EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 31990L0667

Neuvoston direktiivi 90/667/ETY, annettu 27 päivänä marraskuuta 1990, eläinlääkintäsäännöistä eläinjätteen hävittämisessä, käsittelyssä ja markkinoille saattamisessa sekä taudinaiheuttajien ehkäisemisestä eläin- ja kalaperäisissä rehuissa sekä direktiivin 90/425/ETY muuttamisesta

EYVL L 363, 27.12.1990, p. 51–60 (ES, DA, DE, EL, EN, FR, IT, NL, PT)

Tämä asiakirja on julkaistu erityispainoksessa (FI, SV)

Legal status of the document No longer in force, Date of end of validity: 29/04/2003; Kumoaja 32002R1774

ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/1990/667/oj

31990L0667

Neuvoston direktiivi 90/667/ETY, annettu 27 päivänä marraskuuta 1990, eläinlääkintäsäännöistä eläinjätteen hävittämisessä, käsittelyssä ja markkinoille saattamisessa sekä taudinaiheuttajien ehkäisemisestä eläin- ja kalaperäisissä rehuissa sekä direktiivin 90/425/ETY muuttamisesta

Virallinen lehti nro L 363 , 27/12/1990 s. 0051 - 0060
Suomenk. erityispainos Alue 3 Nide 36 s. 0031
Ruotsink. erityispainos Alue 3 Nide 36 s. 0031


NEUVOSTON DIREKTIIVI,

annettu 27 päivänä marraskuuta 1990,

eläinlääkintäsäännöistä eläinjätteen hävittämisessä, käsittelyssä ja markkinoille saattamisessa sekä taudinaiheuttajien ehkäisemisestä eläin- ja kalaperäisissä rehuissa sekä direktiivin 90/425/ETY muuttamisesta (90/667/ETY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 43 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen(1),

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon(2),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(3),

sekä katsoo, että

yhteisön tehtäväksi on annettu hyväksyä ne toimenpiteet, joilla sisämarkkinat on tarkoitus toteuttaa asteittain 31 joulukuuta 1992 päättyvän määräajan kuluessa,

kotieläintuotanto on erittäin tärkeä osa yhteisön maataloutta; jos eläinjätettä ei hävitetä oikealla tavalla, se voi levittää ympäristöön taudinaiheuttajia, alentaa tuottavuutta ja pienentää tuottoja tällä alalla; siksi on tarpeen vahvistaa eläinjätteen käsittelyä ja jätteestä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamista koskevat yhdenmukaiset säännöt,

toteutettavat toimenpiteet olisi erotettava selvästi raaka-aineen ominaisuuksien perusteella,

taudinaiheuttajien leviämisvaarojen välttämiseksi eläinjäte on käsiteltävä hyväksytyssä ja valvotussa käsittelylaitoksessa tai muutoin hävitettävä sopivalla tavalla; lisäksi suuririskinen eläinjäte on kerättävä ja kuljetettava suoraan kyseisen jäsenvaltion osoittamaan käsittelylaitokseen; käsittelylaitos voi tietyissä tapauksissa sijaita toisen jäsenvaltion alueella, jos se on perusteltua kuljetusmatkan ja -ajan vuoksi,

on tarpeen rajoittaa mahdollisuuksia käyttää tiettyjä aineita,

on tarpeen voida poiketa säädetyistä käsittelyistä tiettyjen käytäntöjen huomioon ottamiseksi,

käsittelylaitoksen olisi itse huolehdittava tuotannon tarkkailusta ja erityisesti lopputuotteita koskevien mikrobiologisten vaatimusten noudattamisesta,

olisi säädettävä yhteisön tarkastusmenettelystä,

eläinlääkärin- ja kotieläinjalostustarkastuksista yhteisön sisäisessä tiettyjen elävien eläinten ja tuotteiden kaupassa 26 päivänä kesäkuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin 90/425/ETY(4) tulisi koskea myös kyseisiä tuotteita,

on tarpeen siirtymävaiheena säätää maahantuotavia tuotteita koskevista vähimmäissäännöistä, ja

olisi säädettävä menettelystä komission ja jäsenvaltioiden välisen yhteistyön aikaansaamiseksi soveltamistoimenpiteitä varten,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I LUKU YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

1 Tässä direktiivissä säädetään:

a) terveyttä ja eläinten terveyttä koskevat säännöt, joilla säädellään:

i) eläinjätteen hävittämistä ja/tai sen käsittelemistä siinä mahdollisesti esiintyvien taudinaiheuttajien tuhoamiseksi,

ii) eläinperäisten rehujen valmistamista siten, että ehkäistään taudinaiheuttajien esiintyminen;

b) muuksi kuin ihmisravinnoksi tarkoitetun eläinjätteen markkinoille saattamista koskevat säännöt.

2 Tämä direktiivi ei koske:

a) eräiden tautien hävittämistä ja valvontaa sekä ruokajätteeseen sovellettavaa kansallista eläinlääkintälainsäädäntöä;

b) eläin- ja kasviperäisiä tuotteita sisältävien rehujen ja pelkästään kasviperäisiä tuotteita sisältävien rehujen valmistusta koskevia kansallisia terveyssääntöjä.

2 artikla

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

1) 'eläinjätteellä` eläinten tai kalojen ruhoja tai ruhonosia, tai muita eläinperäisiä tuotteita, joita ei ole tarkoitettu suoraan ihmisravinnoksi, eläinten eritteitä ja ruokajätettä lukuun ottamatta,

2) 'suuririskisellä aineella` 3 artiklassa tarkoitettua eläinjätettä, jonka voidaan epäillä aiheuttavan vakavan vaaran eläinten tai ihmisten terveydelle,

3) 'vähäriskisellä aineella` muuta kuin 3 artiklassa tarkoitettua eläinjätettä, joka ei aiheuta vakavaa vaaraa ihmisille tai eläimille levittämällä tarttuvia tauteja,

4) 'vähäriskisen aineen käsittelylaitoksella` käsittelylaitosta, jossa vähäriskinen eläinjäte käsitellään lisättäväksi raaka-aineena eläinten ruokaan tai kalajauhoon 5 artiklan mukaisesti,

5) 'suuririskisen aineen käsittelylaitoksella` eläinjätteen käsittelylaitosta, jossa eläinjäte käsitellään taudinaiheuttajien tuhoamiseksi 3 artiklan mukaisesti,

6) 'lemmikkieläinten ruualla` koirille, kissoille ja muille lemmikkieläimille tarkoitettuja, joko kokonaan tai osaksi vähäriskisestä aineesta valmistettuja ruokia,

7) 'teknisillä tai farmaseuttisilla tuotteilla` tuotteita, jotka on tarkoitettu käytettäväksi muuna kuin ihmisravintona tai eläinten rehuna,

8) 'tehdaslaitoksella` vähä- tai suuririskisen aineen käsittelylaitosta, lemmikkieläinten ruokia tai kalajauhoa valmistavaa tehdasta, tai teknisiä tai farmaseuttisia tuotteita valmistavaa tehdasta, joissa eläinjäte käytetään tällaisten tuotteiden valmistukseen,

9) 'toimivaltaisella viranomaisella` kaikkia tämän direktiivin soveltamisen valvonnasta vastuussa olevia toimivaltaisen keskusviranomaisen nimeämiä viranomaisia.

II LUKU ELÄINJÄTTEEN KÄSITTELYÄ JA LOPPUTUOTTEIDEN MARKKINOILLE SAATTAMISTA KOSKEVAT SÄÄNNÖT

A. Suuririskiset aineet

3 artikla

1 Jäljempänä luetellut suuririskiset aineet on käsiteltävä jäsenvaltion 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti hyväksymässä suuririskisen aineen käsittelylaitoksessa, tai hävitettävä polttamalla tai maahan hautaamalla 2 kohdan mukaisesti:

a) nautaeläimet, siat, vuohet, lampaat, kavioeläimet, siipikarja ja kaikki muut tilalla kasvatettavat tuotantoeläimet, jotka ovat kuolleet tilalla, mutta joita ei ole teurastettu ihmisravinnoksi, mukaan lukien kuolleena syntyneet ja syntymättömät eläimet;

b) muut kuin a alakohdassa mainitut jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen nimeämät kuolleet eläimet;

c) eläimet, jotka on lopetettu toimenpiteenä eläintautien torjumiseksi joko tilalla tai missä tahansa toimivaltaisen viranomaisen määräämässä paikassa;

d) eläinjäte, mukaan lukien veri, joka on peräisin eläimistä, joissa teurastuksen yhteydessä suoritetussa eläinlääkärintarkastuksessa on todettu ihmisille tai eläimille tarttuvan taudin kliinisiä oireita;

e) kaikki ne tavanomaisesti teurastettujen eläinten ruhonosat, joita ei ole esitetty post mortem -tarkastuksessa, lukuun ottamatta vuotia, nahkaa, sorkkia, kavioita, höyheniä, villaa, sarvia, verta ja vastaavia tuotteita;

f) pilaantunut liha, siipikarjan liha, kala, riistanliha ja eläinperäiset tuotteet, jotka muodostavat terveyden vaaran eläimille ja ihmisille;

g) kolmansista maista maahantuodut eläimet, tuore liha, siipikarjan liha, kala, riistan liha sekä liha- ja maitotuotteet, jotka yhteisön lainsäädännön mukaisissa tarkastuksissa eivät täytä yhteisön alueelle tuonnista annettuja eläinlääkintävaatimuksia, ellei kyseessä ole tuotteen palauttaminen tai ellei niiden tuonti ole sallittu yhteisön säännöksissä säädetyin rajoituksin;

h) kuljetuksen aikana kuolleet tuotantoeläimet, tämän kuitenkaan rajoittamatta eläinsuojelusyistä tehtyjä hätäteurastuksia;

i) eläinjätteet, jotka voivat vaarantaa ihmisten tai eläinten terveyden: maito, liha tai eläinperäinen aine, joka mainittujen jäämien vuoksi ei sovellu ihmisravinnoksi;

j) kalat, joissa havaitaan kliinisiä oireita ihmisiin tai kaloihin tarttuvasta taudista.

2 Toimivaltaiset viranomaiset voivat tarvittaessa päättää, että suuririskinen aine on hävitettävä polttamalla tai maahan hautaamalla jos:

- tarttuvaan eläintautiin sairastuneiden tai sairastuneiksi epäiltyjen eläinten kuljetus lähimmälle suuririskisen aineen käsittelylaitokselle kielletään taudin vaarojen lisääntymisen vuoksi,

- eläimet ovat sairastuneet tai niiden epäillään sairastuneen vakavaan tautiin tai eläimet sisältävät jäämiä, joista voi aiheutua terveyden vaara ihmisille tai eläimille ja jotka jäämät voivat kestää riittämättömän lämpökäsittelyn,

- laajalle levinnyt tarttuva eläintauti aiheuttaa vajauksen suuririskisen aineen käsittelylaitoksen toimintakyvyssä,

- aine on vaikeapääsyisessä paikassa,

- aineen määrä ja kuljetusmatka eivät tee jätteen kuljetusta aiheelliseksi.

Jäte on haudattava riittävän syvälle, jotteivät petoeläimet pysty kaivamaan sitä ylös ja lisäksi sellaiseen maapohjaan, joka estää pohjaveden saastumisen ja muun ympäristöhaitan. Ennen maahan hautaamista ruhot tai jäte on tarvittaessa käsiteltävä soveltuvalla toimivaltaisen viranomaisen hyväksymällä desinfiointiaineella.

4 artikla

1 Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä joko koko alueelleen tai vain osalle alueestaan yksi tai useampi suuririskisen aineen käsittelylaitos suuririskisen aineen keräämistä ja käsittelyä varten. Jäsenvaltio voi myös sovittuaan asiasta toisen jäsenvaltion kanssa hyväksyä käytettäväksi tämän alueella sijaitsevaa suuririskisen aineen käsittelylaitosta.

2 Toimivaltaisen viranomaisen hyväksymistä varten suuririskisen aineen käsittelylaitoksen:

a) on täytettävä liitteessä II olevan I luvun vaatimukset,

b) on käsiteltävä, jalostettava ja varastoitava eläinjäte liitteessä II olevan II luvun mukaisesti,

c) on oltava toimivaltaisten viranomaisten tarkastama 10 artiklan mukaisesti,

d) on varmistettava, että käsitellyt tuotteet täyttävät liitteessä II olevan III luvun vaatimukset.

3 Hyväksyntä on keskeytettävä, kun hyväksymisen perusteena olevia vaatimuksia ei enää täytetä.

B. Vähäriskinen aine

5 artikla

1 Vähäriskinen aine on käsiteltävä 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti hyväksytyssä suuri- tai vähäriskisen aineen käsittelylaitoksessa, lemmikkieläinrehutehtaassa tai farmaseuttisia tai teknisiä tuotteita valmistavassa tehtaassa, tai se on hävitettävä joko polttamalla tai maahan hautaamalla 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Vähäriskisenä jätteenä pidetään sen lisäksi, mitä on tarkoitettu 2 artiklan 3 kohdassa:

- rehujen valmistukseen käytettäviä 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa lueteltuja tuotteita,

- avomereltä kalajauhon valmistusta varten pyydettyjä kaloja,

- tuoreita kalan sisälmyksiä, joita saadaan kalatuotteita ihmisravinnoksi valmistavalta tehtaalta.

Vähäriskistä ainetta, joka on käsitelty yhdessä suuririskisen aineen kanssa pidetään suuririskisenä aineena.

Silloin kun vähäriskistä ainetta käsitellään lemmikkieläinten ruokia tai farmaseuttisia tai teknisiä tuotteita valmistavalla tehtaalla, toimivaltainen viranomainen voi vaatia, että jätteet varastoidaan, siirretään ja käsitellään määrätyssä paikassa ja tietyissä olosuhteissa.

Kalajauhon, joka on peräisin tehtaalta, joka ottaa vastaan ja käsittelee ainoastaan vähäriskistä ainetta kalajauhon valmistusta varten, on oltava liitteessä II olevan III luvun vaatimusten mukaista.

2 Vähäriskisen aineen käsittelylaitoksen on, jotta toimivaltainen viranomainen voisi sen hyväksyä:

a) täytettävä liitteessä II olevan I luvun vaatimukset;

b) käsiteltävä, jalostettava ja varastoitava teurasjäte liitteessä II olevan II luvun mukaisesti;

c) oltava toimivaltaisten viranomaisten 10 artiklan mukaisen tarkastuksen alainen;

d) huolehdittava, että lopputuotteet täyttävät liitteessä II olevan III luvun vaatimukset.

Hyväksyntä on keskeytettävä, kun hyväksymisen perusteena olevia vaatimuksia ei enää täytetä.

3 Toimivaltaisen viranomaisen on rekisteröitävä tehdaslaitos, joka käyttää vähäriskistä ainetta lemmikkieläimille tarkoitettujen ruokien, tai farmaseuttisten tai teknisten tuotteiden valmistukseen ja laitoksen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a) sillä on oltava riittävät välineet eläinjätteen käsittelemiseksi ja varastoimiseksi ehdottoman turvallisesti;

b) sillä on oltava asianmukaiset varusteet lemmikkieläinten ruokien, tai farmaseuttisten tai teknisten tuotteiden valmistuksesta jäävän jalostamattoman eläinjätteen hävittämistä varten, tai sen on lähetettävä kyseinen eläinjäte käsittely- tai polttolaitokseen;

c) tehdaslaitoksella on oltava asianmukaiset varusteet valmistuksen yhteydessä syntyvän sellaisen eläinjätteen hävittämistä varten, joka kansanterveyteen ja eläinten terveyteen liittyvin perustein ei sovi käytettäväksi muihin rehuihin. Näihin edellytyksiin on sisällyttävä polttolaitos tai sellainen tarkoitukseen sopiva hautapaikka, ettei jäte saastuta pohjavettä tai muuten haittaa ympäristöä;

d) toimivaltaisen viranomaisen on tarkastettava tehdaslaitos säännöllisesti sen todentamiseksi, noudatetaanko tämän direktiivin säännöksiä.

6 artikla

Eräille puhtaasti eläin- tai kalaperäisille tuotteille, joita ei ole tarkoitettu ihmisravinnoksi lemmikkieläinten ruuan valmistuksen aikana suoritettava käsittely sekä valmistusolosuhteet, määritetään 19 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen, siinä määrin kuin se on lemmikkieläinten suojelemista tai ihmisten tai eläinten terveyttä koskevien seikkojen vuoksi perusteltua.

C. Poikkeukset

7 artikla

Jäsenvaltiot voivat sallia, että erikoistapauksissa ja toimivaltaisten eläinlääkintäviranomaisten valvonnassa:

i) eläinjätettä käytetään tieteellisiin tarkoituksiin;

ii) edellä 3 artiklan 1 kohdan a, b, ja e alakohdissa tarkoitettua eläinjätettä, joka on peräisin eläimistä, joita ei ole teurastettu joko todetun tai epäillyn ilmoitettavan taudin vuoksi, sekä 5 artiklassa tarkoitettua eläinjätettä käytetään eläintarhoissa tai sirkuksessa pidettävien eläinten, tai turkiseläinten tai hyväksyttyjen ajokoirien tai kalansyötiksi kasvatettujen toukkien ruokintaan;

iii) ii alakohdassa tarkoitettua eläinjätettä toimitetaan vähäisiä määriä ennen tämän direktiivin antamispäivää hyväksyttyjen välittäjien välityksellä paikallisesti sellaisten eläinten ruokintaan, joiden lihaa ei käytetä ihmisravinnoksi, edellyttäen, että toimivaltainen viranomainen arvioi, ettei siitä aiheudu vaaraa eläinten tai ihmisten terveydelle.

Neuvosto antaa komission ehdotuksesta määräenemmistöllä 31 päivään joulukuuta 1992 mennessä terveyttä ja eläinten terveyttä koskevat säännöt, joita sovelletaan tiettyjen eläinjätteiden käsittelyyn, jotka on tarkoitettu pidettäväksi kaupan paikallisesti tiettyjen eläinryhmien ruuaksi.

Komissio liittää edellä mainittuihin ehdotuksiinsa iii alakohdan täytäntöönpanoa koskevan kertomuksen.

Koska yksityiskohtaisia sääntöjä ei ole, "knackers Yards" -liikkeiden on noudatettava tämän direktiivin vaatimuksia 31 päivään joulukuuta 1995 asti.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kun ne käyttävät tässä artiklassa säädettyjä mahdollisuuksia sekä toimitettava tiedoksi eläinjätteen väärinkäytön estämiseksi toteuttamia tarkastuksia koskevat yksityiskohtaiset määräykset.

Komissio voi muuttaa tai täydentää toteuttavia tarkastusta koskevia toimenpiteitä 18 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

D. Yleiset säännökset

8 artikla

Eläinjäte on kerättävä, kuljetettava ja merkittävä liitteen I mukaisesti.

III LUKU JÄSENVALTION ALUEELLA OLEVISSA SUURI- TAI VÄHÄRISKISEN AINEEN KÄSITTELYLAITOKSISSA SUORITETTAVAT TARKASTUKSET JA TUTKIMUKSET

9 artikla

1 Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että käyttäjät ja suuri- tai vähäriskisen teurasjätteen käsittelylaitoksen omistajat tai heidän edustajansa toteuttavat kaikki tarvittavat toimenpiteet noudattaakseen tämän direktiivin asettamia vaatimuksia, ja erityisesti:

- yksilöivät ja tarkastavat suuri- tai vähäriskisen aineen käsittelylaitosten heikot kohdat,

- ottavat edustavat näytteet kalajauhotehtaalla sekä jokaisesta valmistuserästä suuri- tai vähäriskisen aineen käsittelylaitoksella sen todentamiseksi, noudatetaanko liitteessä II olevan III luvun mukaisia mikrobiologisia vaatimuksia ja, ettei fysikaalis-kemiallisia jäämiä esiinny,

- tallentavat testien tulokset ja säilyttävät niitä vähintään kaksi vuotta toimivaltaisia viranomaisia varten.

- ottavat käyttöön sellaisen järjestelmän, joka mahdollistaa jokaisen toimitetun erän valmistusajan selvittämisen.

2 Jos 1 kohdan mukaisesti otetusta näytteestä tehdyn testin tulos ei ole liitteessä II olevan III luvun mukainen, laitoksen johdon on:

- ilmoitettava tästä viipymättä toimivaltaiselle viranomaiselle,

- selvitettävä syyt siihen, ettei tulos täytä vaatimuksia,

- varmistettava, ettei saastunutta tai saastuneeksi epäiltyä eläinjätettä siirretä alueelta ennen toimivaltaisen viranomaisen välittömässä valvonnassa tapahtuvaa uudelleenkäsittelyä, eikä ennen kuin uudet viralliset näytteet on otettu liitteessä II olevassa III luvussa annettujen mikrobiologisten tarkastusten noudattamiseksi; mikäli saastunutta jätettä ei ole mahdollista käsitellä uudelleen, sitä ei saa käyttää eläinten ruokintaan.

3 Komissio antaa 18 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen yksityiskohtaiset säännökset tämän artiklan täytäntöönpanosta.

10 artikla

1 Toimivaltaisten viranomaisten on säännöllisesti tehtävä tarkastuksia ja pistokokeita suuri- tai vähäriskisen aineen käsittelylaitoksilla:

- tämän direktiivin ja erityisesti sen liitteissä I ja II olevien I, II ja III lukujen noudattamisesta,

- lopputuotteiden mikrobiologista laadusta; mikrobiologisessa valvonnassa on erityisesti määritettävä salmonella- ja enterobacteriaceae -bakteerit liitteessä II olevan III luvun mukaisesti.

Erityisesti yhteisön säännöksissä vahvistetut analyysit ja kokeet on suoritettava yleisesti hyväksytyillä tieteellisillä menetelmillä, tai jos niitä ei ole, muilla yleisesti hyväksytyillä kansainvälisillä menetelmillä.

2 Jos toimivaltaisen viranomaisen suorittamissa tarkastuksissa osoittautuu, että tämän direktiivin vaatimuksia ei ole täytetty, toimivaltaisen viranomaisen on toteutettava aiheelliset toimenpiteet. Erityisesti silloin, kun tämän artiklan säännöksiä ei mikrobiologisten vaatimusten ja tarkastusten osalta ole noudatettu, valmistajan on:

- toimitettava viipymättä toimivaltaiselle viranomaiselle yksityiskohtaiset tiedot näytteen laadusta sekä erästä, josta näyte on peräisin,

- käsiteltävä saastunut erä toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa,

- lisättävä näytteenottoa ja tuotannon tarkkailua,

- tutkittava valmiista rehusta otettuun näytteeseen liittyvät maininnat raaka-aineesta,

- suoritettava laitoksessa tarvittava sterilointi ja puhdistus.

3 Komissio antaa 19 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen yksityiskohtaiset säännökset tämän artiklan täytäntöönpanosta.

11 artikla

Kunkin jäsenvaltion on laadittava luettelo omalla alueellaan hyväksytyistä eläinjätettä käsittelevistä tehdaslaitoksista. Kullekin laitokselle on annettava virallinen numero, joka ilmaisee, onko kyseessä suuri- vai vähäriskistä ainetta käsittelevä laitos, ja valmistetaanko laitoksessa eläinjätteestä lemmikkieläinten ruokia vai teknisiä vai farmaseuttisia tuotteita.

Jäsenvaltion on toimitettava tämä luettelo ja sen päivitykset muille jäsenvaltioille ja komissiolle.

IV LUKU

12 artikla

1 Komission eläinlääkintäasiantuntijat voivat yhteistyössä kansallisten viranomaisten kanssa suorittaa paikalla tarkastuksia silloin, kun se katsotaan tarpeelliseksi tämän direktiivin yhtenäisen soveltamisen varmistamiseksi. He voivat tarkastaa erityisesti, noudattaako hyväksytty tehdaslaitos käytännössä tämän direktiivin säännöksiä. Komissio ilmoittaa jäsenvaltioille tarkastusten tulokset.

Jäsenvaltion, jonka alueella tarkastus suoritetaan, on annettava kaikki tarvittava apu asiantuntijoille heidän suorittaessaan tehtäviään.

Yleiset, tämän artiklan täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännökset on annettava 19 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

2 Asianomaisen jäsenvaltion on toteutettava kaikki aiheelliset toimenpiteet 1 kohdassa tarkoitettujen tarkastusten tulosten huomioon ottamiseksi, ja erityisesti kiellettävä saattamasta markkinoille sellaisia tuotteita, jotka ovat peräisin käsittelylaitoksesta, joka ei enää täytä tämän direktiivin säännöksiä. Jos jäsenvaltio ei toteuta toimenpiteitä tai toteutetut toimenpiteet ovat riittämättömät, sovelletaan eläinlääkärintarkastuksista yhteisön sisäisessä kaupassa sisämarkkinoiden toteuttamista varten 11 päivänä joulukuuta 1989 annetun neuvoston direktiivin 89/662/ETY(5) 8 artiklaa.

13 artikla

1 Direktiiviä 90/425/ETY on sovellettava etenkin kun on kyse määrämaana olevassa jäsenvaltiossa tehtävien tarkastusten järjestämisestä ja seurannasta sekä toteutettavista suojatoimenpiteistä.

2 Muutetaan direktiiviä 90/425/ETY seuraavasti:

a) lisätään liitteen A loppuun seuraavaa:

"Eläinlääkintäsäännöistä eläinjätteen hävittämisessä, käsittelyssä ja markkinoille saattamisessa sekä taudinaiheuttajien ehkäisemisestä eläin- ja kalaperäisissä rehuissa sekä direktiivin 90/425/ETY muuttamisesta 27 päivänä marraskuuta 1990 annettu neuvoston direktiivi 90/667/ETY.

EYVL N:o L 363, 27.12.1990, s. 51";

b) poistetaan liitteen B ensimmäinen luetelmakohta.

14 artikla

Komissio määrittää 18 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen eläinjätteestä valmistettavien lemmikkieläinten ruokien valmistusolosuhteita koskevat hygieniavaatimukset.

Komissio vahvistaa 18 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen näytteenottoa ja mikrobiologisia tarkastuksia koskevat periaatteet.

V LUKU LOPPUSÄÄNNÖKSET

15 artikla

1 Jäljempänä 19 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen komissio antaa yksityiskohtaiset säännökset 9 artiklassa ja 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista tarkastustavoista ja tarkastusten tiheydestä.

2 Komissio vahvistaa samaa menettelyä noudattaen mikrobiologisten analyysien vertailumenetelmät.

16 artikla

Neuvosto muuttaa komission ehdotuksesta määräenemmistöllä tämän direktiivin liitteitä ja, erityisesti ottaen huomioon tieteellisen tietämyksen kehityksen nautakarjan BSE-taudin (bovine spongiform encephalitis) torjunnassa, liitteessä II olevan II luvun 6 kohdan a ja c alakohdassa mainittuja käsittelyjä koskevia määräyksiä.

17 artikla

Siihen asti kunnes kolmansista maista tuotavaa eläinjätettä ja eläinjätteestä valmistettuja lemmikkieläinten ruokia koskevat yhteisön säännöt pannaan täytäntöön, on jäsenvaltioiden sovellettava tuontiin vähintään tässä direktiivissä on vahvistettuja vaatimuksia vastaavia vaatimuksia, hyväksymisvaatimuksia lukuun ottamatta.

Erityisesti, ne eivät saa hyväksyä vähä- tai suuririskistä 3 artiklan 1 kohdan g-i alakohdassa mainittua ainetta, joka on aiemmin käsitelty, ellei kolmas maa pysty takaamaan, että jäte on käsitelty sopivalla tavalla ja täyttää liitteessä II olevan III luvun mikrobiologiset vaatimukset.

Edellä 3 artiklan 1 kohdan a-f alakohdassa tarkoitetun suuririskisen mukaisen aineen maahantuonti on kielletty.

Jäsenvaltioiden on varmistettava tuonnin yhteydessä suoritettavilla tarkastuksilla, että näitä vähimmäisvaatimuksia noudatetaan.

18 artikla

1 Jos tässä artiklassa säädettyä menettelyä on noudatettava, asian saattaa päätöksellä 68/361/ETY(6) perustetun pysyvän eläinlääkintäkomitean, jäljempänä 'komitea`, käsiteltäväksi komitean puheenjohtaja joko omasta aloitteestaan tai jäsenvaltion pyynnöstä viipymättä.

2 Jäsenvaltioiden äänet painotetaan perustamissopimuksen 148 artiklan 2 kohdassa määrätyllä tavalla. Puheenjohtaja ei osallistu äänestykseen.

3 Komission edustaja tekee komitealle ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä. Komitea antaa lausuntonsa ehdotuksesta kahden päivän määräajassa. Lausunto annetaan 54 äänen enemmistöllä.

4 Komissio päättää suunnitelluista toimenpiteistä ja soveltaa niitä viipymättä, jos ne ovat komitean lausunnon mukaiset.

5 Jos suunnitellut toimenpiteet eivät ole komitean lausunnon mukaisia tai lausuntoa ei ole annettu, komissio tekee viipymättä neuvostolle ehdotuksen toteutettavista toimenpiteistä. Neuvosto ratkaisee asian määräenemmistöllä.

Jos neuvosto ei ole ratkaissut asiaa 15 päivän kuluessa siitä päivästä, kun asia on tullut vireille neuvostossa, komissio tekee päätöksen ehdotetuista toimenpiteistä, jollei neuvosto ole yksinkertaisella enemmistöllä hylännyt mainittuja toimenpiteitä.

19 artikla

1 Jos tässä artiklassa säädettyä menettelyä on noudatettava, asian saattaa komitean käsiteltäväksi puheenjohtaja omasta aloitteestaan tai jäsenvaltion edustajan pyynnöstä viipymättä.

2 Jäsenvaltioiden edustajien äänet komiteassa painotetaan perustamissopimuksen 148 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Puheenjohtaja ei osallistu äänestykseen.

3 Komission edustajan tekee komitealle ehdotuksen toteutettavista toimenpiteistä. Komitea antaa lausuntonsa ehdotuksesta määräajassa, jonka puheenjohtaja voi asettaa asian kiireellisyyden mukaan. Lausunto annetaan 54 äänen enemmistöllä.

4 Komissio päättää suunnitelluista toimenpiteistä ja soveltaa niitä välittömästi, jos ne ovat komitean lausunnon mukaiset.

5 Jos suunnitellut toimenpiteet eivät ole komitean lausunnon mukaiset tai lausuntoa ei ole annettu, komissio tekee viipymättä neuvostolle ehdotuksen toteutettavista toimenpiteistä. Neuvosto ratkaisee asian määräenemmistöllä.

Jos neuvosto ei ole ratkaissut asiaa kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun asia on tullut vireille neuvostossa, komissio tekee päätöksen ehdotetuista toimenpiteistä, jollei neuvosto ole yksinkertaisella enemmistöllä hylännyt mainittuja toimenpiteitä.

20 artikla

Neuvosto päättää komission ehdotuksesta määräenemmistöllä viimeistään 31 päivänä joulukuuta 1992 eläin- ja kasvituotteita raaka-aineena sisältävien rehujen valmistuksessa noudatettavista terveyssäännöistä, sekä pelkästään kasviperäisiä raaka-aineita sisältävien rehujen valmistuksessa noudatettavista hygieniasäännöistä.

21 artikla

1 Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 1991.

2 Saksan liittotasavallassa Mecklenburg-Vorpommernin, Brandenburgin, Sachsen-Anhaltin, Sachsenin ja Thüringenin osavaltioilla (Länder) on kuitenkin edellä mainitusta päivämäärästä vuosi aikaa saattaa voimaan tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset.

Saksan liittotasavallan on viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 1992 toimitettava neuvostolle ja muille jäsenvaltioille pysyvässä eläinlääkintäkomiteassa selvitys eläinjätteen hävittämisestä näillä alueilla.

Komissio päättää 19 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen siirtymävaiheen lisätoimenpiteistä, jotka koskevat tiettyjä näillä alueilla sijaitsevia tehdaslaitoksia.

3 Edellä 1 kohdassa tarkoitetuissa jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä viittaus tähän direktiiviin, kun ne julkaistaan virallisesti. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

22 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 27 päivänä marraskuuta 1990.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

V. SACCOMANDI

(1) EYVL N:o C 327, 30.12.1989, s. 76

(2) EYVL N:o C 260, 15.10.1990, s. 161

(3) EYVL N:o C 124, 21.5.1990, s. 4

(4) EYVL N:o L 224, 18.8.1990, s. 29

(5) EYVL N:o L 395, 30.12.1989, s. 13

(6) EYVL N:o L 255, 18.10.1968, s. 23

LIITE I

ELÄINJÄTTEEN KERÄYSTÄ JA KULJETUSTA KOSKEVAT HYGIENIAVAATIMUKSET

1 Eläinjäte on kerättävä ja kuljetettava sopivassa, vaatimusten mukaisessa vuotamattomassa säiliössä tai ajoneuvossa hyväksyttyyn tehdaslaitokseen tai suuri- tai vähäriskisen aineen käsittelylaitokseen. Säiliön tai ajoneuvon on oltava asianmukaisesti peitetty.

2 Ajoneuvo, peitteet ja uudelleen käytettävät säiliöt on säilytettävä puhtaina.

3 Toimivaltaisen viranomaisen on toteutettava tarvittavat toimenpiteet suuririskisen aineen kuljetuksen valvomiseksi vaatimalla, että kirjanpidon ja asiakirjojen on oltava aineen mukana koko kuljetuksen ajan hävittämispaikalle asti, tai tarvittaessa sinetöimällä kuorma.

4 Jos eräät liha-, maito- tai kalaperäiset tuotteet, joita ei ole tarkoitettu ihmisravinnoksi ja jotka ovat peräisin eläimistä tai kaloista, joiden liha tai maito on hyväksytty ihmisravinnoksi, kuljetetaan irtotavarana suoraan käsittelylaitokseen, eläinjätteen alkuperä, nimi, laatu sekä sanat "ei ihmisravinnoksi" on ilmoitettava säiliöön, pakkaukseen tai muuhun pakkausmateriaaliin kiinnitetyssä etiketissä vähintään 2 cm korkein kirjaimin.

LIITE II

ELÄINJÄTTEEN KÄSITTELYLAITOKSIA KOSKEVAT HYGIENIAVAATIMUKSET

I LUKU Eläinjätteen käsittelylaitosten hyväksymistä koskevat vaatimukset

1 Tilojen ja laitteiden on täytettävä ainakin seuraavat vaatimukset:

a) käsittelylaitoksen on oltava asianmukaisella tavalla erotettu yleisestä kulkuväylästä ja muista kiinteistöistä, kuten teurastamoista. Suuririskisen aineen käsittelytilat eivät saa olla samassa paikassa kuin teurastamo, elleivät ne sijaitse rakennuksen täysin erillään sijaitsevissa osissa; ulkopuolisia ihmisiä tai eläimiä ei saa päästää laitokseen;

b) laitoksessa täytyy olla toisistaan riittävällä tavalla erotettu "puhdas" ja "likainen" alue. Likaisella alueella on oltava jätteen vastaanottoa varten katettu tila, joka on helposti puhdistettavissa ja desinfioitavissa. Lattioiden on oltava sellaiset, että ne tekevät nesteiden poisvalumisen helpoksi. Laitoksessa on oltava henkilökunnalle tarkoituksenmukaiset käymälät, pukuhuoneet ja pesutilat;

Likaisella alueella on tarvittaessa oltava riittävä varustus eläinten nylkemistä ja karvomista varten sekä varastohuone nahkoja varten;

c) laitoksella on oltava riittävä toimintakyky ja lämpimän veden ja höyryn tuotanto eläinjätteen käsittelemiseksi II luvun mukaisesti;

d) likaisella alueella on tarvittaessa oltava laitteet eläinjätteen hienontamista ja käsittelytilaan siirtämistä varten;

e) eläinjäte on käsiteltävä suljetussa käsittelyjärjestelmässä II luvun mukaisesti. Silloin kun vaaditaan lämpökäsittelyä, laitteissa on oltava seuraavat varusteet:

- lämpötilamittarit sekä tarvittaessa myös painemittarit kriittisissä kohdissa;

- tallentimet, joihin mittaustuloksia voidaan tallentaa jatkuvasti,

- riittävä turvajärjestelmä, joka estää liian alhaisen käsittelylämpötilan;

f) jotta voidaan estää käsiteltyjen lopputuotteiden uudelleen saastuminen vastaanotettavasta jätteestä, tehtaalle tuotavan raaka-aineen purkaminen ja käsittely, ja lämpökäsitellyn jätteen loppukäsittely ja lopputuotteiden varastointi on suoritettava selvästi erillään toisistaan.

2 Käsittelylaitoksessa on oltava riittävät laitteet säiliöiden ja eläinjätteen vastaanottotilojen sekä jätettä kuljettavien muiden ajoneuvojen kuin laivojen puhdistusta ja desinfiointia varten.

3 Käsittelylaitoksella on oltava riittävät laitteet suuririskistä ainetta kuljettavan tai likaiselta puolelta poistuvan ajoneuvon renkaiden desinfioimiseksi välittömästi ennen niiden poistumista laitokselta.

4 Käsittelylaitoksella on oltava hygieniavaatimukset täyttävä jäteveden poistojärjestelmä.

5 Käsittelylaitoksella on oltava oma tutkimuslaboratorio tai sen on käytettävä muuta laboratoriota, jossa on tarvittava varustus olennaisten analyysien suorittamiseksi ja erityisesti II luvun vaatimusten noudattamiseksi.

II LUKU Eläinjätteen käsittelylaitosten toiminnan hygieniaa koskevat vaatimukset

1 Eläinjäte on käsiteltävä mahdollisimman nopeasti sen saavuttua laitokseen. Jäte on säilytettävä sopivalla tavalla siihen asti, kunnes se käsitellään.

2 Eläinjätteen kuljetukseen käytettävä vastaanottokalusto, säiliöt ja ajoneuvot on puhdistettava, pestävä ja desinfioitava jokaisen käytön jälkeen.

3 Henkilöt, jotka työskentelevät likaisella puolella eivät saa mennä puhtaalle puolelle vaihtamatta työvaatteita ja jalkineita tai desinfioimatta jälkimmäisiä. Laitteita ja työvälineitä ei saa viedä likaiselta puolelta puhtaalle puolelle.

4 Likaiselta puolelta tuleva jätevesi on käsiteltävä siten, ettei siihen jää taudinaiheuttajia.

5 Lintuja, jyrsijöitä, hyönteisiä ja muita tuholaisia on torjuttava järjestelmällisesti.

6 Eläinjäte on käsiteltävä seuraavissa olosuhteissa:

a) suuririskinen aine on kuumennettava läpikotaisin vähintään 133 celsiusasteen lämpötilassa ja 3 baarin paineessa 20 minuutin ajan. Jätteen partikkelikoko on pienennettävä ennen käsittelyä enintään 50 millimetriin murskaamalla tai jätemyllyssä;

b) lämpökäsittelyn valvomiseksi kaikissa käsittelyn kriittisissä vaiheissa on oltava termograafit;

c) myös muunlaista kuumennuskäsittelyä voidaan käyttää edellyttäen, että se on hyväksytty 19 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen, ja että se takaa vastaavan mikrobiologisen turvallisuuden.

Vaihtoehtoisia kuumennusmenetelmiä voidaan sallia käytettäväksi vain edellyttäen, että lopputuotteesta otetaan näytteet päivittäin yhden kuukauden ajan III luvun 1 ja 2 kohdan mikrobiologisten vaatimusten noudattamisen varmistamiseksi. Tämän lisäksi on otettava säännöllisin väliajoin 9 artiklan 1 kohdan ja 10 artiklan 1 kohdan edellyttämät rutiininäytteet.

7 Koneet ja laitteet on pidettävä hyvässä kunnossa ja mittauslaitteet on kalibroitava säännöllisin väliajoin.

8 Lopputuotteet on käsiteltävä ja varastoiva siten, ettei niiden saastuminen uudelleen ole mahdollista.

9 Nahat on suolattava natriumkloridilla.

III LUKU Lopputuotteiden laatua koskevat vaatimukset

1 Suuririskisen aineen ollessa kyseessä lopputuotteista heti kuumennuskäsittelyn jälkeen otetut näytteet eivät saa sisältää tautia-aiheuttavien kuumankestävien bakteerien itiöitä (1 gramma tuotetta ei saa sisältää Clostridium perfrigensiä).

2 Suuri- ja vähäriskisestä aineesta valmistetuista lopputuotteista joko varastoinnin aikana tai varastosta oton yhteydessä otettujen näytteiden on täytettävä seuraavat vaatimukset:

Salmonellaa ei saa esiintyä 25 g:ssa näytettä: n = 5, c = 0, m = 0, M = 0,

Enterobacteriaceae = 5, c = 2, m = 10, M = 3 × 10² 1 grammassa,

jolloin

>TAULUKON PAIKKA>

Top