31995R2352

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 2352/95,

annettu 6 päivänä lokakuuta 1995,

väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan kumariinin tuonnissa

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22 päivänä joulukuuta 1994 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 3283/94 (1), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1251/95 (2), ja erityisesti sen 23 artiklan,

ottaa huomioon polkumyynnillä tai vientituella muista kuin Euroopan talousyhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 11 päivänä heinäkuuta 1988 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2423/88 (3), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 522/94 (4), ja erityisesti sen 11 artiklan,

on kuullut neuvoa-antavaa komiteaa asiasta,

sekä katsoo, että:

A. MENETTELY

(1) Helmikuussa 1994 komissio vastaanotti valituksen, jonka Euroopan kemianteollisuuden neuvosto (CEFIC) teki yhteisön ainoan kumariinin tuottajan, Rhône-Poulenc S.A:n, puolesta.

Valitus sisälsi todistusaineistoa Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan edellä mainitun tuotteen polkumyynnistä ja tästä johtuvasta tosiasiallisesta vahingosta, minkä katsottiin riittävän perusteeksi menettelyn aloittamiselle.

(2) Komissio ilmoitti sen vuoksi Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä (5) julkaistulla ilmoituksella aloittavansa polkumyynnin vastaisen menettelyn Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan kumariinin tuonnin osalta, joka kuuluu CN-koodiin ex 2932 21 00, sekä pani vireille tutkimuksen.

(3) Komissio teki virallisen ilmoituksen niille tuottajille/viejille ja tuojille, joita se tiesi asian koskevan, viejämaan edustajille sekä valituksen tekijälle menettelyn aloittamisesta ja antoi osapuolille, joita asia koskee, mahdollisuuden saattaa tietoon näkemyksensä kirjallisesti ja pyytää kuulemista.

(4) Useimmat tiedossa olevat tuottajat ja jotkut käyttäjät saattoivat näkemyksensä tietoon kirjallisesti. Ne pyysivät kuulemista, ja se myönnettiin niille.

(5) Komissio lähetti osapuolille, joita se tiesi asian koskevan, kyselylomakkeen ja vastaanotti yksityiskohtaisia tietoja valituksen tehneeltä yhteisön tuottajalta sekä useimmilta yhteisön tuojilta. Niistä viidestä tuottajasta/viejästä, joihin otettiin yhteyttä, ainoastaan yksi, Tianjin No 1 Perfumery, vastasi komission tiedonsaantipyyntöön; sen vastaus oli kuitenkin laajalti vaillinainen ja monin paikoin lukukelvoton.

(6) Komissio hankki ja tarkisti kaikki tiedot, jotka se katsoi tarvittavan alustavaa määritystä varten, ja suoritti tutkimuksia seuraavien osapuolten tiloissa:

a) Yhteisön tuottaja:

- Rhône-Poulenc S.A., Courbevoie, Ranska

b) Riippumattomat yhteisön tuojat:

- Paul Kaders GmbH, Hampuri, Saksa

- Adrian S.A., Marseille, Ranska

- Irish Flavours and Fragrances Ltd, Drogheda, Irlanti

- Moelhausen Trading srl, Milano, Italia

- International Flavours and Fragrances IFF (Nederland) B.V., Hiversum, Alankomaat

- Impex Química S.A., Barcelona, Espanja

- Amalgamated Metal Corporation Ltd, Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta

- Fuerst Day Lawson Ltd, Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta.

(7) Koska Amerikan yhdysvaltoja on käytetty viitemaana normaaliarvon laskemiseen (katso johdanto-osan 15 kappale), komissio teki tutkimuksen Rhône-Poulenc Inc:in, yhdysvaltalaisen kumariinin tuottajan, tiloissa.

(8) Polkumyyntitutkimus kattoi 1 päivän huhtikuuta 1993 ja 31 päivän maaliskuuta 1994 välisen ajanjakson (jäljempänä `tutkimusajanjakso`).

B. TUTKITTAVANA OLEVA TUOTE JA SAMANKALTAINEN TUOTE

1. Kyseisen tuotteen kuvaus

(9) Kyseinen tuote on kumariini, valkeahko kiteinen jauhe, joka tuoksuu tyypillisesti vasta niitetyltä heinältä. Sitä käytetään pääasiassa aromikemikaalina ja kiinnitteenä tuoksuseoksissa, joita käytetään puhdistusaineissa, kosmetiikassa ja hienoissa hajusteissa.

(10) Kumariinia, alun perin tonkapavuista saatua luonnontuotetta, valmistetaan nykyään keinotekoisesti. Sitä voidaan tuottaa synteesiprosessilla fenolista, jolloin tuloksena on salisyylialdehydi (Perkin reaktio), tai synteesillä ortokresolista (Raschigin reaktio). Kumariinin tärkein kemiallis-fyysinen ominaisuus on sen puhtaus, jota ilmentää sen sulamispiste. Euroopassa markkinoidun vakiolaatuisen kumariinin sulamispiste vaihtelee 68 °C:n ja 70 °C:n välillä, mikä vastaa 99-prosenttista puhtautta.

2. Samankaltainen tuote

(11) Komissio totesi, että yhteisön teollisuuden ja yhdysvaltalaisen tuottajan, jotka ovat toisiinsa etuyhteydessä olevia yrityksiä, tuottama kumariini oli olennaisilta fyysisiltä ja kemiallisilta ominaisuuksiltaan, sovelluksiltaan ja käytöltään verrattavissa Kiinan kansantasavallassa tuotettuun ja yhteisöön vietyyn kumariiniin. Erityisesti yhteisön teollisuus ja yhdysvaltalainen tuottaja, jotka käyttivät samaa raaka-ainetta ja tuotantoa, tuottivat kumariinia, joka sulamispisteominaisuuksiltaan muistutti läheisesti kiinalaista kumariinia. Itse asiassa kiinalaisen kumariinin myyntilaskuissa ilmoitetaan vähimmäissulamispisteeksi 69 °C, kun taas Rhône-Poulencin tuotteen sulamispiste on 68 °C:n ja 70 °C:n välillä. Koska sulamispiste ilmaisee puhtautta, voidaan siis olettaa, että kiinalaisen kumariinin puhtaus oli samaa tasoa kuin Rhône-Poulencin tuotteen. Lisäksi kiinalaista kumariinia käytettiin samoihin tarkoituksiin kuin Rhône-Poulencin kumariinia, nimittäin tuoksuseosten valmistukseen.

(12) Kumariinin tuottajat ja käyttäjät esittivät, että kiinalaista kumariinia ja Rhône-Poulencin kumariinia ei voitu pitää samankaltaisina tuotteina. Ne korostivat erityisesti sitä, että kiinalainen kumariini tuotettiin eri raaka-aineesta - ortokresolista fenolin sijasta - ja erilaisella tuotantoprosessilla - Raschigin reaktiolla Perkinin reaktion sijasta. Sen vuoksi kiinalaisen kumariinin väitettiin olevan huonompaa laatua kuin Rhône-Poulencin tuotteen, eikä sitä voitu käyttää yhtä moneen tarkoitukseen kuin Rhône-Poulencin kumariinia. Lisäksi Kiinan huonon laadunvalvonnan vuoksi tuoksu, joka on tämän tuotteen tärkein käyttöominaisuus, saattoi joskus vaihdella jopa saman tuottajan erien välillä tai erota näytteen tuoksusta. Väitettiin, että nämä erot tekivät tuotteen tietyissä tapauksissa sopimattomaksi siihen tarkoitukseen, jota varten se oli ostettu.

Komissio on selvittänyt, että kumpaakin tuotetta voitiin käyttää ja käytettiinkin erotuksetta useimpiin käyttötarkoituksiin, lukuun ottamatta hienojen hajusteiden valmistusta, johon useimmat käyttäjät vaativat Rhône-Poulencin kumariinia. Viimeksi mainittu käyttötarkoitus kattoi kuitenkin ainoastaan hyvin pienen osan kumariinin kokonaiskulutuksesta. Nämä kaksi tuotetta näyttivät siis olevan lähes täysin vaihdettavissa keskenään; tämän seikan vahvisti lisäksi Rhône-Poulencin kumariinin järjestelmällinen korvaaminen kiinalaisella kumariinilla yhteisön parfyymiteollisuudessa (katso johdanto-osan 27 ja 35 kappale). Laatuerot eivät vaikuttaneet samankaltaisen tuotteen määrittelyyn, koska tuotteiden välillä ei voitu tehdä selkeää eroa käyttöön ja käyttäjien havaintoihin nähden, lukuun ottamatta hienojen hajusteiden valmistusta. Komissio katsoi siksi, että yhteisön teollisuuden tuottama ja myymä kumariini on samankaltainen tuote kuin Kiinan kansantasavallassa tuotettu ja sieltä tuotu kumariini, asetuksen (ETY) N:o 2423/88 2 artiklan 12 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä.

C. YHTEISÖN TEOLLISUUS

(13) Valituksen tehnyt yritys oli tutkimusajanjakson aikana yhteisön ainoa kumariinin tuottaja. Koska se edusti yhteisön koko tuotantoa, se katsottiin `yhteisön tuotannoksi` asetuksen (ETY) N:o 2423/88 4 artiklan 5 kohdan tarkoituksessa.

D. POLKUMYYNTI

1. Normaaliarvo

(14) Kiinan kansantasavallassa tuotetun kumariinin normaaliarvon määrittämisessä komissio otti huomioon sen, että Kiinan kansantasavalta ei ole markkinatalousmaa. Siksi normaaliarvon määrityksessä oli asetuksen (ETY) N:o 2423/88 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti käytettävä perusteena markkinatalousmaata (viitemaa). Valituksen tekijä ehdotti, että Amerikan yhdysvaltoja voitaisiin käyttää viitemaana normaaliarvon määrittämisessä. Ne tuojat, joita asia koskee, puolestaan katsoivat, että Yhdysvallat ei tullut kyseeseen, koska Yhdysvalloissa oli ainoastaan yksi kumariinin tuottaja ja koska tämä tuottaja oli Rhône-Poulenc S.A:han etuyhteydessä oleva yritys. Ne pyysivät siksi, että vertailumaaksi valittaisiin Intia, koska Intian tuotantoteknologia ja tuotestandardit olivat samankaltaisia kuin Kiinan kansantasavallan ja koska Intiassa olisi myös riittävästi sisäistä kilpailua.

Intia, Amerikan yhdysvallat ja Japani olivat tutkimuksen aikana saatujen tietojen mukaan ainoat yhteisön ulkopuoliset markkinatalousmaat, joissa kumariinia valmistettiin. Komissio pyysi ainoaa tiedossaan olevaa intialaista kumariinituottajaa tekemään yhteistyötä tässä polkumyynnin vastaisessa menettelyssä, ja sille toimitettiin kyselylomake. Se kuitenkin kieltäytyi antamasta pyydettyjä tietoja. Ainoan tiedossa olevan japanilaisen tuottajan puoleen käännyttiin myös, mutta siltä ei saatu mitään vastausta. Sen vuoksi Yhdysvallat oli ainoa jäljellä oleva vaihtoehto markkinatalousmaana, joka voitaisiin katsoa viitemaaksi.

(15) Yhdysvaltalainen tuottaja, Rhône-Poulenc Inc., käytti samaa tuotantoprosessia kuin Rhône-Poulenc S.A.; tässä prosessissa käytettiin raaka-aineena fenolia, jolloin tuloksena on salisyylialdehydi ja sen jälkeen kumariini. Rhône-Poulenc S.A. siirtyi noin 40 vuotta sitten käyttämään Perkinin prosessia kiinalaisten yhä käyttämän Raschigin prosessin sijaan, koska Perkinin prosessin kustannustehokkuus oli parantunut. Itse asiassa fenolia tarvitaan pienempi määrä kuin ortokresolia yhden kumariiniyksikön valmistamiseen; lisäksi havaittiin, että fenolin hinta oli yleensä alhaisempi kuin ortokresolin hinta tutkimusajanjakson aikana.

Sekä fenoli että ortokresoli ovat raaka-aineita, joita on helppo löytää maailmanmarkkinoilta, joten raaka-aineiden saatavuuden voidaan katsoa vastaavan toisiaan viitemaassa ja Kiinassa.

Lisäksi se, että Rhône-Poulenc Inc. oli valituksen tekijään etuyhteydessä oleva yritys, ei vaikuttanut normaaliarvon määritykseen, koska tämän perustui niihin hintoihin, joilla Rhône-Poulenc myi kumariinia Yhdysvaltain markkinoilla. Havaittin, että vaikka Yhdysvalloissa oli yksi ainoa kumariinin tuottaja, kilpailu oli erityisen ankaraa, kuten tuontituotteiden suuri määrä osoitti; tutkimusajanjakson aikana erityisesti Kiinalla, kumariinin suurimmalla viejällä Yhdysvaltoihin, oli huomattava osuus Yhdysvaltain markkinoista, ja Yhdysvaltain viranomaiset toteuttivat parhaillaan polkumyynnin vastaista menettelyä tämän tuonnin osalta.

Lopuksi yhdysvaltalaisen tuottajan tuotanto ja kotimaan myyntimäärät todettiin laajalti edustaviksi, koska ne olivat kooltaan verrannollisia Kiinan vientiin yhteisöön. Komissio valitsi siksi Yhdysvallat viitemaaksi ja käytti normaaliarvon laskennassa perusteena yhdysvaltalaisen tuottajan antamia ja paikalla tehdyllä tutkimuksella todennettuja tietoja.

(16) Siltä osin kuin on kyse normaaliarvon määrittämisestä aiheellisella ja perustellulla tavalla valitussa viitemaassa, ryhmä tuojia, joita asia koskee, huomautti, että Rhône-Poulencin Yhdysvaltain tehdas oli suunniteltu useiden kemikaalien tuotantoon, mutta että tutkimusajanjakson aikana siellä tuotettiin ainoastaan kumariinia. Sen vuoksi yksikkökohtaisten kiinteiden kustannusten vaikutus tuotantokustannuksiin olisi poikkeuksellisen suuri. Tarkistuksissa ilmeni, että Rhône-Poulencin tehdasta ei ollut suunniteltu useiden tuotteiden tuotanoon, kuten väitettiin; lisäksi tällä väitteellä ei ole merkitystä silloin, kun normaalirvo perustuu myyntihintoihin.

Havaittiin kuitenkin, että yksikkökohtaiset tuotantokustannukset kasvoivat huomattavasti vuodesta 1992 kapasiteetin käyttöasteen laskettua poikkeuksellisen matalaksi sekä kumariini- että salisyylialdehydilaitoksissa. Tämän laskun syistä riippumatta komissio päätti normaaliarvon määrittämiseksi laskea yksikkökohtaiset tuotantokustannukset sellaisen tuotantotason perusteella, joka vastasi yrityksen sisäisessä vakiokustannusten määrityksessään käyttämää tuotantotasoa. Näillä edellytyksillä kotimarkkinoiden myyntihinnat kattoivat kaikki kohtuullisesti kohdennetut kustannukset, ja kotimaan myyntihintojen katsottiin sen vuoksi muodostuneen tavanomaisessa kaupassa.

(17) Sen vuoksi normaaliarvo määritettiin asetuksen (ETY) N:o 2423/88 2 artiklan 5 kohdan a alakohdan i luetelmakohdan mukaisesti Yhdysvaltain markkinoilla tutkimuskautena myydyn kumariinin keskimääräisen vapaasti tehtaalla -hinnan perusteella.

2. Vientihinnat

(18) Vientihinta määritettiin Kiinan kansantasavallasta yhteisöön vietäväksi myydystä tuotteesta tosiasiallisesti maksetun hinnan perusteella.

(19) Koska yksikään kiinalainen kumariinin viejä ei suostunut yhteistyöhön, vientihinnan perusteena käytettiin niiden kiinalaisen kumariinin tuojien toimittamia tietoja, jotka tekivät yhteistyötä. Alustavassa määrityksessä ei ole otettu huomioon Kiinasta peräisin olevan, mutta Hongkongiin sijoittautuneiden kauppiaiden välityksellä myydyn kumariinin vientiä, koska näiden kauppiaiden soveltama voittomarginaali ei ollut komission tiedossa ja koska vertailutarkotuksiin tarvittavan Kiinan vapaasti laivassa -vientihinnan päätteleminen ei sen vuoksi ollut mahdollista. Siksi vientihinnan perusteena on alustavassa määrityksessä käytetty ainoastaan Kiinasta suoraan yhteisöön viedyn kumariinin hintoja; tämä vienti kattoi yli 60 prosenttia Kiinan kumariinin kokonaisviennistä yhteisöön tutkimusajanjakson aikana.

3. Vertailu

(20) Normaaliarvoa verrattiin vientihintoihin liiketoimi liiketoimelta, vapaasti laivassa -tasolla ja samassa kaupan portaassa. Normaaliarvon ja vientihintojen oikeudenmukaisen vertailun varmistamiseksi komissio otti asetuksen (ETY) N:o 2423/88 2 artiklan 9 ja 10 kohdan mukaisesti huomioon hintojen vertailukelpoisuuteen vaikuttavat erot.

(21) Koska Kiinan vienti myytiin pääasiassa kauppiaina toimiville tuojille, normaaliarvo perustettiin Rhône-Poulenc Inc:in Yhdysvaltain tukkukaupan portaan myyntihintoihin, jotta vertailu suoritettaisiin samalla kaupan portaalla.

Vientihintoja on tarkistettu myyntikustannusten osalta. Vientihinnoista vähennettiin valtamerirahti ja tarvittaessa kuljetusvakuutuskustannukset, jotta saataisiin hinnat Kiinan rajalla vapaasti laivassa.

Normaaliarvoon tehtiin tarkistuksia fyysisten ominaisuuksien (katso johdanto-osan 22 kappale jäljempänä) ja luottokustannusten erojen osalta. Sisämaakuljetus- ja lastauskustannusten osalta normaaliarvoa ei tarkistettu sen saamiseksi vapaasti tehtaalla -tasolta vapaasti laivassa -tasolle, koska kyseiset kustannukset jäivät vähimmäistasolle.

(22) Tuojat ja käyttäjät vaativat, että fyysisiin eroihin perustuvissa tarkistuksissa olisi otettava huomioon kauppiaiden ja käyttäjien toteuttaman laadunvalvonnan kustannukset sekä kustannukset, jotka liittyvät näytteestä eroavaan ja hylättyyn materiaaliin, jota kiinalaiset tuottajat eivät ottaneet takaisin. Väliaikaista määritystä varten komissio ei hyväksynyt fyysisten erojen perusteella vaaditun tarkistuksen määrää joko siksi, että lähes kaikkea esitettyä todistusaineistoa ei voitu täysin varmasti liittää laadunvalvontakustannuksiin, tai siksi, että mitään todistusaineistoa ei esitetty.

Komissio kuitenkin katsoi vaatimuksen fyysisiin eroihin perustuvista tarkistuksista perustelluksi, koska kiinalaisen kumariinin käyttömahdollisuudet ovat hiukan suppeammat kuin Rhône-Poulenc S.A:n ja Rhône-Poulenc Inc:in valmistaman kumariinin (katso johdanto-osan 12 kappale). Koska mitään muuta kohtuullista perustetta ei ollut, kyseinen tarkistus alustavaa määritystä varten on perustunut Rhône-Poulenc S.A:n yhteisön sisäisen kotimarkkinamyyntihinnan ja yhteisöön Kiinasta tullattuna tuodun kumariinin cif-tuontihinnan väliseen eroon vuonna 1988. Vuosi 1988 katsottiin soveliaaksi, koska komission käytettävissä oleva todistusaineisto viittasi siihen, että kiinalaiset viejät eivät tuolloin olleet aloittaneet sitä hinnoittelukäytäntöä, joka johti tähän tutkimukseen. Tämä tapahtui vuonna 1990, jolloin kiinalaisen kumariinin markkinaosuus nousi huomattavasti vuoden 1988 21,3 prosentin tasosta. Itse asiassa kiinalaisen kumariinin tuontihinta laski 20 prosenttia vuosina 1988-1990 ja pysyi käytännössä vakaana vuoteen 1992 asti. Vuosina 1990-1992 Kiinan markkinaosuus nousi edelleen merkittävästi vuosittain. Sen vuoksi vuoden 1988 hintaero on todettu kohtuulliseksi keinoksi mitata Rhône-Poulenc S.A:n kumariinin ja kiinalaisen kumariinin välistä markkina-arvoeroa. Koska Rhône-Poulenc Inc:in tuottama kumariini on samaa kuin Rhône-Poulenc S.A:n tuottama, tämä markkina-arvoero pätee myös yhdysvaltalaisen tuotteen kohdalla. Tässä yhteydessä on kuitenkin pantava merkille, että kiinalaisen kumariinin laadun myönnetään yleisesti parantuneen huomattavasti viime vuosina, mutta koska laatua pidetään yhä heikompana kuin Rhône-Poulencin kumariinin laatua, tehtiin kaikesta huolimatta myönnytys. Sen vuoksi normaaliarvoa on alustavaa määritystä varten tarkistettu alaspäin edellä mainitun hintaeron verran.

4. Polkumyyntimarginaali

(23) Edellä kuvaillulla tavalla määritettyä normaaliarvoa verrattiin vientihintoihin liiketoimi liiketoimelta kaikkien tarkistusten jälkeen. Tosiasioiden alustavassa tarkastelussa ilmenee, että Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan kumariinin tuonti on tapahtunut polkumyynnillä. Kaikille kiinalaisille viejille on määritetty yhteinen polkumyyntimarginaali, joka on suurempi kuin 50 prosenttia yhteisön cif-tuontihinnasta tullaamattomana.

E. VAHINKO

1. Alustavat huomautukset

(24) Määritettäessä kiinalaisen kumariinin tuonnin määrää ja sen perusteella yhteisön kulutusta ja markkinaosuuksia jotkut tuojat esittivät, että CN-koodi ex 2932 21 00, jonka alaan tutkittava tuote kuuluu, kattaa kumariinin lisäksi myös metyylikumariinin ja etyylikumariinin, jotka eroavat kumariinista, ominaisuuksiltaan ja kemialliselta koostumukseltaan eivätkä ole sen kanssa vaihdettavia. Kyseiset tuojat väittivät siksi, että EUROSTATin tuontitiedot, jotka vastaavat edellä mainittua koodia, jonka alalla kirjattiin 331 tonnin tuonti Kiinasta yhteisöön tutkimusajanjakson aikana, sisältävät metyylikumariinin ja etyylikumariinin tuonnin ja että Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan kumariinin tuonnin määrä ja markkinaosuus olisi sen vuoksi yliarvioitu. Yhteistyötä tehneiden tuojien antamat laskut kattavat 307 tonnia Kiinan kansantasavallasta peräisin olevaa kumariinia, joka tuotiin yhteisöön tutkimusajanjakson aikana. Tämä luku kattaa 92,7 prosenttia EUROSTATin CN-koodin ex 2932 21 00 alalla kirjaamasta tuonnista. Koska kaikki kumariinin tuojat eivät tehneet yhteistyötä, voidaan olettaa, että todellinen tuonti on hyvin lähellä 331:tä tonnia. Sen vuoksi metyylikumariinin ja etyylikumariinin tuonti tutkimusajanjakson aikana on varmasti ollut erittäin vähäistä, mikäli tuontia on ollut lainkaan. Samanlainen päätelmä voidaan tehdä vuosien 1992 ja 1993 osalta. Tutkimusajanjakson alussa vuonna 1990 yhteistyötä tehneiden tuojien antamien tietojen perusteella määritetty kumariinin tuonti oli 135 tonnia. Ero EUROSTATin lukuun, joka oli 199 tonnia samalta vuodelta, on paljon suurempi. Tämä voidaan selittää sillä, että jotkin tuojat, jotka eivät tehneet yhteistyötä, toimivat erityisen aktiivisesti vuonna 1990. Koska todistusaineistoa metyylikumariinin ja etyylikumariinin tuonnista tutkittavina vuosina ei ole, komissio on sen vuoksi päättänyt alustavassa määrityksessä katsoa EUROSTATin CN-koodin ex 2932 21 00 alle kirjattujen lukujen koskevan yksinomaan kumariinia määrittäessään Kiinan tuonnin sekä sen perusteella kulutuksen ja markkinaosuuden kehitystä. Tämä valinta johtaa varovaisempaan arvioon kyseisten tunnuslukujen kasvunopeudesta kuin sellainen lähestymistapa, joka perustuisi yksinomaan yhteistyötä tehneiden tuojien laskuihin.

(25) Koska yhteisön teollisuus on yksi ainoa yritys, tässä asetuksessa ei luottamuksellisuussyistä anneta ehdottomia lukuja yhteisön tuotannosta eikä muita lukuja, joiden perusteella olisi mahdollista laskea luottamuksellisia lukuja.

2. Näennäinen kulutus yhteisön markkinoilla

(26) Kumariinin näennäinen kulutus yhteisössä on laskettu yhteisön tuotannon kotimaan myynnin perusteella, johon on lisätty jälleenviennin nettotuonti. Tältä perustalta kumariinin näennäinen kulutus laski hiukan, vähemmän kuin 10 prosenttia vuoden 1990 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Tutkimusajanjakson aikana näennäinen kulutus vaihteli kasvaen huomattavasti vuodesta 1990 vuoteen 1991 ja laskien jyrkästi vuodesta 1991 vuoteen 1992. Vuodesta 1992 tutkimusajanjaksoon asti on havaittavissa noususuuntaus.

3. Kiinan kansantasavallasta tapahtuvan tuonnin määrä ja markkinaosuus

(27) Polkumyynnillä Kiinasta tapahtuva tuonti kasvoi tasaisesti vuoden 1990 199 tonnista tutkimusajanjakson 331 tonniin, mikä merkitsi 66 prosentin kasvua tänä aikana.

(28) Koska yhteisön markkinat ovat tarkasteltavana ajanjaksona pienentyneet ja Kiinan tuonti samaan aikaan tasaisesti kasvanut, kiinalaisen kumariinin markkinaosuus kasvoi vielä jyrkemmin kuin tuonnin määrä. Se itse asiassa kasvoi tasaisesti ja nousi yli kaksinkertaiseksi vuoden 1990 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana.

4. Polkumyynnillä tuotujen tuotteiden hinta

(29) Rhône-Poulenc S.A:n ja tuojien kyselylomakevastauksissaan antamien tietojen perusteella todettiin, että Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan kumariinin hinnat olivat jatkuvasti alittaneet yhteisön tuottajan kumariinin hinnat vuodesta 1990 alkaen, siis tutkimusajanjakson alusta. Tutkimusajanjaksona alihinnoittelu on laskettu Kiinasta tuodun kumariinin myyntihintojen liiketoimi liiketoimelta ja yhteisön painotetun keskimääräisen myyntihinnan välisenä erona samassa kaupan portaassa, siis kumariinin käyttäjien tasolla. Tämä ero on ilmaistu prosentteina yhteisön tuottajan hinnasta, ja tutkimusajanjaksona ero oli 28,7 prosenttia.

5. Yhteisön teollisuuden tilanne

a) Kokonaistuotanto

(30) Yhteisön tuottajan kumariinituotanto laski 56,3 prosenttia vuoden 1990 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Ensimmäinen huomattava lasku tapahtui vuosina 1990-1992, jolloin tuotannon määrä laski alle puoleen. Tuotanto kasvoi hiukan vuonna 1993, mutta vuoden 1993 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana tuotanto laski jälleen 10 prosenttia.

b) Tuotantokapasiteetti ja sen käyttö

(31) Tuotantokapasiteetti perustui kymmenen viime vuoden korkeimpaan kuukausituotantoon kerrottuna 11 työkuukaudella. Tällä perusteella tuotantokapasiteetti pysyi vakaana tarkasteltavan ajanjakson aikana. Tuotantokapasiteetin käyttö kuitenkin laski 56 prosenttia vuoden 1990 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana.

c) Myynnin määrä

(32) Yhteisön teollisuuden myynti yhteisön markkinoilla laski alle puoleen vuoden 1990 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana.

d) Työllisyys

(33) Työntekijöiden määrä kumariinin tuotannossa laski yli 50 prosenttia tarkasteltavana ajanjaksona seuraten tuotannon määrän laskua.

e) Varastot

(34) Tarkasteltavana ajanjaksona varastojen määrä laski siten, että suhteellisen vakaa suhde kokonaismyynnin määrään säilyi.

f) Yhteisön teollisuuden markkinaosuus

(35) Yhteisön teollisuuden markkinaosuus laski alle puoleen vuoden 1990 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana.

g) Yhteisön teollisuuden nettomyyntihintojen kehitys

(36) Yhteisön tuottajan myyntihinnat yhteisön markkinoilla nousivat noin 9 prosenttia vuosina 1990-1992 ja laskivat sitten asteittain, kunnes ne tutkimusajanjakson aikana palasivat vuoden 1990 hintatasolle.

h) Kannattavuus

(37) Yhteisön tuottajan tuotannon jyrkkä lasku, joka johtuu yhteisön myynnin laskusta, vaikutti kielteisesti kumariinialan liiketoiminnan kannattavuuteen. Yhteisön tuottaja yritti pitää hintansa vuoden 1990 tasolla samaan aikaan, kun sen yksikkökustannukset kasvoivat noin 20 prosenttia pääasiassa kapasiteetin käyttöasteen laskun vuoksi. Tästä seurasi, että vaikka kumariinikauppa oli vielä vuoteen 1991 asti kannattavaa, vuodesta 1992 kirjattiin yhä suurempia tappioita tutkimusajanjaksoon asti, jolloin tappiot olivat 5-10 % liikevaihdosta.

6. Päätelmä vahingosta

(38) Markkinoilla, jotka jo ennestään pienenivät, yhteisön tuottajan markkinaosuus pieneni jyrkästi. Yhteisön tuottaja yritti sopeutua tilanteeseen laskemalla myyntihintansa tasolle, joka riitti yhä ainakin toimintakustannusten kattamiseen. Myynnin määrän jyrkkä lasku kuitenkin vaikutti voimakkaasti kapasiteetin käyttötasoon ja lisäsi merkittävästi yksikkötuotantokustannuksia. Sen vuoksi yhteisön tuottaja alkoi kärsiä tappioita vuodesta 1992.

On siis väliaikaisesti päätelty, että yhteisön teollisuus kärsi tosiasiallista vahinkoa asetuksen (ETY) N:o 2423/88 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä.

F. VAHINGON AIHEUTTAMINEN

1. Polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutus

(39) Yhteisön tuottajan kotimaan myynnin ja Kiinasta tapahtuvan tuonnin kehityksessä voidaan havaita selvä käänteinen vastaavuus tarkasteltavana ajanjaksona. Yhteisön tuottajan myynti yhteisön markkinoilla laski 58,5 prosenttia samalla, kun Kiinan tuonti kasvoi 66 prosenttia vuoden 1990 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Lisäksi kumariinintuotannon kannattavuus, joka vuonna 1990 oli vielä suhteellisen tyydyttävä yhteisön tuottajalle, heikkeni asteittain, kunnes se vuodesta 1992 muuttui tappiolliseksi. Tämä kielteinen taloudellinen kehitys tapahtui samaan aikaan kuin kiinalaisten viejien vuonna 1990 aloittama alihinnoittelupolitiikka, joka tehostui vuosi vuodelta, kunnes alihinnoittelumarginaali tutkimusajanjakson aikana nousi 27,8 prosenttiin. Erityisen raskas tappio kirjattiin tutkimusajanjakson aikana, kun Kiinan polkumyynnillä tapahtuva tuonti nousi huippuunsa määrän, markkinaosuuden ja alihinnoittelun osalta. Yhteisön tuottaja yritti pitää yllä hintatasoaan samaan aikaan, kun sen yksikkökustannukset kasvoivat; tämä johtui ympäristönsuojelusääntöjen entistä korkeammasta tasosta, joita tuottaja joutui noudattamaan, mutta ennen kaikkea siitä, että tuotantomäärä, jolle kiinteät kustannukset jouduttiin jakamaan, pieneni pienenemistään polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin yhteisön markkinoihin kohdistuvan vaikutuksen vuoksi.

Yhä halvempi tuonti, jonka määrä kasvoi tasaisesti ja jonka todettiin tutkimusajanjakson aikana tapahtuneen vahvalla polkumyynnillä, aiheutti paineellaan sen, että yhteisön tuottaja alitti kannattavuusrajan vuonna 1992 ja alkoi kirjata tappioita, jotka pahenivat tutkimusajanjakson aikana. Komissio katsoo sen vuoksi, että yhteisön teollisuuden kärsimän vahingollisen tilanteen ja polkumyynnillä Kiinan kansantasavallasta tapahtuvan tuonnin välillä on selvä syy-yhteys.

2. Muut tekijät

(40) Komissio pohti myös, olisiko yhteisön tuotannon kärsimä vahinko voinut johtua muista tekijöistä kuin polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista. Erityisesti yhteisön kulutuksen ja kolmansiin maihin suuntautuvan viennin kehitystä sekä muista kolmansista maista kuin Kiinan kansantasavallasta tapahtuvan tuonnin vaikutusta tarkasteltiin.

(41) Kuten johdanto-osan 26 kappaleessa selitettiin, yhteisön kulutus vaihteli tarkasteltavana ajanjaksona, mutta laski koko ajanjaksona alle 10 prosenttia. Kuitenkin vuoden 1992 ja tutkimusajanjakson välillä, jolloin kumariinintuotanto muuttui yhä tappiollisemmaksi, yhteisön kulutus lisääntyi jonkin verran. Sen vuoksi kysynnän kielteisellä kokonaiskehityksellä oli ainoastaan hyvin marginaalinen osuus yhteisön teollisuuden kärsimään vahinkoon.

(42) Siltä osin kuin on kyse yhteisön teollisuuden viennistä kolmansiin maihin, sen on todettu laskeneen vuosina 1990-1992 40,1 prosenttia, siis paljon vähemmän kuin sen kotimarkkinoiden myynti laski prosenttimääräisesti ja ennen kaikkea absoluuttisesti. Vienti kuitenkin kasvoi 6 prosenttia vuoden 1993 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana, siis niinä vuosina, jolloin kumariini muuttui yhä kannattamattomammaksi toimialaksi. Koko tarkasteltavana ajanjaksona vienti kuitenkin laski 38,7 prosenttia, kun taas kotimaan myynti laski yli 50 prosenttia, kuten johdanto-osan 32 kappaleessa mainittiin. Siispä myös viennin lasku on vaikuttanut kielteisesti yhteisön teollisuuden tuotantotasoon, ja sillä on siksi ollut osuutta yhteisön teollisuuden kielteiseen taloudelliseen tilanteeseen.

(43) Komissio tutki myös muista kolmansista maista kuin Kiinan kansantasavallasta tapahtuvan tuonnin kehitystä. Tässä yhteydessä todettiin, että näistä maista tapahtuvan tuonnin yhteinen markkinaosuus kasvoi 160 prosenttia vuoden 1990 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Kun näistä maista tapahtuvan tuonnin määrää tarkasteltiin maittain, ei voitu havaita selkeää suuntausta. Venäjä ja Japani olivat tärkeimmät viejät Kiinan jälkeen, mutta niiden vientimäärät olivat paljon pienemmät kuin Kiinan.

Niiden vienti yhteisöön kattoi alle neljä prosenttia markkinoista. Tässä yhteydessä on havaittu, että ne veivät kumariinia tutkimusajanjaksona hiukan alhaisempaan hintaan kuin Kiinan kansantasavalta. Vaikka näillä kahdella maalla olisikin osuutta yhteisön tuotannon kärsimään vahinkoon, niiden osuus jää kuitenkin erittäin vähäiseksi, koska niiden viennin määrä on pieni verrattuna Kiinan vientiin.

(44) Jotkin tuojat väittivät, että Rhône-Poulenc S.A:n oma tehottomuus oli sen kärsimän vahingon syynä. Ne viittasivat erityisesti Rhône-Poulenc S.A:n kumariinin yksikkökohtaisten tuotantokustannusten jatkuvaan kasvuun tarkasteltavana ajanjaksona ja erityisesti yksikkökohtaisten yleiskustannusten kasvuun; nämä kustannukset nousivat yli kaksinkertaisiksi vuoden 1990 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Komissio on tutkinut tämän väitteen ja todennut, että yksikkökohtaisten yleiskustannusten kasvu johtui siitä, että tämäntyyppiset jo luonteeltaan kiinteät kustannukset jouduttiin jakamaan yhä pienemmälle tuotantomäärälle, joka laski 56,3 prosenttia vuoden 1990 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana pääasiassa Kiinan polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vuoksi. Rhône-Poulenc S.A. kuitenkin näki huomattavasti vaivaa rajoittaakseen yksikkökohtaisia tuotantokustannuksia vähentämällä välitöntä työvoimaansa lomautussuunnitelman avulla ja parantamalla tehtaan tuottoa, mikä laski raaka-ainekustannuksia. Väite yhteisön teollisuuden tehottomuudesta on siis hylättävä.

(45) Tuojat väittivät lisäksi, että Rhône-Poulenc S.A. oli aiheuttanut itselleen vahinkoa hintapolitiikallaan. Ne viittasivat erityisesti Rhône-Poulenc S.A:n vuosina 1990-1992 soveltamaan 9,3 prosentin suuruiseen myyntihinnan korotukseen. Tässä yhteydessä komissio huomauttaa, että yrityksen tavanomaiseen kaupalliseen käyttäytymiseen kuuluu pyrkimys kattaa tuotantokustannukset myyntihinnalla ja että Rhône-Poulenc S.A. on noudattanut tätä politiikkaa kumariinialan liiketoiminnassaan, jonka kannattavuus oli siitä huolimatta heikentynyt vuodesta 1990, kunnes se muuttui tappiolliseksi vuonna 1992. Seuraavina vuosina Rhône-Poulenc S.A. laski myyntihintojaan saman verran Kiinan polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin paineesta; tämän polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin hinnat laskivat yli 10 prosenttia vuoden 1992 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana.

(46) Komissio katsoi, että huolimatta siitä, että muut tekijät ovat saattaneet vaikuttaa kielteisesti yhteisön tuotantoon, polkumyynnillä Kiinan kansantasavallasta tapahtuva tuonti erikseen tarkasteltuna on aiheuttanut jatkuvalla markkinaosuuden murentamisellaan ja hintoja alentavalla vaikutuksellaan tosiasiallista vahinkoa yhteisön teollisuudelle.

G. YHTEISÖN ETU

1. Yleiset näkökohdat

(47) Polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden tarkoituksena on poistaa vahingollisen polkumyynnin kauppaa vääristävät vaikutukset ja palauttaa yhteisön markkinoille todellinen kilpailu, joka sinänsä on yhteisön edun mukaista. Tätä taustaa vasten komissio on pohtinut Kiinan kansantasavallasta peräisin olevaan kumariiniin kohdistuvien polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden vaikutusta suhteessa yhteisön teollisuuden ja käyttäjien erityisiin etuihin.

2. Yhteisön teollisuuden etu

(48) Polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin yhteisön teollisuudelle aiheuttamien jatkuvien ja yhä kasvavien kumariinintuotannon taloudellisten tappioiden vuoksi on todellinen vaara, että mikäli asiaan ei puututa, kumariinin tuotantolaitos, joka jo toimii hyvin alhaisella tasolla, poistetaan lopullisesti käytöstä. Tässä tapauksessa työpaikkojen menetykset eivät rajoittuisi ihmisiin, jotka vielä työskentelevät välittömästi kumariinin tuotannossa, vaan ulottuisivat myös suurempaan määrään ihmisiä, jotka työskentelevät kumariiniin tarvittavien raaka-aineiden tuotannossa ja muissa siihen liittyvissä tuotantoprosesseissa. Nämä prosessit ovat vaarassa menettää kilpailukykynsä, jos niiden on katettava kaikki ne kiinteät kustannukset, jotka aikaisemmin voitiin jakaa kumariinin tuotannon kanssa.

3. Käyttäjien etu

(49) Komissio on pohtinut tuoksuseosten hintaan määrättävästä polkumyyntitullista aiheutuvan kumariinin hinnannousun mahdollisia vaikutuksia. Tässä suhteessa kumariini on ainoastaan yksi niistä monista tuoksuista, joista seos koostuu. Tutkimuksessa on havaittu, että niiden tuojien osalta, jotka käsittelevät kumariinia itse, seoksen kumariiniosuus rajoittuu muutamaan prosenttiin ja on ainoastaan muutamassa tapauksessa 10 prosenttia tai sitä suurempi. Kumariinin kustannusvaikutus tuoksuseoksen tuotantokustannuksiin jää siis enimmilläänkin muutamaan prosenttiin. Sen vuoksi polkumyyntitullin aiheuttaman kumariinin hinnannousun vaikutus useimpien tuoksuseosten tuotantokustannuksiin olisi vähäinen. Vielä suuremmalla syyllä vaikutus lopputuotteen hintaan, siis niiden puhdistusaineiden, kosmetiikan ja hienojen hajusteiden hintaan, joissa tuoksuseos on osana, olisi täysin merkityksetön.

(50) Tuojat ja tuoksuseosten tuottajat väittivät, että Kiinan kansantasavallasta peräisin olevalle kumariinille määrättävä polkumyyntitulli varmistaisi kustannuksissa kilpailuedun yhteisön ulkopuolisille tuottajille, jotka saisivat kiinalaista kumariinia tullitta. Tässä yhteydessä komissio huomauttaa, että nykytilanteessa yhteisön käyttäjien hintaedut ovat tulosta vilpillisistä kauppatavoista, jotka aiheuttavat vahinkoa yhteisön teollisuudelle. Kumariinin käyttäjä ei siksi voi vaatia, että tällaista tilannetta pidettäisiin edelleen yllä. Komissio kuitenkin katsoo, että koska kumariinin kustannusvaikutus useimpien tuoksuseosten myyntihintaan on merkityksetön (kuten edellä johdanto-osan 49 kappaleessa todettiin), on erittäin epätodennäköistä, että polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden määrääminen yksistään aiheuttaisi tiettyjen seosten tuotannon siirtymisen yhteisön ulkopuolella sijaitseviin yrityksiin.

(51) Tuojat ja kumariinin käyttäjät väittivät, että Rhône-Poulenc S.A:n taannoisessa markkinointipolitiikassa oli kyse määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä, koska siinä määrättiin tietyille käyttäjille viisivuotiset sopimukset, joissa määrätään ennalta vähimmäismäärä, ensimmäisen vuoden hinta ja hinnantarkistusmekanismi. Lisäksi väitettiin, että tämän ostositoumuksen puuttuessa Rhône-Poulenc S.A. ei pystyisi takaamaan tarvittavan määrän toimitusta. Komissio huomauttaa tässä yhteydessä, että Rhône-Poulenc S.A:n markkinaosuus on paljon pienempi kuin Kiinan. Lisäksi ei ole esitetty mitään todistusaineistoa, joka osoittaisi, että Rhône-Poulenc S.A. kieltäytyi toimittamasta tai uhkasi olla toimittamatta kumariinia sitä käyttäville yrityksille.

Vaikka Rhône-Poulenc S.A. ei käyttäisikään tehtaansa täyttä kapasiteettia, huomattavat tuotannon lisäykset on suunniteltava etukäteen, ja niiden toteuttaminen vie tietyn ajan. Sen vuoksi näyttää siltä, että Rhône-Poulenc S.A:n politiikka, jossa oli kyse kumariinin toimittamisesta ensisijaisesti niille asiakkaille, joiden kanssa sillä jo on sopimussitoumus, vastaa tavanomaista kauppatapaa.

(52) Komissio katsoo, että jos Rhône-Poulenc S.A. ei onnistuisi tekemään kumariinin tuotannosta kannattavaa myymällä hinnoilla, jotka kattavat ainoastaan sen tuotantokustannukset, on olemassa vakava vaara, että kumariinitehdas suljetaan. Jos niin kävisi, yhteisön markkinat tulisivat kokonaan riippuvaisiksi tuonnista, josta yli 80 prosenttia on peräisin yhdestä ainoasta maasta, Kiinan kansantasavallasta. Tämä voisi johtaa siihen, että Kiinan kansantasavalta hallitsisi yhteisön kumariinimarkkinoita, mikä itsessään vaarantaisi oikeudenmukaisen hintakilpailun.

4. Päätelmä

(53) Pohdittuaan tuojien ja käyttäjien esittämiä erilaisia perusteluja komissio päättelee, että on yhteisön edun mukaista säätää väliaikaisia polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä Kiinasta peräisin olevan kumariinin tuonnille lisävahingon estämiseksi tutkimuksen jäljellä olevana aikana.

H. VÄLIAIKAINEN TULLI

(54) Edellä esitetyn perusteella toimenpiteet olisi toteutettava väliaikaisena polkumyyntitullina. Tämän tullin tason vahvistamiseksi komissio laski sen tullin määrän, joka tarvitaan polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin yhteisön tuotannolle aiheuttaman vahingon poistamiseksi, määrittääkseen, olisiko säädettävä polkumyyntimarginaaliin perustuvaa tullia alhaisempi tulli asetuksen (ETY) N:o 2423/88 13 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(55) Koska vahinko aiheutui enimmäkseen Kiinan vientihintojen jatkuvasta laskusta, joka aiheutti markkinaosuuden menetyksiä ja rahallisia tappioita yhteisön tuotannolle, tällaisen vahingon poistaminen vaatii näiden vientihintojen nostamista sellaiselle tasolle, että yhteisön tuottaja voi hinnoitella tuotteensa tasolle, joka vastaa sen tuotantokustannuksia sekä kohtuullista voittomarginaalia. Viiden prosentin voittomarginaali näytti kohtuulliselta, jotta sijoituksista saataisiin riittävä tuotto.

Yhteisön teollisuuden tuotantokustannusten analyysissa komissio on havainnut, että yksikkökohtaiset yleiskustannukset olivat poikkeuksellisen korkeat, mikä johtui merkittävästä laskusta tuotannon määrässä ja siitä aiheutuneesta poikkeuksellisen matalasta tuotantokapasiteetin käyttöasteesta. Lisäksi komissio on todennut, että tämä tuotannon lasku ei johtunut yksinomaan polkumyynnillä Kiinan kansantasavallasta tapahtuvasta tuonnista, vaan myös muista tekijöistä ja erityisesti yhteisön kolmansiin maihin suuntautuvan viennin laskusta. Näissä erityisolosuhteissa näytti kohtuulliselta vähentää yksikkökohtaisista yleiskustannuksista se vaikutus, joka Kiinan viennillä on ollut Rhône-Poulenc S.A:n tuotannon määrään. Tässä tarkoituksessa Rhône-Poulenc S.A:n yleiskustannuksissa tarkasteltavana ajanjaksona tapahtuneeseen kasvuun on sovellettu suhdelukua, joka perustuu Kiinasta tapahtuvan tuonnin määrän kasvuun ja Rhône-Poulenc S.A:n tuotannon määrän laskuun.

Näin lasketut tuotantokustannukset, joihin on lisätty viiden prosentin voittomarginaali liikevaihdosta laskettuna, on tarkistettu fyysisten ominaisuuksien eron huomioon ottamiseksi; tämä ero on määritetty siten, kuin johdanto-osan 22 kappaleessa selitettiin, vahingon poistavan hintatason vahvistamiseksi.

Komissio vertasi tätä hintatasoa yhteisön rajalla -tuontihintaan, joka oli tarkistettu käyttäjien kaupan portaaseen, ja ilmaisi eron prosentteina tuontihinnasta tullaamattomana. Tältä perustalta Kiinan viennin keskimääräistä vapaasti yhteisön rajalla -hintaa olisi nostettava 42,9 prosenttia polkumyynnillä Kiinan kansantasavallasta tapahtuvan tuonnin aiheuttaman vahingon poistamiseksi.

(56) Asetuksen (ETY) N:o 2423/88 13 artiklan 3 kohdan mukaisesti polkumyyntitullin olisi perustuttava tähän tasoon, koska se on matalampi kuin väliaikaisesti määritetty polkumyyntimarginaali.

(57) Sen vaaran pienentämiseksi mahdollisimman vähiin, että tullia kierrettäisiin hintakeinottelulla, katsotaan aiheelliseksi määrätä tulli tietyn suuruiseksi ecuina tonnilta. Tällä perustalla ilmaistu tulliaste on 3 479 ecua tonnilta.

I. LOPULLINEN SÄÄNNÖS

(58) Hyvään hallintotapaan liittyvistä syistä olisi vahvistettava määräaika, jonka kuluessa osapuolet, joita asia koskee, voivat saattaa tietoon näkemyksensä kirjallisesti ja pyytää kuulemista. Lisäksi olisi säädettävä, että kaikki tätä asetusta varten saadut tutkimustulokset ovat väliaikaisia ja että niitä saatetaan joutua tarkastelemaan uudelleen mitä tahansa komission mahdollisesti ehdottamaa lopullista tullia varten.

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1. CN-koodiin ex 2932 21 00 (Taric-koodi 2932 21 00 * 10) kuuluvan, Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan kumariinin tuonnille säädetään väliaikainen polkumyyntitulli, joka on määrältään 3 479 ecua tonnilta.

2. Jollei toisin säädetä, sovelletaan tulleja koskevia voimassa olevia säännöksiä.

3. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun tuotteen luovutus vapaaseen liikkeeseen yhteisössä edellyttää väliaikaisen tullin määrää vastaavan vakuuden antamista.

2 artikla

Rajoittamatta asetuksen (ETY) N:o 2423/88 7 artiklan 4 kohdan b ja c alakohdan soveltamista asianomaiset osapuolet voivat esittää kirjallisesti kantansa ja pyytää saada tulla suullisesti kuulluiksi komissiossa yhden kuukauden kuluessa tämän asetuksen voimaantulopäivästä.

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 6 päivänä lokakuuta 1995.

Komission puolesta

Leon BRITTAN

Varapuheenjohtaja

(1) EYVL N:o L 349, 31.12.1994, s. 1

(2) EYVL N:o L 122, 2.6.1995, s. 1

(3) EYVL N:o L 209, 2.8.1988, s. 1

(4) EYVL N:o L 66, 10.3.1994, s. 10

(5) EYVL N:o C 138, 20.5.1994, s. 9