31988L0077

NEUVOSTON DIREKTIIVI,

annettu 3 päivänä joulukuuta 1987,

ajoneuvojen dieselmoottoreiden ilman pilaantumista aiheuttavien kaasupäästöjen vähentämistä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä (88/77/ETY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 100 a artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen(1),

toimii yhdessä Euroopan parlamentin kanssa(2),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(3),

sekä katsoo, että

on tärkeää hyväksyä toimenpiteitä sisämarkkinoiden toteuttamiseksi asteittain 31 päivään joulukuuta 1992 mennessä; sisämarkkinat käsittävät alueen, jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jolla tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääomien vapaa liikkuvuus taataan,

neuvoston 22 päivänä marraskuuta 1973 hyväksymässä Euroopan yhteisöjen ensimmäisessä toimintaohjelmassa ympäristöalan toimenpiteiksi kehotetaan ottamaan huomioon viimeisin tieteellinen kehitys vähennettäessä moottoriajoneuvojen kaasujen aiheuttamaa ilmakehän pilaantumista ja muuttamaan jo annettuja direktiivejä vastaavasti; kolmannessa toimintaohjelmassa edellytetään lisätoimenpiteitä moottoriajoneuvojen päästöjen vähentämiseksi huomattavasti nykyiseltä tasolta,

tekniset vaatimukset, jotka moottoriajoneuvojen on kansallisen lainsäädännön mukaan täytettävä, liittyvät muun muassa ajoneuvoissa käytettyjen dieselmoottoreiden ilman pilaantumista aiheuttaviin kaasupäästöihin,

nämä tekniset vaatimukset eroavat jäsenvaltioittain; nämä erot voivat rajoittaa kyseisten tuotteiden vapaata liikkuvuutta;

sen vuoksi on tarpeen, että jäsenvaltiot antavat samat vaatimukset joko voimassa olevien määräystensä lisäksi tai niiden sijasta, erityisesti, jotta moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen tyyppihyväksyntää koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 6 päivänä helmikuuta 1970 annetussa neuvoston direktiivissä 70/156/ETY(4), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä ETY/403/87(5), säädetty ETY-tyyppihyväksyntämenettely voidaan ottaa käyttöön kaikkien ajoneuvotyyppien osalta,

teknisten vaatimusten osalta on suotavaa käyttää Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission sääntöä N:o 49 "dieselmoottoreiden ilman pilaantumista aiheuttavien kaasupäästöjen hyväksyntää koskevat yhdenmukaiset määräykset", joka on 20 päivänä maaliskuuta 1958 tehdyn moottoriajoneuvojen varusteiden ja osien hyväksymisehtojen yhdenmukaistamista ja hyväksymisten vastavuoroista tunnustamista koskevan sopimuksen liitteenä, ja

komissio antaa neuvostolle viimeistään vuoden 1988 loppuun mennessä ehdotukset tässä direktiivissä tarkoitetun kolmen päästön raja-arvojen alentamisesta ja hiukkaspäästöjen raja-arvoista,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

- 'ajoneuvolla` kaikkia dieselmoottorikäyttöisiä, tieliikenteeseen tarkoitettuja, korilla varustettuja tai ilman sitä olevia, vähintään nelipyöräisiä ajoneuvoja, joiden suurin rakenteellinen nopeus on yli 25 km/h, lukuun ottamatta direktiivin 70/156/ETY liitteessä I olevassa 0.4 jaksossa määriteltyjä M1-luokan ajoneuvoja, joiden kokonaismassa ei ole enemmän kuin 3,5 tonnia, sekä lukuun ottamatta kiskoilla kulkevia ajoneuvoja, maataloustraktoreita ja -koneita sekä moottorityökoneita;

- 'dieselmoottorityypillä` dieselmoottoria, jolle voidaan antaa direktiivin 70/156/ETY 9 a artiklassa tarkoitettu erillisen teknisen yksikön tyyppihyväksyntä.

2 artikla

1 Jäsenvaltio ei saa 1 päivästä heinäkuuta 1988 alkaen moottorin kaasupäästöihin liittyvistä syistä:

- evätä dieselmoottorikäyttöiseltä ajoneuvotyypiltä ETY-tyyppihyväksyntää tai kansallista tyyppihyväksyntää tai kieltäytyä antamasta direktiivin 70/156/ETY 10 artiklan 1 kohdan viimeisessä luetelmakohdassa tarkoitettua asiakirjaa, taikka

- kieltää tällaisten ajoneuvojen rekisteröintiä, myyntiä, käyttöönottoa tai käyttöä, taikka

- evätä ETY-tyyppihyväksyntää tai kansallista tyyppihyväksyntää dieselmoottorityypiltä, taikka

- kieltää uusien dieselmoottorien myyntiä tai käyttöä,

jos tämän direktiivin liitteiden vaatimukset on täytetty.

2 Alkaen 1 päivästä heinäkuuta 1988 jäsenvaltiot saavat moottorin kaasupäästöihin liittyvistä syistä:

- evätä kansallisen tyyppihyväksynnän dieselmoottorikäyttöiseltä ajoneuvotyypiltä, taikka

- evätä kansallisen tyyppihyväksynnän dieselmoottorityypiltä,

jos tämän direktiivin liitteiden vaatimuksia ei ole täytetty.

3 Ennen 30 päivää syyskuuta 1990 2 kohtaa ei sovelleta dieselmoottorikäyttöisiin ajoneuvotyyppeihin ja dieselmoottorityyppeihin, jos dieselmoottori kuvaillaan ennen kyseistä päivää, direktiivin 72/306/ETY mukaisesti annetun tyyppihyväksyntätodistuksen liitteessä.

4 Alkaen 1 päivästä lokakuuta 1990 jäsenvaltiot saavat moottorin kaasupäästöihin liittyvistä syistä:

- kieltää dieselmoottorikäyttöisten uusien ajoneuvojen rekisteröinnin, myynnin, käyttöön oton ja käytön,

taikka

- kieltää uusien dieselmoottoreiden myynnin ja käytön,

jos tämän direktiivin liitteiden vaatimuksia ei ole täytetty.

3 artikla

1 Dieselmoottorityypille tyyppihyväksynnän antaneen jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että se saa tiedon kaikista liitteessä I olevassa 2.3 kohdassa tarkoitettujen osien tai ominaisuuksien muutoksista. Kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on päätettävä, onko muutetulle moottorille tehtävä uusia testejä ja laadittava uusi seloste. Jos nämä testit osoittavat, ettei tässä direktiivissä säädettyjä vaatimuksia ole noudatettu, muutosta ei saa hyväksyä.

2 Ajoneuvotyypille sen dieselmoottorin osalta tyyppihyväksynnän antaneen jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että se saa tiedon kaikista tällaiseen ajoneuvotyyppiin asennetun moottorin muutoksista. Kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on päätettävä, onko tällaisen muutoksen jälkeen toteutettava direktiivissä 70/156/ETY, ja erityisesti sen 4 ja 6 artiklassa säädettyjä toimenpiteitä.

4 artikla

Tarvittavat muutokset liitteiden vaatimusten mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen on tehtävä direktiivin 70/156/ETY 13 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

5 artikla

1 Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan ennen 1 päivää heinäkuuta 1988. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

2 Kun tämä direktiivi on annettu tiedoksi, jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että luonnokset niistä tässä direktiivissä tarkoitettuja kysymyksiä koskevista tärkeistä laeista, asetuksista ja hallinnollisista määräyksistä, jotka jäsenvaltiot aikovat antaa, toimitetaan komissiolle riittävän ajoissa, jotta se voi esittää huomautuksensa.

6 artikla

Vuoden 1988 loppuun mennessä neuvosto tarkastelee komission ehdotuksesta ottaa käsiteltäväksi tässä direktiivissä tarkoitetun kolmen päästön raja-arvojen edelleen alentamista ja hiukkaspäästöjen raja-arvojen vahvistamista.

7 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 3 päivänä joulukuuta 1987.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

Chr. CHRISTENSEN

(1) EYVL N:o C 193, 31.7.1986, s. 3

(2) Kannanotto 18 päivänä marraskuuta 1987 (EYVL N:o C 345, 21.12.1987, s. 61)

(3) EYVL N:o C 333, 29.12.1986, s. 17

(4) EYVL N:o L 42, 23.2.1970, s. 1

(5) EYVL N:o L 220, 8.8.1987, s. 44

LIITE I

SOVELTAMISALA, MÄÄRITELMÄT JA LYHENTEET, ETY-TYYPPIHYVÄKSYNNÄN HAKEMUS, VAATIMUKSET JA TESTIT SEKÄ TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUS

1 SOVELTAMISALA

Tätä direktiiviä sovelletaan kaikkien dieselmoottoreilla varustettujen ajoneuvojen kaasupäästöihin sekä 1 artiklassa tarkoitettuihin dieselmoottoreihin, lukuun ottamatta N1-, N2- ja M2-luokan ajoneuvoja, joiden osalta tyyppihyväksyntä on annettu direktiivin 70/220/ETY(1), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 88/76/ETY(2), mukaisesti.

2 MÄÄRITELMÄT JA LYHENTEET

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

2.1 'moottorin hyväksymisellä` moottorityypin hyväksymistä kaasupäästöjen osalta;

2.2 'dieselmoottorilla` puristussytytysperiaatteella toimivaa moottoria;

2.3 'moottorityypillä` moottoriluokkia, jotka eivät eroa toisistaan tämän direktiivin liitteessä II määriteltyjen olennaisten moottorin tunnustietojen osalta;

2.4 'kaasupäästöllä` hiilimonoksidia, hiilivetyjä (oletettu suhde C1H1,85) ja typen oksideja ilmaistuna typpidioksidiekvivalenttina (NO2);

2.5 'nettoteholla` kampiakselin tai vastaavan päästä testipenkissä direktiivin 80/1269/ETY(3) ETY-menetelmän mukaisesti mitattua tehoa ETY-kilowatteina;

2.6 'nimelliskierrosnopeudella` suurinta rajoittimen sallimaa täyden tehon kierrosnopeutta valmistajan myynti- ja huoltokirjallisuuden mukaisesti;

2.7 'prosenttikuormituksella` osaa tietyllä kierrosnopeudella käytettävissä olevasta suurimmasta vääntömomentista;

2.8 'välinopeudella` suurimman vääntömomentin pyörimisnopeutta, jos se on 60 75 % nimellispyörimisnopeudesta, muutoin sillä tarkoitetaan 60 % nimellispyörimisnopeudesta;

2.9 Lyhenteet ja yksiköt

>TAULUKON PAIKKA>

3 ETY-TYYPPIHYVÄKSYNTÄHAKEMUS

3.1 ETY-tyyppihyväksyntähakemus moottorityypille erillisenä teknisenä yksikkönä

3.1.1 Moottorityypin tyyppihyväksyntähakemuksen kaasupäästöjen tason osalta tekee moottorin valmistaja tai asianmukaisesti valtuutettu edustaja.

3.1.2 Siihen on liitettävä jäljempänä tarkoitetut asiakirjat kolmena kappaleena ja seuraavat yksityiskohtaiset tiedot:

3.1.2.1 kuvaus moottorityypistä sisältäen tämän direktiivin liitteessä II tarkoitetut yksityiskohtaiset tiedot ja jotka täyttävät direktiivin 70/156/ETY 9 a artiklan vaatimukset.

3.1.3 Liitteessä II vahvistettujen "moottorityypin" tunnustietojen mukainen moottori on toimitettava 6 jaksossa tarkoitetusta hyväksymistestistä vastaavalle tutkimuslaitokselle.

3.2 ETY-tyyppihyväksyntähakemus ajoneuvotyypin moottorin osalta

3.2.1 Ajoneuvon moottorin hyväksyntähakemuksen kaasupäästöjen osalta tekee ajoneuvon valmistaja tai asianmukaisesti valtuutettu edustaja.

3.2.2 Siihen on liitettävä jäljempänä tarkoitetut asiakirjat kolmena kappaleena ja seuraavat yksityiskohtaiset tiedot:

3.2.2.1 kuvaus ajoneuvotyypistä ja ajoneuvon moottoriin liittyvistä osista liitteessä II luetelluin yksityiskohdin, yhdessä direktiivin 70/156/ETY 3 artiklan soveltamisessa vaadittujen asiakirjojen kanssa,

tai

3.2.2.2 soveltuvin osin kuvaus ajoneuvotyypistä ja ajoneuvon moottoriin liittyvistä osista liitteessä II tarkoitettujen yksityiskohtien mukaisesti ja jäljennös ajoneuvotyyppiin asennetusta moottorista erillisenä yksikkönä annetusta ETY-tyyppihyväksyntätodistuksesta (liite VIII), yhdessä direktiivin 70/156/ETY 3 artiklan soveltamisessa vaadittujen asiakirjojen kanssa.

4 ETY-TYYPPIHYVÄKSYNTÄ

4.1 Edellä 3.1 ja 3.2 kohdassa tarkoitetusta ETY-hyväksynnästä on annettava liitteessä VIII esitetyn mallin mukainen todistus.

5 MOOTTORIN MERKINNÄT

5.1 Erillisenä yksikkönä hyväksytyssä moottorissa on oltava:

5.1.1 moottorin valmistajan tavaramerkki tai kaupallinen merkki;

5.1.2 valmistajan kaupallinen kuvaus;

5.1.3 ETY-tyyppihyväksyntänumero, jota edeltää ETY-tyyppihyväksynnän antaneen maan tunnuskirjain tai tunnuskirjaimet(4).

5.2 Näiden merkintöjen on oltava helposti luettavia ja pysyviä.

6 VAATIMUKSET JA TESTIT

6.1 Yleistä

Kaasupäästöihin vaikuttavat osat on suunniteltava, valmistettava ja asennettava siten, että moottori täyttää tämän direktiivin vaatimukset tavanomaisessa käytössä siihen mahdollisesti kohdistuvista värinöistä huolimatta.

6.2 Kaasupäästöjä koskevat vaatimukset

Testattavaksi toimitetun moottorin kaasupäästöt on mitattava liitteessä III esitetyllä menetelmällä. Muut menetelmät voidaan hyväksyä, jos ne antavat yhtäpitäviä tuloksia.

6.2.1 Hiilimonoksidin, hiilivetyjen tai typen oksidien massa ei saa ylittää seuraavassa taulukossa annettuja arvoja:

>TAULUKON PAIKKA>

7 ASENNUS AJONEUVOON

7.1 Moottorin asennuksen ajoneuvoon on täytettävä seuraavat ominaisuudet moottorin tyyppihyväksynnän osalta:

7.1.1 imusarjan alipaine ei saa ylittää tyyppihyväksytylle moottorille liitteessä VIII eriteltyjä rajoja;

7.1.2 pakovastus ei saa ylittää tyyppihyväksytylle moottorille liitteessä VIII eriteltyjä rajoja;

7.1.3 moottorikäyttöisten laitteiden absorboima teho ei saa ylittää liitteessä VIII tyyppihyväksytylle moottorille eriteltyä suurinta sallittua tehoa.

8 TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUS

8.1 Jokaisen moottorin, jolla on tämän direktiivin mukaisesti tyyppihyväksyntänumero, on oltava yhdenmukainen tyyppihyväksytyn moottorin kanssa.

8.2 Edellä 8.1 jaksossa vaaditun vaatimustenmukaisuuden tarkastamiseksi on tyyppihyväksyntänumeroitu moottori oltava otettu tuotannosta.

8.3 Pääsääntöisesti vaatimustenmukaisuus todetaan tyyppihyväksyntätodistuksessa ja sen liitteissä olevan kuvauksen perusteella ja tarvittaessa moottorille tehdään 6.2 kohdassa tarkoitettu testi.

8.3.1 Moottorin vaatimustenmukaisuuden toteamiseksi käytetään testissä seuraavaa menettelyä:

8.3.1.1 Tuotannosta otettu moottori testataan liitteessä III esitetyllä testillä. Hiilimonoksidin, hiilivetyjen, ja typen oksidien määrä ei saa ylittää seuraavassa taulukossa annettuja arvoja:

>TAULUKON PAIKKA>

8.3.1.2 Jollei tuotannosta otettu moottori täytä 8.3.1.1 kohdan vaatimuksia, valmistaja voi pyytää mittauksia suoritettavaksi tuotannosta otetulla moottorisarjalla, johon kuuluu alunperin testattavaksi otettu moottori. Valmistaja päättää sarjan suuruuden (n) yhdessä tutkimuslaitoksen kanssa. Muut kuin alunperin testattu moottori testataan. Tulosten aritmeettinen keskiarvo (x) lasketaan jokaiselle kaasupäästölle erikseen. Sarjatuotannon katsotaan olevan vaatimusten mukainen, jos se täyttää seuraavan ehdon:

x + k. S ≤ L((1) S2 = >NUM>(x-x)2/>DEN>n-1

, jossa x on minkä tahansa sarjalla n saatu yksittäisen mittauksen tulos

jossa:

L on 8.3.1.1 kohdassa esitetty kunkin kaasupäästön raja-arvo ja

k on n:stä riippuva seuraavan taulukon mukainen tilastollinen tekijä, joka esitetään seuraavassa taulukossa:

>TAULUKON PAIKKA>

Jos n ≥ 20, k = >NUM>0,860 >DEN>√n√

8.3.2 Tuotantomoottorin vaatimustenmukaisuuden tarkastamisesta vastaava tutkimuslaitos suorittaa testit joko täysin tai osittain sisäänajetuilla moottoreilla valmistajan ohjeiden mukaisesti.

(1) EYVL N:o L 76, 6.4.1970, s. 1

(2) EYVL N:o L 36, 9.2.1988, s. 1

(3) EYVL N:o L 375, 31.12.1980, s. 46

(4) B = Belgia, D = Saksan liittotasavalta, DK = Tanska, E = Espanja, F = Ranska, GR = Kreikka, I = Italia, IRL = Irlanti, L = Luxembourg, NL = Alankomaat, P = Portugali, UK = Yhdistynyt kuningaskunta

LIITE II

>KAAVION ALKU>

TIETOJENANTOASIAKIRJA N:o....

DIREKTIIVIN 70/156/ETY LIITTEEN I NOJALLA

ajoneuvojen dieselmoottoreiden kaasupäästöjen osittaisesta tyyppihyväksynnästä

tai tyyppihyväksynnästä erillisenä teknisenä yksikkönä

(direktiivi 88/77/ETY)

Ajoneuvo/moottorityyppi:

0 Yleistä

0.1 Merkki (yrityksen nimi):

0.2 Tyyppi ja kaupallinen kuvaus (mainitaan kaikki vaihtoehdot):

0.3 Valmistajan tyyppikoodaus, sellaisena kuin se on merkittynä ajoneuvoon/erilliseen tekniseen yksikköön/osaan:

0.4 Ajoneuvoluokka (tarvittaessa):

0.5 Valmistajan nimi ja osoite:

0.6 Valmistajan edustajan (jos sellainen on) nimi ja osoite:

Lisäykset

1 Moottorin olennaiset ominaisuudet ja testin kulkua koskevat tiedot.

2 Moottoriin liittyvien ajoneuvon osien ominaisuudet (tarvittaessa).

3 Valokuvat moottorista ja tarvittaessa moottoritilasta.

4 Luetellaan muut lisäykset, jos sellaisia on.

Päivämäärä, kansio>KAAVION LOOPU>

Lisäys 1

>KAAVION ALKU>

MOOTTORIN OLENNAISET OMINAISUUDET JA TESTIN KULKUA KOSKEVAT TIEDOT(1)

1 Moottorin kuvaus

1.1 Valmistaja:

1.2 Valmistajan moottorikoodi:

1.3 Toimintatapa: nelitahtinen/kaksitahtinen(2)1.4 Sylinterin halkaisija: mm

1.5 Iskunpituus: mm

1.6 Sylinterien lukumäärä ja sijoitus:

1.7 Iskutilavuus: cm3

1.8 Puristussuhde(3):

1.9 Piirustukset palotilasta ja männänpäästä:

1.10 Imu- ja pakokanavien pienimmän poikkileikkauksen ala:

1.11 Jäähdytysjärjestelmä

1.11.1 Nestejäähdytys

1.11.1.1 Jäähdytysneste:

1.11.1.2 Kiertopumppu(t): kyllä/ei(2)

1.11.1.3 Ominaisuudet tai merkki (merkit) ja tyyppi (tyypit) (tarvittaessa):

1.11.1.4 Välityssuhde (välityssuhteet) (tarvittaessa):

1.11.2 Ilmajäähdytys

1.11.2.1 Puhallin: kyllä/ei(2)

1.11.2.2 Ominaisuudet tai merkki (merkit) ja tyyppi (tyypit) (tarvittaessa):

1.11.2.3 Välityssuhde (välityssuhteet) (tarvittaessa):

1.12 Valmistajan sallima lämpötila

1.12.1 Jäähdytysneste: suurin lämpötila ulostulossa: K

1.12.2 Ilmajäähdytys: vertailupiste:

suurin lämpötila vertailupisteessä: K

1.12.3 Ahtoilman suurin lämpötila, mitattuna ahtoilman jäähdyttimen sisäänmenosta (tarvittaessa): K

1.12.4 Pakokaasujen suurin lämpötila mitattuna pakoputkesta (pakoputkista) pakosarjan (pakosarjojen) ulkolaipan (ulkolaippojen) läheltä: K

1.12.5 Polttoaineen lämpötila: vähintään K, enintään K

1.12.6 Voiteluaineen lämpötila: vähintään K, enintään K

1.13 Ahdin: kyllä/ei(2)

1.13.1 Merkki:

1.13.2 Tyyppi:

1.13.3 Järjestelmän kuvaus, esimerkiksi suurin ahtopaine, ohivirtausventtiili (tarvittaessa):

(1) Perinteisestä rakenteesta poikkeavien moottoreiden osalta valmistajan on toimitettava tämän kohdan tietoja vastaavat tiedot

(2) Tarpeeton viivataan yli

(3) Ilmoitetaan toleranssi

1.13.4 Ahtoilman jäähdytin: Kyllä/ei(1)

1.14 Imujärjestelmä

Pienin ja/tai suurin sallittu alipaine (tarvittaessa) nimelliskierrosnopeudella 100 %:n kuormalla: kPa

1.15 Pakojärjestelmä

Suurin sallittu vastapaine nimelliskierrosnopeudella ja 100 %:n kuormalla: kPa

2 Savutuksen estolaitteet (jos sellaisia on ja jollei niitä ole mainittu toisen otsikon alla)

Kuvaus ja kaaviot:

3 Polttoaineensyöttö

3.1 Siirtopumppu

Paine(2):

kPa tai ominaiskäyrä(2):

3.2 Ruiskutusjärjestelmä

3.2.1 Pumppu

3.2.1.1 Merkki (merkit):

3.2.1.2 Tyyppi (tyypit):

3.2.1.3 Tuotto: mm3(2) per isku tai työkierto pumpun pyörimisnopeudella: rpm täydellä ruiskutuksella tai ominaiskäyrä(1)(2)

Mainitaan käytetty menetelmä: moottorissa/penkissä(1)

3.2.1.4 Ruiskutusennakko

3.2.1.4.1 Ruiskutusennakkokäyrä(2):

3.2.1.4.2 Ajoitus(2):

3.2.2 Ruiskutusputket

3.2.2.1 Pituus: mm

3.2.2.2 Sisähalkaisija: mm

3.2.3 Suutin (suuttimet):

3.2.3.1 Merkki (merkit):

3.2.3.2 Tyyppi (tyypit):

3.2.3.3 Avautumispaine: kPa(2)

tai ominaiskäyrä(1)(2):

3.2.4 Säädin

3.2.4.1 Merkki (merkit):

3.2.4.2 Tyyppi (tyypit):

3.2.4.3 Pyörimisnopeus, jolla syötön katkaisu alkaa täydellä kuormalla: rpm

3.2.4.4 Suurin pyörimisnopeus kuormittamattomana: rpm

3.2.4.5 Joutokäyntinopeus: rpm

3.3 Kylmäkäynnistysjärjestelmä

3.3.1 Merkki (merkit):

3.3.2 Tyyppi (tyypit):

3.3.3 Kuvaus:

4 Venttiilien ajoitus

4.1 Suurin venttiilien nousu sekä avautumis- ja sulkeutumiskulmat suhteessa vastaavan tiedon kuolokohtiin:

(1) Tarpeton viivataan yli

(2) Ilmoitetaan toleranssi

4.2 Vertailu- ja/tai säätöalue(1)

5 Moottorikäyttöiset laitteet

Suurin sallittu moottorikäyttöisten laitteiden absorboima teho, sellaisena kuin se määritellään direktiivin 80/1269/ETY(2)

liitteessä I olevan 5.1.1 kohdan mukaisesti ja sen mukaisissa käyttöolosuhteissa jokaisella tämän direktiivin liitteessä III olevassa 4.1 kohdassa määritetyllä kierrosnopeudella:

Joutokäynti: kW; Välinopeus: kW, Nimellisnopeus: kW

6 Lisätietoja testausolosuhteista

6.1 Käytetty voiteluaine

6.1.1 Merkki:

6.1.2 Tyyppi:

(Ilmoitetaan käytetty seossuhde, jos voiteluaine ja polttoaine on sekoitettu):

6.2 Moottorikäyttöiset laitteet (kuten 5 kohdassa eritellään) (tarvittaessa)

6.2.1 Luettelo ja tunnistustiedot:

6.2.2 Absorboitu teho eri ilmoitetuilla kierrosnopeuksilla:

Laite Absorboitu teho (kW) eri kierrosnopeuksilla

Joutokäynti Välinopeus Nimellisnopeus

Yhteensä

6.3 Dynamometrin säädöt (kW)

Prosenttikuormitus Kierrosnopeus

Joutokäynti Välinopeus Nimellisnopeus

10 -

25 -

50 -

75 -

100 -

7 Moottorin tehot

7.1 Kierrosnopeudet(3)Joutokäynti: rpm

Välinopeus: rpm

Nimellisnopeus: rpm

(1) Tarpeeton viivataan yli

(2) EYVL N:o L 375, 31.12.1980, s. 46

(3) Ilmoitetaan toleranssi

7.2 Moottorinteho (mitattu direktiivin 80/1269/ETY säännösten mukaisesti)

Kierrosnopeus

Joutokäynti Välinopeus Nimellisnopeus

Suurun testissä mitattu teho [kW (a)]

Moottorikäyttöisten laitteiden absorboima kokonaisteho, kuten 6.2.2 kohdassa esitetään [kW (b)]

Bruttoteho [kW (c)]

Suurin sallittu absorboitu teho, kuten 5 kohdassa esitetään [kW (d)]

Pienin moottorin nettoteho [kW (e)]

c = a + b; e = c - d>KAAVION LOOPU>

Lisäys 2

>KAAVION ALKU>

MOOTTORIIN LIITTYVIEN AJONEUVON OSIEN OMINAISUUDET

1 Alipaine imujärjestelmässä nimelliskierrosnopeudella 100 %:n kuormalla: kPa

2 Pakojärjestelmän vastapaine nimelliskierrosnopeudella 100 %:n kuormalla: kPa

3 Moottorikäyttöisten laitteiden absorboima teho direktiivin 80/1269/ETY liitteessä I olevan 5.1.1 jakson mukaisesti ja sen mukaisissa käyttöolosuhteissa jokaisella tämän direktiivin liitteessä III olevassa 4.1 kohdassa määritellyllä kierrosnopeudella.

Laite Absorboitu teho (kW) eri kierrosnopeuksilla

Joutokäynti Välinopeus Nimellisnopeus

Yhteensä >KAAVION LOOPU>

LIITE III

TESTAUSMENETTELY

1 JOHDANTO

1.1 Tässä liitteessä kuvataan menetelmä, jota käytetään testattavien moottoreiden kaasupäästöjen määrittämiseen.

1.2 Tämä testi on suoritettava moottoritestipenkkiin asennettuna ja dynamometriin kytkettynä.

2 MITTAUSPERIAATE

Moottorin kaasumaiset päästöt sisältävät hiilivetyjä, hiilimonoksidia ja typen oksideja. Käyntilämpimän moottorin määritellyn jakson aikana edellä tarkoitettuja päästöjä seurataan jatkuvasti. Määritetty toimintajakso koostuu sarjasta erilaisia pyörimisnopeus- ja tehovaiheita, jotka kattavat dieselmoottoreiden tyypillisen käyttöalueen. Jokaisen moodin aikana jokaisen epäpuhtauden pitoisuus, pakokaasuvirta ja akseliteho mitataan ja näistä mittaustuloksista laskemalla saadaan kaikki päästöt grammoina kilowattituntia kohden, kuten tässä liitteessä esitetään.

3 LAITTEET

3.1 Dynamometrin ja moottorin laitteet

Seuraavia laitteita käytetään moottoridynamometrissä suoritettavassa päästötesteissä:

3.1.1 moottoridynamometri, jolla on sopivat ominaisuudet, jotta 4.1 kohdassa esitetty testisykli voidaan suorittaa;

3.1.2 kierrosnopeuden, vääntömomentin, polttoaineen kulutuksen, ilman kulutuksen, jäähdytysnesteen lämpötilan, voiteluaineen lämpötilan, pakokaasujen paineen, imusarjan alipaineen, pakokaasujen lämpötilan, imuilman lämpötilan, ilmanpaineen ja -kosteuden sekä polttoaineen lämpötilan mittausvälineet. Näiden mittalaitteiden tarkkuuden on oltava ETY:n polttomoottorikäyttöisten ajoneuvojen tehonmittausmenetelmän mukaisia;

3.1.3 moottorin jäähdytysjärjestelmä, jonka on oltava kapasiteetiltaan riittävä, jotta tavanomaiset käyttölämpötilat säilyvät määriteltyjen moottoritestien ajan;

3.1.4 eristämätön ja jäähdyttämätön pakojärjestelmä, joka ulottuu vähintään 0,5 metriä pakokaasun keräysputken ohitse ja tuottaa vastapainetta ± 650 Pa (± 5 mmHg) valmistajan ajoneuvosovelluksiin tarkoittaman myynti- ja huoltokirjallisuuden esittämästä suurimmalla nimellisteholla saavutettavasta ylärajasta;

3.1.5 moottorin imujärjestelmä, joka rajoittaa ilmanpaineen ± 300 Pa (30 mmH2O) ylärajasta moottorin käydessä siten, että moottorilla saavutetaan valmistajan ilmoittama suurin ilmavirta ilmanpuhdistimen läpi.

3.2 Analysointi- ja näytteenottolaitteet

Järjestelmä koostuu yhdestä HFID analysaattorista palamattomien hiilivetyjen (HC) mittaamiseksi, NDIR analysaattorista hiilimonoksidin (CO) mittaamiseksi ja CLA-, HCLA- tai vastaavasta analysaattorista typen oksidien (NOx) mittausta varten. Dieselpakokaasuissa esiintyvien raskaiden hiilivetyjen takia HFID järjestelmä on lämmitettävä ja lämpötilan on oltava 453 473 K (180 200 °C).

Analysaattorien tarkkuuden on oltava ± 2,5 % täyden asteikon näyttämästä tai parempi. Analysaattorien mitta-asteikot valitaan mittausarvoihin sopivasti.

3.3 Kaasut

3.3.1 Järjestelmässä ei saa olla kaasuvuotoja. Järjestelmän on oltava siten suunniteltu ja sellaisista aineista valmistettu, ettei se vaikuta pakokaasujen päästöjen pitoisuuksiin. Seuraavia kaasuja voidaan käyttää:

>TAULUKON PAIKKA>

3.4 Apukaasut

3.4.1 Seuraavia kaasuja on oltava käytettävissä, jos ne ovat tarpeellisia mittauksessa:

3.4.2 puhdistettua typpeä (puhtaus ≤ 1 ppm C, ≤ ppm CO, ≤ 400 ppm CO2, ≤ 0,1 ppm NO);

3.4.3 puhdistettua happea (puhtaus ≥ 99,5 tilavuus % O2);

3.4.4 vetyseosta (40 ± 2 % vetyä, typpi tai helium tasapainotettuna)(puhtaus ≤ 1 ppm C, ≤ 400 ppm CO2);

3.4.5 puhdistettua synteettistä ilmaa (puhtaus ≤ 1 ppm C, ≤ 1 ppm CO, ≤ 400 ppm CO2, ≤ 0,1 ppm NO) happipitoisuus 18-21 til-%.

3.5 Kalibrointikaasut

3.5.1 Kalibrointikaasujen todellisen pitoisuuden on oltava ± 2 % ilmoitetusta arvosta.

3.5.2 Kalibrointiin käytettävät kaasut voidaan saada sekoituslaitteistolla laimentamalla ne puhdistetulla typellä (N2) tai puhdistetulla synteettisellä ilmalla. Sekoituslaitteistolla on saavutettava laimennettujen kalibrointikaasujen pitoisuus ± 2 %:n tarkkuudella.

Liitteessä V kuvataan nykyisin käytössä olevat analyysijärjestelmät. Muitakin järjestelmiä ja analysaattoreita, joiden on todettu antavan yhtäpitäviä tuloksia, voidaan käyttää.

4 TESTAUSMENETTELY

4.1 Testisykli

Seuraavaa 13-vaiheista sykliä on noudatettava moottorin dynamometritestissä:

>TAULUKON PAIKKA>

4.2 Pakokaasuvirran mittaus

Päästöjen määrän laskemiseksi on välttämätöntä tuntea pakokaasuvirta (ks. 4.8.1.1 kohta). Pakokaasuvirran määrittämiseksi voidaan käyttää jompaa kumpaa seuraavista menetelmistä:

a) Pakokaasuvirran suoraa mittausta virtaussuuttimella tai vastaavalla mittausjärjestelmällä;

b) Mittaamalla ilmavirran ja polttoaineen virtaus sopivalla mittausjärjestelmällä ja laskemalla pakokaasuvirta seuraavilla kaavoilla:

GEXH = GAIR + GFUEL

tai

V'EXH = VAIR - 0,75 GFUEL (kuivan pakokaasun tilavuus)

tai

V"EXH = VAIR + 0,77 GFUEL (kostean pakokaasun tilavuus)

Pakokaasuvirta on määriteltävä vähintään ± 2,5 %:n tarkkuudella. Hiilimonoksidi- ja typpioksidipitoisuudet mitataan kuivasta pakokaasusta. Tämän vuoksi CO- ja NOx-päästöt on laskettava käyttäen kuivan pakokaasun tilavuutta V'EXH. Kuitenkin jos käytetään lämmitetyillä näytteenottolinjalla varustettua analyysijärjestelmää, on NOx-päästöt laskettava käyttäen kosteaa pakokaasutilavuutta V"EXH. Jos laskuissa käytetään pakokaasujen massan virtausmäärää (GEXH), saadaan CO- ja NOx-pitoisuudet kosteassa pakokaasussa. HC päästöjä laskettaessa käytetään mittausmenetelmän mukaan GEXH- ja V"EXH-arvoja.

4.3 Analysaattorien ja näytteenottojärjestelmän toimintamenettely

Analysaattorien toimintamenettely seuraa välineen valmistajan antamia käynnistys- ja käyttöohjeita. Seuraavia vähimmäisvaatimuksia on erityisesti noudatettava.

4.3.1 Kalibrointimenettely

Kalibrointimenettely on tehtävä enintään kuukautta ennen päästötestiä. Välineet on kalibroitava ja kalibrointikäyrät on tarkastettava vakiokaasuilla. Pakokaasunäytteitä kerättäessä on käytettävä samoja kaasun virtausmääriä kuin kalibroinnissa.

4.3.1.1 Analysaattoreja on lämmitettävä vähintään kaksi tuntia ennen mittausta.

4.3.1.2 Järjestelmälle on tehtävä vuototesti. Keräysputki irrotetaan pakojärjestelmästä ja sen pää suljetaan. Pumppu käynnistetään. Kaikkien paine- ja virtausmittarien on näytettävä nollaa tietyn vakiintumisajan jälkeen. Jos näin ei ole, on näytteenottolinja(t) tarkastettava ja vuodot korjattava.

4.3.1.3 Infrapuna-analysaattori (NDIR) on viritettävä tarvittaessa, ja HFID-analysaattorin liekin palaminen on optimoitava.

4.3.1.4 CO- ja NOx-analysaattorien näyttämät on nollattava puhdistetulla kuivatulla ilmalla (tai typellä); kuivattu ilma on puhdistettava HC-analysaattoria varten. Analysaattorien näyttämät on asetettava uudelleen sopivia kalibrointikaasuja käyttäen.

4.3.1.5 Näyttöjen nollaus on tarkastettava uudelleen ja tarvittaessa edellä 4.3.1.4 kohdassa esitetty menettely on uusittava.

4.3.2 Kalibrointikäyrän määrittely

4.3.2.1 Analysaattorin kalibrointikäyrä määritellään vähintään viidellä kalibrointipisteellä, jotka ovat jakautuneet mahdollisimman tasaisesti. Kalibrointikaasun suurimman nimellispitoisuuden on oltava vähintään 80 % täyden näyttämän arvosta.

4.3.2.2 Kalibrointikäyrä on laskettava pienimmän neliön menetelmällä.

Jos tulokseksi saatavan polynomin asteluku on suurempi kuin kolme, on kalibrointipisteitä oltava vähintään asteluku + 2.

4.3.2.3 Kalibrointikäyrän kulku ei saa poiketa enempää kuin 2 % yhdenkään kalibrointikaasun nimellisarvosta.

4.3.2.4 Kalibrointikäyrän kulku

Kalibrointikäyrän kulusta ja kalibrointipisteistä on mahdollista todeta kalibroinnin oikeellisuus. Seuraavat analysaattorien tunnusluvut on erityisesti esitettävä: - mitta-asteikko, - herkkyys, - nollapiste, - kalibroinnin päivämäärä.

4.3.2.5 Jos voidaan osoittaa tutkimuslaitosta tyydyttävästi, että vaihtoehtoisella tekniikalla (esimerkiksi tietokoneella tai elektronisella näyttöalueen vaihdolla jne.) saavutetaan sama tarkkuus, voidaan näitä vaihtoehtoja käyttää.

4.3.3 NOx-konvertterin hyötysuhdetesti

4.3.3.1 NOx:t NO:ksi muuttavan konvertterin hyötysuhde on testattava.

4.3.3.2 Käytettäessä tämän liitteen lopussa esitettyä testiä ja seuraavaa menettelyä konverttereiden hyötysuhde voidaan testata otsonaattorin avulla.

4.3.3.3 Kalibroidaan CLA-analysaattori yleisimmällä toiminta-alueella laitteen valmistajan ohjeiden mukaisesti, käyttäen nolla- ja vertailukaasuja (NO-pitoisuuden on oltava 80 % toiminta-alueesta ja kaasuseoksen NO2-pitoisuuden vähemmän kuin 5 % NO-pitoisuudesta). NOx-analysaattorin on oltava NO-moodissa niin, ettei vertailukaasu kulje konvertterin läpi. Tallennetaan mitattu pitoisuus.

4.3.3.4 Happea lisätään jatkuvasti kaasuvirtaan T-liittimen kautta, kunnes pitoisuuslukema on noin 10 % vähemmän kuin 4.3.3.3 kohdassa mitattu kalibrointipitoisuus. Tallennetaan mitattu pitoisuus (c). Otsonaattori on poissa päältä koko toimenpiteen ajan.

4.3.3.5 Kytketään otsonaattori tuottamaan tarpeeksi otsonia niin, että NO-pitoisuus laskee 20 %:iin (vähimmäisarvo 10 %) 4.3.3.3 kohdassa saadusta kalibrointipitoisuudesta. Tallennetaan mitattu pitoisuus (d).

4.3.3.6 NO-analysaattori kytketään NOx-moodiin, jolloin kaasuseos (joka koostuu NO-, NO2-, O2- ja N2-kaasuista) kulkee konvertterin läpi. Tallennetaan mitattu pitoisuus (a).

4.3.3.7 Kytketään otsonaattori pois toiminnasta. Edellä 4.3.3.4 kohdassa esitetty kaasuseos kulkee konvertterin läpi ilmaisimeen. Tallennetaan mitattu pitoisuus (b).

4.3.3.8 Otsonaattorin ollessa pois toiminnasta suljetaan myös happivirtaus. NO-analysaattorin näyttämän on nyt oltava enintään 5 % 4.3.3.3 kohdassa saatua lukemaa suurempi.

4.3.3.9 NOx-konvertterin hyötysuhde lasketaan seuraavasti:

Hyötysuhde (%) = ( 1 + >NUM>a - b/

>DEN>c - d

) × 1004.3.3.10 Konvertterin hyötysuhde on testattava ennen jokaista NOx-analysaattorin kalibrointia.

4.3.3.11 Konvertterin hyötysuhde ei saa olla alle 90 %

Huomaa:

Jos analysaattorin toiminta-alue on sen alueen yläpuolella, jolla NOx-generaattori pystyy tuottamaan vähennyksen 80 %:sta 20 %:iin, käytetään NOx-generaattorin tehokkainta aluetta.

4.3.4 Tarkastukset ennen testiä

Infrapuna-NDIR-analysaattorien on annettava lämmetä vähintään kaksi tuntia, mutta on suositeltavampaa antaa analysaattorien virran olla päällä jatkuvasti. Katkojalevyn moottorit voidaan kytkeä pois, kun laite ei ole käytössä.

4.3.4.1 HC-analysaattori nollataan kuivatulla ilmalla tai typellä, ja vahvistimen sekä piirturin näyttämät nollataan.

4.3.4.2 Vertailukaasu kytketään päälle ja virtaus säädetään kalibrointikäyrän mukaiseksi. Samaa virtausmäärää on käytettävä kalibroinnissa, vertailukaasussa ja pakokaasun keräyksessä, jotta vältytään näyteyksikön paineen korjaukselta. Vertailukaasun pitoisuuden on oltava vakio ja 75 90 % täydestä näyttämästä. Pitoisuus on saavutettava ± 2,5 %:n tarkkuudella.

4.3.4.3 Näyttöjen nollaus tarkastetaan ja 4.3.2.1 kohdan ja 4.3.2.2 kohdan menettelyt uusitaan tarpeen vaatiessa.

4.3.4.4 Virtausmäärät tarkastetaan.

4.4 Polttoaine

Polttoaineen on oltava liitteen IV mukaista vertailupolttoainetta.

4.5 Moottoritestin olosuhteet

4.5.1 Moottorin imuilman absoluuttinen lämpötila kelvineinä (T) ja kuivan ilman paine (ps) kilopascaleina on mitattava, ja parametri F lasketaan kaavasta:

F = ( >NUM>99/>DEN>ps)0,65 × ( >NUM>T/>DEN>298)0,5

4.5.2 Jotta testin tulokset hyväksytään, on parametrin F arvon oltava välillä

0,96 ≤ F ≤ 1,06

4.6 Testiajo

Testisyklin jokaisessa moodissa kierrosnopeuden on pysyttävä ± 50 rpm sisällä eritellystä kierrosnopeudesta, ja eritelty vääntömomentti saa vaihdella enintään ± 2 % suurimmasta vääntömomentista testikierrosluvulla. Ruiskutuspumppuun sisään menevän polttoaineen lämpötilan on oltava 306 316 K (33 43 °C). Säätimen ja polttoainejärjestelmän on oltava valmistajan myynti- ja huoltokirjallisuuden mukaisesti säädettyjä. Seuraavat toimenpiteet on suoritettava ennen jokaista testiä:

4.6.1 asennetaan tarvittavat laitteet ja keräysputket;

4.6.2 käynnistetään jäähdytysjärjestelmä;

4.6.3 moottori käynnistetään ja annetaan lämmetä, kunnes kaikki lämpötilat ja paineet ovat saavuttaneet tasapainon;

4.6.4 täyden kuorman vääntömomenttikäyrä määritetään kokeellisesti, jotta testimoodien vaatimat vääntömomenttiarvot voidaan laskea; valmistajan moottorityypille ilmoittama suurin sallittu moottorikäyttöisten laitteiden absorboima teho otetaan huomioon. Dynamometrin säätö jokaiselle kierrosnopeudelle ja kuormitukselle lasketaan seuraavasta kaavasta:

S = Pmin × >NUM>L/>DEN>100

+ Pauxjossa

s = dynamometrin säätö,

Pmin = pienin nettoteho liitteen II lisäyksessä 1 olevan 7.2 kohdan taulukon rivin (e) mukaisesti,

L = kuormitus tämän liitteen 4.1 jakson mukaisesti,

Paux = suurin sallittu moottorin apulaitteiden absorboima teho miinus kaikkien sellaisten laitteiden teho, joita moottori todellisuudessa käyttää: (d)-(b) liitteen II lisäyksessä 1 olevassa 7.2 kohdassa;

4.6.5 päästöanalysaattorit on nollattava ja asetettava vertailukaasun arvot;

4.6.6 testijakso aloitetaan (ks. 4.1 kohta). Jokaisessa moodissa moottorin on käytävä kuusi minuuttia, ja moottorin kierrosnopeuden ja kuormituksen muutosten on tapahduttava ensimmäisen minuutin aikana. Analysaattorien tulokset on tallennettava piirturilla koko kuuden minuutin ajan, ja pakokaasujen on virrattava analysaattoreiden läpi ainakin viimeisten kolmen minuutin ajan. Moottorin kierrosnopeus ja kuorma, imuilman lämpötila ja alipaine, pakokaasujen lämpötila ja vastapaine, polttoainevirtaus ja pakokaasuvirran ilmamäärä on tallennettava jokaisen moodin viimeisten viiden minuutin ajalta, moottorin kierrosnopeuden ja kuormitusarvojen on oltava vaatimusten mukaiset jokaisen moodin viimeisen minuutin ajan;

4.6.7 Kaikki laskennassa tarvittavat lisätiedot on mitattava ja tallennettava (ks. 4.7 kohta);

4.6.8 Kaikkien päästöanalysaattoreiden nolla- ja vertailusäädöt on tarkastettava ja säädettävä uudelleen tarvittaessa, kuitenkin viimeistään testin loputtua. Testi on hyväksytysti suoritettu, jos testin jälkeiset tarpeelliset säädöt eivät ylitä 3.2. kohdassa esitettyjä analysaattorien tarkkuuksia.

4.7 Piirturitulostukset

Jokaisen moodin viimeiset 60 sekuntia on etsittävä tulostuksesta, ja siitä on määritettävä keskimääräiset HC-, CO- ja NOx-lukemat. HC-, CO- ja NOx-pitoisuudet jokaisessa moodissa on määritettävä keskimääräisistä piirturin lukemista ja vastaavista kalibrointitiedoista. Muunkin tyyppisten tiedontallennuslaitteistojen käyttö on sallittua, jos niillä saavutetaan vastaava mittaustarkkuus.

4.8 Laskelmat

4.8.1 Lopulliset testaustulokset määritetään seuraavasti:

4.8.1.1 pakokaasujen massavirtausmäärä GEXH tai V'EXH ja V"EXH (ks. 4.2 jakso) määritetään jokaisessa moodissa;

4.8.1.2 käytettäessä GEXH-arvoja on mitatut hiilimonoksidi- ja typen oksidien pitoisuudet muutettava liitteen VI mukaisesti kostean pakokaasun pitoisuuksiksi. Jos kuitenkin käytetään lämmitetyllä näytteenottolinjalla varustettua analyysijärjestelmää, NOx-emissioita ei muuteta liitteen VI mukaiseksi;

4.8.1.3 NOx-pitoisuudet on korjattava liitteen VII mukaisesti;

4.8.1.4 päästöjen massavirta jokaisessa moodissa on laskettava seuraavasti:

>TAULUKON PAIKKA>

tai

>TAULUKON PAIKKA>

4.8.2 Päästöt lasketaan seuraavasti:

NOx = >NUM>NOx mass × WF/ >DEN>P × WF

CO = >NUM>COx mass × WF/ >DEN>P × WF

HC = >NUM>HCx mass × WF/ >DEN>P × WF

Edellä olevissa laskuissa tarvittavat painotuskertoimet saadaan seuraavasta taulukosta:

>TAULUKON PAIKKA>

>VIITTAUS KAAVIOON>

LIITE IV

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE V

ANALYYSIJÄRJESTELMÄT

Esitellään kolme analyysijärjestelmää, joiden käyttö perustuu - HFDID-analysaattoriin hiilivetyjen, - NDIR-analysaattoriin hiilimonoksidin, - CLA-, HCLA- tai vastaavaan analysaattoriin lämmitetyin tai lämmittämättömin näytteenottoputkistoin typen oksidien mittauksessa, kuvaukset.

Järjestelmä 1

Kaaviokuva CLA-analysaattoria NOx-pitoisuuksien mittaamiseen käyttävästä analyysilaitteistosta ja näytteenottojärjestelmästä esitetään kuvassa 1.

>TAULUKON PAIKKA>

Järjestelmä 2

Kaaviokuva NDIR-analysaattoria NOx-pitoisuuksien mittaamiseen käyttävästä analyysilaitteistosta ja näytteenottojärjestelmästä esitetään kuvassa 2.

>TAULUKON PAIKKA>

Järjestelmä 3

Kaaviokuva HCLA- tai vastaavaa analysaattoria NOx-pitoisuuksien mittaamiseen käyttävästä analyysilaitteistosta ja näytteenottojärjestelmästä esitetään tämän liitteen kuvassa 3.

>TAULUKON PAIKKA>

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

LIITE VI

CO- JA NOX-PITOISUUSARVOJEN MUUTTAMINEN KOSTEAN KAASUN PITOISUUKSIKSI

Tällä menettelyllä mitatut CO- ja NOx-pitoisuudet ovat pitoisuuksia kuivassa kaasussa. Muutettaessa näitä arvoja kosteassa pakokaasussa oleviksi pitoisuuksiksi käytetään seuraavaa yhteyttä:

ppm (kostea) = ppm (kuiva) × [ 1 - 1,85 ( >NUM>GFUEL/ >DEN>GAIR ) ]

missa:

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE VII

KOSTEUDEN KORJAUSKERROIN TYPEN OKSIDEILLE

Typen oksidien pitoisuusarvot on kerrottava seuraavalla kosteuden korjauskertoimella:

>NUM>1/ >DEN>1 + A (7m - 75) + B × 1,8 (T - 302)

missä:

A = 0,044 >NUM>GFUEL/ >DEN>GAIR - 0,0038

B = 0,116 >NUM>GFUEL/ >DEN>GAIR + 0,0053

m = imuilman kosteus, grammaa vettä kilogrammassa kuivaa ilmaa

T = ilman lämpötila kelvineinä >NUM>GFUEL/ >DEN>GAIR = polttoaine-ilmasuhde(kuivaailmaa)

LIITE VIII

(MALLI) ETY-TYYPPIHYVÄKSYNTÄTODISTUS

>KAAVION ALKU>

Viranomaisen

leima

Ilmoitus koskien: - tyyppihyväksyntää(1) - tyyppihyväksynnän laajennusta ajoneuvotyypille/erilliselle tekniselle yksikölle/osalle(1) ottaen huomioon direktiivin 88/77/ETY, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä...

ETY-tyyppihyväksyntänumero: laajennuksen numero:

I JAKSO

0 Yleistä

0.1 Ajoneuvon/erillisen teknisen yksikön/osan merkki(1):

0.2 Valmistajan nimitys ajoneuvolle/erilliselle tekniselle yksikölle/osalle(1):

0.3 Valmistajan tyyppikoodi kuten merkitty ajoneuvoon/erilliseen tekniseen yksikköön/osaan(1):

0.4 Ajoneuvoluokka:

0.5 Valmistajan nimi ja osoite:

0.6 Valmistajan edustajan (jos sellainen on) nimi ja osoite:

II JAKSO

1 Lyhyt kuvaus (tarvittaessa): ks. liite I

2 Testeistä vastaava laitos:

3 Testausselosteen päivämäärä:

4 Testausselosteen numero:

5 Perustelut tyyppihyväksynnän laajennukselle (tarvittaessa):

6 Huomautukset (jos on): ks. liite I.

7 Paikka:

8 Päiväys:

9 Allekirjoitus:

10Luettelo tyyppihyväksyntäasiakirjoista ja tieto hyväksynnän antaneesta hallinnollisesta viranomaisesta, johon ne on talletettu ja josta ne on pyynnöstä saatavissa, on liitetty mukaan.

(1) Tarpeeton viivataan yli>KAAVION LOOPU>

Lisäys

>KAAVION ALKU>

Direktiivin 88/77/ETY mukainen lisäys ETY-tyyppihyväksyntätodistukseen N:o..., ajoneuvon/erillisen teknisen yksikön/osan(1)

tyyppihyväksynnästä.

1Lyhyt kuvaus

1.1 Yksityiskohtaiset tiedot ajoneuvon, johon on asennettu moottori, tyyppihyväksyntää varten:

1.1. 1Moottorin merkki (yrityksen nimi):

1.1.2 Tyyppi ja kaupallinen kuvaus (mainitaan kaikki vaihtoehdot):

1.1.3 Valmistajan koodi kuten merkitty moottoriin:

1.1.4 Ajoneuvoluokka (tarvittaessa):

1.1.5 Valmistajan nimi ja osoite:

1.1.6 Valmistajan edustajan (jos sellainen on) nimi ja osoite:

1.2 Jos edellä 1.1. kohdassa tarkoitettu moottori on tyyppihyväksytty erillisenä teknisenä yksikkönä:

1.2.1 Moottorin tyyppihyväksyntänumero:

1.3 Tietoja erillisenä teknisenä yksikkönä hyväksytystä moottorista (noudatettavat ehdot moottoria ajoneuvoon asennettaessa):

1.3.1 Suurin ja/tai pienin alipaine imusarjassa: kPa

1.3.2 Suurin sallittu pakoputkiston vastapaine: kPa

1.3.3 Suurin sallittu moottorin apulaitteiden ottama teho eri pyörintänopeuksilla:

1.3.3.1 Joutokäynti: kW; Suurin vääntömomentti: kW; Nimellinen: kW

1.3.4 Rajoitukset (jos on):

1.4Päästötasot

CO g/kWh

HC g/kWh

NOx g/kWh

6Huomautukset (tarvittaessa):

(1) Tarpeeton viivataan yli>KAAVION LOOPU>