This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Direktiivillä (EU) 2020/1828 annetaan Euroopan unionin (EU) jäsenvaltioiden nimeämille organisaatioille tai julkisille elimille valtuudet hakea kuluttajaryhmien puolesta kielto- tai hyvitystoimenpiteitä edustajakanteiden (myös rajatylittävien edustajakanteiden) avulla. Tähän sisältyy vahingonkorvauksen hakeminen elinkeinonharjoittajilta, jotka rikkovat kuluttajien oikeuksia esimerkiksi rahoituspalvelujen, matkailun, energian, terveyden, televiestinnän ja tietosuojan aloilla, tapauksen mukaan ja EU:n oikeuden tai kansallisen lainsäädännön mukaisesti.
Koska kuluttajien yhteisiä etuja voidaan suojata vaikuttavasti ja tehokkaasti sekä tuomioistuin- että hallintomenettelyssä, jäsenvaltioiden harkintaan on jätetty, voidaanko edustajakanne nostaa tuomioistuinmenettelyssä, hallintomenettelyssä vai molemmissa asiaankuuluvasta oikeudenalasta tai asiaankuuluvasta talouden alasta riippuen.
Jäsenvaltiot nimeävät yksiköt, jotka voivat nostaa edustajakanteita kuluttajien puolesta (oikeutetut yksiköt).
Jotta oikeutetut yksiköt voivat nostaa edustajakanteita muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa ne on nimetty (rajat ylittävät kanteet):
Jäsenvaltiot voivat myös soveltaa edellä mainittuja perusteita etukäteen nimettyihin oikeutettuihin yksiköihin, joilla on mahdollisuus nostaa kotimaisia kanteita (ne nimenneessä jäsenvaltiossa). Jäsenvaltiot voivat myös nimetä oikeutettuja yksiköitä tapauskohtaisesti tietyn kotimaisen edustajakanteen nostamista varten.
Euroopan komissio julkaisee luettelon rajatylittävien kanteiden nostamista varten nimetyistä oikeutetuista yksiköistä käyttäjäystävällisellä verkkosivustolla ja päivittää luetteloa tarvittaessa.
Kieltotoimenpide on väliaikainen tai lopullinen toimenpide, jolla lopetetaan tai kielletään menettely. Toimenpidettä voidaan käyttää voimassa olevan menettelyn lopettamiseen tai tulevan menettelyn kieltämiseen. Siihen voi myös sisältyä (kansallisen lainsäädännön mukaan) velvoite julkaista tuomioistuimen päätös tai oikaisuilmoitus.
Oikeutetun yksikön ei tarvitse esittää näyttöä niille yksittäisille kuluttajille aiheutuneesta todellisesta vahingosta, jota oikeudenloukkaus koskee, tai elinkeinonharjoittajan tahallisuudesta tai huolimattomuudesta.
Hyvitystoimenpiteellä elinkeinonharjoittaja on velvoitettava tarjoamaan hyvitystä esimerkiksi maksamalla vahingonkorvausta, korjaamalla tai vaihtamalla tavara, alentamalla hintaa, purkamalla sopimuksen tai palauttamalla maksetun kauppahinnan tarpeen mukaan ja EU:n oikeuden tai kansallisen lainsäädännön mukaisesti.
Jäsenvaltiot varmistavat, että
Nämä hyvitykset eivät vaikuta muihin hyvityksiin, joita kyseinen edustajakanne ei koske.
Jotta vältetään eturistiriidat silloin, kun kolmas osapuoli tarjoaa oikeussuojakeinorahoitusta, jäsenvaltioiden, jotka sallivat tällaisen rahoituksen, on varmistettava erityisesti, että
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että
Tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen hyväksymät sovintoratkaisut ovat sitovia oikeutetuille yksiköille, elinkeinonharjoittajille ja yksittäisille kuluttajille, joita sovintoratkaisu koskee, mutta jäsenvaltiot voivat vahvistaa sääntöjä, joilla asianomaisille kuluttajille annetaan mahdollisuus hyväksyä tai hylätä sovintoratkaisu.
Jäsenvaltioiden on
Direktiivillä (EU) 2020/1828 kumottiin direktiivi 2009/22/EY (ks. tiivistelmä) alkaen.
Direktiivi oli saatettava osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä mennessä. Direktiivin sääntöjä on sovellettu alkaen.
Direktiivi on osa ”kuluttajat vahvempaan asemaan” -pakettia.
Ks. lisätietoja:
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2020/1828, annettu , kuluttajien yhteisten etujen suojaamiseksi nostettavista edustajakanteista ja direktiivin 2009/22/EY kumoamisesta (EUVL L 409, , s. 1–27).
Direktiiviin (EU) 2020/1828 tehdyt peräkkäiset muutokset on sisällytetty alkuperäiseen tekstiin. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.
Päivitetty viimeksi