Väliaikainen versio

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

JULIANE KOKOTT

29 päivänä helmikuuta 2024 (1)

Asia C‑548/22

M.M.

vastaan

Presidenza del Consiglio dei Ministri ym.

(Ennakkoratkaisupyyntö – Giudice di pace di Fondi (Fondin rauhantuomari, Italia))

Ennakkoratkaisupyyntö – Direktiivi 1999/70/EY – Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemä määräaikaista työtä koskeva puitesopimus – 4 ja 5 lauseke – Syrjintä – Työsuhteiden ketjuttaminen – Onorario-tuomarit ja ‑syyttäjät – Muuttaminen toistaiseksi voimassa olevaksi työsuhteeksi – Luopuminen ex lege kaikista muuttamista edeltävää ajanjaksoa koskevista vaatimuksista

I       Johdanto

1.        Kuten unionin tuomioistuin on tietoinen muiden menettelyjen perusteella, Italian oikeuslaitoksessa tiettyjä tehtäviä hoitavat onorario-tuomarit ja ‑syyttäjät [luottamustehtävää hoitavat tuomarit ja syyttäjät], joista monet ovat tyytymättömiä työehtoihinsa. Heidän toimintaansa kutsutaan luottamustoimeksi, joten heidät nimitetään toimeensa vain määräajaksi, ja heille maksetaan siitä tapauskohtaista kiinteää korvausta. Palkallisesta lomasta, sosiaaliturvasta ja eläkkeistä ei ole säädetty. Heidän toimintansa laajuus eli käsiteltävien asioiden määrä ja toimen hoitamisen kumulatiivinen kesto vastaa kuitenkin vakituista kokopäivätyötä.(2) Siksi he ovat jo menestyneet aiemmissa ennakkoratkaisupyynnöissä erityisesti palkallista lomaa(3) sekä sosiaaliavustusta ja sosiaalivakuutusta koskevien oikeuksien osalta,(4) koska he ovat näiltä osin epäedullisessa asemassa tavanomaisiin tuomareihin ja syyttäjiin verrattuna.

2.        Italia on nyt ottanut käyttöön palveluksessa olevia onorario-tuomareita ja ‑syyttäjiä koskevan arviointimenettelyn, jonka perusteella heidät voidaan siirtää vakituiseen työsuhteeseen ja siitä voidaan maksaa kiinteää palkkaa. Jos he osallistuvat tähän menettelyyn, heidän on kuitenkin luovuttava kaikista muista aiempaa luottamustoimintaansa koskevista vaatimuksista. Tämä luopuminen koskee erityisesti unionin tuomioistuimen jo tunnustamia unionin oikeuteen perustuvia oikeuksia ja mahdollisia muita unionin oikeuteen perustuvia oikeuksia, esimerkiksi oikeutta suurempaan korvaukseen. Jos heitä ei siirretä vakituiseen työsuhteeseen, lainsäädännössä säädetään oikeudesta kiinteämääräiseen korvaukseen aiemmasta toiminnasta niiden oikeuksien sijaan, joista heidän on luovuttava.

3.        Käsiteltävänä olevassa asiassa on selvitettävä, ovatko unionin oikeuden asiaa koskevat säännöt, erityisesti määräaikaisten työntekijöiden syrjintäkielto, esteenä tälle pakolliselle luopumiselle unionin oikeuteen perustuvista oikeuksista.

II     Asiaa koskevat oikeussäännöt

A       Unionin oikeus

4.        Ennakkoratkaisupyyntö koskee sekä unionin primaarioikeutta että työaikadirektiiviä,(5) osa-aikatyötä koskevaa puitesopimusta(6) ja määräaikaista työtä koskevaa puitesopimusta.(7) Tässä asiassa on kuitenkin ensisijaisesti kyse viimeksi mainitusta sopimuksesta.

5.        Määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohdassa määrätään syrjimättömyyden periaatteen soveltamisesta määräaikaisiin työntekijöihin seuraavaa:

”Määräaikaisiin työntekijöihin ei saa soveltaa epäedullisempia työehtoja kuin vastaaviin vakituisiin työntekijöihin pelkästään siksi, että heillä on määräaikainen työsopimus tai työsuhde, ellei siihen ole asiallisia syitä.”

6.        Määräaikaisia työtä koskevan puitesopimuksen 5 lausekkeessa kielletään tällaisten työsopimusten väärinkäyttö:

”1.      Perättäisten määräaikaisten työsopimusten tai työsuhteiden väärinkäytösten estämiseksi jäsenvaltioiden kuultuaan työmarkkinaosapuolia kansallisen lainsäädännön, työehtosopimusten tai käytännön mukaan ja/tai työmarkkinaosapuolten on otettava käyttöön erityisten alojen ja/tai työntekijäryhmien tarpeiden mukaan yksi tai useita seuraavista toimenpiteistä, jos käytettävissä ei ole vastaavia oikeudellisia toimenpiteitä väärinkäytösten estämiseksi:

a)      perustellut syyt tällaisen työsopimuksen tai työsuhteen uudistamista varten;

b)      perättäisten määräaikaisten työsopimusten tai työsuhteiden enimmäiskokonaiskesto;

c)      tällaisten työsopimusten tai työsuhteiden uudistamisten lukumäärä.

2.      Jäsenvaltiot kuultuaan työmarkkinaosapuolia ja/tai työmarkkinaosapuolet määrittävät tarvittaessa, millä edellytyksillä määräaikaisia työsopimuksia tai työsuhteita

a)      pidetään perättäis[i]nä;

b)      pidetään toistaiseksi voimassa olevina työsopimuksina tai työsuhteina.”

B       Italian oikeus

7.        Ennakkoratkaisupyyntö koskee 13.7.2017 annetun asetuksen (decreto legislativo) nro 116 29 §:n 1, 2, 3 ja 5 momenttiin, joka on korvattu 30.12.2021 annetun lain nro 234 1 §:n 629 momentilla, sisältyvien aiempaan toimintaan perustuvien vaatimusten rajoittamista:

”1.      Tämän asetuksen voimaantulopäivänä palveluksessa olevat onorario-tuomarit ja ‑syyttäjät [(luottamustehtävää hoitavat tuomarit ja syyttäjät)](8) voidaan hakemuksesta vahvistaa tehtäväänsä siihen saakka, kun he täyttävät 70 vuotta.

2.      Tämän asetuksen voimaantulopäivänä palveluksessa olevilla onorario-tuomareilla ja ‑syyttäjillä, joita ei vahvisteta tehtäväänsä joko sen vuoksi, etteivät he ole jättäneet vahvistamishakemusta, tai sen vuoksi, etteivät he ole läpäisseet 3 momentissa tarkoitettua arviointimenettelyä, on oikeus korvaukseen, jonka määrä ennen veronpidätyksiä on 2 500 euroa kultakin palvelusvuodelta, jonka kuluessa he ovat osallistuneet istuntoihin vähintään 80 päivänä, ja 1 500 euroa ennen veronpidätyksiä kultakin palvelusvuodelta, jonka kuluessa he ovat osallistuneet istuntoihin vähemmän kuin 80 päivänä, ja joka tapauksessa yhteensä enintään 50 000 euroa ennen veronpidätyksiä, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta heidän oikeuttaan kieltäytyä tästä korvauksesta. Yli kuuden kuukauden ajan jatkunut työskentely rinnastetaan edellisessä virkkeessä tarkoitettua korvausta laskettaessa yhteen vuoteen. Korvauksen saaminen merkitsee luopumista kaikista muista minkä tahansa luonteisista päättyneestä luottamustehtävää koskevasta suhteesta johtuvista vaatimuksista.

– –

5.      Edellä 3 momentissa tarkoitettuja arviointimenettelyjä koskeva osallistumishakemus merkitsee luopumista kaikista muista minkä tahansa luonteisista aiemmasta luottamustehtävää koskevasta suhteesta johtuvista vaatimuksista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta oikeutta edellä 2 momentissa tarkoitettuun korvaukseen, mikäli kyseistä tuomaria tai syyttäjää ei vahvisteta tehtäväänsä.

– –”

8.        Asetuksen nro 116 29 §:n 4 momentin mukaan arviointimenettely koostuu enintään puolen tunnin mittaisesta suullisesta kokeesta, joka koskee käytännön tapausta siltä alalta, jolla hakijat ovat työskennelleet luottamustehtävässä.

9.        Asetuksen nro 116 29 §:n 6 momentissa säädetään, että onorario-tuomareille, jotka vahvistetaan tehtäväänsä arviointimenettelyn perusteella ja jotka päättävät hoitaa yksinomaan tätä tehtävää, maksetaan korvausta tiettyjen oikeuslaitoksen hallintohenkilöstöä koskevien työehtosopimusten mukaisesti. Sen 7 momentissa säädetään samoin perustein korvauksesta, jota maksetaan tehtäviinsä vahvistetuille onorario-tuomareille ja ‑syyttäjille, jotka haluavat harjoittaa toimensa ohella myös muuta toimintaa.

III  Tosiseikat ja ennakkoratkaisupyyntö

10.      Kantaja on Italian syyttäjänvirastossa toimiva onorario-syyttäjä. Hän on oikeudellisesti ja taloudellisesti samassa asemassa kuin vastaavat ratkaisutehtävissä toimivat onorario-tuomarit, jotka ovat rauhantuomareina olleet unionin tuomioistuimen aiemmin antamien ratkaisujen kohteena.

11.      Kantaja toteaa ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa, että hän on toiminut onorario-syyttäjänä keskeytyksettä 4.4.2001 lähtien ja että hänen tehtäväänsä on jatkettu useita kertoja lain nojalla ja että hänet on vahvistettu tehtäväänsä 31.5.2024 saakka.

12.      Kantaja vaatii pääasian oikeudenkäynnissä lisäkorvausta siitä, että hän on osallistunut kymmeneen rikosoikeudenkäyntiin. Osallistumisestaan kuhunkin oikeudenkäyntiin hän on saanut vastaajilta, oikeusministeriöltä (Ministero della Giustizia, Italia) ja talous- ja valtiovarainministeriöltä (Ministero dell’Economia e delle Finanze, Italia), korvauksena 98 euroa. Näistä summista on vähennetty verot, mutta niistä ole suoritettu sosiaaliturvamaksuja, vaan kantajan on pitänyt maksaa tällaiset maksut omalla kustannuksellaan asianomaisille laitoksille.

13.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että syyttäjänä toimivan ammattituomarin vastaava päiväpalkka on noin 248 euroa bruttona. Lisäksi valtio maksaa jokaisen ammattituomarin sosiaalimaksut asianomaisille laitoksille.

14.      Kantaja vaatii näin ollen, että vastaajat velvoitetaan maksamaan 150 euron lisämaksu jokaisesta edellä mainitusta oikeudenkäynnistä.

15.      Kantaja on onorario-syyttäjänä nimittäin määräaikainen työntekijä, joka on rinnastettavissa syyttäjänä toimivaan vakituiseen ja kokoaikaiseen tuomariin. Kantaja hoitaa erityisesti esitutkintatehtäviä ja osallistuu rikosoikeudenkäynteihin.

16.      Pääasian oikeudenkäyntiasiakirjojen perusteella ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pitää toteen näytettynä, että kantaja hoitaa tosiasiallisesti ja muutoin kuin satunnaisesti onorario-syyttäjän tehtäviä, joista hänelle maksetaan korvausta. Se toteaa myös, että toinen tuomioistuin, Tribunale ordinario di Roma (Rooman alioikeus, Italia), on jo todennut, että kantajalla on määräaikaista työtä koskevassa puitesopimuksessa tarkoitettuna määräaikaisena työntekijänä lähtökohtaisesti oikeus vahingonkorvaukseen määräaikaisten sopimusten ketjuttamisen ja epäsuotuisan kohtelun vuoksi. Se, onko kyseessä epäsuotuisa kohtelu korvauksen määrän osalta, ei kuitenkaan ole näiden tietojen mukaan tämän toisen ratkaisun aiheena.

17.      Jätettyään 13.7.2017 annetun asetuksen nro 116 29 §:n mukaiseen arviointimenettelyyn osallistumista koskevan hakemuksen kantaja oli lain mukaan velvollinen luopumaan kaikista muista minkä tahansa luonteisista luottamustehtävää koskevasta suhteesta johtuvista vaatimuksista.

18.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tulkitsee tätä luopumista siten, että se on esteenä esitetylle vaatimukselle, ja pyytää sen vuoksi unionin tuomioistuinta vastaamaan seuraavaan kysymykseen:

”Onko SEUT 288 artiklaa, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17, 31, 34 ja 47 artiklaa ja tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista annetun direktiivin 2003/88/EY 7 artiklaa, osa-aikatyötä koskevan puitesopimuksen 4 lauseketta ja määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 4 lauseketta tulkittava siten, että ne ovat esteenä 13.7.2017 annetun asetuksen (decreto legislativo) nro 116 29 §:n, sellaisena kuin se on korvattuna 30.12.2021 annetun lain nro 234 1 §:n 629 momentilla, kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään automaattisesta, ex lege tapahtuvasta luopumisesta kaikista edellä mainittujen direktiivien täytäntöönpanoa koskevista vaatimuksista, mikä merkitsee myös kaiken muun unionin oikeudessa taatun palkkaa, työtä ja sosiaaliturvaa koskevan suojan menettämistä,

–      siinä tapauksessa, että onorario-tuomari tai ‑syyttäjä määräaikaisena ja osa-aikaisena eurooppalaisena työntekijänä, joka on verrattavissa eurooppalaisena vakituisena ja kokoaikaisena työntekijänä toimivaan ammattituomariin tai ‑syyttäjään, yksinkertaisesti jättää osallistumishakemuksen vakinaistamismenettelyihin, joilla pannaan ainoastaan muodollisesti täytäntöön määräaikaisesta työstä tehdyn puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohta

–      tai siinä tapauksessa, että hän – mikäli hän ei läpäise näitä menettelyjä tai ei jätä hakemusta – ottaa vastaan korvauksen, joka on määrältään ilmeisen riittämätön ja joka ei ole oikeassa suhteessa edellä mainittujen direktiivien täytäntöönpanon laiminlyönnistä aiheutuneisiin vahinkoihin?”

19.      Italian tasavalta ja Euroopan komissio esittivät kirjallisia huomautuksia ja pääasian kantajan tavoin suullisia huomautuksia kantajan pyynnöstä 1.2.2024 pidetyssä istunnossa.

IV     Oikeudellinen arviointi

20.      Vastatakseni ennakkoratkaisupyyntöön käsittelen ensin lyhyesti sen tutkittavaksi ottamista, sen jälkeen tutkin ratkaisun kannalta merkityksellisiä seikkoja ja lopuksi tarkastelen sitä, onko vaatimuksista luopumista koskeva sääntö yhteensopiva unionin oikeuden kanssa.

A       Tutkittavaksi ottaminen

21.      Kuten muissakin menettelyissä, jotka koskevat onorario-tuomarien ja ‑syyttäjien unionin oikeuteen perustuvia oikeuksia, Italia väittää, että menettely on ”keinotekoinen”, koska kantaja vaatii vain osaa mahdollisesta saatavastaan voidakseen esittää vaatimuksen luottamustehtävää hoitavalle rauhantuomarille, joka on toimivaltainen vain vähäisiä saatavia koskevissa asioissa. Italian mukaan viimeksi mainitulla on kuitenkin intressi asian lopputuloksen suhteen, eikä hän siksi ole tarpeeksi riippumaton. Koska unionin tuomioistuin on kuitenkin jo hylännyt nämä väitteet vastaavanlaisessa menettelyssä,(9) niitä ei voida hyväksyä myöskään tässä menettelyssä.

B       Ennakkoratkaisupyynnön täsmentäminen

22.      Ennakkoratkaisupyynnön kohdetta on kuitenkin täsmennettävä.

23.      Pääasian kantaja toimii onorario-syyttäjänä. Jos hän haluaa jatkaa toimessaan, hänet on vahvistettava tehtäväänsä asetuksen nro 116 29 §:ssä säädetyssä arviointimenettelyssä. Kyse on suullisesta arvioinnista, joka koskee hänen luottamustoimintaansa liittyviä kysymyksiä.

24.      Menettelyä koskeva osallistumishakemus johtaisi kuitenkin 29 §:n 5 momentin nojalla siihen, että hänen on luovuttava kaikista muista aiemmasta luottamustehtävää koskevasta suhteesta johtuvista vaatimuksista. Ymmärrän ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tavoin tämän luopumisen siten, että se koskee vaatimuksia, jotka ylittävät onorario-tuomarien ja ‑syyttäjien tähän asti saamat tapauskohtaiset kiinteät korvaukset. Näin ollen luopuminen koskisi myös pääasian oikeudenkäynnissä vaadittua lisäkorvausta sekä unionin tuomioistuimen jo tunnustamia oikeuksia lomarahaan, sosiaaliturvaan ja eläkkeisiin.

25.      Ainoastaan jos kantaja ei menesty tässä arviointimenettelyssä, hän voi vaatia asetuksen nro 116 29 §:n 2 momentin nojalla kiinteämääräistä korvausta. Nämä vaatimukset perustuvat hänen aiemman luottamustoimintansa kestoon ja laajuuteen eivätkä niiden saatavien täsmälliseen laajuuteen, joita hän voisi mahdollisesti vaatia ja saada unionin oikeuden nojalla.

26.      Jos kantaja sitä vastoin vahvistetaan arviointimenettelyn perusteella tehtäväänsä, hän voi jatkaa tehtävässään 70 vuoden ikään saakka ja hänelle maksetaan jatkossa korvausta, joka perustuu oikeuslaitoksen tiettyjen muiden työntekijöiden työehtoihin. Italian lainsäädännön mukaan aiempaan toimintaan perustuvat vaatimukset ovat sitä vastoin tässä tapauksessa poissuljettuja.

27.      Ennakkoratkaisupyynnöllä pyritään selvittämään, onko tätä luopumissäännöstä pidettävä sellaisena, ettei sitä voida hyväksyä, erityisesti tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista annetun direktiivin 2003/88, osa-aikatyötä koskevan puitesopimuksen 4 lausekkeen ja määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 4 lausekkeen rikkomisen vuoksi. Vaikka näiden sääntöjen rikkomisella voidaan lähtökohtaisesti perustella onorario-tuomarien vaatimuksia,(10) ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa vireillä oleva menettely ei koske työaikaa eikä etenkään oikeutta palkalliseen vapaaseen eikä osa-aikatyötä.

28.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa pikemminkin, että kantaja on määräaikainen työntekijä, joka vaatii suurempaa korvausta kymmenestä rikosoikeudenkäynnistä, joihin hän on osallistunut syyttäjänviraston edustajana.

29.      Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan nämä vaatimukset voisivat perustua siihen, että kantaja on vastaavassa tilanteessa kuin samaa toimintaa harjoittava tavanomainen syyttäjä. Hän sai kuitenkin 98 euroa jokaisesta oikeudenkäynnistä, kun taas tavanomaiset syyttäjät saisivat noin 248 euroa päivässä, ja valtio maksaa lisäksi sosiaaliturvamaksuja asianomaisille laitoksille.

30.      Määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohdassa kielletään kuitenkin kohtelemasta määräaikaisia työntekijöitä työehtojen osalta epäedullisemmin kuin vastaavia vakituisia työntekijöitä pelkästään siksi, että he työskentelevät määräaikaisen sopimuksen nojalla, ellei erilaiseen kohteluun ole asiallisia syitä.

31.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei tarkastele ennakkoratkaisupyynnössä sitä, ovatko erot korvauksissa perusteltuja tai missä määrin ne ovat perusteltuja.

32.      Unionin tuomioistuin on puolestaan jo ilmaissut epäilyksensä siitä, onko onorario-tuomareilla oltava kaikilta osin samat työehdot kuin tavanomaisilla tuomareilla. Ei nimittäin voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että tavanomaisten tuomarien suotuisammat työehdot, mukaan lukien suurempi korvaus, ovat perusteltuja valintamenettelyn ja heille osoitettujen tehtävien perusteella.(11) Olen jopa ilmaissut epäilykseni näiden kahden ryhmän rinnastettavuudesta korvauksen osalta.(12)

33.      Käytettävissä olevien tietojen perusteella on pikemminkin kysyttävä, missä määrin näiden kahden ryhmän erilainen kohtelu on perusteltua.(13) Syrjintäkiellon periaate edellyttää, että toisiinsa rinnastettavia tilanteita ei kohdella eri tavalla eikä erilaisia tilanteita kohdella samalla tavalla, ellei tällaista kohtelua voida objektiivisesti perustella.(14) Lisäksi erilaisen kohtelun on oltava oikeassa suhteessa asianomaisella kohtelulla tavoiteltuun päämäärään nähden.(15) Unionin tuomioistuin on jo todennut, että sitä, ettei onorario-tuomareilla ole lainkaan oikeutta lomaan eikä minkäänlaiseen sosiaaliavustusten ja sosiaalivakuutuksen muotoon, ei voida hyväksyä,(16) jollei edellytyksenä ole, että tällaiset oikeudet myönnetään samassa laajuudessa kuin tavanomaisille tuomareille.

34.      Korvauksen osalta määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohdassa voitaisiin sallia, että tavanomaisille tuomareille ja syyttäjille maksetaan suurempaa korvausta kuin onorario-tuomareille ja ‑syyttäjille. Tämä ei kuitenkaan sulje pois sen mahdollisuutta, että viimeksi mainitut saavat liian pientä korvausta ja voivat siksi vaatia suhteellista korotusta tämän määräyksen perusteella. Arviointimenettelyn perusteella tehtäväänsä pysyvästi vahvistetuille onorario-tuomareille ja ‑syyttäjille jatkossa maksettava korvaus voisi toimia ainakin viitteenä sille, minkälaista korvausta Italian lainsäätäjä pitää asianmukaisena tästä toiminnasta.(17)

35.      Kansallinen tuomioistuin ei kuitenkaan esitä vastaavaa kysymystä unionin tuomioistuimelle. Tämä on myös loogista, koska – kuten edellä on todettu – unionin tuomioistuin on jo käsitellyt kysymystä italialaisten onorario-tuomarien ja tavanomaisten tuomarien rinnastettavuudesta ja erilaisen kohtelun oikeutuksesta ja jättänyt lopullisen ratkaisun kansallisille tuomioistuimille.(18) Koska ennakkoratkaisupyynnöstä ei ilmene aiempaan menettelyyn nähden mitään uusia näkökohtia näiden kahden tuomariryhmän rinnastettavuuden osalta, vastaavasta kysymyksestä ei ole odotettavissa uutta tietoa.

36.      Koska ennakkoratkaisupyynnöllä ei ole tarkoitus (tai ei voida) selvittää, onko kantajalle maksettua pienempää korvausta pidettävä tai missä määrin sitä on pidettävä määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitettuna perusteettomana epäedullisempana kohteluna, ei myöskään ole selvää, mikä merkitys voidaan antaa perusoikeuskirjan 31 artiklalle, joka koskee oikeutta oikeudenmukaisiin ja kohtuullisiin työoloihin ja työehtoihin, ja sen 34 artiklalle, joka koskee oikeutta sosiaaliturvaan ja toimeentuloturvaan.

37.      Perusoikeuskirjan 17 artikla, joka koskee omistusoikeutta, ja 47 artikla, siltä osin kuin sen ensimmäisellä kohdalla suojellaan oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, ovat sen sijaan lähtökohtaisesti merkityksellisiä. Tämä johtuu siitä, että riidanalaisella Italian asetuksella, joka koskee vaatimuksista luopumista, todennäköisesti puututaan olemassa oleviin oikeuksiin ja niiden käyttöön. Kuten kysymyksessä mainittua SEUT 288 artiklaa myös näitä määräyksiä on kuitenkin konkretisoitu jo riittävästi määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohdassa yhdessä tehokkuusperiaatteen kanssa, joten niitä ei tarvitse tarkastella erikseen.

38.      Näin ollen on enää selvitettävä, ovatko määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohta ja tehokkuusperiaate esteenä sille, että Italian lainsäädännön mukaan onorario-tuomarien on luovuttava vaatimuksista, koska tällöin heihin sovellettaisiin perusteettomasti epäedullisempia työehtoja kuin tavanomaisiin tuomareihin, kun he jättävät osallistumishakemuksen toistaiseksi voimassa olevaa työsuhdetta koskevaan arviointimenettelyyn.

C       Pakollinen luopuminen vaatimuksista

39.      Kantaja esittää pääasian oikeudenkäynnissä vaatimuksia, koska hän on saanut määräaikaisena onorario-syyttäjänä pienempää korvausta kuin tavanomainen syyttäjä. Kantajan mukaan tämä on määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohdassa vahvistetun syrjintäkiellon vastaista.

40.      Tarkastelen ensin määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohtaan perustuvien vaatimusten luonnetta, sitten Italian luopumissäännöksen vaikutuksia tehokkuusperiaatteen valossa ja lopuksi puitesopimuksen 5 lauseketta koskevaa oikeuskäytäntöä, joka on Italian väitteiden mukaan luopumissäännöksen taustalla.

1.     Määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohtaan perustuvat vaatimukset

41.      Määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohdan mukaan määräaikaisiin työntekijöihin ei saa soveltaa epäedullisempia työehtoja kuin vastaaviin vakituisiin työntekijöihin pelkästään siksi, että heillä on määräaikainen työsopimus tai työsuhde, ellei siihen ole asiallisia syitä.

42.      Tätä määräystä sovelletaan suoraan, ja siihen voidaan näin ollen vedota työnantajana olevaa jäsenvaltiota vastaan.(19) Se kattaa työehdot, mukaan lukien palkan ja sellaiset eläkkeet, jotka perustuvat työsuhteeseen.(20)

43.      Jos määräaikaisiin työntekijöihin sovelletaan ilman asiallisia syitä palkkauksen osalta epäedullisempia työehtoja kuin vastaaviin vakituisiin työntekijöihin, määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohtaa voidaan käyttää perusteena vaatimukselle myöntää määräaikaiselle työntekijälle palkan osia, jotka kansallisen lainsäädännön mukaan kuuluvat vain vakituisille työntekijöille.(21)

44.      Kuten edellä on jo todettu, Italian tuomioistuinten on lähtökohtaisesti selvitettävä, voivatko onorario-syyttäjät vedota tällaiseen oikeuteen, ja jos voivat, missä määrin.(22) Ennakkoratkaisupyyntö perustuu sitä vastoin siihen olettamukseen, että tällaiset oikeudet ovat olemassa, ja se koskee rajoituksia, jotka liittyvät niiden täytäntöönpanoon tuomioistuimessa.

2.     Tehokkuusperiaate

45.      Unionin oikeus ei sisällä tällaisen oikeuden täytäntöönpanoa koskevia säännöksiä, joten jäsenvaltioilla on tältä osin menettelyllinen itsemääräämisoikeus. Vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteita on kuitenkin noudatettava. Kansalliset säännöt eivät etenkään saa olla sellaisia, että unionin oikeusjärjestyksessä vahvistettujen oikeuksien käyttäminen on käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa (tehokkuusperiaate).(23)

46.      Asetuksen nro 116 29 § ei tee määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohtaan perustuvan mahdollisen oikeuden käyttämistä täysin mahdottomaksi. Jos asianomaiset eivät tee arviointimenettelyn osallistumishakemusta eivätkä ota vastaan 29 §:n 2 momentin ensimmäisen virkkeen mukaista kiinteämääräistä korvausta luottamustoiminnan päättyessä, 29 §:n 5 momentin tai 29 §:n 2 momentin kolmannen virkkeen mukaiset luopumissäännökset eivät estä 4 lausekkeen 1 kohtaan perustuvia pidemmälle meneviä vaatimuksia koskevan kanteen esittämistä.

47.      Jos onorario-tuomarit tai ‑syyttäjät eivät osallistu arviointimenettelyyn ja hyväksyvät asetuksen nro 116 29 §:n 2 momentin ensimmäisen virkkeen mukaisen kiinteämääräisen korvauksen, myös kolmannen virkkeen luopumissäännös vaikuttaa ongelmattomalta. Tässä tapauksessa edunsaajat, jotka ovat kuitenkin ammattijuristeja, luopuvat vapaaehtoisesti oikeudestaan esittää mahdollisesti pidemmälle meneviä vaatimuksia.

48.      Onorario-tuomarit tai ‑syyttäjät, jotka osallistuvat arviointimenettelyyn, mutta joita ei vahvisteta tehtäväänsä, eivät sitä vastoin valitse vapaaehtoisesti asetuksen nro 116 29 §:n 2 momentin ensimmäisen virkkeen mukaista kiinteämääräistä korvausta. Heidän tavoitteenaan on pikemminkin jatkaa työskentelyä oikeuslaitoksessa.

49.      Ei kuitenkaan voida sulkea pois sitä, että tämä kiinteämääräinen korvaus täyttää tehokkuusperiaatteen vaatimukset.

50.      On tosin oletettava, että korvauksen määrä, joka on 2 500 euroa tai 1 500 euroa kultakin palvelusvuodelta, voi olla pienempi kuin se määrä, jota asianomaiset voivat vaatia määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohdan ja työaikadirektiivin nojalla. Kyseeseen tulevat paitsi suurempia korvauksia koskevat oikeudet, joihin pääasian oikeudenkäynnissä on vedottu ja joiden olemassaolo ja laajuus eivät ole vielä selviä, myös jo tunnustetut lomapalkkaa sekä sosiaaliturvaa ja vanhuuseläkkeitä koskevat oikeudet. Kokoaikatyön kyseen ollessa jo vuosittainen oikeus lomarahaan voi olla suurempi kuin tällainen korvaus.(24)

51.      Hyväksyessään asetuksen nro 116 29 §:n 2 momentin ensimmäisen virkkeen mukaisen korvauksen asianomaisten ei kuitenkaan tarvitse saattaa vireille oikeudenkäyntiä, eikä oikeuksien mahdollista vanhentumisaikaa – ilmeisestikään – oteta huomioon. Siksi monissa tapauksissa korvauksen kokonaismäärä voi olla huomattavasti suurempi kuin se määrä, jota asianomaiset voisivat vaatia määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohdan ja työaikadirektiivin nojalla.

52.      Korvauksen saamista koskevan oikeuden tällaista luokittelua voidaan perustella hallinnon yksinkertaistamisella ja oikeusvarmuudella, koska jokaisen yksittäistapauksen perusteellinen tutkiminen edellyttäisi huomattavia resursseja ja siihen liittyisi vaikeuksia.(25) Tällaisten näkökohtien huomioon ottaminen kuuluu olennaisesti tehokkuusperiaatteeseen, koska se ei edellytä unionin oikeuteen perustuvien oikeuksien rajoittamatonta käyttöä vaan ainoastaan estää sen, ettei niiden käyttäminen ole suhteettoman vaikeaa. Tämä periaate mahdollistaa siten kohtuullisten määräaikojen asettamisen kanteen nostamiselle oikeusvarmuuteen liittyvistä syistä.(26)

53.      Kansallisten tuomioistuinten tehtävänä on kuitenkin arvioida lopullisesti, tekeekö kiinteämääräinen korvaus yhdessä asetuksen nro 116 29 §:n mukaisen pakollisen luopumisen kanssa unionin oikeusjärjestyksessä vahvistettujen oikeuksien käyttämisen suhteettoman vaikeaksi, eli onko se viime kädessä epäasianmukainen. Niiden on otettava tällöin huomioon kaikki merkitykselliset seikat, kuten vanhentumisaikaa koskevat säännöt tai mahdollisten lisäkorvauksia koskevien oikeuksien laajuus.

54.      Istunnossa annettujen tietojen mukaan lähes kaikki arviointimenettelyyn osallistuneet onorario-tuomarit ja ‑syyttäjät, todennäköisesti kantaja mukaan lukien, on tosin tähän mennessä vahvistettu tehtäväänsä. He eivät saa asetuksen nro 116 29 §:n 2 momentin ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettua kiinteämääräistä korvausta, ja osallistumalla arviointimenettelyyn he ovat näin ollen 29 §:n 5 momentin nojalla luopuneet kaikista muista vaatimuksista, jotka perustuvat heidän aiempaan luottamustoimintaansa.

55.      Tällainen pakollinen luopuminen unionin oikeuteen perustuvista vaatimuksista, erityisesti määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 4 lausekkeeseen perustuvista vaatimuksista, on tehokkuusperiaatteen mukaista vain, jos tehtäviinsä vahvistetut hakijat saavat asianmukaisen korvauksen.

56.      Hakijat, jotka vahvistetaan tehtäväänsä, saavat tosin huomattavia etuja, sillä he voivat jatkaa työskentelyä kiinteällä palkalla 70 ikävuoteen asti eli käytännössä toistaiseksi. Nämä työehdot ilmentävät kuitenkin ensi näkemältä vain vastiketta heidän tulevasta työstään oikeuslaitoksessa.

57.      Italia esittää silti näkemyksenään, että niihin sisältyy asianmukainen korvaus. Sen mukaan tämä näkyy erityisesti siinä, että vastanimitetyille onorario-tuomareille ja ‑syyttäjille ei myönnetä tehtäviinsä vahvistettujen hakijoiden työehtoja.

58.      Kantaja toteaa sitä vastoin uskottavasti, että tuleva korvaus ei ole riittävä etenkään hänen eläkkeensä osalta, koska hän ei kyseisen työskentelyn jäljelle jäävänä aikana voi hankkia odotusoikeutta vanhuuseläkkeeseen. Myös komissio vaatii, että korvaukset kohdennetaan paremmin aiemmin aiheutuneiden haittojen mukaan.

59.      Unionin tuomioistuin ei pysty arvioimaan, kumpi näistä kahdesta näkemyksestä on oikea, koska sillä ei ole tarvittavia tietoja. Kansallisten tuomioistuinten on näin ollen ratkaistava myös se, sisältävätkö tehtäviinsä vahvistettujen hakijoiden työehdot asianmukaisen korvauksen siitä, että heidän on luovuttava unionin oikeuteen perustuvista vaatimuksista, jotka johtuvat heidän aiemmasta toiminnastaan.

3.     Määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 5 lauseketta koskeva oikeuskäytäntö

60.      Toisin kuin Italia väittää, määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 5 lausekkeen rikkomiseen perustuvia oikeuksia korvaukseen koskevasta oikeuskäytännöstä ei johdu muuta.

61.      Määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 5 lausekkeen mukaan jäsenvaltioiden on otettava käyttöön toimenpiteitä perättäisten määräaikaisten työsopimusten tai työsuhteiden väärinkäytösten estämiseksi. Siksi niiden on tällaisten väärinkäytösten varalta toteutettava oikeasuhteisia, riittävän tehokkaita ja varoittavia toimenpiteitä määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen mukaisesti annettujen sääntöjen täyden tehokkuuden varmistamiseksi.(27)

62.      Unionin tuomioistuin on tältä osin todennut opetusalasta, että kun määräaikainen työsuhde on muutettu toistaiseksi voimassa olevaksi työsuhteeksi laissa säädetyllä tavalla, määräaikaisten työsuhteiden väärinkäytöstä ei tarvitse määrätä muita seuraamuksia.(28) Tällaisessa tapauksessa ei etenkään edellytetä lisäksi taloudellisten korvausten maksamista asianomaisille.(29)

63.      Ensisilmäyksellä tämä oikeuskäytäntö näyttää olevan nyt tarkasteltavan luopumissäännön mukainen, sillä se estää vain niitä onorario-syyttäjiä esittämästä aiempaan työhönsä perustuvia vaatimuksia, joiden määräaikainen työsuhde on muutettu vakituiseksi työsuhteeksi.

64.      Tarkempi tarkastelu osoittaa kuitenkin, että tätä oikeuskäytäntöä ei voida soveltaa tässä asiassa, koska määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohtaan perustuvat oikeudet ovat luonteeltaan täysin erilaisia kuin 5 lausekkeeseen perustuva oikeus saada korvausta.

65.      Puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohdan mukaiset oikeudet perustuvat syrjintäkieltoon, ja siksi niiden laajuus määräytyy konkreettisesti epäedullisessa asemassa olevan ja etuoikeutetun ryhmän välisen vertailun perusteella. Kuten kantaja korostaa, tällaiset oikeudet eivät ole olleet edellä mainitun opetusalaa koskevan oikeuskäytännön kohteena.

66.      Määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 5 lausekkeen rikkomisesta johtuvia oikeuksia korvaukseen ei sen sijaan voida johtaa tällaisesta vertailusta. Tarkoituksena ei myöskään ole korvata vahinkoa, koska määräaikaisten työsopimusten väärinkäytöstä aiheutuneen vahingon laajuutta ei voida yleensä määrittää.(30) Kyse on pikemminkin seuraamustoimenpiteistä, joiden tarkoituksena on estää määräaikaisten työsopimusten väärinkäyttö. Jäsenvaltioilla on kuitenkin harkintavaltaa seuraamustoimenpiteiden valinnan osalta, kunhan näillä toimenpiteillä torjutaan tehokkaasti väärinkäytöksiä.(31)

67.      Määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohtaa voidaan näin ollen soveltaa myös suoraan,(32) toisin kuin 5 lausekkeen 1 kohtaa.(33)

68.      Asetuksen nro 116 29 §:ssä vahvistettu toimenpiteiden yhdistelmä eli työsuhteiden muuttaminen ja oikeus korvaukseen, jos suhdetta ei muuteta, voi näin ollen olla tehokas ja tarkoituksenmukainen toimenpide, jolla voidaan määrätä seuraamuksia määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 5 lausekkeessa tarkoitetusta onorario-tuomarien ja ‑syyttäjien määräaikaisten työsuhteiden väärinkäytöstä. Tämä lainsäädännön vaikutus ei kuitenkaan välttämättä oikeuta sulkemaan kokonaan pois 4 lausekkeen 1 kohtaan perustuvia oikeuksia, jotka liittyvät aiempaan toimintaan.

V       Ratkaisuehdotus

69.      Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa ennakkoratkaisupyyntöön seuraavasti:

Määräaikaisesta työstä 18.3.1999 tehdyn puitesopimuksen, joka on Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta 28.6.1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/70/EY liitteenä, 4 lauseketta on tulkittava tehokkuusperiaatteen valossa siten,

–        että se ei ole esteenä lainsäädännölle, jossa säädetään, että onorario-syyttäjän on luovuttava 4 lausekkeen 1 kohtaan perustuvista vaatimuksista, jotka johtuvat aiemmin tässä tehtävässä harjoitetusta toiminnasta, osallistuakseen arviointimenettelyyn, jonka perusteella hän voi jatkossa hoitaa tätä tehtävää vakituisena siihen saakka, kun hän täyttää 70 vuotta, ja saada siitä kiinteää korvausta, jos tulevissa työehdoissa varmistetaan työskentelyn jatkamisesta maksettavan vastikkeen lisäksi asianmukainen korvaus vaatimuksista, joista hänen oli luovuttava, ja

–        että se ei ole esteenä tällaiselle lainsäädännölle siltä osin kuin siinä myönnetään asianmukainen kiinteämääräinen korvaus aiemmasta toiminnasta, jos onorario-syyttäjä ei voi jatkaa tehtävässään arviointimenettelyn tuloksen perusteella,

jos kyseinen onorario-syyttäjä kuuluu määräaikaisen työntekijän käsitteen piiriin.

1      Alkuperäinen kieli: saksa.

2      Esimerkinomaisesti tuomio 16.7.2020, Governo della Repubblica italiana (italialaisten rauhantuomarien asema) (C‑658/18, EU:C:2020:572, 16 ja 17 kohta).

3      Tuomio 16.7.2020, Governo della Repubblica italiana (Italialaisten rauhantuomarien asema) (C‑658/18, EU:C:2020:572, erityisesti 113 ja 163 kohta).

4      Tuomio 7.4.2022, Ministero della Giustizia ym. (Italialaisten rauhantuomarien asema) (C‑236/20, EU:C:2022:263, erityisesti 53 kohta).

5      Tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4.11.2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/88/EY(EUVL 2003, L 299, s. 9).

6      Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE), julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) ja Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY) tekemästä osa-aikatyötä koskevasta puitesopimuksesta 15.12.1997 annettu neuvoston direktiivi 97/81/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 7.4.1998 annetulla neuvoston direktiivillä 98/23/EY.

7      Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta 28.6.1999 annettu neuvoston direktiivi 1999/70/EY (EYVL 1999, L 175, s. 43).

8      Asetuksessa viitataan ilmaisuun ”magistrati onorari”, jolla tarkoitetaan sekä tuomareita että syyttäjiä.

9      Tuomio 16.7.2020, Governo della Repubblica italiana (Italialaisten rauhantuomarien asema) (C‑658/18, EU:C:2020:572, erityisesti 56 ja 60–62 kohta).

10      Ks. tuomio 16.7.2020, Governo della Repubblica italiana (Italialaisten rauhantuomarien asema) (C‑658/18, EU:C:2020:572, erityisesti 113 ja 163 kohta) ja tuomio 7.4.2022, Ministero della Giustizia ym. (Italialaisten rauhantuomarien asema) (C‑236/20, EU:C:2022:263, erityisesti 54 ja 66 kohta).

11      Tuomio 16.7.2020, Governo della Repubblica italiana (Italialaisten rauhantuomarien asema) (C‑658/18, EU:C:2020:572, 158–162 kohta) ja tuomio 7.4.2022, Ministero della Giustizia ym. (Italialaisten rauhantuomarien asema) (C‑236/20, EU:C:2022:263, 47 ja 53 kohta).

12      Ratkaisuehdotukseni Governo della Repubblica italiana (Italialaisten rauhantuomarien asema) (C‑658/18, EU:C:2020:33, 108 kohta).

13      Ks. ratkaisuehdotukseni Governo della Repubblica italiana (Italialaisten rauhantuomarien asema) (C‑658/18, EU:C:2020:33, 103–111 kohta).

14      Tuomio 10.1.2006, IATA ja ELFAA (C‑344/04, EU:C:2006:10, 95 kohta) ja tuomio 12.7.2012, Association Kokopelli (C‑59/11, EU:C:2012:447, 70 kohta).

15      Tuomio 16.12.2008, Arcelor Atlantique et Lorraine ym. (C‑127/07, EU:C:2008:728, 47 kohta). Ks. myös ratkaisuehdotukseni Iberdrola ja Gas Natural (C‑566/11, C‑567/11, C‑580/11, C‑591/11, C‑620/11 ja C‑640/11, EU:C:2013:191, 96 kohta) oikeuskäytäntöviittauksineen.

16      Tuomio 7.4.2022, Ministero della Giustizia ym. (Italialaisten rauhantuomarien asema) (C‑236/20, EU:C:2022:263, 53 kohta).

17      Ks. tältä osin myös jäljempänä 55 ja 56 kohta.

18      Tuomio 16.7.2020, Governo della Repubblica italiana (Italialaisten rauhantuomarien asema) (C‑658/18, EU:C:2020:572, 148 ja 162 kohta) ja tuomio 7.4.2022, Ministero della Giustizia ym. (Italialaisten rauhantuomarien asema) (C‑236/20, EU:C:2022:263, 48 ja 53 kohta).

19      Tuomio 15.4.2008, Impact (C‑268/06, EU:C:2008:223, 60–68 kohta).

20      Tuomio 15.4.2008, Impact (C‑268/06, EU:C:2008:223, 134 kohta).

21      Vastaavasti tuomio 13.9.2007, Del Cerro Alonso (C‑307/05, EU:C:2007:509, 47 ja 48 kohta) ja tuomio 22.12.2010, Gavieiro Gavieiro ja Iglesias Torres (C‑444/09 ja C‑456/09, EU:C:2010:819, 50 kohta).

22      Ks. edellä 31 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

23      Tuomio 16.12.1976, Rewe-Zentralfinanz ja Rewe-Zentral (33/76, EU:C:1976:188, 5 kohta) ja tuomio 15.4.2008, Impact (C‑268/06, EU:C:2008:223, 44 ja 46 kohta).

24      Ks. tuomio 16.7.2020, Governo della Repubblica italiana (Italialaisten rauhantuomarien asema) (C‑658/18, EU:C:2020:572, 19 kohta).

25      Ks. tuomio 26.9.2013, Dansk Jurist- og Økonomforbund (C‑546/11, EU:C:2013:603, 70 kohta) ja tuomio 19.06.2014, Specht ym. (C‑501/12, EU:C:2014:2005, 78 kohta).

26      Tuomio 16.12.1976, Rewe-Zentralfinanz ja Rewe-Zentral (33/76, EU:C:1976:188, 5 kohta) ja tuomio 21.12.2016, TDC(C‑327/15, EU:C:2016:974, 98 kohta).

27      Tuomio 4.7.2006, Adeneler ym. (C‑212/04, EU:C:2006:443, 94 kohta); tuomio 23.4.2009, Angelidaki ym. (C‑378/01–C‑380/07, EU:C:2009:250, 158 kohta); tuomio 26.11.2014, Mascolo ym. (C‑22/13, C‑61/13–C‑63/13 ja C‑418/13, EU:C:2014:2401, 77 kohta) ja tuomio 7.4.2022, Ministero della Giustizia ym. (Italialaisten rauhantuomarien asema) C‑236/20, EU:C:2022:263, 61 kohta).

28      Tuomio 8.5.2019, Rossato ja Conservatorio di Musica F.A. Bonporti (C‑494/17, EU:C:2019:387, 36, 37 ja 40 kohta).

29      Tuomio 8.5.2019, Rossato ja Conservatorio di Musica F.A. Bonporti (C‑494/17, EU:C:2019:387, 41–43 kohta).

30      Tuomio 7.3.2018, Santoro (C‑494/16, EU:C:2018:166, 46–50 kohta).

31      Tuomio 8.5.2019, Rossato ja Conservatorio di Musica F.A. Bonporti (C‑494/17, EU:C:2019:387, 24 ja 25 kohta) ja tuomio 7.4.2022, Ministero della Giustizia ym. (Italialaisten rauhantuomarien asema) (C‑236/20, EU:C:2022:263, 58 kohta).

32      Tuomio 15.4.2008, Impact (C‑268/06, EU:C:2008:223, 60–68 kohta).

33      Tuomio 15.4.2008, Impact (C‑268/06, EU:C:2008:223, 70–80 kohta).