2009R0073 — FI — 07.08.2012 — 008.001

---

Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentointitarkoituksiin. Toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä.

►B

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 73/2009, annettu 19 päivänä tammikuuta 2009, yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (EY) N:o 1290/2005, (EY) N:o 247/2006, (EY) N:o 378/2007 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 kumoamisesta (EYV L 030, 31.1.2009, p.16)

Muutettu:

		Virallinen lehti
		No	page	date
M1	KOMISSION ASETUS (EY) N:o 889/2009, annettu 25 päivänä syyskuuta 2009,	L 254	73	26.9.2009
M2	KOMISSION ASETUS (EY) N:o 992/2009, annettu 22 päivänä lokakuuta 2009,	L 278	7	23.10.2009
►M3	NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 1250/2009, annettu 30 päivänä marraskuuta 2009,	L 338	1	19.12.2009
M4	KOMISSION ASETUS (EU) N:o 360/2010, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2010,	L 106	1	28.4.2010
M5	KOMISSION ASETUS (EU) N:o 307/2011, annettu 29 päivänä maaliskuuta 2011,	L 82	1	30.3.2011
►M6	KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 785/2011, annettu 5 päivänä elokuuta 2011,	L 203	10	6.8.2011
►M7	KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 313/2012, annettu 12 päivänä huhtikuuta 2012,	L 103	17	13.4.2012
►M8	KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 524/2012, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2012,	L 160	13	21.6.2012
►M9	EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 671/2012, annettu 11 päivänä heinäkuuta 2012,	L 204	11	31.7.2012

Oikaisu

►C1	Oikaisu, EYV L 043, 18.2.2010, s. 7  (73/2009)
►C2	Oikaisu, EYV L 255, 1.10.2011, s. 14  (73/2009)

---

▼B

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 73/2009,

annettu 19 päivänä tammikuuta 2009,

yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (EY) N:o 1290/2005, (EY) N:o 247/2006, (EY) N:o 378/2007 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 kumoamisesta

I OSASTO

SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Soveltamisala

Tässä asetuksessa vahvistetaan

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

3 artikla

Suorien tukien rahoitus

Tämän asetuksen liitteessä I luetellut tukijärjestelmät rahoitetaan asetuksen (EY) N:o 1290/2005 3 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti.

II OSASTO

SUORIA TUKIA KOSKEVAT YLEISSÄÄNNÖKSET

1 LUKU

Täydentävät ehdot

4 artikla

Pääasialliset vaatimukset

1.  Suoria tukia saavan viljelijän on noudatettava liitteessä II lueteltuja lakisääteisiä hoitovaatimuksia sekä 6 artiklassa tarkoitettua hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusta.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja vaatimuksia sovelletaan ainoastaan viljelijän maataloustoiminnan tai tilan maatalousmaan osalta.

2.  Toimivaltaisen kansallisen viranomaisen on esitettävä viljelijälle muun muassa sähköisiä välineitä käyttäen luettelo lakisääteisistä hoitovaatimuksista sekä hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksesta, joita viljelijän on noudatettava.

5 artikla

Lakisääteiset hoitovaatimukset

1.  Liitteessä II luetellut lakisääteiset hoitovaatimukset vahvistetaan yhteisön lainsäädännössä seuraavilla aloilla:

2.  Liitteessä II tarkoitettuja säädöksiä sovelletaan niiden voimassa olevassa muodossa, ja kun on kyse direktiiveistä, sellaisina kuin jäsenvaltiot ovat panneet ne täytäntöön.

6 artikla

Hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimus

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maatalousmaa, erityisesti maa, jota ei enää käytetä tuotantoon, säilytetään maatalouden ja ympäristön kannalta hyvässä kunnossa. Jäsenvaltioiden on määriteltävä kansallisella tai alueellisella tasolla hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusta koskevat vähimmäisedellytykset liitteessä III esitetyn kehyksen perusteella ottaen huomioon kyseisten alueiden erityispiirteet, mukaan luettuina maaperä ja ilmasto-olosuhteet, olemassa olevat viljelyjärjestelmät, maankäyttö, viljelykierto, viljelykäytännöt ja tilarakenteet. Jäsenvaltiot eivät saa säätää vähimmäisvaatimuksista, joista ei säädetä tässä kehyksessä.

Liitteessä III olevan taulukon kolmannessa sarakkeessa luetellut standardit ovat valinnaisia, paitsi jos

2.  Muiden kuin uusien jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden vuoden 2003 pinta-alatukihakemusten määräpäivänä pysyvänä laitumena ollut maa-ala säilytetään pysyvänä laitumena. Uusien jäsenvaltioiden on Bulgariaa ja Romaniaa lukuun ottamatta varmistettava, että pysyvänä laitumena 1 päivänä toukokuuta 2004 ollut maa-ala säilytetään pysyvänä laitumena. Bulgarian ja Romanian on varmistettava, että pysyvänä laitumena 1 päivänä tammikuuta 2007 ollut maa-ala säilytetään pysyvänä laitumena.

Jäsenvaltio voi kuitenkin asianmukaisesti perustelluissa olosuhteissa poiketa ensimmäisestä alakohdasta, edellyttäen että se toteuttaa toimia estääkseen pysyvien laidunten kokonaisalan merkittävän pienenemisen.

Ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta metsitettäväksi tarkoitettuun pysyvään laitumeen, jos metsitys on ympäristön mukaista; tähän ei lueta joulukuusiviljelmiä eikä lyhytaikaisesti viljeltäviä, nopeakasvuisia lajeja.

2 LUKU

Tuen mukauttaminen ja rahoituskuri

7 artikla

Tuen mukauttaminen

1.  Kaikkia viljelijälle tiettynä kalenterivuonna myönnettäviä suoria tukia, joiden määrä ylittää 5 000 euroa, vähennetään kunakin vuonna vuoteen 2012 saakka seuraavien prosenttimäärien mukaisesti:

2.  Edellä olevassa 1 kohdassa säädettyjä vähennyksiä korotetaan 4 prosenttiyksiköllä, jos määrä on yli 300 000 euroa.

3.  Edellä olevaa 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta Ranskan merentakaisten departementtien, Azorien ja Madeiran, Kanariansaarten eikä Egeanmeren saarten viljelijöille myönnettävään suoraan tukeen.

8 artikla

Nettoenimmäismäärät

1.  Suorien tukien kokonaisnettomäärät, jotka voidaan myöntää jäsenvaltiossa tiettynä kalenterivuonna tämän asetuksen 7 ja 10 artiklan sekä asetuksen (EY) N:o 378/2007 1 artiklan soveltamisen jälkeen, lukuun ottamatta asetusten (EY) N:o 247/2006 ja (EY) N:o 1405/2006 mukaisesti myönnettäviä suoria tukia, eivät saa ylittää tämän asetuksen liitteessä IV esitettyjä enimmäismääriä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen 11 artiklan soveltamista. Jäsenvaltioiden on liitteessä esitettyjen enimmäismäärien noudattamiseksi tarvittaessa vähennettävä lineaarisesti niiden suorien tukien määriä, joihin sovelletaan tämän asetuksen 7 ja 10 artiklassa sekä asetuksen (EY) N:o 378/2007 1 artiklassa säädettyä vähennystä.

2.  Komissio tarkistaa tämän asetuksen liitteessä IV esitetyt enimmäismäärät tämän asetuksen 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen ottaakseen huomioon

9 artikla

Tuen mukauttamisesta saadut määrät

1.  Määrät, jotka saadaan tämän asetuksen 7 artiklassa säädettyjen vähennysten soveltamisesta muissa kuin uusissa jäsenvaltioissa, ovat käytettävissä yhteisön lisätukena maaseuturahaston rahoittamiin maaseudun kehittämistoimenpiteisiin asetuksen (EY) N:o 1698/2005 ja tässä artiklassa esitettyjen edellytysten mukaisesti.

2.  Yhtä prosenttiyksikköä vastaavat määrät jaetaan niille jäsenvaltioille, joissa vastaavat määrät ovat kertyneet. Määrät, jotka vastaavat neljän prosenttiyksikön vähennystä, jaetaan asianomaisille jäsenvaltioille 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen seuraavien perusteiden mukaisesti:

Asianomaisen jäsenvaltion on kuitenkin saatava vähintään 80 prosenttia edellä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista kyseisessä jäsenvaltiossa kertyneistä kokonaismääristä.

3.  Poiketen siitä, mitä 2 kohdan toisessa alakohdassa säädetään, jos jäsenvaltion rukiin tuotannon osuus ylitti keskimäärin viisi prosenttia sen viljatuotannon kokonaismäärästä vuosina 2000–2002 ja jos sen rukiin tuotannon osuus ylitti 50 prosenttia yhteisön rukiin tuotannon kokonaismäärästä samalla aikavälillä, kyseisessä jäsenvaltiossa kertyneistä mukauttamisvaroista jaetaan vähintään 90 prosenttia uudelleen kyseiselle jäsenvaltiolle vuoden 2013 loppuun saakka.

Tällaisessa tapauksessa vähintään 10 prosenttia kyseiselle jäsenvaltiolle jaetusta määrästä on voitava kohdistaa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin toimenpiteisiin rukiin tuotantoalueilla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 68 artiklassa säädettyjen mahdollisuuksien soveltamista.

Tämän kohdan soveltamiseksi ”viljalla” tarkoitetaan liitteessä V lueteltuja tuotteita.

4.  Edellä 7 artiklan 1 kohdan soveltamisesta saatu jäljelle jäävä määrä ja 7 artiklan 2 kohdan soveltamisesta saadut määrät jaetaan 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen sille jäsenvaltiolle, jossa vastaavat määrät ovat kertyneet. Ne on käytettävä asetuksen (EY) N:o 1698/2005 69 artiklan 5 a kohdan mukaisesti.

10 artikla

Tuen mukauttamista koskevat erityissäännöt uusissa jäsenvaltioissa

1.  Edellä 7 artiklaa sovelletaan viljelijöihin uudessa jäsenvaltiossa minä tahansa kalenterivuonna vain, jos kyseisessä jäsenvaltiossa kyseisenä kalenterivuonna 121 artiklan mukaisesti sovellettava suorien tukien taso on vähintään yhtä suuri kuin muissa kuin uusissa jäsenvaltioissa sovellettava taso, kun otetaan huomioon 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti sovellettavat vähennykset.

2.  Jos 7 artiklaa sovelletaan viljelijöihin uudessa jäsenvaltiossa, 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti sovellettava prosenttiosuus on enintään samansuuruinen kuin erotus 121 artiklan mukaisesti asianomaisessa jäsenvaltiossa sovellettavan suorien tukien tason ja muissa kuin uusissa jäsenvaltioissa sovellettavan suorien tukien tason välillä, kun otetaan huomioon 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti sovellettavat vähennykset.

3.  Edellä 7 artiklan 1 ja 2 kohdan soveltamisesta saadut määrät jaetaan 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen sille uudelle jäsenvaltiolle, jossa vastaavat määrät ovat kertyneet. Ne on käytettävä asetuksen (EY) N:o 1698/2005 69 artiklan 5 a kohdan mukaisesti.

▼M9

10 b artikla

Suorien tukien vapaaehtoinen mukauttaminen vuonna 2013

5.  Viimeistään 8 päivänä lokakuuta 2012 jäsenvaltioiden on päätettävä ja ilmoitettava komissiolle seuraavaa:

10 c artikla

Vapaaehtoisesta mukauttamisesta ja 136 artiklan soveltamisesta aiheutuvat määrät

1.  Komissio vahvistaa jäsenvaltioiden 10 b artiklan 5 kohdan mukaisesti ilmoittamien määrien perusteella vapaaehtoisesta mukauttamisesta aiheutuvat määrät täytäntöönpanosäädöksillä soveltamatta 141 artiklan 2 kohdassa tai 141 b artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä.

4.  Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan säännöt 2 kohdassa tarkoitettujen määrien esittämiseksi maaseudun kehittämisohjelmien rahoitussuunnitelmissa. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 141 b artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

10 d artikla

Maataloustukirahaston nettoenimmäismäärä

2.  Komissio vahvistaa 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen perusteella maataloustukirahaston menoja varten käytettävissä olevan nettomäärän varainhoitovuoden 2014 osalta täytäntöönpanosäädöksillä soveltamatta 141 artiklan 2 kohdassa tai 141 b artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä.

▼B

11 artikla

Rahoituskuri

▼M3

1.  Sen varmistamiseksi, että yhteisen maatalouspolitiikan markkinoihin liittyvien menojen ja suorien tukien rahoittamiseen käytettävät, tällä hetkellä talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen ( 17 ) liitteessä I olevaan otsakkeeseen 2 sisältyvät määrät eivät ylitä neuvostossa 18 päivänä marraskuuta 2002 kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien Brysselissä 24 ja 25 päivänä lokakuuta 2002 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmien johdosta tekemässä päätöksessä 2002/929/EY ( 18 ) åvahvistettujen rahoitusnäkymien vuotuisia enimmäismääriä, suorien tukien mukauttamisesta päätetään, kun ennusteet otsakkeen 2 mukaisten toimenpiteiden rahoittamiseksi, korotettuina asetuksen (EY) N:o 1234/2007 190 a artiklassa sekä tämän asetuksen 134 ja 135 artiklassa vahvistetuilla ja 136 artiklassa tarkoitetuilla määrillä ja ennen tämän asetuksen 7 ja 10 artiklassa sekä asetuksen (EY) N:o 378/2007 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tuen mukauttamista, osoittavat edellä tarkoitetun sovellettavan vuotuisen enimmäismäärän ylittyvän jonakin varainhoitovuonna, ottaen huomioon 300 000 000 euron marginaali kyseisen enimmäismäärän alla.

▼B

2.  Neuvosto päättäen komission ehdotuksesta, joka sille annetaan viimeistään 1 kohdassa tarkoitettujen tarkistusten soveltamiskalenterivuoden maaliskuun 31 päivänä, päättää näistä mukautuksista viimeistään kyseisen kalenterivuoden 30 päivänä kesäkuuta.

3.  Sovellettaessa 121 artiklassa vahvistettua tukien lisäystä koskevaa aikataulua kaikkiin uusissa jäsenvaltioissa myönnettäviin suoriin tukiin ei sovelleta tämän artiklan 1 kohtaa ennen sen kalenterivuoden alkua, jolloin uusissa jäsenvaltioissa sovellettavien suorien tukien taso on vähintään yhtä suuri kuin muissa kuin uusissa jäsenvaltioissa kyseisenä ajankohtana sovellettava tällaisten tukien taso.

▼M9

11 a artikla

Säädösvallan siirto

Jotta voidaan varmistaa suorien tukien mukautusten optimaalinen soveltaminen vuonna 2013 sekä rahoituskuri kalenterivuonna 2013, komissiolle siirretään valta antaa 141 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan säännöt, jotka koskevat jäsenvaltioiden viljelijöihin soveltamaa, 10 a artiklassa säädetyistä tukien mukautuksista vuonna 2013 ja 11 artiklassa säädetystä rahoituskurista aiheutuvien vähennysten laskentaperustetta.

▼B

3 LUKU

Maatilojen neuvontajärjestelmä

12 artikla

Maatilojen neuvontajärjestelmä

1.  Jäsenvaltioissa on oltava järjestelmä, jossa viljelijöille annetaan maatalousmaata ja tilanhoitoa koskevia neuvoja, jäljempänä ’maatilojen neuvontajärjestelmä’, ja jota hoitaa yksi tai useampi nimetty viranomainen tai yksityiset laitokset.

2.  Neuvontajärjestelmän on katettava vähintään 1 luvussa tarkoitetut lakisääteiset hoitovaatimukset sekä hyvän viljelykunnon ja ympäristön vaatimus.

3.  Viljelijöiden osallistuminen maatilojen neuvontajärjestelmään on vapaaehtoista.

Jäsenvaltiot voivat määritellä tasapuolisia arviointiperusteita noudattaen ne ensisijaiset viljelijäryhmät, jotka voivat osallistua maatilojen neuvontajärjestelmään.

4.  Komissio antaa 31 päivään joulukuuta 2010 mennessä maatilojen neuvontajärjestelmän soveltamisesta kertomuksen, johon tarvittaessa liittyy asiaan kuuluvia ehdotuksia.

13 artikla

Nimettyjen viranomaisten ja yksityisten laitosten velvollisuudet

Rajoittamatta yleisön tiedonsaantioikeutta koskevan kansallisen lainsäädännön soveltamista jäsenvaltioiden on varmistettava, etteivät 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut nimetyt viranomaiset ja yksityiset laitokset paljasta neuvontatoimintansa yhteydessä tietoonsa tulleita henkilökohtaisia tai yksityisiä tietoja muille henkilöille kuin kyseistä tilaa hoitavalle viljelijälle, lukuun ottamatta toimintansa yhteydessä havaitsemiaan säännönvastaisuuksia tai säännösten rikkomisia, joita koskee yhteisön tai kansallisessa lainsäädännössä säädetty velvoite julkisille viranomaisille ilmoittamisesta erityisesti rikostapauksissa.

4 LUKU

Yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä

14 artikla

Soveltamisala

Kunkin jäsenvaltion on perustettava yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä, jäljempänä ’yhdennetty järjestelmä’, ja ylläpidettävä sitä.

Yhdennettyä järjestelmää sovelletaan liitteessä I lueteltuihin tukijärjestelmiin.

Sitä sovelletaan tarvittavissa määrin myös tämän osaston 1 ja 2 luvussa säädettyihin hallinto- ja valvontasääntöihin.

15 artikla

Yhdennetyn järjestelmän osat

1.  Yhdennetyn järjestelmän on sisällettävä seuraavat osat:

2.  Jos sovelletaan tämän asetuksen 52 ja 53 artiklaa, yhdennetyn järjestelmän on käsitettävä asetuksen (EY) N:o 1760/2000 sekä asetuksen (EY) N:o 21/2004 mukaisesti perustettu eläinten tunnistamis- ja rekisteröintijärjestelmä.

3.  Jäsenvaltiot voivat sisällyttää oliivialan paikkatietojärjestelmän viljelylohkojen tunnistusjärjestelmään.

16 artikla

Sähköinen tietokanta

1.  Sähköiseen tietokantaan on kirjattava kunkin maatilan osalta tukihakemuksista saadut tiedot.

Tämän tietokannan on mahdollistettava erityisesti se, että jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen saa käyttöönsä kalenterivuotta ja/tai markkinointivuotta koskevat tiedot vuodesta 2000 alkaen. Järjestelmästä on myös saatava käyttöön neljään edeltävään vuoteen liittyvät tiedot suoraan ja viipymättä.

2.  Jäsenvaltiot voivat luoda hajautettuja tietokantoja, jos ne sekä tietojen kirjaamista ja saantia koskevat hallinnolliset menettelyt laaditaan yhdenmukaisesti koko jäsenvaltion alueella ja ne ovat keskenään yhteensopivia ristiintarkastusten mahdollistamiseksi.

17 artikla

Viljelylohkojen tunnistusjärjestelmä

Viljelylohkojen tunnistusjärjestelmä perustuu karttoihin tai maarekisteriasiakirjoihin tai muuhun kartta-aineistoon. On käytettävä hyväksi sähköistä paikkatietojärjestelmätekniikkaa (GIS), johon on suotavaa sisällyttää ilmaortokuvaus tai satelliittiortokuvaus ja joka noudattaa yhtenäistä standardia. Kyseinen standardi takaa vähintään mittakaavaltaan 1:10 000 olevia karttoja vastaavan tarkkuuden.

18 artikla

Tukioikeuksien tunnistamis- ja rekisteröintijärjestelmä

1.  On perustettava tukioikeuksien tunnistamista ja rekisteröintiä koskeva järjestelmä, joka mahdollistaa oikeuksien tarkastamisen ja ristiintarkastukset tukihakemusten ja viljelylohkojen tunnistusjärjestelmän kanssa.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetun järjestelmän on mahdollistettava se, että jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen saa suoraan ja viipymättä käyttöönsä vähintään neljää edeltävää kalenterivuotta koskevat tiedot.

19 artikla

Tukihakemukset

1.  Viljelijän on vuosittain jätettävä suoria tukia koskeva hakemus, jossa on tapauksen mukaan ilmoitettava

2.  Jäsenvaltioiden on toimitettava muun muassa sähköisiä välineitä käyttäen edellisenä vuonna määritettyihin aloihin perustuvat esitäytetyt lomakkeet ja kyseisten alojen ja tapauksen mukaan oliivipuiden sijainnin osoittava graafinen aineisto. Jäsenvaltio voi päättää, että tukihakemuksessa on oltava ainoastaan edellisenä vuonna jätettyyn tukihakemukseen tehdyt muutokset.

3.  Jäsenvaltio voi päättää, että useista tai kaikista liitteessä I luetelluista tukijärjestelmistä tai muista tukijärjestelmistä tehdään yksi yhtenäinen hakemus.

20 artikla

Tukikelpoisuusedellytysten tarkastaminen

1.  Jäsenvaltioiden on tehtävä tukihakemuksille hallinnollisia tarkastuksia tukikelpoisuusedellytysten tarkistamiseksi.

2.  Hallinnollisia tarkastuksia on täydennettävä paikalla tehtävien tarkastusten järjestelmällä tukikelpoisuuden tarkistamiseksi. Tätä tarkoitusta varten jäsenvaltioiden on laadittava maatilojen otantasuunnitelma.

Jäsenvaltiot voivat käyttää kaukokartoitusta tai satelliittipaikannusjärjestelmää (GNSS) viljelylohkojen tarkastamiseksi paikalla.

3.  Kunkin jäsenvaltion on nimettävä viranomainen vastaamaan tässä luvussa säädettyjen tarkastusten ja valvonnan koordinoinnista.

Jos jäsenvaltiot siirtävät erikoistuneille laitoksille tai yrityksille tiettyjä osia tämän luvun nojalla tehtävistä töistä, nimetyllä viranomaisella on säilyttävä töiden valvonta ja niihin liittyvä vastuu.

21 artikla

Tuen vähentäminen ja epääminen, jos tukikelpoisuussääntöjä ei noudateta

1.  Jos havaitaan, että viljelijä ei täytä tässä asetuksessa säädettyjä tuen myöntämiseen liittyviä tukikelpoisuusedellytyksiä, myönnettyyn tai myönnettävään tukeen tai sen osaan, jonka osalta tukikelpoisuusedellytykset täyttyvät, sovelletaan 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistettavia tuen vähentämisiä tai epäämisiä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 23 artiklassa säädetyn tuen vähentämisen ja epäämisen soveltamista.

2.  Vähennysprosentit luokitellaan tapahtuneen havaitun noudattamatta jättämisen vakavuuden, laajuuden, keston ja toistuvuuden mukaan, ja kyseeseen voi myös tulla täydellinen yhden tai useamman tukijärjestelmän ulkopuolelle sulkeminen yhden tai useamman kalenterivuoden ajan.

22 artikla

Täydentäviä ehtoja koskevat tarkastukset

1.  Jäsenvaltioiden on tehtävä tarkastuksia paikalla todetakseen, noudattavatko viljelijät 1 luvussa tarkoitettuja velvoitteita.

2.  Jäsenvaltiot voivat käyttää nykyisiä hallinto- ja valvontajärjestelmiään varmistaakseen lakisääteisten hoitovaatimusten sekä hyvän viljelykunnon ja ympäristön vaatimuksen noudattamisen.

Näiden järjestelmien sekä erityisesti sikojen tunnistamisesta ja rekisteröinnistä 15 päivänä heinäkuuta 2008 annetun neuvoston direktiivin 2008/71/EY ( 19 ) sekä asetusten (EY) N:o 1760/2000 ja (EY) N:o 21/2004 mukaisesti perustetun eläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän on oltava tämän asetuksen 26 artiklan 1 kohdan mukaisesti yhteensopivia yhdennetyn järjestelmän kanssa.

23 artikla

Tuen vähentäminen tai epääminen, jos täydentäviä ehtoja koskevia sääntöjä ei noudateta

1.  Jos lakisääteisiä hoitovaatimuksia tai hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusta ei jonkin kalenterivuoden, jäljempänä ’asianomainen kalenterivuosi’, jonain aikana noudateta ja kyseinen noudattamatta jättäminen johtuu suoraan tukihakemuksen asianomaisena kalenterivuonna jättäneen viljelijän toiminnasta tai laiminlyönnistä, viljelijälle myönnettyjen tai myönnettävien suorien tukien kokonaismäärää alennetaan tai se evätään 24 artiklassa säädettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti sen jälkeen kun on sovellettu 7, 10 ja 11 artiklaa.

Ensimmäistä alakohtaa sovelletaan myös, jos kyseinen noudattamatta jättäminen johtuu suoraan sellaisen henkilön toiminnasta tai laiminlyönnistä, jolle tai jolta maatalousmaa on siirtynyt.

Tässä kohdassa ’siirtymisellä’ tarkoitetaan mitä tahansa toimea, jolla maatalousmaa lakkaa olemasta siirtäjän käytössä.

Toisesta alakohdasta poiketen silloin, kun henkilö, jonka toiminnasta tai laiminlyönnistä noudattamatta jättäminen johtuu, on jättänyt tukihakemuksen kyseisenä kalenterivuotena, tuen vähentämistä tai epäämistä sovelletaan tälle henkilölle myönnettyjen tai myönnettävien suorien tukien kokonaismääriin vuodesta 2010.

2.  Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltio voi tämän asetuksen 24 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa yksityiskohtaisissa säännöissä säädettyjen edellytysten mukaisesti päättää olla vähentämättä tai epäämättä tukea 100 euroon saakka viljelijää ja kalenterivuotta kohti.

Jos jäsenvaltio päättää käyttää ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua vaihtoehtoa, toimivaltaisen viranomaisen on toteutettava seuraavana vuonna tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että viljelijä korjaa havaitun noudattamatta jättämisen. Havainnot ja velvoite toteuttaa toimia tilanteen korjaamiseksi on ilmoitettava viljelijälle.

24 artikla

Tuen vähentämistä ja epäämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt, jos täydentäviä ehtoja koskevia sääntöjä ei noudateta

1.  Edellä 23 artiklassa tarkoitettuja tuen vähentämistä tai epäämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt vahvistetaan 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Tässä yhteydessä huomioon otetaan havaitun noudattamatta jättämisen vakavuus, laajuus, kesto ja toistuvuus sekä tämän artiklan 2, 3 ja 4 kohdassa vahvistetut perusteet.

2.  Jos kyseessä on laiminlyönti, vähennys ei saa olla enempää kuin 5 prosenttia, ja jos kyseessä on toistuva noudattamatta jättäminen, vähennys ei saa olla enempää kuin 15 prosenttia.

Asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa jäsenvaltiot voivat päättää olla vähentämättä tukea, kun noudattamatta jättämistä on sen vakavuuden, laajuuden ja keston vuoksi pidettävä vähäisenä. Vähäisenä ei kuitenkaan pidetä noudattamatta jättämistä, joka aiheuttaa välittömän vaaran kansanterveydelle tai eläinten terveydelle.

Jos viljelijä ei välittömästi toteuta toimia havaitun noudattamatta jättämisen oikaisemiseksi, toimivaltaisen viranomaisen on toteutettava toimet sen varmistamiseksi, että viljelijä oikaisee havaitun noudattamatta jättämisen; nämä toimet voivat asianmukaisessa tapauksessa tarkoittaa vain hallinnollista tarkastusta. Havainnot vähäisestä noudattamatta jättämisestä ja velvoite toteuttaa toimia tilanteen korjaamiseksi on ilmoitettava viljelijälle.

3.  Jos kyseessä on tarkoituksellinen noudattamatta jättäminen, vähennysprosentin on pääsääntöisesti oltava vähintään 20, ja kyseeseen voi myös tulla täydellinen yhden tai useamman tukijärjestelmän ulkopuolelle sulkeminen, ja nämä seuraamukset voivat jatkua yhden tai useamman kalenterivuoden ajan.

4.  Tuen vähentämisen ja evätyn tuen kokonaismäärä ei voi kuitenkaan yhden kalenterivuoden osalta ylittää 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua kokonaismäärää.

25 artikla

Täydentävien ehtojen soveltamisesta johtuvat määrät

Määrät, jotka saadaan tuen vähentämisestä ja epäämisestä 1 luvun noudattamatta jättämisen vuoksi, on tilitettävä maataloustukirahastolle. Jäsenvaltiot voivat pitää itsellään 25 prosenttia näistä määristä.

26 artikla

Tukijärjestelmien yhteensopivuus yhdennetyn järjestelmän kanssa

1.  Liitteessä VI lueteltujen tukijärjestelmien soveltamiseksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että järjestelmiin sovellettavat hallinto- ja valvontamenettelyt ovat yhteensopivia yhdennetyn järjestelmän kanssa seuraavilta osin:

Tätä varten ensimmäisen alakohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitetut tietokanta, tunnistusjärjestelmät ja tarkastukset on luotava niin, että järjestelmät toimivat yhdessä tai että niiden välinen tietojenvaihto on mahdollista ilman ongelmia ja ristiriitoja.

2.  Jäsenvaltiot voivat muiden kuin liitteessä VI lueteltujen yhteisön tai kansallisten tukijärjestelmien soveltamiseksi sisällyttää yhdennetyn järjestelmän osan tai osia hallinto- ja valvontamenettelyihinsä.

27 artikla

Tiedonannot ja valvonta

1.  Komissiolle on tiedotettava säännöllisesti yhdennetyn järjestelmän soveltamisesta.

Se järjestää asiaa koskevan mielipiteiden vaihdon jäsenvaltioiden kanssa.

2.  Komission nimittämät valtuutetut edustajat voivat asetuksen (EY) N:o 1290/2005 37 artiklan mukaisesti — ilmoitettuaan asiasta hyvissä ajoin toimivaltaisille viranomaisille — tehdä

3.  Komissio voi käyttää asiantuntijoiden tai erikoistuneiden laitosten palveluja yhdennetyn järjestelmän käyttöönoton, seurannan ja käytön edistämiseksi ja erityisesti teknisen avun antamiseksi jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille niiden pyynnöstä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden yhdennetyn järjestelmän käyttöönottoa ja soveltamista koskevia velvollisuuksia.

5 LUKU

Muut yleiset säännökset

28 artikla

Suorien tukien saamisen vähimmäisedellytykset

1.  Vuodesta 2010 lähtien jäsenvaltio ei saa myöntää suoria tukia viljelijälle seuraavissa tapauksissa:

Jäsenvaltiot voivat mukauttaa tämän kohdan ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitettuja kynnyksiä liitteessä VII säädetyn kertoimen soveltamisen rajoissa ottaakseen huomioon maataloutensa rakenteen.

Viljelijöihin, joilla on 44 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja erityistukioikeuksia, sovelletaan kuitenkin tämän kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettua edellytystä.

Asianomaiset jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta tätä kohtaa Ranskan merentakaisissa departementeissa, Azoreilla, Madeiralla, Kanariansaarilla ja Egeanmeren saarilla.

Jos maksettavaa määrää vähennetään sen johdosta, että suorien tukien käyttöönotto tapahtuu asteittain tämän asetuksen 121 artiklan, asetuksen (EY) N:o 1782/2003 liitteessä VII olevan K kohdan tai tämän asetuksen liitteessä IX olevan C kohdan mukaisesti, määrä, jota on haettu tai joka aiotaan myöntää, lasketaan sen lopullisen tukimäärän pohjalta, joka viljelijän on määrä saada.

2.  Vuodesta 2010 lähtien jäsenvaltiot voivat vahvistaa asianmukaisia puolueettomia ja syrjimättömiä perusteita sen varmistamiseksi, että suoria tukia ei myönnetä luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille

3.  Tukioikeudet, jotka eivät oikeuta tukiin kahtena perättäisenä vuotena 1 ja 2 kohdan soveltamisen vuoksi, on palautettava kansalliseen varantoon.

29 artikla

Tuen maksaminen

1.  Jollei tässä asetuksessa muuta säädetä, liitteessä I luetelluissa tukijärjestelmissä myönnettävät tuet maksetaan kokonaisuudessaan edunsaajille.

2.  Tuet maksetaan enintään kahdessa erässä vuosittain 1 päivän joulukuuta ja seuraavan kalenterivuoden 30 päivän kesäkuuta välisenä aikana.

3.  Liitteessä I lueteltujen tukijärjestelmien mukaisia tukia ei saa maksaa ennen kuin tukikelpoisuusedellytyksiä koskeva tarkastus, jonka tekee jäsenvaltio 20 artiklan mukaisesti, on saatu päätökseen.

4.  Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 2 kohdassa säädetään, komissio voi 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen

30 artikla

Säännösten kiertämistä koskeva lauseke

Tukea ei makseta edunsaajille, joiden osalta on osoitettu, että he ovat keinotekoisesti luoneet tukien saamiseen vaaditut edellytykset saadakseen hyötyä asianomaisen tukijärjestelmän tavoitteiden vastaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yksittäisten tukijärjestelmien erityissäännösten soveltamista.

31 artikla

Ylivoimainen este ja poikkeukselliset olosuhteet

Tätä asetusta sovellettaessa toimivaltaisen viranomaisen on hyväksyttävä ylivoimaiseksi esteeksi tai poikkeuksellisiksi olosuhteiksi esimerkiksi seuraavat:

32 artikla

Uudelleentarkastelu

Liitteessä I lueteltujen tukijärjestelmien soveltaminen ei rajoita niiden mahdollista tarkistamista milloin tahansa talouskehityksen tai talousarviotilanteen perusteella.

III OSASTO

TILATUKIJÄRJESTELMÄ

1 LUKU

Yleinen täytäntöönpano

33 artikla

Tukioikeudet

1.  Tilatukijärjestelmässä voidaan maksaa tukea viljelijälle,

2.  47 artiklan 2 kohdan, 57 artiklan 6 kohdan, 64 artiklan 2 kohdan ja 65 artiklan soveltamiseksi ”viljelijällä katsotaan olevan tukioikeuksia”, jos hänelle on jaettu tai lopullisesti siirretty tukioikeuksia.

3.  Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 53 artiklan 2 kohdan, 63 artiklan 2 kohdan sekä 71j artiklan mukaisesti vahvistetut kesannointioikeudet eivät ole riippuvaisia aiemmista kesannointivelvoitteista.

34 artikla

Tukikelpoisiin hehtaareihin liittyvien tukioikeuksien aktivoiminen

1.  Viljelijälle maksetaan tilatukijärjestelmässä tukea, kun tukikelpoisiin hehtaareihin liittyvät tukioikeudet on aktivoitu. Aktivoidut tukioikeudet antavat oikeuden niissä vahvistettujen määrien saamiseen.

2.  Tässä osastossa ’tukikelpoisella hehtaarilla’ tarkoitetaan

Komissio vahvistaa 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat tukikelpoisten hehtaarien muuta kuin maatalouskäyttöä.

Hehtaarien on täytettävä tukikelpoisuusedellytykset koko kalenterivuoden ajan lukuun ottamatta ylivoimaista estettä tai poikkeuksellisia olosuhteita koskevia tapauksia.

35 artikla

Tukikelpoisten hehtaarien ilmoittaminen

1.  Viljelijän on ilmoitettava viljelylohkot, jotka vastaavat johonkin tukioikeuteen liittyvää tukikelpoista hehtaaria. Jollei kyseessä ole ylivoimainen este tai poikkeukselliset olosuhteet, kyseisten lohkojen on oltava viljelijän käytössä jäsenvaltion vahvistamana päivänä, joka ei saa olla myöhempi kuin kyseisessä jäsenvaltiossa vahvistettu määräpäivä tukihakemuksen muuttamiselle.

2.  Jäsenvaltio voi asianmukaisesti perustelluissa olosuhteissa sallia, että viljelijä muuttaa ilmoitustaan, sillä edellytyksellä että viljelijä noudattaa tukioikeuksiinsa liittyvien hehtaarien määrää ja edellytyksiä, jotka koskevat tilatuen myöntämistä asianomaiselle alalle.

36 artikla

Tukioikeuksien muuttaminen

Hehtaarikohtaisia tukioikeuksia ei saa muuttaa, jollei tässä asetuksessa toisin säädetä.

Komissio vahvistaa 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat tukioikeuksien muuttamista vuodesta 2010 erityisesti tukioikeuksien osien osalta.

37 artikla

Useampi hakemus

Tukikelpoisten hehtaarien määrää vastaavasta pinta-alasta, josta on toimitettu tilatukijärjestelmän mukainen hakemus, voidaan tehdä muita suoria tukia koskeva hakemus sekä tämän asetuksen ulkopuolelle jääviä tukia koskeva hakemus, jollei tässä asetuksessa toisin säädetä.

38 artikla

Maan käyttö, kun hedelmä- ja vihannesalan sisällyttämistä tilatukijärjestelmään lykätään

Jos jäsenvaltio on päättänyt käyttää asetuksen (EY) N:o 1782/2003 51 artiklan toisessa kohdassa säädettyä mahdollisuutta, jäljempänä’lykätty sisällyttäminen tilatukijärjestelmään’, päätöksen kohteena olevilla alueilla sijaitsevat lohkot eivät ole 31 päivään joulukuuta 2010 asti tukikelpoisia, jos niitä käytetään

Jos tilatukijärjestelmään sisällyttämistä lykätään, jäsenvaltiot voivat kuitenkin päättää sallia kerääjäkasvien viljelyn tukikelpoisilla hehtaareilla enintään kolmen kuukauden pituisena ajanjaksona, joka alkaa kunakin vuonna 15 päivänä elokuuta. Kyseistä päivämäärää voidaan kuitenkin jäsenvaltion pyynnöstä muuttaa 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen niiden alueiden osalta, joilla vilja normaalisti korjataan aikaisemmin ilmastollisista syistä.

39 artikla

Maan käyttö hampun tuotantoon

1.  Hampun tuotantoon käytetty ala on tukikelpoista vain, jos käytettyjen lajikkeiden tetrahydrokannabinolipitoisuus on enintään 0,2 prosenttia. Jäsenvaltioiden on perustettava järjestelmä, jonka avulla tetrahydrokannabinolipitoisuus voidaan tarkastaa vähintään 30 prosentilla hamppualoista viljellyistä kasveista. Jos jäsenvaltiot kuitenkin ottavat käyttöön tällaisen viljelyn ennakkohyväksyntäjärjestelmän, vähimmäismäärä on 20 prosenttia.

2.  Tuen myöntämisen edellytykseksi asetetaan 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen tiettyjen lajikkeiden varmennettujen siementen käyttö.

40 artikla

Kansalliset enimmäismäärät

1.  Kunkin jäsenvaltion vuosittainen kaikkien jaettujen tukioikeuksien sekä tämän asetuksen 51 artiklan 2 kohdan ja 69 artiklan 3 kohdan tai vuodeksi 2009 asetuksen (EY) N:o 1782/2003 64 artiklan 2 kohdan mukaisesti vahvistettujen enimmäismäärien kokonaisarvo ei saa olla suurempi kuin tämän asetuksen liitteessä VIII määritetty vastaava kansallinen enimmäismäärä.

Jos tukioikeuksia jaetaan viininviljelijöille ja ottaen huomioon jäsenvaltioiden viinialan yhteisestä markkinajärjestelystä 29 päivänä huhtikuuta 2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 479/2008 ( 24 ) 9 artiklan ja 102 artiklan 6 kohdan mukaisesti komission käytettäviksi saattamat viimeisimmät tiedot komissio mukauttaa tämän asetuksen 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen liitteessä VIII määritettyjä kansallisia enimmäismääriä. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tämän asetuksen liitteessä IX olevassa B kohdassa tarkoitettujen tukioikeuksien alueellinen keskiarvo viimeistään kansallisten enimmäismäärien mukauttamista edeltävän vuoden 1 päivänä joulukuuta.

2.  Jäsenvaltion on tarvittaessa alennettava tukioikeuksien arvoa lineaarisesti liitteessä VIII määritetyn enimmäismäärän noudattamisen varmistamiseksi.

41 artikla

Kansallinen varanto

1.  Jäsenvaltioilla on oltava kansallinen varanto, joka sisältää seuraavien erotuksen:

2.  Jäsenvaltiot voivat käyttää kansallista varantoaan jakaakseen tukioikeuksia ensisijaisesti viljelijöille, jotka aloittavat maataloustoimintansa, puolueettomin perustein ja tavalla, jolla taataan viljelijöiden tasapuolinen kohtelu ja ehkäistään markkinoiden ja kilpailun vääristyminen.

3.  Jäsenvaltiot, jotka eivät sovella 68 artiklan 1 kohdan c alakohtaa, voivat käyttää kansallista varantoaan puolueettomin perustein ja tavalla, jolla varmistetaan viljelijöiden yhtäläinen kohtelu sekä ehkäistään markkinoiden ja kilpailun vääristyminen, vahvistaakseen sellaisilla alueilla oleville viljelijöille tarkoitettuja tukioikeuksia, joihin sovelletaan johonkin julkisen interventioon liittyviä rakenneuudistus- ja/tai kehittämisohjelmia, jotta varmistetaan, että maata ei jätetä viljelemättä ja/tai korvataan näillä alueilla oleville viljelijöille aiheutuvat erityiset haitat.

4.  Jäsenvaltioiden on käytettävä kansallista varantoaan tukioikeuksien jakamiseksi objektiivisin perustein ja tavalla, jolla varmistetaan viljelijöiden yhtäläinen kohtelu ja ehkäistään markkinoiden ja kilpailun vääristyminen, viljelijöille, jotka ovat erityistilanteessa, jonka komissio määrittelee 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

5.  Jäsenvaltiot voivat soveltaessaan tätä artiklaa korottaa viljelijöille jaettujen tukioikeuksien yksikköarvoa ja/tai lukumäärää.

▼M3

6.  Kun jäsenvaltio soveltaa 59 tai 63 artiklaa, se voi objektiivisin perustein ja viljelijöiden yhtäläisen kohtelun varmistamiseksi sekä markkinoiden ja kilpailun vääristymisen estämiseksi säätää, että myynti- tai tukitapauksissa tai tilan vuokrasopimuksen tai palkkio-oikeuksien voimassaolon päättyessä kokonaan tai osittain, kyseiselle viljelijälle jaettavat tukioikeudet tai tukioikeuksien arvon nousu palautuvat osittain tai kokonaan kansalliseen varantoon, kun näiden tukioikeuksien myöntäminen tai niiden arvon nousu johtaisi kyseiselle viljelijälle kertyvään satunnaiseen voittoon. Mainittuihin perusteisiin on kuuluttava vähintään seuraavat:

▼B

42 artikla

Käyttämättömät tukioikeudet

Tukioikeudet, joita ei ole aktivoitu 34 artiklan mukaisesti kahteen vuoteen, on lisättävä kansalliseen varantoon, paitsi jos kyseessä ovat ylivoimaiset esteet tai poikkeukselliset olosuhteet. Vuonna 2009 tukioikeuksia, joita ei ole aktivoitu kaksivuotiskauteen 2007–2008, ei kuitenkaan lisätä kansalliseen varantoon, jos ne aktivoitiin vuonna 2006, ja vuonna 2010 tukioikeuksia, joita ei ole aktivoitu kaksivuotiskaudeksi 2008–2009, ei lisätä kansalliseen varantoon, jos ne aktivoitiin vuonna 2007.

43 artikla

Tukioikeuksien siirtäminen

1.  Tukioikeuksia voidaan siirtää ainoastaan samaan jäsenvaltioon sijoittuneelle toiselle viljelijälle, paitsi kun on kyse perintönä tai ennakkoperintönä annettavista oikeuksista.

Jälkimmäisessä tapauksessa tukioikeuksia voidaan kuitenkin käyttää ainoastaan siinä jäsenvaltiossa, jossa ne vahvistettiin.

Jäsenvaltio voi päättää, että tukioikeuksia voidaan siirtää tai käyttää ainoastaan saman alueen sisällä.

2.  Tukioikeuksia voidaan siirtää myymällä tai muutoin lopullisesti siirtämällä ne maa-alan kanssa tai ilman. Tukioikeuksien vuokraus tai muu samantyyppinen liiketoimi sallitaan sitä vastoin ainoastaan, jos siirrettyihin tukioikeuksiin liittyy vastaavan tukikelpoisen hehtaarimäärän siirto.

3.  Jos tukioikeuksia myydään maa-alan kanssa tai ilman, jäsenvaltiot voivat yhteisön oikeuden yleisperiaatetta noudattaen päättää, että osa myydyistä tukioikeuksista palautetaan kansalliseen varantoon tai että niiden yksikköarvoa alennetaan kansallisen varannon hyväksi niiden perusteiden mukaisesti, jotka komissio määrittää 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

44 artikla

Erityistukioikeuksia koskevat edellytykset

1.  Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, asetuksen (EY) N:o 1782/2003 III osaston 3 luvun 2 jaksossa ja 71m artiklassa sekä tämän asetuksen 60 artiklassa ja 65 artiklan neljännessä alakohdassa säädettyihin tukioikeuksiin, jäljempänä ’erityistukioikeudet’, sovelletaan tämän artiklan 2 ja 3 kohdassa vahvistettuja edellytyksiä.

2.  Poiketen siitä, mitä 34 artiklan 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltion on sallittava viljelijän, jolla on erityistukioikeuksia, poiketa velvollisuudesta aktivoida tukioikeudet vastaavalla määrällä tukikelpoisia hehtaareita edellyttäen, että viljelijä säilyttää vähintään

Jos viljelijälle on kuitenkin jaettu erityistukioikeuksia sekä asetuksen (EY) N:o 1782/2003 että tämän asetuksen mukaisesti, hänen on säilytettävä vähintään 50 prosenttia korkeimmasta ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta toimintatasosta.

Edellä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua edellytystä ei sovelleta Maltaan.

3.  Jos erityistukioikeuksia siirretään, siirronsaajalle voidaan vuosina 2009, 2010 ja 2011 myöntää 2 kohdassa säädetty poikkeus vain, jos kaikki erityistukioikeudet siirretään. Vuodesta 2012 alkaen siirronsaajalle voidaan myöntää poikkeus ainoastaan, jos kyse on toteutuneesta tai ennakoitavissa olevasta perinnöstä.

Ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta Maltaan.

45 artikla

Tukioikeuksien tarkistaminen

1.  Jäsenvaltiot, jotka ovat ottaneet käyttöön tilatukijärjestelmän asetuksen (EY) N:o 1782/2003 III osaston 1–4 luvun mukaisesti, voivat asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa yhteisön oikeuden yleisperiaatteita noudattaen päättää, että ne ryhtyvät vuonna 2010 tai sen jälkeen yhdenmukaistamaan tukioikeuksien arvoa.

Jos kyseistä päätöstä sovelletaan vuodesta 2010 alkaen, se on tehtävä 1 päivään elokuuta 2009 mennessä. Muussa tapauksessa se on tehtävä 1 päivään elokuuta 2010 mennessä.

2.  Edellä olevan 1 kohdan ensimmäistä alakohtaa sovellettaessa tukioikeuksia voidaan muuttaa vuosittain asteittain puolueettomien ja syrjimättömien perusteiden mukaisesti. Jos muutos alentaa tukioikeuksien arvoa, se on tehtävä vähintään kolmella etukäteen vahvistetulla vuosittaisella menettelyllä.

Minkään ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun tukioikeuden arvon vuosittainen alennus ei saa olla yli 50 prosenttia tukioikeuden alkuarvon ja lopullisen arvon välisestä erotuksesta. Jos arvon alennus on alle 10 prosenttia alkuarvosta, jäsenvaltio voi soveltaa vähempää kuin kolmea menettelyä.

3.  Jäsenvaltio voi päättää soveltaa tätä artiklaa

2 LUKU

Alueellinen ja osittainen täytäntöönpano

1 jakso

Alueellinen täytäntöönpano

46 artikla

40 artiklassa tarkoitettujen kansallisten enimmäismäärien alueellinen jakaminen

1.  Jäsenvaltio, joka on ottanut tilatukijärjestelmän käyttöön asetuksen (EY) N:o 1782/2003 III osaston 1–4 luvun mukaisesti, voi päättää soveltaa tilatukijärjestelmää alueellisesti vuonna 2010 tai sen jälkeen tässä jaksossa vahvistetuin edellytyksin.

Jos kyseistä päätöstä sovelletaan vuodesta 2010 alkaen, se on tehtävä 1 päivään elokuuta 2009 mennessä. Muussa tapauksessa se on tehtävä 1 päivään elokuuta 2010 mennessä.

2.  Jäsenvaltion on määriteltävä alueet puolueettomin ja syrjimättömin perustein, jollaisia ovat esimerkiksi sen toimielin- tai hallintorakenne ja alueelliset maatalouden harjoittamismahdollisuudet.

Jäsenvaltiot voivat pitää koko maataan yhtenä alueena.

3.  Jäsenvaltion on jaettava 40 artiklassa tarkoitetut enimmäismäärät alueiden kesken puolueettomin ja syrjimättömin perustein. Jäsenvaltio voi päättää, että alueellisiin enimmäismääriin voidaan soveltaa vuosittaisia asteittaisia muutoksia korkeintaan kolmen etukäteen vahvistetun vuotuisen vaiheen mukaisesti, sekä noudattaen puolueettomia ja syrjimättömiä perusteita kuten maatalouden potentiaali tai ympäristöperusteet.

4.  Jos tämän artiklan 1, 2, ja 3 kohtaa soveltava jäsenvaltio päättää olla soveltamatta 47 artiklaa, sen on, tarvittavissa määrin sovellettavan alueellisen enimmäismäärän noudattamiseksi, mukautettava tukioikeuksien arvoa kullakin alueellaan. Tätä varten tukioikeuksien arvoa alennetaan tai nostetaan lineaarisesti. Tukioikeuksien arvon kokonaisvähennys tämän kohdan mukaisesti on rajoitettava 10 prosenttiin niiden alkuarvosta.

5.  Jos jäsenvaltio päättää soveltaa sekä 45 artiklaa että tätä artiklaa, tämän artiklan 4 kohdassa tarkoitetut tukioikeuksien arvon alennukset otetaan huomioon laskettaessa 45 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuja rajoja.

47 artikla

Maatilan tilatukijärjestelmän alueellistaminen

1.  Jäsenvaltio voi asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa päättää jakaa enintään 50 prosenttia 46 artiklan mukaisesti vahvistetusta alueellisesta enimmäismäärästä sellaisten viljelijöiden kesken, joiden tila sijaitsee asianomaisella alueella, mukaan luettuina viljelijät, joilla ei ole tukioikeuksia.

2.  Viljelijöille jaetaan tukioikeuksia, joiden yksikköarvo lasketaan jakamalla 46 artiklan mukaisesti vahvistettua alueellista enimmäismäärää vastaava osuus alueellisella tasolla vahvistettujen tukikelpoisten hehtaarien lukumäärällä.

Kyseisten tukioikeuksien arvoa korotetaan, jos viljelijällä on ennen tämän artiklan soveltamista tukioikeuksia. Tällöin viljelijän jokaisen tukioikeuden alueellista yksikköarvoa korotetaan määrällä, joka lasketaan hänellä asianomaisen jäsenvaltion vahvistamana päivämääränä olleiden tukioikeuksien kokonaisarvon perusteella. Korotukset lasketaan tämän artiklan 1 kohdan soveltamisen jälkeen alueellisen enimmäismäärän jäljellä olevan osuuden rajoissa.

3.  Oikeuksien määrän viljelijää kohti on oltava yhtä suuri kuin hehtaarimäärä, jonka viljelijä ilmoittaa 34 artiklan 2 kohdan mukaisesti sinä vuonna, kun hän soveltaa tilatukijärjestelmää alueellisesti 46 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, ylivoimaisia esteitä tai poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta.

4.  Viljelijällä ennen 1 ja 2 kohdassa tarkoitettua jakoa olleet tukioikeudet on peruutettava ja korvattava 3 kohdassa tarkoitetuilla uusilla tukioikeuksilla.

48 artikla

Tukioikeuksien tarkistaminen

1.  Tämän asetuksen 47 artiklaa soveltava jäsenvaltio voi asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa yhteisön oikeuden yleisperiaatteita noudattaen päättää, että se ryhtyy 46 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tilatukijärjestelmän alueellista soveltamista seuraavana vuonna yhdenmukaistamaan tämän jakson mukaisesti vahvistettujen tukioikeuksien arvoa.

Jos kyseistä päätöstä sovelletaan vuodesta 2010 alkaen, se on tehtävä 1 päivään elokuuta 2009 mennessä. Muussa tapauksessa se on tehtävä 1 päivään elokuuta 2010 mennessä.

Sovellettaessa ensimmäistä alakohtaa tukioikeuksia voidaan muuttaa vuosittain asteittain puolueettomin ja syrjimättömin perustein. Jos muuttamisen seurauksena tukioikeuksien arvo laskee, muuttaminen on tehtävä vähintään kahdella etukäteen vahvistetulla vuosittaisella menettelyllä.

2.  Jäsenvaltio, joka on ottanut tilatukijärjestelmän käyttöön asetuksen (EY) N:o 1782/2003 III osaston 5 luvun 1 jakson tai 6 luvun mukaisesti, voi asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa yhteisön oikeuden yleisperiaatteita noudattaen päättää, että se ryhtyy vuonna 2010 tai sen jälkeen yhdenmukaistamaan tukioikeuksien arvoa.

Jos kyseistä päätöstä sovelletaan vuodesta 2010 alkaen, se on tehtävä 1 päivään elokuuta 2009 mennessä. Muussa tapauksessa se on tehtävä 1 päivään elokuuta 2010 mennessä.

Sovellettaessa ensimmäistä alakohtaa tukioikeuksia voidaan muuttaa vuosittain asteittain puolueettomin ja syrjimättömin perustein. Jos muuttamisen seurauksena tukioikeuksien arvo laskee, muuttaminen on tehtävä vähintään kolmella etukäteen vahvistetulla vuosittaisella menettelyllä.

Ensimmäisen alakohdan soveltaminen ei rajoita jäsenvaltioiden asetuksen (EY) N:o 1782/2003 63 artiklan 3 kohdan nojalla tekemien päätösten soveltamista. Asianomaiset jäsenvaltiot voivat poiketa ensimmäisessä alakohdassa säädettyjen menettelyjen vähimmäismäärästä ja tämän artiklan 3 kohdassa säädetyistä rajoituksista.

3.  Tukioikeuden arvon alennus ei saa yhdessäkään 1 ja 2 kohdassa tarkoitetussa vuosittaisessa menettelyssä olla yli 50 prosenttia tukioikeuden alkuarvon ja lopullisen arvon välisestä erotuksesta. Jos tukioikeuden arvon alennus on vähemmän kuin 10 prosenttia alkuarvosta, jäsenvaltiot voivat soveltaa vähemmän kuin kolmea menettelyä.

4.  Jäsenvaltiot voivat päättää soveltaa 1, 2 ja 3 kohtaa asianmukaisella maantieteellisellä tasolla, joka on määriteltävä puolueettomin ja syrjimättömin perustein, jollaisia ovat esimerkiksi niiden toimielin- tai hallintorakenne ja/tai maatalouden harjoittamismahdollisuudet.

49 artikla

Nurmet

Soveltaessaan 47 artiklaa jäsenvaltiot voivat puolueettomin ja syrjimättömin perustein määrittää 46 artiklan nojalla vahvistetun alueellisen enimmäismäärän tai sen osan puitteissa erilaisia yksikköarvoja tukioikeuksille, jotka jaetaan 47 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille viljelijöille seuraavien osalta:

50 artikla

Tämän jakson mukaisesti vahvistettuja tukioikeuksia koskevat edellytykset

1.  Tämän jakson tai asetuksen (EY) N:o 1782/2003 III osaston 5 luvun 1 jakson tai 6 luvun mukaisesti vahvistettuja tukioikeuksia voidaan siirtää ja käyttää vain samalla alueella tai sellaisten alueiden kesken, joilla hehtaarikohtaisten tukioikeuksien arvo on sama.

2.  Jollei tässä jaksossa muuta säädetä, tämän osaston muita säännöksiä sovelletaan.

2 jakso

Osittainen täytäntöönpano

51 artikla

Yleiset säännökset

1.  Jäsenvaltio, joka on maksanut lampaan- ja vuohenlihapalkkioita tai naudan- ja vasikanlihapalkkioita asetuksen (EY) N:o 1782/2003 III osaston 5 luvun 2 jakson mukaisesti voivat päättää 1 päivään elokuuta 2009 mennessä jatkaa näiden palkkioiden maksamista tässä jaksossa vahvistetuin edellytyksin. Se voi myös päättää vahvistaa kansallisten enimmäismäärien osan, joka käytetään näiden palkkioiden maksamiseen, alhaisemmalle tasolle kuin asetuksen (EY) N:o 1782/2003 64 artiklan 2 kohdan mukaisesti on päätetty. Jos jäsenvaltio ei tee tätä päätöstä, palkkiot on sisällytettävä tilatukijärjestelmään vuodesta 2010 alkaen tämän asetuksen 66 artiklan mukaisesti.

Jäljempänä tämän asetuksen 53 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen naudan- ja vasikanlihapalkkioiden tapauksessa jäsenvaltio voi myös päättää 1 päivään elokuuta 2010 mennessä olla maksamatta näitä palkkioita ja sisällyttää ne tilatukijärjestelmään vuodesta 2011 alkaen tämän asetuksen 66 artiklan mukaisesti.

Jos jäsenvaltio ei ole sisällyttänyt hedelmä- ja vihannestukea kokonaan tai osittain tilatukijärjestelmään asetuksen (EY) N:o 1782/2003 68 b artiklan nojalla, se voi:

Uudet jäsenvaltiot, jotka ovat soveltaneet yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää, voivat päättää ottaessaan käyttöön tilatukijärjestelmän maksaa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut palkkiot tässä jaksossa vahvistetuin edellytyksin. Siirtymäkauden hedelmä- ja vihannestuen osalta uudet jäsenvaltiot, jotka eivät ole soveltaneen asetuksen (EY) N:o 1782/2003 143 bc artiklaa, eivät saa soveltaa tämän asetuksen 54 artiklaa. Lisäksi uusien jäsenvaltioiden on siirtymäkauden hedelmä- ja vihannestuen osalta otettava tarvittaessa huomioon tämän asetuksen 128 artiklan 3 kohta.

▼M3

Jäsenvaltiot, jotka ovat hyödyntäneet asetuksen (EY) N:o 1782/2003 III osaston 5 luvun 2 jaksossa säädettyä vaihtoehtoa tilatukijärjestelmän soveltamisesta alueellisella tasolla, voivat soveltaa ensimmäistä ja toista alakohtaa kyseisellä alueellisella tasolla.

▼B

2.  Komissio vahvistaa kunkin jäsenvaltion tekemän valinnan perusteella enimmäismäärän kullekin 52, 53 ja 54 artiklassa tarkoitetulle suoralle tuelle 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Enimmäismäärän on oltava yhtä suuri kuin kunkin suoran tuen osa 40 artiklassa tarkoitetusta kansallisesta enimmäismäärästä kerrottuna vähennysprosenteilla, joita jäsenvaltiot soveltavat 52, 53 ja 54 artiklan mukaisesti.

▼M3

3.  Jäsenvaltioiden, jotka soveltavat 1 kohdan viidennessä alakohdassa säädettyä mahdollisuutta, on toimitettava komissiolle 1 päivään joulukuuta 2009 mennessä seuraavat tiedot:

▼B

52 artikla

Lampaan- ja vuohenlihapalkkiot

Jäsenvaltio voi pidättää enintään 50 prosenttia tämän asetuksen 40 artiklassa tarkoitetusta kansallisen enimmäismäärän osasta, joka vastaa asetuksen (EY) N:o 1782/2003 liitteessä VI lueteltuja lampaan- ja vuohenliha-alan palkkioita. Siinä tapauksessa sen on maksettava vuosittain viljelijöille lisätukea.

Lisätuki myönnetään lampaiden ja vuohien kasvattajille tämän asetuksen IV osaston 1 luvun 10 jaksossa säädettyjen edellytysten mukaisesti tämän asetuksen 51 artiklan 2 kohdan mukaisesti vahvistettujen enimmäismäärien rajoissa.

53 artikla

Naudan- ja vasikanlihapalkkiot

1.  Jäsenvaltio, joka on soveltanut asetuksen (EY) N:o 1782/2003 68 artiklan 2 kohdan a alakohdan i alakohtaa, ja uudet jäsenvaltiot, jotka ovat soveltaneet yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää, voivat pidättää kokonaan tai osittain tämän asetuksen 40 artiklassa tarkoitetun kansallisen enimmäismäärän osan, joka vastaa asetuksen (EY) N:o 1782/2003 liitteessä VI tarkoitettua emolehmäpalkkiota. Tällöin niiden on maksettava vuosittain viljelijöille lisätukea.

Lisätuki myönnetään emolehmien pidosta tämän asetuksen IV osaston 1 luvun 11 jaksossa säädettyjen edellytysten mukaisesti tämän asetuksen 51 artiklan 2 kohdan mukaisesti vahvistettujen enimmäismäärien rajoissa.

2.  Vuosina 2010 ja 2011 jäsenvaltio, joka on soveltanut asetuksen (EY) N:o 1782/2003 68 artiklan 1 kohdan, 2 kohdan a alakohdan ii alakohdan tai 2 kohdan b alakohtaa, ja uudet jäsenvaltiot, jotka ovat soveltaneet yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää, voivat pidättää kokonaan tai osittain tämän asetuksen 40 artiklassa tarkoitetun kansallisen enimmäismäärän osan, joka vastaa vasikoiden teurastuspalkkiota, muiden eläinten kuin vasikoiden teurastuksesta maksettavaa palkkiota tai urospuolisten nautojen erityispalkkiota. Tällöin niiden on maksettava viljelijöille lisätukea. Lisätuki myönnetään vasikoiden teurastuksesta, muiden nautaeläinten kuin vasikoiden teurastuksesta ja urospuolisten nautojen pidosta tämän asetuksen IV osaston 1 luvun 11 jaksossa säädettyjen edellytysten mukaisesti ja tämän asetuksen 51 artiklan 2 kohdan mukaisesti vahvistettujen enimmäismäärien rajoissa.

54 artikla

Siirtymäkauden hedelmä- ja vihannespalkkiot

1.  Jäsenvaltio voi pidättää 31 päivään joulukuuta 2011 asti enintään 50 prosenttia 40 artiklassa tarkoitetusta kansallisen enimmäismäärän osasta, joka vastaa tomaattien tuotantotukea.

Jäsenvaltion on tällöin maksettava viljelijöille 51 artiklan 2 kohdan mukaisesti vahvistetun enimmäismäärän rajoissa vuosittainen lisäpalkkio.

Lisäpalkkio maksetaan IV osaston 1 luvun 8 jaksossa säädetyin edellytyksin viljelijöille, jotka tuottavat tomaatteja.

2.  Jäsenvaltio voi pidättää

Kyseisen jäsenvaltion on tällöin maksettava viljelijöille vuosittain lisäpalkkio tämän asetuksen 51 artiklan 2 kohdan mukaisesti vahvistetun enimmäismäärän rajoissa.

Lisäpalkkio maksetaan IV osaston 1 luvun 8 jaksossa säädetyin edellytyksin viljelijöille, jotka tuottavat yhtä tai useampaa seuraavista hedelmistä tai vihanneksista, siten kuin kyseinen jäsenvaltio ne määrittelee:

3.  Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut kansallisten enimmäismäärien osat vahvistetaan liitteessä X.

3 LUKU

Täytäntöönpano uusissa jäsenvaltioissa, jotka ovat soveltaneet yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää

55 artikla

Tilatukijärjestelmän käyttöönotto jäsenvaltioissa, jotka ovat soveltaneet yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää

1.  Jollei tässä luvussa toisin säädetä, tämän osaston säännöksiä sovelletaan uusiin jäsenvaltioihin, jotka ovat soveltaneet V osaston 2 luvussa säädettyä yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää.

Ei sovelleta 41 artiklaa eikä 2 luvun 1 jaksoa.

2.  Jos uusi jäsenvaltio on soveltanut yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää, sen on tehtävä 51 artiklan 1 kohdassa ja 69 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut päätökset sitä vuotta edeltävän vuoden 1 päivään elokuuta mennessä, jolloin se soveltaa tilatukijärjestelmää ensimmäisen kerran.

3.  Bulgariaa ja Romaniaa lukuun ottamatta kaikki yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää soveltaneet uudet jäsenvaltiot voivat säätää, että 34 artiklan 2 kohdassa vahvistettujen tukikelpoisuusedellytysten lisäksi ”tukikelpoisella hehtaarilla” tarkoitetaan tilan käytössä olevaa viljelyalaa, joka oli hyvässä viljelykunnossa 30 päivänä kesäkuuta 2003, riippumatta siitä oliko se tuotannossa kyseisenä ajankohtana.

56 artikla

Tukihakemus

1.  Viljelijöiden on toimitettava tilatukijärjestelmän mukainen tukihakemuksensa määräpäivänä, jonka uudet jäsenvaltiot vahvistavat, kuitenkin viimeistään 15 päivänä toukokuuta.

2.  Jollei ole kyse ylivoimaisista esteistä tai poikkeuksellisista olosuhteista, tukioikeuksia jaetaan ainoastaan niille viljelijöille, jotka ovat jättäneet tilatukijärjestelmää koskevan hakemuksen viimeistään tilatukijärjestelmän ensimmäisen soveltamisvuoden toukokuun 15 päivään mennessä.

57 artikla

Kansallinen varanto

1.  Kunkin uuden jäsenvaltion on tehtävä kansalliselle enimmäismäärälleen 40 artiklassa tarkoitettu lineaarinen prosentuaalinen vähennys kansallisen varannon perustamiseksi.

2.  Uuden jäsenvaltion on puolueettomin perustein ja tavalla, jolla varmistetaan viljelijöiden yhtäläinen kohtelu ja vältetään markkinoiden ja kilpailun vääristyminen, käytettävä kansallista varantoa tukioikeuksien jakamiseksi komission 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen määrittelemässä erityistilanteessa oleville viljelijöille.

3.  Tilatukijärjestelmän ensimmäisenä soveltamisvuonna uusi jäsenvaltio voi puolueettomin perustein ja tavalla, jolla varmistetaan viljelijöiden yhtäläinen kohtelu ja vältetään markkinoiden ja kilpailun vääristyminen, käyttää kansallista varantoa tukioikeuksien jakamiseksi tilatukijärjestelmään siirtymisen vuoksi erityistilanteessa oleville erityisalojen viljelijöille.

4.  Uudet jäsenvaltiot voivat puolueettomin perustein ja tavalla, jolla varmistetaan viljelijöiden yhtäläinen kohtelu ja ehkäistään markkinoiden ja kilpailun vääristyminen, käyttää kansallista varantoaan jakaakseen tukioikeuksia viljelijöille, jotka ovat aloittaneet maataloustoimintansa sen vuoden 1 päivän tammikuuta jälkeen, jona ne sovelsivat tilatukijärjestelmää ensimmäisen kerran mutta jona ne eivät saaneet suoraa tukea.

5.  Uudet jäsenvaltiot, jotka eivät sovella 68 artiklan 1 kohdan c alakohtaa, voivat käyttää kansallista varantoaan puolueettomin perustein ja siten, että varmistetaan viljelijöiden yhtäläinen kohtelu sekä ehkäistään markkinoiden ja kilpailun vääristyminen, jakaakseen sellaisilla alueilla oleville viljelijöille tarkoitettuja tukioikeuksia, joihin sovelletaan johonkin julkiseen interventioon liittyviä rakenneuudistus- ja kehittämisohjelmia, jotta varmistetaan, että maata ei jätetä viljelemättä ja korvataan näillä alueilla oleville viljelijöille aiheutuvat erityiset haitat.

6.  Uusi jäsenvaltio voi 2–5 kohdan soveltamiseksi korottaa asianomaisen viljelijän tukioikeuksien yksikköarvoa enintään 5 000 euroa tai jakaa asianomaiselle viljelijälle uusia tukioikeuksia.

7.  Uusien jäsenvaltioiden on suoritettava tukioikeuksien lineaarisia vähennyksiä, jos niiden kansallinen varanto ei ole riittävä 2, 3 ja 4 kohdassa tarkoitettujen tapausten kattamiseksi.

58 artikla

Asetuksen 40 artiklassa tarkoitettujen kansallisten enimmäismäärien alueellinen jakaminen

1.  Uudet jäsenvaltiot voivat soveltaa tilatukijärjestelmää alueellisella tasolla.

2.  Uusien jäsenvaltioiden on määritettävä alueet puolueettomin ja syrjimättömin perustein.

3.  Kunkin uuden jäsenvaltion on tapauksen mukaan jaettava 40 artiklassa tarkoitetut kansalliset enimmäismäärät 57 artiklan mukaisten mahdollisten vähennysten jälkeen alueiden kesken puolueettomin ja syrjimättömin perustein.

59 artikla

Tukioikeuksien myöntäminen

1.  Kaikille viljelijöille on myönnettävä tukioikeuksia, joiden yksikköarvo on laskettava jakamalla 40 artiklassa tarkoitettu sovellettava kansallinen enimmäismäärä 57 artiklassa säädettyjen vähennysten jälkeen tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti kansallisella tasolla vahvistettujen tukioikeuksien lukumäärällä.

2.  Ylivoimaisia esteitä tai poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta tukioikeuksien määrän viljelijää kohti on oltava yhtä suuri kuin hehtaarimäärä, jonka viljelijä ilmoittaa 35 artiklan 1 kohdan mukaisesti tilatukijärjestelmän ensimmäistä soveltamisvuotta varten.

3.  Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, uusi jäsenvaltio voi päättää, että viljelijäkohtainen tukioikeuksien lukumäärä on yhtä suuri kuin kaikkien niiden hehtaarien vuotuinen keskiarvo, jotka yhtenä tai useampana vuonna jäsenvaltion vahvistamalla edustavalla kaudella, mutta viimeistään vuonna 2008 oikeuttivat yhtenäiseen pinta-alatukeen, ylivoimaisia esteitä tai poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta.

Jos viljelijä kuitenkin on aloittanut maataloustoimintansa edustavalla kaudella, hehtaarien lukumäärän keskiarvon on perustuttava niihin tukiin, jotka hänelle myönnettiin sinä kalenterivuotena tai niinä kalenterivuosina, joiden aikana hän harjoitti maataloustoimintaa.

60 artikla

Viljelijät, joilla ei ole tukikelpoisia hehtaareja

Viljelijälle, joka toimii naudanliha-, vasikanliha-, maito-, lampaanliha- tai vuohenliha-alalla ja joka on oikeutettu saamaan 57 artiklan 3 kohdan ja 59 artiklan mukaisesti tukioikeuksia, joita varten hänellä ei ole tukikelpoisia hehtaareja tilatukijärjestelmän soveltamisen ensimmäisenä vuotena, jaetaan 44 artiklassa tarkoitettuja erityistukioikeuksia enintään 5 000 euroa tukioikeutta kohden.

61 artikla

Nurmi

Uusi jäsenvaltio voi puolueettomin ja syrjimättömin perustein myös määrittää 58 artiklan mukaisesti vahvistetun alueellisen enimmäismäärän tai sen osan puitteissa erilaisia yksikköarvoja tukioikeuksille, jotka jaetaan 59 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille viljelijöille seuraavien osalta:

62 artikla

Tukioikeuksien edellytykset

1.  Tämän luvun mukaisesti vahvistetut tukioikeudet voi siirtää ainoastaan samalla alueella tai sellaisten alueiden kesken, joilla hehtaarikohtaiset tukioikeudet ovat samat.

2.  Uusi jäsenvaltio voi yhteisön oikeuden yleisperiaatteita noudattaen päättää, että tämän luvun mukaisesti vahvistettujen tukioikeuksien arvo yhdenmukaistetaan. Tämä päätös on tehtävä tilatukijärjestelmän ensimmäistä soveltamisvuotta edeltävän vuoden 1 päivään elokuuta mennessä.

Ensimmäisen kohdan soveltamiseksi tukioikeuksia muutetaan vuosittain asteittain puolueettomin ja syrjimättömin perustein ja etukäteen vahvistetuilla vuosittaisilla menettelyillä.

3.  Jolleivät kyseessä ole ylivoimaiset esteet tai poikkeukselliset olosuhteet, viljelijä voi siirtää tukioikeutensa ilman maa-alaa vasta sitten, kun hän on aktivoinut 34 artiklan mukaisesti vähintään 80 prosenttia tukioikeuksistaan vähintään yhden kalenterivuoden aikana, tai kun hän on luovuttanut vapaaehtoisesti kansalliseen varantoon kaikki tukioikeudet, joita hän ei ole käyttänyt tilatukijärjestelmän ensimmäisenä soveltamisvuonna.

4 LUKU

Tuotantosidonnaisen tuen sisällyttäminen tilatukijärjestelmään

63 artikla

Tuotantosidonnaisen tuen sisällyttäminen tilatukijärjestelmään

1.  Jäsenvaltioiden on sisällytettävä liitteessä XI tarkoitetun tuotantosidonnaisen tuen järjestelmistä myönnettävä tuki vuodesta 2010 alkaen tilatukijärjestelmään 64, 65, 66 ja 67 artiklassa vahvistettuja sääntöjä noudattaen.

2.  Poiketen 1 kohdasta:

3.  Jos jäsenvaltio soveltaa 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettua poikkeusta, sen on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että viljelijöitä, jotka ovat saaneet 1 kohdassa tarkoitettua tukea, ei suljeta tilatukijärjestelmän ulkopuolelle. Sen on erityisesti varmistettava, että viljelijän saama kokonaistuki sen jälkeen, kun 1 kohdassa tarkoitetut tuotantosidonnaiset tukijärjestelmät on sisällytetty tilatukijärjestelmään, ei laske alle 75 prosenttiin siitä keskimääräisestä vuosittaisesta tuesta, jota hän on saanut kaikkiaan suorina tukina 64, 65 ja 66 artiklassa tarkoitettujen viitejaksojen aikana.

64 artikla

Tilatukijärjestelmän ulkopuolelle jätetyn tuotantosidonnaisen tuen sisällyttäminen tilatukijärjestelmään

1.  Jäsenvaltion on jaettava liitteessä XII tarkoitetut määrät, jotka olivat käytettävissä tuotantosidonnaiseen tukeen liitteessä XI olevassa 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuissa järjestelmissä, asianomaisten alojen viljelijöiden kesken puolueettomin ja syrjimättömin perustein ottaen huomioon erityisesti tuen, joita kyseiset viljelijät saivat suoraan tai välillisesti asianomaisissa tukijärjestelmissä yhtenä tai useampana vuonna kauden 2005–2008 aikana. Liitteen XI 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen perunatärkkelysjärjestelmien osalta jäsenvaltiot voivat jakaa näiden järjestelmien mukaisesti käytettävissä olevat määrät ottamalla huomioon perunantuottajan ja tärkkelyksen valmistajan välisissä viljelysopimuksissa sovitut perunamäärät tärkkelyksen valmistajalle asetuksen (EY) N:o 1234/2007 84a artiklan mukaisesti tiettynä vuotena jaetun kiintiön rajoissa.

2.  Jäsenvaltioiden on korotettava asianomaisten viljelijöiden tukioikeuksien arvoa 1 kohdan soveltamisesta saatujen määrien perusteella.

Kunkin viljelijäkohtaisen tukioikeuden arvon korotus lasketaan jakamalla ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut määrät asianomaisen viljelijän tukioikeuksien lukumäärällä.

Jos asianomaisen alan viljelijällä ei kuitenkaan ole tukioikeuksia, hänelle on jaettava tukioikeudet:

▼M3

Poiketen siitä, mitä kolmannessa alakohdassa säädetään, jos kyseisen alan viljelijällä ei ole hallussaan yhtään tukioikeutta mutta hän tekee ilmoituksen vuokratuista tukioikeuksista ensimmäisenä vuonna, jona tuotantosidonnainen tuki on sisällytetty tilatukijärjestelmään, hänelle myönnetään tukioikeuksia hänen ilmoittamiensa tukikelpoisten hehtaarien ja hänen ilmoittamiensa vuokrattujen tukioikeuksien välisen erotuksen verran. Myönnettyjen tukioikeuksien arvo vahvistetaan jakamalla 1 kohdan soveltamisesta johtuva määrä myönnettävien oikeuksien määrällä. Kunkin myönnettävän oikeuden arvon on kuitenkin oltava enintään 5 000 euroa.

Sen takaamiseksi, että 1 kohdan soveltamisesta johtuva määrä jaetaan kokonaisuudessaan tämän kohdan neljännen alakohdan soveltamisen jälkeen, kyseisen alan viljelijälle on myönnettävä tukioikeudet, joiden arvo on enintään 5 000 euroa oikeutta kohti. Nämä tukioikeudet antavat 35 artiklasta poiketen oikeuden tilatukijärjestelmästä maksettavaan vuotuiseen tukeen ilman vastaavia hehtaareja koskevaa ilmoitusta. Tätä poikkeusta käyttämällä aktivoitavien tukioikeuksien määrä ei tiettynä vuonna saa kuitenkaan ylittää viljelijän 35 artiklan mukaisesti aktivoimien tukioikeuksien määrää. Tätä poikkeusta ei enää sovelleta ensimmäisenä vuonna, jolloin ja mikäli kyseisen alan viljelijä ilmoittaa riittävästi tukikelpoisia hehtaareita, jotta tukioikeudet tai osa niistä voidaan aktivoida 35 artiklan mukaisesti. Mainitut tukioikeudet aktivoidaan käytettävissä olevien tukikelpoisten hehtaarien osalta ennen kuin viljelijälle siirretään tukioikeuksia tämän alakohdan ensimmäisen virkkeen mukaisesti toteutetun tukioikeuden jakamisen jälkeen.

Jos tämän kohdan viidennestä alakohdasta johtuvat tukioikeudet siirtyvät muuna kuin perintönä tai ennakkoperintönä tai oikeudellisen aseman muuttumisen johdosta, sovelletaan 35 artiklaa, kun siirronsaaja aktivoi kyseiset tukioikeudet.

▼B

3.  Jos kuitenkin määrä tukijärjestelmää kohden on alle 250 000 euroa, kyseinen jäsenvaltio voi päättää olla jakamatta määriä ja lisätä ne kansalliseen varantoon.

65 artikla

Osittain tilatukijärjestelmän ulkopuolelle jätetyn tuotantosidonnaisen tuen sisällyttäminen tilatukijärjestelmään

Jäsenvaltion on jaettava määrät, jotka olivat käytettävissä tuotantosidonnaiseen tukeen liitteessä XI olevassa 3 kohdassa tarkoitetuissa järjestelmissä, asianomaisten alojen viljelijöiden kesken suhteessa tukeen, jota nämä saivat suoraan tai välillisesti asianomaisissa tukijärjestelmissä asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 tarkoitettujen viitejaksojen aikana.

Jäsenvaltio voi kuitenkin puolueettomin ja syrjimättömin perustein valita edellä mainittua jaksoa myöhäisemmän edustavan ajanjakson, jos se on ottanut käyttöön tilatukijärjestelmän asetuksen (EY) N:o 1782/2003 III osaston 5 luvun 1 jakson tai 6 luvun mukaisesti tai jos se soveltaa tämän asetuksen 47 artiklan mukaista vaihtoehtoa tämän asetuksen 63 artiklan 2 kohdan b alakohdan säännösten mukaisesti.

Jäsenvaltion on korotettava asianomaisten viljelijöiden tukioikeuksien arvoa tai jaettava tukioikeuksia tämän asetuksen 64 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Jos asetuksen (EY) N:o 1782/2003 67 ja 68 artiklan mukaista tukea saanut viljelijä olisi oikeutettu saamaan tämän artiklan mukaisesti tukioikeuksia, joita varten hänellä ei ole tukikelpoisia hehtaareja vuotena, jona tuotantosidonnainen tuki sisällytettiin tilatukijärjestelmään tai hänen tukioikeutensa määrä hehtaaria kohden on yli 5 000 euroa, hänelle jaetaan 44 artiklassa tarkoitettuja erityistukioikeuksia, joiden arvo tukioikeutta kohden on enintään 5 000 euroa.

66 artikla

Osittain tilatukijärjestelmän ulkopuolelle jätetyn tuotantosidonnaisen tuen valinnainen sisällyttäminen tilatukijärjestelmään

Jos jäsenvaltio

määrät, jotka olivat käytettävissä tuotantosidonnaiseen tukeen liitteessä XI olevassa 4 kohdassa tarkoitetuissa järjestelmissä, on sisällytettävä tilatukijärjestelmään 65 artiklan mukaisesti.

67 artikla

Tuotantosidonnaisen tuen aikaistettu sisällyttäminen tilatukijärjestelmään

►M3  1. ◄   Jäsenvaltiot voivat päättää 1 päivään elokuuta 2009 mennessä sisällyttää IV osastossa olevassa 5 jaksossa tarkoitetun siementuen ja liitteessä XI olevassa 1 kohdassa tarkoitetut järjestelmät durumvehnän erityistä laatupalkkiota lukuun ottamatta tilatukijärjestelmään vuonna 2010 tai 2011. Siinä tapauksessa komission on 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti mukautettava 40 artiklassa tarkoitettuja kansallisia enimmäismääriä lisäämällä liitteen XII määrät kyseiseen tukijärjestelmään.

▼M3

2.  Jäsenvaltiot, jotka ovat hyödyntäneet vain osalla aluettaan asetuksen (EY) N:o 1782/2003 III osaston 5 luvun 1 jaksossa säädettyä vaihtoehtoa tilatukijärjestelmän soveltamisesta alueellisella tasolla, voivat soveltaa tätä artiklaa kyseisellä alueellisella tasolla.

Jäsenvaltioiden, jotka soveltavat ensimmäisessä alakohdassa säädettyä mahdollisuutta, on toimitettava komissiolle 1 päivään joulukuuta 2009 mennessä seuraavat tiedot:

Jäsenvaltioiden on vastattava kuukauden kuluessa komission mahdollisesti esittämiin toimitettuja tietoja koskeviin lisäselvityspyyntöihin.

Komissio käyttää tämän kohdan toisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettuja määriä perustana mukauttaakseen 40 artiklassa tarkoitettuja kyseisten jäsenvaltioiden kansallisia enimmäismääriä tämän artiklan mukaisesti.

▼B

5 LUKU

Erityistuki

68 artikla

Yleissäännöt

1.  Jäsenvaltiot voivat myöntää erityistukea viljelijöille tässä luvussa vahvistetuin edellytyksin

2.  Edellä 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua tukea voidaan myöntää vain, jos

3.  Edellä tämän artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua tukea voidaan myöntää vain siinä määrin kuin on tarpeen kannustimen luomiseksi tuotannon nykytasojen säilyttämiseksi.

Lampaan-, vuohen- ja naudan- ja vasikanliha-aloilla, jos asianomaista tukea sovelletaan yhdessä 52 ja 53 artiklan nojalla myönnetyn tuen kanssa, kokonaistuki ei saa ylittää asetuksen (EY) N:o 1782/2003 67 artiklassa ja 68 artiklassa säädettyjen enimmäispidätysprosenttien soveltamisen jälkeen saatua tuen kokonaismäärärahaa.

Riisialalla tämän artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua tukea voidaan myöntää vasta siitä kalenterivuodesta lähtien, jona jäsenvaltio sisällyttää IV osaston 1 luvun 1 jaksossa säädetyn riisin lajikohtaisen tuen tilatukijärjestelmään.

4.  Tuki, jota tarkoitetaan

5.  Edellä 4 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen tukioikeuksien, joiden yksikköarvoa on korotettu, ja lisätukioikeuksien siirto sallitaan vain, jos siirrettyjen tukioikeuksien kanssa siirretään vastaava määrä hehtaareita.

6.  Kaikenlaisen 1 kohdan nojalla myönnettävän tuen on oltava johdonmukainen yhteisön muiden toimenpiteiden ja politiikkojen kanssa.

7.  Komissio määrittelee 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen tämän artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitetun komission hyväksynnän edellytykset ja tässä jaksossa tarkoitetun tuen myöntämistä koskevat edellytykset erityisesti varmistaakseen johdonmukaisuuden muiden yhteisön toimenpiteiden ja politiikkojen kanssa sekä estääkseen tuen kasautumisen.

▼M9

8.  Jäsenvaltiot, jotka ovat tehneet 69 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun päätöksen, voivat 1 päivään syyskuuta 2012 mennessä tarkastella sitä uudelleen ja päättää, että vuodesta 2013

▼B

Jäsenvaltioiden tämän kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla tekemien päätösten mukaisesti komissio vahvistaa 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen kyseisen tuen enimmäismäärän.

Jos jäsenvaltio päättää lopettaa tämän luvun soveltamisen tai jos se vähentää sen rahoittamiseen käytettyjä määriä, sovelletaan 72 artiklan 2 kohtaa.

69 artikla

Erityistuen rahoitusta koskevat säännökset

▼M9

1.  Jäsenvaltiot voivat päättää vuoden 2009, 2010 tai 2011 elokuun 1 päivään tai 1 päivään syyskuuta 2012 mennessä, että ne käyttävät kyseistä päätöstä seuraavasta vuodesta alkaen enintään 10 prosenttia 40 artiklassa tarkoitetuista kansallisista enimmäismääristään, ja Maltan tapauksessa enintään 2 000 000 euron suuruisen määrän, 68 artiklan 1 kohdassa säädettyyn erityistukeen.

▼B

2.  Jäsenvaltio voi soveltaa 10 prosentin suuruista pidätystä alakohtaisesti ja pidättää enintään 10 prosenttia asetuksen (EY) N:o 1782/2003 41 artiklassa tarkoitetusta kansallisen enimmäismääränsä osasta, joka vastaa mitä tahansa kyseisen asetuksen VI liitteessä tarkoitettua alaa. Pidätetyt varat voidaan käyttää ainoastaan tämän asetuksen 68 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tuen rahoittamiseen aloilla, joita pidätys koski.

3.  Komissio vahvistaa kunkin jäsenvaltion käytettävästä kansallisesta enimmäismäärästä 1 kohdan nojalla tekemän päätöksen mukaisesti 141 artiklan 2 kohdan mukaisesti vastaavan enimmäismäärän tälle tuelle.

Ainoastaan 40 artiklan 2 kohdassa säädettyjen kansallisten enimmäismäärien noudattamisen varmistamiseksi 68 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetut erityistuen myöntämiseen käytetyt määrät on vähennettävä 40 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta kansallisesta enimmäismäärästä. Ne on laskettava myönnetyiksi tukioikeuksiksi.

4.  Edellä 68 artiklan 1 kohdan a alakohdan i, ii, iii ja iv alakohdassa, 1 kohdan b ja e alakohdassa säädetty tuki on enintään 3,5 prosenttia 40 artiklassa tarkoitetuista kansallisista enimmäismääristä, tai Maltan tapauksessa enintään tämän asetuksen 69 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut 2 000 000 euroa, ja se tulee käyttää erityisesti 68 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen maitoalan toimenpiteiden rahoittamiseen.

Jäsenvaltiot voivat vahvistaa toimenpidekohtaisia rajoja.

 

Poiketen siitä, mitä 4 kohdassa säädetään, jos jäsenvaltio on myöntänyt kalenterivuosina 2010–2013 emolehmiä koskevaa tukea asetuksen (EY) N:o 1782/2003 69 artiklan mukaisesti mutta ei ole soveltanut mainitun asetuksen 68 artiklan 2 kohdan a alakohdan i alakohdassa säädettyä vaihtoehtoa ja on tässä yhteydessä käyttänyt yli 50 prosenttia mainitun asetuksen 69 artiklan mukaisesti naudan- ja vasikanliha-alalle vahvistetuista määristä, tämän artiklan 4 kohdassa vahvistettu enimmäismäärä on kuusi prosenttia kyseisen jäsenvaltion tämän asetuksen 40 artiklassa tarkoitetusta kansallisesta enimmäismäärästä. Lisäksi jos jäsenvaltiossa yli 60 prosenttia maidontuotannosta on 62. leveyspiirin pohjoispuolella, tämä yläraja on 10 prosenttia kyseisen jäsenvaltion tämän asetuksen 40 artiklassa tarkoitetusta kansallisesta enimmäismäärästä.

 ◄

Kaikki 40 artiklassa tarkoitetun kansallisen enimmäismäärän 3,5 prosentilla ylittävä tuki on kuitenkin käytettävä yksinomaan tämän asetuksen 68 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden rahoittamiseen maito- ja naudan- ja vasikanliha-aloilla.

Komissio antaa 31 päivään joulukuuta 2013 mennessä neuvostolle kertomuksen tämän kohdan soveltamisesta.

6.  Jäsenvaltioiden on kerättävä varat, jotka tarvitaan tukeen, josta säädetään

Ainoastaan 40 artiklan 2 kohdassa säädettyjen kansallisten enimmäismäärien noudattamisen varmistamiseksi, kun jäsenvaltio käyttää tämän kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa säädettyä vaihtoehtoa, kyseistä määrää ei lasketa osaksi tämän artiklan 3 kohdan nojalla vahvistettuja enimmäismääriä.

7.  Edellä tämän artiklan 6 kohdan a alakohdassa tarkoitetut määrät ovat samansuuruiset kuin seuraavien välinen erotus:

Tämä määrä saa korkeintaan olla neljä prosenttia tämän kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetusta enimmäismäärästä.

Niiden uusien jäsenvaltioiden osalta, jotka ovat soveltaneet tilatukijärjestelmää vuonna 2007, tämä määrä kerrotaan 1,75:llä vuonna 2010, 2:lla vuonna 2011, 2,25:llä vuonna 2012 ja 2,5:llä vuodesta 2013 alkaen.

Komissio tarkastelee jäsenvaltion pyynnöstä uudelleen vahvistettuja määriä tämän asetuksen 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti ja kyseisen menettelyn mukaisesti vahvistettavien yksityiskohtaisten sääntöjen perusteella.

Se miten jäsenvaltiot käyttävät nämä määrät, ei rajoita tämän asetuksen 8 artiklan soveltamista.

8.  Sovellettavat toimenpiteet määräytyvät tämän artiklan 1 kohdassa, 68 artiklan 8 kohdassa ja 131 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun päätöksen mukaan, joka kattaa kaikki muut tämän luvun soveltamisen edellyttämät täytäntöönpanojärjestelyt, mukaan lukien sovellettavia toimenpiteitä koskevat tukikelpoisuusedellytykset, kyseinen määrä ja kerättävät rahoitusvarat.

9.  Uudet jäsenvaltiot voivat päättää soveltaa tämän artiklan 1, 2, 4, 5 ja 6 kohtaa ja 131 artiklan 1 kohtaa kansallisten enimmäismääriensä perustalta, jotka

Tässä tapauksessa 132 artiklaa ei sovelleta tämän artiklan mukaisesti toteutettuihin toimenpiteisiin.

70 artikla

Sato-, eläin- ja kasvivakuutus

1.  Jäsenvaltiot voivat myöntää taloudellista tukea sato-, eläin- ja kasvivakuutusmaksuihin, kun satovakuutus otetaan epäsuotuisten ilmastollisten tapahtumien ja eläin- tai kasvitautien taikka tuholaisten aiheuttamien taloudellisten menetysten varalta.

Tämän artiklan soveltamiseksi

2.  Rahoitustukea saa myöntää ainoastaan menetyksestä, joka on aiheutunut epäsuotuisasta ilmastollisesta tapahtumasta, eläin- tai kasvitaudista taikka tuholaisvahingoista ja joka tuhoaa yli 30 prosenttia viljelijän edellisen kolmivuotiskauden tai edelliseen viisivuotiskauteen perustuvan kolmen vuoden keskimääräisestä vuosituotannosta, lukuun ottamatta korkeinta ja alinta määrää.

3.  Viljelijälle voidaan myöntää taloudellista tukea enintään 65 prosenttia vakuutusmaksuista.

Jäsenvaltiot voivat asettaa tarkoituksenmukaiset tuen enimmäismäärät vakuutusmaksulle, jolle voi saada taloudellista tukea.

4.  Sato-, ja/tai eläin- ja/tai kasvivakuutus voi korvata vahingot vain, jos asianomaisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on virallisesti todennut, että kyseessä on epäsuotuisa ilmastollinen tapahtuma tai eläin- tai kasvitauti taikka tuholaisvahinko.

Jäsenvaltiot voivat tarvittaessa vahvistaa etukäteen kriteerit, joiden perusteella virallinen toteaminen katsotaan tapahtuneeksi.

5.  Vakuutuskorvaukset eivät saa korvata enempää kuin 1 kohdassa tarkoitettujen vahinkojen korvaamiseen tarvittavat kokonaiskustannukset, eikä niihin saa liittyä mitään tulevan tuotannon tyyppiä tai määrää koskevia ehtoja tai määräyksiä.

6.  Taloudellinen tuki on maksettava suoraan asianomaiselle viljelijälle.

7.  Yhteisö osallistuu taloudellisen tuen myöntämiseen liittyvien jäsenvaltioiden menojen rahoittamiseen 69 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista varoista siten, että yhteisön rahoitusosuus on 75 prosenttia kyseisistä menoista.

Ensimmäinen alakohta ei estä jäsenvaltioita kattamasta taloudellista tukeaan ja viljelijöiden maksettavana olevaa vakuutusmaksun osuutta kokonaan tai osittain asianomaisten alojen pakollisten yhteisvastuujärjestelmien kautta. Tämä on mahdollista sen estämättä, mitä asetuksen (EY) N:o 1234/2007 125 l ja 125 n artiklassa säädetään.

8.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niistä taloudellisista menetyksistä, joista maksetaan korvauksia yhteisön muiden säännösten mukaisesti, mukaan lukien asetuksen (EY) N:o 1234/2007 44 artikla, sekä muut terveys-, eläinlääkintä- tai kasvinsuojelutoimenpiteet, ei makseta korvauksia 1 kohdan ensimmäisen alakohdan perusteella.

9.  Taloudellinen tuki ei saa estää vakuutuspalvelujen sisämarkkinoiden toimintaa. Taloudellinen tuki ei saa rajoittua vain yhden vakuutusyhtiön tai -yhtiöryhmän tarjoamaan vakuutukseen, eikä sen edellytyksenä saa olla vakuutuksen ottaminen asianomaiseen jäsenvaltioon sijoittautuneesta vakuutusyhtiöstä.

71 artikla

Eläin- ja kasvitauteihin sekä ympäristövahinkoihin liittyvät keskinäiset rahastot

1.  Jäsenvaltiot voivat säätää taloudellisesta tuesta keskinäisille rahastoille, joista viljelijöille maksetaan taloudellista korvausta eläin- tai kasvitaudista taikka ympäristövahingosta johtuvien taloudellisten tappioiden johdosta.

2.  Tämän artiklan soveltamiseksi tarkoitetaan

3.  Eläintautitapauksissa taloudellisia korvauksia voidaan myöntää ainoastaan niistä taudeista, jotka on lueteltu Maailman eläintautijärjestön eläintautiluettelossa ja/tai päätöksen 90/424/ETY liitteessä.

4.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niistä taloudellisista menetyksistä, joista maksetaan taloudellisia korvauksia yhteisön muiden säännösten mukaisesti, mukaan lukien asetuksen (EY) N:o 1234/2007 44 artikla sekä muut terveys-, eläinlääkintä- tai kasvinsuojelutoimenpiteet, ei makseta korvauksia 1 kohdan ensimmäisen alakohdan perusteella.

5.  Keskinäisestä rahastosta maksetaan taloudellista korvausta suoraan sen jäseninä oleville viljelijöille, joille on aiheutunut taloudellisia tappioita.

Keskinäisestä rahastosta maksettavan taloudellisen korvauksen on oltava peräisin

Alkupääoma ei saa olla peräisin julkisista varoista.

6.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettu taloudellinen tuki voi liittyä

Komissio vahvistaa taloudelliseen tukeen kelpoisten kaupallisten lainojen vähimmäis- ja enimmäiskeston 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Jos taloudellinen korvaus maksetaan rahastosta ensimmäisen alakohdan c alakohdan mukaisesti, julkinen rahoitusosuus on suoritettava lyhytaikaisimman kaupallisin ehdoin otetun lainan maksuaikataulussa.

7.  Taloudellinen tuki saa olla enintään 65 prosenttia 6 kohdassa tarkoitetuista kustannuksista. Kustannuksista, joita ei kateta taloudellisella tuella, vastaavat jäsenviljelijät.

Jäsenvaltiot voivat rajoittaa kustannuksia, joille voidaan myöntää taloudellista tukea, soveltamalla

8.  Yhteisö osallistuu jäsenvaltioiden taloudelliseen tukeen liittyvien menojen rahoitukseen 69 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista varoista siten, että sen rahoitusosuus on 75 prosenttia.

Ensimmäinen alakohta ei estä jäsenvaltioita kattamasta taloudellista tukeaan ja/tai jäsenviljelijöiden tukea kokonaan tai osittain asianomaisten alojen pakollisten yhteisvastuujärjestelmien kautta. Tämä on mahdollista sen estämättä, mitä asetuksen (EY) N:o 1234/2007 125 l ja 125 n artiklassa säädetään.

9.  Jäsenvaltioiden on annettava sijoitusrahastojen perustamista ja hallintoa koskevat säännöt erityisesti siltä osin kuin ne liittyvät korvausten myöntämiseen viljelijöille kriisitapauksissa tai näiden sääntöjen hallinnointiin ja niiden noudattamisen seurantaan.

10.  Jäsenvaltion on toimitettava komissiolle vuosittain kertomus tämän artiklan täytäntöönpanosta. Komissio määrittelee kertomuksen muodon, sisällön, ajoituksen ja määräajat 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

11.  Jos viljelijä saa taloudellista korvausta keskinäisestä rahastosta tämän artiklan mukaisesti, yhteisön tai kansallisen oikeuden säännösten mukainen laillinen oikeus vahingonkorvauksen maksamiseen korvattavista taloudellisista tappioista, joita viljelijälle on voinut koitua kolmatta osapuolta kohtaan, siirretään keskinäiselle rahastolle kyseisen jäsenvaltion vahvistamien sääntöjen mukaisesti.

72 artikla

Siirtymäsäännökset

1.  Jos jäsenvaltio on soveltanut asetuksen (EY) N:o 1782/2003 69 artiklaa, kyseisen artiklan mukaisesti pidätetyt määrät on sisällytettävä tilatukijärjestelmään tämän asetuksen 65 artiklan mukaisesti.

2.  Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä kohdassa säädetään, silloin kun asetuksen (EY) N:o 1782/2003 69 artiklaa soveltanut jäsenvaltio päättää soveltaa tämän luvun mukaisesti myönnettävää erityistukea, se voi käyttää asetuksen (EY) N:o 1782/2003 69 artiklan mukaisesti pidätetyt määrät tämän asetuksen 69 artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen rahoitustarpeiden kattamiseen. Jos 69 artiklan 6 kohdassa tarkoitetut rahoitustarpeet ovat pienemmät kuin asetuksen (EY) N:o 1782/2003 69 artiklan mukaisesti pidätetyt määrät, ero sisällytetään tilatukijärjestelmään tämän asetuksen 65 artiklan mukaisesti.

3.  Jos jäsenvaltio, joka on soveltanut asetuksen (EY) N:o 1782/2003 69 artiklan mukaisesti toimenpiteitä, jotka eivät ole yhteensopivia tämän luvun toimenpiteiden kanssa, päättää soveltaa tämän luvun mukaisesti myönnettävää erityistukea, se voi päättää 1 päivään elokuuta 2009 mennessä soveltaa vuosina 2010, 2011 ja 2012 tämän asetuksen 68 artiklan mukaisesti toimenpiteitä, joista on ilmoitettu komissiolle asetuksen (EY) N:o 1782/2003 69 artiklan ja asetuksen täytäntöönpanosääntöjen mukaisesti. Poiketen siitä, mitä 69 artiklan 4 kohdassa säädetään, 68 artiklan 1 kohdan a, b ja e alakohdassa tarkoitetuille toimenpiteille myönnettävää kokonaistukea voidaan rajoittaa kyseiselle jäsenvaltiolle asetuksen (EY) N:o 1782/2003 69 artiklan mukaisesti vahvistettuun enimmäismäärään.

Siinä tapauksessa jäsenvaltio voi myös päättää 1 päivään elokuuta 2009 mennessä mukauttaa tällaisia toimenpiteitä vuosittain niiden tekemiseksi tämän luvun mukaisiksi. Jos jäsenvaltio päättää olla mukauttamatta toimenpiteitä, kyseiset määrät sisällytetään tilatukijärjestelmään tämän asetuksen 65 artiklan mukaisesti.

4.  Jäsenvaltiot voivat myöntää tässä luvussa säädettyä tukea vuodesta 2009 alkaen edellyttäen, että ne poiketen siitä, mitä tämän asetuksen 69 artiklan 6 kohdassa säädetään, rahoittavat 68 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tuen käyttäen ainoastaan kansallisen varannon määriä ja että kansalliset säännökset on annettu jäsenvaltion tukihakemusten jättämistä varten vahvistamaan määräaikaan mennessä.

IV OSASTO

MUUT TUKIJÄRJESTELMÄT

1 LUKU

Yhteisön tukijärjestelmät

1 jakso

Riisin lajikohtainen tuki

73 artikla

Soveltamisala

CN-koodiin 1006 10 kuuluvaa riisiä tuottaville viljelijöille myönnetään satovuosina 2009, 2010 ja 2011 tukea tässä jaksossa vahvistetuin edellytyksin, jäljempänä ’riisin lajikohtainen tuki’.

74 artikla

Tuen edellytykset ja määrä

1.  Riisin lajikohtainen tuki myönnetään riisille kylvetylle viljelyalalle, jonka satoa ei korjata ainakaan ennen kukinnan alkua tavanomaisissa kasvuoloissa.

Kasvit, jotka on kasvatettu täysimääräisesti kylvetyillä ja paikallisten vaatimusten mukaisesti viljellyillä aloilla mutta jotka eivät saavuta kukinta-astetta asianomaisen jäsenvaltion tunnustamien poikkeuksellisten sääolojen vuoksi, ovat kuitenkin tukikelpoisia edellyttäen, että kyseisiä aloja ei käytetä mihinkään muuhun tarkoitukseen ennen kyseistä kasvuvaihetta.

2.  Riisin lajikohtainen tuki perustuu asianomaisten jäsenvaltioiden satoihin ja on seuraavanlainen:

75 artikla

Alueet

Vahvistetaan jokaiselle tuottajajäsenvaltiolle perusala seuraavasti:

Jäsenvaltio voi jakaa perusalansa osa-aloihin määrittelemiensä puolueettomien ja syrjimättömien perusteiden mukaisesti.

76 artikla

Pinta-alojen ylitys

1.  Jos jossakin jäsenvaltiossa ala, jolla jonakin tiettynä vuonna viljellään riisiä, ylittää 75 artiklassa vahvistetun perusalan, tuottajakohtaista alaa, jolle riisin lajikohtaista tukea haetaan, vähennetään samassa suhteessa kyseisenä vuonna.

2.  Jos jäsenvaltio jakaa perusalansa osa-aloihin, 1 kohdan mukaista vähennystä sovelletaan ainoastaan niiden osa-alojen viljelijöihin, joilla osa-alojen raja on ylittynyt. Kyseinen vähennys tehdään, kun asianomaisessa jäsenvaltiossa ne osa-alojen alat, joilla rajoja ei ole ylitetty, on jaettu uudelleen osa-aloille, joilla osa-alojen rajat on ylitetty.

2 jakso

Tuki tärkkelysperunan viljelijöille

77 artikla

Tuen laajuus ja määrä

Markkinointivuosiksi 2009/2010, 2020/2011 ja 2011/2012 tukea myönnetään perunatärkkelyksen valmistukseen tarkoitettujen perunoiden tuottajille, jäljempänä ’tuki tärkkelysperunan viljelijöille’, tässä jaksossa säädetyin edellytyksin.

Tuki on 66,32 euroa sitä perunamäärää kohti, joka tarvitaan yhden tärkkelystonnin valmistukseen.

Määrää mukautetaan perunoiden tärkkelyspitoisuuden mukaan.

78 artikla

Ehdot

Tärkkelysperunan viljelijöille tarkoitettu tuki maksetaan ainoastaan niistä perunamääristä, joita perunantuottajan ja perunatärkkelyksenvalmistajan välinen viljelysopimus koskee kyseiselle perunatärkkelyksenvalmistajalle myönnetyn kiintiön rajoissa, asetuksen (EY) N:o 1234/2007 84 a artiklan 2 kohdan mukaisesti.

3 jakso

Valkuaiskasvipalkkio

79 artikla

Soveltamisala

Tukea myönnetään valkuaiskasveja tuottaville viljelijöille vuosina 2009, 2010 ja 2011 tässä jaksossa säädetyin edellytyksin, jäljempänä ’valkuaiskasvipalkkio’.

Valkuaiskasveilla tarkoitetaan:

80 artikla

Määrä ja tukikelpoisuus

Valkuaiskasvipalkkio on 55,57 euroa hehtaarilta valkuaiskasveja, joiden sato on korjattu maitotuleentumisasteen saavuttamisen jälkeen.

Kasvit, jotka on kasvatettu täysimääräisesti kylvetyillä ja paikallisten vaatimusten mukaisesti viljellyillä aloilla mutta jotka eivät saavuta maitotuleentumisastetta asianomaisen jäsenvaltion tunnustamien poikkeuksellisten sääolojen vuoksi, ovat kuitenkin valkuaiskasvipalkkiokelpoisia edellyttäen, että kyseisiä aloja ei käytetä mihinkään muuhun tarkoitukseen ennen kyseistä kasvuvaihetta.

81 artikla

Pinta-ala

▼M6

1.  Vahvistetaan 1 505 056 hehtaarin taattu enimmäispinta-ala, josta valkuaiskasvipalkkiota voidaan maksaa.

▼B

2.  Jos pinta-ala, jolle valkuaiskasvipalkkiota haetaan, ylittää taatun enimmäispinta-alan, viljelijäkohtaista alaa, jolle valkuaiskasvipalkkiota haetaan, vähennetään suhteessa kyseisenä vuonna 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

3.  Jos jäsenvaltio päättää 67 artiklan mukaisesti sisällyttää tässä jaksossa säädetyn valkuaiskasvipalkkion tilatukijärjestelmään, komissio vähentää 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua taattua enimmäispinta-alaa suhteessa niihin valkuaiskasvimääriin, jotka vastaavat liitteessä XII esitettyjä kyseisen jäsenvaltion määriä.

4 jakso

Pähkinöiden pinta-alatuki

82 artikla

Yhteisön pinta-alatuki pähkinöille

1.  Pähkinöiden tuottajille myönnetään vuosina 2009, 2010 ja 2011 yhteisön tukea tässä jaksossa säädetyin edellytyksin, jäljempänä ’pähkinöiden pinta-alatuki’.

Pähkinöillä tarkoitetaan:

2.  Jäsenvaltiot voivat eriyttää pähkinöiden pinta-alatuen tuotteiden mukaan tai lisäämällä tai vähentämällä jäljempänä 83 artiklan 3 kohdassa vahvistettuja taattuja kansallisia aloja, jäljempänä ”taattu kansallinen ala”. Tiettynä vuonna myönnetyn pähkinöiden pinta-alatuen kokonaismäärä ei kuitenkaan saa olla missään jäsenvaltiossa 83 artiklan 4 kohdassa vahvistettua enimmäismäärää suurempi.

83 artikla

Pinta-alat

1.  Jäsenvaltiot myöntävät yhteisön pähkinöiden pinta-alatukea sen enimmäismäärän puitteissa, joka lasketaan kertomalla niille 3 kohdassa vahvistetun taatun kansallisen alan hehtaarimäärä keskimääräisen tuen määrällä, joka on 120,75 euroa.

2.  Käyttöön otetaan 829 229 hehtaarin taattu enimmäispinta-ala.

3.  Edellä 2 kohdassa tarkoitettu taattu enimmäispinta-ala jaetaan taattuihin kansallisiin aloihin seuraavasti:

4.  Jäsenvaltiot voivat jakaa taatun kansallisen alansa osa-aloihin puolueettomin perustein erityisesti alueellisella tasolla tai suhteessa tuotantoon.

84 artikla

Osa-alojen ylitys

Jos jäsenvaltio jakaa taatun kansallisen alansa osa-aloihin ja yksi tai useampi osa-ala ylittyy, viljelijäkohtaista alaa, jolle pähkinöiden pinta-alatukea haetaan, vähennetään samassa suhteessa kyseisenä vuonna niiden osa-alojen viljelijöiltä, joissa raja on ylittynyt. Kyseinen vähennys tehdään, kun asianomaisessa jäsenvaltiossa ne osa-alojen alat, joilla osa-alueen raja-arvoja ei ole saavutettu, on jaettu uudelleen osa-aloille, joilla osa-alueen rajat on ylitetty.

85 artikla

Tukikelpoisuusedellytykset

1.  Pähkinöiden pinta-alatuen maksaminen edellyttää erityisesti vähimmäispalstakoon ja puutiheyden noudattamista.

2.  Jäsenvaltiot voivat asettaa pähkinöiden pinta-alatuen myöntämisen edellytykseksi sen, että viljelijä kuuluu asetuksen (EY) N:o 1234/2007 125b artiklan mukaisesti hyväksyttyyn tuottajaorganisaatioon.

3.  Sovellettaessa 2 kohtaa jäsenvaltiot voivat päättää, että pähkinöiden pinta-alatuki on maksettava tuottajaorganisaatiolle sen jäsenten nimissä. Siinä tapauksessa tuottajaorganisaation saaman tuen määrä on maksettava organisaation jäsenille. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin valtuuttaa tuottajaorganisaation vähentämään pähkinöiden pinta-alatuen määrästä enintään kaksi prosenttia korvauksena sen jäsenilleen toimittamista palveluista.

86 artikla

Kansallinen tuki

1.  Jäsenvaltiot voivat myöntää pähkinöiden pinta-alatuen lisäksi kansallista tukea enintään 120,75 euroa hehtaaria kohden vuosittain.

2.  Tätä kansallista tukea voidaan myöntää ainoastaan pähkinöiden pinta-alatukea saaville aloille.

3.  Jäsenvaltiot voivat asettaa kansallisen tuen myöntämisen edellytykseksi sen, että viljelijä kuuluu asetuksen (EY) N:o 1234/2007 125b artiklan mukaisesti hyväksyttyyn tuottajaorganisaatioon.

5 jakso

Siementuki

87 artikla

Tuki

1.  Jäsenvaltioiden, jotka ovat soveltaneet asetuksen (EY) N:o 1782/2003 70 artiklaa ja jotka eivät sovella tämän asetuksen 67 artiklassa säädettyä vaihtoehtoa, on myönnettävä vuosittain vuosien 2009, 2010 ja 2011 aikana tämän asetuksen liitteessä XIII vahvistettu tuki yhden tai useamman kyseisessä liitteessä luetellun lajikkeen perussiementen tai varmennettujen siementen tuotantoa varten, jäljempänä ’siementuki’, tässä jaksossa säädetyin edellytyksin.

2.  Jos samalle varmentamista varten hyväksytylle alalle haetaan sekä siementukea että tilatukijärjestelmän mukaista tukea, siemenille liitteen XIII 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja lajeja lukuun ottamatta myönnettävän tuen määrästä on vähennettävä, kuitenkin enintään nollatasolle, kyseiselle alalle tiettynä vuonna myönnettävä tilatuen määrä.

3.  Haetun siementuen määrä ei saa ylittää sitä enimmäismäärää, jonka komissio on vahvistanut tämän asetuksen 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti ja joka vastaa tämän asetuksen 40 artiklassa tarkoitettuun asetuksen (EY) N:o 1782/2003 64 artiklan 2 kohdan mukaisesti vahvistettuun kansalliseen enimmäismäärään kuuluvaa, asianomaisia lajeja koskevien siementukien osaa (”siementuen enimmäismäärä”). Uusien jäsenvaltioiden osalta tämän siementuen enimmäismäärän on kuitenkin vastattava tämän asetuksen liitteessä XIV esitettyjä määriä.

Kun haetun siementuen kokonaismäärä ylittää komission määrittämän siementuen enimmäismäärän, viljelijäkohtaista tukea on vähennettävä samassa suhteessa kyseisenä vuonna.

4.  Tämän artiklan perusteella hamppulajikkeille (Cannabis sativa L.) maksettava siementuki määritellään 141 artiklan 2 kohdassa mainitun menettelyn mukaisesti.

6 jakso

Puuvillan lajikohtainen tuki

88 artikla

Soveltamisala

CN-koodiin 5201 00 kuuluvan puuvillan tuottajille myönnetään tukea tässä jaksossa vahvistetuin edellytyksin, jäljempänä ’puuvillan lajikohtainen tuki’.

89 artikla

Tukikelpoisuus

1.  Puuvillan lajikohtainen tuki myönnetään puuvillan tukikelpoiselle viljelyalalle hehtaaria kohden. Jotta viljelyalalle voidaan myöntää tukea, sen on sijaittava jäsenvaltion puuvillan tuotantoon hyväksymällä maatalousmaalla ja sille on pitänyt kylvää hyväksyttyjä lajikkeita, jotka tosiasiallisesti korjataan tavanomaisissa kasvuolosuhteissa.

Puuvillan lajikohtainen tuki maksetaan virheettömästä, kunnollisesta ja myyntikelpoisesta puuvillasta.

2.  Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu maa ja lajikkeet 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistettavien yksityiskohtaisten sääntöjen ja edellytysten mukaisesti.

90 artikla

Perusalat, vahvistetut satotasot ja viitemäärät

1.  Kansalliset perusalat ovat seuraavat:

2.  Vahvistetut satotasot viitekautena ovat seuraavat:

3.  Tuen määrä tukikelpoista hehtaaria kohden vahvistetaan kertomalla 2 kohdassa vahvistetut satotasot seuraavilla viitemäärillä:

4.  Jos puuvillan tukikelpoinen viljelyala ylittää jossain jäsenvaltiossa jonakin vuonna 1 kohdassa vahvistetun perusalan, kyseisen jäsenvaltion 3 kohdassa tarkoitettua tukea vähennetään suhteessa perusalan ylitykseen.

5.  Tämän artiklan täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt hyväksytään 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

91 artikla

Hyväksytyt toimialakohtaiset organisaatiot

1.  Tässä jaksossa ’hyväksytyllä toimialakohtaisella organisaatiolla’ tarkoitetaan oikeussubjektia, jonka muodostavat puuvillaa tuottavat viljelijät ja vähintään yksi siementenpoistaja ja joka hoitaa seuraavanlaisia tehtäviä:

2.  Jäsenvaltion, jonne siementenpoistajat ovat sijoittautuneet, on hyväksyttävä 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistettavia perusteita noudattavat toimialakohtaiset organisaatiot.

92 artikla

Tuen maksaminen

1.  Viljelijöille myönnetään puuvillan lajikohtaista tukea tukikelpoista hehtaaria kohden 90 artiklan mukaisesti.

2.  Hyväksytyn toimialakohtaisen organisaation jäseninä oleville viljelijöille myönnetään 90 artiklan 1 kohdassa säädetyn perusalan rajoissa puuvillan lajikohtainen tuki tukikelpoista hehtaaria kohden korotettuna kahdella eurolla.

7 jakso

Tuki sokerijuurikkaan ja -ruo'on tuottajille

93 artikla

Soveltamisala

1.  Jäsenvaltioissa, jotka ovat myöntäneet asetuksen (EY) N:o 320/2006 3 artiklan mukaista rakenneuudistustukea vähintään 50 prosentille sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä 20 päivänä helmikuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 318/2006 ( 32 ) liitteessä III 20 päivänä helmikuuta 2006 vahvistetusta kiintiöstä, myönnetään tukea sokerijuurikkaan ja sokeriruo'on tuottajille tässä jaksossa säädetyin edellytyksin.

2.  Tuki sokerijuurikkaan ja ruo'on tuottajille myönnetään enintään viitenä peräkkäisenä vuotena siitä markkinointivuodesta lähtien, jonka aikana saavutetaan 1 kohdassa tarkoitettu 50 prosentin kynnys, mutta ei markkinointivuoden 2013/2014 jälkeen.

94 artikla

Ehdot

Tuki sokerijuurikkaan ja ruo'on tuottajille myönnetään asetuksen (EY) N:o 1234/2007 50 artiklan mukaisesti tehtyjen sopimusten nojalla toimitetun sokerijuurikkaasta ja sokeriruo'osta tuotetun kiintiösokerin määrän osalta.

95 artikla

Tuen määrä

Sokerijuurikkaan ja ruo'on tuottajien tuen määrä ilmoitetaan tonnilta vakiolaatuista valkoista sokeria. Tuen määrä on puolet siitä määrästä, joka saadaan jakamalla tämän asetuksen liitteessä XV tarkoitettu kyseisen jäsenvaltion vastaavaa vuotta koskeva enimmäismäärä asetuksen (EY) N:o 318/2006 liitteessä III 20 päivänä helmikuuta 2006 vahvistetun sokerin ja inuliinisiirapin kiintiön kokonaismäärällä.

Bulgariaa ja Romaniaa lukuun ottamatta sokerijuurikkaan ja -ruo'on tuottajille myönnettävään tukeen ei sovelleta tämän asetuksen 121 ja 132 artiklaa.

8 jakso

Siirtymäkauden hedelmä- ja vihannestuki

96 artikla

Siirtymäkauden pinta-alatuet

1.  Sovellettaessa 54 artiklan 1 kohtaa tai 128 artiklan 1 kohtaa siirtymäkauden pinta-alatukea voidaan myöntää kyseisissä säännöksissä tarkoitettuna kautena tässä jaksossa säädetyin edellytyksin viljelijöille, jotka tuottavat jalostukseen toimitettavia tomaatteja.

2.  Sovellettaessa 54 artiklan 2 kohtaa tai 128 artiklan 2 kohtaa siirtymäkauden pinta-alatukea voidaan myöntää kyseisissä säännöksissä tarkoitettuna kautena tässä jaksossa säädetyin edellytyksin viljelijöille, jotka tuottavat yhtä tai useampaa jäsenvaltioiden määrittelemää, 54 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa lueteltua hedelmä- ja vihannestuotetta, jotka toimitetaan jalostukseen.

97 artikla

Tuen määrä ja tukikelpoisuus

1.  Jäsenvaltioiden on vahvistettava puolueettomin ja syrjimättömin perustein tuen määrä jokaista hehtaaria kohden, jolla kasvatetaan tomaatteja ja kutakin 54 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa lueteltua hedelmä- ja vihannestuotetta.

2.  Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tuen kokonaismäärä ei missään tapauksessa saa ylittää 51 artiklan 2 kohdan tai 128 artiklan mukaisesti vahvistettua enimmäismäärää.

3.  Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tuki myönnetään ainoastaan sellaisten alueiden osalta, joiden tuotannosta on tehty sopimus tuotannon toimittamisesta jalostettavaksi joksikin asetuksen (EY) N:o 1234/2007 1 artiklan 1 kohdan j alakohdassa luetelluista tuotteista.

4.  Jäsenvaltiot voivat asettaa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tuen myöntämisen edellytykseksi muita puolueettomia ja syrjimättömiä perusteita, mukaan lukien edellytyksen, että viljelijän on kuuluttava asetuksen (EY) N:o 1234/2007 125 b artiklan mukaisesti hyväksyttyyn tuottajaorganisaatioon tai 125 e artiklan mukaisesti hyväksyttyyn tuottajaryhmittymään.

9 jakso

Siirtymäkauden marjatuki

98 artikla

Marjatuki

1.  Siirtymäkauden pinta-alatukea myönnetään 31 päivänä joulukuuta 2011 päättyvällä kaudella CN-koodiin 0810 10 00 kuuluvien jalostettaviksi toimitettavien mansikoiden ja CN-koodiin 0810 20 10 kuuluvien jalostettaviksi toimitettavien vadelmien tuottajille, jäljempänä ’siirtymäkauden marjatuki’, tässä jaksossa säädetyin edellytyksin.

2.  Siirtymäkauden marjatuki myönnetään ainoastaan sellaisten alueiden osalta, joiden tuotannosta on tehty sopimus tuotannon toimittamisesta jalostettavaksi joksikin asetuksen (EY) N:o 1234/2007 1 artiklan 1 kohdan j alakohdassa luetelluista tuotteista.

3.  Siirtymäkauden marjatuki on 230 euroa hehtaarilta.

4.  Jäsenvaltiot voivat maksaa siirtymäkauden marjatuen lisäksi kansallista tukea. Yhteisön tuen ja kansallisen tuen yhteismäärä saa olla enintään 400 euroa hehtaarilta.

5.  Siirtymäkauden marjatuki maksetaan ainoastaan taatun kansallisen enimmäispinta-alan osalta, joka jaetaan jäsenvaltioille seuraavasti:

Jos tukikelpoinen pinta-ala tietyssä jäsenvaltiossa ja tiettynä vuonna ylittää taatun kansallisen enimmäispinta-alan, 3 kohdassa tarkoitettua siirtymäkauden marjatuen määrää vähennetään suhteessa taatun kansallisen enimmäispinta-alan ylitykseen.

6.  Siirtymäkauden marjatukeen ei sovelleta 121 ja 132 artiklaa.

10 jakso

Palkkiot lampaanliha- ja vuohenliha-alalla

99 artikla

Soveltamisala

Sovellettaessa 52 artiklaa ja ellei tässä asetuksessa ole toisin säädetty, jäsenvaltioiden on myönnettävä vuosittain palkkioita ja lisäpalkkioita viljelijöille, jotka kasvattavat lampaita ja vuohia tässä jaksossa säädetyin edellytyksin.

100 artikla

Määritelmät

Tässä jaksossa tarkoitetaan:

101 artikla

Uuhi- ja vuohipalkkio

1.  Viljelijä, joka pitää tilallaan uuhia, voi hakemuksesta saada palkkion uuhien pitämisestä, jäljempänä ’uuhipalkkio’.

2.  Viljelijä, joka pitää tilallaan kuttuja, voi hakemuksesta saada palkkion kuttujen pitämisestä, jäljempänä ’vuohipalkkio’. Palkkio myönnetään viljelijöille, jotka toimivat tietyillä alueilla, joilla tuotanto täyttää seuraavat kaksi perustetta:

Tällaisten alueiden luettelo vahvistetaan 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

3.  Uuhi- ja vuohipalkkio myönnetään vuosittaisena maksuna viljelijäkohtaisten enimmäismäärien rajoissa tukikelpoista eläintä, kalenterivuotta ja viljelijää kohti. Asianomainen jäsenvaltio päättää niiden eläinten vähimmäismäärästä, joista palkkiota voi hakea. Tämän vähimmäismäärän on oltava vähintään kymmenen ja enintään 50 eläintä.

4.  Uuhipalkkion määrä uuhta kohti on 21 euroa. Lampaanmaitoa tai lampaanmaitopohjaisia tuotteita kaupan pitävien viljelijöiden osalta palkkio uuhta kohti on kuitenkin 16,8 euroa.

5.  Vuohipalkkion määrä kuttua kohti on 16,8 euroa.

102 artikla

Lisäpalkkio

1.  Viljelijöille maksetaan lisäpalkkio niillä alueilla, joilla lampaan- ja vuohenkasvatus on perinteinen elinkeino tai joilla se edistää merkittävästi maaseudun taloutta. Jäsenvaltiot määrittelevät nämä alueet. Lisäpalkkio myönnetään kuitenkin ainoastaan niille viljelijöille, joiden tilan maatalousmaasta vähintään 50 prosenttia sijaitsee asetuksen (EY) N:o 1257/1999 mukaisesti määritellyillä epäsuotuisilla alueilla.

2.  Lisäpalkkio myönnetään myös viljelijöille, joiden eläimet siirtyvät vuodenaikojen mukaisesti laitumelta toiselle edellyttäen, että:

3.  Tämän lisäpalkkion suuruudeksi vahvistetaan 7 euroa uuhta ja kuttua kohti. Lisäpalkkio myönnetään samoin edellytyksin kuin uuhi- ja vuohipalkkion osalta on säädetty.

103 artikla

Palkkioita koskevat yhteiset säännöt

1.  Palkkiot maksetaan tuensaajina oleville viljelijöille niiden uuhien ja/tai naaraspuolisten vuohien määrän perusteella, jotka pidetään viljelijän tilalla 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen määritettävän vähimmäisajan.

2.  Jotta palkkio voidaan myöntää, eläin on merkittävä ja rekisteröitävä asetuksen (EY) N:o 21/2004 mukaisesti.

104 artikla

Viljelijäkohtaiset enimmäismäärät

1.  Edellä 101 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu viljelijäkohtainen enimmäismäärä 1 päivänä tammikuuta 2009 on sama kuin viljelijällä 31 päivänä joulukuuta 2008 asiaa koskevien yhteisön sääntöjen mukaisesti olleiden palkkio-oikeuksien määrä.

2.  Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että palkkio-oikeuksien määrä ei niiden alueella ylitä 4 kohdassa vahvistettuja kansallisia enimmäismääriä ja että 106 artiklassa tarkoitetut kansalliset varannot voidaan ylläpitää.

Asetuksen 122 artiklan mukaisen yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän soveltamiskauden jälkeen ja sovellettaessa 52 artiklaa tuottajakohtaisten enimmäismäärien jakaminen tuottajille ja 106 artiklassa tarkoitetun kansallisen varannon perustaminen on tehtävä tilatukijärjestelmän ensimmäisen soveltamisvuoden loppuun mennessä.

3.  Edellä olevan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti toteutetun toimenpiteen perusteella poistetut palkkio-oikeudet on lakkautettava.

4.  Sovelletaan seuraavia kansallinen enimmäismäärä:

105 artikla

Palkkio-oikeuksien siirtäminen

1.  Jos viljelijä myy tai muulla tavoin siirtää tilansa, hän voi siirtää kaikki palkkio-oikeutensa henkilölle, joka jatkaa tilan pitämistä.

2.  Viljelijä voi siirtää oikeutensa kokonaan tai osittain muille viljelijöille myös tilaansa luovuttamatta.

Jos palkkio-oikeuksia siirretään ilman tilan siirtoa, osa siirretyistä oikeuksista, enintään 15 prosenttia, on palautettava maksutta tapahtuvaa uudelleen jakamista varten korvauksetta sen jäsenvaltion kansalliseen varantoon, jonka alueella tila sijaitsee.

Jäsenvaltiot voivat hankkia palkkio-oikeuksia viljelijöiltä, jotka vapaaehtoisesti luopuvat oikeuksistaan kokonaan tai osittain. Tällaisia oikeuksia hankittaessa viljelijöille voidaan suorittaa maksu kansallisesta talousarviosta.

Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään ja asianmukaisesti perustelluissa olosuhteissa jäsenvaltiot voivat säätää, että oikeudet siirretään kansallisen varannon kautta, jos tila myydään tai luovutetaan muulla tavoin.

3.  Jäsenvaltiot voivat toteuttaa tarvittavat toimenpiteet estääkseen palkkio-oikeuksien siirtämisen sellaisilta herkiltä vyöhykkeiltä ja alueilta, joilla lampaankasvatus on erityisen tärkeää paikalliselle elinkeinoelämälle.

4.  Jäsenvaltiot voivat sallia sellaisen ennen niiden vahvistamaa päivää tapahtuvan palkkio-oikeuksien osan väliaikaisen siirtämisen, jota oikeuksia hallussaan pitävä viljelijä ei aio käyttää.

106 artikla

Kansallinen varanto

1.  Jäsenvaltioiden on ylläpidettävä kansallista palkkio-oikeuksien varantoa.

2.  Edellä 105 artiklan 2 kohdan tai muiden yhteisön säännösten mukaisesti palautetut palkkio-oikeudet on lisättävä kansalliseen varantoon.

3.  Jäsenvaltiot voivat jakaa viljelijöille palkkio-oikeuksia kansallisten varantojensa rajoissa. Palkkio-oikeuksia jakaessaan jäsenvaltioiden on asetettava etusijalle erityisesti uudet tai nuoret viljelijät tai muut ensisijaisessa asemassa olevat viljelijät.

107 artikla

Enimmäismäärät

Kaikkien haettujen palkkioiden kokonaismäärä ei saa ylittää enimmäismäärää, jonka komissio vahvistaa 51 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Jos haetun tuen kokonaismäärä ylittää vahvistetun enimmäismäärän, viljelijäkohtaista tukea vähennetään kyseisenä vuonna suhteessa ylityksen määrään.

11 jakso

Naudanlihapalkkiot

108 artikla

Soveltamisala

Sovellettaessa 53 artiklaa jäsenvaltion on myönnettävä tässä jaksossa vahvistetuin edellytyksin ja jollei tässä asetuksessa ole toisin säädetty, lisätukea tai -tukia, jotka asianomainen jäsenvaltio on valinnut kyseisen artiklan mukaisesti.

109 artikla

Määritelmät

Tässä jaksossa tarkoitetaan

110 artikla

Erityispalkkio

1.  Viljelijä, joka pitää tilallaan urospuolisia nautaeläimiä, voi hakemuksesta saada erityispalkkiota. Palkkio myönnetään alueellisten enimmäismäärien rajoissa enintään 90:stä kuhunkin 2 kohdassa tarkoitettuun ikäryhmään kuuluvasta eläimestä kalenterivuotta ja tilaa kohden.

Tässä artiklassa ’alueellisella enimmäismäärällä’ tarkoitetaan erityispalkkioon oikeutettujen eläinten lukumäärää yhdellä alueella yhden kalenterivuoden aikana.

2.  Erityispalkkio voidaan myöntää enintään:

3.  Erityispalkkion saamiseksi:

4.  Jos hakemuksen kohteena olevien, erityispalkkion myöntämisen edellytykset täyttävien, vähintään yhdeksän kuukauden ikäisten sonnien ja 9–20 kuukauden ikäisten härkien kokonaismäärä jollakin alueella ylittää 8 kohdassa määritetyn sovellettavan alueellisen enimmäismäärän, 2 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti palkkiokelpoisten eläinten kokonaismäärää viljelijää kohden vähennetään kyseisenä kalenterivuonna suhteessa ylityksen määrään.

5.  Edellä 1 ja 4 kohdasta poiketen jäsenvaltiot voivat muuttaa 90 eläimen tilakohtaista päälukua ja ikäryhmää koskevaa rajoitusta tai poistaa sen maaseudun kehittämispolitiikan mukaisin puolueettomin perustein ja ainoastaan sillä ehdolla, että niissä otetaan huomioon ympäristö- ja työllisyysnäkökohdat. Tässä tapauksessa jäsenvaltiot voivat päättää soveltaa 4 kohtaa siten, että saavutetaan sovellettavan alueellisen enimmäismäärän noudattamiseen vaadittu vähennystaso ilman, että kyseisiä vähennyksiä sovelletaan pientuottajiin, jotka eivät ole jättäneet erityispalkkiohakemuksia kyseiseltä vuodelta enemmästä kuin kyseisen jäsenvaltion määrittämästä vähimmäiseläinmäärästä.

6.  Jäsenvaltiot voivat päättää erityispalkkion myöntämisestä nautaeläinten teurastuksen yhteydessä. Tässä tapauksessa 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu ikävaatimus korvataan sonnien osalta 185 kilogramman vähimmäisteuraspainolla.

Palkkio on maksettava viljelijöille.

7.  Erityispalkkion määräksi vahvistetaan:

8.  Sovelletaan seuraavia alueellisia enimmäismääriä:

111 artikla

Emolehmäpalkkio

1.  Viljelijä, joka pitää tilallaan emolehmiä, voi hakemuksesta saada palkkiota emolehmäkarjan pitämisestä, jäljempänä ’emolehmäpalkkio’. Palkkio myönnetään viljelijäkohtaisten enimmäismäärien rajoissa kalenterivuotta ja viljelijää kohden.

2.  Emolehmäpalkkio myönnetään viljelijälle, joka:

Jäsenvaltio voi kuitenkin vahvistaminsa puolueettomin ja syrjimättömin perustein päättää muuttaa määrällistä rajoitusta tai poistaa sen, jos kyseinen viljelijä pitää emolehmiä vähintään 60 prosenttia ja hiehoja enintään 40 prosenttia palkkiohakemuksessa olevasta määrästä yhtäjaksoisesti vähintään hakemuksen jättöpäivää seuraavien kuuden kuukauden ajan.

Ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdan mukaisten palkkiokelpoisten eläinten määrän laskemiseksi se, ovatko lehmät emolehmäkarjaa vai lypsykarjaa, määritellään sen perusteella, minkä suuruinen edunsaajan tonneina ilmaistu tilakohtainen maitokiintiö on asianomaisen kalenterivuoden 31 päivänä maaliskuuta, ja millainen on sen keskimääräinen maitotuotos.

3.  Tuottajakohtaista palkkio-oikeutta rajoitetaan 112 artiklassa määritellyillä viljelijäkohtaisilla enimmäismäärillä.

4.  Palkkion määräksi palkkiokelpoista eläintä kohden vahvistetaan 200 euroa.

5.  Jäsenvaltiot voivat myöntää ylimääräisen kansallisen emolehmäpalkkion, joka on enintään 50 euroa eläintä kohden, edellyttäen, että tästä ei aiheudu syrjintää asianomaisen jäsenvaltion karjankasvattajien kesken.

Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä 11 päivänä heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 ( 33 ) 5 ja 8 artiklassa määritetyllä alueella sijaitsevien tilojen osalta kyseisen lisäpalkkion ensimmäiset 24,15 euroa eläintä kohden rahoitetaan maaseuturahastosta.

Jos emolehmien osuus asianomaisen jäsenvaltion nautakarjassa on suuri eli vähintään 30 prosenttia lehmien kokonaismäärästä ja jos vähintään 30 prosenttia teurastetuista urospuolisista nautaeläimistä kuuluu lihakkuusluokkiin S ja E, jäsenvaltion koko alueella sijaitsevien tilojen lisäpalkkio rahoitetaan kokonaisuudessaan maaseuturahastosta. Näiden prosenttilukujen ylittyminen määräytyy sitä vuotta edeltävien kahden vuoden keskiarvosta, jonka osalta palkkio myönnetään.

6.  Tässä artiklassa otetaan huomioon ainoastaan hiehot, jotka kuuluvat lihakarjarotuun tai jotka ovat syntyneet tällaisen rodun kanssa tehdystä risteytyksestä ja jotka kuuluvat samaan karjaan lihantuotantotarkoituksessa pidettävien vasikoiden kanssa.

112 artikla

Emolehmien viljelijäkohtainen enimmäismäärä

1.  Kullekin emolehmien kasvattajalle myönnetään tukea asetuksen (EY) N:o 1782/2003 126 artiklan 2 kohdan nojalla vahvistettujen viljelijäkohtaisten enimmäismäärien rajoissa.

2.  Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että palkkio-oikeuksien määrä ei niiden alueella ylitä 5 kohdassa vahvistettuja kansallisia enimmäismääriä ja että 114 artiklassa tarkoitetut kansalliset varannot voidaan ylläpitää.

Asetuksen 122 artiklan mukaisen yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän soveltamisen päätyttyä ja sovellettaessa 53 artiklan 1 kohtaa tuottajakohtaisten enimmäismäärien jakaminen tuottajille ja 114 artiklassa tarkoitetun kansallisen varannon perustaminen on tehtävä tilatukijärjestelmän ensimmäisen soveltamisvuoden loppuun mennessä.

3.  Jos tämä 2 kohdassa tarkoitettu tarkistus edellyttää viljelijäkohtaisten enimmäismäärien alennusta, se on tehtävä ilman korvauksia ja siitä on päätettävä objektiivisin perustein, joissa otetaan huomioon erityisesti:

4.  Edellä olevan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti toteutetun toimenpiteen perusteella poistetut palkkio-oikeudet on lakkautettava.

5.  Sovelletaan seuraavia kansallisia enimmäismääriä:

113 artikla

Emolehmäpalkkio-oikeuksien siirtäminen

1.  Jos viljelijä myy tai muulla tavoin luovuttaa tilansa, hän voi siirtää kaikki emolehmäpalkkio-oikeutensa henkilölle, joka jatkaa tilan pitämistä.

2.  Viljelijä voi myös siirtää oikeutensa kokonaan tai osittain muille viljelijöille myös tilaansa luovuttamatta.

Jos palkkio-oikeuksia siirretään ilman tilan siirtoa, osa siirretyistä oikeuksista, enintään 15 prosenttia, on korvauksetta palautettava sen jäsenvaltion kansalliseen varantoon, jonka alueella tila sijaitsee maksutta tapahtuvaa uudelleen jakamista varten.

3.  Jäsenvaltioiden

4.  Jäsenvaltiot voivat sallia sellaisen ennen niiden vahvistamaa päivää tapahtuvan palkkio-oikeuksien osan väliaikaisen siirtämisen, jota oikeuksia hallussaan pitävä viljelijä ei aio käyttää.

114 artikla

Emolehmäpalkkio-oikeuksien kansallinen varanto

1.  Jokaisen jäsenvaltion on ylläpidettävä emolehmäpalkkio-oikeuksien kansallista varantoa.

2.  Kansalliseen varantoon liitetään 113 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan tai muiden yhteisön säännösten mukaisesti palautetut palkkio-oikeudet, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 112 artiklan 4 kohdan säännösten soveltamista.

3.  Jäsenvaltioiden on käytettävä kansallisia varantojaan niiden rajoissa palkkio-oikeuksien myöntämiseen erityisesti uusille tai nuorille viljelijöille tai muille ensisijaisessa asemassa oleville viljelijöille.

115 artikla

Hiehot

1.  Poiketen siitä, mitä tämän asetuksen 111 artiklan 3 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot, joissa enemmän kuin 60 prosenttia emolehmistä ja hiehoista pidetään vuoristoalueilla asetuksen (EY) N:o 1698/2005 50 artiklassa tarkoitetussa merkityksessä, voivat päättää hallinnoida palkkiota siten, että hiehoista ja emolehmistä myönnettävä emolehmäpalkkio erotetaan toisistaan asianomaisen jäsenvaltion vahvistaman erillisen kansallisen enimmäismäärän rajoissa.

Erillinen kansallinen enimmäismäärä ei saa ylittää 40:tä prosenttia 112 artiklan 5 kohdassa vahvistetusta asianomaisen jäsenvaltion kansallisesta enimmäismäärästä. Kansallista enimmäismäärää vähennetään erillisen kansallisen enimmäismäärän verran. Mikäli tämän kohdan mukaista vaihtoehtoa käyttävässä jäsenvaltiossa hakemuksen kohteena olevien, emolehmäpalkkion myöntämisen edellytykset täyttävien hiehojen kokonaismäärä ylittää erillisen kansallisen enimmäismäärän, palkkiokelpoisten hiehojen määrää viljelijää kohden vähennetään kyseisenä vuonna suhteessa ylityksen määrään.

2.  Tässä artiklassa tarkoitetaan ainoastaan hiehoja, jotka kuuluvat lihakarjarotuun tai jotka ovat syntyneet tällaisen rodun kanssa tehdystä risteytyksestä.

116 artikla

Teurastuspalkkio

1.  Viljelijä, joka pitää tilallaan nautaeläimiä, voi hakemuksesta saada teurastuspalkkion. Se myönnetään palkkiokelpoisten eläinten teurastuksesta tai niiden viennistä kolmanteen maahan ja erikseen vahvistettavien kansallisten enimmäismäärien rajoissa.

Teurastuspalkkiokelpoisia ovat

Toisen alakohdan a ja b alakohdassa luetellut eläimet ovat teurastuspalkkiokelpoisia, jos ne ovat olleet viljelijällä määrätyn ajan.

2.  Palkkion määräksi vahvistetaan:

3.  Edellä 1 kohdassa mainitut kansalliset enimmäismäärät vahvistetaan jäsenvaltiokohtaisesti ja erikseen kummallekin kyseisen kohdan a ja b alakohdassa mainitulle eläinryhmälle. Kunkin enimmäismäärän on vastattava asianomaisessa jäsenvaltiossa vuonna 1995 teurastettujen kummankin ryhmän eläinten määrää. Kuhunkin enimmäismäärään lisätään kolmansiin maihin vietyjen eläinten määrä Eurostatin tietojen tai komission hyväksymien muiden kyseistä vuotta koskevien julkaistujen virallisten tilastotietojen mukaisesti.

Uusien jäsenvaltioiden sovelletaan seuraavia kansallisia enimmäismääriä:

4.  Jos asianomaisessa jäsenvaltiossa sellaisten eläinten kokonaismäärä, joista on tehty hakemus jommankumman 1 kohdan a tai b alakohdassa mainitun eläinryhmän osalta ja jotka täyttävät teurastuspalkkion myöntämisen edellytykset, ylittää kyseiselle ryhmälle vahvistetun kansallisen enimmäismäärän, kyseiseen ryhmään kuuluvien palkkiokelpoisten eläinten kokonaismäärää viljelijää kohden vähennetään kyseisenä vuonna samassa suhteessa.

117 artikla

Palkkioita koskevat yhteiset säännöt

Jotta tämän jakson mukaiset tuet voidaan myöntää, eläin on merkittävä ja rekisteröitävä asetuksen (EY) N:o 1760/2000 mukaisesti.

Eläintä pidetään kuitenkin tukikelpoisena myös, jos asetuksen (EY) N:o 1760/2000 7 artiklan 1 kohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetut tiedot on ilmoitettu toimivaltaiselle viranomaiselle eläimen pitoajan ensimmäisenä päivänä tämän asetuksen 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

118 artikla

Enimmäismäärät

Kaikkien tämän jakson mukaisesti haettujen tukien kokonaismäärä ei saa ylittää enimmäismäärää, jonka komissio vahvistaa 51 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Jos haettujen tukien kokonaismäärä ylittää vahvistetun enimmäismäärän, viljelijäkohtaisia tukia vähennetään kyseisenä vuonna suhteessa ylityksen määrään.

119 artikla

Neuvoston direktiivin 96/22/EY perusteella kielletyt aineet

1.  Jos tiettyjen hormonaalista tai tyrostaattista vaikutusta omaavien aineiden ja beta-agonistien käytön kieltämisestä kotieläintuotannossa 29 päivänä huhtikuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/22/EY ( 34 ) mukaisesti kiellettyjen aineiden jäämiä tai kyseisen direktiivin mukaisesti sallittujen, mutta laittomasti käytettyjen aineiden jäämiä havaitaan elävissä eläimissä ja niistä saatavissa tuotteissa olevien tiettyjen aineiden ja niiden jäämien osalta suoritettavista tarkastustoimenpiteistä 29 päivänä huhtikuuta annetun neuvoston direktiivin 96/23/EY ( 35 ) asiaa koskevien säännösten mukaisesti viljelijän nautakarjaan kuuluvassa eläimessä tai jos kiellettyä ainetta tai tuotetta tai direktiivin 96/22/EY mukaisesti sallittua, mutta laittomasti hallussa pidettyä ainetta tai tuotetta löydetään viljelijän tilalta missä muodossa tahansa, kyseinen viljelijä ei voi saada tässä jaksossa säädettyjä määriä kalenterivuonna, jona havainto tehdään.

Rikkomuksen toistuessa ajanjakso, jona tuottaja ei voi saada näitä palkkioita, voidaan rikkomuksen vakavuusasteen mukaan pidentää viideksi vuodeksi alkaen siitä vuodesta, jonka kuluessa uusintarikkomus todetaan.

2.  Jos eläinten omistaja tai haltija yrittää estää tarkastusten toteuttamisen ja jäämien seuraamista varten perustettujen kansallisten ohjelmien soveltamiseksi suoritettavien näytteiden ottamisen tai direktiivin 96/23/EY mukaisten tutkimusten ja tarkastusten toteuttamisen, sovelletaan tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja seuraamuksia.

2 LUKU

Kansalliset tuet

120 artikla

Kansallinen pähkinätuki

1.  Vuodesta 2012 lähtien tai 67 artiklaa sovellettaessa, kun tämän osaston 1 luvun 4 jaksossa säädetty pähkinöiden pinta-alatuki sisällytetään tilatukijärjestelmään, jäsenvaltio voi myöntää vuosittain kansallista tukea enintään 120,75 euroa hehtaaria kohden seuraaville tuotteille:

2.  Kansallista tukea voidaan maksaa enintään seuraaville pinta-aloille:

3.  Jäsenvaltiot voivat asettaa kansallisen tuen myöntämisen edellytykseksi viljelijän kuulumisen asetuksen (EY) N:o 1234/2007 125 b artiklan mukaisesti hyväksyttyyn tuottajaorganisaatioon.

V OSASTO

SUORIEN TUKIEN TÄYTÄNTÖÖNPANO UUSISSA JÄSENVALTIOISSA

1 LUKU

Yleiset säännökset

121 artikla

Suorien tukien käyttöönotto

Suorat tuet otetaan uusissa jäsenvaltioissa Bulgariaa ja Romaniaa lukuun ottamatta käyttöön seuraavan tukien lisäystä koskevan aikataulun mukaisesti, jossa tuen lisäykset esitetään prosenttiosuutena muissa jäsenvaltioissa kuin uusissa jäsenvaltioissa kyseisenä ajankohtana sovellettavasta tällaisten tukien tasosta:

Bulgariassa ja Romaniassa suorat tuet otetaan käyttöön seuraavan tukien lisäystä koskevan aikataulun mukaisesti, jossa tuen lisäykset esitetään prosenttiosuutena muissa jäsenvaltioissa kuin uusissa jäsenvaltioissa kyseisenä ajankohtana sovellettavasta tällaisten tukien tasosta:

2 LUKU

Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmä

122 artikla

Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmä

1.  Uusien jäsenvaltioiden, jotka ovat — tämän asetuksen IV osaston 1 luvun 9 jaksossa säädettyä siirtymäkauden marjatukea vuosina 2009, 2010 ja 2011 ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osaston 5 luvussa tarkoitettua energiakasvien tukea vuonna 2009 lukuun ottamatta — päättäneet korvata suorat tuet yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmällä, on myönnettävä viljelijöille tukea tämän artiklan mukaisesti.

2.  Yhtenäinen pinta-alatuki myönnetään vuosittain. Se lasketaan jakamalla 123 artiklan mukaisesti vahvistettu vuotuinen kokonaismääräraha 124 artiklan mukaisesti vahvistetulla kunkin uuden jäsenvaltion maatalousmaan määrällä.

3.  Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmä on käytettävissä 31 päivään joulukuuta 2013. Uusien jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle aikomuksestaan lopettaa järjestelmän soveltaminen viimeistään viimeisen soveltamisvuoden 1 päivänä elokuuta.

4.  Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän soveltamisajan päättymisen jälkeen suorien tukien järjestelmää sovelletaan asiaa koskevien yhteisön sääntöjen mukaisesti sekä vuoden 2003 ja 2005 liittymisasiakirjoissa ja sen jälkeen annetussa yhteisön lainsäädännössä kullekin suoralle tuelle vahvistettujen määrällisten muuttujien perusteella, joita ovat esimerkiksi perusala, palkkioiden enimmäismäärät ja taatut enimmäismäärät. Asianomaisia vuosia koskevia 121 artiklassa vahvistettuja prosenttiosuuksia sovelletaan.

123 artikla

Vuotuinen määräraha

1.  Komissio vahvistaa uudelle jäsenvaltiolle vuotuisen määrärahan, joka on käytettävissä asianomaisena kalenterivuonna suorien tukien myöntämiseksi uudessa jäsenvaltiossa.

Vuotuinen määräraha vahvistetaan asiaa koskevien yhteisön sääntöjen mukaisesti sekä vuoden 2003 ja 2005 liittymisasiakirjoissa ja sen jälkeen annetussa yhteisön lainsäädännössä kullekin suoralle tuelle vahvistettujen määrällisten muuttujien perusteella (esimerkiksi perusalat, palkkioiden enimmäismäärät ja taatut enimmäismäärät).

Vuotuista määrärahaa mukautetaan 121 artiklassa esitetyllä suorien tukien asteittaista käyttöönottoa koskevalla asianomaisella prosenttimäärällä, lukuun ottamatta liitteen XV mukaisesti käytettävissä olevia määriä taikka näiden määrien tai hedelmä- ja vihannesalaa vastaavien määrien ja todellisuudessa sovellettujen määrien erotusta 130 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

2.  Jos yhtenäisten pinta-alatukien määrä ylittää uudessa jäsenvaltiossa jonakin vuonna sen vuotuisen kokonaismäärärahan, kyseisessä uudessa jäsenvaltiossa sovellettavan kansallisen hehtaarituen määrää on vähennettävä vastaavasti soveltamalla vähennyskerrointa.

124 artikla

Maatalousmaa yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä

1.  Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä uuden jäsenvaltion maatalousmaa Bulgariaa ja Romaniaa lukuun ottamatta on se osa sen käytössä olevasta maatalousmaasta, joka 30 päivänä kesäkuuta 2003 oli hyvässä viljelykunnossa riippumatta siitä, oliko se tuotannossa kyseisenä ajankohtana, ja tarvittaessa mukautettuna puolueettomin ja syrjimättömin perustein, jotka uusi jäsenvaltio vahvistaa komission hyväksynnän saatuaan.

Tämän osaston soveltamiseksi ’käytössä olevalla maatalousmaalla’ tarkoitetaan komission tilastokäyttöön vahvistamaa pellon, pysyvien nurmien ja niittyjen, pysyvien viljelmien ja puutarhaviljelmien kokonaispinta-alaa.

Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä Bulgarian ja Romanian maatalousmaa on se osa sen käytössä olevasta maatalousmaasta, joka on hyvässä viljelykunnossa riippumatta siitä, onko se tuotannossa, ja tarvittaessa mukautettuna puolueettomin ja syrjimättömin perustein, jotka Bulgaria tai Romania vahvistaa komission hyväksynnän saatuaan.

2.  Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän mukaisia tukia myönnettäessä kaikki viljelylohkot, jotka ovat 1 kohdassa säädettyjen edellytysten mukaisia, ovat tukikelpoisia, kuten myös viljelylohkot, joille on istutettu lyhytkiertoista energiapuuta (CN-koodi ex060290 41) ja jotka olivat 30 päivänä kesäkuuta 2003 hyvässä viljelykunnossa. Bulgarian ja Romanian osalta kaikki viljelylohkot, jotka ovat 1 kohdassa säädettyjen edellytysten mukaisia, ovat tukikelpoisia, kuten myös viljelylohkot, joille on istutettu lyhytkiertoista energiapuuta (CN-koodi ex060290 41).

Jollei kyseessä ole ylivoimainen este tai poikkeukselliset olosuhteet, ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen lohkojen on oltava viljelijän käytössä jäsenvaltion vahvistamana päivänä, joka ei saa olla myöhempi kuin kyseisessä jäsenvaltiossa vahvistettu määräpäivä tukihakemuksen muuttamiselle.

Tilakohtainen vähimmäisala, jolle tukea voi hakea, on 0,3 hehtaaria. Kukin uusi jäsenvaltio voi kuitenkin päättää puolueettomin perustein ja komission hyväksynnän saatuaan vähimmäisalan vahvistamisesta suuremmaksi, mutta kuitenkin enintään yhdeksi hehtaariksi.

3.  Minkäänlaista velvoitetta tuottaa tai käyttää tuotantotekijöitä ei ole. Viljelijät voivat kuitenkin käyttää tämän artiklan 4 kohdassa tarkoitettua maata kaikkiin maataloustarkoituksiin. Jos viljellään hamppua, sovelletaan 39 artiklaa.

4.  Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä tukea saava maa on pidettävä maatalouden ja ympäristön kannalta hyvässä kunnossa 6 artiklan mukaisesti.

5.  Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä tukia saavan viljelijän on noudatettava liitteessä II tarkoitettuja lakisääteisiä hoitovaatimuksia seuraavan aikataulun mukaisesti:

6.  Bulgariassa ja Romaniassa 4, 5, 23, 24 ja 25 artiklan soveltaminen on valinnaista 31 päivään joulukuuta 2011 saakka siltä osin kuin kyseiset säännökset liittyvät lakisääteisiin hoitovaatimuksiin. Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä kyseisissä jäsenvaltioissa tukia saavan viljelijän on 1 päivästä tammikuuta 2012 alkaen täytettävä liitteessä II tarkoitetut lakisääteiset hoitovaatimukset seuraavan aikataulun mukaisesti:

7.  Jos uudet jäsenvaltiot päättävät lopettaa yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän soveltamisen ennen 122 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun soveltamiskauden päättymistä, ne voivat myös soveltaa 5 ja 6 kohdassa tarkoitettuja vaihtoehtoja.

8.  Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän soveltaminen ei vaikuta millään tavoin uuden jäsenvaltion velvoitteeseen, joka koskee asetuksessa (EY) N:o 1760/2000 ja asetuksessa (EY) N:o 21/2004 säädettyjen eläinten tunnistusta ja rekisteröintiä koskevien yhteisön sääntöjen täytäntöönpanoa.

125 artikla

Tiedonannot

Uusien jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle yksityiskohtaiset tiedot tämän luvun täytäntöönpanemiseksi toteutetuista toimenpiteistä ja erityisesti 123 artiklan 2 kohdan nojalla toteutetuista toimenpiteistä.

3 LUKU

Erillis- ja erityistuet

126 artikla

Erillinen sokerituki

1.  Jos uusi jäsenvaltio on käyttänyt asetuksen (EY) N:o 1782/2003 143 b a artiklan mukaista vaihtoehtoa, sen on myönnettävä erillistä sokeritukea viljelijöille, jotka ovat tukikelpoisia yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä. Tuki myönnetään asianomaisen jäsenvaltion vuosina 2006 ja 2007 vahvistamin perustein.

2.  Erillistä sokeritukea myönnetään liitteessä XV vahvistettujen enimmäismäärien rajoissa.

3.  Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, kukin asianomainen uusi jäsenvaltio voi viimeistään sen vuoden 31 päivänä maaliskuuta, jolle erillistä sokeritukea myönnetään, päättää puolueettomin perustein soveltaa erilliseen sokeritukeen liitteessä XII esitettyä alhaisempaa enimmäismäärää. Jos 1 kohdan mukaisesti vahvistettujen määrien summa on suurempi kuin asianomaisen uuden jäsenvaltion päättämä enimmäismäärä, viljelijöille myönnettävää vuotuista määrää on vähennettävä suhteellisesti.

127 artikla

Erillinen hedelmä- ja vihannestuki

1.  Jos uusi jäsenvaltio on käyttänyt asetuksen (EY) N:o 1782/2003 143 b b artiklassa säädettyä vaihtoehtoa, sen on myönnettävä erillistä hedelmä- ja vihannestukea viljelijöille, jotka ovat tukikelpoisia yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä. Tämä tuki myönnetään asianomaisen jäsenvaltion vuonna 2007 vahvistamin perustein.

2.  Erillistä hedelmä- ja vihannestukea myönnetään tämän asetuksen 40 artiklassa tarkoitetun, kansallisen enimmäismäärän hedelmiä ja vihanneksia vastaavan osan rajoissa tai alhaisempaa enimmäismäärää soveltaen, jos uusi jäsenvaltio on käyttänyt asetuksen (EY) N:o 1782/2003 143 b b artiklan 3 kohdassa säädettyä vaihtoehtoa.

128 artikla

Erillinen siirtymäkauden hedelmä- ja vihannestuki

1.  Jos uusi jäsenvaltio on käyttänyt asetuksen (EY) N:o 1782/2003 143 b c artiklan 1 kohdassa säädettyä vaihtoehtoa, se voi pitää vuonna 2007 tekemänsä päätöksen mukaisesti 31 päivään joulukuuta 2011 asti enintään 50 prosenttia tämän asetuksen 40 artiklassa tarkoitetusta kansallisen enimmäismäärän osasta, joka vastaa CN-koodiin 0702 00 00 kuuluvia tomaatteja.

Kyseisen jäsenvaltion on tällöin myönnettävä viljelijöille vuosittain lisätukea tämän asetuksen 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistetun enimmäismäärän rajoissa.

Lisätuki myönnetään tämän asetuksen IV osaston 1 luvun 8 jaksossa säädetyin edellytyksin viljelijöille, jotka tuottavat tomaatteja.

2.  Jos uusi jäsenvaltio on käyttänyt asetuksen (EY) N:o 1782/2003 143 b c artiklan 2 kohdassa säädettyä vaihtoehtoa, se voi pitää vuonna 2007 tekemänsä päätöksen mukaisesti

Kyseisen jäsenvaltion on tällöin myönnettävä viljelijöille vuosittain lisätukea tämän asetuksen 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistetun enimmäismäärän rajoissa.

Lisätuki myönnetään viljelijöille, jotka tuottavat yhtä tai useampaa tämän asetuksen 54 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa lueteltua hedelmä- ja vihannestuotetta, siten kuin kyseinen jäsenvaltio on ne vahvistanut.

3.  Uudet jäsenvaltiot, jotka ovat käyttäneet asetuksen (EY) N:o 1782/2003 143 b c artiklassa säädettyjä vaihtoehtoja, voivat päättää 1 päivään elokuuta 2009 mennessä tarkistaa vuonna 2007 tehtyä päätöstä siten, että vaihtoehtoisesti:

129 artikla

Erillinen marjatuki

1.  Poiketen siitä, mitä 11 artiklassa säädetään, yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää soveltavat uudet jäsenvaltiot voivat päättää 1 päivään elokuuta 2011 mennessä erillisen marjatuen myöntämisestä vuodesta 2012 alkaen. Tuen myöntämisessä käytetään puolueettomia ja syrjimättömiä perusteita, kuten 98 artiklan mukaisia siirtymäkauden marjatukia, ja kyseisen jäsenvaltion vahvistamaa edustavaa kautta, joka on viimeistään vuosi 2008.

2.  Erillinen marjatuki myönnetään liitteen XII mukaisten marjatukia koskevien määrien puitteissa.

3.  Tätä artiklaa soveltavat jäsenvaltiot voivat vuonna 2012 myöntää erillisen marjatuen lisäksi kansallista tukea. Yhteisön ja kansallisen tuen kokonaismäärä ei saa ylittää seuraavia enimmäismääriä:

130 artikla

Erillisiä tukia koskevat yhteiset säännökset

1.  Edellä 126, 127, 128 ja 129 artiklassa tarkoitettujen tukien myöntämistä varten käytettävissä olevia varoja ei sisällytetä 123 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun vuotuiseen kokonaismäärärahaan. Jos sovelletaan 126 artiklan 3 kohtaa, liitteessä XV esitetyn enimmäismäärän ja tosiasiallisesti sovelletun määrän välinen erotus sisällytetään 123 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun vuotuiseen kokonaismäärärahaan.

2.  Edellä 127, 128 ja 129 artiklassa tarkoitettuihin erillisiin tukiin ei sovelleta 132 artiklaa. Bulgariaa ja Romaniaa lukuun ottamatta 132 artiklaa ei sovelleta 126 artiklassa tarkoitettuihin erillisiin tukiin.

3.  Kun on kyse toteutuneesta tai ennakoitavissa olevasta perinnöstä, 126 artiklassa tarkoitettu erillinen sokerituki, 127 artiklassa tarkoitettu erillinen hedelmä- ja vihannestuki ja 129 artiklassa tarkoitettu erillinen marjatuki myönnetään tilan perineelle viljelijälle edellyttäen, että kyseinen viljelijä on tukikelpoinen yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä.

131 artikla

Erityistuki

▼M9

1.  Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää soveltava uusi jäsenvaltio voi päättää vuoden 2009, 2010 tai 2011 elokuun 1 päivään tai 1 päivään syyskuuta 2012 mennessä käyttävänsä kyseistä päätöstä seuraavasta vuodesta alkaen enintään 10 prosenttia 40 artiklassa tarkoitetusta kansallisesta enimmäismäärästään myöntääkseen viljelijöille 68 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea III osaston 5 luvun mukaisesti, siten kuin säännöksiä asianomaiseen valtioon sovelletaan.

▼B

2.  Poiketen siitä, mitä 68 artiklan 4 kohdan c alakohdassa säädetään, 68 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetuille toimenpiteille myönnettävä tuki toteutetaan korottamalla yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä myönnettäviä hehtaarikohtaisia määriä.

68 artiklan 3 kohdan toista alakohtaa ei sovelleta jäsenvaltioihin, jotka soveltavat yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää.

3.  Poiketen siitä, mitä 69 artiklan 6 kohdassa säädetään, 122 artiklassa tarkoitettua yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää soveltavan uuden jäsenvaltion on kerättävä varat, jotka tarvitaan tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun tukeen

4.  Komissio vahvistaa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut määrät 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Kyseiset määrät vähennetään asianomaisten uusien jäsenvaltioiden 123 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista vuotuisista kokonaismäärärahoista.

4 LUKU

Täydentävät kansalliset suorat tuet ja suorat tuet

132 artikla

Täydentävät kansalliset suorat tuet ja suorat tuet

1.  Tässä artiklassa tarkoitetaan ”yhteisen maatalouspolitiikan tukia vastaavalla kansallisella järjestelmällä” kaikkia ennen uusien jäsenvaltioiden liittymispäivää sovellettavia kansallisia suoran tuen järjestelmiä, joiden mukaisesti tukea on myönnetty viljelijöille tuotannosta, joka kuuluu johonkin suoran tuen järjestelmään.

2.  Jos komissio antaa luvan, uusille jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus täydentää suoraa tukea

Kunkin kyseisen suoran tuen osalta uusi jäsenvaltio voi päättää soveltaa jompaakumpaa ensimmäisessä alakohdassa esitetyistä a tai b alakohdista.

Suoran tuen kokonaismäärä, joka viljelijälle voidaan asianomaisen suoran tuen järjestelmän mukaisesti myöntää uusissa jäsenvaltioissa liittymisen jälkeen, kaikki täydentävät kansalliset suorat tuet mukaan luettuina, ei saa olla suurempi kuin suoran tuen määrä, johon kyseinen viljelijä olisi oikeutettu muihin jäsenvaltioihin kuin uusiin jäsenvaltioihin tuolloin sovellettavassa vastaavassa suorien tukien järjestelmässä ottaen huomioon, vuodesta 2012, 7 artiklan sekä 10 artiklan soveltaminen.

▼B

3.  Kypros voi täydentää liitteessä I luetelluissa tukijärjestelmissä viljelijälle myönnettävää suoraa tukea enintään siihen kokonaistukitasoon asti, johon kyseinen viljelijä olisi ollut oikeutettu Kyproksessa vuonna 2001.

Kyproksen viranomaisten on huolehdittava siitä, että suoran tuen kokonaismäärä, joka viljelijälle myönnetään asianomaisessa suorien tukien järjestelmässä Kyproksessa liittymisen jälkeen, kaikki täydentävät kansalliset suorat tuet mukaan luettuina, ei missään tapauksessa ole suurempi kuin suoran tuen määrä, johon kyseinen viljelijä olisi kyseisessä suorien tukien järjestelmässä oikeutettu asianomaisena vuonna muissa jäsenvaltioissa kuin uusissa jäsenvaltioissa.

Myönnettävän täydentävän kansallisen tuen kokonaismäärät on esitetty liitteessä XVI.

Myönnettävään täydentävään kansalliseen tukeen on tehtävä tarkistuksia, joita yhteisen maatalouspolitiikan muutokset saattavat edellyttää.

Tämän artiklan 2 ja 5 kohtaa ei sovelleta Kyprokseen.

4.  Jos uusi jäsenvaltio päättää soveltaa yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää, kyseinen uusi jäsenvaltio voi myöntää täydentäviä kansallisia suoria tukia 5 ja 8 kohdassa säädetyin edellytyksin.

5.  Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän jonakin soveltamisvuonna myönnettävä täydentävän kansallisen tuen kokonaismäärä voidaan rajata erityisten (osa)alakohtaisten kokonaismäärärahojen avulla sillä edellytyksellä, että tällaiset erityiset (osa)alakohtaiset kokonaismäärärahat liittyvät ainoastaan

Tämä kokonaismääräraha on samansuuruinen kuin seuraavien välinen erotus:

6.  Uusi jäsenvaltio voi komission luvan saatuaan päättää myönnettävän täydentävän kansallisen tuen määristä puolueettomin perustein.

7.  Komission luvassa on:

8.  Täydentävää kansallista tukea ei saa myöntää sellaiseen maataloustoimintaan, jonka osalta muissa jäsenvaltioissa kuin uusissa jäsenvaltioissa ei ole olemassa suoraa tukea koskevia säännöksiä.

133 artikla

Valtiontuet Kyproksessa

Kypros voi täydentävän kansallisen suoran tuen lisäksi myöntää siirtymäajan asteittain alenevaa kansallista tukea vuoden 2012 loppuun. Tällaista valtiontukea on myönnettävä samankaltaisessa muodossa kuin yhteisön tuki, esimerkiksi tuotantoon sitomattomana tukena.

Ottaen huomioon vuonna 2001 myönnetyn kansallisen tuen laadun ja määrän Kypros voi myöntää valtiontukea liitteessä XVII mainituille (osa-)aloille kyseisessä liitteessä mainittuihin määriin asti.

Myönnettävään valtiontukeen on tehtävä tarkistuksia, joita yhteisen maatalouspolitiikan muutokset saattavat edellyttää. Jos tällaiset tarkistukset osoittautuvat tarpeellisiksi, tukien määrää tai niiden myöntämisedellytyksiä on muutettava komission tekemän päätöksen perusteella.

Kyproksen on vuosittain toimitettava komissiolle valtiontukea koskevien toimenpiteiden täytäntöönpanosta kertomus, jossa esitetään tukimuodot ja tuen määrä (osa-)alakohtaisesti.

▼M9

133 a artikla

Siirtymäkauden kansallinen tuki

5.  Komissio, joka ei sovella 141 artiklan 2 kohdassa ja 141 b artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä, antaa saamansa ilmoituksen perusteella täytäntöönpanosäädöksiä, joilla myönnetään lupa siirtymäkauden kansalliseen tukeen ja

6.  Uudet jäsenvaltiot voivat päättää objektiivisin perustein ja komission 5 kohdan nojalla asettamissa rajoissa siirtymäkauden kansallisen tuen määristä.

▼B

VI OSASTO

MÄÄRÄRAHOJEN SIIRTO

134 artikla

Määrärahojen siirto puuvillan viljelyalueiden rakenneuudistusta varten

Maaseuturahastosta rahoitettaviin maaseudun kehittämisohjelmiin kuuluviin toimenpiteisiin on puuvillan tuotantoalueilla saatavilla yhteisön lisätukena 22 000 000 euroa kalenterivuotta kohden.

135 artikla

Määrärahojen siirto tupakan viljelyalueiden rakenneuudistusta varten

Maatalousrahastosta rahoitettaviin maaseudun kehittämisohjelmiin kuuluviin toimenpiteisiin on tupakan tuotantoalueilla saatavilla varainhoitovuodesta 2011 alkaen yhteisön lisätukena 484 000 000 euroa kalenterivuotta kohden niitä jäsenvaltioita varten, joissa tupakantuottajat saivat vuosina 2000, 2001 ja 2002 raakatupakka-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 30 päivänä kesäkuuta 1992 annetun asetuksen (ETY) N:o 2075/92 ( 36 ) mukaista tukea.

136 artikla

Siirto maaseuturahastoon

Jäsenvaltiot voivat päättää 1 päivään elokuuta 2009 mennessä asettaa käytettäväksi 69 artiklan 7 kohdan mukaisesti laskettavan määrän varainhoitovuodesta 2011 alkaen maaseuturahastosta rahoitettaviin maaseudun kehittämisohjelmiin annettavaa yhteisön tukea varten sen sijaan, että ne soveltaisivat 69 artiklan 6 kohdan a alakohtaa.

VII OSASTO

TÄYTÄNTÖÖNPANO-, SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

1 LUKU

Täytäntöönpanosäännökset

137 artikla

Tukioikeuksien vahvistaminen

1.  Viljelijöille ennen 1 päivää tammikuuta 2009 jaettuja tukioikeuksia pidetään laillisina ja sääntöjenmukaisina 1 päivästä tammikuuta 2010.

2.  Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta tukioikeuksiin, jotka on jaettu viljelijöille sellaisten hakemusten perusteella, joissa on asiavirheitä, lukuun ottamatta tapauksia, joissa viljelijä ei kohtuudella ole voinut todeta virhettä.

3.  Tämän artiklan 1 kohta ei rajoita komission toimivaltaa tehdä asetuksen (EY) N:o 1290/2005 31 artiklassa tarkoitettuja päätöksiä, jotka koskevat menoja, jotka liittyvät minä tahansa kalenterivuonna, vuosi 2009 mukaan luettuna, myönnettyihin tukiin.

138 artikla

Soveltaminen syrjäisimpiin alueisiin

Ranskan merentakaisiin departementteihin, Azoreihin, Madeiraan ja Kanariansaariin ei sovelleta III ja IV osastoa.

139 artikla

Valtiontuki

Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1234/2007 180 artiklassa ja tiettyjen kilpailusääntöjen soveltamisesta maataloustuotteiden tuotantoon ja kauppaan 24 heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1184/2006 ( 37 ) 3 artiklassa säädetään, perustamissopimuksen 87, 88 ja 89 artiklaa ei sovelleta maksuihin, jotka jäsenvaltiot ovat suorittaneet tämän asetuksen 41, 57, 64, 68, 69, 70, 71 artiklan, 82 artiklan 2 kohdan, 86 artiklan, 98 artiklan 4 kohdan, 111 artiklan 5 kohdan, 120 artiklan, 129 artiklan 3 kohdan sekä 131, 132 ja 133 artiklan nojalla ja tämän asetuksen mukaisesti.

140 artikla

Tietojen antaminen komissiolle

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle yksityiskohtaiset tiedot tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi toteutetuista toimenpiteistä ja erityisesti 6, 12, 28, 41, 45, 46, 47, 48, 51, 57, 58, 68, 69, 70, 71, 72 ja 131 artiklaan liittyvistä toimenpiteistä.

141 artikla

Suorien tukien hallintokomitea

1.  Komissiota avustaa suorien tukien hallintokomitea.

2.  Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 4 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä.

Päätöksen 1999/468/EY 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuksi määräajaksi vahvistetaan yksi kuukausi.

▼M9

141 a artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.  Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.

2.  Siirretään 11 a artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä komissiolle 1 päivästä syyskuuta 201231 päivään joulukuuta 2013 saakka.

3.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 11 a artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan kyseisessä päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.  Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.  Edellä olevan 11 a artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

141 b artikla

Komiteamenettely

1.  Komissiota avustaa asetuksella (EY) N:o 1698/2005 perustettu maaseudun kehittämiskomitea. Tämä komitea on yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea. ( 38 )

2.  Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

▼B

142 artikla

Täytäntöönpanosäännöt

Tämän asetuksen täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Tällaisia toimenpiteitä ovat erityisesti

2 LUKU

Siirtymä- ja loppusäännökset

143 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1290/2005 muuttaminen

Asetus (EY) N:o 1290/2005 muutetaan seuraavasti:

144 artikla

Asetuksen (EY) N:o 247/2006 muuttaminen

Asetus (EY) N:o 247/2006 muutetaan seuraavasti:

145 artikla

Asetuksen (EY) N:o 378/2007 muuttaminen

Asetus (EY) N:o 378/2007 muutetaan seuraavasti:

146 artikla

Kumoamiset

1.  Kumotaan asetus (EY) N:o 1782/2003.

▼M3

Kyseisen asetuksen 20 artiklan 2 kohtaa, 64 artiklan 2 kohtaa, 66, 68, 68 a, 68 b ja 69 artiklaa ja 70 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ja 2 kohtaa sekä IV osaston 1 lukua (durumvehnä), 5 lukua (energiakasvit), 7 lukua (lypsylehmäpalkkio), 10 lukua (peltokasvien pinta-alatuki), 10 b lukua (tuki oliivitarhoille), 10 c lukua (tupakan tuotantotuki) ja 10 d lukua (humalan pinta-alatuki) sovelletaan kuitenkin vielä vuonna 2009.

▼B

2.  Tässä asetuksessa tehtyjä viittauksia asetukseen (EY) N:o 1782/2003 pidetään viittauksina kyseiseen asetukseen sellaisena kuin se oli voimassa olevana ennen kumoamistaan.

Muissa säädöksissä tehtyjä viittauksia asetukseen (EY) N:o 1782/2003 pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä XVIII olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

▼M3

146 a artikla

Lammas- ja vuohituet vuonna 2009

Jäsenvaltiot, jotka ovat vuonna 2009 myöntäneet lammas- ja vuohenliha-alan tukia asetuksen (EY) N:o 1782/2003 III osaston 5 luvun 2 jakson mukaisesti, voivat pidättää enintään 50 prosenttia tämän asetuksen 41 artiklassa tarkoitettujen kansallisten enimmäismäärien osasta, joka vastaa asetuksen (EY) N:o 1782/2003 liitteessä VI lueteltuja lammas- ja vuohitukia.

Kyseisten jäsenvaltioiden on tällöin myönnettävä viljelijöille lisätukea vuonna 2009 asetuksen (EY) N:o 1782/2003 64 artiklan 2 kohdan mukaisesti vahvistetun enimmäismäärän rajoissa.

Lisätuki myönnetään niille viljelijöille, jotka kasvattavat lampaita ja vuohia asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osaston 11 luvussa säädettyjen edellytysten mukaisesti.

▼B

147 artikla

Siirtymäsäännökset

Komissio voi 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistaa siirtymätoimenpiteitä, jotka ovat tarpeen, jotta siirtyminen asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 säädetyistä järjestelyistä tässä asetuksessa vahvistettuihin järjestelyihin olisi helpompaa.

148 artikla

Uusia jäsenvaltioita koskevat siirtymätoimenpiteet

Jos siirtymätoimenpiteet ovat tarpeen helpottamaan uusien jäsenvaltioiden siirtymistä yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmästä tilatukijärjestelmään ja muihin III ja IV osastossa tarkoitettuihin tukijärjestelmiin, tällaiset toimenpiteet hyväksytään 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

149 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

Tämä asetus tulee voimaan sitä seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2009.

Kuitenkin

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

---

LIITE I

---

LIITE II

---

LIITE III

▼M7

---

LIITE IV

▼B

---

LIITE V

---

LIITE VI

---

LIITE VII

▼M7

---

LIITE VIII

Asetuksen 40 artiklassa tarkoitetut kansalliset enimmäismäärät

▼B

---

LIITE IX

Asetuksen 33 artiklan1 kohdan b alakohdan iii alakohdassa tarkoitetut tukioikeudet

A.   Hedelmät ja vihannekset, ruokaperuna ja taimitarhat

B.   Viini (raivaus)

Viljelijöille, jotka osallistuvat asetuksen (EY) N:o 479/2008 V osaston 3 luvussa vahvistettuun raivausjärjestelmään siirretään, raivausta seuraavana vuonna tukioikeuksia yhtä suuri määrä kuin on se hehtaarimäärä, josta he ovat saaneet raivauspalkkiota.

Näiden tukioikeuksien yksikköarvon on oltava yhtä suuri kuin vastaavan alueen tukioikeuksien alueellinen keskiarvo. Yksikköarvo saa kuitenkin joka tapauksessa olla enintään 350 euroa hehtaarilta.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, jos hehtaarit, joista viljelijä on saanut raivauspalkkion, on otettu huomioon tukioikeuksia myönnettäessä, kyseisen viljelijän tukioikeuksien arvoa on nostettava määrällä, joka saadaan kertomalla ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen raivattujen hehtaarien lukumäärä toisessa alakohdassa tarkoitetulla yksikköarvolla.

C.   Viini (siirto tukiohjelmista)

Jos jäsenvaltiot päättävät myöntää tukea asetuksen (EY) N:o 479/2008 9 artiklan mukaisesti, niiden on vahvistettava kunkin viljelijän viitemäärä ja sovellettava hehtaarimäärä

Viljelijät saavat hehtaarikohtaisen tukioikeuden, joka lasketaan jakamalla viitemäärä sovellettavien hehtaarien määrällä.

---

LIITE X

Asetuksen 54 artiklassa tarkoitetut kansallisten enimmäismäärien osat

---

LIITE XI

Asetuksen 63 artiklassa tarkoitettu tuotantosidonnaisen tuen sisällyttäminen tilatukijärjestelmään

---

LIITE XII

Asetuksen 64 artiklassa tarkoitettu tuotantosidonnaisen tuen sisällyttäminen tilatukijärjestelmään

---

LIITE XIII

---

LIITE XIV

---

LIITE XV

---

LIITE XVI

Täydentävät kansalliset suorat tuet maatilan tulotukijärjestelmässä:

Täydentävien kansallisten suorien tukien kokonaismäärä, joka voidaan myöntää maatilan tulotukijärjestelmässä, on sellaisten tässä taulukossa tarkoitettujen alakohtaisten enimmäismäärien summa, jotka liittyvät tulotukijärjestelmään kuuluviin aloihin siltä osin kuin näillä aloilla myönnettävä tuki on irrotettu tuotannosta.

---

LIITE XVII

---

LIITE XVIII

---

( 1 ) Lausunto annettu 19. marraskuuta 2008 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

( 2 ) Lausunto annettu 23. lokakuuta 2008 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä). Lausunto annettu muun kuin pakollisen kuulemisen johdosta.

( 3 ) Lausunto annettu 8. lokakuuta 2008 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä). Lausunto annettu muun kuin pakollisen kuulemisen johdosta.

( 4 ) EUVL L 270, 21.10.2003, s. 1.

( 5 ) Neuvoston 25 päivänä huhtikuuta 2002 tekemä päätös 2002/358/EY ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen Kioton pöytäkirjan hyväksymisestä Euroopan yhteisön puolesta sekä sen velvoitteiden täyttämisestä yhteisesti (EYVL L 130, 15.5.2002, s. 1).

( 6 ) EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.

( 7 ) EUVL L 277, 21.10.2005, s. 1.

( 8 ) EUVL L 95, 5.4.2007, s. 1.

( 9 ) EUVL L 209, 11.8.2005, s. 1.

( 10 ) EUVL L 63, 23.6.2007, s. 17.

( 11 ) Ks. tämän virallisen lehden sivu 1.

( 12 ) EYVL L 204, 11.8.2000, s. 1.

( 13 ) EUVL L 5, 9.1.2004, s. 8.

( 14 ) EUVL L 58, 28.2.2006, s. 42.

( 15 ) EUVL L 42, 14.2.2006, s. 1.

( 16 ) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

( 17 ) EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1.

( 18 ) EYVL L 323, 28.11.2002, s. 48.

( 19 ) EUVL L 213, 8.8.2008, s. 31.

( 20 ) EYVL L 103, 25.4.1979, s. 1.

( 21 ) EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7.

( 22 ) EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1.

( 23 ) EYVL L 160, 26.6.1999, s. 80.

( 24 ) EUVL L 148, 6.6.2008, s. 1.

( 25 ) EYVL L 297, 21.11.1996, s. 29.

( 26 ) EYVL L 297, 21.11.1996, s. 49.

( 27 ) EUVL L 93, 31.3.2006, s. 1.

( 28 ) EUVL L 93, 31.3.2006, s. 12.

( 29 ) EUVL L 189, 20.7.2007, s. 1.

( 30 ) EUVL L 3, 5.1.2008, s. 1.

( 31 ) EYVL L 224, 18.8.1990, s. 19.

( 32 ) EUVL L 58, 28.2.2006, s. 1.

( 33 ) EUVL L 210, 31.7.2006, s. 25.

( 34 ) EYVL L 125, 23.5.1996, s. 3.

( 35 ) EYVL L 125, 23.5.1996, s. 10.

( 36 ) EYVL L 215, 30.7.1992, s. 70.

( 37 ) EUVL L 214, 4.8.2006, s. 7.

( 38 ) EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13.

( 39 ) EUVL L 30, 31.1.2009, s. 16.

( 40 ) EUVL L 95, 5.4.2007, s. 1.

( 41 ) EUVL L 148, 6.6.2008, s. 1.”

( 42 ) EUVL L 30, 31.1.2009, s. 16.”.

( 43 ) EUVL L 30, 31.1.2009, s. 16.”.