12.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 67/50

(1)

Komissio julkaisi Euroopan unionin virallisessa lehdessä13 päivänä kesäkuuta 2008 ilmoituksen (2), jäljempänä ’menettelyn aloittamista koskeva ilmoitus’, tukien vastaisen menettelyn, jäljempänä ’tukien vastainen tutkimus’, aloittamisesta Amerikan yhdysvalloista, jäljempänä ’Yhdysvallat’ tai ’asianomainen maa’, peräisin olevan biodieselin tuonnissa yhteisöön.

(2)

Samana päivänä komissio julkaisi Euroopan unionin virallisessa lehdessä ilmoituksen (3) polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittamisesta Yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin tuonnissa yhteisöön ja pani vireille erillisen tutkimuksen, jäljempänä ’polkumyyntimenettely’.

(3)

Tukien vastainen tutkimus käynnistettiin, kun European Biodiesel Board, jäljempänä ’valituksen tekijä’, teki 29 päivänä huhtikuuta 2008 valituksen sellaisten tuottajien puolesta, joiden osuus biodieselin kokonaistuotannosta yhteisössä on yli 25 prosenttia. Valituksessa esitetty alustava näyttö kyseisen tuotteen tuetusta tuonnista ja siitä aiheutuneesta merkittävästä vahingosta katsottiin riittäväksi tukien vastaisen tutkimuksen aloittamiseksi.

(4)

Ennen menettelyn aloittamista komissio ilmoitti perusasetuksen 10 artiklan 9 kohdan mukaisesti Yhdysvaltojen viranomaisille saaneensa asianmukaisesti asiakirjanäytöllä vahvistetun valituksen, jonka mukaan Yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin tuettu tuonti aiheuttaa merkittävää vahinkoa yhteisön tuotannonalalle. Yhdysvaltojen viranomaisia kehotettiin aloittamaan neuvottelut valituksen sisällön selvittämiseksi ja molemminpuolisesti tyydyttävään ratkaisuun pääsemiseksi. Yhdysvaltojen viranomaiset hyväksyivät neuvottelutarjouksen, ja kuuleminen järjestettiin 2 päivänä kesäkuuta 2008. Kuulemisen aikana ei päästy molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun. Yhdysvaltojen viranomaisten esittämät huomautukset otettiin kuitenkin huomioon; niissä tuotiin esiin, että joidenkin valituksessa esitettyjen osavaltioiden ohjelmien osalta ei ollut aina selvää, saivatko biodieselin tuottajat/viejät tasoitustoimenpiteiden alaista etuutta. Käytettävissä olevien tietojen tutkimisen jälkeen päätettiin sulkea seuraavat osavaltioiden järjestelmät tutkimuksen piiristä, vaikka ne on lueteltu menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa: uusiutuvaan energiaan liittyvälle teknologialle myönnettävien avustusten ohjelma Floridassa, uuden teknologian tutkimista ja kehittämistä edistävä ohjelma Texasissa, energiavapauteen tähtäävä ohjelma Washingtonin osavaltiossa (toinen osa), vaihtoehtoisten polttoaineiden ja tutkimuskehityksen rahasto Alabamassa, biodieselin myyntilaitteille myönnettävä verohyvitys Pohjois-Dakotassa sekä vaihtoehtoista polttoainetta käyttäville ajoneuvoille ja tankkausinfrastruktuurille myönnettävät lainat Nebraskassa.

(5)

Komissio ilmoitti virallisesti menettelyn aloittamisesta Yhdysvalloissa toimiville viejille/tuottajille sekä niille tuojille, toimittajille, käyttäjille ja järjestöille, joita asian tiedettiin koskevan, Yhdysvaltojen viranomaisille sekä valituksen tehneille yhteisön tuottajille ja muille yhteisön tuottajille, joita asian tiedettiin koskevan. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa. Mahdollisuus tulla kuulluiksi myönnettiin kaikille asianomaisille osapuolille, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(6)

Koska yhdysvaltalaisten viejien/tuottajien määrä on ilmeisen suuri, menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa esitettiin tukien määrittämistä otantamenetelmällä perusasetuksen 27 artiklan mukaisesti.

(7)

Jotta komissio voisi päättää otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valita otoksen, yhdysvaltalaisia viejiä/tuottajia pyydettiin ilmoittautumaan 15 päivän kuluessa menettelyn aloittamisesta ja toimittamaan perustiedot viennistään, kotimarkkinamyynnistään ja biodieselin tuotantoon, sekoittamiseen ja kauppaan liittyvästä toiminnastaan sekä kaikkien niihin etuyhteydessä olevien, tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoa, sekoittamista ja kauppaa harjoittavien yritysten nimet ja tiedot näiden toiminnasta 1 päivän huhtikuuta 2007 ja 31 päivän maaliskuuta 2008 välisenä aikana, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’, joka on määritelty myös 17 kappaleessa.

(8)

Yli 50 yritystä ilmoittautui otantaan ja toimitti pyydetyt tiedot 15 päivän kuluessa. Näiden yritysten osuus biodieselin kokonaistuonnista Yhdysvalloista yhteisöön oli yli 80 prosenttia.

(9)

Otoksen valinta perustui perusasetuksen 27 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti tarkasteltavana olevan tuotteen suurimpaan edustavaan yhteisöön suuntautuvaan vientimäärään, jota voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa. Yrityksiä, jotka halusivat tulla sisällytetyiksi otokseen, Yhdysvaltojen biodieseltuottajien järjestöä (the National Biodiesel Board) sekä Yhdysvaltojen viranomaisia kuultiin ehdotetusta otoksesta perusasetuksen 27 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Asianomaisilta osapuolilta saatujen kommenttien perusteella otokseen valittiin alun perin seitsemän yritystä. Yksi otokseen alun perin valituista yrityksistä päätettiin kuitenkin jättää sen ulkopuolelle, jotta voitiin varmistaa otoksen yhdenmukaisuus Yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin tuontia koskevaan polkumyyntimenettelyyn valitun otoksen kanssa. Kyseinen yritys oli pikemminkin biodieselin kauppias verrattuna muihin otokseen valittuihin yrityksiin, jotka tuottivat biodieseliä. Yritykselle kuitenkin myönnettiin perusasetuksen 27 artiklan 3 kohdan mukainen yksilöllinen tarkastelu, ja sille määritetään oma polkumyyntitulli. Otoksen muodostaneiden kuuden yrityksen osuus oli Yhdysvaltojen vientitilastojen mukaan 50 prosenttia Yhdysvalloista peräisin olevasta koko vientimäärästä tutkimusajanjaksolla ja 73 prosenttia biodieselin tuonnista niistä yrityksistä, jotka ilmoittautuivat 8 kappaleen mukaisesti.

(10)

Kymmenen otokseen valitsematta jäänyttä yhteistyössä toiminutta yritystä pyysi yksilöllisen marginaalin laskemista perusasetuksen 27 artiklan 3 kohdan ja 15 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Kyseisille yrityksille lähetettiin kyselylomakkeet. Yrityksistä vain yksi vastasi kyselyyn annetussa määräajassa. Hakemus kuitenkin peruutettiin myöhemmin.

(11)

Yhteisön tuottajia koskeva otos valittiin perusasetuksen 27 artiklan mukaisesti valituksen tekijää kuullen käyttäen perusteena suurinta mahdollista edustavaa tuotanto- ja myyntimäärää yhteisössä (ks. 164 kappale). Valinnassa otettiin huomioon myös yhteisön tuottajien maantieteellinen jakauma. Otokseen valittiin tämän perusteella 11 yhteisön tuottajaa. Komissio lähetti otokseen valituille 11 yritykselle kyselylomakkeet. Yksi otokseen alun perin valittu tuottaja oli jätettävä otoksen ulkopuolelle, koska se ei toimittanut käyttökelpoisia vastauksia. Muilta 10 yritykseltä saatiin asianmukaiset vastaukset annetussa määräajassa. Näiden otokseen valittujen 10 tuottajan katsottiin edustavan yhteisön kaikkia tuottajia.

(12)

Komissio lähetti kyselylomakkeet kaikille osapuolille, joita asian tiedettiin koskevan, ja kaikille muille yrityksille, jotka olivat ilmoittautuneet menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa. Lomakkeet lähetettiin siis Yhdysvaltojen viranomaisille, yhdysvaltalaisten yritysten otokseen alun perin valituille seitsemälle yritykselle, 10 kappaleessa tarkoitetuille kymmenelle yritykselle, otokseen valituille 11:lle yhteisön tuottajalle, 18 käyttäjälle sekä 90:lle raaka-aineen toimittajalle.

(13)

Vastauksia saatiin Yhdysvaltojen viranomaisilta, yhdysvaltalaisten yritysten otokseen alun perin valituilta seitsemältä yritykseltä sekä yhdeltä yksilöllistä tarkastelua pyytäneeltä yritykseltä (ks. 10 kappale), kymmeneltä otokseen valitulta yhteisön tuottajalta, yhdeltä käyttäjältä ja kuudelta raaka-aineen toimittajalta.

(14)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki tuetun tuonnin, siitä johtuvan vahingon ja yhteisön edun alustavaa määrittämistä varten tarpeellisina pitämänsä tiedot.

(15)

Tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien Yhdysvaltojen viranomaisten toimitiloihin:

(16)

Tarkastuskäyntejä tehtiin myös seuraavien yritysten toimitiloihin:

(17)

Tukia ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän huhtikuuta 2007 ja 31 päivän maaliskuuta 2008 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahingon määrittämisessä tarvittava kehityssuuntien tarkastelu kattoi ajanjakson tammikuusta 2004 tutkimusajanjakson loppuun, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(18)

Menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa tuotteen, jota väitetään tuotavan tuetusti, muodostavat Amerikan yhdysvalloista peräisin olevat rasvahappomonoalkyyliesterit ja/tai parafiiniset kaasuöljyt, jotka on valmistettu synteesillä ja/tai vetykäsittelyllä, jotka ovat muuta kuin fossiilista alkuperää (tunnetaan yleisesti ”biodieselinä”), joko puhtaassa muodossa tai sekoitettuna, ja joita käytetään pääsiassa muttei yksinomaan uusiutuvina polttoaineina, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’, ja jotka yleensä luokitellaan CN-koodeihin 3824 90 91, ex 3824 90 97, ex 2710 19 41, ex 1516 20 98, ex 1518 00 91 ja ex 1518 00 99.

(19)

Yhdysvaltain verolain (US Internal Revenue Code) (4) 26 osaston 40 A jakso:n d kohdan mukaan biodieselillä tarkoitetaan kasvi- tai eläinaineksesta saatujen pitkäketjuisten rasvahappojen monoalkyyliestereitä, jotka täyttävät a) ympäristönsuojeluviraston (Environmental Protection Agency) polttoaineille ja polttoaineiden lisäaineille vahvistamat rekisteröintivaatimukset ilmansuojelulain (Clean Air Act – 42 U.S.C 7545) 211 jakso:n mukaisesti ja b) ASTM:n (American Society of Testing and Materials) D6751-standardin vaatimukset.

(20)

Markkinoilta ja julkisesti saatujen tietojen (5) perusteella kaikentyyppistä biodieseliä ja biodieselsekoituksia (biodieselin ja mineraalidieselin sekoitus; ks. 22 kappale), jotka tuotetaan ja myydään Yhdysvalloissa, pidetään biodieselpolttoaineina, ja ne kuuluvat osana lainsäädäntöpakettiin, joka koskee energiatehokkuutta, uusiutuvaa energiaa ja vaihtoehtoisia polttoaineita.

(21)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että Yhdysvalloissa tuotettu biodiesel on pääasiassa rasvahapon metyyliesteriä, joka on saatu erilaisista biodieselin raaka-aineena (6) käytettävistä kasviöljyistä. Termillä ”esteri” tarkoitetaan kasviöljyjen transesteröintiä eli öljyn sekoittamista alkoholiin. Termi ”metyyli” viittaa metanoliin, joka on prosessissa yleisimmin käytetty alkoholi, vaikka myös etanolia voidaan käyttää, jolloin tuloksena on ”rasvahapon etyyliesteri”. Transesteröinti on suhteellisen yksinkertainen kemiallinen prosessi, mutta se edellyttää tiukkojen teollisten standardien noudattamista, jotta saadaan korkealaatuista biodieseliä.

(22)

Tutkimuksen mukaan tuottajat sekoittavat yleensä Yhdysvalloissa tuotetun biodieselin mineraalidieselin kanssa saadakseen erilaisia sekoituksia, jäljempänä ”biodieselsekoitukset”, jotka sitten myydään markkinoilla erilaisille asiakkaille. Biodieseliä myytiin myös puhtaana etuyhteydettömille yrityksille, jotka ostivat tai toivat sitä mineraaliöljyn kanssa sekoitettavaksi. Biodieselin sekoittaminen mineraalidieselin kanssa on suhteellinen yksinkertainen toimenpide, ja se voidaan tehdä esimerkiksi sekoittamalla ainesosat säiliöissä valmistuspaikassa ennen toimittamista säiliöautoon tai antamalla niiden sekoittua säiliöautossa lisäämällä halutut prosenttiosuudet biodieseliä ja mineraalidieseliä tai linjasekoituksena syöttämällä molemmat kaksi aineosaa säiliöautoon samanaikaisesti.

(23)

Jotta erityyppiset biodieselsekoitukset voidaan yksilöidä selvästi, käytössä on kansainvälisesti tunnustettu B-kertoimeen perustuva järjestelmä, joka ilmoittaa biodieselin tarkan määrän kaikissa biodieselsekoituksissa. Esimerkiksi sekoitus, jossa on biodieseliä X prosenttia, merkitään BX, ja puhtaasta biodieselistä käytetään merkintää B100, joka siis tarkoittaa 100-prosenttista biodieseliä. Yhdysvalloissa sekoitetaan ja myydään yleisesti markkinoilla B99-dieseliä, jossa siis on 99 prosenttia (7) biodieseliä ja 1 prosentti mineraalidieseliä. Toisin kuin mineraalidiesel, puhdas biodiesel on käytettävä suhteellisen nopeasti, ja sitä voi varastoida enintään 3–4 kuukautta, ettei se hapetu ja tule käyttökelvottomaksi. Biodieselin sekoittaminen mineraalidieselin kanssa mahdollistaa pidemmän säilytysajan. B99-dieselin sisältämä 1 prosentti mineraalidieseliä on riittävän myrkyllistä, jotta se estää biodieselin homehtumisen.

(24)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että biodiesel ja korkeaprosenttiset biodieselsekoitukset (8) on yleisesti tarkoitettu myytäväksi Yhdysvaltojen markkinoilla jatkosekoitusta varten, mutta alempiprosenttiset biodieselsekoitukset (9) tuotetaan tyypillisesti myytäväksi Yhdysvaltojen markkinoilla kulutusta varten. Korkeaprosenttisten ja matalaprosenttisten sekoitusten markkinat siis eroavat toisistaan Yhdysvalloissa.

(25)

Valituksessa oli alustavaa näyttöä siitä, että Yhdysvalloissa tuotettu ja myyty ja yhteisöön viety biodiesel ja tietyt sekoitukset vaikuttivat valituksen tehneiden yhteisön biodieselin tuottajien taloudelliseen tilanteeseen. Asiaan liittyvien yhdysvaltaisten tuottajien ja Yhdysvaltojen kotimarkkinoiden ominaisuuksien mukaisesti tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmän oli tarkoitus kattaa biodiesel myös silloin, kun se sisältyy biodieselsekoituksiin. Menettelyn aloittamista koskevaan ilmoitukseen ja 18 kappaleeseen sisältyvää tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmää olisi selkeytettävä, jotta voidaan yksilöidä tuotteet, jotka oli tarkoitus kattaa tutkimuksessa.

(26)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että suurin osa suoraan kulutukseen Yhdysvalloissa myytävistä biodieselsekoituksista on tyyppiä B20 (eli sekoituksessa on 20 % biodieseliä, kuten 22 kappaleessa selitetään), jota voidaan käyttää vuoden 1992 energiapolitiikkalain (10) mukaisesti, sekä tyyppiä B6, B5 ja B2. Julkisesti saatavilla olevien tietojen mukaan kaikki dieselmoottorit toimivat näillä sekoituksilla periaatteessa ilman muutoksia ja autonvalmistajien takuu säilyy voimassa. Käytettäessä matalaprosenttista sekoitusta (biodieseliä 2–20 %) sekoituksen suorituskyky vastaa mineraalidieseliä. Jos moottorissa käytetään yli B20-tyyppistä biodieseliä, käytössä saattaa ilmetä voiman, vääntömomentin ja polttoainetaloudellisuuden heikkenemistä, eikä autonvalmistajien takuu yleensä ole voimassa, jos moottorille aiheutuu vahinkoa.

(27)

Tutkimuksen mukaan Yhdysvalloissa ei käytetä yleensä suoraan kulutukseen puhdasta biodieseliä eikä korkeaprosenttisia sekoituksia. Puhdas biodiesel on yleensä tarkoitettu sekoitettavaksi ennen myyntiä markkinoilla. Sekoituksia käytetään kuljetusalalla polttoaineena dieselkäyttöisissä ajoneuvoissa, kuten henkilöautoissa, kuorma-autoissa ja linja-autoissa sekä junissa. Biodieseliä voidaan käyttää myös polttoaineena kotitalouksien sekä kaupallisten ja teollisten laitosten lämmitysboilereissa ja generaattoreissa sähkön tuottamiseksi. Biodieselsekoitusten mahdollista käyttöä lentokoneissa testataan parhaillaan.

(28)

Näin ollen tutkimuksessa tarkasteltavana olevien tuotteiden olisi määritelmän mukaan oltava rasvahappomonoalkyyliestereitä ja/tai parafiinisiä kaasuöljyjä, jotka on valmistettu synteesillä ja/tai vetykäsittelyllä, jotka ovat muuta kuin fossiilista alkuperää (tunnetaan yleisesti ”biodieselinä”), joko puhtaassa muodossa tai sekoitettuna, ja joiden biodieselpitoisuus on yli 20 prosenttia (yli B20). Toisin sanoen tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään kuuluvat Yhdysvalloista peräisin oleva puhdas biodiesel (B100) sekä kaikki sekoitukset, jotka sisältävät yli 20 prosenttia Yhdysvalloista peräisin olevaa biodieseliä (yli B20), jäljempänä ”tarkasteltavana oleva tuote”. Tätä rajaa pidetään asianmukaisena, jotta voidaan erottaa selvästi toisistaan eri sekoitustyypit, joita on saatavilla Yhdysvaltain markkinoilla.

(29)

Tämän tutkimuksen piiriin kuuluvilla kaikentyyppisillä biodieseleillä ja biodieselsekoituksilla havaittiin olevan samat tai hyvin samanlaiset fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset tuotantoon käytettyjen raaka-aineiden mahdollisista eroavaisuuksista tai tuotantoprosessin vaihteluista huolimatta. Tarkasteltavana olevan tuotteen mahdolliset vaihtelut eivät muuta sen perusmääritelmää tai perusominaisuuksia taikka käsitystä, joka eri osapuolilla siitä on.

(30)

Tarkasteltavana oleva tuote kuuluu CN-koodeihin ex 3824 90 91, ex 3824 90 97, ex 2710 19 41, ex 1516 20 98, ex 1518 00 91 ja ex 1518 00 99.

(31)

Tämän tutkimuksen piiriin kuuluvilla, Yhdysvaltojen kotimarkkinoilla tuotetuilla ja myydyillä tuotteilla havaittiin olevan samat fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet kuin tuotteilla, jotka vietiin maasta yhteisön markkinoille. Samoin yhteisön tuotannonalan valmistamien ja yhteisön markkinoilla myymien tuotteiden fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset ovat samat verrattuna asianomaisesta maasta yhteisöön vietyihin tuotteisiin.

(32)

Väitteiden mukaan tietyt käyttäjät, erityisesti Saksassa, käyttävät suoraan puhdasta biodieseliä (B100), koska se on edullisempi vaihtoehto kuin mineraalidiesel tai tavanomaiset suoraan kulutukseen yhteisön markkinoilla tarkoitetut sekoitukset. Väitteen tarkastelussa kävi ilmi, että suurin osa yhteisön tuottajien yhteisön markkinoille suuntautuneesta myynnistä oli pääasiassa tarkoitettu yrityksille, jotka sekoittavat biodieselin mineraalidieselin kanssa. Se, että jotkin kuljetuskaluston omistajat käyttävät B100-tyyppiä, on pikemminkin poikkeus yhteisön tasolla. Biodiesel ei niinkään korvaa mineraalidieseliä vaan täydentää sitä yhteisön markkinoilla.

(33)

Tämä ei muuta sitä seikkaa, että Yhdysvalloissa tuotetut ja yhteisöön viedyt tarkasteltava olevan tuotteen eri lajit ovat korvattavissa yhteisön biodieselin tuottajien yhteisössä tuottamien ja myymien lajien kanssa. Käyttötarkoituksissa tai toimijoiden ja käyttäjien käsityksissä tuotteesta ei ole sellaisia merkittäviä eroavaisuuksia, jotka muuttaisivat samankaltaisen tuotteen määritelmää.

(34)

Yksi osapuoli välitti, että tarkasteltavana olevalla tuotteella, varsinkin puhtaalla biodieselillä, on erilaiset fyysiset ja kemialliset ominaisuudet kuin yhteisössä tuotetulla biodieselillä. EY:ssä biodiesel tuotetaan rapsiöljystä, kun taas Yhdysvalloissa käytetään ainoastaan soijaöljyä. Sen vuoksi nämä kaksi tuotelajia eivät ole keskenään korvattavissa eivätkä suorassa kilpailussa toistensa kanssa yhteisön markkinoilla. Asianomainen osapuoli toi esiin erityisesti, että niiden kylmävirtausominaisuudet ja jodiluvut ovat erilaiset.

(35)

Komissio tutki väitteen ja havaitsi seuraavaa:

(36)

Kun otetaan huomioon, että perusasetuksen 1 artiklan 5 kohdan mukaan samankaltaisuus ei edellytä sitä, että tuotteet olisivat täysin samanlaiset kaikissa suhteissa, pienet vaihtelut eri tuotelajien välillä eivät ole riittäviä muuttamaan yleistä päätelmää samankaltaisuudesta tarkasteltavana olevan tuotteen ja yhteisön samankaltaisten tuotteiden välillä.

(37)

Sen vuoksi tarkasteltavana olevan tuotteen eri lajien ja yhteisön tuotannonalan tuottamien ja yhteisön markkinoilla myymien samankaltaisten tuotteiden välillä ei havaittu sellaisia eroja, jotka johtaisivat sellaiseen päätelmään, että yhteisön markkinoilla tuotettu ja myyty tuote ei olisi samankaltainen tuote, koska sillä on samat tai hyvin samanlaiset fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet kuin Yhdysvalloissa tuotetulla ja yhteisöön viedyllä tarkasteltavana olevalla tuotteella. Tästä syystä päätellään alustavasti, että biodieselin kaikki lajit ovat perusasetuksen 1 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita.

(38)

Valitukseen sisältyvien tietojen ja komission kyselylomakkeeseen saatujen vastausten perusteella tutkittiin seuraavia liittovaltion järjestelmiä, joissa esitettyjen väitteiden mukaan oli myönnetty vientitukea:

Liittovaltion järjestelmät:

(39)

Valitukseen sisältyvien tietojen ja komission kyselylomakkeeseen saatujen vastausten perusteella tutkittiin myös seuraavia osavaltioiden järjestelmiä, joissa esitettyjen väitteiden mukaan oli myönnetty vientitukea:

Osavaltioiden järjestelmät

(40)

Jotkin menettelyn aloittamista koskevan ilmoituksen 3 kohdassa luetelluista muista osavaltion järjestelmistä jätettiin tutkimuksen ulkopuolelle Yhdysvaltojen viranomaisten kanssa ennen menettelyn aloittamista käytyjen keskustelujen perusteella, kuten 4 kappaleessa todettiin. Jäljelle jääneistä järjestelmistä voidaan todeta, että otokseen valitut yritykset ja 9 kappaleessa tarkoitettu yritys, jolle myönnettiin yksilöllinen tarkastelu, ilmoittivat, että ne eivät ole saaneet järjestelmistä mitään etuuksia tutkimusajanjaksolla, eikä tämän vastaista näyttöä esitetty. Sen vuoksi päätettiin alustavasti, että näitä järjestelmiä ei ole tarpeen tutkia enempää tässä tutkimuksessa.

(41)

Yhdysvaltojen verolain 26 osaston 40 A jakso on vähittäiskauppiaille ja loppukäyttäjille tarkoitetun biodieselsekoitusten verohyvitysjärjestelmän oikeudellinen perusta. Siinä säädetään seuraavista biodieselpolttoainehyvityksistä:

(42)

Maatalousbiodieselin pientuottajien tuloverohyvitystä sovelletaan ainoastaan maatalousbiodieselin pientuottajiin. Järjestelmää käsitellään 64–72 kappaleessa.

(43)

Vuoden 2008 energialain (Energy Improvement and Extension Act) 202 jakso:n a momentin mukaan edellä 41 kappaleessa mainittuja verohyvityksiä voidaan käyttää 31 päivään joulukuuta 2009.

(44)

Jotta yritys voisi saada 41 kappaleen i kohdassa tarkoitetun biodieselsekoitushyvityksen, sen on tehtävä biodieselin ja dieselin sekoitus, jota myydään polttoaineeksi tai polttoaineena käytettäväksi. Hyvitystä hakevan henkilön on saatava biodieselin tuottajalta tai tuojalta todistus, jossa yksilöidään tuote sekä biodieselin ja maatalousbiodieselin prosenttiosuus tuotteessa. Hyvitys myönnetään valmisteveron hyvityksen muodossa, tai jos yrityksen valmisteverovelvoite on alle valmisteveron kokonaishyvityksen, yritys voi hakea jäämähyvitystä palautettavan tuloverohyvityksen muodossa. Palautettava tuloverohyvitys suoritetaan hyvityksenä veronmaksajan tuloverosta tai suorana maksuna. Kyseessä on palautus, koska ylimääräinen hyvitys voidaan maksaa veronmaksajalle suorana käteismaksuna, jos hyvitys on suurempi kuin tämän verovelvoite.

(45)

Edellä 41 kappaleen ii kohdassa tarkoitettu biodieselhyvitys on ei-palautettava tuloverohyvitys puhtaan biodieselin vähittäiskauppiaille tai loppukäyttäjille. Puhtaan biodieselin hyvitys voidaan myöntää vain henkilölle, joka tankkaa puhdasta biodieseliä ajoneuvoon tai käyttää sitä polttoaineena. On huomattava, että myös omaa biodieseliä tuottavat biodieselin tuottajat voivat saada tämän hyvityksen. Hyvityksen saamiseksi biodieselin tuottajan on toimittava joko vähittäismyyjänä (tankattava biodieseliä loppukäyttäjän ajoneuvoon) tai loppukäyttäjänä (tankattava biodieseliä omaan ajoneuvoonsa).

(46)

Sekoittamattoman (puhtaan) biodieselin vähittäismyyjä (tai vähittäismyyjänä toimiva biodieselin tuottaja) tai loppukäyttäjä voi hakea hyvitystä 1,00 dollaria gallonaa kohti sekoittamattomasta (puhtaasta) maatalousbiodieselistä tai 0,50 dollaria gallonaa kohti muusta sekoittamattomasta (puhtaasta) biodieselistä ei-palautettavana yleisenä yritystuloverohyvityksenä. Ei-palautettava yleinen yrityshyvitys on hyvitys yrityksen tuloverosta. Se on ei-palautettava, koska jos yrityksen hyvitykset ovat suuremmat kuin sen verovelvoite, ylimääräistä hyvitystä ei voida maksaa yritykselle suorana käteismaksuna.

(47)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että mikään otokseen valituista yrityksistä eikä yritys, jolle myönnettiin yksilöllinen tarkastelu (ks. 9 kappale), ei saanut biodieselhyvitystä sekoittamattomasta (puhtaasta) biodieselistä. Sen vuoksi järjestelmän tätä osaa (biodieselhyvitystä) ei enää arvioida tässä tutkimuksessa.

(48)

Kaikki tutkimuksen kohteena olleet yritykset saivat verohyvityksiä biodieselsekoitushyvitysjärjestelmän puitteissa biodieselsekoituksista, joita myytiin käytettäväksi polttoaineena.

(49)

Biodiesel, joka on sekoitettu mineraalidieselin kanssa, on oikeutettu biodieselsekoitusten valmistevero- tai tuloverohyvitykseen. Tutkimusajanjaksolla voimassa ollut hyvitys oli 1 dollari gallonaa kohti sekoittamattomasta maatalousbiodieselistä (11) tai 0,50 dollaria (12) gallonaa kohti muusta sekoittamattomasta biodieselistä, jota käytettiin polttoainesekoituksessa. Näin ollen sekoitetun polttoaineen lopullinen verohyvitys riippuu sen sisältämän biodieselin osuudesta. Vähimmäisvaatimuksena – ja yleisimpänä käytäntönä – on tehdä sekoitus, jossa on 0,1 prosenttia mineraalidieseliä ja 99,9 prosenttia biodieseliä (sekoitettu tuote tunnetaan B99:nä Yhdysvalloissa), koska tämä takaa verohyvityksen enimmäismäärän saamisen. Verohyvitys määräytyy biodieselin osuudesta sekoitetussa tuotteessa (esim. 100 gallonaa B99:ää sisältää 99,9 gallonaa biodieseliä ja siitä myönnetään 99,90 dollarin verohyvitys). Biodieselien muuttaminen puhtaasta tuotteesta (B100:sta) sekoitetuksi tuotteeksi (B99:ksi) on yksinkertaista. Puhtaaseen biodieseliin vain lisätään 0,1 prosenttia mineraalidieseliä, eikä tarkasteltavana olevaa tuotetta jalosteta sen kummemmin. Sekoittaminen saa aikaan oikeuden hyvitykseen.

(50)

Biodieselin tuottajat voivat hakea hyvitystä, kun ne suorittavat itse sekoituksen. Tuottajan on sekoitettava puhdas biodiesel mineraalidieselin kanssa. Hyvitysoikeuden kannalta ei ole eroa sillä, onko sekoitettu biodiesel tarkoitettu myytäväksi kotimarkkinoilla vai vientiin.

(51)

Myös yritykset, jotka eivät tuota puhdasta biodieseliä vaan ostavat sitä ja sekoittavat sen biodieselsekoitukseksi, ovat oikeutettuja verohyvitykseen. Tällaisten yritysten on saatava biodieselin tuottajalta (ja tarpeen mukaan jälleenmyyjältä) todistus, jossa tuottaja todistaa, että se ei ole hakenut verohyvitystä. Todistus on siirrettävissä, ja se oikeuttaa haltijan 1 dollarin verohyvitykseen puhdasta biodieselgallonaa kohti.

(52)

Hyvitystä voi hakea joko hyvityksenä valmiste- tai tuloverosta taikka suorana käteismaksuna. Hyvityksen kokonaismäärä pysyy samana (1 dollari/gallona) riippumatta siitä, haetaanko sitä valmisteverohyvityksenä, tuloverohyvityksenä, suorana käteismaksuna veronmaksajalle vai edellä esitettyjen yhdistelmänä.

(53)

Suurin osa yrityksistä sai tutkimusajanjaksolla suoria käteismaksuja sekoitetun biodieselin määrän perusteella, ja jotkin saivat sekä veronalennuksia (biodieselsekoitushyvitys käytettiin siis osittain valmiste- tai tuloverovelvollisuuden alentamiseen) että käteismaksuja. Asianomaisten yritysten verovelvoite oli alhainen verrattuna haetun biodieselsekoitushyvityksen määrään, joten suurin osa hyvityksistä maksettiin suorina maksuina ja vain pieni osa verohyvityksinä.

(54)

Yhdysvaltojen verolain mukaan biodieselsekoitushyvitystä ei myönnetä, ellei yritys (sekoittaja), joka tekee biodieselin ja mineraalidieselin sekoituksen, saa biodieselin tuottajalta todistusta, jäljempänä ”biodieseltodistus”, jossa tuottaja mm. vahvistaa todistuksen kohteena olevan biodieselin määrän ja sen, onko kyseessä maatalousbiodiesel vai muu biodiesel. Jos yritys, joka tuottaa biodieseliä, sekoittaa myöhemmin kyseisen biodieselin mineraalidieselin kanssa ja hakee verohyvitystä, yrityksen on toimitettava hyvityshakemuksessa biodieseltodistus ja muut vaaditut asiakirjat. Henkilön, joka saa biodieseltodistuksen ja myy myöhemmin tämän biodieselin tekemättä biodieselsekoitusta, on toimitettava todistus ostajalle sekä annettava biodieselin jälleenmyyjän ilmoitus. Toisin sanoen yritys, joka tekee sekoituksen ja hakee verohyvitystä, voi saada biodieseltodistuksen joko suoraan biodieselin tuottajalta tai epäsuorasti biodieselin jälleenmyyjältä. Todistus on siis siirrettävissä, ja se oikeuttaa haltijansa 1 dollarin verohyvitykseen gallonaa kohti niiden biodieselgallonien määrästä, jotka hakija käyttää biodieselsekoituksen tekemiseen.

(55)

Tutkimuksen mukaan puhtaan B100-biodieselin ja sekoitetun B99-biodieselin välillä oli selkeä hintaero. Vaikka ainoa ero näiden tuotelajien välillä on se, että toiseen lisätään 0,1 prosenttia mineraalidieselpolttoainetta B99:n saamiseksi, B100:n hinta oli suunnilleen 1 dollarin gallonalta kalliimpi kuin B99:n. Yhdysvaltojen biodieselmarkkinat vaikuttavat olevan hyvin avoimet. Yhdysvaltojen biodieselmarkkinoiden toimijat tietävät, että biodieselin sekoittajat saavat verohyvitystä yhden dollarin gallonaa kohti. Joissakin otokseen valituissa yrityksissä B100:n myyntilaskuissa kotimarkkinoilla ilmoitettiin tuotteen hinta sekä sekoittajan hyvitys, eli hyvitys tosiasiassa myytiin B100:n ostajalle. Tämän perusteella katsotaan, että tämän verohyvityksen kautta tuetaan kaikkea biodieseliä.

(56)

Biodieselsekoitushyvitystä on pidettävä verokannustimena riippumatta siitä, suoritetaanko se käteismaksuna vai kuitataanko sillä verovelvoitteita.

(57)

Järjestelmää pidetään perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan i ja ii alakohdassa tarkoitettuna tukena, koska Yhdysvaltojen viranomaiset myöntävät järjestelmän kautta taloudellista tukea varojen suorina siirtoina (käteismaksut) ja verotulojen menetyksenä (verohyvitykset). Kannustimista on etua niitä saaville yrityksille.

(58)

Järjestelmää sovelletaan vain yrityksiin, jotka toimivat biodieselin tuotannossa, minkä vuoksi sitä pidetään perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan erityisenä ja tasoitustoimenpiteiden alaisena.

(59)

Biodieselsekoitushyvitystä myönnetään sekoituksessa käytettävän biodieselin määrän mukaan, eli 1 dollari gallonalta, koska kaikki yritykset käyttivät maatalousbiodieseliä. Etuuden määrä tutkimusajanjaksolla on laskettu käyttäen perustana yhtä dollaria tutkimusajanjaksolla myytyä puhdasta biodieselgallonaa kohti, riippumatta siitä, onko se myyty puhtaana biodieselinä (B100:na) vai sekoituksena. Tuen määrää laskettaessa otettiin huomioon mineraalidieselin lisääminen sekoitukseen, jotta voitiin vahvistaa etuuden esiintyminen.

(60)

Yksi otokseen valituista biodieselin tuottajista sai epäsuoraa etua järjestelmästä, koska se käytti myyntilaskujen rahoitusjärjestelmää (factoring-järjestelmää) saadakseen käteismaksuna biodieselhyvityksen, johon se oli oikeutettu. Sekoittamisen suoritti alihankintana yritys, joka ei ollut kyseiseen yritykseen etuyhteydessä; se haki hyvityksen ja maksoi sitten sen käteisenä ensimmäiselle yritykselle vähennettyään siitä factoring-maksun.

(61)

Tuen määrä on jaettu tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaismyynnille tutkimusajanjaksolla.

(62)

Laskelmissa ei ole otettu huomioon jälleenmyytyjä tuotteita.

(63)

Tästä järjestelmästä saatujen tasoitustullien käyttöönoton mahdollistavien tukien määrä arvo-osuutena ilmaistuna on tutkimuksen kohteena olevien yritysten osalta 28,4–41,1 prosenttia.

(64)

Yhdysvaltojen verolain 26 osaston 40 A jakso:ssä säädetään maatalousbiodieselin pientuottajien tuloverohyvityksestä.

(65)

Järjestelmää sovelletaan ainoastaan puhtaan maatalousbiodieselin pientuottajiin. Hyvitystä ei myönnetä sekoittajalle tai myyjälle, joka ostaa biodieseliä muttei tuota sitä. Pientuottajana pidetään tuottajaa, jonka tuotantokapasiteetti on enintään 60 miljoonaa gallonaa maatalousbiodieseliä vuodessa. Maatalousbiodieselin pientuottaja voi hakea 0,10 dollarin ei-palautettavaa yleistä yritystuloverohyvitystä kutakin tuotettua maatalousbiodieselgallonaa kohti. Tuottajan hyvityskelpoinen tuotanto saa olla enintään 15 miljoonaa gallonaa verovuotta kohti. Jotta tuottaja voisi hakea hyvitystä, maatalousbiodiesel on käytettävä polttoaineena, myytävä käytettäväksi polttoaineena tai käytettävä sellaisen biodiesel- ja dieselpolttoainesekoituksen tekemiseksi, jota käytetään polttoaineena tai myydään käytettäväksi polttoaineena.

(66)

Ei-palautettavaa yleistä yritystuloverohyvitystä haetaan vuosittain, kun hakija tekee veroilmoituksen. Hakijan verovuoden aikana tuottamaa kutakin biodieselgallonaa – enintään 15 miljoonaa gallonaa – kohti myönnettävällä hyvityksellä kuitataan hakijan yritystuloverovelvoitteita. Jos hakijan verovelvoite on alempi kuin haetun hyvityksen määrä, ylijäämä voidaan siirtää seuraaville verovuosille.

(67)

Tutkimusajanjaksolla yksi otokseen valituista yrityksistä hyödynsi järjestelmää. Yritys käytti hyvitystä vähentääkseen tuloverovelvoitettaan.

(68)

Järjestelmää pidetään perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna tukena, koska Yhdysvaltojen viranomaiset myöntävät järjestelmän kautta taloudellista tukea verotulojen menetyksenä (verohyvitykset). Kannustimesta on etua sitä saaville yrityksille.

(69)

Järjestelmää sovelletaan vain yrityksiin, jotka tuottavat biodieseliä, minkä vuoksi sitä pidetään perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan erityisenä ja tasoitustoimenpiteiden alaisena.

(70)

Tuen määrä laskettiin tuloverovähennyksen määrän perusteella sinä verovuotena, joka päättyi tutkimusajanjakson aikana.

(71)

Tuen määrä (osoittaja) on jaettu tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaismyynnille tutkimusajanjaksolla.

(72)

Asianomainen yritys sai tutkimusajanjaksolla tukea tästä järjestelmästä 0,4 prosenttia.

(73)

Yhdysvaltojen maatalousministeriön, jäljempänä ”maatalousministeriö”, bioenergiaohjelman hyväksyjä ja rahoittaja oli maatalousministeriön osasto Commodity Credit Corporation, jäljempänä ”CCC”, CCC:n peruskirjaa koskevan lain 5 jakso:n mukaisesti, joka on kodifioitu Yhdysvaltojen verolaissa (15 osasto, 15 luku, II alaluku, 714 c jakso:n e momentti). Peruskirjassa vahvistetaan nimenomaisesti tapaukset, joissa CCC:llä on lain mukaan oikeus käyttää yleistä toimivaltaansa. Järjestelmä perustuu erityisesti lain 5 jakso:n e momentissa annettuun valtuutukseen, jonka mukaan CCC

”lisää maataloushyödykkeiden (muiden kuin tupakan) kotimaan kulutusta laajentamalla kotimarkkinoita tai edistämällä niiden laajentumista taikka kehittämällä uusia markkinoita, markkinointikeinoja ja tällaisten hyödykkeiden käyttöä tai edistämällä niiden kehittämistä.”

(74)

CCC julkaisi lopullisen säädöksen, jossa vahvistettiin järjestelmän säännökset, jotka kodifioitiin liittovaltion säännöstössä (Code of Federal Regulations) (7 C.F.R., 1424 §).

(75)

Alkuperäisen suunnitelman mukaisesti CCC hyödynsi 5 jakso:n e momenttia järjestelmän rahoittamiseen vain verovuoteen 2002 asti. (13) Vuonna 2002 Yhdysvaltojen kongressi kuitenkin valtuutti ja rahoitti järjestelmän jatkon niin, että se kattoi vielä verovuoden 2006.

(76)

Järjestelmä oli toiminnassa 1 päivästä joulukuuta 2000 kesäkuuhun 2006. Sitä hallinnoi maatalousministeriön maatilavirasto (Farm Service Agency).

(77)

Ohjelman toimintakaudella kaikilla kaupallisilla bioenergian tuottajilla oli oikeus osallistua siihen. Tuottajien oli toimitettava todiste tuotannosta samoin kuin tuotantoon liittyvien maataloushyödykkeiden ostosta ja käytöstä. Biodieselin tuottajilta edellytettiin biodieselin tuottamista ja myymistä kaupallisesti.

(78)

Säännöissä määriteltiin biodiesel monoalkyyliesteriksi, joka täyttää ASTM:n asiaa koskevan standardin. Voidakseen hyödyntää järjestelmää tuottajan oli täytettävä tietyt kirjanpitoon liittyvät vaatimukset ja toimitettava vaaditut tiedot sekä annettava CCC:lle lupa tarkistaa nämä tiedot. Asiaa koskevissa säännöksissä annetaan yksityiskohtaiset säännöt noudatettavista menettelyistä, jotka koskevat ohjelmaan ilmoittautumista, maksuhakemuksia sekä raportointivaatimuksia, joita hakijoiden on noudatettava saadakseen maksun.

(79)

Vuoden 2002 säännöissä vahvistettiin, että tukikelpoisia hyödykkeitä, joita voidaan käyttää bioenergian (biodieselin tai polttoainelaatuisen etanolin) tuottamiseen, ovat mm. seuraavat:

(80)

Yhdysvaltojen viranomaisten mukaan useimmat biodieselin tuottajat, jotka saivat tukea järjestelmästä, käyttivät soijapapuja.

(81)

Ohjelmaan voivat osallistua kaikki kaupalliset biodieselin tuottajat sillä edellytyksellä, että ne noudattivat edellä kuvattua haku- ja raportointimenettelyä. Viranomaiset eivät käyttäneet muita perusteita sen lisäksi, että kelpoisuusperusteiden täyttyminen varmistettiin.

(82)

Biodieselin tuottajat voivat ilmoittautua järjestelmään kunakin verovuonna toimittamalla asianmukaiset lomakkeet. Ilmoittautumisen jälkeen tuottajat toimittavat neljännesvuosittain maksuhakemukset. Biodieselin tuottajien on toimitettava asiakirjat tukikelpoisten hyödykkeiden netto-ostoista ja biodieselin nettotuotannosta asiaankuuluvilta jaksoilta.

(83)

Järjestelmästä suoritetaan biodieselin tuottajille maksuja ottaen huomioon sekä biodieselin perustuotanto että biodieselin lisääntynyt tuotanto verrattuna vastaavaan kauteen edeltävänä verovuonna. Verovuonna 2006 yritykset saivat tukea vain lisääntyneestä biodieselin tuotannosta. Maatalousministeriö laskee maksettavat määrät säännösten mukaisesti kunkin hakijan tukikelpoisista maataloushyödykkeistä peräisin olevan biodieselin tuotannon ja lisääntyneen biodieselin tuotannon perusteella.

(84)

Koska järjestelmän voimassaolo päättyi kesäkuussa 2006, yksikään otokseen valituista yrityksistä tai 9 kappaleessa tarkoitettu yritys, jolle myönnettiin yksilöllinen tarkastelu, ei saanut tukea järjestelmästä tutkimusajanjaksolla. Järjestelmän ollessa toiminnassa kolme otokseen valittua yritystä sai maksuja vuosina 2002–2006. Yksi yritys sai suoria maksuja maatalousministeriön maatilavirastolta FSA:lta. Toinen yritys sai järjestelmästä välillisiä maksuja, koska järjestelmästä etuutta saanut yritys siirsi osan saamistaan maksuista otokseen valitulle yritykselle osana näiden kahden yrityksen jalostuskorvausjärjestelmästä johtuvaa voitonjakosopimusta. Kolmas yritys sai vain pienen maksun verovuonna 2006.

(85)

Tutkimuksen mukaan tästä järjestelmästä maksettiin tukea tietyille biodieselin tuottajille useina vuosina biodieselin tuotannon perusteella, ja kyseessä oli selvästi Yhdysvaltojen viranomaisten taloudellinen tuki maksuina, jotka oli suunnattu erityisesti biodieselin tuottajille. Tuen kuitenkin katsotaan olevan toistuvaa, ja se kirjataan kuluina kullekin vuodelle, joten etua ei saatu tutkimusajanjaksolla.

(86)

Tutkimuksessa havaittiin myös, että järjestelmä otettiin uudelleen käyttöön verovuonna 2009 (lokakuu 2008–syyskuu 2009). Kun kuitenkin otetaan huomioon, että tutkimusajanjakso ulottuu huhtikuusta 2007 maaliskuuhun 2008, ei ole perusteita soveltaa tasoitustoimenpiteitä etuuksiin, joita on mahdollisesti saatu uudelleen käyttöönotetusta järjestelmästä.

(87)

Illinois’n osavaltion myyntivero koostuu kahdesta erillisestä mutta toisiaan täydentävästä verosta. Kiinteän henkilökohtaisen omaisuuden (14) myyjä on velvollinen maksamaan vähittäismyyjän elinkeinoveron (Retailers’ Occupation Tax) ja kiinteän henkilökohtaisen omaisuuden ostajan on maksettava vastaava käyttövero.

(88)

Vähittäismyyjän elinkeinoveron oikeusperusta on Illinois’n lakikokoelma 35 (Illinois Compiled Statutes), jäljempänä ”ILCS”, 120 luku, 2 §, ja käyttöveron oikeusperusta on 35 ILCS, 105 luku, 3–45 §. Elinkeinoveron mukaan vero peritään henkilöiltä, jotka harjoittavat kiinteän henkilökohtaisen omaisuuden vähittäismyyntiä. Käyttöveron mukaan taas vähittäismyyjien on perittävä vero käyttäjiltä lisäämällä vero kiinteän omaisuuden myyntihintaan, kun se myydään käytettäväksi.

(89)

Elinkeinovero oli tutkimusajanjaksolla 6,25 prosenttia kiinteän henkilökohtaisen omaisuuden myynnistä saadusta bruttotulosta; tähän lisätään Illinois’n piirikunnissa sovellettavat paikallisverot (35 ILCS, 120 luku, 2–10 §).

(90)

Käyttövero oli tutkimusajanjaksolla 6,25 prosenttia joko kiinteän henkilökohtaisen omaisuuden myyntihinnasta tai kohtuullisesta markkina-arvosta; tähän lisätään Illinois’n piirikunnissa sovellettavat paikallisverot (35 ILCS, 105 luku, 3–10 §).

(91)

Yritys, joka perii käyttöveroa myynnistään, maksaa veron Illinois’n veroviranomaisille (Illinois Department of Revenue) elinkeinoverona.

(92)

Kun tarkastellaan elinkeinoveron perimistä biodieselistä ja biodieselsekoituksista, 35 ILCS, 120 luvun 2–10 §:ssä säädetään, että myynnistä, joka suoritetaan 1 päivän heinäkuuta 2003 jälkeen ja 31 päivään joulukuuta 2013 mennessä,

(93)

Käyttöveron perimiseen biodieselistä ja biodieselsekoituksista sovelletaan samoja osittaisia/täysiä vapautuksia kuin elinkeinoveron perimiseen (35 ILCS, 105 luku, 3–10 §).

(94)

Elinkeinoveron ja käyttöveron vapautuksista säädetään myös edellä mainitussa lainsäädännössä, joka koskee muiden tuotteiden myynnistä saatuja tuloja.

(95)

Kaikki biodieselpolttoaineen vähittäismyyjät tai ostajat voivat hakea edellä 92 ja 93 kappaleessa esitettyjä vapautuksia.

(96)

92 ja 93 kappaleessa mainittujen vapautusta koskevien säännösten mukaan käyttöveroa ei peritä biodieselin tai biodieselsekoitusten vähittäismyynnistä. Koska biodieselin tai biodieselsekoitusten vähittäismyynti on vapautettu käyttöverosta, yritysten, jotka myyvät biodieseliä tai biodieselsekoituksia (myös tuottajien/sekoittajien) vähittäismyyjille, ei tarvitse maksaa elinkeinoveroa biodieselin tai biodieselsekoitusten myynnistä.

(97)

On selvää, että käyttöverosta tai elinkeinoverosta vapauttaminen edellyttää biodieselin tai biodieselsekoitusten myymistä. Näin ollen vapauttamisesta seuraavan hyödyn saa tuotteen kuluttaja. Perusasetuksen 1 artiklan 1 kohdan mukaan tasoitustullia ei voida ottaa käyttöön tuen tasaamiseksi, koska sitä ei myönnetty suoraan tai välillisesti tarkasteltavana olevan tuotteen valmistusta, tuotantoa, vientiä tai kuljetusta varten.

(98)

Yksi otokseen valittu, yhteistyössä toiminut yritys ei perinyt käyttöveroa biodieselin tai biodieselsekoitusten myynnistä vähittäismyyjille eikä näin ollen maksanut elinkeinoveroa tästä myynnistä. Edellä 97 kappaleessa esitettyjen päätelmien perusteella katsotaan kuitenkin, että yritykselle ei aiheutunut tasoitustoimenpiteiden alaista etua.

(99)

Vuonna 2002 Missourin osavaltion lain (142 luku, 142.031 §) mukaan perustettiin Missourin osavaltion biodieseltuottajien kannustinrahasto, jäljempänä ”rahasto”. Rahaston tarkoituksena on antaa taloudellista tukea Missourin biodieseltuottajille.

(100)

Kunakin verovuonna (1 päivästä heinäkuuta seuraavan vuoden 30 päivään kesäkuuta) Missourin maatalousministeriö antaa Missourin biodieseltuottajien, jäljempänä ’Missourin tuottajat’, käyttöön Missourin lainsäätäjän rahastoon myöntämät ja kuvernöörin allekirjoittamalla lainsäädännöllä hyväksytyt varat.

(101)

Tutkimusajanjakson alussa (1 päivänä huhtikuuta 2007) Missourin biodieseltuottajalla tarkoitettiin laitosta, joka tuotti biodieseliä ja

(102)

Edellytyksiä muutettiin 28 päivästä elokuuta 2007, jolloin edellä oleva iii alakohta korvattiin seuraavassa olevalla tekstillä ja lisättiin edellytys iv:

(103)

Avustuksen saamiseksi rahastosta Missourin tuottajalla on mm. oltava lisenssi. Missourin tuottajalle myönnetään lisenssi, kun se täyttää edellä mainitut perusteet ja toimittaa Missourin maatalousministeriölle lisätietoja, esimerkiksi yrityksen USEPA-numeron ja liittovaltion työnantajanumeron. Lisenssi tulee voimaan päivästä, jona Missourin maatalousministeriö on saanut kaikki vaaditut tiedot, ja sen voimassaolo päättyy, kun Missourin tuottaja on saanut avustusta 60 kuukautta tai ei enää täytä saamisen edellytyksiä.

(104)

Kun lisenssi on myönnetty, Missourin tuottaja voi hakea tuottajan kannustinavustusta pyytämällä kuukausittaista avustushakulomaketta maatalousministeriön biodieseltuottajien kannustinrahastosta. Saadakseen tuottajan kannustusavustuksen tietyltä kuukaudelta Missourin tuottajan on täytettävä avustushakulomake.

(105)

Missourin tuottajan on toimitettava täytetty hakulomake Missourin maatalousministeriöön viimeistään 15 päivän kuluessa sen kuukauden viimeisestä päivästä, jolle avustusta haetaan. Määräajan jälkeen jätetyt hakemukset hylätään automaattisesti.

(106)

Kunkin kuukausittaisen avustuksen määrä lasketaan määrittämällä ensin Missourin maataloustuotteista tuotetun tukikelpoisen biodieselin gallonamäärä verovuoden edeltävänä kuukautena maatalousministeriön todistuksen mukaan. Määrä kerrotaan tämän jälkeen gallonaa kohti vahvistetulla hyvityksellä (osavaltion lain 142.0131 § ja osavaltion säännöstön 2 osasto, 110-2.010). Jokainen Missourin tuottaja on oikeutettu kunakin verovuonna kokonaisavustukseen, jonka suuruus on 0,30 dollaria gallonaa kohti ensimmäiseltä tukikelpoisen biodieselin 15 miljoonalta gallonalta, joka on tuotettu Missourin maataloustuotteista verovuonna, sekä 0,10 dollaria gallonaa kohti seuraavalta tukikelpoisen biodieselin 15 miljoonalta gallonalta, joka on tuotettu Missourin maataloustuotteista verovuonna. Missourin tuottajan tuottamaa tukeen oikeutettua biodieseliä, jonka määrä ylittää 30 miljoonaa gallonaa verovuonna, ei oteta huomioon avustuksen laskennassa.

(107)

Jos käytettävissä olevat varat eivät riitä siihen, että kaikille Missourin tuottajille voitaisiin maksaa laissa sallittu suurin kuukausiavustus, käytettävissä olevat varat jaetaan niin, että kukin Missourin tuottaja saa varoista osan, joka on suhteutettu kyseisenä kuukautena kaikkien Missourin tuottajien tukikelpoiseen biodieselin tuotantoon.

(108)

Missourin maatalousministeriö pyrkii maksamaan kunkin kuukauden kaikki avustukset 30 päivän kuluessa avustushakemuksen saamisesta ja hyväksymisestä.

(109)

Järjestelmää pidetään perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitettuna tukena, koska Missourin osavaltion viranomaiset (15) myöntävät järjestelmän kautta taloudellista tukea varojen suorina siirtoina. Avustuksista on etua niitä saaville yrityksille.

(110)

Järjestelmää sovelletaan vain biodieselin tuottajiin, minkä vuoksi sitä pidetään perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan erityisenä ja tasoitustoimenpiteiden alaisena.

(111)

Yksi otokseen valituista yhteistyössä toimineista viejistä sai etua järjestelmästä tutkimusajanjaksolla. Tutkimusajanjaksolla saatujen avustusten määrä on jaettu tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaismyynnille tutkimusajanjaksolla. Tästä järjestelmästä saatujen tasoitustullien käyttöönoton mahdollistavien tukien määrä arvo-osuutena ilmaistuna on tämän yrityksen osalta 3,8 prosenttia.

(112)

Biopolttoaineiden PACE-järjestelmää, joka tuli voimaan heinäkuussa 2007, edelsi biodieselkumppanuusohjelma paikallisten yhteisöjen kasvurahoituksen lainaohjelman täydentäjänä (biodiesel-PACE), joka oli voimassa heinäkuusta 2005 kesäkuuhun 2007.

(113)

Pohjois-Dakotan lainsäätäjä perusti vuonna 2005 biodiesel-PACE-järjestelmän, joka vahvistettiin Pohjois-Dakotan säännöstöllä (North Dakota Century Code) 6-09.17 (Biodiesel Partnership in Assisting Community Expansion). Säännöstön nojalla perustettiin biodieselkumppanuusohjelma täydentämään paikallisten yhteisöjen kasvuun tarkoitettua rahastoa, jäljempänä ’rahasto’.

(114)

Vuonna 2007 senaatin lain nro 2180 hyväksymisen jälkeen edellä mainittua Pohjois-Dakotan säännöstöä 6-09.17 muutettiin, ja biodiesel-PACE-järjestelmän muutos tuli voimaan heinäkuussa 2007, jolloin sen uudeksi nimeksi tuli biopolttoaineiden PACE-järjestelmä.

(115)

Biodiesel-PACE-järjestelmän mukaan biodieselin tuotantolaitos oli oikeutettu saamaan rahoitusta rahastosta.

(116)

Biodieselin tuotantolaitoksella tarkoitettiin yritystä, osakeyhtiötä, kumppanuusjärjestelyä, yksityishenkilöä tai järjestöä, joka tuottaa dieselpolttoainetta, joka sisältää vähintään 5 prosenttia biodieseliä ja täyttää ASTM:n hyväksymät tekniset eritelmät.

(117)

Rahoitusta annettiin korkoprosentin alennuksina lainoista, jotka kaupallinen rahoituslaitos antoi yhdessä Bank of North Dakotan kanssa. Bank of North Dakota on osavaltion laitos. Lainan ottajille voitiin myöntää 5 prosentin koronalennus lainan korosta. Yksittäinen biodieselin tuotantolaitos voi saada yhteensä enintään 400 000 dollaria koronalennuksia lainaa kohti.

(118)

Biopolttoaineiden PACE-järjestelmä perustettiin, jotta voitiin myöntää lainojen koronalennuksia biodieselin ja etanolin tuotantolaitoksille, karjankasvatustoimintaan, biopolttoaineen vähittäismyyjille ja viljankäsittelylaitoksille. Järjestelmästä voivat saada tukea biodieselin tuotantolaitokset, jotka täyttävät tukikelpoisuuskriteerit.

(119)

Rahaston varoja käytetään alentamaan lainanottajan korkoprosenttia lainoista, jotka on myöntänyt paikallinen lainaaja ja Bank of North Dakota, jäljempänä ”BND”, joka on Pohjois-Dakotan osavaltion omistuksessa oleva julkinen laitos. Laina käsitellään paikallisessa lainanantolaitoksessa – pankissa, säästö- ja lainayhdistyksessä, luotto-osuuskunnassa tai maatilojen luottolaitoksessa – joka pyytää BND:n osallistumista. Paikalliset lainanantolaitokset voivat olla julkisia tai yksityisiä. Yhdessä lainanottajan kanssa lainanantaja ja BND vahvistavat lainan ehdot, myös korkoprosentin. Tämän jälkeen pääasiallinen lainanantaja pyytää, että rahastosta myönnetään varoja koronalennukseen. Hakuprosessissa pääasiallinen lainanantaja (yleensä yksityinen pankki) tekee hakemuksen BND:lle.

(120)

Yritys maksaa lainaa alennetulla korolla pääasialliselle lainanantajalle. Lainanantaja saa BND:ltä ”normaalilla” korkoprosentilla maksettavaksi tulevan ja yrityksen maksaman alennetun määrän välisen erotuksen.

(121)

Sekä Biodiesel-PACE-järjestelmä että Biopolttoaineiden PACE-järjestelmä pannaan täytäntöön kahdessa edeltävässä kappaleessa esitetyllä tavalla.

(122)

Pohjois-Dakotan viranomaiset osallistuvat biodiesel-PACE-järjestelmän ja biopolttoaineiden PACE-järjestelmän rahoitukseen, koska ne suorittavat maksuja rahoitusmekanismiin (biodiesel- ja biopolttoaineiden kumppanuusohjelma täydentämään paikallisten yhteisöjen kasvuun tarkoitettua rahastoa). Rahastosta rahoitetaan osa yrityksen lainankorkojen maksusta. Molemmista järjestelmistä rahoitusta voivat saada vain mm. biodieselin valmistajat. Näin ollen molemmat järjestelmät ovat perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan erityisiä. Järjestelmää hyödyntävät yritykset saavat etua alennettujen korkomaksujen muodossa.

(123)

Yksi yritys sai etua biodiesel-PACE-järjestelmästä tutkimusajanjaksolla. Yrityksen saamaa etua pidetään kuitenkin vähäpätöisenä, koska se oli alle 0,1 prosenttia.

(124)

Pohjois-Dakotan yritysverotusta koskeva oikeusperusta sisältyy Pohjois-Dakotan perustuslain X artiklan 3 jakso:ään ja Pohjois-Dakotan säännöstön 57-38-30 jakso:ään. Järjestelmän mukainen verohyvitys, joka voidaan myöntää laitteiden biodieseljälkiasennukseen, perustuu säännöstön 57-38-30.6 §:ään.

(125)

Veronmaksajan on oltava yritys, joka on tuloverovelvollinen Pohjois-Dakotassa.

(126)

Tuloverohyvityksellä kuitataan verovelvoitteita 10 prosenttia vuodessa viiden vuoden ajan suorista kustannuksista, joita veronmaksajalle on aiheutunut 31 päivän joulukuuta 2002 jälkeen. Kustannuksilla tarkoitetaan veronmaksajan suoria kustannuksia, jotka ovat aiheutuneet osavaltiossa sijaitsevan olemassa olevan laitoksen laitteiden mukauttamisesta tai lisäämisestä tai uuden laitoksen mukauttamisesta niin, että siinä voitaisiin tuottaa tai sekoittaa dieselpolttoainetta, jonka biodieselpitoisuus on vähintään 2 prosenttia.

(127)

Järjestelmää sovelletaan ainoastaan veronmaksajiin, jotka mukauttavat tai lisäävät osavaltiossa sijaitsevan olemassa olevan laitoksen laitteita tai mukauttavat uuden laitoksen niin, että siinä voitaisiin tuottaa tai sekoittaa dieselpolttoainetta, jonka biodieselpitoisuus on vähintään 2 prosenttia. Näin ollen järjestelmä on perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan erityinen. Katsotaan, että järjestelmästä maksetaan tukea perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan mukaisesti, koska julkisista tuloista, jotka muuten olisi maksettava (yritysten tulovero), luovutaan tai niitä ei kanneta. Yrityksen alemmasta verovelvoitteesta koituu hyötyä.

(128)

Yksi yritys hyödynsi järjestelmää tutkimusajanjaksolla. Yrityksen saamaa etua pidetään kuitenkin vähäpätöisenä, koska se oli alle 0,1 prosenttia.

(129)

Biodieselin sekoittamisesta myönnettävä verohyvitys perustuu Pohjois-Dakotan säännöstön 57-38-01.22 §:ään.

(130)

Veronmaksajan on oltava Pohjois-Dakotan tuloveron alainen, ja sillä on oltava osavaltion veroviraston (State Tax Commissioner’s Office) myöntämä voimassa oleva lisenssi, jonka mukaan se on polttoaineen toimittaja, joka sekoittaa biodieselpolttoainetta Pohjois-Dakotan säännöstön (57-43.2-05(1) §) mukaisesti.

(131)

Veronmaksaja voi saada hyvitystä verovelvoitteestaan 0,05 dollaria sekoitettua biodieselpolttoainegallonaa kohti, edellyttäen että biodieselpitoisuus on vähintään 5 prosenttia (B5).

(132)

Katsotaan, että järjestelmästä maksetaan tukea perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan mukaisesti, koska julkisista tuloista, jotka muuten olisi maksettava (yritysten tulovero), luovutaan tai niitä ei kanneta. Yrityksen alemmasta verovelvoitteesta koituu hyötyä.

(133)

Yksi yritys hyödynsi järjestelmää tutkimusajanjaksolla. Yrityksen saamaa etua pidetään kuitenkin vähäpätöisenä, koska se oli alle 0,1 prosenttia.

(134)

Texasin säännöstön mukaan moottoripolttoaineista, myös dieselpolttoaineesta, on maksettava osavaltion valmisteveroa. Dieselpolttoaineesta maksettava osavaltion vero on lain mukaan lisättävä myyntihintaan kunkin myynnin yhteydessä, joten veron maksaa viime kädessä henkilö, joka käyttää tai kuluttaa polttoaineen. Biodieseliä käsitellään erillisenä tuotteena Texasin osavaltion lainsäädännössä. Kyseessä ei ole verotettava tuote. Tämä merkitsee sitä, että biodieselin tuottajien ei tarvitse periä ostajalta veroa osavaltion veroviranomaisten puolesta. Pääteltiin, että biodieselin tuottajat eivät saa etua Texasin osavaltion etanoli- ja biodieselsekoituksen verovapautuksesta ja että sikäli kuin kenellekään osavaltiossa koituu hyötyä siitä, että Texasin lainsäädännössä päätetään olla verottamatta tiettyä tuotetta, hyöty koituu loppukäyttäjälle. Näin ollen järjestelmän ei katsota johtavan tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoon.

(135)

Texasin maataloussäännöstön 16 luku, polttoaineena käytettävää etanolia ja biodieseliä koskeva kannustinohjelma ja polttoaineena käytettävää etanolia ja biodieseliä koskevan kannustinohjelman suuntaviivat.

(136)

1)

laitoksessa voidaan tuottaa etanolia tai biodieseliä polttoaineeksi

2)

tuottaja on tehnyt merkittäviä investointeja laitokseen ja

3)

laitos on pysyvästi sijoittautunut Texasiin.

(137)

Järjestelmän mukaan tuottaja, joka maksaa 3,2 centin maksun rekisteröidyssä laitoksessa tuotettua biodieselgallonaa kohti, saa 20 centiä kussakin rekisteröidyssä laitoksessa tuotettua biodieselgallonaa kohti kymmenen vuoden ajan laitoksen tuotantotoiminnan alkamisesta.

(138)

Rekisteröidyn laitoksen on toimitettava kuukausittainen tuotantoraportti ja neljännesvuosittainen raportti, jonka on vahvistanut hyväksytty tilintarkastaja. Neljännesvuosittaisen raportin toimittamisen jälkeen laitos maksaa 3,2 centin maksun gallonaa kohti. Maksu kerrotaan 5,25:llä, jolloin laitokselle myönnettävä avustus on 20 centiä gallonaa kohti. Tuotantoraja avustuksen saamiseksi on ensimmäiset 18 miljoonaa gallonaa vuodessa laitosta kohti.

(139)

Järjestelmä tuli voimaan syyskuussa 2003, mutta ensimmäiset maksut järjestelmästä suoritettiin vasta kesäkuussa 2006, koska varoja oli myönnetty vasta verovuodelle, joka ulottui syyskuusta 2005 elokuuhun 2006. Järjestelmä ei ole ollut toiminnassa 31 päivän elokuuta 2007 jälkeen, koska Texasin lainsäätäjä lopetti järjestelmän rahoituksen määrärahakaudesta 2008–2009 (syyskuu 2007–elokuu 2009). Lainsäädännöllisesti järjestelmä on edelleen olemassa Texasissa. Yhden asianomaisen yrityksen havaittiin saaneen järjestelmästä etuutta tutkimusajanjaksolla.

(140)

Järjestelmää pidetään perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitettuna tukena, koska Texasin osavaltion viranomaiset myöntävät järjestelmän kautta taloudellista tukea varojen suorina siirtoina. Tuesta koituu etuutta sitä saaville yrityksille perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Järjestelmän soveltaminen on rajattu mm. biodieselin tuottajiin, minkä vuoksi sitä pidetään perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan erityisenä ja tasoitustoimenpiteiden alaisena.

(141)

Yksi yritys hyödynsi järjestelmää tutkimusajanjaksolla. Tuen määrä laskettiin tutkimusajanjaksolla saatujen maksujen perusteella. Perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti tuen saamisesta välttämättä aiheutuvat maksut vähennettiin saadusta tuesta, ja näin saatiin tuen määrä (osoittaja).

(142)

Tuen määrä on jaettu asianomaisen yrityksen biodieselin kokonaismyynnille (nimittäjä) tutkimusajanjaksolla.

(143)

Asianomainen yritys sai tutkimusajanjaksolla tukea tästä järjestelmästä 0,3 prosenttia.

(144)

Washingtonin osavaltiossa myönnetään vähennyksiä yritys- ja elinkeinoverosta sekä vapautuksia omaisuusverosta ja vuokratun hyödykkeen valmisteverosta.

(145)

Washingtonin osavaltiossa ei ole yhtiöverojärjestelmää. Yrityksiin sovelletaan sen sijaan yritys- ja elinkeinoveroa, jota peritään valmistustoiminnasta. Valmistustoiminnasta yleensä perittävä vero on 0,484 prosenttia, ellei muuta ole säädetty Washingtonin osavaltion lainsäädännössä.

(146)

Omaisuusveron osalta sovellettava veroaste määräytyy monen päällekkäisen paikallisen verotuslainkäyttöalueen perusteella ja vaihtelee Washingtonin osavaltion sisällä. Osavaltion keskimääräinen veroaste on kuitenkin noin 1,2 prosenttia kohtuullisesta markkina-arvosta.

(147)

Vuokratun hyödykkeen valmistevero on vero, joka peritään omaisuusveron sijaan, kun verovelvollinen käyttää verovapaata omaisuutta, esimerkiksi julkista satamaa, voittoa tuottavaan liiketoimintaan. Veroaste on 12,84 prosenttia sopimusvuokrasta.

(148)

Washingtonin osavaltion tarkistetun säännöstön (luku 82.04.260(1)(e)) mukaan yritys- ja elinkeinoveroastetta puhtaiden biopolttoaineiden, myös biodieselin, valmistajille lasketaan 0,484 prosentista 0,138 prosenttiin. Tätä alennettua veroprosenttia sovelletaan 1 päivään heinäkuuta 2009.

(149)

Omaisuusveron ja vuokratun hyödykkeen valmisteveron vapautuksen osalta Washingtonin osavaltion tarkistetussa säännöstössä (luku 84.36.635 ja 82.29A.135) säädetään, että vaatimukset täyttävä reaali- ja henkilökohtainen omaisuus vapautetaan omaisuusverosta ja vuokrattujen hyödykkeiden valmisteverosta.

(150)

Kaikkia kolmea edellä mainittua veronalennusta/verovapautusta sovelletaan biopolttoaineen valmistajiin. Alennukset/vapautukset ovat käytössä koko osavaltiossa, eikä niissä ole muita rajoituksia kuin vaatimusten täyttäminen.

(151)

Biodieselin valmistajat voivat siis saada yritys- ja elinkeinoveron alennuksen, kuten edellä todettiin.

(152)

Omaisuusveron ja vuokratun hyödykkeen valmisteveron vapautuksen osalta vaatimukset täyttävä reaali- ja henkilökohtainen omaisuus vapautetaan omaisuusverosta ja vuokrattujen hyödykkeiden valmisteverosta. Vaatimukset täyttävää reaali- ja henkilökohtaista omaisuutta on ensisijaisesti käytettävä puhtaiden biopolttoaineiden valmistamiseen. Tällaista omaisuutta ovat esimerkiksi rakennukset, koneet ja laitteet, muu henkilökohtainen omaisuus ja maa, joka liittyy biopolttoaineiden valmistukseen, mutta ei maa, jota käytetään viljelyyn. Rakennusten ja laitteiden on oltava uusia (heinäkuun 2003 jälkeen valmistuneita).

(153)

Biodieselin valmistajiin sovellettavan yritys- ja elinkeinoveron alennuksen hyödyntämiseksi alennukseen oikeutettu yritys yksinkertaisesti ilmoittaa tällaisten tuotteiden myynnin arvon asiaa koskevassa veroilmoituksessa.

(154)

Omaisuusveron ja vuokratun hyödykkeen valmisteveron vapautusta on haettava kunkin vuoden 1 päivään marraskuuta mennessä. Omaisuusveron vapautusta haetaan paikallisesti piirikunnasta. Vuokratun hyödykkeen valmisteveron vapautusta haetaan osavaltion veroviranomaisilta.

(155)

Järjestelmää pidetään perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitettuna tukena, koska Washingtonin osavaltion viranomaiset myöntävät järjestelmän kautta taloudellista tukea, koska julkisista tuloista, jotka muuten olisi maksettava, luovutaan tai niitä ei kanneta (yritys- ja elinkeinovero). Järjestelmää hyödyntävälle yritykselle alemmasta verovelvoitteesta koituu hyötyä. Biopolttoaineiden valmistajiin sovellettava alennettu yritys- ja elinkeinoveroaste on erityinen, koska sen soveltaminen on rajoitettu biopolttoaineiden, myös biodieselin, valmistajiin ja tiettyihin muihin määriteltyihin toimiin, ja sen vuoksi sitä pidetään tasoitustoimenpiteiden alaisena.

(156)

Yksikään otokseen kuuluvista yrityksistä ei hyödyntänyt omaisuusverovapautusta. Tämän vuoksi tästä verovapautuksesta ei tehdä päätelmiä. Yksi yritys sai etuutta vuokratun hyödykkeen valmisteveron vapautuksesta, mutta etuuden määrä oli alle 0,1 prosenttia, minkä vuoksi sitä pidetään vähäpätöisenä. Tämän vuoksi tästä verovapautuksesta ei tehdä päätelmiä.

(157)

Yksi yritys sai etuutta yritys- ja elinkeinoveron alennusjärjestelmästä tutkimusajanjaksolla. Tuen määrä laskettiin soveltamalla alennettua yritys- ja elinkeinoveroastetta yrityksen tutkimusajanjaksolla tuottaman biodieselin myynnin liikevaihtoon. Tuen määrä ilmoitettuna prosentteina biodieselin kokonaismyyntimäärästä tutkimusajanjaksolla oli 0,7 prosenttia.

(158)

Perusasetuksen säännösten mukaisten tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavien tukien määrä arvo-osuutena ilmaistuna on tutkimuksen kohteena olevien yritysten osalta 29,1–41,1 prosenttia.

(159)

Perusasetuksen 15 artiklan 3 kohdan mukaisesti otokseen kuulumattomien yritysten tukimarginaali, joka laskettiin otoksessa mukana oleville yhteistyössä toimineille yrityksille vahvistetun painotetun keskimääräisen tukimarginaalin perusteella, on 36,0 prosenttia.

(160)

Kaikkien muiden yhdysvaltalaisten viejien osalta komissio määritti ensin yhteistyöasteen. Kaikkien yhteistyöhön osallistuneiden vientiä harjoittavien tuottajien otoskyselylomakkeessa ilmoittamaa viennin kokonaismäärää verrattiin Yhdysvalloista tulevan tuonnin kokonaismäärään, joka saatiin Yhdysvaltojen vientitilastoista. Yhteistyön prosenttiosuudeksi todettiin 81. Tällä perusteella katsottiin, että yhteistyöaste oli korkea. Sen vuoksi katsottiin, että on asianmukaista määrittää yhteistyössä toimimattomien vientiä harjoittajien tuottajien tuki samalle tasolle kuin korkein otokseen valituille yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille määritetty taso, jotta varmistetaan toimenpiteen tehokkuus.

(161)

Yhteisön kokonaistuotannon määrittämiseksi ja tutkimuksen tueksi käytettiin kaikkia saatavilla olevia tietoja, myös valituksessa toimitettuja tietoja sekä yhteisön tuottajilta ennen tutkimuksen käynnistämistä ja sen jälkeen kerättyjä tietoja.

(162)

Näiden tietojen perusteella yhteisön tuotanto oli noin 5 400 tuhatta tonnia tutkimusajanjaksolla. Kolme samaan ryhmään kuuluvaa yritystä oli etuyhteydessä yhdysvaltalaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin, ja itse yritysryhmäkin toi merkittäviä määriä tarkasteltavana olevaa tuotetta siihen etuyhteydessä olevilta viejiltä Yhdysvalloissa. Tämän vuoksi näiden yritysten ei katsottu kuuluvan perusasetuksen 9 artiklan 1 kohdassa ja 10 artiklan 8 kohdassa tarkoitettuun yhteisön tuotannonalaan. Näin ollen tuotantomäärä, jonka perusteella tilanne vahvistettiin, oli 4 200–4 600 tuhatta tonnia.

(163)

Valitusta tukeneiden yritysten, jotka suostuivat toimimaan yhteistyössä tutkimuksessa, osuus yhteisön biodieselin tuotannosta oli yli 60 prosenttia tutkimusajanjaksolla (ks. 162 kappale). Yrityksen, joka ei tehnyt yhteistyötä tutkimuksessa (ks. 165 kappale), ei katsottu tukevan valitusta. Sen vuoksi päätellään, että valitusta ja tutkimusta tukee suurin osa yhteisön tuotannosta perusasetuksen 9 artiklan 1 kohdan ja 10 artiklan 8 kohdan mukaisesti.

(164)

Yhteisön tuottajien suuren määrän vuoksi päätettiin käyttää otantaa merkittävän vahingon esiintymisen vahvistamiseksi. Otantalomakkeita lähetettiin kaikille samankaltaisen tuotteen potentiaalisille tuottajille yhteisössä. Alun perin yli 40 yritystä toimitti merkityksellisiä tietoja otantalomakkeissa ja suostui tekemään yhteistyötä menettelyssä. Edellä 162 kappaleessa mainittuja kolmea yritystä ei otettu huomioon otannassa kyseisessä kappaleessa esitetyistä syistä.

(165)

Jäljellä olevista yrityksistä valittiin 11 yrityksen otos käyttäen perusteena suurinta edustavaa tuotanto- ja myyntimäärää yhteisössä (ks. 11 kappale). Otokseen alun perin valittu yksi tuottaja oli jätettävä otoksen ulkopuolelle, koska se ei toiminut yhteistyössä tutkimuksessa. Loppujen kymmenen otokseen valitun yrityksen katsotaan edustavan koko yhteisön tuotannonalaa.

(166)

Tästedes ”yhteisön tuotannonalalla” tai ”otokseen valituilla yhteisön tuottajilla” tarkoitetaan näitä kymmentä otokseen valittua tuottajaa.

(167)

Vahingon arviointiin vaikuttava kehityssuuntien tarkastelu kattoi siis tammikuun 2004 ja tutkimusajanjakson välisen kauden (ks. 17 kappale). Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että yhteisön tuotannonala käytännössä vasta aloitti vuonna 2004. Sen vuoksi katsottiin, että on asianmukaisempaa tehdä kehityssuuntiin perustuva arvio vuodesta 2005 tutkimusajanjaksoon ulottuvalta kaudelta, jäljempänä ’arviointijakso’. Arvioinnissa esitetään kuitenkin myös vuodelta 2004 kerätyt tiedot.

(168)

Yhteisön kulutus määritettiin kaikkien yhteisön tuottajien yhteisön markkinoilla tuottaman kokonaistuotannon perusteella (ks. 162 kappale); tästä määrästä vähennettiin niiden vienti sekä tuonti asianomaisesta maasta sekä muista kolmansista maista.

(169)

Yhdysvalloista tulevan tuonnin määrän vahvistamiseen käytettiin seuraavia tietolähteitä:

(170)

Näiden tietojen analysoinnin yhteydessä kävi kuitenkin ilmi, että Eurostatin tietoja ei voida käyttää kulutuksen arvioimiseen, sillä vuoden 2007 loppuun saakka ei ollut erillistä CN-koodia tarkasteltavana olevan tuotteen eri lajien tulliluokitusta varten. Tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti luokiteltiin koodeihin, jotka sisälsivät myös muiden tuotteiden tuontitietoja. Sen vuoksi katsottiin, että on asianmukaisempaa käyttää Yhdysvaltojen vientitilastoja luotettavien tuonti- ja kulutusmäärien ja tuontisuuntausten vahvistamiseksi. Tämän tietolähteen käytössä otettiin huomioon kuljetusaika, joka tarvitaan tuotteiden tuomiseksi Yhdysvalloista yhteisöön, ja tätä varten vientitilastoja mukautettiin yhdellä kuukaudella tämän viiveen huomioon ottamiseksi.

(171)

Muista maista tulevan tuonnin ja yhteisön tuottajien viennin osalta tutkimuksessa käytettiin valituksen tekijän ilmoittamia tietoja, koska Eurostatin tietojen käytössä oli edellä mainittuja rajoituksia.

(172)

Edellä esitetyn perusteella havaittiin, että biodieselin kulutus yhteisössä lisääntyi 107 prosenttia vuoden 2005 ja 2007 välillä ja sen jälkeen laski hieman eli 1 prosenttiyksikön tutkimusajanjaksolla. Kaiken kaikkiaan kulutus yli kaksinkertaistui arviointikaudella.

(173)

Kysynnän kasvu johtui pääasiassa kannustimista, joita jäsenvaltiot ottivat käyttöön edistääkseen biopolttoaineiden käyttöä liikenteen biopolttoaineiden ja muiden uusiutuvien polttoaineiden käytön edistämisestä 8 päivänä toukokuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/30/EY (16) ja energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta 27 päivänä lokakuuta 2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/96/EY (17) hyväksymisen jälkeen.

(174)

Tuontimäärät Yhdysvalloista kasvoivat vuoden 2005 ja tutkimusajanjakson välillä voimakkaasti noin 11 500 tonnista noin 1 137 000 tonniin.

(175)

Arviointijaksolla Yhdysvalloista peräisin olevan tuetun tuonnin osuus yhteisön markkinoilla kasvoi jatkuvasti 0,4 prosentista vuonna 2005 tutkimusajanjakson aikaiseen 17,2 prosenttiin. Tuettu tuonti on näin ollen lisääntynyt merkittävästi sekä absoluuttisesti että suhteellisesti tarkasteltuna verrattuna yhteisön kulutukseen kyseisellä kaudella.

(176)

Splash and dash on käsite, jota biodieselalan toimijat käyttävät kuvatakseen ilmiötä, jossa väitetysti ulkomaista alkuperää olevaa biodieseliä kuljetetaan yhteisöön Yhdysvaltojen kautta, jossa siihen sekoitetaan pisara (0,01 % lopullisesta sekoituksesta) perinteistä dieseliä, jotta sekoittaja voi hyödyntää tukea Yhdysvalloissa.

(177)

Yhdysvaltalaiset osapuolet ovat väittäneet, että splash and dash -ilmiö selittää Yhdysvalloista peräisin olevan tuonnin nopean lisääntymisen yhteisön markkinoilla, koska sen osuus väitteiden mukaan oli 40 prosenttia Yhdysvalloista peräisin olevasta tuonnista tutkimusajanjaksolla. Nämä osapuolet ovat lisäksi väittäneet, että koska tutkimus käynnistettiin Yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin tuonnin tutkimiseksi, splash and dash -tuontiin liittyvät määrät olisi erotettava vahinkoanalyysistä, ja niitä olisi käsiteltävä tuontina muista kolmansista maista.

(178)

Toisaalta valituksen tekijä väitti, että splash and dash -tuonti, jos sellaista esiintyy, edustaisi enimmillään 10:tä prosenttia Yhdysvaltojen vientimäärästä ja olisi näin ollen merkityksetöntä eikä vaikuttaisi päätelmiin, joiden mukaan Yhdysvalloista tuli suuria määriä tuettua tuontia yhteisön markkinoille etenkin tutkimusajanjakson aikana.

(179)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että Yhdysvaltojen vientitilastojen perusteella ei ole mahdollista erottaa toisistaan biodieseliä, joka on viety väitetyn splash and dash -prosessin mukaisesti, ja muuta vientiä, joka on ilmoitettu kohdassa ”Exports”. Samoissa tilastoissa ei ollut juuri mitään ilmoitettuna jälleenvientiä koskevassa kohdassa ”Re-Exports”. Yhdysvaltojen viranomaiset totesivat, että kaikissa vientiä koskevaan kohtaan ilmoitetuissa määrissä on kyse tuotteista, joiden katsotaan olevan peräisin Yhdysvalloista.

(180)

Useimmat tutkimuksen kohteena olleet yhdysvaltalaiset yritykset ilmoittivat lisäksi, ettei ole mahdollista eritellä yhteisöön viedyistä tai kotimarkkinoilla myydyistä määristä määriä, jotka on tuotettu tai hankittu Yhdysvalloissa, ja määriä, jotka on viety splash and dash -prosessin mukaisesti.

(181)

Tutkimuksen kohteena olleiden yhdysvaltalaisten yritysten osalta todettiin myös, että kaikki biodieselin vienti ilmoitettiin Yhdysvalloista peräisin olevaksi biodieseliksi sekä silloin, kun kyseessä oli yhdysvaltalaisten viejien harjoittama vienti että silloin, kun kyseessä oli etuyhteydessä olevien tuojien harjoittama tuonti yhteisöön.

(182)

Edellä esitetyn perusteella ja ottaen erityisesti huomioon, että mahdollinen splash and dash -vienti ilmoitettiin Yhdysvalloista peräisin olevaksi ja Yhdysvaltojen viranomaiset pitivät sitä Yhdysvalloista peräisin olevana, katsottiin ettei ollut perusteita käsitellä sitä muuna kuin Yhdysvaltojen tuontina.

(183)

Yhdysvaltojen vientitilastoja käytettiin myös Yhdysvalloista peräisin olevan tuetun tuonnin hintakehityksen vahvistamiseksi etenkin vuonna 2007 ja tutkimusajanjaksolla. Jotta saatiin hintataso yhteisön rajalla, keskimääräisiä vientihintoja oikaistiin asianmukaisilla rahti- ja vakuutuskustannuksilla. On huomattava, että arviointikauden alkuvaiheessa, vuosina 2005 ja 2006 ja myös 2004, Yhdysvaltojen vientitilastot eivät olleet täysin luotettavia myyntiarvojen osalta, koska laskettujen keskimääräisten vientihintojen havaittiin olevan suhteettoman korkeita verrattuna yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien ilmoittamiin hintoihin. Tämän vuoksi näitä vuosia koskevat Yhdysvaltojen keskimääräiset vientihinnat perustuivat yhteistyössä toimineiden yhdysvaltalaisten vientiä harjoittavien tuottajien kyselylomakevastauksiin.

(184)

Yhdysvalloista peräisin olevan tuonnin keskimääräiset hinnat vaihtelivat tarkastelujaksolla ja yleisesti ottaen nousivat vuoden 2005 ja tutkimusajanjakson välillä 7 prosenttia.

(185)

Hinnan alittavuuden tutkimista varten verrattiin otokseen valittujen yhteisön tuottajien yhteisön markkinoilla etuyhteydettömiltä asiakkailta veloittamia painotettuja keskimääräisiä myyntihintoja, jotka oli oikaistu noudettuna lähettäjältä -tasolle, vastaaviin Yhdysvalloista peräisin olevan tuonnin painotettuihin keskimääräisiin hintoihin, jotka oli määritetty CIF-tasolla otokseen valittujen yhdysvaltalaisten vientiä harjoittavien tuottajien osalta. Tarpeen mukaan tehtiin oikaisuja tullien ja tuonnin jälkeisten kustannusten sekä biodieselin tuotantoon käytettyjen raaka-aineiden erojen (ks. seuraava kappale) huomioon ottamiseksi.

(186)

Tutkimuksessa tunnistettiin tarkasteltavana olevan tuotteen eri lajeja etenkin sen perusteella, mitä raaka-ainetta tuotantoprosessissa oli käytetty. Yhteisössä tärkein raaka-aine on rapsiöljy, mutta yhdysvaltalaiset tuottajat käyttävät esimerkiksi soija-, canola- ja palmuöljyä. Kun otetaan huomioon, että raaka-aine on tärkeällä sijalla tarkasteltavana olevan tuotteen tuotannossa, pidettiin asianmukaisena tehdä oikaisuja raaka-aineiden erojen huomioon ottamiseksi. Oikaisu laskettiin niin, että se vastasi tarkasteltavana olevan tuotteen asiaankuuluvien lajien ja rapsista tuotettujen tuotelajien eron markkina-arvoa. Näin sekä yhteisön tuotannonalan painotettuja keskimääräisiä myyntihintoja että tarkasteltavana olevan tuonnin painotettuja keskimääräisiä hintoja verrattiin saman raaka-aineen, rapsin, perusteella.

(187)

Edellä esitetyn menetelmän perusteella Yhdysvaltojen ja yhteisön hintojen ero ilmaistuna prosentteina yhteisön tuotannonalan painotetusta keskimääräisestä hinnasta (noudettuna lähettäjältä -tasolla) eli hintojen alittavuuden marginaali oli 18,9–33,0 prosenttia.

(188)

Tutkittaessa tuetun tuonnin vaikutuksia yhteisön tuotannonalaan arvioitiin perusasetuksen 8 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikki taloudelliset tekijät, jotka oli vahvistettu yhteisön tuotannonalalle arviointijaksolla.

(189)

Otokseen valittujen yhteisön tuottajien tuotantokapasiteetti kasvoi jatkuvasti arviointijaksolla kulutuksen lisääntymisen mukaisesti. Se kasvoi vuosien 2005 ja 2006 välillä 42 prosenttia, vuonna 2007 lisää 68 prosenttia ja vuoden 2007 ja tutkimusajanjakson välillä vielä 15 prosenttia. Kasvua arviointijaksolla oli yhteensä 174 prosenttia. Tuotantokapasiteetin kasvu oli tulosta uusista investoinneista kysynnän kasvua ennakoitaessa.

(190)

Yhteisön tuotannonalan tuotantokapasiteetin kasvua on tarkasteltava ottaen huomioon yhteisön biopolttoaineiden ja muiden uusiutuvien polttoaineiden kulutustavoite, joka direktiivin 2003/30/EY mukaan vahvistettiin 5,75 prosenttiin laskettuna energiasisällön perusteella kaikesta 31 päivään joulukuuta 2010 mennessä yhteisön markkinoille saatetusta liikennekäyttöön tarkoitetusta bensiinistä ja dieselöljystä. Maaliskuussa 2007 Eurooppa-neuvosto vahvisti vielä sitovaksi vähimmäistavoitteeksi, että kaikissa jäsenvaltioissa biopolttoaineen osuus yhteisön liikennekäyttöön tarkoitetusta bensiinistä ja dieselistä on oltava 10 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. (18) Tämä tavoite lisää biopolttoaineiden kulutuksen yhteisössä noin 33 miljoonaan öljyekvivalenttitonniin kyseiseen vuoteen mennessä. Koko yhteisön tuotantokapasiteetiksi arvioitiin vuonna 2006 vain 6 miljoonaa tonnia. Edellä esitetyn perusteella on ymmärrettävää, että yhteisön tuottajat investoivat lisäkapasiteettiin ja ennakoivat kysynnän kasvua.

(191)

Yhteisön tuotannonalan samankaltaisen tuotteen tuotanto kasvoi myös jatkuvasti niin, että arviointijaksolla kokonaiskasvu oli 148 prosenttia.

(192)

Tuotantomäärän kasvun suhteellisesti hitaampi tahti verrattuna tuotantokapasiteetin kasvuun johti siihen, että yhteisön tuotannonalan kapasiteetin käyttöaste aleni 9 prosenttia arviointijaksolla.

(193)

Yhteisön tuotannonalan myynti yhteisön markkinoilla kasvoi vakaasti kulutuksen kehityksen suuntaisesti niin, että arviointijaksolla kasvua oli yhteensä 143 prosenttia. Samalla kaudella yhteisön tuotannonala kasvatti myös markkinaosuuttaan 4,5 prosenttiyksikköä.

(194)

Yhteisön tuotannonalan keskimääräiset myyntihinnat yhteisön markkinoilla nousivat arviointijakson aikana 23 prosenttia. Hintojen kohoaminen oli perusteltua raaka-aineiden ja muiden tuotantopanosten kohonneiden kustannusten kattamiseksi.

(195)

Yhteisön tuotannonalan kasvu tulee esiin määrällisissä indikaattoreissa kuten tuotantoa, myyntiä ja erityisesti markkinaosuutta kuvaavissa indikaattoreissa. Yhteisön markkinoiden kasvavasta kulutuksesta huolimatta arviointijaksolla otokseen valittujen yhteisön tuottajien markkinaosuuden kasvu oli suhteellisen vaatimatonta. Varsinkin vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana otokseen valittujen yhteisön tuottajien markkinaosuus kasvoi vain 5,8 prosenttiyksikköä. Samaan aikaan tuetun tuonnin markkinaosuus kasvoi yli 16 prosenttiyksikköä. Se, että yhteisön tuotannonala ei pystynyt täysin hyödyntämään markkinakasvua, vaikutti negatiivisesti sen taloudelliseen tilanteeseen. Useat vahinkoindikaattorit, kuten tuotanto, tuotantokapasiteetin käyttöaste, tuottavuus, myynti, investointipolitiikka ja investointien tuotto kärsivät pahoin.

(196)

Biodieselin varastot kasvoivat arviointijaksolla noin 200 prosenttia. Varastojen kasvua tapahtui läpi arviointijakson, ja se seurasi selvemmin yhteisön tuotannonalan tuotantomäärän kasvua samalla jaksolla. Koska biodieseliä ei voi varastoida yli 6 kuukauden mittaista aikaa (keskimääräinen varastointiaika on vain noin kolme kuukautta), varastoihin liittyvillä tiedoilla on vain vähäistä merkitystä arvioitaessa yhteisön tuotannonalan taloudellista tilannetta.

(197)

Otokseen kuuluvien yhteisön tuottajien kannattavuus määritettiin ilmaisemalla samankaltaisen tuotteen myynnistä yhteisön markkinoilla saatu nettovoitto ennen veroja prosentteina tämän myynnin liikevaihdosta. Arviointijaksolla otokseen kuuluvien yhteisön tuottajien kannattavuus laski vuoden 2005 ja tutkimusajanjakson välillä 18,3 prosentin voitosta 5,7 prosenttiin. Tämä tarkoittaa 12,6 prosenttiyksikön laskua arviointijaksolla.

(198)

Otokseen kuuluvien yhteisön tuottajien investoinnit biodieselin tuotantoon kasvoivat 235 prosenttia vuosien 2005 ja 2006 välillä. Kasvu liittyi tuotantokapasiteetin laajentamiseen valmistauduttaessa kysynnän lisääntymiseen yhteisössä. Tältä osin on huomattava, että useimmissa tapauksissa investointeja suunnitellaan vähintään kaksi vuotta ennen kuin biodieselin tuotantolaitos on täysin toimintakykyinen. Samat tuottajat jatkoivat investointeja vuonna 2007 ja tutkimusajanjaksolla, joskin hitaampaan tahtiin. Tämä kausi osui samaan aikaan, kun tuetun tuonnin määrä kasvoi merkittävästi yhteisön markkinoilla.

(199)

Otokseen valittujen yhteisön tuottajien investointien tuotto, joka ilmaisee niiden tuloksen prosentteina biodieselin tuotantoon sijoitettujen varojen keskimääräisestä nettokirjanpitoarvosta tilikauden alussa ja lopussa ennen veroja, noudatteli kannattavuuden kanssa samaa negatiivista suuntausta. Tosiasiallinen lasku oli kuitenkin dramaattisempi, 91 prosenttiyksikköä arviointijaksolla. Investointien tuoton heikkenemistä pidetään selvänä osoituksena yhteisön tuotannonalan taloudellisen tilanteen heikkenemisestä.

(200)

Kassavirta, joka osoittaa tuotannonalan kykyä rahoittaa itse toimintansa, kasvoi 38 prosenttia arviointijaksolla. Vaikka kannattavuus laski samalla jaksolla, tämä indikaattori osoittaa positiivista suuntausta pääasiassa siksi, että kassavirran tason määrittämiseksi mukaan otetut poistokustannukset kasvoivat. Toinen syy oli se, että absoluuttisesti mitattuna voittojen pieneneminen tarkastelujaksolla ei ollut niin selvää kuin liikevaihdon pieneneminen. Kassavirta putosi kuitenkin 15 prosenttia vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson välillä, mikä osoittaa laskusuuntausta arviointijakson jälkipuolella, jolloin tuettua tuontia tuli enemmän yhteisön markkinoille.

(201)

Tuotannon ja myyntimäärän kasvun mukaisesti yhteisön tuotannonalan työllisyys kasvoi 178 prosenttia arviointijaksolla. Biodieselin tuotanto on pääomavaltaista, eikä tuotantoprosessi vaadi suurta työvoimaa.

(202)

Keskimääräiset palkat laskivat 6 prosenttia arviointijaksolla. Tämä selittyy sillä, että arviointijakson lopulla yhteisön tuotannonalan tuotannon laajentamista varten palkkaaman lisätyövoiman ei tarvinnut olla korkeasti koulutettua.

(203)

Tuottavuus laski 11 prosenttia vuoden 2005 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana.

(204)

Yhdysvaltalaisten vientiä harjoittavien tuottajien tukimarginaalit esitetään edellä tukia koskevassa osassa, ja ne ovat merkittävästi yli vähimmäistason. Kun lisäksi otetaan huomioon tuetun tuonnin määrä ja hinnat, tosiasiallisen tukimarginaalin vaikutusta ei voida pitää vähäisenä.

(205)

Yhteisön markkinoihin liittyvien tietojen analysoinnin perusteella vaikuttaa siltä, että muut kuin otokseen valitut yhteisön tuottajat ja 162 kappaleessa mainitut tuottajat menettivät arviointijaksolla merkittävästi markkinaosuuttaan itse tuotetun biodieselin myynnissä yhteisön markkinoilla. Näiden tuottajien markkinaosuuden menetyksen arvioidaan olevan yli 20 prosenttiyksikköä arviointijaksolla.

(206)

Valituksen tekijän toimittamien tietojen mukaan vaikuttaa siltä, että monet näistä yrityksistä joko lopettivat biodieselin tuotannon tai vähensivät sitä eivätkä pystyneet tekemään riittävästi yhteistyötä tutkimuksessa.

(207)

Lisäksi jotkin yritykset, jotka toimittivat tietoja otoskyselyn yhteydessä, ilmoittivat, että niiden oli täytynyt supistaa tuotantoaan ja työvoimaansa Yhdysvalloista tulevan halvan tuonnin vuoksi. Samanlaisia kommentteja saatiin muilta tuottajilta, jotka olivat valmiita aloittamaan tuotannon mutta joiden oli viivytettävä markkinoille tulemistaan Yhdysvalloista halvoin hinnoin tulevan tuonnin voimakkaan kasvun vuoksi, etenkin tutkimusajanjaksolla.

(208)

Edellä esitetyt tiedot tuottajista, joita ei valittu otokseen, vahvistavat päätelmiä otokseen valituille yhteisön tuottajille aiheutuneesta vahingosta.

(209)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että kysynnän kasvaessa otokseen valittujen yhteisön tuottajien tilanne parani määrällisten indikaattoreiden, kuten tuotannon (+ 150 %), tuotantokapasiteetin (+ 174 %) ja myyntimäärän (+ 143 %) osalta arviointijaksolla. Otokseen valitut yhteisön tuottajat myös kasvattivat markkinaosuuttaan vuoden 2005 ja tutkimusajanjakson välillä 25,3 prosentista 29,8 prosenttiin, joskin vaatimattomasti vain 4,5 prosenttiyksikköä. Myös työllisyys ja investoinnit lisääntyivät, kun biodieselin kysyntä yhteisön markkinoilla kasvoi kyseisellä jaksolla. Koska tuotantomäärä ei seurannut markkinakasvua, tuotantokapasiteetin käyttöaste kuitenkin heikkeni 9 prosenttia ja tuottavuus 11 prosenttia arviointijaksolla.

(210)

Kaikki otokseen valittujen yhteisön tuottajien taloudelliseen tilanteeseen liittyvät keskeiset indikaattorit heikkenivät arviointijaksolla. Kannattavuus laski vuosien 2005 ja 2006 tasolta 18 prosentista alle 6 prosenttiin tutkimusajanjaksolla. Huolimatta siitä, että yhteisön tuottajat pystyivät rahoittamaan itse toimintansa – osittain kassavirran kasvun ansiosta – investointien tuotto putosi rajusti 80 prosenttia tutkimusajanjaksolla.

(211)

Tutkimuksessa kävi lisäksi ilmi, että otokseen valittujen yhteisön tuottajien kustannukset kohosivat jyrkästi vuosien 2005 ja 2007 välillä (+ 36 %) ja vuoden 2005 ja tutkimusajanjakson välillä (+ 42 %) raaka-aineen (pääasiassa rapsi- ja soijaöljyn) hintojen kohoamisen vuoksi; raaka-aineen osuus on lähes 80 prosenttia biodieselin kaikista kustannuksista. Kustannusten kohoamista ei pystytty täysin siirtämään asiakkaiden maksettavaksi yhteisön markkinoilla.

(212)

Edellä esitetyn perusteella voidaan päätellä, että yhteisön tuotannonalalle kokonaisuudessaan on aiheutunut perusasetuksen 8 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(213)

Perusasetuksen 8 artiklan 6 ja 7 kohdan mukaisesti tarkasteltiin, onko Yhdysvalloista peräisin oleva tuettu tuonti aiheuttanut vahinkoa yhteisön tuotannonalalle siinä määrin, että sitä voidaan pitää merkittävänä. Tuetun tuonnin lisäksi tutkittiin muut tiedossa olevat tekijät, jotka saattoivat aiheuttaa samaan aikaan vahinkoa yhteisön tuotannonalalle, sen varmistamiseksi, että kyseisten muiden tekijöiden mahdollisesti aiheuttaman vahingon ei katsottaisi johtuvan tuetusta tuonnista.

(214)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että Yhdysvalloista peräisin oleva tuettu halpatuonti lisääntyi määrältään merkittävästi, noin 100-kertaisesti, arviointijaksolla. Tämän johdosta tuonnin markkinaosuus kasvoi huomattavasti 16,8 prosenttiyksiköllä vuoden 2005 ja tutkimusajanjakson välillä 0,4 prosentista 17,2 prosenttiin. On huomattava, että 16,8 prosentin markkinaosuuden kasvu tapahtui 15 kuukauden aikana, mikä osoittaa, miten suuri vaikutus Yhdysvalloista tulevan tuetun tuonnin jyrkällä lisääntymisellä oli yhteisön tuottajiin.

(215)

Samaan aikaan yhteisön tuotannonala pystyi kulutuksen merkittävästä lisääntymisestä huolimatta kasvattamaan tärkeimmällä markkina-alueellaan markkinaosuuttaan vain noin 4,5 prosenttiyksikköä arviointijaksolla. Tutkimuksessa kävi ilmi, että tämä tapahtui yksinomaan niiden yhteisön tuottajien kustannuksella, jotka lopettivat tuotantonsa tai supistivat sitä arviointijaksolla.

(216)

Tuetun tuonnin keskimääräiset hinnat nousivat 7 prosenttia vuoden 2005 ja tutkimusajanjakson välillä, mutta ne olivat merkittävästi alhaisemmat kuin yhteisön tuotannonalan hinnat samalla jaksolla. Näin ollen tuetun tuonnin hinnat alittivat merkittävästi yhteisön tuotannonalan hinnat niin, että alittavuuden marginaali oli keskimäärin 25 prosenttia tutkimusajanjaksolla.

(217)

Tuetun halpatuonnin jyrkän kasvun aiheuttama paine yhteisön markkinoilla ei antanut yhteisön tuotannonalalle mahdollisuutta asettaa myyntihintojaan markkinaolosuhteita ja kohonneita kustannuksia vastaavalle tasolle. Yhteisön tuotannonalan biodieselin tuotantoon käyttämän raaka-aineen keskimääräinen hinta oli tutkimusajanjaksolla 25 prosenttia korkeampi kuin vuonna 2006. Yhteisön tuotannonala pystyi siirtämään asiakkaidensa maksettavaksi vain 4 prosentin hinnannousun, vaikka sen kokonaiskustannukset kohosivat 20 prosenttia samalla jaksolla. On huomattava, että myös yhdysvaltalaisten tuottajien käyttämän tärkeimmän raaka-aineen, soijaöljyn, hinta kohosi huomattavasti samalla jaksolla. Nämä hinnannousut eivät kuitenkaan näkyneet tuetun tuonnin hinnoissa (ks. 211 kappale).

(218)

Jotta voitaisiin paremmin tuoda esiin syy-yhteys Yhdysvalloista halvoin hinnoin tulevan tuetun tuonnin jyrkän kasvun ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välillä, tilannetta yhteisön markkinoilla vuosina 2005–2006, jolloin tuettua tuontia ei esiintynyt, verrattiin tilanteeseen markkinoilla vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson välillä, jolloin tuetun halpatuonnin määrä kasvoi jyrkästi.

(219)

Vuosina 2005–2006, jolloin yhteisön markkinoilla ei ollut tuettua tuontia, kulutus kasvoi noin 1,8 miljoonaa tonnia. Kaikki tuottajat yhteisössä pystyivät laatimaan liiketoimintasuunnitelmansa nopeasti kasvavien ja terveiden markkinoiden näkökulmasta. Hinnat kohosivat tällä kaudella 19 prosenttia, ja yhteisön tuotannonalan voitot olivat jopa 18,3 prosenttia. Tilanne muuttui dramaattisesti vuonna 2007 ja tutkimusajanjaksolla. Yhdysvalloista halvoin hinnoin tuleva tuettu tuonti valloitti markkinat. Vaikka markkinat laajenivat edelleen 1,6 miljoonalla tonnilla, suurimman osan markkinoiden kasvusta (yli 1 miljoona tonnia) valtasi tuettu tuonti Yhdysvalloista. Yhteisön tuotannonalan markkinaosuus kasvoi vain hieman, sen tärkeimmät biodieselin tuotantokustannukset kohosivat merkittävästi noin 25 prosentilla mutta keskimääräiset myyntihinnat kohosivat vain noin 4 prosenttia samalla kaudella. Sen yleinen taloudellinen ja rahoitustilanne heikkeni vastaavasti tutkimusajanjaksolla, kun voitot pienenivät merkittävästi alle 6 prosenttiin liikevaihdosta.

(220)

Edellä esitetyn perusteella päätellään alustavasti, että Yhdysvalloista halvoin hinnoin tulevalla tuetulla tuonnilla, jonka hinnat alittivat merkittävästi yhteisön tuotannonalan hinnat tutkimusajanjakson aikana ja jonka määrä kasvoi huomattavasti, on ollut ratkaiseva asema yhteisön tuotannonalan kärsimässä vahingossa, mikä näkyy sen taloudellisen tilanteen kehityksessä huonompaan suuntaan tutkimusajanjaksolla.

(221)

Tuontimääriä kolmansista maista ei voitu arvioida tarkasti tutkimuksessa 171 kappaleessa esitetyistä syistä. Näin ollen edellä olevan taulukon tiedot perustuvat valituksen tekijän toimittamiin arvioihin.

(222)

Tuonti kolmansista maista, jotka eivät olleet tutkimuksen kohteena, lisääntyi vuoden 2005 ja tutkimusajanjakson välillä noin 30 000 tonnista 147 812 tonniin. Tämän tuloksena niiden markkinaosuus kohosi hieman eli 1,3 prosenttiyksikköä samalla kaudella. Näin ollen päätellään alustavasti, että muista kolmansista maista peräisin olevalla tuonnilla ei voinut olla kuin vähäistä vaikutusta yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon.

(223)

Kun otetaan huomioon kysynnän merkittävä kasvu tarkastelujaksolla ja arviointijaksolla, yhteisön tuotannonalalle tutkimusajanjaksolla aiheutunut vahinko ei voi johtua kysynnän vähäisestä supistumisesta (–0,5 %) yhteisön markkinoilla vuoden 2007 ja tutkimusajanjakson välillä.

(224)

Yksi asianomainen osapuoli väitti, että Saksassa käyttöön otettu biodieselin energiavero (19) olisi vaikuttanut negatiivisesti kyseiseen jäsenvaltioon toimittavan yhteisön tuotannonalan taloudelliseen tilanteeseen.

(225)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että Saksassa käytettyyn puhtaaseen biodieseliin on sovellettu vuodesta 1999 verokannustimia, joita alennettiin 1 päivästä elokuuta 2006. Tammikuun 1 päivänä 2007 otettiin kuitenkin käyttöön pakollinen sekoittamista koskeva vaatimus (20), jossa vahvistettiin biodieselin osuudeksi 4,4 prosenttia laskettuna koko Saksan markkinoille saatetun, liikennekäyttöön tarkoitetun bensiinin ja dieselin energiasisällöstä. Toimijoiden, jotka eivät noudata tätä kiintiötä, on maksettava sakkoa 0,6 euroa biodiesellitralta, joka jää puuttumaan kiintiöstä. Tällä pakollisella sekoittamista koskevalla vaatimuksella on suureksi osaksi kompensoitu väitettyä myynnin pienenemistä ja kumottu kannustimien vähentämisen vaikutuksia. Tutkimuksen mukaan otokseen valittujen, Saksan markkinoille toimittaneiden yhteisön tuottajien myyntimäärät lisääntyivät 68 prosenttia vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson välillä.

(226)

Edellä esitetyn perusteella katsotaan, että viranomaisten yhteisössä tekemät päätökset eivät poista syy-yhteyttä tuetun tuonnin ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon väliltä.

(227)

Yksi asianomainen osapuoli väitti, että biodieselin tuotantoa edistävien poliittisten toimenpiteiden kannustamana monet yritykset yhteisössä päättivät investoida tuotantokapasiteetin lisäämiseen ja uusiin tuotantolaitoksiin. Kyseinen osapuoli väitti, että biodieselin tuotantokapasiteetti yhteisössä oli niinkin suuri kuin 11,5 miljoonaa tonnia tutkimusajanjaksolla. Se väitti lisäksi, että koska kulutuksen kehitys ei vastannut odotuksia, merkittävä osuus tuotantokapasiteetista jäi käyttämättä ja olisi jäänyt käyttämättä ilman Yhdysvalloista tulevaa tuontiakin. Tämän tuloksena kiinteillä kustannuksilla oli negatiivinen vaikutus yhteisön tuottajien kannattavuuteen sekä investointien tuottoon ja kassavirtaan.

(228)

Tältä osin on huomattava, että tutkimuksessa keskityttiin yhteisön tuottajien tilanteeseen. Vaikka olisikin totta, että yhteisön tuotannonalan tuotantokapasiteetti (+ 189 %) olisi kasvanut suhteessa enemmän kuin kysyntä (+ 106 %), on huomattava, että biodieselin tuotannossa tärkeimmät kustannustekijät ovat muuttuvat kustannukset. Kuten 211 kappaleessa todettiin, biodieselin tuotannossa raaka-aineiden osuus on 80 prosenttia kaikista kustannuksista. Väitteen tarkempi tarkastelu osoitti, että kiinteiden kustannusten osuus biodieselin tuotannossa ja myynnissä on vain 6 prosenttia kaikista kustannuksista. Käyttämättömän kapasiteetin tuloksena kohonneiden kiinteiden kustannusten väitetty vaikutus ei näin ollen voi selittää yhteisön tuotannonalan taloudellisen tilanteen merkittävää heikkenemistä tutkimusajanjaksolla.

(229)

Lisäksi on huomattava, kuten taulukossa 4 todettiin, että otokseen valittujen yhteisön tuottajien kapasiteetin käyttöaste oli 80 prosenttia tutkimusajanjaksolla. Näin ollen yhteisön väitetystä ylikapasiteetista ei ollut näyttöä otokseen valittujen yhteisön tuottajien osalta.

(230)

Edellä esitetyn perusteella katsotaan, että negatiivinen vaikutus, joka käyttämättömällä tuotantokapasiteetilla olisi voinut olla yhteisön tuotannonalaan, ei ollut sellainen, että se olisi poistanut syy-yhteyden tuetun tuonnin ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon väliltä.

(231)

Yksi asianomainen osapuoli väitti, että rapsin ja rapsiöljyn lisääntynyt kysyntä johti raaka-aineen korkeisiin hintoihin yhteisössä. Se, että yhteisön tuottajat käyttävät rapsiöljyä pääraaka-aineenaan, selittäisi sen, miksi ne ovat ehkä kärsineet enemmän kuin muut tuottajat, jotka käyttävät muita kasviöljyjä kuten soija- tai palmuöljyä biodieselin tuottamiseen.

(232)

Tutkimuksessa kävi ensinnäkin ilmi, että otokseen valitut yhteisön tuottajat eivät käyttäneet biodieselin tuotantoon yksinomaan rapsiöljyä vaan muitakin kasviöljyjä (soija-, palmu- ja auringonkukkaöljyä) ja toisinaan myös eläinrasvaa.

(233)

Edellä 211 kappaleessa todetaan lisäksi, että yhteisön tuotannonalan raaka-ainekustannukset todellakin kohosivat merkittävästi tarkastelujaksolla. Tätä kehitystä on kuitenkin tarkasteltava ottaen huomioon yleinen maataloustuotteiden hintojen kohoaminen koko maailmassa, ja tältä osin on huomattava, että soijaöljyn (asianomaisen maan tuottajien käyttämä pääraaka-aine) hinnan kohoaminen oli jyrkempää samalla kaudella. Näin ollen raaka-aineen hinnannousu vaikutti biodieselin kaikkiin lajeihin.

(234)

Markkinoilla, joilla vallitsee tehokas kilpailu, voidaan odottaa, että tuottajat voivat kompensoida kustannusten kohoamisen siirtämällä sen asiakkaiden maksettavaksi markkinoilla. Tutkimuksen mukaan tuetun halpatuonnin jyrkän kasvun aiheuttama paine yhteisön markkinoilla ei kuitenkaan antanut yhteisön tuotannonalalle mahdollisuutta asettaa myyntihintojaan markkinaolosuhteita ja kohonneita kustannuksia vastaavalle tasolle. Myös yhdysvaltalaisten tuottajien käyttämän tärkeimmän raaka-aineen, soijaöljyn, hinta kohosi merkittävästi arviointikaudella. Kustannusten kohoaminen Yhdysvalloissa ei kuitenkaan näkynyt yhteisön markkinoille tulevan tuetun tuonnin hinnoissa.

(235)

Tätä taustaa vasten raaka-aineen hinnannousu ei poista syy-yhteyttä tuetun tuonnin ja yhteisön tuotannonalan kärsimän vahingon väliltä.

(236)

Yksi asianomainen osapuoli väitti, että mineraalidieselin ja biodieselin hintojen voimakkaan korrelaation vuoksi biodieselin hinnannousu, joka oli jyrkempi kuin mineraalidieselin hinnannousu, etenkin Saksassa, olisi aiheuttanut notkahduksen niiden tuottajien myynnissä, jotka toimittavat kyseisen jäsenvaltion markkinoille.

(237)

Ensinnäkin on huomattava, että kyseinen osapuoli ei toimittanut mitään tietoa väitteensä tueksi. Lisäksi toisin kuin osapuoli väitti, tutkimuksen mukaan yhteisön tuotannonala lisäsi myyntiään ja markkinaosuuttaan arviointikaudella. Koska raakaöljyn hinnat noteerataan maailmanlaajuisesti, tarkasteltavana olevan tuotteen myyntiin olisi pitänyt kohdistua sama vaikutus kuin yhteisössä tuotetun biodieselin myyntiin.

(238)

Edellä esitetyn perusteella väite oli siis hylättävä.

(239)

Yksi asianomainen osapuoli väitti, että biodieseltuottajan sijainti on merkittävä tekijä kilpailukyvyn kannalta, ja käytti Saksaa esimerkkinä osoittaakseen, että sisämaassa sijaitsevilla biodieselin tuottajilla on korkeat kuljetuskustannukset, koska kaikki suuret asiakkaat, etenkin jalostamot ja niiden sekoituslaitokset, sijaitsevat rannikolla.

(240)

Tutkimuksen mukaan vain muutama yhteisön tuotannonalan tuottaja sijaitsee sisämaassa. Lisäksi havaittiin, että jalostamoja on myös sisämaassa ja joidenkin näiden tuottajien lähellä. Muiden sisämaassa sijaitsevien biodieselin tuottajien osalta havaittiin, että niiden epäedullisempaa asemaa sikäli, että ne ovat kaukana asiakkaista (sekoittamot, jalostamot), kompensoi se, että ne ovat lähellä rouhimoita ja/tai raaka-aineen toimittajia.

(241)

Edellä esitetyn perusteella väite, jonka mukaan laitoksen sijainti sisämaassa aiheuttaa merkittävää vahinkoa yhteisön tuotannonalalle, hylättiin.

(242)

On huomattava, että kolmen 162 kappaleessa tarkoitetun yrityksen Yhdysvalloista peräisin olevan tuonnin vaikutus on otettu huomioon arvioitaessa Yhdysvalloista peräisin olevan tuetun tuonnin vaikutuksia (ks. 214–220 kappale). Niiden itse tuotetun biodieselin myynnin osalta tutkimuksessa ei tullut esiin erilaista hinnoittelua tai markkinakäyttäytymistä kuin otokseen valittujen yhteisön tuottajien osalta, etenkään tutkimusajanjaksolla.

(243)

Edellä esitetty analyysi osoittaa, että Yhdysvalloista peräisin olevan tuetun halpatuonnin määrä ja markkinaosuus kasvoivat merkittävästi vuoden 2005 ja tutkimusajanjakson välillä. Samalla tämän tuonnin hinnat alittivat merkittävästi yhteisön tuotannonalan hinnat tutkimusajanjaksolla.

(244)

Tutkimuksen eri tulokset ja analyysi, jossa verrattiin vuosien 2005 ja 2006 välistä kautta vuoden 2007 ja tutkimusajanjakson väliseen kauteen, osoittivat, että Yhdysvalloista halvoin hinnoin tapahtuneen tuonnin jyrkän kasvun ja yhteisön tuotannonalan taloudellisen tilanteen merkittävän heikkenemisen välillä oli selkeä ajallinen yhteys, etenkin tutkimusajanjaksolla.

(245)

Edellä esitetyn analyysin perusteella, jossa on asianmukaisesti erotettu toisistaan yhtäältä kaikkien tiedossa olevien tekijöiden vaikutukset yhteisön tuotannonalan tilanteeseen ja toisaalta tuettuun hintaan tapahtuneen tuonnin vahingolliset vaikutukset, päätellään alustavasti, että Yhdysvalloista tuleva tuettu tuonti on aiheuttanut yhteisölle perusasetuksen 8 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(246)

Perusasetuksen 31 artiklan mukaisesti komissio tutki, olisiko vahingollista tuettua tuontia koskevista päätelmistä huolimatta olemassa pakottavia syitä päätellä, että toimenpiteiden käyttöönotto ei tässä tapauksessa olisi yhteisön edun mukaista. Yhteisön edun määrittäminen perustuu kaikista asiaan liittyvistä etunäkökohdista kuten tarkasteltavana olevan tuotteen yhteisön tuotannonalan, tuojien, raaka-aineen toimittajien ja käyttäjien eduista tehtyyn arviointiin.

(247)

Yhteisön tuotannonalalle aiheutui siis merkittävää vahinkoa Yhdysvalloista peräisin olevasta tuetusta tuonnista. Jos toimenpiteitä ei toteuteta, yhteisön tuotannonalan taloudellisen tilanteen negatiivinen suuntaus mitä todennäköisimmin jatkuu. Yhteisön tuotannonalan tilanteeseen vaikutti erityisesti kannattavuuden lasku 12,6 prosenttiyksiköllä vuoden 2005 ja tutkimusajanjakson välillä riittämättömien hinnankorotusten vuoksi. Kun otetaan huomioon kannattavuuden laskeva suuntaus, on todennäköistä, että yhteisön tuotannonalan taloudellinen tilanne heikkenee entisestään, jos toimenpiteitä ei toteuteta. Tämä johtaisi lopulta tuotannon supistamiseen ja tiettyjen tuotantolaitosten sulkemiseen, mikä uhkaisi yhteisön työllisyyttä ja investointeja.

(248)

Katsotaan, että toimenpiteiden käyttöönotto palauttaisi markkinoille terveen kilpailun. On huomattava, että yhteisön tuotannonalan kannattavuuden laskusuunta johtuu sen vaikeudesta kilpailla Yhdysvalloista halvoin hinnoin tulevan tuetun tuonnin kanssa. Tukien vastaisten toimenpiteiden käyttöönotto todennäköisesti asettaisi yhteisön tuotannonalan asemaan, jossa se voi pitää yllä kannattavuutta tasolla, jonka tämä pääomavaltainen tuotannonala tarvitsee.

(249)

Päätelmänä voidaan todeta, että on odotettavissa, että toimenpiteet olisivat vaikuttavia ja antaisivat yhteisön tuotannonalalle tilaisuuden toipua tutkimuksessa todetusta vahingollisesta tuetusta tuonnista.

(250)

Menettelyn aloittamisen yhteydessä otettiin yhteyttä noin 25 etuyhteydettömään tuojaan/kauppiaaseen yhteisössä. Nämä osapuolet eivät kuitenkaan osallistuneet yhteistyöhön.

(251)

Näissä oloissa ei ollut mahdollista arvioida tarkasti toimenpiteiden mahdollista vaikutusta tuojiin.

(252)

Menettelyn aloittamisen yhteydessä otettiin yhteyttä kaikkiin tiedossa olleisiin käyttäjäyrityksiin, jotka ovat osallisina mineraalidieselin tuotannossa ja jakelussa sekä mineraalidieselin ja biodieselin pakollisessa sekoittamisessa, ja niille lähetettiin kyselylomakkeet.

(253)

Vain yksi käyttäjäyritys osallistui yhteistyöhön. Käyttäjä totesi vastauksessaan, että se kannattaa Yhdysvalloista tulevan halpatuonnin lopettamista, koska se vääristää kilpailua yhteisössä ja aiheuttaa vahinkoa dieseliä valmistaville ja myyville yrityksille, koska joillakin kilpailijoilla, jotka eivät epäröi ostaa tätä halpaa tuotetta, on vääristynyt kilpailuetu niihin nähden, jotka tätä tuotetta eivät osta. Se myös väitti, että toimenpiteiden ansiosta voitaisiin käynnistää uudelleen esterintuotantolaitoksia (etenkin Saksassa) ja/tai jatkaa hankkeita, joilla perustetaan uusia esteröintilaitoksia yhteisöön. Koska eurooppalainen esteri tehdään perinteisesti rapsista (parempilaatuinen raaka-aine kuin palmu tai soija, joita käytetään B99:n tuotantoon), tuottajien lukumäärän lisääntyminen Euroopassa merkitsisi näin ollen lisää parempilaatuisia tuotteita, mikä puolestaan alentaisi esterin hintaa kuluttajien eduksi.

(254)

Yksi käyttäjien järjestö, joka edusti yhden jäsenvaltion laivaajia, väitti että toimenpiteiden käyttöönotolla olisi kielteisiä vaikutuksia sen jäsenten toimintaan. Se väitti, että dieselin osuus kuljetussektorin kustannuksista on 20–25 prosenttia, ja kun otetaan huomioon alan heikko kannattavuus (0–5 %), dieselin hinta vaikuttaa tuhansien yritysten selviytymiseen. Näitä väitteitä ei voitu kuitenkaan todentaa, koska käyttäjille lähetettyihin kyselylomakkeisiin ei saatu vastauksia kyseisen järjestön yksittäisiltä jäseniltä.

(255)

Näin ollen pääteltiin alustavasti, että toimitettujen tietojen perusteella tasoitustoimenpiteiden käyttöönotolla vaikuttaisi olevan erilaiset vaikutukset, eikä tässä tapauksessa voida tehdä käyttäjien edun kannalta selviä päätelmiä pakottavista syistä olla ottamatta toimenpiteitä käyttöön.

(256)

Kuusi toimittajayritystä vastasi kyselylomakkeeseen. Neljä kannatti tuen vastaisten toimenpiteiden käyttöönottoa ja totesi, että jos tällaisia toimenpiteitä ei oteta käyttöön, yhteisön tuotannonalan olemassaolo pitkällä aikavälillä vaarantuu. Jos näin kävisi, sillä olisi selvä negatiivinen vaikutus niiden tilanteeseen.

(257)

Kaksi muuta toimittajaa oli etuyhteydessä yhdysvaltalaisiin biodieselin vientiä harjoittaviin tuottajiin, ja niiden mukaan mahdollisilla toimenpiteillä ei olisi merkittävää vaikutusta, koska ne saisivat aikaan kauppavirran muutoksia (siirtyminen tuomaan maista, joita toimenpiteet eivät koske).

(258)

Edellä esitetyn perusteella voidaan päätellä, että toimenpiteiden käyttöönotolla olisi yleisesti positiivinen vaikutus raaka-aineen toimittajien tilanteeseen.

(259)

Yksi asianomainen osapuoli väitti, että menettely ei ole johdonmukainen kansainvälisten ja yhteisön poliittisten päätösten kanssa, joilla pyritään edistämään biopolttoaineiden tuotantoa ja myyntiä ympäristönsuojelun yhteydessä ja vähentämään riippuvuutta mineraalipolttoaineista.

(260)

Tältä osin on huomattava, että perusasetuksen 31 artiklassa edellytetään, että tarkastelussa kiinnitetään erityistä huomiota tarpeeseen poistaa vahingollisen tuen kauppaa vinouttavat vaikutukset ja palauttaa tehokas kilpailu. Näin ollen ympäristönsuojeluun ja mineraaliöljyn tarjotaan liittyviä yleisiä näkökohtia ei voida ottaa huomioon analyysissä eivätkä ne voi oikeuttaa epäterveitä kaupan käytäntöjä.

(261)

Tuen vastaisten toimenpiteiden käyttöönoton vaikutuksista yhteisön markkinoihin voidaan todeta, että koska asianomaisilla yhdysvaltalaisilla vientiä harjoittavilla tuottajilla on vahva markkina-asema, ne todennäköisesti jatkaisivat tuotteidensa myyntiä, joskaan eivät enää tuetuin hinnoin. On myös todennäköistä, että yhteisön markkinoilla olisi edelleen riittävästi suuria kilpailijoita, nimittäin ne yhteisön tuottajat, jotka lopettivat tilapäisesti tuotantonsa, ja ne, jotka eivät ole voineet käynnistää tuotantotoimintaansa tuetun tuonnin vuoksi. Tältä osin on huomattava, että arviointikauden alussa niiden yhteisön tuottajien myynti, jotka eivät ole edustettuina tässä tutkimuksessa, oli vähintään 30 prosenttia yhteisön markkinoista, ja että tämä osuus pieneni jyrkästi Yhdysvalloista peräisin olevan tuetun tuonnin vuoksi. Sen vuoksi on todennäköistä, että käyttäjät voivat edelleen valita biodieselin eri toimittajien välillä. Jos toimenpiteitä ei kuitenkaan otettaisi käyttöön, yhteisön tuotannonalan tulevaisuus olisi vaakalaudalla. Sen katoaminen vähentäisi voimakkaasti kilpailua yhteisön markkinoilla.

(262)

Toimenpiteiden käyttöönotto Yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin tuonnissa olisi selvästikin yhteisön tuotannonalan etujen mukaista. Se antaisi yhteisön tuotannonalalle mahdollisuuden kasvaa ja toipua kokonaan tuetun tuonnin aiheuttamasta vahingosta. Jos toimenpiteitä ei kuitenkaan otettaisi käyttöön, on todennäköistä, että yhteisön tuotannonalan taloudellinen tilanne heikkenisi edelleen ja useammat toimijat lopettaisivat toimintansa. Käyttäjistä ja tuojista ei voida tehdä selviä päätelmiä, mutta toimenpiteiden käyttöönoton odotetaan olevan raaka-aineen toimittajien etujen mukaista.

(263)

Edellä esitetyn perusteella päätellään alustavasti, ettei tässä tapauksessa ole yhteisön edun kannalta pakottavia syitä olla ottamatta käyttöön tasoitustulleja.

(264)

Tuettua tuontia, vahinkoa, syy-yhteyttä ja yhteisön etua koskevat päätelmät huomioon ottaen olisi otettava käyttöön väliaikaiset tukien vastaiset toimenpiteet, jotta tuetusta tuonnista ei aiheutuisi yhteisön tuotannonalalle enää enempää vahinkoa.

(265)

Tasoitustoimenpiteiden tason olisi oltava riittävä poistamaan tuetusta tuonnista yhteisön tuotannonalalle aiheutunut vahinko ylittämättä kuitenkaan todettuja tukimarginaaleja. Vahingollisten tukien vaikutukset poistavan tullin määrää laskettaessa katsottiin, että toimenpiteiden olisi oltava sellaisia, että yhteisön tuotannonala voisi niiden ansiosta saada sellaisen myyntivoiton (ennen veroja), joka voitaisiin kohtuudella saada tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa eli ilman tuetun tuonnin vaikutusta.

(266)

Tätä varten 15 prosentin voittomarginaalia liikevaihdosta voitaisiin pitää asianmukaisena tasona, jonka yhteisön tuotannonala olisi voinut odottaa saavansa, jos vahingollista tuettua tuontia ei olisi esiintynyt, tarkastelujakson ensimmäisellä kaudella (2004, 2005 ja 2006) vallinneen yhteisön tuotannonalan tilanteen perusteella, ja se voitaisiin katsoa kohtuulliseksi takaamaan tuottava investointi pitkällä aikavälillä tälle hiljattain perustetulle tuotannonalalle.

(267)

Tarvittava hinnankorotus määritettiin vertaamalla hinnan alittavuuden laskemisen yhteydessä määritettyä painotettua keskimääräistä tuontihintaa yhteisön tuotannonalan yhteisön markkinoilla myymän samankaltaisen tuotteen vahinkoa aiheuttamattomaan hintaan. Vahinkoa aiheuttamaton hinta saatiin oikaisemalla otokseen kuuluvien yhteisön tuottajien myyntihintaa tutkimusajanjakson tosiasiallisella voitolla/tappiolla sekä lisäämällä edellä mainittu voittomarginaali. Tästä vertailusta johtuvat mahdolliset erot ilmaistiin tämän jälkeen prosentteina tuonnin CIF-kokonaisarvosta.

(268)

Yritys, jolle myönnettiin yksilöllinen tarkastelu (ks. 9 kappale), ei toimittanut merkityksellisiä tietoja vientimyynnistään yhteisöön eikä siihen etuyhteydessä olevan tuojan jälleenmyynnistä yhteisössä. Yritystä pyydettiin toimittamaan tiettyjä tietoja, jotta olisi voitu paikata sen kyselylomakkeessa toimittamissa tiedoissa olevat puutteet. Komissio ilmoitti yritykselle lisäksi, että jos pyydettyjä tietoja ei toimiteta perusasetuksen 28 artiklan mukaisesti, kyselylomakkeessa toimitetut puutteelliset vastaukset voidaan jättää huomiotta, koska ne hankaloittavat liikaa oikeiden päätelmien tekemistä yrityksestä.

(269)

Yritykselle ilmoitettiin tämän osittaisen yhteistyön seurauksista ja annettiin tilaisuus esittää huomautuksia. Siltä ei kuitenkaan saatu vastausta asetetussa määräajassa.

(270)

Näin ollen yrityksen vahingon korjaava taso asetettiin alustavasti otokseen valituille yrityksille määritetyn korkeimman vahinkomarginaalin tasolle.

(271)

Edellä esitetyn perusteella katsotaan, että perusasetuksen 12 artiklan 1 kohdan mukaan väliaikaiset tasoitustoimenpiteet olisi otettava käyttöön havaitun tukimarginaalin tasoisina mutta niiden ei pitäisi olla korkeammat kuin alhaisemman tullin säännön mukaisesti laskettu vahinkomarginaali.

(272)

Edellä esitetyn perusteella tasoitustullit on vahvistettu vertaamalla vahinkomarginaalia ja tukimarginaalia keskenään. Ehdotetut tasoitustullit ovat seuraavat:

(273)

Kun otetaan huomioon, että tasoitustullia sovelletaan sekoituksiin, joiden painosta yli 20 prosenttia on biodieseliä, suhteessa niiden biodieselpitoisuuteen, katsotaan että on asianmukaista toimenpiteiden tehokkaan täytäntöönpanon kannalta, että jäsenvaltioiden tulliviranomaiset määrittävät tullit kiinteämääräisinä biodieselpitoisuuden perusteella.

(274)

Tässä asetuksessa vahvistetut yrityskohtaiset tasoitustullit määritettiin tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat kyseisten yritysten tilannetta tutkimuksen aikana. Näitä tulleja voidaan siten soveltaa (toisin kuin koko maata koskevaa, ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia) yksinomaan asianomaisesta maasta peräisin olevien, erikseen mainittujen yritysten eli tarkoin määrättyjen oikeushenkilöiden tuottamien tuotteiden tuontiin. Muiden yritysten, joiden nimeä ja osoitetta ei erikseen mainita tämän asetuksen artiklaosassa, erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset mukaan luettuina, tuottamiin tuontituotteisiin ei voida soveltaa kyseisiä tulleja, vaan niihin on sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

(275)

Edellä esitetyt alustavat päätelmät ilmoitetaan kaikille asianomaisille osapuolille, joille annetaan tilaisuus esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi. Niiden huomautukset tutkitaan ja, jos ne ovat oikeutettuja, otetaan huomioon ennen lopullisten päätösten tekemistä. Alustavia päätelmiä voi olla tarpeen tarkastella uudelleen ennen lopullisten päätelmien tekemistä,