9.4.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 96/1

(1)

Neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 1480/2003 (2), jäljempänä ’lopullista tullia koskeva asetus’, käyttöön 34,8 prosentin suuruisen lopullisen tasoitustullin sellaisten tiettyjen Korean tasavallasta peräisin olevien elektronisten mikropiirien, niin sanottujen dynaamisten hakumuistien (Dynamic Random Access Memories), jäljempänä ’DRAMit’, tuonnissa, joiden valmistaja on mikä tahansa muu yritys kuin Samsung Electronics Co., Ltd, jäljempänä ’Samsung’, jolle on vahvistettu 0 prosentin suuruinen tulli. Lopullista tullia koskevaa asetusta edelsi 23 päivänä huhtikuuta 2003 annettu komission asetus (EY) N:o 708/2003 (3) väliaikaisen tasoitustullin käyttöönotosta tiettyjen Korean tasavallasta peräisin olevien elektronisten mikropiirien, niin sanottujen DRAMien (dynaamisten hakumuistien), tuonnissa, jäljempänä ’väliaikaista tullia koskeva asetus’.

(2)

Maailman kauppajärjestön (WTO:n) riitojenratkaisuelimen annettua asiaa koskevan raportin (EC-Korea DRAMs Panel Report) (4) neuvosto antoi asetuksen (EY) N:o 584/2006 (5), jäljempänä ’täytäntöönpanoasetus’, jolla paneelin raportin suositukset pantiin täytäntöön ja lopullinen tasoitustulli alennettiin 32,9 prosenttiin.

(3)

Yhteisön tuottajat Micron Europe Ltd ja Qimonda AG (aikaisemmin Infineon Technologies AG) esittivät komissiolle alustavaa näyttöä, joka osoitti, että Hynix Semiconductor Inc., jäljempänä ’Hynix’, sai lisätukea alkuperäisen tutkimuksen tutkimusajanjakson jälkeisenä ajanjaksona. Hynix esitti osittaista välivaiheen tarkastelua koskevan pyynnön ja väitti, että alkuperäisessä tutkimuksessa tasoitustoimenpiteiden alaiseksi katsottu tuki oli päättynyt.

(4)

Edellä esitettyjen huomioiden perusteella komissio päätti aloittaa menettelyn omasta aloitteestaan.

(5)

Kuultuaan neuvoa-antavaa komiteaa komissio päätti, että osittaisen välivaiheen tarkastelun vireille panemiseksi oli olemassa riittävä näyttö, mistä syystä se julkaisi 18 päivänä maaliskuuta 2006Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (6) ilmoituksen osittaisen välivaiheen tarkastelun vireillepanosta omasta aloitteesta perusasetuksen 19 artiklan mukaisesti.

(6)

Tarkastelu kohdistui pelkästään yhden vientiä harjoittavan tuottajan, Hynixin, saamaan tukeen, ja tarkoituksena oli arvioida, olisiko voimassa olevia toimenpiteitä jatkettava, olisiko ne poistettava tai olisiko niitä muutettava. Tutkimusajanjakso alkoi 1 päivänä tammikuuta 2005 ja päättyi 31 päivänä joulukuuta 2005.

(7)

Komissio ilmoitti virallisesti osittaisen välivaiheen tarkastelun vireille panemisesta kyseiselle vientiä harjoittavalla tuottajalle (Hynix), Korean tasavallan viranomaisille, jäljempänä ’Korean viranomaiset’, ja yhteisön tuottajille. Asiaan liittyville osapuolille annettiin tilaisuus ilmaista näkökantansa kirjallisesti ja pyytää kuulluksi tulemista menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa vahvistetussa määräajassa.

(8)

Saadakseen tutkimuksensa kannalta tarpeelliset tiedot komissio lähetti kyselylomakkeen kaikille osapuolille, joita asian tiedettiin koskevan, ja sai vastauksen asianomaiselta yritykseltä, Korean viranomaisilta ja useilta korealaisilta pankeilta sekä Deutsche Bank AG:ltä.

(9)

Komissio pyrki tarkistamaan saadut tiedot ja suoritti tarkastuskäynnit Korean viranomaisten (talous- ja valtionvarainministeriö, jäljempänä ’MOFE’, ja rahoitustarkastuskomissio (Financial Supervisory Commission, jäljempänä ’FSC’)) sekä seuraavien yritysten ja laitosten toimitiloihin Soulissa:

(10)

Tarkasteltavana oleva tuote ja samankaltainen tuote ovat tässä tutkimuksessa samat kuin alkuperäisen tutkimuksen kohteena ollut tuote, eli tietyt Korean tasavallasta peräisin olevat elektroniset mikropiirit, niin kutsutut dynaamiset hakumuistit eli DRAMit (Dynamic Random Access Memories), kaikkina tyyppeinä, tiheyksinä ja muunnelmina, myös koottuina, jalostettuina puolijohdekiekkoina tai -siruina ja valmistettuina käyttäen metallioksidipuolijohdeteknologian (MOS-teknologian) muunnelmia, mukaan lukien komplementaariset MOS-tyypit (CMOS), kaikkina tiheyksinä (mukaan lukien tulevat tiheydet) ja riippumatta hakunopeudesta, konfiguroinnista, pakkauksesta, kehyksestä tai muista vastaavista seikoista. Tarkasteltavana olevan tuotteen piiriin kuuluvat myös (muina kuin asiakaskohtaisina) muistimoduuleina tai -piireinä taikka muina yhdistelminä tullille esitettävät DRAMit, jos niiden päätarkoituksena on muistikapasiteetin tarjoaminen.

(11)

Tarkasteltavana oleva tuote luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin ex 8473 30 20, ex 8473 50 20, ex 8542 32 10, ex 8542 32 31, ex 8542 32 39 ja ex 8548 90 20.

(12)

Tutkimuksen vireillepanon aikana komission saatavilla olevien tietojen ja komission kyselyyn saatujen vastausten perusteella tutkittiin seuraavia toimenpiteitä:

(13)

Kaikki edellä luetellut toimenpiteet olivat tilapäisiä. Hynixin velkojapankit/-laitokset toteuttivat kaikki tutkitut toimet väitteiden mukaan Korean viranomaisten velvoittamana edellä olevaa e kohtaa lukuun ottamatta. Kuten alkuperäisessä tutkimuksessa, julkisten viranomaisten myöntämä taloudellinen tuki perusasetuksen 2 artiklassa tarkoitetussa merkityksessä on tässäkin menettelyssä keskeinen kysymys, ja lopullista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 9–15 kappale on otettava huomioon.

(14)

Hynixin taloudellinen tilanne ei parantunut vuonna 2001 saaduista huomattavista apupaketeista huolimatta, ja vuonna 2002 Standard & Poorin sille antama luokitus oli edelleen ”Selective Default” eli velanhoito osittain laiminlyöty. Yritys ilmoitti 1,03 biljoonan Etelä-Korean wonin tappiosta vuoden 2002 yhdeksän ensimmäisen kuukauden osalta, ja oli ilmeistä, että se ei pystyisi maksamaan erääntyviä velkojaan. Vuoden 2002 tilinpäätökseen perustuvat tunnusluvut osoittavat, että Hynixin rahoitus- ja vaihto-omaisuus ei pystynyt kattamaan lyhytaikaisia velkoja, tuotto ei pystynyt kattamaan korkomenoja, rahoitus perustui huomattavasti enemmän vieraaseen kuin omaan pääomaan ja yrityksen nettotappiot olivat huomattavat. Vaikka lokakuun 2001 apupaketti oli helpottanut tilannetta jonkin verran, yritys oli edelleen vakavissa vaikeuksissa. Morgan Stanley Dean Witter, yksi Hynixin ulkopuolisista neuvonantajista, totesi syyskuussa 2002 valmistuneessa raportissa, että on hyvin epätodennäköistä, että Hynix pystyisi ”saamaan tarpeeksi käteisvaroja seuraavan kahden vuoden aikana voidakseen hoitaa erääntyvät velkasitoumuksensa” tai ”lisäämään kapasiteettia ja rahoittamaan tarvittavat tekniset parannukset ja tutkimuksen ja kehityksen pysyäkseen kilpailukykyisenä DRAMien tuottajana”. Morgan Stanley Dean Witter totesi vielä, että ”Hynix on käytännössä konkurssissa ja pysyy pystyssä vain velkasaneerausohjelmien avulla” ja että ”yrityksen kilpailukyvyn palauttamiseen vaadittava rahoitussitoumus vaikuttaa liian suurelta. Velkojilla ei ole varaa tervehdyttää yritystä. Lopputuloksesta riippumatta viesti sijoittajille on selkeä: Hynix ei ole investointiluokkaan kuuluva yritys.”

(15)

Merrill Lynch totesi niin ikään syyskuussa 2002 seuraavaa: ”Olemme erittäin huolestuneita Hynixin heikoista tulosennusteista. Arvioimme, että vuosien 2002–2003 tulos on tappiollinen, koska prosessiteknologian parantamiseen ei ole investoitu, mikä heikentää kustannussäästöjä ja tarjonnan kasvua.” Deutsche Bank Korea, joka on myös Hynixin ulkopuolinen neuvonantaja, myönsi, että heidän sijoitusosastonsa ei seurannut Hynixin liiketoimintaa, vaikka seuraakin puolijohdeteollisuutta, koska ”investointihalukkuutta ei esiintynyt”. Yritys ei kiistä taloudellisten vaikeuksiensa vakavuutta kyseisenä ajankohtana.

(16)

CFIC hyväksyi lokakuussa 2001 liiketoiminnan normalisointisuunnitelman, jolla pyrittiin yrityksen saneeraukseen. CFIC muodostui pankeista ja muista laitoksista, jotka olivat Hynixin velkojia. CFIC:n päätökset tehtiin 75 prosentin ääntenenemmistöllä. Laitosten äänimäärä määräytyi sen mukaan, mikä niiden osuus Hynixin lainamäärästä oli.

(17)

Hynixiin sovellettiin uudelleenjärjestelyjen edistämistä koskevaa lakia (Corporate Restructuring Promotion Act, jäljempänä ’CRPA-laki’), ja se oli siten tiukasti velkojiensa valvonnassa. CFIC päätti myydä liiketoiminnan tai osan liiketoiminnasta kolmannelle osapuolelle. Joulukuussa 2002 uudelleenjärjestelystä vastaava komitea, joka oli CFIC:n alakomitea, aloitti neuvottelut Micron Technology Inc:n kanssa. Neuvottelut kestivät viisi kuukautta, ja osapuolet allekirjoittivat yhteisymmärryspöytäkirjan; myöhemmin Hynixin hallitus kuitenkin hylkäsi myyntiehdot.

(18)

Hynixin talouden jatkuvasti huonontuessa CFIC puuttui tilanteeseen uudelleen ja palkkasi toukokuussa 2002 joukon ulkopuolisia neuvonantajia tutkimaan Hynixin tilannetta ja laatimaan suunnitelman yrityksen pelastamiseksi; neuvonantajina toimivat muun muassa Deutsche Bank, jäljempänä ’DB’, Morgan Stanley Dean Witter, Deloitte & Touche ja A. D. Little. Yhdessä ulkopuolisten asiantuntijoiden kanssa KEB, joka suurimpana velkojana oli CFIC:n puheenjohtaja, tutki Hynixin liiketoimintoja perusteellisesti marraskuuhun 2002 saakka. Työn tuloksena syntynyt raportti, jonka valmistelivat Deutsche Bank ja KEB, jäljempänä DB-raportti, toimitettiin CFIC:lle.

(19)

CFIC päätti 30 päivänä joulukuuta 2002, että yritys tervehdytetään ja liiketoiminnasta myydään osia, kuten DB-raportissa suositeltiin. Yrityksen tervehdyttäminen sisälsi uudelleenjärjestelyn, joka käsitti seuraavat toimet:

(20)

CFIC päätti muuntaa 1 861,5 miljardin Etelä-Korean wonin suuruisen velan Hynixin osakkeiksi, mikä vastasi noin 50:tä prosenttia Hynixin vakuudettomista lainoista. Osakkeen vaihtohinnaksi vahvistettiin yhden kuukauden keskimääräisen markkinahinnan perusteella 435 Etelä-Korean wonia päätöksen tekohetkellä joulukuussa 2002. Vaikka CRPA-laki velvoittaa CFIC:tä käyttämään kohtuullista menetelmää vaihtohinnan laskemiseksi, erityistä menetelmää ei kuitenkaan osoiteta.

(21)

Uudelleenjärjestelysuunnitelmaan kuului pääoman arvon alentaminen ennen vaihtoa, mihin tarvittiin osakkeenomistajien hyväksyntä; tästä syystä vaihtoa ei voitu toteuttaa välittömästi. Kun pääoman arvonalennus oli toteutettu suhteessa 21:1, osakkeen vaihtohinnaksi saatiin 9 135 Etelä-Korean wonia (21 × 435 wonia), ja vaihto toteutettiin. Koska vaihtoon kuuluvat osakkeet oli tarkoitus laskea liikkeelle vasta huhtikuussa 2003, kyseistä hintaa pidettiin pohjahintana asettamatta kattohintaa. Osakkeen todellinen hinta oli päätöksen tekohetkellä 280 Etelä-Korean wonia, ja se laski 167 Etelä-Korean woniin huhtikuussa 2003.

(22)

Osakkeiksi muuntamisen jälkeen jäljelle jääneen Hynixin velan erääntymistä jatkettiin joulukuuhun 2006. Uudelleen järjestetyn velan määrä oli yhteensä 3 293 miljardia Etelä-Korean wonia.

(23)

Uudelleen järjestetyn velan korko laskettiin 6,5 prosentista 3,5 prosenttiin. Kolmen prosentin erotusta käsiteltiin lisäpääomana, joka lisättiin maksamattomiin velkoihin ja joka sekin erääntyi joulukuussa 2006. Lisäpääoman koroksi asetettiin 6 prosenttia, ja se tuli maksettavaksi neljännesvuosittain.

(24)

Kuten väliaikaista ja lopullista tullia koskevista asetuksista ilmenee, Korean viranomaiset olivat hyvin kiinnostuneita Hynixin tapauksesta. Korean viranomaiset myönsivät, että Hynixin tilanteen vuoksi ulkomaiset sijoittajat eivät halunneet sijoittaa Koreaan, koska korealaisten pankkien osuus Hynixin lainoista oli niin suuri. Viranomaiset halusivat ratkaista Hynixin ongelman poistaakseen epävarmuuden; talous- ja valtionvarainministeriön raportissa Hynixin ”rakennesopeutuksen” todettiin olevan yksi vuoden 2002 jälkimmäisen puoliskon keskeisistä kysymyksistä. Korean oppositiopuolueen GNP:n (Grand National Party) Korean kansalliskokoukselle toimittamassa raportissa arvosteltiin Korean viranomaisten vaatimusta pelastaa Hyundai Group, jonka tytäryhtiö Hynix oli, ja todettiin, että pelastaessaan Hynixin viranomaiset ”heittävät rahaa pohjattomaan kaivoon”. Hynix väittää, että koska raportti annettiin marraskuussa 2002, sitä ei pitäisi katsoa todisteeksi Korean viranomaisten osallisuudesta uuteen uudelleenjärjestelyyn. Velkojat kuitenkin hyväksyivät uuden uudelleenjärjestelyn vain kuukausi GNP:n raportin antamisen jälkeen, ja neuvotteluja parhaasta tavasta Hynixin pelastamiseksi oli käyty jo kuukausia ennen sitä. GNP:n raportilla on sen vuoksi merkitystä arvioitaessa, oliko Korean viranomaisilla toimintasuunnitelma Hynixin pelastamiseksi.

(25)

Vuoden ensimmäisen puoliskon aikana talousasioiden varaministeri totesi, että ”velkojien on löydettävä ratkaisu Hynixin tapaukseen mahdollisimman nopeasti, jotta kielteiset vaikutukset talouteen voidaan minimoida”. Korean viranomaisten ja Hynixin velkojien välillä järjestettiin tapaaminen, jossa viranomaiset ilmaisivat näkemyksensä kyseisenä ajankohtana Micronin kanssa käynnissä oleviin neuvotteluihin. MOFE ei voinut vahvistaa eikä kieltää sitä, oliko muita tapaamisia järjestetty, ja väitti, että tapaamisista ei aina pidetty pöytäkirjaa. FSC sen sijaan ilmoitti, että muita tapaamisia ei järjestetty, vaikka epäviralliset puhelut pitivätkin sen ajan tasalla. Tutkimusaineisto kuitenkin osoittaa, että Korean viranomaiset, jotka olivat tietoisia Euroopan yhteisöjen ja Yhdysvaltojen aikaisemmista tutkimuksista, jotka koskivat viranomaisten osallisuutta Hynixiin, määräsivät, että kaiken Hynixiin liittyvän viestinnän olisi oltava suullista, jotta siitä ei jäisi jälkiä (7). FSC totesi, että sillä ei ole valtuuksia puuttua yritysten uudelleenjärjestelyihin mutta se seuraa prosessia osittain esimerkiksi silloin, kun se arvelee, että järjestelyt saattavat vaikuttaa voimakkaasti markkinoihin. FSC toteuttaa tällaista seurantaa pitämällä yhteyttä ”kentällä” oleviin ihmisiin, mutta tällaisista yhteyksistä ei pidetä kirjaa. Vaikka FSC myönsi, että Hynix järjestettiin uudelleen, koska se oli niin suuri, se korosti, että uudelleenjärjestelyn tapa ja muoto oli täysin velkojien määrättävissä. Hynixin velkojapankit vahvistivat, että FSC seurasi tarkasti uudelleenjärjestelyä puheluin ja tiedusteluin.

(26)

Huhtikuussa 2002 järjestetyissä tapaamisissa Korean viranomaiset ilmoittivat Hynixin velkojille virallisen kantansa, jonka mukaan Hynix oli joko myytävä tai pelastettava voimakkaiden vaikutusten välttämiseksi. Vaikka Korean viranomaiset korostivat, että velkojat saivat päättää, saatetaanko Hynix selvitystilaan vai ei, sen kannanotot Hynixin pelastamisen (uudelleenjärjestelyjen tai myynnin avulla) merkityksestä Korean markkinoiden uskottavuuden palauttamiseksi osoittavat muuta. Yhden velkojapankin lausunto, jonka mukaan Hynix oli niin suuri yritys, jolla oli niin paljon työntekijöitä ja tilauksia, että ”voi kuvitella mitä tapahtuisi, jos se tekisi konkurssin tai tulisi maksukyvyttömäksi”, vahvistaa, että Korean viranomaiset katsoivat, että Hynix oli liian suuri lopetettavaksi. Lisäksi yksi Hynixin ulkopuolisista neuvonantajista totesi sitoutumiskirjeessään auttavansa ”… pyrkimyksissä löytää Hynixille realistinen ja elinkelpoinen uudelleenjärjestelyyn perustuva ratkaisu, jolla voidaan minimoida sosiaalista vahinkoa …” (kursivointi lisätty). Oli selvää, että Hynixin saattamista selvitystilaan ei pidetty vaihtoehtona.

(27)

Korean viranomaiset ovat suurosakkaita useissa Hyxinin velkojapankeissa. Pankkien, Hynixin ja Korean viranomaisten toimittama tutkimusaineisto osoittaa, että Korean viranomaisilla on vähintään merkittävä (>20 %) osakkuus niissä velkojapankeissa/rahoituslaitoksissa, jotka pitävät hallussaan vähintään 75:tä prosenttia CFIC:n äänimäärästä. On muistettava, että CFIC:ssä päätöksiin vaaditaan 75 prosentin enemmistö, ja sen vuoksi Korean viranomaisten vaikutusvaltaa velkojien neuvoston päätöksiin ei voida pitää kyseenalaisena.

(28)

Kuten alkuperäisen tutkimuksen aikana KDB ja NACF ovat kokonaan viranomaisten omistuksessa, ja niitä pidetään sen vuoksi julkisina toimieliminä perusasetuksen 1 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä.

(29)

Tutkimusaineistossa ei ole näyttöä siitä, että Woori Bankin tilanne olisi muuttunut väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 80–82 kappaleessa kuvatusta tilanteesta. Kuten väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa todetaan, Chohung Bank, nykyisin Shinhan Bank sen sulauduttua Shinhan Bankiin 1 päivänä huhtikuuta 2006, allekirjoitti tammikuussa 2002 KDIC:n (Korean Deposit Insurance Corporation) kanssa yhteisymmärryspöytäkirjan, jolla annettiin ratkaiseva vaikutusvalta Chohung Bankin päätöksenteossa KDIC:lle, joka on julkinen toimielin.

(30)

Pääministerin asetus nro 408 on lisäosoitus siitä, että Korean viranomaisilla on laillinen mahdollisuus puuttua taloussektorin toimiin poliittisista syistä. Korean viranomaiset viittaavat asetukseen todisteena siitä, että Korean hallitus on virallisesti todennut, että se ei sekaannu pankkien ja rahoituslaitosten toimintaan. Pääministerin asetuksen nro 408 5 §:n 1 momentissa säädetään kuitenkin, että ”mikäli rahoitustarkastuksesta vastaava elin pyytää rahoituslaitoksen yhteistyötä tai tukea rahoitusmarkkinoiden vakauttamiseksi … tämä on tehtävä kirjallisesti tai tapaamisessa”. Näin ollen asetuksessa ei pelkästään sallita viranomaisten puuttuminen rahoituslaitosten toimintaan, vaan jopa selkeästi vahvistetaan tavat, joilla tällainen puuttuminen voidaan toteuttaa.

(31)

Hynix väitti, että Korean viranomaisilla ei ole vaikutusvaltaa KEB:ssä ja esitti Commerzbankin osakkuuden todisteena siitä, että KEB on riippumaton Korean viranomaisten toimista. Hynix myös toimitti asiakirjoja, jotka osoittavat Commerzbankin veto-oikeuden tietyissä kysymyksissä, mukaan luettuna riskinhallinta. KEB ei kuitenkaan voinut vahvistaa, että Commerzbank tosiasiallisesti valvoi luottopäätöksiä käytännössä, vaikka olikin lähettänyt edustajan luottotiimin jäseneksi; se totesi jopa olevansa tietämätön tällaisista veto-oikeuksista. Äskettäin tehty Korean viranomaisten osallisuutta KEB:n osakkeiden myyntiin Lone Starille vuonna 2003 koskeva tutkimus osoittaa kuitenkin, että Korean viranomaisilla on vaikutusvaltaa KEB:ssä. Sen vuoksi katsotaan, että ei ole syytä luopua alkuperäisessä tutkimuksessa tehdyistä päätelmistä, jotka koskevat Korean viranomaisten vaikutusta KEB:n päätöksiin.

(32)

Toinen esimerkki Korean viranomaisten vaikutusvallasta Hynixin velkojapankeissa oli se, että Hynixin CFIC:n uudelleenjärjestelykomitean johtoryhmä nimitti entisen teollisuus- ja kauppaministerin kyseisen komitean puheenjohtajaksi ja sama henkilö nimitettiin uudelleen ministeriksi muutamaa kuukautta myöhemmin.

(33)

Kookmin ja Woori Bank ovat myös todenneet arvopaperimarkkinoiden valvontaviranomaiselle (Securities Exchange Commission) vuonna 2002 antamassaan tarjousesitteessä, että Korean viranomaisten vaikutus saattaa saada ne tekemään politiikkaan perustuvia päätöksiä. Hynix on toimittanut näyttöä siitä, että kyseisellä ilmaisulla ei viitattu erityisesti Hynixiin eikä sitä pitäisi ymmärtää niin, että se merkitsisi Korean viranomaisten valvoneen Korean pankkisektoria. Hynixin toimittama näyttö ei kuitenkaan kiistä muita tarjousesitteessä esitettyjä varoituksia, esimerkiksi sitä, että Korean viranomaisten osakkuus ”saattaisi saada meidät toteuttamaan toimia ja tavoittelemaan poliittisia tavoitteita, jotka voivat olla [velkojien] etujen vastaisia”.

(34)

Komissio pyysi nähtäväkseen sisäiset asiakirjat, jotka liittyvät velkojalaitosten päätökseen hyväksyä uudelleenjärjestelysuunnitelma. Nämä luottamukselliset asiakirjat osoittavat, että vaikka velkojat noudattivat tavanomaisia sisäisiä menettelyjään päättäessään osallistumisesta uudelleenjärjestelyyn, ne eivät toimineet sen luottoluokituksen mukaisesti, jonka ne olivat kyseisenä ajankohtana Hynixille antaneet. Vaikka kaikki velkojat olivat antaneet Hynixille luokituksen, joka vastaa Standard & Poorin luokitusta ”selective default” eli velanhoito osittain laiminlyöty, ne siitä huolimatta hyväksyivät uudelleenjärjestelysuunnitelman. Uudelleenjärjestelyn hyväksymisajankohtana erään pankin Hynixille antama luottoluokitus osoitti, että yritys oli erittäin haavoittuva ja liiketoiminnan elpyminen erittäin epätodennäköistä. Toisen velkojapankin Hynixille antama luokitus osoitti, että lainanhoidon laiminlyönnin mahdollisuus oli erittäin korkea eikä elpyminen ollut mahdollista. Kyseiset pankit hyväksyivät uudelleenjärjestelyehdotuksen, vaikka se ei näytön mukaan vastannut markkinasuuntautunutta lähestymistapaa eikä DB-raporttikaan osoita muuta.

(35)

Tämä kävi ilmi siitä, miten velkojat käsittelivät sekä uudelleen järjestämäänsä velkaa että osakkeita, jotka ne saivat, kun velkaa muunnettiin osakkeiksi: noin 80–90 prosenttia Hynixin velasta oli kirjattu tappioksi – yhdessä tapauksessa jopa 100 prosenttia – ja osakkeiden arvoksi merkittiin noin 20 prosenttia velkojien maksamasta hinnasta.

(36)

Yritys väittää, että järjestelyn jälkeiset tapahtumat osoittavat velkojien päätöksen olleen oikea; Hynix on tuottanut voittoa vuodesta 2005 ja velkojat myivät yrityksen osakkeet huomattavalla voitolla. Kyseessä on kuitenkin jälkikäteen tehty analyysi, joka ei oikeuta tekemään päätelmää, että velkojien päätös hyväksyä uudelleenjärjestelysuunnitelma olisi silloin vastannut markkinasuuntautunutta lähestymistapaa. Päinvastoin Hynixin selviytyminen johtuu sen saamista valtavista tuista. Ei voida väittää, että tuet eivät olisi tukia, koska Hynix selviytyi ja selviytyminen oli mahdollista vain kyseisten tukien avulla. Velkojat olivat vuoden 2002 lopun tilanteessa, koska ne olivat osallistuneet vuoden 2002 uudelleenjärjestelyyn, joka muodosti tuen. Sen vuoksi ne eivät voi väittää, että niitä olisi verrattava yksityisiin velkojiin, jotka ovat toteuttaneet asemaansa johtaneet toimet tiettynä ajankohtana täysin omasta halustaan. Siten Hynixin väite ei vaikuta päätelmään, että velkojat eivät toimineet markkinasuuntautuneen lähestymistavan mukaisesti.

(37)

Kun otetaan huomioon tutkimusaineisto, joka koskee Korean viranomaisten toimintatapaa Hynixin suhteen ja niiden vaikutusvaltaa Hynixin velkojien päätöksentekoon, ja näyttö, joka koskee Hynixin erittäin huonoa tilannetta ja markkinoiden haluttomuutta antaa lainapääomaa, sekä näytön puute siitä, että velkojat toimivat sellaisen vertailukohteen mukaisesti, jota tuet eivät ole vääristäneet, Korean viranomaisten päätellään valtuuttaneen ja määränneen Hynixin velkojat pelastamaan Hynixin hyväksymällä edellä 19 kappaleessa kuvatun uudelleenjärjestelyn. Tämä oli taloudellista tukea perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä.

(38)

Hynix väitti, että Korean viranomaiset eivät olleet osallisia uudessa uudelleenjärjestelyssä, jonka velkojat suunnittelivat ulkopuolisten asiantuntijoiden avustuksella. Lisäksi se väitti, että tutkimusaineisto osoitti Korean viranomaisten olevan huolissaan Hynixin tulevaisuudesta mutta ei täyttänyt vaatimusta osoittaa yhteys Korean viranomaisten ja pankkien toimien välillä. Vaikka Korean viranomaisten osakkuus ei ole muodollinen osoitus määräämisestä tai velvoittamisesta, se on voimakas näyttö siitä, missä määrin Korean viranomaiset voivat vaikuttaa pankkien päätöksentekoon. Kuten alkuperäisessä tutkimuksessa, tutkimusaineisto osoittaa, että suurosakkaana Korean viranomaiset voivat nimittää johtajia ja siten vaikuttaa johtokunnan kokouksissa järjestettyjen äänestysten tuloksiin. Lisäksi useat lehtiartikkelit ja tutkimusaineiston raportit osoittavat selvästi, että Korean viranomaiset eivät antaisi Hynixin toiminnan loppua; tämä käy ilmi myös siitä, että yksi Korean viranomaisten kokonaan omistamista pankeista osti Hynixin velan muilta velkojilta helpottaakseen niiden pankkien rahoitustaakkaa, joille Hynixin pelastaminen oli uskottu. Sitä, etteivätkö Hynixin ulkopuoliset neuvonantajat ja velkojat olisi yhteistyössä suunnitelleet uutta uudelleenjärjestelyä, ei kiistetä; tutkimusaineisto osoittaa kuitenkin, että Korean viranomaiset olivat velvoittaneet ja määränneet Hynixin velkojat järjestämään Hynixin uudelleen ja pitämään sen pystyssä.

(39)

Pankkien käyttäytyminen osoittaa selkeästi myös, että ne eivät toimineet tavanomaisten kaupallisten näkökohtien perusteella. Yksikään pankki ei luokitellut Hynixiä investointiluokkaan kuuluvaksi yritykseksi; velkojien Hynixille antamat luokittelut osoittavat, että sitä pidettiin huomattavana riskinä ja sen selviytymisen mahdollisuuksia epäiltiin. Yritys väitti, että velkojien käyttäytymistä olisi tutkittava ”olemassa olevan velkojan” näkökulmasta. Kuten edellä 36 ja jäljempänä 41–44 kappaleessa perustellaan yksityiskohtaisemmin, erityisesti tässä tapauksessa, jossa vain noin vuotta aikaisemmin myönnettiin useita suuria ja samantyyppisiä tukia, on tarkoituksenmukaista soveltaa yksityisen investoijan testiä velkojien päätösten kaupallisen perusteltavuuden mittaamiseksi. Sen vuoksi ei ole tarpeen käsitellä kysymystä, olisiko olemassa oleva velkoja käyttäytynyt Hynixin velkojien tavoin.

(40)

Hynixille mahdollisesti koituvasta edusta KEB, Woori Bank, Shinhan Bank, KDB ja NACF totesivat, että ne olivat osallistuneet uuteen uudelleenjärjestelyyn, koska ne halusivat maksimoida Hynixille jo myönnettyjen lainojen takaisinmaksuosuuden. Ne katsoivat, että Hynixin arvo toimivana yrityksenä oli suurempi kuin sen välitön realisointiarvo. Tätä vertailua, olivatpa sen ansiot edun saannin standardianalyysina mitkä tahansa, ei voida kuitenkaan soveltaa tähän tapaukseen edellä 36 ja jäljempänä 41–44 kappaleessa esitetyistä syistä. Vaikka järjestelystä olisikin hyötyä suuria luottoja myöntäneille velkojille, se ei kuitenkaan osoita, että järjestelystä ei ollut hyötyä Hynixille.

(41)

Hynix väittää, että uusi uudelleenjärjestely perustui markkinoihin, koska sen suunnittelivat ulkopuoliset neuvonantajat (kuten DB ja Deloittes) tutkittuaan liiketoimintoja perusteellisesti kuukausien ajan, ja DB-raporttiin, jossa suositeltiin myöhemmin toteutettua toiminnan linjaa. DB-raportti oli kuitenkin osoitettu Hynixin velkojille. Sen tarkoituksena oli näiden velkojien myöntämien lainojen takaisinmaksun maksimointi samalla kun yritys pidettiin toiminnassa. Hynix väitti, että yrityksen uudesta uudelleenjärjestelystä saaman edun toteamiseen olisi käytettävä ”yksityisen velkojan” testiä ”yksityisen investoijan” testin sijaan. Velkojien asema on tekijä, jota voitaisiin tarkastella analyysissä; edellä 36 kappaleessa ja jäljempänä esitetyistä syistä sillä ei kuitenkaan ole merkitystä tässä tapauksessa.

(42)

Toisin sanoen on tarkoituksenmukaista tarkastella, olisiko markkinasuuntautunut investoija, olipa se osallinen Hynixin velkoihin tai ei, arvioinut ehdotetun investoinnin Hynixiin kannattavaksi. DB-raportti ei anna tähän kysymykseen luotettavaa vastausta, koska se on osoitettu olemassa oleville velkojille ja perustuu siten Hynixin olemassa olevien velkojen ja osakerakenteiden käyttämiseen ehdotetun investoinnin välineenä, ja poistaa siten lähes kokonaan mahdolliset olettamat ulkopuolisesta investoinnista samoilla ehdoilla. DB-raportti ei sisällä näyttöä siitä, että yksityiset investoijat olisivat olleet kiinnostuneita sijoittamaan rahaa Hynixiin. DB:n neuvo yksityisille sijoittajille olikin, että niiden ei kannata sijoittaa Hynixiin, mistä on osoituksena se, että niiden tutkimusosasto ei seurannut Hynixin osakkeita.

(43)

Kuten edellä 14 kappaleessa kuvataan, Hynixin taloudellinen tilanne oli uuden uudelleenjärjestelyn ajankohtana erittäin heikko, ja oli ilmeistä, että Hynix ei pystynyt hoitamaan lyhytaikaisia velkojaan; näin ollen markkinoilta ei ollut odotettavissa rahoitusta, kuten edellä 14 ja 15 kappaleessa esitetyistä rahoituskonsulttien lausunnoista käy ilmi. DB-raportissa esitetään, miten Hynixin velkojat voivat minimoida tappionsa, mutta siinä ei anneta mitään syytä sille, miksi markkinat jatkaisivat Hynixin luotottamista tai sijoittaisivat rahaa Hynixiin, jonka velanhoito oli osittain laiminlyöty. Sen vuoksi muut Hynixin tilanteesta käytettävissä olevat tiedot ja markkinatilanne vahvistavat, että DB-raportti ei anna luotettavaa vastausta kysymykseen, olisiko markkinasuuntautunut investoija arvioinut ehdotetun investoinnin Hynixiin kannattavaksi.

(44)

Riippumatta siitä, mikä toimintalinja olisi ollut osapuolille mahdollinen vuonna 2002 vallinneessa tilanteessa, ei voida kiistää sitä, että Hynixin tilanne johtui taloudellisesti irrationaalisista investoinneista ja lainapäätöksistä, jotka Korean viranomaiset tekivät tai jotka tehtiin niiden puolesta vuonna 2001 ja joiden seuraukset vaikuttivat vielä vuonna 2002 ja sen jälkeen. Tärkein peruste uudelle uudelleenjärjestelylle oli Hynixin uudelleenrahoitus, eikä sitä voida pitää erillisenä vuoden 2001 apupaketista. Nämä kaksi liittyvät toisiinsa erottamattomasti. Toisin sanoen velkojien osuutta lainoihin oli järjestettävä uudelleen vuoden 2002 toimenpiteellä vain siksi, että aikaisempi uudelleenjärjestely oli luonteeltaan irrationaalinen ja epäonnistui. Sen vuoksi DB-raportissa ehdotettu ratkaisu oli mahdollinen ainoastaan vuoden 2001 toimenpiteiden seurantatoimina. Tiettyä ehdotettua toimintalinjaa ei voida käyttää vertailukohteena, jos kyseinen toimintalinja on jatkoa viranomaisten aikaisemmalle kohtuuttomalle investointipäätökselle. Tämänkään vuoksi DB-raportti ei anna luotettavaa vastausta kysymykseen, olisiko markkinasuuntautunut investoija arvioinut ehdotetun investoinnin Hynixiin kannattavaksi.

(45)

Sen vuoksi katsotaan, että uudesta uudelleenjärjestelystä koitui etua yritykselle perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä.

(46)

Koska uuden uudelleenjärjestelyn muodostamat toimet toteutettiin nimenomaan Hynixiä varten, velkojen uudelleenjärjestely, koron muuntaminen pääomaksi ja velan muuntaminen osakkeiksi katsotaan erityisiksi perusasetuksen 3 artiklassa tarkoitetussa merkityksessä.

(47)

Perusasetuksen 5 artiklan mukaan tasoitustoimenpiteiden alaisen tuen määrä lasketaan sen edun mukaan, joka vastaanottajalle todetaan koituneen tutkimusajanjakson aikana. Kun päätös uudelleenjärjestelystä tehtiin 30 päivänä joulukuuta 2002, velan muuntamista osakkeiksi vastaava velan määrä vähennettiin lainojen määrästä ja kirjattiin pääoman tarkistamiseksi (Hynixin tilinpäätös 2002, huomautus 14). Hynix myös vapautettiin koronmaksuvelvoitteistaan kyseisen velan osalta samana päivänä.

(48)

Yhteisön tuotannonala väitti, että Hynix sai etua uudesta uudelleenjärjestelystä vasta 13 päivänä huhtikuuta 2003, kun osakkeet tosiasiallisesti merkittiin velkojille. Hynix sen sijaan väitti, että etu tuli voimaan joulukuussa 2002, jolloin velkojat tekivät päätöksen uudelleenjärjestelyn hyväksymisestä ja Hynix vapautettiin velkojaan koskevista velvoitteista.

(49)

Koska DRAMeja käsittelevä riitojenratkaisuelimen paneeli totesi, että tuesta koituvaa etua on tarkasteltava saajan näkökulmasta, ja Hynixillä ei ollut velkojensa osalta enää mitään velvoitteita velkojiaan kohtaan siitä päivästä lähtien, jona päätös uudesta uudelleenjärjestelystä tehtiin, katsotaan, että Hynixin saaman edun voimaantulopäivä oli 30 päivä joulukuuta 2002.

(50)

Edun laskemista varten velkojen uudelleenjärjestely katsotaan lainaksi alkuperäisessä tutkimuksessa käytetyn menettelyn mukaisesti. Myös pääomaksi muunnettua korkoa käsitellään tässä yhteydessä lainana. Alkuperäisessä tutkimuksessa tueksi katsottiin lainapääoman nimellismäärä, joka jaettiin viiden vuoden ajanjaksolle, joka on tavanomainen käyttöomaisuuden poistoaika. Näin laskettuihin vuotuisiin määriin lisättiin Korean käypä markkinakorko (7 %). Asiaa käsittelevä paneeli (EC-Korea DRAMs -paneeli) arvosteli menettelyä ja katsoi sen olevan ”avustuksia koskeva menetelmä”, josta ei käynyt ilmi, että lainat on tarkoitus maksaa takaisin päinvastoin kuin avustukset, ja ”siten yritykselle on selkeästi vähemmän hyötyä lainan saamisesta kuin avustuksen saamisesta” (8). Paneeli katsoi, että EY:n laskelmien olisi perustuttava vertailukohteisiin, jotka kuvastavat tavanomaisia investointikäytäntöjä.

(51)

Koska WTO:n paneeli huomautti alkuperäisessä tutkimuksessa käytetystä avustuksia koskevasta menetelmästä, katsottiin tässä tarkastelussa aiheelliseksi käyttää lainoihin perustuvaa vertailukohdetta, jonka mukaisesti etu voitaisiin laskea.

(52)

Kuten edellä 14 ja 15 kappaleessa kuvataan, Hynixin taloudellinen tilanne oli uuden uudelleenjärjestelyn ajankohtana erittäin heikko, ja oli ilmeistä, että Hynix ei pystyisi hoitamaan lyhytaikaisia velkojaan; näin ollen rahoitusta ei ollut saatavilla markkinoilta. Uuden uudelleenjärjestelyn ajankohtana Hynixille ei ollut myönnetty kaupallisesti vastaavia lainoja, eikä tutkimusaineistossa myöskään ollut todennettua näyttöä Hynixille tai muulle samanlaisessa tilanteessa olevalle yritykselle kyseisenä ajankohtana myönnettyjen kaupallisesti vastaavien lainojen kustannuksista tai ehdoista. Yksityisten yksiköiden osallistuminen uuteen uudelleenjärjestelyyn ei ole luotettava vertailukohde; järjestelyyn osallistuneet yksiköt olivat pieniä ja niiden hallussa oli merkityksettömiä määriä Hynixin velasta verrattuna Korean viranomaisten määräyksessä oleviin yksiköihin. WTO:n paneeli totesi Japan DRAMs -tapauksessa (9), jossa käsiteltiin samoja kysymyksiä kuin tässä tutkimuksessa, että sen aikainen viranomaisten sekaantuminen uutta uudelleenjärjestelyä koskevaan päätöksentekoprosessiin vaikutti markkinoihin vääristävästi, ja siksi yksityisten ja valtiosta riippumattomien yksiköiden toimintaa ei voi katsoa luotettavaksi vertailukohteeksi.

(53)

Komissio on tästä syystä luonut korvaavan vertailukohteen, joka perustuu markkinakorkoon, johon on lisätty vastaavaan riskiluokkaan kuuluvien yritysten maksuhäiriöastetta kuvastava riskilisä. Laskelmassa otetaan tällöin huomioon laina-aika, luottokelpoisen yrityksen maksattavaksi tuleva vertailukorko, maksuhäiriöiden todennäköisyys tiettynä ajanjaksona luottokelvottoman yrityksen tapauksessa ja maksuhäiriöiden todennäköisyys samana ajanjaksona luottokelpoisen yrityksen tapauksessa.

(54)

Komissio käytti luottokelvottomaan yritykseen sovellettavan vertailukorkotason laskemiseen seuraavaa laskukaavaa:

ib = [(1 –qn)(1 + if)n/(1 –pn)](1/n) –1

jossa:

(55)

Laskemista varten komissio käytti Etelä-Korean won -määräisten lainojen luottokelpoisuusasteena Korean keskuspankin keskimääräistä korkoa investointiluokkiin kuuluvissa joukkovelkakirjalainoissa vuonna 2003 eli 10,43:a prosenttia. Sekä luottokelpoisen että luottokelvottoman yrityksen laiminlyönninaste kyseisen toimenpiteen soveltamisen keston aikana saatiin Moody’s Investor Services -yritykseltä. Luottokelvottoman yrityksen laiminlyönninaste vuonna 2003 kolmen vuoden ajalta (velkojen uudelleenjärjestelyn kesto) oli 54,86 prosenttia, ja luottokelpoisen yrityksen laiminlyönninaste kolmen vuoden ajalta vuonna 2003 oli 0,33 prosenttia. Tämä tarkoittaa 43,8 prosentin kokonaiskorkoastetta. Hynixin uudelleenjärjestetystä velasta maksama korko oli 3,5 prosenttia, eli korkotason erotus oli 40,3 prosenttia, mikä johtaa 23,7 prosentin suuruiseen tasoitustulliin.

(56)

Kuten edellä 21 kappaleessa kuvataan, CFIC laski vaihtohinnaksi 435 Etelä-Korean wonia, kun velka muunnetaan osakkeiksi 30 päivänä joulukuuta 2002; hinta perustui yhden kuukauden keskimääräiseen markkinahintaan. Hynix väittää, että menetelmä oli kaupallisesti pätevä osakkeen hinnan määrittämiseksi ja että se kuvasti markkinoiden todellisuutta. Hinta kuvasti kuitenkin kattohintaa; jos osakkeen hinta nousisi 30 päivän joulukuuta 2002 ja sen päivän välisenä aikana, jona osakkeet tosiasiallisesti merkittiin, hinta olisi muuttunut vastaavasti. Tosiasiallinen hinta sinä päivänä, jona päätös uudesta uudelleenjärjestelystä tehtiin, oli 280 Etelä-Korean wonia. Kun velka lopulta pääoman alentamisen jälkeen muunnettiin osakkeiksi 9 135 Etelä-Korean wonin hintaan (435 Etelä-Korean wonia × 21), osakkeen hinta oli tosiasiallisesti 3 500 Etelä-Korean wonia. Jos pääoman arvonalennuksen vaikutukset jätetään huomiotta, merkittyjä osakkeita vaihdettiin reilusti vähäisempään hintaan 167 Etelä-Korean wonilla. Ei kiistetä, etteikö CFIC voinut päättää menettelystä, jolla se vahvisti vaihtohinnan. Koska vaihtohinta ei ollut kiinteä hinta vaan takuu siitä, että yritys saisi vähintään tietyn rahamäärän osakkeistaan, hinnan ei kuitenkaan voida edellä mainitusta päätäntävallasta huolimatta katsoa vastaavan kaupallista todellisuutta, erityisesti kun otetaan huomioon tosiasiallinen hinta vaihtohinnan vahvistamisen ajankohtana ja odotettu laskeva suuntaus CFIC:n kokousten ja huhtikuussa 2003 toteutuneen vaihdon välisenä aikana.

(57)

Velan osakkeiksi muuntamisesta Hynixille koituvan edun laskemiseksi on otettava huomioon osakeannista Hynixille aiheutuneet kustannukset. Komissio huomautti, että mahdollisten muuntamisen kustannusten tutkimiseksi edun saajan kannalta olisi otettava huomioon yritykselle uuden osakeannin yhteydessä aiheutuvat velvoitteet. Tässä yhteydessä komissio huomautti, että tavallisen osakepääoman korotukset eivät yleensä aiheuta erityisvelvoitteita yritykselle, koska ei ole määrättyä tuottoastetta, joka yrityksen on saavutettava, eikä maksuja suoritettavana. Yrityksellä on kuitenkin vähintään teoreettinen velvoite jakaa voittonsa tai osa siitä osakkeenomistajilleen; oman pääoman tuottoaste voisi tarjota jonkinlaisen suuntaviivan siitä, millaisen tuoton yrityksen odotetaan osakkeenomistajilleen tarjoavan, ja sitä voitaisiin käyttää Hynixin saaman edun määrää laskettaessa. Hynixin oman pääoman tuoton prosenttimäärä vuonna 2003 oli kuitenkin negatiivinen, kun se laskettiin kyseistä vuotta koskeneiden tilinpäätöstietojen perusteella. Näin ollen puolueettoman arvion mukaan, joka koskee Hynixin taloudellista tilannetta velan osakkeiksi muuntamisen aikana, ei voida kohtuudella odottaa, että Hynix kykenisi tarjoamaan mitään tuottoa osakkailleen kyseisenä vuonna. Näin ollen vaikka vertailukohteena käytettäisiin oman pääoman tuottoa, olisi päätelmänä edelleen, että koko osakkeiksi muunnetun velan määrä olisi tasoitustoimenpiteiden alaista tukea.

(58)

Komissio on tarkastellut, onko Hynixille aiheutunut kustannuksia omistusosuuksien luovuttamisesta siinä yhteydessä, kun velka muunnettiin osakkeiksi, tai osakkeiden hinnan mahdollisesta laskemisesta uuden osakeannin vuoksi. Komissio ei usko tutkimusaineiston uudelleentarkastelun perusteella, että Hynixin nettoetu velan muuntamisesta osakkeiksi olisi pienentynyt uuden osakeannin vuoksi. Tässä suhteessa komission mielestä on oleellista huomioida se vaikutus, joka velan muuntamisella osakkeiksi oli Hynixin taloudelliseen tilanteeseen.

(59)

On oleellista todeta, että kyseessä ei ollut selvä pääoman lisäys. Hynixin perustavanlaatuinen etu muodostui huomattavasta eli 1 861,5 miljardin Etelä-Korean wonin suuruisesta luotosta, joka kuitattiin muuntamisen yhteydessä. Tämä vapautti Hynixin maksamasta takaisin mitään tästä pääomamäärästä sekä maksamasta korkoja. Sen sijaan tämä huomattava velkamäärä korvattiin velkojapankeille annettuina osakkeina. Hynixille ei kuitenkaan aiheutunut mitään todellisia määrällisesti mitattavia kustannuksia näiden uusien osakkeiden antamisesta. Kun annin seurauksena tuolloisten osakkeiden arvo heikkeni, sillä ehdottomasti ei ollut mitään vaikutusta Hynixin taseeseen. Siitä ei seurannut mitään käteismaksuja (paitsi uuteen osakeantiin liittyvät kustannukset) eikä se velvoittanut Hynixiä mihinkään käteismaksuihin tulevaisuudessa, kuten velkainstrumenttien kohdalla olisi tapahtunut.

(60)

Yritys väitti, että osakkeiden markkina-arvo oli vähennettävä tuen määräksi saadusta tuloksesta, ja viittasi tuen määrän laskemiseksi tasoitustulleja koskevissa tutkimuksissa annettujen komission ohjeiden E kohdan f alakohdan iii alakohtaan, jossa todetaan, että ”jos valtio ostaa jonkin yrityksen osakkeita ja maksaa niistä markkinahintaa korkeamman hinnan (ottaen huomioon kaikki muut tekijät, jotka ovat saattaneet vaikuttaa yksityisten sijoittajien päätöksiin), tuen määrä on kyseisten kahden hinnan erotus” (kursivointi lisätty). Yksityinen sijoittaja ei kuitenkaan olisi ostanut Hynixin osakkeita kyseisenä ajanjaksona lainkaan. Tutkimusaineisto osoittaa, että Hynixin osakkeita vaihdettiin niin alhaiseen hintaan, että ilman Korean listautumissääntöihin (Korean Listing Regulations) tehtyä poikkeusta, joka vaikutti nimenomaan Hynixiä varten tehdyltä, kaupankäynti niillä olisi pitänyt lopettaa. Osakkeille annetulla markkina-arvolla ei myöskään ole vaikutusta yritykseen, sillä sen ei tarvitse maksaa kyseistä hintaa. Tämä olisi olennainen huomio vain, jos velan muuntamiseen osakkeiksi sisältyisi ehto, joka velvoittaisi Hynixin ostamaan osakkeet takaisin.

(61)

Koska Hynix ei ilmoittanut mitään osakeantiin liittyviä kustannuksia, edellä esitettyjen päätelmien perusteella katsotaan, että asianmukainen tapa mitata velkojen osakkeiksi muuntamisesta saatua etua on käyttää laskuperusteena koko vaihdon määrää.

(62)

Kuten edellä 61 kappaleessa selitetään, Hynixin velkojen muuntamisesta osakkeiksi saaman edun määräksi on katsottu kyseisen toimenpiteen koko määrä. Tuki muodostaa suuren kertaluonteisen edun, koska edellä kuvatun mukaisesti tuen jakaminen viiden vuoden aikana katsottiin asianmukaiseksi. Tällä tavoin laskettu tuen määrä ilmaistiin prosentteina Hynixin vuoden 2005 kokonaismyynnistä. Kun tasoitustoimenpiteiden alaiseen tukeen lisätään Koreassa tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana sovellettua keskimääräistä markkinakorkoa vastaava korko, sen määrä on 6,8 prosenttia. Koska velkojen muuntaminen osakkeiksi on kuitenkin yksittäinen kertaluonteinen tuki, joka jaettiin tiettynä ajanjaksona, ja kyseisen ajanjakson katsotaan alkavan kun kyseinen etu tosiasiallisesti saadaan, tukiajanjakson katsotaan päättyneen 31 päivänä joulukuuta 2007.

(63)

Kuten edellä 50 kappaleessa todetaan, lainojen uudelleenjärjestelyä ja koron muuntamista pääomaksi käsiteltiin lainoina, ja ne katsotaan toistuvaksi tueksi. Yritys väitti, että heinäkuun 2005 velkojen uudelleenrahoituksen yhteydessä se maksoi takaisin joulukuun 2002 uudelleenjärjestelystä saadun tuen korealaisten ja ei-korealaisten pankkien konsortiolle (katso jäljempänä oleva 75 ja 76 kappale). Hynix väittää, että lainojen uudelleenrahoitus, jossa se otti uutta velkaa, jotta se voisi maksaa velat uuden uudelleenjärjestelyn puitteissa ja CRPA-lakia ei enää sovellettaisi siihen, lopetti tukimenettelyn. Kun uudelleenrahoitus toteutettiin vuonna 2005, Hynix tuotti jälleen voittoa ja Korea Investors Service Inc:n sille antama luottoluokitus oli BBB+. Hynix rahoitti velkansa uudelleen kaupallisin ehdoin, mikä lopetti tuen toistumisen, ja siten etu loppui. Tämän mukaisesti katsotaan, että 13 päivästä heinäkuuta 2005 lähtien velkojen uudelleenjärjestelystä ja koron muuntamisesta pääomaksi ei enää koitunut Hynixille etua.

(64)

Tammikuussa 2003 Hynix myi nestekidenäyttö-liiketoiminnan, jäljempänä ’Hydis-liiketoiminnan’, kiinalaiselle yritykselle Beijing Orient Electronics Technology Group Co. Limited, jäljempänä ’BOE’, arvioituun 380 miljoonan Yhdysvaltain dollarin myyntihintaan. Ostohinnan rahoittivat pääasiassa Hynixin velkojapankit eli KEB, KDB, Woori Bank ja Hyundai Marine and Fire Insurance (HMFI), jotka antoivat omaisuuserien ostamista varten perustetulle uudelle yritykselle BOE-Hydis lainaa yhteensä 188 miljoonaa yhdysvaltain dollaria.

(65)

Yhteisön tuotannonala väitti, että Korean viranomaiset velvoittivat ja määräsivät korealaiset pankit antamaan edullista rahoitusta, jotta BOE voisi ostaa omaisuuserät ja antaa siten Hynixille sen kipeästi tarvitsemaa käteispääomaa.

(66)

Vaikka siitä, että KEB ja Hynix painostivat joitakin muita luotonantajia ja että BOE ei saanut rahoitusta riippumattomilta luontoantajilta, olikin jonkin verran näyttöä, näyttöä ei kuitenkaan ollut siitä, että myönnetty rahoitus olisi ollut tasoitustoimenpiteiden alaista tukea. Ei riitä, että Korean viranomaiset antoivat korealaisille pankeille velvoitteita ja/tai määräyksiä; jotta yhteisön tuotannonalan kuvaamissa olosuhteissa voitaisiin osoittaa tasoitustoimenpiteiden alaisen tuen olemassaolo, on osoitettava, että Korean viranomaiset velvoittivat ja määräsivät BOE:n ostamaan Hydiksen. Vaikka korealaisten pankkien myöntämän rahoituksen ehdot olivatkin edulliset, BOE otti silti 188 miljoonan Yhdysvaltain dollarin suuruisen lainan ja maksoi lopun myyntihinnasta käteisellä; ei ole näyttöä siitä, että korealaiset viranomaiset olisivat velvoittaneet tai määränneet BOE:ta mihinkään. Sitä paitsi rahoitus myönnettiin BOE-Hydikselle, eikä ole esitetty näyttöä siitä, että Hynix olisi saanut etua. Sen vuoksi korealaisten pankkien BOE-Hydikselle myöntämien 188 miljoonan Yhdysvaltain dollarin suuruisten lainojen ei katsota muodostavan tukea perusasetuksen 2 artiklassa tarkoitetussa merkityksessä.

(67)

Kuten uuden uudelleenjärjestelyn ehdoissa edellytetään, Hynix myi lokakuussa 2004 System IC:n omaisuuserät CVC Partnersin johtamalle konsortiolle, joka on Citigroup Venture Capitalin hallinnoima yksityinen osakesijoitusrahasto, 954,3 miljardin Etelä-Korean wonin hintaan. Hankintarahoitus oli 481,3 miljardia Etelä-Korean wonia myyntihinnasta ja muodostui pääasiassa velan siirrosta Hynixiltä MagnaChipille, joka perustettiin System IC:n omaisuuserien ostamiseksi. Hynixin velkojat siirsivät Hynixin vakuudettomat lainat MagnaChipille 21 prosentin alennuksella, kun taas vakuudelliset lainat uusi yritys otti itselleen ilman erityisjärjestelyjä.

(68)

Yhteisön tuotannonala väitti, että velan siirto alennettuun hintaan muodosti tasoitustoimenpiteiden alaisen tuen. Koska MagnaChip kuitenkin otti 481,3 miljardin Etelä-Korean wonin suuruisen lainan ja maksoi 481,3 miljardia Etelä-Korean wonia käteisellä, olisi oltava näyttöä siitä, että MagnaChipiä / CVC Partnersia velvoitettiin tai määrättiin toimenpiteisiin, jos väitetään, että liiketoimi sisälsi taloudellista tukea, eikä tällaista näyttöä esitetty tai löydetty. Velkojien osallistuminen alennettuun velan siirtoon oli vapaaehtoista. Kuten BOE-Hydis-kaupassakin, rahoitus myönnettiin kolmannelle osapuolelle eikä Hynixille, eikä ole näyttöä siitä, että Hynix olisi saanut tästä etua. Sen vuoksi alennetun velan siirron MagnaChipille ei katsota muodostavan tukea perusasetuksen 2 artiklassa tarkoitetussa merkityksessä.

(69)

Lokakuussa 2004 Hynix käytti System IC:n omaisuuden myynnistä saadut tuotot CFIC:n hyväksymän käteisostosuunnitelman toteuttamiseen; suunnitelman mukaan Hynix osti velkansa takaisin velkojiltaan alennettuun hintaan. Hynix tarjoutui maksamaan velkansa takaisin etuajassa, tosin alennettuun hintaan. Toinen käteisosto tapahtui joulukuussa 2004. Yhteisön tuotannonala väitti, että nämä alennettuun hintaan tapahtuvat käteisostot muodostivat tasoitustoimenpiteiden alaisen tuen.

(70)

Velkojat, jotka halusivat osallistua lokakuun käteisostoon, suostuivat siihen, että Hynix maksaisi takaisin 70 prosenttia vakuudettomista lainoistaan ja 96 prosenttia vakuudellisista lainoistaan. Vakuudettomien lainojen alennusta laskettiin 21,84 prosenttiin joulukuun käteisostossa.

(71)

Tutkimusaineisto osoittaa, että osallistuminen käteisostoihin oli vapaaehtoista. Ei myöskään ole näyttöä siitä, että järjestelyyn osallistuneiden velkojien käyttäytyminen olisi ollut kaupallisesti kohtuutonta, koska vakuudettomien lainojen alennus korvaantui sillä, että lainat maksettiin takaisin aiottua aiemmin, eli rahan aika-arvolla. Sen vuoksi käteisostojen ei katsota muodostavan tukea perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä.

(72)

Yhteisön tuotannonala väitti, että Korean viranomaiset myönsivät Hynixille edullisen verokohtelun, koska ne eivät vaatineet, että velan osakkeiksi muuntamisesta syntyneet tuotot olisi katsottava uudessa uudelleenjärjestelyssä tuloksi. Hynixin tappiot vuonna 2003 olivat sitä luokkaa, että sen ei olisi tarvinnut maksaa yhtiöveroa, vaikka velan osakkeiksi muuntamisesta syntyneet tuotot olisikin katsottu tuloksi, mutta yhteisön tuotannonala väitti silti, että Hynix sai etua, koska sivuuttamalla tuoton se ei pienentänyt tappiostaan myöhemmin tapahtuvaa vähentämistä, vaan pystyi tekemään kyseisen vähennyksen veronalaisista tuloista vuonna 2005, jolloin se alkoi tuottaa tulosta.

(73)

Väitetty edullinen verokohtelu perustuu sellaisen lainmuutoksen lykkäykseen, joka vaatisi vapaaehtoisen uudelleenjärjestelyn alaisia yrityksiä, kuten Hynixiä, kirjaamaan velan osakkeiksi muuntamisesta syntyneet tuotot veronalaiseksi tuloksi. Yhteisön tuotannonala väitti, että Korean viranomaisilla oli alun perin tarkoitus saattaa lainmuutos voimaan maaliskuussa 2003, jolloin Hynixin velan muuntamisesta osakkeiksi uuden uudelleenjärjestelyn yhteydessä syntynyt tuotto olisi ollut veronalaista. Yhteisön tuotannonala väitti, että koska ainakin yksi kolmesta yrityksestä, joihin kyseinen lainmuutos suoraan vaikutti ja joihin myös Hynix kuului, teki asiasta valituksen, Korean viranomaiset lykkäsivät kyseisen uuden säännöksen voimaantuloa 1 päivään tammikuuta 2004. Hynix väitti, että uuden säännöksen voimaantuloa lykättiin, koska Korean viranomaiset totesivat, että säännöksen välitön voimaantulo ei olisi vastannut takautumattomuusperiaatetta eikä vakiintuneita verokäytäntöjä, joiden mukaan verosäännökset tulevat voimaan verovuoden alussa.

(74)

Yhteisön tuotannonala toisti väitteet tutkimuksessa esiin tulleiden olennaisten tosiasioiden ja huomioiden ilmoittamisen jälkeen toimittamissaan huomautuksissa. Tutkimusaineistossa ei kuitenkaan ole riittävästi näyttöä Korean viranomaisten aikomuksesta varmistaa, että Hynixin velan osakkeiksi muuntamisesta saamaa tuottoa ei veroteta, tai siitä että väitetty edullinen kohtelu oli erityistä perusasetuksen 3 artiklassa tarkoitetussa merkityksessä. On syytä epäillä, saiko Hynix mitään etua tästä verovapautuksesta, kun otetaan huomioon sen toiminnan nettotappioiden suuruus ja se, että ne voitiin jakaa vain viiden vuoden ajanjaksona. Hynix tuotti viimein voittoa vuonna 2005, mutta sen tappiot olivat niin suuret, että vaikka velan osakkeiksi muuntamisesta syntyneet tuotot olisi kirjattu veronalaiseksi tuloksi, sen tappioista johtuvat myöhemmin tapahtuvat vähennykset olivat silti vähintään riittävät kumoamaan vuoden 2005 voiton, ja siten Hynixille ei olisi koitunut etua tutkimusajanjakson aikana (tai sitä ennen). Koska velan muuntamisesta osakkeiksi saatu etu tasoitettiin ”bruttona” eli ottamatta huomioon mahdollisia verovaikutuksia, tällaisesta edullisesta verokohtelusta saatu etu on jo otettu huomioon ja sen tasoittaminen uudelleen olisi kaksinkertaista laskentaa. Sen vuoksi Hynixin velan osakkeiksi muuntamisen Korean viranomaisilta saaman edullisen verokohtelun ei katsota olevan tukea perusasetuksen 2 artiklassa tarkoitetussa merkityksessä.

(75)

Heinäkuussa 2005 Hynix rahoitti uudelleen 1 200 miljardia Etelä-Korean wonia velastaan, ja CRPA-lain soveltaminen lopetettiin ennakoitua aikaisemmin. Uudelleenrahoitukseen sisältyi 500 miljoonan Yhdysvaltain dollarin suuruinen määräaikainen laina, joka saatiin laskemalla liikkeeseen joukkovelkakirjoja New Yorkin pörssissä, sekä 250 miljardin Etelä-Korean wonin ja 550 miljoonan Yhdysvaltain dollarin suuruiset jatkuvat luottosopimukset, joihin osallistui sekä korealaisia että ulkomaisia pankkeja, jäljempänä ’heinäkuun 2005 uudelleenrahoitus’. Yhteisön tuotannonala väitti, että heinäkuun 2005 uudelleenrahoitus sisältää lisätukia, koska Hynix oli edelleen suurissa veloissa oleva yritys, jolle ei löytynyt rahoitusta markkinoilta.

(76)

Heinäkuuhun 2005 mennessä Hynix oli paljon terveempi yritys, vaikkakin edelleen suurissa veloissa. Se oli jälleen kannattava yritys, ja sen luottoluokitus oli BBB+. Tutkimusaineisto osoittaa, etteivät korealaisten pankkien myöntämän rahoituksen ehdot olleet ristiriidassa yrityksen luottoluokituksen kanssa. Myös ulkomaisten pankkien osallisuuden aste tukee Hynixin väitettä, että uudelleenrahoitus tehtiin kaupallisilla ehdoilla. Ei myöskään ollut näyttöä siitä, että korealaisille pankeille olisi annettu velvoitteita tai määräyksiä Hynixin lainojen osalta uudelleenrahoituksen yhteydessä. Sen vuoksi heinäkuun 2005 uudelleenrahoituksen ei katsota olevan tukea perusasetuksen 2 artiklassa tarkoitetussa merkityksessä.

(77)

Alkuperäisessä tutkimuksessa tullilla tasoitetusta tuesta saatu etu katsottiin saaduksi 1 päivänä tammikuuta 2001, ja se jaettiin viiden vuoden ajanjaksona, mikä vastaa käyttöomaisuuden tavanomaista poistoaikaa puolijohdeteollisuudessa.

(78)

Koska alkuperäisen tutkimuksen perusteella käyttöön otetut toimenpiteet koskivat yksittäistä kertaluonteista tukea, joka jaettiin tiettynä ajanjaksona, ja kyseisen ajanjakson katsotaan alkavan kun kyseinen etu tosiasiallisesti saadaan, katsotaan, että lopullista tullia koskevalla asetuksella käyttöön otetut toimenpiteet päättyivät 1 päivänä tammikuuta 2006. Koska velkojen uudelleenjärjestelystä ja joulukuussa 2002 tehdystä korkojen muuttamisesta pääomaksi ei enää koitunut Hynixille etua 13 päivästä heinäkuuta 2005 alkaen ja joulukuussa 2002 tehty velan muuntaminen osakkeiksi päättyi 31 päivänä joulukuuta 2007, toimenpiteet olisi kumottava 31 päivästä joulukuuta 2007 alkaen ja menettely päätettävä.

(79)

Näin ollen lopullinen tasoitustulli, joka maksettiin tai kirjattiin tileihin asetuksen (EY) N:o 1480/2003 mukaisesti tuotaessa yhteisöön tiettyjä Korean tasavallasta peräisin olevia dynaamisiksi hakumuisteiksi (DRAMit) kutsuttuja elektronisia mikropiirejä, jotka on valmistettu käyttäen metallioksidipuolijohdeteknologian (MOS-teknologian) muunnelmia, mukaan lukien komplementaariset MOS-tyypit (CMOS), kaikkina tyyppeinä, tiheyksinä, muunnelmina, ja riippumatta hakunopeudesta, konfiguroinnista, pakkauksesta, kehyksestä tai muista vastaavista seikoista, ja jotka luovutettiin vapaaseen liikkeeseen 31 päivästä joulukuuta 2007 alkaen, olisi palautettava tai peruttava.

(80)

Hynixille, Korean viranomaisille, yhteisön tuotannonalalle ja kaikille muille asianomaisille osapuolille ilmoitettiin niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella aiottiin suositella voimassa olevien toimenpiteiden kumoamista ja menettelyn päättämistä, ja niille annettiin tilaisuus esittää huomautuksia. Tarvittaessa näitä huomautuksia käsiteltiin tämän asetuksen niissä osissa, joita esitetyt huomautukset koskivat.

(81)

Palauttamista tai peruuttamista on pyydettävä kansallisilta tulliviranomaisilta voimassa olevan tullilainsäädännön mukaisesti.

(82)

Huomautuksissaan yhteisön tuotannonala väitti, että toimenpiteet olisi pidettävä voimassa, kunnes ne päättyvät elokuussa 2008 eli viisi vuotta lopullisten toimenpiteiden käyttöön ottamisen jälkeen, tasoitustoimenpiteiden alaisen tuen tasaamiseksi, ja viittasi väitteensä tueksi perusasetuksen 19 artiklaan. Perusasetuksen 19 artiklassa kuitenkin säädetään muun muassa mahdollisuudesta kumota toimenpiteet, jos ne eivät enää ole tarpeen tasoitustoimenpiteiden alaisen tuen tasaamiseksi. Lisäksi perusasetuksen 15 artiklassa, jossa säädetään toimenpiteiden käyttöön ottamisen perusteista, todetaan, että toimenpiteet voidaan ottaa käyttöön – ja myös pitää voimassa – ”jollei tukea tai tukia peruuteta tai osoiteta, että niistä ei enää koidu hyötyä kyseessä oleville viejille”. Koska tutkimuksen tulokset osoittavat, että Hynixin saamista tuista ei enää koidu hyötyä, toimenpiteitä ei voida pitää voimassa ja yhteisön tuotannonalan väite on hylättävä,