Väliaikainen versio

UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (suuri jaosto)

11 päivänä heinäkuuta 2024 (*)

Ennakkoratkaisupyyntö – SEU 19 artiklan 1 kohdan toinen alakohta – Tehokas oikeussuoja unionin oikeuden kattamilla aloilla – Tuomareiden riippumattomuus – Etukäteen laillisesti perustettu tuomioistuin  – Oikeudenmukainen oikeudenkäynti – Tuomioistuinten ratkaisujen rekisteröintiyksikkö – Kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään sellaisen rekisteröintituomarin viran perustamisesta toisen oikeusasteen tuomioistuimiin, jolla on käytännössä toimivalta lykätä tuomion antamista, antaa ohjeita ratkaisukokoonpanoille ja pyytää osaston kokouksen koollekutsumista – Kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan tuomioistuimen osaston tai kaikkien tuomareiden kokouksissa voidaan antaa sitovia ”oikeudellisia näkemyksiä” myös asioissa, jotka on jo käsitelty

Yhdistetyissä asioissa C‑554/21, C‑622/21 ja C‑727/21,

joissa on kyse kolmesta SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jotka Visoki trgovački sud (ylempi kauppatuomioistuin, Kroatia) on esittänyt 3.8.2021 (C‑554/21), 21.9.2021 (C‑622/21) ja 10.11.2021 (C‑727/21) tekemillään päätöksillä, jotka ovat saapuneet unionin tuomioistuimeen 8.9.2021, 7.10.2021 ja 30.11.2021, saadakseen ennakkoratkaisun asioissa

Financijska agencija

vastaan

HANN-INVEST d.o.o. (C‑554/21),

MINERAL-SEKULINE d.o.o. (C‑622/21)

ja

UDRUGA KHL MEDVEŠČAK ZAGREB (C‑727/21)

UNIONIN TUOMIOISTUIN (suuri jaosto),

toimien kokoonpanossa: presidentti K. Lenaerts, varapresidentti L. Bay Larsen, jaostojen puheenjohtajat A. Arabadjiev, A. Prechal, C. Lycourgos, F. Biltgen ja N. Piçarra sekä tuomarit S. Rodin, I. Jarukaitis (esittelevä tuomari), N. Jääskinen, N. Wahl, I. Ziemele, J. Passer, D. Gratsias ja M. L. Arastey Sahún,

julkisasiamies: P. Pikamäe,

kirjaaja: hallintovirkamies M. Longar,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 5.6.2023 pidetyssä istunnossa esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

–        Financijska agencija, edustajanaan asiantuntija S. Pejaković,

–        Kroatian hallitus, asiamiehenään G. Vidović Mesarek,

–        Euroopan komissio, asiamiehinään K. Herrmann, M. Mataija ja P. J. O. Van Nuffel,

kuultuaan julkisasiamiehen 26.10.2023 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Ennakkoratkaisupyyntö koskee SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklan tulkintaa.

2        Nämä pyynnöt on esitetty kolmessa asiassa, joista kahdessa ensimmäisessä asianosaisina ovat yhtäältä Financijska agencija (rahoitusvirasto, Kroatia) ja toisaalta HANN-INVEST d.o.o. (C‑554/21) ja MINERAL-SEKULINE d.o.o. (C‑622/21) ja riidan kohteena on kyseisen viraston maksukyvyttömyysmenettelyssä harjoittamaan toimintaan liittyvien kulujen korvaaminen ja joista kolmannessa on kyse UDRUGA KHL MEDVEŠČAK ZAGREBin esittämästä hakemuksesta aloittaa maksukyvyttömyysmenettely (C‑727/21).

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

 Tuomioistuimista annettu laki

3        Tuomioistuimista annetun lain (Zakon o sudovima; Narodne novine, nrot 28/13, 33/15, 82/15, 82/16, 67/18, 126/19 ja 130/20) 14 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.      Kroatiassa lainkäyttövaltaa käyttävät yleiset tuomioistuimet, erityistuomioistuimet ja Vrhovni sud [(ylin tuomioistuin, Kroatia)].

– –

3.      Erityistuomioistuimia ovat kauppatuomioistuimet [(trgovački sudovi, Kroatia)], hallintotuomioistuimet [(upravni sudovi, Kroatia)], Visoki trgovački sud [(ylempi kauppatuomioistuin, Kroatia)], Visoki upravni sud [(ylempi hallintotuomioistuin, Kroatia)], Visoki prekršajni sud [(rikosasioiden ylioikeus, Kroatia)] ja Visoki kazneni sud [(ylempi vakavien rikosasioiden tuomioistuin, Kroatia)].

4.      Kroatian ylin tuomioistuin on Vrhovni sud.

– – ”

4        Lain 24 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Visoki trgovački sud

1.      ratkaisee kauppatuomioistuinten ensimmäisessä oikeusasteessa antamista tuomioista tehdyt valitukset

2.      tutkii kauppatuomioistuinten väliset alueelliset toimivaltaristiriidat ja päättää toimivallan siirtämisestä näiden tuomioistuinten välillä,

– – ”

5        Mainitun lain 38 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1. Osaston kokouksissa tarkastellaan osaston toiminnan kannalta merkityksellisiä kysymyksiä, kuten erityisesti sisäisen toiminnan järjestämistä, ratkaisemattomia oikeudellisia kysymyksiä, oikeuskäytännön yhtenäistämistä ja kysymyksiä, jotka ovat merkityksellisiä kullakin oikeudenalalla tapahtuvan lainsäädännön soveltamisen kannalta, sekä osastoon osoitettujen tuomareiden, lakimiesavustajien ja tuomioistuinharjoittelijoiden toiminnan ja koulutuksen seurantaa.

2.       Maakunnallisen tuomioistuimen [(županijski sud, Kroatia)], Visoki trgovački sudin, Visoki upravni sudin, Visoki kazneni sudin ja Visoki prekršajni sudin osastojen kokouksissa tarkastellaan myös kysymyksiä, jotka ovat yhteisesti merkityksellisiä kyseisten tuomioistuinten tuomiopiirissä toimiville alemman oikeusasteen tuomioistuimille.

3.      Vrhovni sudin osastojen kokouksissa tarkastellaan muutamille tai kaikille Kroatian tasavallan alueella toimivaltaisille tuomioistuimille yhteisesti merkityksellisiä kysymyksiä sekä tutkitaan ja laaditaan lausuntoja yksittäisen oikeudenalan lainsäädäntöhankkeista.”

6        Saman lain 39 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.      Osaston johtaja tai tuomioistuimen presidentti kutsuu osaston koolle aina, kun se on tarpeen, ja vähintään kerran kolmessa kuukaudessa; osaston johtaja tai tuomioistuimen presidentti johtaa osaston työskentelyä. Jos tuomioistuimen presidentti osallistuu osaston kokoukseen, hän johtaa puhetta kokouksessa ja osallistuu päätöksentekoon.

2.      Tuomioistuimen kaikkien tuomarien kokous on kutsuttava koolle, kun asianomainen tuomioistuimen osasto tai neljännes kaikista tuomareista sitä vaatii.

3.      Tuomioistuimen tuomareiden tai osaston kokouksissa päätökset tehdään tuomareiden tai osaston tuomareiden äänten enemmistöllä.

4.      Kokouksista laaditaan pöytäkirja.

5.      Tuomioistuimen presidentti tai osaston johtaja voi kutsua kaikkien tuomareiden tai osaston kokouksiin myös taitaviksi tunnettuja tiedemiehiä tai tietyn oikeudenalan asiantuntijoita.”

7        Tuomioistuimista annetun lain 40 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.      Osaston kokous tai tuomareiden kokous kutsutaan koolle, jos havaitaan, että osastojen, jaostojen tai tuomareiden näkemyksissä on eroja lain soveltamiseen liittyvien kysymysten osalta, tai jos yksittäisen osaston jaosto tai tuomari poikkeaa aikaisemmin vahvistetusta oikeudellisesta näkemyksestä.

2.      Oikeudellinen näkemys, joka on hyväksytty Vrhovni sudin, Visoki trgovački sudin, Visoki upravni sudin, Visoki kazneni sudin tai Visoki prekršajni sudin kaikkien tuomareiden tai osaston kokouksessa tai maakunnallisen tuomioistuimen osaston kokouksessa, sitoo kaikkia kyseisen osaston tai tuomioistuimen toisen oikeusasteen jaostoja ja tuomareita.

3.      Osaston johtaja voi tarvittaessa kutsua osaston kokoukseen oikeustieteellisen tiedekunnan professoreja, taitaviksi tunnettuja tiedemiehiä tai tietyn oikeudenalan asiantuntijoita.”

 Tuomioistuinten työjärjestys

8        Tuomioistuinten työjärjestyksen (Sudski poslovnik; Narodne novine, nrot 37/14, 49/14, 8/15, 35/15, 123/15, 45/16, 29/17, 33/17, 34/17, 57/17, 101/18, 119/18, 81/19, 128/19, 39/20, 47/20, 138/20, 147/20, 70/21, 99/21 ja 145/21) 177 §:n 3 momentissa säädetään seuraavaa:

”Toisen oikeusasteen tuomioistuimessa asian käsittely katsotaan päättyneeksi ajankohtana, jona ratkaisu lähetetään tuomarin toimistosta sen jälkeen, kun asia on palannut tuomioistuinratkaisujen rekisteröintiyksiköstä. Saatuaan asiakirjat rekisteröintiyksikkö on velvollinen palauttamaan ne tuomarin toimistoon viipymättä. Tämän jälkeen tuomioistuimen kirjaamo antaa ratkaisun tiedoksi kahdeksan päivän kuluessa.”

 Pääasiat ja ennakkoratkaisukysymykset

9        Visoki trgovački sudin, joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, käsiteltäväksi on saatettu kolme valitusta. Asioissa C‑554/21 ja C‑622/21 kyseessä olevat valitukset koskevat määräyksiä, joilla hylättiin rahoitusviraston vaatimus sen maksukyvyttömyysmenettelyjen yhteydessä toteuttamiin toimiin liittyvien kulujen korvaamisesta. Asiassa C‑727/21 kyseessä oleva valitus koskee määräystä, jolla hylättiin maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista koskeva hakemus.

10      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, joka toimii kolmen tuomarin ratkaisukokoonpanoissa, tutki nämä kolme valitusta ja hylkäsi ne yksimielisesti ja pysytti siten ensimmäisessä oikeusasteessa annetut ratkaisut. Kyseisen tuomioistuimen tuomarit allekirjoittivat tuomionsa ja välittävät ne tämän jälkeen sen tuomioistuinratkaisujen rekisteröintiyksikölle tuomioistuinten työjärjestyksen 177 §:n 3 momentin mukaisesti.

11      Rekisteröintiyksikön tuomari (jäljempänä rekisteröintituomari) kuitenkin kieltäytyi rekisteröimästä näitä tuomioistuinratkaisuja ja palautti ne kunkin ratkaisukokoonpanon käsiteltäväksi ilmoittaen saatekirjeessään, ettei se yhdy näihin ratkaisuihin.

12      Asiaa C‑554/21 koskevassa kirjeessä viitataan asioihin, joissa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on samankaltaisissa olosuhteissa antanut erilaisen ratkaisun, mutta myös asiaan, jossa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on antanut samanlaisen ratkaisun kuin pääasian ratkaisukokoonpano. Rekisteröintituomari päätteli tästä, että pääasia on palautettava kyseiseen jaostoon ja että jos jaosto pysyttää ratkaisunsa, pääasiaa on tarkasteltava kyseisen ”osaston kokouksessa”. Näin toimiessaan rekisteröintituomari asetti mainitussa pääasiassa tuomioistuinratkaisun rekisteröinnin edellytykseksi toisenlaisen ratkaisun tekemisen ja puolsi näin ollen toista kyseisen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenevästä kahdesta eriävästä suuntauksesta, ja hän totesi, että jos kyseinen jaosto ei tutki asiaa uudelleen ja muuta ratkaisuaan, se siirtää tämän ratkaisun mainitun tuomioistuimen kaupallisten ja muiden riita-asioiden osaston tarkasteltavaksi, jotta tämä antaa ”oikeudellisen näkemyksen” siitä, miten tämäntyyppiset asiat on ratkaistava.

13      Asiassa C‑622/21 rekisteröintituomarin kirjeessä perusteltiin pääasian siirtämistä kyseiseen jaostoon sillä, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin oli tehnyt kaksi ratkaisua, jotka olivat vastakkaisia pääasian ratkaisuun nähden. Kyseinen tuomioistuin toteaa kuitenkin, että nämä ratkaisut on tehty mainitussa pääasiassa annetun ratkaisun tekemisen jälkeen. Todellisuudessa viimeksi mainitun ratkaisun rekisteröintimenettely oli keskeytetty eikä ratkaisua ollut lähetetty, kun taas näitä myöhempiä ratkaisuja, joissa esitettiin erilainen oikeudellinen näkemys, ei ollut lähetetty.

14      Asiassa C‑727/21 rekisteröintituomarin kirjeestä ilmenee, että tämä on eri mieltä pääasian ratkaisseen ratkaisukokoonpanon tekemästä oikeudellisesta tulkinnasta. Kirjeessä ei kuitenkaan mainita muuta ratkaisua, joka poikkeaisi ratkaisukokoonpanon tekemästä ratkaisusta.

15      Pääasiassa kyseinen ratkaisukokoonpano kokoontui ensimmäisen tuomioistuinratkaisunsa rekisteröinnin epäämisen jälkeen käsittelemään asiaa uudelleen, jolloin se tutki uudelleen valituksen ja rekisteröintituomarin kannan ennen kuin se päätti olla muuttamatta aiemmin tekemäänsä ratkaisua. Se teki siis uuden tuomioistuinratkaisun ja välitti sen rekisteröintiyksikölle.

16      Rekisteröintituomari, joka puolsi erilaista oikeudellista ratkaisua, lähetti mainitun pääasian ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kaupallisten ja muiden riita-asioiden osastolle, jotta riidanalaista oikeudellista kysymystä tarkasteltaisiin osaston kokouksessa.

17      Mainittu osasto antoi tässä kokouksessaan ”oikeudellisen näkemyksen”, jossa se hyväksyi rekisteröintituomarin esittämän ratkaisun. Tämän jälkeen sama pääasia palautettiin asianomaiseen ratkaisukokoonpanoon, jotta tämä antaisi ratkaisun asian tämän ”oikeudellisen näkemyksen” mukaisesti.

18      Kaikissa kolmessa asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että tuomioistuinten työjärjestyksen 177 §:n 3 momentin mukaan toisen asteen tuomioistuimen käsiteltävänä olevan asian käsittelyn katsotaan päättyvän vasta silloin, kun rekisteröintiyksikkö on rekisteröinyt kyseisen tuomioistuinratkaisun. Asian käsittelyn katsotaan päättyneen vasta sen jälkeen, kun ratkaisu on rekisteröity ja lähetetty myöhemmin asianosaisille. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen selvitysten mukaan on siis niin, että vaikka ratkaisukokoonpano on tehnyt tämän tuomioistuinratkaisun kollegiaalisesti, asian katsotaan olevan loppuun käsitelty vasta sitten, kun rekisteröintituomari, jonka kyseisen tuomioistuimen presidentti oikeushallinnon elimenä osoittaa kyseiseen tehtävään tuomareiden osoittamista eri tehtäviin koskevassa vuosittaisessa ohjelmassa, on vahvistanut sen. Kyseinen tuomioistuin täsmentää myös, että asianosaiset eivät saa tietoonsa rekisteröintituomarin asiaan puuttumista tai nimeä ja että laissa ei ole säädetty rekisteröintimenettelystä tuomioistuinratkaisun antamisen edellytyksenä, vaan tällainen seuraus ilmenee tuomioistuinten työjärjestykseen perustuvasta toisen oikeusasteen tuomioistuinten käytännöstä.

19      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että rekisteröintituomarin kaltainen tuomari, josta asianosaiset eivät ole tietoisia, jonka asemasta ei säädetä valitusasioissa sovellettavissa menettelysäännöissä ja joka olematta ylemmän oikeusasteen tuomioistuin kehottaa toimivaltaista ratkaisukokoonpanoa muuttamaan ratkaisuaan, voi vaikuttaa merkittävästi tuomareiden riippumattomuuteen.

20      Asiassa C‑554/21 ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin lisää, että vaikka yksi tämän tuomioistuimen ratkaisukokoonpanoista muutti aiemmassa ratkaisussa oikeuskäytäntöä samassa oikeudellisessa kysymyksessä, rekisteröintituomari ei ollut toiminut tämän muuttamisen yhteydessä samalla tavalla kuin pääasiassa ja oli hyväksynyt ja rekisteröinyt ratkaisun, jolla mainittu muuttaminen tehtiin, ja siten sallinut kyseisen ratkaisun lähettämisen asianosaisille, mikä kyseisen tuomioistuimen mukaan osoittaa rekisteröintituomarin vaikuttaneen merkittävästi niiden tuomareiden riippumattomuuteen, joista toimivaltainen ratkaisukokoonpano koostuu.

21      Asiassa C‑622/21 ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että tämän vaikutuksen osoittaa se, että esittämättä kysymystä kyseisen osaston kokouksessa rekisteröintituomari päätti hyväksyä sellaisten oikeudellisten ratkaisujen rekisteröinnin ja tiedoksi antamisen, jotka muut jaostot olivat antaneet pääasiassa annetun ratkaisun jälkeen, samalla kun se päätti lykätä pääasian ratkaisun rekisteröintiä ja palauttaa sen asianomaiseen jaostoon vain siksi, että hän oli eri mieltä ratkaisun sisällöstä.

22      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa näissä kahdessa asiassa, että tuomioistuinratkaisujen rekisteröintijärjestelmän olemassaoloa on tähän mennessä perusteltu oikeuskäytännön johdonmukaisuuden varmistamisella. Tavalla, jolla rekisteröintiyksikkö toimii tuomioistuinratkaisun tekemisen jälkeen, kuitenkin loukataan kyseisen tuomioistuimen mielestä tuomioistuinten riippumattomuutta. Kuten pääasioiden olosuhteet osoittavat, tuomioistuinratkaisujen rekisteröintiyksikkö päättää, mitkä ratkaisut toisen asteen tuomioistuin lähettää ja missä tapauksissa oikeuskäytännöstä poikkeava ratkaisu julkaistaan.

23      Asiassa C‑727/21 ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa osastojen kokousten osalta myös, että tällaisista kokouksista ei määrätä tuomioistuinten työjärjestyksessä ja että ainoastaan rekisteröintituomarit, osaston johtajat tai tuomioistuimen presidentit päättävät, mitkä asiat otetaan tällaisen kokouksen esityslistalle. Menettelyn asianosaiset eivät tunne kyseisen kokouksen asemaa, eivätkä ne voi osallistua siihen. Tuomioistuimista annetun lain 40 §:n mukaan ”oikeudelliset näkemykset”, jotka on hyväksytty jonkin ylimmän tuomioistuimen osaston kokouksessa, sitovat kaikkia kyseisen osaston tuomareita tai jaostoja niiden käsittelemissä yksittäisissä asioissa. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo näin ollen, että tuomioistuimen osastojen lähes lainsäätäjän asema on ristiriidassa valtiovallan kolmijaon, oikeusvaltioperiaatteen sekä tuomioistuinten riippumattomuuden periaatteen kanssa. Se täsmentää kuitenkin, että toisen oikeusasteen tuomioistuinten tuomareiden kokouksessa hyväksytyt ”oikeudelliset näkemykset” eivät sido ylimmän oikeusasteen tuomioistuimia ja että useissa tapauksissa ylimmät tuomioistuimet ovat niille tehtyjä valituksia tutkiessaan hyväksyneet toisen oikeusasteen tuomioistuinten hyväksymistä ”oikeudellisista näkemyksistä” poikkeavia näkemyksiä.

24      Tässä tilanteessa Visoki trgovački sud päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen, jonka sanamuoto on sama asioissa C‑554/21, C‑622/21 ja C‑727/21:

”Onko SEU 19 artiklan 1 kohdan ja perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa yhteensopivana pidettävä sääntöä, joka sisältyy tuomioistuinten työjärjestyksen 177 §:n 3 momentin ensimmäisen virkkeen toiseen osaan ja toiseen virkkeeseen ja jossa säädetään, että ’toisen oikeusasteen tuomioistuimessa asian käsittelyn katsotaan päättyneen ajankohtana, jona ratkaisu lähetetään tuomarin toimistosta sen jälkeen, kun asia on palannut tuomioistuinratkaisujen rekisteröintiyksiköstä; saatuaan asiakirjat rekisteröintiyksikkö on velvollinen palauttamaan ne tuomarin toimistoon viipymättä, minkä jälkeen tuomioistuimen kirjaamo antaa ratkaisun tiedoksi kahdeksan päivän kuluessa’?”

25      Lisäksi Visoki trgovački sud Republike Hrvatske on päättänyt esittää unionin tuomioistuimelle asiassa C‑727/21 seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko SEU 19 artiklan 1 kohdan ja perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa yhteensopivana pidettävä tuomioistuimista annetun lain 40 §:n 2 momenttia, jossa säädetään, että ’oikeudellinen näkemys, joka on hyväksytty Vrhovni sudin (ylin tuomioistuin), Visoki trgovački sudin (ylempi kauppatuomioistuin), Visoki upravni sudin (ylempi hallintotuomioistuin), Visoki kazneni sudin (ylempi vakavien rikosasioiden tuomioistuin) tai Visoki prekršajni sudin (rikosasioiden ylioikeus) kaikkien tuomareiden tai osaston kokouksessa tai maakunnallisen tuomioistuimen (županijski sud) osaston kokouksessa, sitoo kaikkia kyseisen osaston tai tuomioistuimen toisen oikeusasteen jaostoja ja tuomareita’?”

 Asian käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa

26      Unionin tuomioistuimen presidentin 8.11.2021 ja 15.11.2021 tekemillä päätöksillä asioiden C‑554/21 ja C‑622/21 käsittelyä lykättiin, kunnes asiassa C‑361/21, PET-PROM, annetaan ratkaisu sen käsittelyn päätteeksi.

27      Asian C‑727/21 käsittelyä lykättiin unionin tuomioistuimen presidentin 4.2.2022 tekemällä päätöksellä siihen saakka, kunnes asiassa C‑361/21, PET-PROM on saatu ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen vastaus, joka koskee kyseisen asian käsittelyn vaihetta, kun otettiin huomioon ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiassa C‑727/21 esittämät tiedot.

28      Unionin tuomioistuimen presidentin 14.3.2022 tekemällä päätöksellä asian käsittelyä jatkettiin asioissa C‑554/21, C‑622/21 ja C‑727/21, kun otettiin huomioon, että asian C‑361/21 taustalla olevan pääasian olemassaolosta oli epäilyjä. Unionin tuomioistuimen presidentin samana päivänä antamalla päätöksellä asiat C‑554/21, C‑622/21 ja C‑727/21 yhdistettiin asioiden käsittelyn kirjallista ja suullista vaihetta sekä tuomion antamista varten.

 Unionin tuomioistuimen toimivalta

29      Aluksi on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella unionin tuomioistuimen on oman toimivaltaisuutensa taikka sille esitetyn pyynnön tutkittavaksi ottamisen arvioimiseksi itsensä tutkittava ne olosuhteet, joiden vallitessa kansallinen tuomioistuin esitti ennakkoratkaisupyynnön (tuomio 22.3.2022, Prokurator Generalny (Ylimmän tuomioistuimen kurinpitojaosto – Nimitys), C‑508/19, EU:C:2022:201, 59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

30      Tältä osin on ensiksi huomattava, että unionin tuomioistuin voi SEUT 267 artiklaan perustuvaa ennakkoratkaisupyyntöä käsitellessään tulkita unionin oikeutta ainoastaan sille annetun toimivallan rajoissa (tuomio 19.11.2019, A. K. ym. (Ylimmän tuomioistuimen kurinpitojaoston riippumattomuus), C‑585/18, C‑624/18 ja C‑625/18, EU:C:2019:982, 77 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

31      Perusoikeuskirjan soveltamisala on jäsenvaltioiden toimenpiteiden osalta määritelty perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdassa, jonka mukaan perusoikeuskirjan määräykset koskevat jäsenvaltioita silloin, kun ne soveltavat unionin oikeutta, ja kyseisellä määräyksellä vahvistetaan vakiintunut oikeuskäytäntö, jonka mukaan Euroopan unionin oikeusjärjestyksessä taatut perusoikeudet on tarkoitettu sovellettaviksi kaikkiin unionin oikeudessa säänneltyihin tilanteisiin mutta ei muihin tilanteisiin (tuomio 19.11.2019, A. K. ym. (Ylimmän tuomioistuimen kurinpitojaoston riippumattomuus), C‑585/18, C‑624/18 ja C‑625/18, EU:C:2019:982, 78 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

32      Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei ole erityisesti perusoikeuskirjan 47 artiklan osalta ilmoittanut, että pääasiat koskisivat sellaisen unionin oikeussäännön, joka pantaisiin täytäntöön kansallisella tasolla, tulkintaa tai soveltamista.

33      Näin ollen nyt käsiteltävissä asioissa unionin tuomioistuimella ei ole toimivaltaa tulkita perusoikeuskirjan 47 artiklaa sellaisenaan.

34      Toiseksi on huomattava, että SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaan jäsenvaltiot säätävät tarvittavista muutoksenhakukeinoista tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden takaamiseksi yksityisille unionin oikeuteen kuuluvilla aloilla. Jäsenvaltioiden on siis luotava oikeussuojakeinojen ja menettelyjen järjestelmä, jolla taataan tehokas tuomioistuinvalvonta kyseisillä aloilla (tuomio 26.3.2020, Miasto Łowicz ja Prokurator Generalny, C‑558/18 ja C‑563/18, EU:C:2020:234, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

35      SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan asiallisesta soveltamisalasta on todettava, että kyseinen määräys koskee ”unionin oikeuteen kuuluvia aloja” riippumatta siitä, onko kyse tilanteesta, jossa jäsenvaltiot soveltavat unionin oikeutta (ks. vastaavasti tuomio 27.2.2018, Associação Sindical dos Juízes Portugueses, C‑64/16, EU:C:2018:117, 29 kohta ja tuomio 26.3.2020, Miasto Łowicz ja Prokurator Generalny, C‑558/18 ja C‑563/18, EU:C:2020:234, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

36      SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa on siten tarkoitus soveltaa kaikkiin kansallisiin elimiin, jotka saattavat lausua tuomioistuimena kysymyksistä, jotka koskevat unionin oikeuden tulkintaa tai soveltamista ja jotka luetaan siten unionin oikeuteen kuuluviin aloihin (tuomio 26.3.2020, Miasto Łowicz ja Prokurator Generalny, C‑558/18 ja C‑563/18, EU:C:2020:234, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

37      Tämä pätee ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen, joka voi näet joutua lausumaan unionin oikeuden soveltamiseen tai tulkintaan liittyvistä kysymyksistä ja joka kuuluu unionin oikeudessa tarkoitettuna ”tuomioistuimena” SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetulla tavalla Kroatian oikeussuojakeinojen järjestelmään ”unionin oikeuteen kuuluvilla aloilla”, joten kyseisen tuomioistuimen on täytettävä tehokkaan oikeussuojan vaatimukset (ks. analogisesti tuomio 26.3.2020, Miasto Łowicz ja Prokurator Generalny, C‑558/18 ja C‑563/18, EU:C:2020:234, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

38      Näin ollen unionin tuomioistuimella on toimivalta tulkita SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa nyt käsiteltävissä asioissa.

 Ennakkoratkaisupyyntöjen tutkittavaksi ottaminen

39      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 267 artiklalla luotu menettely on unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välisen yhteistyön väline, jonka avulla unionin tuomioistuin esittää kansallisille tuomioistuimille ne unionin oikeuden tulkintaan liittyvät seikat, joita nämä tarvitsevat ratkaistakseen käsiteltävikseen saatetut asiat. Ennakkoratkaisupyynnön esittämisen perusteena ei ole neuvoa-antavien lausuntojen esittäminen yleisistä tai hypoteettisista kysymyksistä vaan oikeusriidan todelliseen ratkaisemiseen erottamattomasti liittyvä tarve (tuomio 22.3.2022, Prokurator Generalny (Ylimmän tuomioistuimen kurinpitojaosto – Nimitys), C‑508/19, EU:C:2022:201, 60 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

40      Kuten SEUT 267 artiklan sanamuodosta itsestään ilmenee, pyydetyn ennakkoratkaisun on oltava ”tarpeen”, jotta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi ”antaa päätöksen” käsiteltäväkseen saatetussa asiassa (tuomio 22.3.2022, Prokurator Generalny (Ylimmän tuomioistuimen kurinpitojaosto – Nimitys), C‑508/19, EU:C:2022:201, 61 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

41      Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että pääasioista vastaavien kolmen ratkaisukokoonpanon on noudatettava asioissa C‑554/21 ja C‑622/21 rekisteröintituomarin ohjeita ja asiassa C‑727/21 velvollisuutta ratkaista asia kyseisen tuomioistuimen kaupallisten ja muiden riita-asioiden osaston kokouksen ”oikeudellisen näkemyksen” mukaisesti. Se toteaa, että nämä ohjeet ja tämä ”oikeudellinen näkemys” koskevat näiden kolmen ratkaisukokoonpanon jo tekemien ratkaisujen sisältöjä ja että niiden noudattaminen on edellytyksenä pääasioiden lopulliselle päättämiselle sekä näiden ratkaisujen rekisteröinnille ja asianosaisille tiedoksi antamiselle. Se pyrkii ennakkoratkaisukysymyksillään nimenomaan selvittämään, onko SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa tulkittava siten, että se on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaisille tuomioistuimen ratkaisukokoonpanon tuomiovallan käyttöön ”puuttumisille”, joita suorittavat muut kuin kyseisen tuomioistuimen virassa toimivat henkilöt. Näin ollen unionin tuomioistuimen vastaus näihin ennakkoratkaisukysymyksiin on tarpeen, jotta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi saattaa kolme pääasiaa lopullisesti päätökseen.

42      Edellä esitetyn perusteella on katsottava, että ennakkoratkaisupyynnöt on otettava tutkittavaksi.

 Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu

43      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksillään, joita on tarkasteltava yhdessä, pääasiallisesti, onko SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään kansallisen tuomioistuimen sisäisestä järjestelmästä, jonka mukaan yhtäältä asianosaisille voidaan lähettää tuomioistuinratkaisu kyseisen asian käsittelyn päättämiseksi vain, jos rekisteröintituomari, joka ei kuulu tämän ratkaisun tehneeseen ratkaisukokoonpanoon, hyväksyy mainitun ratkaisun sisällön, ja toisaalta kyseisen kansallisen tuomioistuimen osaston kokouksella on toimivalta antaa ”oikeudellisia näkemyksiä”, jotka sitovat kaikkia kyseisen tuomioistuimen jaostoja tai tuomareita.

44      Aluksi on huomattava, että vaikka oikeuslaitoksen järjestäminen jäsenvaltioissa ja erityisesti kansallisten tuomioistuinten perustaminen, kokoonpano, toimivalta ja toiminta kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan, jäsenvaltioiden on kuitenkin kyseistä toimivaltaa käyttäessään noudatettava niille unionin oikeuden ja erityisesti SEU 19 artiklan nojalla kuuluvia velvoitteita (ks. vastaavasti tuomio 5.6.2023, komissio v. Puola (Tuomareiden riippumattomuus ja yksityiselämä) (C‑204/21, EU:C:2023:442, 63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

45      Tältä osin tehokkaan oikeussuojan periaate, johon SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa viitataan, on unionin oikeuden yleinen periaate, joka on vahvistettu muun muassa Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus) 6 artiklan 1 kappaleessa, jota perusoikeuskirjan 47 artiklan toinen kohta vastaa (ks. vastaavasti tuomio 21.12.2021, Euro Box Promotion ym., C‑357/19, C‑379/19, C‑547/19, C‑811/19 ja C‑840/19, EU:C:2021:1034, 219 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Viimeksi mainittu määräys on näin ollen otettava asianmukaisesti huomioon tulkittaessa mainittua 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa (tuomio 6.10.2021, W.Ż. (Ylimmän tuomioistuimen ylimääräistä valvontaa ja julkisia asioita käsittelevä jaosto – Nimittäminen), C‑487/19, EU:C:2021:798, 102 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

46      Siltä osin kuin perusoikeuskirjassa vahvistetaan Euroopan ihmisoikeussopimuksessa taattuja oikeuksia vastaavia oikeuksia, perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdan tarkoituksena on varmistaa tarvittava johdonmukaisuus perusoikeuskirjaan sisältyvien oikeuksien ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa taattujen vastaavien oikeuksien välillä, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta unionin oikeuden riippumattomuuteen. Euroopan unionin perusoikeuskirjan selitysten (EUVL 2007, C 303, s. 17) mukaan perusoikeuskirjan 47 artiklan toinen kohta vastaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaletta. Unionin tuomioistuimen on näin ollen huolehdittava siitä, että tulkinta, jonka se omaksuu nyt käsiteltävissä asioissa, turvaa suojelulle tason, joka noudattaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen, sellaisena kuin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on sitä tulkinnut, tarjoamaa tasoa (ks. vastaavasti tuomio 6.10.2021, W.Ż. (Ylimmän tuomioistuimen ylimääräistä valvontaa ja julkisia asioita käsittelevä jaosto – Nimittäminen), C‑487/19, EU:C:2021:798, 123 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

47      Tämän täsmennyksen jälkeen on huomattava, että jokaisen jäsenvaltion on SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan nojalla varmistettava, että elimet, joiden tehtävänä on lausua unionin oikeudessa tarkoitettuina ”tuomioistuimina” unionin oikeuden soveltamiseen tai tulkintaan liittyvistä kysymyksistä ja jotka kuuluvat näin ollen sen oikeussuojakeinojen järjestelmään unionin oikeuteen kuuluvilla aloilla, täyttävät tehokkaan oikeussuojan vaatimukset, joihin kuuluu muun muassa riippumattomuus (tuomio 22.2.2022, RS (Perustuslakituomioistuimen tuomioiden vaikutus), C‑430/21, EU:C:2022:99, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

48      Näin ollen kaikkien kansallisten toimenpiteiden tai käytäntöjen, joilla pyritään välttämään eroavuuksia oikeuskäytännössä tai korjaamaan ne ja varmistamaan näin oikeusvaltioperiaatteelle ominainen oikeusvarmuus, on oltava SEU 19 artiklan 1 kohdan toisesta alakohdasta johtuvien vaatimusten mukaisia.

49      Tästä on ensiksi huomattava, että tuomioistuinten riippumattomuuden vaatimus, joka kuuluu erottamattomasti tuomioistuimen tehtävään, on osa tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan perusoikeuden keskeistä sisältöä, joilla on ensisijainen merkitys sen takaajana, että suojataan kaikkia niitä oikeuksia, joita yksityisillä on unionin oikeuden nojalla, ja että turvataan ne jäsenvaltioille yhteiset arvot, jotka on vahvistettu SEU 2 artiklassa ja joihin kuuluu muun muassa oikeusvaltiota koskeva arvo (tuomio 15.7.2021, komissio v. Puola (Tuomareita koskeva kurinpitojärjestelmä), C‑791/19, EU:C:2021:596, 58 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

50      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tämä riippumattomuuden vaatimus sisältää kaksi osatekijää. Ensimmäinen, ulkoinen osatekijä edellyttää, että asianomainen elin huolehtii tehtävistään itsenäisesti olematta missään hierarkkisessa tai alisteisessa suhteessa mihinkään tahoon ja ottamatta vastaan määräyksiä tai ohjeita miltään taholta ja se on siten suojattu sellaisilta ulkoisilta toimenpiteiltä tai painostuksilta, jotka voivat vaarantaa sen jäsenten päätöksenteon riippumattomuuden ja vaikuttaa heidän ratkaisuihinsa (tuomio 19.11.2019, A. K. ym. (Ylimmän tuomioistuimen kurinpitojaoston riippumattomuus), C‑585/18, C‑624/18 ja C‑625/18, EU:C:2019:982, 121 kohta).

51      Toinen, sisäinen osatekijä liittyy puolestaan puolueettomuuden käsitteeseen ja merkitsee sitä, että tuomioistuin ylläpitää yhtäläistä etäisyyttä oikeusriidan asianosaisiin ja siihen, mitkä ovat heidän intressinsä oikeusriidan kohteeseen. Tämä osatekijä edellyttää objektiivisuuden noudattamista ja sitä, ettei elimellä ole muuta intressiä asian ratkaisun lopputulokseen kuin oikeussääntöjen tiukka soveltaminen (tuomio 19.11.2019, A. K. ym. (Ylimmän tuomioistuimen kurinpitojaoston riippumattomuus), C‑585/18, C‑624/18 ja C‑625/18, EU:C:2019:982, 122 kohta).

52      Nämä riippumattomuuden ja puolueettomuuden takeet edellyttävät sellaisten sääntöjen olemassaoloa, jotka koskevat muun muassa asianomaisen elimen kokoonpanoa ja joiden perusteella yksityisten kaikki perustellut epäilyt siltä osin, onko kyseinen elin täysin ulkopuolisen vaikutusvallan ulottumattomissa, ja siltä osin, onko se neutraali vastakkain oleviin intresseihin nähden, voidaan sivuuttaa (ks. vastaavasti tuomio 19.11.2019, A. K. ym. (Ylimmän tuomioistuimen kurinpitojaoston riippumattomuus), C‑585/18, C‑624/18 ja C‑625/18, EU:C:2019:982, 123 kohta).

53      Tältä osin on tärkeää, että tuomarit on suojattu sellaisilta ulkoisilta toimenpiteiltä tai painostuksilta, jotka voivat vaarantaa heidän riippumattomuutensa. Tuomareiden asemaan ja heidän tehtäviensä hoitamiseen sovellettavien sääntöjen on oltava erityisesti sellaisia, että niillä voidaan sulkea pois paitsi kaikki suora vaikuttaminen ohjeiden muodossa myös kaikenlainen epäsuorempi vaikuttaminen, joka voi ohjata asianomaisten tuomareiden ratkaisuja, ja että näin vältetään se, ettei kyseisiä tuomareita koeta riippumattomiksi tai puolueettomiksi, mikä olisi omiaan heikentämään sitä luottamusta, jota oikeuslaitoksen täytyy herättää yksityisissä demokraattisessa yhteiskunnassa ja oikeusvaltiossa (tuomio 15.7.2021, komissio v. Puola (Tuomareita koskeva kurinpitojärjestelmä), C‑791/19, EU:C:2021:596, 60 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

54      Vaikka riippumattomuuden ”ulkoisella” osalla pyritään ennen kaikkea säilyttämään tuomioistuinten riippumattomuus lainsäädäntö- ja toimeenpanovallasta oikeusvaltion toiminnalle tunnusomaisen vallanjaon periaatteen mukaisesti, tämä osa on kuitenkin ymmärrettävä siten, että sillä pyritään myös suojelemaan tuomareita asianomaisen tuomioistuimen sisällä tapahtuvalta aiheettomalta vaikuttamiselta (ks. vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 22.12.2009, Parlov-Tkalčić v. Kroatia, CE:ECHR:2009:1222JUD002481006, 86 kohta).

55      Toiseksi, kun otetaan huomioon erottamattomat yhteydet tuomareiden riippumattomuuden ja puolueettomuuden takeiden sekä etukäteen laillisesti perustettua tuomioistuinta koskevan takeen välillä (ks. vastaavasti tuomio 21.12.2023, Krajowa Rada Sądownictwa (Tuomarin pysyttäminen tuomarin tehtävissä), C‑718/21, EU:C:2023:1015, 59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa edellytetään myös, että on olemassa ”etukäteen laillisesti perustettu” tuomioistuin. Tämä ilmaisu kuvastaa erityisesti oikeusvaltion periaatetta, eikä sillä tarkoiteta pelkästään tuomioistuimen olemassaolon oikeudellista perustaa vaan myös tuomioistuimen kokoonpanoa kussakin asiassa (ks. vastaavasti tuomio 26.3.2020, Uudelleenkäsittely Simpson v. neuvosto ja HG v. komissio, C‑542/18 RX-II ja C‑543/18 RX-II, EU:C:2020:232, 73 kohta ja tuomio 22.3.2022, Prokurator Generalny (Ylimmän tuomioistuimen kurinpitojaosto – Nimitys), C‑508/19, EU:C:2022:201, 73 kohta). Tämä periaate edellyttää muun muassa, että asiaa käsittelevä ratkaisukokoonpano tekee yksin ratkaisun, jolla asian käsittely päätetään.

56      Ilmaisun ”etukäteen laillisesti perustettu” tarkoituksena on välttää se, että oikeuslaitoksen järjestäminen jätettäisiin täytäntöönpanovallan harkintaan, ja varmistaa, että tästä asiasta säädetään laissa. Säädännäiseen oikeuteen perustuvissa maissa oikeuslaitoksen järjestämistä ei voida myöskään jättää oikeusviranomaisten harkintavaltaan, mikä ei kuitenkaan sulje pois sitä, että niille tunnustetaan tiettyä toimivaltaa tulkita asiaa koskevaa kansallista lainsäädäntöä (ks. vastaavasti tuomio 15.7.2021, komissio v. Puola (Tuomareita koskeva kurinpitojärjestelmä), C‑791/19, EU:C:2021:596, 168 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

57      ”Laillisesti perustetulle tuomioistuimelle” on ominaista sen asema lainkäyttöelimenä eli kaikkien sen toimivaltaan kuuluvien kysymysten ratkaiseminen oikeussääntöjen perusteella ja järjestetyn menettelyn päätteeksi. Sen on siis jäsentensä riippumattomuuden ja puolueettomuuden lisäksi täytettävä myös muita edellytyksiä, erityisesti siinä käydyssä menettelyssä tarjottujen takeiden olemassaoloa koskeva edellytys (ks. vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 22.6.2000, Coëme ym. v. Belgia, CE:ECHR:2000:0622JUD003249296, 99 kohta).

58      Näihin takeisiin kuuluu kolmanneksi kontradiktorinen periaate, joka on olennainen osa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä ja tehokasta oikeussuojaa koskevaa oikeutta (ks. vastaavasti tuomio 17.12.2009, Uudelleenkäsittely M v. lääkevirasto, C‑197/09 RX-II, EU:C:2009:804, 59 kohta; tuomio 16.10.2019, Glencore Agriculture Hungary, C‑189/18, EU:C:2019:861, 61 kohta; tuomio 29.4.2021, Bank BPH, C‑19/20, EU:C:2021:341, 92 kohta ja tuomio 10.2.2022, Bezirkshauptmannschaft Hartberg-Fürstenfeld (Vanhentumisaika), C‑219/20, EU:C:2022:89, 46 kohta). Tämä periaate merkitsee muun muassa sitä, että asianosaisilla on oltava tilaisuus keskustella kontradiktorisesti kaikista niistä tosiseikoista ja oikeudellisista seikoista, jotka ovat oikeudenkäyntimenettelyn tuloksen kannalta ratkaisevia (tuomio 2.12.2009, komissio v. Irlanti ym., C‑89/08 P, EU:C:2009:742, 56 kohta ja tuomio 17.12.2009, Uudelleenkäsittely M v. lääkevirasto, C‑197/09 RX-II, EU:C:2009:804, 41 kohta).

59      Edellä 47–58 kohdassa mainitut vaatimukset edellyttävät siten muun muassa sitä, että ratkaisukokoonpanojen muodostamista koskevat säännöt ovat läpinäkyviä ja yksityisten tiedossa sekä omiaan estämään kyseisestä asiasta vastaavan ratkaisukokoonpanon ulkopuolisten henkilöiden, joille asianosaiset eivät ole voineet esittää perusteluitaan, perusteettoman puuttumisen yksittäiseen asiaan liittyvään päätöksentekomenettelyyn.

60      Vaikka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on tosin soveltaa kaikkia edellä mainittuja periaatteita, unionin tuomioistuin voi kuitenkin SEUT 267 artiklalla perustetussa tuomioistuinten välisessä yhteistyössä esittää asiakirjoista ilmenevien seikkojen perusteella kyseiselle tuomioistuimelle sellaisia unionin oikeuden tulkintaan liittyviä seikkoja, jotka voivat olla kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllisiä sen arvioidessa unionin oikeuden tietyn säännöksen tai määräyksen vaikutuksia (tuomio 6.10.2021, W.Ż. (Ylimmän tuomioistuimen ylimääräistä valvontaa ja julkisia asioita käsittelevä jaosto – Nimitys), C‑487/19, EU:C:2021:798, 133 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

61      Unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta ilmenee pääasiassa kyseessä olevan rekisteröintituomarin väliintulon osalta, että tuomioistuinten työjärjestyksen 177 artiklan 3 kohdassa ei määrätä, että kyseisellä tuomarilla olisi toimivalta valvoa tuomioistuinratkaisun sisältöä millään tavalla ja estää tuomion muodollinen antaminen ja sen tiedoksi antaminen asianosaisille, jos hän ei ole samaa mieltä sen sisällöstä.

62      Näistä asiakirjoista ilmenee myös, ettei tällaisesta toimivallasta säädetä myöskään tuomioistuimista annetussa laissa eikä etenkään sen 40 §:n 2 momentissa, joka koskee osaston kokousten ”oikeudellisten näkemysten” sitovaa luonnetta.

63      Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toimittamien tietojen mukaan, ja kuten kolmen pääasian tosiseikat osoittavat, näitä säännöksiä näytetään kuitenkin käytännössä voitavan soveltaa siten, että rekisteröintituomarin asema ylittää rekisteröintitehtävän.

64      On nimittäin niin, että vaikka tämä tuomari ei voi korvata kyseistä asiaa käsittelevän ratkaisukokoonpanon arviointia omalla arvioinnillaan, hän voi tosiasiallisesti estää annetun tuomioistuinratkaisun rekisteröinnin ja siten estää päätöksentekomenettelyn päättämisen ja ratkaisun tiedoksi antamisen asianosaisille palauttamalla asian ratkaisukokoonpanolle, jotta tämä tarkastelee mainittua ratkaisua uudelleen hänen omien oikeudellisten huomautustensa valossa, ja, jos hän on edelleen eri mieltä mainitun ratkaisukokoonpanon kanssa, kehottamalla asianomaisen osaston johtajaa kutsumaan koolle osaston kokouksen, jotta tämä vahvistaa ”oikeudellisen näkemyksen”, joka sitoo erityisesti tätä samaa ratkaisukokoonpanoa.

65      Tällaisesta käytännöstä seuraa, että rekisteröintituomari voi puuttua kyseiseen asiaan, ja tämä puuttuminen voi johtaa siihen, että rekisteröintituomari vaikuttaa asiassa annettavaan lopulliseen ratkaisuun.

66      Ensiksi, kuten edellä 61 ja 62 kohdasta ilmenee, pääasiassa kyseessä olevassa kansallisessa säännöstössä ei näytetä säädettävän tällaisesta rekisteröintituomarin puuttumisesta asiaan.

67      Toiseksi tämä puuttuminen asiaan tapahtuu sen jälkeen, kun ratkaisukokoonpano, jolle kyseinen asia on jaettu, on neuvottelujensa päätteeksi tehnyt tuomioistuinratkaisun, vaikka kyseinen tuomari ei kuulu tähän ratkaisukokoonpanoon eikä siis ole osallistunut tähän ratkaisuun johtaneen menettelyn aikaisempiin vaiheisiin. Mainittu tuomari voi siten vaikuttaa sellaisten ratkaisukokoonpanojen antamien tuomioistuinratkaisujen sisältöön, joihin hän ei kuulu.

68      Kolmanneksi rekisteröintituomarin valtaa puuttua asiaan ei näytetä edes säänneltävän selkeästi määritellyillä objektiivisilla kriteereillä, joista ilmenisi erityinen peruste ja jotka voisivat estää harkintavallan käyttämisen. Asian C‑554/21 taustalla olevassa pääasiassa rekisteröintituomari totesi, että sen käsiteltäväksi saatettu tuomioistuinratkaisu on johdonmukainen erään aiemman ratkaisun kanssa mutta ei kahden muun aiemman ratkaisun kanssa, ja puolsi toista kahdesta erilaisesta oikeudellisesta ratkaisuvaihtoehdosta. Asian C‑622/21 taustalla olevassa pääasiassa rekisteröintituomari perusteli asian palautamista asianomaisen ratkaisukokoonpanon käsiteltäväksi sellaisten ratkaisujen olemassaololla, joissa oli kyseisen pääasian ratkaisun jälkeen puollettu vastakkaista näkemystä. Asian C‑727/21 taustalla olevassa pääasiassa rekisteröintituomari tukeutui siihen, ettei hän ollut samaa mieltä pääasiassa kyseessä olevaan ratkaisuun sisältyvästä oikeudellisesta näkemyksestä, palauttaessaan asian mihinkään aiempaan ratkaisuun viittaamatta asianomaisen ratkaisukokoonpanon käsiteltäväksi, vaikka tämä oli nojautunut omassa ratkaisussaan sisällöltään samanlaiseen aiempaan ratkaisuun.

69      Edellä esitetyn perusteella pääasiassa kyseessä olevan kaltainen käytäntö, jonka mukaan asiaa käsittelevän ratkaisukokoonpanon tekemää tuomioistuinratkaisua voidaan pitää lopullisena ja se voidaan lähettää asianosaisille vain, jos rekisteröintituomari, joka ei kuulu tähän ratkaisukokoonpanoon, on hyväksynyt sen sisällön, ei ole yhteensopiva tehokasta oikeussuojaa koskevaan oikeuteen liittyvien vaatimusten kanssa.

70      Siltä osin kuin on kyse pääasiassa kyseessä olevan kaltaisesta osaston kokouksen puuttumisesta asiaan, tuomioistuimista annetun lain 40 §:n 1 ja 2 momentin sanamuodosta ilmenee, että tuomioistuimen osaston tai tuomareiden kokous voidaan kutsua koolle, jos muun muassa tuomioistuimen osastojen, jaostojen tai tuomareiden välillä on näkemyseroja lain soveltamiseen liittyvistä kysymyksistä, ja että tämän jälkeen tämä kokous esittää ”oikeudellisen näkemyksen”, joka sitoo kaikkia mainitun tuomioistuimen tai osaston jaostoja tai tuomareita.

71      Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämistä selvityksistä ilmenee lisäksi, että osaston johtaja voi kutsua koolle tällaisen osaston kokouksen rekisteröintituomarin kehotuksesta, kun tämä ei rekisteröi kyseistä asiaa käsittelevän ratkaisukokoonpanon hänelle toimittamaa tuomioistuinratkaisua, ainakin silloin, kun ratkaisukokoonpano aikoo pysyttää ratkaisunsa tutkittuaan asian uudelleen rekisteröintituomarin vaatimuksesta.

72      Näiden selvitysten mukaan kaikki kyseisen osaston tuomarit voivat osallistua tähän kokoukseen, mukaan lukien tuomarit, jotka osallistuvat kyseisen asian käsittelyyn, ja rekisteröintituomari. Tältä osin on todettava, että vaikka – kuten asiaa C‑727/21 koskevasta asiakirja-aineistosta ilmenee – kyseisen ratkaisukokoonpanon tuomari tai tuomarit näyttävät osallistuneen kyseisen osaston kokoukseen, enemmistö tähän osaston kokoukseen osallistuneista tuomareista on kyseisen tuomioistuimen jäseninä olevia muita tuomareita, jotka eivät kuulu kyseiseen ratkaisukokoonpanoon. Lisäksi tuomioistuimista annetun lain 40 §:n 3 momentin mukaan ”oikeustieteellisen tiedekunnan professoreja, taitaviksi tunnettuja tutkijoita tai tietyn oikeudenalan asiantuntijoita”, jotka ovat kyseisen tuomioistuimen ulkopuolisia henkilöitä, voi tietyin edellytyksin osallistua tällaiseen osaston kokoukseen ja siten tuomioistuinmenettelyyn.

73      Mainituista selvityksistä ilmenee myös, että osaston kokouksen tehtävänä ei ole ratkaista lopullisesti asiaa, joka on perusteena kokouksen koollekutsumiselle, tai ehdottaa konkreettista ratkaisua tässä asiassa. Vaikka tämän osaston kokouksen ”oikeudellinen näkemys” on muotoiltu enemmän tai vähemmän abstraktisti ja sitoo kaikkia tuomareita, mainitussa kokouksessa tulkitaan lakia konkreettisten tapausten valossa tämän oikeudellisen näkemyksen esittämiseksi.

74      Tuomioistuimista annetun lain 40 §:n 2 momentin mukaan osaston kokouksen ”oikeudellisen näkemyksen” noudattaminen on pakollista muun muassa ratkaisukokoonpanolle, joka on antanut tuomioistuinratkaisun asiassa, joka on perustana osaston kokouksen koollekutsumiselle, jos tätä ratkaisua ei ole vielä rekisteröity tai lähetetty. Rekisteröintituomari, jonka tehtävänä on käytännössä valvoa kyseisen osaston kokouksen hyväksymien ”oikeudellisten näkemysten” noudattamista, voi näin ollen evätä ratkaisukokoonpanon antaman ”uuden” tuomioistuinratkaisun rekisteröinnin, jos se poikkeaa tästä ”oikeudellisesta näkemyksestä”.

75      Osaston kokouksen puuttuminen asiaan mahdollistaa tosiasiallisesti sen, että osaston kokoukseen osallistuvat tuomarit voivat puuttua sellaisen asian lopulliseen ratkaisuun, jonka toimivaltainen ratkaisukokoonpano on jo käsitellyt ja ratkaissut mutta jota ei ole vielä rekisteröity ja lähetetty asianosaisille.

76      Tämän ratkaisun lopulliseen sisältöön voi nimittäin vaikuttaa se, että kyseisen ratkaisukokoonpanon on siinä tapauksessa, että se pitää kiinni rekisteröintituomarin näkemyksen vastaisesta oikeudellisesta kannastaan, ennakoitava, että sen tuomioistuinratkaisu tarkastetaan osaston kokouksessa, ja se, että ratkaisukokoonpano on velvollinen ottamaan huomioon tässä kokouksessa vahvistetun ”oikeudellisen näkemyksen”, vaikka se on jo päättänyt käsittelynsä.

77      Ensinnäkään ei ole selvää, että pääasiassa kyseessä olevan osaston kokouksen toimivaltaa puuttua asiaan olisi rajattu riittävällä tavalla objektiivisin kriteerein, joita sovelletaan niiden siinä muodossa. Vaikka nimittäin tuomioistuimista annetun lain 40 §:n 1 momentissa tosin säädetään osaston kokouksen koolle kutsumisesta, ”jos havaitaan, että osastojen, jaostojen tai tuomareiden näkemyksissä on eroja lain soveltamiseen liittyvien kysymysten osalta, tai jos yksittäisen osaston jaosto tai tuomari poikkeaa aikaisemmin vahvistetusta oikeudellisesta näkemyksestä”, asiassa C‑727/21 esitettyyn ennakkoratkaisupyyntöön sisältyvästä tosiseikkojen kuvauksesta ilmenee, että kyseinen osaston kokous kutsuttiin koolle pelkästään sillä perusteella, että rekisteröintituomari ei yhtynyt toimivaltaisen ratkaisukokoonpanon oikeudelliseen kantaan, eikä asiassa ollut edes vedottu mihinkään ratkaisuun, joka osoittaisi, että tämä kanta poikkeaa aikaisemmista tuomioistuinratkaisuista.

78      Toiseksi unionin tuomioistuimella asiassa C‑727/21 käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta näyttää ilmenevän, että kuten rekisteröintituomarin väliintuloa, myöskään osaston kokouksen koollekutsumista ja sitä, että se on esittänyt muun muassa kyseistä asiaa käsittelevää ratkaisukokoonpanoa sitovan ”oikeudellisen näkemyksen”, ei saateta asianosaisten tietoon missään vaiheessa. Asianosaisilla ei siis näytä olevan mahdollisuutta käyttää menettelyllisiä oikeuksiaan tällaisessa osaston kokouksessa.

79      Edellä esitetyn perusteella kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan kansallisen tuomioistuimen osaston kokous voi ”oikeudellisen näkemyksen” antamisella pakottaa asiaa käsittelevän ratkaisukokoonpanon muuttamaan tämän aiemmin antaman tuomioistuinratkaisun sisältöä, vaikka tähän osaston kokoukseen kuuluu myös muita tuomareita kuin kyseisen ratkaisukokoonpanon tuomareita ja tarvittaessa kyseisen tuomioistuimen ulkopuolisia henkilöitä, joille asianosaisilla ei ole mahdollisuutta esittää perusteluitaan, ei ole yhteensopiva tehokasta oikeussuojaa ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevaan oikeuteen erottamattomasti liittyvien vaatimusten kanssa.

80      On vielä täsmennettävä, että oikeuskäytännössä esiintyvien näkemyserojen välttämiseksi tai niiden korjaamiseksi ja näin oikeusvaltion periaatteeseen erottamattomasti kuuluvan oikeusvarmuuden takaamiseksi järjestelmällä, jonka mukaan kansallisen tuomioistuimen tuomari, joka ei kuulu toimivaltaiseen ratkaisukokoonpanoon, voi siirtää asia kyseisen tuomioistuimen laajennetun kokoonpanon käsiteltäväksi, ei rikota SEU 19 artiklan 1 kohdan toisesta alakohdasta johtuvia vaatimuksia edellyttäen, että alun perin nimetty ratkaisukokoonpano ei ole aloittanut päätösharkintaa kyseisessä asiassa, että olosuhteet, joissa tällainen siirtäminen voidaan tehdä, on selvästi mainittu sovellettavassa lainsäädännössä ja että mainitulla siirtämisellä ei viedä kyseisiltä henkilöiltä mahdollisuutta osallistua menettelyyn tässä laajennetussa ratkaisukokoonpanossa. Lisäksi alun perin nimetty ratkaisukokoonpano voi aina päättää tällaisesta siirtämisestä.

81      Kaiken edellä esitetyn perusteella esitettyihin kysymyksiin on vastattava, että SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että kansallisessa lainsäädännössä säädetään kansallisen tuomioistuimen sisäisestä järjestelmästä, jonka mukaan

–        asiaa käsittelevän ratkaisukokoonpanon tekemä tuomioistuinratkaisu voidaan lähettää asianosaisille asian käsittelyn päättämiseksi vasta sitten, kun sen sisällön on hyväksynyt rekisteröintituomari, joka ei kuulu tähän ratkaisukokoonpanoon

–        kyseisen tuomioistuimen osaston kokouksella on valtuudet pakottaa ”oikeudellisen näkemyksen” antamisella asiaa käsittelevä ratkaisukokoonpano muuttamaan aiemmin antamansa tuomioistuinratkaisun sisältöä, vaikka osaston kokouksessa on myös muita tuomareita kuin ratkaisukokoonpanoon kuuluvia tuomareita sekä mahdollisesti asianomaisen tuomioistuimen ulkopuolisia henkilöitä, joille asianosaiset eivät voi esittää perusteluitaan.

 Oikeudenkäyntikulut

82      Pääasioiden asianosaisten osalta asioiden käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevien asioiden käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asiat seuraavasti:

SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa

on tulkittava siten, että

se on esteenä sille, että kansallisessa lainsäädännössä säädetään kansallisen tuomioistuimen sisäisestä järjestelmästä, jonka mukaan

–        asiaa käsittelevän ratkaisukokoonpanon tekemä tuomioistuinratkaisu voidaan lähettää asianosaisille asian käsittelyn päättämiseksi vasta sitten, kun sen sisällön on hyväksynyt rekisteröintituomari, joka ei kuulu tähän ratkaisukokoonpanoon

–        kyseisen tuomioistuimen osaston kokouksella on valtuudet pakottaa ”oikeudellisen näkemyksen” antamisella asiaa käsittelevä ratkaisukokoonpano muuttamaan aiemmin antamansa tuomioistuinratkaisun sisältöä, vaikka osaston kokouksessa on myös muita tuomareita kuin ratkaisukokoonpanoon kuuluvia tuomareita sekä mahdollisesti asianomaisen tuomioistuimen ulkopuolisia henkilöitä, joille asianosaiset eivät voi esittää perusteluitaan.

Allekirjoitukset

*      Oikeudenkäyntikieli: kroaatti.