18.3.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 75/8

(1)

Neuvosto otti 22 päivänä tammikuuta 2001 asetuksella (EY) N:o 132/2001 (2) käyttöön muun muassa Ukrainasta peräisin olevan CN-koodeihin 3102 30 90 ja 3102 40 90 kuuluvan ammoniumnitraatin tuonnissa lopullisen polkumyyntitullin, jonka määrä oli 33,25 euroa tonnilta, jäljempänä ’voimassa oleva toimenpide’. Voimassa olevien toimenpiteiden käyttöönottoon johtaneesta tutkimuksesta käytetään jäljempänä nimitystä ’alkuperäinen tutkimus’.

(2)

Osittaisen välivaiheen tarkastelun jälkeen neuvosto vapautti 17 päivänä toukokuuta 2004 asetuksella (EY) N:o 993/2004 (3) tarkasteltavana olevan tuotteen yhteisöön suuntautuvaan tuontiin sovellettavista polkumyyntitulleista, jotka oli otettu käyttöön asetuksella (EY) N:o 132/2001, sellaisten yritysten valmistamat tuotteet, joiden sitoumukset komissio voisi hyväksyä. Komission asetuksella (EY) N:o 1001/2004 (4) hyväksyttiin sitoumuksia kuudeksi kuukaudeksi ja komission asetuksella (EY) N:o 1996/2004 (5) vielä lisäkaudeksi 20 päivään toukokuuta 2005 asti. Sitoumusten tarkoituksena oli ottaa huomioon tietyt seuraukset siitä, että Euroopan unioni laajentui käsittämään 25 jäsenvaltiota 1 päivänä toukokuuta 2004.

(3)

Neuvosto antoi tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään rajatun välivaiheen tarkastelun jälkeen asetuksen (EY) N:o 945/2005, jonka mukaan tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmää olisi selvennettävä ja voimassa olevia toimenpiteitä olisi sovellettava tarkasteltavana olevaan tuotteeseen silloin, kun sitä sisältyy muihin lannoitteisiin, suhteessa lannoitteen ammoniumnitraattipitoisuuteen yhdessä muiden marginaalisten aineiden ja ravinteiden kanssa.

(4)

Tammikuussa 2006 käynnistetyn toimenpiteiden päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen toimenpiteiden voimassaolo uudistettiin samantasoisina kahdeksi vuodeksi neuvoston asetuksella (EY) N:o 442/2007 (6). Toimenpiteet muodostuvat erityistulleista.

(5)

Ukrainalainen vientiä harjoittava tuottaja Open Joint Stock Company (OJSC) Azot Cherkassy, jäljempänä ’pyynnön esittäjä’, pyysi perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaista osittaista välivaiheen tarkastelua. Pyyntö rajoittui polkumyyntiin pyynnön esittäjän osalta.

(6)

Pyynnön esittäjä väitti perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisessa pyynnössään, että voimassa olevien toimenpiteiden käyttöönoton perustana olevaa polkumyyntiä koskevat olosuhteet ovat muuttuneet ja että muutokset ovat pysyviä. Lisäksi pyynnön esittäjä väitti, että jos sen omien kustannusten tai kotimarkkinahintojen perusteella määritettyä normaaliarvoa vertailtaisiin yhteisöön suuntautuvan viennin hintoihin, polkumyyntimarginaali olisi huomattavasti alhaisempi kuin voimassa olevien toimenpiteiden taso. Pyynnön esittäjä väitti, että polkumyynnin vaikutusten korjaaminen ei tästä syystä enää edellytä nykyisen tasoisten toimenpiteiden soveltamista.

(7)

Neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan komissio tuli siihen tulokseen, että pyyntöön sisältyi riittävä alustava näyttö, ja ilmoitti 19 päivänä joulukuuta 2006 perusasetuksen 11 artiklan 3 kohtaan perustuvan osittaisen välivaiheen tarkastelun vireillepanosta Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistulla ilmoituksella (7).

(8)

Tarkastelu rajattiin koskemaan polkumyyntiä pyynnön esittäjän osalta. Polkumyyntitutkimus käsitti 1 päivän lokakuuta 2005 ja 30 päivän syyskuuta 2006 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso’.

(9)

Komissio ilmoitti pyynnön esittäjälle, viejämaan edustajille ja yhteisön tuottajien järjestölle virallisesti tarkastelun vireillepanosta. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(10)

Mahdollisuus tulla kuulluiksi myönnettiin kaikille asianomaisille osapuolille, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(11)

Saadakseen tutkimuksen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot komissio lähetti pyynnön esittäjälle kyselylomakkeen ja sai vastauksen asetetussa määräajassa.

(12)

Komissio hankki ja tarkisti kaikki polkumyynnin määrittämisen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot. Komissio teki tarkastuskäyntejä pyynnön esittäjän toimitiloihin Cherkassyssa.

(13)

Asianomaisille osapuolille ilmoitettiin niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella aiottiin suositella tämän tarkastelun päättämistä ja nykyisten polkumyyntitoimenpiteiden pitämistä voimassa pyynnön esittäjän tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa. Osapuolille annettiin myös mahdollisuus esittää huomautuksia. Saadut huomautukset otettiin huomioon niiltä osin kuin se oli aiheellista.

(14)

Tarkasteltavana oleva tuote on sama kuin asetuksessa (EY) N:o 945/2005 yksilöity eli Ukrainasta peräisin olevat kiinteät lannoitteet, joiden ammoniumnitraattipitoisuus on suurempi kuin 80 painoprosenttia ja jotka luokitellaan CN-koodeihin 3102 30 90, 3102 40 90, ex 3102 29 00, ex 3102 60 00, ex 3102 90 00, ex 3105 10 00, ex 3105 20 10, ex 3105 51 00, ex 3105 59 00 ja ex 3105 90 91. Ammoniumnitraatti on kiinteä typpilannoite, jota käytetään yleisesti maataloudessa. Sitä valmistetaan ammoniakista ja typpihaposta, ja sen typpipitoisuus mikrorakeisessa tai rakeisessa muodossa on suurempi kuin 28 painoprosenttia.

(15)

Tarkastelua koskeva tutkimus vahvisti alkuperäisessä tutkimuksessa tehdyn päätelmän, jonka mukaan ammoniumnitraatti on puhdas hyödyketuote ja sen laatu sekä fyysiset perusominaisuudet ovat samat riippumatta siitä, mistä maasta se on peräisin. Pyynnön esittäjän tuottamalla ja kotimarkkinoillaan Ukrainassa myymällä sekä Euroopan yhteisöön viedyllä ammoniumnitraatilla on samat fyysiset ja kemialliset perusominaisuudet ja pääasiassa samat käyttötarkoitukset. Tämän vuoksi kyseisten tuotteiden katsotaan olevan perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita. Koska tässä tarkastelussa käsiteltiin vain polkumyynnin määrittämistä pyynnön esittäjän osalta, päätelmiä ei tehty yhteisön tuotannonalan valmistamasta ja yhteisön kotimarkkinoilla myymästä tuotteesta.

(16)

Normaaliarvon määrittämiseksi ensin varmennettiin, että pyynnön esittäjän kotimarkkinamyynti kokonaisuudessaan oli perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti edustava eli että tällaisen myynnin kokonaismäärän osuus oli vähintään 5 prosenttia pyynnön esittäjän yhteisöön suuntautuvan vientimyynnin kokonaismäärästä. Tutkimuksessa kävi ilmi, että pyynnön esittäjä myy vain yhdenlaista ammoniumnitraattia ja että sen kotimarkkinamyynnin määrä oli edustava.

(17)

Tämän jälkeen komissio tarkasteli, voidaanko ammoniumnitraatin kotimarkkinamyynnin katsoa tapahtuneen perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti tavanomaisessa kaupankäynnissä, vertaamalla kotimarkkinoiden nettomyyntihintoja laskettuihin tuotantokustannuksiin.

(18)

Pyynnön esittäjän tuotantokustannuksia arvioitaessa havaittiin, että kaasukustannuksia ei ollut asianmukaisesti otettu huomioon pyynnön esittäjän kirjanpidossa. On syytä huomata, että energiakustannukset, kuten kaasu, muodostavat suurimman osan valmistuskustannuksista ja huomattavan osan kaikista tuotantokustannuksista.

(19)

Kaasukustannusten osalta havaittiin, että Ukraina tuo suurimman osan ammoniumnitraatin tuotannossa käytetystä kaasusta Venäjältä. Kaikki saatavilla olevat tiedot osoittavat, että Ukraina tuo maakaasua Venäjältä hinnoilla, jotka ovat selvästi alempia kuin sääntelemättömillä maakaasumarkkinoilla maksetut markkinahinnat. Tutkimuksessa kävi ilmi, että Venäjältä Euroopan yhteisöön viedyn maakaasun hinta oli noin kaksinkertainen Ukrainan kotimarkkinoiden kaasuhintoihin verrattuna. Siksi pyynnön esittäjän maksamat kaasukustannukset oikaistiin muilta edustavilta markkinoilta saatujen tietojen perusteella perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

(20)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen pyynnön esittäjä väitti, että sen kotimarkkinoilla maksaman kaasun hinnan oikaisu ei ole perusteltua, koska yrityksen kirjanpidosta käyvät täysimääräisesti ilmi kustannukset, jotka liittyvät samankaltaisen tuotteen tuotanto- ja myyntitoimintaan alkuperämaassa.

(21)

Tutkittaessa samankaltaisen tuotteen tuotantokustannuksia perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti on kuitenkin määritettävä, antavatko yrityksen kirjanpitoon merkityt kustannukset kohtuullisen hyvän käsityksen tutkimuksen kohteena olevan tuotteen valmistukseen ja myyntiin liittyvistä kustannuksista. Näin ei kuitenkaan ollut 19 kappaleessa esitetyistä syistä.

(22)

Pyynnön esittäjä väitti vielä, että sen normaaliarvon olisi perustuttava tarkasteltavana olevan tuotteen myyntiin kotimarkkinoilla, eikä ole mitään syitä katsoa, että myynti ei olisi tapahtunut tavanomaisessa kaupankäynnissä. Jotta voitaisiin määrittää, tapahtuiko kotimarkkinamyynti hinnan puolesta tavanomaisessa kaupankäynnissä eli oliko se kannattavaa, ensin on määritettävä, muodostavatko pyynnön esittäjän kustannukset luotettavan perustan perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Normaaliarvon määrittämiseen käytettävä menetelmä voidaan päättää vasta kun kustannukset on luotettavasti määritetty. Kuten 28 kappaleessa ja sitä seuraavissa kappaleissa todetaan, kotimarkkinoiden nettomyyntihintojen vertaaminen oikaistuihin tuotantokustannuksiin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla osoitti, että kotimarkkinamyynti ei tapahtunut tavanomaisessa kaupankäynnissä. Pyynnön esittäjän kotimarkkinahintoja ei voitu käyttää normaaliarvon määrittämiseen.

(23)

Pyynnön esittäjä väitti vielä, että tutkimukset perustuivat tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikaisiin tietoihin eikä päätelmissä sen vuoksi otettu huomioon tämän jakson jälkeistä kehitystä, erityisesti kaasun hintojen jatkuvaa nousua ja lannoitteiden kotimaan kulutuksen lisääntymistä Ukrainassa. Tässä yhteydessä olisi muistettava, että perusasetuksen 6 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa: ”Jotta määritys olisi edustava, valitaan tutkimusajanjakso, joka polkumyyntitapauksissa tavallisesti käsittää vähintään kuuden kuukauden jakson välittömästi ennen menettelyn aloittamista”. Lisäksi on muistettava, että yhteisön tavanomaisen käytännön mukaisesti polkumyynnin tarkastelua koskeneen tutkimusajanjakson pituus oli yksi vuosi.

(24)

Tältä osin pohdittiin, olisiko kaasun hintojen kehitys Ukrainassa tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson jälkeen pitänyt ottaa huomioon määritettäessä pyynnön esittäjän polkumyyntimarginaalia. On syytä todeta, että perusasetuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaan tutkimusajanjakson jälkeistä aikaa koskevia tietoja ei tavallisesti oteta huomioon. Yhteisön vakiintuneen käytännön mukaisesti tätä on tulkittu siten, että tutkimusajanjakson jälkeiseen aikaan liittyviä tapahtumia voidaan ottaa huomioon ainoastaan, jos ne ovat ilmeisiä, kiistattomia ja pysyviä. Vaikka kaasun hintojen nousua havaittiin tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson jälkeen, ei voitu vahvistaa riittävän varmasti, että hinnan nousu oli pysyvää. Kaasun hintojen tulevaa kehitystä Ukrainassa koskevat tiedot olivat enemmänkin arvioita kuin varsinaisiin kaasun hintoihin liittyvää todennettavaa tietoa. Perusasetuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti tutkimusajanjakson (tai tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson) ulkopuolisen tiedon käyttö on mahdollista vain hyvin poikkeuksellisissa oloissa. Tässä tapauksessa tilannetta ei pidetty sellaisena, että se olisi oikeuttanut tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson ulkopuolisen tiedon käytön. Pyynnön esittäjä ei myöskään esittänyt väitteensä tueksi mitään näyttöä, joka olisi osoittanut, että tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson jälkeiseen kauteen liittyvät tiedot olisivat edustavampia kuin kyseiseen ajanjaksoon liittyvät. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(25)

Pyynnön esittäjä ei myöskään selittänyt tai osoittanut, missä määrin se, että lannoitteiden kulutus lisääntyi Ukrainassa tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson jälkeen, olisi voinut vaikuttaa päätelmiin, jotka tehtiin tarkastelua koskevaan tutkimusajanjaksoon liittyvien tietojen perusteella. Pyynnön esittäjä ei näin ollen toimittanut riittäviä tietoja, joiden perusteella olisi voitu tehdä merkityksellisiä päätelmiä, eikä saatavilla ollut muutakaan tietoa, joka olisi tukenut pyynnön esittäjän väitteitä. Koska tällä perusteella tehdyt päätelmät olisivat olleet spekulatiivisia, pyynnön esittäjän väite hylättiin.

(26)

Oikaistu kaasun hinta perustui Saksan ja Tšekin rajalla (Waidhaus) vietäväksi myydyn venäläisen maakaasun keskihintaan, josta vähennettiin kuljetuskustannukset. Waidhaus on tärkein kanava venäläisen kaasun myynnille EU:hun, joka on venäläisen kaasun suurin markkina-alue ja jossa hinnat antavat kohtuullisen hyvän käsityksen kustannuksista, joten sitä voidaan pitää perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuna edustavana markkina-alueena.

(27)

Pyynnön esittäjä väitti vielä, että Ukraina ostaa kaasua samoin markkinaehdoin kuin yhteisö ja että pyynnön esittäjän vuonna 2007 maksamat kaasun hinnat olivat korkeammat kuin kaasun hinnat Ukrainan ja Venäjän rajalla samalla kaudella. Pyynnön esittäjä ei kuitenkaan toimittanut mitään näyttöä väitteensä tueksi eikä näin ollen onnistunut osoittamaan, että 24 kappaleessa mainitut ehdot, joiden perusteella tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson jälkeiset tapahtumat voitaisiin ottaa huomioon, täyttyisivät. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(28)

Kotimarkkinoiden nettomyyntihintojen vertaaminen oikaistuihin tuotantokustannuksiin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla osoitti, että kotimarkkinamyynti ei tapahtunut tavanomaisessa kaupankäynnissä perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(29)

Sen vuoksi katsottiin, että kotimarkkinahinnat eivät muodostaneet asianmukaista perustaa normaaliarvon määrittämiseksi ja oli sovellettava muuta menetelmää. Normaaliarvo määritettiin laskennallisesti perusasetuksen 2 artiklan 3 ja 6 kohdan mukaisesti lisäämällä kohtuullinen määrä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä kohtuullinen voittomarginaali pyynnön esittäjän tarkasteltavana olevan tuotteen valmistuskustannuksiin, joita tarvittaessa oikaistiin 19 kappaleessa esitetyn mukaisesti.

(30)

Myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä voittoa ei voitu määrittää perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan johdantokappaleen nojalla, koska pyynnön esittäjällä ei ollut tarkasteltavana olevan tuotteen osalta edustavaa kotimarkkinamyyntiä tavanomaisessa kaupankäynnissä. Perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan a alakohtaa ei voitu soveltaa, koska tarkastelun kohteena oli vain pyynnön esittäjä. Myöskään perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan b alakohtaa ei voitu soveltaa, koska pyynnön esittäjän samaan yleiseen tavaraluokkaan kuuluvien tuotteiden tuotantokustannuksia olisi myös oikaistava kaasukustannusten osalta 19 kappaleessa mainituista syistä. Myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset ja voitto määritettiin näin ollen perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan c alakohdan nojalla.

(31)

Kotimarkkinamyynnin määrä pohjoisamerikkalaisilla markkinoilla on merkittävä ja kilpailua esiintyy paljon kotimaisten ja ulkomaisten yritysten välillä. Tältä osin tarkasteltiin julkisesti saatavilla olevia tietoja, jotka koskivat lannoitealalla toimivia suuria yrityksiä. Todettiin, että Pohjois-Amerikan (Yhdysvaltojen ja Kanadan) tuottajia koskevat tiedot olisivat tutkimuksen kannalta sopivimpia, sillä kyseisellä alueella pörssinoteeratuista yrityksistä oli saatavana runsaasti luotettavaa ja kattavaa julkista taloudellista tietoa. Sen vuoksi myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sekä voitto määriteltiin kolmen pohjoisamerikkalaisen tuottajan myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten sekä voiton painotetun keskiarvon perusteella. Kyseiset tuottajat kuuluivat saman yleisen tuoteluokan (typpilannoitteet) kotimarkkinamyynnin osalta suurimpiin typpipitoisten lannoitteiden tuottajiin. Näitä kolmea tuottajaa pidettiin edustavina niiden typpilannoiteliiketoiminnan osalta, ja niiden myynti- hallinto- ja yleiskustannusten ja voiton katsottiin sen vuoksi edustavan kyseisellä liiketoimintasegmentillä menestyneiden yhtiöiden tavanomaisia kustannuksia ja voittoa. Ei ole mitään merkkejä siitä, että näin määritelty voitto olisi ollut suurempi kuin muiden ukrainalaisten tuottajien saman yleisen ryhmän tuotteiden myynnistä kotimarkkinoilla saama voitto.

(32)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen pyynnön esittäjä väitti, että Pohjois-Amerikan ja Ukrainan markkinatilanteen välillä on merkittävä ero. Pyynnön esittäjä ei kuitenkaan selittänyt väitettyjä eroja eikä toimittanut näyttöä väitteensä tueksi. Se ei myöskään ehdottanut laskemille muuta kohtuullista perustaa, ja sen puutteessa väite oli hylättävä.

(33)

Koska tarkasteltavana olevaa tuotetta vietiin yhteisöön riippumattomille asiakkaille, vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti eli tosiasiallisesti maksetun tai maksettavan vientihinnan perusteella.

(34)

Normaaliarvoa ja vientihintaa verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla ja samassa kaupan portaassa. Jotta normaaliarvon ja vientihinnan välinen vertailu olisi oikeudenmukaista, tarvittavat oikaisut tehtiin hintaan ja hintojen vertailtavuuteen vaikuttaviin eroihin perustuvina oikaisuina perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Oikaisut koskivat kuljetus-, käsittely-, lastaus- ja liitännäiskustannusten eroja tarpeen mukaan ja mikäli asiasta oli riittävästi oikeaksi todistettua näyttöä.

(35)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen yhteisön tuottajien järjestö väitti, että Ukrainan rautateiden tariffit mm. tarkasteltavana olevan tuotteen kuljettamiseen vietäväksi yhteisöön ovat keinotekoisen alhaiset, minkä vuoksi niitä olisi oikaistava. Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että kuljetuskustannuksista saatiin kohtuullisen hyvä käsitys pyynnön esittäjän kirjanpidosta. Tästä syystä väite oli hylättävä.

(36)

Polkumyyntimarginaali määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdan mukaisesti vertaamalla painotettua keskimääräistä normaaliarvoa painotettuun keskimääräiseen vientihintaan.

(37)

Vertailun perusteella polkumyyntimarginaali, ilmaistuna prosentteina CIF-hinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana, on 38,2 prosenttia.

(38)

Perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti tutkittiin, voitaisiinko polkumyynnin osalta tapahtunutta olosuhteiden muutosta kohtuudella pitää pysyvänä.

(39)

Tällä hetkellä pyynnön esittäjään sovellettava polkumyyntimarginaali vahvistettiin alkuperäisessä tutkimuksessa käyttämällä normaaliarvoa, joka määritettiin kolmannessa markkinatalousmaassa toimivalta tuottajalta saatujen tietojen perusteella perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan mukaisesti. Tässä tarkastelussa normaaliarvo kuitenkin laskettiin pyynnön esittäjään liittyvien omien tietojen perusteella perusasetuksen 2 artiklan 1–6 kohdan mukaisesti sen jälkeen, kun Ukrainalle oli myönnetty markkinatalousasema (perusasetuksen muutos asetuksella (EY) N:o 2117/2005).

(40)

Ei ollut mitään merkkejä siitä, etteikö tässä tutkimuksessa pyynnön esittäjälle määritettyä normaaliarvoa tai vientihintaa olisi voitu pitää pysyvänä. Voitaisiin väittää, että pääraaka-aineen eli maakaasun hintakehitys saattaisi vaikuttaa merkittävästi normaaliarvoon. Katsottiin kuitenkin, että hinnan kohoaminen vaikuttaisi kaikkiin toimijoihin markkinoilla, minkä vuoksi sillä olisi vaikutusta sekä normaaliarvoon että vientihintaan.

(41)

Todettiin, että pyynnön esittäjä peri yhteisöltä tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana saman vientihinnan kuin muilta mailta, joihin vietiin huomattavasti enemmän samalla kaudella.

(42)

Vaikka tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla todettu polkumyyntimarginaali perustuu pyynnön esittäjän suhteelliseen vähäiseen vientiin yhteisöön, on kuitenkin syytä katsoa, että todettu polkumyyntimarginaali perustuu pysyvästi muuttuneisiin olosuhteisiin.

(43)

Alkuperäisessä tutkimuksessa tulli vahvistettiin tietyksi euromääräksi tonnia kohti, joten tässä tutkimuksessa olisi noudatettava samaa. Nykyisen polkumyyntimarginaalin perusteella laskettu tulli on 47 euroa/tonni.

(44)

On muistettava, kuten asetuksen (EY) N:o 132/2001 johdanto-osan 59 kappaleessa päätettäessä lopullisista toimenpiteistä vuonna 2001 todettiin, että käyttöön otettavan tullin määrä määritettiin alhaisemman tullin säännön mukaisesti vahinkomarginaalin perusteella. Asetuksen (EY) N:o 442/2007 1 artiklan 2 kohdan määritelmän mukaan tällä hetkellä voimassa oleva tulli riippuu tuotelajista ja vaihtelee 29,26 eurosta/tonni 33,25 euroon/tonni.

(45)

Koska tämänhetkisen polkumyyntimarginaalin perusteella määritetty tulli on korkeampi kuin tämänhetkinen tulli, tarkastelu olisi päätettävä muuttamatta pyynnön esittäjään sovellettavaa tullia, joka olisi säilytettävä alkuperäisessä tutkimuksessa vahvistetun polkumyyntitullin tasoisena.

(46)

Pyynnön esittäjä ilmoitti olevansa kiinnostunut tarjoamaan sitoumuksen muttei pystynyt tarjoamaan riittävän perusteltua hintasitoumusta perusasetuksen 8 artiklan 2 kohdassa asetetussa määräajassa. Tämän vuoksi komissio ei voinut hyväksyä mitään hintasitoumuksia. Kun kuitenkin otetaan huomioon useiden seikkojen monimutkaisuus, esimerkiksi 1) tarkasteltavana olevan tuotteen hinnan vaihtelu, joka edellyttäisi jonkinlaista vähimmäishintojen indeksointia mutta jota keskeinen kustannustekijä ei riittävästi selitä, ja 2) tarkasteltavana olevan tuotteen erityinen markkinatilanne (mm. viejän rajoitettu tuonti tämän tarkastelun vuoksi), vaikuttaa siltä, että on tarpeen vielä pohtia, olisiko sitoumus ja siihen yhdistetty indeksoitu vähimmäishinta ja määrällinen katto toimiva ratkaisu.

(47)

Tämän monimutkaisen tilanteen vuoksi pyynnön esittäjä ei pystynyt muotoilemaan hyväksyttävää sitoumustarjousta määräajassa, kuten edellä todettiin. Tämän johdosta neuvosto katsoo, että pyynnön esittäjälle pitäisi poikkeuksellisesti antaa mahdollisuus täydentää sitoumustarjoustaan säädetyn määräajan jälkeen mutta 10 kalenteripäivän kuluessa tämän asetuksen voimaantulopäivästä.

(48)

Asianomaisille osapuolille ilmoitettiin niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella nykyinen tarkastelu aiottiin päättää ja pitää voimassa nykyinen polkumyyntitulli pyynnön esittäjän tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa. Kaikille osapuolille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksensa. Huomautukset otettiin huomioon, kun ne olivat oikeutettuja ja perustuivat näyttöön,