1

Euroopan komissio vaatii kanteellaan unionin tuomioistuinta toteamaan, että Slovakian tasavalta ei ole noudattanut ympäristömelun arvioinnista ja hallinnasta 25.6.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/49/EY (EYVL 2002, L 189, s. 12) 8 artiklan 2 kohdan ja 10 artiklan 2 kohdan, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin liitteen VI kanssa, mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole laatinut tämän tuomion liitteessä tarkoitettuja tie- ja raideliikenteen pääväyliä koskevia toimintasuunnitelmia eikä toimittanut niiden tiivistelmiä komissiolle.

2

Direktiivin 2002/49 3 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä:

– –

– –

– –”

3

Kyseisen direktiivin 8 artiklassa, jonka otsikko on ”Toimintasuunnitelmat”, säädetään seuraavaa:

”– –

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset ovat laatineet viimeistään 18 päivänä heinäkuuta 2013 toimintasuunnitelmat erityisesti niiden ensisijaisten kohteiden hoitamiseksi, jotka on voitu yksilöidä soveltuvan raja-arvon ylittymisen vuoksi tai sellaisten jäsenvaltion käyttämien valintaperusteiden avulla, joita se soveltaa alueellaan oleviin taajamiin sekä tie- ja raideliikenteen pääväylillä.

– –

5.   Toimintasuunnitelmia on tarkasteltava ja niitä on tarvittaessa tarkistettava, jos ilmenee melutilanteeseen oleellisesti vaikuttava tekijä ja joka tapauksessa vähintään joka viides vuosi hyväksymispäivämäärästä lukien.

– –

7.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisöä kuullaan toimintasuunnitelmaehdotusten osalta ja että sille tarjotaan mahdollisuus osallistua riittävän aikaisessa vaiheessa ja tehokkaasti toimintasuunnitelmien laadintaan ja tarkistukseen siten, että osallistumisen tulokset otetaan huomioon ja että yleisölle tiedotetaan tehdyistä päätöksistä. On säädettävä kohtuullisista määräajoista, jotka antavat kussakin vaiheessa riittävästi aikaa yleisön osallistumiselle.

Jos yleisön kuuleminen on järjestettävä samanaikaisesti sekä tämän direktiivin että [unionin] muun lainsäädännön perusteella, jäsenvaltiot voivat säätää yhteismenettelyistä päällekkäisyyksien välttämiseksi.”

4

Mainitun direktiivin 10 artiklan, jonka otsikko on ”Jäsenvaltioiden ja komission suorittama tietojen keruu ja julkaiseminen”, 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että liitteessä VI tarkoitetut strategisista melukartoista saadut tiedot ja toimintasuunnitelmien tiivistelmät lähetetään komissiolle kuuden kuukauden kuluessa 7 ja 8 artiklassa säädetyistä päivistä.”

5

Kyseisen direktiivin liitteessä V säädetään toimintasuunnitelmia koskevista vähimmäisvaatimuksista.

6

Saman direktiivin liitteessä VI säädetään komissiolle toimitettavista tiedoista, joihin kuuluu muun muassa tie- ja raideliikenteen pääväylien ja suurten lentokenttien osalta ”toimintasuunnitelman tiivistelmä, johon sisältyvät liitteessä V mainitut asian kannalta merkitykselliset seikat ja jonka pituus on enintään kymmenen sivua”.

7

Slovakian viranomaiset toimittivat 25.6.2010 komissiolle ympäristöä koskevan Euroopan tieto- ja seurantaverkoston (Eionet) sähköisen Reportnet-portaalin avulla luettelon direktiivin 2002/49 soveltamisalaan kuuluvista taajamista, tieliikenteen pääväylistä, raideliikenteen pääväylistä ja suurista lentokentistä. Ne päivittivät kyseisen luettelon raideliikenteen pääväylien osalta 16.1.2014.

8

Komission yksiköt esittivät ensimmäisen kirjeenvaihdon jälkeen 27.3.2015 Slovakian viranomaisille EU Pilot 7453/15/ENVI ‑menettelyn yhteydessä kehotuksen panna direktiivi 2002/49 täytäntöön.

9

Slovakian viranomaiset vastasivat kehotukseen 26.5.2015 ja päivittivät 24.7.2015 taajamia ja tieliikenteen pääväyliä koskevat tiedot.

10

Komissio osoitti 29.4.2016 Slovakian tasavallalle virallisen huomautuksen, jossa se totesi kyseisen jäsenvaltion syyllistyneen useisiin direktiiviin 2002/49 perustuvien jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisiin, jotka koskivat muun muassa kyseisen direktiivin 8 artiklan 2 kohdassa säädettyä velvoitetta laatia toimintasuunnitelmia ja mainitun direktiivin 10 artiklan 2 kohdassa, luettuna yhdessä mainitun direktiivin liitteiden V ja VI kanssa, säädettyä velvoitetta toimittaa komissiolle tiivistelmät kyseisistä toimintasuunnitelmista.

11

Slovakian tasavalta vastasi viralliseen huomautukseen 17.6.2016 päivätyllä kirjeellä.

12

Tutkittuaan vastauksen ja myöhemmin toimitetut tiedot komissio osoitti Slovakian tasavallalle 15.6.2017 perustellun lausunnon. Se totesi lausunnossa muun muassa, että kyseinen jäsenvaltio oli jättänyt direktiivin 2002/49 8 artiklan 2 ja 4 kohdan, luettuna yhdessä sen liitteen V kanssa, vastaisesti laatimatta 462:ta tieliikenteen pääväylää ja 16:tta raideliikenteen pääväylää koskevat toimintasuunnitelmat ja jättänyt kyseisen direktiivin 10 artiklan 2 kohdan, luettuna yhdessä sen liitteiden V ja VI kanssa, vastaisesti toimittamatta mainittuja tie- ja raideliikenteen pääväyliä koskevien toimintasuunnitelmien tiivistelmät. Komissio asetti Slovakian tasavallalle perustellun lausunnon vastaanottamisesta laskettavan kahden kuukauden määräajan, jonka kuluessa sen oli toteutettava tarvittavat toimenpiteet kyseisten jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisten lopettamiseksi.

13

Slovakian tasavalta ilmoitti 24.7.2017 päivätyllä kirjeellä, ettei se ollut kyennyt noudattamaan täysimääräisesti ja ajoissa direktiivin 2002/49 mukaisia velvoitteitaan, koska tieinfrastruktuurin haltijat ja rautatieyritykset eivät olleet noudattaneet lakisääteisiä velvoitteitaan asetetuissa määräajoissa. Kyseinen jäsenvaltio täsmensi lisäksi komissiolle, että 17 tieliikenteen pääväylää koskevat toimintasuunnitelmat olivat valmisteilla.

14

Slovakian viranomaiset toimittivat Eionet-verkkoon 21.8.2020 ja 10.9.2020 uusia tietoja tie- ja raideliikenteen pääväylistä.

15

Koska komissio katsoi, ettei Slovakian tasavalta ollut noudattanut direktiivin 2002/49 8 artiklan 2 kohdan ja 10 artiklan 2 kohdan, luettuna yhdessä sen liitteen VI kanssa, mukaisia velvoitteitaan, se päätti nostaa nyt käsiteltävän kanteen.

16

Komissio myöntää, että Slovakian tasavalta on edistynyt direktiivin 2002/49 täytäntöönpanossa menettelyn aloittamisen jälkeen, mutta väittää kuitenkin, ettei kyseinen jäsenvaltio ole noudattanut velvoitettaan toimittaa sille 445:ttä taajamien ulkopuolista tieliikenteen pääväylää ja 16:tta taajamien ulkopuolista raideliikenteen pääväylää koskevien toimintasuunnitelmien tiivistelmiä direktiivin 2002/49 10 artiklan 2 kohdassa, luettuna yhdessä sen liitteen VI kanssa, edellytetyllä tavalla. Koska muuta tietoa ei ollut, komissio päätteli tästä, ettei Slovakian tasavalta ollut laatinut kyseisiä väyliä koskevia toimintasuunnitelmia eikä se ollut siten noudattanut kyseisen direktiivin 8 artiklan 2 kohdassa säädettyä velvoitettaan.

17

Slovakian tasavalta myöntää täyttäneensä direktiivin 2002/49 8 artiklan 2 kohdan ja 10 artiklan 2 kohdan mukaiset velvoitteensa myöhässä. Se katsoo kuitenkin, että nyt käsiteltävä kanne on jäänyt ilman kohdetta.

18

Sen mukaan väitetty jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen oli nimittäin lakannut sen toimitettua 10.9.2020 komissiolle heinäkuussa 2013 laaditun asiakirjan nimeltä ”Slovakian kansallisen rautatieyhtiön (ŽSR) hallinnoimilta ja vuonna 2011 käytössä olleilta tietyiltä raideliikenteen pääväyliltä peräisin olevalta melulta suojautumista koskeva toimintasuunnitelma – Tiivistelmä” ja 31.12.2020 marraskuussa 2020 laaditun asiakirjan nimeltä ”Slovakian tiehallinnon (SSC) hallinnoimilta tietyiltä tieliikenteen pääväyliltä peräisin olevalta melulta suojautumista koskeva, vuoden 2011 tilanteen perusteella laadittu toimintasuunnitelma – Tiivistelmä”.

19

Vastauskirjelmässään komissio kiistää kyseisten asiakirjojen merkityksellisyyden. Asiakirjoissa nimittäin viitataan vuonna 2020 järjestettyihin yleisön kuulemisiin. Koska yleisön kuulemiset on direktiivin 2002/49 8 artiklan 7 kohdan mukaan järjestettävä ennen toimintasuunnitelmien hyväksymistä, kyseiset asiakirjat eivät siis voi komission mukaan liittyä vuosien 2013 ja 2018 välistä ajanjaksoa koskeviin toimintasuunnitelmiin. Kyse on sen mukaan todennäköisesti hiljattain laadituista asiakirjoista, jotka liittyvät aikaisempaan tilanteeseen. Direktiivin 2002/49 säännösten systemaattisesta tulkinnasta seuraa komission mukaan, että toimintasuunnitelma on hyväksyttävä ajoissa tulevan ajanjakson kattamiseksi. Se esittää tarkemmin, että mainitulla direktiivillä käyttöön otetusta velvoitejärjestelmästä – erityisesti kyseisen direktiivin 8 artiklan 5 kohdasta – ilmenee, että toimintasuunnitelmia tarkastellaan uudelleen ja tarvittaessa tarkistetaan viimeistään viiden vuoden kuluttua. Niinpä toimintasuunnitelman, joka olisi pitänyt laatia vuonna 2013, laatiminen vuonna 2020 ei voi merkitä sitä, että direktiiviä 2002/49 on noudatettu. Jos toimintasuunnitelmia olisi mahdollista laatia sen ajanjakson, jota ne koskevat, päättymisen jälkeen, direktiiviltä 2002/49 vietäisiin tehokas vaikutus.

20

Komissio lisää, että joka tapauksessa kysymystä siitä, onko Slovakian tasavalta noudattanut direktiivin 2002/49 8 artiklan 2 kohdan ja 10 artiklan 2 kohdan mukaisia velvoitteitaan, on arvioitava perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä eli nyt käsiteltävässä tapauksessa 15.8.2017 vallinneen tilanteen perusteella. On selvää, että kyseisenä ajankohtana Slovakian tasavalta ei ollut vielä laatinut 445:ttä tieliikenteen pääväylää ja 16:tta raideliikenteen pääväylää koskevia toimintasuunnitelmia.

21

Slovakian tasavalta kiistää nämä komission väitteet, joita se pitää epäjohdonmukaisina ja sekavina. Direktiivistä 2002/49 ilmenee sen mukaan, että toimintasuunnitelmien, jotka kyseisen jäsenvaltion oli laadittava 16:lle raideliikenteen pääväylälle ja 445:lle tieliikenteen pääväylälle 18.7.2013 mennessä, oli perustuttava vuoden 2011 tietoihin ja sisällettävä toimenpiteet vuosiksi 2013–2018. Slovakian tasavalta katsoo täyttäneensä kyseisen velvoitteen jälkikäteen. Komission vastausvaiheessa muotoilemat vaatimukset merkitsevät Slovakian tasavallan mukaan käytännössä sitä, että sen on luovuttava pyrkimästä edes jälkikäteen täyttämään direktiivin 2002/49 8 artiklan 2 kohdassa säädettyä ja nyt käsiteltävän kanteen kohteena olevaa velvoitetta, mutta samalla sitä vaaditaan täyttämään toinen eli direktiivin 2002/49 8 artiklan 5 kohdassa säädetty velvoite, jonka noudattamatta jättämisen perusteella sitä vastaan ei ole nostettu kannetta. Toisin sanoen komission väitteet merkitsevät Slovakian tasavallan mukaan sitä, että jos jäsenvaltio ei ole täyttänyt velvoitteitaan kyseisessä direktiivissä säädetyssä määräajassa, se ei voi täyttää niitä koskaan.

22

Siinä tapauksessa, että komissio moittii Slovakian tasavaltaa vastauskirjelmässään direktiivin 2002/49 8 artiklan 7 kohdassa säädetyn yleisön kuulemista toimintasuunnitelmista hyvissä ajoin koskevan velvoitteen ja direktiivin 2002/49 8 artiklan 5 kohdassa säädetyn toimintasuunnitelmien tarkastelua tai tarkistamista viimeistään viiden vuoden kuluttua niiden hyväksymisestä koskevan velvoitteen noudattamatta jättämisestä, Slovakian tasavalta katsoo, että kyseiset väitteet on jätettävä tutkimatta.

23

Lisäksi Slovakian tasavalta esittää ensin, että vaikka kanteessa tarkoitetut toimintasuunnitelmat valmistuivat vasta vuonna 2020, tämä ei merkitse sitä, ettei asianomaisten tie- ja raideliikenteen pääväylien osalta olisi vuoden 2013 jälkeen toteutettu mitään ympäristömelun torjuntatoimenpiteitä. Se mainitsee tässä yhteydessä useita toimenpiteitä, joilla on pyritty nykyaikaistamaan rautateitä tai välittömästi vähentämään melunlähteitä.

24

Tämän jälkeen Slovakian tasavalta mainitsee olleensa täysin tietoinen direktiivin 2002/49 8 artiklan 5 kohtaan perustuvista velvoitteistaan. Se vakuuttaa laatineensa ja toimittaneensa komissiolle useita vuoden 2016 tilanteen perusteella laadittujen toimintasuunnitelmien tiivistelmiä kyseisen säännöksen mukaisesti.

25

Slovakian tasavalta korostaa vielä, ettei se suinkaan ollut ainoa direktiivin 2002/49 8 artiklan 2 kohdan ja 10 artiklan 2 kohdan mukaisten velvoitteiden täytäntöönpanossa myöhästynyt jäsenvaltio.

26

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sitä, onko jäsenvaltio jättänyt noudattamatta jäsenyysvelvoitteitaan, on arvioitava siten, että huomioon otetaan jäsenvaltion tilanne sellaisena kuin se oli perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä, eikä unionin tuomioistuin voi ottaa huomioon tämän jälkeen tapahtuneita muutoksia (ks. tuomio 27.1.2021, komissio v. Itävalta (Arvonlisävero – Matkatoimistot), C‑787/19, ei julkaistu, EU:C:2021:72, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

27

Slovakian tasavalta ei nyt käsiteltävässä asiassa kiistä sitä, että se ei ollut perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä eli 15.8.2017 mennessä laatinut tämän tuomion liitteessä tarkoitettuja tie- ja raideliikenteen pääväyliä koskevia toimintasuunnitelmia eikä toimittanut komissiolle kyseisten toimintasuunnitelmien tiivistelmiä.

28

Asiakirjan nimeltä ”Slovakian kansallisen rautatieyhtiön (ŽSR) hallinnoimilta ja vuonna 2011 käytössä olleilta tietyiltä raideliikenteen pääväyliltä peräisin olevalta melulta suojautumista koskeva toimintasuunnitelma – Tiivistelmä” ja asiakirjan nimeltä ”Slovakian tiehallinnon (SSC) hallinnoimilta tietyiltä tieliikenteen pääväyliltä peräisin olevalta melulta suojautumista koskeva, vuoden 2011 tilanteen perusteella laadittu toimintasuunnitelma – Tiivistelmä” osalta Slovakian tasavalta ei kiistä sitä, että se toimitti ne komissiolle vasta 10.9.2020 ja 31.12.2020 eli perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättymisen jälkeen. Se täsmentää ensimmäisen asiakirjan osalta vielä, että maininta vuodesta 2013 (ks. edellä 18 kohta) oli pysytetty asiakirjassa, sillä se oli alun perin pitänyt laatia vuonna 2013. Se vahvistaa kuitenkin, että tämäkin asiakirja valmistui vasta vuonna 2020 yleisön kuulemisen jälkeen.

29

Tästä seuraa, että edellä 26 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti kyseisillä asiakirjoilla ei ole merkitystä, kun arvioidaan sitä, oliko jäsenyysvelvoitteita jätetty kyseisenä ajankohtana noudattamatta.

30

Lisäksi on todettava, että Slovakian tasavallan väite, jonka mukaan tietyt komission väitteet on jätettävä tutkimatta, perustuu kyseisen toimielimen kirjelmien virheelliseen tulkintaan.

31

Kuten Slovakian tasavalta itsekin esittää, komissio ei nimittäin vaadi unionin tuomioistuinta toteamaan muiden kuin direktiivin 2002/49 8 artiklan 2 kohdassa ja 10 artiklan 2 kohdassa säädettyjen velvoitteiden noudattamatta jättämisen.

32

Komissio viittasi todellisuudessa kyseisen direktiivin 8 artiklan 5 ja 7 kohdassa säädettyihin toimintasuunnitelmien tarkastelua ja yleisön kuulemista toimintasuunnitelmaehdotuksista koskeviin velvoitteisiin ainoastaan edellä 28 kohdassa mainittujen asiakirjojen yhteydessä osoittaakseen muun muassa, että kyseiset asiakirjat oli hyväksytty hiljattain ja joka tapauksessa perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päätyttyä, mitä Slovakian tasavalta ei ole kiistänyt tässä oikeudenkäynnissä.

33

Siltä osin kuin Slovakian tasavalta korostaa, ettei se suinkaan ollut ainoa direktiivin 2002/49 8 artiklan 2 kohdasta ja 10 artiklan 2 kohdasta johtuvien velvoitteiden täytäntöönpanossa myöhästynyt jäsenvaltio, on riittävää muistuttaa, että unionin tuomioistuin on toistuvasti katsonut, ettei jäsenvaltio voi oikeuttaa sille EUT-sopimuksen mukaan kuuluvien velvoitteiden laiminlyöntiä sillä, että myös muut jäsenvaltiot ovat jättäneet tai jättävät noudattamatta velvoitteitaan (tuomio 18.11.2010, komissio v. Espanja, C‑48/10, ei julkaistu, EU:C:2010:704, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

34

Kanne on siten hyväksyttävä.

35

Kaiken edellä esitetyn perusteella on todettava, että Slovakian tasavalta ei ole noudattanut direktiivin 2002/49 8 artiklan 2 kohdan ja 10 artiklan 2 kohdan, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin liitteen VI kanssa, mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole yhtäältä laatinut tämän tuomion liitteessä tarkoitettuja tie- ja raideliikenteen pääväyliä koskevia toimintasuunnitelmia eikä toisaalta toimittanut mainittujen toimintasuunnitelmien tiivistelmiä komissiolle.

36

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on vaatinut Slovakian tasavallan velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja koska viimeksi mainittu on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kahdeksas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: