1.

Käsiteltävä asia koskee puitepäätöksen 2002/584 ( 2 ) perusteella annettua eurooppalaista pidätysmääräystä vankeusrangaistuksen täytäntöönpanemiseksi Romaniassa. Täytäntöönpanosta vastaava Ranskan oikeusviranomainen on kuitenkin lopullisesti kieltäytynyt etsityn henkilön (jäljempänä tuomittu) luovuttamisesta. Se katsoo, että Romaniassa on tuomareiden virkavalaan liittyviä rakenteellisia tai yleisiä puutteita ja epäilee erityisesti, ovatko kaksi kolmesta tuomarista, jotka määräsivät vankeusrangaistuksen, tosiasiassa vannoneet tämän valan.

2.

Vankeusrangaistuksen täytäntöönpanosta vastaava romanialainen tuomioistuin on nyt esittänyt unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyynnön, jotta kielteisen päätöksen merkitys eurooppalaisen pidätysmääräyksen kannalta voidaan selvittää. Kyse on lähinnä kielteisen päätöksen oikeusvoiman vaikutuksesta muihin jäsenvaltioihin sekä virkavalaa koskevista epäilyistä. Lisäksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa tietää, millainen merkitys on Interpolin päätöksellä, johon täytäntöönpanosta vastaava Ranskan oikeusviranomainen on vedonnut, ja voiko se itse osallistua täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen menettelyyn tai ainakin kääntyä komission puoleen.

3.

Tällä välin toinen täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen tutkii Maltalla, jossa tuomittu pidätettiin uudelleen, onko hänet luovutettava Romaniaan. Koska Maltan ensimmäinen oikeusaste kieltäytyi pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta Romanian vankeusolosuhteita koskevien epäilyjen vuoksi, romanialainen tuomioistuin on esittänyt lisäkysymyksen unionin tuomioistuimelle. Se koskee yhtäältä yhteistyötä maltalaisen tuomioistuimen kanssa ja toisaalta maltalaisen tuomioistuimen soveltamaa perusoikeuksien suojan tasoa.

4.

Interpolin perussäännön (Constitution of Interpol), joka hyväksyttiin 1956 ja jota on viimeksi muutettu 2023, 2 artiklan 1 kohdan mukaan yksi Interpolin tavoitteista on ”kaikkien rikospoliisiviranomaisten mahdollisimman laajan keskinäisen avunannon varmistaminen ja edistäminen eri maiden lainsäädännön rajoissa ja ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen hengessä”.

5.

Interpolin perussäännön 5 artiklassa mainitaan, että Interpolin asiakirjojen valvontatoimisto (Commission for the Control of Interpol’s Files, jäljempänä CCF) on osa Interpolia.

6.

Interpolin perussäännön 36 artiklan mukaan CCF on riippumaton elin, jonka tehtävänä on varmistaa, että Interpolin suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä noudatetaan sovellettavia sääntöjä (1 kohta). Tätä varten sen on erityisesti ratkaistava sitä koskevat valitukset (3 kohta).

7.

CCF:llä on oma perussääntö (Statute of the Commission for the Control of Interpol’s Files), jossa määrätään tarkemmin sen tehtävät ja toimivaltuudet. Sen mukaan se voi erityisesti määrätä henkilötietojen poistamisesta Interpolin tietojärjestelmästä (3 artiklan 1 kohdan c alakohta).

8.

Puitepäätöksen 2002/584 1 artiklassa määritellään eurooppalainen pidätysmääräys ja asetetaan jäsenvaltioille velvollisuus panna se täytäntöön:

”(1)   Eurooppalaisella pidätysmääräyksellä tarkoitetaan oikeudellista päätöstä, jonka jäsenvaltio on antanut etsityn henkilön kiinni ottamiseksi ja luovuttamiseksi toisen jäsenvaltion toimesta syytetoimenpiteitä tai vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen tai turvaamistoimenpiteen täytäntöönpanemista varten.

(2)   Jäsenvaltiot panevat eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöön vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen perusteella ja tämän puitepäätöksen määräysten mukaisesti.

(3)   Tämä puitepäätös ei vaikuta velvoitteeseen kunnioittaa [SEUT] 6 artiklassa taattuja perusoikeuksia ja keskeisiä oikeusperiaatteita.”

9.

Luovuttamispäätöksestä sekä pidätysmääräyksen antaneen ja täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen välisistä suhteista säädetään puitepäätöksen 2002/584 15 artiklassa:

”(1)   Täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen tekee päätöksen henkilön luovuttamisesta tässä puitepäätöksessä määritetyissä määräajoissa ja siinä määritetyin edellytyksin.

(2)   Jos täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen katsoo, että pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion toimittamat tiedot eivät riitä, jotta se voisi tehdä päätöksen luovuttamisesta, se pyytää toimittamaan kiireellisesti erityisesti 3–5 ja 8 artiklan osalta tarvittavat lisätiedot ja voi asettaa tietojen saamiselle määräajan ottaen huomioon tarpeen noudattaa 17 artiklassa vahvistettua määräaikaa.

(3)   Pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen voi milloin tahansa toimittaa kaikki käyttökelpoiset lisätiedot täytäntöönpanosta vastaavalle oikeusviranomaiselle.”

10.

Ennakkoratkaisupyyntö koskee eurooppalaista pidätysmääräystä vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoa varten. Romanialaiset tuomioistuimet ovat määränneet tuomitulle useiden vuosien vankeusrangaistuksen. Koska hän oli lähtenyt Romaniasta, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin antoi eurooppalaisen pidätysmääräyksen.

11.

Tuomittu otettiin ensin kiinni Ranskassa. Ennakkoratkaisupyynnön mukaan siellä toimivaltainen tuomioistuin kuitenkin kieltäytyi luovuttamisesta Romaniaan sittemmin lainvoimaiseksi tulleella päätöksellä. Romanian tuomioistuinjärjestelmässä on sen mukaan rakenteellisia puutteita, jotka ilmenevät käsiteltävässä asiassa erityisesti siten, että viimeisen oikeusasteen antamaan tuomioon osallistunut tuomari oli vannonut vain syyttäjän virkavalan, eikä toisen tämän tuomion antamiseen osallistuneen tuomarin vannomaa virkavalaa voitu näyttää toteen. On siis olemassa todellinen vaara siitä, että tuomiota ei ole antanut oikeudenmukaisessa oikeudenkäynnissä riippumaton ja puolueeton tuomioistuin, joka on etukäteen laillisesti perustettu, perusoikeuskirjan 47 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetulla tavalla.

12.

Ennakkoratkaisupyynnön mukaan ranskalainen tuomioistuin vetosi lisäksi CCF:ään, joka oli tuomitun tekemän valituksen johdosta esittänyt vakavia epäilyjä poliittisista seikoista ja ihmisoikeuksien kunnioittamisessa Romaniassa käydyssä rikosoikeudellisessa menettelyssä, joka johti hänen tuomitsemiseensa. CCF oli tämän vuoksi päättänyt, että tuomittua koskevat tiedot poistetaan Interpolin asiakirjoista.

13.

Tuomittu pidätettiin myöhemmin eli 29.4.2024 Maltalla saman eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteella. Täytäntöönpanosta vastaava Maltan oikeusviranomainen pyysi tämän jälkeen ennakkoratkaisua pyytäneeltä tuomioistuimelta lisätietoja ja ilmoitti, että etsitty henkilö vetoaa täytäntöönpanosta vastaavan Ranskan oikeusviranomaisen päätökseen.

14.

Tässä tilanteessa Curtea de Apel Braşov esitti 30.4.2024 unionin tuomioistuimelle seuraavat kysymykset:

15.

Unionin tuomioistuimen viides jaosto päätti 16.5.2024 käsitellä ennakkoratkaisupyynnön unionin tuomioistuimen perussäännön 23 a artiklan ja työjärjestyksen 107 artiklan ja sitä seuraavien artiklojen mukaisessa kiireellisessä ennakkoratkaisumenettelyssä. Samalla se pyysi ennakkoratkaisua pyytäneeltä tuomioistuimelta lisäselvityksiä siinä vireillä olevasta menettelystä.

16.

Maltan ensimmäisen oikeusasteen toimivaltainen tuomioistuin kieltäytyi 20.5.2024 luovuttamasta tuomittua Romaniaan, koska se ei voinut Romanian vankeusolosuhteiden ja käytettävissään olevien tietojen perusteella todeta, että perusoikeuskirjan 4 artiklassa tarkoitettua epäinhimillisen tai halventavan rangaistuksen ja kohtelun kieltoa noudatettaisiin tuomitun osalta. Tämän jälkeen ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esitti 22.5.2024 yhdessä unionin tuomioistuimen pyytämien tietojen kanssa unionin tuomioistuimelle seuraavan lisäkysymyksen:

17.

Maltan syyttäjäviranomainen on tällä välin tehnyt luovuttamisesta kieltäytymisestä valituksen, joka on hyväksytty, joten menettely on uudelleen vireillä ensimmäisen asteen tuomioistuimessa ja tuomittu on edelleen säilössä. Tuoreimpien tietojen mukaan ensimmäisen asteen tuomioistuin on tällä välin määrännyt luovuttamisesta, mutta tuomittu on tehnyt siitä valituksen.

18.

Parchetul de pe lângă Înalta Curte de Casaţie şi Justiţie – Direcţia Naţională Anticorupţie (ylimmän tuomioistuimen syyttäjäviranomainen – kansallinen korruptiontorjuntayksikkö, Romania), tuomittu, Romania, Ranskan tasavalta, Maltan tasavalta ja Euroopan komissio ovat esittäneet kirjallisia huomautuksia. Istuntoon, joka pidettiin 24.6.2024, osallistuivat tuomittu, Romania, Irlanti ja komissio.

19.

Käsiteltävä ennakkoratkaisupyyntö on reaktio ranskalaisten ja maltalaisten tuomioistuinten päätöksiin olla panematta täytäntöön kyseistä eurooppalaista pidätysmääräystä. Aluksi on tarkasteltava ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamista ja sen kiireellisyyttä (jäljempänä A). Asiasisällön osalta ranskalaisen päätöksen oikeusvoimaisuus herättää kysymyksiä sen vaikutuksesta muissa jäsenvaltioissa (jäljempänä B) sekä ennakkoratkaisupyynnön tarpeellisuudesta sen arvioimiseksi, onko kyseinen päätös unionin oikeuden mukainen (jäljempänä C). Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee samalla, voidaanko ranskalaisen tuomioistuimen esittämillä väitteillä, jotka koskevat tuomion antaneiden romanialaisten tuomareiden virkavalaa, oikeuttaa luovuttamisesta kieltäytyminen (jäljempänä D). Lisäksi se pohtii Interpolin elimen tekemien toteamusten merkitystä (jäljempänä E) ja sitä, voiko se itse osallistua suoraan täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen menettelyyn (jäljempänä F) tai voiko se saattaa asian komission käsiteltäväksi (jäljempänä G). Lopuksi Maltalla tehty kielteinen päätös nostaa esiin kysymyksiä, jotka koskevat pidätysmääräyksen antaneen ja täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen välistä yhteistyötä sekä sovellettavaa perusoikeuksien tasoa (jäljempänä H).

20.

Ensi näkemältä voitaisiin epäillä, onko ennakkoratkaisupyyntö todella merkityksellisen asian ratkaisun kannalta, eli voidaanko se ottaa tutkittavaksi. Lisäksi herää kysymys siitä, onko se kiireellistä ennakkoratkaisumenettelyä koskevien edellytysten kannalta kiireellinen.

21.

Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt romanialainen tuomioistuin on antanut eurooppalaisen pidätysmääräyksen, jonka täytäntöönpanoa tutkitaan parhaillaan Maltalla. Näin ollen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen sijaan maltalainen tuomioistuin päättää, onko tuomittu pidettävä siellä säilössä, ja jos on, niin kuinka kauan. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen vangitsemispäätös on merkityksellinen vasta myöhemmin, jos tuomittu luovutetaan Maltalta Romaniaan.

22.

Kun tarkastellaan ennakkoratkaisupyynnön merkityksellisyyttä asian ratkaisemisen kannalta, herää siis kysymys siitä, onko ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tosiasiallisesti tehtävä päätös, joka edellyttää, että unionin tuomioistuin vastaa esitettyihin kysymyksiin.

23.

Unionin tuomioistuin on kuitenkin jo täsmentänyt, että eurooppalaiseen pidätysmääräykseen liittyvässä menettelyssä etsityn henkilön perusoikeuksien takaaminen on ensisijaisesti pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion vastuulla. Koska tällaisen pidätysmääräyksen antamisen seurauksena voi olla tämän henkilön pidättäminen, pidätysmääräyksen antaneella oikeusviranomaisella on näiden oikeuksien takaamiseksi oltava mahdollisuus pyytää unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua sen selvittämiseksi, voiko se pysyttää eurooppalaisen pidätysmääräyksen tai onko sen kumottava tai peruutettava eurooppalainen pidätysmääräys. ( 3 )

24.

Keskinäisen luottamuksen ja vilpittömän yhteistyön periaatteiden noudattamiseksi pidätysmääräyksen antaneen oikeusviranomaisen on erityisesti oltava pitämättä voimassa eurooppalaista pidätysmääräystä, jonka täytäntöönpanosta olisi kieltäydyttävä, jotta vältetään perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan rikkominen. ( 4 )

25.

Juuri tämä kysymys on esillä käsiteltävässä asiassa: Kun otetaan huomioon väitteet, joiden perusteella ranskalainen tuomioistuin ja Maltan ensimmäisen asteen tuomioistuin ovat kieltäytyneet eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta, ennakkoratkaisua pyytäneen romanialaisen tuomioistuimen on ratkaistava, pitääkö se pidätysmääräyksen voimassa ja vaatiiko se nyt toimivaltaista maltalaista tuomioistuinta panemaan sen täytäntöön vai kumoaako tai peruuttaako se sen. Tämän päätöksen tekemiseksi se on esittänyt unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyynnön. Pyyntö on näin ollen lähtökohtaisesti merkityksellinen asian ratkaisun kannalta. Tarkastelen mahdollisia epäilyjä yksittäisten kysymysten merkityksellisyydestä asian ratkaisun kannalta erikseen.

26.

Kiireellisyydestä on todettava, että on totta, että ennakkoratkaisua pyytänyt romanialainen tuomioistuin ei tässä vaiheessa itse päätä tuomitun vangitsemisesta, koska hänet on otettu säilöön Maltalla. Hänet on kuitenkin otettu säilöön yksinomaan sellaisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteella, jonka voimassaolon jatkosta ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on päätettävä ennakkoratkaisupyyntöön annettujen vastausten perusteella. Niin kauan kuin säilöönotto jatkuu Maltalla, pyyntö on siis kiireellinen, ja sitä käsitellään perustellusti kiireellisessä ennakkoratkaisumenettelyssä.

27.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa ensimmäisellä kysymyksellä tietää, mikä merkitys sillä, että yhden jäsenvaltion (tässä Ranska) tuomioistuimet ovat kieltäytyneet luovuttamisesta, on eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanolle toisessa jäsenvaltiossa (tässä Malta). Tarkkaan ottaen näin esitetty kysymys ei ole ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle merkityksellinen asian ratkaisun kannalta, koska sen ei tarvitse päättää suoraan pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta. Tällainen päätös on pikemminkin toisen jäsenvaltion eli tässä tapauksessa Maltan tuomioistuinten tehtävä.

28.

Unionin tuomioistuin on kuitenkin jo vastannut pidätysmääräyksen antaneen tuomioistuimen kysymyksiin, jotka koskevat toisen jäsenvaltion täytäntöönpanosta vastaavan tuomioistuimen toimivaltaa. ( 5 ) Tämä lähestymistapa selittyy sillä, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin halusi tietää, saattoiko se pitää kyseiset eurooppalaiset pidätysmääräykset voimassa täytäntöönpanosta vastaavan tuomioistuimen päätösten perusteella vai oliko sen peruutettava ne. ( 6 )

29.

Tämän kysymyksen merkityksellisyys asian ratkaisun kannalta on vieläkin selvempi, jos se muotoillaan uudelleen seuraavasti: estääkö jo lopullinen kieltäytyminen eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta yhdessä jäsenvaltiossa sen täytäntöönpanon kaikissa muissa jäsenvaltioissa, vaikka kieltäytymisperusteet osoittautuisivatkin unionin oikeuden vastaisiksi? Jos lopullisella kieltäytymisellä olisi tällainen vaikutus, pidätysmääräys raukeaisi ja ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen olisi peruutettava se.

30.

On totta, että oikeusvoimaperiaatteella on suuri merkitys sekä unionin oikeudessa että kansallisissa oikeusjärjestyksissä. Näin ollen sekä oikeusrauhan ja oikeussuhteiden vakauden että hyvän lainkäytön varmistamiseksi on tärkeää, että kaikkien käytettävissä olevien oikeussuojakeinojen käytön tai näitä oikeussuojakeinoja varten säädettyjen määräaikojen umpeenkulumisen jälkeen lainvoimaisiksi tulleita tuomioistuinten ratkaisuja ei voida enää saattaa kyseenalaisiksi. ( 7 )

31.

Tässä mielessä unionin tuomioistuimen ratkaisut, jotka koskevat uuden eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamista, ( 8 ) voidaan ymmärtää siten, että lopullinen kieltäytyminen luovuttamisesta – riippumatta siitä, onko se unionin oikeuden mukaista vai ei – voi olla esteenä alkuperäisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanolle ainakin siinä jäsenvaltiossa, jossa siitä on kieltäydytty.

32.

Puitepäätöksessä 2002/584 ei kuitenkaan säädetä, että lopullinen kieltäytyminen eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta yhdessä jäsenvaltiossa estäisi sen täytäntöönpanon muissa jäsenvaltioissa. Tällaista kieltäytymistä ei voida erityisesti rinnastaa puitepäätöksen 3 artiklan 2 alakohdassa vahvistetulla ne bis in idem –periaatteella tarkoitettuun lopulliseen tuomioon, joka estää syytetoimenpiteet kyseistä henkilöä vastaan samoista teoista pidätysmääräyksen antaneessa valtiossa, tai sen, että ne pannaan vireille missä tahansa muussa valtiossa. ( 9 )

33.

Puitepäätöksen 2002/584 3, 4 ja 4 a artiklassa olevien luovuttamisesta kieltäytymistä koskevien säännösten normatiivinen sisältö vahvistaa, että luovuttamisesta kieltäytyminen yhdessä jäsenvaltiossa ei välttämättä estä luovuttamista muissa jäsenvaltioissa.

34.

Puitepäätöksen 2002/584 4 ja 4 a artiklan mukaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta voidaan kieltäytyä eri syistä, mutta siihen ei ole velvollisuutta. Jos jäsenvaltio kieltäytyy luovuttamisesta tällä perusteella, tällä päätöksellä ei voi jo sen luonteen vuoksi olla muiden jäsenvaltioiden tuomioistuimia sitovaa vaikutusta, koska ne eivät ole velvollisia noudattamaan muiden jäsenvaltioiden esimerkkiä tätä toimivaltaa käyttäessään.

35.

Vaikka puitepäätöksen 2002/584 3 artikla sisältää ehdottomia kieltäytymisperusteita, ainakin 3 artiklan 1 ja 3 alakohdan mukaiset perusteet riippuvat asianomaisen täytäntöönpanojäsenvaltion säännöistä. Myöskään tällaisilla päätöksillä ei voi olla muita jäsenvaltioita sitovaa vaikutusta, koska niissä sovelletaan muita sääntöjä.

36.

Tilanne on erilainen, kun kieltäytyminen perustuu puitepäätöksen 2002/584 3 artiklan 2 alakohtaan, jossa on vahvistettu perusoikeuskirjan 50 artiklan mukainen ne bis in idem ‑periaate eurooppalaisen pidätysmääräyksen yhteydessä. Jos jäsenvaltion tuomioistuin kieltäytyy sen mukaan perustellusti luovuttamisesta, koska teosta on jo annettu tuomio toisessa jäsenvaltiossa, myös muiden jäsenvaltioiden tuomioistuinten on kieltäydyttävä luovuttamisesta.

37.

Tämän pitäisi vastaavasti päteä kieltäytymiseen, joka perustuu todelliseen vaaraan siitä, että luovuttamisella tai sen seurauksilla loukataan unionin perusoikeuksia, joita on kunnioitettava puitepäätöstä 2002/584 sovellettaessa. ( 10 ) Unionin tuomioistuin on todennut, että jos tällainen vaara on olemassa, täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voi poikkeuksellisesti jättää eurooppalaisen pidätysmääräyksen panematta täytäntöön puitepäätöksen 2002/584 1 artiklan 3 kohdan nojalla. ( 11 ) Menisin vielä hieman pidemmälle: tällaisessa tapauksessa täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen ei saa panna pidätysmääräystä täytäntöön, koska muutoin se hyväksyisi perusoikeuksien loukkaamisen. ( 12 )

38.

Käytännössä on siis niin, että kun jonkin jäsenvaltion täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen toteaa perustellusti, että unionin perusoikeuksien loukkaamisen vaara on todellinen, toisen jäsenvaltion täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen ei saa panna pidätysmääräystä täytäntöön. Tämä ei kuitenkaan johdu ensimmäisen täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen toteamuksen oikeusvoimasta vaan perusoikeuksien loukkaamisen vaarasta.

39.

Tämän puolesta puhuu myös se, että pidätysmääräyksen antanut jäsenvaltio on ensisijaisesti vastuussa perusoikeuksien takaamisesta eurooppalaisen pidätysmääräyksen yhteydessä. ( 13 ) Tämän jäsenvaltion tuomioistuimet ovat lähimpänä rikosoikeudellista menettelyä ja täytäntöönpanoa, ja niillä on näin ollen parhaat edellytykset arvioida, kunnioitetaanko perusoikeuksia. Tämän kanssa olisi ristiriidassa se, että toisen jäsenvaltion täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voisi lopullisesti ja kaikkia jäsenvaltioita sitovasti todeta, että perusoikeudet ovat esteenä pidätysmääräyksen täytäntöönpanolle.

40.

Myöskään ennakkoratkaisupyynnössä mainitut keskinäisen luottamuksen ja vastavuoroisen tunnustamisen periaatteet eivät voi antaa täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen lopulliselle päätökselle tällaista sitovaa vaikutusta muissa jäsenvaltioissa. Ne pikemminkin estävät tämän vaikutuksen. Kun täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen kieltäytyy panemasta eurooppalaista pidätysmääräystä täytäntöön, se nimittäin kieltäytyy puitepäätöksen 2002/584 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta tunnustamisesta, joka on pääsääntö ja josta saadaan poiketa vain suppeasti tulkittavilla poikkeuksilla. ( 14 ) Näin tehdessään se ilmaisee myös, ettei se luota pidätysmääräyksen antaneeseen oikeusviranomaiseen perusoikeuksien kunnioittamisen osalta.

41.

Kun täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen kieltäytyy lopullisesti eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta, se ei siis voi sitoa muiden jäsenvaltioiden oikeusviranomaisia. ( 15 )

42.

Perusteet, joihin täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen vetoaa kieltäytymisensä tueksi, on kuitenkin otettava asianmukaisesti huomioon pidätysmääräystä koskevissa myöhemmissä päätöksissä ja erityisesti silloin, kun täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen on huolissaan perusoikeuksien loukkaamisesta. ( 16 ) Tämä on paitsi toinen ilmaus keskinäisen luottamuksen periaatteesta, tällä kertaa täytäntöönpanosta vastaavien oikeusviranomaisten välillä, myös välttämätön seuraus unionin perusoikeuksien sitovuudesta.

43.

Kuten unionin tuomioistuin on jo todennut, tämä tarkoittaa kuitenkin myös, että pidätysmääräyksen antaneen oikeusviranomaisen on otettava huomioon nämä huolenaiheet ja tutkittava niiden valossa, voiko se pitää eurooppalaisen pidätysmääräyksen voimassa vai onko se peruutettava. ( 17 )

44.

Ensimmäiseen kysymykseen on näin ollen vastattava, että lopullinen kieltäytyminen eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta yhdessä jäsenvaltiossa ei estä muiden jäsenvaltioiden täytäntöönpanosta vastaavia oikeusviranomaisia panemasta pidätysmääräystä täytäntöön. Pidätysmääräyksen antaneen oikeusviranomaisen ja tätä pidätysmääräystä käsiteltäessä myös näiden muiden täytäntöönpanosta vastaavien oikeusviranomaisten on kuitenkin tutkittava, onko täytäntöönpanosta kieltäydytty perustellusti syistä, jotka estävät pidätysmääräyksen täytäntöönpanon muissa jäsenvaltioissa.

45.

Neljäs kysymys liittyy läheisesti ensimmäiseen kysymykseen annettuun vastaukseen ja näin ollen tarvittaessa sen kysymyksen tutkimiseen, onko täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen kieltäytynyt perustellusti etsityn henkilön luovuttamisesta. Sillä pyritään nimittäin selvittämään, onko pidätysmääräyksen antaneella oikeusviranomaisella oikeus tutkia itse, oliko luovuttamisesta kieltäytyminen unionin oikeuden mukaista, vai onko sen esitettävä unionin tuomioistuimelle tätä koskeva ennakkoratkaisupyyntö.

46.

SETU 267 artiklan mukaan jäsenvaltiot voivat esittää unionin tuomioistuimelle unionin oikeuden tulkintaa koskevia kysymyksiä, jos vastaus näihin kysymyksiin on tarpeen vireillä olevan asian ratkaisemiseksi. Asian ratkaisemisen kannalta merkitykselliset epäilyt siitä, onko täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen kieltäytyminen luovuttamisesta unionin oikeuden mukainen, antavat siis yleensä pidätysmääräyksen antaneelle oikeusviranomaiselle mahdollisuuden pyytää ennakkoratkaisua.

47.

Ainoastaan silloin, kun tällainen kysymys tulee esille sellaisessa kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävänä olevassa asiassa, jonka ratkaisuihin ei kansallisen lainsäädännön mukaan voida enää hakea muutosta, tämän tuomioistuimen on SEUT 267 artiklan kolmannen kohdan nojalla saatettava kysymys unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi. Lisäksi vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltioiden kaikkien tuomioistuinten on esitettävä unionin tuomioistuimelle kysymyksiä, jos on epäilyjä asian ratkaisemisen kannalta merkityksellisten unionin oikeussääntöjen pätevyydestä. ( 18 )

48.

Käsiteltävässä asiassa ei ole mitään viitteitä siitä, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen eurooppalaista pidätysmääräystä koskeviin päätöksiin ei enää voitaisi hakea muutosta kansallisen lainsäädännön mukaan. ( 19 ) Kyse ei ole myöskään unionin oikeussääntöjen pätemättömyydestä.

49.

Kysymys on pikemminkin siitä, onko se, että täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen on lopullisesti kieltäytynyt luovuttamasta etsittyä henkilöä, toinen sellainen tilanne, jossa sellaisten tuomioistuinten on pyydettävä ennakkoratkaisua, joiden ratkaisuihin ei voida hakea muutosta. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mielestä oikeusvoiman merkitys puoltaa tätä.

50.

Kuten jo edellä on todettu, oikeusvoimalla on unionin oikeudessa erityinen merkitys oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteiden vuoksi. ( 20 )

51.

Velvollisuus saattaa asia unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi on kuitenkin perusteltu vain, jos muussa tapauksessa unionin oikeuden yhtenäiselle soveltamiselle ja näin ollen myös oikeusvarmuudelle aiheutuisi erityisiä riskejä. ( 21 ) Tällaisia riskejä katsotaan olevan silloin, kun ylimmän oikeusasteen tuomioistuimet ratkaisevat asian, koska silloin tässä jäsenvaltiossa saattaisi kehittyä kansallista oikeuskäytäntöä, joka ei ole unionin oikeussääntöjen mukaista. ( 22 ) Myös jäsenvaltioiden tuomioistuinten erilaiset käsitykset unionin toimen pätevyydestä saattaisivat vaarantaa itse unionin oikeusjärjestyksen yhtenäisyyden ja loukata oikeusvarmuuteen liittyvää perustavanlaatuista vaatimusta. ( 23 )

52.

Kun pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen, jonka päätökseen voidaan hakea muutosta, kiistää toisen jäsenvaltion täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen lopulliset toteamukset unionin oikeuden tulkinnasta, unionin oikeutta eli puitepäätöstä 2002/584 ei tosin sovelleta yhtenäisesti unionissa. Tällainen ristiriita on kuitenkin samanlaatuinen kuin mikä tahansa muu ristiriita sellaisten tuomioistuinratkaisujen välillä, joihin voidaan hakea muutosta.

53.

Se, että täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen kieltävä päätös on oikeusvoimainen, ei muuta tätä. Myös muista alioikeuksien poikkeavista ratkaisuista voi nimittäin tulla lainvoimaisia, jos niihin ei haeta muutosta. Lisäksi on jo todettu, että jonkin jäsenvaltion täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen tekemä lainvoimainen päätös ei sido muiden jäsenvaltioiden oikeusviranomaisia. ( 24 )

54.

Näin ollen pidätysmääräyksen antaneella oikeusviranomaisella on oikeus tutkia, onko täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen lainvoimainen kieltäytyminen luovuttamisesta unionin oikeuden mukainen, ilman että se saattaa asian unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi, jos sen päätökseen voidaan hakea muutosta kansallisen lainsäädännön mukaan.

55.

Toisella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa tietää, voiko täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen silloin, kun rikostuomion antaneiden tuomareiden virkavalan vannomiseen on liittynyt sääntöjenvastaisuuksia, kieltäytyä kyseisen tuomion täytäntöönpanoon tähtäävän eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta puitepäätöksen 2002/584 1 artiklan 3 kohdan ja perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan perusteella.

56.

Kuten olen jo todennut, puitepäätöksen 2002/584 1 artiklan 3 kohdan mukaan täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen on kieltäydyttävä pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta, jos perusoikeuksien loukkaamisen vaara on todellinen. ( 25 )

57.

Täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen on arvioitava kaksivaiheisessa tutkinnassa, onko tällainen vaara todella olemassa. ( 26 ) Tätä varten sen on selvitettävä ensimmäisessä vaiheessa, onko olemassa sellaisia objektiivisia, luotettavia, tarkkoja ja asianmukaisesti päivitettyjä tietoja, jotka osoittavat, että pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa on rakenteellisten tai yleisten puutteiden vuoksi olemassa todellinen vaara siitä, että perusoikeuksia loukataan. ( 27 ) Toisessa vaiheessa täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen on arvioitava konkreettisesti ja tarkasti, altistuuko asianomainen henkilö todelliselle vaaralle siitä, että näitä perusoikeuksia loukataan. ( 28 )

58.

Pääasiassa täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen eli ranskalainen tuomioistuin kieltäytyi luovuttamisesta, koska pidätysmääräyksen antaneen romanialaisen tuomioistuimen toimittamista tiedoista kävi ilmi, että todisteita tuomareiden vannomasta valasta Romaniassa ei voida taata kaikissa tapauksissa. Täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen perusteli perusoikeuksien loukkaamisen konkreettista vaaraa sillä, että tuomion antamiseen osallistuneista kolmesta tuomarista yhden tuomarin vannomaa valaa ei voitu todistaa. Toinen tuomari oli vannonut vain syyttäjän virkavalan. Ranskalainen tuomioistuin päätteli tästä ilmeisesti, että oli olemassa vaara siitä, että tuomittu suorittaisi rangaistuksen, jota ei ollut määrännyt perusoikeuskirjan 47 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettu riippumaton ja puolueeton tuomioistuin, joka on etukäteen laillisesti perustettu.

59.

Aiheuttavatko nämä seikat kuitenkaan tosiasiassa aidon vaaran perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan rikkomisesta?

60.

Perusoikeuskirjan 47 artiklan toisessa kohdassa vahvistetut takeet, jotka koskevat oikeutta saada asiansa käsitellyksi riippumattomassa, puolueettomassa ja etukäteen laillisesti perustetussa tuomioistuimessa, ja erityisesti takeet, jotka ovat ratkaisevia tällaisen tuomioistuimen käsitteen ja sen kokoonpanon kannalta, ovat oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden kulmakivi. ( 29 )

61.

Koska perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan ensimmäinen virke vastaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen ensimmäistä virkettä, sillä on perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdan nojalla sama merkitys ja ulottuvuus kuin mainitussa yleissopimuksessa. Unionin tuomioistuimen on sen vuoksi huolehdittava siitä, että tulkinta, jonka se omaksuu perusoikeuskirjan 47 artiklan toisesta kohdasta, turvaa suojelulle tason, jolla ei loukata Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen, sellaisena kuin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on sitä tulkinnut, tarjoamaa tasoa. ( 30 )

62.

Perusoikeuskirjan 47 artiklan toisessa kohdassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa oleva viittaus lakiin kuvastaa erityisesti oikeusvaltion periaatetta, eikä sillä tarkoiteta pelkästään tuomioistuimen olemassaolon lakisääteistä perustaa vaan myös tuomioistuimen kokoonpanoa kussakin asiassa sekä kaikkia muita kansallisen oikeuden säännöksiä, joiden noudattamatta jättämisestä seuraa se, että jonkun tuomarin tai joidenkin tuomareiden osallistuminen asian käsittelyyn on sääntöjenvastaista. ( 31 ) Näiden takeiden noudattamisen tarkastaminen on tarpeen sen luottamuksen kannalta, joka demokraattisen yhteiskunnan tuomioistuinten on herätettävä yksityisissä. ( 32 )

63.

Kaikki virheet eivät kuitenkaan voi horjuttaa tätä luottamusta aiheuttamalla perusteltuja epäilyjä siitä, onko ratkaisukokoonpano unionin oikeudessa tarkoitettu ”riippumaton ja puolueeton tuomioistuin, joka on etukäteen laillisesti perustettu”. ( 33 ) Merkitystä on pikemminkin rikkomisen luonteella ja vakavuudella sekä sillä, onko kyse perustavanlaatuisista säännöistä, jotka liittyvät erottamattomasti kyseisen tuomioistuinjärjestelmän perustamiseen ja toimintaan. ( 34 )

64.

Myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin valvoo tuomareiden nimittämistä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen soveltamisen yhteydessä. Pääsääntöisesti se arvostelee kuitenkin vain sovellettavien kansallisten nimityssääntöjen ilmeisiä rikkomisia. ( 35 ) Vain siinä tapauksessa, että sovellettavien sääntöjen soveltaminen johtaa tuloksiin, jotka ovat ristiriidassa kyseisen ihmisoikeuden tarkoituksen (object) tai päämäärän (purpose) kanssa, Euroopan ihmisoikeustuomioistuin pitää lisätarkastelua tarpeellisena. ( 36 ) Molemmissa tapauksissa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen rikkominen tuomarin nimittämisen yhteydessä edellyttää yleensä sovellettavien sääntöjen vakavaa rikkomista, erityisesti epäasianmukaista vaikuttamista. ( 37 ) Tässä yhteydessä kansallisten tuomioistuinten suorittama nimittämismenettelyn valvonta on erityisen tärkeää ainakin siltä osin kuin sillä varmistetaan tosiasiallisesti Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen noudattaminen. ( 38 )

65.

Unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asiaa koskeva oikeuskäytäntö koskee sellaisten sääntöjen rikkomista, jotka vaikuttavat tuomioistuinten riippumattomuuteen ja puolueettomuuteen suhteessa muihin valtiovallan käyttäjiin. Ensi näkemältä tämä vaikuttaa melko kaukaiselta, kun kyse on virkavalaan liittyvistä rikkomisista.

66.

Virkavala ei kuitenkaan ole pelkkä muodollisuus, vaan sillä ennen kaikkea vahvistetaan erityisen tärkeät virkavelvollisuudet. Näin ollen romanialaiset tuomarit vannovat kunnioittavansa maan valtiosääntöä ja lakeja, puolustavansa henkilön perusoikeuksia ja vapautta sekä täyttävänsä velvollisuutensa kunniallisesti, omantunnon mukaisesti ja puolueettomasti. ( 39 ) Rikkomiset, jotka voivat herättää perusteltuja epäilyjä tuomioistuinten tehtävien lainmukaisesta hoitamisesta, eivät ole merkityksettömiä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kannalta.

67.

Erityisesti kieltäytyminen vannomasta kansallisessa lainsäädännössä pakottavaksi säädettyä virkavalaa voi olla tuomioistuimen kokoonpanoa koskevien sääntöjen riittävän vakava rikkominen, joka antaa perustellun aiheen epäillä, täyttääkö kyseinen tuomioistuin perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan tai Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen vaatimukset. Tällainen kieltäytyminen voi nimittäin osoittaa, ettei asianomainen henkilö ole valmis täyttämään virkavelvollisuuksiaan. ( 40 ) Tässä tapauksessa hänet olisi suljettava pois tuomarin tehtävien hoitamisesta.

68.

On kuitenkin kyseenalaista, osoittavatko nämä väitteet riittävän vakavia rikkomisia, erityisesti kun niiden arviointiin sovelletaan kaksivaiheista tutkintaa, joka on luovuttamisesta kieltäytymisen edellytys puitepäätöksen 2002/584 1 artiklan 3 kohdan mukaan.

69.

Tämä koskee sekä tuomaria, jonka virkavalasta ei enää löydy pöytäkirjaa, että myös tuomaria, joka on vannonut vain syyttäjän virkavalan.

70.

Ranskalaisen tuomioistuimen mukaan se, että romanialaisten tuomareiden ennen vuotta 2014 vannomista valoista laadittuja pöytäkirjoja ei säilytetty heidän henkilökansioissaan vaan ainoastaan siinä tuomioistuimessa, jossa he olivat vannoneet valan, on rakenteellinen tai yleinen puute, joka on todettava tutkinnan ensimmäisessä vaiheessa.

71.

On totta, että tämä käytäntö on käsiteltävässä asiassa tosiasiassa osoittautunut ongelmalliseksi, koska yksi kolmesta tuomarista, jotka määräsivät tuomitulle vankeusrangaistuksen, oli ennakkoratkaisupyynnön mukaan vannonut valansa 26 vuotta aiemmin, mutta kyseistä pöytäkirjaa ei voitu enää löytää.

72.

Kyseenalaista on kuitenkin jo se, onko aikaisempaa romanialaista lainsäädäntöä ylipäänsä pidettävä puutteena, puhumattakaan siitä, osoittaako se rakenteellisen tai yleisen vaaran perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan rikkomisesta. Tosiasiassa se ei nimittäin koske itse valan vannomista vaan ainoastaan sen todistamista.

73.

Kysymystä valan vannomisen todistamisesta ei säännellä perusoikeuskirjan 47 artiklan toisessa kohdassa tai Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa eikä muuallakaan unionin oikeudessa. Näin ollen se kuuluu lähtökohtaisesti jäsenvaltioiden menettelyllisen autonomian piiriin. ( 41 ) On totta, että sitä rajoittavat vastaavuus- ja tehokkuusperiaate, mutta ei ole nähtävissä, että Romanian lainsäädännöllä loukattaisiin näitä periaatteita.

74.

Vaikka tehokkaammat toimenpiteet valan todennettavuuden takaamiseksi olisivat mahdollisia, tehokkuusperiaate ei edellytä tehokkainta sääntelyä, vaan se kieltää ainoastaan sen, että unionin oikeudessa vahvistettujen oikeuksien – tässä tapauksessa oikeus laillisesti perustettuun tuomioistuimeen – käyttämisestä tehdään käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa. ( 42 )

75.

Kuten Romania väittää, valan vannomisesta laadittu pöytäkirja ei ole ainoa keino todistaa, että vala on vannottu, jos siitä on epäilyksiä. Näin ollen on yleensä oletettava, että virkaansa hoitava tuomari on myös vannonut virkavalan siltä osin kuin siitä on säädetty. ( 43 ) On nimittäin oletettava, että tuomioistuimen hallinto ja itse tuomari olivat ennen tehtävien hoitamisen aloittamista varmoja siitä, että tuomari oli vannonut virkavalan. Tämän olettaman kumoaminen edellyttää perusteltuja epäilyjä. Riittävää ei ole, että valan vannomisesta laadittua pöytäkirjaa ei enää löydy.

76.

Koska unionin oikeudessa ei ole erityisiä sääntöjä valan vannomisen todistamisesta, unionin tuomioistuimen tai muiden jäsenvaltioiden tuomioistuinten, jotka panevat eurooppalaisia pidätysmääräyksiä täytäntöön, ei ole pidettävä Romanian aiempaa käytäntöä rakenteellisena tai yleisenä puutteena.

77.

Näin ollen kyseisen tuomarin osalta ei myöskään voida todeta, että tuomitun oikeutta saada asiansa käsitellyksi perusoikeuskirjan 47 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetussa laillisesti perustetussa tuomioistuimessa olisi loukattu.

78.

Syyttäjän virkavalan vannoneen tuomarin osalta on todettava, että romanialainen käytäntö, jonka ranskalainen tuomioistuin on todennut rakenteelliseksi tai yleiseksi puutteeksi, ei vaikuta hänen tapaukseensa, koska pöytäkirja hänen vannomastaan valasta löytyi.

79.

Ranskalainen tuomioistuin arvostelee sen sijaan sitä, että hän ei ole vannonut virkavalaansa tuomarina vaan syyttäjänä.

80.

Vaikka tämä olisikin Romanian yleisen käytännön mukaista, se ei olisi unionin oikeuden kannalta rakenteellinen tai yleinen puute. Kysymys siitä, onko virkavala annettava ja millä edellytyksillä, kuuluu nimittäin myös jäsenvaltioiden menettelyllisen autonomian piiriin.

81.

Sikäli kuin on nähtävissä, Romaniassa sovellettavien sääntöjen mukaan syyttäjien virkavala vastaa muutoin tuomareiden virkavalaa. ( 44 ) Lisäksi Romanian lainsäädännössä säädetään ja säädettiin, että tuomareiden ja syyttäjien ei tarvitse vannoa virkavalaa uudelleen, kun he vaihtavat tehtävää. ( 45 ) Tähän voisivat kuulua sekä siirtyminen eri tuomioistuinten tai ratkaisukokoonpanojen välillä että siirtyminen syyttäjäviranomaisesta tuomioistuimeen (ja päinvastoin), koska tuomareiden ja syyttäjien asemaa on säännelty ainakin vuodesta 1992 lähtien samoilla laeilla. Ennakkoratkaisupyynnön mukaan romanialainen tuomioistuin on pääasiassa kuitenkin jo hylännyt valituksen, joka koski sitä, että kyseinen tuomari ei ollut vannonut uutta valaa. ( 46 ) Näin ollen voidaan katsoa, että tämä käytäntö ei ole ainakaan vakava rikkominen Romanian lainsäädännön mukaan.

82.

Tämän toisenkaan tuomarin vannoma vala ei siis aiheuta vaaraa siitä, että tuomitun on suoritettava rangaistus, jota ei ole määrännyt perusoikeuskirjan 47 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettu laillisesti perustettu tuomioistuin.

83.

Näin ollen täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen ei voi puitepäätöksen 2002/584 1 artiklan 3 kohdan ja perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan nojalla kieltäytyä luovuttamasta tuomittua henkilöä Romaniassa määrätyn vankeusrangaistuksen täytäntöönpanemiseksi pelkästään sillä perusteella, että pöytäkirjaa yhden tuomion antamiseen osallistuneen tuomarin vannomasta valasta ei löydy ja toinen tuomion antamiseen osallistunut tuomari on vannonut virkavalansa syyttäjänä.

84.

Kolmannella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa tietää, mikä merkitys on Interpoliin kuuluvan CCF:n päätöksellä, jossa esitetään vakavia huolenaiheita, jotka liittyvät poliittisiin näkökohtiin tuomittua koskevien syytetoimien yleisessä yhteydessä sekä ihmisoikeuksien kunnioittamiseen rikosoikeudellisessa menettelyssä.

85.

Puitepäätökseen 2002/584 ei sisälly nimenomaista viittausta tällaisiin päätöksiin. Unionin tuomioistuin on kuitenkin jo todennut, että viitteitä rakenteellisista tai yleisistä puutteista voidaan saada muun muassa Euroopan neuvoston elinten laatimista tai Yhdistyneiden kansakuntien järjestelmään kuuluvista päätöksistä, kertomuksista ja muista asiakirjoista. ( 47 )

86.

Vaikka mainittu päätös ei ole peräisin miltään näistä järjestöistä, Interpol on tietolähteenä samanlaatuinen.

87.

Tässä järjestössä on edustettuna 196 valtiota. Vaikka sitä ei ole perustettu virallisella kansainvälisellä sopimuksella, sillä on perussääntö, jonka jäsenkokous – joka koostuu osallistuvien valtioiden edustajista – on hyväksynyt ja johon englanninkielisessä versiossa viitataan jopa perustuslakina (Constitution).

88.

Unionilla on ollut jo kauan pitkälle menevää yhteistyötä Interpolin kanssa, kuten komissio toteaa Interpolin kanssa tehtävää yhteistyösopimusta koskevassa suosituksessa, jossa se kuvaa Interpolia unionin keskeiseksi kumppaniksi. ( 48 ) Neuvosto antoi tämän jälkeen komissiolle luvan aloittaa neuvottelut yhteistyösopimuksesta. ( 49 ) Myös Yhdistyneet kansakunnat tekee yhteistyötä Interpolin kanssa. ( 50 )

89.

Interpolin perussäännön 5 artiklan mukaan CCF on osa järjestöä. Perussäännön 36 artiklan 3 kohdan mukaan CCF käsittelee Interpolin asiakirjoissa olevia tietoja koskevia pyyntöjä. CCF:n perussäännön mukaan tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että sen on käsiteltävä riippumattoman oikeussuojaelimen tavoin etsittyjen henkilöiden tekemiä valituksia ja varmistettava siinä yhteydessä erityisesti ihmisoikeuksien kunnioittaminen.

90.

CCF voi siis – kuten käsiteltävässä asiassa – tehdä päätöksen henkilöstä, jota etsitään samasta syystä Interpolin välityksellä ja eurooppalaisella pidätysmääräyksellä. Toisin kuin unionin tuomioistuimen tähän mennessä käsittelemillä teksteillä tällaisella päätöksellä on siis merkitystä paitsi sen toteamiseksi, onko pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa rakenteellisia tai yleisiä puutteita, ( 51 ) myös sen kannalta, onko etsityn henkilön pelättävä ihmisoikeuksiensa konkreettista loukkaamista.

91.

Puitepäätöksestä 2002/584, muista unionin oikeuden säännöksistä tai määräyksistä, mukaan lukien unionin perusoikeudet, tai Interpolin säännöistä ei kuitenkaan ilmene, että CCF:n päätös sitoisi täytäntöönpanosta vastaavaa tai pidätysmääräyksen antanutta oikeusviranomaista. Näiden oikeusviranomaisten on pikemminkin itse tutkittava, käykö päätöksen sisältämistä tiedoista ilmi, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta on kieltäydyttävä.

92.

Pääsääntöisesti CCF:n päätös ei sinänsä oikeuta täytäntöönpanosta vastaavaa oikeusviranomaista kieltäytymään etsityn henkilön luovuttamisesta. SEU 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa vahvistettu vilpittömän yhteistyön periaate ( 52 ) edellyttää pikemminkin, että pidätysmääräyksen antaneelle oikeusviranomaiselle on ainakin annettava tilaisuus esittää huomautuksensa CCF:n päätöksestä. ( 53 )

93.

Puitepäätöksen 2002/584 1 artiklan 3 kohtaa ja perusoikeuskirjan 47 artiklan toista kohtaa on näin ollen tulkittava siten, että pidätysmääräyksen antaneen ja täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen on tutkittava, voidaanko pidätysmääräyksen täytäntöönpanoa jatkaa, jos Interpolin asiakirjojen valvontatoimiston päätöksestä ilmenee viitteitä siitä, että on olemassa todellinen vaara, että etsityn henkilön unionin perusoikeuksia loukataan eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanon perusteella.

94.

Viidennellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa tietää, voiko se pidätysmääräyksen antaneena oikeusviranomaisena puitepäätöksen 2002/584, vastavuoroisen tunnustamisen, keskinäisen luottamuksen ja vilpittömän yhteistyön periaatteiden sekä tehokkaan oikeussuojan perusteella osallistua suoraan täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen menettelyyn ja erityisesti suorittaa siellä menettelytoimia.

95.

Tämä kysymys ilmentää ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tyytymättömyyttä yhteistyöhön ranskalaisen tuomioistuimen kanssa ja erityisesti siihen, että ranskalaisen tuomioistuimen kielteinen päätös tuli lainvoimaiseksi, koska vaikka Ranskan syyttäjäviranomainen teki valituksen, se ei perustellut sitä asetetussa määräajassa. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei kuitenkaan voi enää muuttaa sitä, vaikka tähän kysymykseen vastattaisiin. Siltä osin kuin tämä kysymys liittyy Ranskan kieltäytymiseen täytäntöönpanosta, se ei siis ole merkityksellinen asian ratkaisun kannalta.

96.

Muiden täytäntöönpanomenettelyjen, erityisesti Maltan menettelyn, kannalta unionin tuomioistuimen vastaus voi sitä vastoin hyvinkin olla merkityksellinen asian ratkaisun kannalta, koska ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voisi vielä käyttää unionin tuomioistuimen mahdollisesti vahvistamia osallistumisoikeuksia. Kysymykseen on siis vastattava.

97.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa aivan oikein, että puitepäätöksessä 2002/584 ei suljeta pois tällaista osallistumista menettelyyn. Siinä ei kuitenkaan myöskään edellytetä sitä vaan ainoastaan vahvistetaan eurooppalaisten pidätysmääräysten vastavuoroinen tunnustaminen ja näin ollen keskinäinen luottamus näiden pidätysmääräysten taustalla oleviin rikosoikeudellisiin menettelyihin. Yhteistyön välineinä siinä määrätään pidätysmääräyksen antamisen ja 8 artiklan mukaisten tietojen lisäksi erityisesti tietopyynnöistä ja tietojen toimittamisesta 15 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaan.

98.

Pidätysmääräyksen antaneen oikeusviranomaisen mahdollisuus osallistua laajemmin täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen menettelyyn kuuluu näin ollen jäsenvaltioiden menettelyllisen autonomian piiriin.

99.

Sitä rajoittaa ennen kaikkea tehokkuusperiaate, jonka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tuo esiin tehokkaaseen oikeussuojaan viittaamalla. Voidaan tosin epäillä, annetaanko unionin oikeudessa tosiasiallisesti sellainen oikeus, jonka käyttäminen edellyttäisi pidätysmääräyksen antaneen oikeusviranomaisen osallistumista täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen menettelyyn. Ainakin puitepäätöksen 2002/584 1 artiklan 2 kohdassa vahvistettu unionin oikeuteen perustuva velvollisuus panna eurooppalainen pidätysmääräys täytäntöön on kuitenkin olemassa. Pidätysmääräyksen antaneen oikeusviranomaisen suora osallistuminen menettelyyn voisi edistää tämän velvollisuuden täyttämistä ainakin, jos siihen liittyvät käytännön ongelmat voitaisiin ratkaista.

100.

Samoin kuin valan vannomisen toteen näyttämisen osalta ( 54 ) tehokkuusperiaate ei myöskään velvollisuuden täyttämisen osalta edellytä, että sitä varten annetaan menettelysääntöjä, jotka edistävät erityisen tehokkaasti velvollisuuden täyttämistä, vaan se kieltää ainoastaan säännöt, jotka tekevät siitä käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa.

101.

Ainakin unionin lainsäätäjä on ilmeisesti katsonut puitepäätöksen 2002/584 oikeudellista yhteistyötä koskevien säännösten osalta, että ne riittävät varmistamaan eurooppalaisten pidätysmääräysten tehokkaan täytäntöönpanon. Muussa tapauksessa se olisi antanut laajemmalle ulottuvia säännöksiä.

102.

Tämä unionin lainsäätäjän olettama on perusteltu, koska asianomaisten oikeusviranomaisten on puitepäätöksen täytäntöönpanon yhteydessä joka tapauksessa täytettävä SEUT 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa vahvistettu vilpitöntä yhteistyötä koskeva velvollisuus. ( 55 ) Näin ollen niiden on tuettava toisiaan parhaan kykynsä mukaan ja annettava toisilleen riittävästi tilaisuuksia tarvittavien tietojen toimittamiseksi. On siis suljettava pois se, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpano ilman, että pidätysmääräyksen antaneella oikeusviranomaisella on osallistumisoikeus täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen menettelyyn, olisi käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa.

103.

Puitepäätös 2002/584 ja SEU 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa vahvistettu vilpittömän yhteistyön periaate eivät näin ollen anna pidätysmääräyksen antaneelle oikeusviranomaiselle puitepäätöksen 8 artiklassa ja 15 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädettyä pidemmälle ulottuvaa oikeutta osallistua täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen menettelyyn.

104.

Kuudennella kysymyksellä pyritään selvittämään, voiko ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pidätysmääräyksen antaneena oikeusviranomaisena saattaa asian komission käsiteltäväksi, jos se katsoo, että täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen kieltäytyminen luovuttamisesta loukkaa vakavasti keskinäisen luottamuksen ja vilpittömän yhteistyön periaatteita. Tämänkin kysymyksen taustalla on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tyytymättömyys menettelyn kulkuun Ranskassa. Viidennestä kysymyksestä poiketen sillä ei kuitenkaan ole merkitystä asian ratkaisemisen kannalta, joten se on jätettävä tutkimatta.

105.

Se, voiko ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin valittaa komissiolle täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen toiminnasta, ei nimittäin ole päätös, jonka tämä tuomioistuin tekee vireillä olevassa tuomioistuinmenettelyssä. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei myöskään millään tavalla väitä, että komissiolla olisi välitön rooli eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanomenettelyssä.

106.

Kysymys koskee pikemminkin sitä, kuinka komissio valvoo puitepäätöksen soveltamista SEU 17 artiklan 1 kohdan kolmannen virkkeen nojalla. Myöskään tämä valvonta ei kuitenkaan ole peruste komission osallistumiselle täytäntöönpanomenettelyyn. Komission vahvin valvontakeino eli SEUT 258 ja 260 artiklan mukainen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva menettely voi toki johtaa toteamukseen siitä, että jäsenvaltio on tuomioistuintensa kautta rikkonut unionin oikeutta eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanon yhteydessä. Viimeistään siirtymämääräyksistä tehdyssä pöytäkirjassa nro 36 olevan 10 artiklan 3 kohdan mukaisen siirtymäkauden päättymisen jälkeen on nimittäin katsottava, että komissiolla on oikeus aloittaa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva menettely myös silloin, kun puitepäätöstä on rikottu, varsinkin kun se on jo saanut vastaavat tuomiot. ( 56 ) Tällaisella toteamuksella ei kuitenkaan ole suoraa vaikutusta itse täytäntöönpanomenettelyyn.

107.

Tähän kysymykseen ei näin ollen ole tarpeen vastata.

108.

Seitsemäs kysymys koskee sitä, että maltalainen tuomioistuin on kieltäytynyt luovuttamasta tuomittua Romanian vankeusolosuhteita koskevien epäilyjen vuoksi.

109.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen on nimittäin lykättävä luovuttamista, jos on olemassa todellinen vaara siitä, että etsitty henkilö altistuu odotettavissa olevien vankeusolosuhteiden vuoksi perusoikeuskirjan 4 artiklassa tarkoitetulle epäinhimilliselle tai halventavalle kohtelulle. ( 57 )

110.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa tietää, voiko täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen puitepäätöksen 2002/584 1 artiklan 3 kohdan ja perusoikeuskirjan 4 artiklan mukaan perustaa kieltäytymisen tietoihin, joihin pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen ei ole sitä ennen voinut ottaa kantaa (jäljempänä 1 kohta), ja voiko kieltäytyminen perustua perusoikeuskirjassa määrättyä korkeampaan suojan tasoon (jäljempänä 2 kohta).

111.

Seitsemännen kysymyksen ensimmäisessä osassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin arvostelee maltalaisen tuomioistuimen kahta toteamusta, joista se ei ole pyytänyt lisätietoja. Maltalainen tuomioistuin tukeutui pikemminkin omiin internethakuihinsa ja piti romanialaisen tuomioistuimen kantaa Romanian vankilahallinnon vakuutteluun, jonka mukaan asianomaista henkilöä ei kohdeltaisi epäinhimillisesti tai halventavasti, riittämättömänä.

112.

Internethakuja voidaan lähtökohtaisesti käyttää antamaan viitteitä rakenteellisista tai yleisistä puutteista jäsenvaltioissa. Edellä mainitut kansainvälisten järjestöjen asiakirjat ( 58 ) löytyvätkin usein melko helposti internetistä.

113.

Unionin tuomioistuin on kuitenkin jo aivan oikein korostanut, että täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen ei voi vilpittömän yhteistyön periaatetta loukkaamatta tehdä toteamuksia, jotka perustuvat välttämättä arvioon pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion lainsäädännöstä, pyytämättä ensin pidätysmääräyksen antaneelta oikeusviranomaiselta tietoja näistä säännöistä. ( 59 ) Muussa tapauksessa on riski siitä, että löydettyjen säännösten sisältö ja sovellettavuus ymmärretään väärin tai niiden osalta tehdään virheitä. Sama pitää päteä kansallisen lainsäädännön soveltamiseen liittyviin tosiseikkoihin.

114.

Täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voi näin ollen käyttää omien selvitystensä tuloksia tai myös etsityn henkilön väitteitä vasta sen jälkeen, kun se on antanut pidätysmääräyksen antaneelle oikeusviranomaiselle tilaisuuden esittää näkemyksensä. Päätöksenteon nopeuttamiseksi täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voi myös asettaa lyhyitä määräaikoja tätä varten.

115.

Vakuuttelua koskeva kysymys ( 60 ) perustuu unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön. Sen mukaan pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten vakuuttelu siitä, ettei asianomainen henkilö joudu epäinhimillisen tai halventavan kohtelun kohteeksi konkreettisten ja yksityiskohtaisten vankeusolosuhteidensa vuoksi riippumatta siitä, mihin rangaistuslaitokseen hänet pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa sijoitetaan, on seikka, jota täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen ei voi sivuuttaa. ( 61 ) Täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen on sen vastavuoroisen luottamuksen perusteella, jonka on vallittava jäsenvaltioiden oikeusviranomaisten välillä ja johon eurooppalaista pidätysmääräystä koskeva järjestelmä perustuu, luotettava tällaiseen vakuutteluun ainakin silloin, kun se on peräisin pidätysmääräyksen antaneelta oikeusviranomaiselta tai kun tämä on sen vahvistanut, eikä ole tullut ilmi sellaisia yksityiskohtaisia seikkoja, joiden perusteella voitaisiin katsoa, että määrätyssä vankilassa vallitsevat vankeusolosuhteet ovat perusoikeuskirjan 4 artiklan vastaiset. ( 62 ) Sitä vastoin muiden elinten antamien vakuuttelujen luotettavuus sen on tutkittava perusteellisesti. ( 63 )

116.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan sen tarkoituksena oli ilmoittaa maltalaiselle tuomioistuimelle, että se on hyväksynyt vakuuttelun tässä oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla. Se viittasi ilmoituksessaan nimenomaisesti erään asiaa koskevan tuomion merkitykselliseen kohtaan. ( 64 )

117.

Jo tämän viittauksen vuoksi on yllättävää, että maltalainen tuomioistuin katsoi lisätiedusteluja tekemättä, että pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen ei ollut hyväksynyt vakuuttelua.

118.

Maltalainen tuomioistuin on kuitenkin todennäköisesti joutunut myös käännösongelman uhriksi. Se perusteli toteamuksensa siitä, että pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen ei ollut hyväksynyt vakuuttelua, siihen, että romanialainen tuomioistuin oli ilmaissut kantansa toimittamansa ilmoituksen englanninkielisessä käännöksessä verbillä ”to approve” eikä verbillä ”to endorse”. Unionin tuomioistuimen asiaa koskevien tuomioiden englanninkielisessä versiossa käytetään tosiasiassa verbiä ”to endorse”. ( 65 ) Ranskankielisessä versiossa, jota unionin tuomioistuin on käyttänyt neuvottelussaan, on kuitenkin verbi ”approuver” ja romaniankielisessä käännöksessä verbi ”a aproba”. Jos romanialainen tuomioistuin tukeutui ilmoituksessaan oikeuskäytännön romaniankieliseen käännökseen ja käytti verbiä ”a aproba”, on luonnollista, että ilmoituksen englanninkielisessä käännöksessä käytettiin verbiä ”to approve” ilman, että sillä olisi tarkoitettu mitään muuta kuin unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitettua hyväksymistä.

119.

Käännösongelmat voivat tosiasiassa usein vaikuttaa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön tulkintaan ja soveltamiseen. Virallisesti ainoastaan tuomion oikeudenkäyntikielinen versio on sitova, ja molemmissa tässä tapauksessa merkityksellisissä tuomioissa ( 66 ) se on saksankielinen versio. Unionin tuomioistuimen tuomarit eivät kuitenkaan ole keskustelleet tästä versiosta eikä englannin-, maltan- tai romaniankielisestä versiosta tai todentaneet niitä yhteisesti. Ainoastaan ranskankielinen versio on siis aidosti luotettava, koska unionin tuomioistuin neuvotteli tuomiosta ja kirjoitti sen tällä kielellä.

120.

Kun oikeusviranomaiset tekevät yhteistyötä eurooppalaisen pidätysmääräyksen yhteydessä, on otettava huomioon, että viranomaisen ilmoitus on usein käännettävä, ennen kuin toinen oikeusviranomainen voi käyttää sitä. Tällä tavoin voi syntyä lisää virheitä.

121.

Sen vuoksi asianomaiset oikeusviranomaiset eivät saa asettaa liiallisia vaatimuksia tiettyjen termien käytölle. Jos ratkaisun kannalta olennaisten lausuntojen merkityksestä on epäselvyyttä, niiden on vilpittömän yhteistyön nimissä pikemminkin tiedusteltava asiaa.

122.

Seitsemännen kysymyksen toisessa osassa mainitun perusoikeuksien korkeamman suojan osalta unionin tuomioistuin on jo useaan otteeseen todennut, että jäsenvaltiot eivät voi vaatia toiselta jäsenvaltiolta perusoikeuksille annettavaa korkeampaa kansallisen suojan tasoa kuin mitä unionin oikeudessa annetaan. ( 67 )

123.

Unionin tuomioistuin on erityisesti todennut, että vaikka jäsenvaltiot voivatkin säätää oman vankeinhoitolaitoksensa osalta vähimmäisvaatimuksista, jotka koskevat vankeusolosuhteita ja jotka ovat tiukempia kuin perusoikeuskirjan 4 artiklasta ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklasta, sellaisena kuin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on sitä tulkinnut, johtuvat vaatimukset, jäsenvaltio voi täytäntöönpanojäsenvaltiona kuitenkin asettaa sen edellytykseksi, että henkilö, josta on annettu eurooppalainen pidätysmääräys, luovutetaan pidätysmääräyksen antaneeseen jäsenvaltioon, ainoastaan näiden viimeksi mainittujen vaatimusten eikä sen kansallisesta oikeudesta johtuvien vaatimusten noudattamisen. Päinvastainen ratkaisu johtaisi näet unionin oikeudessa määriteltyjen perusoikeuksien suojan tason yhtenäisyyttä horjuttamalla luottamuksensuojan ja vastavuoroisen tunnustamisen periaatteiden, joita puitepäätöksellä 2002/584 pyritään vahvistamaan, loukkaamiseen ja siis kyseisen puitepäätöksen tehokkuuden vaarantumiseen. ( 68 )

124.

Täydellisyyden vuoksi on huomautettava, että maltalaisen tuomioistuimen korostamat tuomitun henkilön erityispiirteet, kuten hänen ikänsä, on otettava huomioon, jotta estetään perusoikeuskirjan 4 artiklan loukkaaminen vankeuden vuoksi. Tätä vaaraa on nimittäin arvioitava ottamalla huomioon kaikki tapaukseen liittyvät olosuhteet, kuten kyseisen tilan kesto, sen fyysiset ja henkiset vaikutukset sekä joskus myös asianomaisen henkilön sukupuoli, ikä ja terveydentila. ( 69 ) Puitepäätöksen 2002/584 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kiireellisenä toteutettavan täytäntöönpanomenettelyn tavoitteiden ja tehtävän kanssa on kuitenkin ristiriidassa se, että täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen ennen luovuttamista vaatii varmuuden tästä huomioon ottamisesta koko vankeusajalta. ( 70 ) Jollei ole olemassa konkreettisia seikkoja, jotka osoittavat, että etsityn henkilön perusoikeuskirjan 4 artiklan mukaista perusoikeutta loukataan, täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen on pikemminkin luotettava pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion oikeusviranomaisiin.

125.

Puitepäätöksen 2002/584 1 artiklan 3 kohtaa, luettuna yhdessä epäinhimillisen tai halventavan kohtelun kieltoa koskevan perusoikeuskirjan 4 artiklan kanssa, on tulkittava siten, että täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen ei voi kieltäytyä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion vankeusolosuhteita koskevien sellaisten tietojen perusteella, joihin pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen ei voinut ottaa kantaa, ja jos ilmoitusten ulottuvuudesta on epäselvyyttä, sen on tiedusteltava asiaa tältä viranomaiselta. Täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen ei myöskään voi soveltaa unionin perusoikeuksien suojelussa korkeampaa tasoa kuin sitä, joka perustuu unionin oikeuteen ja erityisesti perusoikeuskirjaan.

126.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Curtea de Apel Braşovin ennakkoratkaisupyyntöön seuraavasti: