Väliaikainen versio

UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

29 päivänä heinäkuuta 2024 (*)

Ennakkoratkaisupyyntö – Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelu – Direktiivi 92/43/ETY – 2, 4, 11, 12, 14, 16 ja 17 artikla – Eläinlajeja koskeva tiukka suojelujärjestelmä –Canis lupus (susi) – Metsästys – Kyseisen lajin kantojen suotuisan suojelun tason arviointi – Tämän lajin ”epäsuotuisa-riittämätön” suojelun taso – Hyödyntäminen, joka on ristiriidassa lajin suotuisan suojelun tason säilyttämisen tai ennalleen saattamisen kanssa – Kaiken viimeisimmän tieteellisen näytön huomioon ottaminen”

Asiassa C‑436/22,

jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Tribunal Superior de Justicia de Castilla y León (Kastilia ja Leónin ylioikeus, Espanja) on esittänyt 30.6.2022 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 1.7.2022, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa

Asociación para la Conservación y Estudio del Lobo Ibérico (ASCEL)

vastaan

Administración de la Comunidad de Castilla y León,

UNIONIN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Arabadjiev (esittelevä tuomari) sekä tuomarit T. von Danwitz, P. G. Xuereb, A. Kumin ja I. Ziemele,

julkisasiamies: J. Kokott,

kirjaaja: A. Calot Escobar,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

–        Asociación para la Conservación y Estudio del Lobo Ibérico (ASCEL), edustajinaan J. Gil Ibáñez, abogada, ja A. I. Fernández Marcos, procuradora,

–        Administración de la Comunidad de Castilla y León, edustajanaan D. Vélez Berzosa, letrada,

–        Espanjan hallitus, asiamiehenään aluksi I. Herranz Elizalde, sittemmin M. Morales Puerta,

–        Suomen hallitus, asiamiehenään H. Leppo,

–        Euroopan komissio, asiamiehinään C. Hermes ja E. Sanfrutos Cano,

kuultuaan julkisasiamiehen 25.1.2024 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Ennakkoratkaisupyyntö koskee luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (EYVL 1992, L 206, s. 7), sellaisena kuin se on muutettuna 13.5.2013 annetulla direktiivillä 2013/17/EU (EUVL 2013, L 158, s. 193; jäljempänä luontodirektiivi), 2 artiklan 2 kohdan ja 4, 11, 12, 14, 16 ja 17 artiklan tulkintaa.

2        Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Asociación para la Conservación y Estudio del Lobo Ibérico (ASCEL) (Iberian niemimaan suden säilyttämistä ja tutkimusta edistävä järjestö) ja Administración de la Comunidad de Castilla y León (Kastilia ja Leónin itsehallintoalueen hallinto, Espanja), ja jossa on kyse ASCELin esittämästä vaatimuksesta kumota Dirección General del Patrimonio Natural y Política Forestal de la Junta de Castilla y Leónin (Kastilia ja Leónin luonnonvaroista ja metsätalouspolitiikasta vastaava pääosasto, Espanja) 9.10.2019 tekemä päätös, jolla hyväksyttiin suunnitelma suden alueellisesta hyödyntämisestä Kastilia ja Leónissa Duerojoen pohjoispuolella sijaitsevilla metsästysalueilla metsästyskausien 2019/2020, 2020/2021 ja 2021/2022 aikana (jäljempänä 9.10.2019 tehty päätös), ja velvoittaa pääasian vastaaja maksamaan korvaus kustakin näinä kausina tapetusta yksilöstä.

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

 Unionin oikeus

3        Luontodirektiivin johdanto-osan ensimmäisessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”– – ympäristön laadun säilyttäminen, suojelu ja parantaminen, johon kuuluu luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelu, on [Euroopan] yhteisön noudattaman yleisen edun mukainen, [SEUT 191] artiklassa määrätty ensisijainen tavoite”.

4        Tämän direktiivin johdanto-osan 15 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”– – [Luonnonvaraisten lintujen suojelusta 2.4.1979 annetun neuvoston] direktiivin 79/409/ETY (EYVL 1979, L 103, s. 1)] täydentämiseksi olisi säädettävä tiettyjen eläin- ja kasvilajien yleisestä suojelujärjestelmästä; olisi säädettävä tiettyjä lajeja koskevista hoitotoimenpiteistä, jos niiden suojelun taso sitä edellyttää, mukaan lukien tiettyjen pyydystämistä ja tappamista koskevien menetelmien kieltäminen samalla kun säädetään myös tietyin edellytyksin myönnettävästä poikkeusmahdollisuudesta”.

5        Luontodirektiivin 1 artiklan i alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

– –

i)      ’lajin suojelun tasolla’ eri tekijöiden yhteisvaikutusta, joka voi vaikuttaa lajin kantojen levinneisyyteen ja lukuisuuteen pitkällä aikavälillä 2 artiklassa tarkoitetulla alueella

– –”

6        Tämän direktiivin 2 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.      Tämän direktiivin tavoitteena on edistää luonnon monimuotoisuuden säilymistä suojelemalla luontotyyppejä ja luonnonvaraista eläimistöä ja kasvistoa jäsenvaltioiden sillä Euroopassa olevalla alueella, jossa perustamissopimusta sovelletaan.

2.      Tämän direktiivin mukaisesti toteutetuilla toimenpiteillä pyritään varmistamaan yhteisön tärkeänä pitämien luontotyyppien ja luonnonvaraisten eläin- ja kasvilajien suotuisan suojelun tason säilyttäminen tai sen ennalleen saattaminen.

3.      Tämän direktiivin mukaisesti toteutetuilla toimenpiteillä otetaan huomioon taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset vaatimukset sekä alueelliset ja paikalliset erityispiirteet.”

7        Direktiivin 4 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.      Jokaisen jäsenvaltion on laadittava liitteessä III (1 vaihe) vahvistettujen perusteiden ja asianmukaisen tieteellisen tietämyksen perusteella luettelo alueista, josta ilmenee, mitä liitteen I luontotyyppejä ja liitteen II luontaisia lajeja sen kansallisella alueella olevilla alueilla on. Laajoilla alueilla elävien eläinlajien osalta nämä alueet vastaavat näiden lajien luontaisella levinneisyysalueella paikkoja, joissa on niiden elämälle ja lisääntymiselle välttämättömät fyysiset tai biologiset tekijät. – –

Luettelo on toimitettava [Euroopan] komissiolle kolmen vuoden kuluessa tämän direktiivin tiedoksiantamisesta yhdessä kutakin aluetta koskevien tietojen kanssa. – –

– –

4.      Kun yhteisön tärkeänä pitämä alue on hyväksytty 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen, kyseisen jäsenvaltion on muodostettava tämä alue erityisten suojelutoimien alueeksi mahdollisimman nopeasti ja viimeistään kuuden vuoden kuluessa määrittäen toteamisjärjestyksen sen perusteella, miten merkittäviä alueet ovat liitteessä I olevan luontotyypin tai liitteessä II olevan lajin suotuisan suojelun tason säilyttämisen tai ennalleen saattamisen ja Natura 2000:n yhtenäisyyden kannalta sekä alueita uhkaavan huononemisen tai häviämisen perusteella.

– –”

8        Saman direktiivin 11 artiklan mukaan ”jäsenvaltiot huolehtivat 2 artiklassa tarkoitettujen luontotyyppien ja lajien suojelun tason seurannasta ottaen erityisesti huomioon ensisijaisesti suojeltavat luontotyypit ja lajit”.

9        Luontodirektiivin 12 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.      Jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet liitteessä IV olevassa a kohdassa olevia eläinlajeja koskevan tiukan suojelujärjestelmän käyttöönottamiseksi niiden luontaisella levinneisyysalueella ja kiellettävä:

a)      kaikki näiden lajien yksilöitä koskeva tahallinen pyydystäminen tai tappaminen luonnossa;

b)      näiden lajien tahallinen häiritseminen erityisesti niiden lisääntymis-, jälkeläistenhoito-, talvehtimis- ja muuttoaikana;

c)      tahallinen munien hävittäminen tai ottaminen luonnosta;

d)      lisääntymis- tai levähdyspaikkojen heikentäminen ja hävittäminen.

– – ”

10      Tämän direktiivin 14 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.      Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta liitteessä V olevien luonnonvaraisten eläin- ja ‑kasvilajien yksilöiden ottaminen luonnosta sekä niiden hyödyntäminen eivät ole ristiriidassa niiden suotuisan suojelun tason säilyttämisen kanssa, jos jäsenvaltiot katsovat sen tarpeelliseksi 11 artiklassa säädetyn seurannan perusteella.

2.      Jos tällaiset toimenpiteet katsotaan tarpeellisiksi, niihin on kuuluttava 11 artiklassa säädetyn seurannan jatkaminen. Niihin voi lisäksi kuulua erityisesti:

–        määräyksiä, jotka koskevat pääsyä tietyille alueille,

–        lajien yksilöiden luonnosta ottamista ja tiettyjen kantojen hyödyntämistä koskeva väliaikainen tai paikallinen kieltäminen,

–        yksilöiden ottamista koskevien aikojen ja/tai menetelmien sääntely,

–        yksilöitä pyydettäessä niiden kantojen suojelun huomioon ottavien metsästys- ja kalastussääntöjen soveltaminen,

–        yksilöiden ottamista koskeva lupajärjestelmä tai kiintiöt,

–        yksilöiden myyntitarkoituksessa tapahtuvan ostamisen, myymisen, myyntiin tarjoamisen, hallussapidon tai kuljettamisen sääntely,

–        eläinlajien kasvattaminen vankeudessa sekä kasvilajien keinotekoinen lisääminen tarkoin valvotuissa oloissa yksilöiden luonnosta ottamisen vähentämiseksi,

–        toteutettujen toimenpiteiden vaikutusten arviointi.”

11      Mainitun direktiivin 16 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jollei muuta tyydyttävää ratkaisua ole ja jollei poikkeus haittaa kyseisten lajien kantojen suotuisan suojelun tason säilyttämistä niiden luontaisella levinneisyysalueella, jäsenvaltiot voivat poiketa 12, 13 ja 14 artiklan ja 15 artiklan a ja b alakohdan säännöksistä:

a)      luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelemiseksi ja luontotyyppien säilyttämiseksi;

b)      erityisen merkittävien vahinkojen ehkäisemiseksi, jotka koskevat viljelmiä, karjankasvatusta, metsiä, kalataloutta sekä vesistöjä ja muuta omaisuutta;

c)      kansanterveyttä ja yleistä turvallisuutta koskevista tai muista erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien sosiaaliset ja taloudelliset syyt, sekä jos poikkeamisesta on ensisijaisen merkittävää hyötyä ympäristölle;

d)      näiden lajien tutkimus- ja koulutus-, uudelleensijoittamis-ja uudelleenistuttamis-tarkoituksessa ja näiden tarkoitusten kannalta tarvittavien lisääntymistoimenpiteiden vuoksi, mukaan lukien kasvien keinotekoinen lisääminen;

e)      salliakseen tarkoin valvotuissa oloissa valikoiden ja rajoitetusti tiettyjen liitteessä IV olevien lajien yksilöiden ottamisen ja hallussapidon kansallisten toimivaltaisten viranomaisten määrittelemissä rajoissa.”

12      Saman direktiivin 17 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on laadittava kertomus tämän direktiivin säännösten soveltamisesta joka kuudes vuosi 23 artiklassa säädetyn määräajan päättymisestä. Tähän kertomukseen on sisällyttävä erityisesti tiedot, jotka koskevat 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja suojelutoimenpiteitä, sekä arvio näiden toimenpiteiden vaikutuksista liitteessä I olevien luontotyyppien ja liitteessä II olevien lajien suojelun tasoon, ja 11 artiklassa tarkoitetun seurannan tärkeimmät tulokset. Tämä [20 artiklan nojalla perustetun] komitean laatiman mallin mukainen kertomus on toimitettava komissiolle ja asetettava yleisön saataville.”

13      Luontodirektiivin liitteessä II, jonka otsikko on ”Yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita”, mainitaan Canis lupus ja tarkennetaan, että kyseessä ovat espanjalaiset populaatiot ”ainoastaan Dueron eteläpuolella”.

14      Tämän direktiivin liitteessä IV, jonka otsikko on ”Yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit, jotka edellyttävät tiukkaa suojelua”, mainitaan ”Canis lupus”, ”paitsi – – espanjalaiset populaatiot Dueron pohjoispuolella”.

15      Mainitun direktiivin liitteessä V, jonka otsikko on ”Yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit, joiden ottaminen luonnosta ja hyväksikäyttö voi vaatia hyödyntämisen sääntelyä”, olevassa a kohdassa mainitaan ”Canis lupus”, muun muassa ”espanjalaiset populaatiot Dueron pohjoispuolella”.

 Espanjan lainsäädäntö

16      Metsästyksestä 12.7.1996 annetun Kastilia ja Leónin itsehallintoalueen lain 4/1996 (Ley 4/1996 de Caza de Castilla y León; BOE nro 210, 30.8.1996, s. 26650), sellaisena kuin se on muutettuna 28.3.2019 annetulla lailla 9/2019 (Ley 9/2019, BOE nro 91, 16.4.2019, s. 39643) (jäljempänä laki 4/1996), 7 §:ssä ja liitteessä I osoitettiin susi (Canis lupus) ”metsästys- ja riistalajiksi” Duerojoen pohjoispuolella. Laki 4/1996 kumottiin metsästyksestä ja riistavarojen kestävästä hallinnoinnista 1.7.2021 annetulla Kastilia ja Leónin lailla 4/2021 (Ley 4/2021 de Caza y de Gestión Sostenible de los Recursos Cinegéticos de Castilla y León; BOE nro 172, 20.7.2021, s. 86581), jonka 6 §:ssä ja liitteessä I.3 myös osoitetaan susi tällaiseksi lajiksi. Lain 4/2021 liitteessä II olevan 4 kohdan f alakohdassa säädetään ajanjaksoksi, jona kyseisen lajin metsästys sallitaan, seuraava ajanjakso: syyskuun neljännestä sunnuntaista seuraavan vuoden helmikuun neljänteen sunnuntaihin. Viimeksi mainitun lain liitteessä IV olevassa 2 kohdassa kunkin metsästetyn suden arvoksi vahvistetaan 6 000 euroa.

17      Luonnonvaroista ja biologisesta monimuotoisuudesta 13.12.2007 annetun lain 42/2007 (Ley 42/2007 del Patrimonio Natural y de la Biodiversidad, BOE nro 299, 14.12.2007, s. 51275) 65 §:n 1 momentissa säädetään, että vain itsehallintoalueiden määrittämiä lajeja voidaan metsästää ja kalastaa sisävesillä eikä niiden osoittaminen voi missään tapauksessa koskea erityisen suojelun järjestelyyn kuuluvien lajien luetteloon sisällytettyjä lajeja eikä niitä lajeja, joiden metsästyksen tai kalastuksen Euroopan unioni on kieltänyt.

18      Erityisen suojelun järjestelyyn kuuluvien luonnonvaraisten eläinten luettelon ja Espanjan uhanalaisten lajien luettelon kehittämisestä 4.2.2011 annetun kuninkaan asetuksen 139/2011 (Real Decreto 139/2011 para el desarrollo del Listado de especies Silvestres en Régimen de Protección Especial y del Catálogo Español de especies Amenazadas; BOE nro 46, 23.2.2011, s. 20912) liitteeseen sisältyy luettelo luonnonvaraisista lajeista, joihin sovelletaan erityisen suojelun järjestelyä ja jotka on tarvittaessa sisällytetty Espanjan uhanalaisten lajien luetteloon. Tätä liitettä on muutettu erityisen suojelun järjestelyyn kuuluvien luonnonvaraisten eläinten luettelon ja Espanjan uhanalaisten lajien luettelon kehittämisestä 4.2.2011 annetun kuninkaan asetuksen 139/2011 liitteen muuttamisesta 20.9.2021 annetulla ministeriön määräyksellä TED/980/2021 (Orden TED/980/2021, por la que se modifica el Anexo del Real Decreto 139/2011, para el desarrollo del Listado de especies Silvestres en Régimen de Protección Especial y del Catálogo Español de especies Amenazadas, BOE nro 226, 21.9.2021, s. 115283) kaikkien espanjalaisten susikantojen sisällyttämiseksi tiukan suojelujärjestelmän kohteena olevien luonnonvaraisten lajien luetteloon. Tässä ministeriön määräyksessä sallitaan kuitenkin se, että yksilöiden ottamista ja pyydystämistä koskevia toimenpiteitä, jotka itsehallintoalueet ovat toteuttaneet ennen tämän asetuksen voimaantuloa, sovelletaan edelleen, kunhan ne ovat tiettyjen edellytysten ja rajoitusten mukaisia. Erityisesti on todettava parhaiden käytettävissä olevien tietojen perusteella, että nämä toimenpiteet eivät vaikuta haitallisesti kyseisen lajin suotuisaan suojelun tasoon.

 Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset

19      Kastilia ja Leónin luonnonvaroista ja metsätalouspolitiikasta vastaava pääosasto hyväksyi 9.10.2019 tekemällään päätöksellä suunnitelman suden alueellisesta hyödyntämisestä Kastilia ja Leónissa Duerojoen pohjoispuolella sijaitsevilla metsästysalueilla metsästyskausien 2019/2020, 2020/2021 ja 2021/2022 aikana.

20      Tämä suunnitelma perustuu suden alueelliseen laskentaan, joka tehtiin vuosina 2012 ja 2013 ja joka oli osa vuosina 2012–2014 tehtyä kansallista laskentaa, sekä vuotuisiin seurantakertomuksiin, joihin liittyy vähemmän havainnointi- ja seurantatyötä kuin laskennan suorittamiseen. Mainitussa suunnitelmassa arvioidaan saatavilla olevien tietojen perusteella ja soveltamalla eri tekijöitä Duerojoen pohjoispuolella Kastiliassa ja Leónissa olleen 1 051 sutta ennen metsästystä. Kansallisessa laskelmassa todetaan, että Espanjassa on yhteensä 297 laumaa, joista 179 eli 60,3 prosenttia kansallisella tasolla määritetystä kokonaismäärästä sisältyy Kastilia ja Leónin laskentaan. Samassa suunnitelmassa todetaan, että jos vuotuinen kuolleisuus ylittää 35 prosenttia, tämän lajin kanta taantuu.

21      ASCEL teki 14.11.2019 9.10.2019 tehdystä päätöksestä valituksen, joka hylättiin Consejero de Fomento y Medio Ambianten (Kastilia ja Leónin itsehallintoalueen kehitys- ja ympäristöministeri) 9.3.2020 tekemällä päätöksellä.

22      ASCEL nosti 17.2.2020 kanteen Tribunal Superior de Justicia de Castilla y Leónin (Kastilia ja Leónin itsehallintoalueen ylioikeus, Espanja), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, hallinto- oikeudellisessa jaostossa. Se vaatii kanteessaan sekä sen päätöksen kumoamista, jolla sen 9.10.2019 tehdystä päätöksestä tekemä valitus hylättiin, että itse tämän päätöksen kumoamista. Lisäksi koska kyseisen päätöksen tekemistä edeltänyttä oikeudellista tilannetta ei voida palauttaa ennalleen, koska kyseiset sudet on tapettu, ASCEL vaatii, että pääasian vastapuoli velvoitetaan maksamaan luonnonvaraisille eläimille aiheutuneesta vahingosta korvaus, joka vastaa kunkin kausilla 2019/2020, 2020/2021 ja 2021/2022 tapetun yksilön taloudellista arvoa eli 9 261 euroa sutta kohden.

23      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että Espanjan kuningaskunnan vuonna 2019 komissiolle luontodirektiivin 17 artiklan mukaisesti toimittamassa kertomuksessa vuosilta 2013–2018 (jäljempänä vuoden 2019 kertomus) todetaan, että suden suojelun taso oli ”epäsuotuisa-riittämätön” Välimeren ja Atlantin alueilla sekä vuoristoalueilla, joista kahteen ensimmäiseen alueeseen sisältyy Kastilia ja Leónin alue.

24      Lain 4/1996 7 §:n ja liitteen I nojalla susi kuitenkin osoitettiin ”metsästys- ja riistalajiksi” Duerojoen pohjoispuolella.

25      Tämä tuomioistuin epäilee, onko tämä osoittaminen luontodirektiivin mukaista, ja pohtii myös suden suojelun tasoa koskevia päätöksiä tukevien tieteellisten selvitysten laajuutta, sisältöä ja lähdettä ja näin ollen toimenpiteitä, joilla pyritään siihen, että kyseisen direktiivin liitteessä V mainittujen luonnonvaraisten eläin- ja kasvilajien yksilöiden ottaminen luonnosta ja näiden lajien hyödyntäminen sopii yhteen näiden lajien suotuisan suojelun tason säilyttämisen kanssa.

26      Näiden seikkojen perusteella Tribunal Superior de Justicia de Castilla y León on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”Koska kaikilla jäsenvaltion luontodirektiivin mukaisesti toteuttamilla toimenpiteillä pyritään sen 2 artiklan 2 kohdan nojalla varmistamaan yhteisön tärkeänä pitämien eläinlajien, kuten suden [(Canis lupus)], suotuisan suojelun tason säilyttäminen tai sen ennalleen saattaminen,

1)      Ovatko luontodirektiivin 2 artiklan 2 kohdan sekä 4, 11, 12, 14, 16 ja 17 artiklan säännökset esteenä sille, että itsehallintoalueen lailla [(kuten ensin lailla 4/1996 ja tämän jälkeen lailla 4/2021)] osoitetaan susi riistalajiksi, jota voidaan metsästää, ja näin ollen sallitaan suden alueellinen hyödyntäminen metsästysalueilla metsästyskausien 2019/2020, 2020/2021 ja 2021/2022 aikana, kun sen suojelun taso on [vuoden 2019 kertomuksen] mukaan ’epäsuotuisa–riittämätön’, mistä syystä tämä jäsenvaltio (luontodirektiivin 4 artikla) sisällytti kaikki Espanjan susikannat erityisen suojelun järjestelyyn kuuluvien luonnonvaraisten lajien luetteloon ja Espanjan uhanalaisten lajien luetteloon ja antoi tiukkaa suojelua myös Dueron pohjoispuolella sijaitseville kannoille?

2)      Onko tämän tavoitteen mukaista, että sutta suojellaan eri tavoin sen mukaan, elääkö se Duerojoen pohjois- vai eteläpuolella, kun otetaan huomioon i) se, että tieteellisesti tällaista erottelua pidetään tällä hetkellä epäasianmukaisena ii) se, että sen suojelun taso arvioitiin kolmella alueella, joilla se esiintyy Espanjassa, eli vuoristoalueilla ja Atlantin ja Välimeren alueilla, ajanjaksolla 2013–2018 epäsuotuisaksi iii) se, että se on laji, jota käytännössä suojellaan tiukasti kaikissa jäsenvaltioissa ja erityisesti Portugalissa, joka on samaa aluetta, ja (iv) Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö, joka koskee luontaista levinneisyysaluetta ja alueellista levinneisyyttä, jotka on otettava huomioon arvioitaessa sen suojelun tasoa, kun kyseistä direktiiviä – kun otetaan huomioon, mitä säädetään sen 2 artiklan 3 kohdassa – vastaisi paremmin se, että susi sisällytettäisiin liitteisiin II ja IV tekemättä eroa sen mukaan, onko kyseessä alue Dueron pohjoispuolella vai eteläpuolella, jolloin susien pyydystäminen ja tappaminen olisi mahdollista vain silloin, jos ei ole mitään muuta tyydyttävää ratkaisua, jota tarkoitetaan 16 artiklassa ja joka olisi sen mukainen?

Mikäli katsotaan, että tämä erottelu on perusteltu,

3.      Sisältääkö direktiivin 14 artiklan käsite ’hyödyntäminen’ myös sen hyödyntämisen metsästämällä eli sen metsästyksen, kun otetaan huomioon suden erityinen merkitys (se on muilla alueilla ensisijaisesti suojeltava laji) ja se, että sen metsästys on tähän saakka sallittu ja sen suojelun taso on todettu ajanjaksolla 2013–2018 epäsuotuisaksi?

4.      Onko direktiivin 14 artiklan vastaista todeta susi alueella, joka sijaitsee Dueron pohjoispuolella, riistalajiksi, jota voidaan metsästää, lailla (metsästyksestä Kastilia ja Leónissa 12.7.1996 annetun lain 4/1996 7 § ja liite I sekä metsästyksestä ja riistavarojen kestävästä hallinnoinnista Kastilia ja Leónissa 1.7.2021 annetun lain 4/2021 6 § ja liite I) ja hyväksyä suunnitelma suden alueellisesta hyödyntämisestä Duerojoesta pohjoiseen sijaitsevilla metsästysalueilla metsästyskausiksi 2019/2020, 2020/2021 ja 2021/2022, ilman että olisi olemassa tietoja, joiden perusteella voitaisiin arvioida, onko direktiivin 11 artiklassa säädetty seuranta toteutettu, ilman laskentaa metsästyskaudesta 2012–2013 lukien ja ilman riittäviä objektiivisia, tieteellisiä tai ajantasaisia tietoja suden tilanteesta asiakirja-aineistossa, jonka perusteella edellä mainittu suden alueellisen hyödyntämisen suunnitelma on tehty, kun ajanjakson 2013–2018 aikana kolmella alueella, jolla susia esiintyy Espanjassa (vuoristoalueilla sekä Atlantin ja Välimeren alueilla), niiden suojelun taso on arvioitu epäsuotuisaksi?

5)       Ovatko luontodirektiivin 4, 11 ja 17 artiklan säännösten nojalla kertomukset, jotka on otettava huomioon suden suojelun tason määrittämiseksi (ajantasaiset ja tosiasialliset kantojen koot, ajantasainen maantieteellinen levinneisyys, lisääntymisindeksi jne.), kertomuksia, jotka jäsenvaltio laatii joka kuudes vuosi tai joita kuninkaan asetuksella (Real Decreto) 139/2011 perustetun kaltainen tieteellinen komitea vaatii lyhyemmällä aikavälillä jäsenvaltiolta, kun otetaan huomioon, että susikannat elävät eri itsehallintoalueiden alueella ja että 10.10.2019 annetun unionin tuomioistuimen tuomion Luonnonsuojeluyhdistys Tapiola (C‑674/17, EU:C:2019:851) mukaisesti on tarpeen arvioida paikalliseen kantaan kohdistuvia toimenpiteitä ’laajemmin’?”

 Asian käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa

27      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyysi unionin tuomioistuimelta nyt käsiteltävän ennakkoratkaisupyynnön käsittelemistä nopeutetussa menettelyssä unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 105 artiklan nojalla.

28      Kyseinen tuomioistuin totesi pyyntönsä tueksi yhtäältä, että suden suojelun taso Espanjassa on epäsuotuisa, ja toisaalta, että kyseinen metsästyslupakausi alkaa syyskuun 2022 neljäntenä sunnuntaina.

29      Työjärjestyksen 105 artiklan 1 kohdassa määrätään, että unionin tuomioistuimen presidentti voi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen pyynnöstä tai poikkeuksellisesti omasta aloitteestaan päättää esittelevää tuomaria ja julkisasiamiestä kuultuaan, että ennakkoratkaisupyyntö käsitellään nopeutetussa menettelyssä työjärjestyksen määräyksistä poiketen, jos asian laatu edellyttää, että asia käsitellään ensi tilassa.

30      On muistutettava, että nopeutetun menettelyn soveltaminen voi olla perusteltua silloin, kun on olemassa suuri riski siitä, että ympäristölle koituu korjaamattomia seurauksia unionin tuomioistuimen ratkaisua odotettaessa (tuomio 7.2.2023, Confédération paysanne ym. (Sattumanvarainen in vitro ‑mutageneesi), C‑688/21, EU:C:2023:75, 27 kohta).

31      Unionin tuomioistuimen presidentti päätti 14.7.2022 esittelevää tuomaria ja julkisasiamiestä kuultuaan, ettei tämän tuomion 27 kohdassa tarkoitettua pyyntöä ollut syytä hyväksyä.

32      Vaikka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa, että kauden 2022/2023 osalta kyseisen metsästyksen lupakausi alkaa syyskuun 2022 neljäntenä sunnuntaina, on todettava, että pääasian riita koskee vain suden paikallista hyödyntämistä Duerojoen pohjoispuolella Kastilla ja Leónissa sijaitsevilla metsästysalueilla kolmella kaudella, 2019/2020, 2020/2021 ja 2021/2022, koskevan suunnitelman hyväksymistä.

33      Näissä olosuhteissa ja lisätietojen puuttuessa ei voida päätellä, että pääasiassa on olemassa tämän tuomion 30 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettu suuri riski siitä, että ympäristölle koituu korjaamattomia seurauksia unionin tuomioistuimen ratkaisua odotettaessa.

34      Unionin tuomioistuimen presidentti päätti kuitenkin antaa käsiteltävän asian käsittelylle etusijan työjärjestyksen 53 artiklan 3 kohdan nojalla.

 Ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottaminen

35      Espanjan hallitus ja Kastilia ja Leónin itsehallintoalueen hallinto väittävät, että ennakkoratkaisupyyntö on jätettävä tutkimatta useista syistä.

36      Espanjan hallitus väittää, että ennakkoratkaisupyyntö ei ole enää merkityksellinen pääasian ratkaisun kannalta, koska Tribunal Constitucional (perustuslakituomioistuin, Espanja) on 13.7.2022 antamassaan tuomiossa nro 99/2022 todennut lain 4/2021 ja erityisesti sen liitteessä II olevan 4 kohdan f alakohdan merkitykselliset säännökset perustuslain vastaisiksi muun muassa sillä perusteella, että näillä viimeksi mainituilla säännöksillä rikotaan ministeriön asetusta TED/980/2021.

37      Kastilia ja Leónin itsehallintoalueen hallinto puolestaan väittää, että ennakkoratkaisupyyntö on jätettävä tutkimatta useista syistä. Pääasian ratkaisemiseksi ei ensinnäkään ole tarpeen tulkita unionin oikeuden säännöstä tai määräystä vaan pikemminkin arvioida asiakirja-aineistoon liitettyä näyttöä. Toiseksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on jo ratkaissut kanteen, jonka sama kantaja on nostanut samankaltaisesta suunnitelmasta ja joka perustuu samoihin perusteisiin kuin perusteet, joihin on vedottu pääasiassa. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei myöskään ole nyt käsiteltävässä asiassa esittänyt epäilyjä unionin oikeuden tulkinnasta. Kolmanneksi pääasian oikeusriita on keinotekoinen.

38      Tässä yhteydessä on muistutettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 267 artiklassa käyttöön otetussa unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välisessä yhteistyössä yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on kunkin asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen unionin tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta. Jos siis esitetyt kysymykset koskevat unionin oikeuden tulkintaa, unionin tuomioistuimella on lähtökohtaisesti velvollisuus vastata niihin (tuomio 21.12.2023, Infraestruturas de Portugal ja Futrifer Indústrias Ferroviárias, C‑66/22, EU:C:2023:1016, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

39      Tästä seuraa, että olettamana on, että unionin oikeuteen liittyvillä kysymyksillä on merkitystä asian ratkaisemisen kannalta. Unionin tuomioistuin voi kieltäytyä vastaamasta kansallisen tuomioistuimen esittämään ennakkoratkaisukysymykseen vain, jos on ilmeistä, että unionin oikeuden tulkitsemisella, jota kansallinen tuomioistuin on pyytänyt, ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen tai jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen taikka unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin (tuomio 7.4.2022, Avio Lucos, C‑116/20, EU:C:2022:273, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

40      Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että pääasia koskee muun muassa kyseisen kansallisen lainsäädännön, jossa susi osoitetaan riistalajiksi, jota voidaan metsästää, yhteensopivuutta unionin oikeuden kanssa ja sitä, onko tämän tuomion 36 kohdassa tarkoitettua Tribunal Constitucionalin ratkaisua edeltäneiden alueellisten säädösten voimassa ollessa susikannalle aiheutuneesta haitasta maksettava korvaus. Kyseinen ratkaisu koskee kuitenkin vain ajanjaksoa vuoden 2021 jälkeen, kun taas pääasia koskee metsästyskausia vuodesta 2019 lähtien. Näin ollen pääasiassa kyseessä olevien alueellisten säännösten yhteensopivuudella unionin oikeuden kanssa on edelleen merkitystä pääasian ratkaisun kannalta.

41      Näin ollen ei ole ilmeistä, että kansallisen tuomioistuimen pyytämällä tulkinnalla ei olisi mitään yhteyttä pääasian tosiseikkoihin tai kohteeseen tai että ongelma olisi tämän tuomion 39 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla luonteeltaan hypoteettinen. Unionin tuomioistuimella on lisäksi tiedossaan ne tosiseikat ja oikeudelliset seikat, jotka ovat tarpeen, jotta se voi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin.

42      Näin ollen Espanjan hallituksen ja Kastilia ja Leónin itsehallintoalueen hallinnon esittämät tutkimatta jättämisen perusteet on hylättävä.

43      Kaiken edellä esitetyn perusteella ennakkoratkaisupyyntö on otettava tutkittavaksi.

 Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu

44      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksillään, joita on tarkasteltava yhdessä, pääasiallisesti, onko luontodirektiivin 2, 4, 11, 12, 14, 16 ja 17 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka mukaan susi osoitetaan lajiksi, jonka yksilöitä voidaan metsästää tämän jäsenvaltion alueen osassa, jossa se ei kuulu kyseisen direktiivin 12 artiklan 1 kohdassa säädetyn tiukan suojelun piiriin, vaikka sen suojelun taso katsotaan epäsuotuisaksi mainitun jäsenvaltion koko alueella.

45      Kyseinen tuomioistuin pohtii erityisesti direktiivin 14 artiklan tulkintaa ja epäilee sitä, onko Duerojoen pohjoispuolella Kastilia ja Leónissa sijaitsevilla metsästysalueilla toteutettu paikallinen suden hyödyntämissuunnitelma yhteensopiva tämän artiklan kanssa, kun otetaan huomioon, että tämän lajin suojelun taso sen kolmella esiintymisalueella Espanjassa eli vuoristoalueilla ja Atlantin ja Välimeren alueilla vuosina 2013–2018 on katsottu epäsuotuisaksi.

46      Aluksi on muistutettava, että luontodirektiivin johdanto-osan ensimmäisessä perustelukappaleessa todetaan, että ympäristön laadun säilyttäminen, suojelu ja parantaminen, mukaan lukien luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelu, on unionin tavoitteleman yleisen edun mukainen ensisijainen tavoite.

47      Aluksi on muistutettava, että luontodirektiivin 12 artiklan, luettuna yhdessä sen liitteessä IV olevan a kohdan kanssa, mukaan susi kuuluu ”yhteisön tärkeinä pitämiin lajeihin”, joiden osalta on varmistettava tässä artiklassa tarkoitettu ”tiukka suojelu”.

48      Tämä tiukka suojelujärjestelmä koskee muun muassa Duerojoen eteläpuolella sijaitsevia susikantoja, jotka on nimenomaisesti sisällytetty luontodirektiivin liitteeseen II ”yhteisön tärkeinä pitäminä lajeina, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita”.

49      Espanjalaiset susikannat, jotka sijaitsevat tämän joen pohjoispuolella, on puolestaan sisällytetty luontodirektiivin liitteeseen V yhteisön tärkeänä pitämänä eläinlajina, jonka ottamiseen luonnosta ja hyödyntämiseen voidaan kohdistaa hoitotoimenpiteitä ja jotka kuuluvat näin ollen direktiivin 14 artiklan soveltamisalaan.

50      Tältä osin on todettava, ettei yhteisön tärkeänä pitämän eläin- tai kasvilajin sisällyttäminen luontodirektiivin liitteeseen V merkitse sitä, että sen suojelun tasoa olisi lähtökohtaisesti pidettävä suotuisana. Sen lisäksi, että jäsenvaltiot ilmoittavat komissiolle näiden lajien tilan alueellaan, on nimittäin huomattava, että tämä sisällyttäminen merkitsee ainoastaan sitä, että direktiivin 11 artiklassa säädetyn seurantavelvollisuuden valossa ja direktiivin tavoitteen takaamiseksi on ”todennäköistä”, että tähän lajiin sovelletaan hoitotoimenpiteitä, toisin kuin mainitun direktiivin liitteessä IV olevassa a kohdassa lueteltuihin lajeihin, jotka joka tapauksessa hyötyvät saman direktiivin 12 artiklassa säädetystä tiukasta suojelujärjestelmästä.

51      Tällaista sisällyttämistä ei nimittäin voida tulkita vastoin luontodirektiivin tavoitetta, joka on – kuten sen 2 artiklan 1 kohdasta ilmenee – luonnon monimuotoisuuden säilymisen edistäminen suojelemalla luontotyyppejä ja luonnonvaraista eläimistöä ja kasvistoa jäsenvaltioiden Euroopassa olevalla alueella, koska kyseisen artiklan 2 kohdassa säädetään nimenomaisesti, että tämän saman direktiivin mukaisesti toteutetuilla toimenpiteillä pyritään varmistamaan yhteisön tärkeänä pitämien luontotyyppien ja luonnonvaraisten eläin- ja kasvilajien suotuisan suojelun tason säilyttäminen tai sen ennalleen saattaminen.

52      Luontodirektiivin liitteeseen V sisällytettyihin lajeihin, kuten Duerojoen pohjoispuolella sijaitseviin susikantoihin, mahdollisesti kohdistettavista hoitotoimenpiteistä on ensinnäkin todettava, että luontodirektiivin 14 artiklan 1 kohdan mukaan on niin, että ”jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta liitteessä V olevien luonnonvaraisten eläin- ja ‑kasvilajien yksilöiden ottaminen luonnosta sekä niiden hyödyntäminen eivät ole ristiriidassa niiden suotuisan suojelun tason säilyttämisen kanssa, jos jäsenvaltiot katsovat sen tarpeelliseksi 11 artiklassa säädetyn seurannan perusteella”.

53      Jo tämän säännöksen sanamuodosta ilmenee, että jäsenvaltioilla on tietty harkintavalta, kun ne määrittävät tarvetta toteuttaa mainitun säännöksen nojalla toimenpiteitä, joilla voidaan rajoittaa luontodirektiivin liitteeseen V sisällytettyjen lajien hyödyntämistä.

54      Tältä osin on todettava, että yhtäältä tämän direktiivin 14 artiklan 2 kohdan mukaan nämä toimenpiteet voivat koskea pääsyä tietyille alueille, yksilöiden luonnosta ottamista ja tiettyjen kantojen hyödyntämistä koskevaa kieltämistä tai kiintiöjärjestelmien käyttöönottoa. Jos ne sisältävät metsästyssääntöjä, kuten kyseisen säännöksen neljännestä luetelmakohdasta ilmenee, on siis todettava, että tämän artiklan nojalla toteutetut toimenpiteet ovat omiaan rajoittamaan kyseisten lajien ottamista eivätkä laajentamaan sitä.

55      Toisaalta kuten komissio toteaa, tämän tuomion 53 kohdassa mainittua harkintavaltaa rajoittaa velvollisuus valvoa, että lajin yksilöiden ottaminen luonnosta ja näiden yksilöiden hyödyntäminen sopivat yhteen tämän lajin suotuisan suojelun tason säilyttämisen kanssa.

56      On nimittäin huomattava, että jäsenvaltioiden luontodirektiivin mukaisesti toteuttamien toimenpiteiden tavoitteena on tämän direktiivin 2 artiklan 2 kohdan mukaan oltava yhteisön tärkeänä pitämien eläinlajien suotuisan suojelun tason säilyttäminen tai sen ennalleen saattaminen.

57      Kuten luontodirektiivin johdanto-osan 15 perustelukappaleesta ilmenee, unionin lainsäätäjä on lisäksi katsonut, että on säädettävä tiettyjä lajeja koskevista hoitotoimenpiteistä, ”jos niiden suojelun taso sitä edellyttää”, mukaan lukien tiettyjen pyydystämistä ja tappamista koskevien menetelmien kieltäminen samalla kun säädetään myös tietyin edellytyksin myönnettävästä poikkeusmahdollisuudesta. Kuten ilmaisu ”jos niiden suojelun taso sitä edellyttää” osoittaa, tällaisten toimenpiteiden toteuttamisen on näin ollen oltava perusteltua tarpeella säilyttää tai saattaa ennalleen kyseisen lajin suotuisan suojelun taso.

58      Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 71 kohdassa, tästä seuraa, että luontodirektiivin 14 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että metsästystä voidaan rajoittaa tai se voidaan kieltää, jos tämä on tarpeen kyseisen lajin suotuisan suojelun tason säilyttämiseksi tai ennalleen saattamiseksi.

59      Toiseksi on täsmennettävä, että luontodirektiivin 11 artiklan mukaan jäsenvaltiot huolehtivat sen 2 artiklassa tarkoitettujen luontotyyppien ja lajien suojelun tason seurannasta ottaen erityisesti huomioon ensisijaisesti suojeltavat luontotyypit ja lajit. Tämä seuranta on olennaista direktiivin 14 artiklassa säädettyjen edellytysten noudattamisen varmistamiseksi ja sen määrittämiseksi, onko tarpeen toteuttaa toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että tämän lajin hyödyntäminen sopii yhteen suotuisan suojelun tason säilyttämisen kanssa ja että se on itsessään yksi mainitun lajin suojelun varmistamisen edellyttämistä toimenpiteistä. Lajia ei siis voida hyödyntää ja metsästää, jos sen suojelun tason tehokasta seurantaa ei ole varmistettu.

60      Luontodirektiivin 1 artiklan i alakohdan mukaan suojelun taso katsotaan suotuisaksi, kun ensiksi kyseisen lajin kannan kehittymistä koskevat tiedot osoittavat, että tämä laji pystyy pitkällä aikavälillä selviytymään luonnollisten elinympäristöjensä elinkelpoisena osana. Lisäksi edellytetään, että lajin luontainen levinneisyysalue ei pienene eikä ole vaarassa pienentyä ennakoitavissa olevassa tulevaisuudessa. Kolmanneksi edellytetään, että lajin kantojen pitkäaikaiseksi säilymiseksi on ja tulee todennäköisesti olemaan riittävän laaja elinympäristö (tuomio 10.10.2019, Luonnonsuojeluyhdistys Tapiola, C‑674/17, EU:C:2019:851, 56 kohta).

61      Käsite ”luontainen levinneisyysalue”, joka on yksi niistä perusteista, jotka on otettava huomioon määritettäessä, onko lajin suojelun taso suotuisa, on laajoilla alueilla elävien suojeltujen eläinlajien, kuten suden, osalta laajempi kuin maantieteellinen alue, jossa on niiden elämälle ja lisääntymiselle välttämättömät fyysiset tai biologiset tekijät (tuomio 11.6.2020, Alianța pentru combaterea abuzurilor, C‑88/19, EU:C:2020:458, 38 kohta).

62      Lisäksi siltä osin kuin tämän lajin luonnosta ottamisen ja hyödyntämisen vaikutusta kyseisen lajin suojelun tasoon on arvioitava luontodirektiivin ”11 artiklassa säädetyn seurannan perusteella”, jäsenvaltioiden on tehdessään päätöksiä, joilla sallitaan mainitun lajin metsästys direktiivin 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti, perusteltava nämä päätökset ja toimitettava seurantatiedot, joihin mainitut päätökset perustuvat.

63      Huomioon on otettava paitsi tiedot, jotka koskevat kyseisen hyödyntämistoimenpiteen kohteena olevan lajin kantoja, myös toimenpiteen vaikutus lajin suojelun tasoon laajemmin luonnonmaantieteellisen alueen tasolla tai mahdollisuuksien mukaan valtioiden rajat ylittävällä tasolla (ks. vastaavasti tuomio 10.10.2019, Luonnonsuojeluyhdistys Tapiola (C‑674/17, EU:C:2019:851, 61 kohta).

64      Tältä osin on todettava, että luontodirektiivin 17 artiklassa jäsenvaltiot velvoitetaan laatimaan ja toimittamaan komissiolle joka kuudes vuosi kertomuksen tämän direktiivin soveltamisesta direktiivin 1 artiklassa määritellyn ”suotuisan suojelun tason” säilyttämistä koskevan tavoitteen toteuttamiseksi. Tähän kertomukseen on sisällyttävä direktiivin 11 artiklassa mainitun seurannan tärkeimmät tulokset. Lisäksi siinä on oltava kolme osaa eli osa, joka sisältää yleisiä tietoja tämän saman direktiivin täytäntöönpanosta, osa, joka koskee eri lajien suojelun tason arviointia, ja osa, joka koskee luontotyyppejä. Kertomuksen on koskettava kaikkia kyseisen jäsenvaltion alueella esiintyviä luontotyyppejä ja lajeja.

65      Tästä seuraa, että lajin suojelun tason ja luontodirektiivin 14 artiklaan perustuvien toimenpiteiden toteuttamisen tarkoituksenmukaisuuden arvioinnissa on otettava huomioon paitsi kyseisen direktiivin 17 artiklan mukaisesti laadittu kertomus myös uusin tieteellinen näyttö, joka on saatu mainitun direktiivin 11 artiklassa säädetyn seurannan avulla. Nämä arvioinnit on tehtävä paitsi paikallistasolla myös luonnonmaantieteellisen alueen tasolla tai jopa valtioiden rajat ylittävällä tasolla.

66      Lisäksi seurantaan on kiinnitettävä erityistä huomiota silloin, kun kyseinen laji mainitaan tämän direktiivin liitteessä II ja sen liitteessä IV olevassa a kohdassa tiettyjen alueiden osalta ja mainitun direktiivin liitteessä V naapurialueiden osalta, ja kun sitä pidetään niissä yleisesti ”yhteisön tärkeinä pitämänä lajina”.

67      Kuten ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toimittamista tiedoista ilmenee, nyt käsiteltävässä asiassa on kuitenkin niin, että vuoden 2019 kertomuksen, jota on pidettävä viiteasiakirjana, jolla on merkitystä määritettäessä suden suojelun taso Espanjassa pääasiassa kyseessä olevalla ajanjaksolla, mukaan Espanjan susikantojen suojelun taso on ”epäsuotuisa-riittämätön” kyseisessä jäsenvaltiossa kolmella luonnonmaantieteellisellä alueella, joilla susi esiintyy eli vuoristoalueilla ja Atlantin ja Välimeren alueilla, mukaan lukien Duerojoen pohjois- ja eteläpuolella sijaitsevat alueet.

68      Näistä tiedoista ilmenee lisäksi, että Kastilia ja Leónin itsehallintoalue ei ole ottanut kyseistä kertomusta huomioon laatiessaan hyödyntämissuunnitelmaa kausiksi 2019/2020, 2020/2021 ja 2021/2022.

69      Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toimittamien tietojen mukaan silloin, kun eläinlajin suojelun taso on epäsuotuisa, kuten nyt käsiteltävässä asiassa, toimivaltaisten viranomaisten on kuitenkin – kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 91 kohdassa – toteutettava luontodirektiivin 14 artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä kyseisen lajin suojelun tason parantamiseksi siten, että lajin kannat saavuttavat tulevaisuudessa kestävän suotuisan suojelun tason. Metsästyksen rajoittamista tai kieltämistä kyseisen lajin epäsuotuisan suojelun tason toteamisen jälkeen voidaan siis pitää tarpeellisena toimenpiteenä lajin suotuisan suojelun tason ennalleen saattamiseksi.

70      Kuten tämän tuomion 56 kohdassa on muistutettu, kyseiseen artiklaan perustuvien toimenpiteiden toteuttaminen on joka tapauksessa sallittua vain, jos niillä myötävaikutetaan kyseisten lajien suotuisan suojelun tason säilyttämiseen tai ennalleen saattamiseen. Näin ollen on niin, että jos kyseisessä jäsenvaltiossa tehdyt luontodirektiivin liitteessä V mainittuja lajeja koskevat analyysit tuottavat tuloksia, jotka osoittavat tarpeen puuttua asiaan kansallisella tasolla, tämä jäsenvaltio voi rajoittaa mainitussa artiklassa tarkoitettuja toimintoja eikä laajentaa niitä, jotta näiden lajien yksilöiden ottaminen luonnosta sopisi yhteen luontodirektiivin tavoitteiden kanssa.

71      Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 99 kohdassa, tällainen toimenpide on välttämätön erityisesti silloin, kun kyseisen lajin suojelun taso on epäsuotuisa erityisesti yksilöiden menettämisen vuoksi. Vaikka nämä menetykset johtuvat pääasiallisesti muista syistä, voi kuitenkin osoittautua tarpeelliseksi olla sallimatta metsästystä, josta aiheutuu lisää menetyksiä.

72      SEUT 191 artiklan 2 kohdassa vahvistetun ennalta varautumisen periaatteen mukaan on nimittäin niin, että jos parhaan käytettävissä olevan tieteellisen näytön perusteella jää epäselväksi, onko yhteisön tärkeänä pitämän lajin hyödyntäminen yhteensopivaa suotuisan suojelun tason säilyttämisen kanssa, asianomaisen jäsenvaltion on pidättäydyttävä sallimasta tällaista hyödyntämistä (ks. vastaavasti tuomio 10.10.2019, C‑674/17, Luonnonsuojeluyhdistys Tapiola, EU:C:2019:851, 66 kohta).

73      Lopuksi on todettava, että ennalta varautumisen periaatteen mukaan silloin, kun on epävarmaa, onko olemassa vaaroja tai kuinka merkittäviä nämä vaarat ovat, voidaan toteuttaa suojatoimenpiteitä odottamatta, että näiden vaarojen olemassaolo ja vakavuus osoitetaan täysin (ks. vastaavasti tuomio 6.5.2021, Bayer CropScience ja Bayer v. komissio, C‑499/18 P, EU:C:2021:367, 80 kohta).

74      Edellä esitetystä seuraa, että metsästyksen rajoittamisen tai kieltämisen kaltaisia lajin suojelutoimenpiteitä voidaan pitää tarpeellisina, kun parhaan käytettävissä olevan tieteellisen näytön perusteella vallitsee epävarmuus tämän lajin suotuisan suojelun tason säilyttämiseen kohdistuvista vaaroista.

75      Lisäksi on todettava – kuten unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta ilmenee –, että Espanjan kuningaskunta on antanut ministeriön asetuksen TED/980/2021, jolla Espanjan susikanta kokonaisuudessaan, mukaan lukien Kastilia ja Leónin Duerojoen pohjoispuolinen kanta, sisällytettiin sellaisten luonnonvaraisten lajien kansalliseen luetteloon, joita koskee tiukka suojelujärjestelmä.

76      Tästä on todettava, että vaikka luontodirektiivissä tehdään ero Duerojoen eteläpuolella ja sen pohjoispuolella sijaitsevien susikantojen välillä SEUT 193 artiklan mukaisesti, SEUT 192 artiklan, joka on kyseisen direktiivin oikeudellinen perusta, nojalla toteutetut suojelutoimenpiteet eivät ole esteenä sille, että kukin jäsenvaltio pitää voimassa tai toteuttaa tiukempia suojelutoimenpiteitä.

77      On lisättävä, että luontodirektiivin 12 artiklan nojalla myönnetyn tiukan suojelun yhteydessä pyydystäminen ja tappaminen voidaan sallia vain poikkeuksellisesti, jollei muuta tyydyttävää ratkaisua ole ja jos poikkeus ei haittaa kyseisten lajien kantojen suotuisan suojelun tason säilyttämistä niiden luontaisella levinneisyysalueella ja kyseisen direktiivin 16 artiklan vaatimusten mukaisesti. Unionin tuomioistuin on lisäksi täsmentänyt, että luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohtaan perustuvaa poikkeusta voidaan soveltaa vain konkreettisesti ja tapauskohtaisesti erityisten vaatimusten täyttämiseksi erityistilanteissa (tuomio 10.10.2019, Luonnonsuojeluyhdistys Tapiola, C‑674/17, EU:C:2019:851, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

78      Kaiken edellä esitetyn perusteella esitettyihin kysymyksiin on vastattava, että luontodirektiivin 14 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka mukaan susi osoitetaan lajiksi, jonka yksilöitä voidaan metsästää kyseisen jäsenvaltion alueen osassa, jossa se ei kuulu direktiivin 12 artiklan 1 kohdassa säädetyn tiukan suojelun piiriin, kun lajin suojelun taso mainitussa jäsenvaltiossa on luokiteltu ”riittämättömäksi-epäsuotuisaksi”. Tässä yhteydessä on otettava huomioon mainitun direktiivin 17 artiklan mukaisesti joka kuudes vuosi laadittu kertomus, kaikki viimeisin tieteellinen näyttö mukaan lukien saman direktiivin 11 artiklassa säädetyn seurannan avulla saadut tiedot, ja SEUT 191 artiklan 2 kohdassa vahvistettu ennalta varautumisen periaate.

 Oikeudenkäyntikulut

79      Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 13.5.2013 annetulla neuvoston direktiivillä 2013/17/EU, 14 artiklaa

on tulkittava siten, että

se on esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka mukaan susi osoitetaan lajiksi, jonka yksilöitä voidaan metsästää kyseisen jäsenvaltion alueen osassa, jossa se ei kuulu direktiivin 12 artiklan 1 kohdassa säädetyn tiukan suojelun piiriin, kun lajin suojelun taso mainitussa jäsenvaltiossa on luokiteltu ”riittämättömäksi-epäsuotuisaksi”. Tässä yhteydessä on otettava huomioon mainitun direktiivin 17 artiklan mukaisesti joka kuudes vuosi laadittu kertomus, kaikki viimeisin tieteellinen näyttö mukaan lukien saman direktiivin 11 artiklassa säädetyn seurannan avulla saadut tiedot, ja SEUT 191 artiklan 2 kohdassa vahvistettu ennalta varautumisen periaate.

Allekirjoitukset

*      Oikeudenkäyntikieli: espanja.