►B

▼M2  NEUVOSTON DIREKTIIVI 72/245/ETY,

annettu 20 päivänä kesäkuuta 1972,

ajoneuvojen aiheuttamista radiohäiriöistä (sähkömagneettisesta yhteensopivuudesta)

(EYV L 152, 6.7.1972, p.15)

Virallinen lehti

  No

page

date

 M1

KOMISSION DIREKTIIVI, 89/491/ETY annettu 17 päivänä heinäkuuta 1989,

  L 238

43

15.8.1989

►M2

KOMISSION DIREKTIIVI 95/54/EY, annettu 31 päivänä okakuuta 1995,

  L 266

1

8.11.1995

►M3

KOMISSION DIREKTIIVI 2004/104/EY, ETA:n kannalta merkityksellinen teksti annettu 14 päivänä lokakuuta 2004,

  L 337

13

13.11.2004

►M4

KOMISSION DIREKTIIVI 2005/49/EY, ETA:n kannalta merkityksellinen teksti annettu 25 päivänä heinäkuuta 2005,

  L 194

12

26.7.2005

►M5

KOMISSION DIREKTIIVI 2005/83/EY, ETA:n kannalta merkityksellinen teksti annettu 23 päivänä marraskuuta 2005,

  L 305

32

24.11.2005

►M6

KOMISSION DIREKTIIVI 2006/28/EY, ETA:n kannalta merkityksellinen teksti annettu 6 päivänä maaliskuuta 2006,

  L 65

27

7.3.2006

 A1

Asiakirja Tšekin tasavallan, Viron tasavallan, Kyproksen tasavallan, Latvian tasavallan, Liettuan tasavallan, Unkarin tasavallan, Maltan tasavallan, Puolan tasavallan, Slovenian tasavallan ja Slovakian tasavallan liittymisehdoista ja niiden sopimusten mukautuksista, joihin Euroopan unioni perustuu

  L 236

33

23.9.2003

►C1

Oikaisu, EYV L 056, 2.3.2005, s. 35  (04/104)

LIITE I

Ajoneuvoja ja niihin asennettavia sähkölaitteita/elektronisia laitteita koskevat vaatimukset

Lisäys 1:

Luettelo standardeista, joihin viitataan tässä direktiivissä

Lisäys 2:

Laajakaistaisen säteilyn viiterajat

Ajoneuvon ja antennin etäisyys: 10 m

Lisäys 3:

Laajakaistaisen säteilyn viiterajat

Ajoneuvon ja antennin etäisyys: 3 m

Lisäys 4:

Kapeakaistaisen säteilyn viiterajat

Ajoneuvon ja antennin etäisyys: 10 m

Lisäys 5:

Kapeakaistaisen säteilyn viiterajat

Ajoneuvon ja antennin etäisyys: 3 m

Lisäys 6:

Sähkö/elektroniikka-asennelma

Laajakaistaisen säteilyn viiterajat

Lisäys 7:

Sähkö/elektroniikka-asennelma

Kapeakaistaisen säteilyn viiterajat

Lisäys 8:

EY-tyyppihyväksyntämerkinnän malli

LIITE II A

Ajoneuvon EY-tyyppihyväksyntään liittyvä ilmoituslomake

LIITE II B

Sähkö/elektroniikka-asennelman EY-tyyppihyväksyntään liittyvä ilmoituslomake

LIITE III A

EY-tyyppihyväksyntätodistuksen malli

LIITE III B

EY-tyyppihyväksyntätodistuksen malli

LIITE III C

Liitteessä I olevassa 3.2.9 kohdassa tarkoitetun todistuksen malli

LIITE IV

Ajoneuvojen laajakaistaisen sähkömagneettisen säteilyn mittausmenetelmä

LIITE V

Ajoneuvojen kapeakaistaisen sähkömagneettisen säteilyn mittausmenetelmä

LIITE VI

Ajoneuvojen sähkömagneettisten häiriöiden siedon testausmenetelmä

LIITE VII

Sähkö/elektroniikka-asennelmien laajakaistaisten sähkömagneettisten säteilypäästöjen mittausmenetelmä

Lisäys 1 – Kuva 1:

Avoin testauspaikka: Sähkö/elektroniikka-asennelman testausalueen rajat

Tasainen alue, jolla ei ole sähkömagneettisesti heijastavia pintoja

LIITE VIII

Sähkö/elektroniikka-asennelmien kapeakaistaisten sähkömagneettisten säteilypäästöjen mittausmenetelmä

LIITE IX

Sähkö/elektroniikka-asennelmien sähkömagneettisten häiriöiden siedon testausmenetelmä

Lisäys 1 – Kuva 1:

800 mm:n liuskajohtotestaus

Lisäys 1 – Kuva 2:

800 mm:n liuskajohdon mitat

Lisäys 2:

Tyypilliset TEM-kammion mitat

LIITE X

Sähkö/elektroniikka-asennelmien sähkömagneettisten häiriöiden siedon ja niiden transienttipäästöjen testausmenetelmä(t)

2.1

Tässä direktiivissä:

▼M4

▼M6 —————

▼M3

3.1.1

Valmistajan on toimitettava direktiivin 70/156/ETY 3 artiklan 4 kohdan mukainen ajoneuvotyypin sähkömagneettisen yhteensopivuuden hyväksyntää koskeva hakemus.

3.1.2

Ilmoituslomakkeen malli on liitteessä II A.

3.1.3

Ajoneuvon valmistajan on laadittava luettelo, joka sisältää kaikki relevantit ajoneuvon sähkö-/elektroniikkajärjestelmät tai sähkö- ja elektroniikka-asennelmien yhdistelmät, korimallit ( 6 ), korimateriaalien variaatiot (6) , johdotukset, moottorimuunnokset, ohjauspyörän sijainnin (vasen/oikea) ja akselivälivaihtoehdot. Relevanteilla sähkö-/elektroniikkajärjestelmillä tai SE-asennelmilla tarkoitetaan sellaisia laitteita, jotka voivat säteillä merkittävää laaja- tai kapeakaistaista säteilyä ja/tai jotka liittyvät ajoneuvon häiriönsietotoimintoihin (ks. tämän liitteen 2.1.2 kohta).

3.1.4

Valmistaja ja toimivaltainen viranomainen valitsevat yhdessä luettelosta edustavan ajoneuvon testausta varten. Ajoneuvo edustaa ajoneuvotyyppiä (ks. liitteen II A lisäys 1). Ajoneuvo valitaan valmistajan tarjoamien sähkö-/elektroniikkajärjestelmien perusteella. Luettelosta voidaan valita testattavaksi yksi tai useita ajoneuvoja, jos valmistaja ja toimivaltainen viranomainen yhdessä katsovat, että käytettävät erilaiset sähkö-/elektroniikkajärjestelmät voivat vaikuttaa merkittävästi ajoneuvon sähkömagneettiseen yhteensopivuuteen verrattuna ensimmäiseen edustavaan ajoneuvoon.

3.1.5

Edellä 3.1.4 kohdan mukainen ajoneuvon (ajoneuvojen) valinta rajoitetaan ajoneuvon ja sähkö-/elektroniikkajärjestelmän yhdistelmiin, jotka on tarkoitettu todelliseen tuotantoon.

3.1.6

Valmistaja voi täydentää hakemusta testausraporteilla. Hyväksyvä viranomainen voi käyttää niihin sisältyviä tietoja laatiessaan tyyppihyväksyntätodistusta.

3.1.7

Jos tyyppihyväksynnästä vastaava tutkimuslaitos tekee testin itse, sille on toimitettava hyväksytettävää tyyppiä edustava ajoneuvo 3.1.4 kohdan mukaisesti.

3.1.8

Ajoneuvon valmistajan on laadittava selvitys taajuusalueista, tehotasoista, antennipaikoista ja asennusohjeista radiolähettimien asentamista varten, vaikka ajoneuvoa ei tyyppihyväksyntähetkellä olisi varustettu radiolähettimellä. Tämän pitäisi kattaa kaikki ajoneuvoissa tavanomaisesti käytettävät matkaviestinpalvelut. Nämä tiedot on tarjottava julkisesti saataville tyyppihyväksynnän jälkeen.

Ajoneuvon valmistajien on osoitettava, että tällaisten lähettimien asentaminen ei vaikuta kielteisesti ajoneuvon toimintaan.

3.2.1

Tämän direktiivin soveltuminen SE-asennelmaan:

3.2.2

Ajoneuvon tai SE-asennelman valmistajan tai valmistajan valtuuttaman edustajan on toimitettava direktiivin 70/156/ETY 3 artiklan 4 kohdan mukainen SE-asennelman sähkömagneettisen yhteensopivuuden hyväksyntää koskeva hakemus.

3.2.3

Ilmoituslomakkeen malli on liitteessä II B.

3.2.4

Valmistaja voi täydentää hakemusta testausraporteilla. Hyväksyvä viranomainen voi käyttää niihin sisältyviä tietoja laatiessaan tyyppihyväksyntätodistusta. Ajoneuvoon asennettavaksi tarkoitettujen laitteiden osalta valmistaja voi täydentää hakemusta direktiivin 99/5/ETY tai 89/336/ETY säännösten mukaisella valmistajan antamalla vaatimustenmukaisuusvakuutuksella, sähkömagneettista yhteensopivuutta koskevalla testausraportilla sekä ohjeilla, joilla opastetaan käyttäjää asentamaan tällaiset laitteet ajoneuvoihin.

3.2.5

Jos tyyppihyväksynnästä vastaava tekninen tutkimuslaitos tekee testin itse, sille on toimitettava tarvittaessa hyväksytettävää SE-asennelmaa edustava näyte, kun valmistajan kanssa on tarvittaessa keskusteltu mahdollisista sijoittelumuutoksista sekä osien ja anturien lukumäärästä. Tekninen tutkimuslaitos voi valita toisen näytteen, jos se pitää sitä tarpeellisena.

3.2.6

Näytteeseen (näytteisiin) on merkittävä selvästi ja pysyvästi valmistajan toiminimi tai tunnus ja tyyppimerkintä.

3.2.7

Mahdolliset käyttörajoitukset on merkittävä. Tällaiset rajoitukset on sisällytettävä liitteeseen II B ja/tai III B.

3.2.8

Markkinoille varaosina tuotavia SE-asennelmia ei tarvitse tyyppihyväksyä, jos ne selkeästi osoitetaan varaosiksi tunnusnumerolla ja jos ne ovat täysin samanlaisia ja saman osanvalmistajan tuotantoa kuin jo aiemmin tyyppihyväksyttyä ajoneuvoa varten valmistettu alkuperäisen laitevalmistajan osa.

3.2.9

Jälkimarkkinoiden laitteina myytävät ja moottoriajoneuvoihin asennettaviksi tarkoitetut osat eivät tarvitse tyyppihyväksyntää, jos ne eivät liity häiriönsietoon liittyviin toimintoihin (liitteessä I oleva 2.1.12 kohta). Tässä tapauksessa on annettava direktiivissä 89/336/ETY tai 1999/5/EY säädettyjen menettelyiden mukainen vaatimustenmukaisuusvakuutus. Osana tätä vakuutusta on oltava vakuutus siitä, että SE-asennelma täyttää tämän direktiivin liitteessä I olevissa 6.5, 6.6, 6.8 ja 6.9 kohdassa määritetyt raja-arvot.

Siirtymäkaudella, jonka pituus on 4 vuotta tämän direktiivin voimaantulosta alkaen, tällaisen tuotteen markkinoille saattamisesta vastaavan tahon on toimitettava kaikki relevantit tiedot ja/tai näyte tekniselle tutkimuslaitokselle, joka määrittää, liittyykö kyseinen laite häiriönsietoon. Tarkastuksen tuloksen on oltava käytettävissä kolmen viikon kuluessa eikä lisätestausta vaadita. Teknisen tutkimuslaitoksen on annettava liitteessä III C annetun mallin mukainen asiakirja saman ajan kuluessa. Jäsenvaltioiden on raportoitava kolmen vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta kaikista tapauksista, joissa tyyppihyväksyntä on evätty turvallisuussyistä. Tästä vaatimuksesta saatavan käytännön kokemuksen ja jäsenvaltioiden toimittamien raporttien perusteella, direktiiviin 70/156/ETY 13 artiklassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti ja ennen siirtymäkauden loppumista päätetään, edellytetäänkö siirtymäkauden jälkeenkin tällaista asiakirjaa vaatimustenmukaisuustodistuksen lisäksi.

4.1.1.3

Valmistaja voi halutessaan hankkia tämän direktiivin mukaisen hyväksynnän, jos ajoneuvossa ei ole varusteita, joiden häiriönsieto tai säteily on testattava. Tällaiset hyväksynnät eivät edellytä testausta.

4.1.3

SE-asennelmille, jotka on tarkoitettu radiolähettimiksi ja joille ei ole myönnetty tyyppihyväksyntää ajoneuvon valmistajan yhteydessä, on annettava soveltuvat asennusohjeet.

4.2.1.1

Jos edustava ajoneuvo täyttää tämän direktiivin vaatimukset, sille myönnetään direktiivin 70/156/ETY 4 artiklan 3 kohdan ja soveltuvin osin 4 artiklan 4 kohdan mukainen EY-tyyppihyväksyntä.

4.2.1.2

EY-tyyppihyväksyntätodistuksen malli on liitteessä III A.

4.2.2.1

Jos edustava(t) SE-asennelma(t) täyttää (täyttävät) tämän direktiivin vaatimukset, sille myönnetään direktiivin 70/156/ETY 4 artiklan 3 kohdan ja soveltuvin osin 4 artiklan 4 kohdan mukainen EY-tyyppihyväksyntä.

4.2.2.2

EY-tyyppihyväksyntätodistuksen malli on liitteessä III B.

4.2.3

Hyväksynnästä vastaava jäsenvaltion viranomainen voi laatiessaan 4.2.1.2 tai 4.2.2.2 kohdassa tarkoitettuja todistuksia käyttää raporttia, jonka ISO 17025 -standardin mukaisesti akkreditoitu ja hyväksyntäviranomaisen tunnustama testilaboratorio on laatinut tämän direktiivin säännösten mukaisesti.

4.3.1

Direktiivin 70/156/ETY 5 artiklan säännöksiä sovelletaan, jos tämän direktiivin mukaisiin hyväksyntöihin tehdään muutoksia.

4.3.2

4.3.3

Sellaisten käytettyjen SE-asennelmien lisääminen, joita ei ole tyyppihyväksytty tämän direktiivin mukaisesti, koska niiden ensiasennushetkellä ei edellytetty tyyppihyväksyntää, ei mitätöi tyyppihyväksyntää, jos tällaisten käytettyjen SE-asennelmien lisääminen tapahtuu SE-asennelman valmistajan ja ajoneuvon valmistajan suositusten mukaisesti.

5.1

Jokaisessa SE-asennelmassa, joka vastaa tämän direktiivin mukaisesti hyväksyttyä tyyppiä, on oltava EY-tyyppihyväksyntämerkintä.

5.2

EY-tyyppihyväksyntämerkintä koostuu

suorakaiteesta, jonka sisällä on kirjain ”e” ja sen jälkeen tyyppihyväksynnän myöntäneen jäsenvaltion tunnusnumero:

suorakulmion lähellä olevasta ”perushyväksyntänumerosta”, joka sisältyy direktiivin 70/156/ETY liitteessä VII tarkoitetun tyyppihyväksyntänumeron osaan 4 ja jonka edellä on kaksi lukua, jotka ilmaisevat tähän direktiiviin viimeksi tehdylle huomattavalle tekniselle muutokselle annetun järjestysnumeron. Muutoksen järjestysnumero ja todistuksesta ilmenevä tyyppihyväksyntänumero on erotettava toisistaan yhdellä välilyönnillä. Tämän direktiivin järjestysnumero on 03.

5.3

EY-tyyppihyväksyntämerkintä on kiinnitettävä SE-asennelman pääosaan (esim. elektroniseen ohjausyksikköön) niin, että se on selvästi luettavissa ja häviämätön.

5.4

Lisäyksessä 8 on esimerkki EY-tyyppihyväksyntämerkinnästä.

5.5

Tämän direktiivin mukaisesti hyväksyttyihin ajoneuvotyyppeihin sisältyvissä sähkö/elektroniikkajärjestelmissä ja 3.2.8 kohdassa määritellyissä varaosissa ei edellytetä merkintää.

5.6

Edellä 5.3 kohdan mukaisten SE-asennelman merkintöjen ei tarvitse olla näkyvissä, kun SE-asennelma on asennettu ajoneuvoon.

6.1.1.1

Ajoneuvosta on testattava säteilypäästöt ja säteilyhäiriöiden sieto. Ajoneuvon tyyppihyväksyntää varten ei vaadita johtuvien häiriöpäästöjen tai johtuvien häiriöiden sietoa koskevia testejä.

6.1.1.2

SE-asennelmasta on testattava säteilypäästöt ja johtuvat päästöt sekä säteilyhäiriöiden ja johtuvien häiriöiden sieto.

6.1.2

Ennen testausta tutkimuslaitoksen on laadittava yhdessä valmistajan kanssa testausohjelma, johon sisältyvät vähintään toimintatapa, stimuloitu toiminto (toiminnot), tarkkailtu toiminto (toiminnot), hyväksymis-/hylkäämisperusteet ja tarkoituksellinen säteily.

6.2.2.1

Jos mittauksiin sovelletaan liitteessä IV kuvattua menetelmää ja ajoneuvon sekä antennin välinen etäisyys on 10,0 ± 0,2 m, säteilyn raja on 32 dB mikrovolttia/m 30–75 MHz:n taajuusalueella ja 32–43 dB mikrovolttia/m 75–400 MHz:n taajuusalueella. Raja kasvaa logaritmisesti yli 75 MHz:n taajuuksilla tämän liitteen lisäyksen 2 mukaisesti. Taajuusalueella 400–1 000 MHz raja on jatkuvasti 43 dB mikrovolttia/m.

6.2.2.2

Jos mittauksiin sovelletaan liitteessä IV kuvattua menetelmää ja ajoneuvon sekä antennin välinen etäisyys on 3,0 ± 0,05 m, säteilyn raja on 42 dB mikrovolttia/m 30–75 MHz:n taajuusalueella ja 42–53 dB mikrovolttia/m 75–400 MHz taajuusalueella. Raja kasvaa logaritmisesti yli 75 MHz:n taajuuksilla tämän liitteen lisäyksen 3 mukaisesti. Taajuusalueella 400–1 000 MHz raja on jatkuvasti 53 dB mikrovolttia/m.

6.2.2.3

Tyyppiään edustavan ajoneuvon mitattujen arvojen, jotka ilmoitetaan dB mikrovoltteina/m, on oltava alle tyyppihyväksyntärajojen.

6.3.2.1

Jos mittauksiin sovelletaan liitteessä V kuvattua menetelmää ja ajoneuvon sekä antennin välinen etäisyys on 10,0 ± 0,2 m, säteilyn raja on 22 dB mikrovolttia/m 30–75 MHz:n taajuusalueella ja 22–33 dB mikrovolttia/m 75–400 MHz:n taajuusalueella; raja kasvaa logaritmisesti yli 75 MHz taajuuksilla tämän liitteen lisäyksen 4 mukaisesti. Taajuusalueella 400–1 000 MHz raja on jatkuvasti 33 dB mikrovolttia/m.

6.3.2.2

Jos mittauksiin sovelletaan liitteessä V kuvattua menetelmää ja ajoneuvon sekä antennin välinen etäisyys on 3,0 ± 0,05 m, säteilyn raja on 32 dB mikrovolttia/m 30–75 MHz:n taajuusalueella ja 32–43 dB mikrovolttia/m 75–400 MHz taajuusalueella; raja kasvaa logaritmisesti yli 75 MHz:n taajuuksilla tämän liitteen lisäyksen 5 mukaisesti. Taajuusalueella 400–1 000 MHz raja on jatkuvasti 43 dB mikrovolttia/m.

6.3.2.3

Tyyppiään edustavan ajoneuvon mitattujen arvojen, jotka ilmoitetaan dB mikrovoltteina/m, on oltava alle tyyppihyväksyntärajan.

6.3.2.4

Tämän liitteen 6.3.2.1, 6.3.2.2 ja 6.3.2.3 kohdassa määritellyistä rajoista huolimatta ajoneuvon katsotaan täyttävän kapeakaistasäteilyn rajat eikä lisätestejä edellytetä, jos liitteessä V olevassa 1.3 kohdassa kuvatun alkuvaiheen aikana ajoneuvon radiolähetysantennista keskiarvoilmaisimella mitattu signaalinvoimakkuus on vähemmän kuin 20 dB mikrovolttia taajuusalueella 76–108 MHz.

6.4.2.1

Jos testattaessa käytetään liitteessä VI kuvattua menetelmää, kenttävoimakkuuden on oltava 30 volttia/m rms yli 90 prosentilla taajuusalueesta 20–2 000 MHz ja vähintään 25 volttia/m rms koko taajuusalueella 20–2 000 MHz.

6.4.2.2

Tyyppiään edustavan ajoneuvon katsotaan täyttävän häiriönsietovaatimukset, jos liitteen VI mukaisissa testeissä ”häiriönsietoon liittyvien toimintojen” suorituskyky ei heikkene.

6.5.2.1

Jos mittauksiin sovelletaan liitteessä VII kuvattua menetelmää, säteilyn raja on 62–52 dB mikrovolttia/m 30–75 MHz:n taajuusalueella – raja pienenee logaritmisesti yli 30 MHz:n taajuuksilla – ja 52–63 dB mikrovolttia/m 75–400 MHz taajuusalueella; tämä raja kasvaa logaritmisesti yli 75 MHz:n taajuuksilla tämän liitteen lisäyksen 6 mukaisesti. Taajuusalueella 400–1 000 MHz raja on jatkuvasti 63 dB mikrovolttia/m.

6.5.2.2

Tyyppiään edustavan SE-asennelman mitattujen arvojen, jotka ilmoitetaan dB mikrovoltteina/m, on oltava alle tyyppihyväksyntärajan.

6.6.2.1

Jos mittauksiin sovelletaan liitteessä VIII kuvattua menetelmää, säteilyn raja on 52–42 dB mikrovolttia/m 30–75 MHz:n taajuusalueella – raja pienenee logaritmisesti yli 30 MHz:n taajuuksilla – ja 42–53 dB mikrovolttia/m 75–400 MHz taajuusalueella; tämä raja kasvaa logaritmisesti yli 75 MHz:n taajuuksilla tämän liitteen lisäyksen 7 mukaisesti. Taajuusalueella 400–1 000 MHz raja on jatkuvasti 53 dB mikrovolttia/m.

6.6.2.2

Tyyppiään edustavan SE-asennelman mitatun arvon, joka ilmoitetaan dB mikrovoltteina/m, on oltava alle tyyppihyväksyntärajojen.

6.7.2.1

Jos testattaessa käytetään liitteessä IX kuvattuja menetelmiä, häiriönsiedon testitason on oltava 60 volttia/m 150 mm:n liuskajohtomenetelmällä, 15 volttia/m 800 mm:n liuskajohtomenetelmällä, 75 volttia/m TEM-kammiomenetelmällä, 60 mA BCI-menetelmällä (Bulk Current Injection) ja 30 volttia/m vapaakenttämenetelmällä yli 90 prosentilla taajuusalueesta 20–2 000 MHz sekä vähintään 50 volttia/m 150 mm liuskajohtomenetelmällä, 12,5 volttia/m 800 mm:n liuskajohtomenetelmällä, 62,5 volttia/m TEM-kammiomenetelmällä, 50 mA BCI-menetelmällä (Bulk Current Injection) ja 25 volttia/m vapaakenttämenetelmällä koko taajuusalueella 20–2 000 MHz.

6.7.2.2

Tyyppiään edustavan SE-asennelman katsotaan täyttävän häiriönsietovaatimukset, jos liitteen IX mukaisissa testeissä ”häiriönsietoon liittyvien toimintojen” suorituskyky ei heikkene.

7.1

Valmistuksen vaatimuksenmukaisuus on varmistettava direktiivin 70/156/ETY artiklan 10 säännösten mukaisesti.

7.2

Tuotannon vaatimuksenmukaisuus on ajoneuvon tai osan tai erillisen teknisen yksikön sähkömagneettisen yhteensopivuuden osalta tarvittaessa tarkastettava tämän direktiivin liitteen III A ja/tai III B mukaisen tyyppihyväksyntätodistuksen (-todistusten) tietojen perusteella.

7.3

8.1

Kun ajoneuvossa tai sähkö/elektroniikkajärjestelmässä tai SE-asennelmassa ei ole elektronista oskillaattoria, jonka toimintataajuus on yli 9 kHz, sen katsotaan täyttävän liitteessä I olevan 6.3.2 tai 6.6.2 kohdan sekä liitteiden V ja VIII vaatimukset.

8.2

Kun ajoneuvossa ei ole sähkö/elektroniikkajärjestelmiä, joihin kuuluu häiriönsietoon liittyviä toimintoja, säteilyhäiriöiden sietoa ei tarvitse testata ja ajoneuvon katsotaan täyttävän tämän direktiivin liitteessä I olevan 6.4 kohdan ja liitteen VI vaatimukset.

8.3

Kun SE-asennelmassa ei ole sähkö/elektroniikkajärjestelmiä, joihin kuuluu häiriönsietoon liittyviä toimintoja, säteilyhäiriöiden sietoa ei tarvitse testata ja SE-asennelman katsotaan täyttävän tämän direktiivin liitteessä I olevan 6.7 kohdan ja liitteen IX vaatimukset.

8.4

Kun ajoneuvossa on renkaat, sen korin/alustan katsotaan olevan sähköisesti eristetty rakenne. Merkittäviä sähköstaattisia voimia suhteessa ajoneuvoon ilmenee vain ajoneuvoon noustaessa ja siitä poistuttaessa. Koska ajoneuvo seisoo tällöin paikallaan, sähköstaattisen purkauksen tyyppihyväksyntätestejä ei pidetä tarpeellisena.

8.5

SE-asennelmia, joita ei kytketä, joihin ei sisälly kytkimiä tai joihin ei sisälly induktiivista kuormaa, ei tarvitse testata johtuvien häiriöpäästöjen osalta, ja niiden katsotaan olevan tämän liitteen 6.9 kohdan vaatimusten mukaisia.

8.6

Jos vastaanotin lakkaa toimimasta häiriönsietotestin aikana, kun testisignaali on vastaanottimen kaistanleveydellä (poikkeustaajuuskaistalla), joka on määritetty kyseistä radiopalvelua/-tuotetta varten sähkömagneettista yhteensopivuutta koskevassa yhdenmukaisessa standardissa ja jonka viite on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, seurauksena ei välttämättä ole hylkääminen.

8.7

Radiolähettimet on testattava lähetystilassa. Toivottu säteily (esim. radiolähetinjärjestelmistä) tarvittavalla kaistanleveydellä ja kaistan ulkopuolinen säteily eivät kuulu tämän direktiivin piiriin. Harhalähetteet kuuluvat tämän direktiivin piiriin, mutta niitä ei tarvitse testata, jos lähettimellä on direktiivissä 1999/5/EY tarkoitettu vaatimustenmukaisuustodistus yhdenmukaistettua standardia käyttäen.

0.1

Merkki (valmistajan nimi):

0.2

Tyyppi:

0.4

Ajoneuvoluokka (c):

0.5

Valmistajan nimi ja osoite:

Mahdollisen valtuutetun edustajan nimi ja osoite:

0.8

Kokoonpanotehtaan (-tehtaiden) osoite (osoitteet):

1.1

Edustavan ajoneuvon valokuva(t) ja/tai piirustus (piirustukset):

1.6

Moottorin sijainti ja asennustapa:

3.1

Valmistaja:

3.2

Polttomoottori

3.3

Sähkömoottori

3.9

KAASUKÄYTTÖISET MOOTTORIT (jos järjestelmän kokoonpano on erilainen, annetaan vastaavat tiedot)

4.2

Tyyppi (mekaaninen, hydraulinen, sähköinen jne.):

6.2.2

Lyhyt kuvaus sähkö-/elektroniikkakomponenteista (jos asennettu):

7.2.2.1

Lyhyt kuvaus sähkö-/elektroniikkakomponenteista (jos asennettu):

8.5

Lukkiutumattomat jarrut: kyllä/ei/valinnaiset (8) 

9.1

Korityyppi:

9.2

Käytetyt materiaalit ja rakennetavat:

9.5

Tuulilasi ja muut ikkunat

9.9

Taustapeilit (ilmoittakaa peilikohtaisesti)

9.12

Turvavyöt ja/tai muut laitteet matkustajien turvalaitteet

9.18

Radiohäiriöiden vaimennus

10.5

Lyhyt kuvaus muista sähkö-/elektroniikkakomponenteista kuin lampuista (jos asennettu):

12.2

Laitteet ajoneuvon luvattoman käytön estämiseksi:

12.7

Taulukko ajoneuvon (ajoneuvojen) mahdollisten radiolähettimien asennuksesta ja käytöstä (ks. liitteessä I oleva 3.1.8 kohta):

Tyyppihyväksynnän hakijan on toimitettava tarvittaessa myös:

▼M6

▼M6 —————

▼M3

0.1

Merkki (valmistajan nimi):

0.2

Tyyppi:

0.3

Tyypin tunnisteet, jos ne on merkitty osaan/erilliseen tekniseen yksikköön ( 9 ):

0.5

Valmistajan nimi ja osoite:

Mahdollisen valtuutetun edustajan nimi ja osoite:

0.7

Osien ja erillisten teknisten yksiköiden osalta EY-tyyppihyväksyntämerkinnän sijainti ja kiinnitystapa:

0.8

Kokoonpanotehtaan (-tehtaiden) osoite (osoitteet):

1.

Tämä SE-asennelma hyväksytään osana/erillisenä teknisenä yksikkönä ( 10 )

2.

Mahdolliset käyttörajoitukset ja asennusehdot:

3.

Sähköjärjestelmän nimellisjännite: … V, pos/neg (10)  maatto:

0.1

Merkki (valmistajan nimi):

0.2

Tyyppi

0.4

Ajoneuvoluokka (c):

0.5

Valmistajan nimi ja osoite:

Mahdollisen valtuutetun edustajan nimi ja osoite:

0.8

Kokoonpanotehtaan (-tehtaiden) osoite (osoitteet):

1.

Lisätietoja (soveltuvin osin): ks. lisäys

2.

Testeistä vastaava tekninen tutkimuslaitos:

3.

Testausraportin päiväys:

4.

Testausraportin numero:

5.

Mahdolliset huomautukset: ks. lisäys

6.

Paikka:

7.

Päiväys:

8.

Allekirjoitus:

9.

Tyyppihyväksynnän myöntäneen hallintoyksikön säilyttämät tyyppihyväksyntäasiakirjat ovat pyynnöstä saatavilla.

1.

Lisätiedot

5.

Huomautuksia:

(esim. koskee sekä vasemmalta että oikealta ohjattavia ajoneuvoja)

0.1

Merkki (valmistajan nimi):

0.2

Tyyppi:

0.3

Osaan/erilliseen tekniseen yksikköön merkitty tyypin tunniste (12)  ( 13 ):

0.5

Valmistajan nimi ja osoite:

Mahdollisen valtuutetun edustajan nimi ja osoite:

0.7

Jos kysymyksessä on osa tai erillinen tekninen yksikkö, EY-tyyppihyväksyntämerkinnän sijainti ja kiinnitystapa:

0.8

Kokoonpanotehtaan (-tehtaiden) osoite (osoitteet):

1.

Lisätietoja (soveltuvin osin): ks. lisäys

2.

Testeistä vastaava tekninen tutkimuslaitos:

3.

Testausraportin päiväys:

4.

Testausraportin numero:

5.

Mahdolliset huomautukset: ks. lisäys

6.

Paikka:

7.

Päiväys:

8.

Allekirjoitus:

9.

Tyyppihyväksynnän myöntäneen hallintoyksikön säilyttämät tyyppihyväksyntäasiakirjat ovat pyynnöstä saatavilla.

1.

Lisätiedot

5.

Huomautuksia:

1.1

Tässä liitteessä kuvattu testausmenetelmä koskee vain ajoneuvoja.

1.2

Tällä testillä mitataan ajoneuvoon asennettujen sähköisten tai elektronisten järjestelmien (esim. sytytysjärjestelmän tai sähkömoottoreiden) synnyttämää laajakaistasäteilyä.

Testi tehdään CISPR 12 (5. painos 2001) -standardin mukaisesti, jollei tässä liitteessä toisin ilmoiteta.

3.1

Rajat koskevat koko taajuusaluetta 30–1 000 MHz mittauksissa, jotka tehdään puolikaiuttomassa kammiossa tai avoimella testipaikalla.

3.2

Mittauksiin voidaan käyttää joko näennäishuippu- tai huippuantureita. Liitteessä 1 olevien 6.2 ja 6.5 kohdan raja-arvot koskevat näennäishuippuantureita. Jos käytetään huippuantureita on sovellettava 20 dB:n korjauskerrointa CISPR 12:n (5. painos 2001) määritelmien mukaisesti.

3.3

Tutkimuslaitoksen on tehtävä testit CISPR 12 -standardissa (5. painos 2001) määrätyillä väleillä koko taajuusalueella 30–1 000 MHz

Jos valmistaja toimittaa koko taajuusalueelta mittaustiedot, jotka on saatu soveltuvin osin ISO 17025 -standardin (1. painos 1999) mukaisesti akkreditoidulta ja hyväksyntäviranomaisen tunnustamalta testilaboratoriolta, tutkimuslaitos voi vaihtoehtoisesti jakaa taajuusalueen 14 taajuuskaistaan (30–34, 34–45, 45–60, 60–80, 80–100, 100–130, 130–170, 170–225, 225–300, 300–400, 400–525, 525–700, 700–850, 850–1 000 MHz) ja toteuttaa testit niillä 14 taajuudella, jotka kullakin kaistalla antavat suurimmat säteilytasot, jotta varmistetaan, että ajoneuvo täyttää tämän liitteen vaatimukset.

Mikäli raja ylitetään testin aikana, on varmistettava, että ylityksen aiheuttaa ajoneuvo eikä taustasäteily.

3.4

Sitä lukemaa, joka on rajaan nähden suurin (pysty- ja vaakapolarisaatio ja antennin sijainti ajoneuvon vasemmalla ja oikealla puolella) kullakin 14 taajuusalueella, on pidettävä ominaislukemana taajuudella, jolla mittaukset tehtiin.

1.1

Tässä liitteessä kuvattu testausmenetelmä koskee vain ajoneuvoja.

1.2

Tällä menetelmällä mitataan kapeakaistaisia sähkömagneettisia säteilypäästöjä, jotka voivat olla lähtöisin mikrosuoritinpohjaisesta järjestelmästä tai muusta kapeakaistaisesta lähteestä.

Sovellettaessa 1.3 kohtaa testi tehdään CISPR 12 (5. painos 2001) tai CISPR 25 (2. painos 2002) -standardin mukaisesti, jollei tässä liitteessä toisin ilmoiteta.

1.3

2.1

Sytytysvirran on oltava kytkettynä. Moottori ei saa käydä.

2.2

Ajoneuvon kaikkien elektronisten järjestelmien on toimittava normaalisti ja ajoneuvo seisoo paikallaan.

2.3

Kaikkien laitteiden, jotka kuljettaja tai matkustaja voi kytkeä pysyvästi toimintaan ja joissa on sisäinen oskillaattori > 9 kHz tai toistuvia signaaleja, olisi oltava tavanomaisessa toiminnassa.

3.1

Rajat koskevat koko taajuusaluetta 30–1 000 MHz mittauksissa, jotka tehdään puolikaiuttomassa kammiossa tai avoimella testipaikalla.

3.2

Mittauksiin on käytettävä keskiarvoilmaisinta.

3.3

Tutkimuslaitoksen on tehtävä testit CISPR 12 -standardissa (5. painos 2001) määrätyillä väleillä koko taajuusalueella 30–1 000 MHz

Jos valmistaja toimittaa koko taajuusalueelta mittaustiedot, jotka on saatu soveltuvin osin ISO 17025 -standardin (1. painos 1999) mukaisesti akkreditoidulta ja hyväksyntäviranomaisen tunnustamalta testilaboratoriolta, tutkimuslaitos voi vaihtoehtoisesti jakaa taajuusalueen 14 taajuuskaistaan (30–34, 34–45, 45–60, 60–80, 80–100, 100–130, 130–170, 170–225, 225–300, 300–400, 400–525, 525–700, 700–850, 850–1 000 MHz) ja toteuttaa testit niillä 14 taajuudella, jotka kullakin kaistalla antavat suurimmat säteilytasot, jotta varmistetaan, että ajoneuvo täyttää tämän liitteen vaatimukset.

Mikäli raja ylitetään testin aikana, on varmistettava, että ylityksen aiheuttaa ajoneuvo eikä taustasäteily, mukaan lukien kaikista SE-asennelmista lähtöisin oleva laajakaistasäteily.

3.4

Sitä lukemaa, joka on rajaan nähden suurin (pysty- ja vaakapolarisaatio ja antennin sijainti ajoneuvon vasemmalla ja oikealla puolella) kullakin 14 taajuusalueella, on pidettävä ominaislukemana taajuudella, jolla mittaukset tehtiin.

1.1

Tässä liitteessä kuvattu testausmenetelmä koskee vain ajoneuvoja.

1.2

Tällä testillä osoitetaan ajoneuvon elektronisten järjestelmien häiriönsieto. Ajoneuvo altistetaan liitteessä kuvatuille sähkömagneettikentille. Ajoneuvoa tarkkaillaan testauksen aikana.

Testi tehdään ►M5  ISO 11451-2: 3. painos 2005 ◄ -standardin mukaisesti, jollei tässä liitteessä toisin ilmoiteta.

1.3

Testi voidaan vaihtoehtoisesti tehdä kaikille ajoneuvoille tarkoitetulla avoimella testipaikalla. Testauspaikan on täytettävä sähkömagneettisten kenttien säteilypäästöjä koskevat (kansalliset) vaatimukset.

Jos ajoneuvon pituus on enemmän kuin 12 m ja/tai leveys enemmän kuin 2,60 m ja/tai korkeus enemmän kuin 4,00 m, ISO 11451-4 -standardin (1. painos 1995) mukaista BCI-menetelmää voidaan käyttää taajuusalueella 20–2 000 MHz siten, että tasot ovat liitteessä I olevan 6.7.2.1 kohdan mukaisia.

2.1.1

Moottorin on pyöritettävä vetäviä pyöriä normaalisti tasaisella 50 km/h nopeudella, ellei valmistaja halua teknisistä syistä käyttää muuta nopeutta. Ajoneuvon on oltava asianmukaisesti kuormitetussa dynamometrissä, tai ellei dynamometriä ole käytettävissä, sen on oltava eristettyjen tukien varassa niin, että maavara on mahdollisimman pieni. Voimansiirtoakseleita voidaan tarvittaessa irrottaa (esimerkiksi kuorma-autot).

2.1.2

Tässä kohdassa määritellään vähimmäisehdot ja hylkäysperusteet ajoneuvon häiriönsietotesteille. Ajoneuvon muut järjestelmät, jotka voivat vaikuttaa häiriönsietoon liittyviin toimintoihin, on testattava valmistajan ja tutkimuslaitoksen sopimalla tavalla.

2.1.3

Kaikkien laitteiden, jotka kuljettaja tai matkustaja voi kytkeä pysyvästi toimintaan, olisi oltava tavanomaisessa toiminnassa.

2.1.4

Kaikkien muiden kuljettajan ajoneuvon hallintaan liittyvien järjestelmien on oltava toiminnassa, kuten ajoneuvoa normaalisti käytettäessä.

2.2

Jos ajoneuvossa on sähkö- tai elektroniikkajärjestelmiä, jotka liittyvät kiinteästi sen suoranaiseen hallintaan, mutta jotka eivät toimi 4.1 kohdassa kuvatuissa oloissa, valmistajan on toimitettava testaavalle viranomaiselle raportti tai lisänäyttöä, jolla osoitetaan, että ajoneuvon sähkö- tai elektroniikkajärjestelmä täyttää tämän direktiivin vaatimukset. Tällaiset todisteet säilytetään osana tyyppihyväksyntäasiakirjoja.

2.3

Ajoneuvon tarkkailuun käytetään vain häiriöitä aiheuttamattomia laitteita. Ajoneuvon ulkopuolta ja matkustamoa on valvottava (esim. videokameralla/-kameroilla, mikrofonilla) sen toteamiseksi, että tämän liitteen vaatimukset täytetään.

3.1.1

Tutkimuslaitoksen on tehtävä testit ►M5  ISO 11451-1: 3. painos 2005 ◄ -standardissa määrätyillä väleillä koko taajuusalueella 20–2 000 MHz.

Jos valmistaja toimittaa koko taajuusalueelta mittaustiedot, jotka on saatu soveltuvin osin ISO 17025 -standardin (1. painos 1999) mukaisesti akkreditoidulta ja hyväksyntäviranomaisen tunnustamalta testilaboratoriolta, tutkimuslaitos voi vaihtoehtoisesti valita pienemmän joukon määrätaajuuksia kyseiseltä alueelta (esim. 27, 45, 65, 90, 120, 150, 190, 230, 280, 380, 450, 600, 750, 900, 1 300 ja 1 800 MHz), jotta varmistetaan, että ajoneuvo täyttää tämän liitteen vaatimukset.

Jos ajoneuvo ei läpäise tässä liitteessä määriteltyä testiä, on varmistettava, että tämä tapahtui relevanteissa testausoloissa eikä hallitsemattomien kenttien vaikutuksesta.

4.1.1

Testikentän voimakkuuden toteamiseen käytetään ►M5  ISO 11451-1: 3. painos 2005 ◄ -standardin mukaista korvausmenetelmää.

4.1.2

Siirtojohtojärjestelmissä (TLS) on käytettävä yhtä kenttäanturia tilan referenssipisteessä.

Antenneille on käytettävä neljää kenttäanturia tilan referenssilinjassa.

4.1.3

Ajoneuvo on asetettava siten, että ajoneuvon keskilinja on referenssipisteen tai -linjan päällä. Ajoneuvon keulan on normaalisti oltava kiinteään antenniin päin. Mikäli elektroniset ohjausyksiköt johdinsarjoineen ovat kuitenkin pääasiassa ajoneuvon takapäässä, ajoneuvon keulan on testattaessa oltava normaalisti antennista poispäin. Kun ajoneuvo on pitkä (eli lukuun ottamatta henkilöautoja ja kevyitä pakettiautoja) ja elektroniset ohjausyksiköt johdinsarjoineen ovat pääasiassa keskellä ajoneuvoa, ajoneuvon oikean tai vasemman kyljen suhteen voidaan luoda referenssipiste. Referenssipisteen on oltava keskellä ajoneuvon pitkittäisakselia tai kohdassa, jonka valmistaja ja viranomainen ovat valinneet yhdessä otettuaan huomioon elektronisten järjestelmien jakautumisen ja johdinsarjan sijoittelun.

Testit saadaan tehdä näin vain jos testauskammion rakenne sallii sen. Antennin paikka on merkittävä testausraporttiin.

1.1

Tässä liitteessä kuvattua mittausmenetelmää sovelletaan SE-asennelmiin, jotka asennetaan liitteen IV vaatimukset täyttäviin ajoneuvoihin.

1.2

Tällä menetelmällä mitataan SE-asennelmien (esim. sytytysjärjestelmien, sähkömoottoreiden) synnyttämää laajakaistaista sähkömagneettista säteilyä.

Testi tehdään CISPR 25 (2. painos 2002) -standardin mukaisesti, jollei tässä liitteessä toisin ilmoiteta.

2.1

SE-asennelman on toimittava normaalisti, mieluiten enimmäiskuormituksella.

3.1.

Testi on suoritettava CISPR 25 (2. painos 2002) -standardin 6.4 lausekkeen mukaisella ALSE-menetelmällä.

3.2

Vaihtoehtona radiokaiuttoman suojatun tilan menetelmälle (absorber lined shielded enclosure – ALSE) voidaan käyttää avoimen tilan mittapaikkaa (open area test site – OATS) joka täyttää CISPR 16-1:n (2. painos 2002) vaatimukset (ks. tämän liitteen lisäys 1).

3.3

Ennen päätestiä tai sen jälkeen on varmistettava mittaamalla, että ympäristössä ei ole ylimääräisiä häiriöitä tai signaaleja, jotka voisivat vaikuttaa olennaisesti mittaukseen. Ylimääräisen kohinan, lukuun ottamatta tahallista kapeakaistaista säteilyä, on tässä mittauksessa oltava vähintään 6 dB alle liitteessä I olevassa 6.5.2.1 kohdassa määritellyn häiriörajan.

4.1

Rajat koskevat koko taajuusaluetta 30–1 000 MHz mittauksissa, jotka tehdään puolikaiuttomassa kammiossa tai avoimella testipaikalla.

4.2

Mittauksiin voidaan käyttää joko näennäishuippu- tai huippuantureita. Liitteessä I olevien 6.2 ja 6.5 kohdan raja-arvot koskevat näennäishuippuantureita. Jos käytetään huippuantureita, on sovellettava 20 dB:n korjauskerrointa CISPR 12:n (5. painos 2001) määritelmien mukaisesti.

4.3

Tutkimuslaitoksen on tehtävä testit CISPR 25 -standardissa (2. painos 2002) määrätyillä väleillä koko taajuusalueella 30–1 000 MHz.

Jos valmistaja toimittaa koko taajuusalueelta mittaustiedot, jotka on saatu soveltuvin osin ISO 17025 -standardin (1. painos 1999) mukaisesti akkreditoidulta ja hyväksyntäviranomaisen tunnustamalta testilaboratoriolta, tutkimuslaitos voi vaihtoehtoisesti jakaa taajuusalueen 13 taajuuskaistaan (30–50, 50–75, 75–100, 100–130, 130–165, 165–200, 200–250, 250–320, 320–400, 400–520, 520–660, 660–820, 820–1 000 MHz) ja toteuttaa testit niillä 13 taajuudella, jotka kullakin kaistalla antavat suurimmat säteilytasot, jotta varmistetaan, että SE-asennelma täyttää tämän liitteen vaatimukset.

Mikäli raja ylitetään testin aikana, on varmistettava, että ylityksen aiheuttaa SE-asennelma eikä taustasäteily.

4.4

Sitä lukemaa, joka on rajaan (pysty- tai vaakapolarisaatio) nähden suurin kullakin 13:sta taajuusalueesta, on pidettävä ominaislukemana mittaustaajuudella.

1.1

Tässä liitteessä kuvattua mittausmenetelmää sovelletaan SE-asennelmiin, jotka asennetaan liitteen IV vaatimukset täyttäviin ajoneuvoihin.

1.2

Tällä menetelmällä mitataan kapeakaistaista sähkömagneettista säteilyä, joka voi olla lähtöisin mikroprosessoripohjaisesta järjestelmästä.

Testi tehdään CISPR 252 (2. painos 2002) -standardin mukaisesti, jollei tässä liitteessä toisin ilmoiteta.

3.1.

Testi on suoritettava CISPR 25 (2. painos 2002) -standardin 6.4 lausekkeen mukaisella ALSE-menetelmällä.

3.2

Vaihtoehtona radiokaiuttoman suojatun tilan menetelmälle (absorber lined shielded enclosure – ALSE) voidaan käyttää avoimen tilan mittapaikkaa (open area test site – OATS) joka täyttää CISPR 16-1:n (2. painos 2002) vaatimukset (ks. liitteessä VII oleva lisäys 1).

3.3

Ennen päätestiä tai sen jälkeen on varmistettava mittaamalla, että ympäristössä ei ole ylimääräisiä häiriöitä tai signaaleja, jotka voisivat vaikuttaa olennaisesti mittaukseen. Ylimääräisen kohinan, lukuun ottamatta tahallista kapeakaistaista säteilyä, on tässä mittauksessa oltava vähintään 6 dB alle liitteessä I olevassa 6.5.2.1 kohdassa määritellyn häiriörajan.

4.1

Rajat koskevat koko taajuusaluetta 30–1 000 MHz mittauksissa, jotka tehdään puolikaiuttomassa kammiossa tai avoimella testipaikalla.

4.2

Mittauksiin on käytettävä keskiarvoilmaisinta.

4.3

Tutkimuslaitoksen on tehtävä testit CISPR 12 -standardissa (5. painos 2001) määrätyillä väleillä koko taajuusalueella 30–1 000 MHz.

Jos valmistaja toimittaa koko taajuusalueelta mittaustiedot, jotka on saatu soveltuvin osin ISO 17025 -standardin (1. painos 1999) mukaisesti akkreditoidulta ja hyväksyntäviranomaisen tunnustamalta testilaboratoriolta, tutkimuslaitos voi vaihtoehtoisesti jakaa taajuusalueen 13 taajuuskaistaan (30–50, 50–75, 75–100, 100–130, 130–165, 165–200, 200–250, 250–320, 320–400, 400–520, 520–660, 660–820, 820–1 000 MHz) ja toteuttaa testit niillä 13 taajuudella, jotka kullakin kaistalla antavat suurimmat säteilytasot, jotta varmistetaan, että SE-asennelma täyttää tämän liitteen vaatimukset. Mikäli raja ylitetään testin aikana, on varmistettava, että ylityksen aiheuttaa SE-asennelma eikä taustasäteily, mukaan lukien SE-asennelman laajakaistasäteily.

4.4

Sitä lukemaa, joka on rajaan (pysty- tai vaakapolarisaatio) nähden suurin kullakin 13:sta taajuusalueesta, on pidettävä ominaislukemana mittaustaajuudella.

1.1

Tässä liitteessä kuvattua testausmenetelmää (-menetelmiä) voidaan soveltaa SE-asennelmiin.

1.2

▼M5

▼M3

2.1.

Testausolojen on oltava ISO 11452-1 -standardin (3. painos 2005) mukaiset.

2.2

Testattavan SE-asennelman on oltava kytkettynä toimintaan ja sitä on stimuloitava tavanomaisten toimintaolojen mukaisesti. Se on järjestettävä tämän liitteen määräysten mukaisesti, elleivät yksittäiset testausmenetelmät edellytä muuta.

2.3

Testattavan SE-asennelman käyttöä varten tarvittavien lisälaitteiden ei pidä olla paikallaan kalibrointivaiheessa. Kaikkien lisälaitteiden on oltava kalibroinnin aikana vähintään 1 m:n etäisyydellä referenssipisteestä.

2.4

Testisignaalin kehittävän laitteiston ja sen järjestelyn on oltava sama kuin jokaisessa kalibrointivaiheessa, jotta varmistetaan tulosten toistettavuus, kun testit ja mittaukset toistetaan.

2.5

Jos testattavaan SE-asennelmaan kuuluu useampi kuin yksi yksikkö, ne on pyrittävä yhdistämään ajoneuvoon asennettavaksi tarkoitetuilla johtimilla. Jos niitä ei ole käytettävissä, elektronisen ohjausyksikön ja keinotekoisen verkon välisen vähimmäisetäisyyden on standardin määrittelyiden mukainen. Kaikki sarjan johtimet on päätettävä mahdollisimman realistisesti – mahdollisuuksien mukaan on käytettävä oikeita kuormia ja toimilaitteita.

3.2

Tutkimuslaitoksen on tehtävä testit ISO 11452-1 -standardissa (3. painos 2005) määrätyillä väleillä koko taajuusalueella 20–2 000 MHz.

Jos valmistaja toimittaa koko taajuusalueelta mittaustiedot, jotka on saatu soveltuvin osin ISO 17025 -standardin (1. painos 1999) mukaisesti akkreditoidulta ja hyväksyntäviranomaisen tunnustamalta testilaboratoriolta, tutkimuslaitos voi vaihtoehtoisesti valita pienemmän joukon määrätaajuuksia kyseiseltä alueelta (esim. 27, 45, 65, 90, 120, 150, 190, 230, 280, 380, 450, 600, 750, 900, 1 300 ja 1 800 MHz), jotta varmistetaan, että SE-asennelma täyttää tämän liitteen vaatimukset.

3.3

Jos SE-asennelma ei läpäise tässä liitteessä määriteltyjä testejä, on varmistettava, että tämä tapahtui relevanteissa testausoloissa eikä hallitsemattomien kenttien vaikutuksesta.