UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (viides jaosto)

4 päivänä heinäkuuta 2024 (*)

Ennakkoratkaisupyyntö – Oikeudellinen yhteistyö siviili- ja kauppaoikeuden alalla – Tuomioistuimen toimivalta sekä tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano siviili- ja kauppaoikeuden alalla – Asetus (EU) N:o 1215/2012 – 7 artiklan 2 alakohta – Toimivalta sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevassa asiassa – Vahingon ilmenemispaikka – SEUT 101 artiklan ja Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen 53 artiklan vastaiseksi todettu kartelli – Eri jäsenvaltioihin sijoittautuneet tytäryhtiöt – Yksinomaan tytäryhtiöiden kärsimä välitön vahinko – Emoyhtiön vahingonkorvauskanne – Taloudellisen kokonaisuuden käsite

Asiassa C‑425/22,

jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Kúria (ylimmän oikeusasteen tuomioistuin, Unkari) on esittänyt 7.6.2022 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 28.6.2022, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa

MOL Magyar Olaj- és Gázipari Nyrt.

vastaan

Mercedes-Benz Group AG,

UNIONIN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja E. Regan, unionin tuomioistuimen presidentti K. Lenaerts, joka hoitaa viidennen jaoston tuomarin tehtäviä, sekä tuomarit M. Ilešič (esittelevä tuomari), I. Jarukaitis ja D. Gratsias,

julkisasiamies: N. Emiliou,

kirjaaja: A. Calot Escobar,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

–        MOL Magyar Olaj- és Gázipari Nyrt., edustajinaan G. Kutai, D. Petrányi ja M. Sz. Szendrő, ügyvédek,

–        Mercedes-Benz Group AG, edustajinaan K. Hetényi, M. Kovács ja A. Turi, ügyvédek, M. Kocí ja C. von Köckritz, Rechtsanwälte,

–        Tšekin hallitus, asiamiehinään M. Smolek, A. Edelmannová ja J. Vláčil,

–        Euroopan komissio, asiamiehinään V. Bottka, G. Meessen ja S. Noë,

kuultuaan julkisasiamiehen 8.2.2024 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Ennakkoratkaisupyyntö koskee tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 (EUVL 2012, L 351, s. 1) 7 artiklan 2 alakohdan tulkintaa.

2        Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat MOL Magyar Olaj- és Gázipari Nyrt. (jäljempänä MOL) ja Mercedes-Benz Group AG ja jossa on kyse MOL:in nostamasta vahingonkorvauskanteesta, joka koskee vahinkoa, jota tämä katsoo kärsineensä Mercedes-Benz Groupin sellaisten kilpailunvastaisten käytäntöjen vuoksi, jotka ovat SEUT 101 artiklan ja Euroopan talousalueesta 2.5.1992 tehdyn sopimuksen (EYVL 1994 L 1, s. 3; jäljempänä ETA-sopimus) 53 artiklan vastaisia.

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

 Asetus (EU) N:o 864/2007

3        Sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista 11.7.2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 864/2007 (Rooma II) (EUVL 2007, L 199, s. 40) johdanto-osan seitsemännessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Tämän asetuksen aineellisen soveltamisalan ja säännösten olisi oltava johdonmukaisia [asetuksen N:o 1215/2012] ja sopimusvelvoitteisiin sovellettavaa lakia koskevien säädösten kanssa.”

4        Kyseisen asetuksen 6 artiklan, jonka otsikko on ”Vilpillinen kilpailu ja vapaata kilpailua rajoittavat toimet”, 3 kohdan a alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Kilpailun rajoittamisesta johtuvaan sopimukseen perustumattomaan velvoitteeseen sovelletaan sen maan lakia, jonka markkinoihin rajoittaminen vaikuttaa tai saattaa vaikuttaa.”

 Asetus N:o 1215/2012

5        Asetuksen N:o 1215/2012 johdanto-osan 15 ja 16 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

” (15)      Tuomioistuimen toimivaltaa koskevien sääntöjen ennustettavuuden olisi oltava hyvä, ja niiden olisi perustuttava periaatteeseen, jonka mukaan toimivaltainen tuomioistuin määräytyy pääsääntöisesti vastaajan kotipaikan perusteella. Vastaajan kotipaikan tuomioistuimen olisi aina oltava toimivaltainen, lukuun ottamatta joitakin tarkoin rajattuja tapauksia, joissa riita-asian kohteen tai osapuolten sopimusvapauden vuoksi jokin muu liittymäperuste on oikeutettu. Oikeushenkilöiden kotipaikka olisi määriteltävä itsenäisesti yhteisten sääntöjen avoimuuden lisäämiseksi ja toimivaltaristiriitojen välttämiseksi.

(16)      Moitteettoman lainkäytön helpottamiseksi tai tuomioistuimen ja riita-asian läheisen liittymän vuoksi olisi oltava vaihtoehtoisia toimivaltaperusteita vastaajan kotipaikan mukaan määräytyvän toimivaltaperusteen lisäksi. Läheisellä liittymällä olisi taattava oikeusvarmuus ja vältettävä mahdollisuus siitä, että vastaaja haastetaan sellaisen jäsenvaltion tuomioistuimeen, johon hän ei kohtuudella ole voinut odottaa joutuvansa. Tämä on tärkeää erityisesti silloin, kun riita-asia koskee sopimukseen perustumattomia velvoitteita, jotka johtuvat yksityisyyden tai henkilöön liittyvien oikeuksien loukkauksesta, esimerkiksi kunnianloukkauksesta.”

6        Kyseisen asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Kanne sellaista henkilöä vastaan, jolla on kotipaikka jäsenvaltiossa, nostetaan hänen kansalaisuudestaan riippumatta tuon jäsenvaltion tuomioistuimessa, jollei tämän asetuksen säännöksistä muuta johdu.”

7        Mainitun asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisen jäsenvaltion tuomioistuimessa ainoastaan [II luvun] 2–7 jakson säännösten nojalla.”

8         Asetuksen N:o 1215/2012 II luku, jonka otsikko on ”Toimivalta”, sisältää muun muassa 2 jakson, jonka otsikko on ”Erityinen toimivalta”. Kyseisessä 2 jaksossa olevan 7 artiklan 2 alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisessa jäsenvaltiossa

– –

2)       sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevassa asiassa sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä vahinko sattui tai saattaa sattua”.

 Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset

9        MOL, joka on Unkariin sijoittautunut yritys, omistaa määräysvaltaan oikeuttavia osuuksia useissa tytäryhtiöissä, jotka ovat sijoittautuneet eri jäsenvaltioihin ja jotka ovat Moltrans Kft., joka on sijoittautunut Unkariin, INA d.d., joka on sijoittautunut Kroatiaan, Panta Distribuzione SpA ja Nelsa Srl, jotka ovat sijoittautuneet Italiaan, Roth Energie GmbH, joka on sijoittautunut Itävaltaan, sekä Slovnaft a.s., joka on sijoittautunut Slovakiaan.

10      Komissio antoi 19.7.2016 päätöksen C(2016) 4673 final SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä (asia AT.39824 – Kuorma-autot) (EUVL 2017, C 108, s. 6).

11      Kyseisessä päätöksessä komissio totesi, että oli olemassa kartelli, johon Mercedes-Benz Group ja 15 kansainvälistä kuorma-autonvalmistajaa olivat osallistuneet. Se katsoi, että kyseinen kartelli, jonka tarkoituksena oli hintojen koordinointi keskiraskaiden ja raskaiden kuorma-autojen bruttohinnastojen tasolla, merkitsi SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan, joissa kielletään kartellit ja muut kilpailua rajoittavat kaupalliset menettelyt, jatkettua rikkomista. Komissio totesi, että kyseinen rikkominen oli kestänyt 17.1.1997–18.1.2011 ja ulottunut koko Euroopan talousalueeseen.

12      MOL:n tytäryhtiöt ostivat välillisesti tai leasingvuokrasivat Mercedes-Benz Groupilta yhteensä 71 kuorma-autoa kyseisen rikkomisen aikana.

13      MOL nosti 14.10.2019 Fővárosi Törvényszékissä (Budapestin alioikeus, Unkari) Mercedes-Benz Groupia vastaan vahingonkorvauskanteen, jonka tueksi se väitti kärsineensä vahinkoa, joka vastasi lisäkustannuksia, joita sen tytäryhtiöt olivat perusteettomasti maksaneet sen kilpailunvastaisen toiminnan seurauksena, josta komissio oli määrännyt seuraamuksia.

14      MOL tukeutui vaatimuksessaan taloudellisen kokonaisuuden käsitteeseen. Se vetosi siihen, että Unkarin tuomioistuimet ovat kansainvälisesti toimivaltaisia asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan perusteella, ja väitti, että sen kotipaikka on konsernin, jonka se muodostaa tytäryhtiöidensä kanssa, taloudellisten ja rahoituksellisten intressien keskuksena kyseisessä säännöksessä tarkoitettu paikkakunta, missä vahinko sattui.

15      Mercedes-Benz Group esitti toimivallan puuttumista koskevan väitteen ja kiisti sen, että edellä mainittu säännös voisi olla tuomioistuimen toimivallan perustana.

16      Fővárosi Törvényszék (Budapestin alioikeus) hyväksyi väitteen ja totesi, että asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan erityistä toimivaltasääntöä on tulkittava suppeasti ja sitä voidaan soveltaa ainoastaan, jos tuomioistuimen, jossa kanne on nostettu, ja riidan kohteen välillä on erityisen läheinen yhteys. Tältä osin se totesi, että keinotekoisesti korotettuja hintoja ei ollut maksanut MOL vaan sen tytäryhtiöt, jotka olivat sijoittautuneet muihin Euroopan unionin jäsenvaltioihin ja joille siis aiheutui vahinkoa kyseisestä kilpailun vääristymisestä. Sitä vastoin MOL:lle aiheutunut vahinko oli puhtaasti taloudellista, minkä vuoksi MOL:n kotipaikkaa ei voida pitää kyseisen asetuksen 7 artiklan 2 alakohdassa tarkoitettuna paikkakuntana, missä vahinko sattui, eivätkä Unkarin tuomioistuimet voi olla toimivaltaisia sen perusteella.

17      Kyseisen tuomioistuimen ratkaisun vahvisti toisena asteena Fővárosi Ítélőtábla (Budapestin ylioikeus, Unkari), joka totesi, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan taloudellisen kokonaisuuden teoriaa voidaan soveltaa vain määritettäessä vastuuta kilpailuoikeuden rikkomisesta ja että vahinkoa kärsinyt asianosainen ei voi vedota siihen perustana tuomioistuimen toimivallalle. Se toteaa, että 21.5.2015 annetun tuomion CDC Hydrogen Peroxide (C‑352/13, EU:C:2015:335) mukaan mainitun asetuksen 7 artiklan 2 alakohdan mukainen toimivalta oli määritettävä vahinkoa kärsineen yrityksen eikä sen emoyhtiön kotipaikan perusteella.

18      MOL teki Kúriaan (ylin tuomioistuin, Unkari) kassaatiovalituksen, jossa se vaati, että kyseinen tuomioistuin kumoaa Fővárosi Ítélőtáblan ratkaisun ja siirtää asian käsiteltäväksi tuomioistuimissa, joiden käsiteltäväksi asia oli aikaisemmin saatettu.

19      MOL väitti lähinnä, että taloudellisen kokonaisuuden teorialla on merkitystä arvioitaessa unkarilaisten tuomioistuinten toimivaltaa pääasiassa ja että koska sillä yksin on määräysvalta konsernissa, jonka se muodostaa tytäryhtiöidensä kanssa, sen tytäryhtiöiden toiminnan kannattavuus tai tappiollisuus vaikuttaa siihen välittömästi.

20      Mercedes-Benz Group vastasi, että pääasian valittaja ei ollut ostanut yhtäkään niistä kuorma-autoista, joita kyseinen kartelli koski, eikä sille näin ollen ollut aiheutunut mitään vahinkoa. Lisäksi se väitti, että taloudellisen kokonaisuuden teoriaa ei voida soveltaa perustana unkarilaisten tuomioistuinten toimivaltaisuudelle ja että unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö ei tue tällaista lähestymistapaa.

21      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa tältä osin, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan kilpailunvastaisen menettelytavan uhri voi nostaa vahingonkorvauskanteen mitä tahansa taloudellisen kokonaisuuden muodostavaa oikeushenkilöä vastaan. Unionin tuomioistuin ei kuitenkaan ole vielä ottanut asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohtaa tulkitessaan kantaa siihen, voidaanko taloudellisen kokonaisuuden teoriaan vedota pätevästi silloin, kun kyseinen kokonaisuus on vahinkoa kärsinyt eikä kilpailunvastaisen rikkomisen tekijä.

22      Näissä olosuhteissa Kúria päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)      Kun emoyhtiö nostaa vahingonkorvauskanteen toisen yhtiön kilpailunvastaisesta menettelytavasta saadakseen korvauksen vahingoista, joita tästä menettelytavasta on aiheutunut yksinomaan sen tytäryhtiöille, onko toimivaltainen tuomioistuin emoyhtiön kotipaikan tuomioistuin sillä perusteella, että kyseinen paikkakunta on [asetuksen N:o 1215/2012] 7 artiklan 2 alakohdassa tarkoitettu paikkakunta, missä vahinko sattui?

2)      Onko asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan soveltamisen kannalta merkityksellistä, että kaikki tytäryhtiöt eivät kuuluneet emoyhtiön konserniin riidan kohteena olevien eri ostojen tekohetkellä?”

 Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu

 Ensimmäinen kysymys

23      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään lähinnä, onko asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohtaa tulkittava siten, että käsite ”paikkakunta, missä vahinko sattui” kattaa sellaisen emoyhtiön kotipaikan, joka nostaa kanteen yksinomaan tytäryhtiöilleen kolmannen osapuolen SEUT 101 artiklassa tarkoitetusta kilpailunvastaisesta toiminnasta aiheutuneiden vahinkojen korvaamiseksi, jos kyseisen emoyhtiön ja tytäryhtiöiden väitetään kuuluvan samaan taloudelliseen kokonaisuuteen.

24      Aluksi on muistutettava, että kuten vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, unionin oikeussäännön tulkinta edellyttää, että huomioon otetaan paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys, johon se kuuluu, sekä sen toimen tavoitteet ja tarkoitus, jonka osa se on (ks. mm. tuomio 8.2.2024, Inkreal, C‑566/22, EU:C:2024:123, 15 kohta).

25       Asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan sanamuodosta on todettava, että siinä säädetään, että jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisessa jäsenvaltiossa sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevassa asiassa ”sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä vahinko sattui”.

26      Unionin tuomioistuin on toistuvasti todennut, että tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 (EUVL 2001, L 12, s. 1) 5 artiklan 3 alakohdassa, joka vastaa asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohtaa, tarkoitettu käsite ”paikkakunta, missä vahinko sattui” tarkoittaa samalla sekä vahingon ilmenemispaikkaa että siihen kausaaliyhteydessä olevan tapahtuman paikkaa, joten vastaajaa vastaan voidaan kantajan valinnan mukaan nostaa kanne näistä jommankumman paikkakunnan tuomioistuimessa (tuomio 15.7.2021, Volvo ym., C‑30/20, EU:C:2021:604, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

27      Unionin tuomioistuimella on jo ollut mahdollisuus todeta 29.7.2019 antamassaan tuomiossa Tibor-Trans (C‑451/18, EU:C:2019:635, 33 kohta), joka koski samaa kilpailusääntöjen rikkomista kuin pääasia, että silloin kun markkinat, joihin kilpailua rajoittava käyttäytyminen vaikuttaa, sijaitsevat sen jäsenvaltion alueella, jossa vahinkoa väitetään tapahtuneen, on katsottava, että asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan soveltamista varten vahingon ilmenemispaikka sijaitsee tässä jäsenvaltiossa (ks. vastaavasti myös tuomio 15.7.2021, Volvo ym., C‑30/20, EU:C:2021:604, 31 kohta).

28      Lisäksi unionin tuomioistuin on todennut, että ilmaisua ”paikkakunta, missä vahinko sattui” ei voida tulkita laajentavasti niin, että siihen sisältyisivät kaikki paikkakunnat, joissa voi ilmetä sellaisen seikan aiheuttamia vahingollisia seurauksia, joka on jo aiheuttanut toisella paikkakunnalla tosiasiassa ilmenneen vahingon. Näin ollen se on tarkentanut, ettei tätä käsitettä voida tulkita siten, että siihen sisältyisi se paikkakunta, jossa vahingonkärsijä väittää hänelle aiheutuneen sellaista varallisuusvahinkoa, joka on alun perin toisessa valtiossa tapahtuneen ja hänen siellä kärsimänsä vahingon seuraus (tuomio 29.7.2019, Tibor-Trans, C‑451/18, EU:C:2019:635, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

29      Unionin tuomioistuin on myös todennut, että vahinko, joka on vain välillinen seuraus vahingosta, joka aiheutui alun perin muille henkilöille, jotka olivat aiheutuneen vahingon välittömiä kärsijöitä muulla kuin sillä paikkakunnalla, jossa välilliselle vahingonkärsijälle aiheutui tämän jälkeen vahinkoa, ei voi olla perusta asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohtaan perustuvalle tuomioistuimen toimivallalle (ks. vastaavasti tuomio 29.7.2019, Tibor-Trans, C‑451/18, EU:C:2019:635, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

30      Ennakkoratkaisupäätöksestä ilmenee, että nyt käsiteltävässä asiassa yksinomaan tytäryhtiöt, jotka ovat sijoittautuneet eri jäsenvaltioihin, ovat kärsineet välittömästi vahinkoa, johon MOL on vedonnut, eli lisäkustannuksia, jotka ovat aiheutuneet keinotekoisen korkeista hinnoista, joita on peritty pääasiassa kyseessä olevien 71 kuorma-auton ostosta tai leasingvuokrauksesta sellaisten kollusiivisten järjestelyjen seurauksena, jotka muodostavat yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun SEUT 101 artiklan rikkomisen.

31      Näin ollen on todettava, että pääasiassa kyseessä olevan vahingon ilmenemispaikan perusteella kansainvälinen ja alueellinen toimivalta on joko tuomioistuimella, jonka tuomiopiirissä tytäryhtiö, joka katsoo kärsineensä vahinkoa, on ostanut tai leasingvuokrannut mainittujen järjestelyjen kohteena olevat tavarat, tai jos tytäryhtiö on ostanut tai leasingvuokrannut tavaroita useissa paikoissa, tuomioistuimella, jonka tuomiopiirissä sen kotipaikka sijaitsee.

32      Vaikka MOL ei itse ole hankkinut tällaisia kuorma-autoja eikä näin ollen kärsinyt välitöntä vahinkoa mainitusta rikkomisesta, se väittää, että käsitettä ”paikkakunta, missä vahinko sattui” on tulkittava kilpailuoikeudessa käytetyn taloudellisen kokonaisuuden käsitteen valossa.

33      Tältä osin on huomautettava, että yleisesti emoyhtiön ja sen tytäryhtiön katsotaan muodostavan taloudellisen kokonaisuuden, kun emoyhtiö käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa tytäryhtiössään eikä tytäryhtiö toimi itsenäisesti (ks. vastaavasti tuomio 27.4.2017, Akzo Nobel ym. v. komissio, C‑516/15 P, EU:C:2017:314, 52 ja 53 kohta ja tuomio 6.10.2021, Sumal, C‑882/19, EU:C:2021:800, 43 kohta).

34      Tällaisessa tilanteessa koko konsernia pidetään ”yrityksenä”, jolle kilpailusäännöt on osoitettu ja jonka jäsenten on kokonaisuutena noudatettava niitä, mikä johtaa yhteisvastuuseen (ks. vastaavasti tuomio 6.10.2021, Sumal, C‑882/19, EU:C:2021:800, 39–44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

35      Nyt käsiteltävässä asiassa MOL väittää, että koska kilpailuoikeuden rikkominen johtaa koko taloudellisen kokonaisuuden yhteisvastuuseen, samaa periaatetta pitäisi soveltaa käänteisesti, kun kyse on taloudellisen kokonaisuuden jäseneen vaikuttavasta kilpailuoikeuden rikkomisesta aiheutuvan vahingon korvausvaatimuksesta.

36      MOL:n mukaan taloudellisen kokonaisuuden käsitteellä ei voi olla erilaista merkitystä sen mukaan, onko kyseessä oleva yritys kantaja vai vastaaja. Näin ollen emoyhtiön kotipaikkana olevaa paikkaa olisi pidettävä asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdassa tarkoitettuna vahingon ilmenemispaikkana, vaikka välitön vahinko on aiheutunut yksinomaan kyseisen yhtiön tytäryhtiöille.

37      Kuten julkisasiamies toteaa ratkaisuehdotuksensa 71–73 kohdassa, on todettava, ettei unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö tue MOL:n esittämiä väitteitä. Lisäksi nämä väitteet ovat ristiriidassa asetuksen N:o 1215/2015 7 artiklan 2 alakohdan toimivaltasäännön taustalla olevien periaatteiden eli toimivaltasääntöjen läheisyyttä ja ennakoitavuutta sekä tuomioistuimen ja sovellettavan lain välistä johdonmukaisuutta koskevien tavoitteiden kanssa. Mahdollisuutta vaatia korvausta kilpailuoikeuden rikkomisen aiheuttamasta vahingosta ei estetä sillä, että taloudellisen kokonaisuuden teoriaa ei voida soveltaa määritettäessä vahingon ilmenemispaikkaa asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan soveltamiseksi pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa olosuhteissa.

38      Toimivaltasääntöjen läheisyyttä ja ennustettavuutta koskevien tavoitteiden osalta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee yhtäältä, että sen jäsenvaltion tuomioistuimet, jossa kyseiset markkinat sijaitsevat, ovat parhaassa asemassa tutkimaan tällaiset korvauskanteet, ja toisaalta, että taloudellinen toimija, joka käyttäytyy kilpailua rajoittavalla tavalla, voi kohtuudella odottaa, että sitä vastaan nostetaan kanne sen paikan tuomioistuimissa, jossa sen käyttäytyminen on vääristänyt terveen kilpailun sääntöjä (tuomio 29.7.2019, Tibor-Trans, C‑451/18, EU:C:2019:635, 34 kohta).

39      Lisäksi asetuksen N:o 1215/2012 johdanto-osan 15 perustelukappaleen mukaan tuomioistuimen toimivaltaa koskevien sääntöjen olisi perustuttava periaatteeseen, jonka mukaan toimivaltainen tuomioistuin määräytyy pääsääntöisesti vastaajan kotipaikan perusteella kyseisen asetuksen 4 artiklan nojalla.

40      Toimivaltaisen tuomioistuimen ja sovellettavan lain välisen johdonmukaisuuden tavoitteen osalta unionin tuomioistuin on todennut, että sen toteaminen, että vahingon ilmenemispaikka sijaitsee kyseisillä markkinoilla, on myös asetuksen N:o 864/2007 johdanto-osan seitsemännessä perustelukappaleessa säädettyjen johdonmukaisuutta koskevien vaatimusten mukainen, koska kyseisen asetuksen 6 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaan kilpailua rajoittavaan toimeen liittyviin vahingonkorvauskanteisiin sovelletaan sen maan lakia, jonka markkinoihin rajoittaminen vaikuttaa tai saattaa vaikuttaa (tuomio 15.7.2021, Volvo ym., C‑30/20, EU:C:2021:604, 31 ja 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

41      Lisäksi väitteestä, joka koskee mahdollisuuden vaatia korvausta kilpailuoikeuden rikkomisesta aiheutuvasta vahingosta estymistä sen vuoksi, että taloudellisen kokonaisuuden käsitettä ei voida soveltaa määritettäessä asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdassa tarkoitettua vahingon ilmenemispaikkaa, on todettava, kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 97 kohdassa, että toimivaltasäännöt eivät estä kilpailunvastaisen toiminnan väitettyjä uhreja käyttämästä oikeuttaan saada korvausta.

42      Asetuksesta N:o 1215/2012 ilmenevän tuomioistuimen toimivaltaa koskevan pääsäännön mukaan tällaisen rikkomisen uhrit voivat aina nostaa kanteen rikkomiseen syyllistyneen tekijän kotipaikan tuomioistuimessa kyseisen asetuksen 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

43      Kuten tämän tuomion 27 kohdassa muistutetaan, asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan nojalla on kuitenkin mahdollista saattaa asia niiden markkinoiden osalta, joihin tavaroiden hintojen vahvistamista ja korottamista koskevat kollusiiviset järjestelyt vaikuttavat, joko sen tuomioistuimen käsiteltäväksi, jonka tuomiopiirissä yritys, joka katsoo kärsineensä vahinkoa, on ostanut kyseisten järjestelyjen kohteena olevat tavarat, tai jos kyseinen yritys on tehnyt ostoja useassa paikassa, sen tuomioistuimen käsiteltäväksi, jonka tuomiopiirissä yrityksen kotipaikka sijaitsee (ks. vastaavasti tuomio 15.7.2021, Volvo ym., C‑30/20, EU:C:2021:604, 43 kohta).

44      Näin ollen toimivaltasääntöjen läheisyyttä ja ennakoitavuutta sekä tuomioistuimen ja sovellettavan lain välistä johdonmukaisuutta koskevat tavoitteet sekä se, ettei mahdollisuudelle vaatia taloudellisen kokonaisuuden jäseneen vaikuttavasta kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvan vahingon korvaamista ole estettä, ovat esteenä sille, että taloudellisen kokonaisuuden käsitettä sovelletaan käänteisesti määritettäessä vahingon ilmenemispaikkaa asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan soveltamiseksi.

45      Lisäksi unionin tuomioistuin on todennut, että oikeusvarmuuden tavoite vaatii, että kansallinen tuomioistuin voi helposti ratkaista oman toimivaltansa ilman, että sen täytyisi tutkia pääasiaa (tuomio 28.1.2015, Kolassa, C‑375/13, EU:C:2015:37, 61 kohta ja tuomio 8.2.2024, Inkreal, C‑566/22, EU:C:2024:123, 27 kohta).

46      Kaiken edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava siten, että asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohtaa on tulkittava siten, että käsite ”paikkakunta, missä vahinko sattui” ei kata sellaisen emoyhtiön kotipaikkaa, joka nostaa kanteen yksinomaan tytäryhtiöilleen kolmannen osapuolen kilpailunvastaisesta toiminnasta, jolla rikotaan SEUT 101 artiklaa, aiheutuneiden vahinkojen korvaamiseksi, vaikka kyseisen emoyhtiön ja tytäryhtiöiden väitetään kuuluvan samaan taloudelliseen kokonaisuuteen.

 Toinen kysymys

47      Toisella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan soveltamisen kannalta merkitystä sillä, että ostaessaan tiettyjä tavaroita, joiden osalta on rikottu SEUT 101 artiklaa, kyseessä olevat tytäryhtiöt eivät olleet vielä emoyhtiön määräysvallassa.

48      On todettava, että tämä kysymys lähtee olettamasta, jonka mukaan asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohtaa voitaisiin tulkita siten, että käsite ”paikkakunta, missä vahinko sattui” voi tarkoittaa sellaisen emoyhtiön kotipaikkaa, joka nostaa kanteen sellaisten välittömien vahinkojen korvaamiseksi, joita sen tytäryhtiöille on aiheutunut kolmannen osapuolen kilpailunvastaisen toiminnan vuoksi.

49      Kun otetaan huomioon ensimmäiseen kysymykseen annettu vastaus, toiseen kysymykseen ei ole tarpeen vastata.

 Oikeudenkäyntikulut

50      Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (viides jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohtaa

on tulkittava siten, että

käsite ”paikkakunta, missä vahinko sattui” ei kata sellaisen emoyhtiön kotipaikkaa, joka nostaa kanteen yksinomaan tytäryhtiöilleen kolmannen osapuolen kilpailunvastaisesta toiminnasta, jolla rikotaan SEUT 101 artiklaa, aiheutuneiden vahinkojen korvaamiseksi, vaikka kyseisen emoyhtiön ja tytäryhtiöiden väitetään kuuluvan samaan taloudelliseen kokonaisuuteen.

Allekirjoitukset

*      Oikeudenkäyntikieli: unkari.