EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 32009R0073

Neuvoston asetus (EY) N:o 73/2009, annettu 19 päivänä tammikuuta 2009 , yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (EY) N:o 1290/2005, (EY) N:o 247/2006, (EY) N:o 378/2007 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 kumoamisesta

OJ L 30, 31.1.2009, p. 16–99 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)
Special edition in Croatian: Chapter 03 Volume 019 P. 199 - 282

Legal status of the document No longer in force, Date of end of validity: 31/12/2013; Kumoaja 32013R1307

ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2009/73/oj

31.1.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 30/16


NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 73/2009,

annettu 19 päivänä tammikuuta 2009,

yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (EY) N:o 1290/2005, (EY) N:o 247/2006, (EY) N:o 378/2007 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 kumoamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 36 ja 37 artiklan sekä 299 artiklan 2 kohdan,

ottaa huomioon vuoden 1979 liittymisasiakirjan ja erityisesti siihen liitetyn puuvillaa koskevan pöytäkirjan N:o 4 6 kohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (1),

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (2),

ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon (3),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Vuosina 2003 ja 2004 sovittuihin yhteisen maatalouspolitiikan YMP:n uudistuksiin sisältyi säännöksiä uudistusten toimivuuden arvioinnista. Komissio esitti tätä silmällä pitäen Euroopan parlamentille ja neuvostolle 20. marraskuuta 2007 tiedonannon ”YMP:n uudistuksen ’terveystarkastuksen’ valmistelu”. Tämä tiedonanto ja sen keskeisistä osista myöhemmin käydyt keskustelut Euroopan parlamentissa, neuvostossa, Euroopan talous- ja sosiaalikomiteassa sekä alueiden komiteassa, ja myös julkisesta kuulemisesta esiin nousseet lukuisat näkemykset olisi otettava huomioon.

(2)

Yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä 29 päivänä syyskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003 (4) täytäntöönpanosta saadut kokemukset osoittavat erityisesti, että tukijärjestelmän eräitä osia on tarpeen mukauttaa. Erityisesti olisi laajennettava suorien tukien irrottamista tuotannosta ja yksinkertaistettava tilatukijärjestelmän toimintaa. Lisäksi asetusta (EY) N:o 1782/2003 on muutettu huomattavasti useaan otteeseen. Tämän vuoksi ja selkeyden parantamiseksi se olisi kumottava ja korvattava tällä asetuksella.

(3)

Asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 vahvistetaan periaate, jonka mukaan suoria tukia vähennetään tai evätään viljelijöiltä, jotka eivät noudata eräitä kansanterveyteen, eläinten ja kasvien terveyteen, ympäristöön ja eläinten hyvinvointiin liittyviä vaatimuksia. Tämä täydentävien ehtojen järjestelmä on olennainen osa yhteisön suorien tukien järjestelmää, ja se olisi säilytettävä. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että eräät täydentävien ehtojen vaatimukset eivät liity riittävästi maataloustoimintaan tai maatalousmaahan taikka liittyvät enemmänkin kansallisiin viranomaisiin kuin viljelijöihin. Sen vuoksi täydentävien ehtojen soveltamisalaa on syytä mukauttaa.

(4)

Koska asetuksella (EY) N:o 1782/2003 pyritään estämään maatalousmaan käytöstäpoisto ja varmistamaan, että se pidetään viljelyn ja ympäristön kannalta hyvässä kunnossa, siinä vahvistetaan yhteisön puitteet, joiden mukaisesti jäsenvaltiot vahvistavat vaatimuksia ottaen huomioon asianomaisten alueiden erityispiirteet, mukaan luettuina maaperä ja ilmasto-olosuhteet, viljelyjärjestelmät, maankäyttö, viljelykierto, viljelykäytännöt sekä tilarakenteet. Nämä puitteet olisi säilytettävä. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että tiettyjen standardien merkitys ja hyödylliset vaikutukset eivät riitä perustelemaan sitä, että ne pannaan täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa. Sen vuoksi tällaisten standardien olisi oltava jäsenvaltioille vaihtoehtoisia. Jotta varmistettaisiin mahdollisimman johdonmukainen menettelytapa, standardi ei kuitenkaan saisi olla vaihtoehtoinen, jos asianomainen jäsenvaltio on sen pohjalta jo määrittänyt vähimmäisvaatimuksen ennen vuotta 2009 tai jos tätä standardia koskevia kansallisia sääntöjä on annettu.

(5)

Pakollisen kesannoinnin jättäminen pois tilatukijärjestelmästä tämän asetuksen mukaisesti saattaa joissakin tapauksissa vaikuttaa haitallisesti ympäristöön erityisesti joidenkin maiseman ominaispiirteiden osalta. Sen vuoksi on tarpeen vahvistaa yhteisön säännöksiä, joilla pyritään suojelemaan tiettyjä maiseman ominaispiirteitä. Erityistilanteissa jäsenvaltion olisi myös voitava säätää luontotyyppien perustamisesta ja/tai säilyttämisestä.

(6)

Vesien suojelu ja vesihuolto maataloustoiminnassa ovat yhä suurempi ongelma eräillä alueilla. Sen vuoksi olisi vahvistettava myös hyvään viljelykuntoon ja ympäristöolosuhteisiin liittyviä yhteisön puitteita vesien suojelemiseksi saastumiselta ja valumilta sekä vedenkäytön hallinnoimiseksi.

(7)

Pysyvien laitumien myönteiset ympäristövaikutukset on tunnustettu asetuksessa (EY) N:o 1782/2003. Tässä asetuksessa tarkoitetut toimenpiteet, joiden tarkoituksena on ollut kannustaa nykyisten pysyvien laidunten säilyttämiseen entisellään sen varmistamiseksi, että suuria alueita ei muuteta peltomaaksi, olisi säilytettävä.

(8)

Asetuksella (EY) N:o 1782/2003 otettiin käyttöön pakollinen järjestelmä suorien tukien vähentämiseksi asteittain (tukien mukauttaminen) tavoitteena saavuttaa parempi tasapaino kestävän maatalouden edistämiseen ja maaseudun kehittämiseen tähtäävien politiikan välineiden välillä. Tämä järjestelmä olisi säilytettävä ja siihen olisi sisällytettävä enintään 5 000 euron suuruisia suoria tukiosuuksia koskeva poikkeus.

(9)

Tuen mukauttamisella saadut määrät käytetään maaseudun kehittämistoimenpiteiden rahoittamiseen. Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 antamisen jälkeen maatalousala on joutunut kohtaamaan lukuisia uusia ja vaikeita haasteita, kuten ilmastonmuutos ja bioenergian kasvava merkitys sekä paremman vesihuollon tarve ja biologisen monimuotoisuuden tehokkaampi suojeleminen. Yhteisöä on Kioton pöytäkirjan sopimuspuolena (5) kehotettu mukauttamaan politiikkojansa ilmastonmuutokseen liittyvien näkökohtien perusteella. Lisäksi vedenniukkuuteen ja kuivuuteen liittyvien vakavien ongelmien vuoksi neuvosto katsoi 30 päivänä lokakuuta 2007 annetuissa päätelmissään ”Vedenniukkuus ja kuivuus”, että maatalouden vesihuoltoon liittyviin kysymyksiin olisi kiinnitettävä yhä enemmän huomiota. Lisäksi neuvosto korosti 18 päivänä joulukuuta 2006 annetuissa päätelmissään ”Biodiversiteetin köyhtymisen pysäyttäminen”, että biologisen monimuotoisuuden suojeleminen on merkittävä haaste, ja vaikka huomattavaa kehitystä on tapahtunut, yhteisön biologiseen monimuotoisuuteen liittyvän tavoitteen saavuttaminen vuonna 2010 vaatii lisäponnisteluja. Lisäksi innovoinnilla voidaan erityisesti edistää uusien teknologioiden, tuotteiden ja prosessien kehittämistä, joten sillä tuetaan pyrkimyksiä edellä mainittuihin uusiin haasteisiin vastaamiseksi. Maitokiintiöjärjestelmän voimassaolon päättyminen vuonna 2015 maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (6) mukaisesti edellyttää maidontuottajilta erityisponnisteluja muuttuviin olosuhteisiin sopeutumiseksi, erityisesti epäsuotuisassa asemassa olevilla alueilla. Sen vuoksi myös tämä erityistilanne olisi määriteltävä uudeksi haasteeksi, johon jäsenvaltioiden olisi pystyttävä vastaamaan ”pehmeän laskun” varmistamiseksi maitotuotealoillaan.

(10)

Yhteisö tunnustaa tarpeen pyrkiä vastaamaan näihin uusiin haasteisiin n yhteisön politiikoilla. Maatalousalalla sopiva väline tähän ovat maaseudun kehittämisohjelmat, jotka hyväksytään Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen 20 päivänä syyskuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 (7) mukaisesti. Jotta jäsenvaltiot voivat tarkistaa maaseudun kehittämisohjelmiaan vastaavasti joutumatta supistamaan nykyisiä maaseudun kehittämistoimia muilla aloilla, lisärahoitus on tarpeen. Vuosien 2007–2013 rahoituskehyksissä ei kuitenkaan ole varoja yhteisön maaseudun kehittämispolitiikan vahvistamiseksi tarvittavalla tavalla. Tässä tilanteessa valtaosa tarvittavista varoista olisi hankittava siten, että suoriin tukiin tuen mukauttamisella tehtävän vähennyksen osuutta korotetaan asteittain.

(11)

Suorien tukien jakautumiselle on ominaista, että suuri määrä tuista myönnetään varsin pienelle määrälle suurtuensaajia. On selvää, että suuremmat tuensaajat eivät tarvitse samaa yksikkötuen tasoa, jotta tulotukeen liittyvä tavoite saavutettaisiin tehokkaasti. Lisäksi suurempien tuensaajien mahdollisuudet tehdä mukautuksia auttavat niitä toimimaan, vaikka tukitaso olisi alhaisempikin. Suuria tukimääriä saavien viljelijöiden voidaan siksi kohtuudella odottaa osallistuvan uusiin haasteisiin vastaavien maaseudun tukitoimenpiteiden rahoitukseen erityisosuudella. Sen vuoksi on asianmukaista vahvistaa mekanismi, jolla suurempia tukia alennetaan enemmän, ja näin saatavat varat käytetään uusiin haasteisiin vastaamiseksi maaseudun kehittämisen puitteissa.

(12)

Syrjäisimpien alueiden maantieteellinen sijainti, saaristoluonne, pieni koko, vuorisuus ja ilmasto aiheuttavat niiden maatalousalalle lisätaakkoja. Näiden hankaluuksien ja rajoitteiden lieventämiseksi olisi poikettava velvollisuudesta soveltaa tuen mukauttamista syrjäisimpien alueiden viljelijöihin.

(13)

Jäsenvaltioiden, jotka ovat valinneet vapaaehtoisen mukauttamisen järjestelmän, olisi otettava huomioon pakollisen mukauttamisen korotukset. Sen vuoksi yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetussa asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 säädettyjen suorien tukien vapaaehtoista mukauttamista koskevista säännöistä 27 päivänä maaliskuuta 2007 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 378/2007 (8) olisi siksi muutettava.

(14)

Asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 määriteltyä tuen mukauttamista vastaavan 5 prosenttiyksikön vähennyksen soveltamisesta johtuvat määrät olisi jaettava jäsenvaltioiden kesken kyseisessä asetuksessa vahvistettujen eli puolueettomien perusteiden mukaisesti säätämällä samalla, että tietty prosenttiosuus kyseisistä määristä jää jäsenvaltioon, jossa ne ovat kertyneet. Ottaen huomioon rukiin intervention poistamisesta aiheutuvat rakennesopeutukset tietyt rukiin tuotantoalueiden osalta erityiset toimenpiteet, jotka rahoitetaan tuen mukauttamisesta kertyneistä varoista, olisi säilytettävä. Tuen lisämukauttamisesta saatavien varojen olisi lisäksi oltava sen jäsenvaltion käytettävissä, jossa ne ovat kertyneet.

(15)

Jotta tuen mukauttamisen toimivuutta helpotettaisiin erityisesti sen osalta, miten suorat tuet myönnetään viljelijöille ja miten siirrot maaseudun kehittämisohjelmiin tehdään, olisi määriteltävä jäsenvaltiokohtaiset nettoenimmäismäärät viljelijöille tuen mukauttamisen jälkeen myönnettävän tuen rajoittamiseksi. Jotta otettaisiin huomioon yhteisen maatalouspolitiikan tuen erityispiirteet syrjäisimmillä alueilla ja se, että mukauttaminen ei koske suoria tukia, kyseisen jäsenvaltion nettoenimmäismäärään ei saisi sisältyä syrjäisimpien alueiden suoria tukia. Sen vuoksi yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 21 päivänä kesäkuuta 2005 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 1290/2005 (9) olisi vastaavasti muutettava.

(16)

Euroopan unioniin 1 päivänä toukokuuta 2004 tai sen jälkeen liittyneiden uusien jäsenvaltioiden maataloustuottajille myönnetään suoria tukia niiden liittymisasiakirjoissa määrättyjen asteittaisen käyttöönottomenettelyn mukaisesti. Jotta saavutettaisiin asianmukainen tasapaino kestävän maatalouden edistämiseen ja maaseudun kehittämiseen tähtäävien toimintavälineiden välillä, tuen mukauttamisjärjestelmää ei pitäisi soveltaa uusien jäsenvaltioiden viljelijöihin ennen kuin niissä maksettavien suorien tukien taso on vähintään samansuuruinen muissa kuin uusissa jäsenvaltioissa.

(17)

Tuen mukauttamisen ei pitäisi johtaa siihen, että viljelijälle uusissa jäsenvaltioissa maksettava nettomäärä on pienempi kuin määrä, joka maksetaan vastaavalle viljelijälle muissa kuin uusissa jäsenvaltioissa. Kun tuen mukauttamista aletaan soveltaa viljelijöihin uusissa jäsenvaltioissa, vähennyksen taso olisi siksi rajoitettava asteittaista käyttöönottoa koskevan aikataulun mukaisen tason ja muissa kuin uusissa jäsenvaltioissa tuen mukauttamisen jälkeen sovellettavan tason väliseen erotukseen. Lisäksi tuen mukauttaminen olisi otettava huomioon myönnettäessä täydentävää kansallista suoraa tukea uusien jäsenvaltioiden viljelijöille, joihin sovelletaan tuen mukauttamista.

(18)

Sen varmistamiseksi, etteivät yhteisen maatalouspolitiikan rahoittamiseen käytettävät määrät ylitä rahoituskehyksissä vahvistettuja vuotuisia enimmäismääriä, olisi säilytettävä asetuksella (EY) N:o 1782/2003 säädetty rahoitusmekanismi, jolla suoria tukia tarkistetaan, kun ennusteet osoittavat, että otsakkeen 2 alaenimmäismäärä, johon liittyy 300 000 000 euron turvamarginaali, ylittyy tiettynä varainhoitovuotena. Ottaen huomioon uusien jäsenvaltioiden viljelijöille tukien asteittaisen käyttöönoton vuoksi maksettavien suorien tukien tasot ja koska tukien asteittaisen käyttöönoton mekanismia sovelletaan kaikkiin uusissa jäsenvaltioissa myönnettäviin suoriin tukiin, tätä rahoituskurin välinettä ei pitäisi soveltaa näissä valtioissa ennen kuin niissä sovellettavien suorien tukien taso on vähintään samansuuruinen kuin muissa kuin uusissa jäsenvaltioissa. Ottaen huomioon, että Euroopan yhteisöjen yleisessä talousarviossa painotetaan erityisesti Euroopan yhteisöjen omien varojen järjestelmästä 7 päivänä kesäkuuta 2007 tehdyn neuvoston päätöksen 2007/436/EY, Euratom (10) 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuja varoja, neuvoston olisi asianmukaista tehdä poikkeuksellisesti komission ehdotuksesta tarvittava päätös rahoituskurin välineen soveltamisesta.

(19)

Jotta viljelijät voisivat noudattaa nykyaikaista korkealaatuista maataloutta koskevia vaatimuksia, jäsenvaltioilla on tarpeen olla edelleen asetuksella (EY) N:o 1782/2003 säädetty kattava järjestelmä, jossa kaupallisille tiloille tarjotaan neuvontapalveluja. Maatilojen neuvontajärjestelmän olisi lisättävä viljelijöiden tietämystä materiaalivirroista ja maatilan toiminnoista, jotka liittyvät ympäristöä, elintarvikkeiden turvallisuutta sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskeviin vaatimuksiin, vaikuttamatta kuitenkaan mitenkään viljelijöiden velvollisuuksiin ja vastuuseen noudattaa näitä vaatimuksia.

(20)

Asetuksen (EY) N:o 1290/2005 mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteet varmistuakseen Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) rahoitettavien toimien tosiasiallisesta ja asianmukaisesta toteuttamisesta sekä estääkseen sääntöjenvastaisuudet ja rangaistakseen niistä. Sen vuoksi niillä olisi oltava suoria tukia koskeva yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä. Jäsenvaltioiden olisi yhteisön tuen tehokkuuden ja valvonnan parantamiseksi sallittava käyttää yhdennettyä järjestelmää myös tämän asetuksen soveltamisalaan kuulumattomien yhteisön järjestelmien osalta.

(21)

Olisi säilytettävä yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän tärkeimmät osat ja erityisesti säännökset, jotka koskevat sähköistä tietokantaa, viljelylohkojen tunnistusjärjestelmää, viljelijöiden tukihakemuksia, yhdenmukaistettua valvontajärjestelmää ja tilatukijärjestelmän osalta tukioikeuksien tunnistamista ja rekisteröintiä koskevaa järjestelmää.

(22)

Pienten määrien hallinnointi on vaivalloista jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille. Liiallisen hallinnollisen taakan hillitsemiseksi jäsenvaltioiden ei yleensä pitäisi myöntää suoria tukia, jos tuki olisi alle 100 euroa tai jos tilan tukikelpoinen ala, jolle tukea haetaan, on vähemmän kuin yksi hehtaari. Koska jäsenvaltioiden maatalousekonomioiden rakenne kuitenkin vaihtelee merkittävästi ja voi erota huomattavasti yhteisön keskimääräisestä tilarakenteesta, olisi säädettävä erityissäännöksestä, jotta jäsenvaltiot voisivat soveltaa omaa erityistilannettaan kuvaavia vähimmäismääriä. Syrjäisimmillä alueilla ja Egeanmeren saarilla on hyvin erikoinen tilarakenne, joten niihin ei pitäisi soveltaa mitään vähimmäismääriä. Lisäksi jäsenvaltion olisi maatalousalojensa rakenteiden erityispiirteiden perusteella voitava valita, kumpaa vähimmäismäärätyyppiä se soveltaa. Koska viljelijöille, joiden tiloihin ei liity maatalousmaata, on jaettu erityistukioikeuksia, hehtaariperustaisen kynnyksen soveltaminen olisi tehotonta. Tällaisiin viljelijöihin olisi siksi sovellettava vähimmäismäärää, joka liittyy keskimääräiseen vähimmäistukeen. Tasapuolisen kohtelun takaamiseksi viljelijöille, joiden suoriin tukiin sovelletaan asteittaista käyttöönottoa, vähimmäismäärän olisi perustuttava lopullisiin määriin, jotka on määrä myöntää käyttöönottomenettelyn päätyttyä.

(23)

Tilatukijärjestelmän soveltamisesta saatujen kokemusten mukaan tuotannosta irrotettua tulotukea on eräissä tapauksissa myönnetty edunsaajille, joiden maataloustoiminta muodostaa vain merkityksettömän osan näiden koko taloudellisesta toiminnasta tai joiden toiminnan tarkoituksena ei lainkaan tai vain hyvin vähäisessä määrin on maataloustoiminnan harjoittaminen. Jotta maatalousalan tulotukea ei myönnettäisi tällaisille edunsaajille ja jotta yhteisön tuki käytettäisiin maatalousväestön kohtuullisen elintason varmistamiseen, jäsenvaltioille olisi annettava lupa olla myöntämättä kyseisille luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille tämän asetuksen mukaisia suoria tukia.

(24)

Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten olisi maksettava yhteisön tukijärjestelmien mukaiset tuet täysimääräisesti edunsaajille säädettyjen maksuaikojen kuluessa, jollei tässä asetuksessa säädetyistä tuen vähennyksistä muuta johdu. Suorien tukien hallinnoinnin joustavoittamiseksi jäsenvaltioiden olisi sallittava maksaa suorat tuet kahdessa vuosierässä.

(25)

Yhteisen maatalouspolitiikan mukaisissa tukijärjestelmissä säädetään suorasta tilatuesta erityisesti maatalousväestön kohtuullisen elintason turvaamiseksi. Kyseinen tavoite liittyy läheisesti maaseutualueiden säilyttämiseen. Yhteisön varojen virheellisen kohdentamisen estämiseksi tukea ei pitäisi maksaa viljelijöille, jotka ovat keinotekoisesti luoneet tukien saamiseen vaaditut edellytykset.

(26)

Yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi yhteisiä tukijärjestelmiä on muutettava muuttuvien tilanteiden vuoksi lyhyessäkin määräajassa. Edunsaajat eivät näin ollen voi olettaa tukiedellytysten pysyvän muuttumattomina, vaan heidän olisi oltava valmiita siihen, että järjestelmiä saatetaan tarkistaa talouskehityksen tai talousarviotilanteen perusteella.

(27)

Asetuksella (EY) N:o 1782/2003 otettiin käyttöön tilatukijärjestelmä, jossa silloiset eri tukimekanismit yhdistettiin yhdeksi järjestelmäksi, jossa suorat tuet ovat tuotannosta riippumattomia. Tilatukijärjestelmän soveltamisesta saatujen kokemusten mukaan eräitä sen osia voidaan yksinkertaistaa viljelijöiden ja hallinnon hyväksi. Koska tilatukijärjestelmä on nyttemmin pantu täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa, joiden velvollisuus on ollut niin tehdä, eräät sen täytäntöönpanon alkuun liittyvät säännökset ovat vanhentuneet ja niitä olisi sen vuoksi tarkistettava. Tässä yhteydessä on eräissä tapauksissa havaittu tukioikeuksien merkittävää alikäyttöä. Tällaisten tilanteiden välttämiseksi ja ottaen huomioon, että viljelijät jo tuntevat tilatukijärjestelmän toiminnan, alun perin vahvistettua määräaikaa käyttämättömien tukioikeuksien palauttamiseksi kansalliseen varantoon olisi lyhennettävä kahdeksi vuodeksi.

(28)

Tilatukijärjestelmän tärkeimmät osat olisi säilytettävä. Erityisesti vahvistamalla kansalliset enimmäismäärät voidaan varmistaa, ettei tuen ja tukioikeuksien kokonaismäärä ylitä nykyisiä talousarviovaroja. Jäsenvaltioilla olisi myös oltava kansallinen varanto, jota voidaan käyttää uusien viljelijöiden järjestelmään osallistumisen helpottamiseksi tai eräiden alueiden erityistarpeiden huomioon ottamiseksi. Olisi vahvistettava tukioikeuksien siirtoa ja käyttöä koskevat säännöt sen estämiseksi, että siirtoja tehtäisiin keinottelumielessä tai että tukioikeuksia kasautuisi ilman vastaavaa maatalousperustaa.

(29)

Jos lisää aloja sisällytetään asteittain tilatukijärjestelmään, on tarpeen tarkistaa määritelmä maasta, joka on järjestelmässä tukikelpoinen tai jonka osalta voidaan aktivoida tukioikeuksia. Olisi kuitenkin säädettävä, että hedelmien ja vihannesten viljelyalat jätetään pois tuen piiristä, jos jäsenvaltio on päättänyt lykätä kyseisen alan sisällyttämistä tilatukijärjestelmään. Olisi vahvistettava hamppua koskevat erityistoimenpiteet, jotta tukea ei myönnettäisi laittomille viljelmille.

(30)

Kesannointivelvoite otettiin käyttöön tarjonnan sääntelymekanismiksi. Kun otetaan huomioon peltokasvien markkinatilanteen kehitys yhdessä tuotannosta irrotettujen tukien kanssa, kyseinen mekanismi ei ole enää tarpeen, ja se olisi sen vuoksi poistettava. Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 mukaisesti vahvistetut kesannointioikeudet olisi aktivoitava sen vuoksi hehtaarien osalta soveltaen samoja tukikelpoisuusedellytyksiä kuin muihinkin oikeuksiin. Kesannointivelvoitteen poistaminen voi johtaa siihen, että maa, joka oli tukikelpoinen kesannointioikeuksien aktivoimiseksi, ei ole enää tukikelpoinen. Tällaisen maan tukikelpoisuuden säilyttämiseksi olisi säädettävä, että tietyt metsitetyt alat, myös asetuksen (EY) N:o 1698/2005 asiaa koskevien sääntöjen mukaisten kansallisten järjestelmien nojalla metsitetyt alat tai tiettyjen ympäristösitoumusten alaiset alat ovat kelpoisia tilatukijärjestelmän mukaisesti.

(31)

Kun aiemmin tuotantoon sidotut markkinatuet sisällytettiin tilatukijärjestelmään, tukioikeuksien arvo perustui historiallisen mallin valinneissa jäsenvaltioissa aiempiin tilakohtaisiin tukiin. Kun tilatukijärjestelmän käyttöönotosta on jo vuosia ja siihen on onnistuneesti sisällytetty muita aloja, on yhä vaikeampi perustella, miksi aiempaan tukeen perustuvien tukitasojen välillä voi olla merkittäviä tilakohtaisia eroja. Sen vuoksi historiallisen mallin valinneiden jäsenvaltioiden olisi sallittava eräin edellytyksin tarkistaa jaettuja tukioikeuksia niiden yksikköarvon yhdenmukaistamiseksi yhteisön oikeuden yleisperiaatteita ja yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteita noudattaen. Jäsenvaltiot voivat yhdenmukaisempia arvoja vahvistaessaan ottaa huomioon maantieteellisten alueiden ominaispiirteet. Jotta viljelijät voisivat mukautua muuttuviin tukitasoihin, tukioikeuksien arvon yhdenmukaistaminen olisi tehtävä riittävän siirtymäkauden kuluessa ja vain muutamia vähennyksiä soveltaen.

(32)

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 mukaisesti jäsenvaltiot pystyivät valitsemaan, soveltavatko ne tilatukijärjestelmää historiallisen vai alueellisen täytäntöönpanomallin mukaisesti. Jäsenvaltioilla on sen jälkeen ollut mahdollisuus arvioida valintojensa vaikutuksia sekä taloudelliselta että hallinnon kannalta. Jäsenvaltioilla olisi siksi oltava mahdollisuus tarkistaa alkuperäistä valintaansa kokemustensa perusteella. Tästä syystä historiallisen mallin valinneiden jäsenvaltioiden olisi — sen lisäksi että niillä on mahdollisuus yhdenmukaistaa tukioikeuksien arvoa — sallittava siirtyä tilatukijärjestelmän alueellistettuun soveltamiseen asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 jo säädettyjen vaihtoehtojen mukaisesti. Jäsenvaltioiden olisi voitava erityisesti siirtyä suorien tukien maan kattavasta myöntämisestä tukien myöntämiseen asteittain alueiden välillä. Tätä vaihtoehtoa soveltamalla jäsenvaltiot voisivat suunnata suoria tukia joustavammin tarkoituksenmukaisimmalla tavalla perustamissopimuksen 33 artiklassa määrättyjen tavoitteiden sekä puolueettomien ja syrjimättömien perusteiden kuten maatalouden potentiaalin ja ympäristöperusteien pohjalta. Alueellisen mallin valinneiden jäsenvaltioiden olisi lisäksi eräin edellytyksin sallittava tarkistaa päätöksiään tukioikeuksien arvon yhdenmukaistamiseksi etukäteen vahvistetuilla vuotuisilla menettelyillä yhteisön oikeuden yleisperiaatteita ja yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteita noudattaen. Jotta viljelijät voisivat mukautua muuttuviin tukitasoihin, tällaiset muutokset olisi tehtävä riittävän siirtymäkauden kuluessa ja vain rajattua määrää vähennyksiä soveltaen.

(33)

Vaikka asetuksella (EY) N:o 1782/2003 otettiin käyttöön tuotannosta irrotettu tilatukijärjestelmä, siinä myös sallittiin jäsenvaltioiden jättää eräät tuet kokonaan tai osittain järjestelmän ulkopuolelle. Kyseisessä asetuksessa säädetään myös, että tätä vaihtoehtoa tarkastellaan uudelleen ja mahdollisesti tarkistetaan markkinoiden ja rakenteiden kehityksen perusteella. Kokemusten perusteella tuen irrottaminen tuotantomääristä lisää viljeltäviä tuotteita koskevia valinnanmahdollisuuksia, sillä viljelijät voivat tehdä tuotantopäätöksensä kannattavuuden ja markkinoiden palautteen perusteella. Tämä pätee erityisesti peltokasveihin ja humalaan ja jossain määrin myös naudan- ja vasikanliha-alaan ja siemeniin. Sen vuoksi peltokasvi- ja humala- alojen osittain tuotantoon sidotut tuet olisi sisällytettävä tilatukijärjestelmään vuodesta 2010. Humalan osalta jäsenvaltiot voivat asetuksen (EY) N:o 1782/2003 nojalla myöntää osan humalan pinta-alatuesta hyväksytyille tuottajaorganisaatioille. Jotta tuottajaorganisaatiot voisivat jatkaa toimintaansa entiseen tapaan, asetuksessa (EY) N:o 1234/2007, sellaisena kuin se on muutettuna yhteisen maatalouspolitiikan muuttamisesta 19. tammikuuta 2009 annetulla asetuksella (EY) N:o 72/2009 (11), säädetään, että kyseisessä jäsenvaltiossa on käytettävä vastaavat määrät samoihin toimintoihin. Nämä määrät olisi sen vuoksi vähennettävä tällä asetuksella kyseiselle jäsenvaltiolle säädetyistä kansallisista enimmäismääristä. Jotta naudan- ja vasikanliha-alan ja siementen tuottajat voisivat mukautua uusiin tukijärjestelyihin, olisi säädettävä, että naudan- ja vasikanlihapalkkiot ja siementuki sisällytetään tilatukijärjestelmään viimeistään vuonna 2012. Koska hedelmä- ja vihannesalan tuotantomääriin osittain sidotut tuet on otettu käyttöön vasta hiljattain siirtymävaiheen toimenpiteenä, ne olisi voitava edelleen pitää tilatukijärjestelmän ulkopuolella samalla kun jäsenvaltioiden olisi voitava tarkistaa päätöksiään tuotannosta irrotetun tuen lisäämiseksi.

(34)

Emolehmien sekä lampaan- ja vuohenliha-alan osalta eräillä alueilla näyttää edelleen olevan maatalouselinkeinon kannalta tarpeen säilyttää maataloustuotannon vähimmäistaso etenkin, jos viljelijöillä ei ole muita taloudellisia vaihtoehtoja. Sen vuoksi jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus päättää, säilyttävätkö ne joko tuotantoon sidotut tuet nykytasolla vai alhaisemmalla tasolla. Tällöin olisi säädettävä, että nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän käyttöönottamisesta sekä naudanlihan ja naudanlihatuotteiden pakollisesta merkitsemisestä 17 päivänä heinäkuuta 2000 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1760/2000 (12) sekä lammas- ja vuohieläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän käyttöönottamisesta 17 päivänä joulukuuta 2003 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 21/2004 (13) säädettyjä tunnistus- ja rekisteröintivaatimuksia on noudatettava erityisesti eläinten jäljitettävyyden varmistamiseksi.

(35)

Jäsenvaltioiden olisi sallittava käyttää enintään 10 prosenttia enimmäismääristään erityistuen myöntämiseen tarkoin määritellyissä tapauksissa. Jäsenvaltion pitäisi kohdistaa tällainen tuki ympäristönhoitoon ja eläinten hyvinvointiin sekä maataloustuotteiden laadun ja kaupan pitämisen parantamiseen. Erityistukea pitäisi olla käytettävissä myös maitokiintiöiden asteittaisen lakkauttamisen vaikutusten vähentämiseksi ja tuen irrottamiseksi tuotantomääristä erityisen herkillä aloilla. Koska riskienhallinnan merkitys kasvaa, jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus osallistua viljelijöiden sato-, eläin- ja kasvivakuutusten kustannuksiin sekä eräiden eläin- tai kasvitaudeista tai ympäristövahingoista johtuvien taloudellisten tappioiden korvaamiseen. Yhteisön kansainvälisten velvollisuuksien täyttämiseksi tuotantoon sidottuihin tukitoimenpiteisiin käytettävissä olevat varat olisi rajoitettava asianmukaiselle tasolle, ja erityisissä vaikeuksissa olevia jäsenvaltioita varten olisi myönnettävä siirtymäkauden poikkeuksia. Olisi vahvistettava edellytykset, jotka koskevat sato-, eläin- ja kasvivakuutusmaksujen kustannuksiin osallistumista sekä eläin- ja kasvitaudeista ja ympäristövahingoista johtuvia korvauksia. Lisäksi jäsenvaltioille, jotka ovat soveltaneet asetuksen (EY) N:o 1782/2003 69 artiklaa, olisi myönnettävä riittävä siirtymäkausi, jotta ne voisivat siirtyä joustavasti erityistukea koskeviin uusiin sääntöihin.

(36)

Kokemus on osoittanut, että jäsenvaltiot eivät tällä hetkellä käytä täysimääräisesti tilatukijärjestelmässä kansallisten enimmäismäärien puitteissa saatavilla olevia varoja, erityisesti jos tukioikeudet on jätetty aktivoimatta. Varojen tehokkaamman käytön helpottamiseksi jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus myöntää tukea yli niiden kansallisten enimmäismäärien aina tiettyyn määrään asti, joka takaa sen pysyvän kansallisten enimmäismäärien alikäytön rajoissa. Tällainen määrä olisi laskettava kulloinkin viimeisimmän käytettävissä olevan vuoden budjetin alikäytön perusteella eikä tällöin tulisi asettaa kyseeseen jäsenvaltiokohtaisten suorien tukien yhteenlaskettujen nettoenimmäismäärien noudattamista. Tästä syystä ja sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot eivät joudu ennakoimattomien tukien vähennysten eteen, laskennassa olisi käytettävä tietyn suuruisia turvamarginaaleja. Määrät olisi käytettävä joko erityisen tuen rahoittamiseen tai siirrettävä Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoon.

(37)

Tilatukijärjestelmässä myönnettävät suorat tuet perustuvat aiemmin saatujen suorien tukien viitemääriin tai alueellisiin hehtaarikohtaisiin tukiin. Uusien jäsenvaltioiden viljelijät eivät saaneet yhteisön suoria tukia kalenterivuosina 2000, 2001 ja 2002, eikä niillä näin ollen ole viitetietoja näiltä vuosilta. Sen vuoksi asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 säädetään, että tilatukijärjestelmän on uusissa jäsenvaltioissa perustuttava alueellisiin hehtaarikohtaisiin tukiin. Koska uudet jäsenvaltiot ovat olleet yhteisön jäseniä jo vuosia, voitaisiin harkita viitekausien käyttöönottoa niille jäsenvaltioille, jotka eivät ole vielä siirtyneet tilatukijärjestelmään. Jotta tilatukijärjestelmään siirtyminen olisi helpompaa ja erityisesti keinottelumielessä tehtyjen hakemusten torjumiseksi uusien jäsenvaltioiden olisi sallittava tilatukijärjestelmän tukioikeuksien laskemiseksi ottaa huomioon alat, joiden osalta ne saivat aiemmin tukea yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä.

(38)

Kun tilatukijärjestelmä pannaan täytäntöön alueellisesti, uusilla jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus mukauttaa hehtaarikohtaisten tukioikeuksien arvoa puolueettomin perustein varmistaakseen maataloustuottajien tasapuolisen kohtelun ja välttääkseen markkinoiden vääristymisen.

(39)

Uusilla jäsenvaltioilla olisi oltava samat mahdollisuudet kuin muilla jäsenvaltiolla panna tilatukijärjestelmä täytäntöön osittain.

(40)

Suorien tukien tuotannosta irrottaminen ja tilatukijärjestelmän käyttöönotto olivat yhteisen maatalouspolitiikan uudistusprosessin olennaisia osatekijöitä. Vuonna 2003 oli kuitenkin useita syitä säilyttää eräiden viljelykasvien erityistuki. Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 soveltamisesta saadut kokemukset yhdessä markkinatilanteen kehityksen kanssa osoittavat, että tilatukijärjestelmän ulkopuolelle vuonna 2003 jätetyt järjestelmät voidaan nyt sisällyttää siihen markkinasuuntautuneemman ja kestävän maatalouden edistämiseksi. Tämä koskee erityisesti oliiviöljyalaa, jolla tuet sidottiin tuotantomääriin vain vähäisessä määrin, samoin kuin durumvehnää, valkuaiskasveja, riisiä, perunatärkkelystä ja pähkinöitä, joiden osalta jäljellä olevien tuotantoon sidottujen tukien lisääntyvä tehottomuus puoltaa tuen irrottamista tuotantomääristä. Pellava- ja hamppualalla sekä kuivarehu- ja perunatärkkelysalalla jalostustuki olisi myös irrotettava tuotannosta ja asianomaiset määrät olisi sisällytettävä tilatukijärjestelmään. Valkuaiskasvien, riisin, perunatärkkelyksen, pähkinän sekä pellavan ja hampun osalta on asianmukaista sisällyttää tuet tilatukijärjestelmään vuodesta 2012 ja sallia samalla — lukuun ottamatta asetuksen (EY) N:o 1234/2007 mukaisesti myönnettävää jalostustukea — jäsenvaltioiden päättää aikaisemmasta sisällyttämisestä, jotta tuottajilla olisi mahdollisuus sopeutua muutokseen. Pähkinöiden osalta jäsenvaltioiden olisi sallittava edelleen säilyttää tuen kansallinen osa tuotantoon sidottuna, jotta tuotannosta irrottamisen vaikutukset vaimenisivat.

(41)

Kun tilatukijärjestelmään sisällytetään lisää aloja, olisi säädettävä tilatukijärjestelmässä myönnettävien tuottajakohtaisten uusien tulotukien laskennasta. Pähkinä-, perunatärkkelys-, pellava- ja hamppu- sekä kuivarehualoilla lisätuki olisi myönnettävä viljelijän viimeksi kuluneina vuosina saaman tuen perusteella. Kun kyseessä on sellaisten tukien sisällyttäminen tilatukijärjestelmään, jotka oli jätetty sen ulkopuolelle vain osittain, jäsenvaltioiden olisi kuitenkin voitava käyttää alkuperäisiä viitekausia. Perunatärkkelyksen osalta Saksassa ja Alankomaissa jaettavien käytettävissä olevien kokonaismäärien osalta olisi otettava huomioon yhdessä näistä jäsenvaltioista tuotetun perunatärkkelyksen rajatylittävät toimitukset toisessa näistä jäsenvaltioista tapahtuvaa jalostusta varten. Lisäksi maatalousalojensa erityistarpeiden kattamiseksi ja sen varmistamiseksi, että viljelijöiden aiemmin saamia tukia ei vähennetä kohtuuttomasti, jäsenvaltioiden olisi tietyin rajoituksin voitava sallia sisällyttää varat tilatukijärjestelmään niiden viljelijöiden tukemiseksi, jotka ovat harjoittaneet tiettyä maataloustoimintaa muilla aloilla samoina vuosina, esimerkiksi niittyjen hyödyntämistä tai eläinten pitoa.

(42)

Asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 otetaan käyttöön erityistuki energiakasveille alan kehityksen edistämiseksi. Energiakasvien erityistuen myöntämiselle ei ole enää riittävästi perusteita ottaen huomioon bioenergia-alan viimeaikainen kehitys ja erityisesti tällaisten tuotteiden suuri kysyntä kansainvälisillä markkinoilla sekä sitovat tavoitteet, jotka on asetettu bioenergian osuudelle kaikista polttoaineista vuoteen 2020 mennessä.

(43)

Kun puuvilla-ala sisällytettiin tilatukijärjestelmään, katsottiin tarpeelliseksi säilyttää osa tuesta sidottuna puuvillan viljelyyn maksamalla tukikelpoisille hehtaareille lajikohtaista tukea, jotta varauduttaisiin tuotannon keskeyttämisriskejä vastaan yhteisön puuvillatuotantoalueilla. Tätä olisi syytä soveltaa edelleen vuoden 1979 liittymisasiakirjaan liitetyssä puuvillaa koskevassa pöytäkirjassa N:o 4 esitettyjen tavoitteiden mukaisesti.

(44)

Rakenneuudistuksen vaikutusten lieventämiseksi niissä jäsenvaltioissa, jotka ovat myöntäneet yhteisön sokerialan väliaikaisesta rakenneuudistusjärjestelmästä 20 päivänä helmikuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 320/2006 (14) mukaista rakenneuudistustukea, sokerijuurikkaan ja sokeriruo'on viljelijöille tarkoitettu tuki enintään viitenä peräkkäisenä vuotena olisi säilytettävä.

(45)

Kun hedelmä- ja vihannesala sisällytettiin tilatukijärjestelmään, mansikoiden ja vadelmien osalta säädettiin tilapäisestä tuotantosidonnaisesta pinta-alatuesta. Tällaisen tuen myöntämistä on syytä jatkaa alunperin sovittuja aikarajoituksia pidempään säätämällä samalla tuen irrottamisesta tuotannosta. Tämän huomioon ottamiseksi kansallisia enimmäismääriä olisi mukautettava.

(46)

Yksinkertaistettu siirtymäkauden tukijärjestelmä suorien tukien myöntämiseksi pinta-alaperusteisesti uusissa jäsenvaltioissa, toisin sanoen yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmä, on osoittautunut tehokkaaksi ja yksinkertaiseksi järjestelmäksi myöntää viljelijöille tulotukea uusissa jäsenvaltioissa. Yksinkertaistamisen hyväksi järjestelmän soveltamisen valinneiden uusien jäsenvaltioiden olisi sallittava jatkaa sen soveltamista vuoden 2013 loppuun.

(47)

Ottaen huomioon sokerialan sekä hedelmä- ja vihannesalan uudistukset ja niiden tilatukijärjestelmään sisällyttäminen jäsenvaltioiden, jotka päättivät soveltaa yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää, olisi voitava myöntää tulotukea erillistuen muodossa sokerijuurikkaan, sokeriruo'on ja juurisikurin tuottajille sekä eräiden hedelmien ja vihannesten tuottajille. Sellaisten jäsenvaltioiden olisi sallittava myös myöntää erillistä erityistukea samoin edellytyksin kuin muissa jäsenvaltioissa.

(48)

Koska suorat tuet otetaan uusissa jäsenvaltioissa käyttöön asteittain, uusien jäsenvaltioiden sallittiin myöntää täydentävää kansallista suoraa tukea. Tällaisten tukien myöntämisedellytykset olisi säilytettävä.

(49)

Kun jäsenvaltiot alun perin jakoivat tukioikeuksia, eräiden virheiden vuoksi tuet viljelijöille muodostuivat erityisen suuriksi. Tällaiseen sääntöjenvastaisuuteen sovelletaan tavallisesti rahoitusoikaisua, kunnes korjaavat toimenpiteet toteutetaan. Kun otetaan huomioon tukioikeuksien ensimmäisestä jakamisesta kulunut aika, tarvittava oikaisu johtaisi jäsenvaltioissa suhteettomiin oikeudellisiin ja hallinnollisiin velvoitteisiin. Oikeusvarmuuden vuoksi tällaisten tukien jako olisi sen vuoksi säännönmukaistettava.

(50)

Ranska, Portugali ja Espanja päättivät asetuksen (EY) N:o 1782/2003 mukaisesti jättää Ranskan merentakaisissa departementeissa, Azoreilla, Madeiralla ja Kanariansaarilla myönnettävät tuet tilatukijärjestelmän ulkopuolelle ja myöntää ne kyseisen asetuksen IV osastossa säädettyjen edellytysten mukaisesti. Osa kyseisessä osastossa säädetyistä tuista on sisällytetty kokonaan tilatukijärjestelmään. Yksinkertaistamisen hyväksi ja ottaen huomioon syrjäisimpien alueiden erityisolosuhteet tällaista tukea olisi hallinnoitava unionin syrjäisimpien alueiden hyväksi toteutettavista maatalousalan erityistoimenpiteistä 30 päivänä tammikuuta 2006 annetussa asetuksessa (EY) N:o 247/2006 (15) vahvistetuissa tukiohjelmissa. Tätä varten olisi siirrettävä asianomaiset varat suoria tukia koskevista kansallisista enimmäismääristä kyseisessä asetuksessa vahvistettuihin määriin. Jotta asianomaisten jäsenvaltioiden olisi mahdollista mukauttaa tukiohjelmansa, tällaisia siirtoja olisi suoritettava vasta vuonna 2010. Sitä ennen suoria tukia sovelletaan syrjäisimpiin alueisiin asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 säädetyin edellytyksin. Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 247/2006 olisi muutettava.

(51)

Olisi erityisesti mainittava, että jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, tämän asetuksen säännökset, joiden perusteella jäsenvaltiot voisivat toimia tavalla, joka voidaan tulkita valtiontueksi, jätetään valtiontukisääntöjen soveltamisalan ulkopuolelle, koska kyseisiin säännöksiin sisältyvät asianmukaiset edellytykset tuen myöntämiseksi, tai koska niissä säädetään, että komissio vahvistaa tällaiset edellytykset kilpailun tarpeettoman vääristymisen estämiseksi.

(52)

Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (16) mukaisesti.

(53)

Jotta sekä jäsenvaltiot että viljelijäväestö voisivat hyötyä tällä asetuksella käyttöön otetuista yksinkertaistamismenettelyistä ja erityisesti kesannointivelvoitteen kumoamisesta, tätä asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2009. Niitä säännöksiä, joilla mahdollisesti rajoitetaan viljelijöiden oikeuksia tai luodaan uusia velvoitteita, kuten täydentäviä ehtoja, joita viljelijöiden on noudatettava koko vuoden ajan, olisi kuitenkin sovellettava vasta vuodesta 2010 lähtien ja suojakaistaleiden luomista vesistöjen varrelle koskevaa standardia 1 päivään tammikuuta 2012 mennessä. Lisäksi jäsenvaltioille olisi annettava riittävästi aikaa panna täytäntöön säännökset, joiden mukaisesti suoria tukia irrotetaan lisää tuotantomääristä ja joiden mukaisesti ne voivat tarkistaa vuoden 2003 uudistuksen yhteydessä tekemiään päätöksiä. Sen vuoksi tämän asetuksen asianomaisia säännöksiä olisi sovellettava vuodesta 2010 ja kumottua asetusta (EY) N:o 1782/2003 olisi sovellettava vuonna 2009 niihin tukijärjestelmiin, jotka sisällytetään tilatukijärjestelmään vasta vuodesta 2010 alkaen,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I OSASTO

SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Soveltamisala

Tässä asetuksessa vahvistetaan

a)

suoria tukia koskevat yhteiset säännöt;

b)

viljelijöiden tilatukijärjestelmä, jäljempänä ’tilatukijärjestelmä’;

c)

yksinkertaistettu siirtymäkauden tulotukijärjestelmä uusien jäsenvaltioiden viljelijöille, siten kuin se on määritelty 2 artiklan g kohdassa, jäljempänä ’yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmä’;

d)

tukijärjestelmät riisiä, tärkkelysperunaa, valkuaiskasveja, pähkinöitä, siemeniä, puuvillaa, sokeria, hedelmiä ja vihanneksia, lampaan- ja vuohenlihaa sekä naudan- ja vasikanlihaa tuottaville viljelijöille;

(e)

puitteet sille, että uudet jäsenvaltiot, siten kuin ne on määritelty 2 artiklan g kohdassa, voivat myöntää täydentäviä suoria tukia.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

a)

’viljelijällä’ sellaista luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä taikka luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ryhmää riippumatta ryhmän ja sen jäsenten oikeudellisesta asemasta kansallisessa lainsäädännössä, jonka tila sijaitsee yhteisön alueella, siten kuin perustamissopimuksen 299 artiklassa määritetään, ja joka harjoittaa maataloustoimintaa;

b)

’tilalla’ kaikkia viljelijän johtamia, saman jäsenvaltion alueella sijaitsevia tuotantoyksiköitä;

c)

’maataloustoiminnalla’ maataloustuotteiden tuotantoa, kasvatusta tai viljelyä, myös sadonkorjuuta, lypsämistä ja tuotantoeläinten kasvatusta ja pitoa, tai maan säilyttämistä viljelyn ja ympäristön kannalta hyvässä kunnossa, kuten 6 artiklassa säädetään;

d)

’suoralla tuella’ tarkoitetaan viljelijälle suoraan liitteessä I luetellussa tukijärjestelmässä myönnettävää tukea;

e)

’tietyn kalenterivuoden tuella’ tai ’edustavan kauden tuella’ asianomaisen vuoden/asianomaisten vuosien osalta myönnettyä tai myönnettävää tukea, myös kaikkia tukia, jotka myönnetään kyseisenä kalenterivuonna/kyseisinä kalenterivuosina alkavien muiden ajanjaksojen osalta;

f)

’maataloustuotteilla’ perustamissopimuksen liitteessä I lueteltuja tuotteita kalastustuotteita lukuun ottamatta, sekä puuvillaa;

g)

’uusilla jäsenvaltioilla’ Bulgariaa, Tšekkiä, Viroa, Kyprosta, Latviaa, Liettuaa, Unkaria, Maltaa, Puolaa, Romaniaa, Sloveniaa ja Slovakiaa;

h)

’maatalousmaalla’ pellon, pysyvien laidunten tai pysyvien viljelmien pinta-alaa.

3 artikla

Suorien tukien rahoitus

Tämän asetuksen liitteessä I luetellut tukijärjestelmät rahoitetaan asetuksen (EY) N:o 1290/2005 3 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti.

II OSASTO

SUORIA TUKIA KOSKEVAT YLEISSÄÄNNÖKSET

1 LUKU

Täydentävät ehdot

4 artikla

Pääasialliset vaatimukset

1.   Suoria tukia saavan viljelijän on noudatettava liitteessä II lueteltuja lakisääteisiä hoitovaatimuksia sekä 6 artiklassa tarkoitettua hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusta.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja vaatimuksia sovelletaan ainoastaan viljelijän maataloustoiminnan tai tilan maatalousmaan osalta.

2.   Toimivaltaisen kansallisen viranomaisen on esitettävä viljelijälle muun muassa sähköisiä välineitä käyttäen luettelo lakisääteisistä hoitovaatimuksista sekä hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksesta, joita viljelijän on noudatettava.

5 artikla

Lakisääteiset hoitovaatimukset

1.   Liitteessä II luetellut lakisääteiset hoitovaatimukset vahvistetaan yhteisön lainsäädännössä seuraavilla aloilla:

a)

kansanterveys sekä eläinten ja kasvien terveys,

b)

ympäristö,

c)

eläinten hyvinvointi.

2.   Liitteessä II tarkoitettuja säädöksiä sovelletaan niiden voimassa olevassa muodossa, ja kun on kyse direktiiveistä, sellaisina kuin jäsenvaltiot ovat panneet ne täytäntöön.

6 artikla

Hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimus

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maatalousmaa, erityisesti maa, jota ei enää käytetä tuotantoon, säilytetään maatalouden ja ympäristön kannalta hyvässä kunnossa. Jäsenvaltioiden on määriteltävä kansallisella tai alueellisella tasolla hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusta koskevat vähimmäisedellytykset liitteessä III esitetyn kehyksen perusteella ottaen huomioon kyseisten alueiden erityispiirteet, mukaan luettuina maaperä ja ilmasto-olosuhteet, olemassa olevat viljelyjärjestelmät, maankäyttö, viljelykierto, viljelykäytännöt ja tilarakenteet. Jäsenvaltiot eivät saa säätää vähimmäisvaatimuksista, joista ei säädetä tässä kehyksessä.

Liitteessä III olevan taulukon kolmannessa sarakkeessa luetellut standardit ovat valinnaisia, paitsi jos

a)

jäsenvaltio oli määritellyt tällaista standardia varten hyvää maataloutta ja ympäristöä koskevat vähimmäisvaatimukset ennen 1 päivää tammikuuta 2009, ja/tai

b)

jäsenvaltiossa sovelletaan standardin alaan kuuluvia kansallisia sääntöjä.

2.   Muiden kuin uusien jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden vuoden 2003 pinta-alatukihakemusten määräpäivänä pysyvänä laitumena ollut maa-ala säilytetään pysyvänä laitumena. Uusien jäsenvaltioiden on Bulgariaa ja Romaniaa lukuun ottamatta varmistettava, että pysyvänä laitumena 1 päivänä toukokuuta 2004 ollut maa-ala säilytetään pysyvänä laitumena. Bulgarian ja Romanian on varmistettava, että pysyvänä laitumena 1 päivänä tammikuuta 2007 ollut maa-ala säilytetään pysyvänä laitumena.

Jäsenvaltio voi kuitenkin asianmukaisesti perustelluissa olosuhteissa poiketa ensimmäisestä alakohdasta, edellyttäen että se toteuttaa toimia estääkseen pysyvien laidunten kokonaisalan merkittävän pienenemisen.

Ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta metsitettäväksi tarkoitettuun pysyvään laitumeen, jos metsitys on ympäristön mukaista; tähän ei lueta joulukuusiviljelmiä eikä lyhytaikaisesti viljeltäviä, nopeakasvuisia lajeja.

2 LUKU

Tuen mukauttaminen ja rahoituskuri

7 artikla

Tuen mukauttaminen

1.   Kaikkia viljelijälle tiettynä kalenterivuonna myönnettäviä suoria tukia, joiden määrä ylittää 5 000 euroa, vähennetään kunakin vuonna vuoteen 2012 saakka seuraavien prosenttimäärien mukaisesti:

a)

2009: 7 %,

b)

2010: 8 %,

c)

2011: 9 %,

d)

2012: 10 %.

2.   Edellä olevassa 1 kohdassa säädettyjä vähennyksiä korotetaan 4 prosenttiyksiköllä, jos määrä on yli 300 000 euroa.

3.   Edellä olevaa 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta Ranskan merentakaisten departementtien, Azorien ja Madeiran, Kanariansaarten eikä Egeanmeren saarten viljelijöille myönnettävään suoraan tukeen.

8 artikla

Nettoenimmäismäärät

1.   Suorien tukien kokonaisnettomäärät, jotka voidaan myöntää jäsenvaltiossa tiettynä kalenterivuonna tämän asetuksen 7 ja 10 artiklan sekä asetuksen (EY) N:o 378/2007 1 artiklan soveltamisen jälkeen, lukuun ottamatta asetusten (EY) N:o 247/2006 ja (EY) N:o 1405/2006 mukaisesti myönnettäviä suoria tukia, eivät saa ylittää tämän asetuksen liitteessä IV esitettyjä enimmäismääriä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen 11 artiklan soveltamista. Jäsenvaltioiden on liitteessä esitettyjen enimmäismäärien noudattamiseksi tarvittaessa vähennettävä lineaarisesti niiden suorien tukien määriä, joihin sovelletaan tämän asetuksen 7 ja 10 artiklassa sekä asetuksen (EY) N:o 378/2007 1 artiklassa säädettyä vähennystä.

2.   Komissio tarkistaa tämän asetuksen liitteessä IV esitetyt enimmäismäärät tämän asetuksen 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen ottaakseen huomioon

a)

muutokset niiden suorien tukien kokonaisenimmäismääriin, joita voidaan myöntää,

b)

muutokset asetuksessa (EY) N:o 378/2007 tarkoitettuun vapaaehtoisen tuen mukauttamisen järjestelmään,

c)

tilojen rakenteelliset muutokset,

d)

siirrot maaseuturahastoon tämän asetuksen 136 artiklan mukaisesti.

9 artikla

Tuen mukauttamisesta saadut määrät

1.   Määrät, jotka saadaan tämän asetuksen 7 artiklassa säädettyjen vähennysten soveltamisesta muissa kuin uusissa jäsenvaltioissa, ovat käytettävissä yhteisön lisätukena maaseuturahaston rahoittamiin maaseudun kehittämistoimenpiteisiin asetuksen (EY) N:o 1698/2005 ja tässä artiklassa esitettyjen edellytysten mukaisesti.

2.   Yhtä prosenttiyksikköä vastaavat määrät jaetaan niille jäsenvaltioille, joissa vastaavat määrät ovat kertyneet. Määrät, jotka vastaavat neljän prosenttiyksikön vähennystä, jaetaan asianomaisille jäsenvaltioille 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen seuraavien perusteiden mukaisesti:

a)

maatalousmaa;

b)

maatalouden työpaikat;

c)

bruttokansantuote (BKT) asukasta kohti ostovoimana mitattuna.

Asianomaisen jäsenvaltion on kuitenkin saatava vähintään 80 prosenttia edellä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista kyseisessä jäsenvaltiossa kertyneistä kokonaismääristä.

3.   Poiketen siitä, mitä 2 kohdan toisessa alakohdassa säädetään, jos jäsenvaltion rukiin tuotannon osuus ylitti keskimäärin viisi prosenttia sen viljatuotannon kokonaismäärästä vuosina 2000–2002 ja jos sen rukiin tuotannon osuus ylitti 50 prosenttia yhteisön rukiin tuotannon kokonaismäärästä samalla aikavälillä, kyseisessä jäsenvaltiossa kertyneistä mukauttamisvaroista jaetaan vähintään 90 prosenttia uudelleen kyseiselle jäsenvaltiolle vuoden 2013 loppuun saakka.

Tällaisessa tapauksessa vähintään 10 prosenttia kyseiselle jäsenvaltiolle jaetusta määrästä on voitava kohdistaa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin toimenpiteisiin rukiin tuotantoalueilla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 68 artiklassa säädettyjen mahdollisuuksien soveltamista.

Tämän kohdan soveltamiseksi ’viljalla’ tarkoitetaan liitteessä V lueteltuja tuotteita.

4.   Edellä 7 artiklan 1 kohdan soveltamisesta saatu jäljelle jäävä määrä ja 7 artiklan 2 kohdan soveltamisesta saadut määrät jaetaan 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen sille jäsenvaltiolle, jossa vastaavat määrät ovat kertyneet. Ne on käytettävä asetuksen (EY) N:o 1698/2005 69 artiklan 5 a kohdan mukaisesti.

10 artikla

Tuen mukauttamista koskevat erityissäännöt uusissa jäsenvaltioissa

1.   Edellä 7 artiklaa sovelletaan viljelijöihin uudessa jäsenvaltiossa minä tahansa kalenterivuonna vain, jos kyseisessä jäsenvaltiossa kyseisenä kalenterivuonna 121 artiklan mukaisesti sovellettava suorien tukien taso on vähintään yhtä suuri kuin muissa kuin uusissa jäsenvaltioissa sovellettava taso, kun otetaan huomioon 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti sovellettavat vähennykset.

2.   Jos 7 artiklaa sovelletaan viljelijöihin uudessa jäsenvaltiossa, 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti sovellettava prosenttiosuus on enintään samansuuruinen kuin erotus 121 artiklan mukaisesti asianomaisessa jäsenvaltiossa sovellettavan suorien tukien tason ja muissa kuin uusissa jäsenvaltioissa sovellettavan suorien tukien tason välillä, kun otetaan huomioon 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti sovellettavat vähennykset.

3.   Edellä 7 artiklan 1 ja 2 kohdan soveltamisesta saadut määrät jaetaan 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen sille uudelle jäsenvaltiolle, jossa vastaavat määrät ovat kertyneet. Ne on käytettävä asetuksen (EY) N:o 1698/2005 69 artiklan 5 a kohdan mukaisesti.

11 artikla

Rahoituskuri

1.   Sen varmistamiseksi, että yhteisen maatalouspolitiikan markkinoihin liittyvien menojen ja suorien tukien rahoittamiseen käytettävät, tällä hetkellä talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (17) liitteessä I olevaan otsakkeeseen 2sisältyvät määrät eivät ylitä neuvostossa 18 päivänä marraskuuta 2002 kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien Brysselissä 24–25 päivänä lokakuuta 2002 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmien johdosta tekemässä päätöksessä 2002/929/EY (18) vahvistettujen rahoitusnäkymien vuotuisia enimmäismääriä, suorien tukien mukauttamisesta päätetään, kun ennusteet otsakkeen 2 mukaisten toimenpiteiden rahoittamiseksi, korotettuina tämän asetuksen 134 ja 135 artiklassa tarkoitetuilla määrillä ja ennen tämän asetuksen 7 ja 10 artiklassa sekä asetuksen (EY) N:o 378/2007 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tuen mukauttamista, osoittavat edellä tarkoitetun sovellettavan vuotuisen enimmäismäärän ylittyvän jonakin varainhoitovuonna, ottaen huomioon 300 000 000 euron marginaali kyseisen enimmäismäärän alla.

2.   Neuvosto päättäen komission ehdotuksesta, joka sille annetaan viimeistään 1 kohdassa tarkoitettujen tarkistusten soveltamiskalenterivuoden maaliskuun 31 päivänä, päättää näistä mukautuksista viimeistään kyseisen kalenterivuoden 30 päivänä kesäkuuta.

3.   Sovellettaessa 121 artiklassa vahvistettua tukien lisäystä koskevaa aikataulua kaikkiin uusissa jäsenvaltioissa myönnettäviin suoriin tukiin ei sovelleta tämän artiklan 1 kohtaa ennen sen kalenterivuoden alkua, jolloin uusissa jäsenvaltioissa sovellettavien suorien tukien taso on vähintään yhtä suuri kuin muissa kuin uusissa jäsenvaltioissa kyseisenä ajankohtana sovellettava tällaisten tukien taso.

3 LUKU

Maatilojen neuvontajärjestelmä

12 artikla

Maatilojen neuvontajärjestelmä

1.   Jäsenvaltioissa on oltava järjestelmä, jossa viljelijöille annetaan maatalousmaata ja tilanhoitoa koskevia neuvoja, jäljempänä ’maatilojen neuvontajärjestelmä’, ja jota hoitaa yksi tai useampi nimetty viranomainen tai yksityiset laitokset.

2.   Neuvontajärjestelmän on katettava vähintään 1 luvussa tarkoitetut lakisääteiset hoitovaatimukset sekä hyvän viljelykunnon ja ympäristön vaatimus.

3.   Viljelijöiden osallistuminen maatilojen neuvontajärjestelmään on vapaaehtoista.

Jäsenvaltiot voivat määritellä tasapuolisia arviointiperusteita noudattaen ne ensisijaiset viljelijäryhmät, jotka voivat osallistua maatilojen neuvontajärjestelmään.

4.   Komissio antaa 31 päivään joulukuuta 2010 mennessä maatilojen neuvontajärjestelmän soveltamisesta kertomuksen, johon tarvittaessa liittyy asiaan kuuluvia ehdotuksia.

13 artikla

Nimettyjen viranomaisten ja yksityisten laitosten velvollisuudet

Rajoittamatta yleisön tiedonsaantioikeutta koskevan kansallisen lainsäädännön soveltamista jäsenvaltioiden on varmistettava, etteivät 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut nimetyt viranomaiset ja yksityiset laitokset paljasta neuvontatoimintansa yhteydessä tietoonsa tulleita henkilökohtaisia tai yksityisiä tietoja muille henkilöille kuin kyseistä tilaa hoitavalle viljelijälle, lukuun ottamatta toimintansa yhteydessä havaitsemiaan säännönvastaisuuksia tai säännösten rikkomisia, joita koskee yhteisön tai kansallisessa lainsäädännössä säädetty velvoite julkisille viranomaisille ilmoittamisesta erityisesti rikostapauksissa.

4 LUKU

Yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä

14 artikla

Soveltamisala

Kunkin jäsenvaltion on perustettava yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä, jäljempänä ’yhdennetty järjestelmä’, ja ylläpidettävä sitä.

Yhdennettyä järjestelmää sovelletaan liitteessä I lueteltuihin tukijärjestelmiin.

Sitä sovelletaan tarvittavissa määrin myös tämän osaston 1 ja 2 luvussa säädettyihin hallinto- ja valvontasääntöihin.

15 artikla

Yhdennetyn järjestelmän osat

1.   Yhdennetyn järjestelmän on sisällettävä seuraavat osat:

a)

sähköinen tietokanta;

b)

viljelylohkojen tunnistusjärjestelmä;

c)

tukioikeuksien tunnistamis- ja rekisteröintijärjestelmä;

d)

tukihakemukset;

e)

yhdennetty valvontajärjestelmä;

f)

yhtenäinen järjestelmä, johon kirjataan kaikkien tukihakemuksen jättävien viljelijöiden tunnistetiedot.

2.   Jos sovelletaan tämän asetuksen 52 ja 53 artiklaa, yhdennetyn järjestelmän on käsitettävä asetuksen (EY) N:o 1760/2000 sekä asetuksen (EY) N:o 21/2004 mukaisesti perustettu eläinten tunnistamis- ja rekisteröintijärjestelmä.

3.   Jäsenvaltiot voivat sisällyttää oliivialan paikkatietojärjestelmän viljelylohkojen tunnistusjärjestelmään.

16 artikla

Sähköinen tietokanta

1.   Sähköiseen tietokantaan on kirjattava kunkin maatilan osalta tukihakemuksista saadut tiedot.

Tämän tietokannan on mahdollistettava erityisesti se, että jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen saa käyttöönsä kalenterivuotta ja/tai markkinointivuotta koskevat tiedot vuodesta 2000 alkaen. Järjestelmästä on myös saatava käyttöön neljään edeltävään vuoteen liittyvät tiedot suoraan ja viipymättä.

2.   Jäsenvaltiot voivat luoda hajautettuja tietokantoja, jos ne sekä tietojen kirjaamista ja saantia koskevat hallinnolliset menettelyt laaditaan yhdenmukaisesti koko jäsenvaltion alueella ja ne ovat keskenään yhteensopivia ristiintarkastusten mahdollistamiseksi.

17 artikla

Viljelylohkojen tunnistusjärjestelmä

Viljelylohkojen tunnistusjärjestelmä perustuu karttoihin tai maarekisteriasiakirjoihin tai muuhun kartta-aineistoon. On käytettävä hyväksi sähköistä paikkatietojärjestelmätekniikkaa (GIS), johon on suotavaa sisällyttää ilmaortokuvaus tai satelliittiortokuvaus ja joka noudattaa yhtenäistä standardia. Kyseinen standardi takaa vähintään mittakaavaltaan 1:10 000 olevia karttoja vastaavan tarkkuuden.

18 artikla

Tukioikeuksien tunnistamis- ja rekisteröintijärjestelmä

1.   On perustettava tukioikeuksien tunnistamista ja rekisteröintiä koskeva järjestelmä, joka mahdollistaa oikeuksien tarkastamisen ja ristiintarkastukset tukihakemusten ja viljelylohkojen tunnistusjärjestelmän kanssa.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun järjestelmän on mahdollistettava se, että jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen saa suoraan ja viipymättä käyttöönsä vähintään neljää edeltävää kalenterivuotta koskevat tiedot.

19 artikla

Tukihakemukset

1.   Viljelijän on vuosittain jätettävä suoria tukia koskeva hakemus, jossa on tapauksen mukaan ilmoitettava

a)

kaikki tilan viljelylohkot, ja jos jäsenvaltio soveltaa 15 artiklan 3 kohtaa, oliivipuiden lukumäärä ja niiden sijainti lohkolla;

b)

aktivoitaviksi ilmoitetut tukioikeudet;

c)

kaikki muut tässä asetuksessa säädetyt tai asianomaisen jäsenvaltion säätämät tiedot.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava muun muassa sähköisiä välineitä käyttäen edellisenä vuonna määritettyihin aloihin perustuvat esitäytetyt lomakkeet ja kyseisten alojen ja tapauksen mukaan oliivipuiden sijainnin osoittava graafinen aineisto. Jäsenvaltio voi päättää, että tukihakemuksessa on oltava ainoastaan edellisenä vuonna jätettyyn tukihakemukseen tehdyt muutokset.

3.   Jäsenvaltio voi päättää, että useista tai kaikista liitteessä I luetelluista tukijärjestelmistä tai muista tukijärjestelmistä tehdään yksi yhtenäinen hakemus.

20 artikla

Tukikelpoisuusedellytysten tarkastaminen

1.   Jäsenvaltioiden on tehtävä tukihakemuksille hallinnollisia tarkastuksia tukikelpoisuusedellytysten tarkistamiseksi.

2.   Hallinnollisia tarkastuksia on täydennettävä paikalla tehtävien tarkastusten järjestelmällä tukikelpoisuuden tarkistamiseksi. Tätä tarkoitusta varten jäsenvaltioiden on laadittava maatilojen otantasuunnitelma.

Jäsenvaltiot voivat käyttää kaukokartoitusta tai satelliittipaikannusjärjestelmää (GNSS) viljelylohkojen tarkastamiseksi paikalla.

3.   Kunkin jäsenvaltion on nimettävä viranomainen vastaamaan tässä luvussa säädettyjen tarkastusten ja valvonnan koordinoinnista.

Jos jäsenvaltiot siirtävät erikoistuneille laitoksille tai yrityksille tiettyjä osia tämän luvun nojalla tehtävistä töistä, nimetyllä viranomaisella on säilyttävä töiden valvonta ja niihin liittyvä vastuu.

21 artikla

Tuen vähentäminen ja epääminen, jos tukikelpoisuussääntöjä ei noudateta

1.   Jos havaitaan, että viljelijä ei täytä tässä asetuksessa säädettyjä tuen myöntämiseen liittyviä tukikelpoisuusedellytyksiä, myönnettyyn tai myönnettävään tukeen tai sen osaan, jonka osalta tukikelpoisuusedellytykset täyttyvät, sovelletaan 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistettavia tuen vähentämisiä tai epäämisiä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 23 artiklassa säädetyn tuen vähentämisen ja epäämisen soveltamista.

2.   Vähennysprosentit luokitellaan tapahtuneen havaitun noudattamatta jättämisen vakavuuden, laajuuden, keston ja toistuvuuden mukaan, ja kyseeseen voi myös tulla täydellinen yhden tai useamman tukijärjestelmän ulkopuolelle sulkeminen yhden tai useamman kalenterivuoden ajan.

22 artikla

Täydentäviä ehtoja koskevat tarkastukset

1.   Jäsenvaltioiden on tehtävä tarkastuksia paikalla todetakseen, noudattavatko viljelijät 1 luvussa tarkoitettuja velvoitteita.

2.   Jäsenvaltiot voivat käyttää nykyisiä hallinto- ja valvontajärjestelmiään varmistaakseen lakisääteisten hoitovaatimusten sekä hyvän viljelykunnon ja ympäristön vaatimuksen noudattamisen.

Näiden järjestelmien sekä erityisesti sikojen tunnistamisesta ja rekisteröinnistä 15 päivänä heinäkuuta 2008 annetun neuvoston direktiivin 2008/71/EY (19) sekä asetusten (EY) N:o 1760/2000 ja (EY) N:o 21/2004 mukaisesti perustetun eläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän on oltava tämän asetuksen 26 artiklan 1 kohdan mukaisesti yhteensopivia yhdennetyn järjestelmän kanssa.

23 artikla

Tuen vähentäminen tai epääminen, jos täydentäviä ehtoja koskevia sääntöjä ei noudateta

1.   Jos lakisääteisiä hoitovaatimuksia tai hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusta ei jonkin kalenterivuoden, jäljempänä ’asianomainen kalenterivuosi’, jonain aikana noudateta ja kyseinen noudattamatta jättäminen johtuu suoraan tukihakemuksen asianomaisena kalenterivuonna jättäneen viljelijän toiminnasta tai laiminlyönnistä, viljelijälle myönnettyjen tai myönnettävien suorien tukien kokonaismäärää alennetaan tai se evätään 24 artiklassa säädettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti sen jälkeen kun on sovellettu 7, 10 ja 11 artiklaa.

Ensimmäistä alakohtaa sovelletaan myös, jos kyseinen noudattamatta jättäminen johtuu suoraan sellaisen henkilön toiminnasta tai laiminlyönnistä, jolle tai jolta maatalousmaa on siirtynyt.

Tässä kohdassa ’siirtymisellä’ tarkoitetaan mitä tahansa toimea, jolla maatalousmaa lakkaa olemasta siirtäjän käytössä.

Toisesta alakohdasta poiketen silloin, kun henkilö, jonka toiminnasta tai laiminlyönnistä noudattamatta jättäminen johtuu, on jättänyt tukihakemuksen kyseisenä kalenterivuotena, tuen vähentämistä tai epäämistä sovelletaan tälle henkilölle myönnettyjen tai myönnettävien suorien tukien kokonaismääriin vuodesta 2010.

2.   Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltio voi tämän asetuksen 24 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa yksityiskohtaisissa säännöissä säädettyjen edellytysten mukaisesti päättää olla vähentämättä tai epäämättä tukea 100 euroon saakka viljelijää ja kalenterivuotta kohti.

Jos jäsenvaltio päättää käyttää ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua vaihtoehtoa, toimivaltaisen viranomaisen on toteutettava seuraavana vuonna tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että viljelijä korjaa havaitun noudattamatta jättämisen. Havainnot ja velvoite toteuttaa toimia tilanteen korjaamiseksi on ilmoitettava viljelijälle.

24 artikla

Tuen vähentämistä ja epäämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt, jos täydentäviä ehtoja koskevia sääntöjä ei noudateta

1.   Edellä 23 artiklassa tarkoitettuja tuen vähentämistä tai epäämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt vahvistetaan 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Tässä yhteydessä huomioon otetaan havaitun noudattamatta jättämisen vakavuus, laajuus, kesto ja toistuvuus sekä tämän artiklan 2, 3 ja 4 kohdassa vahvistetut perusteet.

2.   Jos kyseessä on laiminlyönti, vähennys ei saa olla enempää kuin 5 prosenttia, ja jos kyseessä on toistuva noudattamatta jättäminen, vähennys ei saa olla enempää kuin 15 prosenttia.

Asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa jäsenvaltiot voivat päättää olla vähentämättä tukea, kun noudattamatta jättämistä on sen vakavuuden, laajuuden ja keston vuoksi pidettävä vähäisenä. Vähäisenä ei kuitenkaan pidetä noudattamatta jättämistä, joka aiheuttaa välittömän vaaran kansanterveydelle tai eläinten terveydelle.

Jos viljelijä ei välittömästi toteuta toimia havaitun noudattamatta jättämisen oikaisemiseksi, toimivaltaisen viranomaisen on toteutettava toimet sen varmistamiseksi, että viljelijä oikaisee havaitun noudattamatta jättämisen; nämä toimet voivat asianmukaisessa tapauksessa tarkoittaa vain hallinnollista tarkastusta. Havainnot vähäisestä noudattamatta jättämisestä ja velvoite toteuttaa toimia tilanteen korjaamiseksi on ilmoitettava viljelijälle.

3.   Jos kyseessä on tarkoituksellinen noudattamatta jättäminen, vähennysprosentin on pääsääntöisesti oltava vähintään 20, ja kyseeseen voi myös tulla täydellinen yhden tai useamman tukijärjestelmän ulkopuolelle sulkeminen, ja nämä seuraamukset voivat jatkua yhden tai useamman kalenterivuoden ajan.

4.   Tuen vähentämisen ja evätyn tuen kokonaismäärä ei voi kuitenkaan yhden kalenterivuoden osalta ylittää 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua kokonaismäärää.

25 artikla

Täydentävien ehtojen soveltamisesta johtuvat määrät

Määrät, jotka saadaan tuen vähentämisestä ja epäämisestä 1 luvun noudattamatta jättämisen vuoksi, on tilitettävä maataloustukirahastolle. Jäsenvaltiot voivat pitää itsellään 25 prosenttia näistä määristä.

26 artikla

Tukijärjestelmien yhteensopivuus yhdennetyn järjestelmän kanssa

1.   Liitteessä VI lueteltujen tukijärjestelmien soveltamiseksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että järjestelmiin sovellettavat hallinto- ja valvontamenettelyt ovat yhteensopivia yhdennetyn järjestelmän kanssa seuraavilta osin:

a)

sähköinen tietokanta;

b)

viljelylohkojen tunnistusjärjestelmät;

c)

hallinnolliset tarkastukset.

Tätä varten ensimmäisen alakohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitetut tietokanta, tunnistusjärjestelmät ja tarkastukset on luotava niin, että järjestelmät toimivat yhdessä tai että niiden välinen tietojenvaihto on mahdollista ilman ongelmia ja ristiriitoja.

2.   Jäsenvaltiot voivat muiden kuin liitteessä VI lueteltujen yhteisön tai kansallisten tukijärjestelmien soveltamiseksi sisällyttää yhdennetyn järjestelmän osan tai osia hallinto- ja valvontamenettelyihinsä.

27 artikla

Tiedonannot ja valvonta

1.   Komissiolle on tiedotettava säännöllisesti yhdennetyn järjestelmän soveltamisesta.

Se järjestää asiaa koskevan mielipiteiden vaihdon jäsenvaltioiden kanssa.

2.   Komission nimittämät valtuutetut edustajat voivat asetuksen (EY) N:o 1290/2005 37 artiklan mukaisesti — ilmoitettuaan asiasta hyvissä ajoin toimivaltaisille viranomaisille — tehdä

a)

tutkimuksia tai tarkastuksia, jotka koskevat yhdennetyn järjestelmän perustamiseksi ja täytäntöönpanemiseksi toteutettuja toimenpiteitä;

b)

20 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja erikoistuneita laitoksia ja yrityksiä koskevia tarkastuksia.

3.   Komissio voi käyttää asiantuntijoiden tai erikoistuneiden laitosten palveluja yhdennetyn järjestelmän käyttöönoton, seurannan ja käytön edistämiseksi ja erityisesti teknisen avun antamiseksi jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille niiden pyynnöstä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden yhdennetyn järjestelmän käyttöönottoa ja soveltamista koskevia velvollisuuksia.

5 LUKU

Muut yleiset säännökset

28 artikla

Suorien tukien saamisen vähimmäisedellytykset

1.   Vuodesta 2010 lähtien jäsenvaltio ei saa myöntää suoria tukia viljelijälle seuraavissa tapauksissa:

a)

jos sellaisten suorien tukien kokonaismäärä, joita on haettu tai jotka aiotaan myöntää ennen tämän asetuksen 21 ja 23 artiklassa säädettyjä vähennyksiä ja epäämisiä, ei tiettynä kalenterivuonna ylitä 100 euroa; tai

b)

jos tilan tukikelpoinen ala, jolle haetaan suoria tukia tai jolle aiotaan myöntää suoria tukia ennen 21 artiklassa säädettyjä vähennyksiä ja epäämisiä, on enintään yksi hehtaari.

Jäsenvaltiot voivat mukauttaa tämän kohdan ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitettuja kynnyksiä liitteessä VII säädetyn kertoimen soveltamisen rajoissa ottaakseen huomioon maataloutensa rakenteen.

Viljelijöihin, joilla on 44 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja erityistukioikeuksia, sovelletaan kuitenkin tämän kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettua edellytystä.

Asianomaiset jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta tätä kohtaa Ranskan merentakaisissa departementeissa, Azoreilla, Madeiralla, Kanariansaarilla ja Egeanmeren saarilla.

Jos maksettavaa määrää vähennetään sen johdosta, että suorien tukien käyttöönotto tapahtuu asteittain tämän asetuksen 121 artiklan, asetuksen (EY) N:o 1782/2003 liitteessä VII olevan K kohdan tai tämän asetuksen liitteessä IX olevan C kohdan mukaisesti, määrä, jota on haettu tai joka aiotaan myöntää, lasketaan sen lopullisen tukimäärän pohjalta, joka viljelijän on määrä saada.

2.   Vuodesta 2010 lähtien jäsenvaltiot voivat vahvistaa asianmukaisia puolueettomia ja syrjimättömiä perusteita sen varmistamiseksi, että suoria tukia ei myönnetä luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille

a)

joiden maataloustoiminta on vain vähäinen osa koko taloudellisesta toiminnasta, tai

b)

joiden pääliiketoimintaan tai toimialaan ei kuulu maataloustoiminnan harjoittaminen.

3.   Tukioikeudet, jotka eivät oikeuta tukiin kahtena perättäisenä vuotena 1 ja 2 kohdan soveltamisen vuoksi, on palautettava kansalliseen varantoon.

29 artikla

Tuen maksaminen

1.   Jollei tässä asetuksessa muuta säädetä, liitteessä I luetelluissa tukijärjestelmissä myönnettävät tuet maksetaan kokonaisuudessaan edunsaajille.

2.   Tuet maksetaan enintään kahdessa erässä vuosittain 1 päivän joulukuuta ja seuraavan kalenterivuoden 30 päivän kesäkuuta välisenä aikana.

3.   Liitteessä I lueteltujen tukijärjestelmien mukaisia tukia ei saa maksaa ennen kuin tukikelpoisuusedellytyksiä koskeva tarkastus, jonka tekee jäsenvaltio 20 artiklan mukaisesti, on saatu päätökseen.

4.   Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 2 kohdassa säädetään, komissio voi 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen

a)

mahdollistaa ennakkomaksut;

b)

myöntää jäsenvaltioille talousarviotilanteesta riippuen luvan maksaa ennakkona ennen 1 päivää joulukuuta sellaisilla alueilla, joilla viljelijöillä on poikkeuksellisten olojen vuoksi suuria taloudellisia vaikeuksia:

i)

enintään 50 prosenttia tuista;

tai

ii)

enintään 80 prosenttia tuista, jos ennakkomaksuista on jo säädetty.

30 artikla

Säännösten kiertämistä koskeva lauseke

Tukea ei makseta edunsaajille, joiden osalta on osoitettu, että he ovat keinotekoisesti luoneet tukien saamiseen vaaditut edellytykset saadakseen hyötyä asianomaisen tukijärjestelmän tavoitteiden vastaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yksittäisten tukijärjestelmien erityissäännösten soveltamista.

31 artikla

Ylivoimainen este ja poikkeukselliset olosuhteet

Tätä asetusta sovellettaessa toimivaltaisen viranomaisen on hyväksyttävä ylivoimaiseksi esteeksi tai poikkeuksellisiksi olosuhteiksi esimerkiksi seuraavat:

a)

viljelijän kuolema;

b)

viljelijän pitkäaikainen työkyvyttömyys;

c)

vakava luonnononnettomuus, joka koskee merkittävää osaa tilan maatalousmaasta;

d)

kotieläintuotantoon tarkoitettujen tilan rakennusten tuhoutuminen onnettomuudessa;

e)

eläinkulkutauti, joka koskee viljelijän koko karjaa tai osaa siitä.

32 artikla

Uudelleentarkastelu

Liitteessä I lueteltujen tukijärjestelmien soveltaminen ei rajoita niiden mahdollista tarkistamista milloin tahansa talouskehityksen tai talousarviotilanteen perusteella.

III OSASTO

TILATUKIJÄRJESTELMÄ

1 LUKU

Yleinen täytäntöönpano

33 artikla

Tukioikeudet

1.   Tilatukijärjestelmässä voidaan maksaa tukea viljelijälle,

a)

jolla on asetuksen (EY) N:o 1782/2003 mukaisesti saatuja tukioikeuksia;

b)

joka saa tukioikeuksia tämän asetuksen mukaisesti

i)

siirron kautta;

ii)

kansallisesta varannosta;

iii)

liitteen IX nojalla;

(iv)

47 artiklan 2 kohdan, 59 artiklan, 64 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan, 65 artiklan ja 68 artiklan 4 kohdan c alakohdan nojalla.

2.   47 artiklan 2 kohdan, 57 artiklan 6 kohdan, 64 artiklan 2 kohdan ja 65 artiklan soveltamiseksi ”viljelijällä katsotaan olevan tukioikeuksia”, jos hänelle on jaettu tai lopullisesti siirretty tukioikeuksia.

3.   Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 53 artiklan 2 kohdan, 63 artiklan 2 kohdan sekä 71j artiklan mukaisesti vahvistetut kesannointioikeudet eivät ole riippuvaisia aiemmista kesannointivelvoitteista.

34 artikla

Tukikelpoisiin hehtaareihin liittyvien tukioikeuksien aktivoiminen

1.   Viljelijälle maksetaan tilatukijärjestelmässä tukea, kun tukikelpoisiin hehtaareihin liittyvät tukioikeudet on aktivoitu. Aktivoidut tukioikeudet antavat oikeuden niissä vahvistettujen määrien saamiseen.

2.   Tässä osastossa ’tukikelpoisella hehtaarilla’ tarkoitetaan

a)

tilan maatalousmaata, mukaan luettuina alat, joille on istutettu lyhytkiertoista energiapuuta (CN-koodi ex 0602 90 41), jota käytetään maataloustoimintaan tai silloin kun maata käytetään myös muuhun kuin maataloustoimintaan, sitä käytetään valtaosin maataloustoimintaan, ja

b)

alaa, joka oli tukikelpoinen tilatukijärjestelmän tai yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän mukaisesti vuonna 2008 ja joka

i)

ei enää täytä tukikelpoisuusmääritelmän vaatimuksia luonnonvaraisten lintujen suojelusta 2 päivänä huhtikuuta 1979 annetun neuvoston direktiivin 79/409/ETY (20), luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21 päivänä toukokuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (21) eikä yhteisön vesipolitiikan puitteista 23 päivänä lokakuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY (22) täytäntöönpanon vuoksi, tai

ii)

on metsitetty yksittäisen viljelijän tätä koskevan sitoumuksen keston ajaksi Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudun kehittämiseen 17 päivänä toukokuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1257/1999 (23) 31 artiklan tai asetuksen (EY) N:o 1698/2005 43 artiklan mukaisesti, tai sellaisen kansallisen järjestelmän nojalla, jonka ehdot ovat tuon asetuksen 43 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan mukaiset, tai

iii)

on kesannoitu yksittäisen viljelijän tätä koskevan sitoumuksen keston ajaksi asetuksen (EY) N:o 1257/1999 22, 23 ja 24 artiklan mukaisesti tai asetuksen (EY) N:o 1698/2005 39 artiklan mukaisesti.

Komissio vahvistaa 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat tukikelpoisten hehtaarien muuta kuin maatalouskäyttöä.

Hehtaarien on täytettävä tukikelpoisuusedellytykset koko kalenterivuoden ajan lukuun ottamatta ylivoimaista estettä tai poikkeuksellisia olosuhteita koskevia tapauksia.

35 artikla

Tukikelpoisten hehtaarien ilmoittaminen

1.   Viljelijän on ilmoitettava viljelylohkot, jotka vastaavat johonkin tukioikeuteen liittyvää tukikelpoista hehtaaria. Jollei kyseessä ole ylivoimainen este tai poikkeukselliset olosuhteet, kyseisten lohkojen on oltava viljelijän käytössä jäsenvaltion vahvistamana päivänä, joka ei saa olla myöhempi kuin kyseisessä jäsenvaltiossa vahvistettu määräpäivä tukihakemuksen muuttamiselle.

2.   Jäsenvaltio voi asianmukaisesti perustelluissa olosuhteissa sallia, että viljelijä muuttaa ilmoitustaan, sillä edellytyksellä että viljelijä noudattaa tukioikeuksiinsa liittyvien hehtaarien määrää ja edellytyksiä, jotka koskevat tilatuen myöntämistä asianomaiselle alalle.

36 artikla

Tukioikeuksien muuttaminen

Hehtaarikohtaisia tukioikeuksia ei saa muuttaa, jollei tässä asetuksessa toisin säädetä.

Komissio vahvistaa 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat tukioikeuksien muuttamista vuodesta 2010 erityisesti tukioikeuksien osien osalta.

37 artikla

Useampi hakemus

Tukikelpoisten hehtaarien määrää vastaavasta pinta-alasta, josta on toimitettu tilatukijärjestelmän mukainen hakemus, voidaan tehdä muita suoria tukia koskeva hakemus sekä tämän asetuksen ulkopuolelle jääviä tukia koskeva hakemus, jollei tässä asetuksessa toisin säädetä.

38 artikla

Maan käyttö, kun hedelmä- ja vihannesalan sisällyttämistä tilatukijärjestelmään lykätään

Jos jäsenvaltio on päättänyt käyttää asetuksen (EY) N:o 1782/2003 51 artiklan toisessa kohdassa säädettyä mahdollisuutta, jäljempänä ’lykätty sisällyttäminen tilatukijärjestelmään’, päätöksen kohteena olevilla alueilla sijaitsevat lohkot eivät ole 31 päivään joulukuuta 2010 asti tukikelpoisia, jos niitä käytetään

a)

hedelmien ja vihannesten tuotantoon;

b)

ruokaperunoiden tuotantoon; tai

c)

taimitarhoina.

Jos tilatukijärjestelmään sisällyttämistä lykätään, jäsenvaltiot voivat kuitenkin päättää sallia kerääjäkasvien viljelyn tukikelpoisilla hehtaareilla enintään kolmen kuukauden pituisena ajanjaksona, joka alkaa kunakin vuonna 15 päivänä elokuuta. Kyseistä päivämäärää voidaan kuitenkin jäsenvaltion pyynnöstä muuttaa 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen niiden alueiden osalta, joilla vilja normaalisti korjataan aikaisemmin ilmastollisista syistä.

39 artikla

Maan käyttö hampun tuotantoon

1.   Hampun tuotantoon käytetty ala on tukikelpoista vain, jos käytettyjen lajikkeiden tetrahydrokannabinolipitoisuus on enintään 0,2 prosenttia. Jäsenvaltioiden on perustettava järjestelmä, jonka avulla tetrahydrokannabinolipitoisuus voidaan tarkastaa vähintään 30 prosentilla hamppualoista viljellyistä kasveista. Jos jäsenvaltiot kuitenkin ottavat käyttöön tällaisen viljelyn ennakkohyväksyntäjärjestelmän, vähimmäismäärä on 20 prosenttia.

2.   Tuen myöntämisen edellytykseksi asetetaan 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen tiettyjen lajikkeiden varmennettujen siementen käyttö.

40 artikla

Kansalliset enimmäismäärät

1.   Kunkin jäsenvaltion vuosittainen kaikkien jaettujen tukioikeuksien sekä tämän asetuksen 51 artiklan 2 kohdan ja 69 artiklan 3 kohdan tai vuodeksi 2009 asetuksen (EY) N:o 1782/2003 64 artiklan 2 kohdan mukaisesti vahvistettujen enimmäismäärien kokonaisarvo ei saa olla suurempi kuin tämän asetuksen liitteessä VIII määritetty vastaava kansallinen enimmäismäärä.

Jos tukioikeuksia jaetaan viininviljelijöille ja ottaen huomioon jäsenvaltioiden viinialan yhteisestä markkinajärjestelystä 29 päivänä huhtikuuta 2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 479/2008 (24) 9 artiklan ja 102 artiklan 6 kohdan mukaisesti komission käytettäviksi saattamat viimeisimmät tiedot komissio mukauttaa tämän asetuksen 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen liitteessä VIII määritettyjä kansallisia enimmäismääriä. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tämän asetuksen liitteessä IX olevassa B kohdassa tarkoitettujen tukioikeuksien alueellinen keskiarvo viimeistään kansallisten enimmäismäärien mukauttamista edeltävän vuoden 1 päivänä joulukuuta.

2.   Jäsenvaltion on tarvittaessa alennettava tukioikeuksien arvoa lineaarisesti liitteessä VIII määritetyn enimmäismäärän noudattamisen varmistamiseksi.

41 artikla

Kansallinen varanto

1.   Jäsenvaltioilla on oltava kansallinen varanto, joka sisältää seuraavien erotuksen:

a)

tämän asetuksen liitteessä VIII vahvistetut kansalliset enimmäismäärät; ja

b)

kaikkien jaettujen tukioikeuksien sekä tämän asetuksen 51 artiklan 2 kohdan ja 69 artiklan 3 kohdan tai vuodeksi 2009 asetuksen (EY) N:o 1782/2003 64 artiklan 2 kohdan mukaisesti vahvistettujen enimmäismäärien kokonaisarvo.

2.   Jäsenvaltiot voivat käyttää kansallista varantoaan jakaakseen tukioikeuksia ensisijaisesti viljelijöille, jotka aloittavat maataloustoimintansa, puolueettomin perustein ja tavalla, jolla taataan viljelijöiden tasapuolinen kohtelu ja ehkäistään markkinoiden ja kilpailun vääristyminen.

3.   Jäsenvaltiot, jotka eivät sovella 68 artiklan 1 kohdan c alakohtaa, voivat käyttää kansallista varantoaan puolueettomin perustein ja tavalla, jolla varmistetaan viljelijöiden yhtäläinen kohtelu sekä ehkäistään markkinoiden ja kilpailun vääristyminen, vahvistaakseen sellaisilla alueilla oleville viljelijöille tarkoitettuja tukioikeuksia, joihin sovelletaan johonkin julkisen interventioon liittyviä rakenneuudistus- ja/tai kehittämisohjelmia, jotta varmistetaan, että maata ei jätetä viljelemättä ja/tai korvataan näillä alueilla oleville viljelijöille aiheutuvat erityiset haitat.

4.   Jäsenvaltioiden on käytettävä kansallista varantoaan tukioikeuksien jakamiseksi objektiivisin perustein ja tavalla, jolla varmistetaan viljelijöiden yhtäläinen kohtelu ja ehkäistään markkinoiden ja kilpailun vääristyminen, viljelijöille, jotka ovat erityistilanteessa, jonka komissio määrittelee 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

5.   Jäsenvaltiot voivat soveltaessaan tätä artiklaa korottaa viljelijöille jaettujen tukioikeuksien yksikköarvoa ja/tai lukumäärää.

42 artikla

Käyttämättömät tukioikeudet

Tukioikeudet, joita ei ole aktivoitu 34 artiklan mukaisesti kahteen vuoteen, on lisättävä kansalliseen varantoon, paitsi jos kyseessä ovat ylivoimaiset esteet tai poikkeukselliset olosuhteet. Vuonna 2009 tukioikeuksia, joita ei ole aktivoitu kaksivuotiskauteen 2007–2008, ei kuitenkaan lisätä kansalliseen varantoon, jos ne aktivoitiin vuonna 2006, ja vuonna 2010 tukioikeuksia, joita ei ole aktivoitu kaksivuotiskaudeksi 2008–2009, ei lisätä kansalliseen varantoon, jos ne aktivoitiin vuonna 2007.

43 artikla

Tukioikeuksien siirtäminen

1.   Tukioikeuksia voidaan siirtää ainoastaan samaan jäsenvaltioon sijoittuneelle toiselle viljelijälle, paitsi kun on kyse perintönä tai ennakkoperintönä annettavista oikeuksista.

Jälkimmäisessä tapauksessa tukioikeuksia voidaan kuitenkin käyttää ainoastaan siinä jäsenvaltiossa, jossa ne vahvistettiin.

Jäsenvaltio voi päättää, että tukioikeuksia voidaan siirtää tai käyttää ainoastaan saman alueen sisällä.

2.   Tukioikeuksia voidaan siirtää myymällä tai muutoin lopullisesti siirtämällä ne maa-alan kanssa tai ilman. Tukioikeuksien vuokraus tai muu samantyyppinen liiketoimi sallitaan sitä vastoin ainoastaan, jos siirrettyihin tukioikeuksiin liittyy vastaavan tukikelpoisen hehtaarimäärän siirto.

3.   Jos tukioikeuksia myydään maa-alan kanssa tai ilman, jäsenvaltiot voivat yhteisön oikeuden yleisperiaatetta noudattaen päättää, että osa myydyistä tukioikeuksista palautetaan kansalliseen varantoon tai että niiden yksikköarvoa alennetaan kansallisen varannon hyväksi niiden perusteiden mukaisesti, jotka komissio määrittää 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

44 artikla

Erityistukioikeuksia koskevat edellytykset

1.   Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, asetuksen (EY) N:o 1782/2003 III osaston 3 luvun 2 jaksossa ja 71m artiklassa sekä tämän asetuksen 60 artiklassa ja 65 artiklan neljännessä alakohdassa säädettyihin tukioikeuksiin, jäljempänä ’erityistukioikeudet’, sovelletaan tämän artiklan 2 ja 3 kohdassa vahvistettuja edellytyksiä.

2.   Poiketen siitä, mitä 34 artiklan 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltion on sallittava viljelijän, jolla on erityistukioikeuksia, poiketa velvollisuudesta aktivoida tukioikeudet vastaavalla määrällä tukikelpoisia hehtaareita edellyttäen, että viljelijä säilyttää vähintään

a)

50 prosenttia asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 tarkoitettuna viitevuonna harjoitetusta maataloustoiminnasta nautayksikköinä ilmaistuna; tai

b)

60 artiklan mukaisesti myönnettävien erityistukioikeuksien osalta 50 prosenttia nautayksikköinä ilmaistuna maataloustoiminnasta, jota on harjoitettu ennen siirtymistä tilatukijärjestelmään; tai

c)

65 artiklan osalta 50 prosenttia nautayksikköinä ilmaistuna maataloustoiminnasta, jota on harjoitettu asetuksen (EY) N:o 1782/2003 67 ja 68 artiklan soveltamiskautena.

Jos viljelijälle on kuitenkin jaettu erityistukioikeuksia sekä asetuksen (EY) N:o 1782/2003 että tämän asetuksen mukaisesti, hänen on säilytettävä vähintään 50 prosenttia korkeimmasta ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta toimintatasosta.

Edellä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua edellytystä ei sovelleta Maltaan.

3.   Jos erityistukioikeuksia siirretään, siirronsaajalle voidaan vuosina 2009, 2010 ja 2011 myöntää 2 kohdassa säädetty poikkeus vain, jos kaikki erityistukioikeudet siirretään. Vuodesta 2012 alkaen siirronsaajalle voidaan myöntää poikkeus ainoastaan, jos kyse on toteutuneesta tai ennakoitavissa olevasta perinnöstä.

Ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta Maltaan.

45 artikla

Tukioikeuksien tarkistaminen

1.   Jäsenvaltiot, jotka ovat ottaneet käyttöön tilatukijärjestelmän asetuksen (EY) N:o 1782/2003 III osaston 1–4 luvun mukaisesti, voivat asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa yhteisön oikeuden yleisperiaatteita noudattaen päättää, että ne ryhtyvät vuonna 2010 tai sen jälkeen yhdenmukaistamaan tukioikeuksien arvoa.

Jos kyseistä päätöstä sovelletaan vuodesta 2010 alkaen, se on tehtävä 1 päivään elokuuta 2009 mennessä. Muussa tapauksessa se on tehtävä 1 päivään elokuuta 2010 mennessä.

2.   Edellä olevan 1 kohdan ensimmäistä alakohtaa sovellettaessa tukioikeuksia voidaan muuttaa vuosittain asteittain puolueettomien ja syrjimättömien perusteiden mukaisesti. Jos muutos alentaa tukioikeuksien arvoa, se on tehtävä vähintään kolmella etukäteen vahvistetulla vuosittaisella menettelyllä.

Minkään ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun tukioikeuden arvon vuosittainen alennus ei saa olla yli 50 prosenttia tukioikeuden alkuarvon ja lopullisen arvon välisestä erotuksesta. Jos arvon alennus on alle 10 prosenttia alkuarvosta, jäsenvaltio voi soveltaa vähempää kuin kolmea menettelyä.

3.   Jäsenvaltio voi päättää soveltaa tätä artiklaa

a)

asianmukaisella maantieteellisellä tasolla, joka on määriteltävä puolueettomin ja syrjimättömin perustein, jollaisia ovat esimerkiksi sen institutionaalinen tai hallintorakenne ja/tai maatalouden harjoittamismahdollisuudet, tai

b)

jos 46 artiklan 4 kohtaa sovelletaan alueella, joka on määritelty 46 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

2 LUKU

Alueellinen ja osittainen täytäntöönpano

1 jakso

Alueellinen täytäntöönpano

46 artikla

40 artiklassa tarkoitettujen kansallisten enimmäismäärien alueellinen jakaminen

1.   Jäsenvaltio, joka on ottanut tilatukijärjestelmän käyttöön asetuksen (EY) N:o 1782/2003 III osaston 1–4 luvun mukaisesti, voi päättää soveltaa tilatukijärjestelmää alueellisesti vuonna 2010 tai sen jälkeen tässä jaksossa vahvistetuin edellytyksin.

Jos kyseistä päätöstä sovelletaan vuodesta 2010 alkaen, se on tehtävä 1 päivään elokuuta 2009 mennessä. Muussa tapauksessa se on tehtävä 1 päivään elokuuta 2010 mennessä.

2.   Jäsenvaltion on määriteltävä alueet puolueettomin ja syrjimättömin perustein, jollaisia ovat esimerkiksi sen toimielin- tai hallintorakenne ja alueelliset maatalouden harjoittamismahdollisuudet.

Jäsenvaltiot voivat pitää koko maataan yhtenä alueena.

3.   Jäsenvaltion on jaettava 40 artiklassa tarkoitetut enimmäismäärät alueiden kesken puolueettomin ja syrjimättömin perustein. Jäsenvaltio voi päättää, että alueellisiin enimmäismääriin voidaan soveltaa vuosittaisia asteittaisia muutoksia korkeintaan kolmen etukäteen vahvistetun vuotuisen vaiheen mukaisesti, sekä noudattaen puolueettomia ja syrjimättömiä perusteita kuten maatalouden potentiaali tai ympäristöperusteet.

4.   Jos tämän artiklan 1, 2, ja 3 kohtaa soveltava jäsenvaltio päättää olla soveltamatta 47 artiklaa, sen on, tarvittavissa määrin sovellettavan alueellisen enimmäismäärän noudattamiseksi, mukautettava tukioikeuksien arvoa kullakin alueellaan. Tätä varten tukioikeuksien arvoa alennetaan tai nostetaan lineaarisesti. Tukioikeuksien arvon kokonaisvähennys tämän kohdan mukaisesti on rajoitettava 10 prosenttiin niiden alkuarvosta.

5.   Jos jäsenvaltio päättää soveltaa sekä 45 artiklaa että tätä artiklaa, tämän artiklan 4 kohdassa tarkoitetut tukioikeuksien arvon alennukset otetaan huomioon laskettaessa 45 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuja rajoja.

47 artikla

Maatilan tilatukijärjestelmän alueellistaminen

1.   Jäsenvaltio voi asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa päättää jakaa enintään 50 prosenttia 46 artiklan mukaisesti vahvistetusta alueellisesta enimmäismäärästä sellaisten viljelijöiden kesken, joiden tila sijaitsee asianomaisella alueella, mukaan luettuina viljelijät, joilla ei ole tukioikeuksia.

2.   Viljelijöille jaetaan tukioikeuksia, joiden yksikköarvo lasketaan jakamalla 46 artiklan mukaisesti vahvistettua alueellista enimmäismäärää vastaava osuus alueellisella tasolla vahvistettujen tukikelpoisten hehtaarien lukumäärällä.

Kyseisten tukioikeuksien arvoa korotetaan, jos viljelijällä on ennen tämän artiklan soveltamista tukioikeuksia. Tällöin viljelijän jokaisen tukioikeuden alueellista yksikköarvoa korotetaan määrällä, joka lasketaan hänellä asianomaisen jäsenvaltion vahvistamana päivämääränä olleiden tukioikeuksien kokonaisarvon perusteella. Korotukset lasketaan tämän artiklan 1 kohdan soveltamisen jälkeen alueellisen enimmäismäärän jäljellä olevan osuuden rajoissa.

3.   Oikeuksien määrän viljelijää kohti on oltava yhtä suuri kuin hehtaarimäärä, jonka viljelijä ilmoittaa 34 artiklan 2 kohdan mukaisesti sinä vuonna, kun hän soveltaa tilatukijärjestelmää alueellisesti 46 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, ylivoimaisia esteitä tai poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta.

4.   Viljelijällä ennen 1 ja 2 kohdassa tarkoitettua jakoa olleet tukioikeudet on peruutettava ja korvattava 3 kohdassa tarkoitetuilla uusilla tukioikeuksilla.

48 artikla

Tukioikeuksien tarkistaminen

1.   Tämän asetuksen 47 artiklaa soveltava jäsenvaltio voi asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa yhteisön oikeuden yleisperiaatteita noudattaen päättää, että se ryhtyy 46 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tilatukijärjestelmän alueellista soveltamista seuraavana vuonna yhdenmukaistamaan tämän jakson mukaisesti vahvistettujen tukioikeuksien arvoa.

Jos kyseistä päätöstä sovelletaan vuodesta 2010 alkaen, se on tehtävä 1 päivään elokuuta 2009 mennessä. Muussa tapauksessa se on tehtävä 1 päivään elokuuta 2010 mennessä.

Sovellettaessa ensimmäistä alakohtaa tukioikeuksia voidaan muuttaa vuosittain asteittain puolueettomin ja syrjimättömin perustein. Jos muuttamisen seurauksena tukioikeuksien arvo laskee, muuttaminen on tehtävä vähintään kahdella etukäteen vahvistetulla vuosittaisella menettelyllä.

2.   Jäsenvaltio, joka on ottanut tilatukijärjestelmän käyttöön asetuksen (EY) N:o 1782/2003 III osaston 5 luvun 1 jakson tai 6 luvun mukaisesti, voi asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa yhteisön oikeuden yleisperiaatteita noudattaen päättää, että se ryhtyy vuonna 2010 tai sen jälkeen yhdenmukaistamaan tukioikeuksien arvoa.

Jos kyseistä päätöstä sovelletaan vuodesta 2010 alkaen, se on tehtävä 1 päivään elokuuta 2009 mennessä. Muussa tapauksessa se on tehtävä 1 päivään elokuuta 2010 mennessä.

Sovellettaessa ensimmäistä alakohtaa tukioikeuksia voidaan muuttaa vuosittain asteittain puolueettomin ja syrjimättömin perustein. Jos muuttamisen seurauksena tukioikeuksien arvo laskee, muuttaminen on tehtävä vähintään kolmella etukäteen vahvistetulla vuosittaisella menettelyllä.

Ensimmäisen alakohdan soveltaminen ei rajoita jäsenvaltioiden asetuksen (EY) N:o 1782/2003 63 artiklan 3 kohdan nojalla tekemien päätösten soveltamista. Asianomaiset jäsenvaltiot voivat poiketa ensimmäisessä alakohdassa säädettyjen menettelyjen vähimmäismäärästä ja tämän artiklan 3 kohdassa säädetyistä rajoituksista.

3.   Tukioikeuden arvon alennus ei saa yhdessäkään 1 ja 2 kohdassa tarkoitetussa vuosittaisessa menettelyssä olla yli 50 prosenttia tukioikeuden alkuarvon ja lopullisen arvon välisestä erotuksesta. Jos tukioikeuden arvon alennus on vähemmän kuin 10 prosenttia alkuarvosta, jäsenvaltiot voivat soveltaa vähemmän kuin kolmea menettelyä.

4.   Jäsenvaltiot voivat päättää soveltaa 1, 2 ja 3 kohtaa asianmukaisella maantieteellisellä tasolla, joka on määriteltävä puolueettomin ja syrjimättömin perustein, jollaisia ovat esimerkiksi niiden toimielin- tai hallintorakenne ja/tai maatalouden harjoittamismahdollisuudet.

49 artikla

Nurmet

Soveltaessaan 47 artiklaa jäsenvaltiot voivat puolueettomin ja syrjimättömin perustein määrittää 46 artiklan nojalla vahvistetun alueellisen enimmäismäärän tai sen osan puitteissa erilaisia yksikköarvoja tukioikeuksille, jotka jaetaan 47 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille viljelijöille seuraavien osalta:

a)

vuoden 2008 pinta-alatukihakemusten määräpäivänä nurmena olevat hehtaarit ja muut tukikelpoiset hehtaarit; tai

b)

vuoden 2008 pinta-alatukihakemusten määräpäivänä pysyvänä laitumena olevat hehtaarit ja muut tukikelpoiset hehtaarit.

50 artikla

Tämän jakson mukaisesti vahvistettuja tukioikeuksia koskevat edellytykset

1.   Tämän jakson tai asetuksen (EY) N:o 1782/2003 III osaston 5 luvun 1 jakson tai 6 luvun mukaisesti vahvistettuja tukioikeuksia voidaan siirtää ja käyttää vain samalla alueella tai sellaisten alueiden kesken, joilla hehtaarikohtaisten tukioikeuksien arvo on sama.

2.   Jollei tässä jaksossa muuta säädetä, tämän osaston muita säännöksiä sovelletaan.

2 jakso

Osittainen täytäntöönpano

51 artikla

Yleiset säännökset

1.   Jäsenvaltio, joka on maksanut lampaan- ja vuohenlihapalkkioita tai naudan- ja vasikanlihapalkkioita asetuksen (EY) N:o 1782/2003 III osaston 5 luvun 2 jakson mukaisesti voivat päättää 1 päivään elokuuta 2009 mennessä jatkaa näiden palkkioiden maksamista tässä jaksossa vahvistetuin edellytyksin. Se voi myös päättää vahvistaa kansallisten enimmäismäärien osan, joka käytetään näiden palkkioiden maksamiseen, alhaisemmalle tasolle kuin asetuksen (EY) N:o 1782/2003 64 artiklan 2 kohdan mukaisesti on päätetty. Jos jäsenvaltio ei tee tätä päätöstä, palkkiot on sisällytettävä tilatukijärjestelmään vuodesta 2010 alkaen tämän asetuksen 66 artiklan mukaisesti.

Jäljempänä tämän asetuksen 53 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen naudan- ja vasikanlihapalkkioiden tapauksessa jäsenvaltio voi myös päättää 1 päivään elokuuta 2010 mennessä olla maksamatta näitä palkkioita ja sisällyttää ne tilatukijärjestelmään vuodesta 2011 alkaen tämän asetuksen 66 artiklan mukaisesti.

Jos jäsenvaltio ei ole sisällyttänyt hedelmä- ja vihannestukea kokonaan tai osittain tilatukijärjestelmään asetuksen (EY) N:o 1782/2003 68 b artiklan nojalla, se voi:

a)

vuodesta 2010 alkaen maksaa hedelmä- ja vihannestukea tässä jaksossa vahvistetuin edellytyksin ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 68 b artiklan 1 ja 2 kohdan tai 143 b c artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti tehdyn päätöksen mukaisesti, tai

b)

päättää 1 päivään elokuuta 2009 mennessä sisällyttää hedelmä- ja vihannestuen, jota ei ole sisällytetty tilatukijärjestelmään asetuksen (EY) N:o 1782/2003 68 b artiklan nojalla, tilatukijärjestelmään tämä asetuksen 66 artiklan mukaisesti, tai

c)

päättää 1 päivään elokuuta 2009 mennessä maksaa siirtymäkauden hedelmä- ja vihannestukea tässä jaksossa vahvistetuin edellytyksin ja alhaisemmalla tasolla kuin asetuksen (EY) N:o 1782/2003 68 b artiklan mukaisesti on päätetty.

Uudet jäsenvaltiot, jotka ovat soveltaneet yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää, voivat päättää ottaessaan käyttöön tilatukijärjestelmän maksaa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut palkkiot tässä jaksossa vahvistetuin edellytyksin. Siirtymäkauden hedelmä- ja vihannestuen osalta uudet jäsenvaltiot, jotka eivät ole soveltaneen asetuksen (EY) N:o 1782/2003 143 bc artiklaa, eivät saa soveltaa tämän asetuksen 54 artiklaa. Lisäksi uusien jäsenvaltioiden on siirtymäkauden hedelmä- ja vihannestuen osalta otettava tarvittaessa huomioon tämän asetuksen 128 artiklan 3 kohta.

2.   Komissio vahvistaa kunkin jäsenvaltion tekemän valinnan perusteella enimmäismäärän kullekin 52, 53 ja 54 artiklassa tarkoitetulle suoralle tuelle 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Enimmäismäärän on oltava yhtä suuri kuin kunkin suoran tuen osa 40 artiklassa tarkoitetusta kansallisesta enimmäismäärästä kerrottuna vähennysprosenteilla, joita jäsenvaltiot soveltavat 52, 53 ja 54 artiklan mukaisesti.

52 artikla

Lampaan- ja vuohenlihapalkkiot

Jäsenvaltio voi pidättää enintään 50 prosenttia tämän asetuksen 40 artiklassa tarkoitetusta kansallisen enimmäismäärän osasta, joka vastaa asetuksen (EY) N:o 1782/2003 liitteessä VI lueteltuja lampaan- ja vuohenliha-alan palkkioita. Siinä tapauksessa sen on maksettava vuosittain viljelijöille lisätukea.

Lisätuki myönnetään lampaiden ja vuohien kasvattajille tämän asetuksen IV osaston 1 luvun 10 jaksossa säädettyjen edellytysten mukaisesti tämän asetuksen 51 artiklan 2 kohdan mukaisesti vahvistettujen enimmäismäärien rajoissa.

53 artikla

Naudan- ja vasikanlihapalkkiot

1.   Jäsenvaltio, joka on soveltanut asetuksen (EY) N:o 1782/2003 68 artiklan 2 kohdan a alakohdan i alakohtaa, ja uudet jäsenvaltiot, jotka ovat soveltaneet yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää, voivat pidättää kokonaan tai osittain tämän asetuksen 40 artiklassa tarkoitetun kansallisen enimmäismäärän osan, joka vastaa asetuksen (EY) N:o 1782/2003 liitteessä VI tarkoitettua emolehmäpalkkiota. Tällöin niiden on maksettava vuosittain viljelijöille lisätukea.

Lisätuki myönnetään emolehmien pidosta tämän asetuksen IV osaston 1 luvun 11 jaksossa säädettyjen edellytysten mukaisesti tämän asetuksen 51 artiklan 2 kohdan mukaisesti vahvistettujen enimmäismäärien rajoissa.

2.   Vuosina 2010 ja 2011 jäsenvaltio, joka on soveltanut asetuksen (EY) N:o 1782/2003 68 artiklan 1 kohdan, 2 kohdan a alakohdan ii alakohdan tai 2 kohdan b alakohtaa, ja uudet jäsenvaltiot, jotka ovat soveltaneet yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää, voivat pidättää kokonaan tai osittain tämän asetuksen 40 artiklassa tarkoitetun kansallisen enimmäismäärän osan, joka vastaa vasikoiden teurastuspalkkiota, muiden eläinten kuin vasikoiden teurastuksesta maksettavaa palkkiota tai urospuolisten nautojen erityispalkkiota. Tällöin niiden on maksettava viljelijöille lisätukea. Lisätuki myönnetään vasikoiden teurastuksesta, muiden nautaeläinten kuin vasikoiden teurastuksesta ja urospuolisten nautojen pidosta tämän asetuksen IV osaston 1 luvun 11 jaksossa säädettyjen edellytysten mukaisesti ja tämän asetuksen 51 artiklan 2 kohdan mukaisesti vahvistettujen enimmäismäärien rajoissa.

54 artikla

Siirtymäkauden hedelmä- ja vihannespalkkiot

1.   Jäsenvaltio voi pidättää 31 päivään joulukuuta 2011 asti enintään 50 prosenttia 40 artiklassa tarkoitetusta kansallisen enimmäismäärän osasta, joka vastaa tomaattien tuotantotukea.

Jäsenvaltion on tällöin maksettava viljelijöille 51 artiklan 2 kohdan mukaisesti vahvistetun enimmäismäärän rajoissa vuosittainen lisäpalkkio.

Lisäpalkkio maksetaan IV osaston 1 luvun 8 jaksossa säädetyin edellytyksin viljelijöille, jotka tuottavat tomaatteja.

2.   Jäsenvaltio voi pidättää

a)

31 päivään joulukuuta 2010 asti enintään 100 prosenttia tämän asetuksen 40 artiklassa tarkoitetusta kansallisen enimmäismäärän osasta, joka vastaa sellaisten tiettyjen jalostukseen toimitettavien hedelmä- ja vihanneskasvien tuotantotukea, jotka ovat muita kuin kolmannessa alakohdassa lueteltuja yksivuotisia kasveja ja jotka olivat oikeutettuja tukeen asetuksissa (EY) N:o 2201/96 ja (EY) N:o 2202/96 säädettyjen tukijärjestelmien nojalla, sekä

b)

1 päivästä tammikuuta 201131 päivään joulukuuta 2012 asti enintään 75 prosenttia tämän asetuksen 40 artiklassa tarkoitetusta kansallisen enimmäismäärän osasta, joka vastaa sellaisten tiettyjen jalostukseen toimitettavien hedelmä- ja vihanneskasvien tuotantotukea, jotka ovat muita kuin kolmannessa alakohdassa lueteltuja yksivuotisia kasveja ja jotka olivat oikeutettuja tukeen hedelmä- ja vihannesjalostealan yhteisestä markkinajärjestelystä 28 päivänä lokakuuta 1996 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2201/96 (25) ja tiettyjen sitrushedelmien tuottajien tukijärjestelmästä 28 päivänä lokakuuta 1996 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2202/96 (26) säädettyjen tukijärjestelmien nojalla.

Kyseisen jäsenvaltion on tällöin maksettava viljelijöille vuosittain lisäpalkkio tämän asetuksen 51 artiklan 2 kohdan mukaisesti vahvistetun enimmäismäärän rajoissa.

Lisäpalkkio maksetaan IV osaston 1 luvun 8 jaksossa säädetyin edellytyksin viljelijöille, jotka tuottavat yhtä tai useampaa seuraavista hedelmistä tai vihanneksista, siten kuin kyseinen jäsenvaltio ne määrittelee:

a)

tuoreet viikunat;

b)

tuoreet sitrushedelmät;

c)

syötäväksi tarkoitetut viinirypäleet;

d)

päärynät;

e)

persikat ja nektariinit; ja

f)

d'Ente-luumut.

3.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut kansallisten enimmäismäärien osat vahvistetaan liitteessä X.

3 LUKU

Täytäntöönpano uusissa jäsenvaltioissa, jotka ovat soveltaneet yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää

55 artikla

Tilatukijärjestelmän käyttöönotto jäsenvaltioissa, jotka ovat soveltaneet yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää

1.   Jollei tässä luvussa toisin säädetä, tämän osaston säännöksiä sovelletaan uusiin jäsenvaltioihin, jotka ovat soveltaneet V osaston 2 luvussa säädettyä yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää.

Ei sovelleta 41 artiklaa eikä 2 luvun 1 jaksoa.

2.   Jos uusi jäsenvaltio on soveltanut yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää, sen on tehtävä 51 artiklan 1 kohdassa ja 69 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut päätökset sitä vuotta edeltävän vuoden 1 päivään elokuuta mennessä, jolloin se soveltaa tilatukijärjestelmää ensimmäisen kerran.

3.   Bulgariaa ja Romaniaa lukuun ottamatta kaikki yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää soveltaneet uudet jäsenvaltiot voivat säätää, että 34 artiklan 2 kohdassa vahvistettujen tukikelpoisuusedellytysten lisäksi ’tukikelpoisella hehtaarilla’ tarkoitetaan tilan käytössä olevaa viljelyalaa, joka oli hyvässä viljelykunnossa 30 päivänä kesäkuuta 2003, riippumatta siitä oliko se tuotannossa kyseisenä ajankohtana.

56 artikla

Tukihakemus

1.   Viljelijöiden on toimitettava tilatukijärjestelmän mukainen tukihakemuksensa määräpäivänä, jonka uudet jäsenvaltiot vahvistavat, kuitenkin viimeistään 15 päivänä toukokuuta.

2.   Jollei ole kyse ylivoimaisista esteistä tai poikkeuksellisista olosuhteista, tukioikeuksia jaetaan ainoastaan niille viljelijöille, jotka ovat jättäneet tilatukijärjestelmää koskevan hakemuksen viimeistään tilatukijärjestelmän ensimmäisen soveltamisvuoden toukokuun 15 päivään mennessä.

57 artikla

Kansallinen varanto

1.   Kunkin uuden jäsenvaltion on tehtävä kansalliselle enimmäismäärälleen 40 artiklassa tarkoitettu lineaarinen prosentuaalinen vähennys kansallisen varannon perustamiseksi.

2.   Uuden jäsenvaltion on puolueettomin perustein ja tavalla, jolla varmistetaan viljelijöiden yhtäläinen kohtelu ja vältetään markkinoiden ja kilpailun vääristyminen, käytettävä kansallista varantoa tukioikeuksien jakamiseksi komission 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen määrittelemässä erityistilanteessa oleville viljelijöille.

3.   Tilatukijärjestelmän ensimmäisenä soveltamisvuonna uusi jäsenvaltio voi puolueettomin perustein ja tavalla, jolla varmistetaan viljelijöiden yhtäläinen kohtelu ja vältetään markkinoiden ja kilpailun vääristyminen, käyttää kansallista varantoa tukioikeuksien jakamiseksi tilatukijärjestelmään siirtymisen vuoksi erityistilanteessa oleville erityisalojen viljelijöille.

4.   Uudet jäsenvaltiot voivat puolueettomin perustein ja tavalla, jolla varmistetaan viljelijöiden yhtäläinen kohtelu ja ehkäistään markkinoiden ja kilpailun vääristyminen, käyttää kansallista varantoaan jakaakseen tukioikeuksia viljelijöille, jotka ovat aloittaneet maataloustoimintansa sen vuoden 1 päivän tammikuuta jälkeen, jona ne sovelsivat tilatukijärjestelmää ensimmäisen kerran mutta jona ne eivät saaneet suoraa tukea.

5.   Uudet jäsenvaltiot, jotka eivät sovella 68 artiklan 1 kohdan c alakohtaa, voivat käyttää kansallista varantoaan puolueettomin perustein ja siten, että varmistetaan viljelijöiden yhtäläinen kohtelu sekä ehkäistään markkinoiden ja kilpailun vääristyminen, jakaakseen sellaisilla alueilla oleville viljelijöille tarkoitettuja tukioikeuksia, joihin sovelletaan johonkin julkiseen interventioon liittyviä rakenneuudistus- ja kehittämisohjelmia, jotta varmistetaan, että maata ei jätetä viljelemättä ja korvataan näillä alueilla oleville viljelijöille aiheutuvat erityiset haitat.

6.   Uusi jäsenvaltio voi 2–5 kohdan soveltamiseksi korottaa asianomaisen viljelijän tukioikeuksien yksikköarvoa enintään 5 000 euroa tai jakaa asianomaiselle viljelijälle uusia tukioikeuksia.

7.   Uusien jäsenvaltioiden on suoritettava tukioikeuksien lineaarisia vähennyksiä, jos niiden kansallinen varanto ei ole riittävä 2, 3 ja 4 kohdassa tarkoitettujen tapausten kattamiseksi.

58 artikla

Asetuksen 40 artiklassa tarkoitettujen kansallisten enimmäismäärien alueellinen jakaminen

1.   Uudet jäsenvaltiot voivat soveltaa tilatukijärjestelmää alueellisella tasolla.

2.   Uusien jäsenvaltioiden on määritettävä alueet puolueettomin ja syrjimättömin perustein.

3.   Kunkin uuden jäsenvaltion on tapauksen mukaan jaettava 40 artiklassa tarkoitetut kansalliset enimmäismäärät 57 artiklan mukaisten mahdollisten vähennysten jälkeen alueiden kesken puolueettomin ja syrjimättömin perustein.

59 artikla

Tukioikeuksien myöntäminen

1.   Kaikille viljelijöille on myönnettävä tukioikeuksia, joiden yksikköarvo on laskettava jakamalla 40 artiklassa tarkoitettu sovellettava kansallinen enimmäismäärä 57 artiklassa säädettyjen vähennysten jälkeen tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti kansallisella tasolla vahvistettujen tukioikeuksien lukumäärällä.

2.   Ylivoimaisia esteitä tai poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta tukioikeuksien määrän viljelijää kohti on oltava yhtä suuri kuin hehtaarimäärä, jonka viljelijä ilmoittaa 35 artiklan 1 kohdan mukaisesti tilatukijärjestelmän ensimmäistä soveltamisvuotta varten.

3.   Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, uusi jäsenvaltio voi päättää, että viljelijäkohtainen tukioikeuksien lukumäärä on yhtä suuri kuin kaikkien niiden hehtaarien vuotuinen keskiarvo, jotka yhtenä tai useampana vuonna jäsenvaltion vahvistamalla edustavalla kaudella, mutta viimeistään vuonna 2008 oikeuttivat yhtenäiseen pinta-alatukeen, ylivoimaisia esteitä tai poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta.

Jos viljelijä kuitenkin on aloittanut maataloustoimintansa edustavalla kaudella, hehtaarien lukumäärän keskiarvon on perustuttava niihin tukiin, jotka hänelle myönnettiin sinä kalenterivuotena tai niinä kalenterivuosina, joiden aikana hän harjoitti maataloustoimintaa.

60 artikla

Viljelijät, joilla ei ole tukikelpoisia hehtaareja

Viljelijälle, joka toimii naudanliha-, vasikanliha-, maito-, lampaanliha- tai vuohenliha-alalla ja joka on oikeutettu saamaan 57 artiklan 3 kohdan ja 59 artiklan mukaisesti tukioikeuksia, joita varten hänellä ei ole tukikelpoisia hehtaareja tilatukijärjestelmän soveltamisen ensimmäisenä vuotena, jaetaan 44 artiklassa tarkoitettuja erityistukioikeuksia enintään 5 000 euroa tukioikeutta kohden.

61 artikla

Nurmi

Uusi jäsenvaltio voi puolueettomin ja syrjimättömin perustein myös määrittää 58 artiklan mukaisesti vahvistetun alueellisen enimmäismäärän tai sen osan puitteissa erilaisia yksikköarvoja tukioikeuksille, jotka jaetaan 59 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille viljelijöille seuraavien osalta:

a)

nurmena olevat hehtaarit, sellaisina kuin ne on määritelty 30 päivänä kesäkuuta 2008, ja muut tukikelpoiset hehtaarit; tai

b)

pysyvänä laitumena olevat hehtaarit, sellaisina kuin ne on määritelty 30 päivänä kesäkuuta 2008, ja muut tukikelpoiset hehtaarit.

62 artikla

Tukioikeuksien edellytykset

1.   Tämän luvun mukaisesti vahvistetut tukioikeudet voi siirtää ainoastaan samalla alueella tai sellaisten alueiden kesken, joilla hehtaarikohtaiset tukioikeudet ovat samat.

2.   Uusi jäsenvaltio voi yhteisön oikeuden yleisperiaatteita noudattaen päättää, että tämän luvun mukaisesti vahvistettujen tukioikeuksien arvo yhdenmukaistetaan. Tämä päätös on tehtävä tilatukijärjestelmän ensimmäistä soveltamisvuotta edeltävän vuoden 1 päivään elokuuta mennessä.

Ensimmäisen kohdan soveltamiseksi tukioikeuksia muutetaan vuosittain asteittain puolueettomin ja syrjimättömin perustein ja etukäteen vahvistetuilla vuosittaisilla menettelyillä.

3.   Jolleivät kyseessä ole ylivoimaiset esteet tai poikkeukselliset olosuhteet, viljelijä voi siirtää tukioikeutensa ilman maa-alaa vasta sitten, kun hän on aktivoinut 34 artiklan mukaisesti vähintään 80 prosenttia tukioikeuksistaan vähintään yhden kalenterivuoden aikana, tai kun hän on luovuttanut vapaaehtoisesti kansalliseen varantoon kaikki tukioikeudet, joita hän ei ole käyttänyt tilatukijärjestelmän ensimmäisenä soveltamisvuonna.

4 LUKU

Tuotantosidonnaisen tuen sisällyttäminen tilatukijärjestelmään

63 artikla

Tuotantosidonnaisen tuen sisällyttäminen tilatukijärjestelmään

1.   Jäsenvaltioiden on sisällytettävä liitteessä XI tarkoitetun tuotantosidonnaisen tuen järjestelmistä myönnettävä tuki vuodesta 2010 alkaen tilatukijärjestelmään 64, 65, 66 ja 67 artiklassa vahvistettuja sääntöjä noudattaen.

2.   Poiketen 1 kohdasta:

a)

Jäsenvaltio, joka on ottanut käyttöön tilatukijärjestelmän asetuksen (EY) N:o 1782/2003 III osaston 1–4 luvun mukaisesti, voi päättää käyttää 1 kohdassa tarkoitetun tuen kokonaan tai osittain tukioikeuksien perustamiseen tai korottaa tukioikeuksien arvoa viljelijöiden yhtenä tai useampana vuonna kauden 2005–2008 aikana harjoittaman maataloustoiminnan tyypin perusteella noudattaen puolueettomia ja syrjimättömiä perusteita kuten maatalouden potentiaali ja ympäristöperusteet.

b)

Jäsenvaltio, joka on ottanut käyttöön tilatukijärjestelmän asetuksen (EY) N:o 1782/2003 III osaston 5 luvun 1 jakson tai 6 luvun mukaisesti tai soveltanut tämän asetuksen 47 artiklassa säädettyä vaihtoehtoa, voi päättää käyttää 1 kohdassa tarkoitetun tuen kokonaan tai osittain kaikkien tukioikeuksien arvon korottamiseen määrällä, joka vastaa alueellisen enimmäismäärän korotusta jaettuna tukioikeuksien kokonaismäärällä.

Jäsenvaltio voi myös eriyttää tukioikeuksien arvon korottamisen ottamalla huomioon tämän asetuksen 64 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut perusteet tai viljelijöiden yhtenä tai useampana vuonna kauden 2005–2008 aikana harjoittaman maataloustoiminnan tyypin perusteella noudattaen puolueettomia ja syrjimättömiä perusteita kuten maatalouden potentiaali ja ympäristöperusteet.

3.   Jos jäsenvaltio soveltaa 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettua poikkeusta, sen on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että viljelijöitä, jotka ovat saaneet 1 kohdassa tarkoitettua tukea, ei suljeta tilatukijärjestelmän ulkopuolelle. Sen on erityisesti varmistettava, että viljelijän saama kokonaistuki sen jälkeen, kun 1 kohdassa tarkoitetut tuotantosidonnaiset tukijärjestelmät on sisällytetty tilatukijärjestelmään, ei laske alle 75 prosenttiin siitä keskimääräisestä vuosittaisesta tuesta, jota hän on saanut kaikkiaan suorina tukina 64, 65 ja 66 artiklassa tarkoitettujen viitejaksojen aikana.

64 artikla

Tilatukijärjestelmän ulkopuolelle jätetyn tuotantosidonnaisen tuen sisällyttäminen tilatukijärjestelmään

1.   Jäsenvaltion on jaettava liitteessä XII tarkoitetut määrät, jotka olivat käytettävissä tuotantosidonnaiseen tukeen liitteessä XI olevassa 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuissa järjestelmissä, asianomaisten alojen viljelijöiden kesken puolueettomin ja syrjimättömin perustein ottaen huomioon erityisesti tuen, joita kyseiset viljelijät saivat suoraan tai välillisesti asianomaisissa tukijärjestelmissä yhtenä tai useampana vuonna kauden 2005–2008 aikana. Liitteen XI 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen perunatärkkelysjärjestelmien osalta jäsenvaltiot voivat jakaa näiden järjestelmien mukaisesti käytettävissä olevat määrät ottamalla huomioon perunantuottajan ja tärkkelyksen valmistajan välisissä viljelysopimuksissa sovitut perunamäärät tärkkelyksen valmistajalle asetuksen (EY) N:o 1234/2007 84a artiklan mukaisesti tiettynä vuotena jaetun kiintiön rajoissa.

2.   Jäsenvaltioiden on korotettava asianomaisten viljelijöiden tukioikeuksien arvoa 1 kohdan soveltamisesta saatujen määrien perusteella.

Kunkin viljelijäkohtaisen tukioikeuden arvon korotus lasketaan jakamalla ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut määrät asianomaisen viljelijän tukioikeuksien lukumäärällä.

Jos asianomaisen alan viljelijällä ei kuitenkaan ole tukioikeuksia, hänelle on jaettava tukioikeudet:

a)

joiden lukumäärän on oltava yhtä suuri kuin viljelijän 35 artiklan 1 kohdan mukaisesti ilmoittama hehtaarimäärä sen vuoden osalta, jona tuotantoon sidottu tuki sisällytettiin tilatukijärjestelmään;

b)

joiden arvo on määritettävä jakamalla ensimmäisen alakohdan soveltamisesta johtuvalla määrällä tämän alakohdan a alakohdan mukaisesti vahvistetulla lukumäärällä.

3.   Jos kuitenkin määrä tukijärjestelmää kohden on alle 250 000 euroa, kyseinen jäsenvaltio voi päättää olla jakamatta määriä ja lisätä ne kansalliseen varantoon.

65 artikla

Osittain tilatukijärjestelmän ulkopuolelle jätetyn tuotantosidonnaisen tuen sisällyttäminen tilatukijärjestelmään

Jäsenvaltion on jaettava määrät, jotka olivat käytettävissä tuotantosidonnaiseen tukeen liitteessä XI olevassa 3 kohdassa tarkoitetuissa järjestelmissä, asianomaisten alojen viljelijöiden kesken suhteessa tukeen, jota nämä saivat suoraan tai välillisesti asianomaisissa tukijärjestelmissä asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 tarkoitettujen viitejaksojen aikana.

Jäsenvaltio voi kuitenkin puolueettomin ja syrjimättömin perustein valita edellä mainittua jaksoa myöhäisemmän edustavan ajanjakson, jos se on ottanut käyttöön tilatukijärjestelmän asetuksen (EY) N:o 1782/2003 III osaston 5 luvun 1 jakson tai 6 luvun mukaisesti tai jos se soveltaa tämän asetuksen 47 artiklan mukaista vaihtoehtoa tämän asetuksen 63 artiklan 2 kohdan b alakohdan säännösten mukaisesti.

Jäsenvaltion on korotettava asianomaisten viljelijöiden tukioikeuksien arvoa tai jaettava tukioikeuksia tämän asetuksen 64 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Jos asetuksen (EY) N:o 1782/2003 67 ja 68 artiklan mukaista tukea saanut viljelijä olisi oikeutettu saamaan tämän artiklan mukaisesti tukioikeuksia, joita varten hänellä ei ole tukikelpoisia hehtaareja vuotena, jona tuotantosidonnainen tuki sisällytettiin tilatukijärjestelmään tai hänen tukioikeutensa määrä hehtaaria kohden on yli 5 000 euroa, hänelle jaetaan 44 artiklassa tarkoitettuja erityistukioikeuksia, joiden arvo tukioikeutta kohden on enintään 5 000 euroa.

66 artikla

Osittain tilatukijärjestelmän ulkopuolelle jätetyn tuotantosidonnaisen tuen valinnainen sisällyttäminen tilatukijärjestelmään

Jos jäsenvaltio

a)

ei tee 51 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua päätöstä,

b)

jos se päättää olla maksamatta 53 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja naudan- ja vasikanlihapalkkioita vuodesta 2011 alkaen 51 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti, tai

c)

jos se päättää olla maksamatta vihannes- ja hedelmätukea 51 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti,

määrät, jotka olivat käytettävissä tuotantosidonnaiseen tukeen liitteessä XI olevassa 4 kohdassa tarkoitetuissa järjestelmissä, on sisällytettävä tilatukijärjestelmään 65 artiklan mukaisesti.

67 artikla

Tuotantosidonnaisen tuen aikaistettu sisällyttäminen tilatukijärjestelmään

Jäsenvaltiot voivat päättää 1 päivään elokuuta 2009 mennessä sisällyttää IV osastossa olevassa 5 jaksossa tarkoitetun siementuen ja liitteessä XI olevassa 1 kohdassa tarkoitetut järjestelmät durumvehnän erityistä laatupalkkiota lukuun ottamatta tilatukijärjestelmään vuonna 2010 tai 2011. Siinä tapauksessa komission on 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti mukautettava 40 artiklassa tarkoitettuja kansallisia enimmäismääriä lisäämällä liitteen XII määrät kyseiseen tukijärjestelmään.

5 LUKU

Erityistuki

68 artikla

Yleissäännöt

1.   Jäsenvaltiot voivat myöntää erityistukea viljelijöille tässä luvussa vahvistetuin edellytyksin

a)

seuraaviin toimiin:

i)

tietyt maatalouden muodot, jotka ovat tärkeitä ympäristönsuojelun tai ympäristön tilan parantamisen kannalta;

ii)

maataloustuotteiden laadun parantaminen; tai

iii)

maataloustuotteiden kaupan pitämisen parantaminen; tai

iv)

eläinten hyvinvointia koskevien tiukennettujen vaatimusten soveltaminen; tai

v)

erityiset maatalousalan toimet, joista seuraa lisähyötyä maatalousympäristölle.

b)

korvauksena erityishaitoista, joita viljelijöille aiheutuu maito-, naudan- ja vasikanliha-, lampaanliha-, vuohenliha- ja riisialoilla taloudellisesti haavoittuvilla tai ympäristöllisesti herkillä alueilla taikka näillä samoilla aloilla taloudellisesti haavoittuvia maatalouden muotoja harjoitettaessa;

c)

alueilla, joihin sovelletaan rakenneuudistus- ja/tai kehittämisohjelmia, jotta varmistetaan, että maata ei jätetä viljelemättä ja/tai korvataan näillä alueilla oleville viljelijöille aiheutuvat erityiset haitat;

d)

sato-, eläin- ja kasvivakuutusmaksuihin 70 artiklassa vahvistetuin edellytyksin;

e)

eläin- ja kasvitauteihin ja ympäristövahinkoihin liittyvien sijoitusrahastojen kautta 71 artiklassa vahvistetuin edellytyksin.

2.   Edellä 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua tukea voidaan myöntää vain, jos

a)

1 kohdan a alakohdan v alakohdassa tarkoitettujen erityisten maatalousalan toimien osalta

i)

se täyttää asetuksen (EY) N:o 1698/2005 39 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa asetetut vaatimukset, ja vain kattamaan tosiasiallisesti aiheutuneet lisäkustannukset ja asianomaiseen tavoitteeseen pyrkimisestä aiheutuneet tulonmenetykset; ja

ii)

komissio on hyväksynyt sen.

b)

1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitetun maataloustuotteiden laadun parantamisen osalta se on johdonmukainen maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden rekisteröimisestä aidoiksi perinteisiksi tuotteiksi 20 päivänä maaliskuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 509/2006 (27), maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta 20 päivänä maaliskuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 510/2006 (28), luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä 28 päivänä kesäkuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 834/2007 (29) ja asetuksen (EY) N:o 1234/2007 II osan II osaston 1 luvun kanssa,

c)

1 kohdan a alakohdan iii alakohdassa tarkoitetun maataloustuotteiden kaupan pitämisen parantamisen osalta se on maataloustuotteita koskevista tiedotus- ja menekinedistämistoimista sisämarkkinoilla ja kolmansissa maissa 17 päivänä joulukuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 3/2008 (30) 2–5 artiklassa säädettyjen perusteiden mukainen.

3.   Edellä tämän artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua tukea voidaan myöntää vain siinä määrin kuin on tarpeen kannustimen luomiseksi tuotannon nykytasojen säilyttämiseksi.

Lampaan-, vuohen- ja naudan- ja vasikanliha-aloilla, jos asianomaista tukea sovelletaan yhdessä 52 ja 53 artiklan nojalla myönnetyn tuen kanssa, kokonaistuki ei saa ylittää asetuksen (EY) N:o 1782/2003 67 artiklassa ja 68 artiklassa säädettyjen enimmäispidätysprosenttien soveltamisen jälkeen saatua tuen kokonaismäärärahaa.

Riisialalla tämän artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua tukea voidaan myöntää vasta siitä kalenterivuodesta lähtien, jona jäsenvaltio sisällyttää IV osaston 1 luvun 1 jaksossa säädetyn riisin lajikohtaisen tuen tilatukijärjestelmään.

4.   Tuki, jota tarkoitetaan

a)

tämän artiklan 1 kohdan a ja d alakohdassa, myönnetään vuotuisina lisätukina;

b)

tämän artiklan 1 kohdan b alakohdassa, myönnetään vuotuisina lisätukina, kuten eläinkohtaiset tuet ja nurmipalkkiot;

c)

tämän artiklan 1 kohdan c alakohdassa, myönnetään viljelijän tukioikeuksien yksikköarvon korotuksena ja/tai lukumäärän lisäämisenä;

d)

tämän artiklan 1 kohdan e alakohdassa, myönnetään 71 artiklassa tarkoitettuina korvauksina.

5.   Edellä 4 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen tukioikeuksien, joiden yksikköarvoa on korotettu, ja lisätukioikeuksien siirto sallitaan vain, jos siirrettyjen tukioikeuksien kanssa siirretään vastaava määrä hehtaareita.

6.   Kaikenlaisen 1 kohdan nojalla myönnettävän tuen on oltava johdonmukainen yhteisön muiden toimenpiteiden ja politiikkojen kanssa.

7.   Komissio määrittelee 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen tämän artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitetun komission hyväksynnän edellytykset ja tässä jaksossa tarkoitetun tuen myöntämistä koskevat edellytykset erityisesti varmistaakseen johdonmukaisuuden muiden yhteisön toimenpiteiden ja politiikkojen kanssa sekä estääkseen tuen kasautumisen.

8.   Jäsenvaltiot, jotka ovat tehneet 69 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun päätöksen, voivat 1 päivään elokuuta 2011 mennessä tarkastella sitä uudelleen ja päättää, että vuodesta 2012

a)

tässä luvussa tarkoitetun tuen rahoitukseen osoitettuja määriä muutetaan 69 artiklassa säädetyissä rajoissa; tai

b)

lopettaa tämän luvun mukaisen erityistuen soveltamisen.

Jäsenvaltioiden tämän kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla tekemien päätösten mukaisesti komissio vahvistaa 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen kyseisen tuen enimmäismäärän.

Jos jäsenvaltio päättää lopettaa tämän luvun soveltamisen tai jos se vähentää sen rahoittamiseen käytettyjä määriä, sovelletaan 72 artiklan 2 kohtaa.

69 artikla

Erityistuen rahoitusta koskevat säännökset

1.   Jäsenvaltiot voivat päättää vuoden 2009, 2010 tai 2011 elokuun 1 päivään mennessä, että ne käyttävät kyseistä päätöstä seuraavasta vuodesta alkaen enintään 10 prosenttia 40 artiklassa tarkoitetuista kansallisista enimmäismääristään, ja Maltan tapauksessa enintään 2 000 000 euron suuruisen määrän, 68 artiklan 1 kohdassa säädettyyn erityistukeen.

2.   Jäsenvaltio voi soveltaa 10 prosentin suuruista pidätystä alakohtaisesti ja pidättää enintään 10 prosenttia asetuksen (EY) N:o 1782/2003 41 artiklassa tarkoitetusta kansallisen enimmäismääränsä osasta, joka vastaa mitä tahansa kyseisen asetuksen VI liitteessä tarkoitettua alaa. Pidätetyt varat voidaan käyttää ainoastaan tämän asetuksen 68 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tuen rahoittamiseen aloilla, joita pidätys koski.

3.   Komissio vahvistaa kunkin jäsenvaltion käytettävästä kansallisesta enimmäismäärästä 1 kohdan nojalla tekemän päätöksen mukaisesti 141 artiklan 2 kohdan mukaisesti vastaavan enimmäismäärän tälle tuelle.

Ainoastaan 40 artiklan 2 kohdassa säädettyjen kansallisten enimmäismäärien noudattamisen varmistamiseksi 68 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetut erityistuen myöntämiseen käytetyt määrät on vähennettävä 40 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta kansallisesta enimmäismäärästä. Ne on laskettava myönnetyiksi tukioikeuksiksi.

4.   Edellä 68 artiklan 1 kohdan a alakohdan i, ii, iii ja iv alakohdassa, 1 kohdan b ja e alakohdassa säädetty tuki on enintään 3,5 prosenttia 40 artiklassa tarkoitetuista kansallisista enimmäismääristä, tai Maltan tapauksessa enintään tämän asetuksen 69 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut 2 000 000 euroa, ja se tulee käyttää erityisesti 68 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen maitoalan toimenpiteiden rahoittamiseen.

Jäsenvaltiot voivat vahvistaa toimenpidekohtaisia rajoja.

5.   Poiketen siitä, mitä 4 kohdassa säädetään, kalenterivuosina 2010–2013 niissä jäsenvaltioissa, jotka ovat myöntäneet emolehmiä koskevaa tukea asetuksen (EY) N:o 1782/2003 69 artiklan mukaisesti eivätkä ole soveltaneet kyseisen asetuksen 68 artiklan 2 kohdan a alakohdan i alakohdassa säädettyä vaihtoehtoa, 4 kohdassa tarkoitettu yläraja on kuusi prosenttia niiden 40 artiklassa tarkoitetusta kansallisesta enimmäismäärästä. Lisäksi jäsenvaltioissa, joissa yli 60 prosenttia maidontuotannosta on 62 leveyspiirin pohjoispuolella, kyseinen yläraja on 10 prosenttia niiden 40 artiklassa tarkoitetusta kansallisesta enimmäismäärästä.

Kaikki 40 artiklassa tarkoitetun kansallisen enimmäismäärän 3,5 prosentilla ylittävä tuki on kuitenkin käytettävä yksinomaan tämän asetuksen 68 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden rahoittamiseen maito- ja naudan- ja vasikanliha-aloilla.

Komissio antaa 31 päivään joulukuuta 2013 mennessä neuvostolle kertomuksen tämän kohdan soveltamisesta.

6.   Jäsenvaltioiden on kerättävä varat, jotka tarvitaan tukeen, josta säädetään

a)

68 artiklan 1 kohdassa, käyttämällä määrää, jonka komissio laskee tämän artiklan 7 kohdan mukaisesti ja joka vahvistetaan 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti; ja/tai

b)

68 artiklan 1 kohdan a, b, c ja d alakohdassa, tekemällä lineaarinen vähennys viljelijöille jaettavien ja/tai kansallisesta varannosta peräisin olevien tukioikeuksien ja/tai 52 ja 53 artiklassa tarkoitettujen suorien tukien arvoon;

c)

68 artiklan 1 kohdan e alakohdassa, tekemällä tarvittaessa lineaarinen vähennys yhteen tai useampaan tämän osaston asianmukaisia tukia saavien edunsaajien tukeen ja tämän artiklan 1 ja 4 kohdassa säädetyissä rajoissa.

Ainoastaan 40 artiklan 2 kohdassa säädettyjen kansallisten enimmäismäärien noudattamisen varmistamiseksi, kun jäsenvaltio käyttää tämän kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa säädettyä vaihtoehtoa, kyseistä määrää ei lasketa osaksi tämän artiklan 3 kohdan nojalla vahvistettuja enimmäismääriä.

7.   Edellä tämän artiklan 6 kohdan a alakohdassa tarkoitetut määrät ovat samansuuruiset kuin seuraavien välinen erotus:

a)

kansalliset enimmäismäärät, jotka on määritetty asetuksen (EY) N:o 1782/2003 VIII liitteessä tai VIII a liitteessä vuodeksi 2007 kyseisen asetuksen 10 artiklan 1 kohdan ja asetuksen (EY) N:o 378/2007 4 artiklan 1 kohdan soveltamisen jälkeen sekä 0,5 prosentin vähennyksen jälkeen; ja

b)

varainhoitovuoden 2008 tilatukijärjestelmän talousarvion toteuttaminen ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 III osaston 5 luvun 2 ja 3 jaksossa tarkoitetut maksut suhteessa tämän kohdan a alakohdassa tarkoitettua, vuoden 2007 vähennettyä enimmäismäärää koskeviin maksuihin.

Tämä määrä saa korkeintaan olla neljä prosenttia tämän kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetusta enimmäismäärästä.

Niiden uusien jäsenvaltioiden osalta, jotka ovat soveltaneet tilatukijärjestelmää vuonna 2007, tämä määrä kerrotaan 1,75:llä vuonna 2010, 2:lla vuonna 2011, 2,25:llä vuonna 2012 ja 2,5:llä vuodesta 2013 alkaen.

Komissio tarkastelee jäsenvaltion pyynnöstä uudelleen vahvistettuja määriä tämän asetuksen 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti ja kyseisen menettelyn mukaisesti vahvistettavien yksityiskohtaisten sääntöjen perusteella.

Se miten jäsenvaltiot käyttävät nämä määrät, ei rajoita tämän asetuksen 8 artiklan soveltamista.

8.   Sovellettavat toimenpiteet määräytyvät tämän artiklan 1 kohdassa, 68 artiklan 8 kohdassa ja 131 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun päätöksen mukaan, joka kattaa kaikki muut tämän luvun soveltamisen edellyttämät täytäntöönpanojärjestelyt, mukaan lukien sovellettavia toimenpiteitä koskevat tukikelpoisuusedellytykset, kyseinen määrä ja kerättävät rahoitusvarat.

9.   Uudet jäsenvaltiot voivat päättää soveltaa tämän artiklan 1, 2, 4, 5 ja 6 kohtaa ja 131 artiklan 1 kohtaa kansallisten enimmäismääriensä perustalta, jotka

a)

on määritetty vuodeksi 2016 Bulgarian ja Romanian tapauksessa,

b)

on määritetty vuodeksi 2013 muiden uusien jäsenvaltioiden tapauksessa.

Tässä tapauksessa 132 artiklaa ei sovelleta tämän artiklan mukaisesti toteutettuihin toimenpiteisiin.

70 artikla

Sato-, eläin- ja kasvivakuutus

1.   Jäsenvaltiot voivat myöntää taloudellista tukea sato-, eläin- ja kasvivakuutusmaksuihin, kun satovakuutus otetaan epäsuotuisten ilmastollisten tapahtumien ja eläin- tai kasvitautien taikka tuholaisten aiheuttamien taloudellisten menetysten varalta.

Tämän artiklan soveltamiseksi

a)

’epäsuotuisalla ilmastollisella tapahtumalla’ tarkoitetaan luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevia sääoloja kuten hallaa, rakeita, jäätä, sadetta tai kuivuutta;

b)

’eläintaudeilla’ Maailman eläintautijärjestön ja/tai tietyistä eläinlääkintäalan kustannuksista 26 päivänä kesäkuuta 1990 tehdyn neuvoston päätöksen 90/424/ETY (31) liitteessä määriteltyjen eläintautien luetteloon kuuluvia tauteja;

c)

’taloudellisilla menetyksillä’ kaikkia viljelijälle niistä poikkeuksellisista toimenpiteistä aiheutuneita lisäkustannuksia, joita hän on toteuttanut vähentääkseen tarjontaa kyseiselle markkinalle, tai kaikkia huomattavia tuotannon menetyksiä.

2.   Rahoitustukea saa myöntää ainoastaan menetyksestä, joka on aiheutunut epäsuotuisasta ilmastollisesta tapahtumasta, eläin- tai kasvitaudista taikka tuholaisvahingoista ja joka tuhoaa yli 30 prosenttia viljelijän edellisen kolmivuotiskauden tai edelliseen viisivuotiskauteen perustuvan kolmen vuoden keskimääräisestä vuosituotannosta, lukuun ottamatta korkeinta ja alinta määrää.

3.   Viljelijälle voidaan myöntää taloudellista tukea enintään 65 prosenttia vakuutusmaksuista.

Jäsenvaltiot voivat asettaa tarkoituksenmukaiset tuen enimmäismäärät vakuutusmaksulle, jolle voi saada taloudellista tukea.

4.   Sato-, ja/tai eläin- ja/tai kasvivakuutus voi korvata vahingot vain, jos asianomaisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on virallisesti todennut, että kyseessä on epäsuotuisa ilmastollinen tapahtuma tai eläin- tai kasvitauti taikka tuholaisvahinko.

Jäsenvaltiot voivat tarvittaessa vahvistaa etukäteen kriteerit, joiden perusteella virallinen toteaminen katsotaan tapahtuneeksi.

5.   Vakuutuskorvaukset eivät saa korvata enempää kuin 1 kohdassa tarkoitettujen vahinkojen korvaamiseen tarvittavat kokonaiskustannukset, eikä niihin saa liittyä mitään tulevan tuotannon tyyppiä tai määrää koskevia ehtoja tai määräyksiä.

6.   Taloudellinen tuki on maksettava suoraan asianomaiselle viljelijälle.

7.   Yhteisö osallistuu taloudellisen tuen myöntämiseen liittyvien jäsenvaltioiden menojen rahoittamiseen 69 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista varoista siten, että yhteisön rahoitusosuus on 75 prosenttia kyseisistä menoista.

Ensimmäinen alakohta ei estä jäsenvaltioita kattamasta taloudellista tukeaan ja viljelijöiden maksettavana olevaa vakuutusmaksun osuutta kokonaan tai osittain asianomaisten alojen pakollisten yhteisvastuujärjestelmien kautta. Tämä on mahdollista sen estämättä, mitä asetuksen (EY) N:o 1234/2007 125 l ja 125 n artiklassa säädetään.

8.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niistä taloudellisista menetyksistä, joista maksetaan korvauksia yhteisön muiden säännösten mukaisesti, mukaan lukien asetuksen (EY) N:o 1234/2007 44 artikla, sekä muut terveys-, eläinlääkintä- tai kasvinsuojelutoimenpiteet, ei makseta korvauksia 1 kohdan ensimmäisen alakohdan perusteella.

9.   Taloudellinen tuki ei saa estää vakuutuspalvelujen sisämarkkinoiden toimintaa. Taloudellinen tuki ei saa rajoittua vain yhden vakuutusyhtiön tai -yhtiöryhmän tarjoamaan vakuutukseen, eikä sen edellytyksenä saa olla vakuutuksen ottaminen asianomaiseen jäsenvaltioon sijoittautuneesta vakuutusyhtiöstä.

71 artikla

Eläin- ja kasvitauteihin sekä ympäristövahinkoihin liittyvät keskinäiset rahastot

1.   Jäsenvaltiot voivat säätää taloudellisesta tuesta keskinäisille rahastoille, joista viljelijöille maksetaan taloudellista korvausta eläin- tai kasvitaudista taikka ympäristövahingosta johtuvien taloudellisten tappioiden johdosta.

2.   Tämän artiklan soveltamiseksi tarkoitetaan

a)

’keskinäisellä rahastolla’ jäsenvaltion kansallisen lakinsa mukaisesti hyväksymää järjestelmää, jossa siihen kuuluvat viljelijät voivat vakuuttaa itsensä sellaisia taloudellisia tappioita vastaan, jotka aiheutuvat eläin- tai kasvitaudeista taikka ympäristövahingosta, ja jossa tällaisille viljelijöille myönnetään korvauksia;

b)

’taloudellisilla tappioilla’ lisäkustannuksia, joita viljelijälle aiheutuu tämän toteuttamista poikkeuksellisista toimenpiteistä, joilla pyritään vähentämään markkinatarjontaa tai merkittävää tuotannonmenetystä;

c)

’ympäristövahingolla’ ympäristön laadussa esiintyvää erityistä saastumista, kontaminaatiota tai heikkenemistä, joka liittyy erityiseen tapahtumaan ja on maantieteelliseltä alueeltaan rajallista. Määritelmä ei kata erityiseen tapahtumaan kuten ilmastonmuutokseen tai happosateeseen liittymättömiä yleisiä ympäristöriskejä.

3.   Eläintautitapauksissa taloudellisia korvauksia voidaan myöntää ainoastaan niistä taudeista, jotka on lueteltu Maailman eläintautijärjestön eläintautiluettelossa ja/tai päätöksen 90/424/ETY liitteessä.

4.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niistä taloudellisista menetyksistä, joista maksetaan taloudellisia korvauksia yhteisön muiden säännösten mukaisesti, mukaan lukien asetuksen (EY) N:o 1234/2007 44 artikla sekä muut terveys-, eläinlääkintä- tai kasvinsuojelutoimenpiteet, ei makseta korvauksia 1 kohdan ensimmäisen alakohdan perusteella.

5.   Keskinäisestä rahastosta maksetaan taloudellista korvausta suoraan sen jäseninä oleville viljelijöille, joille on aiheutunut taloudellisia tappioita.

Keskinäisestä rahastosta maksettavan taloudellisen korvauksen on oltava peräisin

a)

jäsenviljelijöiden ja muiden viljelijöiden tai maatalouden tuotantoketjun muiden toimijoiden rahastoon maksamasta pääomasta; tai

b)

rahaston kaupallisin ehdoin ottamista lainoista; ja

c)

11 kohdan mukaisesti perityistä määristä.

Alkupääoma ei saa olla peräisin julkisista varoista.

6.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu taloudellinen tuki voi liittyä

a)

keskinäisen rahaston perustamisesta aiheutuviin hallinnollisiin kustannuksiin, jotka voidaan jakaa enintään kolmelle vuodelle;

b)

keskinäisen rahaston sellaisten kaupallisin ehdoin ottamien lainojen pääoman ja koron maksamiseen, jotka on tarkoitettu taloudellisen korvauksen maksamiseksi viljelijöille;

c)

määriin, jotka keskinäinen rahasto on maksanut pääomastaan taloudellisena korvauksena viljelijöille.

Komissio vahvistaa taloudelliseen tukeen kelpoisten kaupallisten lainojen vähimmäis- ja enimmäiskeston 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Jos taloudellinen korvaus maksetaan rahastosta ensimmäisen alakohdan c alakohdan mukaisesti, julkinen rahoitusosuus on suoritettava lyhytaikaisimman kaupallisin ehdoin otetun lainan maksuaikataulussa.

7.   Taloudellinen tuki saa olla enintään 65 prosenttia 6 kohdassa tarkoitetuista kustannuksista. Kustannuksista, joita ei kateta taloudellisella tuella, vastaavat jäsenviljelijät.

Jäsenvaltiot voivat rajoittaa kustannuksia, joille voidaan myöntää taloudellista tukea, soveltamalla

a)

rahastokohtaisia enimmäismääriä;

b)

yksikkökohtaisia enimmäismääriä.

8.   Yhteisö osallistuu jäsenvaltioiden taloudelliseen tukeen liittyvien menojen rahoitukseen 69 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista varoista siten, että sen rahoitusosuus on 75 prosenttia.

Ensimmäinen alakohta ei estä jäsenvaltioita kattamasta taloudellista tukeaan ja/tai jäsenviljelijöiden tukea kokonaan tai osittain asianomaisten alojen pakollisten yhteisvastuujärjestelmien kautta. Tämä on mahdollista sen estämättä, mitä asetuksen (EY) N:o 1234/2007 125 l ja 125 n artiklassa säädetään.

9.   Jäsenvaltioiden on annettava sijoitusrahastojen perustamista ja hallintoa koskevat säännöt erityisesti siltä osin kuin ne liittyvät korvausten myöntämiseen viljelijöille kriisitapauksissa tai näiden sääntöjen hallinnointiin ja niiden noudattamisen seurantaan.

10.   Jäsenvaltion on toimitettava komissiolle vuosittain kertomus tämän artiklan täytäntöönpanosta. Komissio määrittelee kertomuksen muodon, sisällön, ajoituksen ja määräajat 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

11.   Jos viljelijä saa taloudellista korvausta keskinäisestä rahastosta tämän artiklan mukaisesti, yhteisön tai kansallisen oikeuden säännösten mukainen laillinen oikeus vahingonkorvauksen maksamiseen korvattavista taloudellisista tappioista, joita viljelijälle on voinut koitua kolmatta osapuolta kohtaan, siirretään keskinäiselle rahastolle kyseisen jäsenvaltion vahvistamien sääntöjen mukaisesti.

72 artikla

Siirtymäsäännökset

1.   Jos jäsenvaltio on soveltanut asetuksen (EY) N:o 1782/2003 69 artiklaa, kyseisen artiklan mukaisesti pidätetyt määrät on sisällytettävä tilatukijärjestelmään tämän asetuksen 65 artiklan mukaisesti.

2.   Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä kohdassa säädetään, silloin kun asetuksen (EY) N:o 1782/2003 69 artiklaa soveltanut jäsenvaltio päättää soveltaa tämän luvun mukaisesti myönnettävää erityistukea, se voi käyttää asetuksen (EY) N:o 1782/2003 69 artiklan mukaisesti pidätetyt määrät tämän asetuksen 69 artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen rahoitustarpeiden kattamiseen. Jos 69 artiklan 6 kohdassa tarkoitetut rahoitustarpeet ovat pienemmät kuin asetuksen (EY) N:o 1782/2003 69 artiklan mukaisesti pidätetyt määrät, ero sisällytetään tilatukijärjestelmään tämän asetuksen 65 artiklan mukaisesti.

3.   Jos jäsenvaltio, joka on soveltanut asetuksen (EY) N:o 1782/2003 69 artiklan mukaisesti toimenpiteitä, jotka eivät ole yhteensopivia tämän luvun toimenpiteiden kanssa, päättää soveltaa tämän luvun mukaisesti myönnettävää erityistukea, se voi päättää 1 päivään elokuuta 2009 mennessä soveltaa vuosina 2010, 2011 ja 2012 tämän asetuksen 68 artiklan mukaisesti toimenpiteitä, joista on ilmoitettu komissiolle asetuksen (EY) N:o 1782/2003 69 artiklan ja asetuksen täytäntöönpanosääntöjen mukaisesti. Poiketen siitä, mitä 69 artiklan 4 kohdassa säädetään, 68 artiklan 1 kohdan a, b ja e alakohdassa tarkoitetuille toimenpiteille myönnettävää kokonaistukea voidaan rajoittaa kyseiselle jäsenvaltiolle asetuksen (EY) N:o 1782/2003 69 artiklan mukaisesti vahvistettuun enimmäismäärään.

Siinä tapauksessa jäsenvaltio voi myös päättää 1 päivään elokuuta 2009 mennessä mukauttaa tällaisia toimenpiteitä vuosittain niiden tekemiseksi tämän luvun mukaisiksi. Jos jäsenvaltio päättää olla mukauttamatta toimenpiteitä, kyseiset määrät sisällytetään tilatukijärjestelmään tämän asetuksen 65 artiklan mukaisesti.

4.   Jäsenvaltiot voivat myöntää tässä luvussa säädettyä tukea vuodesta 2009 alkaen edellyttäen, että ne poiketen siitä, mitä tämän asetuksen 69 artiklan 6 kohdassa säädetään, rahoittavat 68 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tuen käyttäen ainoastaan kansallisen varannon määriä ja että kansalliset säännökset on annettu jäsenvaltion tukihakemusten jättämistä varten vahvistamaan määräaikaan mennessä.

IV OSASTO

MUUT TUKIJÄRJESTELMÄT

1 LUKU

Yhteisön tukijärjestelmät

1 jakso

Riisin lajikohtainen tuki

73 artikla

Soveltamisala

CN-koodiin 1006 10 kuuluvaa riisiä tuottaville viljelijöille myönnetään satovuosina 2009, 2010 ja 2011 tukea tässä jaksossa vahvistetuin edellytyksin, jäljempänä ’riisin lajikohtainen tuki’.

74 artikla

Tuen edellytykset ja määrä

1.   Riisin lajikohtainen tuki myönnetään riisille kylvetylle viljelyalalle, jonka satoa ei korjata ainakaan ennen kukinnan alkua tavanomaisissa kasvuoloissa.

Kasvit, jotka on kasvatettu täysimääräisesti kylvetyillä ja paikallisten vaatimusten mukaisesti viljellyillä aloilla mutta jotka eivät saavuta kukinta-astetta asianomaisen jäsenvaltion tunnustamien poikkeuksellisten sääolojen vuoksi, ovat kuitenkin tukikelpoisia edellyttäen, että kyseisiä aloja ei käytetä mihinkään muuhun tarkoitukseen ennen kyseistä kasvuvaihetta.

2.   Riisin lajikohtainen tuki perustuu asianomaisten jäsenvaltioiden satoihin ja on seuraavanlainen:

Jäsenvaltio

Euroa/ha

Bulgaria

345,255

Kreikka

561,00

Espanja

476,25

Ranska

emämaa

411,75

Ranskan Guayana

563,25

Italia

453,00

Unkari

232,50

Portugali

453,75

Romania

126,075

75 artikla

Alueet

Vahvistetaan jokaiselle tuottajajäsenvaltiolle perusala seuraavasti:

Jäsenvaltio

Perusala

(ha)

Bulgaria

4 166

Kreikka

20 333

Espanja

104 973

Ranska

emämaa

19 050

ainoastaan vuonna 2009 Ranskan Guayana

4 190

Italia

219 588

Unkari

3 222

Portugali

24 667

Romania

500

Jäsenvaltio voi jakaa perusalansa osa-aloihin määrittelemiensä puolueettomien ja syrjimättömien perusteiden mukaisesti.

76 artikla

Pinta-alojen ylitys

1.   Jos jossakin jäsenvaltiossa ala, jolla jonakin tiettynä vuonna viljellään riisiä, ylittää 75 artiklassa vahvistetun perusalan, tuottajakohtaista alaa, jolle riisin lajikohtaista tukea haetaan, vähennetään samassa suhteessa kyseisenä vuonna.

2.   Jos jäsenvaltio jakaa perusalansa osa-aloihin, 1 kohdan mukaista vähennystä sovelletaan ainoastaan niiden osa-alojen viljelijöihin, joilla osa-alojen raja on ylittynyt. Kyseinen vähennys tehdään, kun asianomaisessa jäsenvaltiossa ne osa-alojen alat, joilla rajoja ei ole ylitetty, on jaettu uudelleen osa-aloille, joilla osa-alojen rajat on ylitetty.

2 jakso

Tuki tärkkelysperunan viljelijöille

77 artikla

Tuen laajuus ja määrä

Markkinointivuosiksi 2009/2010, 2020/2011 ja 2011/2012 tukea myönnetään perunatärkkelyksen valmistukseen tarkoitettujen perunoiden tuottajille, jäljempänä ’tuki tärkkelysperunan viljelijöille’, tässä jaksossa säädetyin edellytyksin.

Tuki on 66,32 euroa sitä perunamäärää kohti, joka tarvitaan yhden tärkkelystonnin valmistukseen.

Määrää mukautetaan perunoiden tärkkelyspitoisuuden mukaan.

78 artikla

Ehdot

Tärkkelysperunan viljelijöille tarkoitettu tuki maksetaan ainoastaan niistä perunamääristä, joita perunantuottajan ja perunatärkkelyksenvalmistajan välinen viljelysopimus koskee kyseiselle perunatärkkelyksenvalmistajalle myönnetyn kiintiön rajoissa, asetuksen (EY) N:o 1234/2007 84 a artiklan 2 kohdan mukaisesti.

3 jakso

Valkuaiskasvipalkkio

79 artikla

Soveltamisala

Tukea myönnetään valkuaiskasveja tuottaville viljelijöille vuosina 2009, 2010 ja 2011 tässä jaksossa säädetyin edellytyksin, jäljempänä ’valkuaiskasvipalkkio’.

Valkuaiskasveilla tarkoitetaan:

a)

CN-koodiin 0713 10 kuuluvia herneitä,

b)

CN-koodiin 0713 50 kuuluvia härkäpapuja,

c)

CN-koodiin 1209 29 50 kuuluvia makeita lupiineja.

80 artikla

Määrä ja tukikelpoisuus

Valkuaiskasvipalkkio on 55,57 euroa hehtaarilta valkuaiskasveja, joiden sato on korjattu maitotuleentumisasteen saavuttamisen jälkeen.

Kasvit, jotka on kasvatettu täysimääräisesti kylvetyillä ja paikallisten vaatimusten mukaisesti viljellyillä aloilla mutta jotka eivät saavuta maitotuleentumisastetta asianomaisen jäsenvaltion tunnustamien poikkeuksellisten sääolojen vuoksi, ovat kuitenkin valkuaiskasvipalkkiokelpoisia edellyttäen, että kyseisiä aloja ei käytetä mihinkään muuhun tarkoitukseen ennen kyseistä kasvuvaihetta.

81 artikla

Pinta-ala

1.   Käyttöön otetaan 1 648 000 hehtaarin taattu enimmäispinta-ala, josta valkuaiskasvipalkkiota voidaan maksaa.

2.   Jos pinta-ala, jolle valkuaiskasvipalkkiota haetaan, ylittää taatun enimmäispinta-alan, viljelijäkohtaista alaa, jolle valkuaiskasvipalkkiota haetaan, vähennetään suhteessa kyseisenä vuonna 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

3.   Jos jäsenvaltio päättää 67 artiklan mukaisesti sisällyttää tässä jaksossa säädetyn valkuaiskasvipalkkion tilatukijärjestelmään, komissio vähentää 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua taattua enimmäispinta-alaa suhteessa niihin valkuaiskasvimääriin, jotka vastaavat liitteessä XII esitettyjä kyseisen jäsenvaltion määriä.

4 jakso

Pähkinöiden pinta-alatuki

82 artikla

Yhteisön pinta-alatuki pähkinöille

1.   Pähkinöiden tuottajille myönnetään vuosina 2009, 2010 ja 2011 yhteisön tukea tässä jaksossa säädetyin edellytyksin, jäljempänä ’pähkinöiden pinta-alatuki’.

Pähkinöillä tarkoitetaan:

a)

CN-koodeihin 0802 11 ja 0802 12 kuuluvia manteleita,

b)

CN-koodeihin 0802 21 ja 0802 22 kuuluvia hasselpähkinöitä ja filbertspähkinöitä,

c)

CN-koodeihin 0802 31 ja 0802 32 kuuluvia saksanpähkinöitä,

d)

CN-koodiin 0802 50 kuuluvia pistaasipähkinöitä,

e)

CN-koodiin 1212 10 10 kuuluvaa johanneksenleipää.

2.   Jäsenvaltiot voivat eriyttää pähkinöiden pinta-alatuen tuotteiden mukaan tai lisäämällä tai vähentämällä jäljempänä 83 artiklan 3 kohdassa vahvistettuja taattuja kansallisia aloja, jäljempänä ’taattu kansallinen ala’. Tiettynä vuonna myönnetyn pähkinöiden pinta-alatuen kokonaismäärä ei kuitenkaan saa olla missään jäsenvaltiossa 83 artiklan 4 kohdassa vahvistettua enimmäismäärää suurempi.

83 artikla

Pinta-alat

1.   Jäsenvaltiot myöntävät yhteisön pähkinöiden pinta-alatukea sen enimmäismäärän puitteissa, joka lasketaan kertomalla niille 3 kohdassa vahvistetun taatun kansallisen alan hehtaarimäärä keskimääräisen tuen määrällä, joka on 120,75 euroa.

2.   Käyttöön otetaan 829 229 hehtaarin taattu enimmäispinta-ala.

3.   Edellä 2 kohdassa tarkoitettu taattu enimmäispinta-ala jaetaan taattuihin kansallisiin aloihin seuraavasti:

Jäsenvaltio

Taatut kansalliset alat

(ha)

Belgia

100

Bulgaria

11 984

Saksa

1 500

Kreikka

41 100

Espanja

568 200

Ranska

17 300

Italia

130 100

Kypros

5 100

Luxemburg

100

Unkari

2 900

Alankomaat

100

Itävalta

100

Puola

4 200

Portugali

41 300

Romania

1 645

Slovenia

300

Slovakia

3 100

Yhdistynyt kuningaskunta

100

4.   Jäsenvaltiot voivat jakaa taatun kansallisen alansa osa-aloihin puolueettomin perustein erityisesti alueellisella tasolla tai suhteessa tuotantoon.

84 artikla

Osa-alojen ylitys

Jos jäsenvaltio jakaa taatun kansallisen alansa osa-aloihin ja yksi tai useampi osa-ala ylittyy, viljelijäkohtaista alaa, jolle pähkinöiden pinta-alatukea haetaan, vähennetään samassa suhteessa kyseisenä vuonna niiden osa-alojen viljelijöiltä, joissa raja on ylittynyt. Kyseinen vähennys tehdään, kun asianomaisessa jäsenvaltiossa ne osa-alojen alat, joilla osa-alueen raja-arvoja ei ole saavutettu, on jaettu uudelleen osa-aloille, joilla osa-alueen rajat on ylitetty.

85 artikla

Tukikelpoisuusedellytykset

1.   Pähkinöiden pinta-alatuen maksaminen edellyttää erityisesti vähimmäispalstakoon ja puutiheyden noudattamista.

2.   Jäsenvaltiot voivat asettaa pähkinöiden pinta-alatuen myöntämisen edellytykseksi sen, että viljelijä kuuluu asetuksen (EY) N:o 1234/2007 125b artiklan mukaisesti hyväksyttyyn tuottajaorganisaatioon.

3.   Sovellettaessa 2 kohtaa jäsenvaltiot voivat päättää, että pähkinöiden pinta-alatuki on maksettava tuottajaorganisaatiolle sen jäsenten nimissä. Siinä tapauksessa tuottajaorganisaation saaman tuen määrä on maksettava organisaation jäsenille. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin valtuuttaa tuottajaorganisaation vähentämään pähkinöiden pinta-alatuen määrästä enintään kaksi prosenttia korvauksena sen jäsenilleen toimittamista palveluista.

86 artikla

Kansallinen tuki

1.   Jäsenvaltiot voivat myöntää pähkinöiden pinta-alatuen lisäksi kansallista tukea enintään 120,75 euroa hehtaaria kohden vuosittain.

2.   Tätä kansallista tukea voidaan myöntää ainoastaan pähkinöiden pinta-alatukea saaville aloille.

3.   Jäsenvaltiot voivat asettaa kansallisen tuen myöntämisen edellytykseksi sen, että viljelijä kuuluu asetuksen (EY) N:o 1234/2007 125b artiklan mukaisesti hyväksyttyyn tuottajaorganisaatioon.

5 jakso

Siementuki

87 artikla

Tuki

1.   Jäsenvaltioiden, jotka ovat soveltaneet asetuksen (EY) N:o 1782/2003 70 artiklaa ja jotka eivät sovella tämän asetuksen 67 artiklassa säädettyä vaihtoehtoa, on myönnettävä vuosittain vuosien 2009, 2010 ja 2011 aikana tämän asetuksen liitteessä XIII vahvistettu tuki yhden tai useamman kyseisessä liitteessä luetellun lajikkeen perussiementen tai varmennettujen siementen tuotantoa varten, jäljempänä ’siementuki’, tässä jaksossa säädetyin edellytyksin.

2.   Jos samalle varmentamista varten hyväksytylle alalle haetaan sekä siementukea että tilatukijärjestelmän mukaista tukea, siemenille liitteen XIII 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja lajeja lukuun ottamatta myönnettävän tuen määrästä on vähennettävä, kuitenkin enintään nollatasolle, kyseiselle alalle tiettynä vuonna myönnettävä tilatuen määrä.

3.   Haetun siementuen määrä ei saa ylittää sitä enimmäismäärää, jonka komissio on vahvistanut tämän asetuksen 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti ja joka vastaa tämän asetuksen 40 artiklassa tarkoitettuun asetuksen (EY) N:o 1782/2003 64 artiklan 2 kohdan mukaisesti vahvistettuun kansalliseen enimmäismäärään kuuluvaa, asianomaisia lajeja koskevien siementukien osaa (”siementuen enimmäismäärä”). Uusien jäsenvaltioiden osalta tämän siementuen enimmäismäärän on kuitenkin vastattava tämän asetuksen liitteessä XIV esitettyjä määriä.

Kun haetun siementuen kokonaismäärä ylittää komission määrittämän siementuen enimmäismäärän, viljelijäkohtaista tukea on vähennettävä samassa suhteessa kyseisenä vuonna.

4.   Tämän artiklan perusteella hamppulajikkeille (Cannabis sativa L.) maksettava siementuki määritellään 141 artiklan 2 kohdassa mainitun menettelyn mukaisesti.

6 jakso

Puuvillan lajikohtainen tuki

88 artikla

Soveltamisala

CN-koodiin 5201 00 kuuluvan puuvillan tuottajille myönnetään tukea tässä jaksossa vahvistetuin edellytyksin, jäljempänä ’puuvillan lajikohtainen tuki’.

89 artikla

Tukikelpoisuus

1.   Puuvillan lajikohtainen tuki myönnetään puuvillan tukikelpoiselle viljelyalalle hehtaaria kohden. Jotta viljelyalalle voidaan myöntää tukea, sen on sijaittava jäsenvaltion puuvillan tuotantoon hyväksymällä maatalousmaalla ja sille on pitänyt kylvää hyväksyttyjä lajikkeita, jotka tosiasiallisesti korjataan tavanomaisissa kasvuolosuhteissa.

Puuvillan lajikohtainen tuki maksetaan virheettömästä, kunnollisesta ja myyntikelpoisesta puuvillasta.

2.   Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu maa ja lajikkeet 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistettavien yksityiskohtaisten sääntöjen ja edellytysten mukaisesti.

90 artikla

Perusalat, vahvistetut satotasot ja viitemäärät

1.   Kansalliset perusalat ovat seuraavat:

Bulgariassa: 3 342 ha,

Kreikassa: 250 000 ha,

Espanjassa: 48 000 ha,

Portugalissa: 360 ha.

2.   Vahvistetut satotasot viitekautena ovat seuraavat:

Bulgariassa: 1,2 tonnia/ha

Kreikassa: 3,2 tonnia/ha

Espanjassa: 3,5 tonnia/ha

Portugalissa: 2,2 tonnia/ha.

3.   Tuen määrä tukikelpoista hehtaaria kohden vahvistetaan kertomalla 2 kohdassa vahvistetut satotasot seuraavilla viitemäärillä:

Bulgariassa: 671,33 euroa,

Kreikassa: 251,75 euroa,

Espanjassa: 400,00 euroa,

Portugalissa: 252,73 EUR.

4.   Jos puuvillan tukikelpoinen viljelyala ylittää jossain jäsenvaltiossa jonakin vuonna 1 kohdassa vahvistetun perusalan, kyseisen jäsenvaltion 3 kohdassa tarkoitettua tukea vähennetään suhteessa perusalan ylitykseen.

5.   Tämän artiklan täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt hyväksytään 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

91 artikla

Hyväksytyt toimialakohtaiset organisaatiot

1.   Tässä jaksossa ’hyväksytyllä toimialakohtaisella organisaatiolla’ tarkoitetaan oikeussubjektia, jonka muodostavat puuvillaa tuottavat viljelijät ja vähintään yksi siementenpoistaja ja joka hoitaa seuraavanlaisia tehtäviä:

a)

avustaa puuvillan markkinoille saattamisen koordinoinnin parantamisessa erityisesti selvitysten ja markkinatutkimusten avulla;

b)

laatii yhteisön sääntöjen mukaisia vakiosopimuksia;

c)

huolehtii tuotannon suuntaamisesta tuotteisiin, jotka vastaavat paremmin markkinoiden tarpeita ja kuluttajien kysyntää erityisesti laadun ja kuluttajansuojan suhteen;

d)

uudistaa tuotteen laadun parantamiseen tähtääviä menettelyjä ja keinoja;

e)

kehittää markkinointistrategioita puuvillan myynnin edistämiseksi laatusertifiointijärjestelmillä.

2.   Jäsenvaltion, jonne siementenpoistajat ovat sijoittautuneet, on hyväksyttävä 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistettavia perusteita noudattavat toimialakohtaiset organisaatiot.

92 artikla

Tuen maksaminen

1.   Viljelijöille myönnetään puuvillan lajikohtaista tukea tukikelpoista hehtaaria kohden 90 artiklan mukaisesti.

2.   Hyväksytyn toimialakohtaisen organisaation jäseninä oleville viljelijöille myönnetään 90 artiklan 1 kohdassa säädetyn perusalan rajoissa puuvillan lajikohtainen tuki tukikelpoista hehtaaria kohden korotettuna kahdella eurolla.

7 jakso

Tuki sokerijuurikkaan ja -ruo'on tuottajille

93 artikla

Soveltamisala

1.   Jäsenvaltioissa, jotka ovat myöntäneet asetuksen (EY) N:o 320/2006 3 artiklan mukaista rakenneuudistustukea vähintään 50 prosentille sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä 20 päivänä helmikuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 318/2006 (32) liitteessä III 20 päivänä helmikuuta 2006 vahvistetusta kiintiöstä, myönnetään tukea sokerijuurikkaan ja sokeriruo'on tuottajille tässä jaksossa säädetyin edellytyksin.

2.   Tuki sokerijuurikkaan ja ruo'on tuottajille myönnetään enintään viitenä peräkkäisenä vuotena siitä markkinointivuodesta lähtien, jonka aikana saavutetaan 1 kohdassa tarkoitettu 50 prosentin kynnys, mutta ei markkinointivuoden 2013/2014 jälkeen.

94 artikla

Ehdot

Tuki sokerijuurikkaan ja ruo'on tuottajille myönnetään asetuksen (EY) N:o 1234/2007 50 artiklan mukaisesti tehtyjen sopimusten nojalla toimitetun sokerijuurikkaasta ja sokeriruo'osta tuotetun kiintiösokerin määrän osalta.

95 artikla

Tuen määrä

Sokerijuurikkaan ja ruo'on tuottajien tuen määrä ilmoitetaan tonnilta vakiolaatuista valkoista sokeria. Tuen määrä on puolet siitä määrästä, joka saadaan jakamalla tämän asetuksen liitteessä XV tarkoitettu kyseisen jäsenvaltion vastaavaa vuotta koskeva enimmäismäärä asetuksen (EY) N:o 318/2006 liitteessä III 20 päivänä helmikuuta 2006 vahvistetun sokerin ja inuliinisiirapin kiintiön kokonaismäärällä.

Bulgariaa ja Romaniaa lukuun ottamatta sokerijuurikkaan ja -ruo'on tuottajille myönnettävään tukeen ei sovelleta tämän asetuksen 121 ja 132 artiklaa.

8 jakso

Siirtymäkauden hedelmä- ja vihannestuki

96 artikla

Siirtymäkauden pinta-alatuet

1.   Sovellettaessa 54 artiklan 1 kohtaa tai 128 artiklan 1 kohtaa siirtymäkauden pinta-alatukea voidaan myöntää kyseisissä säännöksissä tarkoitettuna kautena tässä jaksossa säädetyin edellytyksin viljelijöille, jotka tuottavat jalostukseen toimitettavia tomaatteja.

2.   Sovellettaessa 54 artiklan 2 kohtaa tai 128 artiklan 2 kohtaa siirtymäkauden pinta-alatukea voidaan myöntää kyseisissä säännöksissä tarkoitettuna kautena tässä jaksossa säädetyin edellytyksin viljelijöille, jotka tuottavat yhtä tai useampaa jäsenvaltioiden määrittelemää, 54 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa lueteltua hedelmä- ja vihannestuotetta, jotka toimitetaan jalostukseen.

97 artikla

Tuen määrä ja tukikelpoisuus

1.   Jäsenvaltioiden on vahvistettava puolueettomin ja syrjimättömin perustein tuen määrä jokaista hehtaaria kohden, jolla kasvatetaan tomaatteja ja kutakin 54 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa lueteltua hedelmä- ja vihannestuotetta.

2.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tuen kokonaismäärä ei missään tapauksessa saa ylittää 51 artiklan 2 kohdan tai 128 artiklan mukaisesti vahvistettua enimmäismäärää.

3.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tuki myönnetään ainoastaan sellaisten alueiden osalta, joiden tuotannosta on tehty sopimus tuotannon toimittamisesta jalostettavaksi joksikin asetuksen (EY) N:o 1234/2007 1 artiklan 1 kohdan j alakohdassa luetelluista tuotteista.

4.   Jäsenvaltiot voivat asettaa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tuen myöntämisen edellytykseksi muita puolueettomia ja syrjimättömiä perusteita, mukaan lukien edellytyksen, että viljelijän on kuuluttava asetuksen (EY) N:o 1234/2007 125 b artiklan mukaisesti hyväksyttyyn tuottajaorganisaatioon tai 125 e artiklan mukaisesti hyväksyttyyn tuottajaryhmittymään.

9 jakso

Siirtymäkauden marjatuki

98 artikla

Marjatuki

1.   Siirtymäkauden pinta-alatukea myönnetään 31 päivänä joulukuuta 2011 päättyvällä kaudella CN-koodiin 0810 10 00 kuuluvien jalostettaviksi toimitettavien mansikoiden ja CN-koodiin 0810 20 10 kuuluvien jalostettaviksi toimitettavien vadelmien tuottajille, jäljempänä ’siirtymäkauden marjatuki’, tässä jaksossa säädetyin edellytyksin.

2.   Siirtymäkauden marjatuki myönnetään ainoastaan sellaisten alueiden osalta, joiden tuotannosta on tehty sopimus tuotannon toimittamisesta jalostettavaksi joksikin asetuksen (EY) N:o 1234/2007 1 artiklan 1 kohdan j alakohdassa luetelluista tuotteista.

3.   Siirtymäkauden marjatuki on 230 euroa hehtaarilta.

4.   Jäsenvaltiot voivat maksaa siirtymäkauden marjatuen lisäksi kansallista tukea. Yhteisön tuen ja kansallisen tuen yhteismäärä saa olla enintään 400 euroa hehtaarilta.

5.   Siirtymäkauden marjatuki maksetaan ainoastaan taatun kansallisen enimmäispinta-alan osalta, joka jaetaan jäsenvaltioille seuraavasti:

Jäsenvaltiot

Taattu kansallinen enimmäispinta-ala

(ha)

Bulgaria

2 400

Unkari

1 700

Latvia

400

Liettua

600

Puola

48 000

Jos tukikelpoinen pinta-ala tietyssä jäsenvaltiossa ja tiettynä vuonna ylittää taatun kansallisen enimmäispinta-alan, 3 kohdassa tarkoitettua siirtymäkauden marjatuen määrää vähennetään suhteessa taatun kansallisen enimmäispinta-alan ylitykseen.

6.   Siirtymäkauden marjatukeen ei sovelleta 121 ja 132 artiklaa.

10 jakso

Palkkiot lampaanliha- ja vuohenliha-alalla

99 artikla

Soveltamisala

Sovellettaessa 52 artiklaa ja ellei tässä asetuksessa ole toisin säädetty, jäsenvaltioiden on myönnettävä vuosittain palkkioita ja lisäpalkkioita viljelijöille, jotka kasvattavat lampaita ja vuohia tässä jaksossa säädetyin edellytyksin.

100 artikla

Määritelmät

Tässä jaksossa tarkoitetaan:

a)

’uuhella’ tarkoitetaan naaraspuolista lampaansukuista eläintä, joka on poikinut vähintään kerran tai on vähintään yhden vuoden ikäinen;

b)

’kutulla’ tarkoitetaan naaraspuolista vuohensukuista eläintä, joka on poikinut vähintään kerran tai on vähintään yhden vuoden ikäinen.

101 artikla

Uuhi- ja vuohipalkkio

1.   Viljelijä, joka pitää tilallaan uuhia, voi hakemuksesta saada palkkion uuhien pitämisestä, jäljempänä ’uuhipalkkio’.

2.   Viljelijä, joka pitää tilallaan kuttuja, voi hakemuksesta saada palkkion kuttujen pitämisestä, jäljempänä ’vuohipalkkio’. Palkkio myönnetään viljelijöille, jotka toimivat tietyillä alueilla, joilla tuotanto täyttää seuraavat kaksi perustetta:

a)

vuohia kasvatetaan ensisijaisesti vuohenlihan tuotantoon,

b)

lampaiden ja vuohien kasvatusmenetelmät ovat samanlaiset.

Tällaisten alueiden luettelo vahvistetaan 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

3.   Uuhi- ja vuohipalkkio myönnetään vuosittaisena maksuna viljelijäkohtaisten enimmäismäärien rajoissa tukikelpoista eläintä, kalenterivuotta ja viljelijää kohti. Asianomainen jäsenvaltio päättää niiden eläinten vähimmäismäärästä, joista palkkiota voi hakea. Tämän vähimmäismäärän on oltava vähintään kymmenen ja enintään 50 eläintä.

4.   Uuhipalkkion määrä uuhta kohti on 21 euroa. Lampaanmaitoa tai lampaanmaitopohjaisia tuotteita kaupan pitävien viljelijöiden osalta palkkio uuhta kohti on kuitenkin 16,8 euroa.

5.   Vuohipalkkion määrä kuttua kohti on 16,8 euroa.

102 artikla

Lisäpalkkio

1.   Viljelijöille maksetaan lisäpalkkio niillä alueilla, joilla lampaan- ja vuohenkasvatus on perinteinen elinkeino tai joilla se edistää merkittävästi maaseudun taloutta. Jäsenvaltiot määrittelevät nämä alueet. Lisäpalkkio myönnetään kuitenkin ainoastaan niille viljelijöille, joiden tilan maatalousmaasta vähintään 50 prosenttia sijaitsee asetuksen (EY) N:o 1257/1999 mukaisesti määritellyillä epäsuotuisilla alueilla.

2.   Lisäpalkkio myönnetään myös viljelijöille, joiden eläimet siirtyvät vuodenaikojen mukaisesti laitumelta toiselle edellyttäen, että:

a)

vähintään 90 prosenttia eläimistä, joista palkkiota haetaan, laiduntaa vähintään 90 peräkkäistä päivää 1 kohdan mukaisesti määritellyllä tukikelpoisella alueella; ja

b)

tilan keskuspaikka on tarkkaan määritellyllä maantieteellisellä alueella, jonka osalta jäsenvaltio on todennut, että vuodenaikojen mukainen siirtyminen laitumelta toiselle kuuluu perinteiseen lampaan- ja/tai vuohenkasvatukseen ja että eläinten siirtyminen on tarpeen siirtolaidunkautisen rehun riittämättömän määrän vuoksi.

3.   Tämän lisäpalkkion suuruudeksi vahvistetaan 7 euroa uuhta ja kuttua kohti. Lisäpalkkio myönnetään samoin edellytyksin kuin uuhi- ja vuohipalkkion osalta on säädetty.

103 artikla

Palkkioita koskevat yhteiset säännöt

1.   Palkkiot maksetaan tuensaajina oleville viljelijöille niiden uuhien ja/tai naaraspuolisten vuohien määrän perusteella, jotka pidetään viljelijän tilalla 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen määritettävän vähimmäisajan.

2.   Jotta palkkio voidaan myöntää, eläin on merkittävä ja rekisteröitävä asetuksen (EY) N:o 21/2004 mukaisesti.

104 artikla

Viljelijäkohtaiset enimmäismäärät

1.   Edellä 101 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu viljelijäkohtainen enimmäismäärä 1 päivänä tammikuuta 2009 on sama kuin viljelijällä 31 päivänä joulukuuta 2008 asiaa koskevien yhteisön sääntöjen mukaisesti olleiden palkkio-oikeuksien määrä.

2.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että palkkio-oikeuksien määrä ei niiden alueella ylitä 4 kohdassa vahvistettuja kansallisia enimmäismääriä ja että 106 artiklassa tarkoitetut kansalliset varannot voidaan ylläpitää.

Asetuksen 122 artiklan mukaisen yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän soveltamiskauden jälkeen ja sovellettaessa 52 artiklaa tuottajakohtaisten enimmäismäärien jakaminen tuottajille ja 106 artiklassa tarkoitetun kansallisen varannon perustaminen on tehtävä tilatukijärjestelmän ensimmäisen soveltamisvuoden loppuun mennessä.

3.   Edellä olevan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti toteutetun toimenpiteen perusteella poistetut palkkio-oikeudet on lakkautettava.

4.   Sovelletaan seuraavia kansallinen enimmäismäärä:

Jäsenvaltiot

Kansallinen enimmäismäärä

Bulgaria

2 058 483

Tšekin tasavalta

66 733

Tanska

104 000

Viro

48 000

Espanja

19 580 000

Ranska

7 842 000

Kypros

472 401

Latvia

18 437

Liettua

17 304

Unkari

1 146 000

Puola

335 880

Portugali

2 690 000

Romania

5 880 620

Slovenia

84 909

Slovakia

305 756

Suomi

80 000

Yhteensä

40 730 523

105 artikla

Palkkio-oikeuksien siirtäminen

1.   Jos viljelijä myy tai muulla tavoin siirtää tilansa, hän voi siirtää kaikki palkkio-oikeutensa henkilölle, joka jatkaa tilan pitämistä.

2.   Viljelijä voi siirtää oikeutensa kokonaan tai osittain muille viljelijöille myös tilaansa luovuttamatta.

Jos palkkio-oikeuksia siirretään ilman tilan siirtoa, osa siirretyistä oikeuksista, enintään 15 prosenttia, on palautettava maksutta tapahtuvaa uudelleen jakamista varten korvauksetta sen jäsenvaltion kansalliseen varantoon, jonka alueella tila sijaitsee.

Jäsenvaltiot voivat hankkia palkkio-oikeuksia viljelijöiltä, jotka vapaaehtoisesti luopuvat oikeuksistaan kokonaan tai osittain. Tällaisia oikeuksia hankittaessa viljelijöille voidaan suorittaa maksu kansallisesta talousarviosta.

Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään ja asianmukaisesti perustelluissa olosuhteissa jäsenvaltiot voivat säätää, että oikeudet siirretään kansallisen varannon kautta, jos tila myydään tai luovutetaan muulla tavoin.

3.   Jäsenvaltiot voivat toteuttaa tarvittavat toimenpiteet estääkseen palkkio-oikeuksien siirtämisen sellaisilta herkiltä vyöhykkeiltä ja alueilta, joilla lampaankasvatus on erityisen tärkeää paikalliselle elinkeinoelämälle.

4.   Jäsenvaltiot voivat sallia sellaisen ennen niiden vahvistamaa päivää tapahtuvan palkkio-oikeuksien osan väliaikaisen siirtämisen, jota oikeuksia hallussaan pitävä viljelijä ei aio käyttää.

106 artikla

Kansallinen varanto

1.   Jäsenvaltioiden on ylläpidettävä kansallista palkkio-oikeuksien varantoa.

2.   Edellä 105 artiklan 2 kohdan tai muiden yhteisön säännösten mukaisesti palautetut palkkio-oikeudet on lisättävä kansalliseen varantoon.

3.   Jäsenvaltiot voivat jakaa viljelijöille palkkio-oikeuksia kansallisten varantojensa rajoissa. Palkkio-oikeuksia jakaessaan jäsenvaltioiden on asetettava etusijalle erityisesti uudet tai nuoret viljelijät tai muut ensisijaisessa asemassa olevat viljelijät.

107 artikla

Enimmäismäärät

Kaikkien haettujen palkkioiden kokonaismäärä ei saa ylittää enimmäismäärää, jonka komissio vahvistaa 51 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Jos haetun tuen kokonaismäärä ylittää vahvistetun enimmäismäärän, viljelijäkohtaista tukea vähennetään kyseisenä vuonna suhteessa ylityksen määrään.

11 jakso

Naudanlihapalkkiot

108 artikla

Soveltamisala

Sovellettaessa 53 artiklaa jäsenvaltion on myönnettävä tässä jaksossa vahvistetuin edellytyksin ja jollei tässä asetuksessa ole toisin säädetty, lisätukea tai -tukia, jotka asianomainen jäsenvaltio on valinnut kyseisen artiklan mukaisesti.

109 artikla

Määritelmät

Tässä jaksossa tarkoitetaan

a)

’alueella’ asianomaisen jäsenvaltion valinnan mukaan joko jäsenvaltiota tai sen osaa;

b)

’sonnilla’ kuohitsematonta urospuolista nautaeläintä;

c)

’härällä'’ kuohittua urospuolista nautaeläintä;

d)

’emolehmällä’ lihakarjarotuun kuuluvaa lehmää tai tällaisen rodun kanssa tehdystä risteytyksestä saatua lehmää, joka kuuluu samaan karjaan lihantuotantotarkoituksessa pidettävien vasikoiden kanssa;

e)

’hieholla’ vähintään kahdeksan kuukauden ikäistä poikimatonta naaraspuolista nautaeläintä.

110 artikla

Erityispalkkio

1.   Viljelijä, joka pitää tilallaan urospuolisia nautaeläimiä, voi hakemuksesta saada erityispalkkiota. Palkkio myönnetään alueellisten enimmäismäärien rajoissa enintään 90:stä kuhunkin 2 kohdassa tarkoitettuun ikäryhmään kuuluvasta eläimestä kalenterivuotta ja tilaa kohden.

Tässä artiklassa ’alueellisella enimmäismäärällä’ tarkoitetaan erityispalkkioon oikeutettujen eläinten lukumäärää yhdellä alueella yhden kalenterivuoden aikana.

2.   Erityispalkkio voidaan myöntää enintään:

a)

yhden kerran kunkin vähintään yhdeksän kuukauden ikäisen sonnin elinaikana; tai

b)

kaksi kertaa kunkin härän elinaikana:

i)

ensimmäisen kerran, kun eläin on yhdeksän kuukauden ikäinen,

ii)

toisen kerran sen jälkeen, kun eläin on tullut 21 kuukauden ikään.

3.   Erityispalkkion saamiseksi:

a)

viljelijän on erikseen määriteltävän ajan täytynyt pitää lihotuksessa kutakin hakemuksen kohteena olevaa eläintä 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti;

b)

jokaisella eläimellä on oltava teurastukseen tai vientiin asti asetuksen (EY) N:o 1760/2000 6 artiklassa tarkoitettu passi, joka sisältää kaikki asianomaiset tiedot eläimen palkkiotilanteesta, tai jos passia ei ole, vastaava hallinnollinen asiakirja.

4.   Jos hakemuksen kohteena olevien, erityispalkkion myöntämisen edellytykset täyttävien, vähintään yhdeksän kuukauden ikäisten sonnien ja 9–20 kuukauden ikäisten härkien kokonaismäärä jollakin alueella ylittää 8 kohdassa määritetyn sovellettavan alueellisen enimmäismäärän, 2 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti palkkiokelpoisten eläinten kokonaismäärää viljelijää kohden vähennetään kyseisenä kalenterivuonna suhteessa ylityksen määrään.

5.   Edellä 1 ja 4 kohdasta poiketen jäsenvaltiot voivat muuttaa 90 eläimen tilakohtaista päälukua ja ikäryhmää koskevaa rajoitusta tai poistaa sen maaseudun kehittämispolitiikan mukaisin puolueettomin perustein ja ainoastaan sillä ehdolla, että niissä otetaan huomioon ympäristö- ja työllisyysnäkökohdat. Tässä tapauksessa jäsenvaltiot voivat päättää soveltaa 4 kohtaa siten, että saavutetaan sovellettavan alueellisen enimmäismäärän noudattamiseen vaadittu vähennystaso ilman, että kyseisiä vähennyksiä sovelletaan pientuottajiin, jotka eivät ole jättäneet erityispalkkiohakemuksia kyseiseltä vuodelta enemmästä kuin kyseisen jäsenvaltion määrittämästä vähimmäiseläinmäärästä.

6.   Jäsenvaltiot voivat päättää erityispalkkion myöntämisestä nautaeläinten teurastuksen yhteydessä. Tässä tapauksessa 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu ikävaatimus korvataan sonnien osalta 185 kilogramman vähimmäisteuraspainolla.

Palkkio on maksettava viljelijöille.

7.   Erityispalkkion määräksi vahvistetaan:

a)

210 euroa palkkiokelpoista sonnia kohti;

b)

150 euroa palkkiokelpoista härkää ja ikäryhmää kohti.

8.   Sovelletaan seuraavia alueellisia enimmäismääriä:

Jäsenvaltiot

Alueellinen enimmäismäärä

Bulgaria

90 343

Tšekin tasavalta

244 349

Tanska

277 110

Saksa

1 782 700

Viro

18 800

Kypros

12 000

Latvia

70 200

Liettua

150 000

Puola

926 000

Romania

452 000

Slovenia

92 276

Slovakia

78 348

Suomi

250 000

Ruotsi

250 000

111 artikla

Emolehmäpalkkio

1.   Viljelijä, joka pitää tilallaan emolehmiä, voi hakemuksesta saada palkkiota emolehmäkarjan pitämisestä, jäljempänä ’emolehmäpalkkio’. Palkkio myönnetään viljelijäkohtaisten enimmäismäärien rajoissa kalenterivuotta ja viljelijää kohden.

2.   Emolehmäpalkkio myönnetään viljelijälle, joka:

a)

ei toimita tilaltaan maitoa tai maitotuotteita hakemuksen jättöpäivää seuraavien kahdentoista kuukauden aikana.

Maidon tai maitotuotteiden luovuttaminen tilalta suoraan kuluttajalle ei kuitenkaan estä palkkion myöntämistä;

b)

toimittaa maitoa tai maitotuotteita ja jonka asetuksen (EY) N:o 1234/2007 67 artiklassa tarkoitettu tilakohtainen kokonaiskiintiö on enintään 120 000 kilogrammaa.

Jäsenvaltio voi kuitenkin vahvistaminsa puolueettomin ja syrjimättömin perustein päättää muuttaa määrällistä rajoitusta tai poistaa sen, jos kyseinen viljelijä pitää emolehmiä vähintään 60 prosenttia ja hiehoja enintään 40 prosenttia palkkiohakemuksessa olevasta määrästä yhtäjaksoisesti vähintään hakemuksen jättöpäivää seuraavien kuuden kuukauden ajan.

Ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdan mukaisten palkkiokelpoisten eläinten määrän laskemiseksi se, ovatko lehmät emolehmäkarjaa vai lypsykarjaa, määritellään sen perusteella, minkä suuruinen edunsaajan tonneina ilmaistu tilakohtainen maitokiintiö on asianomaisen kalenterivuoden 31 päivänä maaliskuuta, ja millainen on sen keskimääräinen maitotuotos.

3.   Tuottajakohtaista palkkio-oikeutta rajoitetaan 112 artiklassa määritellyillä viljelijäkohtaisilla enimmäismäärillä.

4.   Palkkion määräksi palkkiokelpoista eläintä kohden vahvistetaan 200 euroa.

5.   Jäsenvaltiot voivat myöntää ylimääräisen kansallisen emolehmäpalkkion, joka on enintään 50 euroa eläintä kohden, edellyttäen, että tästä ei aiheudu syrjintää asianomaisen jäsenvaltion karjankasvattajien kesken.

Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä 11 päivänä heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 (33) 5 ja 8 artiklassa määritetyllä alueella sijaitsevien tilojen osalta kyseisen lisäpalkkion ensimmäiset 24,15 euroa eläintä kohden rahoitetaan maaseuturahastosta.

Jos emolehmien osuus asianomaisen jäsenvaltion nautakarjassa on suuri eli vähintään 30 prosenttia lehmien kokonaismäärästä ja jos vähintään 30 prosenttia teurastetuista urospuolisista nautaeläimistä kuuluu lihakkuusluokkiin S ja E, jäsenvaltion koko alueella sijaitsevien tilojen lisäpalkkio rahoitetaan kokonaisuudessaan maaseuturahastosta. Näiden prosenttilukujen ylittyminen määräytyy sitä vuotta edeltävien kahden vuoden keskiarvosta, jonka osalta palkkio myönnetään.

6.   Tässä artiklassa otetaan huomioon ainoastaan hiehot, jotka kuuluvat lihakarjarotuun tai jotka ovat syntyneet tällaisen rodun kanssa tehdystä risteytyksestä ja jotka kuuluvat samaan karjaan lihantuotantotarkoituksessa pidettävien vasikoiden kanssa.

112 artikla

Emolehmien viljelijäkohtainen enimmäismäärä

1.   Kullekin emolehmien kasvattajalle myönnetään tukea asetuksen (EY) N:o 1782/2003 126 artiklan 2 kohdan nojalla vahvistettujen viljelijäkohtaisten enimmäismäärien rajoissa.

2.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että palkkio-oikeuksien määrä ei niiden alueella ylitä 5 kohdassa vahvistettuja kansallisia enimmäismääriä ja että 114 artiklassa tarkoitetut kansalliset varannot voidaan ylläpitää.

Asetuksen 122 artiklan mukaisen yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän soveltamisen päätyttyä ja sovellettaessa 53 artiklan 1 kohtaa tuottajakohtaisten enimmäismäärien jakaminen tuottajille ja 114 artiklassa tarkoitetun kansallisen varannon perustaminen on tehtävä tilatukijärjestelmän ensimmäisen soveltamisvuoden loppuun mennessä.

3.   Jos tämä 2 kohdassa tarkoitettu tarkistus edellyttää viljelijäkohtaisten enimmäismäärien alennusta, se on tehtävä ilman korvauksia ja siitä on päätettävä objektiivisin perustein, joissa otetaan huomioon erityisesti:

a)

missä määrin viljelijät ovat käyttäneet viljelijäkohtaisia enimmäismääriään vuotta 2000 edeltävien kolmen viitevuoden aikana,

b)

investointi- tai laajaperäistämisohjelman täytäntöönpano naudanliha-alalla,

c)

erityiset luonnonolot tai seuraamukset, joiden vuoksi palkkiota ei ole maksettu tai sitä on alennettu vähintään yhden viitevuoden ajan,

d)

muut poikkeukselliset olosuhteet, joiden vuoksi vähintään yhden viitevuoden aikana maksetut tuet eivät vastaa edellisten vuosien todellista tilannetta.

4.   Edellä olevan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti toteutetun toimenpiteen perusteella poistetut palkkio-oikeudet on lakkautettava.

5.   Sovelletaan seuraavia kansallisia enimmäismääriä:

Jäsenvaltiot

Kansalliset enimmäismäärät

Belgia

394 253

Bulgaria

16 019

Tšekin tasavalta

90 300

Viro

13 416

Espanja

1 441 539

Ranska

3 779 866

Kypros

500

Latvia

19 368

Liettua

47 232

Unkari

117 000

Malta

454

Itävalta

375 000

Puola

325 581

Portugali

458 941

Romania

150 000

Slovenia

86 384

Slovakia

28 080

113 artikla

Emolehmäpalkkio-oikeuksien siirtäminen

1.   Jos viljelijä myy tai muulla tavoin luovuttaa tilansa, hän voi siirtää kaikki emolehmäpalkkio-oikeutensa henkilölle, joka jatkaa tilan pitämistä.

2.   Viljelijä voi myös siirtää oikeutensa kokonaan tai osittain muille viljelijöille myös tilaansa luovuttamatta.

Jos palkkio-oikeuksia siirretään ilman tilan siirtoa, osa siirretyistä oikeuksista, enintään 15 prosenttia, on korvauksetta palautettava sen jäsenvaltion kansalliseen varantoon, jonka alueella tila sijaitsee maksutta tapahtuvaa uudelleen jakamista varten.

3.   Jäsenvaltioiden

a)

on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen estämiseksi, että palkkio-oikeuksia siirrettäisiin pois herkiltä vyöhykkeiltä tai alueilta, joilla naudan- ja vasikanlihantuotannon merkitys paikalliselle talouselämälle on erityisen suuri;

b)

on mahdollista säätää, että oikeudet voi siirtää ilman tilan siirtoa suoraan viljelijältä toiselle tai kansallisen varannon kautta.

4.   Jäsenvaltiot voivat sallia sellaisen ennen niiden vahvistamaa päivää tapahtuvan palkkio-oikeuksien osan väliaikaisen siirtämisen, jota oikeuksia hallussaan pitävä viljelijä ei aio käyttää.

114 artikla

Emolehmäpalkkio-oikeuksien kansallinen varanto

1.   Jokaisen jäsenvaltion on ylläpidettävä emolehmäpalkkio-oikeuksien kansallista varantoa.

2.   Kansalliseen varantoon liitetään 113 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan tai muiden yhteisön säännösten mukaisesti palautetut palkkio-oikeudet, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 112 artiklan 4 kohdan säännösten soveltamista.

3.   Jäsenvaltioiden on käytettävä kansallisia varantojaan niiden rajoissa palkkio-oikeuksien myöntämiseen erityisesti uusille tai nuorille viljelijöille tai muille ensisijaisessa asemassa oleville viljelijöille.

115 artikla

Hiehot

1.   Poiketen siitä, mitä tämän asetuksen 111 artiklan 3 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot, joissa enemmän kuin 60 prosenttia emolehmistä ja hiehoista pidetään vuoristoalueilla asetuksen (EY) N:o 1698/2005 50 artiklassa tarkoitetussa merkityksessä, voivat päättää hallinnoida palkkiota siten, että hiehoista ja emolehmistä myönnettävä emolehmäpalkkio erotetaan toisistaan asianomaisen jäsenvaltion vahvistaman erillisen kansallisen enimmäismäärän rajoissa.

Erillinen kansallinen enimmäismäärä ei saa ylittää 40:tä prosenttia 112 artiklan 5 kohdassa vahvistetusta asianomaisen jäsenvaltion kansallisesta enimmäismäärästä. Kansallista enimmäismäärää vähennetään erillisen kansallisen enimmäismäärän verran. Mikäli tämän kohdan mukaista vaihtoehtoa käyttävässä jäsenvaltiossa hakemuksen kohteena olevien, emolehmäpalkkion myöntämisen edellytykset täyttävien hiehojen kokonaismäärä ylittää erillisen kansallisen enimmäismäärän, palkkiokelpoisten hiehojen määrää viljelijää kohden vähennetään kyseisenä vuonna suhteessa ylityksen määrään.

2.   Tässä artiklassa tarkoitetaan ainoastaan hiehoja, jotka kuuluvat lihakarjarotuun tai jotka ovat syntyneet tällaisen rodun kanssa tehdystä risteytyksestä.

116 artikla

Teurastuspalkkio

1.   Viljelijä, joka pitää tilallaan nautaeläimiä, voi hakemuksesta saada teurastuspalkkion. Se myönnetään palkkiokelpoisten eläinten teurastuksesta tai niiden viennistä kolmanteen maahan ja erikseen vahvistettavien kansallisten enimmäismäärien rajoissa.

Teurastuspalkkiokelpoisia ovat

a)

vähintään kahdeksan kuukauden ikäiset sonnit, härät, lehmät ja hiehot,

b)

yli kuukauden ja alle kahdeksan kuukauden ikäiset vasikat, joiden teurastuspaino on enintään 185 kg.

Toisen alakohdan a ja b alakohdassa luetellut eläimet ovat teurastuspalkkiokelpoisia, jos ne ovat olleet viljelijällä määrätyn ajan.

2.   Palkkion määräksi vahvistetaan:

a)

80 euroa 1 kohdan a alakohdassa mainittujen palkkiokelpoisten eläinten osalta,

b)

50 euroa 1 kohdan b alakohdassa mainittujen palkkiokelpoisten eläinten osalta.

3.   Edellä 1 kohdassa mainitut kansalliset enimmäismäärät vahvistetaan jäsenvaltiokohtaisesti ja erikseen kummallekin kyseisen kohdan a ja b alakohdassa mainitulle eläinryhmälle. Kunkin enimmäismäärän on vastattava asianomaisessa jäsenvaltiossa vuonna 1995 teurastettujen kummankin ryhmän eläinten määrää. Kuhunkin enimmäismäärään lisätään kolmansiin maihin vietyjen eläinten määrä Eurostatin tietojen tai komission hyväksymien muiden kyseistä vuotta koskevien julkaistujen virallisten tilastotietojen mukaisesti.

Uusien jäsenvaltioiden sovelletaan seuraavia kansallisia enimmäismääriä:

 

Sonnit, härät, lehmät ja hiehot

1–8 kuukauden ikäiset vasikat, joiden teurastuspaino on enintään 185 kilogrammaa

Bulgaria

22 191

101 542

Tšekin tasavalta

483 382

27 380

Viro

107 813

30 000

Kypros

21 000

Latvia

124 320

53 280

Liettua

367 484

244 200

Unkari

141 559

94 439

Malta

6 002

17

Puola

1 815 430

839 518

Romania

1 148 000

85 000

Slovenia

161 137

35 852

Slovakia

204 062

62 841

4.   Jos asianomaisessa jäsenvaltiossa sellaisten eläinten kokonaismäärä, joista on tehty hakemus jommankumman 1 kohdan a tai b alakohdassa mainitun eläinryhmän osalta ja jotka täyttävät teurastuspalkkion myöntämisen edellytykset, ylittää kyseiselle ryhmälle vahvistetun kansallisen enimmäismäärän, kyseiseen ryhmään kuuluvien palkkiokelpoisten eläinten kokonaismäärää viljelijää kohden vähennetään kyseisenä vuonna samassa suhteessa.

117 artikla

Palkkioita koskevat yhteiset säännöt

Jotta tämän jakson mukaiset tuet voidaan myöntää, eläin on merkittävä ja rekisteröitävä asetuksen (EY) N:o 1760/2000 mukaisesti.

Eläintä pidetään kuitenkin tukikelpoisena myös, jos asetuksen (EY) N:o 1760/2000 7 artiklan 1 kohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetut tiedot on ilmoitettu toimivaltaiselle viranomaiselle eläimen pitoajan ensimmäisenä päivänä tämän asetuksen 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

118 artikla

Enimmäismäärät

Kaikkien tämän jakson mukaisesti haettujen tukien kokonaismäärä ei saa ylittää enimmäismäärää, jonka komissio vahvistaa 51 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Jos haettujen tukien kokonaismäärä ylittää vahvistetun enimmäismäärän, viljelijäkohtaisia tukia vähennetään kyseisenä vuonna suhteessa ylityksen määrään.

119 artikla

Neuvoston direktiivin 96/22/EY perusteella kielletyt aineet

1.   Jos tiettyjen hormonaalista tai tyrostaattista vaikutusta omaavien aineiden ja beta-agonistien käytön kieltämisestä kotieläintuotannossa 29 päivänä huhtikuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/22/EY (34) mukaisesti kiellettyjen aineiden jäämiä tai kyseisen direktiivin mukaisesti sallittujen, mutta laittomasti käytettyjen aineiden jäämiä havaitaan elävissä eläimissä ja niistä saatavissa tuotteissa olevien tiettyjen aineiden ja niiden jäämien osalta suoritettavista tarkastustoimenpiteistä 29 päivänä huhtikuuta annetun neuvoston direktiivin 96/23/EY (35) asiaa koskevien säännösten mukaisesti viljelijän nautakarjaan kuuluvassa eläimessä tai jos kiellettyä ainetta tai tuotetta tai direktiivin 96/22/EY mukaisesti sallittua, mutta laittomasti hallussa pidettyä ainetta tai tuotetta löydetään viljelijän tilalta missä muodossa tahansa, kyseinen viljelijä ei voi saada tässä jaksossa säädettyjä määriä kalenterivuonna, jona havainto tehdään.

Rikkomuksen toistuessa ajanjakso, jona tuottaja ei voi saada näitä palkkioita, voidaan rikkomuksen vakavuusasteen mukaan pidentää viideksi vuodeksi alkaen siitä vuodesta, jonka kuluessa uusintarikkomus todetaan.

2.   Jos eläinten omistaja tai haltija yrittää estää tarkastusten toteuttamisen ja jäämien seuraamista varten perustettujen kansallisten ohjelmien soveltamiseksi suoritettavien näytteiden ottamisen tai direktiivin 96/23/EY mukaisten tutkimusten ja tarkastusten toteuttamisen, sovelletaan tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja seuraamuksia.

2 LUKU

Kansalliset tuet

120 artikla

Kansallinen pähkinätuki

1.   Vuodesta 2012 lähtien tai 67 artiklaa sovellettaessa, kun tämän osaston 1 luvun 4 jaksossa säädetty pähkinöiden pinta-alatuki sisällytetään tilatukijärjestelmään, jäsenvaltio voi myöntää vuosittain kansallista tukea enintään 120,75 euroa hehtaaria kohden seuraaville tuotteille:

a)

CN-koodeihin 0802 11 ja 0802 12 kuuluvia manteleita,

b)

CN-koodeihin 0802 21 ja 0802 22 kuuluvat hasselpähkinät ja filbertspähkinät;

c)

CN-koodeihin 0802 31 ja 0802 32 kuuluvat saksanpähkinät;

d)

CN-koodiin 0802 50 kuuluvat pistaasipähkinät;

e)

CN-koodiin 1212 10 10 kuuluva johanneksenleipä.

2.   Kansallista tukea voidaan maksaa enintään seuraaville pinta-aloille:

Jäsenvaltiot

Enimmäispinta-ala

(ha)

Belgia

100

Bulgaria

11 984

Saksa

1 500

Kreikka

41 100

Espanja

568 200

Ranska

17 300

Italia

130 100

Kypros

5 100

Luxemburg

100

Unkari

2 900

Alankomaat

100

Puola

4 200

Portugali

41 300

Romania

1 645

Slovenia

300

Slovakia

3 100

Yhdistynyt kuningaskunta

100

3.   Jäsenvaltiot voivat asettaa kansallisen tuen myöntämisen edellytykseksi viljelijän kuulumisen asetuksen (EY) N:o 1234/2007 125 b artiklan mukaisesti hyväksyttyyn tuottajaorganisaatioon.

V OSASTO

SUORIEN TUKIEN TÄYTÄNTÖÖNPANO UUSISSA JÄSENVALTIOISSA

1 LUKU

Yleiset säännökset

121 artikla

Suorien tukien käyttöönotto

Suorat tuet otetaan uusissa jäsenvaltioissa Bulgariaa ja Romaniaa lukuun ottamatta käyttöön seuraavan tukien lisäystä koskevan aikataulun mukaisesti, jossa tuen lisäykset esitetään prosenttiosuutena muissa jäsenvaltioissa kuin uusissa jäsenvaltioissa kyseisenä ajankohtana sovellettavasta tällaisten tukien tasosta:

60 prosenttia vuonna 2009,

70 prosenttia vuonna 2010,

80 prosenttia vuonna 2011,

90 prosenttia vuonna 2012,

100 prosenttia vuodesta 2013.

Bulgariassa ja Romaniassa suorat tuet otetaan käyttöön seuraavan tukien lisäystä koskevan aikataulun mukaisesti, jossa tuen lisäykset esitetään prosenttiosuutena muissa jäsenvaltioissa kuin uusissa jäsenvaltioissa kyseisenä ajankohtana sovellettavasta tällaisten tukien tasosta:

35 prosenttia vuonna 2009,

40 prosenttia vuonna 2010,

50 prosenttia vuonna 2011,

60 prosenttia vuonna 2012,

70 prosenttia vuonna 2013,

80 prosenttia vuonna 2014,

90 prosenttia vuonna 2015,

100 prosenttia vuodesta 2016.

2 LUKU

Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmä

122 artikla

Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmä

1.   Uusien jäsenvaltioiden, jotka ovat — tämän asetuksen IV osaston 1 luvun 9 jaksossa säädettyä siirtymäkauden marjatukea vuosina 2009, 2010 ja 2011 ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osaston 5 luvussa tarkoitettua energiakasvien tukea vuonna 2009 lukuun ottamatta — päättäneet korvata suorat tuet yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmällä, on myönnettävä viljelijöille tukea tämän artiklan mukaisesti.

2.   Yhtenäinen pinta-alatuki myönnetään vuosittain. Se lasketaan jakamalla 123 artiklan mukaisesti vahvistettu vuotuinen kokonaismääräraha 124 artiklan mukaisesti vahvistetulla kunkin uuden jäsenvaltion maatalousmaan määrällä.

3.   Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmä on käytettävissä 31 päivään joulukuuta 2013. Uusien jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle aikomuksestaan lopettaa järjestelmän soveltaminen viimeistään viimeisen soveltamisvuoden 1 päivänä elokuuta.

4.   Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän soveltamisajan päättymisen jälkeen suorien tukien järjestelmää sovelletaan asiaa koskevien yhteisön sääntöjen mukaisesti sekä vuoden 2003 ja 2005 liittymisasiakirjoissa ja sen jälkeen annetussa yhteisön lainsäädännössä kullekin suoralle tuelle vahvistettujen määrällisten muuttujien perusteella, joita ovat esimerkiksi perusala, palkkioiden enimmäismäärät ja taatut enimmäismäärät. Asianomaisia vuosia koskevia 121 artiklassa vahvistettuja prosenttiosuuksia sovelletaan.

123 artikla

Vuotuinen määräraha

1.   Komissio vahvistaa uudelle jäsenvaltiolle vuotuisen määrärahan, joka on käytettävissä asianomaisena kalenterivuonna suorien tukien myöntämiseksi uudessa jäsenvaltiossa.

Vuotuinen määräraha vahvistetaan asiaa koskevien yhteisön sääntöjen mukaisesti sekä vuoden 2003 ja 2005 liittymisasiakirjoissa ja sen jälkeen annetussa yhteisön lainsäädännössä kullekin suoralle tuelle vahvistettujen määrällisten muuttujien perusteella (esimerkiksi perusalat, palkkioiden enimmäismäärät ja taatut enimmäismäärät).

Vuotuista määrärahaa mukautetaan 121 artiklassa esitetyllä suorien tukien asteittaista käyttöönottoa koskevalla asianomaisella prosenttimäärällä, lukuun ottamatta liitteen XV mukaisesti käytettävissä olevia määriä taikka näiden määrien tai hedelmä- ja vihannesalaa vastaavien määrien ja todellisuudessa sovellettujen määrien erotusta 130 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

2.   Jos yhtenäisten pinta-alatukien määrä ylittää uudessa jäsenvaltiossa jonakin vuonna sen vuotuisen kokonaismäärärahan, kyseisessä uudessa jäsenvaltiossa sovellettavan kansallisen hehtaarituen määrää on vähennettävä vastaavasti soveltamalla vähennyskerrointa.

124 artikla

Maatalousmaa yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä

1.   Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä uuden jäsenvaltion maatalousmaa Bulgariaa ja Romaniaa lukuun ottamatta on se osa sen käytössä olevasta maatalousmaasta, joka 30 päivänä kesäkuuta 2003 oli hyvässä viljelykunnossa riippumatta siitä, oliko se tuotannossa kyseisenä ajankohtana, ja tarvittaessa mukautettuna puolueettomin ja syrjimättömin perustein, jotka uusi jäsenvaltio vahvistaa komission hyväksynnän saatuaan.

Tämän osaston soveltamiseksi ’käytössä olevalla maatalousmaalla’ tarkoitetaan komission tilastokäyttöön vahvistamaa pellon, pysyvien nurmien ja niittyjen, pysyvien viljelmien ja puutarhaviljelmien kokonaispinta-alaa.

Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä Bulgarian ja Romanian maatalousmaa on se osa sen käytössä olevasta maatalousmaasta, joka on hyvässä viljelykunnossa riippumatta siitä, onko se tuotannossa, ja tarvittaessa mukautettuna puolueettomin ja syrjimättömin perustein, jotka Bulgaria tai Romania vahvistaa komission hyväksynnän saatuaan.

2.   Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän mukaisia tukia myönnettäessä kaikki viljelylohkot, jotka ovat 1 kohdassa säädettyjen edellytysten mukaisia, ovat tukikelpoisia, kuten myös viljelylohkot, joille on istutettu lyhytkiertoista energiapuuta (CN-koodi ex 0602 90 41) ja jotka olivat 30 päivänä kesäkuuta 2003 hyvässä viljelykunnossa. Bulgarian ja Romanian osalta kaikki viljelylohkot, jotka ovat 1 kohdassa säädettyjen edellytysten mukaisia, ovat tukikelpoisia, kuten myös viljelylohkot, joille on istutettu lyhytkiertoista energiapuuta (CN-koodi ex 0602 90 41).

Jollei kyseessä ole ylivoimainen este tai poikkeukselliset olosuhteet, ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen lohkojen on oltava viljelijän käytössä jäsenvaltion vahvistamana päivänä, joka ei saa olla myöhempi kuin kyseisessä jäsenvaltiossa vahvistettu määräpäivä tukihakemuksen muuttamiselle.

Tilakohtainen vähimmäisala, jolle tukea voi hakea, on 0,3 hehtaaria. Kukin uusi jäsenvaltio voi kuitenkin päättää puolueettomin perustein ja komission hyväksynnän saatuaan vähimmäisalan vahvistamisesta suuremmaksi, mutta kuitenkin enintään yhdeksi hehtaariksi.

3.   Minkäänlaista velvoitetta tuottaa tai käyttää tuotantotekijöitä ei ole. Viljelijät voivat kuitenkin käyttää tämän artiklan 4 kohdassa tarkoitettua maata kaikkiin maataloustarkoituksiin. Jos viljellään hamppua, sovelletaan 39 artiklaa.

4.   Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä tukea saava maa on pidettävä maatalouden ja ympäristön kannalta hyvässä kunnossa 6 artiklan mukaisesti.

5.   Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä tukia saavan viljelijän on noudatettava liitteessä II tarkoitettuja lakisääteisiä hoitovaatimuksia seuraavan aikataulun mukaisesti:

a)

liitteessä II olevassa A kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2009;

b)

liitteessä II olevassa B kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2011;

c)

liitteessä II olevassa C kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2013.

6.   Bulgariassa ja Romaniassa 4, 5, 23, 24 ja 25 artiklan soveltaminen on valinnaista 31 päivään joulukuuta 2011 saakka siltä osin kuin kyseiset säännökset liittyvät lakisääteisiin hoitovaatimuksiin. Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä kyseisissä jäsenvaltioissa tukia saavan viljelijän on 1 päivästä tammikuuta 2012 alkaen täytettävä liitteessä II tarkoitetut lakisääteiset hoitovaatimukset seuraavan aikataulun mukaisesti:

a)

liitteessä II olevassa A kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2012;

b)

liitteessä II olevassa B kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2014;

c)

liitteessä II olevassa C kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2016.

7.   Jos uudet jäsenvaltiot päättävät lopettaa yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän soveltamisen ennen 122 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun soveltamiskauden päättymistä, ne voivat myös soveltaa 5 ja 6 kohdassa tarkoitettuja vaihtoehtoja.

8.   Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän soveltaminen ei vaikuta millään tavoin uuden jäsenvaltion velvoitteeseen, joka koskee asetuksessa (EY) N:o 1760/2000 ja asetuksessa (EY) N:o 21/2004 säädettyjen eläinten tunnistusta ja rekisteröintiä koskevien yhteisön sääntöjen täytäntöönpanoa.

125 artikla

Tiedonannot

Uusien jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle yksityiskohtaiset tiedot tämän luvun täytäntöönpanemiseksi toteutetuista toimenpiteistä ja erityisesti 123 artiklan 2 kohdan nojalla toteutetuista toimenpiteistä.

3 LUKU

Erillis- ja erityistuet

126 artikla

Erillinen sokerituki

1.   Jos uusi jäsenvaltio on käyttänyt asetuksen (EY) N:o 1782/2003 143 b a artiklan mukaista vaihtoehtoa, sen on myönnettävä erillistä sokeritukea viljelijöille, jotka ovat tukikelpoisia yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä. Tuki myönnetään asianomaisen jäsenvaltion vuosina 2006 ja 2007 vahvistamin perustein.

2.   Erillistä sokeritukea myönnetään liitteessä XV vahvistettujen enimmäismäärien rajoissa.

3.   Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, kukin asianomainen uusi jäsenvaltio voi viimeistään sen vuoden 31 päivänä maaliskuuta, jolle erillistä sokeritukea myönnetään, päättää puolueettomin perustein soveltaa erilliseen sokeritukeen liitteessä XII esitettyä alhaisempaa enimmäismäärää. Jos 1 kohdan mukaisesti vahvistettujen määrien summa on suurempi kuin asianomaisen uuden jäsenvaltion päättämä enimmäismäärä, viljelijöille myönnettävää vuotuista määrää on vähennettävä suhteellisesti.

127 artikla

Erillinen hedelmä- ja vihannestuki

1.   Jos uusi jäsenvaltio on käyttänyt asetuksen (EY) N:o 1782/2003 143 b b artiklassa säädettyä vaihtoehtoa, sen on myönnettävä erillistä hedelmä- ja vihannestukea viljelijöille, jotka ovat tukikelpoisia yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä. Tämä tuki myönnetään asianomaisen jäsenvaltion vuonna 2007 vahvistamin perustein.

2.   Erillistä hedelmä- ja vihannestukea myönnetään tämän asetuksen 40 artiklassa tarkoitetun, kansallisen enimmäismäärän hedelmiä ja vihanneksia vastaavan osan rajoissa tai alhaisempaa enimmäismäärää soveltaen, jos uusi jäsenvaltio on käyttänyt asetuksen (EY) N:o 1782/2003 143 b b artiklan 3 kohdassa säädettyä vaihtoehtoa.

128 artikla

Erillinen siirtymäkauden hedelmä- ja vihannestuki

1.   Jos uusi jäsenvaltio on käyttänyt asetuksen (EY) N:o 1782/2003 143 b c artiklan 1 kohdassa säädettyä vaihtoehtoa, se voi pitää vuonna 2007 tekemänsä päätöksen mukaisesti 31 päivään joulukuuta 2011 asti enintään 50 prosenttia tämän asetuksen 40 artiklassa tarkoitetusta kansallisen enimmäismäärän osasta, joka vastaa CN-koodiin 0702 00 00 kuuluvia tomaatteja.

Kyseisen jäsenvaltion on tällöin myönnettävä viljelijöille vuosittain lisätukea tämän asetuksen 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistetun enimmäismäärän rajoissa.

Lisätuki myönnetään tämän asetuksen IV osaston 1 luvun 8 jaksossa säädetyin edellytyksin viljelijöille, jotka tuottavat tomaatteja.

2.   Jos uusi jäsenvaltio on käyttänyt asetuksen (EY) N:o 1782/2003 143 b c artiklan 2 kohdassa säädettyä vaihtoehtoa, se voi pitää vuonna 2007 tekemänsä päätöksen mukaisesti

a)

31 päivään joulukuuta 2010 asti enintään 100 prosenttia tämän asetuksen 40 artiklassa tarkoitetusta kansallisen enimmäismäärän osasta, joka vastaa hedelmä- ja vihanneskasveja, jotka ovat muita kuin tämän asetuksen 54 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa lueteltuja yksivuotisia kasveja;

b)

1 päivän tammikuuta 2011 ja 31 päivän joulukuuta 2012 välisenä aikana enintään 75 prosenttia tämän asetuksen 40 artiklassa tarkoitetusta kansallisen enimmäismäärän osasta, joka vastaa hedelmä- ja vihanneskasveja, jotka ovat muita kuin tämän asetuksen 54 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa lueteltuja yksivuotisia kasveja.

Kyseisen jäsenvaltion on tällöin myönnettävä viljelijöille vuosittain lisätukea tämän asetuksen 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistetun enimmäismäärän rajoissa.

Lisätuki myönnetään viljelijöille, jotka tuottavat yhtä tai useampaa tämän asetuksen 54 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa lueteltua hedelmä- ja vihannestuotetta, siten kuin kyseinen jäsenvaltio on ne vahvistanut.

3.   Uudet jäsenvaltiot, jotka ovat käyttäneet asetuksen (EY) N:o 1782/2003 143 b c artiklassa säädettyjä vaihtoehtoja, voivat päättää 1 päivään elokuuta 2009 mennessä tarkistaa vuonna 2007 tehtyä päätöstä siten, että vaihtoehtoisesti:

a)

kaikki kyseiset tuet tai osa niistä sisällytetään yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmään. Tässä tapauksessa tämän asetuksen 130 artiklasta poiketen kyseiset määrät on sisällytettävä tämän asetuksen 123 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun vuotuiseen määrärahaan; tai

b)

kaikki kyseiset tuet tai osa niistä sisällytetään tämän asetuksen 127 artiklassa tarkoitettuun erilliseen hedelmä- ja vihannestukeen. Tässä tapauksessa uudet tuet myönnetään tämän asetuksen liitteessä IX olevan A kohdan 2 kohdassa esitetyn kaltaisin puolueettomin ja syrjimättömin perustein ja vuonna 2008 päättyvän edustavan kauden pohjalta.

129 artikla

Erillinen marjatuki

1.   Poiketen siitä, mitä 11 artiklassa säädetään, yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää soveltavat uudet jäsenvaltiot voivat päättää 1 päivään elokuuta 2011 mennessä erillisen marjatuen myöntämisestä vuodesta 2012 alkaen. Tuen myöntämisessä käytetään puolueettomia ja syrjimättömiä perusteita, kuten 98 artiklan mukaisia siirtymäkauden marjatukia, ja kyseisen jäsenvaltion vahvistamaa edustavaa kautta, joka on viimeistään vuosi 2008.

2.   Erillinen marjatuki myönnetään liitteen XII mukaisten marjatukia koskevien määrien puitteissa.

3.   Tätä artiklaa soveltavat jäsenvaltiot voivat vuonna 2012 myöntää erillisen marjatuen lisäksi kansallista tukea. Yhteisön ja kansallisen tuen kokonaismäärä ei saa ylittää seuraavia enimmäismääriä:

Bulgaria: 960 000 euroa

Latvia: 160 000 euroa

Liettua: 240 000 euroa

Unkari: 680 000 euroa

Puola: 19 200 000 euroa.

130 artikla

Erillisiä tukia koskevat yhteiset säännökset

1.   Edellä 126, 127, 128 ja 129 artiklassa tarkoitettujen tukien myöntämistä varten käytettävissä olevia varoja ei sisällytetä 123 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun vuotuiseen kokonaismäärärahaan. Jos sovelletaan 126 artiklan 3 kohtaa, liitteessä XV esitetyn enimmäismäärän ja tosiasiallisesti sovelletun määrän välinen erotus sisällytetään 123 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun vuotuiseen kokonaismäärärahaan.

2.   Edellä 127, 128 ja 129 artiklassa tarkoitettuihin erillisiin tukiin ei sovelleta 132 artiklaa. Bulgariaa ja Romaniaa lukuun ottamatta 132 artiklaa ei sovelleta 126 artiklassa tarkoitettuihin erillisiin tukiin.

3.   Kun on kyse toteutuneesta tai ennakoitavissa olevasta perinnöstä, 126 artiklassa tarkoitettu erillinen sokerituki, 127 artiklassa tarkoitettu erillinen hedelmä- ja vihannestuki ja 129 artiklassa tarkoitettu erillinen marjatuki myönnetään tilan perineelle viljelijälle edellyttäen, että kyseinen viljelijä on tukikelpoinen yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä.

131 artikla

Erityistuki

1.   Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää soveltava uusi jäsenvaltio voi päättää vuoden 2009, 2010 tai 2011 elokuun 1 päivään mennessä käyttävänsä kyseistä päätöstä seuraavasta vuodesta alkaen enintään 10 prosenttia 40 artiklassa tarkoitetusta kansallisesta enimmäismäärästään myöntääkseen viljelijöille 68 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea III osaston 5 luvun mukaisesti, siten kuin säännöksiä asianomaiseen valtioon sovelletaan.

2.   Poiketen siitä, mitä 68 artiklan 4 kohdan c alakohdassa säädetään, 68 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetuille toimenpiteille myönnettävä tuki toteutetaan korottamalla yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä myönnettäviä hehtaarikohtaisia määriä.

68 artiklan 3 kohdan toista alakohtaa ei sovelleta jäsenvaltioihin, jotka soveltavat yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää.

3.   Poiketen siitä, mitä 69 artiklan 6 kohdassa säädetään, 122 artiklassa tarkoitettua yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää soveltavan uuden jäsenvaltion on kerättävä varat, jotka tarvitaan tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun tukeen

a)

vähentämällä 123 artiklassa tarkoitettua vuotuista määrärahaansa ja/tai

b)

tekemällä lineaarinen vähennys muihin suoriin tukiin kuin yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän tukeen.

4.   Komissio vahvistaa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut määrät 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Kyseiset määrät vähennetään asianomaisten uusien jäsenvaltioiden 123 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista vuotuisista kokonaismäärärahoista.

4 LUKU

Täydentävät kansalliset suorat tuet ja suorat tuet

132 artikla

Täydentävät kansalliset suorat tuet ja suorat tuet

1.   Tässä artiklassa tarkoitetaan ’yhteisen maatalouspolitiikan tukia vastaavalla kansallisella järjestelmällä’ kaikkia ennen uusien jäsenvaltioiden liittymispäivää sovellettavia kansallisia suoran tuen järjestelmiä, joiden mukaisesti tukea on myönnetty viljelijöille tuotannosta, joka kuuluu johonkin suoran tuen järjestelmään.

2.   Jos komissio antaa luvan, uusille jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus täydentää suoraa tukea

a)

kaikkien suorien tukien osalta enintään 30 prosenttiyksikköä yli 121 artiklassa tarkoitetun asianomaisena vuonna sovellettavan tason. Bulgarian ja Romanian osalta sovelletaan seuraavaa: vuonna 2009 65 prosenttia suorien tukien tasosta, jota sovelletaan yhteisössä sellaisena kuin se on 30 päivänä huhtikuuta 2004, ja vuodesta 2010 alkaen enintään 50 prosenttiyksikköä yli 121 artiklassa tarkoitetun asianomaisena vuonna sovellettavan tason. Tšekki voi kuitenkin täydentää perunatärkkelysalan suoria tukia 100 prosenttiin asti muissa jäsenvaltioissa kuin uusissa jäsenvaltioissa sovellettavasta tasosta. Kun kyseessä ovat asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osaston 7 luvussa tarkoitetut suorat tuet, jäsenvaltiot voivat täydentää suoria tukia 100 prosenttiin asti. Bulgarian ja Romanian osalta sovelletaan seuraavia enimmäismääriä: 95 prosenttia vuonna 2009 ja 100 prosenttia vuodesta 2010 alkaen;

tai

b)

i)

muiden suorien tukien kuin maatilan tulotukijärjestelmän osalta enintään siihen suoran tuen kokonaismäärään asti, johon viljelijä olisi ollut tuotekohtaisesti oikeutettu uudessa jäsenvaltiossa kalenterivuonna 2003 yhteisen maatalouspolitiikan tukia vastaavan kansallisen järjestelmän mukaisesti 10 prosenttiyksiköllä korotettuna. Liettuan osalta viitevuosi on kalenterivuosi 2002. Bulgarian ja Romanian osalta viitevuosi on kalenterivuosi 2006. Slovenian osalta korotus on 25 prosenttiyksikköä;

ii)

kun kyseessä on tilatukijärjestelmä, täydentävän kansallisen suoran tuen suurin kokonaismäärä, jonka uusi jäsenvaltio voi yhtenä vuonna myöntää, rajataan erityisten alakohtaisten kokonaismäärärahojen avulla. Tämä kokonaismääräraha on samansuuruinen kuin seuraavien välinen erotus:

yhteisen maatalouspolitiikan tukia vastaavien kansallisten suorien tukien kokonaismäärä, joka olisi asianomaisen uuden jäsenvaltion käytettävissä kalenterivuonna 2003 ja Liettuan osalta kalenterivuonna 2002, lisättynä joka kerta 10 prosenttiyksiköllä. Bulgarian ja Romanian osalta viitevuosi on kalenterivuosi 2006. Slovenian osalta korotus on 25 prosenttiyksikköä, ja

kyseisen uuden jäsenvaltion liitteessä VIII mainittu kansallinen enimmäismäärä tarvittaessa tarkistettuna 51 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Tämän alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitetun kokonaismäärän laskemiseksi huomioon otetaan kansalliset suorat tuet tai niiden yhteisön suoria tukia vastaavat osat tai niiden osat, jotka otettiin huomioon laskettaessa asianomaisen uuden jäsenvaltion tosiasiallista enimmäismäärää 40 artiklan sekä 51 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Kunkin kyseisen suoran tuen osalta uusi jäsenvaltio voi päättää soveltaa jompaakumpaa ensimmäisessä alakohdassa esitetyistä a tai b alakohdista.

Suoran tuen kokonaismäärä, joka viljelijälle voidaan asianomaisen suoran tuen järjestelmän mukaisesti myöntää uusissa jäsenvaltioissa liittymisen jälkeen, kaikki täydentävät kansalliset suorat tuet mukaan luettuina, ei saa olla suurempi kuin suoran tuen määrä, johon kyseinen viljelijä olisi oikeutettu muihin jäsenvaltioihin kuin uusiin jäsenvaltioihin tuolloin sovellettavassa vastaavassa suorien tukien järjestelmässä vuodesta 2012 ottaen huomioon 7 artiklan sekä 10 artiklan soveltaminen.

3.   Kypros voi täydentää liitteessä I luetelluissa tukijärjestelmissä viljelijälle myönnettävää suoraa tukea enintään siihen kokonaistukitasoon asti, johon kyseinen viljelijä olisi ollut oikeutettu Kyproksessa vuonna 2001.

Kyproksen viranomaisten on huolehdittava siitä, että suoran tuen kokonaismäärä, joka viljelijälle myönnetään asianomaisessa suorien tukien järjestelmässä Kyproksessa liittymisen jälkeen, kaikki täydentävät kansalliset suorat tuet mukaan luettuina, ei missään tapauksessa ole suurempi kuin suoran tuen määrä, johon kyseinen viljelijä olisi kyseisessä suorien tukien järjestelmässä oikeutettu asianomaisena vuonna muissa jäsenvaltioissa kuin uusissa jäsenvaltioissa.

Myönnettävän täydentävän kansallisen tuen kokonaismäärät on esitetty liitteessä XVI.

Myönnettävään täydentävään kansalliseen tukeen on tehtävä tarkistuksia, joita yhteisen maatalouspolitiikan muutokset saattavat edellyttää.

Tämän artiklan 2 ja 5 kohtaa ei sovelleta Kyprokseen.

4.   Jos uusi jäsenvaltio päättää soveltaa yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää, kyseinen uusi jäsenvaltio voi myöntää täydentäviä kansallisia suoria tukia 5 ja 8 kohdassa säädetyin edellytyksin.

5.   Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän jonakin soveltamisvuonna myönnettävä täydentävän kansallisen tuen kokonaismäärä voidaan rajata erityisten (osa)alakohtaisten kokonaismäärärahojen avulla sillä edellytyksellä, että tällaiset erityiset (osa)alakohtaiset kokonaismäärärahat liittyvät ainoastaan

a)

suoriin tukiin yhdistettynä maatilan tulotukijärjestelmään, ja/tai

b)

vuoden 2009 osalta yhteen tai useampaan suoraan tukeen, jotka suljetaan tai voidaan sulkea pois maatilan tulotukijärjestelmästä asetuksen (EY) N:o 1782/2003 70 artiklan 2 kohdan mukaisesti tai joka voidaan panna täytäntöön osittain kyseisen asetuksen 64 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

c)

Vuodesta 2010, yhteen tai useampaan suoraan tukeen, johon voidaan soveltaa tämän asetuksen 51 artiklan 2 kohdassa ja 68 artiklassa tarkoitettua osittaista täytäntöönpanoa tai erityistä tukea.

Tämä kokonaismääräraha on samansuuruinen kuin seuraavien välinen erotus:

a)

(osa-)alakohtaisen tuen kokonaismäärä, joka on seurausta tapauksen mukaan joko 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a tai b alakohdan soveltamisesta, ja

b)

yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän mukaisesti kyseisessä uudessa jäsenvaltiossa saatavissa olevan suoran tuen kokonaismäärä kyseisellä (osa-)alalla kyseisenä vuonna.

6.   Uusi jäsenvaltio voi komission luvan saatuaan päättää myönnettävän täydentävän kansallisen tuen määristä puolueettomin perustein.

7.   Komission luvassa on:

a)

2 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohtaa sovellettaessa eriteltävä asianomaiset yhteisen maatalouspolitiikan tukia vastaavat kansalliset suorat tukijärjestelmät,

b)

määritettävä taso, johon asti täydentäviä kansallisia tukia voidaan maksaa, täydentävien kansallisten tukien määrä ja tarvittaessa myöntämisen edellytykset,

c)

oltava tarkistusehto niiden mukautusten tekemiseksi, joita yhteisen maatalouspolitiikan muutokset saattavat edellyttää.

8.   Täydentävää kansallista tukea ei saa myöntää sellaiseen maataloustoimintaan, jonka osalta muissa jäsenvaltioissa kuin uusissa jäsenvaltioissa ei ole olemassa suoraa tukea koskevia säännöksiä.

133 artikla

Valtiontuet Kyproksessa

Kypros voi täydentävän kansallisen suoran tuen lisäksi myöntää siirtymäajan asteittain alenevaa kansallista tukea vuoden 2012 loppuun. Tällaista valtiontukea on myönnettävä samankaltaisessa muodossa kuin yhteisön tuki, esimerkiksi tuotantoon sitomattomana tukena.

Ottaen huomioon vuonna 2001 myönnetyn kansallisen tuen laadun ja määrän Kypros voi myöntää valtiontukea liitteessä XVII mainituille (osa-)aloille kyseisessä liitteessä mainittuihin määriin asti.

Myönnettävään valtiontukeen on tehtävä tarkistuksia, joita yhteisen maatalouspolitiikan muutokset saattavat edellyttää. Jos tällaiset tarkistukset osoittautuvat tarpeellisiksi, tukien määrää tai niiden myöntämisedellytyksiä on muutettava komission tekemän päätöksen perusteella.

Kyproksen on vuosittain toimitettava komissiolle valtiontukea koskevien toimenpiteiden täytäntöönpanosta kertomus, jossa esitetään tukimuodot ja tuen määrä (osa-)alakohtaisesti.

VI OSASTO

MÄÄRÄRAHOJEN SIIRTO

134 artikla

Määrärahojen siirto puuvillan viljelyalueiden rakenneuudistusta varten

Maaseuturahastosta rahoitettaviin maaseudun kehittämisohjelmiin kuuluviin toimenpiteisiin on puuvillan tuotantoalueilla saatavilla yhteisön lisätukena 22 000 000 euroa kalenterivuotta kohden.

135 artikla

Määrärahojen siirto tupakan viljelyalueiden rakenneuudistusta varten

Maatalousrahastosta rahoitettaviin maaseudun kehittämisohjelmiin kuuluviin toimenpiteisiin on tupakan tuotantoalueilla saatavilla varainhoitovuodesta 2011 alkaen yhteisön lisätukena 484 000 000 euroa kalenterivuotta kohden niitä jäsenvaltioita varten, joissa tupakantuottajat saivat vuosina 2000, 2001 ja 2002 raakatupakka-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 30 päivänä kesäkuuta 1992 annetun asetuksen (ETY) N:o 2075/92 (36) mukaista tukea.

136 artikla

Siirto maaseuturahastoon

Jäsenvaltiot voivat päättää 1 päivään elokuuta 2009 mennessä asettaa käytettäväksi 69 artiklan 7 kohdan mukaisesti laskettavan määrän varainhoitovuodesta 2011 alkaen maaseuturahastosta rahoitettaviin maaseudun kehittämisohjelmiin annettavaa yhteisön tukea varten sen sijaan, että ne soveltaisivat 69 artiklan 6 kohdan a alakohtaa.

VII OSASTO

TÄYTÄNTÖÖNPANO-, SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

1 LUKU

Täytäntöönpanosäännökset

137 artikla

Tukioikeuksien vahvistaminen

1.   Viljelijöille ennen 1 päivää tammikuuta 2009 jaettuja tukioikeuksia pidetään laillisina ja sääntöjenmukaisina 1 päivästä tammikuuta 2010.

2.   Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta tukioikeuksiin, jotka on jaettu viljelijöille sellaisten hakemusten perusteella, joissa on asiavirheitä, lukuun ottamatta tapauksia, joissa viljelijä ei kohtuudella ole voinut todeta virhettä.

3.   Tämän artiklan 1 kohta ei rajoita komission toimivaltaa tehdä asetuksen (EY) N:o 1290/2005 31 artiklassa tarkoitettuja päätöksiä, jotka koskevat menoja, jotka liittyvät minä tahansa kalenterivuonna, vuosi 2009 mukaan luettuna, myönnettyihin tukiin.

138 artikla

Soveltaminen syrjäisimpiin alueisiin

Ranskan merentakaisiin departementteihin, Azoreihin, Madeiraan ja Kanariansaariin ei sovelleta III ja IV osastoa.

139 artikla

Valtiontuki

Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1234/2007 180 artiklassa ja tiettyjen kilpailusääntöjen soveltamisesta maataloustuotteiden tuotantoon ja kauppaan 24 heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1184/2006 (37) 3 artiklassa säädetään, perustamissopimuksen 87, 88 ja 89 artiklaa ei sovelleta maksuihin, jotka jäsenvaltiot ovat suorittaneet tämän asetuksen 41, 57, 64, 68, 69, 70, 71 artiklan, 82 artiklan 2 kohdan, 86 artiklan, 98 artiklan 4 kohdan, 111 artiklan 5 kohdan, 120 artiklan, 129 artiklan 3 kohdan sekä 131, 132 ja 133 artiklan nojalla ja tämän asetuksen mukaisesti.

140 artikla

Tietojen antaminen komissiolle

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle yksityiskohtaiset tiedot tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi toteutetuista toimenpiteistä ja erityisesti 6, 12, 28, 41, 45, 46, 47, 48, 51, 57, 58, 68, 69, 70, 71, 72 ja 131 artiklaan liittyvistä toimenpiteistä.

141 artikla

Suorien tukien hallintokomitea

1.   Komissiota avustaa suorien tukien hallintokomitea.

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 4 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä.

Päätöksen 1999/468/EY 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuksi määräajaksi vahvistetaan yksi kuukausi.

142 artikla

Täytäntöönpanosäännöt

Tämän asetuksen täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Tällaisia toimenpiteitä ovat erityisesti

a)

yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat maatilojen neuvontajärjestelmän perustamista;

b)

yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat tuen mukauttamisesta saatujen määrien jakamisperusteita;

c)

yksityiskohtaiset säännöt tässä asetuksessa säädettyjen tukien myöntämiseksi, myös tukikelpoisuusedellytysten, haku- ja maksupäivämäärien ja valvontasäännösten osalta, tukioikeuksien tarkastamiseksi ja vahvistamiseksi, myös jäsenvaltioiden välillä tarvittavan tiedonvaihdon osalta, sekä perusalojen tai taattujen enimmäispinta-alojen ylitysten määrittelemiseksi sekä yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat IV osaston 1 luvun 10 ja 11 jakson perusteella pitoajan määrittämistä sekä vahvistettujen käyttämättömien palkkio-oikeuksien peruuttamista ja uudelleenjakoa;

d)

tilatukijärjestelmän osalta yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat erityisesti kansallisen varannon perustamista, tukioikeuksien siirtämistä, pysyvien kasvien, pysyvien laidunten ja nurmien määrittelyä, III osaston 2 ja 3 luvussa säädettyjä vaihtoehtoja sekä III osaston 4 luvussa säädettyä tuotantoon sidottujen tukien sisällyttämistä tilatukijärjestelmään;

e)

yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat V osaston säännösten täytäntöönpanoa;

f)

yksityiskohtaiset täytäntöönpanosäännöt, jotka koskevat hedelmien ja vihannesten, ruokaperunan ja taimitarhojen tuen sisällyttämistä tilatukijärjestelmään (ensimmäisen soveltamisvuoden hakumenettely mukaan luettuna) ja jotka liittyvät IV osaston 1 luvun 8 ja 9 jaksossa tarkoitettuun tukeen;

g)

yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat viinin tuen sisällyttämistä tilatukijärjestelmään (ensimmäisen soveltamisvuoden hakumenettely mukaan luettuna) asetuksen (EY) N:o 479/2008 mukaisesti;

h)

hampun osalta yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat erityisiä valvontatoimenpiteitä ja tetrahydrokannabinolipitoisuuden määritysmenetelmiä;

i)

liitteen I muutokset, jotka saattavat olla tarpeen, kun otetaan huomioon 1 artiklassa esitetyt perusteet;

j)

liitteiden V ja IX muutokset, jotka saattavat olla tarpeen, kun erityisesti otetaan huomioon vasta hyväksytty yhteisön lainsäädäntö;

k)

viljelylohkojen tunnistusjärjestelmän perusosat ja niiden määrittely;

l)

pinta-alatukihakemuksiin mahdollisesti tehtävät muutokset ja vapautus velvollisuudesta tehdä pinta-alatukihakemus;

m)

tukihakemuksiin sisältyviä vähimmäistietoja koskevat säännöt;

n)

hallinnollisia tarkastuksia, paikalla tehtäviä tarkastuksia ja kaukokartoitustarkastuksia koskevat säännöt;

o)

säännöt, jotka koskevat tuen vähentämistä ja epäämistä niissä tapauksissa, joissa 4 artiklassa ja 22 artiklassa tarkoitettuja velvoitteita ei ole noudatettu, mukaan luettuina tapaukset, joissa tukea ei vähennetä tai evätä;

p)

liitteen I muutokset, jotka saattavat olla tarpeen, kun otetaan huomioon 26 artiklassa esitetyt perusteet;

q)

jäsenvaltioiden ja komission väliset tiedonannot;

r)

hätätapauksessa käytännön ja erityisongelmien ratkaisemisen kannalta tarvittavat asianmukaisesti perustellut toimenpiteet, erityisesti II osaston 4 luvun ja III osaston 2 ja 3 luvun täytäntöönpanemiseen liittyvät toimenpiteet; tällaiset toimenpiteet voivat poiketa tämän asetuksen tietyistä osista, mutta ainoastaan siinä määrin ja sellaisen ajanjakson ajan kuin on ehdottomasti tarpeen;

s)

puuvillan osalta yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat

i)

90 artiklan 4 kohdassa säädetyn tuen vähennyksen laskutapaa;

ii)

hyväksyttyjä toimialakohtaisia organisaatioita ja erityisesti niiden rahoitusta sekä valvonta- ja seuraamusjärjestelmää.

2 LUKU

Siirtymä- ja loppusäännökset

143 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1290/2005 muuttaminen

Asetus (EY) N:o 1290/2005 muutetaan seuraavasti:

1.

Korvataan 12 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Komissio vahvistaa määrät, jotka ovat yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä 19. tammikuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 (38) 9 artiklan, 10 artiklan 4 kohdan sekä 134, 135 ja 136 artiklan, yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä 27 päivänä maaliskuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 378/2007 (39) 4 artiklan 1 kohdan sekä viinialan yhteisestä markkinajärjestelystä 29 päivänä huhtikuuta 2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 479/2008 (40) 23 artiklan 2 kohdan mukaisesti maaseuturahaston käytettävissä.

2.

Korvataan 18 artiklan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Euroina vahvistettuina määrärahojen enimmäismäärinä pidetään asetuksen (EY) N:o 73/2009 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja suorien tukien kansallisia enimmäismääriä oikaistuina kyseisen asetuksen 11 artiklan 1 kohdan mukaisilla mukautuksilla.”

144 artikla

Asetuksen (EY) N:o 247/2006 muuttaminen

Asetus (EY) N:o 247/2006 muutetaan seuraavasti:

1.

Korvataan 23 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Yhteisö rahoittaa tämän asetuksen II ja III osastossa säädettyjä toimenpiteitä seuraavia määriä vastaavalla vuotuisella enimmäismäärällä:

milj. euroa

 

Varainhoitovuosi 2007

Varainhoitovuosi 2008

Varainhoitovuosi 2009

Varainhoitovuosi 2010

Varainhoitovuosi 2011 ja sitä seuraavat

Ranskan merentakaiset departementit

126,6

262,6

269,4

273,0

278,41

Azorit ja Madeira

77,9

86,98

87,08

87,18

106,21

Kanariansaaret

127,3

268,4

268,4

268,4

268,42”

2.

Lisätään artikla seuraavasti:

”24 b artikla

1.   Jäsenvaltioiden on viimeistään 1 päivänä elokuuta 2009 toimitettava komissiolle kokonaisohjelmansa muuttamista koskevat ehdotukset, joiden tarkoituksena on ottaa huomioon yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä 19. tammikuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 (41) 23 artiklan 2 kohtaan tehdyt muutokset.

2.   Komissio arvioi esitetyt muutokset ja päättää niiden hyväksymisestä neljän kuukauden kuluessa siitä, kun ne on esitetty 26 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Muutoksia sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2010 alkaen.

145 artikla

Asetuksen (EY) N:o 378/2007 muuttaminen

Asetus (EY) N:o 378/2007 muutetaan seuraavasti:

1.

Muutetaan 1 artikla seuraavasti:

a)

Korvataan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Vapaaehtoisesta mukauttamisesta johtuvat vähennykset on laskettava samalta perustalta kuin yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä 19. tammikuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 [tämä asetus] 7 artiklassa säädetty mukauttaminen (41).

b)

Lisätään kohta seuraavasti:

”5.   Asetuksen (EY) N:o 73/2009 7 artiklan soveltamisesta johtuvat viljelijään sovellettavat mukauttamisen määrät, joista on vähennetty 5 prosenttiyksikköä, on vähennettävä jäsenvaltion tämän artiklan 4 kohdan nojalla soveltamasta vapaaehtoisen mukauttamisen määrästä. Sekä vähennettävän prosenttimäärän että vapaaehtoisen mukauttamisen lopullisen määrän on oltava vähintään 0.”.

2.

Korvataan 3 artiklan 1 kohdan a alakohta seuraavasti:

”(a)

tämän asetuksen 1 artiklan 3 kohdasta poiketen soveltaa tuen mukauttamisesta seuraavia vähennyksiä mukauttamiseen asetuksen (EY) N:o 73/2009 7 artiklan mukaisesti sovellettavalta laskentaperustalta ottamatta huomioon kyseisen artiklan 1 kohdassa säädettyä 5 000 euron poissuljentaa; ja/tai”.

146 artikla

Kumoamiset

1.   Kumotaan asetus (EY) N:o 1782/2003.

Kyseisen asetuksen 20 artiklan 2 kohtaa, 64 artiklan 2 kohtaa, 66, 67, 68, 68 a, 68 b ja 69 artiklaa ja 70 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ja 2 kohtaa sekä IV osaston 1 lukua (durumvehnä), 5 lukua (energiakasvit), 7 lukua (lypsylehmäpalkkio), 10 lukua (peltokasvien pinta-alatuki), 10 b lukua (tuki oliivitarhoille), 10 c lukua (tupakan tuotantotuki) ja 10 d lukua (humalan pinta-alatuki) sovelletaan kuitenkin vielä vuonna 2009.

2.   Tässä asetuksessa tehtyjä viittauksia asetukseen (EY) N:o 1782/2003 pidetään viittauksina kyseiseen asetukseen sellaisena kuin se oli voimassa olevana ennen kumoamistaan.

Muissa säädöksissä tehtyjä viittauksia asetukseen (EY) N:o 1782/2003 pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä XVIII olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

147 artikla

Siirtymäsäännökset

Komissio voi 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistaa siirtymätoimenpiteitä, jotka ovat tarpeen, jotta siirtyminen asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 säädetyistä järjestelyistä tässä asetuksessa vahvistettuihin järjestelyihin olisi helpompaa.

148 artikla

Uusia jäsenvaltioita koskevat siirtymätoimenpiteet

Jos siirtymätoimenpiteet ovat tarpeen helpottamaan uusien jäsenvaltioiden siirtymistä yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmästä tilatukijärjestelmään ja muihin III ja IV osastossa tarkoitettuihin tukijärjestelmiin, tällaiset toimenpiteet hyväksytään 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

149 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

Tämä asetus tulee voimaan sitä seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2009.

Kuitenkin

a)

138 artiklaa sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2010,

b)

liitteessä III säädettyjä standardeja, jotka koskevat luontotyyppien perustamista ja/tai säilyttämistä, kasteluveden käyttöä koskevien lupamenettelyjen noudattamista ja maisemapiirteiden määrittämistä, sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2010 alkaen, sekä

c)

liitteen III mukaista suojakaistojen luomista vesistöjen varrelle koskevaa standardia sovelletaan aikaisintaan 1 päivästä tammikuuta 2010 ja viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2012.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 19 päivänä tammikuuta 2009.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

P. GANDALOVIČ


(1)  Lausunto annettu 19. marraskuuta 2008 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(2)  Lausunto annettu 23. lokakuuta 2008 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä). Lausunto annettu muun kuin pakollisen kuulemisen johdosta.

(3)  Lausunto annettu 8. lokakuuta 2008 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä). Lausunto annettu muun kuin pakollisen kuulemisen johdosta.

(4)  EUVL L 270, 21.10.2003, s. 1.

(5)  Neuvoston 25 päivänä huhtikuuta 2002 tekemä päätös 2002/358/EY ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen Kioton pöytäkirjan hyväksymisestä Euroopan yhteisön puolesta sekä sen velvoitteiden täyttämisestä yhteisesti (EYVL L 130, 15.5.2002, s. 1).

(6)  EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.

(7)  EUVL L 277, 21.10.2005, s. 1.

(8)  EUVL L 95, 5.4.2007, s. 1.

(9)  EUVL L 209, 11.8.2005, s. 1.

(10)  EUVL L 63, 23.6.2007, s. 17.

(11)  Ks. tämän virallisen lehden sivu 1.

(12)  EYVL L 204, 11.8.2000, s. 1.

(13)  EUVL L 5, 9.1.2004, s. 8.

(14)  EUVL L 58, 28.2.2006, s. 42.

(15)  EUVL L 42, 14.2.2006, s. 1.

(16)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(17)  EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1.

(18)  EYVL L 323, 28.11.2002, s. 48.

(19)  EUVL L 213, 8.8.2008, s. 31.

(20)  EYVL L 103, 25.4.1979, s. 1.

(21)  EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7.

(22)  EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1.

(23)  EYVL L 160, 26.6.1999, s. 80.

(24)  EUVL L 148, 6.6.2008, s. 1.

(25)  EYVL L 297, 21.11.1996, s. 29.

(26)  EYVL L 297, 21.11.1996, s. 49.

(27)  EUVL L 93, 31.3.2006, s. 1.

(28)  EUVL L 93, 31.3.2006, s. 12.

(29)  EUVL L 189, 20.7.2007, s. 1.

(30)  EUVL L 3, 5.1.2008, s. 1.

(31)  EYVL L 224, 18.8.1990, s. 19.

(32)  EUVL L 58, 28.2.2006, s. 1.

(33)  EUVL L 210, 31.7.2006, s. 25.

(34)  EYVL L 125, 23.5.1996, s. 3.

(35)  EYVL L 125, 23.5.1996, s. 10.

(36)  EYVL L 215, 30.7.1992, s. 70.

(37)  EUVL L 214, 4.8.2006, s. 7.

(38)  EUVL L 30, 31.1.2009, s. 16.

(39)  EUVL L 95, 5.4.2007, s. 1.

(40)  EUVL L 148, 6.6.2008, s. 1.”

(41)  EUVL L 30, 31.1.2009, s. 16.”.


LIITE I

Tukijärjestelmien luettelo

Ala

Oikeusperusta

Huomautuksia:

Tilatuki

Tämän asetuksen III osasto

Tuotannosta irrotettu tuki

Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmä

Tämän asetuksen V osaston 2 luku

Tuotannosta irrotettu tuki, joka korvaa kaikki tässä liitteessä tarkoitetut suorat tuet erillistukia lukuun ottamatta

Durumvehnä

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osaston 1 luku (1)

Pinta-alatuki

Valkuaiskasvit

Tämän asetuksen IV osaston 1 luvun 3 jakso

Pinta-alatuki

Riisi

Tämän asetuksen IV osaston 1 luvun 1 jakso

Pinta-alatuki

Pähkinät

Tämän asetuksen IV osaston 1 luvun 4 jakso

Pinta-alatuki

Energiakasvit

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osaston 5 luku (1)

Pinta-alatuki

Tärkkelysperunat

Tämän asetuksen IV osaston 1 luvun 2 jakso

Tuotantotuki viljelijöille

Siemenet

Tämän asetuksen IV osaston 1 luvun 5 jakso

Tuotantotuki

Peltokasvit

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osaston 10 luku (1)

Pinta-alatuki

Lampaan- ja vuohenliha

Tämän asetuksen IV osaston 1 luvun 7 jakso

Uuhi- ja vuohipalkkiot

Naudan- ja vasikanliha

Tämän asetuksen IV osaston 1 luvun 8 jakso

Erityispalkkio, emolehmäpalkkio (myös hiehoista maksettava emolehmäpalkkio sekä kansallinen täydentävä emolehmäpalkkio osarahoitustapauksissa), ja teurastuspalkkio

Erityiset viljelymuodot ja laatutuotanto

Asetuksen N:o 1782/2003 69 artikla (1)

 

Erityistuki

Tämän asetuksen III osaston 5 luku

 

Oliivitarhat

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osaston 10 b luku (1)

Pinta-alatuki

Silkkiäistoukat

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 111 artikla.

Kasvatukseen kannustava tuki

Tupakka

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osaston 10 c luku (1)

Tuotantotuki

Humala

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osaston 10 d luku (1)

Pinta-alatuki

Sokerin tai inuliinisiirapin valmistamiseen käytettävä sokerijuurikas, sokeriruoko ja juurisikuri

Tämän asetuksen 126 artikla

Tuotannosta irrotettu tuki

Sokerin tuotantoon käytettävä sokerijuurikas ja -ruoko

Tämän asetuksen IV osaston 1 luvun 7 jakso

Tuotantotuki

Jalostettavaksi toimitettavat hedelmät ja vihannekset

Tämän asetuksen IV osaston 1 luvun 8 jakso

Siirtymäkauden hedelmä- ja vihannestuki

Jalostettavaksi toimittavat mansikat ja vadelmat

Tämän asetuksen IV osaston 1 luvun 9 jakso

Siirtymäkauden marjatuki

Hedelmät ja vihannekset

Tämän asetuksen 116 artikla

Erillinen hedelmä- ja vihannestuki

Posei

Asetuksen (EY) N:o 247/2006 III osasto

Suora tuki, joka liittyy ohjelmissa vahvistettuihin toimenpiteisiin

Egeansaaret

Asetuksen (EY) N:o 1405/2006 3 osasto

Suora tuki, joka liittyy ohjelmissa vahvistettuihin toimenpiteisiin

Puuvilla

Tämän asetuksen IV osaston 1 luvun 6 jakso

Pinta-alatuki


(1)  Ainoastaan vuonna 2009.


LIITE II

Asetuksen 4 ja 5 artiklassa tarkoitetut lakisääteiset hoitovaatimukset

A kohta

Ympäristö

1.

Neuvoston direktiivi 79/409/ETY, annettu 2 päivänä huhtikuuta 1979, luonnonvaraisten lintujen suojelusta (EYVL L 103, 25.4.1979, s. 1)

3 artiklan 1 kohta, 2 kohdan b alakohta, 4 artiklan 1, 2 ja 4 kohta sekä 4 artiklan 5 kohdan a, b ja d alakohta

2.

Neuvoston direktiivi 80/68/ETY, annettu 17 päivänä joulukuuta 1979, pohjaveden suojelemisesta tiettyjen vaarallisten aineiden aiheuttamalta pilaantumiselta (EYVL L 20, 26.1.1980, s. 43)

4 ja 5 artikla

3.

Neuvoston direktiivi 86/278/ETY, annettu 12 päivänä kesäkuuta 1986, ympäristön, erityisesti maaperän, suojelusta käytettäessä puhdistamolietettä maanviljelyssä (EYVL L 181, 4.7.1986, s. 6)

3 artikla

4.

Neuvoston direktiivi 91/676/ETY, annettu 12 päivänä joulukuuta 1991, vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta (EYVL L 375, 31.12.1991, s. 1)

4 ja 5 artikla

5.

Neuvoston direktiivi 92/43/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1992, luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7)

6 artikla ja 13 artiklan 1 kohdan a alakohta

Kansanterveys ja eläinten terveys

Eläinten tunnistus ja rekisteröinti

6.

Neuvoston direktiivi 2008/71/EY, annettu 15 päivänä heinäkuuta 2008, sikojen tunnistamisesta ja rekisteröinnistä (EUVL L 213, 8.8.2008, s. 31)

3, 4 ja 5 artikla

7.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1760/2000, annettu 17 päivänä heinäkuuta 2000, nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän käyttöönottamisesta sekä naudanlihan ja naudanlihatuotteiden pakollisesta merkitsemisestä (EYVL L 204, 11.8.2000, s. 1).

4 ja 7 artikla

8.

Neuvoston asetus (EY) N:o 21/2004, annettu 17 päivänä joulukuuta 2003, lammas- ja vuohieläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän käyttöönottamisesta (EUVL L 5, 9.1.2004, s. 8)

3, 4 ja 5 artikla

B kohta

Kansanterveys sekä eläinten ja kasvien terveys

9.

Neuvoston direktiivi 91/414/ETY, annettu 15 päivänä heinäkuuta 1991, kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta (EYVL L 230, 19.8.1991, s. 1)

3 artikla

10.

Neuvoston direktiivi 96/22/EY, annettu 29 päivänä huhtikuuta 1996, tiettyjen hormonaalista tai tyrostaattista vaikutusta omaavien aineiden ja beta-agonistien käytön kieltämisestä kotieläintuotannossa (EYVL L 125, 23.5.1996, s. 3)

3 a, b, d ja e artikla, 4, 5, ja 7 artikla

11.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 178/2002, annettu 28 päivänä tammikuuta 2002, elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä (EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1)

14 ja 15 artikla, 17 artiklan 1 kohta (1), 18, 19 ja 20 artikla

12.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 999/2001, annettu 22 päivänä toukokuuta 2001, tiettyjen tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevista säännöistä (EYVL L 147, 31.5.2001, s. 1)

7, 11, 12, 13 ja 15 artikla

Taudeista ilmoittaminen

13.

Neuvoston direktiivi 85/511/ETY, annettu 18 päivänä marraskuuta 1985, yhteisön toimenpiteistä suu- ja sorkkataudin torjumiseksi (EYVL L 315, 26.11.1985, s. 11)

3 artikla

14.

Neuvoston direktiivi 92/119/ETY, annettu 17 päivänä joulukuuta 1992, yhteisön yleisistä toimenpiteistä tiettyjen eläintautien torjumiseksi sekä swine vesicular -tautiin liittyvistä erityistoimenpiteistä (EYVL L 62, 15.3.1993, s. 69)

3 artikla

15.

Neuvoston direktiivi 2000/75/EY(327), annettu 20 päivänä marraskuuta 2000, lampaan bluetongue-taudin torjunta- ja hävittämistoimenpiteitä koskevista erityissäännöksistä (EYVL L 327, 22.12.2000, s. 74)

3 artikla

C kohta

Eläinten hyvinvointi

16.

Neuvoston direktiivi 91/629/ETY, annettu 19 päivänä marraskuuta 1991, vasikoiden suojelun vähimmäisvaatimuksista (EYVL L 340, 11.12.1991, s. 28)

3 ja 4 artikla

17.

Neuvoston direktiivi 91/630/ETY, annettu 19 päivänä marraskuuta 1991, sikojen suojelun vähimmäisvaatimuksista (EYVL L 340, 11.12.1991, s. 33)

3 artikla ja 4 artiklan 1 kohta

18.

Neuvoston direktiivi 98/58/EY, annettu 20 päivänä heinäkuuta 1998, tuotantoeläinten suojelusta (EYVL L 221, 8.8.1998, s. 23)

4 artikla


(1)  Pantu täytäntöön erityisesti seuraavilla säädöksillä:

Asetus (EY) N:o 2377/90: 2 ja 5 artikla

Asetus (EY) N:o 852/2004: 4 artiklan 1 kohta ja liitteen I osan A II jakson 4 kohdan g, h ja j alakohta, 5 kohdan f ja h alakohta sekä 6 kohta, III jakson 8 kohdan a, b d ja e alakohta sekä 9 kohdan a ja c alakohta

Asetus (EY) N:o 853/2004: 3 artiklan 1 kohta ja liitteen III IX jakson I luvun 1 kohdan b, c, d ja e alakohta, 2 kohdan a alakohdan i, ii ja iii alakohta, b alakohdan i ja ii alakohta sekä c alakohta, 3 kohta, 4 kohta, 5 kohta, II luvun osan A 1-4 kohta, osan B 1 kohdan a ja d alakohta, 2 kohta, 4 kohdan a ja b alakohta, liitteen III X jakson I luvun 1 kohta

Asetus (EY) N:o 183/2005: 5 artiklan 1 kohta ja liitteen I osan A I jakson 4 kohdan e ja g alakohta, II jakson 2 kohdan a, b ja e alakohta, 5 artiklan 5 kohta sekä liitteen III 1 ja 2 kohta, 5 artiklan 6 kohta, ja

Asetus (ETY) N:o 396/2005: 18 artikla.


LIITE III

Asetuksen 6 artiklassa tarkoitettu hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimus

Kohde

Pakolliset vaatimukset

Vapaaehtoiset vaatimukset

Maaperän eroosio:

Maaperää on suojeltava asianmukaisin toimenpitein

Vähimmäiskasvipeite

Estopengerrykset

Maanhoidon vähimmäistaso kulloisenkin paikan olosuhteiden mukaan

 

Maaperän orgaaninen aines:

Maaperän orgaanisen aineksen määrän säilyttäminen tarkoituksenmukaisin käytäntein

Sängellä olevien peltojen hoito

Vuoroviljelyä koskevat standardit tarvittaessa

Maaperän rakenne:

Maaperän rakenteen säilyttäminen asianmukaisin toimenpitein

 

Koneiden tarkoituksenmukainen käyttö

Ylläpidon vähimmäistaso:

Ylläpidon vähimmäistason varmistaminen ja elinympäristöjen tilan heikentymisen välttäminen

Maisemapiirteiden säilyttäminen, mukaan luettuina tapauksen mukaan pensasaidat, lammikot, ojat ja linjassa, ryhmissä tai yksinään olevat puut sekä pellonpientareet

Vähimmäiseläintiheys tai/ja tarkoituksenmukaiset järjestelmät

Elinympäristöjen perustaminen ja/tai säilyttäminen

 

Haitallisen kasvillisuuden leviämisen välttäminen maatalousmaalla

Oliivipuiden raivauskielto

Pysyvän laitumen suojelu

Oliivi- ja viinitilojen ylläpitäminen hyvässä kasvukunnossa

Vesien suojelu ja vesihuolto:

Vesien suojelu saastumiselta ja valumilta sekä vedenkäytön hallinnointi

Suojakaistojen luominen vesistöjen varrelle (1)

 

Kasteluveden käyttöä koskevien lupamenettelyjen noudattaminen, jos siitä säädetään.


(1)  Huom. Hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusten mukaisten suojakaistojen on oltava direktiivin 91/676/ETY 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti pilaantumisalttiiksi määriteltyjen vyöhykkeiden sisä- ja ulkopuolella vähintään kyseisen direktiivin liitteen II A4 kohdassa tarkoitettujen lannoitteiden maahan levittämistä virtaavien vesien läheisyydessä koskevien ehtojen mukaisia; näitä vaatimuksia on sovellettava jäsenvaltioiden kyseisen direktiivin 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti laatimien toimintaohjelmien mukaisesti.


LIITE IV

EUR (miljoonina)

Kalenterivuosi

2009

2010

2011

2012

Belgia

583,2

575,4

570,8

569,0

Tšekin tasavalta

 

 

 

825,9

Tanska

987,4

977,3

968,9

964,3

Saksa

5 524,8

5 445,2

5 399,7

5 372,2

Viro

 

 

 

92,0

Irlanti

1 283,1

1 272,4

1 263,8

1 255,5

Kreikka

2 561,4

2 365,1

2 358,9

2 343,8

Espanja

5 018,3

5 015,5

4 998,3

5 010,3

Ranska

8 064,4

7 943,7

7 876,2

7 846,8

Italia

4 345,9

4 147,9

4 121,0

4 117,9

Kypros

 

 

 

49,1

Latvia

 

 

 

133,9

Liettua

 

 

 

346,7

Luxemburg

35,6

35,2

35,1

34,7

Unkari

 

 

 

1 204,5

Malta

 

 

 

5,1

Alankomaat

836,9

829,1

822,5

830,6

Itävalta

727,6

722,4

718,8

715,5

Puola

 

 

 

2 787,1

Portugali

557,7

545,0

545,0

545,0

Slovenia

 

 

 

131,5

Slovakia

 

 

 

357,9

Suomi

550,0

544,5

541,4

539,2

Ruotsi

733,1

726,5

721,1

717,5

Yhdistynyt kuningaskunta

3 373,1

3 345,6

3 339,6

3 336,1


LIITE V

Luettelo 9 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista viljoista

CN-koodi

Kuvaus

Vilja

 

1001 10 00

Durumvehnä

1001 90

Muu vehnä sekä vehnän ja rukiin seosvilja, ei kuitenkaan durumvehnä

1002 00 00

Ruis

1003 00

Ohra

1004 00 00

Kaura

1005

Maissi

1007 00

Durra

1008

Tattari, hirssi ja kanariansiemenet; muu vilja

0709 90 60

Sokerimaissi


LIITE VI

26 artiklassa tarkoitetut yhteensopivat tukijärjestelmät

Ala

Oikeusperusta

Epäsuotuisat alueet ja alueet, joilla on ympäristöön liittyviä rajoitteita

Asetuksen (EY) N:o 1257/1999 13 artiklan a alakohta, 14 artiklan 1 kohta, 14 artiklan 2 kohdan ensimmäiset kaksi luetelmakohtaa, 15 artikla, 17–20 artikla, 51 artiklan 3 kohta ja 55 artiklan 4 kohta

Toimenpiteet, joiden tavoitteena on maatalousmaan kestävä käyttö seuraavin keinoin:

viljelijöille vuoristoalueilla maksettavat luonnonhaittakorvaukset

Asetuksen (EY) N:o 1698/2005 36 artiklan a alakohdan i alakohta

viljelijöille muilla luonnonhaitta-alueilla kuin vuoristoalueilla maksettavat korvaukset,

Asetuksen (EY) N:o 1698/2005 36 artiklan a alakohdan ii alakohta

Natura 2000 -tuet ja direktiiviin 2000/60/EY liittyvät tuet

Asetuksen (EY) N:o 1698/2005 36 artiklan a alakohdan iii alakohta

maatalouden ympäristötuet

Asetuksen (EY) N:o 1698/2005 36 artiklan a alakohdan iv alakohta

Toimenpiteet, joiden tavoitteena on metsätalousmaan kestävä käyttö seuraavin keinoin:

maatalousmaan ensimmäinen metsitys

Asetuksen (EY) N:o 1698/2005 36 artiklan b alakohdan i alakohta

Natura 2000 -tuet

Asetuksen (EY) N:o 1698/2005 36 artiklan b alakohdan iv alakohta

metsätalouden ympäristötuet

Asetuksen (EY) N:o 1698/2005 36 artiklan b alakohdan v alakohta

Viini

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 117 artikla


LIITE VII

28 artiklan 1 kohdan mukaisesti sovellettavat kertoimet

Jäsenvaltiot

Euromääräinen yläraja

(28 artiklan 1 kohdan a alakohta)

Hehtaarimääräinen yläraja

(28 artiklan 1 kohdan b alakohta)

Belgia

400

2

Bulgaria

200

0,5

Tšekin tasavalta

200

5

Tanska

300

5

Saksa

300

4

Viro

100

3

Irlanti

200

3

Kreikka

400

0,4

Espanja

300

2

Ranska

300

4

Italia

400

0,5

Kypros

300

0,3

Latvia

100

1

Liettua

100

1

Luxemburg

300

4

Unkari

200

0,3

Malta

500

0,1

Alankomaat

500

2

Itävalta

200

2

Puola

200

0,5

Portugali

200

0,3

Romania

200

0,3

Slovenia

300

0,3

Slovakia

200

2

Suomi

200

3

Ruotsi

200

4

Yhdistynyt kuningaskunta

200

5


LIITE VIII

Asetuksen 40 artiklassa tarkoitetut kansalliset enimmäismäärät

Taulukko 1

(1000 EUR)

Jäsenvaltio

2009

2010

2011

2012

2013

2014

2015

2016 ja sitä seuraavat vuodet

Belgia

614 179

611 805

611 805

614 855

614 855

614 855

614 855

614 855

Tanska

1 030 478

1 030 478

1 030 478

1 049 002

1 049 002

1 049 002

1 049 002

1 049 002

Saksa

5 770 254

5 771 977

5 771 977

5 852 908

5 852 908

5 852 908

5 852 908

5 852 908

Kreikka

2 380 713

2 211 683

2 214 683

2 232 533

2 216 533

2 216 533

2 216 533

2 216 533

Espanja

4 858 043

5 091 044

5 108 650

5 282 193

5 139 444

5 139 444

5 139 444

5 139 444

Ranska

8 407 555

8 420 822

8 420 822

8 521 236

8 521 236

8 521 236

8 521 236

8 521 236

Irlanti

1 342 268

1 340 521

1 340 521

1 340 869

1 340 869

1 340 869

1 340 869

1 340 869

Italia

4 143 175

4 207 177

4 227 177

4 370 024

4 370 024

4 370 024

4 370 024

4 370 024

Luxemburg

37 518

37 536

37 646

37 671

37 084

37 084

37 084

37 084

Alankomaat

853 090

853 090

853 090

897 751

897 751

897 751

897 751

897 751

Itävalta

745 561

745 235

745 235

751 606

751 606

751 606

751 606

751 606

Portugali

608 751

589 499

589 499

605 962

605 962

605 962

605 962

605 962

Suomi

566 801

565 520

565 520

570 548

570 548

570 548

570 548

570 548

Ruotsi

763 082

763 082

763 082

770 906

770 906

770 906

770 906

770 906

Yhdistynyt kuningaskunta

3 985 895

3 975 916

3 975 973

3 988 042

3 987 922

3 987 922

3 987 922

3 987 922


Taulukko 2 (1)

Bulgaria

287 399

336 041

416 372

499 327

580 087

660 848

741 606

814 295

Tšekin tasavalta

559 622

654 241

739 941

832 144

909 313

909 313

909 313

909 313

Viro

60 500

71 603

81 703

92 042

101 165

101 165

101 165

101 165

Kypros

31 670

38 928

43 749

49 146

53 499

53 499

53 499

53 499

Latvia

90 016

105 368

119 268

133 978

146 479

146 479

146 479

146 479

Liettua

230 560

271 029

307 729

346 958

380 109

380 109

380 109

380 109

Unkari

807 366

947 114

1 073 824

1 205 037

1 318 975

1 318 975

1 318 975

1 318 975

Malta

3 752

4 231

4 726

5 137

5 102

5 102

5 102

5 102

Puola

1 877 107

2 192 294

2 477 294

2 788 247

3 044 518

3 044 518

3 044 518

3 044 518

Romania

623 399

729 863

907 473

1 086 608

1 264 472

1 442 335

1 620 201

1 780 406

Slovenia

87 942

103 389

117 406

131 537

144 236

144 236

144 236

144 236

Slovakia

240 014

280 364

316 964

355 242

388 176

388 176

388 176

388 176


(1)  Enimmäismäärät laskettu ottaen huomioon 121 artiklassa säädetty tukien lisäystä koskeva aikataulu.


LIITE IX

Asetuksen 33 artiklan1 kohdan b alakohdan iii alakohdassa tarkoitetut tukioikeudet

A.   Hedelmät ja vihannekset, ruokaperuna ja taimitarhat

1.

Tässä liitteessä ’hedelmillä ja vihanneksilla’ tarkoitetaan asetuksen (EY) N:o 1234/2007 1 artiklan 1 kohdan i ja j alakohdassa lueteltuja tuotteita ja ’ruokaperunalla’ CN-koodiin 0701 kuuluvia, muita kuin tärkkelyksen valmistukseen tarkoitettuja perunoita, joille myönnetään tukea tämän asetuksen 77 artiklan mukaisesti.

Viljelijät saavat hehtaarikohtaisen tukioikeuden, joka lasketaan jakamalla tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettu viitemäärä tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti lasketulla hehtaarimäärällä.

2.

Jäsenvaltioiden on vahvistettava kunkin viljelijän viitemäärään sisällytettävä määrä puolueettomin ja syrjimättömin perustein, kuten

a)

viljelijän hedelmistä ja vihanneksista, ruokaperunasta ja taimitarhoista suoraan tai välillisesti saaman markkinatuen määrä;

b)

hedelmien ja vihannesten, ruokaperunan ja taimitarhojen tuottamiseen käytetty pinta-ala;

c)

tuotettujen hedelmien ja vihannesten määrä sekä ruokaperunan ja taimitarhojen määrä,

edustavan kauden perusteella, jonka on oltava vähintään yhden markkinointivuoden pituinen ja joka voi alkaa vuonna 2001 päättyvästä markkinointivuodesta ja, uusien jäsenvaltioiden osalta, vuonna 2004 päättyvästä markkinointivuodesta, ja päättyä vuonna 2007 loppuvaan markkinointivuoteen, ja joka voi olla eri kunkin tuotteen osalta.

Tässä kohdassa säädettyjä perusteita voidaan soveltaa eri tavoin eri hedelmä- ja vihannestuotteisiin, ruokaperunaan ja taimitarhoihin, jos se on puolueettomien perusteiden mukaan asianmukaisesti perusteltua. Jäsenvaltiot voivat samoin perustein päättää olla vahvistamatta viitemäärään sisällytettäviä määriä ja tämän kohdan nojalla sovellettavia hehtaareja ennen 31 päivänä joulukuuta 2010 päättyvän kolmen vuoden siirtymäkauden päättymistä.

3.

Jäsenvaltioiden on laskettava sovellettava hehtaarimäärä puolueettomin ja syrjimättömin perustein, jollainen on esimerkiksi 2 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettu pinta-ala.

4.

Viljelijän, jonka tuotantoon ovat 2 kohdassa tarkoitetulla edustavalla kaudella haitallisesti vaikuttaneet ennen viitekautta tai sen aikana ilmenneet ylivoimaiset esteet tai poikkeukselliset olosuhteet, voi pyytää, että 2 kohdassa tarkoitettu viitemäärä laskettaisiin edustavaan kauteen sisältyvän sellaisen yhden tai useamman kalenterivuoden perusteella, jona tai joina ylivoimaiset esteet tai poikkeukselliset olosuhteet eivät vaikuttaneet.

5.

Jos ylivoimaiset esteet tai poikkeukselliset olosuhteet vaikuttivat koko viitekauteen, jäsenvaltion on laskettava viitemäärä sen markkinointivuoden perusteella, joka on lähinnä 3 kohdan mukaisesti valittua edustavaa jaksoa. Tällöin 1 kohtaa sovelletaan tarvittavin muutoksin.

6.

Viljelijän on ilmoitettava ylivoimaisista esteistä tai poikkeuksellisista olosuhteista — ja esitettävä niistä toimivaltaista viranomaista tyydyttävät todisteet — kirjallisesti viranomaiselle kunkin jäsenvaltion vahvistamassa määräajassa.

B.   Viini (raivaus)

Viljelijöille, jotka osallistuvat asetuksen (EY) N:o 479/2008 V osaston 3 luvussa vahvistettuun raivausjärjestelmään siirretään, raivausta seuraavana vuonna tukioikeuksia yhtä suuri määrä kuin on se hehtaarimäärä, josta he ovat saaneet raivauspalkkiota.

Näiden tukioikeuksien yksikköarvon on oltava yhtä suuri kuin vastaavan alueen tukioikeuksien alueellinen keskiarvo. Yksikköarvo saa kuitenkin joka tapauksessa olla enintään 350 euroa hehtaarilta.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, jos hehtaarit, joista viljelijä on saanut raivauspalkkion, on otettu huomioon tukioikeuksia myönnettäessä, kyseisen viljelijän tukioikeuksien arvoa on nostettava määrällä, joka saadaan kertomalla ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen raivattujen hehtaarien lukumäärä toisessa alakohdassa tarkoitetulla yksikköarvolla.

C.   Viini (siirto tukiohjelmista)

Jos jäsenvaltiot päättävät myöntää tukea asetuksen (EY) N:o 479/2008 9 artiklan mukaisesti, niiden on vahvistettava kunkin viljelijän viitemäärä ja sovellettava hehtaarimäärä

a)

puolueettomin ja syrjimättömin perustein;

b)

yhden tai useamman viinivuoden käsittävän edustavan viitekauden osalta alkaen viinivuodesta 2005/2006. Viitemäärän vahvistamiseen käytettävät viiteperusteet ja sovellettavat hehtaarimäärät eivät saa perustua viitekauteen, johon sisältyy viinivuoden 2007/2008 jälkeisiä viinivuosia, jos siirto tukiohjelmiin koskee tukea, joka maksetaan viljelijöille, jotka ovat aiemmin saaneet tukea tislaukseen alkoholijuomiksi tai ovat saaneet taloudellista tukea rypäleen puristemehun käytölle viinin väkevöimiseen asetuksen (EY) N:o 479/2008 mukaisesti,

c)

joka ei saa ylittää asetuksen (EY) N:o 479/2008 6 artiklan e alakohdassa tarkoitettua tähän tukeen käytettävissä olevaa kokonaismäärää.

Viljelijät saavat hehtaarikohtaisen tukioikeuden, joka lasketaan jakamalla viitemäärä sovellettavien hehtaarien määrällä.


LIITE X

Asetuksen 54 artiklassa tarkoitetut kansallisten enimmäismäärien osat

1.

Asetuksen 54 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kansallisen enimmäismäärän osa, joka vastaa tomaatteja, on seuraava:

Jäsenvaltiot

Määrä

(miljoonaa euroa kalenterivuodessa)

Bulgaria

5,394

Tšekin tasavalta

0,414

Kreikka

35,733

Espanja

56,233

Ranska

8,033

Italia

183,967

Kypros

0,274

Malta

0,932

Unkari

4,512

Romania

1,738

Puola

6,715

Portugali

33,333

Slovakia

1,018

2.

Asetuksen 54 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu kansallisen enimmäismäärän osa, joka vastaa hedelmä- ja vihanneskasveja, jotka ovat muita kuin yksivuotisia kasveja, on seuraava:

Jäsenvaltiot

Määrä

(miljoonaa euroa kalenterivuodessa)

Bulgaria

0,851

Tšekin tasavalta

0,063

Kreikka

153,833

Espanja

110,633

Ranska

44,033

Italia

131,700

Kypros

2009:

4,856

2010:

4,919

2011:

4,982

2012:

5,045

Unkari

0,244

Romania

0,025

Portugali

2,900

Slovakia

0,007


LIITE XI

Asetuksen 63 artiklassa tarkoitettu tuotantosidonnaisen tuen sisällyttäminen tilatukijärjestelmään

1.

 

a)

vuodesta 2010 alkaen asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osaston 1 luvussa säädetty durumvehnän erityinen laatupalkkio;

b)

viimeistään vuodesta 2012 alkaen tämän asetuksen IV osaston 1 luvun 3 jaksossa säädetty valkuaiskasvipalkkio;

c)

viimeistään vuodesta 2012 alkaen tämän asetuksen IV osaston 1 luvun 1 jaksossa säädetty riisin lajikohtainen tuki;

d)

viimeistään vuodesta 2012 alkaen tämän asetuksen IV osaston 1 luvun 4 jaksossa säädetty pähkinöiden pinta-alatuki;

e)

viimeistään vuodesta 2012 alkaen tämän asetuksen IV osaston 1 luvun 2 jaksossa säädetty tuotantotuki tärkkelysperunan viljelijöille.

2.

 

a)

vuodesta 2012 alkaen asetuksen (EY) N:o 1234/2007 II osan I osaston 4 luvun I jakson I alajaksossa säädetty kuivatun rehun jalostustuki;

b)

vuodesta 2012 alkaen asetuksen (EY) N:o 1234/2007 II osan I osaston 4 luvun I jakson II alajaksossa säädetty kuiduntuotantoon tarkoitetun pellavan ja hampun jalostustuki;

c)

vuodesta 2012 alkaen asetuksen (EY) N:o 1234/2007 95 a artiklassa säädetty perunatärkkelyspalkkio;

d)

vuodesta 2012 alkaen tämän asetuksen IV osaston 1 luvun 9 jaksossa säädetty siirtymäkauden marjatuki

3.

 

Vuodesta 2010 alkaen, jos jäsenvaltio on myöntänyt

a)

asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osaston 10 luvussa säädettyä peltokasvien pinta-alatukea;

b)

asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osaston 10 b luvussa säädettyä tukea oliivitarhoille;

c)

asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osaston 10 d luvussa säädettyä humalan pinta-alatukea.

Viimeistään vuodesta 2012 alkaen, jos jäsenvaltio on myöntänyt

a)

tämän asetuksen IV osaston 1 luvun 5 jaksossa säädettyä siementukea;

b)

tämän asetuksen 53 artiklassa säädettyä naudan- ja vasikanlihapalkkiota emolehmäpalkkiota lukuun ottamatta.

4.

 

Vuodesta 2010 alkaen, jos jäsenvaltio tämän asetuksen 51 artiklan 1 kohdan mukaisesti ei enää myönnä seuraavia tukia tai jos se päättää myöntää ne määrällisesti pienempinä:

a)

asetuksen (EY) N:o 1782/2003 67 artiklassa tarkoitetut lammas- ja vuohipalkkiot;

b)

asetuksen (EY) N:o 1782/2003 68 artiklassa tai, jos sovelletaan tämän asetuksen 51 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, tämän asetuksen 53 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut naudan- ja vasikanlihapalkkiot;

c)

asetuksen (EY) N:o 1782/2003 68 b artiklassa tarkoitettu siirtymäkauden hedelmä- ja vihannestuki.


LIITE XII

Asetuksen 64 artiklassa tarkoitettu tuotantosidonnaisen tuen sisällyttäminen tilatukijärjestelmään

Kuivattu rehu (Asetus (EY) N:o 1234/2007)

(1000 EUR)

Jäsenvaltio

2012

2013

2014

2015

2016 ja sitä seuraavat vuodet

Tanska

2 779

2 779

2 779

2 779

2 779

Saksa

8 475

8 475

8 475

8 475

8 475

Irlanti

132

132

132

132

132

Kreikka

1 238

1238

1 238

1 238

1 238

Espanja

43 725

43 725

43 725

43 725

43 725

Ranska

35 752

35 752

35 752

35 752

35 752

Italia

22 605

22 605

22 605

22 605

22 605

Alankomaat

5 202

5 202

5 202

5 202

5 202

Itävalta

64

64

64

64

64

Portugali

69

69

69

69

69

Suomi

10

10

10

10

10

Ruotsi

180

180

180

180

180

Yhdistynyt kuningaskunta

1 478

1 478

1 478

1 478

1 478

Tšekin tasavalta

922

922

922

922

922

Liettua

21

21

21

21

21

Unkari

1 421

1 421

1 421

1 421

1 421

Puola

147

147

147

147

147

Slovakia

91

91

91

91

91


Durumvehnän erityinen laatupalkkio

(1000 EUR)

Jäsenvaltiot

2010

2011

2012

2013

2014

2015

2016 ja sitä seuraavat vuodet

Kreikka

20 301

20 301

20 301

20 301

20 301

20 301

20 301

Espanja

22 372

22 372

22 372

22 372

22 372

22 372

22 372

Ranska

8 320

8 320

8 320

8 320

8 320

8 320

8 320

Italia

42 457

42 457

42 457

42 457

42 457

42 457

42 457

Itävalta

280

280

280

280

280

280

280

Portugali

80

80

80

80

80

80

80

Bulgaria

349

436

523

610

698

785

872

Kypros

173

198

223

247

247

247

247

Unkari

70

80

90

100

100

100

100


Valkuaiskasvipalkkio

(1000 EUR)

Jäsenvaltio

2010

2011

2012

2013

2014

2015

2016 ja sitä seuraavat vuodet

Belgia

84

84

84

84

84

84

84

Tanska

843

843

843

843

843

843

843

Saksa

7 231

7 231

7 231

7 231

7 231

7 231

7 231

Irlanti

216

216

216

216

216

216

216

Kreikka

242

242

242

242

242

242

242

Espanja

10 905

10 905

10 905

10 905

10 905

10 905

10 905

Ranska

17 635

17 635

17 635

17 635

17 635

17 635

17 635

Italia

5 009

5 009

5 009

5 009

5 009

5 009

5 009

Luxemburg

21

21

21

21

21

21

21

Alankomaat

67

67

67

67

67

67

67

Itävalta

2 051

2 051

2 051

2 051

2 051

2 051

2 051

Portugali

214

214

214

214

214

214

214

Suomi

303

303

303

303

303

303

303

Ruotsi

2 147

2 147

2 147

2 147

2 147

2 147

2 147

Yhdistynyt kuningaskunta

10 500

10 500

10 500

10 500

10 500

10 500

10 500

Bulgaria

160

201

241

281

321

361

401

Tšekin tasavalta

1 858

2 123

2 389

2 654

2 654

2 654

2 654

Viro

169

194

218

242

242

242

242

Kypros

17

19

22

24

24

24

24

Latvia

109

124

140

155

155

155

155

Liettua

1 486

1 698

1 911

2 123

2 123

2 123

2 123

Unkari

1 369

1 565

1 760

1 956

1 956

1 956

1 956

Puola

1 723

1 970

2 216

2 462

2 462

2 462

2 462

Romania

911

1 139

1 367

1 595

1 822

2 050

2 278

Slovenia

63

72

81

90

90

90

90

Slovakia

1 003

1 146

1 290

1 433

1 433

1 433

1 433


Riisin lajikohtainen tuki

(1000 EUR)

Jäsenvaltio

2010

2011

2012

2013

2014

2015

2016 ja sitä seuraavat vuodet

Kreikka

11 407

11 407

11 407

11 407

11 407

11 407

11 407

Espanja

49 993

49 993

49 993

49 993

49 993

49 993

49 993

Ranska

7 844

7 844

7 844

7 844

7 844

7 844

7 844

Italia

99 473

99 473

99 473

99 473

99 473

99 473

99 473

Portugali

11 193

11 193

11 193

11 193

11 193

11 193

11 193

Bulgaria

575

719

863

1007

1 151

1 294

1 438

Unkari

524

599

674

749

749

749

749

Romania

25

32

38

44

50

57

63


Pähkinöiden pinta-alatuki

(1000 EUR)

Jäsenvaltio

2010

2011

2012

2013

2014

2015

2016 ja sitä seuraavat vuodet

Belgia

12

12

12

12

12

12

12

Saksa

181

181

181

181

181

181

181

Kreikka

4 963

4 963

4 963

4 963

4 963

4 963

4 963

Espanja

68 610

68 610

68 610

68 610

68 610

68 610

68 610

Ranska

2 089

2 089

2 089

2 089

2 089

2 089

2 089

Italia

15 710

15 710

15 710

15 710

15 710

15 710

15 710

Luxemburg

12

12

12

12

12

12

12

Alankomaat

12

12

12

12

12

12

12

Itävalta

12

12

12

12

12

12

12

Portugali

4 987

4 987

4 987

4 987

4 987

4 987

4 987

Yhdistynyt kuningaskunta

12

12

12

12

12

12

12

Bulgaria

579

724

868

1 013

1 158

1 302

1 447

Kypros

431

493

554

616

616

616

616

Unkari

245

280

315

350

350

350

350

Puola

355

406

456

507

507

507

507

Romania

79

99

119

139

159

179

199

Slovenia

25

29

33

36

36

36

36

Slovakia

262

299

337

374

374

374

374


Kuiduntuotantoon tarkoitettu pellava ja hamppu (Asetus (EY) N:o 1234/2007)

(1000 EUR)

Jäsenvaltio

2012

2013

2014

2015

2016 ja sitä seuraavat vuodet

Belgia

2 954

2 954

2 954

2 954

2 954

Tanska

3

3

3

3

3

Saksa

244

244

244

244

244

Espanja

138

138

138

138

138

Ranska

13 592

13 592

13 592

13 592

13 592

Italia

50

50

50

50

50

Alankomaat

1 111

1 111

1 111

1 111

1 111

Itävalta

20

20

20

20

20

Suomi

5

5

5

5

5

Yhdistynyt kuningaskunta

83

83

83

83

83

Tšekin tsavalta

534

534

534

534

534

Latvia

104

104

104

104

104

Liettua

360

360

360

360

360

Unkari

42

42

42

42

42

Puola

114

114

114

114

114


Perunatärkkelyspalkkio (asetuksen (EY) N:o 1234/2007 95a artikla)

(1000 EUR)

Jäsenvaltiot

2012

2013

2014

2015

2016 ja sitä seuraavat vuodet

Tanska

3 743

3 743

3 743

3 743

3 743

Saksa

16 279

16 279

16 279

16 279

16 279

Espanja

43

43

43

43

43

Ranska

5 904

5 904

5 904

5 904

5 904

Alankomaat

9 614

9 614

9 614

9 614

9 614

Itävalta

1 061

1 061

1 061

1 061

1 061

Suomi

1 183

1 183

1 183

1 183

1 183

Ruotsi

1 381

1 381

1 381

1 381

1 381

Tšekin tasavalta

749

749

749

749

749

Viro

6

6

6

6

6

Latvia

129

129

129

129

129

Liettua

27

27

27

27

27

Puola

3 226

3 226

3 226

3 226

3 226

Slovakia

16

16

16

16

16


Tuki tärkkelysperunan viljelijöille

(1000 EUR)

Jäsenvaltio

2010

2011

2012

2013

2014

2015

2016 ja sitä seuraavat vuodet

Tanska

11 156

11 156

11 156

11 156

11 156

11 156

11 156

Saksa

48 521

48 521

48 521

48 521

48 521

48 521

48 521

Espanja

129

129

129

129

129

129

129

Ranska

17 598

17 598

17 598

17 598

17 598

17 598

17 598

Alankomaat

28 655

28 655

28 655

28 655

28 655

28 655

28 655

Itävalta

3 163

3 163

3 163

3 163

3 163

3 163

3 163

Suomi

3 527

3 527

3 527

3 527

3 527

3 527

3 527

Ruotsi

4 116

4 116

4 116

4 116

4 116

4 116

4 116

Tšekin tasavalta

1 563

1 786

2 009

2 232

2 232

2 232

2 232

Viro

12

13

15

17

17

17

17

Latvia

268

307

345

383

383

383

383

Liettua

56

64

72

80

80

80

80

Puola

6 731

7 692

8 654

9 615

9 615

9 615

9 615

Slovakia

34

39

44

48

48

48

48


Tuki oliivitarhoille

(1000 EUR)

Jäsenvaltio

2010

2011

2012

2013

2014

2015

2016 ja sitä seuraavat vuodet

Espanja

103 140

103 140

103 140

103 140

103 140

103 140

103 140

Kypros

2 051

2 344

2 637

2 930

2 930

2 930

2 930


Marjatuki

(1000 EUR)

Jäsenvaltio

2012

2013

2014

2015

2016 ja sitä seuraavat vuodet

Bulgaria

552

552

552

552

552

Latvia

92

92

92

92

92

Liettua

138

138

138

138

138

Unkari

391

391

391

391

391

Puola

11 040

11 040

11 040

11 040

11 040


LIITE XIII

Luettelo 87 artiklassa tarkoitetuista siemenlajeista

CN-koodi

Tavaran kuvaus

Tuen määrä

(EUR/100 kg)

 

1.

Ceres

 

1001 90 10

Triticum spelta L.

14,37

1006 10 10

Oryza sativa L. (1)

 

Pitkäjyväiset lajikkeet, joiden jyvien pituus on yli 6,0 millimetriä ja joiden pituuden ja leveyden välinen suhdeluku on vähintään 3

17,27

Muut lajikkeet, joiden jyvien pituus on 6,0 millimetriä taikka yli tai alle 6,0 millimetriä ja joiden pituuden ja leveyden välinen suhdeluku on pienempi kuin 3

14,85

 

2.

Oleagineae

 

ex 1204 00 10

Linum usitatissimum L. (kuitupellava)

28,38

ex 1204 00 10

Linum usitatissimum L. (pellavansiemen)

22,46

ex 1207 99 10

Cannabis sativa L. (2) (lajikkeet, joiden tetrahydrokannabinolipitoisuus on enintään 0,2 prosenttia)

20,53

 

3.

Gramineae

 

ex 1209 29 10

Agrostis canina L.

75,95

ex 1209 29 10

Agrostis gigantea Roth.

75,95

ex 1209 29 10

Agrostis stolonifera L.

75,95

ex 1209 29 10

Agrostis capillaris L.

75,95

ex 1209 29 80

Arrhenatherum elatius (L.) P. Beauv. ex J.S. et K.B. Presl.

67,14

ex 1209 29 10

Dactylis glomerata L.

52,77

ex 1209 23 80

Festuca arundinacea Schreb.

58,93

ex 1209 23 80

Festuca ovina L.

43,59

1209 23 11

Festuca pratensis Huds.

43,59

1209 23 15

Festuca rubra L.

36,83

ex 1209 29 80

Festulolium

32,36

1209 25 10

Lolium multiflorum Lam.

21,13

1209 25 90

Lolium perenne L.

30,99

ex 1209 29 80

Lolium x boucheanum Kunth

21,13

ex 1209 29 80

Phleum Bertolinii (DC)

50,96

1209 26 00

Phleum pratense L.

83,56

ex 1209 29 80

Poa nemoralis L.

38,88

1209 24 00

Poa pratensis L.

38,52

ex 1209 29 10

Poa palustris ja Poa trivialis L.

38,88

 

4.

Leguminosae

 

ex 1209 29 80

Hedysarum coronarium L.

36,47

ex 1209 29 80

Medicago lupulina L.

31,88

ex 1209 21 00

Medicago sativa L. (ekotyypit)

22,10

ex 1209 21 00

Medicago sativa L. (lajikkeet)

36,59

ex 1209 29 80

Onobrichis viciifolia Scop.

20,04

ex 0713 10 10

Pisum sativum L. (partim) (rehuherne)

0

ex 1209 22 80

Trifolium alexandrinum L.

45,76

ex 1209 22 80

Trifolium hybridum L.

45,89

ex 1209 22 80

Trifolium incarnatum L.

45,76

1209 22 10

Trifolium pratense L.

53,49

ex 1209 22 80

Trifolium repens L.

75,11

ex 1209 22 80

Trifolium repens L. var. giganteum

70,76

ex 1209 22 80

Trifolium resupinatum L.

45,76

ex 0713 50 10

Vicia faba L. (partim) (härkäpapu)

0

ex 1209 29 10

Vicia sativa L.

30,67

ex 1209 29 10

Vicia villosa Roth.

24,03


(1)  Jyvien mittaus suoritetaan kokonaan hiotulla riisillä seuraavan menetelmän mukaan:

(a)

otetaan edustava näyte erästä,

(b)

lajitellaan näyte siten, että mittaus voi tapahtua kokonaisista jyvistä, mukaan lukien surkastuneet jyvät,

(c)

suoritetaan kaksi mittausta, joissa molemmissa 100 jyvää, ja lasketaan keskiarvo,

(d)

määritetään tulos millimetreinä yhden desimaalin tarkkuudella pyöristettynä.

(2)  Tietyn lajikkeen tetrahydrokannabinolipitoisuus (THC) määritetään analysoimalla vakiopainoiseksi saatettu näyte. THC:n painoa on verrattava näytteen painoon. Jotta tukea voitaisiin myöntää, ko. suhde saa olla enintään 0,2 %. Edellä tarkoitettu näyte koostuu kukinta-ajan lopussa satunnaisesti valittujen kasvien, joista on poistettu varret ja siemenet, edustavan määrän ylimmästä kolmanneksesta.


LIITE XIV

87 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut siementukien enimmäismäärät uusissa jäsenvaltioissa

(milj. EUR)

Kalenterivuosi

Bulgaria

Tšekin tasavalta

Viro

Kypros

Latvia

Liettua

Unkari

Malta

Puola

Romania

Slovenia

Slovakia

2009

0,15

1,75

0,07

0,06

0,21

0,21

1,55

0,06

1,11

0,26

0,17

0,07

2010

0,17

2,04

0,08

0,07

0,24

0,24

1,81

0,07

1,30

0,30

0,19

0,08

2011

0,22

2,33

0,10

0,08

0,28

0,28

2,07

0,08

1,48

0,38

0,22

0,09

2012

0,26

2,62

0,11

0,09

0,31

0,31

2,33

0,09

1,67

0,45

0,25

0,11

2013

0,30

2,91

0,12

0,10

0,35

0,35

2,59

0,10

1,85

0,53

0,28

0,12

2014

0,34

2,91

0,12

0,10

0,35

0,35

2,59

0,10

1,85

0,60

0,28

0,12

2015

0,39

2,91

0,12

0,10

0,35

0,35

2,59

0,10

1,85

0,68

0,28

0,12

2016

0,43

2,91

0,12

0,10

0,35

0,35

2,59

0,10

1,85

0,75

0,28

0,12

seuraavat vuodet

0,43

2,91

0,12

0,10

0,35

0,35

2,59

0,10

1,85

0,75

0,28

0,12


LIITE XV

Enimmäismäärät 95 artiklassa tarkoitetun tukimäärän laskentaa varten (sokeri)

1000 EUR

Jäsenvaltio

2009

2010

2011

2012

2013

2014

2015

2016 ja sitä seuraavat vuodet

Belgia

81 752

81 752

81 752

81 752

81 752

81 752

81 752

81 752

Bulgaria (1)

154

176

220

264

308

352

396

440

Tšekin tasavalta

44 245

44 245

44 245

44 245

44 245

44 245

44 245

44 245

Tanska

34 478

34 478

34 478

34 478

34 478

34 478

34 478

34 478

Saksa

278 254

278 254

278 254

278 254

278 254

278 254

278 254

278 254

Kreikka

29 384

29 384

29 384

29 384

29 384

29 384

29 384

29 384

Espanja

96 203

96 203

96 203

96 203

96 203

96 203

96 203

96 203

Ranska

272 259

272 259

272 259

272 259

272 259

272 259

272 259

272 259

Irlanti

18 441

18 441

18 441

18 441

18 441

18 441

18 441

18 441

Italia

135 994

135 994

135 994

135 994

135 994

135 994

135 994

135 994

Latvia

6 616

6 616

6 616

6 616

6 616

6 616

6 616

6 616

Liettua

10 260

10 260

10 260

10 260

10 260

10 260

10 260

10 260

Unkari

41 010

41 010

41 010

41 010

41 010

41 010

41 010

41 010

Alankomaat

73 504

73 504

73 504

73 504

73 504

73 504

73 504

73 504

Itävalta

32 955

32 955

32 955

32 955

32 955

32 955

32 955

32 955

Puola

159 392

159 392

159 392

159 392

159 392

159 392

159 392

159 392

Portugali

6 452

6 452

6 452

6 452

6 452

6 452

6 452

6 452

Romania (1)

3 536

4 041

5 051

6 062

7 072

8 082

9 093

10 103

Slovenia

3 740

3 740

3 740

3 740

3 740

3 740

3 740

3 740

Slovakia

19 289

19 289

19 289

19 289

19 289

19 289

19 289

19 289

Suomi

13 520

13 520

13 520

13 520

13 520

13 520

13 520

13 520

Ruotsi

34 082

34 082

34 082

34 082

34 082

34 082

34 082

34 082

Yhdistynyt kuningaskunta

105 376

105 376

105 376

105 376

105 376

105 376

105 376

105 376


(1)  Enimmäismäärät laskettu ottaen huomioon 121 artiklassa säädetty tukien lisäystä koskeva aikataulu.


LIITE XVI

Taulukko 1

Kypros: Täydentävät kansalliset suorat tuet, kun sovelletaan suorien tukien normaalijärjestelmiä

(EUR)

Tukien lisäystä koskeva aikataulu

60 %

70 %

80 %

90 %

Ala

2009

2010

2011

2012

Peltokasvit (durumvehnä poisluettuna)

4 220 705

3 165 529

2 110 353

1 055 176

Durumvehnä

1 162 157

871 618

581 078

290 539

Palkokasvit

16 362

12 272

8 181

4 091

Maito ja maitotuotteet

1 422 379

1 066 784

711 190

355 595

Naudanliha

1 843 578

1 382 684

921 789

460 895

Lampaat ja vuohet

4 409 113

3 306 835

2 204 556

1 102 278

Oliiviöljy

3 174 000

2 380 500

1 587 000

793 500

Tupakka

417 340

313 005

208 670

104 335

Banaanit

1 755 000

1 316 250

877 500

0

Kuivatut viinirypäleet

0

0

0

0

Mantelit

0

0

0

0

Yht.

1 842 0634

13 815 476

9 210 317

4 166 409

Täydentävät kansalliset suorat tuet maatilan tulotukijärjestelmässä:

Täydentävien kansallisten suorien tukien kokonaismäärä, joka voidaan myöntää maatilan tulotukijärjestelmässä, on sellaisten tässä taulukossa tarkoitettujen alakohtaisten enimmäismäärien summa, jotka liittyvät tulotukijärjestelmään kuuluviin aloihin siltä osin kuin näillä aloilla myönnettävä tuki on irrotettu tuotannosta.

Taulukko 2

Kypros: Täydentävät kansalliset suorat tuet, kun sovelletaan suorien tukien yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää

(EUR)

Ala

2009

2010

2011

2012

Peltokasvit (durumvehnää lukuun ottamatta)

0

0

0

0

Durumvehnä

1 795 543

1 572 955

1 350 367

1 127 779

Palkokasvit

0

0

0

0

Maito ja maitotuotteet

3 456 448

3 438 488

3 420 448

3 402 448

Naudanliha

4 608 945

4 608 945

4 608 945

4 608 945

Lampaat ja vuohet

10 724 282

10 670 282

10 616 282

10 562 282

Oliiviöljy

5 547 000

5 115 000

4 683 000

4 251 000

Kuivatut viinirypäleet

156 332

149 600

142 868

136 136

Banaanit

4 323 820

4 312 300

4 300 780

4 289 260

Tupakka

1 038 575

1 035 875

1 033 175

1 030 475

Yht.

31 650 945

30 903 405

30 155 865

29 408 325


LIITE VII

VALTIONTUET — KYPROS

(EUR)

Ala

2009

2010

2011

2012

Vilja (durumvehnä poisluettuna)

2 263 018

1 131 509

565 755

282 877

Maito ja maitotuotteet

562 189

281 094

140 547

70 274

Naudanliha

64 887

0

0

0

Lampaat ja vuohet

1 027 917

513 958

256 979

128 490

Sianliha-ala

2 732 606

1 366 303

683 152

341 576

Siipikarja ja munat

1 142 374

571 187

285 594

142 797

Viini

4 307 990

2 153 995

1 076 998

538 499

Oliiviöljy

2 088 857

1 044 429

522 215

261 107

syötäviksi tarkoitetut viinirypäleet

1 058 897

529 448

264 724

132 362

Tomaattijalosteet

117 458

58 729

29 365

14 682

Banaanit

127 286

63 643

31 822

15 911

Lehtipuiden hedelmät, kivihedelmät mukaan luettuina

2 774 230

1 387 115

693 558

346 779

Yht.

18 267 707

9 101 410

4 552 716

2 277 365


LIITE XVIII

VASTAAVUUSTAULUKKO

Asetus (EY) N:o 1782/2003

Tämä asetus

1 artikla

1 artikla

2 artikla

2 artikla

3 artikla

4 artikla

4 artikla

5 artikla

5 artikla

6 artikla

6 artikla

23 artikla

7 artikla

24 artikla

8 artikla

9 artikla

25 artikla

10 artiklan 1 kohta

7 artikla

10 artiklan 2 kohta

9 artiklan 1 kohta

10 artiklan 3 kohta

9 artiklan 2 kohta

10 artiklan 4 kohta

9 artiklan 3 kohta

9 artiklan 4 kohta

11 artikla

11 artiklan 1 ja 2 kohta

12 artikla

8 artikla

12 a artiklan 1 kohta

10 artikla

12 a artiklan 2 kohta

11 artiklan 3 kohta

13 artikla

12 artikla

14 artikla

12 artikla

15 artikla

13 artikla

16 artikla

12 artikla

17 artikla

14 artikla

18 artikla

15 artikla

19 artikla

16 artikla

20 artikla

17 artikla

21 artikla

18 artikla

22 artikla

19 artikla

23 artikla

20 artikla

24 artikla

21 artikla

25 artikla

22 artikla

26 artikla

26 artikla

27 artikla

27 artikla

28 artikla

28 artikla

29 artikla

29 artikla

30 artikla

30 artikla

32 artikla

31 artikla

32 artikla

3 artikla

33 artikla

33 artikla

34 artikla

35 artikla

37 artikla

36 artikla

37 artikla

Liite IX

38 artikla

39 artikla

40 artiklan 1, 2 ja 3 kohta

Liitteessä IX olevan A kohdan 4, 5 ja 6 alakohta

40 artiklan 4 kohta

31 artikla

40 artiklan 5 kohta

41 artikla

40 artikla

42 artikla

41 artikla

43 artikla

Liite IX

44 artiklan 1 ja 2 kohta

34 artikla

44 artiklan 3 ja 4 kohta

35 artikla

45 artikla

42 artikla

46 artikla

43 artikla

47 artikla

48 artikla

49 artikla

44 artikla

50 artikla

51 artiklan ensimmäinen kohta

51 artiklan toinen kohta

38 artikla

52 artikla

39 artikla

53 artikla

54 artikla

55 artikla

56 artikla

57 artikla

45 artikla

58 artikla

46 artikla

59 artikla

47 artikla

60 artikla

61 artikla

49 artikla

62 artikla

63 artiklan 1 kohta

51 artiklan 1 kohta

63 artiklan 2 kohta

63 artiklan 3 kohta

48 artikla

63 artiklan 4 kohta

50 artiklan 2 kohta

64 artikla

51 artikla

65 artikla

66 artikla

67 artikla

52 artikla

68 artikla

53 artikla

68 a artikla

68 b artikla

54 artikla

69 artikla

70 artikla

71 artikla

71 a artikla

55 artikla

71 b artikla

56 artikla

71 c artikla

71 d artikla

57 artikla

71 e artikla

58 artikla

71 f artikla

59 artikla

71 g artikla

71 h artikla

61 artikla

71 i artikla

71 j artikla

71 k artikla

62 artikla

71 l artikla

71 m artikla

60 artikla

63 artikla

64 artikla

65 artikla

66 artikla

68 artikla

70 artikla

69 artikla

72 artikla

73 artikla

74 artikla

75 artikla

76 artikla

79 artikla

77 artikla

80 artikla

78 artikla

81 artikla

79 artikla

73 artikla

80 artikla

74 artikla

81 artikla

75 artikla

82 artikla

76 artikla

83 artikla

82 artikla

84 artikla

83 artikla

85 artikla

84 artikla

86 artiklan 1, 2 ja 4 kohta

85 artiklan 1–3 kohta

86 artiklan 3 kohta

87 artikla

120 artikla

88 artikla

89 artikla

90 artikla

91 artikla

92 artikla

93 artikla

77 artikla

94 artikla

78 artikla

95 artikla

96 artikla

97 artikla

98 artikla

99 artikla

87 artikla

100 artikla

101 artikla

102 artikla

103 artikla

104 artikla

105 artikla

106 artikla

107 artikla

108 artikla

109 artikla

110 artikla

110 a artikla

88 artikla

110 b artikla

89 artikla

110 c artikla

90 artikla

110 d artikla

91 artikla

110 e artikla

92 artikla

110 f artikla

110 g artikla

110 h artikla

110 i artikla

110 j artikla

110 k artikla

110 l artikla

110 m artikla

110 n artikla

110 o artikla

110 p artikla

110 q artikla

93 artikla

110 r artikla

94 artikla

110 s artikla

95 artikla

110 t artikla

96 artikla

110 u artikla

97 artikla

110 v artikla

98 artikla

111 artikla

99 artikla

112 artikla

100 artikla

113 artikla

101 artikla

114 artikla

102 artikla

115 artikla

103 artikla

116 artikla

104 artikla

117 artikla

105 artikla

118 artikla

106 artikla

119 artikla

120 artikla

107 artikla

121 artikla

108 artikla

122 artikla

109 artikla

123 artikla

110 artikla

124 artikla

125 artikla

111 artikla

126 artikla

112 artikla

127 artikla

113 artikla

128 artikla

114 artikla

129 artikla

115 artikla

130 artikla

116 artikla

131 artikla

132 artikla

133 artikla

134 artikla

135 artikla

136 artikla

136 a artikla

137 artikla

138 artikla

117 artikla

139 artikla

118 artikla

140 artikla

119 artikla

141 artikla

142 artikla

143 artikla

143 a artikla

121 artikla

143 b artiklan 1, 2, 9 ja 10 kohta

122 artikla

143 b artiklan 3 ja 7 kohta

123 artikla

143 b artiklan 4, 5 ja 6 kohta

124 artikla

143 b artiklan 13 kohta

125 artikla

143 b a artiklan 1–3 kohta

126 artikla

143 b a artiklan 3 a kohta

143 b a artiklan 4–6 kohta

130 artikla

143 b b artiklan 1 ja 2 kohta

127 artikla

143 b b artiklan 3 kohta

143 b b artiklan 4–6 kohta

130 artikla

143 b c artiklan 1 ja 2 kohta

128 artikla

129 artikla

143 b c artiklan 3 ja 4 kohta

130 artiklan 1 ja 2 kohta

131 artikla

143 c artiklan 1–8 kohta

132 artikla

143 c artiklan 9 kohta

133 artikla

143 c artiklan 10 kohta

143 d artikla

134 artikla

143 e artikla

135 artikla

136 artikla

137 artikla

138 artikla

139 artikla

144 artikla

141 artikla

145 artikla

142 artikla

146 artikla

140 artikla

147 artikla

148 artikla

149 artikla

150 artikla

151 artikla

152 artikla

143 artikla

144 artikla

145 artikla

153 artikla

146 artikla

154 artikla

154 a artikla

148 artikla

155 artikla

147 artikla

155 a artikla

156 artikla

149 artikla


Top