Väliaikainen versio

UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kuudes jaosto)

29 päivänä heinäkuuta 2024 (*)

Ennakkoratkaisupyyntö – Yhteinen maatalouspolitiikka – Asetus (EU) 2016/1012 – Puhdasrotuiset jalostuseläimet – Jalostusjärjestöjen tunnustamismenettely – Jalostusohjelmien hyväksymismenettely – Mahdollisuus kieltäytyä hyväksymästä uutta samalla rodulla ja samalla alueella toteutettavaa jalostusohjelmaa, jos tällä hyväksynnällä voidaan vaarantaa jo olemassa oleva jalostusohjelma – Puhdasrotuisten eläinten jalostajien oikeus valita olemassa olevien eri jalostusohjelmien välillä

Asiassa C‑286/23,

jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Curtea de Apel Braşov (Brașovin ylioikeus, Romania) on esittänyt 10.4.2023 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 3.5.2023, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa

Asociaţia Crescătorilor de Vaci ”Bălţată Românească” Tip Simmental

vastaan

Genetica din Transilvania Cooperativă Agricolă ja

Agenţia Naţională pentru Zootehnie ”Prof. dr. G. K. Constantinescu”,

UNIONIN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja T. von Danwitz sekä tuomarit P. G. Xuereb (esittelevä tuomari) ja A. Kumin,

julkisasiamies: J. Richard de la Tour,

kirjaaja: A. Calot Escobar,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

–        Asociaţia Crescătorilor de Vaci ”Bălţată Românească” Tip Simmental, edustajanaan N.-G. Comşa-Fulga, avocată,

–        Genetica din Transilvania Cooperativă Agricolă, edustajinaan A.-A. Arseni, D. Dobrev ja L. Dobrinescu, avocaţi,

–        Romanian hallitus, asiamiehinään E. Gane ja L. Ghiţă,

–        Euroopan komissio, asiamiehinään L. Radu Bouyon, B. Rechena ja F. Thiran,

päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Ennakkoratkaisupyyntö koskee puhdasrotuisten jalostuseläinten, risteytettyjen jalostussikojen ja niiden sukusolujen ja alkioiden jalostuksessa, kaupassa ja unioniin tulossa sovellettavista jalostus- ja polveutumisedellytyksistä ja asetuksen (EU) N:o 652/2014, neuvoston direktiivien 89/608/ETY ja 90/425/ETY muuttamisesta sekä tiettyjen eläinjalostusta koskevien säädösten kumoamisesta 8.6.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1012 (”eläinjalostusasetus”) (EUVL 2016, L 171, s. 66) 4 artiklan 3 kohdan b alakohdan, 8, 10 ja 13 artiklan sekä liitteessä I olevan 1 osan A kohdan 4 kohdan ja liitteessä I olevan 1 osan B kohdan 2 kohdan a alakohdan tulkintaa, tarkasteltuina yhdessä kyseisen asetuksen johdanto-osan 21 ja 24 perustelukappaleen kanssa.

2        Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat yhtäältä Asociaţia Crescătorilor de Vaci ”Bălţată Românească” Tip Simmental, Simmental-tyyppisen ”Bălțată Românească” ‑nautakarjan jalostajien yhdistys (jäljempänä BR-yhdistys), ja toisaalta Agenția Națională pentru Zootehnie ”Prof. dr. G. K. Constantinescu” (kotieläinten jalostuksesta vastaava kansallinen virasto ”Prof. dr. G. K. Constantinescu”, Romania) (jäljempänä jalostusvirasto) ja Genetica din Transilvania Cooperativă Agricolă, maatalousosuuskunta ”Transilvanian genetiikka” (jäljempänä GT), ja joka koskee sitä, että viimeksi mainittu tunnustettiin jalostusjärjestöksi jalostusohjelman toteuttamiseksi ”Bălțată Românească” ‑nautakarjarodulla.

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

 Unionin oikeus

3        Asetuksen 2016/1012 johdanto-osan 1, 20, 21, 24, 31, 32 ja 34 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”(1)      Nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten jalostus on taloudellisesti ja sosiaalisesti strategisessa asemassa [Euroopan] unionin maataloudessa ja osa unionin kulttuuriperintöä. Tämä maataloustoiminta, joka vaikuttaa myönteisesti unionin elintarviketurvaan, on tulonlähde maatalousyhteisölle. Näihin eläinlajeihin kuuluvien eläinten jalostusta edistetään parhaiten kannustamalla käyttämään puhdasrotuisia jalostuseläimiä tai risteytettyjä jalostussikoja, jotka on rekisteröity geneettisesti korkealuokkaisiksi.

– –

(20)      Puhdasrotuisilla jalostuseläimillä toteutettavien jalostusohjelmien yleisenä päämääränä on tiettyyn rotuun kuuluvien eläinten tuotanto- ja muiden kuin tuotanto-ominaisuuksien parantaminen kestävällä tavalla ja/tai tietyn rodun säilyminen. Jalostusohjelmiin olisi kuuluttava riittävän suuri määrä jalostajien pitämiä puhdasrotuisia jalostuseläimiä, ja kyseisten jalostajien olisi jalostuksen ja valinnan keinoin edistettävä ja kehitettävä tiettyjä, näissä eläimissä toivottuja ominaisuuksia ja/tai turvattava rodun säilyminen ohjelmaan osallistuvien jalostajien yhteisesti hyväksymien tavoitteiden mukaisesti. – – Jalostusohjelmaan osallistuvat (puhdasrotuiset tai risteytetyt) jalostuseläimet, mukaan lukien tiedot niiden esivanhemmista, merkitään kantakirjaan tai jalostusrekisteriin, niille tehdään jalostusohjelmassa määritettyjen jalostustavoitteiden mukaan yksilötulosten testaus tai muu arviointi, jonka johdosta tiedot jalostusohjelman tavoitteisiin liittyvistä ominaisuuksista kirjataan ylös. – –

(21)      Vahvistetut kriteerit täyttävän jalostusjärjestön tai ‑toimijan oikeuden tulla tunnustetuksi olisi oltava yksi unionin eläinjalostuslainsäädännön ja sisämarkkinoiden perusperiaate. Olemassa olevan tunnustetun jalostusjärjestön taloudellisen toiminnan suojaamista ei saisi pitää riittävänä perusteena sille, että toimivaltainen viranomainen kieltäytyy tunnustamasta uutta jalostusjärjestöä saman rodun osalta tai että sisämarkkinoita ohjaavia periaatteita rikotaan. Sama koskee uuden jalostusohjelman hyväksymistä tai sellaisen olemassa olevan jalostusohjelman maantieteellisen laajennuksen hyväksymistä, joka toteutetaan samalla rodulla tai saman rodun jalostuseläimillä, jotka voidaan hankkia sellaisen jalostusjärjestön jalostuseläinpopulaatiosta, joka jo toteuttaa jalostusohjelmaa tällä rodulla. Jos yksi tai useampi tunnustettu jalostusjärjestö jo toteuttaa hyväksyttyä jalostusohjelmaa tietyllä rodulla jäsenvaltiossa, kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisella viranomaisella olisi kuitenkin tietyissä tapauksissa oltava oikeus kieltäytyä hyväksymästä uutta samalla rodulla toteutettavaa jalostusohjelmaa, vaikka kyseinen jalostusohjelma täyttäisi kaikki hyväksymistä koskevat vaatimukset. Kieltäytymisperusteena voi olla, että uusi samalla rodulla toteutettava jalostusohjelma vaarantaisi kyseisen rodun säilymisen asianomaisessa jäsenvaltiossa tai kyseisen rodun sisäisen geneettisen vaihtelun. Rodun säilyminen voi vaarantua etenkin jalostuseläinpopulaation hajautumisen tuloksena, sillä se saattaa johtaa sisäsiittoisuuden lisääntymiseen, havaittujen geenivirheiden lisääntymiseen, valintamahdollisuuksien kaventumiseen tai jalostajien saatavilla olevien puhdasrotuisten jalostuseläinten tai niiden sukusolujen ja alkioiden vähenemiseen. Toinen kieltäytymisperuste voi olla epäjohdonmukaisuudet määritellyissä rodun ominaispiirteissä tai kyseisten jalostusohjelmien päätavoitteissa. Toimivaltaisen viranomaisen olisi jalostusohjelman tavoitteesta eli rodun säilymisestä tai rodun parantamisesta riippumatta voitava kieltäytyä hyväksymästä uutta samalla rodulla toteutettavaa jalostusohjelmaa, jos erot asianomaisten jalostusohjelmien päätavoitteissa tai niissä määriteltyjen rodun ominaispiirteiden keskeisissä ominaisuuksissa hidastaisivat geneettistä edistymistä mainittujen tavoitteiden tai kyseisten ominaisuuksien tai mahdollisten niiden kanssa korreloivien ominaisuuksien osalta tai jos eläinten vaihtaminen kyseisten jalostuseläinpopulaatioiden kesken aiheuttaisi vaaran, että alkuperäisen jalostuseläinpopulaation keskeiset ominaisuudet hukataan valinnan tai jalostuksen yhteydessä. Vielä jos on kyse uhanalaisesta rodusta tai alkuperäisrodusta, jota ei tavata yleisesti yhdellä tai useammalla unionin alueella, toimivaltaisen viranomaisen olisi myös voitava kieltäytyä hyväksymästä uutta samalla rodulla toteutettavaa jalostusohjelmaa sillä perusteella, että kyseinen uusi jalostusohjelma estäisi olemassa olevan jalostusohjelman tehokkaan täytäntöönpanon etenkin, koska polveutumis- ja jalostustietoja ei koordinoida eikä vaihdeta, mikä johtaisi siihen, että rodusta kerättyjen tietojen yhteistä arviointia ei voida hyödyntää. Jos toimivaltainen viranomainen kieltäytyy hyväksymästä jalostusohjelmaa, sen olisi aina esitettävä hakijoille perusteltu selvitys ja annettava niille oikeus valittaa kielteisestä päätöksestä.

– –

(24)      Jalostajien järjestöt, jalostusorganisaatiot, mukaan lukien jalostusorganisaatiot, jotka ovat yksityisiä yrityksiä, tai julkiset elimet olisi tunnustettava jalostusjärjestöiksi vain, jos niiden jalostusohjelmiin osallistuu jalostajia ja jos ne varmistavat, että niiden jalostajilla on vapaus valita ja jalostaa puhdasrotuisia jalostuseläimiään, oikeus merkityttää kyseisten eläinten jälkeläiset niiden kantakirjaan ja mahdollisuus omistaa kyseiset eläimet.

– –

(31)      Rajatylittävään yhteistyöhön halukkaiden jalostusjärjestöjen ja ‑toimijoiden välistä yhteistyötä olisi helpotettava niin, että samalla varmistetaan elinkeinovapaus ja poistetaan jalostuseläinten ja niiden sukusolujen ja alkioiden vapaan liikkuvuuden esteet.

(32)      Koska toimivaltaisen viranomaisen hyväksyttäväksi voi tulla useita sen tunnustaman jalostusjärjestön tai ‑toimijan toteuttamia jalostusohjelmia ja koska se voi toimivaltaisena viranomaisena joutua hyväksymään toisessa jäsenvaltiossa tunnustetun jalostusjärjestön tai ‑toimijan toteuttamien jalostusohjelmien laajentamisen alueelleen, jalostusjärjestön tai ‑toimijan tunnustaminen olisi erotettava sen jalostusohjelmien hyväksymisestä. Jalostusjärjestön tai ‑toimijan tunnustamista koskevaa hakemusta arvioivalle toimivaltaiselle viranomaiselle olisi kuitenkin toimitettava myös hakemus ainakin yhden jalostusohjelman hyväksymisestä.

– –

(34)      On tarpeen selkeyttää jalostajien ja jalostusjärjestöjen välistä suhdetta etenkin, jotta varmistetaan jalostajien oikeus osallistua jalostusohjelmaan sillä maantieteellisellä alueella, jota varten se on hyväksytty, ja jos jäsenyys on mahdollista, kyseisten jalostajien oikeus liittyä jäseneksi. Jalostusjärjestöillä olisi oltava käytössä sääntöjä jalostusohjelmiinsa osallistuvien jalostajien kanssa syntyvien riitojen ratkaisemiseksi ja kyseisten jalostajien yhdenvertaisen kohtelun varmistamiseksi. Niiden olisi määritettävä myös omat oikeutensa ja velvollisuutensa ja jalostusohjelmiinsa osallistuvien jalostajien oikeudet ja velvollisuudet.”

4        Kyseisen asetuksen 1 artiklan, jonka otsikko on ”Kohde ja soveltamisala”, 1 kohdan b alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Tässä asetuksessa vahvistetaan:

– –

b)      säännöt jalostusjärjestöjen ja jalostustoimijoiden tunnustamisesta ja niiden jalostusohjelmien hyväksymisestä.”

5        Kyseisen asetuksen 2 artiklan, jonka otsikkona on ”Määritelmät”, 5, 8, 9, 12 ja 26 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

– –

5)      ’jalostusjärjestöllä’ mitä tahansa jalostajien yhdistystä, jalostusorganisaatiota tai julkista elintä, toimivaltaisia viranomaisia lukuun ottamatta, jonka jonkin jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen tunnustaa 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti jalostusohjelman toteuttamiseksi sellaisilla puhdasrotuisilla jalostuseläimillä, jotka on merkitty tällaisen järjestön pitämään tai perustamaan kantakirjaan;

– –

8)      ’toimivaltaisilla viranomaisilla’ jonkin jäsenvaltion viranomaisia, jotka vastaavat tämän asetuksen nojalla seuraavista:

a)      jalostusjärjestöjen ja ‑toimijoiden tunnustaminen ja niiden jalostuseläimillä toteuttamien jalostusohjelmien hyväksyminen;

– –

9)      ’puhdasrotuisella jalostuseläimellä’ eläintä, joka on merkitty tai rekisteröity ja on merkittävissä kantakirjan pääosastoon;

– –

12)      ’kantakirjalla’

a)      jalostusjärjestön ylläpitämää kantakirjaa, tiedostoa tai tietovälinettä, jossa on pääosasto ja, jos jalostusjärjestö niin päättää, yksi tai useampi lisäosasto sellaisille saman lajin eläimille, joita ei voida merkitä pääosastoon;

– –

26) ’jalostusohjelmalla’ järjestelmällistä toimintaa, johon sisältyy jalostuseläinten ja niiden sukusolujen ja alkioiden rekisteröiminen, valinta, jalostaminen ja vaihtaminen ja joka suunnitellaan ja toteutetaan toivottujen fenotyyppisten ja/tai genotyyppisten ominaispiirteiden säilyttämiseksi tai parantamiseksi kohderyhmänä olevassa jalostuseläinten populaatioissa.”

6        Saman asetuksen II luku, jonka otsikko on ”Jalostusjärjestöjen ja ‑toimijoiden tunnustaminen jäsenvaltioissa ja jalostusohjelmien hyväksyminen”, sisältää asetuksen 4–12 artiklan.

7        Asetuksen 2016/1012 4 artiklan, jonka otsikko on ”Jalostusjärjestöjen ja ‑toimijoiden tunnustaminen”, sanamuoto on seuraava:

”1.      Jalostajien yhdistykset, jalostusorganisaatiot tai julkiset elimet voivat hakea toimivaltaisilta viranomaisilta jalostusjärjestöksi tunnustamista puhdasrotuisten jalostuseläinten osalta.

– –

3.      Toimivaltaisten viranomaisten on arvioitava 1 kohdassa tarkoitetut hakemukset. Niiden on tunnustettava jalostusjärjestöksi 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu hakija ja jalostustoimijaksi 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu hakija, joka täyttää seuraavat vaatimukset:

a)      hakijan päätoimipaikka on sen jäsenvaltion alueella, jossa toimivaltainen viranomainen sijaitsee;

b)      hakija osoittaa hakemuksessaan täyttävänsä liitteessä I olevassa 1 osassa esitetyt vaatimukset niiden jalostusohjelmien osalta, joille se aikoo hakea hyväksyntää 8 artiklan 3 kohdan mukaisesti ja tapauksen mukaan 12 artiklan mukaisesti – –;

c)      hakijan hakemus sisältää kustakin suunnitellusta jalostusohjelmasta luonnosversion, johon on sisällyttävä liitteessä I olevassa 2 osassa vaaditut tiedot – –;

d)      hakija esittää samanaikaisesti 1 kohdassa tarkoitetun hakemuksen kanssa ainakin yhden suunnitellun jalostusohjelman hyväksymistä koskevan hakemuksen 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti.”

8        Kyseisen asetuksen 8 artiklan, jonka otsikko on ”Jalostusjärjestöjen ja ‑toimijoiden toteuttamien jalostusohjelmien hyväksyminen”, sanamuoto on seuraava:

”1.      Jalostusjärjestön tai ‑toimijan on toimitettava jalostusohjelmansa hyväksymistä koskeva hakemus sille toimivaltaiselle viranomaiselle, joka on tunnustanut kyseisen jalostusjärjestön tai ‑toimijan 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

– –

3.      Edellä 1 kohdassa tarkoitetun toimivaltaisen viranomaisen on arvioitava jalostusohjelma ja hyväksyttävä se edellyttäen, että

a)      sen tavoitteena on yksi tai useampi seuraavista:

i)      puhdasrotuisten jalostuseläinten tapauksessa

–        rodun parantaminen;

–        rodun säilyttäminen;

–        – –

– –

b)      siinä kuvataan yksityiskohtaisesti valinta- ja jalostustavoitteet;

c)      se täyttää liitteessä I olevassa 2 osassa – – tarkoitetut vaatimukset.

– –

5.      Jos 3 kohdan mukaisesti hyväksytyn jalostusohjelman kattaman maantieteellisen alueen tietyssä osassa ei vähintään 24 kuukauteen ole yhdenkään ohjelmaan osallistuvan jalostajan tilaa, jolla jalostaja pitää jalostuseläimiä, 1 kohdassa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen voi vaatia asianomaista jalostusjärjestöä tai ‑toimijaa mukauttamaan jalostusohjelmansa maatieteellistä aluetta niin, ettei kyseinen tietty osa kuulu siihen.”

9        Kyseisen asetuksen 10 artiklassa, jonka otsikko on ”Poikkeukset jalostusohjelmien hyväksymistä koskevasta 8 artiklan 3 kohdasta”, säädetään seuraavaa:

”1.      Poiketen siitä, mitä 8 artiklan 3 kohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen, joka on tunnustanut jalostusjärjestön tai ‑toimijan 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti, voi kieltäytyä hyväksymästä kyseisen jalostusjärjestön jalostusohjelman, joka täyttää liitteessä I olevassa 2 osassa ja hevoseläimiin kuuluvien puhdasrotuisten jalostuseläinten tapauksessa lisäksi liitteessä I olevassa 3 osassa tarkoitetut vaatimukset, sillä perusteella, että kyseinen jalostusohjelma vaarantaisi toisen jalostusjärjestön samalla rodulla toteuttaman jalostusohjelman, joka on jo hyväksytty kyseisessä jäsenvaltiossa vähintään jonkin seuraavista osalta:

a)      rodun ominaispiirteiden keskeiset ominaisuudet tai jalostusohjelman päätavoitteet; tai

b)      rodun säilyminen tai rodun sisäisen geneettisen vaihtelun säilyttäminen; tai

c)      jos jalostusohjelman tavoitteena on kyseisen rodun säilyttäminen, jalostusohjelman tehokas toteuttaminen,

i)      kun on kyse uhanalaisesta rodusta; tai

ii)      kun on kyse alkuperäisrodusta, jota ei tavata yleisesti yhdellä tai useammalla unionin alueella.

2.      Edellä olevaa 1 kohtaa sovellettaessa toimivaltaisen viranomaisen on otettava asianmukaisesti huomioon seuraavat kriteerit:

a)      kyseistä rotua varten kyseisessä jäsenvaltiossa jo hyväksyttyjen jalostusohjelmien lukumäärä;

b)      kyseisiin jalostusohjelmiin kuuluvien jalostuseläinpopulaatioiden koko;

c)      mahdollinen geneettinen panos jalostusohjelmista, joita muut jalostusjärjestöt toteuttavat samalla rodulla muissa jäsenvaltioissa tai joita jalostuselimet toteuttavat kolmansissa maissa.”

10      Saman asetuksen 13 artiklassa, jonka otsikko on ”8 artiklan 3 kohdan – – mukaisesti hyväksyttyihin jalostusohjelmiin osallistuvien jalostajien oikeudet”, säädetään seuraavaa:

”1.      Jalostajilla on oikeus osallistua 8 artiklan 3 kohdan – – mukaisesti hyväksyttyyn jalostusohjelmaan edellyttäen, että

a)      niiden jalostuseläimiä pidetään tiloilla, jotka sijaitsevat jalostusohjelman kattamalla maantieteellisellä alueella;

b)      niiden jalostuseläimet kuuluvat puhdasrotuisten jalostuseläinten osalta rotuun, jota kyseinen jalostusohjelma koskee – –.

2.      Jalostajilla, jotka osallistuvat 8 artiklan 3 kohdan mukaisesti – – hyväksyttyyn jalostusohjelmaan, on oikeus

a)      merkityttää puhdasrotuiset jalostuseläimensä 18 ja 20 artiklan mukaisesti jalostusjärjestön kyseistä rotua varten perustaman kantakirjan pääosastoon;

– –

3.      Edellä 1 ja 2 kohdassa säädettyjen oikeuksien lisäksi ja siinä tapauksessa, että jalostusjärjestön tai ‑toimijan säännöt mahdollistavat jäsenyyden, 1 kohdassa tarkoitetuilla jalostajilla on myös oikeus

a)      liittyä jalostusjärjestön tai ‑toimijan jäseneksi;

b)      osallistua jalostusohjelman määrittelemiseen ja kehittämiseen liitteessä I olevan 1 osan B kohdan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen menettelysääntöjen mukaisesti.”

11      Asetuksen 2016/1012 18 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jalostusjärjestöt eivät saa kieltäytyä merkitsemästä puhdasrotuista jalostuseläintä kantakirjansa pääosastoon sillä perusteella, että eläin on jo merkitty saman rodun – – kantakirjan pääosastoon – –”

12      Kyseisen asetuksen liitteessä I, jonka otsikko on ”II luvussa tarkoitettujen jalostusjärjestöjen ja ‑toimijoiden tunnustaminen ja jalostusohjelmien hyväksyminen”, on kolme osaa.

13      Kyseisen liitteen 1 osassa, jonka otsikko on ”Jalostusjärjestöjen ja ‑toimijoiden tunnustamista koskevat 4 artiklan 3 kohdan b alakohdassa säädetyt vaatimukset, säädetään seuraavaa:

”A.      Jalostajien yhdistyksen, jalostusorganisaation, tuotantojärjestelmiltään suljetun yksityisen yrityksen ja julkisen elimen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

– –

4.      sillä on oltava kutakin jalostusohjelmaa varten riittävän laaja jalostuseläinpopulaatio niillä maantieteellisillä alueilla, jotka kyseisten jalostusohjelmien on tarkoitus kattaa;

– –

B.      Edellä A kohdassa tarkoitettujen vaatimusten lisäksi:

1.      jalostajien yhdistyksen, jalostusorganisaation ja julkisen elimen on täytettävä seuraavat vaatimukset

a)      kuhunkin sen jalostusohjelmista on osallistuttava riittävä määrä jalostajia;

b)      sillä on oltava menettelysäännöt

i)      joilla säännellään sen jalostusohjelmiin osallistuvien jalostajien kanssa syntyvien riitojen ratkaisemista;

ii)      joilla varmistetaan sen jalostusohjelmiin osallistuvien jalostajien yhdenvertainen kohtelu;

iii)      joissa määritetään sen jalostusohjelmiin osallistuvien jalostajien sekä jalostusjärjestön tai ‑toimijan oikeudet ja velvollisuudet;

iv)      joissa määritetään jäsenjalostajien oikeudet ja velvollisuudet, jos jalostajien jäsenyys on mahdollista;

2.      mikään edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuissa menettelysäännöissä ei saa olla esteenä sille, että jalostusohjelmiin osallistuvat jalostajat

a)      voivat valita vapaasti jalostuseläimensä ja jalostavat niitä;

– –”

14      Kyseisen liitteen 2 osan, jonka otsikko on ”Jalostusjärjestöjen ja ‑toimijoiden toteuttamien jalostusohjelmien hyväksymistä koskevat 8 artiklan 3 kohdassa – – säädetyt vaatimukset”, sanamuoto on seuraava:

”1.      Edellä 8 artiklan 3 kohdassa – – tarkoitettuun jalostusohjelmaan on sisällyttävä seuraavat tiedot:

a)      tiedot ohjelman tavoitteesta, jonka on oltava rodun säilyminen, rodun, linjan tai risteytyksen parantaminen, uuden rodun, linjan tai risteytyksen luominen, tai rodun rekonstruointi taikka näiden tarkoitusten yhdistelmä;

– –

2.      Jalostusohjelman on katettava riittävän laaja jalostuseläinpopulaatio ja riittävästi jalostajia sillä maantieteellisellä alueella, jolla jalostusohjelmaa toteutetaan tai jolla se on tarkoitus toteuttaa.”

 Romanian oikeus

15      Kotieläinjalostuslain nro 32/2019 (Legea zootehniei nr.° 32/2019) (Monitorul Oficial al României, osa I, nro 53, 21.1.2019), sellaisena kuin se oli voimassa pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikaan, 7 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Maatalous- ja maaseudun kehittämisen ministeriö tunnustaa kotieläinten jalostuksen alalla toimivaltaisen kansallisen viranomaisen välityksellä jalostusjärjestöt/-toimijat ja jalostajien yhdistykset/järjestöt kumppaneiksi jalostuspolitiikkojen, ‑strategioiden ja ‑ohjelmien sekä tuotepolitiikkojen kehittämisen alalla.”

16      Kyseisen lain 21 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Eläinten valinta- ja jalostustoiminnan järjestäminen ja toteuttaminen tapahtuvat unionin ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti.”

17      Kyseisen lain 24 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.      Kotieläinten jalostuksen alalla toimivaltainen kansallinen viranomainen tunnustaa jalostusjärjestöt ja ‑toimijat sekä hyväksyy jalostusohjelmat unionin lainsäädännön mukaisesti.

2.      Kotieläinten jalostuksen alalla toimivaltainen kansallinen viranomainen arvioi ja hyväksyy jalostusjärjestön/-toimijan toimittamat jalostusohjelmat edellyttäen, että

a)      niiden tavoitteena on yksi tai useampi seuraavista:

1.      rodun, linjan tai risteytyksen parantaminen;

2.      rodun/linjan säilyttäminen;

– –

3.      Kotieläinten jalostuksen alalla toimivaltainen kansallinen viranomainen, joka on tunnustanut jalostusjärjestön, voi kieltäytyä hyväksymästä jalostusohjelmaa sillä perusteella, että kyseinen jalostusohjelma vaarantaisi toisen jalostusjärjestön samalla rodulla toteuttaman ja jo hyväksytyn jalostusohjelman vähintään jonkin alla mainitun seikan osalta:

a)      rodun ominaispiirteiden keskeiset ominaisuudet tai kyseisen jalostusohjelman päätavoitteet;

b)      rodun säilyminen tai rodun sisäisen geneettisen vaihtelun säilyttäminen;

c)      kun on kyse uhanalaisesta rodusta tai alkuperäisrodusta, jota ei tavata yleisesti.

4.      Edellä olevaa 3 momenttia sovellettaessa kotieläinten jalostuksen alalla toimivaltaisen kansallisen viranomaisen on otettava asianmukaisesti huomioon seuraavat kriteerit:

a)      kyseistä rotua varten jo hyväksyttyjen jalostusohjelmien lukumäärä;

b)      kyseisiin jalostusohjelmiin kuuluvien jalostuseläinpopulaatioiden koko.”

18      Kotieläinten jalostuksesta vastaavan kansallisen viraston ”Prof. dr. G. K. Constantinescu” organisaatiosta ja toiminnasta 29.12.2014 tehdyn hallituksen päätöksen nro 1188/2014 (Hotărârea Guvernului nr.° 1188/2014 privind organizarea și funcționarea Agenției Naționale pentru Zootehnie « Prof. dr. G. K. Constantinescu ») (Monitorul Oficial al României, osa I, nro 21, 12.1.2015), sellaisena kuin se oli voimassa pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikaan,  1 §:n 1 momentissa säädettiin seuraavaa:

”[Maatalous- ja maaseudun kehittämisen ministeriön ja tiettyjen sille alisteisten organisaatioiden uudelleenjärjestelyä koskevista tietyistä toimenpiteistä 15.10.2014 annetun lain nro 139/2014 (Legea nr.°139/2014 privind unele măsuri pentru reorganizarea Ministerului Agriculturii și Dezvoltării Rurale, precum și a unor structuri aflate în subordinea acestuia) (Monitorul Oficial al Romaniei, osa I, nro 758, 20.10.2014)], sellaisena kuin se on myöhemmin muutettuna, 8 §:n nojalla perustettu [jalostusvirasto] on keskushallinnon asiantuntijaelin, jolla on oikeushenkilöllisyys ja joka rahoitetaan kokonaan valtion talousarviosta ja joka toimii maatalous- ja maaseudun kehittämisen ministeriön alaisuudessa.”

19      Kyseisen hallituksen päätöksen 5 §:n a ja i kohdassa säädettiin seuraavaa:

”Toimialansa mukaisesti ja laissa säädetyin edellytyksin [jalostusvirasto]

a)      tunnustaa jalostusjärjestöt ja ‑toimijat jalostusohjelman toteuttamiseksi puhdasrotuisilla jalostuseläimillä, jotka on merkitty kantakirjaan tai kantakirjoihin, tai jalostusohjelman toteuttamiseksi risteytetyillä jalostussioilla, jotka on merkitty sen pitämään tai perustamaan jalostusrekisteriin tai jalostusrekistereihin.

– –

i)      hyväksyy tunnustettujen jalostusjärjestöjen ja ‑toimijoiden toteuttamat jalostusohjelmat.”

 Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset

20      Jalostusvirasto tunnusti 24.11.2020 tekemällään päätöksellä asetuksen 2016/1012 4 artiklan 3 kohdan nojalla GT:n jalostusjärjestöksi jalostusohjelman toteuttamiseksi ”Bălțată Românească” ‑nautaeläinrotuun kuuluvilla puhdasrotuisilla jalostuseläimillä (jäljempänä GT:n jalostusohjelma). Kyseinen virasto hyväksyi mainitun ohjelman 2.12.2020 tekemällään päätöksellä (jäljempänä, yhdessä 24.11.2020 tehdyn päätöksen kanssa, asianomaiset päätökset).

21      Jalostusviraston tunnustamana jalostusjärjestönä, jonka vuonna 2011 hyväksytty jalostusohjelma saman Bălțată Românească ‑nautaeläinrodun osalta oli edelleen käynnissä, BR-yhdistys nosti kanteen asianomaisista päätöksistä Curtea de Apel Braşovissa (Brașovin ylioikeus, Romania), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin.

22      Kanteensa tueksi kyseinen yhdistys väitti lähinnä, että GT:n jalostusohjelma, joka koski samaa jalostuseläinten rotua samalla maantieteellisellä alueella eli Romanian alueella ja jolla oli sama tavoite kuin sen omalla jalostusohjelmalla eli asianomaisen rodun parantaminen, saattoi vaarantaa viimeksi mainitun ohjelman, koska sen hyväksyminen oli saanut usean jalostajan vetäytymään kyseisen yhdistyksen jalostusohjelmasta ja aiheuttanut huomattavan taloudellisen vahingon.

23      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää aluksi, että käsiteltävässä asiassa jalostusviraston sisäisen yksikön laatimassa asiantuntijakertomuksessa tehdyn päätelmän mukaan ”[GT:n] jalostusohjelma vaarantaisi [BR-yhdistyksen] jalostusohjelman jalostuksen kohteena olevan populaation pilkkoutumisen vuoksi, koska mitä pienempi kyseinen populaatio on, sitä enemmän aiheutuu sisäsiittoisuutta, jonka vaikutuksesta geneettinen perimä vähenee”. Kertomuksessa todetaan myös, että ”kyseiset kaksi ohjelmaa eivät ole identtiset, ne toteutetaan suurelta osin samalla Romanian maantieteellisellä alueella ja päällekkäisyyksiä on, mutta on tehokkaampaa, että on olemassa yksi ainoa saman rodun jalostusohjelma kuin useita tämäntyyppisiä rinnakkaisia ohjelmia”.

24      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa myös, että BR-yhdistys teki hakemuksen asianomaisten päätösten täytäntöönpanon lykkäämiseksi kyseisen tuomioistuimen hallinto- ja veroasioiden jaostossa ja että kyseinen hakemus hylättiin 4.6.2021 tehdyllä päätöksellä, koska toisin kuin kyseinen yhdistys väitti, yhtäältä jalostusjärjestön tunnustamista ja sen ohjelman/ohjelmien hyväksymistä koskevia menettelyjä ei toteutettu samanaikaisesti, koska jälkimmäisen kyseisistä menettelyistä on asetuksen 2016/1012 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti tapahduttava ensimmäisen jälkeen, ja toisaalta GT:n jalostusohjelma oli asianmukaisesti täyttänyt kyseisen asetuksen liitteessä I olevan 1 osan A kohdan 4 kohdassa olevan vaatimuksen, joka koskee riittävän suurta jalostuseläinten määrää kyseisen ohjelman kattamalla maantieteellisellä alueella, mikä käsiteltävässä asiassa on sen mukaan osoitettu sillä, että GT oli toimittanut jalostusvirastolle luettelon eläimistä, joiden jalostajat olivat pyytäneet saada osallistua sen jalostusohjelmaan. Ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevasta päätöksestä ilmenee myös, että kyseisen yhdistyksen tekemä valitus mainitusta päätöksestä Înalta Curte de Casație şi Justițiessa (ylin tuomioistuin, Romania) hylättiin kyseisen tuomioistuimen 5.4.2022 antamalla tuomiolla.

25      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa kuitenkin, että pääasiassa kyseessä olevan tapauksen kanssa analogisessa tapauksessa kyseisen tuomioistuimen hallinto- ja veroasioiden jaosto omaksui vastakkaisen näkökannan ja hyväksyi kanteet, joilla sama yhdistys oli riitauttanut toisen nautaeläinten jalostajien yhdistyksen jalostusjärjestöksi tunnustamisen ja viimeksi mainitun tekemän jalostusohjelman hyväksymisen. Kyseisen tuomioistuimen mukaan Înalta Curte de Casație şi Justițiessa on tällä hetkellä vireillä mainitussa asiassa tehty valitus.

26      Edellä esitetyn perusteella ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii yhtäältä edellytyksiä, joilla säädellään jalostusjärjestöjen tunnustamista. Se tiedustelee erityisesti, onko asetuksen 2016/1012 4 artiklan 3 kohdan b alakohdan säännöksiä, tarkasteltuina yhdessä kyseisen asetuksen johdanto-osan 21 perustelukappaleen ja liitteessä I olevan 1 osan A kohdan 4 kohdan kanssa, tulkittava siten, että toimija voidaan tunnustaa jalostusjärjestöksi, jos tunnustamista koskevan hakemuksen tekohetkellä se pyrkii yksinomaan siihen, että jalostajat, jotka osallistuvat jo toiseen hyväksyttyyn jalostusohjelmaan, jonka toinen jalostusjärjestö toteuttaa, osallistuisivat sen jalostusohjelmaan tätä koskevia hakemuksia tai sitoumuksia allekirjoittamalla, vai siten, että tunnustaminen voidaan saada vain, jos kyseiset jalostajat ovat tosiasiallisesti osa tunnustamista hakevan toimijan jäsenistöä tunnustamista koskevan hakemuksen tekopäivänä.

27      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii toisaalta edellytyksiä, joilla jalostusohjelmien hyväksymistä säädellään. Se tukeutuu tämän osalta asetuksen 2016/1012 13 artiklan säännöksiin, tarkasteltuina yhdessä kyseisen asetuksen johdanto-osan 24 perustelukappaleen ja liitteessä I olevan 1 osan B kohdan 2 kohdan a alakohdan kanssa, ja pohtii ensinnäkin, voivatko puhdasrotuisten eläinten jalostajat lähteä vapaasti jo hyväksytystä jalostusohjelmasta osallistuakseen toiseen, hyväksyttävänä olevaan jalostusohjelmaan. Jos jalostajat voivat toimia tällä tavalla vapaasti, on sen mukaan määritettävä, missä määrin kyseistä vapautta voidaan mahdollisesti rajoittaa asetuksen 2016/1012 10 artiklan 1 kohdassa, tarkasteltuna yhdessä kyseisen asetuksen johdanto-osan 21 perustelukappaleen kanssa, säädetyllä tarpeella olla vaarantamatta jo käynnissä olevaa jalostusohjelmaa.

28      Kyseinen tuomioistuin pohtii toiseksi mainitussa 10 artiklan 1 kohdassa käytetyn ilmaisun ”voi kieltäytyä” tulkintaa. Se tiedustelee erityisesti, annetaanko kyseisellä ilmaisulla ymmärtää, että toimivaltaisella kansallisella viranomaisella on tiettyä harkintavaltaa jalostusohjelmien hyväksymiseksi, vai onko kyseisen viranomaisen kieltäydyttävä hyväksymästä uusi jalostusohjelma, jos sillä voidaan vaarantaa jo olemassa oleva ohjelma.

29      Kolmanneksi ja viimeiseksi kyseinen tuomioistuin pohtii sitä, voiko samalla maantieteellisessä alueella samalla rodulla toteutettavia useita jalostuseläinten jalostusohjelmia, joilla on samankaltaisia tavoitteita, jotka koskevat asianomaisen rodun parantamista, olla olemassa samanaikaisesti.

30      Tässä tilanteessa Curtea de Apel Brașov (Brașovin ylioikeus, Romania) on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)      Onko asetuksen [2016/1012] 4 artiklan 3 kohdan b alakohtaa, luettuna yhdessä kyseisen asetuksen liitteessä I olevan 1 osan A kohdan 4 kohdan ja johdanto-osan 24 perustelukappaleen kanssa, tulkittava siten, että jalostusjärjestö voidaan tunnustaa, vaikka se vain suunnittelisi houkuttelevansa – tätä koskevia hakemuksia tai sitoumuksia allekirjoittamalla – jalostusohjelmaansa jalostajia, jotka ovat jo rekisteröityneet toiseen, toisen järjestön hyväksyttyyn jalostusohjelmaan, vai onko edellytyksenä, että nämä jalostajat ovat tunnustamishakemuksen jättöpäivänä tosiasiallisesti osa tunnustamista hakevan järjestön jäsenistöä?

2)      Onko asetuksen 2016/1012 13 artiklan ja sen liitteessä I olevan 1 osan B kohdan 2 kohdan a alakohdan säännöksiä, luettuina yhdessä kyseisen asetuksen johdanto-osan 24 perustelukappaleen kanssa, tulkittava siten, että ne antavat jalostajille vapauden valita niistä rodun parantamista koskevista ohjelmista, joihin ne rekisteröivät puhdasrotuiset jalostuseläimensä, ja jos näin on, voidaanko tätä vapautta rajoittaa tarpeella olla heikentämättä tai vaarantamatta jalostusohjelmaa, johon kyseiset jalostajat jo osallistuvat, siirtämällä heidät tai lupauksella heidän siirtämisestään toiseen, hyväksyttävänä olevaan jalostusohjelmaan?

3)      Onko asetuksen 2016/1012 10 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä saman asetuksen johdanto-osan 21 perustelukappaleen kanssa, tulkittava siten, että jos jokin 10 artiklan 1 kohdan a–c alakohdassa tarkoitetuista edellytyksistä toteutuu, jalostusjärjestön tunnustaneen toimivaltaisen viranomaisen on kieltäydyttävä hyväksymästä jalostusohjelmaa, joka vaarantaisi toisen tämäntyyppisen ohjelman jonkin tällaisen edellytyksen osalta, vai tarkoittaako ilmaisun ”voi kieltäytyä” käyttäminen sitä, että viranomaiselle annetaan harkintavaltaa tältä osin?

4)      Onko asetuksen 2016/1012 8 ja 10 artiklaa, luettuina yhdessä saman asetuksen johdanto-osan 21 perustelukappaleen kanssa, tulkittava siten, että jos jäsenvaltiossa on jo käynnissä jalostusohjelma, jonka päätavoitteena on rodun parantaminen, on sallittua hyväksyä samassa jäsenvaltiossa (samalla maantieteellisellä alueella) samalle rodulle uusi jalostusohjelma, jonka päätavoitteena on niin ikään rodun parantaminen ja johon jalostuseläimiä voidaan valita jo käynnissä olevasta jalostusohjelmasta?”

 Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu

 Ensimmäinen kysymys

31      Ensimmäisellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko asetuksen 2016/1012 4 artiklan 3 kohtaa, tarkasteltuna yhdessä sen liitteessä I olevan 1 osan ja sen johdanto-osan 24 perustelukappaleen kanssa, tulkittava siten, että se on esteenä sellaisen hakijan jalostusjärjestöksi tunnustamiselle, joka sen osoittamiseksi, että sillä on riittävän laaja jalostuseläinpopulaatio ja riittävästi jalostajia, vetoaa osallistumista koskeviin sitoumuksiin, jotka tunnustetun toisen jalostusjärjestön jalostusohjelmaan jo rekisteröidyt jalostajat ovat allekirjoittaneet.

 Tutkittavaksi ottaminen

32      Romanian hallitus väittää ensisijaisesti, että ensimmäinen kysymys on jätettävä tutkimatta lähinnä siksi, että siihen ei ole välttämätöntä vastata pääasian ratkaisemiseksi. Kyseisen hallituksen mukaan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on yksinomaan tehtävä tosiseikkoja koskevia tarkastuksia, ja sillä on lisäksi riittävät tiedot sen arvioimiseksi, onko asetuksessa 2016/1012 vahvistettuja vaatimuksia noudatettu, kun on kyse jalostusjärjestön tunnustamisen edellyttämästä jalostajien ja eläinten määrästä. Tämä kysymys on sen mukaan lisäksi kolmannen ja neljännen ennakkoratkaisukysymykseen toistoa.

33      Tältä osin on huomautettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 267 artiklassa käyttöön otetussa unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välisessä yhteistyössä yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen unionin tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta. Jos esitetyt kysymykset koskevat unionin oikeussäännön tulkintaa tai pätevyyttä, unionin tuomioistuimen on siten lähtökohtaisesti ratkaistava ne (tuomio 18.4.2024, Girelli Alcool, C‑509/22, EU:C:2024:341, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

34      Tästä seuraa, että unionin oikeutta koskevilla kysymyksillä oletetaan olevan merkitystä asian ratkaisemisen kannalta. Unionin tuomioistuin voi kieltäytyä ratkaisemasta kansallisen tuomioistuimen esittämää ennakkoratkaisukysymystä ainoastaan silloin, kun on ilmeistä, että pyydetyllä unionin oikeuden säännön tulkitsemisella tai sen pätevyyden arvioinnilla ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, jos ongelma on luonteeltaan hypoteettinen taikka jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin (tuomio 18.4.2024, Girelli Alcool, C‑509/22, EU:C:2024:341, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

35      Käsiteltävässä asiassa on todettava, että ensimmäinen kysymys koskee asetuksen 2016/1012 tulkintaa ja sillä pyritään selventämään jalostusjärjestöksi tunnustamisen edellyttämiä näyttövaatimuksia.

36      Tämän osalta unionin oikeuden pyydetyllä tulkinnalla vaikuttaa olevan yhteys pääasian kohteeseen, sillä pääasia koskee GT:n tunnustamista jalostusjärjestöksi kyseisen asetuksen nojalla. Esitetyllä kysymyksellä pyritään nimenomaan selventämään kyseisessä asetuksessa säädettyjä vaatimuksia. Unionin tuomioistuimelle esitetystä asiakirja-aineistosta ei myöskään ilmene mitenkään, että ongelma olisi luonteeltaan hypoteettinen. Ennakkoratkaisupyyntö sisältää lisäksi tosiseikat ja oikeudelliset seikat, jotka ovat tarpeen, jotta unionin tuomioistuin voi antaa vastauksen esitettyyn kysymykseen. Lopuksi sillä, että kyseinen kysymys on samassa ennakkoratkaisupyynnössä esitettyjen muiden kysymysten toistoa, ei ole merkitystä sen tutkittavaksi ottamisen kannalta. Tässä tilanteessa tämän tuomion 34 kohdassa mieleen palautettua merkitystä asian ratkaisemisen kannalta koskevaa olettamaa ei voida kyseenalaistaa.

37      Tästä seuraa, että ensimmäinen kysymys voidaan ottaa tutkittavaksi.

 Asiakysymys

38      On palautettava mieleen, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeussäännön tulkinta edellyttää, että huomioon otetaan paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys, johon se kuuluu, sekä sen toimen tavoitteet ja päämäärät, jonka osa se on. Myös unionin oikeuden säännöksen syntyhistoriasta voi ilmetä sen tulkinnan kannalta merkityksellisiä seikkoja (tuomio 11.1.2024, Inditex, C‑361/22, EU:C:2024:17, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

39      Asetuksen 2016/1012 4 artiklan 3 kohdan toisen virkkeen nojalla toimivaltaisten viranomaisten on tunnustettava jalostusjärjestöksi hakijat, jotka täyttävät kyseisen säännöksen a–d alakohdassa säädetyt vaatimukset.

40      Kyseisen asetuksen 4 artiklan 3 kohdan b alakohdassa säädetään, että tunnustamista koskevassa hakemuksessa on esitettävä näyttö siitä, että hakija täyttää kyseisen asetuksen liitteessä I olevassa 1 osassa vahvistetut vaatimukset niiden jalostusohjelmien osalta, joita varten kyseinen hakija aikoo hakea hyväksyntää.

41      Saman asetuksen liitteessä I olevan 1 osan A kohdan 4 kohdan mukaisesti hakijalla on oltava riittävän laaja jalostuseläinpopulaatio niillä maantieteellisillä alueilla, jotka kyseisten jalostusohjelmien on tarkoitus kattaa. Lisäksi asetuksen 2016/1012 liitteessä I olevan 1 osan B kohdan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti hakijan kuhunkin jalostusohjelmaan on osallistuttava riittävä määrä jalostajia. Tässä yhteydessä on muistutettava, että kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on tarkistaa, täyttyvätkö kyseiset vaatimukset kussakin yksittäistapauksessa.

42      Asetuksen 2016/1012 4 artiklan 3 kohdan sanamuoto ei siis ole esteenä sille, että näyttö riittävän laajasta jalostuseläinpopulaatiosta ja riittävästä jalostajien määrästä perustuu osallistumista koskeviin sitoumuksiin, jotka tunnustetun toisen jalostusjärjestön jalostusohjelmaan jo rekisteröityneet jalostajat, jotka eivät siis ole muodollisesti liittyneet hakijajärjestön jäseniksi, ovat allekirjoittaneet.

43      Asiayhteydestä, johon kyseinen säännös kuuluu, on todettava, että asetuksen 2016/1012 johdanto-osan 24 perustelukappaleen mukaan hakijat on tunnustettava jalostusjärjestöiksi vain, ”jos niiden jalostusohjelmiin osallistuu jalostajia”. Kyseisen asetuksen 8 artiklan 5 kohdasta ilmenee kuitenkin, että toimivaltaisen kansallisen viranomaisen hyväksymää jalostusohjelmaa voidaan toteuttaa 24 kuukauden ajan ilman, että siihen osallistuu ensimmäistäkään eläintä.

44      Kyseisen asetuksen johdanto-osan 34 perustelukappaleesta, 13 artiklan 3 kohdasta ja liitteessä I olevan 1 osan B kohdan 1 kohdan b alakohdan iv alakohdasta ilmenee myös, että jalostajien osallistuminen ei välttämättä edellytä niiden liittymistä jalostusjärjestön jäseneksi, joten muodollinen tällaiseen järjestöön kuuluminen ei voi olla ratkaisevaa sen arvioimiseksi, noudattaako tällainen järjestö kyseisessä asetuksessa säädettyjä tunnustamista koskevia edellytyksiä.

45      Lopuksi on todettava myös, että asetuksen 2016/1012 johdanto-osan 32 perustelukappaleesta ilmenee, että jalostusjärjestön tunnustaminen on erotettava sen jalostusohjelman tai ‑ohjelmien hyväksymisestä.

46      Kun on kyse asetuksen 2016/1012 tavoitteista, on todettava, että asetuksen johdanto-osan ensimmäinen perustelukappale huomioiden sillä pyritään edistämään muun muassa nautaeläinten jalostusta kannustamalla käyttämään tässä tarkoituksessa puhdasrotuisia jalostuseläimiä. Kyseisen asetuksen johdanto-osan 21 perustelukappaleen ensimmäisen ja toisen virkkeen sanamuodon mukaan vahvistetut kriteerit täyttävän jalostusjärjestön tai ‑toimijan oikeuden tulla tunnustetuksi olisi lisäksi oltava yksi unionin eläinjalostuslainsäädännön ja sisämarkkinoiden perusperiaate. Olemassa olevan tunnustetun jalostusjärjestön taloudellisen toiminnan suojaamista ei saisi pitää riittävänä perusteena sille, että toimivaltainen viranomainen kieltäytyy tunnustamasta uutta jalostusjärjestöä saman rodun osalta tai että sisämarkkinoita ohjaavia periaatteita loukataan. Kyseisen asetuksen johdanto-osan 31 perustelukappaleesta ilmenee myös, että asetuksella pyritään varmistamaan elinkeinovapaus ja poistamaan jalostuseläinten ja niiden sukusolujen ja alkioiden vapaan liikkuvuuden esteet.

47      Nautaeläinten jalostukseen kannustamista ja niiden kaupan pitämisen kehittämistä yhteisön sisäisessä kaupassa koskevien tavoitteiden saavuttaminen edellyttää näin ollen, että eri jäsenvaltioissa on olemassa riittävä määrä jalostusjärjestöjä. Tässä asiayhteydessä asetuksessa 2016/1012 suhtaudutaan myötämielisesti uusien jalostusjärjestöjen tunnustamiseen (ks. analogisesti tuomio 11.11.2004, Zuchtverband für Ponys, C‑216/02, EU:C:2004:703, 32 ja 33 kohta).

48      Jos siis tunnustamista koskeva hakemus voitaisiin hylätä yksinomaan sillä perusteella, että se perustuu osallistumista koskeviin sitoumuksiin, jotka jo tunnustetun jalostusjärjestön saman rodun jalostusohjelmaan jo rekisteröityneet jalostajat ovat allekirjoittaneet, asetuksen 2016/1012 johdanto-osan 1, 21 ja 31 perustelukappaleessa tarkoitettujen tavoitteiden toteutuminen voisi vaarantua.

49      Edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että asetuksen 2016/1012 4 artiklan 3 kohdan b alakohtaa, tarkasteltuna yhdessä sen liitteessä I olevan 1 osan kanssa ja sen johdanto-osan 24 perustelukappale huomioiden, on tulkittava siten, että se ei ole esteenä sellaisen hakijan jalostusjärjestöksi tunnustamiselle, joka sen osoittamiseksi, että sillä on riittävän laaja jalostuseläinpopulaatio ja riittävästi jalostajia, vetoaa osallistumista koskeviin sitoumuksiin, jotka tunnustetun toisen jalostusjärjestön jalostusohjelmaan jo rekisteröidyt jalostajat ovat allekirjoittaneet.

 Toinen, kolmas ja neljäs kysymys

50      Toisella, kolmannella ja neljännellä kysymyksellään, joita on tarkasteltava yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko asetuksen 2016/1012 10 artiklaa, tarkasteltuna yhdessä sen 13 artiklan ja sen liitteessä I olevan 1 osan B kohdan 2 kohdan a alakohdan kanssa ja kyseisen asetuksen johdanto-osan 21 ja 24 perustelukappale huomioiden, tulkittava siten, että yhtäältä kun jalostusohjelma, jonka pääasiallisena tavoitteena on tietyn eläinrodun parantaminen, on käynnissä jäsenvaltiossa, kyseisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi hyväksyä toisen jalostusjärjestön esittämän uuden jalostusohjelman, joka koskee samaa eläinrotua ja samaa maantieteellistä aluetta, jonka tavoite on sama ja jonka puitteissa jalostuseläimet on valittu jo käynnissä olevan jalostusohjelman jalostuseläinpopulaatiosta, ja toisaalta kun kyseinen hyväksyminen voi vaarantaa yhden tai useamman asetuksen 2016/1012 10 artiklan 1 kohdan a–c alakohdassa tarkoitetun seikan, kyseisen viranomaisen velvollisuutena – eikä oikeutena – on kieltäytyä hyväksymästä uutta jalostusohjelmaa.

 Tutkittavaksi ottaminen

51      Romanian hallitus väittää, että toinen kysymys on jätettävä tutkimatta, koska pääasian ratkaiseminen ei edellytä siihen vastaamista ja koska toisella kysymyksellä toistetaan kolmas ja neljäs kysymys.

52      Samoista syistä, jotka esitettiin tämän asetuksen 36 kohdassa, on todettava, että olettamaa siitä, että toisella kysymyksellä on merkitystä, ei voida asettaa kyseenalaiseksi. Tämä kysymys voidaan siis ottaa tutkittavaksi.

 Asiakysymys

53      Aluksi on todettava, että vaikka – asetuksen 2016/1012 8 artiklan 3 kohdan nojalla – toimivalainen viranomainen hyväksyy sille toimitetut jalostusohjelmat edellyttäen, että kyseisen kohdan a–c alakohdassa luetellut edellytykset täyttyvät, kyseisen asetuksen 10 artiklassa vahvistetaan kuitenkin tätä koskeva poikkeus, kun sen 1 kohdassa säädetään, että toimivaltainen viranomainen, joka on tunnustanut jalostusjärjestön, voi kieltäytyä hyväksymästä kyseisen jalostusjärjestön jalostusohjelman sillä perusteella, että kyseinen ohjelma vaarantaisi toisen jalostusjärjestön samalla rodulla toteuttaman jalostusohjelman, joka on jo hyväksytty kyseisessä jäsenvaltiossa, vähintään jonkin kyseisen 10 artiklan 1 kohdan a–c alakohdassa tarkoitetun seikan osalta.

54      Asetuksen 2016/1012 10 artiklan 2 kohdassa luetellaan kriteerit, jotka kyseisen viranomaisen on otettava huomioon sen arvioimiseksi, onko tällainen vaara olemassa, ja niihin kuuluvat yhtäältä kriteerit, jotka koskevat saman rodun osalta kyseisessä jäsenvaltiossa jo hyväksyttyjen jalostusohjelmien lukumäärää ja toisaalta kyseisiin jalostusohjelmiin kuuluvien jalostuseläinpopulaatioiden kokoa.

55      Toiseksi on kuitenkin todettava, että asetuksen 2016/1012 johdanto-osan 21 perustelukappaleessa vahvistetaan nimenomaisesti mahdollisuus hyväksyä samalla rodulla toteutettava ”uusi jalostusohjelma”, joka koskee samaa maantieteellistä aluetta ja jolla on sama tavoite kuin jo olemassa olevalla jalostusohjelmalla. Samasta perustelukappaleesta ilmenee myös, että unionin lainsäätäjän tarkoituksena on ollut sen mahdollistaminen, että tällainen uusi ohjelma voitaisiin toteuttaa jalostuseläimillä ”jotka voidaan hankkia sellaisen jalostusjärjestön jalostuseläinpopulaatiosta, joka jo toteuttaa jalostusohjelmaa tällä rodulla”.

56      Tässä asiayhteydessä kyseisen asetuksen 18 artiklan 2 kohdassa täsmennetään, että ”jalostusjärjestöt eivät saa kieltäytyä merkitsemästä puhdasrotuista jalostuseläintä kantakirjansa pääosastoon sillä perusteella, että eläin on jo merkitty saman rodun – – kantakirjan pääosastoon.”

57      Saman asetuksen 13 artiklan 1 kohdasta ilmenee lisäksi selvästi, että jalostajilla on oikeus osallistua hyväksyttyyn jalostusohjelmaan edellyttäen, että ne täyttävät edellytykset, joista säädetään kyseisen säännöksen a ja b alakohdassa.

58      Kolmanneksi on muistutettava, että asetuksen 2016/1012 10 artiklan 1 kohta on poikkeus kyseisen asetuksen 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta yleissäännöstä, jonka mukaan toimivaltaisen viranomaisen on hyväksyttävä sille toimitetut jalostusohjelmat edellyttäen, että ne täyttävät viimeksi mainitun säännöksen a–c alakohdassa luetellut edellytykset. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan poikkeuksia on tulkittava suppeasti, jotta yleisiä sääntöjä ei tehtäisi sisällyksettömiksi (tuomio 28.10.2022, Generalstaatsanwaltschaft München (Luovutus ja ne bis in idem), C‑435/22 PPU, EU:C:2022:852, 120 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

59      Kyseisen asetuksen 10 artiklan 1 kohdassa käytetään sitä paitsi ilmaisua ”voi kieltäytyä”. Saman asetuksen johdanto-osan 21 perustelukappaleessa määritetään lisäksi uuden jalostusohjelman hyväksymisestä kieltäytyminen suppeasti, koska sen sanamuodon mukaan jäsenvaltion toimivaltaisella viranomaisella ”olisi kuitenkin tietyissä tapauksissa oltava oikeus kieltäytyä hyväksymästä uutta – – jalostusohjelmaa”.

60      Tästä seuraa, että asetuksessa 2016/1012 annetaan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille harkintavaltaa, jonka perusteella ne voivat kieltäytyä hyväksymästä uutta jalostusohjelmaa, vaikka se täyttäisi kyseisen asetuksen liitteessä I vahvistetut edellytykset, jos tällaisella ohjelmalla voidaan vaarantaa jo olemassa oleva ohjelma yhden tai usean sellaisen seikan osalta, jotka luetellaan tyhjentävästi kyseisen 10 artiklan 1 kohdan a–c alakohdassa, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava. Mainittuja tilanteita lukuun ottamatta toimivaltaisten viranomaisten on asetuksen 2016/1012 8 artiklan 3 kohdan mukaisesti hyväksyttävä niille toimitetut jalostusohjelmat edellyttäen, että ne täyttävät kyseisen 8 artiklan 3 kohdan a–c alakohdassa luetellut edellytykset.

61      Edellä esitetyn perusteella toiseen, kolmanteen ja neljänteen kysymykseen on vastattava, että asetuksen 2016/1012 10 artiklaa, tarkasteltuna yhdessä sen 13 artiklan ja sen liitteessä I olevan 1 osan B kohdan 2 alakohdan a alakohdan kanssa ja kyseisen asetuksen johdanto-osan 21 ja 24 perustelukappale huomioiden, on tulkittava siten, että yhtäältä kun jalostusohjelma, jonka pääasiallisena tavoitteena on tietyn eläinrodun parantaminen, on käynnissä jäsenvaltiossa, kyseisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi hyväksyä toisen jalostusjärjestön esittämän uuden jalostusohjelman, joka koskee samaa eläinrotua ja samaa maantieteellistä aluetta, jonka tavoite on sama ja jonka puitteissa jalostuseläimet on valittu jo käynnissä olevan jalostusohjelman jalostuseläinpopulaatiosta, ja toisaalta kun kyseinen hyväksyminen voi vaarantaa yhden tai useamman asetuksen 2016/1012 10 artiklan 1 kohdan a–c alakohdassa tarkoitetun seikan, kyseisen viranomaisen oikeutena on kieltäytyä hyväksymästä uutta jalostusohjelmaa.

 Oikeudenkäyntikulut

62      Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kuudes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Puhdasrotuisten jalostuseläinten, risteytettyjen jalostussikojen ja niiden sukusolujen ja alkioiden jalostuksessa, kaupassa ja unioniin tulossa sovellettavista jalostus- ja polveutumisedellytyksistä ja asetuksen (EU) N:o 652/2014, neuvoston direktiivien 89/608/ETY ja 90/425/ETY muuttamisesta sekä tiettyjen eläinjalostusta koskevien säädösten kumoamisesta 8.6.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1012 (”eläinjalostusasetus”) 4 artiklan 3 kohdan b alakohtaa, tarkasteltuna yhdessä kyseisen asetuksen liitteessä I olevan 1 osan kanssa ja kyseisen asetuksen johdanto-osan 24 perustelukappale huomioiden

on tulkittava siten, että

se ei ole esteenä sellaisen hakijan jalostusjärjestöksi tunnustamiselle, joka sen osoittamiseksi, että sillä on riittävän laaja jalostuseläinpopulaatio ja riittävästi jalostajia, vetoaa osallistumista koskeviin sitoumuksiin, jotka tunnustetun toisen jalostusjärjestön jalostusohjelmaan jo rekisteröidyt jalostajat ovat allekirjoittaneet.

2)      Asetuksen 2016/1012 10 artiklaa, tarkasteltuna yhdessä sen 13 artiklan ja liitteessä I olevan 1 osan B kohdan 2 alakohdan a alakohdan kanssa ja sen johdanto-osan 21 ja 24 perustelukappale huomioiden

on tulkittava siten, että

yhtäältä kun jalostusohjelma, jonka pääasiallisena tavoitteena on tietyn eläinrodun parantaminen, on käynnissä jäsenvaltiossa, kyseisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi hyväksyä toisen jalostusjärjestön esittämän uuden jalostusohjelman, joka koskee samaa eläinrotua ja samaa maantieteellistä aluetta, jonka tavoite on sama ja jonka puitteissa jalostuseläimet on valittu jo käynnissä olevan jalostusohjelman jalostuseläinpopulaatiosta, ja toisaalta kun kyseinen tunnustaminen voi vaarantaa yhden tai useamman asetuksen 2016/1012 10 artiklan 1 kohdan a–c alakohdassa tarkoitetun seikan, kyseisen viranomaisen oikeutena on kieltäytyä hyväksymästä uutta jalostusohjelmaa.

Allekirjoitukset

*      Oikeudenkäyntikieli: romania.