27.1.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 23/1

(1)

Komissio otti käyttöön asetuksella (EY) N:o 1259/2005 (2), jäljempänä ’väliaikaista tullia koskeva asetus’, väliaikaisen polkumyyntitullin Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, peräisin olevan ja tällä hetkellä CN-koodiin 2918 12 00 luokiteltavan viinihapon tuonnissa.

(2)

Muistutettakoon, että polkumyynti- ja vahinkotutkimus käsitti 1 päivän heinäkuuta 2003 ja 30 päivän kesäkuuta 2004 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttavia kehityssuuntauksia varten komissio tarkasteli tietoja, jotka koskivat 1 päivän tammikuuta 2001 ja 30 päivän kesäkuuta 2004 välistä aikaa, jäljempänä ’tarkastelujakso’. Hinnan alittavuutta, viitehinnan alittavuutta ja vahingon korjaavaa tasoa koskevien päätelmien teon perustana ollut ajanjakso on sama kuin edellä mainittu tutkimusajanjakso.

(3)

Kiinasta peräisin olevan viinihapon tuontia koskevan väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönoton jälkeen eräät asianomaiset osapuolet esittivät kirjallisia huomautuksia.

(4)

Komissio jatkoi lopullisten päätelmiensä kannalta tarpeellisina pitämiensä tietojen hankkimista ja tarkistamista. Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen komissio teki seuraavien yritysten toimitiloissa lisätarkastuksia pääasiassa tarkistaakseen normaaliarvon määrityksen:

Vientiä harjoittavat tuottajat Kiinassa

(5)

Kaikille osapuolille ilmoitettiin niistä olennaisista seikoista ja huomioista, joiden perusteella aiottiin suositella lopullisen polkumyyntitullin käyttöönottoa ja väliaikaisen tullin vakuutena olevien määrien lopullista kantamista. Osapuolille asetettiin myös määräaika, jossa ne voivat esittää huomautuksia kyseisen ilmoituksen johdosta.

(6)

Osapuolten suulliset ja kirjalliset huomautukset tutkittiin ja päätelmiä muutettiin tarvittaessa niiden huomioon ottamiseksi.

(7)

Tarkasteltavana oleva tuote on viinihappo, jotka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodiin 2918 12 00. Tarkasteltavana olevaa tuotetta käytetään viinissä, juomissa ja elintarvikelisäaineena, kipsin palamista hidastavana aineena ja useissa muissa tuotteissa. Sitä saadaan joko viininvalmistuksen sivutuotteena, kuten kaikkien yhteisön tuottajien tapauksessa, tai kemiallisella synteesillä petrokemiallisista yhdisteistä, kuten kaikkien vientiä harjoittavien kiinalaisten tuottajien tapauksessa.

(8)

Kaksi tuojaa väitti, että viinihapon laatuluokissa olisi erotettava elintarvikkeisiin ja lääketeollisuuteen käytettävät laatuluokat, kuten yhteisön tuotannonalan luonnollisista raaka-aineista tuottama viinihappo ja teknisten laatuluokkien (ei elintarvikkeeksi) synteettinen viinihappo. Lisäksi ne väittivät, että viimeksi mainittu olisi suljettava menettelyn ulkopuolelle, koska teknisiä laatuluokkia ei yhteisön tuotannonalan tuottamasta viinihaposta poiketen voida käyttää ihmisravinnoksi.

(9)

Yksi tuoja toi myöskin esiin, että yhteisön tuotannonalan tuottama viinihappo ja Kiinasta tuotu viinihappo saadaan täysin erilaisilla tuotantomenetelmillä ja ainoastaan luonnollisista raaka-aineista valmistettua viinihappoa voidaan käyttää viinin tuotannossa. Kyseinen tuoja väitti myös, että sen tuoma tietynlainen viinihappo oli räätälöity yhden tietyn käyttäjän tarpeisiin eikä se sovellu muiden käyttöön. Tästä syystä kyseinen tuoja väitti, etteivät tällainen viinihappo ja yhteisön tuotannonalan valmistama viinihappo ole samankaltaisia tuotteita.

(10)

On tunnustettava, että viinihappoja on erilaisia, eivätkä ne sovellu yhtä hyvin kaikkiin sovelluksiin, mutta tutkimus vahvisti, että kaikkien viinihappojen fyysiset ja kemialliset perusominaisuudet ovat samat. Eri sovelluksista todettakoon, että viininvalmistukseen, jonka osuus on noin 25 prosenttia markkinoista, voidaan käyttää vain luonnollisista raaka-aineista valmistettua viinihappoa. Muihin sovelluksiin, joiden osuus on siis 75 prosenttia ja joihin kuuluu myös joitakin ihmisravinnoksi tarkoitettuja tuotteita, voidaan kuitenkin käyttää sekä luonnollisista raaka-aineista valmistettua että synteettistä viinihappoa, jotka siis kilpailevat keskenään. Lisäksi on mainittava, että tuotantomenetelmillä ei sinänsä ole merkitystä samankaltaisen tuotteen määrittämisessä.

(11)

Koska muita huomautuksia tarkasteltavana olevasta tuotteesta ja samankaltaisesta tuotteesta ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 11–13 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(12)

Koska markkinatalouskohtelun myöntämisestä ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 14–17 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan lopullisesti.

(13)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen ei esitetty huomautuksia normaaliarvon määritysmenetelmästä. Tästä syystä väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 18–34 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan lopullisesti.

(14)

Koska muita huomautuksia vientihinnasta ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 35 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan lopullisesti.

(15)

Koska normaaliarvon ja vientihintojen vertailusta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 36 ja 37 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan lopullisesti.

(16)

Kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa esitti väitteet, jotka koskivat todettujen väliaikaisten polkumyyntimarginaalien tason yksityiskohtaisia laskelmia. Huomautuksia tarkasteltiin tarkistettujen tietojen perusteella, jotka saatiin tämän asetuksen johdanto-osan 4 kappaleessa mainittujen tarkastuskäyntien yhteydessä. Myös muutamat laskuvirheet korjattiin.

(17)

Näin ollen lopulliset painotetut keskimääräiset polkumyyntimarginaalit ovat prosentteina CIF-hinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana ilmaistuna seuraavat:

(18)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen ei esitetty huomautuksia polkumyyntimarginaalin laskemisesta kaikille muille vientiä harjoittaville tuottajille. Alustavasti määritetty koko maata koskeva polkumyynnin taso, joka on 34,9 prosenttia CIF-hinnasta yhteisön rajalla, vahvistetaan lopullisesti.

(19)

Koska huomautuksia yhteisön tuotannosta ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 43 ja 44 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(20)

Yksi tuoja totesi, että jotkut alun perin valituksen tekijöinä olleet yhteisön tuottajat olivat lopettaneet tuotannon, ja pyysi komissiota varmistamaan, oliko perusasetuksen 5 artiklan 4 kohdan mukaisen tutkimuksen kannatus vielä riittävä.

(21)

Tutkimus vahvisti, että valitusta kannattaneiden tuottajien osuus oli yli 95 prosenttia arvioidusta yhteisön tuotannosta tutkimusajanjaksolla. Perusasetuksen 5 artiklan 4 kohdan vaatimukset siis täyttyvät.

(22)

Koska muita huomautuksia yhteisön tuotannonalan määrityksestä ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 45 kappaleessa esitetty määritelmä vahvistetaan.

(23)

Koska yhteisön kulutusta koskevia huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 46 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(24)

Koska huomautuksia tarkasteltavana olevasta maasta tulevasta tuonnista ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 47–52 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(25)

Yksi tuoja/käyttäjä ja yksi viejä vastustivat väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa ollutta analyysia sen perusteella, että jotkut EY:n tuottajat olivat lopettaneet tuotannon eikä niitä sen vuoksi pitäisi ottaa huomioon yhteisön tuotannonalan tilannetta arvioitaessa.

(26)

Todettakoon, että analyysiin, jonka komissio teki perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa mainituista tekijöistä, ei sisältynyt tuotantonsa lopettaneiden yritysten antamia tietoja. Nämä yritykset mainittiin väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa ainoastaan sikäli kuin se oli tarpeen joidenkin yhteenlaskettujen indikaattorien kuten markkinaosuuksien tai kokonaistuotantokapasiteetin osalta. Asia selitettiin joka kerta selkeästi kutakin indikaattoria esittelevissä teksteissä, jotta yhteisön tuotannonalan tilanteesta annettaisiin täydellinen ja oikea arvio. Tästä syystä yhteisön tuotannonalan tilanteen analyysi katsotaan tehdyn täysin perusasetuksen mukaisesti.

(27)

Koska muita huomautuksia yhteisön tuotannonalan tilanteesta ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 53–82 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(28)

Yksi viejä väitti, että yhteisön tuottajilla oli hallitseva asema markkinoilla ja ettei tuonti Kiinasta ainoastaan 11,5 prosentin markkinaosuudella voinut olla vahingon pääaiheuttaja.

(29)

Riippuen siitä, käytetäänkö Eurostatin vai Kiinan tilastolähteitä, kiinalaisen viennin markkinaosuudeksi arvioidaan 11,5–15,8 prosenttia. Edes alakanttiin arvioitua 11,5 prosentin markkinaosuutta ei voida pitää merkityksettömänä, koska vahinko selvästi aiheutui lisääntyneen ja huomattavasti yhteisön tuotannonalan hintoja alemmilla hinnoilla tapahtuneen tuonnin kasvavista paineista, kuten väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa mainitaan. Se, onko yhteisön tuotannonala hallitsevassa asemassa, ei loppujen lopuksi ole merkittävää siinä tapauksessa, että yhteisön tuotannonalan vahingon todetaan aiheutuneen pääasiassa polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista. Tältä osin olisi muistettava, ettei yhteisön tuotannonala suuremmasta markkinaosuudestaan huolimatta ollut kyennyt välttämään merkittäviä tappioita tarkastelujaksolla. Tämä puhuu hallitsevan aseman hyödyntämistä koskevaa väitettä vastaan. Lisäksi riittävän kilpailun markkinoilla varmisti tuonti kolmansista maista.

(30)

Eräs toinen viejä totesi, että kahden vastikään aloittaneen EY:n tuottajan markkinoille tullut uusi tuotanto oli merkittävämpää kuin Kiinasta tulevan tuonnin kasvu, mistä syystä vahinko olisi ollut itse aiheutettu. Uusien EY:n tuottajien hinnat olivat kuitenkin vakiintuneiden tuottajien hintojen mukaisia ja tuotanto oli vähäisempää kuin toimintansa lopettaneiden yritysten tuotanto. Näistä syistä niiden tulo markkinoille ei ilman Kiinasta tullutta tuontia voi selittää hinnan romahtamista, mikä tapahtui samaan aikaan kun yhteisön kulutus kasvoi.

(31)

Toinen viejä väitti, että yhteisen maatalouspolitiikan sääntelykehys vääristää EY:n tuottajien tavanomaisia markkinaolosuhteita eikä tätä otettu syy-yhteyttä analysoitaessa huomioon. Vaikka väite esitettiin hyvin yleisin termein, on syytä todeta, ettei yhteinen maatalouspolitiikka säätele itse viinihapon hintaa vaan siinä vahvistetaan vähimmäishinnat joillekin viinihapon tuotannossa käytettäville aineille sekä alkoholin myyntihinta. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 89 kappaleessa todetaan, sääntelyparametrit säilyivät vakaina koko jakson ajan, eivätkä ne siksi voi selittää yhteisön tuotannonalan tilanteen heikkenemistä. Ne eivät aseta kyseenalaiseksi sitä, että tuonti Kiinasta tapahtuu polkumyynnillä ja että tämä aiheuttaa vahinkoa yhteisön tuotannonalalle.

(32)

Koska muita huomautuksia syy-yhteydestä ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 83–95 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(33)

Yksi viinihapon käyttäjä kipsiteollisuudessa väitti, että väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa mainittu viinihapon osuus kipsiteollisuuden tuotantokustannuksista oli liian alhainen (alle kaksi prosenttia). Lukuun päädyttiin kuitenkin saman yrityksen toimittamien tietojen perusteella. Niiden mukaan luku olisi hieman korkeampi, jos se ilmaistaisiin prosenttiosuutena ainoastaan viinihappoa sisältävistä tuotteista. Kahden muun kipsiä tuottavan yritysryhmän ilmoittamat prosenttimäärät ovat toisaalta paljon tätä alhaisemmat. Tämän perusteella väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa käytettyjen tietojen voidaan katsoa olevan kohtalainen arvio.

(34)

Lisäksi muistutettakoon, ettei viinihappoa palamista hidastavana aineena sisältäviin kipsituotteisiin Eurostatin tietojen mukaan kohdistu suurtakaan kilpailua muiden kuin EY:n tavarantoimittajien taholta. Tästä syystä väliaikaista tullia koskevan asetuksen päätelmässä, jonka mukaan tähän prosenttimäärään kustannuksista kohdistuvalla kohtuullisella polkumyyntitullilla ei liene merkittävää vaikutusta käyttäjäteollisuuden kustannuksiin ja kilpailuasemaan, pidättäydytään.

(35)

Sama käyttäjä väitti myös, että toimenpiteet voisivat johtaa viinihappopulaan, kuten väitettiin tapahtuneen aiemmin. Ehdotetun tasoisten yksilöllisten polkumyyntitullien käyttöönoton yrityksille, joiden osuus on noin kaksi kolmannesta kiinalaisesta viennistä, ei uskota sulkevan EY:n markkinoita kiinalaisilta tavarantoimittajilta.

(36)

Yksi emulgointiainealan käyttäjä väitti kilpailuasemansa vaarantuvan, jos Kiinasta peräisin olevan viinihapon tuonnissa otetaan käyttöön toimenpiteitä. Käyttäjän väitteen mukaan emulgointiaineisiin kohdistuu teknisistä syistä yhä suurempaa kilpailua muiden kuin EU:n tuottajien taholta ja toimenpiteiden käyttöönotosta seuraava hinnannousu vaikuttaisi käyttäjien kilpailuasemaan markkinoilla. Komissio pyrki määrällisten tietojen perusteella tarkistamaan toimenpiteiden mahdolliset vaikutukset tämän käyttäjäryhmän osalta. Tässä ei kuitenkaan onnistuttu, koska komissio ei saanut kyselylomakkeeseensa merkityksellisiä vastauksia eikä tämä käyttäjäryhmä toiminut yhteistyössä.

(37)

Koska muita huomautuksia yhteisön edusta ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 98–114 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(38)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen yhteisön tuotannonala väitti, että laskettu vahinkoa aiheuttamaton hinta oli liian alhainen kahdesta syystä:

(39)

Koska muita huomautuksia vahingon korjaavasta tasosta ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 115–118 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(40)

Edellä esitetyn perusteella ja perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti olisi otettava käyttöön lopullinen polkumyyntitulli, joka vastaa tasoltaan todettuja polkumyyntimarginaaleja, sillä vahinkomarginaalit olivat kaikkien asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien tapauksessa korkeampia kuin polkumyyntimarginaalit.

(41)

Yhteisön tuotannonala toivoi, että otettaisiin käyttöön vahingon korjaavaan tasoon perustuva vähimmäishinta. Koska lopullisen polkumyyntitullin taso kuitenkin perustuu todettuihin polkumyyntimarginaaleihin, kuten edellisessä kappaleessa mainitaan, lopullinen polkumyyntitulli otetaan edelleen käyttöön arvotullina.

(42)

Edellä esitetyn perusteella lopulliset tullit ovat seuraavat:

(43)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistetut yksilölliset polkumyyntitullit määriteltiin tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat kyseisten yritysten senhetkistä tilannetta. Näitä tulleja voidaan siten soveltaa (toisin kuin koko maata koskevaa, ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia) yksinomaan asianomaisesta maasta peräisin olevien, erikseen mainittujen yritysten eli tarkoin määrättyjen oikeushenkilöiden tuottamien tuotteiden tuontiin. Yritysten, joiden nimeä ja osoitetta ei erikseen mainita tämän asetuksen artiklaosassa, erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset mukaan luettuina, tuottamiin tuontituotteisiin ei voida soveltaa kyseisiä tulleja, vaan niihin on sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

(44)

Kaikki näiden yksilöllisten polkumyyntitullien soveltamiseen liittyvät pyynnöt (esimerkiksi yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta tehdyt pyynnöt) on toimitettava viipymättä komissiolle (3), ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot, erityisesti tiedot, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai kyseisiin tuotanto- tai myyntiyksiköiden muutoksiin mahdollisesti liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkinamyynnin ja viennin muutoksia. Asetusta muutetaan tarvittaessa saattamalla yksilöllisten tullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelo ajan tasalle.

(45)

Polkumyyntitullin moitteettoman täytäntöönpanon varmistamiseksi jäännöstullia pitäisi soveltaa niin yhteistyöstä kieltäytyneisiin viejiin kuin yrityksiin, jotka eivät harjoittaneet vientiä tutkimusajanjakson aikana. Viimeksi mainittuja yrityksiä pyydetään kuitenkin esittämään perusasetuksen 11 artiklan mukainen tarkastelupyyntö, kun ne täyttävät kyseisen artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa säädetyt vaatimukset, jotta niiden tilannetta voitaisiin tarkastella yksilöllisesti.

(46)

Koska todetut polkumyyntimarginaalit ovat korkeat ja yhteisön tuotannonalalle aiheutunut vahinko on merkittävä, katsotaan tarpeelliseksi kantaa lopullisesti väliaikaista tullia koskevan asetuksen (EY) N:o 1259/2005 mukaisten väliaikaisten polkumyyntitullien vakuutena olevat määrät lopullisesti käyttöön otettujen tullien suuruisina. Koska lopulliset tullit ovat alhaisemmat kuin väliaikaiset tullit, lopulliset polkumyyntitullit ylittävät vakuutena olevat väliaikaiset määrät on vapautettava.

(47)

Tullien väliset suuret erot aiheuttavat toimenpiteiden kiertämisen riskin, jonka minimoimiseksi katsotaan tässä tapauksessa tarvittavan erityissäännöksiä, joiden avulla voidaan varmistaa polkumyyntitullien asianmukainen soveltaminen. Erityistoimenpiteitä ovat:

(48)

Sellaisen pätevän kauppalaskun esittäminen jäsenvaltioiden tulliviranomaisille, joka täyttää tämän asetuksen liitteessä esitetyt vaatimukset. Tuontitavaroista, joiden mukana ei ole tällaista kauppalaskua, kannetaan kaikkiin muihin viejiin sovellettava jäännöspolkumyyntitulli.

(49)

Lisäksi komissio seuraa vientivirtoja sekä asiaan liittyviä viinihapon suolojen ja esterien CN-koodeja. Jos jonkin alempien yksilöllisten tullien yrityksen viennin määrä tai asiaan liittyvien suolojen ja esterien CN-koodeilla ilmoitetun tuonnin määrä kasvaa huomattavasti, asianomaiset yksilölliset toimenpiteet voitaisiin katsoa todennäköisesti riittämättömiksi estämään todetun polkumyynnin aiheuttamaa vahinkoa. Komissio voi näin panna vireille välivaiheen tarkastelun perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti, jos esitetyt edellytykset täyttyvät. Tarkastelussa voidaan tutkia muun muassa sitä, onko yksilölliset tullit syytä poistaa ja ottaa niiden sijasta käyttöön koko maata koskeva tulli,

European Commission

Directorate-General for Trade

Direction B, office J-79 5/16

1049 Brussels, Belgium.