This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 62023CC0264
Opinion of Advocate General Collins delivered on 6 June 2024.###
Julkisasiamies A. M. Collins ratkaisuehdotus 6.6.2024.
Julkisasiamies A. M. Collins ratkaisuehdotus 6.6.2024.
ECLI identifier: ECLI:EU:C:2024:470
Väliaikainen versio
JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
ANTHONY MICHAEL COLLINS
6 päivänä kesäkuuta 2024 (1)
Asia C‑264/23
Booking.com BV ja
Booking.com (Deutschland) GmbH
vastaan
25hours Hotel Company Berlin GmbH,
Aletto Kudamm GmbH,
Air-Hotel Wartburg Tagungs- & Sporthotel GmbH,
Andel’s Berlin Hotelbetriebs GmbH,
Angleterre Hotel GmbH & Co. KG,
Atrium Hotelgesellschaft mbH,
Azimut Hotelbetrieb Köln GmbH & Co. KG,
Barcelo Cologne GmbH,
Business Hotels GmbH,
Cocoon München GmbH,
DJC Operations GmbH,
Dorint GmbH,
Eleazar Novum GmbH,
Empire Riverside Hotel GmbH & Co. KG,
Explorer Hotel Fischen GmbH & Co. KG,
Explorer Hotel Nesselwang GmbH & Co. KG,
Explorer Hotel Schönau GmbH & Co. KG,
Fleming’s Hotel Management und Servicegesellschaft mbH & Co. KG,
G. Stürzer GmbH Hotelbetriebe,
Hotel Bellevue Dresden Betriebs GmbH,
Hotel Europäischer Hof W.A.L. Berk GmbH & Co KG,
Hotel Hafen Hamburg. Wilhelm Bartels GmbH & Co. KG,
Hotel John F GmbH,
Hotel Obermühle GmbH,
Hotel Onyx GmbH,
Hotel Rubin GmbH,
Hotel Victoria Betriebs- und Verwaltungs GmbH,
Hotel Wallis GmbH,
i31 Hotel GmbH,
IntercityHotel GmbH,
ISA Group GmbH,
Kur-Cafe Hotel Allgäu GmbH,
Lindner Hotels AG,
M Privathotels GmbH & Co. KG,
Maritim Hotelgesellschaft mbH,
MEININGER Shared Services GmbH,
Oranien Hotelbetriebs GmbH,
Platzl Hotel Inselkammer KG,
prize Deutschland GmbH,
Relexa Hotel GmbH,
SANA BERLIN HOTEL GmbH,
SavFra Hotelbesitz GmbH,
Scandic Hotels Deutschland GmbH,
Schlossgarten Hotelgesellschaft mbH,
Seaside Hotels GmbH & Co. KG,
SHK Hotel Betriebsgesellschaft mbH,
Steigenberger Hotels GmbH,
Sunflower Management GmbH & Co. KG,
The Mandala Hotel GmbH,
The Mandala Suites GmbH,
THR Hotel am Alexanderplatz Berlin Betriebs- und Management GmbH,
THR III Berlin Prager-Platz Hotelbetriebs- und Beteiligungsgesellschaft mbH,
THR München Konferenz und Event Hotelbetriebs- und Management GmbH,
THR Rhein/Main Hotelbetriebs- und Beteiligungs-GmbH,
THR XI Berlin Hotelbetriebs- und Beteiligungsgesellschaft mbH,
THR XXX Hotelbetriebs- und Beteiligungs-GmbH,
Upstalsboom Hotel + Freizeit GmbH & Co. KG,
VI VADI HOTEL Betriebsgesellschaft mbH & Co. KG,
Weissbach Hotelbetriebsgesellschaft mbH,
Wickenhäuser & Egger AG,
Wikingerhof GmbH & Co. KG,
Hans-Hermann Geiling, Hotel Präsident ja
Karl Herfurtner, Hotel Stadt München eK
(Ennakkoratkaisupyyntö – Rechtbank Amsterdam (alioikeus, Amsterdam, Alankomaat))
Ennakkoratkaisupyyntö – Kilpailu – Yritysten väliset sopimukset – Verkossa toimivan hotellien varausalustan ja hotellien väliset sopimukset – Hintapariteettilausekkeet – SEUT 101 artikla – Liitännäisrajoitukset – Ryhmäpoikkeus – Vertikaaliset sopimukset – Asetus (EU) N:o 330/2010 – Markkinoiden määrittäminen
I. Johdanto
1. Käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimen on vastattava kahteen uuteen ja tärkeään kysymykseen, jotka liittyvät kilpailulainsäädännön soveltamiseen digitaalisiin markkinoihin. Ovatko laajat ja suppeat hintapariteettilausekkeet SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja liitännäisrajoituksia? Mitä oikeudellisia periaatteita merkityksellisten tuotemarkkinoiden määrittelyyn sovelletaan Booking.comin kaltaisten kiistanalaisten digitaalisten alustojen yhteydessä?
II. Pääasia, ennakkoratkaisupyyntö ja menettely unionin tuomioistuimessa
2. Booking.com BV, joka on Alankomaissa vuonna 1996 perustettu yritys, ylläpitää samannimistä verkossa toimivaa hotellien varausalustaa.(2) Booking.com toimii välittäjänä hotellipalvelujen tarjoajien ja loppuasiakkaiden välillä. Se ei määritä hintaa, jolla hotellihuoneita tarjotaan sen alustan kautta. Loppuasiakkaat eivät maksa Booking.comin käytöstä. Kun loppuasiakas tekee varauksen Booking.comin kautta, hotelli maksaa alustalle provision. Loppuasiakkaat voivat varata hotellihuoneita suoraan hotelleista (puhelimitse, sähköpostitse tai hotellin verkkosivujen kautta) tai ”kivijalkamatkatoimiston” kautta. Booking.com tarjoaa alustansa kautta hotellihuoneita yli 1,2 miljoonassa hotellissa eri puolilla maailmaa.
3. Kun Booking.com tuli Saksan markkinoille vuonna 2006, hotellihuoneiden varaaminen verkossa oli epätavallista, ja useimmat hotellihuoneet varattiin suoraan hotelleista. Saksassa toimi tuolloin muita verkkomatkatoimistoja, kuten Hotel Reservation Service Robert Ragge GmbH (jäljempänä HRS) ja Expedia Inc. Kyseiset verkkomatkatoimistot sisällyttivät laajoja hintapariteettilausekkeita hotellien kanssa tekemiinsä sopimuksiin. Tällaiset lausekkeet estivät hotelleja tarjoamasta huoneita edullisempaan hintaan omien suoramyyntikanaviensa ja muiden myyntikanavien, myös kilpailevien verkkomatkatoimistojen, kautta.
4. Bundeskartellamt (liittovaltion kilpailuviranomainen, Saksa) aloitti vuonna 2010 HRS:ää koskevan tutkimuksen, jossa selvitettiin sen laajojen hintapariteettilausekkeiden käyttöä. Bundeskartellamt teki 20.12.2013 päätöksen, jonka mukaan HRS:n ja hotellien välisiin sopimuksiin sisältyvillä laajoilla hintapariteettilausekkeilla rikottiin SEUT 101 artiklaa ja Saksan lainsäädännön vastaavaa säännöstä (jäljempänä HRS-päätös). Se aloitti vuonna 2013 myös Booking.comia koskevan tutkimuksen, jossa selvitettiin sen sopimuksiin sisällyttämiä laajoja hintapariteettilausekkeita.
5. Oberlandesgericht Düsseldorf (osavaltion ylioikeus, Düsseldorf, Saksa) hylkäsi 9.1.2015 antamallaan tuomiolla HRS-päätöksen kumoamiseksi nostetun kanteen (jäljempänä HRS-tuomio). HRS ei valittanut kyseisestä tuomiosta, josta tuli siten lainvoimainen.
6. Kuultuaan Ranskan, Italian ja Ruotsin kilpailuviranomaisia Booking.com luopui heinäkuussa 2015 laajoista hintapariteettilausekkeista, joita se oli siihen saakka sisällyttänyt kaikkiin sopimuksiinsa. Se korvasi nämä lausekkeet suppeilla hintapariteettilausekkeilla. Ne estävät hotelleja tarjoamasta huoneita edullisempaan hintaan omien suoramyyntikanaviensa kautta.
7. Bundeskartellamt totesi 22.12.2015, että suppeat hintapariteettilausekkeet olivat SEUT 101 artiklan ja Saksan lainsäädännön vastaavan säännöksen vastaisia (jäljempänä Booking.com-päätös). Se katsoi, että tällaisilla lausekkeilla rajoitettiin kilpailua hotellimajoituspalvelujen tarjoamisen markkinoilla ja käytännössä alustojen hotelleille verkossa tarjoamien välityspalvelujen markkinoilla.(3) Koska Booking.comilla oli suuri markkinaosuus merkityksellisillä markkinoilla, näihin lausekkeisiin ei sovellettu poikkeusta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan soveltamisesta tiettyihin vertikaalisten sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin 20.4.2010 annetun komission asetuksen (EU) N:o 330/2010(4) (jäljempänä asetus N:o 330/2010) nojalla. Edellytykset SEUT 101 artiklan 3 kohdan mukaisen yksittäispoikkeuksen soveltamiselle eivät myöskään täyttyneet.
8. Oberlandesgericht Düsseldorf totesi 4.6.2019 antamassaan tuomiossa, että suppeilla hintapariteettilausekkeilla rajoitettiin kilpailua mutta että ne olivat tarpeen vapaamatkustuksen välttämiseksi. Kyseiset lausekkeet estivät hotelleja käyttämästä Booking.comia asiakkaiden tavoittamiseen ja kannustamasta asiakkaita varaamaan huoneen suoraan hotellilta. Oberlandesgericht Düsseldorf katsoi, että tällaiset lausekkeet olivat liitännäisrajoituksia, jotka eivät olleet SEUT 101 artiklan 1 kohdan vastaisia. Se kumosi näin ollen Booking.com-päätöksen.
9. Bundesgerichtshof (liittovaltion ylin tuomioistuin, Saksa) kumosi kyseisen tuomion ja pysytti Booking.com-päätöksen 18.5.2021. Sen mukaan suppeilla hintapariteettilausekkeilla rajoitettiin kilpailua hotellimajoituspalvelujen tarjoamisen markkinoilla. Näihin lausekkeisiin ei sovellettu poikkeusta asetuksen N:o 330/2010 nojalla, eivätkä ne olleet liitännäisrajoituksia. Suppeiden hintapariteettilausekkeiden kilpailua edistävien ja kilpailunvastaisten vaikutusten punninta on sen mukaan tehtävä SEUT 101 artiklan 3 kohdan mukaisen tapauskohtaisen tarkastelun yhteydessä. Bundesgerichtshof katsoi, että tällaiset lausekkeet eivät olleet objektiivisesti tarkasteltuna välttämättömiä pääjärjestelyn toteuttamisen kannalta, koska ei ollut osoitettu, että ilman niitä Booking.comin kannattavuus vaarantuisi.
10. Hotelverband Deutschland (IHA) eV, yli 2 600:aa hotellia edustava yhdistys, nosti vuonna 2020 vahingonkorvauskanteen Booking.comia vastaan Landgericht Berlinissä (alueellinen alioikeus, Berliini, Saksa).
11. Booking.com nosti 23.10.2020 Rechtbank Amsterdamissa (alioikeus, Amsterdam, Alankomaat) kanteen, jossa se vaatii toteamaan, etteivät sen hintapariteettilausekkeet ole SEUT 101 artiklan vastaisia. Kyseisen kanteen yhteydessä 62 saksalaista hotellia nosti vastakanteen, jossa ne vaativat Booking.comilta vahingonkorvauksia SEUT 101 artiklan rikkomisesta (jäljempänä vastakanteen nostaneet hotellit). Kyseisessä tuomioistuimessa vireillä oleva riita-asia koskee kahta pääasiallista oikeuskysymystä.
12. Muodostavatko hintapariteettilausekkeet ensinnäkin SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun liitännäisrajoituksen? Booking.com väittää, että laajat ja suppeat hintapariteettilausekkeet ovat liitännäisrajoituksia, koska ne estävät hotelleja käyttämästä sen palveluja maksamatta niistä ja niillä vältetään siten vapaamatkustus. Vastakanteen nostaneet hotellit puolestaan väittävät, ettei lausekkeiden poistamisella vuonna 2016 ollut mainittavia kielteisiä vaikutuksia Booking.comin toimintaan, mikä on osoitus vapaamatkustukseen liittyvän riskin vähäisyydestä.
13. Rechtbank Amsterdam huomauttaa lisäksi, että hintapariteettilausekkeiden kohtelusta on esitetty ristiriitaisia näkemyksiä, kuten Bundeskartellamtin ja Oberlandesgericht Düsseldorfin eriävät kannat osoittavat. Se lisää, että Belgian, Ranskan, Italian ja Itävallan kansallisessa lainsäädännössä kielletään laajojen ja suppeiden hintapariteettilausekkeiden käyttäminen.
14. Rechtbank Amsterdam huomauttaa toiseksi, että jos hintapariteettilausekkeet eivät ole liitännäisrajoituksia, on tarpeen määritellä merkitykselliset tuotemarkkinat sen tutkimiseksi, sovelletaanko asetusta N:o 330/2010. Sen mukaan vanhassa komission tiedonannossa merkityksellisten markkinoiden määritelmästä yhteisön kilpailuoikeuden kannalta(5) todetaan, että merkityksellisten tuotemarkkinoiden määrittelemiseksi on tarpeen tutkia kysynnän ja tarjonnan korvattavuutta.(6)
15. Booking.com väittää, että merkitykselliset tuotemarkkinat ovat hotellimajoituksen jakelun ja varaamisen markkinat, jotka ovat kaksipuoliset markkinat. Eri jakelukanavat, niin verkossa kuin sen ulkopuolellakin, ovat korvattavissa hotellien ja loppuasiakkaiden kannalta ja kuuluvat siten samoihin merkityksellisiin tuotemarkkinoihin. Booking.comin teettämän taloudellisen selvityksen mukaan 62 prosenttia saksalaisista loppuasiakkaista käytti kahdesta neljään verkkosivua etsiessään hotellimajoitusta vuonna 2014. Verkkomatkatoimistoja hotellimajoituksen etsimiseen käyttäneistä loppuasiakkaista 46 prosenttia käytti myös metahakukoneita. Vuonna 2015 hotellivarauksista 60 prosenttia tehtiin muualla kuin verkossa.
16. Vastakanteen nostaneet hotellit väittävät sitä vastoin, että verkkomatkatoimistot toimivat erillisillä tuotemarkkinoilla, koska ne tarjoavat haku-, vertailu- ja varauspalveluja. Hotellipalvelujen jakelu muualla kuin verkossa ja hotellien suoramyyntikanavat eivät siten kuulu samoihin merkityksellisiin tuotemarkkinoihin.
17. Rechtbank Amsterdamin väite, jonka mukaan hotellien suoramyyntikanavat muodostavat erilliset tuotemarkkinat, ja väite, jonka mukaan suppeilla hintapariteettilausekkeilla rajoitetaan Booking.comin kaltaisten verkkomatkatoimistojen ja hotellien suoramyyntikanavien välistä kilpailua, vaikuttavat olevan ristiriidassa keskenään. Se myös huomauttaa, että 30.5.2011 tehty komission päätös C(2011) 3913 (asia COMP/M.6163 – AXA/PERMIRA/OPODO/GO VOYAGES/EDREAMS), jonka mukaan merkityksellisiin tuotemarkkinoihin kuului lentolippujen jakelu verkossa verkkomatkatoimistojen ja lentoyhtiöiden verkkosivustojen kautta, vaikuttaa tukevan Booking.comin kantaa.
18. Markkinoiden määritelmästä 18.12.2020 annetun tiedonannon arvioinnin yhteydessä tehdystä sidosryhmien kuulemisesta laaditun tiivistelmän (Summary of the stakeholder consultation to the Evaluation of the Market Definition Notice of 18 December 2020, jäljempänä tiivistelmä sidosryhmien kuulemisesta)(7) mukaan talousalan kirjallisuudessa tai kilpailuviranomaisten päätöksentekokäytännössä ei vallitse yksimielisyyttä siitä, miten monipuoliset markkinat on määriteltävä. On kiistanalaista, olisiko ne määriteltävä useiksi merkityksellisiksi markkinoiksi (yksi kullekin alustan puolelle) vai yksiksi markkinoiksi (jotka käsittävät alustan kaikki puolet).(8)
19. Tässä tilanteessa Rechtbank Amsterdam päätti lykätä siinä vireillä olevan asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko laajaa ja kapeaa pariteettilauseketta pidettävä SEUT 101 artiklan 1 kohdan nojalla liitännäisrajoituksena?
2) Miten merkitykselliset markkinat on määriteltävä asetusta [N:o 330/2010] sovellettaessa, kun liiketoimien välittäjänä toimii sähköinen majoituspalvelualusta (online travel agency, OTA), jonka kautta majoitusliikkeet voivat tarjota huoneita ja tavoittaa matkustajia, jotka voivat varata alustan kautta huoneen?”
20. Kirjallisia huomautuksia esittivät Booking.com, vastakanteen nostaneet hotellit, Saksan, Kreikan Espanjan ja Itävallan hallitukset sekä Euroopan komissio. Booking.com, vastakanteen nostaneet hotellit, Saksan ja Espanjan hallitukset sekä komissio esittivät suulliset lausumansa ja vastasivat unionin tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin 29.2.2024 pidetyssä istunnossa.
III. Asian tarkastelu
A. Tutkittavaksi ottaminen
21. Vastakanteen nostaneet hotellit ja Saksan hallitus katsovat, ettei ennakkoratkaisupyyntöä voida ottaa tutkittavaksi.
22. Ne väittävät ensinnäkin, että ennakkoratkaisupyyntöä ei voida ottaa tutkittavaksi, koska se ei täytä unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 94 artiklan vaatimuksia. Ennakkoratkaisupyyntö ei sisällä kaikkia asiaa koskevia tosiseikkoja, nimittäin sitä, että Booking.com- ja HRS-päätöksessä käsiteltiin molempia ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämiä kysymyksiä. Saksalaiset tuomioistuimet vahvistivat kyseiset päätökset, ja ne ovat tulleet lainvoimaisiksi. Vastakanteen nostaneet hotellit katsovat, että kyseisissä päätöksissä esitetyt toteamukset sitovat ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta, kun taas Saksan hallitus väittää, että kyseiset päätökset muodostavat ainakin prima facie näytön rikkomisen olemassaolosta.
23. Toiseksi vastakanteen nostaneet hotellit väittävät, että ennakkoratkaisukysymykset ovat täysin hypoteettisia, koska saksalaisten tuomioistuinten antamat ratkaisut sitovat ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta. Saksan hallitus katsoo samaan tapaan, että ennakkoratkaisukysymykset eivät ole tarpeellisia, koska Booking.com- ja HRS-päätöksellä, jotka saksalaiset tuomioistuimet ovat vahvistaneet, hälvennetään kaikki epäilykset unionin oikeuden tulkinnasta.
24. Kolmanneksi ennakkoratkaisukysymykset on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin ne eivät koske unionin oikeuden tulkintaa vaan pikemminkin sen soveltamista. On mahdotonta vastata kysymykseen siitä, ovatko laajat ja suppeat hintapariteettilausekkeet liitännäisrajoituksia teoriassa, irrotettuina siitä tosiseikkoihin liittyvästä, oikeudellisesta ja taloudellisesta asiayhteydestä, jossa niitä sovelletaan. Merkityksellisten tuotemarkkinoiden määritelmä ei ole oikeudellinen käsite, vaan se edellyttää pikemminkin tosiseikkojen arviointia.
25. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 267 artiklalla luotu menettely on unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välisen yhteistyön väline, jonka avulla unionin tuomioistuin esittää kansallisille tuomioistuimille ne unionin oikeuden tulkintaan liittyvät seikat, joita ne tarvitsevat ratkaistakseen niiden käsiteltäviksi saatetut asiat. Tässä yhteistyössä yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on kunkin asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen unionin tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta. Jos esitetyt kysymykset koskevat unionin oikeuden tulkintaa, unionin tuomioistuimen on siten lähtökohtaisesti ratkaistava ne.(9)
26. Tämän johdosta olettamana on, että kansallisen tuomioistuimen niiden oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella, joiden määrittämisestä se vastaa ja joiden paikkansapitävyyden selvittäminen ei ole unionin tuomioistuimen tehtävä, esittämillä unionin oikeuden tulkintaan liittyvillä kysymyksillä on merkitystä asian ratkaisun kannalta. Unionin tuomioistuin voi jättää tutkimatta kansallisen tuomioistuimen esittämän pyynnön ainoastaan, jos on ilmeistä, että pyydetyllä unionin oikeuden tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, tai jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen taikka jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin.(10)
27. Kun tarkastellaan ennakkoratkaisupyynnön tutkittamatta jättämisestä esitettyä ensimmäistä väitettä, ennakkoratkaisupyyntöön sisältyy riittävästi tosiseikkoihin liittyvää, oikeudellista ja menettelyllistä tietoa, jotta unionin tuomioistuin voi vastata sille esitettyihin kysymyksiin. Se sisältää etenkin yksityiskohtia HRS- ja Booking.com-päätöksestä ja saksalaisten tuomioistuinten näistä päätöksistä myöhemmin antamista ratkaisuista.
28. Kun tarkastellaan kyseisten päätösten ja saksalaisten tuomioistuinten myöhempien ratkaisujen merkityksellisyyttä ennakkoratkaisua pyytävässä tuomioistuimessa vireillä olevan asian kannalta, tietyistä säännöistä, joita sovelletaan jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin kilpailuoikeuden säännösten rikkomisen johdosta kansallisen lainsäädännön nojalla nostettuihin vahingonkorvauskanteisiin, 26.11.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/104/EU(11) aineellinen soveltamisala rajoittuu kilpailuoikeuden säännösten rikkomisen johdosta nostettaviin vahingonkorvauskanteisiin. Se ei ulotu muun tyyppisiin kilpailuoikeuden säännösten rikkomista koskeviin kanteisiin,(12) kuten kanteisiin, joissa vaaditaan toteamaan, ettei rikkomista ole tapahtunut, jos tällaisista kanteista säädetään kansallisessa lainsäädännössä. Unionin tuomioistuimen asiakirja-aineiston perusteella vaikuttaa siltä, että Booking.com vaatii ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta toteamaan, että sen hintapariteettilausekkeilla ei rikottu kilpailuoikeuden säännöksiä, kun taas vastakanteen nostaneet hotellit nostivat Booking.comia vastaan vahingonkorvauskanteen kyseisessä tuomioistuimessa. Tämän vastakanteen ansiosta ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa vireillä oleva asia kuuluu direktiivin 2014/104 aineelliseen soveltamisalaan.
29. Direktiivin 2014/104 9 artiklan 1 kohdan mukaan kilpailuoikeuden rikkominen, joka on todettu kansallisen kilpailuviranomaisen tai muutoksenhakutuomioistuimen lopullisella päätöksellä, katsotaan peruuttamattomasti vahvistetuksi kyseisen jäsenvaltion tuomioistuimissa vahingonkorvauskannetta varten.(13) Direktiivin 2014/104 9 artiklan 2 kohta koskee käsiteltävässä asiassa kyseessä olevaa tilannetta. Jos kilpailuoikeuden säännösten rikkomisen johdosta nostetaan vahingonkorvauskanne jäsenvaltion tuomioistuimissa, näiden tuomioistuinten on otettava huomioon toisessa jäsenvaltiossa annetut lopulliset päätökset alustavana näyttönä siitä, että kilpailuoikeuden rikkominen on tapahtunut, tämän rajoittamatta mahdollisuutta esittää päinvastaisia todisteita.(14) Booking.com- ja HRS-päätöksessä esitetyt toteamukset tai saksalaisten tuomioistuinten myöhemmät ratkaisut eivät näin ollen sido ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta. Siitä, että nämä päätökset voivat olla alustavaa näyttöä siitä, että kilpailuoikeuden rikkominen on tapahtunut, ei seuraa, että ennakkoratkaisupyyntö on jätettävä tutkimatta.
30. Toinen ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamisen edellytyksistä esitetty väite voidaan hylätä samankaltaisista syistä. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymykset eivät ole hypoteettisia, koska edellä mainitut päätökset eivät sido sitä. Näiden päätösten olemassaolo ei myöskään tarkoita, ettei unionin tuomioistuimen ole tarpeen vastata ennakkoratkaisukysymyksiin, koska unionin tuomioistuin on unionin oikeuden viimeinen tulkitsija.(15)
31. Lisäksi SEUT 267 artiklan mukaisessa menettelyssä unionin tuomioistuimella ei ole oikeutta soveltaa unionin oikeuden oikeussääntöjä tiettyyn yksittäistapaukseen, mikä on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä. Unionin tuomioistuin voi kuitenkin esittää asiakirjoista ilmenevien seikkojen perusteella kansalliselle tuomioistuimelle sellaisia unionin oikeuden tulkintaan liittyviä seikkoja, jotka voivat olla kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllisiä sen arvioidessa unionin oikeuden tietyn säännöksen tai määräyksen vaikutuksia.(16)
32. Käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymykset koskevat unionin oikeuden tulkintaa, nimittäin liitännäisrajoitusten käsitettä ja oikeudellisia periaatteita, jotka ohjaavat niiden merkityksellisten tuotemarkkinoiden määrittelyä, joilla verkkomatkatoimistot toimivat hotellialalla.
33. Näistä syistä ehdotan, että unionin tuomioistuin hylkää ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamisen edellytyksistä esitetyt eri oikeudenkäyntiväitteet.
B. Asiakysymys
1. Ensimmäinen kysymys
– Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat
34. Laajoista hintapariteettilausekkeista komissio toteaa, että HRS-päätös ja HRS-tuomio ovat osoitus siitä, että tällaiset lausekkeet ovat lähtökohtaisesti SEUT 101 artiklan 1 kohdan vastaisia, koska niillä rajoitetaan sekä verkkomatkatoimistojen keskinäistä että niiden ja hotellien välistä kilpailua. Näin on siitäkin huolimatta, ettei Booking.com ollut kyseisten menettelyjen osapuoli eikä direktiivin 2014/104 9 artiklan 2 kohtaa siten sovelleta.
35. Suppeista hintapariteettilausekkeista komissio väittää, että Booking.com-päätös ja Bundesgerichsthofin myöhempi ratkaisu, jonka mukaan tällaisilla lausekkeilla rajoitetaan hotellien ja verkkomatkatoimistojen välistä kilpailua, muodostavat direktiivin 2014/104 9 artiklan 2 kohdan mukaisen alustavan näytön siitä, että kilpailuoikeuden rikkominen on tapahtunut. Komission näkemyksen mukaan ei ole viitteitä siitä, että Saksan viranomaisten laajoista ja suppeista hintapariteettilausekkeista esittämät toteamukset perustuisivat virheelliseen oikeudelliseen analyysiin tai että niissä olisi otettu todisteet huomioon vääristyneellä tavalla.
36. Komission mukaan rajoitusta on pidettävä liitännäisenä, jos kaksi edellytystä täyttyy. Ensinnäkin rajoitus on objektiivisesti välttämätön pääjärjestelyn toteuttamisen kannalta, joka olisi mahdotonta ilman liitännäisrajoitusta. Pääjärjestelyllä on oltava myönteisiä vaikutuksia tai sen on oltava ainakin neutraali kilpailun näkökulmasta. Toiseksi liitännäisrajoituksen on oltava oikeasuhteinen pääjärjestelyn päämääriin nähden. Komission huomautuksissa keskitytään ensimmäiseen näistä edellytyksistä. Se katsoo, että käsiteltävässä asiassa kyseessä olevalla pääasiallisella toiminnalla, nimittäin verkkomatkatoimistojen hotelleille verkossa tarjoamilla välityspalveluilla, on myönteisiä vaikutuksia. Se lisää hotellien välistä kilpailua ja antaa loppuasiakkaille mahdollisuuden etsiä ja vertailla kilpailevia tarjouksia hotellipalveluista. Komissio väittää lisäksi, että Saksan viranomaiset ovat nähtävästi soveltanet oikeaa oikeudellista arviointiperustetta pyrkiessään määrittämään, ovatko hintapariteettilausekkeet objektiivisesti tarkasteltuna välttämättömiä. Vaikka komissio ei voikaan korvata kansallisten kilpailuviranomaisten ja kansallisten tuomioistuinten arviointia omallaan ennakkoratkaisupyyntöjen yhteydessä, nähdäkseni ei ole viitteitä siitä, että ilman hintapariteettilausekkeita Booking.comin taloudellinen selviytyminen olisi vaarassa. Vaikka suppeat hintapariteettilausekkeet voivat olla hyödyllisiä vapaamatkustuksen estämiseksi, tätä on arvioitava SEUT 101 artiklan 3 kohdan yksittäistapauksen olosuhteisiin soveltamisen yhteydessä.(17)
37. Vastakanteen nostaneiden hotellien sekä Saksan, Kreikan ja Itävallan hallitusten mukaan hintapariteettilausekkeita voitaisiin pitää liitännäisrajoituksina vain, jos ne ovat välttämättömiä Booking.comin elinkelpoisuuden varmistamiseksi. Sen osoittaminen, että Booking.comin toiminnan kannattavuus voi heikentyä, ei riitä. Ne katsovat, että hintapariteettilausekkeet eivät ole liitännäisrajoituksia, koska ne eivät ole objektiivisesti tarkasteltuna välttämättömiä. Ensinnäkin Booking.com otti hintapariteettilausekkeet käyttöön muutama vuosi sen jälkeen, kun se oli tullut menestyksekkäästi Saksan markkinoille. Toiseksi Booking.com vankisti edelleen markkina-asemaansa Saksassa sen jälkeen, kun se oli luopunut tällaisista lausekkeista.(18) Kolmanneksi Booking.com väittää, että vaikka monet hotellit eivät noudattaneet hintapariteettilausekkeita, se ei pyrkinyt panemaan niitä täytäntöön.
38. Vastakanteen nostaneet hotellit ja Kreikan hallitus väittävät lisäksi, että hintapariteettilausekkeet ovat kohtuuttomia, koska Booking.com saattoi suojella oikeutettuja kaupallisia etujaan muilla keinoilla. Sen oli esimerkiksi mahdollista periä hotelleilta listautumispalkkio tai loppuasiakkailta napsautuskohtainen hinta.
39. Saksan ja Kreikan hallitukset katsovat, että laajat hintapariteettilausekkeet ovat asetuksen 2022/720 5 artiklan 1 kohdan d alakohdassa kiellettyjä rajoituksia. Kyseinen säännös osoittaa, etteivät tällaiset lausekkeet ole liitännäisrajoituksia ja että niiden yhteensopivuus kilpailulainsäädännön kanssa edellyttää SEUT 101 artiklan 3 kohdan mukaista tapauskohtaista arviointia. Suppeat hintapariteettilausekkeet voivat kuitenkin kuulua asetuksen 2022/720 soveltamisalaan, kunhan markkinaosuuden kynnysarvoja ja muita sovellettavia ehtoja noudatetaan.
40. Espanjan hallitus ehdottaa laajojen ja suppeiden hintapariteettilausekkeiden erilaista arviointia. Koska laajoilla hintapariteettilausekkeilla on erityisen haitallisia vaikutuksia kilpailuun, ne ovat tarkoitukseen perustuvia kilpailunrajoituksia, minkä vuoksi niitä olisi pidettävä asetuksen 2022/720 4 artiklassa tarkoitettuina vakavimpina kilpailunrajoituksina. Asetuksessa 2022/720 voidaan sitä vastoin soveltaa poikkeusta suppeisiin hintapariteettilausekkeisiin, jos kyseiset yritykset eivät ylitä 30 prosentin markkinaosuuden kynnysarvoja. Jos nämä markkinaosuuden kynnysarvot ylittyvät, suppeiden hintapariteettilausekkeiden yhteensopivuutta on tarpeen tutkia erikseen. Espanjan hallitus ei sulje pois sitä, että tässä hypoteesissa tällaisia lausekkeita voidaan pitää liitännäisrajoituksina siltä osin kuin ne ovat välttämättömiä vapaamatkustuksen estämiseksi, kunhan tämän tavoitteen saavuttamiseksi ei ole vaihtoehtoisia, vähemmän rajoittavia keinoja.
41. Booking.com esittää kaksi syytä, miksi laajat ja suppeat hintapariteettilausekkeet ovat liitännäisrajoituksia. Ensinnäkin hintapariteettilausekkeet liittyivät suoraan Booking.comin ja hotellien välisten pääsopimusten, joilla on ollut myönteinen vaikutus kilpailuun ja joista hotellit ja loppuasiakkaat ovat hyötyneet, täytäntöönpanoon. Booking.comin alustan ansiosta hotellit ovat saaneet enemmän näkyvyyttä ja onnistuneet tavoittamaan suuremman määrän loppuasiakkaita eri puolilla maailmaa. Loppuasiakkailla on käytettävissään suurempi valikoima hotelleja, ja he pystyvät vertaamaan niitä ja varaamaan majoituksen yksinkertaisesti ja tehokkaasti. Booking.comin alusta on lisännyt hotellien välistä kilpailua, mikä on alentanut loppuasiakkaiden maksettavaksi tulevia hintoja.
42. Toiseksi, koska Booking.com on tehnyt merkittäviä investointeja alustansa luomiseen, kehittämiseen ja tunnetuksi tekemiseen, hintapariteettilausekkeet olivat objektiivisesti tarkasteltuna välttämättömiä Booking.comin liiketoimintamallin suojaamiseksi. Hotellit eivät maksa maksua huoneidensa tarjoamisesta Booking.comin alustalla. Ne maksavat vasta, kun asiakas varaa huoneen Booking.comin kautta eikä peruuta sitä. Loppuasiakkaat käyttävät Booking.comin palveluja maksutta. Hintapariteettilausekkeet olivat välttämättömiä sen estämiseksi, että hotellit harjoittavat vapaamatkustusta mainostamalla huoneitaan Booking.comin alustalla, kun ne samanaikaisesti yrittävät välttyä varausmaksun maksamiselta tarjoamalla samoja huoneita edullisempaan hintaan muiden myyntikanavien kautta. Booking.com väittää, että hintapariteettilausekkeet i) olivat asianmukainen toimenpide sen liiketoimintamallin menestyksen varmistamiseksi, että ii) niillä oli oikeutettu tavoite ja että iii) ne olivat vähiten rajoittava toimenpide vapaamatkustuksen torjumiseksi.(19)
– Arviointi
43. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään, olisiko laajoja ja suppeita hintapariteettilausekkeita, joita verkkomatkatoimisto sisällyttää hotellien kanssa tekemiinsä sopimuksiin osana sopimusehtojaan, pidettävä SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuina liitännäisrajoituksina.
44. Direktiivin 2014/104 9 artiklan 2 kohdan seurauksena ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on pidettävä Booking.com-päätöstä ja saksalaisten tuomioistuinten myöhempiä ratkaisuja ainakin alustavana näyttönä siitä, että Booking.comin suppeilla hintapariteettilausekkeilla rikottiin kilpailuoikeutta. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi myös pitää HRS-päätöstä, jota ei ollut osoitettu Booking.comille, ja saksalaisten tuomioistuinten siitä myöhemmin antamia ratkaisuja ”muina todisteina”, jos osapuolet toimittavat sellaisia, sen määrittämiseksi, rikottiinko Booking.comin laajoilla hintapariteettilausekkeilla kilpailuoikeutta. Toisessa jäsenvaltiossa annetut lopulliset päätökset eivät sido ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta, jos ilmenee, että näitä päätöksiä rasittaa oikeudellinen virhe tai ilmeinen arviointivirhe, minkä määrittäminen on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä.
45. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan on niin, että jos tietty järjestely tai toiminta jää kilpailuvaikutustensa neutraaliuden tai myönteisyyden vuoksi SEUT 101 artiklan 1 kohdassa määrätyn kieltoperiaatteen soveltamisalan ulkopuolelle, tähän järjestelyyn tai toimintaan osallistuvan toimijan tai toimijoiden kaupallisen itsemääräämisoikeuden rajoitus ei myöskään kuulu mainitun kieltoperiaatteen soveltamisalaan, jos kyseinen rajoitus on objektiivisesti tarpeellinen asianomaisen järjestelyn tai toiminnan toteuttamiseksi ja oikeassa suhteessa järjestelyn tai toiminnan tavoitteisiin.(20)
46. Kun on kyse sen määrittämisestä, voiko kilpailunvastainen rajoitus välttyä SEUT 101 artiklan 1 kohdassa määrätyn kiellon soveltamiselta sillä perusteella, että sitä on pidettävä sellaisen pääjärjestelyn liitännäisrajoituksena, joka ei ole kilpailunvastainen, on tutkittava, olisiko tämän järjestelyn toteuttaminen mahdotonta ilman kyseistä rajoitusta. Se seikka, että kyseinen järjestely olisi ilman tätä rajoitusta vaikeammin toteutettavissa tai kannattamattomampi, ei tee tästä rajoituksesta liitännäisrajoitukseksi luonnehtimisen edellyttämällä tavalla objektiivisesti tarpeellista. Tällainen tulkinta merkitsisi nimittäin kyseisen käsitteen ulottamista sellaisiin rajoituksiin, jotka eivät ole ehdottoman tarpeellisia pääjärjestelyn toteuttamiseksi. Tällaisella lopputuloksella vaarannettaisiin SEUT 101 artiklan 1 kohdassa määrätyn kiellon tehokas vaikutus.(21) Objektiivista tarpeellisuutta koskeva kriteeri liittyy kysymykseen siitä, onko sellainen pääjärjestely tai päätoiminta, joka ei kuulu SEUT 101 artiklan 1 kohdassa määrätyn kiellon soveltamisalaan ja jonka osalta tietty kaupallisen itsemääräämisoikeuden rajoitus on toisarvoinen, ilman tätä rajoitusta vaarassa jäädä toteutumatta tai lakata.(22)
47. Jotta vältetään rajoituksen SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi liitännäisrajoitukseksi luonnehtimiselle oikeuskäytännössä asetettujen edellytysten ja välttämättömyyttä koskevan edellytyksen, jota SEUT 101 artiklan 3 kohdassa edellytetään poikkeuksen soveltamiseksi rajoitukseen, yhteensulautuminen, rajoituksen objektiivisen välttämättömyyden arviointi on suhteellisen abstrakti toimenpide. Vaikka sopimuksen kilpailun kannalta myönteisten ja kielteisten vaikutusten punninta tapahtuu SEUT 101 artiklan 3 kohdan yhteydessä, ainoastaan sellaisten rajoitusten, jotka ovat välttämättömiä, jotta pääjärjestely voi ylipäätään toimia,(23) voidaan katsoa kuuluvan liitännäisrajoitusten soveltamisalaan.(24)
48. Käsiteltävässä asiassa on selvää, että Booking.comin kaltaisten verkkomatkatoimistojen tekemällä majoituksen verkossa varaamista koskevien palvelujen tarjoamisella on ollut myönteisiä vaikutuksia kilpailuun siltä osin kuin tämä toiminta lisää hotellien välistä kilpailua ja antaa loppuasiakkaille mahdollisuuden etsiä kilpailevia majoituspalvelutarjouksia ja verrata niitä. Todellinen kysymys on se, ovatko laajat ja/tai suppeat hintapariteettilausekkeet objektiivisesti välttämättömiä ja oikeasuhteisia ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa tutkittavana olevan päätoiminnan harjoittamisen kannalta. Kuten useimmat tämän menettelyn osapuolet katsovat, laajat ja suppeat hintapariteettilausekkeet eivät vaikuta välttämättömiltä. Verkkomatkatoimistojen päätoiminnan ja hintapariteettilausekkeiden käytön välillä ei vaikuta olevan luontaista yhteyttä. Ne eivät myös vaikuta objektiivisesti välttämättömiltä verkkomatkatoimistojen taloudellisen elinkelpoisuuden varmistamiseksi. Unionin tuomioistuimen asiakirja-aineisto viittaa siihen, että verkkomatkatoimistot tarjoavat edelleen palvelujaan ja myös menestyvät useissa jäsenvaltioissa sen jälkeen, kun niitä on kielletty käyttämästä hintapariteettilausekkeita. Kuten useat unionin tuomioistuimessa käytävän menettelyn osapuolet ovat väittäneet, vapaamatkustuksen estämistä koskevan oikeutetun tavoitteen saavuttamiseksi voidaan käyttää muita vaihtoehtoisia ja vähemmän rajoittavia keinoja, esimerkiksi sitä, että hotelleilta peritään listautumispalkkio. Näin ollen on kyseenalaista, täyttävätkö laajat ja suppeat hintapariteettilausekkeet oikeasuhteisuutta koskevan edellytyksen, joka liitännäisrajoitusten on täytettävä.
49. Edellä tarkastellut seikat eivät vaikuta tällaisten rajoitusten kilpailun kannalta myönteisten ja kielteisten vaikutusten punnintaan SEUT 101 artiklan 3 kohdan mukaisen tapauskohtaisen tarkastelun yhteydessä. Vapaamatkustuksen välttäminen on oikeutettu tavoite, joka voi olla perusteena kilpailunrajoituksille, jos edellytykset SEUT 101 artiklan 3 kohdan soveltamiselle täyttyvät.(25) Tästä seuraa, että verkkomatkatoimistot voivat esittää tällaisia väitteitä SEUT 101 artiklan 3 kohdan muodostaman kehyksen yhteydessä pikemminkin kuin silloin, kun selvitetään liitännäisrajoitusten olemassaoloa.(26)
50. Koska tämä kysymys tuotiin esille istunnossa, lisään, että laajat ja suppeat hintapariteettilausekkeet eivät ole asetuksen N:o 330/2010 4 artiklassa tarkoitettuja vakavimpia kilpailunrajoituksia. Asetuksessa N:o 330/2010 ei viitata laajoihin tai suppeisiin hintapariteettilausekkeisiin. Kyseisen asetuksen 4 artiklan a alakohtaan(27) sisältyvä vakavin kilpailurajoitus koskee ”jälleenmyyntihinnan määräämistä”, toisin sanoen sopimuksia tai yhdenmukaistettuja menettelytapoja, joiden tavoitteena on suoraan tai välillisesti asettaa kiinteä myyntihinta tai vähimmäismyyntihinta. Jälleenmyyntihinnan määräämisen käsitteellä tarkoitetaan sitä, että rajoitetaan ostajan mahdollisuutta määrittää myyntihintansa.(28) Laajat ja suppeat hintapariteettilausekkeet toimivat hyvin eri tavalla. Ensinnäkin verkkomatkatoimistot tarjoavat välityspalveluja hotelleille. Ne eivät tarjoa majoituspalveluja, joita hotellit myyvät edelleen loppuasiakkaille. Jälleenmyyntihinnan määräämisen käsite ei sovi vaivattomasti tähän sopimusmalliin. Toiseksi, vaikka jälleenmyyntihinnan määrääminen ja verkkomatkatoimiston tekemä kiinteän myyntihinnan tai vähimmäismyyntihinnan asettaminen välittämilleen liiketoimille olisikin rinnastettava toisiinsa,(29) laajat ja suppeat hintapariteettilausekkeet eivät estä hotelleja alentamasta kyseisen verkkomatkatoimiston kautta suoritettujen liiketoimien myyntihintaa.(30)
51. Näkemystä, jonka mukaan hintapariteettilausekkeet eivät ole asetuksessa N:o 330/2010 tarkoitettuja vakavimpia kilpailunrajoituksia, tukee kaksi asetuksesta 2022/720 ja uusista vertikaalisista suuntaviivoista johdettavaa muuta näkökohtaa.(31) Ensinnäkin asetuksen 2022/720 5 artiklan 1 kohdan d alakohdassa säädetään nimenomaisesti, että laajat hintapariteettilausekkeet ovat ”ryhmäpoikkeuksen soveltamisalan ulkopuolelle jätettyjä rajoituksia”(32) eivätkä sen 4 artiklassa säädettyjä vakavimpia kilpailunrajoituksia.(33) Tämä tarkoittanee sitä, että asetuksessa 2022/720 sovelletaan poikkeusta suppeisiin hintapariteettilausekkeisiin, jotka eivät rajoita kilpailua yhtä paljon.(34) Toiseksi uusissa vertikaalisissa suuntaviivoissa vahvistetaan nimenomaisesti, että suppeisiin hintapariteettilausekkeisiin voidaan soveltaa asetuksessa 2022/720 säädettyä poikkeusta.(35)
52. Koska asetukseen N:o 330/2010 ei sisälly asetuksen 2022/720 5 artiklan 1 kohdan d alakohtaa vastaavaa säännöstä ja koska hintapariteettilausekkeet eivät ole vakavimpia kilpailunrajoituksia, mikään ei lähtökohtaisesti vaikuttaisi olevan esteenä asetuksen N:o 330/2010 soveltamiselle sekä laajoihin että suppeisiin hintapariteettilausekkeisiin, edellyttäen että muut kyseisessä asetuksessa säädetyt edellytykset täyttyvät.
53. Ehdotan näin ollen, että unionin tuomioistuin vastaa ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen siten, että laajat ja suppeat hintapariteettilausekkeet, joita verkkomatkatoimisto pyrkii asettamaan hotelleille osana sopimusehtojaan, eivät ole SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja liitännäisrajoituksia, elleivät ne ole välttämättömiä ja oikeasuhteisia verkkomatkatoimiston taloudellisen elinkelpoisuuden varmistamiseksi, minkä määrittäminen on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sen SEUT 101 artiklan 3 kohdan nojalla tekemää arviointia.
2. Toinen kysymys
– Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat
54. Komissio huomauttaa, että Booking.com-päätöksen, josta on tullut lopullinen, mukaan merkitykselliset tuotemarkkinat muodostivat alustojen hotelleille verkossa tarjoamat välityspalvelut. Hotellien suoramyyntikanavat ja metahakukoneet eivät kuuluneet näihin merkityksellisiin tuotemarkkinoihin. Komissio väittää Saksan hallituksen tukemana, ettei ole viitteitä siitä, että näitä toteamuksia rasittaisi ilmeinen arviointivirhe.(36) Kyseisen päätöksen olisikin muodostettava ainakin alustava näyttö ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tekemälle merkityksellisten markkinoiden määrittelylle.
55. Komissio huomauttaa, että asetuksen N:o 330/2010 3 artiklan 1 kohtaan sisältyvä markkinaosuuden kynnysarvo koskee merkityksellisiä markkinoita, joilla toimittaja myy sopimuksessa tarkoitettuja tavaroita tai palveluita. Komissio ja Saksan hallitus viittaavat analogisesti uusien vertikaalisten suuntaviivojen 67 kohtaan.
56. Vastakanteen nostaneet hotellit vaikuttavat kyseenalaistavan Booking.comin ja hotellien välisen suhteen vertikaalisen luonteen viittaamalla Booking.comin argumenttiin, jonka mukaan hotellien suoramyyntikanavat kilpailevat sen alustan kanssa. Tämän argumentin perusteella asetusta N:o 330/2010 ei sovellettaisi. Vastakanteen nostaneet hotellit, joita Kreikan, Espanjan ja Itävallan hallitukset tukevat, väittävät joka tapauksessa, että metahakukoneet eivät kuulu merkityksellisiin tuotemarkkinoihin, koska käyttäjät eivät voi tehdä varausta niiden kautta. Niiden mukaan hotellien suoramyyntikanavat eivät kuulu merkityksellisiin tuotemarkkinoihin, koska ne eivät tarjoa haku- ja vertailutoimintoja.
57. Booking.com puolestaan väittää, että merkityksellisiin tuotemarkkinoihin on sisällyttävä verkossa ja sen ulkopuolelle toimivista myyntikanavista, hotellien verkkosivut mukaan lukien, suoraan ja välillisesti aiheutuva kilpailupaine. Tätä näkemystä tukee se seikka, että asiakkaat käyttävät useita alustoja rinnakkain (multi-homing), kun he varaavat hotellimajoitusta verkossa ja sen ulkopuolella toimivien myyntikanavien, verkkomatkatoimistot mukaan lukien, metahakukoneiden ja hotellien suoramyyntikanavien kautta. Myyntikanavasta riippumatta loppuasiakkaille tarjottava palvelu on sama, nimittäin hotellihuone. Ellei olisi riskiä siitä, että asiakkaat saattavat varata hotellihuoneita muiden myyntikanavien kautta, hintapariteettilausekkeet olisivat kaupallisesta näkökulmasta tarpeettomia.
– Arviointi
58. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella kysymyksellään, miten merkitykselliset tuotemarkkinat olisi määriteltävä sellaisen verkkomatkatoimiston harjoittaman toiminnan osalta, joka toimii välittäjänä hotellien ja loppuasiakkaiden välillä, asetuksen N:o 330/2010 3 artiklan 1 kohtaa sovellettaessa.
59. Totean alustavana huomautuksena, että vastakanteen nostaneiden hotellien esittämä argumentti, jonka mukaan hotellien ja Booking.comin välinen suhde ei ole vertikaalinen ja ettei asetusta N:o 330/2010 sovelleta tämäntyyppiseen tilanteeseen, vaikuttaa perustuvan väärinkäsitykseen.
60. Asetuksen N:o 330/2010 1 artiklan 1 kohdan a alakohdan määritelmän mukaan ”vertikaalisella sopimuksella” tarkoitetaan sopimusta tai yhdenmukaistettuja menettelytapoja, joita sovelletaan sopimuksen tai yhdenmukaistettujen menettelytapojen kannalta eri tuotanto- tai jakeluportailla toimivien kahden tai useamman yrityksen välillä ja jotka liittyvät edellytyksiin, joiden täyttyessä osapuolet voivat ostaa, myydä tai jälleenmyydä tiettyjä tavaroita tai palveluita.(37) Booking.comin kaltainen yritys, joka tarjoaa välityspalveluja hotelleille hotellimajoituspalveluja etsivien loppuasiakkaiden tavoittamiseksi, kuuluu selvästi tämän määritelmän piiriin, koska kyseisen sopimuksen yhteydessä Booking.com ja hotellit toimivat tuotanto- ja jakeluketjujen eri tasoilla.
61. Toinen oikeudellinen kysymys on se, voidaanko asetusta N:o 330/2010 soveltaa, koska Booking.comin alusta kilpailee hotellien suoramyyntikanavien kanssa. Asetuksen N:o 330/2010 2 artiklan 4 kohdan mukaan saman artiklan 1 kohdassa säädettyä poikkeusta ei sovelleta kilpailevien yritysten välisiin vertikaalisiin sopimuksiin. Tähän säännökseen on yksi poikkeus: ryhmäpoikkeusta sovelletaan, jos kilpailevat yritykset tekevät muun kuin vastavuoroisen vertikaalisen sopimuksen ja toimittaja on palveluiden tarjoaja usealla eri kaupan portaalla, kun taas ostaja tarjoaa tavaroitaan tai palveluitaan vähittäiskaupassa eikä ole kilpaileva yritys samalla kaupan portaalla, jolla se ostaa sopimuksessa tarkoitetut palvelut.(38) Tämä poikkeus kattaa ”kaksoisjakelutilanteet” palveluiden osalta, jolloin toimittaja myy palvelujaan paitsi riippumattomien jakelijoiden välityksellä myös suoraan loppuasiakkaille ja kilpailee siten kyseisten tavaroiden riippumattomien jakelijoiden kanssa.(39) Tästä seuraa, että vaikka oletettaisiin, että Booking.comin alustaa ja hotellien suoramyyntikanavia olisi pidettävä todellisina tai mahdollisina kilpailijoina samoilla merkityksellisillä tuotemarkkinoilla,(40) tilanne, jossa hotellit myyvät huoneitaan verkkomatkatoimistojen ja omien verkkosivustojensa kautta, kuuluu asetuksen N:o 330/2010 2 artiklan 4 kohdan soveltamisalaan. Toisin kuin vastakanteen nostaneet hotellit väittävät, asetusta N:o 330/2010 voidaan siten soveltaa.
62. Tämä päätelmä käy entistäkin selvemmäksi, kun sitä tarkastellaan asetuksen 2022/720 ja uusien vertikaalisten suuntaviivojen yhteydessä. Asetuksen 2022/720 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohdan määritelmän mukaan ”verkossa toimivilla välityspalveluilla” tarkoitetaan tietoyhteiskunnan palveluja, joiden avulla yritykset voivat tarjota tavaroita tai palveluja loppukuluttajille näiden yritysten ja loppukuluttajien välisten suorien liiketoimien käynnistämisen helpottamiseksi. Kyseisen asetuksen 2 artiklan 4 kohdan b alakohdan, joka koskee kaksoisjakelua, samamuoto on sama kuin asetuksen N:o 330/2010 2 artiklan 4 kohdan b alakohdan. Asetukseen 2022/720 sisältyy kuitenkin uusi 2 artiklan 6 kohta, jonka mukaan saman artiklan 4 kohdassa tarkoitetut poikkeukset eivät koske sellaisia vertikaalisia sopimuksia, jotka liittyvät verkossa toimivien välityspalvelujen tarjontaan tilanteessa, jossa verkossa toimivan välityspalvelun tarjoaja on kilpaileva yritys välitettävien tavaroiden tai palvelujen merkityksellisillä myyntimarkkinoilla.(41)
63. Uusien vertikaalisten suuntaviivojen 104–106 kohdasta ilmenee, että asetuksen 2022/720 2 artiklan 6 kohdan tarkoituksena on kaventaa turvasataman soveltamisalaa hybridifunktion omaavien alustojen osalta.(42) Tästä voi olla kyse, jos elintarvikkeiden myyjät tarjoavat tuotteitaan myyntiin verkossa toimivalla markkinapaikalla, samalla kun verkossa toimivan markkinapaikan ylläpitäjä tarjoaa samanaikaisesti omia tuotteitaan kilpaillen siten näiden myyjien kanssa. Tämän poissulkemisen perusteena on se, että tällaisissa olosuhteissa verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajilla voi olla kannustin suosia omaa myyntiään ja kyky vaikuttaa kilpailun lopputulokseen. Tästä seuraa, että asetuksessa 2022/720 ryhmäpoikkeuksen ulkopuolelle jätetään edelleenkin verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajat, joilla ei ole hybriditoimintoa, kuten verkkomatkatoimisto, joka ei tarjoa omia hotellihuoneitaan alustansa kautta.
64. Toisesta kysymyksestä huomautan, että markkinoiden määrittely on väline, jolla tunnistetaan ja määritetään yritysten välisen kilpailun rajat. Sen pääasiallisena tarkoituksena on selvittää järjestelmällisesti asianomaisten yritysten kohtaamat vaikuttavat ja välittömät kilpailupaineet niiden tarjotessa tiettyjä tuotteita tietyllä alueella.(43)
65. Oikeuskäytännön mukaan merkityksellisiin tuotemarkkinoihin kuuluvat kaikki tuotteet ja/tai palvelut, joita kuluttaja pitää keskenään vaihdettavissa tai korvattavissa olevina niiden ominaisuuksien, hinnan ja käyttötarkoituksen vuoksi. Merkityksellisten markkinoiden käsite merkitsee sitä, että niihin kuuluvien tuotteiden tai palvelujen välillä voi olla tehokasta kilpailua, mikä edellyttää, että kaikki samoihin markkinoihin kuuluvat tuotteet tai palvelut ovat riittävästi keskenään korvattavissa, kun kyse on samasta käyttötarkoituksesta. Keskinäistä vaihdettavuutta tai korvattavuutta ei arvioida yksinomaan asianomaisten tuotteiden tai palvelujen objektiiviset ominaisuudet huomioiden. On niin ikään otettava huomioon kilpailuolosuhteet sekä kysynnän ja tarjonnan rakenne markkinoilla.(44) Tuotteiden keskinäinen vaihdettavuus ja korvattavuus ovat dynaamisia, ja merkityksellisten markkinoiden määritelmä voi muuttua ajan saatossa.(45)
66. Kaksipuoliset markkinat ovat markkinoita, joilla talouden toimija, usein verkkoalusta, yhdistää kaksi eri käyttäjäryhmää. Tällaisissa tilanteissa yhden käyttäjäryhmän kysyntä vaikuttaa toisen ryhmän kysyntään, mikä johtaa välillisiin verkostovaikutuksiin.(46) Esimerkkejä tällaisista kaksipuolisista markkinoista ovat verkossa toimiva markkinapaikka, jossa alusta saattaa yhteen tuotteiden myyjät ja ostajat, ja ammatillinen sosiaalinen verkosto, joka yhdistää loppukäyttäjät ja mahdolliset työnantajat.(47)
67. Uudessa tiedonannossa merkityksellisten markkinoiden määritelmästä todetaan, että monisuuntaisten alustojen yhteydessä voi olla asianmukaista määritellä merkitykselliset tuotemarkkinat alustan tarjoamille tuotteille kokonaisuutena siten, että markkinat kattavat kaikki käyttäjäryhmät. Voi olla asianmukaista määritellä erilliset (vaikkakin toisiinsa liittyvät) merkitykselliset tuotemarkkinat alustan kullakin puolella tarjottaville tuotteille.(48) Tähän määrittelyyn vaikuttavat useat tekijät, kuten se, onko kyseessä kaupankäyntialusta vai jokin muu alusta.(49)
68. Tässä yhteydessä, kuten komissio ja Saksan hallitus perustellusti toteavat, Booking.com-päätös ja saksalaisten tuomioistuinten myöhemmät ratkaisut muodostavat ainakin direktiivin 2014/104 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun alustavan näytön, jonka perusteella ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi määritellä merkitykselliset markkinat tämän ratkaisuehdotuksen 29 kohdassa esitettyjen näkökohtien mukaisesti. Toisessa jäsenvaltiossa tehdyt päätökset eivät kuitenkaan sido kansallisia tuomioistuimia, etenkin jos vaikuttaa siltä, että niitä rasittaa oikeudellinen virhe tai ilmeinen arviointivirhe, minkä ratkaiseminen on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä.
69. On riidatonta, että käsiteltävässä asiassa Booking.com toimii kaksipuolisilla markkinoilla verkossa sekä hotelleille että loppuasiakkaille tarjottavien välityspalvelujen tarjoajana.(50) Vaikka on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asia selvittää, onko asianmukaista määritellä yhdet merkitykselliset tuotemarkkinat, jotka kattavat alustan molempien puolten käyttäjät, vai kahdet erilliset merkitykselliset tuotemarkkinat, yhdet alustan kumpaakin puolta varten, uusissa vertikaalisissa suuntaviivoissa todetaan, että asetuksen 2022/720 3 artiklan 1 kohdassa säädettyjä markkinaosuuden kynnysarvoja soveltamista varten(51) Booking.comin kaltainen yritys, joka tarjoaa verkossa toimivia välityspalveluja, luokitellaan kyseisten palvelujen suhteen toimittajaksi ja yritys, joka tarjoaa tai myy tavaroita tai palveluja verkossa toimivien välityspalvelujen kautta, kuten hotelli, luokitellaan kyseisten välityspalvelujen suhteen ostajaksi.(52) Näin ollen verkossa toimivia välityspalveluja tarjoavan yrityksen markkinaosuus lasketaan kyseisten palvelujen ostajiksi luokitelluille yrityksille tarjoamisen merkityksellisillä markkinoilla.(53) Uusissa vertikaalisissa suuntaviivoissa todetaan lisäksi, että merkityksellisten markkinoiden laajuus riippuu siitä, missä määrin keskenään korvattavia ovat verkossa toimivat välityspalvelut ja fyysisessä ympäristössä toimivat välityspalvelut, eri tavara- tai palveluluokissa käytettävät välityspalvelut sekä välityspalvelut ja suoramyyntikanavat.(54)
70. Sovellettaessa asetuksen N:o 330/2010 3 artiklan 1 kohtaa käsiteltävään asiaan, on laskettava Booking.comin markkinaosuus hotelleille verkossa tarjottavien välityspalvelujen tarjoajana. Tässä yhteydessä voi olla asianmukaista tarkastella, ovatko välityspalvelut korvattavissa muun tyyppisillä välityspalveluilla ja muilla myyntikanavilla hotellien (näiden välityspalvelujen kysynnän osalta) ja (tämän kaksipuolisen alustan toisella puolella olevien) loppuasiakkaiden näkökulmasta.(55) Siten voi olla asianmukaista tarkastella muualla kuin verkossa tarjottavien matkatoimistopalvelujen, hotellien suoramyyntikanavien ja jopa muiden verkossa tarjottavien palvelujen, kuten metahakukoneiden tarjoamien palvelujen, korvattavuutta. Huomautan tältä osin, että kaikki ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa vireillä olevan menettelyn osapuolet Booking.comia lukuun ottamatta katsovat, etteivät verkossa tarjottavat välityspalvelut ja edellä mainitut myyntikanavat ole korvattavissa lähinnä, koska ne eivät tarjoa samoja haku- ja vertailutoimintoja eivätkä mahdollisuutta tehdä varaus.(56)
71. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on määriteltävä merkitykselliset tuotemarkkinat edellä esitettyjen näkökohtien valossa ottaen huomioon Booking.com-päätöksen ja saksalaisten tuomioistuinten myöhemmät ratkaisut alustavana näyttönä sekä kaiken muun merkityksellisen näytön. Totean lisäksi, että Bundesgerichtshofin Booking.com-päätöksestä antaman tuomion mukaan Booking.com ei kyseisen oikeudenkäynnin kuluessa vastustanut merkityksellisten markkinoiden määrittelyä.
72. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi myös käyttää ohjenuorana muiden kilpailuviranomaisten ennakkotapauksia, kuten istunnossa käsiteltyä 25.9.2023 annettua komission päätöstä C(2023) 6376 final, jossa keskittymä todettiin sisämarkkinoille soveltumattomaksi ja sen katsottiin olevan ristiriidassa Euroopan talousalueesta (ETA) tehdyn sopimuksen toiminnan kanssa (asia M.10615 – Booking Holdings/eTraveli Group). Vaikka Booking.com on nostanut kyseisestä päätöksestä kumoamiskanteen unionin yleisessä tuomioistuimessa,(57) vastauksena unionin tuomioistuimen kysymyksiin sen edustajat totesivat, että tietyistä varaumista huolimatta se ei ollut nimenomaisesti riitauttanut kyseisessä päätöksessä tehtyä markkinoiden määrittelyä.
73. Kuten komissio perustellusti toteaa, argumentti, jonka mukaan hotellien suoramyyntikanavat muodostavat erilliset tuotemarkkinat, ei ole ristiriidassa sen väitteen kanssa, että suppeilla hintapariteettilausekkeilla rajoitetaan Booking.com kaltaisten verkkomatkatoimistojen ja hotellien suoramyyntikanavien välistä kilpailua. Vaikka merkityksellisten tuotemarkkinoiden määrittelyllä pyritään tunnistamaan kyseisiin yrityksiin kohdistuva välittömin kilpailupaine, kilpailun arvioinnissa voidaan myös ottaa huomioon välillisemmän kilpailupaineen muodot, kuten markkinoiden ulkopuolinen kilpailupaine.
74. Ehdotan näin ollen, että unionin tuomioistuin vastaa toiseen ennakkoratkaisukysymykseen siten, että asetuksen N:o 330/2010 3 artiklan 1 kohtaa sovellettaessa on määriteltävä merkitykselliset tuotemarkkinat suhteessa sellaisen verkkomatkatoimiston toimintaan, joka toimii välittäjänä hotellien ja loppuasiakkaiden välillä, arvioimalla, ovatko muut myyntikanavat korvattavissa hotellien ja loppuasiakkaiden näkökulmasta, jotta voidaan laskea verkkomatkatoimiston markkinaosuus verkossa hotelleille tarjottavien välityspalvelujen tarjoajana.
IV. Ratkaisuehdotus
75. Ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Rechtbank Amsterdamin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:
1) SEUT 101 artiklan 1 kohtaa
on tulkittava siten, että
laajat ja suppeat hintapariteettilausekkeet, joita verkkomatkatoimisto pyrkii asettamaan hotelleille osana sopimusehtojaan, eivät ole liitännäisrajoituksia, elleivät ne ole välttämättömiä ja oikeasuhteisia verkkomatkatoimiston taloudellisen elinkelpoisuuden varmistamiseksi, minkä määrittäminen on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sen SEUT 101 artiklan 3 kohdan nojalla tekemää arviointia
2) Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan soveltamisesta tiettyihin vertikaalisten sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin 20.4.2010 annetun komission asetuksen (EU) N:o 330/2010 3 artiklan 1 kohtaa
on tulkittava siten, että
on määriteltävä merkitykselliset tuotemarkkinat suhteessa sellaisen verkkomatkatoimiston toimintaan, joka toimii välittäjänä hotellien ja loppuasiakkaiden välillä, arvioimalla, ovatko muut myyntikanavat korvattavissa hotellien ja loppuasiakkaiden näkökulmasta, jotta voidaan laskea verkkomatkatoimiston markkinaosuus verkossa hotelleille tarjottavien välityspalvelujen tarjoajana.
1 Alkuperäinen kieli: englanti.
2 Verkossa toimivia hotellien varausalustoja nimitetään usein ”verkkomatkatoimistoiksi”, ja tätä nimitystä niistä käytetään myös tässä ratkaisuehdotuksessa.
3 Bundeskartellamtin mukaan hotelleilla ei ollut juurikaan kannustimia tarjota huoneita edullisemmilla hinnoilla muiden verkkomatkatoimistojen kautta. Booking.comin käyttämät suppeat hintapariteettilausekkeet toimivat siten, että näitä huoneita olisi tarjottava korkeampaan hintaan hotellien suoramyyntikanavien kautta, jotta se vastaa Booking.comissa tarjottavaa hintaa.
4 EUVL 2010, L 102, s. 1. Asetuksen N:o 330/2010 2 artiklan 1 kohdassa säädettiin, että SEUT 101 artiklan 3 kohdan ja tämän asetuksen säännösten nojalla SEUT 101 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta vertikaalisiin sopimuksiin siltä osin kuin kyseiset sopimukset sisältävät vertikaalisia rajoituksia. Kyseistä poikkeusta sovellettiin edellyttäen, että toimittajan markkinaosuus on enintään 30 prosenttia sellaisilla merkityksellisillä markkinoilla, joilla se myy sopimuksessa tarkoitettuja tavaroita tai palveluita, ja ostajan markkinaosuus on enintään 30 prosenttia sellaisilla merkityksellisillä markkinoilla, joilla se ostaa sopimuksessa tarkoitettuja tavaroita tai palveluita (asetuksen N:o 330/2010 3 artiklan 1 kohta). Asetus N:o 330/2010 korvattiin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan soveltamisesta tiettyihin vertikaalisten sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin 10.5.2022 annetulla komission asetuksella (EU) 2022/720 (EUVL 2022, L 134, s. 4; jäljempänä asetus 2022/720).
5 EYVL 1997, C 372, s. 5.
6 Korvattu uudella komission tiedonannolla merkityksellisten markkinoiden määritelmästä unionin kilpailuoikeuden kannalta (C/2024/1645; jäljempänä uusi tiedonanto merkityksellisten markkinoiden määritelmästä).
7 Ares(2020)7730543.
8 Tiivistelmä sidosryhmien kuulemisesta, s. 8. Vaikka Rechtbank Amsterdam viittaa 12.7.2021 päivättyyn komission yksiköiden valmisteluasiakirjaan, jonka otsikko on ”Evaluation of the Commission Notice on the definition of relevant market for the purposes of Community competition law of 9 December 1997” (SWD(2021) 199 final; jäljempänä komission yksiköiden valmisteluasiakirja), jossa esitetään samankaltainen toteamus (ks. s. 54), tarkka sitaatti löytyy tiivistelmästä sidosryhmien kuulemisesta.
9 Tuomio 8.12.2016, Eurosaneamientos ym. (C‑532/15 ja C‑538/15, EU:C:2016:932, 26 ja 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
10 Ibid., 28 kohta.
11 EUVL 2014, L 349, s. 1.
12 Tuomio 20.4.2023, Repsol Comercial de Productos Petrolíferos (C‑25/21, EU:C:2023:298, 31 kohta).
13 Ibid., 38 ja 43 kohta.
14 Ks. vastaavasti julkisasiamies Pitruzzellan ratkaisuehdotus Repsol Comercial de Productos Petrolíferos (C‑25/21, EU:C:2022:659, 107 kohta).
15 Ks. vastaavasti julkisasiamies Botin ratkaisuehdotus lausunnosta 1/17 (EU:n ja Kanadan välinen CET-sopimus) (EU:C:2019:72, 116 kohta).
16 Tuomio 19.11.2019, A. K. ym. (Ylimmän tuomioistuimen kurinpitojaoston riippumattomuus) (C‑585/18, C‑624/18 ja C‑625/18, EU:C:2019:982, 132 kohta).
17 Kreikan hallitus väittää myös, että liitännäisrajoitusten käsitettä, joka liittyy SEUT 101 artiklan 1 kohdan soveltamiseen, ei pidä sekoittaa SEUT 101 artiklan 3 kohdan mukaisen poikkeuksen myöntämiseen.
18 Itävallan hallitus lisää, että vaikka hintapariteettilausekkeiden, joita pidetään sopimattomana menettelynä, käyttö sen alueella on ollut kielletty vuodesta 2017 lähtien, verkkomatkatoimistot kasvattivat edelleen markkinaosuuksiaan Itävallassa.
19 Booking.com pidättyi asettamasta hotelleille tätä tarkoitusta varten yksinoikeusvelvoitteita, jotka olisivat olleet rajoittavampi toimenpide.
20 Tuomio 11.9.2014, MasterCard ym. v. komissio (C‑382/12 P, EU:C:2014:2201, 89 kohta); tuomio 23.1.2018, F. Hoffmann-La Roche ym. (C‑179/16, EU:C:2018:25, 69 kohta) ja tuomio 26.10.2023, EDP – Energias de Portugal ym. (C‑331/21, EU:C:2023:812, 88 kohta).
21 Tuomio 11.9.2014, MasterCard ym. v. komissio (C‑382/12 P, EU:C:2014:2201, 91 kohta); tuomio 23.1.2018, F. Hoffmann-La Roche ym. (C‑179/16, EU:C:2018:25, 71 kohta) ja tuomio 26.10.2023, EDP – Energias de Portugal ym. (C‑331/21, EU:C:2023:812, 90 kohta).
22 Tuomio 11.9.2014, MasterCard ym. v. komissio (C‑382/12 P, EU:C:2014:2201, 93 kohta).
23 Näkökohdat, jotka liittyvät kilpailutilanteeseen merkityksellisillä markkinoilla, eivät siten sisälly rajoitusten liitännäisen luonteen arviointiin, ja ne on pikemminkin otettava huomioon SEUT 101 artiklan 3 kohdan soveltamisessa.
24 Ks. vastaavasti tuomio 18.9.2001, M6 ym. v. komissio (T‑112/99, EU:T:2001:215, 107 ja 109 kohta) ja tuomio 24.5.2012, MasterCard ym. v. komissio (T‑111/08, EU:T:2012:260, 89 kohta).
25 Ks. vastaavasti julkisasiamies Mazákin ratkaisuehdotus Pierre Fabre Dermo-Cosmétique (C‑439/09, EU:C:2011:113, 39 ja 40 kohta) ja julkisasiamies Wahlin ratkaisuehdotus CB v. komissio (C‑67/13 P, EU:C:2014:1958, 123 kohta).
26 Vertikaalisia rajoituksia koskevista suuntaviivoista annetun uuden komission tiedonannon (EUVL 2022, C 248, s. 1; jäljempänä uudet vertikaaliset suuntaviivat) 372–375 kohdassa annetaan ohjeita SEUT 101 artiklan 3 kohdan mukaisten pariteettivelvoitteiden arvioinnista vapaamatkustajaongelman ratkaisemiseksi.
27 Asetuksen 2022/720 4 artiklan a alakohdan sanamuoto on sama.
28 Ks. vertikaalisia rajoituksia koskevien komission vanhojen suuntaviivojen (EUVL 2010, C 130, s. 1) 48 kohta ja uusien vertikaalisten suuntaviivojen 185 kohta. Esimerkki jälleenmyyntihinnan määräämisestä on se, kun toimittaja asettaa hinnan, jolla jakelijan on jälleenmyytävä sen toimittamia tuotteita.
29 Ks. vastaavasti uusien vertikaalisten suuntaviivojen 67 kohdan c alakohta ja 194 kohta.
30 Suppea hintapariteettilauseke ei estä hotellia X alentamasta huoneen Y hintaa Booking.comin kautta. Se pelkästään edellyttää, että jos hotelli X alentaa huoneen Y hintaa suoramyyntikanaviensa kautta (esimerkiksi verkkosivustollaan), sen on myös alennettava kyseisen huoneen hintaa Booking.comissa. Samaan tapaan myöskään laaja hintapariteettilauseke ei estä hotellia X alentamasta huoneen Y hintaa Booking.comin kautta. Se tarkoittaa, että jos hotelli X alentaa huoneen Y hintaa toisen verkkomatkatoimiston alustalla, sen on alennettava kyseisen huoneen hintaa myös Booking.comissa.
31 Epäselvyyksien välttämiseksi asetuksen N:o 330/2010 4 artiklan a alakohtaan sisältyvä vakavimman kilpailunrajoituksen määritelmä on sama kuin asetuksen 2022/720 4 artiklan a alakohtaan sisältyvä.
32 Asetuksen 2022/720 5 artiklan 1 kohdan mukaan kyseistä ryhmäpoikkeusasetusta ei sovelleta suoriin tai välillisiin velvoitteisiin, jotka aiheuttavat sen, että verkossa toimivien välityspalvelujen ostaja ei tarjoa, myy tai jälleenmyy tavaroita tai palveluja loppukäyttäjille suotuisammin ehdoin kilpailevien verkossa toimivien välityspalvelujen kautta.
33 Uusien vertikaalisten suuntaviivojen 67 kohdan d alakohta ja 253 kohta vahvistavat nimenomaisesti tämän näkemyksen.
34 Ks. vastaavasti uusien vertikaalisten suuntaviivojen 360 ja 374 kohta.
35 Ks. vertikaalisten suuntaviivojen 254 kohdan a alakohta ja 359 kohta.
36 Komissio myös huomauttaa, että Ranskan, Italian ja Ruotsin kilpailuviranomaiset ovat määritelleet merkitykselliset tuotemarkkinat vastaavasti.
37 Asetuksen 2022/720 1 artiklan 1 kohdan a alakohdan sanamuoto on sama.
38 Asetuksen N:o 330/2010 2 artiklan 4 kohdan b alakohta.
39 Ks. vastaavasti vanhojen suuntaviivojen 28 kohta.
40 Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asia on arvioida tätä ottaen huomioon tämän ratkaisuehdotuksen 64–74 kohta.
41 Poikkeus kyseisestä poikkeuksesta tarkoittaa, että asetusta 2022/720 ei sovelleta näissä tilanteissa.
42 Ks. vastaavasti komission asiakirja ”Explanatory note on the new VABER and Vertical Guidelines”, saatavilla sen verkkosivustolla osoitteessa: https://competition-policy.ec.europa.eu/system/files/2022-05/explanatory_note_VBER_and_Guidelines_2022.pdf. Ks. myös uusien vertikaalisten suuntaviivojen 67 kohdan e alakohta.
43 Ks. uusi tiedonanto merkityksellisten markkinoiden määritelmästä, 6 kohta.
44 Tuomio 23.1.2018, F. Hoffmann-La Roche ym. (C‑179/16, EU:C:2018:25, 50 ja 51 kohta) ja tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym. (C‑307/18, EU:C:2020:52, 129 kohta).
45 Ks. vastaavasti tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym. (C‑307/18, EU:C:2020:52, 130 kohta).
46 Ks. vastaavasti uusi tiedonanto merkityksellisten markkinoiden määritelmästä, 94 kohta.
47 Välillisten verkostovaikutusten ilmiö on seurausta siitä, että mitä useammat myyjät tarjoavat tuotteitaan verkossa toimivalla markkinapaikalla, sitä useammat ostajat ovat kiinnostuneita kyseisestä markkinapaikasta ja päinvastoin.
48 Ks. uusi tiedonanto merkityksellisten markkinoiden määritelmästä, 95 kohta.
49 Ibid. Huomautan, että uudessa tiedonannossa merkityksellisten markkinoiden määritelmästä ei ole vahvistettu joidenkin tutkijoiden puolustamaa teoriaa, jonka mukaan yleisperiaatteena on, että kaupankäyntialustojen (esimerkiksi verkossa toimivan markkinapaikan) tapauksessa olisi määriteltävä yhdet merkitykselliset markkinat, jotka kattavat kaikki käyttäjäryhmät, ja että muiden kuin kaupankäyntialustojen (kuten sosiaalisen verkoston) tapauksessa alustan kullekin puolelle olisi määriteltävä erilliset merkitykselliset markkinat. Uudessa tiedonannossa merkityksellisten markkinoiden määritelmästä todetaan, että tämä on vain yksi useista tekijöistä, jotka on otettava huomioon. Syynä tähän lähestymistapaan vaikuttaa olevan pyrkimys konsensukseen akateemisessa kirjallisuudessa ja kilpailuviranomaisten käytännössä. Ks. vastaavasti komission yksiköiden valmisteluasiakirja, s. 54. Lähemmin tästä teoriasta ks. Filistrucchi, L., Geradin, D., van Damme, E. ja Affeldt, P., ”Market Definition in Two-sided Markets: Theory and Practice”, Journal of Competition Law & Economics, 2014, osa 10(2), s. 293–339.
50 Loppuasiakkaiden näkökulmasta nämä välityspalvelut koostuvat mahdollisuudesta hakea ja vertailla hotellitarjouksia ja tehdä sen jälkeen varaus.
51 Asetuksen 2022/720 3 artiklan 1 kohdan sanamuoto on sama kuin asetuksen N:o 330/2010 3 artiklan 1 kohdan.
52 Uusien vertikaalisten suuntaviivojen 67 kohta.
53 Uusien vertikaalisten suuntaviivojen 67 kohdan b alakohta.
54 Ibid.
55 Kuten edellä todettiin, vaikka markkinoiden kumpaakin puolta varten määriteltäisiin erilliset merkitykselliset tuotemarkkinat, molemmat puolet liittyvät kuitenkin toisiinsa, ja niiden ominaispiirteet on otettava vastavuoroisesti huomioon merkityksellisten markkinoiden määrittelyssä. Ks. Filistrucchi, L., Geradin, D., van Damme, E. ja Affeldt, P., ”Market Definition in Two-sided Markets: Theory and Practice”, Journal of Competition Law & Economics, 2014, osa 10(2), s. 293–339.
56 Vaikuttaa selvältä, että kivijalkamatkatoimistojen muualla kuin verkossa tarjoamien matkatoimistopalvelujen ominaispiirteet ja toiminnot ovat hyvin erilaisia. Hotellien suoramyyntikanavat eivät puolestaan tarjoa asiakkaille mahdollisuutta hakea ja verrata eri palveluntarjoajien tarjouksia. Metahakukoneet vaikuttavat myös olevan hyvin erilaisia ominaisuuksiltaan ja toiminnoiltaan, sillä ne löytävät verkkomatkatoimistojen ja hotellipalvelujen tarjoajien tarjouksia ja, kun asiakas napsauttaa hakutuloksia, hänet ohjataan edelleen kyseisen verkkomatkatoimiston tai hotellin verkkosivustolle varauksen tekemistä varten.
57 Asia T‑1139/23, Booking Holdings v. komissio (vireillä).