilöstö osallistuu NLMK Groupin myyntistrategian suunnittelukomiteaan ja antaa vientimarkkinatuntemuksensa pohjalta panoksen ryhmän myynnin suunnitteluun ja hinnoitteluun. Näin olleen NLMK ei ole täysin tietoinen Novexin hinnasta ensimmäiselle etuyhteydettömälle asiakkaalle, vaan tällaisen hinnan määrittää yhteistyössä toimiva NLMK:n ja Novexin henkilöstö. Tarkasteltavana olevan tuotteen sektorilla tärkeimmät asiakkaat ovat ainakin NLMK:n unioniin suuntautuvan viennin tapauksessa kauppayrityksiä, jotka haluavat itse hoitaa tuotteiden tullauksen voidakseen optimoida kustannukset. Tarkasteltavana olevan tuotteen ostaminen FOB-, vientisatama- tai CIF-ehdoin antaa lisäksi kauppayrityksille lyhyellä varoitusajalla mahdollisuuden myydä rahti mihin tahansa määränpäähän, jossa tarjotaan paras hinta ja joka ei välttämättä ole unionissa. Kauppiaalle ei ole juurikaan merkitystä sillä, että tavarantoimittaja on hoitanut tulliselvityksen unioniin.

(123)

Tiivistettynä voidaan todeta, että NLMK katsoi, että suuntaisrakeisia sähköteknisiä levyvalmisteita (GOES) tarjotaan useimmiten suoraan jalostajille mutta muita rauta- ja terästuotteita tarjotaan lähinnä etuyhteydettömille kauppiaille unionissa. Asiakastyyppien ero aiheuttaa erot sovituissa Incoterm-toimitusehdoissa ja Novexin ja Novexcon vastaavissa tehtävissä. Seurauksena on tilanne, jossa suuntaisrakeisia sähköteknisiä levyvalmisteita (GOES) koskeva tutkimus ei NLMK:n mukaan edusta Novexin todellista asemaa tarkasteltavana olevan tuotteen tai muiden rauta- ja terästuotteiden osalta. NLMK katsoi, että Novexia olisi pidettävä NLMK:n sisäisenä myyntiosastona.

(124)

Komissio muistutti, että arvioitaessa, olisiko tuottajaa ja siihen etuyhteydessä olevaa kauppiasta pidettävä yhtenä taloudellisena yksikkönä ja etuyhteydessä olevaa kauppiasta tuottajan sisäisenä myyntiosastona, on otettava huomioon etuyhteydessä olevan kauppiaan yleiset toiminnot ja tämän vuoksi myös otettava huomioon myös muihin kuin tarkasteltavana olevaan tuotteeseen liittyvät toiminnot (10).

(125)

Vaikka tutkimuksessa vahvistettiin, että Novexilla ei tutkimusajanjaksolla ollut tarkasteltavana olevan tuotteen tuontitehtäviä, on pantava merkille seuraavat seikat, jotka vaikuttavat Novexin aseman määrittämiseen tämän tapauksen osalta. Novex on Sveitsin lainsäädännön mukaisesti perustettu kauppias (11). Yhtiöjärjestyksen mukaan sen toimialaan kuuluu terästuotteiden ja raaka-aineiden hankinta, myynti, jakelu ja kauppa Sveitsissä ja ulkomailla. Mitään virallisia rajoituksia ei ole myytävän tuotteen toimittajalle. Lisäksi NLMK ja Novex ovat allekirjoittaneet kattavia puitesopimuksia, jotka koskevat osapuolten välisiä ostoja ja myyntiä. Näissä sopimuksissa esimerkiksi vahvistetaan yksityiskohtaiset menettelyt vaatimusten vastaisia tavaroita koskeviin väitteisiin, määrätään seuraamuksista maksujen tai tavaroiden toimittamisen myöhästyessä sekä kolmannen osapuolen sovittelumenettelystä riitatapauksissa. Komissio myös pani merkille, että Novexin keskeiset toiminnot vuoden 2015 tilinpäätöksen mukaan ovat teräskauppa, mukaan lukien mahdolliset korkoa tuottavat toiminnot, ja että merkittävä osa sen teräsostoista tapahtui NLMK Groupin yrityksiltä.

(126)

Lisäksi NLMK on itsekin myöntänyt 7 päivänä kesäkuuta 2017 päivätyissä huomautuksissaan, että suuntaisrakeisten sähköteknisten levyvalmisteiden (GOES) osalta Novex toimii etuyhteydessä olevana tuojana, mikä vahvistaa päätelmän, jonka mukaan Novex ei ole rinnastettavissa NLMK:n sisäiseen myyntiosastoon.

(127)

Näistä syistä komissio päätteli, että Novexin suhde NLMK:hon ei vastannut kiinteää sisäistä myyntiosastoa, jolloin kyseessä olisi kaksi yhden taloudellisen yksikön muodostavaa oikeudellista yksikköä, vaan sen sijaan perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohdassa tarkoitettua palkkioperusteisesti toimivaa edustajaa.

(128)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen NLMK toisti väitteensä, jonka mukaan se ja siihen etuyhteydessä oleva kauppias Novex muodostavat yhden taloudellisen yksikön. Se katsoi, että komissio ei ollut ottanut huomioon näiden kahden yksikön välisen suhteen taloudellisia tosiseikkoja. Se erityisesti arvosteli sitä, että komission lähestymistapa oli muodollinen ja teoreettinen. Novexia ei ollut rekisteröity kauppayhtiöksi ja muodollisen rajoituksen puuttuminen oli merkityksetöntä, sillä tosiasiallisesti se ei tehnyt hankintoja muista lähteistä. Lisäksi vaikka NLMK:n ja Novexin välillä olisi sopimus, näiden kahden yksikön välillä olisi todellisuudessa yhteisvastuuta. Väitettiin, että Novexin tulokset oli täysin konsolidoitu yritysryhmän tilinpäätökseen.

(129)

Komissio hylkäsi nämä väitteet. Novexin ja NLMK:n välistä suhdetta arvioitaessa näiden kahden yksikön välillä myyntiä ja ostoja sääntelevän puitesopimuksen olemassaoloa ei voida sivuuttaa teoreettisena tai muodollisena. Pikemminkin se osoittaa, että näillä kahdella yksiköllä on eri tehtävät ja että niiden välinen suhde ei ole mitenkään alisteinen. Lisäksi on epätavallista, että sisäinen myyntiosasto hoitaisi tuontitehtäviä, mikä oli Novexin tehtävä vähintään yhden terästuotteen (GOES) osalta. Novex voi milloin tahansa päättää ostaa tarkasteltavana olevaa tuotetta muista lähteistä, mikä ei olisi mahdollista kiinteälle vientimyyntiosastolle. Näin ollen komissio pitäytyy kannassaan, jonka mukaan perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan nojalla tehty oikaisu oli perusteltu.

(130)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen myös MMK asetti ensimmäistä kertaa kyseenalaiseksi perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan soveltamisen siihen etuyhteydessä olevan kauppiaan, MMK Trade Steel AG:n osalta. Se seurasi Severstalin oikeudellisia näkemyksiä ja väitti samoin, että emoyhtiön harjoittama täysi hallinta ja voittojen ja tappioiden jakaminen venäläiselle emoyhtiölle osoittivat, että MMK Trade Steel AG oli osa yhtenäistä vientiverkostoa.

(131)

Komissio toisti oikeudellisen kantansa, että etuyhteydessä olevia kauppiaita/tuojia voidaan käsitellä perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan nojalla, kun ne suorittavat tuontitoimia, vaikka ne sijaitsevat unionin ulkopuolella. MMK Trade Steel AG kuului tähän ryhmään, kuten jo todettiin Kiinan kansantasavallasta peräisin olevia kylmävalssattuja teräslevytuotteita koskeneessa tutkimuksessa (12).

(132)

Tämän vuoksi komissio ei voinut hyväksyä väitettä, jonka mukaan MMK ja MMK Trade Steel AG muodostaisivat yhtenäisen taloudellisen yksikön. MMK:lla on joka tapauksessa oma myyntiosasto Venäjällä ja se myi osan teräksestään suoraan Eurooppaan. Näin ollen MMK Trade Steel AG:tä ei voida pitää MMK:n sisäisenä vientiosastona.

(133)

Komissio vertaili normaaliarvoa ja vientiä harjoittavien tuottajien vientihintaa noudettuna lähettäjältä -tasolla.

(134)

Jos se oli tarpeen tasapuolisen vertailun varmistamiseksi, komissio oikaisi normaaliarvoa ja/tai vientihintaa hintojen vertailtavuuteen vaikuttavien erojen huomioon ottamiseksi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Oikaisuja tehtiin fyysisten perusominaisuuksien (0–2 %), kuljetus-, vakuutus-, käsittely-, lastaus- ja liitännäiskustannusten (1–3 %), pakkauskustannusten (0–1 %), luottokustannusten (0–2 %), palkkioiden (0–4 %) ja muiden tekijöiden (0–1 %) osalta.

(135)

Ilmoitusasiakirjan tietojen ilmoittamisen jälkeen Severstal väitti, että jotkin myynti- hallinto- ja yleiskustannuksia koskevat oikaisut eli rahoitustuottoa ja kuljetuskustannuksia koskevat oikaisut oli tehty väärin.

(136)

Yrityksen mukaan rahoitustuotto olisi pitänyt ottaa huomioon määritettäessä myynti- hallinto- ja yleiskustannusten prosenttiosuuksia. Lisäksi tällainen Sveitsissä toimivan, etuyhteydessä olevan tytäryhtiön tuotto oli samanaikaisesti Severstalin kuluja, kuten sen kyselylomakevastuksen G-PL-taulukossa ilmoitettiin, mikä oli vuorostaan otettu huomioon määritettäessä, oliko kotimarkkinamyynti tapahtunut tavanomaisessa kaupankäynnissä.

(137)

Komissio hylkäsi tämän väitteen. Severstal valmistaa ja myy suurta määrää eri tuotteita, eikä se pystynyt osoittamaan, että kyseiset rahoitustulot, jotka ovat Sveitsin tytäryhtiön emoyhtiölle myöntämä yleislaina, olivat yhteydessä tarkasteltavana olevaan tuotteeseen.

(138)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen Severstal toisti väitteensä ja totesi, että edellä mainittu rahoitustulo on ”korkotuloja lainoista, jotka on myönnetty Severstalin pitkän tuotantokierron tuotteiden rahoittamiseen, ja tarkasteltavana oleva tuote kuuluu tällaisiin tuotteisiin”. Lisäksi se pyysi, että soveltuva määrä kohdennetaan ainoastaan tarkasteltavana olevaan tuotteeseen. Komission mielestä tällaista väitettä ei voida esittää, kun mitään yksityiskohtaista tietoa ei ole siitä, miksi pitkän tuotantokierron tuotteiden rahoittamiseen tarkoitettu yleislaina liittyi myös tarkasteltavana olevaan tuotteeseen.

(139)

Mitä tulee kuljetuskustannusten oikaisuun, Severstal väitti, että komissio oli vähentänyt väärän kuljetuskustannusmäärän osana myynti- hallinto- ja yleiskustannuksia.

(140)

Komissio hyväksyi kuljetuskustannuksia koskevan Severstalin väitteen ja käytti laskemiin yrityksen ilmoittamia todellisia kuljetuskustannuksia. Kaksinkertaisen laskennan välttämiseksi ne määritettiin nollatasolle, sillä ne oli jo otettu huomioon vähennyksiä laskettaessa.

(141)

Komissio vertasi vientiä harjoittavien tuottajien samankaltaisen tuotteen kunkin tuotelajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa tarkasteltavana olevan tuotteen vastaavan tuotelajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti.

(142)

Yhteistyössä toimimisen aste Venäjällä on korkea, koska yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien viennin osuus unioniin suuntautuvasta Venäjän kokonaisviennistä tutkimusajanjaksolla oli lähes 100 prosenttia. Tämän vuoksi komissio päätti määrittää koko maata koskevan ja kaikkiin muihin tuottajiin sovellettavan polkumyyntimarginaalin samalle tasolle kuin korkein yritykselle määritetty polkumyyntimarginaali eli Public Joint Stock Company Magnitogorsk Iron & Steel Works (PJSC MMK) -ryhmän marginaali.

(143)

Polkumyyntimarginaalit – ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

(144)

Serbiassa on vain yksi tarkasteltavana olevan tuotteen vientiä harjoittava tuottaja, ja se toimi täydessä yhteistyössä tässä tutkimuksessa. Suurin osa sen myynnistä unioniin oli suoraa myyntiä riippumattomille ostajille, mutta osa myynnistä tapahtui etuyhteydessä olevan Slovakiassa toimivan kauppiaan välityksellä.

(145)

Tämän ainoan vientiä harjoittavan tuottajan normaaliarvo määritettiin 3.1.1 kohdassa esitetyn yleisen menetelmän mukaisesti. Tämän tuloksena saatu normaaliarvo 23 prosentille tuotelajeja, jotka vastaavat 71 prosentista vientiä harjoittavan tuottajan unioniin suuntautuvan viennin määrää, perustui hintaan kotimarkkinoilla tavanomaisessa kaupankäynnissä. Jos tuotelajin kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä riippumattomille asiakkaille tutkimusajanjakson aikana oli vähemmän kuin 5 prosenttia samanlaisen tai siihen verrattavissa olevan tuotelajin kokonaisvientimäärästä unioniin, kyseisen tuotelajin normaaliarvo määritettiin laskennallisesti käyttämällä tuotelajin myynti- hallinto- ja yleiskustannuksia ja voittoa painotettujen keskimääräisten myynti- hallinto- ja yleiskustannusten ja voiton sijaan. Jos tuotelajien painotettu keskimääräinen hinta oli alle tuotannon yksikkökustannusten, normaaliarvo määritettiin kuitenkin edellä 55 kappaleessa esitetyn menetelmän mukaisesti.

(146)

Vientihinta määritettiin edellä 3.1.2 kohdassa ja erityisesti 2 artiklan 8 kohdassa esitettyä yleistä menetelmää käyttäen. Etuyhteydessä olevan tuojan kautta tapahtuneen myynnin vientihinta muodostettiin laskennallisesti perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan pohjalta.

(147)

Komissio vertasi normaaliarvoa ja ainoan vientiä harjoittavan tuottajan vientihintaa noudettuna lähettäjältä -tasolla.

(148)

Jos se oli tarpeen tasapuolisen vertailun varmistamiseksi, komissio oikaisi normaaliarvoa ja/tai vientihintaa hintojen vertailtavuuteen vaikuttavien erojen huomioon ottamiseksi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Oikaisuja tehtiin kuljetus-, vakuutus-, käsittely-, lastaus- ja liitännäiskustannusten (5–9 %), luottokustannusten (0–1,5 %), pankkimaksujen (0–1 %) ja palkkioiden (0,5–2 %)osalta.

(149)

Komissio vertasi samankaltaisen tuotteen kunkin tuotelajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa tarkasteltavana olevan tuotteen vastaavan tuotelajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti.

(150)

Yhteistyössä toimimisen aste Serbiassa oli erittäin korkea, koska yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan viennin osuus kokonaisviennistä unioniin tutkimusajanjaksolla oli noin 100 prosenttia. Tämän perusteella komissio määritti koko maata koskevan polkumyyntimarginaalin ainoan vientiä harjoittavan tuottajan kanssa samalle tasolle.

(151)

Polkumyyntimarginaalit – ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

(152)

Ukrainassa on vain yksi tarkasteltavana olevaa tuotetta valmistava kolmen etuyhteydessä olevan vientiä harjoittavan tuottajan muodostama ryhmä, johon viitataan tässä osassa nimityksellä ’vientiä harjoittava tuottaja’, ja se toimi täydessä yhteistyössä tässä tutkimuksessa. Kaksi tuotantolaitosta sijaitsee Mariupolissa Donetskin alueella, joka oli tutkimuksen aikana konfliktialue. Vientiä harjoittavan tuottajan pyynnön jälkeen komissio päätti jättää nämä laitokset laskelmien ulkopuolelle, millä oli vain vähäinen vaikutus unioniin suuntautuneen viennin määrään.

(153)

Ilmoitusasiakirjaan antamissaan huomautuksissa valituksen tekijä pyysi komissiota selittämään päätöksensä jättää yksi ukrainalainen yritys polkumyyntimarginaalia koskevan laskelman ulkopuolelle.

(154)

Komissio jätti kyseisen yrityksen tarkastelun ulkopuolelle, sillä sen osuus ryhmän myynnistä oli vähäinen eikä olisi vaikuttanut polkumyyntimarginaaliin. Lisäksi alueella käytiin sotatoimia, joten kyseisten tietojen todentaminen oli mahdotonta. Komissio katsoi, että kyseessä on ylivoimainen este.

(155)

Vientiä harjoittava tuottaja myi kotimarkkinoilla samankaltaista tuotetta sekä suoraan että etuyhteydessä olevan kappiaan välityksellä.

(156)

Kaikki vientiä harjoittavan tuottajan myynti unioniin tapahtui Sveitsissä toimivan etuyhteydessä olevan kauppiaan välityksellä. Kauppias myi tarkasteltavana olevaa tuotetta sekä etuyhteydessä oleville että etuyhteydettömille tuojille unionissa.

(157)

Tämän vientiä harjoittavan tuottajan normaaliarvo määritettiin 3.1.1 kohdassa esitetyn yleisen menetelmän mukaisesti. Yhden tuotantolaitoksen normaaliarvo perustui yksinomaan kotimaan hintoihin tavanomaisessa kaupankäynnissä. Toisen tuotantolaitoksen normaaliarvo perustui osittain kotimaan hintoihin tavanomaisessa kaupankäynnissä (38 prosentissa tuotelajeja, mikä vastaa 12 prosenttia kyseisen tuotantolaitoksen unioniin suuntautuvan viennin kokonaismäärästä) ja osittain se muodostettiin laskennallisesti. Jos tuotelajin kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä riippumattomille asiakkaille tutkimusajanjakson aikana oli vähemmän kuin 5 prosenttia samanlaisen tai siihen verrattavissa olevan tuotelajin kokonaisvientimäärästä unioniin, kyseisen tuotelajin normaaliarvo määritettiin laskennallisesti käyttämällä tuotelajin myynti- hallinto- ja yleiskustannuksia ja voittoa painotettujen keskimääräisten myynti- hallinto- ja yleiskustannusten ja voiton sijaan. Jos tuotelajien painotettu keskimääräinen hinta oli alle tuotannon yksikkökustannusten, normaaliarvo määritettiin kuitenkin edellä 55 kappaleessa esitetyn menetelmän mukaisesti.

(158)

Vientiä harjoittava tuottaja pyysi oikaisua tuotantokustannuksiin yhdelle konfliktialueella sijaitsevalle tuotantolaitokselle eli Ilyich Iron and Steel Works of Mariupolille, jäljempänä ’Ilyich’, sillä perusteella, että sotilaallisista operaatioista alueella aiheutuu epäsuorasti ja suorasti epätavallisia tuotantokustannuksia. Vientiä harjoittava tuottaja ehdotti oikaisun tason määrittämiseksi yksikkökustannusten kehityksen vertailua Ilyichin ja sellaisen tuotantolaitoksen välillä, johon konflikti ei vaikuta, tässä tapauksessa Integrated Iron and Steel Works Zaporizhstal, jäljempänä ’Zaporizhstal’. Vientiä harjoittavan tuottajan käyttämiä ’yksikkökustannuksia’ varten vientiä harjoittava tuottaja on ottanut kunkin tuotantolaitoksen osalta kaikkien myytyjen tavaroiden kustannukset ja jakanut sen kunakin kalenterivuonna tuotettujen kuumavalssattujen terästuotteiden määrällä. Vientiä harjoittava tuottaja seurasi tätä menettelyä vuodesta 2013 (konfliktia edeltävä jakso) vuoteen 2015, ja ehdotti tältä pohjalta Ilyichin kustannusten oikaisua tietyllä prosenttimäärällä.

(159)

Huolellisen harkinnan jälkeen komissio katsoi, että oikaisun määrittämiseen käytetty menetelmä ei ollut sopiva. Ensinnäkin ’yksikkökustannuksilla’ ei viitattu kuumavalssattujen teräslevyjen yksikön kustannuksiin, sillä niihin sisältyivät kaikkien myytyjen tavaroiden kustannukset, siis myös muita tavaroita. Nämä muut tavarat muodostavat merkittävän osan Zaporizhstalin ja vieläkin suuremman osan Ilyichin tuotannosta. Oikaisun määrittämiseen käytetyssä menetelmässä jätettiin täysin huomioimatta muiden tuotteiden tuotannon ja kustannusten kehitys. Muiden tuotteiden tuotanto ja kustannukset eivät pysyneet vakaina kaudella, jota vientiä harjoittava tuottaja ehdotti käytettäväksi tässä menetelmässä. Itse asiassa vientiä harjoittava tuottaja myönsi huomautuksissaan, että Ilyichin eräiden muiden tuotanto lisääntyi huomattavasti vuosina 2012–2016. Oikaisun määrittämiseen käytetyssä menetelmässä nämä kasvaneet kustannukset luettiin kuumavalssattujen teräslevyjen vähentyneeseen tuotantoon, jolloin paisuteltiin mahdollisesti merkittävästi ’yksikkökustannuksia’. Vaikka vientiä harjoittavan tuottajan kustannukset, joita ehdotettiin käytettäviksi, olisivat kuumavalssattujen teräslevytuotteiden todelliset tuotantokustannukset, ehdotukseen kuului tuotannon määrän vertailu myyntikustannuksiin, jolloin jätettiin huomiotta varastojen muutos. Vientiä harjoittavan tuottajan olisi pitänyt verrata joko tuotannon määrää tuotantokustannuksiin tai myynnin määrää myyntikustannuksiin. Oikaisun määrittämiseen käytetyssä menetelmässä verrattiin kehityssuuntausta kalenterivuoteen 2015 saakka ja ehdotettiin laskelman tuloksen – eli vähennyksen – soveltamista tutkimusajanjakson (1 päivästä heinäkuuta 201530 päivään kesäkuuta 2016) tietoihin. Tämä on virheellistä, sillä menetelmällä olisi pitänyt seurata kehityssuuntausta tutkimusajanjakson loppuun asti.

(160)

Ilmoitusasiakirjaan antamissaan huomautuksissa vientiä harjoittava tuottaja ei käsitellyt edellä kuvattuja oikaisun määrittämiseen ehdotetun menetelmän puutteita. Sen sijaan se vertasi valmistuskustannuksia tuotelajeittain kahdella tuotantopaikalla tutkimusajanjakson aikana ja väitti, että tämän vertailun tulos on samanlainen kuin oikaisun määrittämiseen ehdotetulla menetelmällä saatu. Vientiä harjoittava tuottaja ei ole ottanut huomioon sitä, että oikaisun määrittämiseen käytetty menetelmä kehitettiin nimenomaan siksi, että kahden tuotantolaitoksen kustannuksia ei tiettynä vuonna voida suoraan vertailla, sillä ne olivat jo erilaisia ennen konfliktin alkamista. Itse asiassa määrittämismenetelmässä käytettyjen tietojen mukaan Ilyichin ”yksikkökustannukset” olivat vuonna 2013 huomattavasti suuremmat kuin Zaporizhstalin ’yksikkökustannukset’. Suhdelukuna ilmaistu ero on suurempi kuin kahden tuotantolaitoksen välinen tuotelajittainen valmistuskustannusten ero, jota vientiä harjoittava tuottaja halusi käyttää menetelmän tueksi.

(161)

Lopullisista päätelmistä ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa vientiä harjoittava tuottaja väitti, että komissio ei ollut käynyt rakentavaa vuoropuhelua vientiä harjoittavan tuottajan kanssa eikä ollut pyytänyt tai täsmentänyt niitä lisätietoja, jotka olisivat mahdollisesti olleet sen mukaan tarpeellisia väitteen asianmukaista arviointia varten. Vientiä harjoittavan tuottajan mukaan komissio kertoi vasta lopullisten päätelmien ilmoittamisen yhteydessä 17 päivänä heinäkuuta 2017, mitä tietoja ja menetelmiä tarvittaisiin väitteen arvioimiseksi.

(162)

Komissio huomautti, että väite on asiasisällöltään virheellinen. Oikaisun määrittämiseen ehdotetun menetelmän puutteista annettiin yksityiskohtainen selitys vientiä harjoittavalle tuottajalle 4 päivänä huhtikuuta 2017 ilmoitusasiakirjan liitteessä 4. Tämä yksityiskohtainen kuvaus sisällytettiin asiakirjana, jotta vientiä harjoittava tuottajalle annettaisiin mahdollisuus ja riittävästi aikaa näiden puutteiden korjaamiseen. Kuten 160 kappaleessa todetaan, vientiä harjoittava tuottaja ei tehnyt näin.

(163)

Lopullisista päätelmistä ilmoittamista koskevissa huomautuksissaan vientiä harjoittava tuottaja väitti, että muut tavarat kuin 159 kappaleessa tarkoitetut kuumavalssatut terästuotteet eivät muodostaneet merkittävää osaa tuotannosta Zaporizhstalissa ja Ilyichissä. Väitteensä tueksi vientiä harjoittava tuottaja viittasi komissiolle 16 päivänä helmikuuta 2017 toimitettuihin Ilyichin tuotantomääriä koskeviin tietoihin.

(164)

Tältä osin komissio totesi, että vientiä harjoittavan tuottajan tarkoittamat tiedot toimitettiin tarkastuskäynnin jälkeen, joten niitä ei voitu todentaa. Lisäksi tiedot koskevat tuotannon tonnimääriä eivätkä tuotannon kustannuksia tai sen arvoa. Tuotettu määrä ei näin ollen kuvasta tuotantokustannuksia, erityisesti kun otetaan huomioon, että muihin tuotteisiin, kuten kylmävalssattuihin ja galvanoituihin tuotteisiin, sisältyy enemmän lisäarvoa ja ne ovat näin ollen lisäkustannustuotteita. Mitä tulee komission väitteidensä tueksi käyttämiin tietoihin, vientiä harjoittava tuottaja toimitti polkumyyntiä koskevaan kyselylomakkeeseen antamassaan vastauksessa tietoja koko laitoksen tuottamasta liikevaihdosta, laitoksen merkityksellisen osaston tuottamasta liikevaihdosta ja tarkasteltavana olevan tuotteen tuottamasta liikevaihdosta. Komissio varmensi nämä liikevaihtoa koskevat tiedot tarkastuskäynnin aikana, ja niitä käytettiin kustannusten korvaavana indikaattorina, joka osoitti, että muut kuin kuumavalssatut terästuotteet muodosti merkittävän osan tuotannosta Ilyichissä.

(165)

Lopullisista päätelmistä ilmoittamisen jälkeen esittämissään lisähuomautuksissa vientiä harjoittava tuottaja kiisti komission 159 kappaleessa esittämät huomautukset, jotka koskivat muiden kuin kuumavalssattujen terästuotteiden tuotannon kasvun aiheuttamaa ’yksikkökustannusten’ perusteetonta paisuttamista, jota ehdotetussa menetelmässä oli käytetty. Vientiä harjoittava tuottaja väitti, että Ilyichin myymien tavaroiden yleinen kokonaiskustannusten nousu on vastoin komission päättelyn logiikkaa, jonka mukaan muiden tuotteiden tuotannon kasvu voi kasvattaa kuumavalssatuille terästuotteille laskettuja ’yksikkökustannuksia’.

(166)

Komissio on tästä huomautuksesta eri mieltä. Kuten edellä on mainittu, vientiä harjoittava tuottaja määritti ’yksikkökustannukset’ jakamalla myytyjen tavaroiden (mukaan lukien muut kuin kuumavalssatut terästuotteet) kokonaiskustannukset laitoksessa kyseisinä ajanjaksoina tuotettujen kuumavalssattujen terästavaroiden määrällä. Kuten vientiä harjoittava tuottaja itsekin myönsi, menetelmässä käsitellyn ajanjakson aikana eräiden muiden kuin kuumavalssattujen terästuotteiden määrä kasvoi merkittävästi. Tästä johtuva kyseisten tuotteiden tuotantokustannusten kasvu luettiin vientiä harjoittavan tuottajan ehdottamassa menetelmässä kuumavalssattuihin terästuotteisiin, mikä keinotekoisesti kasvatti ’yksikkökustannuksia’ (eli lisäsi ’yksikkökustannusten’ kasvua koko kyseisellä ajanjaksolla), joiden pohjalta vientiä harjoittava tuottaja ehdotti Ilyitchin kustannusten oikaisua. Tämä pätee siitä riippumatta, kasvoivatko, pienenivätkö vai pysyivätkö laitoksen myymien tavaroiden kokonaiskustannukset ennallaan.

(167)

Mitä tulee komission 159 kappaleessa esittämään huomautukseen, jonka mukaan menetelmässä olisi pitänyt seurata kehityssuuntauksia tutkimusajanjaksoon asti, vientiä harjoittava tuottaja väitti lopullisista päätelmistä ilmoittamisen jälkeen tekemissään huomautuksissa, että se ei voinut toimittaa tietoja tutkimusajanjaksolta menetelmässä käytettäväksi, sillä vuoden 2016 tilintarkastuskertomus on ollut saatavilla vasta äskettäin.

(168)

Tältä osin komissio huomautti, että vientiä harjoittava tuottaja pystyi toimittamaan suuria määriä tutkimusajanjakson tietoja polkumyyntiä koskevaan kyselylomakkeeseen täyttämistä varten. Tämän vuoksi ei ole ilmeistä, miksi kyseinen vientiä harjoittava tuottaja ei pystynyt toimittamaan tutkimusajanjakson tietoja käytettäviksi ehdotetun menetelmän tueksi. Tämä on epäselvää sitäkin suuremmalla syyllä, että vientiä harjoittavalla tuottajalla oli mahdollisuus ja aikaa tämän tekemiseen, kuten 162 kappaleessa mainitaan.

(169)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen antamissaan huomautuksissa vientiä harjoittava tuottaja väitti edelleen, että 160 kappaleessa käsitelty tuotantolaitosten välinen tuotelajikohtaisten tuotantokustannusten ero tutkimusajanjaksolla tukee oikaisumenetelmää, sillä ero on samanlainen kuin menetelmän avulla saatu.

(170)

Komissio on tästä huomautuksesta eri mieltä. Huomautuksissaan vientiä harjoittava tuottaja ei käsitellyt sitä tosiseikka, että määrittämismenetelmään käytettyjen tietojen mukaan vuoden 2013 (eli konfliktia edeltäneissä tavanomaisissa olosuhteissa) Iljyichin ’yksikkökustannukset’ olivat paljon suuremmat kuin Zaporizhstalissa. Suhdelukuna ilmaistu ero on suurempi kuin kahden tuotantolaitoksen välinen tuotelajikohtainen valmistuskustannusten ero. Tämä merkitsee sitä, että joko yksikkökustannusten välinen vero on pienentynyt Ilyichin ja Zaporizhstalin välillä vuodesta 2013 tutkimusajanjaksoon (eli Ilyichin yksikkökustannukset ovat pienentyneet suhteessa Zaporizhstalin yksikkökustannuksiin) tai menetelmässä käytetyt ’yksikkökustannukset’ ovat täysin epäluotettavia. Kuten edellä 159 kappaleessa selitetään, väitteistä ainakin jälkimmäinen pitää paikkansa, sillä menetelmän mukaisia ’yksikkökustannuksia’ vääristää muiden tuotteiden, joiden kehitys oli kyseisellä ajanjaksolla erilaista näissä kahdessa tuotantopaikassa, myyntikustannusten sisällyttäminen tietoihin. Tästä seuraa, että tuotelajikohtaisten tuotantokustannusten ero tutkimusajanjaksolla ei tue vientiä harjoittavan tuottajan ehdottaman menetelmän tarkkuutta.

(171)

Edellä esitetyistä syistä väite hylättiin.

(172)

Zaporizhstalin tilinpäätökseen oli kirjattu merkittäviä valuuttakurssien eroista johtuvia tappioita sellaisista liiketoimista, jotka suoritettiin muussa valuutassa kuin Ukrainan hryvniassa. Vientiä harjoittava tuottaja väitti, että nämä menot, jotka eivät olleet koituneet tavanomaisessa kaupankäynnissä, olisi määritettävä perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan c alakohdan mukaisesti, ja rajattava tasolle, joka vastaa yrityksen tavanomaisia toimintaoloja.

(173)

Komissio kiisti tämän väitteen. Tappiot kirjattiin asianmukaisesti yrityksen kirjanpitoon, ja ne aiheutuivat tutkimusajanjakson aikana. Näin ollen komissio hylkäsi tämän väitteen ja katsoi tappiot osaksi yrityksen toimintaan liittyviä myynti- hallinto- ja yleiskustannuksia ja sisällytti ne normaaliarvoa koskevaan laskelmaan.

(174)

Ilmoitusasiakirjaan antamissaan huomautuksissa vientiä harjoittava tuottaja myönsi, että Zaporizhstalin myynti- hallinto- ja yleiskustannusten laskemiseen käytetyt rahoitusmenot oli asianmukaisesti sisällytetty yrityksen kirjanpitoon ja että ne olivat koituneet tutkimusajanjaksolla. Vientiä harjoittava tuottaja toisti tämän jälkeen väitteen, jonka mukaan kyseiset myynti- hallinto- ja yleiskustannukset oli pitänyt määrittää perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan c alakohdan pohjalta, sillä tietyt rahoitusmenot eivät liittyneet tuotteiden tuotantoon ja/ tai myyntiin. Tämän väitteen tueksi kyseinen vientiä harjoittava tuottaja toimitti uusia tietokokonaisuuksia selvästi sen jälkeen, kun tarkastuskäynti oli tehty ja väite alun perin esitetty. Lopuksi vientiä harjoittava tuottaja nosti esiin useita perusasetuksen säännöksiä, jotka koskevat myynti- hallinto- ja yleiskustannusten laskennallista määrittämistä ja joiden mukaan tällaisen määrittämisen on oltava ’kohtuullista’.

(175)

Komissio kiisti tämän analyysin. Perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan mukaan myynti- hallinto- ja yleiskustannusten on perustuttava todellisiin tuotanto- ja myyntitietoihin. Perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan c alakohtaa sovelletaan vain, jos näitä ei voida määrittää. Kuten vientiä harjoittava tuottaja itsekin myönsi, todelliset myynti- hallinto- ja yleiskustannustiedot ovat saatavilla sen kirjanpidossa ja niihin sisältyvät nyt kyseessä olevat rahoitusmenot. Väite, jonka mukaan osa rahoitusmenoista ei liity tuotteiden tuotantoon ja/tai myyntiin, on hylättävä. Vientiä harjoittavan tuottajan väitteensä tueksi toimittamia tietoja ei ensinnäkään voida tutkimuksen tässä vaiheessa todentaa. Vientiä harjoittavalla tuottajalla oli runsaasti aikaa ja sille oli annettu näiden tietojen toimittamista koskeva pyyntö ennakolta, kun tarkastuskäynti tehtiin, mutta se ei hyödyntäneet tätä mahdollisuutta. Toiseksi Zaporizhstal toimii ainoastaan tuotteidensa tuotannon ja myynnin alalla. Vientiä harjoittava tuottaja ei ole missään vaiheessa esittänyt näyttöä päinvastaisesta. Viittaus vaatimukseen, jonka mukaan myynti- hallinto- ja yleiskustannusten määrittämisen on oltava kohtuullista, on virheellinen, sillä komissio ei määrittänyt myynti- hallinto- ja yleiskustannuksia laskennallisesti vaan perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan vaatimusten mukaisesti. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(176)

Lopullisista päätelmistä ilmoittamisen yhteydessä esittämissään huomautuksissa vientiä harjoittava tuottaja väitti, että kyseiset menot liittyivät laitoksen yleiseen taloudelliseen toimintaan mutta eivät toimintaan, johon kuuluu tarkasteltavana olevan tuotteen tuotanto ja myynti. Vientiä harjoittava tuottaja väitti myös, että komissio ei ollut ottanut huomioon näyttöä, joka liittyi sen pyyntöön näiden menojen sulkemiseksi tarkastelun ulkopuolelle. Tämän jälkeen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että komissio oli hylännyt myös sen tosiseikan, että väitteen tueksi olisi edes esitetty näyttöä, väittäessään, että mitään näyttöä ei ollut esitetty sitä vastaan, että Zaporizhstal toimi ainoastaan tuotteidensa tuotannon ja myynnin alalla. Mitä tulee komission esittämiin huomautuksiin uudesta tietokokonaisuudesta, jolla pyrittiin tukemaan tiettyjen rahoitusmenojen sulkemista tarkastelun ulkopuolelle, vientiä harjoittava tuottaja totesi lopuksi, että väite sinällään esitettiin vastauksena polkumyyntiä koskevaan kyselylomakkeeseen ja että kyseiset tiedot olivat vastauksen kanssa toimitetussa tilintarkastuskertomuksessa.

(177)

Vastauksessaan komissio totesi, että vientiä harjoittava tuottaja oli esittänyt kaksi tähän väitteeseen liittyvää pyyntöä. Ensimmäinen pyyntö, joka esitettiin vastauksena polkumyyntiä koskevaan kyselylomakkeeseen ja jota sen jälkeen sitä täsmennettiin 5 päivänä tammikuuta 2017 annetussa ilmoituksessa, koski Zaporizhstalin rahoitusmenojen oikaisemista tavanomaisissa toimintaolosuhteissa aiemmin vallinneelle tasolle. Toinen pyyntö, joka esitettiin ensimmäisen kerran ilmoitusasiakirjaan 2 päivänä toukokuuta 2017 annetuissa huomautuksissa, Zaporizhstalin tarkastuskäynnin jälkeen, koski myynti- hallinto- ja yleiskustannusten oikaisua jättämällä tarkastelun ulkopuolelle menot, joiden väitettiin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon ja/tai myyntiin liittymättömiä.

(178)

Kuten edellä 175 kappaleessa todettiin, komissio ei voi oikaista Zaporizhstalin rahoituskustannuksia tavanomaisten toimintaolosuhteiden mukaiselle aiemmalle tasolle, sillä perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan mukaisesti myynti- hallinto- ja yleiskustannusten on perustuttava tuotantoa ja myyntiä koskeviin todellisiin tietoihin. Tiedot olivat komission saatavilla ja niitä käytettiin asiaa koskevassa laskelmassa. Päätelmien lopullista ilmoittamista koskevissa vientiä harjoittavan tuottajan huomautuksissa ei tässä vaiheessa esitetty uusia väitteitä, joten lisäselvitykset eivät olleet tarpeen.

(179)

Mitä tulee toiseen pyyntöön eli Zaporizhstalin normaaliarvon mukauttamiseen siten, että kustannukset, joiden väitettiin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon ja/tai myyntiin liittymättömiä, jätettäisiin tarkastelun ulkopuolelle, komissio huomautti, että ilmoitusasiakirjaan annettujen huomioiden pohjalta ei ollut selvää, että nämä kustannukset eivät liittyisi suoraan tai välillisesti tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon ja/tai myyntiin. Kuten edellä mainittiin, komission käsityksen mukaan Zaporizhstalin toiminta rajoittui tuotteensa tuotantoon ja myyntiin. Sen rahoitusmenot olisivat yleensä näin ollen tavalla tai toisella yhteydessä näihin toimintoihin. Itse asiassa vientiä harjoittavan tuottajan ilmoitusasiakirjaan antamissaan huomautuksissa mainitsemiin seikkoihin, joiden väitetään olevan vailla yhteyttä tarkasteltavana olevan tuotteen valmistukseen ja/tai myyntiin, kuuluu kassavirtaan liittyviä investointeja, lainoja raaka-aineita tuottaville tytäryhtiöille tai työntekijöiden etuuksista johtuvia velkoja. Nämä kustannukset näyttävät ainakin epäsuorasti liittyvän tarkasteltavan olevan tuotteen tuotantoon ja/tai myyntiin.

(180)

Kysymyksen lisävarmentaminen oli mahdotonta, sillä pyyntö esitettiin vasta 2 päivänä toukokuuta 2017, mikä oli selvästi tähän liittyvän tarkastuskäynnin päättymisen jälkeen (eli 24 päivän marraskuuta 2016 jälkeen). Ilmoituksessaan 5 päivänä tammikuuta 2017, joka siis myös toimitettiin kyseisen tarkastuskäynnin jälkeen, vientiä harjoittava tuottaja mainitsi, että jotkin rahoituskustannukset liittyivät lainoihin, jotka oli otettu yleisiin tarkoituksiin ja jotka eivät liittyneet tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon ja myyntiin. Tässä yhteydessä ei toimitettu yksityiskohtaisempia tietoja, sillä vientiä harjoittava tuottaja ei pyytänyt näiden lainojen poissulkemista vaan vaati edelleen, että Zaporizhstalin rahoituskustannukset olisi pidettävä aiemmalla, tavanomaisissa toimintaolosuhteissa vallinneella tasolla.

(181)

Lopullisten päätelmien ilmoittamista koskevissa huomautuksissaan vientiä harjoittava tuottaja väitti tältä osin, että komissiolle oli tarkastuskäynnin aikana Zaporizhstalissa toimitettu ”täydellinen ja kattava toisinto tilintarkastuskertomuksista, joissa selvästi otetaan esiin kysymys tehtaan rahoituksen lisämenoista, jotka eivät liity tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon ja myyntiin”. Tämän jälkeen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että komissio olisi tässä yhteydessä voinut tarkastaa Zaporizhstalin esittämän näytön ja tarvittaessa pyytää selvennyksiä.

(182)

Komissio totesi aluksi, että kuten vientiä harjoittava tuottaja oli huomauttanut, Zaporizhstalin täydellisiä vuosikertomuksia ei toimitettu ennen tarkastuskäyntiä, vaikka niitä oli pyydetty polkumyyntiä koskevassa kyselylomakkeessa. Tämän jälkeen komissio totesi, että kuten vientiä harjoittavalle tuottajalle oli ilmoitettu 27 päivänä lokakuuta 2016 päivätyssä tarkastuskäyntiä edeltävässä kirjeessä, käynnin tarkoituksena oli tarkastaa kyselylomakkeeseen annettu vastaus täsmäyttämällä siihen kirjatut tiedot lähdeasiakirjoihin, kustannus- ja rahoituskirjanpidon tietoihin sekä tarkistettuihin tilinpäätöksiin. Kysymys siitä, että joidenkin Zaporizhstalin rahoituskustannusten väitettiin olevan vailla yhteyttä tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon ja myyntiin, otettiin esiin vasta 2 päivänä toukokuuta 2017 ja se ainoastaan mainittiin 5 päivänä tammikuuta 2017 annetussa ilmoituksessa. Kumpikin tapahtui sen jälkeen, kun Zaporizhstalin tarkastuskäynnit olivat jo päättyneet. Tämän vuoksi näiden kysymysten tarkastelu ja kyseisten kustannusten tarkastaminen eivät kuuluneet eivätkä olisi voineetkaan kuulua komission työohjelmaan kyseisen käynnin aikana. Kun väitetään, että kysymys tuotantoon tai myyntiin liittymättömistä rahoituskustannuksista otettiin esiin pelkästään kirjaamalla nämä kustannukset tarkastettuihin tilintarkastuskertomuksiin, sivuutetaan tarkastuskäynnin tarkoitus ja siihen liittyvä komission rooli, jotka ilmoitettiin vientiä harjoittavalle tuottajalle ennen tarkastuskäyntiä edeltävässä kirjeessä ennen käynnin aloittamista. Kun tätä tarkastellaan yhdessä sen tosiseikan kanssa, että täydelliset tarkastusraportit toimitettiin vasta tarkastuskäynnin aikana ja, kuten edellä on mainittu, ei ole lainkaan ilmeistä, että kyseiset kustannukset eivät liity tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon ja myyntiin, päätelmänä on oltava väitteen hylkääminen.

(183)

Edellä esitetyistä syistä väite hylättiin.

(184)

Vientihinta määritettiin edellä 3.1.2 kohdassa ja erityisesti 2 artiklan 8 kohdassa esitettyä yleistä menetelmää käyttäen. Etuyhteydessä olevien tuojien kautta tapahtuneen myynnin vientihinta muodostettiin laskennallisesti perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan pohjalta.

(185)

Vientiä harjoittava tuottaja väitti, että sveitsiläinen kauppias – Metinvest International SA, jäljempänä ’MISA’ – oli pelkkä tuotantolaitosten vientiosasto, koska se ei toteuttanut unioniin toimitettavien tavaroiden tulliselvitystä. Lisäksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että kauppiaan myynti- hallinto- ja yleiskustannuksien ja voiton (tai nimellisen palkkion osalta ei olisi pitänyt tehdä vähennystä, sillä perusasetuksen 2 artiklan 9 kohtaa ei voida soveltaa nyt käsillä olevaan tapaukseen, koska kauppias ei ole sijoittautunut unioniin.

(186)

Komissio ei määrittänyt sveitsiläisen kauppiaan välityksellä riippumattomille ostajille tapahtuneen vientimyynnin vientivientihintaa laskennallisesti perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti. Vaikka vastuu tulliselvityksestä on ostajalla, tämä ei kuitenkaan muuta sitä tosiseikkaa, että myynnin hoitaa etuyhteydessä oleva kauppias, joka vastaa myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksista ja joka yleensä pyrkii hankkimaan voittoa palveluistaan. Näin ollen, kuten 194 kappaleessa todetaan, komissio katsoi, että perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan mukainen oikaisu on oikeutettu.

(187)

Ilmoitusasiakirjaan antamissaan huomautuksissa vientiä harjoittava tuottaja väitti, että MISA ei ole voittoa tavoitteleva kauppias vaan etuyhteydessä oleva yritys, jonka tehtävät yleensä kuuluvat sisäiselle vientimyyntiosastolle.

(188)

Käytettävissään olevan näytön pohjalta komissio voinut hyväksyä tätä väitettä. MISA on voittoa tavoitteleva yritys, joko oman kuvauksensa mukaan pyrkii sopivaan tasapainoon voitollisuuden, asiakastyytyväisyyden ja riskienhallinnan välillä. MISAn toiminnot eivät rajoitu pelkästään Metinvest Groupin tuotteiden myyntiin. MISAlla ja tuotantolaitoksilla on eri omistajia. MISA on myös allekirjoittanut yksityiskohtaiset myynti- ja ostosopimukset tuotantolaitosten kanssa. Näihin sopimuksiin sisältyy seuraamuslausekkeita, jotka koskevat kummankin osapuolen velvoitteiden täyttämättä jättämistä tai vajavaista noudattamista sekä kolmannen osapuolen toteuttamaa riitojen ratkaisua ja joita yleisemmin esiintyy riippumattomien kauppiaiden kanssa tehtävissä sopimuksissa eikä yhden yrityksen tuotanto- ja myyntiosaston välillä tehtävissä sopimuksissa. Tämän näytön perusteella komissio päättelee, että MISAn ja kahden tuotantolaitoksen välinen suhde on pikemminkin samanlainen kuin laitoksen suhde edustajaan eikä kiinteään myyntiosastoon. Kuten 194 kappaleessa selitetään, kyseinen oikaisu on perusteltu silloin, kun MISA osallistuu liiketoimeen.

(189)

Lopullisista päätelmistä ilmoittamisen jälkeen tekemissään huomautuksissa vientiä harjoittava tuottaja päätteli perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan soveltamisesta MISAn kautta tapahtuneeseen myyntiin, että komissio oli hyväksynyt väitteen, jonka mukaan MISA toimii ryhmän vientimyyntiosastona. Vientiä harjoittava tuottaja vastusti jälleen perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan soveltamista ja katsoi, että MISA ei toimi edustajana eikä kauppiaana. Tämän korostamiseksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että MISA myy vain määrältään merkityksettömiä ja kapean erikoisalan tuotteita, jotka eivät ole ryhmän valmistamia. Tämän lisäksi vientiä harjoittavan tuottajan mukaan se tosiseikka, että MISA pyrkii sopivaan tasapainoon voitollisuuden, asiakastyytyväisyyden ja riskienhallinnan välillä tai että se on allekirjoittanut yksityiskohtaiset myynti- ja ostosopimukset tuotantolaitosten kanssa tai että sillä on oma johtaja ja henkilöstö, jotka eivät ole samat kuin Ukrainan tuotantolaitoksissa, johtuisi vaatimuksesta noudattaa Ukrainan ja Sveitsin oikeudellisia vaatimuksia.

(190)

Kuten edellä on todettu, komissio hyväksynyt väitettä, että MISA toimii ryhmän vientimyyntiosastona. MISA toimi etuyhteydessä olevana kauppiaana, minkä vuoksi komissio sovelsi perusasetuksen 2 artiklan 8 kohtaa yhdessä sen 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan kanssa. Lisäksi MISA myy muutakin kuin vain määrältään merkityksettömiä ja kapean erikoisalan tuotteita, jotka eivät ole ryhmän valmistamia, vaikka tälläkin jo sinällään on huomattava merkitys tätä päätelmää varten. MISA myy myös huomattavia määriä kolmansien osapuolten tuotteita ryhmälle. Mitä tulee 188 kappaleessa kuvattuun näyttöön, vientiä harjoittava tuottaja väitti ainoastaan, että nämä seikat vastaavat lain vaatimuksia eivätkä poista MISAn asema vientiosastona. Mitään muuta tietoa laillisista vaatimuksista ei tarjottu. Vientiä harjoittava tuottaja ei myöskään selittänyt, miksi sellaiset seikat kuten voiton tavoittelu (minkä vientiä harjoittava tuottaja oli aiemmin kiistänyt ilmoitusasiakirjaa koskevissa huomautuksissaan) tai sopimuksiin sisältyvät seuraamuslausekkeet, jotka koskevat kummankin osapuolen velvoitteiden täyttämättä jättämistä tai vajavaista noudattamista sekä kolmannen osapuolen toteuttamaa riitojen ratkaisua, eivät poistaisi MISAn asemaa vientiosastona. Näin ollen tämä kohta ei edellytä lisähuomautuksia.

(191)

Edellä esitetyistä syistä väite hylättiin.

(192)

Komissio vertasi normaaliarvoa ja ainoan vientiä harjoittavan tuottajan vientihintaa noudettuna lähettäjältä -tasolla.

(193)

Jos se oli tarpeen tasapuolisen vertailun varmistamiseksi, komissio oikaisi normaaliarvoa ja/tai vientihintaa hintojen vertailtavuuteen vaikuttavien erojen huomioon ottamiseksi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Oikaisuja tehtiin tuontimaksujen (0,1–0,7 %), kuljetus-, vakuutus-, käsittely-, lastaus- ja liitännäiskustannusten (1–8 %), pakkauskustannusten (0–0,1 %), luottokustannusten (0–0,7 %), myynnin jälkeisten kustannusten (0,1–0,4 %), pankkimaksujen (0–0,3 %) ja palkkioiden (0–0,2 %) osalta.

(194)

Koska kaikki myynti unioniin tapahtui etuyhteydessä olevan sveitsiläisen kauppiaan välityksellä, tehtiin myös asianmukainen oikaisu perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan pohjalta.

(195)

Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja pyysi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan d alakohdan i alakohdan mukaista kaupan portaan mukaan tehtävää oikaisua ja väitti, että samankaltaisen tuotteen myyntikanavat kotimarkkinoilla erosivat merkittävästi niistä, joita käytettiin tarkasteltavana olevan tuotteen myynnissä unioniin, mikä vaikutti hintojen vertailukelpoisuuteen. Se myös väitti, että eri kaupan portaiden toiminnoissa ja hinnoissa on pysyviä ja selviä eroja viejämaan kotimarkkinoiden ja unioniin suuntautuvan vientimyynnin välillä.

(196)

Vientiä harjoittava tuottaja ei kuitenkaan osoittanut kaupan eri portaiden osalta myyjän toimintojen ja hintojen pysyviä ja selviä eroja viejämaan kotimarkkinoilla. Vientiä harjoittavan tuottajan toimittamat tiedot eivät itse asiassa tukeneet tällaista toteamusta. Tämän vuoksi komissio hylkäsi väitteen.

(197)

Ilmoitusasiakirjaan antamissaan huomautuksissa vientiä harjoittava tuottaja vastusti voimakkaasti tätä perustelua ja piti sitä mielivaltaisena ja perusteettomana. Vientiä harjoittava tuottaja ei kuitenkaan toimittanut mitään näyttöä, joka olisi osoittanut kaupan eri portaiden osalta myyjän toimintojen ja hintojen pysyviä ja selviä eroja viejämaan kotimarkkinoilla. Sen sijaan se keskittyi ainoastaan tämän väitteen ensimmäiseen osaan ja väitti, että kaupan eri portaiden osalta myynnin toimintojen ja hintojen välillä on pysyviä ja selviä eroja eri markkinoilla, ja sivuutti vaatimuksen, jonka mukaan tämä olisi osoitettava kotimarkkinoilla. Komissio tarkastikin myyjän hinnat eri kaupan portaissa kotimaanmarkkinoilla eikä pystynyt löytämään johdonmukaisia ja selviä eroja.

(198)

Vientiä harjoittava tuottaja väitti, että komission pitäisi turvautua perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan d alakohdan ii alakohtaan, jos komissio uskoi, että perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan d alakohdan i alakohtaa ei voida soveltaa. Tässä yhteydessä vientiä harjoittava tuottaja viittasi epämääräisesti alustavaan näyttöön mutta ei esittänyt mitään perusteita sille, miksi tätä säännöstä voitaisiin soveltaa. Kotimarkkinoilla oli kyseiset kaupan portaat, eikä ollut selkeästi osoitettu, että tietyt toiminnot liittyvät muihin kaupan portaisiin kuin niihin, joita vertailussa oli käytetty. Tätä säännöstä ei tämän vuoksi voida soveltaa kyseiseen toimenpiteeseen.

(199)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen yhteydessä esittämissään huomautuksissa vientiä harjoittava tuottaja väitti, että komissio esitti keskenään ristiriitaisia väitteitä, ja huomautti, että vaikka kotimarkkinoilla oli useita kaupan portaita, vientiä harjoittava tuottaja ei osoittanut kaupan eri portaiden osalta myyjän toimintojen ja hintojen pysyviä ja selviä eroja näillä tasoilla.

(200)

Komissio ei näe mitään ristiriitaista tässä lausunnossa.

(201)

Lisäksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että se oli 5 päivänä tammikuuta 2017 toimittamassaan ilmoituksessa antanut komissiolle kaupan oman analyysinsa ja vertailun eri kaupan portaissa kotimarkkinoilla, nimennyt ja vertaillut eri kaupan portaita kotimarkkinoilla ja osoittanut toimintojen ja hintojen pysyviä ja selviä eroja näiden tasojen välillä.

(202)

Komissio vastasi todeten, että kyseisessä yrityksen ilmoituksessa verrattiin yhden sen tuotantolaitoksen osalta erilaisia kotimarkkinoiden myyntikanavia – ei kaupan portaita. Tämän jo alusta alkaen virheellisen vertailun lisäksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että kanava, joka parhaiten on vertailtavissa unionin myyntikanaviin on suora eli ilman kotimaisen kauppiaan osallistumista toteutuva myyntikanava. Mitään näyttöä ei esitetty siitä, miksi tämä olisi totta, erityisesti kun otetaan huomioon, että kaikki sen unioniin suuntautuva myynti toteutui sveitsiläisen etuyhteydessä olevan kauppiaan eli MISAn kautta. Komissio pysyi näin ollen kanssaan, jonka mukaan vientiä harjoittava tuottaja ei ollut osoittanut, että kaupan eri portaiden osalta oli myyjän toimintojen ja hintojen pysyviä ja selviä eroja viejämaan kotimarkkinoilla.

(203)

Lopullisista päätelmistä ilmoittamisen jälkeen antamissaan huomautuksissa vientiä harjoittava tuottaja väitti myös, että komissio ei ollut käsitellyt sitä tosiseikkaa, että se oli toimittanut tarkistetun vientimyyntiluettelon etuyhteydessä olevasta yrityksestä eli MISAsta. Vientiä harjoittava tuottaja oli luettelossa vastannut komission huomautukseen, joka koski kaupan portaan nimeämistä suurelle määrälle liiketoimia, mikä oli tehty epätarkasti alkuperäisessä vastauksessa polkumyyntiä koskevaan kyselylomakkeeseen. Vientiä harjoittava tuottaja väitti, että ei voida sanoa, että nämä tiedot oli toimitettu liian myöhäisessä vaiheessa tutkimusta, sillä komissio olisi tarvittaessa voinut tarkastaa ne yritykseen etuyhteydessä olevissa yksiköissä tekemänsä tarkastuskäynnin aikana.

(204)

Komissio on tästä eri mieltä. MISAn myyntiedoista annettiin lisätietoja MISAn tarkastuskäynnin jälkeen. Jotta nimenomaan voidaan varmistaa tällainen tilanne, komissio oli ennen MISAn toimitiloihin tehtyä tarkastuskäyntiä 17 päivänä tammikuuta 2017 antamassaan ilmoituksessa muistuttanut yritystä siitä, että jos jokin väite tai siihen sisältyvät näkökohdat edellyttävät tarkastusta, väite on esitettävä kohtuullisessa ajassa ennen tarkastuskäyntiä, jotta tapauksen käsittelijät voivat valmistella käynnin tämän osan. Vaikka komissio pystyisikin lopulta varmentamaan nämä tiedot MISAn toimitiloissa, se ei muuttaisi sitä tosiseikkaa, että, kuten edellä on todettu, vientiä harjoittava tuottaja ei ollut osoittanut, että kaupan eri portaiden osalta oli myyjän toimintojen ja hintojen pysyviä ja selviä eroja viejämaan kotimarkkinoilla.

(205)

Lopullisista päätelmistä ilmoittamisen yhteydessä antamissaan huomautuksissa vientiä harjoittava tuottaja toisti myös väitteensä, jonka mukaan, jos komissio katsoi, että yrityksen toimittama näyttö perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan d alakohdan i alakohdan mukaisen väitteensä tueksi ei riittänyt osoittamaan johdonmukaisia ja selviä eroja myyjän toiminnoissa ja hinnoissa eri kaupan eri portaissa kotimarkkinoilla, komission olisi pitänyt käyttää nimenomaan tätä samaa näyttöä 2 artiklan 10 kohdan d alakohdan ii alakohdan mukaisen erityisoikaisun soveltamiseksi eli tapauksissa, joissa kyseiset kaupan portaat puuttuvat viejämaiden kotimarkkinoilta. Kuten edellä kuitenkin mainittiin, komissio totesi eri kaupan portaiden esiintyvän kotimarkkinoilla. Vientiä harjoittava tuottaja ei osoittanut, että näiden eri portaiden osalta oli myyjän toimintojen ja hintojen pysyviä ja selviä eroja, mutta tämä ei muuta sitä tosiseikkaa, että nämä tasot olivat läsnä kotimarkkinoilla. Näin ollen perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan d alakohdan ii alakohdan soveltamisedellytykset eivät täyttyneet.

(206)

Edellä esitetyistä syistä väite hylättiin.

(207)

Vientiä harjoittava tuottaja väitti myös, että tasapuolisen vertailun varmistamiseksi normaaliarvoa olisi oikaistava samankaltaisen tuotteen kuljetuskustannusten huomioon ottamiseksi tuotantopaikalta yhteydessä olevalle kotimarkkinoiden kauppiaalle.

(208)

Perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan e alakohdan mukaan on tehtävä oikaisu niiden kustannusten erojen mukaisesti, jotka liittyvät suoraan tuotteeseen ja jotka ovat aiheutuneet tarkasteltavan olevan ja/tai samankaltaisen tuotteen kuljettamisesta vientiä harjoittavan tuottajan tiloista riippumattomalle ostajalle, jos kyseiset kustannukset sisältyvät käytettyihin hintoihin. Tämä säännös ei kata kuljetuskustannuksia kahden etuyhteydessä olevan osapuolten välillä, jotka eivät vaikuta kuvastuvan riippumattomalta ostajalta perittävään hintaan. Siksi komissio hylkäsi tämän väitteen.

(209)

Ilmoitusasiakirjan jälkeen vientiä harjoittava tuottaja toimitti uusia tietokokonaisuuksia etuyhteydessä oleville tuojille suuntautuvasta myynnistä Komissio tarkasti myöhemmin nämä tiedot. Uudet luvut vaikuttivat ilmoitusasiakirjassa alun perin esitettyihin polkumyyntilaskelmiin.

(210)

Komissio vertasi vientiä harjoittavan tuottajan samankaltaisen tuotteen kunkin tuotelajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa tarkasteltavana olevan tuotteen vastaavan tuotelajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti.

(211)

Yhteistyössä toimimisen aste Ukrainassa oli erittäin korkea, koska yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan viennin osuus kokonaisviennistä unioniin tutkimusajanjaksolla oli yli 95 prosenttia. Tämän perusteella komissio määritti koko maata koskevan polkumyyntimarginaalin ainoan vientiä harjoittavan tuottajan kanssa samalle tasolle.

(212)

Polkumyyntimarginaalit – ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

(213)

Edustavuutta koskevassa tutkimuksessa 17 unionin yritystä toimitti tuotanto- ja myyntitietoja ja ilmoitti tuottaneensa samankaltaista tuotetta tutkimusajanjakson aikana. Valituksesta saatujen tietojen perusteella näiden 17 yrityksen osuus samankaltaisen tuotteen tuotannosta unionissa on noin 90 prosenttia.

(214)

Näiden 17 yrityksen lisäksi viisi muuta yritystä tuotti samankaltaista tuotetta tutkimusajanjaksolla.

(215)

Yksi asianomainen osapuoli väitti, että italialaisen tuottajan Ilvan tietojen sisällyttäminen tarkasteluun vääristäisi koko unionin terästeollisuuden vahinkoa koskevaa kuvaa kyseisen yrityksen erityistilanteen vuoksi (13), joten tämä italialainen tuottaja olisi jätettävä tarkastelun ulkopuolelle. Perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan nojalla ’unionin tuotannonalalla’ tarkoitetaan kuitenkin kaikkia tai suurta osaa samankaltaisen tuotteen tuottajista unionissa. Koska komissiolla ei ollut mitään syytä rajata analyysiaan merkittävään osaan unionin tuottajia, sen oli analysoitava koko tuotannonalaa, Ilva mukaan luettuna. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(216)

Unionin kokonaistuotannoksi tutkimusajanjaksolla vahvistettiin noin 72,9 miljoonaa tonnia. Komissio vahvisti luvun valituksen tekijältä ja kaikilta tiedossa olevilta unionin tuottajilta saatujen tietojen perusteella. Kuten 7 kappaleessa todetaan, otokseen valittiin kuusi unionin tuottajaa, joiden osuus samankaltaisen tuotteen unionin kokonaistuotannosta oli yli 45 prosenttia, mikä todettiin edustavaksi otokseksi.

(217)

Unionin tuottajien liiketoimintamallit ja niiden vertikaalisen integroinnin taso vaihtelevat. Unionin tuotannonalaa voidaan yleisesti luonnehtia tuotannonalaksi, jolla on korkea vertikaalisen integroitumisen aste (ks. tarkemmin 219 kappale).

(218)

Kuten 45 kappaleessa mainitaan, tarkasteltavana oleva tuote luokitellaan tiettyihin CN-koodeihin, joihin sisältyy myös joitakin ex-koodeja. Koska ex-koodeilla vaikuttaisi olevan marginaalinen vaikutus kokonaiskulutukseen, niihin liittyvät tuontimäärät on otettu täysimääräisesti huomioon unionin kulutusta laskettaessa, jotta unionin kulutusta ei aliarvioitaisi.

(219)

Koska unionin tuotannonala on pääosin vertikaalisesti integroitunut ja tarkasteltavana olevaa tuotetta pidetään useiden lisäarvollisten jatkojalostustuotteiden, kuten kylmävalssattujen tuotteiden, tuotannon perusraaka-aineena, kytkösmarkkinoiden ja vapaiden markkinoiden kulutus analysoitiin erikseen.

(220)

Erot kytkösmarkkinoiden ja vapaiden markkinoiden välillä ovat merkityksellisiä vahinkoanalyysissä. Lisäksi siirtohinnat sovitaan kytkösmarkkinoilla ryhmien sisällä erilaisten hinnoittelukäytäntöjen mukaisesti. Sitä vastoin unionin vapaille markkinoille tarkoitetut tuotteet kilpailevat suoraan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin kanssa ja hinnat ovat vapaita markkinahintoja.

(221)

Jotta unionin tuotannonalasta saataisiin mahdollisimman kattava kuva, komissio hankki tietoja kaikesta samankaltaiseen tuotteeseen liittyvästä toiminnasta ja määritteli, oliko tuotanto tarkoitettu kytkösmarkkinoille vai vapaille markkinoille. Komissio totesi, että noin 58 prosenttia unionin tuottajien kokonaistuotannosta oli tarkoitettu kytkösmarkkinoille tutkimusajanjakson aikana.

(222)

Ilmoitusasiakirjan julkaisemisen jälkeen serbialainen vientiä harjoittava tuottaja totesi, että tarkasteltavana olevan tuotteen kulutus vapailla markkinoilla supistui vuoden 2015 ja tutkimusajanjakson välillä yli 1,2 miljoonalla tonnilla ja että tämä merkitsee unionin kulutuksen valtavaa pienentymistä vuoden 2015 jälkipuoliskolla. Tämän vuoksi se pyysi komissiota tutkimaan tarkemmin, olivatko unionin tuotannonalan tiedot vapaista markkinoista todellakin paikkansa pitäviä.

(223)

Komissio analysoi unionin tuotannonalan toimittamat myynti- ja kulutustiedot ja vahvisti, että unionin tuotannonalan toimittamat vapaiden markkinoiden kulutusta koskevat tiedot olivat tarkkoja ja luotettavia.

(224)

Komissio määritti unionin kytkösmarkkinoiden kulutuksen kaikkien tiedossa olevien unionin tuottajien sisäisen käytön ja myynnin perusteella. Tämän perusteella unionin kytkösmarkkinoiden kulutus kehittyi seuraavasti:

Taulukko 1

Kytkösmarkkinoiden kulutus unionin markkinoilla (tonnia)

(225)

Kytkösmarkkinakulutus unionissa pysyi tarkastelujaksolla vakaana.

(226)

Komissio määritti unionin vapaiden markkinoiden kulutuksen seuraavien perusteella: a) kaikkien tiedossa olevien tuottajien myynti unionissa ja b) kaikista kolmansista maista unioniin tuleva tuonti Eurostatin tietojen mukaan; se otti huomioon myös asianomaisten maiden yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien toimittamat tiedot. Tämän perusteella unionin vapaiden markkinoiden kulutus kehittyi seuraavasti:

Taulukko 2

Vapaiden markkinoiden kulutus (tonnia)

(227)

Unionin vapaiden markkinoiden kulutus kasvoi tarkastelujaksolla noin 5 prosenttia. Kasvu johtuu pääosin jatkojalostusteollisuuden elpymisestä.

(228)

Komissio tutki perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti, olisiko asianomaisista maista peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuontia arvioitava kumulatiivisesti.

(229)

Säännöksen mukaan tuonti useammasta kuin yhdestä maasta on arvioitava kumulatiivisesti ainoastaan, jos päätellään, että

(230)

Asianomaisista maista tapahtuvalle tuonnille määritetyt polkumyyntimarginaalit on lueteltu edellä kohdassa 3 ”Polkumyynti”. Kaikki marginaalit ylittävät selvästi perusasetuksen 9 artiklan 3 kohdassa säädetyn vähimmäistason.

(231)

Arvioitiin, että Brasiliasta, Iranista, Venäjältä ja Ukrainasta tulevan polkumyynnin määrä ei ollut merkityksetön perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Brasilian markkinaosuus tutkimusajanjaksolla oli 1,79 prosenttia, Iranin 3,32 prosenttia, Venäjän 4,29 prosenttia ja Ukrainan 3,17 prosenttia, kuten edellä olevasta taulukosta 3 käy ilmi.

(232)

Toisaalta Serbiasta tulevan tuonnin määrä todettiin merkityksettömäksi perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Serbiasta tulevan tuonnin määrä supistui 427 558 tonnista vuonna 2015 noin 354 000 tonniin tutkimusajanjaksolla, mikä merkitsi ainoataan 1,04 prosentin markkinaosuutta. Komission käytäntönä on pitää ’merkityksettömänä’ markkinaosuutta, joka jää vireillepanovaiheessa alle perusasetuksessa vahvistetun 1 prosentin kynnysarvon. Komissio katsoi tässä tapauksessa kuitenkin myös 1,04 prosentin osuuden merkityksettömäksi, sillä 0,04 prosenttia voidaan pitää merkityksettömänä, erityisesti kun Serbian tuontimäärät olivat suhteellisesti huomattavasti pienempiä kuin neljän muun maan. Serbian tuontimäärät olivat lähes puolet Brasiliasta, joka oli tuontimäärältään seuraavaksi pienin maa.

Taulukko 3

Tuontimäärä (tonnia) ja markkinaosuus

(233)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen ja 27 päivänä heinäkuuta 2017 järjestetyssä kuulemisessa valituksen tekijä väitti, että Serbian vienti olisi arvioitava kumulatiivisesti neljän muun maan tuonnin kanssa, sillä Serbian vienti ylitti 1 prosentin vähimmäisarvon. Sen mielestä yhden prosentin kynnysarvoon ei ole mahdollista tehdä minkäänlaista poikkeusta riippumatta siitä, kuinka pieni siihen lisättävä prosenttiosuus olisi.

(234)

Komissio hylkäsi tämän väitteen. Päätöksen siitä, arvioidaanko tuonti kumulatiivisesti, on perustuttava perusasetuksen 3 artiklan 3 kohdan vahvistettuihin edellytyksiin. Perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdassa ei säädetä minkään perusteen erityisestä painotuksesta. Vaikka onkin totta, että jostakin maasta tulevaa tuontia ei voida kumuloida, jos sen määrä on merkityksetön, päinvastainen tilanne ei merkitse, että tuonti olisi samasta syystä automaattisesti kumuloitava. Perusasetuksessa ei myöskään nimenomaisesti vahvisteta mitään vähäpätöisyyden kynnysarvoja. Vaikka perusasetuksen 5 artiklan 7 kohtaa voidaan käyttää merkityksettömiä vientimääriä koskevana ohjeena, 3 artiklan 4 kohtaan ei sisälly viittausta näihin raja-arvoihin Sanamuoto sen sijaan antaa riittävästi joustavuutta, jotta komissio voi tehdä tapauskohtaisen tarkastelun ja ottaa huomioon sen, että 0,04 prosentin suuruinen ”ylimääräinen” tuonti oli merkityksetöntä.

(235)

Lisäksi komissio totesi, että Serbian vientihinnat poikkesivat neljän muun asianomaisenmaan vientihinnoista seuraavista syistä:

Taulukko 4

Tuontihinnat (euroa/tonni)

(236)

Tältä osin hinnoittelu yhdistettynä merkityksettömään määrään antaa aiheen olettaa, että serbialainen vientiä harjoittava tuottaja on pikemminkin seurannut hinnoittelua kuin itse määrännyt tarkasteltavana olevan tuotteen hinnoittelun. Tästä on esimerkkinä se, että hinnanlasku vuoden 2015 ja tutkimusajanjakson välillä on myös suhteellisesti tarkasteltuna pienempi kuin neljän muun asianomaisen maan hinnanlasku.

(237)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen 27 päivänä heinäkuuta 2017 järjestetyssä kuulemisessa (ks. 33 kappale) valituksen tekijä pyysi komission yksikköjä toimittamaan tietoja hintojen ja viitehinnan alittavuudesta serbialaisen vientiä harjoittavan tuottajan osalta, jotta se voisi tarkastella 235 ja 236 kappaleessa esitettyä komission näkemystä, jonka mukaan serbialainen vientiä harjoittava tuottaja on hintaseuraaja eikä niinkään hintojen asettaja. Valituksen tekijän mielestä ei ollut näyttöä siitä, että Serbia on hintaseuraaja.

(238)

Komissio huomautti, että se oli aiemmin ilmoittanut asianomaisista maista tulevan tuonnin keskimääräiset hinnat. Nämä tiedot osoittavat, että Serbiasta tulevan tuonnin hinnat olivat olleet korkeimmillaan vuonna 2013 (468 euroa/tonni) ja pysyneet korkeimpina seuraavina vuosina tutkimusajanjakson hintaan asti (365 euroa/tonni) Lisäksi taulukossa 4 esitetty indeksi osoitti, että Serbian hintojen suhteellinen lasku tapahtui 100:sta, joka on vuoden 2013 arvon indeksiluku, arvoon 78, kun muissa maissa laskua oli arvoon 75 (Brasilia), 70 (Iran), 72 (Venäjä) ja 74 (Ukraina). Valituksen tekijä pystyi näin ollen tarkastelemaan komission päätelmää, jonka mukaan Serbian vientiä harjoittava tuottaja oli enemminkin hintaseuraaja kuin hinnan asettaja sekä tuontihinnan että sen suhteellisen laskun osalta vuoden 2013 ja tutkimusajanjakson välillä. Komissio ei käyttänyt hintojen tai viitehintojen alittavuutta koskevia tietoja tähän arvioon, koska hintojen ja viitehintojen laskelmat antavat vain tilannekuvan tutkimusajanjakson aikana eivätkä näin ollen mahdollista hintojen vertailua useamman vuoden kehityssuuntauksena. Koska valituksen tekijä ei esittänyt muita syitä, joiden vuoksi se tarvitsisi hintoja ja viitehintoja koskevien tietojen lopullista ilmoittamista sen lisäksi, mitä edellä 235 ja 236 kappaleessa esitettyjen näkemysten tarkastelusta ilmenee, komissio hylkäsi pyynnön.

(239)

Koska valituksen tekijä ei ole kiistänyt esitettyjä taulukossa 4 esitettyjä lukuja, komissio vahvisti näin ollen päätelmänsä, jonka mukaan serbialainen vientiä harjoittava tuottaja ainoataan seurasi muiden tuottajien vahvistamaan hintasuuntausta eikä harjoittanut aggressiivista hinnoittelustrategiaa hintajohtajana.

(240)

Tämän vuoksi komissio päätteli, että Serbiasta tulevaa tuontia ei pitäisi kumuloida muista neljästä asianomaisesta maasta tulevan tuonnin kanssa. Päätelmästä, jonka mukaan Serbiasta tuleva tuonti oli vähimmäistasoa, seuraa, että suojatoimenpiteet ovat tarpeettomia Serbiasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen osalta. Perusasetuksen 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti menettely olisi näin ollen päätettävä Serbiasta peräisin olevan tuonnin osalta.

(241)

Komissio myös arvioi kilpailuedellytykset polkumyynnillä neljästä asianomaisesta maasta tulevan tuonnin välillä sekä kilpailuedellytykset polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja samankaltaisen tuotteen välillä ja totesi, että ne ovat samanlaiset. Tuodut tuotteet kilpailivat keskenään ja unionissa tuotetun samankaltaisen tuotteen kanssa. Tuotteet ovat keskenään vaihdettavissa ja niitä myydään unionissa vastaavien myyntikanavien kautta samankaltaisille loppukäyttäjäryhmille.

(242)

Tutkimuksen vireillepanon jälkeen useat osapuolet esittivät huomautuksia asianomaisista maista tulevan tuonnin vaikutuksen kumulatiivisesta arvioinnista. Ukrainan edustusto Euroopan unionissa, Venäjän teollisuus- ja kauppaministeriö ja yksi venäläinen vientiä harjoittava tuottaja ja kaksi brasilialaista vientiä harjoittavaa tuottajaa asettivat kyseenalaiseksi maidensa tuonnin kumulatiivisen arvioinnin yhdessä muiden tutkimuksen kohteena olevien maiden kanssa ja väittivät, ettei heidän maidensa tuontia pitäisi kumuloiden muiden kanssa. Ukrainan edustusto Euroopan unionissa väitti, että Ukrainan tuontimäärät olivat vakaita vuosina 2011–2016 toisin kuin muilla mailla ja että oli merkittävä ero Ukrainan ja toisaalta Brasilian, Iranin, Serbian ja Venäjän tuonnin maatieteellisessä rakenteessa. Venäjän teollisuus- ja kauppa- ja teollisuusministeriö katsoi, että oli tarpeen tehdä kattava arviointi kilpailuedellytyksistä. Venäläinen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että tarkastelujaksolla tuonti itse asiassa väheni, osa sen tuonnista tapahtui ryhmän sisäisten toimitusten kytkösmarkkinoilla eikä tullut lainkaan unionin vapaille markkinoille ja että myydyt tuotelajit olivat erilaiset. Lisäksi yksi brasilialainen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että se ei noudattanut samanlaista hintakehityssuuntausta ja että kyseinen tuonti jakautui eri myyntikanaviin verrattuna neljään muuhun asianomaiseen maahan. Toinen brasilialainen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että Brasiliasta tulevan tuonnin määrä oli merkityksetön eikä Brasiliasta tuleva tuonti noudattanut samoja suuntauksia kuin kyseisistä neljästä muista asianomaisista maasta tuleva tuonti määrän, markkinaosuuden ja hinnan osalta.

(243)

Komissio hylkäsi nämä väitteet. Tuonti Venäjältä ja Ukrainasta unioniin on kasvanut absoluuttisina määrinä tarkastelujakson aikana. Vaikka tuonti olisikin vähentynyt tarkastelujakson aikana, se ei olisi peruste sen määrittämiselle, onko tuonti perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla merkityksetöntä.

(244)

Kilpailuedellytykset Brasiliasta, Iranista, Venäjältä ja Ukrainasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin sekä samankaltaisen tuotteen välillä arvioitiin samanlaisiksi jäljempänä esitettävistä syistä.

(245)

Edellä esitetyn pohjalta komissio päätteli, että Brasiliasta, Iranista, Venäjältä ja Ukrainasta tulevan tuonnin vaikutusten kumulatiivisen tarkastelun edellytykset täyttyivät. Näin ollen näistä maista tulevaa tuontia tarkasteltiin kumulatiivisesti vahingon määrittämistä varten.

(246)

Ilmoitusasiakirjan julkaisemisen jälkeen komissio sai asianomaisten maiden kumulatiivisesta arvioinnista useita huomautuksia, joita käsitellään seuraavissa kappaleissa.

(247)

Valituksen tekijä väitti, että Serbiasta tuleva tuonti aiheuttaa vahinkoa unionin tuottajille samaan tapaan kuin neljän muun maan tuonti. Tässä yhteydessä valituksen tekijä viittasi siihen, että tuonti Serbiasta kaksinkertaistui absoluuttiselta määrältään ja markkinaosuudeltaan vuoden 2013 ja tutkimusajanjakson välillä, tuonnin hinnat laskivat tällä jaksolla ja että tuonti Serbiasta alitti unionin tuottajien hinnat merkittävästi tutkimusajanjakson aikana. Lisäksi valituksen tekijä väitti myös, että Serbin markkinaosuus on 1,04 prosenttia, mikä on juuri perusasetuksen 5 artiklan 7 kohdan mukaisen 1 prosentin kynnysarvon yli. Lisäksi valituksen tekijä viittasi mahdolliseen kiertämisriskiin, sillä Serbiaa koskevan menettelyn päättäminen antaisi ainoan serbialaisen vientiä harjoittavan tuottajan kiinalaiselle emoyhtiölle mahdollisuuden harjoittaa myyntiä unioniin serbialaisen tytäryhtiönsä välityksellä.

(248)

Komissio hylkäsi jäljempänä esitettävistä syistä väitteen, jonka mukaan Serbiasta tuleva tuonti aiheutti vahinkoa unionin tuottajille samoin kuin muista maista peräisin oleva tuonti.

(249)

Kaksi otokseen kuulunutta brasilialaista vientiä harjoittavaa tuottajaa väitti lisäksi, että Brasiliasta peräisin olevan tuonnin kumulatiivinen tarkastelu Iranista, Venäjältä ja Ukrainasta peräisin olevan tuonnin kanssa on perusteeton syistä, jotka esitellään kahdessa seuraavassa kappaleessa.

(250)

Yksi niistä väitti, että kolmannes Brasiliasta peräisin olevasta tuonnista ei kilpaillut Iranin, Venäjän ja Ukrainan tuotteiden kanssa, mikä osoittaa, että Brasilian myyntikanavat olivat erilaiset kuin Iranin, Venäjän ja Ukrainan. Lisäksi kyseinen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että samoin kuin Serbiassa, myös Brasiliassa hinnat olivat merkittävästi korkeammat kuin keskimääräiset Iranin, Venäjä ja Ukrainan hinnat ja että brasilialaiset vientiä harjoittavat tuottajat olivat samoin ennemminkin hintaseuraajia kuin hintojen asettajia. Lopuksi se väitti, että yksikään brasilialaisista tuottajista ei alittanut unionin tuotannonalan hintoja.

(251)

Toinen brasilialainen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että tällainen kumulatiivinen arviointi ei ollut asianmukainen Brasilian merkityksettömien tuontimäärien (kuten Serbian tapauksessakin) ja kilpailuedellytysten eroavuuden vuoksi. Mitä tulee merkityksettömiin määriin, brasilialainen vientiä harjoittava tuottaja väitti tältä osin, että Brasilian markkinaosuus ylitti 1 prosentin kynnysarvon vasta vuodesta 2015 alkaen ja että se nousi 1,79 prosenttiin vasta tutkimusajanjakson aikana. Lisäksi sen tuontimäärät olivat liian pieniä aiheuttamaan minkäänlaista vahinkoa ja näin ollen samalla tavoin merkityksettömiä. Erilaisten kilpailuedellytysten osalta se viittasi siihen, että lähes 60 prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen Brasiliasta peräisin olevasta tuonnista tutkimusajanjakson aikana oli myyntiä tai siirtoja etuyhteydessä oleville eurooppalaisille yrityksille, jotka eivät olleet suorassa kilpailussa vapaille markkinoille tarkoitettujen tuotteiden kanssa ja joiden kilpailuedellytykset olivat näin ollen erilaiset. Lisäksi se kiisti ilmoitusasiakirjassa esitetyn komission väitteen, jonka mukaan Brasilian tuonti ja unionin samankaltainen tuote olivat keskenään vaihdettavissa. Se väitti, että tässä yhteydessä brasilialaiset vientiä harjoittavat tuottajat veivät lähinnä tarkasteltavana olevan tuotteen kaupallisia lajeja, jolla on erilaiset fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet sekä erilaiset loppukäytöt kuin unionin tuotannonalan myymillä tuotteilla, jotka ovat lähinnä tarkasteltavana olevan tuotteen korkealaatuisia lajeja. Se myös kiisti väitteen, jonka mukaan brasilialaiset vientiä harjoittavat tuottajat käyttävät samanlaisia myyntikanavia kuin muiden asianomaisten maiden vientiä harjoittavat tuottajat. Se väitti, että kyseiset tuottajat myyvät suoraan riippumattomille asiakkaille unionin vapailla markkinoilla, mikä ei päde suurimpaan osaan Brasiliasta peräisin olevasta tuonnista. Lopuksi se esitti hintoja koskevia huomautuksia, jotka olivat samanlaisia kuin toisen brasilialaisen vientiä harjoittavan tuottajan esittämät huomautukset.

(252)

Komissio hylkäsi kahden otokseen valitun brasilialaisen vientiä harjoittavan tuottajan huomautukset jäljempänä esitettävistä syistä.

(253)

Komissio tarkasteli ensin kulutuksen määrittämiseksi Brasilian kokonaistuontia riippumatta siitä, että siihen sisältyivät ryhmän sisäiset toimitukset. Syynä tähän on se, että jos tällaista tuontia ei olisi ollut, yritykset olisivat todennäköisesti hankkineet tarkasteltavana olevaa tuotetta, unionin tuotannonalan tuottama samankaltainen tuote mukaan luettuna, muista lähteistä unionin vapailta markkinoilta.

(254)

Toiseksi Brasilian myyntikanavat eivät eroa Iranin, Venäjän ja Ukrainan myyntikanavista. Kaikki yhteistyössä toimineet brasilialaiset, iranilaiset, venäläiset ja ukrainalaiset tuottajat käyttävät samanlaisia myyntikanavia myymällä joko suoraan taikka unionin sisällä tai sen ulkopuolella sijaitsevan etuyhteydessä olevan kauppiaan/tuojan välityksellä. Mitä tulee väitteeseen, jonka mukaan lähes 60 prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen Brasiliasta peräisin olevasta tuonnista tutkimusajanjakson aikana oli myyntiä tai siirtoja etuyhteydessä oleville eurooppalaisille yrityksille, jotka eivät olleet suorassa kilpailussa vapaille markkinoille tarkoitettujen tuotteiden kanssa ja joiden kilpailuedellytykset olivat näin ollen erilaiset, voidaan panna merkille seuraavaa. Osa tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnista Venäjän vientiä harjoittavilta tuottajilta oli samalla tavoin myyntiä etuyhteydessä oleville eurooppalaisille yrityksille, ja nämä etuyhteydessä olevat eurooppalaiset yritykset jalostivat edelleen osan siitä. Näin ollen kyseiset vientiä harjoittavat tuottajat toimivat samoissa kilpailuedellytyksissä.

(255)

Kolmanneksi, kuten taulukossa 4 esitetään, komissio myönsi, että Brasilian hinnat ovat korkeammat kuin Iranin, Venäjän ja Ukrainan keskimääräiset hinnat. Taulukosta 4 kävi kuitenkin myös ilmi, että Brasilian hinnat olivat jatkuvasti alemmat kuin Serbian tuontihinnat tarkastelujakson aikana eli vuosina 2013, 2014, 2015 ja tutkimusajanjakson aikana.

(256)

Neljänneksi, mitä tulee väitteeseen, jonka mukaan myös brasilialaiset vientiä harjoittavat tuottajat olivat hintaseuraajia eivätkä hintojen asettajia, serbialaisen vientiä harjoittavan tuottajan hintaa arvioitiin yhdessä sen merkityksettömien määrien kanssa. Samaan päätelmään ei näin ollen voida päättyä Brasilian osalta.

(257)

Viidenneksi, mitä tulee taulukossa 3 esitettyihin määriin, Brasiliasta peräisin olevan tuonnin määrä oli tutkimusajanjakson aikana 608 541 tonnia verrattuna Serbian tuonnin 354 145 tonniin. Näin ollen tarkasteltavana olevan tuotteen tuontimäärä Brasiliasta oli yli 70 prosenttia korkeampi kuin Serbiasta tuotu määrä ja sen markkinaosuus oli 1,79 prosenttia verrattuna Serbian 1,04 prosenttiin. Tämän vuoksi tuontia ei pidetty merkityksettömänä.

(258)

Mitä tulee vielä väitteeseen, jonka mukaan brasilialaisten vientiä harjoittavien tuottajien tuotevalikoima on erilainen, niiden tuotteet selvästikin kilpailevat suoraan unionin tuotteiden ja muista viejämaista tulevien tuotteiden kanssa. Toisin kuin vientiä harjoittava tuottaja väittää, tutkimus osoitti, että unionin tuottajat valmistivat ja myivät kaikkia tarkasteltavana olevan tuotteen lajeja, myös brasilialaisten vientiä harjoittavien tuottajien myymiä tuotelajeja. Tässä yhteydessä komissio totesi, että otokseen valitut unionin tuottajat myivät tutkimusajanjakson aikana 99,9:ää prosenttia kolmen brasilialaisen vientiä harjoittavan tuottajan myymistä tuotelajeista. Lisäksi tehtiin kumulatiivista arviointi maanlaajuisesti tarkasteltavana olevan tuotteen koko laajuudelta sen sijaan, että otettaisiin huomioon vain jotkin tarkasteltavana olevan tuotteen lajit.

(259)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen brasilialainen vientiä harjoittava tuottaja toisti CSN toisti väitteen, jonka mukaan Brasilian myyntikanavat ja tuontihinnat eroavat merkittävästi Iranin, Venäjän ja Ukrainan tuonnista. Myyntikanavien osalta se mainitsi, että sen tytäryhtiö Lusosider ei ole kauppias eikä pelkästään tuoja vaan tarkasteltavana olevan tuotteen käyttäjä. Se väitti erityisesti, että NLMK Europen tilanne ei ollut samanlainen kuin Lusosiderin. Se myös mainitsi, että Lusosiderin saatavilla ei helposti ollut unionin markkinoilla myytävää tarkasteltavana olevaa tuotetta. Tuontihintojen osalta se mainitsi, että Brasiliasta tulevan tuonnin hintakehitys seurasi samaa nousevaa suuntausta kuin Serbiasta tulevan tuonnin hinnatkin.

(260)

Komissio hylkäsi nämä väitteet perusteettomina: Mitä tulee myyntikanaviin, oli myös muita venäläisiä Latviassa ja Puolassa toimivia tytäryhtiöitä, joiden venäläinen emoyhtiö ei ollut NLMK ja jotka tutkimusajanjaksolla osittain käyttivät ja jossain määrin jalostivat tarkasteltavana olevaa tuotetta, jonka ne hankkivat venäläiseltä emoyhtiöltään. Lisäksi, vaikka väitettiin, että Lusosiderin satavilla ei helposti ollut unionin markkinoilla myytävää tarkasteltavana olevaa tuotetta, komissiolle oli ilmoitettu kuulemistilaisuudessa, että Lusosiderille oli toimitettu tuotetta tutkimusajanjakson aikana muista lähteistä, kuten Turkista, Taiwanista ja Venäjältä. Komissiolla ei myöskään ole näyttöä siitä, että unionin tuottajat eivät halua toimittaa tuotetta Lusosiderille, eikä Lusosider toimittanut tällaista näyttöä. Lisäksi hintojen osalta komissio muistutti, että Brasilian hinnat olivat jatkuvasti alemmat kuin Serbian tuontihinnat tarkastelujakson aikana eli vuosina 2013, 2014, 2015 ja tutkimusajanjakson aikana (ks. (235) kappale). Tämän vuoksi komissio ei hyväksynyt brasilialaisen vientiä harjoittavan tuottajan pyyntöä, jonka mukaan Brasiliasta peräisi olevaa tuontia ei pitäisi kumuloida muista kolmesta asianomaisesta maasta tulevan tuonnin kanssa.

(261)

Näin ollen komissio päätteli, että kaikki perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdassa vahvistetut perusteet täyttyvät neljän muun maan osalta, joten Brasiliasta, Iranista, Venäjältä ja Ukrainasta peräisin olevaa tuontia tarkasteltiin kumulatiivisesti vahingon määrittämistä varten.

(262)

Tuonti Brasiliasta, Iranista, Venäjältä ja Ukrainasta unioniin kehittyi seuraavasti:

Taulukko 5

Tuontimäärä (tonnia) ja markkinaosuus

(263)

Edellä olevasta taulukosta käy ilmi, että absoluuttisesti ilmaistuna asianomaisista maista tulevan tuonnin määrä lisääntyi merkittävästi tarkastelujaksolla. Samalla niiden tuonnin kokonaismarkkinaosuus unionissa nousi lähes 5 prosenttiyksikköä (vuoden 2013 7,45 prosentista 12,57 prosenttiin, mikä merkitsee 69 prosentin kasvua) tarkastelujaksolla.

(264)

Komissio määritti tuonnin hinnat Eurostatin tietojen perusteella. Painotettu keskimääräinen tuontihinta Brasiliasta, Iranista, Venäjältä ja Ukrainasta unioniin kehittyi seuraavasti:

Taulukko 6

Tuontihinnat (euroa/tonni)

(265)

Asianomaisista maista peräisin olevan tuonnin keskimääräiset hinnat laskivat vuoden 2013 ja tutkimusajanjakson välillä 442 eurosta/tonni 323 euroon/tonni. Tarkastelujakson aikana polkumyyntituonnin keskimääräiset yksikköhinnat laskivat 27 prosenttia.

(266)

Komissio määritti hinnan alittavuuden tutkimusajanjakson aikana vertaamalla seuraavia:

(267)

Hintoja, jotka oikaistiin tarvittaessa ja joista oli vähennetty alennukset ja hyvitykset, vertailtiin tuotelajeittain samassa kaupan portaassa tapahtuneiden liiketoimien osalta. Vertailun tulos ilmaistiin prosentteina unionin tuottajien liikevaihdosta tutkimusajanjakson aikana. Suurimmat oikaisut liittyivät toimituskustannuksiin (3,4–8,9 %/otokseen valittu unionin tuottaja), luottokustannuksiin (0,1–0,4 %) ja alennuksiin (0,1–2 %).

(268)

Kuten edellä 16 kappaleessa todetaan, kyselyyn vastasi vain yksi etuyhteydetön tuoja. Kyseisen etuyhteydettömän tuojan luona tehdyn tarkastuskäynnin perusteella lisättiin 7 euroa tonnilta tuonnin jälkeisinä kustannuksina.

(269)

Edellä esitetyn perusteella todettiin, että otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien enemmistö alitti unionin tuotannonalan hinnat 8,45–17,74 prosenttia, kuten jäljempänä olevasta taulukosta ilmenee. Hintojen alittavuutta ei todettu kaikkien brasilialaisten yritysten osalta.

Taulukko 7

Hinnan alittavuuden marginaalit

(270)

Ilmoitusasiakirjan julkaisemisen jälkeen valituksen tekijä ja iranilainen vientiä harjoittava tuottaja huomauttivat, että ilmoitusasiakirjassa ja yhdessä sen liitteessä annetut tiedot olivat keskenään epäjohdonmukaisia. Asiakirjassa todettiin, että hinnan alittavuutta ei ollut havaittavissa iranilaisen yrityksen osalta, mutta kyseisessä liitteessä näkyi iranilaisen yrityksen kohdalla 8,45 prosentin suuruinen hintojen alittavuuden marginaali.

(271)

Vastauksena näihin huomautuksiin komissio vahvistaa, että ilmoitusasiakirjan selonteossa virheellisesti viitattiin iranilaiseen yritykseen ja että liitteessä annettu hintojen alittavuuden marginaali oli oikea.

(272)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen brasilialainen vientiä harjoittava tuottaja Usiminas väitti, että perusasetuksen 3 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti komission on tehtävä asianmukainen analyysi polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin hintavaikutuksesta ja tarkasteltava, oliko merkittävää hinnan alittavuutta esiintynyt. Tällaisen analyysin ei pitäisi rajoittua pelkkään matemaattiseen vertailuun vaan siihen pitäisi myös sisältyä hintojen kehityksen ja suuntausten dynaaminen arviointi suhteessa polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja kotimaisen samankaltaisen tuotteen hintoihin pitkällä aikavälillä.

(273)

Komissio hylkäsi tämän väitteen: Komissio ensinnäkin antoi unionin tuottajien painotetut keskimääräiset yksikkömyyntihinnat unionin vapailla markkinoilla 295 kappaleessa olevassa taulukossa. Tämän jälkeen, kuten 297 kappaleessa esitetään, komissio ilmoitti, että unionin tuottajien oli seurattava laskevaa hintakehitystä ja pienennettävä myyntihintojaan huomattavasti, erityisesti vuonna 2015 ja tutkimusajanjakson aikana. Koska tarkasteltavana oleva tuote on perushyödyke, unionin tuottajien oli seurattava laskevaa hintakehitystä. Komission samanlaiset huomautukset on esitetty 387 kappaleessa. Lisäksi siinä myös viitataan muiden tekijöiden analyysiin, jotka yhdessä tai erikseen eivät voineet poistaa syy-yhteyttä polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista. (Ks. 390 kappale). Näin ollen komission analyysissä ei siis ollut kyse pelkästä matemaattisesta vertailusta. Brasilialainen vientiä harjoittava tuottaja ei ole esittänyt mitään perusteita sille, miksi tällainen lisäanalyysi tekisi hintojen alittavuuden tarkastelusta merkityksellisemmän, kun otetaan huomioon tarkasteltavana olevan tuotteen perushyödykkeen tapainen luonne, eikä komissio myöskään ollut tällaisista perusteista tietoinen.

(274)

Tutkittaessa polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutusta unionin tuotannonalaan arvioitiin perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikki taloudelliset indikaattorit, jotka vaikuttivat unionin tuotannonalan tilanteeseen tarkastelujaksolla.

(275)

Makrotaloudelliset indikaattorit (tuotanto, tuotantokapasiteetti, kapasiteetin käyttöaste, myyntimäärät, varastot, kasvu, markkinaosuus, työllisyys, tuottavuus ja polkumyyntimarginaalien suuruus) arvioitiin unionin koko tuotannonalan tasolla. Arviointi perustui valituksen tekijän toimittamiin tietoihin, jotka sitten ristiintarkastettiin unionin tuottajien toimittamien tietojen ja käytettävissä olevien virallisten tilastojen (Eurostat) kanssa.

(276)

Mikrotaloudelliset indikaattorit (myyntihinnat, kannattavuus, kassavirta, investoinnit, investointien tuotto, pääoman saanti, palkat ja tuotantokustannukset) analysoitiin otokseen valittujen unionin tuottajien tasolla. Arvio perustui näiden tuottajien antamiin tietoihin, jotka tarkistettiin asianmukaisesti.

(277)

Jotta unionin tuotannonalasta saataisiin mahdollisimman kattava kuva, komissio hankki tietoja kaikesta tarkasteltavana olevan tuotteen tuotannosta ja määritteli, oliko tuotanto tarkoitettu kytkösmarkkinoille vai vapaille markkinoille. Joidenkin unionin tuotannonalaan liittyvien vahinkoindikaattoreiden osalta komissio analysoi vapaiden markkinoiden ja kytkösmarkkinoiden tietoja erikseen ja teki vertailevan analyysin. Nämä tekijät ovat myynti, markkinaosuus, yksikköhinta, yksikkökustannukset, kannattavuus ja kassavirta. Sen sijaan muita taloudellisia indikaattoreita voidaan tutkia mielekkäästi ainoastaan ottamalla huomioon koko toiminta, mukaan luettuna unionin tuotannonalan sisäinen käyttö. Nämä tekijät ovat tuotanto, kapasiteetti, kapasiteetin käyttöaste, investoinnit, investointien tuotto, työllisyys, tuottavuus, varastot ja työvoimakustannukset. Näiden tekijöiden osalta komissio voi tehdä mielekkään arvioinnin ainoastaan tarkastelemalla unionin tuotannonalan koko toimintaa. Tällainen arviointi vastaa unionin tuomioistuinten ja WTO:n oikeuskäytäntöä (14).

(278)

Unionin kokonaistuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 8

Tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste

(279)

Unionin tuotannonalan tuotantomäärä supistui hiukan eli noin 1,7 miljoonaa tonnia (– 2 %) tarkastelujaksolla.

(280)

Ilmoitetut kapasiteettiluvut viittaavat tekniseen kapasiteettiin, mikä tarkoittaa sitä, että tuotannonalan normeina pitämät käynnistysaikaa, huoltoa, pullonkauloja ja muita tavanomaisia seisokkeja koskevat oikaisut on otettu huomioon. Tuotantokapasiteetti supistui tarkastelujaksolla, koska lähinnä Belgiassa ja Italiassa vähennettiin jonkin verran tuotantokapasiteettia.

(281)

Kapasiteetin käyttöaste pysyi suhteellisen vakaana tarkastelujaksolla, ja se oli 74,1–76,2 prosenttia.

(282)

Unionin tuotannonalan myyntimäärä ja markkinaosuus vapailla markkinoilla kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 9

Myyntimäärä ja markkinaosuus (vapaat markkinat)

(283)

Unionin tuotannonalan myyntimäärä unionin vapailla markkinoilla laski 5 prosenttia tarkastelujaksolla eli 27,5 miljoonasta tonnista 26 miljoonaan tonniin.

(284)

Unionin tuotannonalan markkinaosuus – unionin kulutukseen nähden – pieneni tarkastelujaksolla yli 8 prosenttiyksikköä eli 85,1 prosentista 76,7 prosenttiin. Myyntimäärän pienentyminen unionin vapailla markkinoilla ja unionin tuotannonalan markkinaosuuden menetys tapahtuivat saamaan aikaan, kun kulutus unionin vapailla markkinoilla kasvoi, mikä osoitti unionin teräksentuottajien kilpailuaseman heikentyneen.

(285)

Kytkösmarkkinoiden osalta kytköskaupan määrä ja markkinaosuus unionissa kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 10

Kytköskaupan määrä ja markkinaosuus unionin markkinoilla

(286)

Unionin tuotannonalan kytköskaupan määrä (joka koostuu siirroista ja myynnistä unionin kytkösmarkkinoille) unionin markkinoilla absoluuttisina lukuina tarkasteltuna pysyi suhteellisen vakaana tarkastelujaksolla.

(287)

Unionin tuotannonalan kytköskäytön osuus (ilmaistuna prosenttiosuutena kokonaistuotannosta) kasvoi hiukan tarkastelujaksolla eli vuoden 2013 56,9 prosentista 58,2 prosenttiin tutkimusajanjaksolla.

(288)

Työllisyys laskettiin ottamalla huomion vain työntekijät, jotka työskentelevät suoraan samankaltaisen tuotteen tuotannossa unionin tuottajien eri terästehtaissa. Menetelmällä saatiin tarkkoja tietoja, jotka on suhteellisen helppo vahvistaa.

(289)

Työllisyys ja tuottavuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 11

Työllisyys ja tuottavuus

(290)

Unionin tuotannonalan työllisyys supistui kasvoi tarkastelujakson aikana. Komissio totesi tutkimuksessa, että tällaisen supistumisen oli aiheuttanut tarve pienentää tuotantokustannuksia ja lisätä tehokkuutta, kun polkumyynnillä tapahtuva tuonti lisäsi kilpailua markkinoilla. Tämän seurauksena työvoima väheni 5 prosenttia tarkastelujaksolla ottamatta huomioon mahdollisia epäsuoria vaikutuksia työllisyyteen. Tämän vuoksi ja huolimatta tuotantomäärän pienestä supistumisesta (– 2 %) tarkastelujaksolla, unionin tuotannonalan työvoiman tuottavuus – mitattuna tuotoksena työntekijää ja vuotta kohti – kasvoi 3 prosenttia. Tämä osoittaa, että unionin tuotannonala pyrki mukautumaan muuttuviin markkinaolosuhteisiin pysyäkseen kilpailukykyisenä.

(291)

Unionin tuottajien varastot kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 12

Varastot

(292)

Unionin tuotannonala tuottaa useimpia samankaltaisen tuotteen lajeja käyttäjien tilausten perusteella. Sen vuoksi varastoja ei pidetä merkittävänä vahinkoindikaattorina tuotannonalalla. Tätä tukee myös analyysi loppuvarastojen kehityksestä ilmaistuna prosentteina tuotannosta. Kuten edellä käy ilmi, tämä indikaattori pysyi suhteellisen vakaasti noin 3,4–3,7 % prosentissa tuotantomäärästä.

(293)

Kaikki Brasilian, Iranin, Venäjän ja Ukrainan polkumyyntimarginaalit olivat merkittävästi vähimmäistasoa korkeammat. Suurten tosiasiallisten polkumyyntimarginaalien vaikutus unionin tuotannonalaan ei ollut merkityksetön, kun otetaan huomioon Brasiliasta, Iranista, Venäjältä ja Ukrainasta tulevan tuonnin määrä ja hinnat.

(294)

Unionin kulutus (vapailla markkinoilla) kasvoi noin 5 prosenttia tarkastelujaksolla, ja samalla unionin tuotannonalan myyntimäärä unionin vapailla markkinoilla supistui noin 5 prosenttia. Näin ollen unionin tuotannonala menetti markkinaosuuttaan, toisin kuin Brasiliasta, Iranista, Venäjältä ja Ukrainasta tuleva tuonti, jonka markkinaosuus kasvoi merkittävästi tarkastelujaksolla.

(295)

Unionin tuottajien painotetut keskimääräiset yksikkömyyntihinnat unionin vapailla markkinoilla kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 13

Myyntihinnat vapailla markkinoilla unionissa

(296)

Edellä olevasta taulukosta käy ilmi yksikkökohtaisten myyntihintojen kehitys unionin vapailla markkinoilla verrattuna vastaaviin tuotantokustannuksiin. Myyntihinnat olivat keskimäärin alemmat kuin tuotannon yksikkökustannukset, lukuun ottamatta vuotta 2014, jolloin unionin markkinat alkoivat elpyä ja neljästä muusta asianomaisesta maasta tulevan tuonnin markkinaosuus oli pienempi kuin tutkimusajanjaksolla.

(297)

Vuotta 2014 lukuun ottamatta tuotantokustannukset pysyivät yleisesti ottaen korkeampina kuin laskussa olleet myyntihinnat. Rajoittaakseen markkinaosuuden menetystään ja koska tarkasteltavana oleva tuote on perushyödyke unionin tuottajien oli seurattava laskevaa hintakehitystä ja pienennettävä myyntihintojaan huomattavasti, erityisesti vuonna 2015 ja tutkimusajanjakson aikana. Koska tarkasteltavana oleva tuote on perushyödyke, unionin tuottajien oli seurattava laskevaa hintakehitystä.

(298)

Otokseen valitut tuottajat siirsivät ja myivät tiettyjä kytkösmarkkinoiden kulutukseen tarkoitettuja raudasta, seostamattomasta teräksestä tai muusta seosteräksestä valmistettuja kuumavalssattuja levyvalmisteita jatkojalostukseen siirtohinnoilla, joita koskevat eri hinnoittelukäytännöt (pääosin kustannushintaan kytkössiirroissa ja siirtohintoihin kytkösmarkkinamyynnissä). Näin ollen sisäisen käytön hintojen kehityksestä ei voida tehdä merkityksellisiä päätelmiä.

(299)

Unionin tuottajien keskimääräiset työvoimakustannukset kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 14

Keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti

(300)

Keskimääräinen palkka työntekijää kohden nousi tarkastelujaksolla 4 prosenttia.

(301)

Unionin tuottajien kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 15

Kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto

(302)

Komissio määritti unionin tuottajien kannattavuuden ilmaisemalla samankaltaisen tuotteen myynnistä unionin vapailla markkinoilla aiheutuneen nettotappion ennen veroja prosentteina tämän myynnin liikevaihdosta.

(303)

Kannattavuus kehittyi negatiivisesti tarkastelujakson aikana: tappioita aiheutui kaikkina kausina, vuotta 2014 lukuun ottamatta. Tappiot vuonna 2013 liittyvät osittain euroalueen velkakriisin jälkimaininkeihin, mutta unionin tuottajien toiminta elpyi osittain vuonna 2014 ja vuoden 2015 alkupuoliskolla. Kuten 295 kappaleessa olevasta taulukosta käy ilmi, yksikkömyyntihinta laski 23 prosenttia tarkastelujakson aikana, koska polkumyynnillä tapahtunut tuonti aiheutti kovaa hintapainetta vuoden 2015 jälkipuoliskolta alkaen. Tämä johti merkittävään eli 7,8 prosentin tappioon tutkimusajanjaksolla, mikä on tarkastelujakson heikoin tulos.

(304)

Nettokassavirta osoittaa unionin tuottajien kykyä rahoittaa toimintaansa itse. Nettokassavirralla on samanlainen laskeva suuntaus kuin kannattavuudella, ja se muuttui negatiiviseksi kestämättömillä tasoilla.

(305)

Huolimatta tarkastelujaksolla aiheutuneista tappioista investoinnit (mukaan lukien tiettyjen tuotantoresurssien korvaaminen) pysyivät yli 240 miljoonan euron suuruisina kaikkina tarkastelujakson vuosina. Investoinnit olivat kuitenkin suhteellisen alhaisella tasolla koko jakson ajan, sillä tarkastelujaksolla koituneet tappiot (lukuun ottamatta pieniä voittoa vuonna 2014) olivat vaikuttaneet toimialan pääoman saantiin.

(306)

Investointien tuotto on voitto (tai tappio) prosentteina investointien nettokirjanpitoarvosta. Koituneiden tappioiden vuoksi investointien tuotto oli tarkastelujaksolla negatiivinen lukuun ottamatta vuotta 2014.

(307)

Ilmoitusasiakirjan julkaisemisen jälkeen venäläiset vientiä harjoittavat tuottajat, MMK Group ja Severstal Group sekä Venäjän taloudellisen kehityksen ministeriö katsoivat, että komissio ei ollut asianmukaisesti käsitellyt kytkösmarkkinatekijää analysoidessaan mikrotaloudellisia indikaattoreita. Venäläiset vientiä harjoittavat tuottajat totesivat, että komissio analysoi mikrotaloudelliset indikaattorit ainoataan vapaiden markkinoiden osalta, mikä on markkinoiden pienempi segmentti eli ainoastaan 41,8–43,1 prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen tuotannosta unionissa. Ne väittivät, että mikrotaloudellisten indikaattoreiden tarkastelu ainoastaan unionin vapaiden markkinoiden osalta antaisi todennäköisesti negatiivisemman kuvan kuin se, joka koskee samankaltaisen tuotteen markkinoita koko EU:ssa. Tässä yhteydessä ne viittasivat WTO:n valituselimen raporttiin asiassa United States – Anti-Dumping Measures on Certain Hot-Rolled Steel Products from Japan  (15), jossa niiden näkemyksen mukaan edellytetään, että tasapainoiseen ja puolueettomaan mikrotaloudellisten indikaattoreiden tarkasteluun olisi sisällytettävä sekä vapaat että kytkösmarkkinat.

(308)

Komissio hylkäsi väitteen, jonka mukaan se ei ollut toteuttanut tasapainoista ja puolueetonta mikrotaloudellisten indikaattoreiden tarkastelua, johon sisältyvät sekä vapaat että kytkösmarkkinat.

(309)

Ensinnäkin se selvitti 277 kappaleessa menetelmänsä ja ilmoitti, miten ja milloin, se erotteli toisistaan vapaita ja kytkösmarkkinoita koskevat tiedot.

(310)

Toiseksi väite, jonka mukaan komissio ei toiminut WTO:n valituselimen mainitun raportin mukaisesti, ei pidä paikkaansa. Komissio ei jättänyt analyysissaan huomiotta kytkösmarkkinoita. Se itse asiassa antoi kytkösmarkkinoita koskevia lukuja ja käsitteli niitä tarvittaessa analyysissaan (ks. tältä osin 224–225 ja 285–287 kappale).

(311)

Kolmanneksi tässä tapauksessa suurin osa kytkösmarkkinoista koostui kytkössiirroista (lähes 87 % tutkimusajanjakson aikana), kuten jäljempänä olevasta taulukosta käy ilmi:

Taulukko 16

Jaottelu kytkössiirtoihin ja kytkösmarkkinamyyntiin

(312)

Tällaiset sisäiset siirrot eivät tule vapaille markkinoille, koska integroitunut tuottaja ei käytä tuotetta jatkojalostukseen, muuntamiseen tai kokoonpanoon integroidussa prosessissa. Näille sisäisille siirroille on tyypillistä se, että kauppalaskua ei anneta ja että integroitu tuottaja/käyttäjä ei ole erillinen oikeushenkilö toisin kuin kytkösmarkkinamyynnissä. Tämän seurauksena näiden kytkössiirtojen myyntihintoja ei ole olemassa.

(313)

Lisäksi on hyvin vaikea määrittää kannattavuutta tai investointien tuottoa tällaisissa kytkössiirroissa, sillä tuotelajeja (kun kyseessä on kytkössiirto) jalostetaan edelleen sisäisesti ja useiksi teräksen jatkojalostustuotteiksi ilman myyntilaskujen laatimista (mikä on olennaista tulojen määrittämiseksi ja yksi keskeisistä osatekijöistä voiton määrittämistä varten).

(314)

Kuten 41 kappaleessa kuitenkin todetaan, tarkasteltavana olevan tuotteen eri tuotelajit ovat useiden lisäarvollisten jatkojalostusterästuotteiden, kuten kylmävalssattujen (16) teräslevytuotteiden ja pinnoitettujen terästuotteiden, tuotannon perusraaka-aine. Kiinan kansantasavallasta ja Venäjän federaatiosta peräisin olevia kylmävalssattuja teräslevytuotteita koskevassa väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa todetaan tältä osin seuraavaa: ”… [unionin tuotannonalan] taloudellinen tilanne vapailla markkinoilla heikkeni tarkastelujaksolla merkittävästi, kun tappioita alkoi kertyä vuodesta 2012 alkaen. Vapaiden markkinoiden myyntimäärät laskivat 14 prosenttia ja yksikköhinnat 19 prosenttia, kun taas tuotantokustannukset laskivat vain 16 prosenttia. Lisäksi unionin tuotannonala menetti markkinaosuuttaan asianomaisista maista tulevalle tuonnille, ja sen oli vähennettävä investointejaan niiden tuoton ollessa jatkuvasti negatiivinen.” (17) Tämä johdanto-osan kappaleen päätelmä vahvistettiin lopullisessa vaiheessa (18) ja se on edelleen pätevä. Kylmävalssattuja teräslevytuotteita koskevan tapauksen (19) tutkimusajanjakso oli ennen nyt käsillä olevan tapauksen tutkimusajanjaksoa. Vaikka kyseessä on eri tutkimusajanjakso, edellä mainitut indikaattorit antavat kuitenkin, samaan tapaan kuin vapailla markkinoilla, negatiivisen kuvan kylmävalssatuista teräslevytuotteista eli ensimmäisistä jatkomarkkinoista, joihin tarkasteltavana olevan tuotteen kytkössiirtoja ja kytkösmarkkinamyyntiä käytetään.

(315)

Tämän vuoksi komissio hylkäsi edellä esitettyjen perustelujen pohjalta Venäjän vientiä harjoittavien tuottajien ja Venäjän taloudellisen kehityksen ministeriön esittämät väitteet ja vahvisti noudattaneensa asianmukaista huolellisuutta ja varmistaneensa, että kumpiakin markkinoita tarkastellaan asianmukaisesti.

(316)

Unionin tuotannonala toteutti konkreettisia toimia tehokkuuden parantamiseksi leikkaamalla kustannuksia (esimerkiksi vähentämällä viikoittaisten työtuntien määrää) ja pitämällä tuotantokustannukset tiukasti kurissa tarkastelujakson aikana, mutta tästä huolimatta unionin tuotannonalan taloudellinen tilanne heikkeni merkittävästi: tappiot lisääntyivät vuoden 2013–2,7 prosentista – 7,8 prosenttiin tutkimusajanjakson aikana. Tarkastelujakson aikana kertyi näin olleen tappioita vuotta 2014 lukuun ottamatta.

(317)

Lisäksi vaikka unionin kulutus vapailla markkinoilla kasvoi 5 prosenttia, unionin tuotannonalan myyntimäärät vähenivät 5 prosenttia, myynnin yksikköhinnat putosivat yli 20 prosenttia ja tuotanto supistui 2 prosenttia. Myös työllisyys väheni 5 prosenttia. Tämän seurauksena myös muut vahingon indikaattorit kehittyvät negatiivisesti.

(318)

Vuonna 2013 velkakriisin jälkimainingit vaikuttivat kannattavuuteen kielteisesti vuonna 2013, minkä jälkeen koettiin kohtuullista elpymistä vuonna 2014. Tämän jälkeen tapauksen erityisolosuhteissa unionin tuottajat myivät lähinnä vuoden 2015 jälkipuoliskolta lähtien tarkasteltavana olevaa tuotetta alle kustannusten olevaan hintaan säilyttääkseen markkinaosuutensa. Kaikkien asianomaisten neljän maan vientiä harjoittavat tuottajat myivät polkumyyntihintoihin ja niiden hinnat alittivat useimmissa tapauksissa unionin teräksentuottajien hinnat, jolloin ne aiheuttivat merkittävää painetta unionin tuotannonalan myyntihintoihin.

(319)

Edellä kuvatuista tekijöistä tarkastelujaksolla aiheutuneiden tappioiden takia muut indikaattorit, kuten kassavirta ja investointien tuotto, noudattelivat samoja laskevia suuntauksia kuin kannattavuutta kuvaava indikaattori.

(320)

Asianomaisille osapuolille ilmoitettiin ilmoitusasiakirjan julkaisulla, että komissio oli päätellyt, että unionin tuotannonalalle on koitunut perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa, ja niille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksia.

(321)

Venäläiset vientiä harjoittavat tuottajat (MMK Group ja Severstal Group) ja Venäjän taloudellisen kehityksen ministeriö väittivät, että komissio ei voinut todeta merkittävää vahinkoa kyseisessä menettelyssä, sillä Kiinaa koskeva menettely (20) kattoi täsmälleen saman tarkasteltavana olevan tuotteen ja tosiasiallisesti samat vahingon ja syy-yhteyden arviointikaudet (kesäkuuhun 2016 ja jopa syyskuuhun 2016). Ne väittivät, että näiden kahden menettelyn vahva yhteys johti väistämättä samankaltaisiin vahinkoa ja syy-yhteyttä koskeviin päätelmiin kummassakin menettelyssä.

(322)

Myös brasilialainen vientiä harjoittava tuottaja Usiminas kyseenalaisti, olisiko unionin tuotannonalan tilanne voinut heikentyä tilanteesta, jossa oli vakava vahingon uhka, tilanteeseen, jossa koitui merkittävää vahinkoa, vain kuudessa kuukaudessa, kun otetaan huomioon, että Kiinaa koskeva menettely ja nyt käsillä olevan menettely kattavat kumpikin vuoden 2015 jälkipuoliskon. Samoista syistä myös Venäjän taloudellisen kehityksen ministeriö pyysi komissiota tarkastelemaan uudelleen unionin tuotannonalalle aiheutunutta merkittävää vahinkoa nyt käsillä olevassa menettelyssä.

(323)

Usiminas väitti myös, että useat indikaattorit osoittivat itse asiassa vakaata tai vain hieman laskusuuntaista kehitystä, joten unionin tuotannonalalle koituneeksi väitettyä vahinkoa ei voida pitää merkittävänä. Tältä osin kyseinen vientiä harjoittava tuottaja viittasi unionin tuotannon, myyntimäärän ja työllisyyden hienoiseen laskuun. Lisäksi kyseinen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että markkinaosuuden supistuminen, joka on merkittävämpi, on kuitenkin vähäinen, kun otetaan huomioon, että unionin tuotannonala säilytti tutkimusajanjaksolla hallitsevan markkinaosuuden (76,7 %).

(324)

Komissio myönsi, että nykyinen tutkimus kattaa täsmälleen saman tarkasteltavana olevan tuotteen ja samankaltaisen tuotteen kuin Kiinaa koskeva tutkimus.

(325)

Nykyinen tutkimus ja Kiinaa koskeva tutkimus eivät kuitenkaan kata samoja jaksoja, jotka ovat merkityksellisiä arvioitaessa vahingon kehityssuuntaa ja syy-yhteyttä. Ensinnäkin nykyisen tutkimuksen polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tarkastelu koski 1 päivän heinäkuuta 2015 ja 3 päivän kesäkuuta 2016 välistä ajanjaksoa, kun taas vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttavien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2013 ja 30 päivän kesäkuuta 2016 välisen ajanjakson. Kiinaa koskevassa tutkimuksessa polkumyyntiä, tukea ja vahinkoa koskeva tarkastelu koski 1 päivän tammikuuta 2015 ja 31 päivän joulukuuta 2015 välistä ajanjaksoa, kun taas vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttavien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2012 ja vuoden 2015 lopun välisen ajanjakson. Vaikka näiden kahden tutkimuksen päällekkäisyys kattaa kuusi kuukautta (1 päivän heinäkuuta 2015 ja 31 päivän joulukuuta 2015 välinen aika), polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva päätelmä tehtiin tutkimusajanjakson ja tarkastelujakson perusteella, jotka olivat tässä tutkimuksessa ja Kiinaa koskevissa tutkimuksissa eri ajanjaksot ja jotka oli jo määritelty perusasetuksen asiaankuuluvien säännösten mukaisesti ja ilmoitettu vireillepanoilmoituksessa. Tämä on selitetty komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/649 (21), jäljempänä ’Kiinan lopullista polkumyyntitullia koskeva asetus’, johdanto-osan 115 kappaleessa, jossa todetaan seuraavaa: ”Komissio ei kyennyt tässä tapauksessa kumuloimaan polkumyyntituontia yhdistämällä nämä kaksi tutkimusta. Tuotteen tuonnin tutkiminen samanaikaisesti polkumyynnin vuoksi perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan nojalla edellyttää joko tuontia, joka on saman tutkimuksen kohteena, tai tuontia, jota tutkitaan kahdessa eri tutkimuksessa, jotka ovat käynnissä samanaikaisesti ja joilla on samat tai suureksi osaksi päällekkäiset tutkimusajanjaksot. Tässä tapauksessa molemmissa tutkimuksissa on eri tutkimusajanjaksot, joissa on päällekkäisyyttä vain 6 kuukautta.”

(326)

Nyt käsillä olevassa tutkimuksessa komissio sai riittävästi näyttöä tosiasialliseen vahinkoon perustuvan menettelyn vireille panemiseksi muun muassa tutkimusajanjakson erittäin alhaisten hintojen ansiosta. Kiinan tapauksen tutkimus koskee sen sijaan vahingon uhkaa ja sen tutkimusajanjakso kattaa osittain nyt käsillä olevan tapauksen tutkimusajanjaksoa edeltävän ajanjakson, eikä se perustu pelkästään Kiinasta tulevan tuonnin hintoihin ja määrään vaan myös kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien odotettavissa olevaan tulevaan käyttäytymiseen, kun otetaan huomioon etenkin olemassa oleva ylikapasiteetti.

(327)

Oikeuskäytäntö edellyttää komissiolta eri tekijöiden vaikutuksen analyysia. Nyt käsillä olevassa tapauksessa tuonti neljästä maasta on aiheuttanut unionin tuotannonalalle tosiasiallista vahinkoa kyseisen tutkimuksen tutkimusajanjaksolla.

(328)

Kyseisestä tosiasiallisesta vahingosta riippumatta Kiinasta tuleva tuonti oli unionin tuotannonalalle lisäuhka. Siksi kun otetaan huomioon näiden kahden tutkimuksen tutkimusajanjakson ero ja nyt käsillä olevassa tutkimuksessa tehdyt päätelmät, Kiinan aiheuttama vahingon uhka ei voi poistaa tässä tutkimuksessa todettua syy-yhteyttä.

(329)

Komissio totesi myös, että vahinkomarginaalin laskemiseen käytettyyn menetelmään, joka perustuu neljän maan yrityksissä todettuun viitehinnan alittavuuteen, sisältyy sen ominaisuuksien vuoksi Kiinan aiheuttaman vahingon syy-yhteyden mahdollinen lukeminen neljästä maasta tulevalle tuonnille.

(330)

Mitä tulee brasilialaisen vientiä harjoittavan tuottajan Usiminasin esittämiin epäilyihin, siitä, olisiko unionin tuotannonalan tilanne voinut heikentyä tilanteesta, jossa oli vakava vahingon uhka, tilanteeseen, jossa koitui merkittävää vahinkoa, vain kuudessa kuukaudessa, komissio vertasi Kiinan tapauksen tutkimusajanjaksoa nyt käsillä olevan tapauksen tutkimusajanjaksoon ja totesi, että unionin tuotannonalan tilanne oli todellakin heikentynyt kyseisellä kuuden kuukauden jaksolla. Tältä osin komissio viittaa esimerkiksi unionin tuottajien tuotantomäärien, myyntimäärien, työllisyyden ja myyntihintojen jatkuvaan supistumiseen sekä heikentyneeseen rahoitustilanteeseen (kannattavuus), mikä käy ilmi jäljempänä olevasta taulukosta.

Taulukko 17

Joidenkin keskeisten makro- ja mikroindikaattoreiden vertailu Kiinaa koskevan tapauksen ja viittä maata koskevan tapauksen välillä kyseisten tapausten tutkimusajanjaksojen aikana

(331)

Mitä tulee väitteeseen, että useat indikaattorit osoittivat itse asiassa vakaata tai vain hieman laskusuuntaista kehitystä, joten unionin tuotannonalalle koituneeksi väitettyä vahinkoa ei voida pitää merkittävänä, komissio viittasi 316–319 kappaleessa esitettyyn keskeisten vahinkoindikaattoreiden jatkuvaan heikentymiseen. Komissio totesi, että tällainen heikentyminen riittää syyksi siihen, että unionin tuotannonalan voidaan katsoa olevan tilanteessa, jossa sille koituu merkittävää vahinkoa.

(332)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen venäläiset vientiä harjoittavat tuottajat (MMK Group ja Severstal Group) kyseenalaistivat merkittävää vahinkoa koskevat komission päätelmät seuraavin perustein:

(333)

Komissio hylkäsi nämä väitteet seuraavista syistä:

(334)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, että unionin tuotannonalalle on aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(335)

Komissio tutki perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti, oliko Brasiliasta, Iranista, Venäjältä ja Ukrainasta polkumyynnillä tapahtuva tuonti syynä unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon. Lisäksi komissio tutki perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdan mukaisesti, olisivatko muut tiedossa olleet tekijät voineet samaan aikaan aiheuttaa vahinkoa unionin tuotannonalalle. Komissio varmisti, ettei muiden tekijöiden kuin Brasiliasta, Iranista, Venäjältä ja Ukrainasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin aiheuttamaa mahdollista vahinkoa pidetä polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista johtuvana.

(336)

Komissio otti huomioon seuraavat tekijät: talouskriisi, unionin tuottajien riittämätön kilpailukyky, tuonti muista kolmansista maista, yhden italialaisen teräksentuottajan tilanteen vaikutus vahinkotilanteeseen, unionin tuottajien vientimyynti, Euroopan terästeollisuuden ”ylikapasiteetti” sekä korrelaatio tarkasteltavana olevan tuotteen unionin markkinahintojen ja toisaalta raaka-aineen ja tarkasteltavana olevan tuotteen maailmanlaajuisten hintojen välillä.

(337)

Vientiä harjoittavien tuottajien keskimääräiset hinnat laskivat vuoden 2013 ja tutkimusajanjakson välillä vuoden 2011 442 eurosta/tonni 323 euroon/tonni tutkimusajanjaksolla (– 27 %). Laskemalla jatkuvasti yksikkömyyntihintojaan tarkastelujaksolla vientiä harjoittavat brasilialaiset, iranilaiset, venäläiset ja ukrainalaiset tuottajat pystyivät kasvattamaan markkinaosuuttaan 7,45 prosentista vuonna 2013 tutkimusajanjakson 12,57 prosenttiin, kuten käy ilmi 262 kappaleessa olevasta taulukosta. Myös tuonnin määrä kasvoi huomattavasti vuoden 2015 ja tutkimusajanjakson välillä aiempiin vuosiin verrattuna.

(338)

Komissio totesi, että asianomaisista maista peräisin tuonnin määrän kasvu ja hintojen jyrkkä lasku tarkastelujaksolla aiheuttivat vahinkoa unionin tuotannonalalle. Tämä johtuu siitä, että asianomaisten maiden vientiä harjoittavien tuottajien aggressiivisen hinnoittelustrategian vuoksi unionin tuottajilla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin laskea hintoja ja myydä tappiolla säilyttääkseen tietyn myyntimäärän ja markkinaosuuden. Tällä oli kielteinen vaikutus tuotannonalan kannattavuuteen, joka saavutti kestämättömän – 7,8 prosentin tason tutkimusajanjakson aikana.

(339)

Kun otetaan huomioon ajallinen yhteys toisaalta jatkuvasti aleneviin hintoihin polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrän ja toisaalta tappiollisuuteen johtaneen unionin tuotannonalan myyntimäärän menetyksen ja hintojen alenemisen välillä, komissio päättelee, että polkumyynnillä tapahtunut tuonti aiheutti merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle.

(340)

Komissio on todennut, että euroalueen velkakriisin jälkimainingit vaikuttivat negatiivisesti unionin terästeollisuuteen vuonna 2013. Kuten 303 kappaleessa kuitenkin mainitaan, komissio on myös päätellyt, että unionin tuotannonalan elpyminen alkoi vuonna 2014 ja vuoden 2015 ensimmäisellä puoliskolla.

(341)

Erityisesti markkinat olivat alkaneet elpyä hieman kriisin vaikutuksista, kun kysyntä oli suhteellisen vakaata ja jopa hieman kasvussa vuodesta 2013 eteenpäin. Tämän vuoksi unionin tuotannonala olisi vuodesta 2014 lähtien voinut hyötyä enemmänkin markkinoiden elpymisestä. Alhaisin hinnoin tuleva tuonti kasvoi kuitenkin vähitellen ja lisäsi markkinaosuuttaan unionin tuotannonalan kustannuksella. Tuonnin aiheuttama jatkuva paine alkoi tuntua täysimittaisesti vuoden 2015 jälkipuoliskolta eli tutkimusajanjakson alusta alkaen.

(342)

Näin ollen, kun otetaan huomioon unionin markkinoiden elpyminen, mikä näkyy unionin vapaiden markkinoiden kulutuksen kasvuna tarkastelujaksolla (ks. taulukko 226 kappaleessa), komissio päätteli, että euroalueen velkakriisillä oli ollut kielteinen vaikutus tarkastelujaksolla lähinnä vuonna 2013 ja ennen tutkimusajanjaksoa. Se ei kuitenkaan vaikuttanut merkittävään vahinkoon, joka todettiin tutkimusajanjaksolla.

(343)

Kiinasta tulevan tuonnin määrä ja markkinaosuus (kokonaistuonnin määränä) kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 18

Kiinasta tulevan tuonnin määrä, yksikköhinta ja markkinaosuus

(344)

Kuten edellä olevasta taulukosta käy ilmi, tuonti Kiinasta kasvoi 370 prosenttia tarkastelujaksolla, kun tuonti muista kolmansista maista kuin Brasiliasta, Iranista, Venäjältä ja Ukrainasta (Kiina mukaan luettuna) kasvoi vain 51 prosenttia. Lisäksi verrattaessa absoluuttisia tuontilukuja, voidaan havaita seuraavaa:

(345)

Kiinan hinnat myös hinnat laskivat vuoden 2013 ja tutkimusajanjakson välillä 505 eurosta/tonni 339 euroon/tonni.

(346)

Oikeuskäytäntö edellyttää komissiolta eri tekijöiden vaikutuksen analyysia. Nyt käsillä olevassa tutkimuksessa tuonti Brasiliasta, Iranista, Venäjältä ja Ukrainasta on aiheuttanut unionin tuotannonalalle tosiasiallista vahinkoa tämän tapauksen tutkimusajanjaksolla. Riippumatta nyt käsillä olevasta tutkimuksesta komissio päätteli Kiinasta tuotua samaa tuotetta koskevan tutkimuksen yhteydessä, että Kiinasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon välillä oli syy-yhteys (erityisesti vuoden 2015 jälkipuoliskolla) (25).

(347)

Vaikka Kiinaa koskeva tutkimus ja nyt käsillä oleva tutkimus eivät kata samoja vahinkotekijöiden suutauksen ja syy-yhteyden arvioinnin kannalta merkityksellisiä ajanjaksoja, niiden päällekkäisyys kattaa ensinnäkin kuusi kuukautta kahden tutkimuksen väliseltä tutkimusajanjaksolta (1 päivän heinäkuuta 2015 ja 31 päivän joulukuuta 2015 välinen aika). Toiseksi, kuten Kiinaan sovellettavaa lopullista tullia koskevan asetuksen (26) johdanto-osan 59 kappaleessa mainitaan, Kiinasta tulevan tuonnin määrä kasvoi edelleen (8,5 %) vuoden 2016 alkupuoliskolla (773 275 tonnia) verrattuna vuoden 2015 alkupuoliskoon (712 390 tonnia). Lisäksi kuten 343 kappaleessa olevassa taulukossa esitetään, tuontimäärät Kiinasta tutkimusajanjaksolla eivät olleet merkityksettömiä. Kolmanneksi kuten Kiinaan sovellettavaa lopullista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 93 kappaleessa todetaan, ”kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien hinnoittelu unionin markkinoilla oli aggressiivista, etenkin vuoden 2015 jälkipuoliskolla ja vuoden 2016 alkupuoliskolla. Kun otetaan huomioon Kiinan massiivinen teräksen, myös tarkasteltavana olevan tuotteen, ylikapasiteetti, kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat voisivat pitää yllä aggressiivista hintastrategiaa ja alentaa myyntihinnat minimitasolle, jos toimenpiteitä ei toteuteta.”

(348)

Kaikista näistä syistä ja erityisesti sen vuoksi, että Kiinasta tuleva tuonti ei ollut määrältään merkityksetöntä ja että Kiinan vientiä harjoittavat tuottajat noudattivat aggressiivista hinnoittelua, on mahdollista, että myös Kiinasta tuleva tuonti vaikutti tässä tutkimuksessa todettuun merkittävään vahinkoon.

(349)

Toisaalta ei voida olettaa, että Kiinasta tuleva tuonti oli ainoa syy unionin tuotannonalan heikkenevään tilanteeseen. Jos Kiinasta tulevan tuonnin vaikutus poistettaisiin, neljästä maasta tulevan tuonnin määrä olisi silti itsenäinen vahingon syy. Varsinkin neljästä asianomaisesta maasta peräisin olevan tuonnin taso tutkimusajanjaksolla (4,2 miljoonaa tonnia tutkimusajanjaksolla) on erittäin huomattava ja lähes kolminkertainen Kiinan tuonnin tasoon verrattuna tutkimusajanjaksolla (1,6 miljoonaa tonnia tutkimusajanjaksolla).

(350)

Lisäksi Kiinan vientiä harjoittavia tuottajia pidettiin hintojen asettajina unionin markkinoilla, mutta Kiinan harjoittama hintojen asettaminen ei ollut ratkaisevaa tarkasteltavana olevan tuotteen osalta. Pikemminkin neljästä maasta tulevan tuonnin merkittävä määrä ja markkinaosuus myös laskivat hintoja unionin markkinoilla. Ilman tällaista hintojen yhdenmukaistumista neljän maan aggressiiviseen hintapolitiikkaan nähden, vahinkoa ei olisi ilmennyt.

(351)

Näin ollen komissio päätteli, että Kiinasta tuleva tuonti on todennäköisesti osaltaan aiheuttanut unionin tuotannonalalle koitunutta merkittävää vahinkoa. Se ei kuitenkaan poista syy-yhteyttä unionin tuotannonalalle koituneen vahingon ja polkumyynnillä neljästä muusta maasta tapahtuneen tuonnin väliltä tällaisen tuonnin merkittävän määrän ja verrattain alhaisten hintojen vuoksi.

(352)

Mitään Kiinan viennin mahdollisia vaikutuksia ei lisäksi lueta näiden neljän maan osalle, sillä vahingon korjaavassa tasossa otetaan huomioon vain polkumyynnillä näistä neljästä maasta tulleen tuonnin vaikutus (ks. (554) kappale).

(353)

Kolmansista maista tulevan tuonnin määrä ja markkinaosuus (kokonaistuonnin määränä) kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 19

Kolmansista maista (Kiinaa lukuun ottamatta) tulevan tuonnin määrä, yksikköhinta ja markkinaosuus