18.11.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 301/1

(1)

Neuvoston direktiivi 2003/48/EY (1) perustuu 20 päivänä kesäkuuta 2000 kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa saavutettuun yhteisymmärrykseen siitä, että asiaankuuluvia tietoja olisi vaihdettava verotusta varten mahdollisimman kattavasti. Mainittua direktiiviä on sovellettu jäsenvaltioissa 1 päivästä heinäkuuta 2005 alkaen, ja sen tarkoituksena on, että säästöjen tuottamia korkotuloja, jotka maksetaan jossakin jäsenvaltiossa tosiasiallisille edunsaajille, jotka ovat toisessa jäsenvaltioissa asuvia yksityishenkilöitä, verotettaisiin tosiasiallisesti viimeksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jolloin voidaan poistaa jäsenvaltioiden välisiä pääomaliikkeiden vääristymiä, jotka voisivat olla sisämarkkinoille sopimattomia.

(2)

Rajatylittäviin veropetoksiin ja verovilppiin liittyvien haasteiden maailmanlaajuiset näkökohdat ovat merkittävä huolenaihe maailmanlaajuisella ja unionin tasolla. Ilmoittamattomat ja verottamatta jäävät tulot vähentävät huomattavasti kansallisia verotuloja. Eurooppa-neuvosto ilmaisi 22 päivänä toukokuuta 2013 tyytyväisyytensä G8- ja G20-ryhmässä sekä Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestössä (OECD) tuolloin meneillään olleisiin toimiin maailmanlaajuisen standardin kehittämiseksi.

(3)

Neuvoston direktiivissä 2011/16/EU (2) säädetään tiettyjä tietoja koskevasta pakollisesta automaattisesta tietojenvaihdosta jäsenvaltioiden välillä. Siinä säädetään myös direktiivin soveltamisalan asteittaisesta laajentamisesta uusiin tulo- ja pääomalajeihin rajatylittävien veropetosten ja verovilpin torjumiseksi.

(4)

Neuvosto antoi 9 päivänä joulukuuta 2014 direktiivin 2014/107/EU (3), jolla muutettiin direktiiviä 2011/16/EU tarkoituksin laajentaa pakollinen automaattinen tietojenvaihto koskemaan aiempaa useampia tulolajeja OECD:n neuvoston heinäkuussa 2014 julkaiseman maailmanlaajuisen standardin mukaisesti, sekä varmistettiin automaattista rahoitustilitietojen vaihtoa sisämarkkinoilla koskeva unionin laajuinen yhtenäinen, johdonmukainen ja kattava lähestymistapa.

(5)

Direktiivin 2014/107/EU soveltamisala on pääsääntöisesti laajempi kuin direktiivin 2003/48/EY mukainen, ja siinä säädetään, että tapauksissa, joissa soveltamisalat ovat päällekkäiset, direktiivi 2014/107/EU on ratkaiseva. On vielä joitain tapauksia, joissa sovelletaan ainoastaan direktiiviä 2003/48/EY. Nämä vähäiset tapaukset johtuvat näiden kahden direktiivin mukaisten lähestymistapojen pienistä eroista ja erilaisista yksittäisistä vapautuksista. Näissä harvoissa tapauksissa direktiivin 2003/48/EY soveltaminen johtaisi siihen, että unionissa olisi käytössä kahdet tietojen ilmoittamista koskevat standardit. Tällaisesta kahden standardin säilyttämisestä koituvat hyödyt olisivat aiheutuviin kustannuksiin verrattuna vähäisiä.

(6)

Eurooppa-neuvosto kehotti 21 päivänä maaliskuuta 2014 neuvostoa varmistamaan, että asiaa koskeva unionin lainsäädäntö on kaikilta osin OECD:n kehittämän uuden yhteisen automaattista tietojenvaihtoa koskevan maailmanlaajuisen standardin mukainen. Antaessaan direktiivin 2014/107/EU neuvosto kehotti komissiota tämän lisäksi tekemään ehdotuksen direktiivin 2003/48/EY kumoamiseksi ja sovittamaan yhteen kyseisen direktiivin kumoamisen ja direktiivissä 2014/107/EU säädetyn soveltamispäivän ottamalla huomioon siinä Itävallan osalta säädetyn poikkeuksen. Sen vuoksi direktiiviä 2003/48/EY olisi edelleen sovellettava Itävaltaan yhden ylimääräisen vuoden ajan. Neuvoston kanta huomioiden on tarpeen kumota direktiivi 2003/48/EY, jotta vältettäisiin kaksinkertaista ilmoittamista koskevat velvollisuudet ja jotta sekä veroviranomaisille että talouden toimijoille koituisi kustannussäästöjä.

(7)

Neuvoston direktiivin 2014/48/EU (4) nojalla jäsenvaltioiden on määrä hyväksyä ja julkaista viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2016 lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset, jotka ovat tarpeen mainitun direktiivin noudattamiseksi. Jäsenvaltioiden on määrä soveltaa näitä säännöksiä 1 päivästä tammikuuta 2017 alkaen. Direktiivin 2003/48/EY kumoamisen myötä direktiiviä 2014/48/EU ei enää tarvitsisi saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä.

(8)

Sen varmistamiseksi, että automaattinen rahoitustilitietojen ilmoittaminen jatkuu saumattomasti, direktiivin 2003/48/EY kumoamisen olisi tultava sovellettavaksi samana päivänä kuin direktiivissä 2014/107/EU säädettyjen toimenpiteiden soveltaminen alkaa.

(9)

Direktiivin 2003/48/EY kumoamisesta huolimatta maksuasiamiesten, talouden toimijoiden ja jäsenvaltioiden ennen kumoamispäivää keräämät tiedot olisi käsiteltävä ja siirrettävä alun perin tarkoitetulla tavalla ja ennen mainittua päivää syntyneet velvollisuudet olisi täytettävä.

(10)

Direktiivissä 2003/48/EY tarkoitetun siirtymäkauden aikana kannettavan lähdeveron osalta jäsenvaltioiden olisi tosiasiallisten edunsaajien saavutettujen oikeuksien suojelemiseksi jatkettava veronhyvitysten ja -palautusten myöntämistä alun perin tarkoitetulla tavalla, ja niiden olisi annettava pyynnöstä todistuksia, joiden avulla tosiasialliset edunsaajat voivat varmistaa, että lähdeveroa ei kanneta.

(11)

Olisi otettava huomioon se, että Itävallalle on rakenteellisten erojen vuoksi myönnetty direktiivin 2014/107/EU mukainen poikkeus, jonka antaa sille mahdollisuuden lykätä mainitun direktiivin soveltamista yhdellä vuodella 1 päivään tammikuuta 2017 saakka. Direktiiviä 2014/107/EU annettaessa Itävalta kuitenkin ilmoitti, ettei se käyttäisi poikkeusta täysimääräisesti. Sen sijaan Itävallan on määrä alkaa vaihtaa tietoja viimeistään syyskuussa 2017, vaikkakin vain rajallisesta määrästä tilejä, samalla kun se pitää poikkeuksen voimassa muissa tapauksissa. Tämän vuoksi olisi varmistettava erityisellä säännöksellä, että Itävalta ja sen alueelle sijoittautuneet maksuasiamiehet ja talouden toimijat jatkavat direktiivin 2003/48/EY säännösten soveltamista poikkeuksen voimassaoloajan, lukuun ottamatta niitä tilejä, joihin sovelletaan direktiiviä 2014/107/EU.

(12)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja periaatteita, kuten oikeutta henkilötietojen suojaan, eikä mikään tässä direktiivissä saa rajoittaa tai poistaa kyseisiä oikeuksia.

(13)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on direktiivin 2003/48/EY kumoaminen siten, että sovelletaan tarpeellisia väliaikaisia poikkeuksia saavutettujen oikeuksien suojelemiseksi ja Itävallalle direktiivin 2014/107/EU mukaisesti myönnetyn poikkeuksen huomioon ottamiseksi, vaan se voidaan tarvittavan yhdenmukaisuuden ja tehokkuuden vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(14)

Sen vuoksi direktiivi 2003/48/EY olisi kumottava,

a)

jäsenvaltioiden ja niihin sijoittautuneiden talouden toimijoiden direktiivin 2003/48/EY 4 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisia velvollisuuksia sovelletaan edelleen 5 päivään lokakuuta 2016 saakka tai kunnes nämä velvollisuudet on täytetty;

b)

maksuasiamiesten 8 artiklan mukaisia velvollisuuksia ja maksuasiamiesten jäsenvaltioiden 9 artiklan mukaisia velvollisuuksia sovelletaan edelleen 5 päivään lokakuuta 2016 saakka tai kunnes nämä velvollisuudet on täytetty;

c)

tosiasiallisten edunsaajien verotuksellisten kotijäsenvaltioiden 13 artiklan 2 kohdan mukaisia velvollisuuksia sovelletaan edelleen 31 päivään joulukuuta 2016 saakka;

d)

tosiasiallisten edunsaajien verotuksellisten kotijäsenvaltioiden 14 artiklan mukaisia velvollisuuksia sovelletaan vuonna 2016 ja sitä edeltävinä vuosina kannetun lähdeveron osalta edelleen, kunnes nämä velvollisuudet on täytetty.

a)

Itävallan direktiivin 2003/48/EY 12 artiklan mukaiset velvollisuudet ja niistä Itävaltaan sijoittautuneille maksuasiamiehille ja talouden toimijoille aiheutuvat velvollisuudet, joita sovelletaan edelleen 30 päivään kesäkuuta 2017 saakka tai kunnes nämä velvollisuudet on täytetty;

b)

Itävallan ja Itävaltaan sijoittautuneiden talouden toimijoiden direktiivin 2003/48/EY 4 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaiset velvollisuudet, joita sovelletaan edelleen 30 päivään kesäkuuta 2017 saakka tai kunnes nämä velvollisuudet on täytetty;

c)

Itävallan velvollisuudet ja niistä Itävaltaan sijoittautuneille maksuasiamiehille aiheutuvat velvollisuudet, jotka johtuvat suoraan tai välillisesti direktiivin 2003/48/EY 13 artiklassa tarkoitetuista menettelyistä, ja joita sovelletaan edelleen 30 päivään kesäkuuta 2017 saakka tai kunnes nämä velvollisuudet on täytetty.