I Johdanto

II Asian tausta

A Tosiseikat

1. Tässä asiassa kyseessä olevat toimijat

2. Kyseessä olevat tuotteet ja patentit

a) Servierin perindopriili

b) Krkan perindopriili

3. Perindopriilia koskevat riita-asiat ja rinnakkaisversioiden markkinoille tuominen

a) Riita-asiat EPO:ssa

b) Riita-asiat kansallisissa tuomioistuimissa

4. Servierin ja Krkan väliset riita-asiat ja sopimukset

B Riidanalainen päätös

C Valituksenalainen tuomio

III Asian käsittely unionin tuomioistuimessa ja asianosaisten vaatimukset

IV Asian arviointi

A Valitus

1. SEUT 101 artikla

a) Tarkoitukseen perustuva kilpailunrajoitus (ensimmäinen, toinen, kolmas, neljäs, viides ja kuudes valitusperuste)

1) Krkan sopimusten tarkoituksen tarkastelu riidanalaisessa päätöksessä ja valituksenalaisessa tuomiossa

i) Riidanalainen päätös

ii) Valituksenalainen tuomio

2) Krkan sopimusten tarkoitusta koskevat valitusperusteet

i) Krkan Servierille aiheuttama kilpailupaine (ensimmäinen valitusperuste)

– Valitusperusteen tutkittavaksi ottaminen ja tehokkuus

– Aineelliset perusteet

– Välipäätelmä

ii) Lisenssi Krkalle annettuna kannustimena hyväksyä sovintosopimuksen rajoitukset (toinen valitusperuste)

– Lisenssi kilpailukieltovelvoitteen vastikkeena

– Lisenssin pitäminen kannustimena

– Krkalle lisenssin perusteella siirretyn arvon määrittäminen

– Välipäätelmä

iii) Tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen käsitteen soveltaminen (kolmas valitusperuste)

– Markkinoiden ”tiiviisti” jakamatta jättäminen

– Sopimuspuolten aikomukset ja käsitykset patentin 947 pätevyydestä

– Lisenssillä aikaansaatu tosiasiallinen duopoli

– Lupinin antama lausuma

– Vuoden 2004 teknologiansiirtosopimuksia koskevat suuntaviivat ja [SEUT 101 artiklan 3 kohdan] soveltamisesta teknologiansiirtosopimusten ryhmiin annettu asetus N:o 772/2004

– Välipäätelmä

iv) Osapuolten aikomukset (neljäs valitusperuste)

– Osapuolten aikomusten huomioon ottaminen

– Todistelua koskevien periaatteiden soveltaminen

– Todisteiden uskottavuus niiden laatimisajankohdan perusteella

– Myöhemmin annettujen lausumien todistusarvo

– Välipäätelmä

v) Lisenssin kilpailua edistävien vaikutusten huomioon ottaminen (viides valitusperuste)

vi) Krkan siirto- ja lisenssisopimus (kuudes valitusperuste)

3) Johtopäätös Krkan sopimusten tarkoituksesta

b) Vaikutukseen perustuva kilpailunrajoitus (seitsemäs valitusperuste)

1) Krkan sopimusten vaikutusten arviointi riidanalaisessa päätöksessä ja valituksenalaisessa tuomiossa

i) Riidanalainen päätös

ii) Valituksenalainen tuomio

2) Krkan sopimusten vaikutuksia koskeva valitusperuste

i) Vaihtoehtoisen tilanteen arviointi

ii) Ajankohta, jonka mukaan vaihtoehtoista tilannetta on arvioitava

iii) Täytäntöön pantujen sopimusten ja täytäntöön panematta jätettyjen sopimusten välisen erottelun merkityksettömyys

3) Johtopäätös Krkan sopimusten vaikutuksista

c) Johtopäätös SEUT 101 artiklan 1 kohdan rikkomisesta Krkan sopimusten osalta

2. SEUT 102 artikla

a) SEUT 102 artiklaa koskevat toteamukset riidanalaisessa päätöksessä ja valituksenalaisessa tuomiossa

1) Riidanalainen päätös

2) Valituksenalainen tuomio

b) SEUT 102 artiklaa koskevat valitusperusteet

1) Hinnan asema merkityksellisten lopputuotemarkkinoiden määrittelyssä (kahdeksas valitusperuste)

i) Hintaan liittyvät tekijät merkityksellisten markkinoiden määrittelyssä (kahdeksannen valitusperusteen ensimmäinen ja toinen osa)

ii) Lääkemääräyksiä antavien lääkärien hintasensitiivisyyden puute (kahdeksannen valitusperusteen kolmas ja neljäs osa)

iii) Perindopriilin rinnakkaisvalmisteilla harjoitettu kilpailu (kahdeksannen valitusperusteen viides ja kuudes osa)

iv) Välipäätelmä

2) Terapeuttisen korvattavuuden huomioon ottaminen merkityksellisten lopputuotemarkkinoiden määrittelyssä (yhdeksäs valitusperuste)

i) Terapeuttisen korvattavuuden merkitys merkityksellisten lopputuotemarkkinoiden määrittelyssä (yhdeksännen valitusperusteen ensimmäinen osa)

ii) Tiettyjen todisteiden huomioon ottaminen tai arvioiminen (yhdeksännen valitusperusteen toinen, kolmas, neljäs, viides ja kuudes osa)

iii) Välipäätelmä

3) Tiettyjen ensimmäisessä oikeusasteessa esitettyjen liitteiden tutkimatta jättäminen (kymmenes valitusperuste)

4) Merkitykselliset teknologian markkinat (11. valitusperuste)

c) Johtopäätös SEUT 102 artiklaa koskevista valitusperusteista

B Unionin yleisessä tuomioistuimessa nostettu kanne

V Oikeudenkäyntikulut

VI Ratkaisuehdotus

1.

Samalla tavoin kuin rinnakkainen asia Servier v. komissio (C‑201/19 P), jossa myös esitän tänään ratkaisuehdotukseni, nyt käsiteltävä asia on jatkumoa asioille Generics (UK) ym. ( 2 ) ja Lundbeck v. komissio, ( 3 ) joissa unionin tuomioistuin vahvisti kriteerit, joiden täyttyessä lääkepatentin haltijan ja rinnakkaislääkkeiden valmistajan välisessä riidassa tehtyä sovintosopimusta on pidettävä unionin kilpailuoikeuden vastaisena.

2.

Tämän asian, asian Servier v. komissio sekä seitsemän muun valituksen, jotka muodostavat sellaisen yhdeksän valituksen ryhmän, jotka on tehty unionin yleisen tuomioistuimen kahdeksasta tuomiosta ( 4 ), taustalla on useita alkuperäislääkkeiden valmistajan Servierin ja rinnakkaisvalmisteiden tuottajien välisiä patenttiriitoja koskevia sovintosopimuksia.

3.

Kuten asioissa Generics (UK) ym. ja Lundbeck v. komissio, nämä sopimukset on tehty tilanteessa, jossa kyseessä olevan lääkkeen vaikuttavaa ainetta, tässä tapauksessa perindopriilia, koskeva patentti oli jo tullut vapaasti käytettäväksi, vaikka Servierillä oli vielä tämän lääkkeen tiettyjä valmistusmenetelmiä koskevia niin sanottuja toissijaisia patentteja.

4.

Riidanalaisissa sopimuksissa varmistettiin, että rinnakkaisvalmisteiden tuottajat, jotka halusivat tuoda markkinoille kyseisen lääkkeen rinnakkaisversioita, sitoutuivat lykkäämään markkinoilletuloaan Servierin tekemiä varojen siirtoja vastaan.

5.

Komissio katsoi riidanalaisessa päätöksessä, ( 5 ) että kyseessä olevat sopimukset, jotka Servier oli tehnyt Nichen/Unichemin, Matrixin, Tevan, Krkan ja Lupinin kanssa, olivat tarkoitukseen ja vaikutukseen perustuvia kilpailunrajoituksia ja merkitsivät näin ollen SEUT 101 artiklan rikkomista.

6.

Komissio katsoi myös, että näiden sopimusten tekeminen yhdessä muiden toimien, kuten perindopriilin vaikuttavan aineen teknologioiden hankkimisen, kanssa muodosti Servierin strategian, jolla se pyrki viivästyttämään perindopriilin rinnakkaisvalmisteiden tuottajien tuloa kyseisen lääkkeen markkinoille, joilla Servierillä oli määräävä asema. Komissio piti tätä toimintaa SEUT 102 artiklan nojalla määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä ja määräsi siitä seuraamuksia.

7.

Unionin yleinen tuomioistuin vahvisti valituksenalaisessa tuomiossa ja muissa tähän ryhmään kuuluvissa asioissa antamissaan tuomioissa komission arvioinnin siitä, että Servierin tekemät neljä sopimusta Nichen/Unichemin, Matrixin, Tevan ja Lupinin kanssa olivat tarkoitukseen perustuvia kilpailunrajoituksia. Servier on riitauttanut nämä unionin yleisen tuomioistuimen toteamukset asiassa Servier v. komissio, ja nämä rinnakkaisvalmisteiden tuottajat ovat riitauttaneet ne valituksissaan, jotka ne ovat tehneet itseään koskevista unionin yleisen tuomioistuimen tuomioista.

8.

Unionin yleinen tuomioistuin kumosi riidanalaisen päätöksen sen sijaan siltä osin kuin Servierin Krkan kanssa tekemiä sopimuksia luonnehditaan tarkoitukseen ja vaikutukseen perustuviksi kilpailunrajoituksiksi ja siltä osin kuin Servierin todetaan käyttäneen väärin määräävää markkina-asemaansa, sillä se katsoi komission tehneen virheitä merkityksellisiä markkinoita määritellessään.

9.

Komissio on valittanut näistä kumoamisratkaisuista tässä asiassa sekä asiassa komissio v. Krka (C‑151/19 P). Näihin asioihin liittyy uusia kysymyksiä, jotka koskevat patenttiriitaa koskevan sovintosopimuksen kanssa samanaikaisesti tehdyn lisenssisopimuksen luonnehdintaa tarkoitukseen perustuvaksi kilpailurajoitukseksi, tällaisen sopimuskokonaisuuden luonnehdintaa vaikutukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi ja merkityksellisten markkinoiden määrittelyä lääkealalla.

10.

Unionin yleinen tuomioistuin viittaa asian taustaan valituksenalaisen tuomion 1–73 kohdassa, jotka voidaan tätä valitusmenettelyä varten esittää tiivistäen seuraavasti.

11.

Servier-konserniin, joka muodostuu muun muassa sen Ranskaan sijoittautuneesta emoyhtiöstä Servier SAS:stä, Les Laboratoires Servier SAS:stä ja Servier Laboratories Ltd:stä (jäljempänä yhdessä Servier), kuuluu lääkeyhtiöitä ympäri maailmaa. Les Laboratoires Servier on ranskalainen lääkeyhtiö, joka on erikoistunut muun muassa sydän- ja verisuonitautien hoitoon käytettävien alkuperäislääkkeiden kehittämiseen. ( 6 ) Biogaran on Les Laboratoires Servierin kokonaan omistama tytäryhtiö, joka vastaa rinnakkaisvalmisteista. ( 7 )

12.

Krka-lääkekonserniin, joka on merkitty rekisteriin Sloveniassa ja joka on erikoistunut rinnakkaislääkkeiden kehittämiseen, valmistukseen ja markkinointiin, kuuluu emoyhtiö Krka Tovarna Zdravil d.d. sekä useita tytäryhtiöitä Sloveniassa ja muissa maissa (jäljempänä Krka). ( 8 )

13.

Servier kehitti perindopriilin, joka on sydän- ja verisuonitautien hoitoon soveltuva lääke ja joka on ensisijaisesti tarkoitettu verenpainetaudin ja sydämen vajaatoiminnan torjuntaan. Perindopriilin vaikuttava aine on suolan muodossa. Alun perin käytetty suola oli erbumiini (tai tert-butyyliamiini), jonka muoto on kiteinen Servierin sen synteesiin käyttämän prosessin vuoksi. ( 9 )

14.

Perindopriilin molekyyliä koskeva patenttihakemus EP0049658 jätettiin Euroopan patenttivirastolle (EPO) 29.9.1981. Tämän patentin voimassaolon oli määrä päättyä 29.9.2001, mutta sen suojaa jatkettiin useissa Euroopan unionin jäsenvaltiossa – muun muassa Yhdistyneessä kuningaskunnassa – 22.6.2003 saakka. ( 10 ) Ranskassa kyseisen patentin suojaa jatkettiin 22.3.2005 saakka ja Italiassa 13.2.2009 saakka. ( 11 ) Verenpainetaudin hoitoon käytettäville perindopriilierbumiinitableteille (2 ja 4 mg) annettiin Euroopassa myyntilupa vuosina 1988 ja 1989. ( 12 )

15.

Molekyyliä koskevan patenttihakemuksen jättämisen jälkeen Servier jätti EPO:lle useita patenttihakemuksia, jotka koskivat perindopriilin valmistusmenetelmiä. Tämän oikeudenkäynnin kannalta merkityksellisiä ovat erityisesti patentit EP0308339, EP0308340 ja patentti EP0308341 (jäljempänä tässä järjestyksessä patentti 339, patentti 340 ja patentti 341), joita koskevat hakemukset jätettiin vuonna 1988 ja joiden voimassaolon oli määrä päättyä vuonna 2008, sekä erityisesti patentti EP1296947 (jota kutsutaan nimellä alfa-patentti, jäljempänä patentti 947), jota koskeva hakemus jätettiin vuonna 2001. Patentti 947 koski perindopriilierbumiinin alfakristalliinimuotoa ja sen valmistusmenetelmiä, ja se myönnettiin 4.2.2004. ( 13 )

16.

Servier teki myös kansallisia patenttihakemuksia useissa unionin jäsenvaltioissa, esimerkiksi Bulgariassa, Tšekissä, Virossa, Unkarissa, Puolassa ja Slovakiassa. Nämä patentit myönnettiin 16.5.2006 Bulgariassa, 17.8.2006 Unkarissa, 23.1.2007 Tšekissä, 23.4.2007 Slovakiassa ja 24.3.2010 Puolassa. Nämä patentit vastasivat olennaisesti EPO:lle jätettyjä patenttihakemuksia. ( 14 )

17.

Servier alkoi kehittää vuodesta 2002 lähtien toisen sukupolven perindopriilia, jota valmistettiin uudesta suolasta eli arginiinisuolasta ja jota varten se teki 17.2.2003 uuden patenttihakemuksen (EP1354873B). Tämä patentti myönnettiin 17.7.2004, ja sen voimassaolo vahvistettiin päättyväksi 17.2.2023. Perindopriiliarginiinia alettiin tuoda unionin markkinoille vuonna 2006. Tämä tuote on ensimmäisen sukupolven tuotteen biologisesti samanarvoinen rinnakkaisversio mutta sitä myydään eri annoksina uuden suolan eri molekyylipainon vuoksi. ( 15 ) Perindopriiliarginiini sai Ranskassa myyntiluvan vuonna 2004 ja on sen jälkeen hyväksytty muissa jäsenvaltioissa vastavuoroisen tunnustamisen menettelyssä. ( 16 )

18.

Krka alkoi kehittää omaa perindopriiliaan vuodesta 2003. Ajanjaksona 2005–2006 se sai myyntilupia useilla unionin markkinoilla ja toi perindopriilin markkinoille useissa Keski- ja Itä-Euroopan jäsenvaltioissa, kuten Puolassa ja Unkarissa. Tämän ajanjakson kuluessa se valmisteli sen markkinoille tuomista myös muissa jäsenvaltioissa, kuten Ranskassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Alankomaissa, joko yksin tai yhteistoiminnassa muiden yhtiöiden kanssa. ( 17 )

19.

Vuosien 2003 ja 2009 välillä Servier oli asianosaisena useissa perindopriilia koskevissa riita-asioissa sekä EPO:ssa että kansallisissa tuomioistuimissa. Kyse oli lähinnä eri jäsenvaltioissa vireille pannuista patenttia 947 koskevista kieltomääräyshakemuksista ja menettelyistä, joissa Servierin vastapuolina oli useita perindopriilin rinnakkaisversion markkinoilletuloa valmistelevia rinnakkaisvalmisteiden tuottajia. ( 18 )

20.

Kymmenen rinnakkaisvalmisteiden tuottajaa, mukaan lukien Krka, teki patenttia 947 koskevan väitteen EPO:ssa vuonna 2004, jotta kyseinen patentti kumottaisiin kokonaisuudessaan, ja ne vetosivat perusteisiin, jotka koskivat sitä, että kyseinen patentti ei ollut uusi eikä keksinnöllinen ja että keksinnön kuvaus oli puutteellinen. ( 19 )

21.

EPO:n väiteosasto vahvisti 27.7.2006 patentin 947 pätevyyden Servierin alkuperäisten vaatimusten vähäisten muutosten jälkeen (jäljempänä EPO:n 27.7.2006 tekemä päätös). Yhdeksän yhtiötä valitti kyseisestä päätöksestä mutta Krka ja Lupin ilmoittivat peruuttavansa valituksensa, Krka 11.1.2007 ja Lupin 5.2.2007, tehtyään sopimukset Servierin kanssa. EPO:n tekninen valituslautakunta kumosi 6.5.2009 tekemällään päätöksellä EPO:n 27.7.2006 tekemän päätöksen ja kumosi patentin 947 (jäljempänä EPO:n 6.5.2009 tekemä päätös). Servierin kyseisestä päätöksestä tekemä oikaisuvaatimus hylättiin 19.3.2010. ( 20 )

22.

Rinnakkaisvalmisteiden tuottajat riitauttivat patentin 947 pätevyyden myös tiettyjen jäsenvaltioiden tuomioistuimissa, ja Servier jätti väliaikaisia kieltomääräyksiä koskevia hakemuksia, jotka toisinaan menestyivät. ( 21 ) Useimmat näistä menettelyistä kuitenkin päättyivät ennen kuin patentin 947 pätevyydestä annettiin lopullinen päätös Servierin ja rinnakkaisvalmisteiden tuottajien välisten sovintosopimusten vuoksi.

23.

Servierin ja Apotexin – joka on ainoa Yhdistyneessä kuningaskunnassa Servieriä vastaan käydyn riidan asianosaisena oleva rinnakkaisvalmisteiden tuottaja, jonka kanssa Servier ei ole tehnyt sovintosopimusta – välisen kahden riita-asian käsittelyä ei kuitenkaan keskeytetty, ja ne johtivat patentin 947 mitätöintiin.

24.

Servier nosti 1.8.2006 Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuimessa Apotexia vastaan patenttia 947 koskevan loukkauskanteen, koska Apotex oli tuonut Yhdistyneen kuningaskunnan markkinoille ”riskillä” perindopriilin rinnakkaisversion, ja se sai väliaikaisen kieltomääräyksen 8.8.2006. Apotexin nostettua kyseisen patentin kumoamista koskevan vastakanteen patentti 947 mitätöitiin 6.7.2007, kieltomääräys kumottiin ja Apotex toi markkinoille geneerisen perindopriilin, mikä avasi markkinat rinnakkaisvalmisteille Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Patentin 947 mitätöintiä koskeva ratkaisu pysytettiin muutoksenhakuasteessa 9.5.2008. ( 22 )

25.

Apotexin tytäryhtiö Katwijk Farma nosti 13.11.2007 alankomaalaisessa tuomioistuimessa patentin 947 Alankomaita koskevan osan kumoamista koskevan kanteen ja toi 13.12.2007 markkinoille geneerisen perindopriilinsa, kun taas Servierin väliaikaista kieltomääräystä koskeva hakemus hylättiin. Alankomaalainen tuomioistuin kumosi 11.6.2008 patentin 947 Alankomaiden osalta Tevan tytäryhtiön Pharmachemien samanaikaisesti nostaman kanteen perusteella. ( 23 )

26.

Toukokuusta 2008 lähtien toinen rinnakkaisvalmisteiden tuottaja Sandoz toi geneerisen perindopriilinsa useiden jäsenvaltioiden markkinoille. ( 24 )

27.

Servier teki vuosien 2005 ja 2007 välillä sovintosopimuksia rinnakkaisvalmisteiden tuottajien Nichen/Unichemin, Matrixin, Tevan, Krkan ja Lupinin kanssa. Tässä valituksessa on kyse Servierin ja Krkan välisistä sopimuksista.

28.

Servier haki 30.5.2006 Unkarissa väliaikaista kieltomääräystä, jotta Krkan markkinoille saattaman perindopriilin rinnakkaisversion myynti kiellettäisiin patentin 947 loukkauksen vuoksi. Hakemus hylättiin 13.10.2006. ( 25 )

29.

Yhdistyneessä kuningaskunnassa Servier nosti 28.7.2006 patenttia 340 koskevan loukkauskanteen Krkaa vastaan. Lisäksi 2.8.2006 Servier nosti patenttia 947 koskevan loukkauskanteen Krkaa vastaan ja haki väliaikaista kieltomääräystä. Krka nosti 1.9.2006 patentin 947 kumoamista koskevan vastakanteen ja teki summaarista menettelyä koskevan vaatimuksen (application for summary judgment). Krka nosti 8.9.2006 patentin 340 kumoamista koskevan toisen vastakanteen.

30.

High Court of Justice (England & Wales), Chancery Division (patents court) (Englannin ja Walesin alioikeus, Chancery-osasto (patenttijaosto)) hyväksyi 3.10.2006 Servierin väliaikaista kieltomääräystä koskevan hakemuksen ja hylkäsi Krkan 1.9.2006 tekemän summaarista menettelyä koskevan vaatimuksen (application for summary judgment) patentin 947 mitätöinnistä ja määräsi pääasian käsittelyä koskevasta menettelystä. Asian käsittely lopetettiin 1.12.2006 asianosaisten tehtyä sovinnon, ja väliaikainen kieltomääräys kumottiin. ( 26 )

31.

Servier ja Krka allekirjoittivat 27.10.2006 sovintosopimuksen (jäljempänä Krkan sovintosopimus) ja lisenssisopimuksen (jäljempänä Krkan lisenssisopimus), jota täydennetiin 2.11.2006 tehdyllä lisäsopimuksella. Lisäksi nämä osapuolet tekivät 5.1.2007 siirto- ja lisenssisopimuksen (jäljempänä Krkan siirto- ja lisenssisopimus) (jäljempänä yhdessä Krkan sopimukset).

32.

Krkan sovintosopimuksessa määrättiin, että patentti 947 kattaa myös vastaavat kansalliset patentit. Krka sitoutui tässä sopimuksessa, joka oli voimassa patenttien 947 tai 340 päättymiseen tai kumoamiseen saakka, luopumaan kaikista olemassa olevista vaatimuksista patenttia 947 kohtaan koko maailmassa ja patenttia 340 kohtaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja olemaan riitauttamatta kumpaakaan näistä patenteista tulevaisuudessa koko maailmassa. Lisäksi Krka ja sen tytäryhtiöt eivät saaneet laskea liikkeelle tai myydä patenttia 947 loukkaavaa perindopriilin rinnakkaisversiota sen voimassaoloaikana siinä maassa, jossa se oli vielä voimassa, jollei Servier anna siihen nimenomaisesti lupaa. Krka ei liioin voinut toimittaa kolmansille patenttia 947 loukkaavaa perindopriilin rinnakkaisversiota ilman Servierin nimenomaista lupaa. Vastikkeeksi Servierin oli määrä luopua kaikkialla maailmassa Krkaa vastaan vireillä olevista oikeudenkäynneistä, jotka perustuvat patenttien 947 ja 340 loukkaukseen, väliaikaista kieltomääräystä koskevat hakemukset mukaan lukien. ( 27 )

33.

Patentin 947 voimassaoloaikaa vastaavaksi ajaksi tehdyn Krkan lisenssisopimuksen nojalla Servier myönsi Krkalle ”yksinomaisen” ja peruuttamattoman lisenssin patenttiin 947, jotta tämä voisi käyttää, valmistaa, myydä, tarjota myytäväksi ja tuoda maahan erbumiinin alfakristalliinimuotoa sisältäviä omia tuotteitaan ja edistää niiden myyntiä Tšekissä, Latviassa, Liettuassa, Unkarissa, Puolassa, Sloveniassa ja Slovakiassa.

34.

Lisenssin vastikkeeksi Krkan oli maksettava Servierille 3 prosentin suuruinen maksu myyntinsä nettosummasta kaikilla näillä alueilla. Servierillä oli lupa käyttää näissä samoissa valtioissa suoraan tai välillisesti (eli jollekin tytäryhtiölleen tai yhdelle kolmannelle osapuolelle kussakin maassa) patenttia 947. ( 28 )

35.

Sopimusten tekoajankohtana osassa näistä seitsemästä maasta Servierille ei ollut vielä myönnetty patenttia 947 vastaavia kansallisia patentteja, kun taas Krka jo markkinoi niissä tuotettaan. ( 29 )

36.

Krkan siirto- ja lisenssisopimuksen nojalla Krka siirsi Servierille kaksi patenttihakemusta, joista toinen koski perindopriilin synteesireittiä (WO 2005 113500) ja toinen perindopriilin formulaatioiden valmistusta (WO 2005 094793). Näillä patenttihakemuksilla suojattua teknologiaa käytettiin Krkan perindopriilin tuottamiseen. Krka sitoutui olemaan riitauttamatta näiden hakemusten perusteella myönnettävien patenttien pätevyyttä. Kyseisen luovutuksen vastikkeeksi Servier suoritti Krkalle 15 miljoonan euron summan kustakin kyseessä olevasta hakemuksesta. Servier myönsi lisäksi Krkalle hakemuksia tai niistä seuranneita patentteja koskevan lisenssin, joka ei ole yksinomainen, jota ei voida peruuttaa eikä luovuttaa edelleen ja johon ei liity lisenssimaksuja, ilman oikeutta myöntää alilisenssejä (muuta kuin sen tytäryhtiöille), eikä tälle lisenssille ollut asetettu aikaan, paikkaan tai käyttötarkoitukseen liittyviä rajoituksia. ( 30 )

37.

Komissio katsoi 9.7.2014 annetussa riidanalaisessa päätöksessä, ( 31 ) että Servier oli rikkonut SEUT 101 artiklaa osallistumalla käänteistä maksua vastaan neljään patenttiriitoja koskevaan sovintosopimukseen Nichen/Unichemin, Matrixin, Tevan ja Lupinin kanssa ja kolmeen sopimukseen, jotka merkitsivät yhtenä kokonaisuutena pidettävää jatkettua kilpailusääntöjen rikkomista, Krkan kanssa.

38.

Komissio katsoi myös, että Servier oli rikkonut SEUT 102 artiklaa, kun se oli kehittänyt ja pannut täytäntöön muun muassa teknologiaa hankkimalla ja näillä sovintosopimuksilla markkinoilta sulkevan strategian, joka kattoi perindopriilin formulaatioiden markkinat Ranskassa, Alankomaissa, Puolassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa sekä perindopriilin vaikuttavan aineen teknologian markkinat. ( 32 )

39.

Komissio katsoi, että Servier ja Krka olivat rikkoneet SEUT 101 artiklaa niissä 18/20 jäsenvaltiossa, ( 33 ) joissa Krka oli sitoutunut Krkan sovintosopimuksen perusteella olemaan enää kilpailematta Servierin kanssa olemassa olevilla tuotteillaan vastikkeeksi lisenssistä seitsemässä muussa jäsenvaltiossa. Näiden sopimusten tarkoituksena on siten jakaa ja kohdentaa unionin markkinat näiden kahden toimijan välillä. Komissio totesi lisäksi, että Krkan sopimukset merkitsivät vaikutukseen perustuvaa kilpailunrajoitusta, ja tutki tältä osin kyseisten sopimusten vaikutuksia Ranskan, Alankomaiden ja Yhdistyneen kuningaskunnan markkinoilla. ( 34 ) Komissio ei todennut kilpailusääntöjä rikotun niissä seitsemässä jäsenvaltiossa, joita varten lisenssi oli myönnetty. ( 35 )

40.

Lisäksi komissio katsoi, että Servier ja Krka olivat rikkoneet SEUT 101 artiklaa, koska Krka oli lakannut kilpailemasta perindopriilin teknologian olemassa olevana lähteenä siirtämällä teknologiansa Servierille yhteensä 30 miljoonan euron maksua vastaan. ( 36 )

41.

Komissio määräsi Servierille sakkoja näistä SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan rikkomisista. ( 37 )

42.

Servier nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 21.9.2014 toimittamallaan kannekirjelmällä kanteen riidanalaisesta päätöksestä. Unionin yleisessä tuomioistuimessa Servierin vaatimuksia tuki European Federation of Pharmaceutical Industries and Associations (EFPIA).

43.

Valituksenalaisella tuomiolla unionin yleinen tuomioistuin, joka ratkaisi asian laajennetussa jaostossa, ensinnäkin kumosi 1) riidanalaisen päätöksen 4 artiklan (jossa todetaan Servierin rikkoneen SEUT 101 artiklaa Krkan kanssa tehtyjen sopimusten perusteella); 2) riidanalaisen päätöksen 6 artiklan (jossa todetaan Servierin rikkoneen SEUT 102 artiklaa) ja 3) riidanalaisen päätöksen 7 artiklan 4 kohdan b alakohdan ja 6 kohdan (jossa määrätään Servierille sakot näistä kahdesta rikkomisesta).

44.

Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin 4) alensi Servierille riidanalaisen päätöksen 2 artiklassa tarkoitetun, Matrixin kanssa tehdyn sopimuksen perusteella määrätyn sakon määrää, joka ilmenee kyseisen päätöksen 7 artiklan 2 kohdan b alakohdasta. Kolmanneksi se 5) hylkäsi kanteen muilta osin ja neljänneksi 6) ja 7) määräsi, että Servierin, komission ja EFPIAn on vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan.

45.

Komissio valitti 22.2.2019 valituksenalaisesta tuomiosta.

46.

Samanaikaisesti komissio valitti myös unionin yleisen tuomioistuimen asiassa Krka v. komissio antamasta tuomiosta, kun taas Servier ja muut riidanalaisen päätöksen adressaatit, jotka olivat hävinneet asian unionin yleisessä tuomioistuimessa, valittivat tästä päätöksestä nostamiensa kanteiden hylkäämisestä. ( 38 )

47.

Yhdistynyt kuningaskunta pyysi 22.5.2019 toimittamallaan hakemuksella saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen komission vaatimuksia. Väliintulohakemus hyväksyttiin unionin tuomioistuimen presidentin 16.6.2019 tekemällä päätöksellä.

48.

Komissio vaatii, että unionin tuomioistuin

49.

Yhdistynyt kuningaskunta vaatii, että unionin tuomioistuin

50.

Servier vaatii, että unionin tuomioistuin

51.

EFPIA vaatii, että unionin tuomioistuin

52.

Unionin tuomioistuin kehotti 13.9.2021 asianosaisia esittämään huomautuksensa tuomiosta Generics (UK) ym. sekä ryhmään Lundbeck v. komissio kuuluvista tuomioista. ( 39 )

53.

Unionin yleisen tuomioistuimen riidanalaisesta päätöksestä antamista kahdeksasta tuomiosta tehtyjen yhdeksän valituksen asianosaisten huomautukset ja niiden vastaukset unionin tuomioistuimen kysymyksiin kuultiin 20.10. ja 21.10.2021 pidetyssä yhteisessä istunnossa.

54.

Komissio esittää valituksensa tueksi 11 perustetta, joista ensimmäiset seitsemän koskevat unionin yleisen tuomioistuimen perusteluja, jotka liittyvät Krkan sopimusten arviointiin SEUT 101 artiklan kannalta (1), kun taas neljä viimeistä koskevat unionin yleisen tuomioistuimen perusteluja merkityksellisten markkinoiden määrittelystä SEUT 102 artiklan soveltamisen kannalta (2). ( 40 )

55.

Ensimmäisellä, toisella, kolmannella, neljännellä, viidennellä ja kuudennella valitusperusteellaan komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisia virheitä katsoessaan, että Krkan sopimukset eivät merkinneet tarkoitukseen perustuvaa kilpailunrajoitusta (a). Seitsemännellä valitusperusteellaan komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen myös katsoessaan, että komissio ei olisi myöskään näyttänyt, että nämä sopimukset merkitsivät vaikutukseen perustuvaa kilpailunrajoitusta (b).

56.

Ennen kuin tarkastellaan komission valitusperusteita, jotka koskevat unionin yleisen tuomioistuimen arviointia Krkan sopimusten kilpailunvastaisesta tarkoituksesta (2), on paikallaan esittää lyhyt yhteenveto siitä, miten komissio on arvioinut tätä tarkoitusta riidanalaisessa päätöksessä ja miten unionin yleinen tuomioistuin on arvioinut sitä valituksenalaisessa tuomiossa (1).

57.

Komissio tarkastelee 5.5 osassa (riidanalaisen päätöksen 1670–1812 perustelukappale) kolmea Servierin ja Krkan välistä sopimusta ja katsoo, että ne olivat yhtenä kokonaisuutena pidettävää jatkettua toimintaa, jonka tarkoituksena oli rajoittaa kilpailua jakamalla unionin perindopriilimarkkinat näiden kahden toimijan välillä. ( 41 )

58.

Komission mukaan Krkan sovintosopimuksen ja Krkan lisenssisopimuksen tarkoituksena oli jakaa ja kohdentaa unionin markkinat Servierin ja Krkan välillä seuraavasti: Krkan lisenssisopimuksen perusteella Krka sai jatkaa geneerisen perindopriilin markkinointia tai markkinoille tuomista Servierin kanssa muodostamansa tosiasiallisen duopolin puitteissa Krkan pääasialliset markkinat muodostavissa seitsemässä jäsenvaltiossa. Tämä lupa oli korvaus siitä, että Krka sitoutui Krkan sovintosopimuksen perusteella pidättymään kilpailusta Servierin kanssa jäljellä olevilla 18/20 jäsenvaltion markkinoilla. ( 42 ) Komissio katsoo siis, että lisenssisopimus oli Servierin tarjoama kannustin Krkalle, jotta tämä hyväksyisi sovintosopimuksessa määrätyt rajoitukset. ( 43 )

59.

Komission mukaan Krkan siirto- ja lisenssisopimuksella, joka tehtiin kaksi kuukautta Krkan sovinto- ja lisenssisopimusten jälkeen, vahvistettiin Servierin ja Krkan kilpailuasemaa, joka oli seurausta kaikilla näillä sopimuksilla käyttöön otetusta markkinoiden jakamisesta, estämällä Krkaa luovuttamasta perindopriilin valmistusta koskevaa kilpailevaa teknologiaansa muille rinnakkaisvalmisteiden tuottajille. Koska 30 miljoonan euron maksamisella tämän sopimuksen perusteella ei ollut yhteyttä tuloihin, joita Servier odotti saavansa tai sai Krkan luovuttaman teknologian kaupallisesta hyödyntämisestä, komissio tarkastelee tätä maksua markkinoiden jakamisesta Servierin ja Krkan välillä syntyneen voiton jakona. ( 44 )

60.

Unionin yleinen tuomioistuin toteaa ensinnäkin valituksenalaisen tuomion 255–274 kohdassa edellytykset, joiden vuoksi se katsoo, että patenttien riitauttamatta jättämistä ja tuotteiden kaupan pitämisestä luopumista koskevien ehtojen sisällyttäminen patenttiriitoja koskeviin sovintosopimuksiin on kilpailunvastaista. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan näin on silloin, jos tällaisten ehtojen sisällyttäminen tällaiseen sopimukseen ei perustu siihen, että sopimuspuolet myöntävät patentin olevan pätevä ja asianomaisten rinnakkaisvalmisteiden loukkaavan patenttia, vaan merkittävään ja perusteettomaan käänteiseen maksuun, jonka patentinhaltija suorittaa rinnakkaisvalmisteiden tuottajalle ja jolla tätä kannustetaan noudattamaan kyseisiä ehtoja. Unionin yleinen tuomioistuin toteaa (valituksenalaisen tuomion 271 kohta), että jos tällainen kannustin on olemassa, asianomaisia sopimuksia on pidettävä markkinoilta sulkemista koskevina sopimuksina, joissa markkinoille jäävät maksavat korvauksia niiltä lähtijöille.

61.

Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin selittää valituksenalaisen tuomion 797–810 kohdassa, että kun tavanomainen kauppasopimus liittyy patenttiriitaa koskevaan sovintosopimukseen, joka sisältää riitauttamatta jättämistä ja kaupan pitämisestä luopumista koskevia ehtoja, tällaista sopimusrakennetta on pidettävä kilpailunvastaisena, jos patentinhaltijan rinnakkaisvalmisteiden tuottajalle kauppasopimuksen nojalla siirtämä arvo ylittää tämän kyseisen sopimuksen perusteella luovuttaman omaisuuden arvon. Tällaista sopimusrakennetta on toisin sanoen pidettävä kilpailunvastaisena, jos sovintosopimukseen liittyvää tavanomaista kauppasopimusta käytetään todellisuudessa kätkemään patentinhaltijan rinnakkaisvalmisteiden tuottajalle tekemä varojen siirto, jolle ei ole muuta vastiketta kuin tämän sitoutuminen kilpailukieltovelvoitteeseen.

62.

Kolmanneksi tarkastellessaan Servierin ensimmäisessä oikeusasteessa esittämää yhdeksättä kanneperustetta, jonka mukaan Krkan sopimuksiin ei liity tarkoitukseen perustuvaa kilpailunrajoitusta, unionin yleinen tuomioistuin arvioi valituksenalaisen tuomion 943–1032 kohdassa sovintosopimuksen ja lisenssisopimuksen liittämistä koskevaa tilannetta, josta on kyse tässä tapauksessa, jossa Krkan sovinto- ja lisenssisopimukset on liitetty toisiinsa.

63.

Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan tällaisessa tilanteessa edellä 61 kohdassa tiivistäen esitetyt perustelut, jotka koskevat sovintosopimuksen ja tavanomaisen kauppasopimuksen liittämistä, eivät päde. Tämä johtuu siitä, että sovintosopimuksen liittäminen lisenssisopimukseen on sovelias keino lopettaa riita-asia sallimalla rinnakkaisvalmisteiden tuottajan tulo markkinoille ja hyväksymällä kummankin osapuolen vaatimukset. Lisäksi kaupan pitämisestä luopumista ja riitauttamatta jättämistä koskevien ehtojen sisällyttäminen sovintosopimukseen on hyväksyttävää, jos tämä sopimus perustuu siihen, että sopimuspuolet myöntävät, että patentti on pätevä. Lisenssisopimus, jonka olemassaolo on perusteltua ainoastaan, jos lisenssiä tosiasiallisesti käytetään, perustuu juuri siihen, että sopimuspuolet myöntävät, että patentti on pätevä (valituksenalaisen tuomion 943–947 kohta).

64.

Näyttääkseen, että sovintosopimukseen liittyvä lisenssisopimus todellisuudessa kätkee patentinhaltijan varojen siirron rinnakkaisvalmisteiden tuottajalle, komission pitäisi siis osoittaa, että kyseisen yhtiön tälle patentinhaltijalle lisenssisopimuksen perusteella maksama lisenssimaksu on epätavallisen alhainen (valituksenalaisen tuomion 948 ja 952 kohta).

65.

Lisäksi sovintosopimukseen sisältyvien kaupan pitämisestä luopumista ja riitauttamatta jättämistä koskevien ehtojen kilpailunvastaista tarkoitusta lieventää se, että lisenssisopimuksella, joka saa rinnakkaisvalmisteiden tuottajan tulemaan markkinoille, on kilpailua edistävä vaikutus (valituksenalaisen tuomion 953–956 kohta).

66.

Kun siis kyse on todellisesta riita-asiasta, jossa kyseiset osapuolet ovat vastakkain tuomioistuimessa, ja lisenssisopimuksesta, joka näyttää liittyvän suoraan tämän riita-asian sovintoon, tämän sopimuksen liittäminen sovintosopimukseen ei ole vakava osoitus käänteisen maksun olemassaolosta. Tällaisessa tilanteessa komissio voi siis osoittaa muiden seikkojen perusteella, että lisenssisopimus ei ole tavanomaisissa markkinaolosuhteissa tehty liiketoimi ja kätkee siten käänteisen maksun, minkä vuoksi sopimuskokonaisuutta pitäisi pitää tarkoitukseen perustuvana kilpailunrajoituksena (valituksenalaisen tuomion 963 kohta).

67.

Unionin yleinen tuomioistuin tarkastelee näiden kriteerien valossa valituksenalaisen tuomion 964–1032 kohdassa Krkan sovinto- ja lisenssisopimuksia ja päätyy lopulta toteamaan, että komissio ei ollut osoittanut, että näillä sopimuksilla oli kilpailunvastainen tarkoitus. Unionin yleinen tuomioistuin perustaa tämän toteamuksen olennaisesti seuraaviin seikkoihin:

68.

Neljänneksi unionin yleinen tuomioistuin katsoo valituksenalaisen tuomion 1041–1060 kohdassa, että Krkan siirto- ja lisenssisopimuksen luonnehdinta tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi oli niin ikään virheellinen, koska se perustui virheelliseen ennakko-olettamaan markkinoiden jakamisesta Krkan sovinto- ja lisenssisopimuksilla.

69.

Komission mukaan edellä 62–68 kohdassa tiivistäen esitetyt unionin yleisen tuomioistuimen perustelut sisältävät useita oikeudellisia virheitä.

70.

Komission ensimmäisen valitusperusteen mukaan unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisia virheitä tukeutuessaan Krkan sopimusten tarkoitusta arvioidessaan siihen, että Krka oli väitetysti myöntänyt patentin 947 pätevyyden, ja jättänyt samalla tutkimatta ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyn kanneperusteen, joka koskee Krkan ja Servierin välistä potentiaalista kilpailua (i).

71.

Komission toisen valitusperusteen mukaan unionin yleisen tuomioistuimen tarkasteluun liittyy virheitä siltä osin kuin se on katsonut, että lisenssi ei ollut kannustin sille, että Krka hyväksyy Krkan sovintosopimuksen rajoitukset (ii).

72.

Kolmannella valitusperusteellaan komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on soveltanut virheellisesti tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen käsitettä erityisesti katsoessaan, etteivät Servier ja Krka olleet jakaneet markkinoita, koska tämä jakaminen ei ollut ”tiivistä”, ja että se on ottanut vääristyneellä tavalla huomioon todisteet sopimuspuolten käsityksistä ja katsonut, että aikaansaatu duopoli oli seurausta näiden sopimuspuolten myöhemmistä valinnoista eikä sopimuksista (iii).

73.

Komission neljännen valitusperusteen mukaan unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisia virheitä arvioidessaan sopimuspuolten aikomusta koskevia asiakirjatodisteita (iv).

74.

Viidennessä valitusperusteessaan komissio katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisia virheitä ottaessaan huomioon lisenssisopimuksen kilpailua edistävät vaikutukset (v).

75.

Kuudennella valitusperusteellaan komissio väittää, että unionin yleisen tuomioistuimen tuomioon liittyy oikeudellinen virhe siltä osin kuin Krkan siirto- ja lisenssisopimusta ei ole pidetty kilpailunvastaisena (vi).

76.

Komissio väittää ensimmäisellä valitusperusteellaan, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt useita oikeudellisia virheitä ja ottanut tosiseikat huomioon vääristyneellä tavalla katsoessaan riittämättömät perustelut esitettyään, että Krka ei enää tosiasiallisesti aiheuttanut kilpailupainetta Servierille Krkan sopimusten tekoajankohtana.

77.

Aluksi on hylättävä Servierin väitteet, joiden mukaan tämä valitusperuste olisi sekä jätettävä tutkimatta että hylättävä tehottomana.

78.

Toisin kuin Servier väittää, komissio ilmoittaa täsmällisesti ne valituksenalaisen tuomion kohdat, joihin sen kritiikki kohdistuu.

79.

Komissio ei myöskään pyri – kuten Servier väittää – siihen, että unionin tuomioistuin arvioisi tosiseikat uudelleen. Komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin ei ole noudattanut todistustaakkaa ja todistelua koskevia unionin oikeuden sääntöjä ja että se on ottanut todisteet huomioon vääristyneellä tavalla ja esittänyt tältä osin selityksissään puutteelliset perustelut. Tällaisiin virheisiin voidaan vedota unionin tuomioistuimessa muutoksenhaun yhteydessä. Komission kritiikki kohdistuu lisäksi unionin yleisen tuomioistuimen tutkimien tosiseikkojen oikeudelliseen luonnehdintaan ja sen niiden pohjalta tekemiin oikeudellisiin päätelmiin, mikä kuuluu niin ikään unionin tuomioistuimen muutoksenhakuasiassa harjoittaman valvonnan piiriin. ( 46 )

80.

Myöskään Servierin väitettä, jonka mukaan tämä valitusperuste olisi tehoton, ei voida hyväksyä.

81.

Servierin mukaan se, että unionin yleinen tuomioistuin ei ole tutkinut Servierin ja Krkan välistä potentiaalista kilpailua, ei voi kyseenalaistaa valituksenalaisen tuomion johtopäätöksiä, joiden mukaan kyseessä ole tarkoitukseen perustuva kilpailunrajoitus ja jotka on tehty muilla perusteilla kuin sillä, että Krka olisi luonnehdittu Servierin potentiaaliseksi kilpailijaksi.

82.

Tämä Servierin väite liittyy valituksenalaisen tuomion 1234 kohdassa esitettyyn perusteluun, jonka mukaan sen vuoksi, että unionin yleisen tuomioistuimen tarkastelun mukaan Krkan sopimukset eivät olleet tarkoitukseen perustuvia kilpailunrajoituksia eivätkä myöskään vaikutukseen perustuvia kilpailunrajoituksia, sen ei ollut tarpeen tutkia Servierin ja Krkan välistä potentiaalista kilpailua koskevaa kanneperustetta.

83.

Toisin kuin kyseisessä kohdassa annetaan ymmärtää ja toisin kuin Servier väittää, unionin yleinen tuomioistuin ei ole hylännyt Krkan sopimusten luonnehdintaa tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi (eikä myöskään kyseisten sopimusten luonnehdintaa vaikutukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi ( 47 )) perusteilla, jotka eivät liity Krkan luonnehdintaan Servierin potentiaaliseksi kilpailijaksi.

84.

Kuten edellä 60, 63 ja 67 kohdassa esitetystä unionin yleisen tuomioistuimen päättelyä koskevasta yhteenvedosta ilmenee, unionin yleinen tuomioistuin on hylätäkseen Krkan sopimusten luonnehdinnan tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi tukeutunut siihen, että Krka oli väitetysti myöntänyt patentin 947 pätevyyden. Unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että toisin kuin komissio oli todennut (edellä 58 kohta), Krka oli suostunut olemaan kilpailematta Servierin kanssa sovintosopimuksen kattamilla 18/20 jäsenvaltion markkinoilla sen vuoksi, että se uskoi patentin 947 olevan pätevä, eikä sen vuoksi, että Servier oli tarjonnut sille lisenssiä seitsemän muun valtion markkinoilla.

85.

Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan patenttiriitaa koskeva sovintosopimus, joka sisältää riitauttamatta jättämistä ja kaupan pitämisestä luopumista koskevia ehtoja, on luonnehdittava tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi vain, jos se perustuu patentinhaltijan rinnakkaisvalmisteiden tuottajalle maksamaan kannustimeen eikä siihen, että sopimuspuolet myöntävät patentin olevan pätevä (valituksenalaisen tuomion 262–265 kohta).

86.

Se, että Krka on väitetysti myöntänyt patentin 947 olevan pätevä – yhdessä sen kanssa, että Krkan lisenssisopimuksen sisältämä varojen siirto Krkalle ei väitetysti merkitse kannustinta ( 48 ) – on unionin yleisen tuomioistuimen päättelyn johtoajatus sen arvioidessa Krkan sopimusten kilpailunvastaista tarkoitusta (valituksenalaisen tuomion 970, 971, 999, 1000, 1010–1012 ja 1026–1028 kohta).

87.

Ensimmäisen valitusperusteensa yhteydessä komissio väittää nimenomaan, että unionin yleinen tuomioistuin ei voinut lausua siitä, että Krka myönsi patentin 947 pätevyyden, tutkimatta sitä ennen kysymystä Krkan ja Servierin välisestä potentiaalisesta kilpailusta. Tukeakseen väitettään, jonka mukaan Krka oli Servierin potentiaalinen kilpailija, komissio on esittänyt unionin yleisen tuomioistuimen sivuuttamia todisteita, jotka osoittavat sen mukaan, että Krka nimenomaan ei ollut vakuuttunut tämän patentin pätevyydestä. Lisäksi komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on ottanut vääristyneellä tavalla huomioon komission esittämät todisteet, jotka unionin yleinen tuomioistuin on ottanut huomioon valikoivasti ja joihin se on perustanut kantansa, jonka mukaan Krka olisi myöntänyt kyseisen patentin olevan pätevä, ja esittänyt ilmeisen virheellisiä vaihtoehtoisia selityksiä näitä todisteita tulkitessaan.

88.

Näistä perusteluista seuraa, että komissio vetoaa paitsi siihen, että unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt tutkia, olivatko Servier ja Krka potentiaalisia kilpailijoita Krkan sopimusten tekoajankohtana, myös ennen kaikkea siihen, että unionin yleinen tuomioistuin on perustanut näiden sopimusten kilpailunvastaisuutta koskevan tarkastelunsa osittaiseen ja jopa valikoivaan arviointiin ja ottanut asiakirja-aineistoon sisältyvät seikat vääristyneellä tavalla huomioon.

89.

Tällaisella kritiikillä on kiistatta merkitystä tutkittaessa, onko unionin yleisen tuomioistuimen toteamus siitä, että Krkan sopimukset eivät olleet kilpailunvastaisia, perusteltu, sillä jos tämä kritiikki osoittautuu aiheelliseksi, se voisi osoittaa tämän toteamuksen virheelliseksi ja johtaa valituksenalaisen tuomion kumoamiseen. ( 49 )

90.

Tästä seuraa, että ensimmäisen valitusperusteen tehottomuutta koskeva oikeudenkäyntiväite on hylättävä.

91.

Komission mukaan unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisia virheitä katsoessaan erityisesti valituksenalaisen tuomion 970, 1026, 1028, 1154 ja 1162 kohdassa, että Krka myönsi patentin 947 olevan pätevä ja että sen toimenpiteet EPO:n 27.7.2006 tekemän päätöksen ( 50 ) jälkeen eivät osoittaneet, että se oli päättänyt jatkaa markkinoilletuloa koskevia ponnistelujaan tästä päätöksestä huolimatta.

92.

Aluksi on paikallaan palauttaa mieleen, että sitä, onko kysymyksessä kilpailusääntöjen rikkominen, voidaan arvioida oikein ainoastaan, jos riidanalaisessa päätöksessä esitettyjä seikkoja tarkastellaan kokonaisuutena eikä erikseen ottaen huomioon kyseisten tuotemarkkinoiden erityispiirteet. ( 51 ) SEUT 263 artiklassa määrätty laillisuusvalvonta ulottuu kaikkiin niihin seikkoihin, jotka sisältyvät SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan mukaiseen menettelyyn liittyviin komission päätöksiin, joiden osalta unionin yleinen tuomioistuin suorittaa oikeudellisia seikkoja ja tosiseikkoja koskevan perinpohjaisen valvonnan asianosaisten esittämien kanneperusteiden valossa. ( 52 )

93.

On myös huomattava, että unionin oikeudessa vallitsee vapaan todistusharkinnan periaate, ja ainoa peruste arvioitaessa esitettyjä todisteita on niiden luotettavuus. ( 53 ) Komission tehtävänä on sille kuuluvan todistustaakan mukaisesti hankkia riittävän täsmällistä ja yhtäpitävää näyttöä, jonka perusteella voidaan vakuuttua siitä, että väitetty rikkominen on tapahtunut. ( 54 )

94.

Kaikkien komission esittämien todisteiden ei kuitenkaan tarvitse välttämättä täyttää näitä edellytyksiä kaikkien rikkomisen osatekijöiden osalta. Riittää, että seikat, joihin komissio vetoaa, kokonaisvaltaisesti tarkasteltuna vastaavat tätä vaatimusta. ( 55 ) Komission käytettävissä olevia todisteita on voitava täydentää päättelyllä, ja kilpailunvastaisen menettelytavan tai sopimuksen olemassaolo voidaan päätellä tietyistä yhteensattumista ja indisioista, jotka yhdessä tarkasteltuina voivat muun johdonmukaisen selityksen puuttuessa olla osoitus kilpailusääntöjen rikkomisesta. ( 56 )

95.

Jos komissio tukeutuu olettamaan siitä, ettei todettuja tosiseikkoja voida selittää muuten kuin kilpailua rajoittavalla käyttäytymisellä, rikkomista koskevaa toteamusta ei voida hyväksyä, jos kyseessä olevat yritykset esittävät perustelut, jotka valaisevat komission toteamia tosiseikkoja eri tavalla ja joiden perusteella komission esittämä tosiseikkojen selitys voidaan korvata toisella uskottavalla selityksellä. ( 57 )

96.

Todisteet on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, jos ilman uusia todisteita on selvää, että olemassa olevien todisteiden arviointi on ilmeisen virheellistä, ( 58 ) sillä unionin yleinen tuomioistuin on selvästi ylittänyt näiden todisteiden kohtuullisen arvioinnin rajat. ( 59 )

97.

Toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin katsoo valituksenalaisen tuomion 1016 kohdassa, kaikkia näitä periaatteita ja erityisesti edellä 94 kohdassa tiivistäen esitettyjä periaatteita ei sovelleta ainoastaan silloin, kun komission on pääteltävä kartelli tai kilpailunvastainen yhteydenpito hajanaisten ja vähäisten todisteiden perusteella. Näillä periaatteilla on merkitystä myös nyt esillä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa komissio on voinut saada kyseessä olevien sopimusten sisällön käyttöönsä. ( 60 )

98.

Tällaisessa tilanteessa päättelyn avulla ei toki ole rekonstruoitava näiden sopimusten sisältöä sinänsä. Vastaus kysymykseen siitä, oliko tämän sisällön tarkoituksena markkinoiden lainvastainen jakaminen, on kuitenkin pääteltävä paitsi kyseisestä sisällöstä, myös sopimusten asiayhteydestä ja tarvittaessa osapuolten aikomuksista. ( 61 ) Edellä mainitut periaatteet ovat edelleen merkityksellisiä näitä asiayhteyteen liittyviä seikkoja tulkittaessa.

99.

Tässä tapauksessa komissio on tarkastellut näitä asiayhteyteen liittyviä seikkoja ratkaistakseen, oliko Krka Servierin potentiaalinen kilpailija ennen Krkan sopimusten tekemistä. Tältä osin komissio esittää riidanalaisen päätöksen 1680–1700 perustelukappaleessa, että Krka oli ehdottomasti tärkein Servierin kilpailuaseman perindopriilin toimituksissa haastanut rinnakkaisvalmisteita tuottava kilpailija, että Servier ja Krka olivat jo todellisia kilpailijoita perindopriilin toimituksissa Tšekkiin, Unkariin, Liettuaan, Puolaan ja Sloveniaan ja että Krka oli potentiaalinen kilpailija unionin muilla markkinoilla, koska sen tuote oli valmis tuotavaksi näille markkinoille, koska patentteja koskevat esteet eivät olleet ylitsepääsemättömiä, koska sillä oli useita yhteistyökumppaneita useilla eri markkinoilla ja koska se pyrki pääsemään näille markkinoille.

100.

Erityisesti siltä osin kuin kyse on Servierin patenttien pätevyyttä koskevasta Krkan arviosta, komissio toteaa, että lukuisat todisteet, jotka ovat EPO:n 27.7.2006 tekemää päätöstä aikaisemmalta ajalta, osoittavat, että Krka uskoi voittavansa nostamansa mitätöintikanteen (riidanalaisen päätöksen 1685 perustelukappale).

101.

Komissio toteaa myös, että Krkan väitettä, jonka mukaan se lakkasi EPO:n 27.7.2006 tekemän päätöksen seurauksena ponnistelemasta perindopriilierbumiinin alfamuodon markkinoille saattamiseksi, ei voida hyväksyä ja että Krkan tältä osin esittämät seikat eivät ole vakuuttavia, kun otetaan huomioon useat todisteet, jotka osoittavat, että Krka ei hyväksynyt kyseistä päätöstä ja oli edelleen päättänyt tuoda tuotteensa markkinoille (riidanalaisen päätöksen 1686–1691 perustelukappale).

102.

Komissio väittää, että jos unionin yleinen tuomioistuin olisi ottanut huomioon edellä 99–101 tiivistäen esitetyt riidanalaisen päätöksen perustelukappaleisiin sisältyvät todisteet ja päättelyn, se ei olisi voinut katsoa valituksenalaisen tuomion 971, 1010, 1011 ja 1017 kohdassa, että Krka myönsi patentin 947 olevan pätevä ja ettei sen ollut houkuttelevaa jatkaa markkinoilletuloa koskevia ponnistelujaan EPO:n 27.7.2006 tekemän päätöksen ja 3.10.2006 annetun väliaikaisen kieltomääräyksen ( 62 ) seurauksena.

103.

Unionin yleinen tuomioistuin tyytyy toteamaan valituksenalaisen tuomion 970 ja 1154 kohdassa, että ”sovinto- ja lisenssisopimusten tekemisen ajankohtana oli yhtäpitäviä seikkoja, joiden perusteella osapuolet saattoivat katsoa, että patentti 947 oli pätevä”, ja viittaamaan tältä osin kyseisen tuomion 967 ja 968 kohtaan. Näissä kohdissa se esittää yhteenvedon tietyistä tosiseikoista, jotka koskevat patentin 947 väitemenettelyä EPO:ssa ja Krkan ja Servierin välisiä oikeudenkäyntejä Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuimissa. ( 63 )

104.

Näiden tosiseikkojen osalta unionin yleinen tuomioistuin on kuitenkin ottanut huomioon vain EPO:n 27.7.2006 tekemän päätöksen ja High Court of Justice (England & Wales), Chancery Divisionin (patents court) 3.10.2005 Krkaa vastaan antaman väliaikaisen kieltomääräyksen. Tällä tavoin unionin yleinen tuomioistuin on jättänyt ottamatta huomioon seuraavat komission tässä muutoksenhakuasiassa esille tuomat seikat, joilla on merkitystä siltä osin kuin Krka on arvioinut patentin 947 pätevyyttä Krkan sovinto- ja lisenssisopimusten allekirjoittamista 27.10.2006 edeltäneenä päivänä:

105.

Unionin yleinen tuomioistuin ei ole selittänyt, miksi se ei ole ottanut näitä seikkoja huomioon, eikä varsinkaan sitä, miten sen mielestä kyseiset seikat sopisivat yhteen sen toteamuksen kanssa, että Krka väitetysti myönsi patentin pätevyyden EPO:n 27.7.2006 antaman päätöksen ja Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuimen 3.10.2006 antaman väliaikaisen kieltomääräyksen jälkeen.

106.

Unionin yleinen tuomioistuin ei ole esittänyt mitään sellaista, mikä osoittaisi virheelliseksi komission väitteen, jonka mukaan sopimusten ajalta ei ollut yhtään asiakirjaa, joka osoittaisi, että kyseinen päätös ja kyseinen väliaikainen kieltomääräys olisivat muuttaneet Krkan käsityksen patentista 947.

107.

Komissio myöntää riidanalaisen päätöksen 1688 ja 1690 perustelukappaleessa, että Krka ei ollut enää täysin vakuuttunut asemastaan oikeudenkäynneissä EPO:n 27.7.2006 tekemän päätöksen jälkeen ja että tämä päätös ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa annetut kieltomääräykset Krkaa ja Apotexia vastaan ( 68 ) olivat varmasti vaikuttaneet siihen, miten Krka arvioi patentteihin liittyvää tilannetta. Komission arvioinnin mukaan Krka ei kuitenkaan ollut luopunut vaatimasta patentin 947 mitätöintiä, mihin se sai kumppaneiltaan tukea. Mikään ei estänyt Krkan todellista ja konkreettista mahdollisuutta saada patentti 947 mitätöidyksi pääasian käsittelyä koskevassa menettelyssä.

108.

Kuten komissio väittää, edellä 104 kohdassa mainitut seikat vahvistavat tämän arvioinnin, kun taas unionin yleisen tuomioistuimen päinvastainen näkemys ei saa tukea asiakirja-aineistosta.

109.

Unionin yleinen tuomioistuin tukeutuu valituksenalaisen tuomion 1010 ja 1011 kohdassa komission tietopyyntöön annettuun Krkan vastaukseen, joka ilmenee riidanalaisen päätöksen 913 perustelukappaleesta ja jossa Krka toteaa muun muassa, että ”lisenssin saamista ja väitteiden peruuttamista pidettiin Krkan kannalta parhaina vaihtoehtoina kyseisenä ajankohtana” ja että”kaikissa muissa skenaarioissa markkinoille tuominen saattoi tapahtua vasta aikaisintaan kahden vuoden kuluttua heinäkuusta 2006 laskettuna, eikä tämän ajanjakson jälkeenkään markkinoille tuominen ollut varmaa (riski siitä, että patentti 947 säilyy voimassa, riskit ei-alfamuodon kehittämisestä)”. Unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että tämä ote ”vahvistaa toteamuksen, jonka mukaan Krka piti markkinoilla pysymistä tai välitöntä markkinoille tuloa lisenssisopimuksen kattamissa seitsemässä jäsenvaltiossa mahdottomana ilman tätä sopimusta patentin 947 vuoksi”.

110.

Antaessaan Krkan komission menettelyssä esittämälle lausumalle suuremman painoarvon kuin todisteille Krkan vakaista käsityksistä ennen Krkan sopimusten allekirjoittamista unionin yleinen tuomioistuin on sivuuttanut periaatteet, jotka koskevat todistelua unionin tuomioistuimissa. Näiden periaatteiden mukaan myöhemmillä lausumilla, jotka on annettu komission menettelyä varten, on pienempi todistusarvo kuin kyseessä olevan kilpailunvastaisen käyttäytymisen ajalta olevilla todisteilla ja asiakirjoilla, jotka on laadittu in tempore non suspecto ja välittömässä yhteydessä kyseessä oleviin tosiseikkoihin. ( 69 )

111.

Yhtä lailla on vaikeaa ymmärtää, miten komission tutkinnan kuluessa esitetty ja riidanalaisen päätöksen 1738 perustelukappaleessa mainittu Krkan väite, jonka mukaan ”Krkan sovintosopimuksen tekemättä jättämistä koskevan mahdollisuuden hinta oli ’kolmessa vuodessa selvästi yli 10 miljoonaa euroa’ menetettyinä voittoina”, voisi olla, kuten unionin yleinen tuomioistuin toteaa valituksenalaisen tuomion 1000 kohdassa, ”lisäosoitus siitä, että se piti patenttia 947 pätevänä”. Nämä voitot vastasivat voittoja, joita odotettiin Krkan tulosta lisenssisopimuksen kattamille seitsemän valtion markkinoille tai niillä pysymisestä, ja siis arviota lisenssin kaupallisesta arvosta.

112.

Komissio väittää kuitenkin perustellusti, ettei siitä, että Krka arvioi lisenssin arvon tällä tavoin komission menettelyssä, ole mahdollista päätellä, kuten unionin yleinen tuomioistuin tekee, että se katsoi Krkan sopimusten tekoajankohtana patentin 947 olleen pätevä. Unionin yleinen tuomioistuin näyttää johtavan tämän tulkinnan ajatuksesta, että tämä Krkan lausuma merkitsi sen olleen vakuuttunut sopimusten tekoajankohtana siitä, että se menettäisi tämän summan, jos se ei saisi Servieriltä lisenssiä, koska se ei voisi päästä kyseisille markkinoille tai pysyä siellä ilman tällaista lisenssiä.

113.

Kuten komissio toteaa, mikään ei vahvista tällaista tulkintaa, vaan päinvastoin on painavia indisioita siitä, että Krka olisi pysynyt lisenssin kattamilla markkinoilla ilman Servierin kanssa tehtyjä sopimuksia, erityisesti se, että Krka jatkoi tuotteidensa myyntiä Unkarissa EPO:n 27.7.2006 tekemän päätöksen jälkeen ja että se puolustautui menestyksellisesti Servierin Unkarissa tekemää väliaikaista kieltomääräystä koskevaa hakemusta vastaan (riidanalaisen päätöksen 1675 perustelukappale).

114.

Ei myöskään ole ymmärrettävissä, mistä syystä unionin yleinen tuomioistuin on antanut ratkaisevan tärkeän merkityksen Servierin Krkaa vastaan Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuimelta 3.10.2006 saamalle kieltomääräykselle mutta valituksenalaisen tuomion kyseisessä osassa, jossa käsitellään Krkan sopimusten tarkoitusta, se ei ole edes maininnut sitä, että Servierin Krkaa vastaan tekemä samankaltainen hakemus hylättiin Unkarissa 13.10.2006. ( 70 )

115.

Valituksenalaisen tuomion 1155 kohdassa, Krkan sopimusten vaikutuksia koskevassa osassa, unionin yleinen tuomioistuin jättää tämän seikan huomiotta sillä perusteella, että kyse oli menettelystä, joka ei koskenut yhtä niistä maista, joissa komissio totesi vaikutukseen perustuvan kilpailunrajoituksen (Ranska, Alankomaat ja Yhdistynyt kuningaskunta (ks. edellä 39 kohta)). Tällä perustelulla ei kuitenkaan voida selittää sitä, miksi tällainen Krkan menestys oikeudenkäynneissä ei olisi vaikuttanut sen käsitykseen patentin 947 pätevyydestä ja sen asemaan tätä patenttia koskevissa oikeudenkäynneissä, vaikka unionin yleisen tuomioistuimen mukaan Servierin Yhdistyneessä kuningaskunnassa saamalla kieltomääräyksellä oli näin ratkaiseva vaikutus Krkan käsitykseen. Kuten komissio selittää riidanalaisen päätöksen 1690 ja 1697 perustelukappaleessa esimerkkien avulla, yhdellä oikeudenkäyttöalueella menestynyt riitauttaminen voi johtaa useisiin riitauttamisiin muilla oikeudenkäyttöalueilla. Tämän vahvistavat edellä 23–25 kohdassa kuvatut Apotexin ja sen alankomaalaisen tytäryhtiön vireille panemat oikeudenkäynnit.

116.

Unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 968 kohdassa, sellaisena kuin se on ranskankielisessä versiossa, joka on todistusvoimainen, esittämä toteamus, jonka mukaan Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuin ”hyväksyi”3.10.2006 antamallaan määräyksellä ”Servierin väliaikaista kieltomääräystä koskevan hakemuksen ja hylkäsi Krkan 1.9.2006 tekemän vaatimuksen”, on harhaanjohtava. Unionin yleinen tuomioistuin mainitsee tässä kohdassa ainoastaan sen, että Krka nosti 1.9.2006 patentin 947 kumoamista koskevan vastakanteen, mikä viittaa siihen, että juuri tämä vaatimus olisi hylätty 3.10.2006. Tämä ei kuitenkaan vastaa todellisuutta. Unionin yleinen tuomioistuin jättää täsmentämättä kyseisessä kohdassa, että Krka teki 1.9.2006 myös summaarista menettelyä koskevan vaatimuksen. Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuimen 3.10.2006 antamalla määräyksellä hylättiin kuitenkin ainoastaan tämä summaarista menettelyä koskeva vaatimus, sillä patentin tutkimisen katsottiin edellyttävän pääasian käsittelyä koskevaa menettelyä. Tuomioistuin ei sitä vastoin hylännyt tässä vaiheessa patentin 947 kumoamista koskevaa Krkan vastakannetta, joka oli vireillä siihen saakka, kunnes asian käsittely lopetettiin Krkan sovintosopimuksen seurauksena (valituksenalaisen tuomion 23 kohta ja riidanalaisen päätöksen 904 ja 1689 perustelukappale). Kuten komissio totesi kirjelmissään ja tässä muutoksenhakuasiassa pidetyssä istunnossa, tuomioistuin oli suositellut patentin aineellista tutkimista pikaisesti, ja se määräsi nopeutetusta menettelystä siten, että asian käsittelyn oli määrä alkaa 21.2.2007.

117.

Kuten komissio täsmentää, unionin yleisen tuomioistuimen esittämä tulkinta, jonka mukaan EPO:n 27.7.2006 tekemä päätös ja Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuimen 3.10.2006 Servierille antama kieltomääräys Krkaa vastaan olivat ratkaisevia seikkoja, joiden perusteella Krka vakuuttui patentin 947 pätevyydestä ja luopui ponnisteluistaan, jotta se voisi tulla itsenäisesti markkinoille, on ristiriidassa muiden unionin yleisen tuomioistuimen esittämien toteamusten kanssa.

118.

Unionin yleinen tuomioistuin selittää valituksenalaisen tuomion 366–370 kohdassa, että tällaiset kieltomääräykset eivät väliaikaisuutensa vuoksi estäneet potentiaalisen kilpailun ilmenemistä, että myös aineellisesta kysymyksestä annetut tuomiot ovat väliaikaisia niin kauan kuin oikeussuojakeinoja ei ole käytetty loppuun ja että päätökset, joissa vahvistetaan patentin pätevyys, kuten EPO:n 27.7.2006 tekemä päätös (sen lisäksi, että siihen voitiin vielä hakea muutosta ja että se myös myöhemmin kumottiin ( 71 )), eivät vaikuta mitenkään siihen, merkitsevätkö rinnakkaisvalmisteet, joiden patentinhaltija väittää loukkaavan patenttia, patentinloukkausta vai eivät.

119.

Unionin yleisen tuomioistuimen esittämät vaihtoehtoiset selitykset, joilla se perustelee sitä, että sen tarkastelussaan huomioon ottamat seikat eivät horjuta toteamusta siitä, että Krka on myöntänyt patentin 947 pätevyyden, eivät ole vakuuttavia.

120.

Unionin yleinen tuomioistuin toteaa valituksenalaisen tuomion 1026 ja 1162 kohdassa, että ”se, että Krka on jatkanut Servierin patenttien riitauttamista ja tuotteidensa markkinointia, vaikka EPO:n väiteosasto oli vahvistanut patentin 947 pätevyyden, ei ole ratkaiseva seikka arvioitaessa tarkoitukseen perustuvaa kilpailunrajoitusta, sillä se, että Krka on ylläpitänyt tällaista kilpailupainetta Servieriin nähden, voi selittyä Krkan pyrkimyksellä vahvistaa ennakoimistaan oikeudenkäyntiä koskevista riskeistä huolimatta asemaansa neuvotteluissa, jotka se saattoi aloittaa Servierin kanssa saadakseen aikaan sovintosopimuksen”.

121.

Komissio väittää perustellusti, että näin päätellessään unionin yleinen tuomioistuin on arvioinut ilmeisen virheellisesti sitä tosiseikkaa, että Krka on jatkanut patentin 947 riitauttamista EPO:n 27.7.2006 tekemän päätöksen jälkeen, ottamatta huomioon kaikkia edellä mainittuja komission esittämiä seikkoja ja tarkastelematta niiden pohjalta vaihtoehtoisen selityksensä uskottavuutta.

122.

Kun otetaan huomioon edellä 104 kohdassa tiivistäen esitetyt komission todisteet, unionin yleisen tuomioistuimen näkemykselle, jonka mukaan Krka olisi ollut vakuuttunut patentin 947 pätevyydestä ja jatkanut tämän patentin pätevyyden riitauttamista tuomioistuimissa vain parantaakseen asemaansa neuvotteluissa Servierin kanssa, ei ole mitään perustetta, eikä unionin yleinen tuomioistuin ole esittänyt mitään seikkaa, josta se olisi voinut johtaa tämän tulkinnan.

123.

Kuten komissio tuo perustellusti esille, lisäksi unionin yleinen tuomioistuin selittää ristiriitaisesti valituksenalaisen tuomion 963 ja 965–968 kohdassa, että Servierin ja Krkan väliset riita-asiat olivat todellisia, samalla kun se katsoo valituksenalaisen tuomion 1026 kohdassa, että Krka jatkoi näitä oikeudenkäyntejä ainoastaan strategisena toimena vahvistaakseen asemaansa Servierin kanssa sovintosopimuksen aikaansaamiseksi käymissään neuvotteluissa.

124.

Unionin yleisen tuomioistuimen selitykset, joiden päätteeksi se on hylännyt riidanalaisen päätöksen 1747–1756 perustelukappaleesta ilmenevän komission väitteen, jonka komissio on toistanut tässä muutoksenhakuasiassa ja jonka mukaan Krkan sovinto- ja lisenssisopimusten sisällöt eivät vastanneet patentteihin liittyviä asemia ja riskejä näiden sopimusten kattamissa maissa, eivät liioin vakuuta. Patenttia 947 vastaavaa kansallista patenttia ei ollut myönnetty Puolassa, Tšekissä ja Slovakiassa, ( 72 ) mutta Servier halusi myöntää lisenssin näitä maita varten. Komission mukaan tämä osoittaa, että näiden sopimusten tavoitteena ei ollut saavuttaa tämän patentin ominaisuuksiin perustuvaa kompromissia vaan jakaa markkinat sopimuspuolten pelkästään taloudellisten intressien perusteella. Sopimukset eivät näin ollen perustuneet ”patentteihin liittyviin erilaisiin riskeihin Krkalle vaan taloudellisesti merkittäviin alueisiin, ja Latvia ja Slovakia kuuluivat Krkan avainmarkkinoihin”.

125.

Unionin yleinen tuomioistuin ei ole ottanut tätä väitettä huomioon ja on käsitellyt tätä aihetta ainoastaan valituksenalaisen tuomion 1007–1009 ja 1027 kohdassa todetessaan, että Krkan lisenssisopimuksella oli kilpailua edistävä vaikutus näillä seitsemän valtion markkinoilla, vaikka patenttia 947 vastaavia kansallisia patentteja ei ollut vielä myönnetty joillakin näistä markkinoista, minkä vuoksi Krka ei tarvinnut lisenssiä tullakseen markkinoille. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan lisenssistä oli kuitenkin se hyöty, että Krka vältti riskin myöhemmistä oikeudenkäynneistä siinä tapauksessa, että Servierille myönnettäisiin tulevaisuudessa patentteja näillä markkinoilla. Nämä perustelut eivät kuitenkaan riitä osoittamaan lisenssin väitettyjä kilpailua edistäviä vaikutuksia ( 73 ) eivätkä myöskään osoittamaan virheelliseksi komission tulkintaa, jonka mukaan Krkan sopimukset eivät perustuneet sopimuspuolten käsitykseen patentteihin liittyvistä riskeistä kyseessä olevilla eri markkinoilla.

126.

Unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 943–947, 963, 965–972, 1030 ja 1157 kohdasta ilmenevää perustelua, jonka mukaan Krkan lisenssisopimuksen tekeminen sinänsä vahvisti sen, että Krka myönsi patentin 947 pätevyyden, ei voida hyväksyä.

127.

Unionin yleinen tuomioistuin perustelee tätä johtopäätöstä valituksenalaisen tuomion 947, 1030 ja 1157 kohdassa toteamalla, että lisenssisopimuksen, jonka olemassaolo on lisenssinsaajan kannalta perusteltua ainoastaan sillä edellytyksellä, että lisenssiä tosiasiallisesti käytetään, tekeminen perustuu siihen, että sopimuspuolet myöntävät, että patentti on pätevä. Päätelmä, jossa siitä, että lisenssisopimus perustuu lähtökohtaisesti tai pääsääntöisesti taustalla olevan patentin hyväksymiseen, päätellään, että konkreettisessa yksittäistapauksessa tällaisen sopimuksen osapuolet väkisinkin myöntävät kyseessä olevan patentin olevan pätevä, muistuttaa kehäpäätelmää. Lisäksi unionin kilpailuoikeuden täytäntöönpano vaarantuisi vakavasti, jos kilpailunvastaisten sopimusten osapuolet voisivat vapautua SEUT 101 artiklan soveltamisesta pelkästään tekemällä nämä sopimukset tietyssä muodossa. ( 74 )

128.

Koska sopimuksen muoto ei voi olla ratkaiseva, komission ja unionin tuomioistuinten on siis edellä 92–96 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenevällä tavalla tukeuduttava asiaa koskevien todistelusääntöjen mukaisesti joukkoon merkityksellisiä, yhtäpitäviä ja vakuuttavia todisteita osoittaakseen, että konkreettisessa tapauksessa kyseessä olevaa sopimusta on pidettävä tarkoitukseen perustuvana kilpailunrajoituksena.

129.

Toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin toteaa valituksenalaisen tuomion 1018, 1019 ja 1025 kohdassa, edellä esitetystä tarkastelusta ilmenee, että komissio oli tosiasiallisesti kerännyt tällaisen joukon todisteita osoittaakseen, että Krkan sovinto- ja lisenssisopimusten tekoajankohtana Krka ei ollut vakuuttunut patentin 947 pätevyydestä ja oli sen sijaan päättänyt jatkaa sen riitauttamista ja pyrkiä tulemaan markkinoille tai pysymään markkinoilla tästä patentista huolimatta. Unionin yleinen tuomioistuin katsoo virheellisesti näissä kohdissa, että komission keräämät todisteet olisivat hajanaisia ja moniselitteisiä, tutkimatta kaikkia kyseisiä todisteita ja arvioimalla ilmeisen virheellisesti tutkimiaan todisteita, jotka on otettu huomioon valikoivasti.

130.

Tässä tilanteessa komissio voi perustellusti väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on sivuuttanut unionin oikeuden periaatteet, jotka koskevat todistelua ja sitä koskevaa tuomioistuinvalvontaa. Kuten edellä on todettu, näiden periaatteiden mukaan näytön arvioinnin on oltava kokonaisvaltaista ja johdonmukaista, ja sitä koskevan valvonnan on ulotuttava kaikkiin niihin seikkoihin, jotka sisältyvät SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan mukaiseen menettelyyn liittyviin komission päätöksiin. ( 75 )

131.

Tässä tapauksessa unionin yleinen tuomioistuin on arvioinut asiakirja-aineistoon sisältyviä seikkoja ilmeisen valikoivasti, kun se on jättänyt huomiotta useita merkityksellisiä todisteita ja esittänyt huomioon ottamistaan todisteista tulkintoja, jotka eivät perustu asiakirja-aineistoon eivätkä ole vakuuttavia. Sillä perusteella, että unionin yleinen tuomioistuin on pyrkinyt esittämään komission vahvistamat tosiseikat toisenlaisessa valossa, ei siis voida korvata komission vahvistamaa selitystä toisella uskottavalla selityksellä näistä tosiseikoista.

132.

Edellä esitetyn perusteella ensimmäinen valitusperuste on hyväksyttävä.

133.

Kun otetaan huomioon unionin yleisen tuomioistuimen Krkan sopimusten kilpailunvastaisen tarkoituksen tarkastelun yhteydessä antama merkitys sille – perusteettomaksi osoittautuneelle – toteamukselle, jonka mukaan Krka olisi myöntänyt patentin 947 olevan pätevä, pelkästään ensimmäisen valitusperusteen perusteltavuus johtaa valituksenalaisen tuomion kumoamiseen siltä osin kuin siinä todetaan, ettei kyseisten sopimusten ollut näytetty merkitsevän tarkoitukseen perustuvaa kilpailunrajoitusta.

134.

On kuitenkin hyödyllistä tutkia myös muut komission esittämät valitusperusteet, jotka koskevat Krkan sopimusten kilpailunvastaisen tarkoituksen arviointia unionin yleisessä tuomioistuimessa, erityisesti sitä silmällä pitäen, että unionin tuomioistuin ottaa asian ratkaistavakseen valituksenalaisen tuomion kumoamisen jälkeen.

135.

Toisen valitusperusteensa yhteydessä komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt useita oikeudellisia virheitä, ottanut todisteita vääristyneellä tavalla huomioon ja esittänyt riittämättömiä ja ristiriitaisia perusteluja ryhtyessään tarkastelemaan Krkan lisenssisopimuksen sisältöä ja tavoitteita Krkalle annettuna kannustimena hyväksyä Krkan sovintosopimukseen sisältyvät rajoitukset.

136.

Komissio katsoo riidanalaisen päätöksen 1738 perustelukappaleessa ja sitä seuraavissa perustelukappaleissa, että Servierin Krkalle antama lisenssi seitsemän Keski- ja Itä-Euroopan valtion markkinoilla oli merkittävä kannustin sille, että Krka suostuisi sovintosopimuksen perusteella olemaan kilpailematta Servierin kanssa jäljellä olevilla 18/20 jäsenvaltion markkinoilla.

137.

Komission mukaan lisenssi oli merkittävä kannustin sille, että Krka hyväksyisi rajoitukset, koska se koski Krkan perinteisiä unionin markkinoita, joilla se toteutti suurimmat voittonsa, koska se tarjosi sille vakuutuksen siitä, että Servier ei enää uhkaisi sitä patentin 947 täytäntöönpanolla ja koska kyse oli rinnakkaisesta yksinoikeuslisenssistä, jolla muodostettiin Servierin ja Krkan välinen tosiasiallinen duopoli kyseisillä seitsemän valtion markkinoilla. Krka oli siten vakuuttunut siitä, että se varmistaa myyntinsä lisenssin avulla ja että se tuottaa huomattavia voittoja kyseisten markkinoiden rajallisen kilpailupaineen vuoksi. Krka arvioi myönnettyjen etujen rahallisen arvon ylittävän 10 miljoonaa euroa (riidanalaisen päätöksen 1738–1742 perustelukappale).

138.

Unionin yleinen tuomioistuin puolestaan katsoo valituksenalaisen tuomion 948–952 kohdassa, että koska sovintosopimukseen, joka sisältää kaupan pitämisestä luopumista ja riitauttamatta jättämistä koskevia ehtoja, on lähtökohtaisesti perusteltua liittää patentin pätevyyden myöntämiseen perustuva lisenssisopimus, tällainen liittäminen ei ole ”vakava osoitus” käänteisestä maksusta. Komission on siis osoittaakseen, että sovintosopimukseen liitetty lisenssisopimus todellisuudessa kätkee käänteisen maksun patentinhaltijalta rinnakkaisvalmisteiden tuottajalle, näytettävä, että kyseisen tuottajan patentinhaltijalle tämän lisenssisopimuksen perusteella maksama lisenssimaksu on epätavallisen alhainen ja että tätä sopimusta ei siten ole tehty tavanomaisissa markkinaolosuhteissa.

139.

Valituksenalaisen tuomion 975–984 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että tässä tapauksessa lisenssimaksu, joka Krkan oli suoritettava Servierille Krkan lisenssisopimuksen perusteella, ei ollut epätavallisen alhainen ja että komissio ei ollut näyttänyt, että tämä sopimus ei olisi tavanomaisissa markkinaolosuhteissa tehty liiketoimi. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan komissio ei siis ollut osoittanut Krkan sovinto- ja lisenssisopimusten yhteydessä käänteistä maksua, joka merkitsisi kannustinta.

140.

Aluksi on paikallaan täsmentää, että toisin kuin Servier antaa ymmärtää, kysymys siitä, onko unionin yleinen tuomioistuin katsonut perustellusti, että Krkan sovinto- ja lisenssisopimusten muodostama sopimuskokonaisuus ei käsittänyt varojen siirtoa Servieriltä Krkalle ja että ainoana vastikkeena siitä oli Krkan kilpailukieltovelvoite, ei koske tosiseikkojen arviointia, joka kuuluu yksin unionin yleisen tuomioistuimen toimivaltaan lukuun ottamatta tilannetta, jossa tosiseikat on otettu huomioon vääristyneellä tavalla. Tämä kysymys koskee sitä vastoin unionin yleisen tuomioistuimen esittämää asian kannalta merkityksellisen tosiseikaston oikeudellista luonnehdintaa ja sen pohjalta tekemiä oikeudellisia päätelmiä, mikä kuuluu unionin tuomioistuimen muutoksenhakuasiassa harjoittaman valvonnan piiriin. ( 76 )

141.

Kuten unionin tuomioistuin on todennut, ( 77 ) nyt esillä olevan kaltaiset sovintosopimukset ovat tarkoitukseen perustuvia kilpailunrajoituksia, jos kaikista käytettävissä olevista seikoista ilmenee, että alkuperäislääkkeiden valmistajan rinnakkaisvalmisteiden tuottajalle suorittamien rahavarojen tai muiden varojen kuin rahavarojen siirtojen positiivinen saldo selittyy yksinomaan näiden sopimuspuolten kaupallisella intressillä olla ryhtymättä kilpailuun hyödykkeiden laadulla. Tutkittaessa, onko asia näin, on arvioitava, voidaanko alkuperäislääkkeiden valmistajan rinnakkaisvalmisteiden tuottajalle suorittamien varojen siirtojen positiivinen saldo oikeuttaa mahdollisilla muilla vastikkeilla kuin kilpailusta pidättymisellä. Jos vastaus on kieltävä, on määritettävä, onko tämä positiivinen saldo riittävän suuri kannustaakseen tosiasiallisesti asianomaista rinnakkaisvalmisteiden tuottajaa luopumaan kyseisille markkinoille tulosta tai pyrkimyksestä tulla kyseisille markkinoille.

142.

Toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin katsoo valituksenalaisessa tuomiossa, komissio on osoittanut riidanalaisessa päätöksessä, että juuri näin oli Krkan sovinto- ja lisenssisopimusten muodostaman sopimuskokonaisuuden tapauksessa.

143.

Kuten komissio toteaa, unionin yleisen tuomioistuimen arviointiin liittyy tältä osin kolme virhettä. Unionin yleinen tuomioistuin ei ensinnäkään ole tehnyt johtopäätöstä, joka olisi pitänyt tehdä, kun otetaan huomioon, että Servierin Krkalle tarjoama lisenssi seitsemän Keski- ja Itä-Euroopan valtion markkinoilla oli vastike siitä, että Krka sitoutui olemaan kilpailematta Servierin kanssa jäljellä olevilla 18/20 jäsenvaltion markkinoilla. Unionin yleinen tuomioistuin on lisäksi keskittynyt lisenssimaksun suuruuteen ja siihen, että lisenssistä sovittiin sen mukaan tavanomaisissa markkinaolosuhteissa, eikä se ole ottanut huomioon Krkan sovinto- ja lisenssisopimusten muodostamaa sopimusrakennetta kokonaisuudessaan, sen tavoitteita ja sen asiayhteyttä. Näin tehdessään unionin yleinen tuomioistuin ei ole katsonut, että lisenssi merkitsi huomattavaa varojen siirtoa Servieriltä Krkalle.

144.

Kuten komissio toteaa, nämä virheet johtuvat erityisesti siitä, että unionin yleisen tuomioistuimen arviointi perustuu olettamaan patentin ominaisuuksiin perustuvasta sovintosopimuksesta ja markkinaehdoin tehdystä erillisestä lisenssisopimuksesta. Tukeutuessaan implisiittisesti tällaiseen olettamaan unionin yleinen tuomioistuin on sivuuttanut periaatteet, jotka kuitenkin on todettu valituksenalaisessa tuomiossa ja joiden mukaan sen arvioimiseksi, onko sopimuksella kilpailunvastainen tarkoitus, on tarkasteltava sen lausekkeiden sisältöä, sen tavoitteita sekä sen taloudellista ja oikeudellista asiayhteyttä. ( 78 )

145.

Unionin yleisen tuomioistuimen arviointiin valituksenalaisen tuomion 1029 kohdassa sisältyy ristiriita. Unionin yleinen tuomioistuin katsoo siinä, että se riidaton seikka, että lisenssi oli ehtona sille, että Krka hyväksyy sovintosopimuksen kaupan pitämisestä luopumista ja riitauttamatta jättämistä koskevat ehdot (Krka oli ilmoittanut luopuneensa Länsi-Euroopan markkinoista saadakseen Keski- ja Itä-Euroopan markkinat (riidanalaisen päätöksen 1748 perustelukappale)), ei voinut ”osoittaa, että lisenssisopimus ei ollut tavanomaisissa markkinaolosuhteissa tehty liiketoimi”.

146.

Sopimusta, jonka mukaan patentinhaltija luovuttaa rinnakkaisvalmisteiden tuottajalle lisenssin tietyille markkinoille siten, että lisenssin vastikkeena ei ole (tai ei ole pelkästään) tämän rinnakkaisvalmisteiden tuottajan maksama lisenssimaksu tästä lisensoinnista vaan tämän tuottajan sitoumus olla kilpailematta patentinhaltijan kanssa muilla markkinoilla, ei voida pitää tavanomaisissa markkinaolosuhteissa tehtynä liiketoimena. Se, että lisenssin vastike muodostuu joillakin markkinoilla kilpailukieltovelvoitteesta muilla markkinoilla, erityisesti jos tällaista järjestelyä ei ole perusteltu taustalla olevilla erilaisilla patentteihin liittyvillä tilanteilla, ei vastaa tavanomaisia markkinaolosuhteita.

147.

Tällaista sopimusjärjestelyä, joka käsittää varojen siirron patentinhaltijalta rinnakkaisvalmisteiden tuottajalle ja joka muodostuu lisenssin myöntämisestä tietyille markkinoille ja kyseisen tuottajan sitoumuksesta olla kilpailematta tämän patentinhaltijan kanssa muilla markkinoilla, on arvioitava edellä 141 kohdassa mainitun unionin tuomioistuimen vahvistaman arviointimallin perusteella sen määrittämiseksi, onko patentinhaltijan varojen siirrolla rinnakkaisvalmisteiden tuottajalle jokin muu tämän tuottajan antama vastike kuin sen kilpailukieltovelvoite.

148.

Kuten komissio väittää perustellusti, toisin kuin valituksenalaisen tuomion 943, 956, 963 ja 974 kohdassa annetaan ymmärtää, tästä arviointimallista ei ole mitään syytä poiketa tässä tapauksessa sillä perusteella, että sopimus on tehty lisenssin muodossa ja varojen siirto toteutettu muussa kuin rahamääräisessä muodossa eli siten, että Servier on luovuttanut Krkalle osan osuuksistaan lisenssin kattamilla markkinoilla. Kuten edellä 127 ja 128 kohdassa on jo todettu, unionin kilpailuoikeuden täytäntöönpano vaarantuisi vakavasti, jos kilpailunvastaisen sopimuksen osapuolet voisivat vapautua SEUT 101 artiklan soveltamisesta pelkästään tekemällä nämä sopimukset tietyssä muodossa. Ratkaisevaa ei ole sopimuksen muoto vaan se, osoittavatko sopimuksen sisältö, tavoitteet ja asiayhteys, että sillä on kilpailunvastainen tarkoitus.

149.

Näin ollen valituksenalaisen tuomion 94–948, 953 ja 963–969 kohdassa mainitut olosuhteet, joiden mukaan Servierin ja Krkan välillä oli vireillä todellisia patenttiriitoja ja että lisenssillä oli yhteys näihin riitoihin, ei ollut esteenä sille, että tällaista sopimusta pidetään kilpailunvastaisena, kuten komissio aivan oikein selittää riidanalaisen päätöksen 1709 perustelukappaleessa. Tämä pitää paikkansa erityisesti sen vuoksi, että edellä 124 ja 125 kohdassa on jo osoitettu, että Krkan sovinto- ja lisenssisopimusten sisällöt eivät vastanneet patentteihin liittyviä asemia ja riskejä näiden sopimusten kattamissa maissa. Nämä sovinto- ja lisenssisopimukset eivät siis näytä perustuneen taustalla olleessa patentteihin liittyvässä tilanteessa aikaan saatuun kompromissiin. ( 79 )

150.

Kun unionin yleisen tuomioistuimen esittämää arviointia Krkan sovinto- ja lisenssisopimuksista verrataan edellä 141 ja 144 kohdassa mainittuihin periaatteisiin ja arviointimalliin, komissio toteaa perustellusti unionin yleisen tuomioistuimen antaneen valituksenalaisen tuomion 963, 973–984 ja 1029 kohdassa liian suuren painoarvon sille, oliko lisenssi itsessään, tarkasteltuna sovintosopimuksesta riippumatta, tavanomaisten markkinaolosuhteiden mukainen ja oliko lisenssimaksu epätavallisen alhainen.

151.

Kuten komissio väittää perustellusti, tätä kysymystä ei ole asianmukaista tarkastella irrallisena. Tämä johtuu siitä, että arvioitaessa sovinto- ja lisenssisopimuksia kokonaisuutena on selvää, että lisensointi itsessään (riippumatta lisenssimaksusta ja siitä, oliko se tavanomaisten markkinaolosuhteiden mukainen) muodosti Servierin Krkalle tarjoaman vastikkeen siitä, että Krka sitoutui olemaan kilpailematta sovintosopimuksen kattamilla 18/20 Länsi-Euroopan valtion markkinoilla. Krkan sovintosopimuksessa ei mainita sellaisia muita Krkan kustannuksia tai suorituksia Servierille, joilla voitaisiin selittää, miksi Servier myönsi Krkalle lisenssin (riidanalaisen päätöksen 1706 ja 1735 perustelukappale ja alaviite 2354).

152.

Toisiinsa läheisesti liittyneiden Krkan sovinto- ja lisenssisopimusten asiayhteys (riidanalaisen päätöksen 1701–1704, 1710, 1745 ja 1746 perustelukappale), näiden sopimusten tavoitteet ja osapuolten aikomukset, jotka komissio on tuonut esille riidanalaisen päätöksen 1670–1763 perustelukappaleessa, osoittavat todelliset syyt Servierin ja Krkan välillä toteutetulle unionin markkinoiden jakamiselle ja näiden kahden toimijan välillä muodostetulle duopolille lisenssin kattamilla seitsemän valtion markkinoilla ja sen, miten ne ovat toimineet. Nämä seikat, jotka unionin yleinen tuomioistuin on ottanut riittämättömällä tavalla huomioon, osoittavat, että Krkalle myönnetty lisenssi oli vastike sovintosopimukseen sisältyvästä kilpailukieltovelvoitteesta.

153.

Krka oli Servierin edistynein potentiaalinen kilpailija perindopriilin toimituksissa unioniin, muun muassa Servierin maailmanlaajuisesti suurimmille markkinoille, kuten Ranskaan ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Lisäksi Krka oli jo todellinen kilpailija lisenssin kattamilla seitsemän valtion markkinoilla, jotka muodostivat sen perinteiset markkinat ja joilla sen kaupallinen toiminta oli merkittävää (riidanalaisen päätöksen 1673, 1674, 1676, 1681, 1716, 1721, 1738 ja 1740 perustelukappale). Ei siis ole uskottavaa, että Krka olisi luopunut näillä markkinoilla toimimisesta ja vakaasta pyrkimyksestään päästä unionin muille markkinoille rahallista korvausta vastaan samalla tavoin kuin muut rinnakkaisvalmisteiden tuottajat, joiden kanssa Servier oli tehnyt sovintosopimuksia.

154.

Kuten minulla on jo ollut tilaisuus osoittaa, varojen siirto siinä muodossa, että patentinhaltija antaa luvan markkinoilla toimimiseen, tuo lisäarvoa rinnakkaisvalmisteiden tuottajille pelkkään rahamääräiseen siirtoon verrattuna. Tämä lisäarvo koostuu mahdollisuudesta jälleenmyydä omaa tuotettaan ja hankkia tai säilyttää asiakaskuntansa, jakeluverkostonsa ja tuotekuvansa. ( 80 ) Tämä on erityisen tärkeää tavaramerkillä suojattujen geneeristen lääkkeiden markkinoilla, joilla lääkärien antamissa lääkemääräyksissä ei viitata lääkkeen kansainvälisen nimistön mukaiseen nimeen, toisin sanoen sen molekyyliin tai vaikuttavaan aineeseen, vaan lääkkeiden tavaramerkkiin, jolloin rinnakkaisvalmisteiden tuottajien on edistettävä omien tavaramerkkiensä myyntiä. Tämä oli tilanne Krkan lisenssisopimuksen kattamilla markkinoilla (riidanalaisen päätöksen 1726 perustelukappale).

155.

Koska Servier ei kyennyt syrjäyttämään Krkaa kokonaan markkinoilta niiden muiden rinnakkaisvalmisteiden tuottajien tavoin, joiden kanssa se teki sopimuksia, Servier tarjosi siis sille osaa monopolin tuotoista, jotka saatiin juuri syrjäyttämällä muut rinnakkaisvalmisteita tuottavat potentiaaliset kilpailijat ja poistamalla riski markkinoiden avautumisesta rinnakkaisvalmisteille, mikä olisi johtanut hintojen jyrkkään laskuun. Sen ansiosta, että tämä riski poistettiin ja Krka saattoi tulla hallitusti vain yhdelle osalle markkinoita, Servier ja Krka saattoivat säilyttää korkeammat hinnat ja paljon suuremmat marginaalit kuin siinä tapauksessa, että markkinat olisivat avautuneet rinnakkaisvalmisteille (riidanalaisen päätöksen 1721, 1724, 1728–1730 ja 1819 perustelukappale). Kuten komissio väittää, ilman vastikkeena annettua sitoutumista kilpailukieltoon markkinoilla, joita lisenssi ei kattanut, Servierillä ei ollut mitään syytä myöntää Krkalle lisenssiä, jonka se oli aiemmin evännyt.

156.

Krkan kannalta se, että se saattoi tulla ainoastaan osalle markkinoista Servierin kanssa yhteensovitetusti, yhdistettynä varmuuteen siitä, että Krka ja Servier pysyisivät ainoina toimijoina markkinoilla ja ettei markkinoille tulisi muita rinnakkaisvalmisteiden tuottajia, ( 81 ) oli lopulta parempi vaihtoehto kuin jatkaa Servierin aseman riitauttamista koko unionissa. Tämä johtui erityisesti siitä, että patenttiriidan voittaminen ja itsenäinen tulo markkinoille olisi avannut markkinat kaikille rinnakkaisvalmisteiden tuottajille, mikä olisi johtanut hintojen jyrkkään laskuun ja kilpailuun näiden eri yhtiöiden välillä. Tästä syystä elo/syyskuussa 2005 ja huhtikuussa 2006 päivätyissä Krkan sisäisissä muistioissa, joihin komissio viittaa tässä muutoksenhakumenettelyssä ja joita unionin yleinen tuomioistuin ei ole ottanut huomioon, todetaan, että patentin 947 kumoaminen ”valitettavasti [avaisi] markkinat kaikille” ja että ”menestyksellinen riitauttaminen itse asiassa avaa markkinat kaikille” (riidanalaisen päätöksen 844, 874, 914, 1759 ja 1763 perustelukappale).

157.

Lopulta Servierin Krkalle tarjoama mahdollisuus olla tärkein ja ainoa rinnakkaisvalmisteiden tuottaja, joka pysyy tietyllä markkinoiden osalla tai tulee näiden markkinoiden osalle, oli siis Krkan kannalta parempi vaihtoehto, varsinkin kun tämä markkinoilletulo oli Servierin kanssa tehtyjen sopimusten vuoksi varmaa, kun taas oikeudenkäynnin jatkaminen ja suunnitelman tulla itsenäisesti markkinoille, joilla se ei vielä toiminut, toteuttaminen merkitsi riskejä ja edellytti investointeja ja resursseja. ( 82 ) Tämän tulkinnan vahvistaa se, että edut, jotka Krka saattoi saada lisenssin perusteella, vastasivat etuja, joita se olisi voinut odottaa saavansa Länsi-Euroopan kolmen suurimman valtion markkinoilla, joista se luopui (riidanalaisen päätöksen 1733, 1739–1744, 1748, 1753–1756 ja 1760 perustelukappale sekä alaviitteet 2348 ja 2368).

158.

Kokonaisarviointi Krkan sovinto- ja lisenssisopimuksista sekä niiden asiayhteydestä, joka muodostuu muun muassa Servierin muiden rinnakkaisvalmisteiden tuottajien kanssa tekemistä sopimuksista ja rinnakkaisvalmisteiden vastaisesta Servierin kokonaisstrategiasta (ks. mm. riidanalaisen päätöksen 4–9, 1819, 2774, 2919, 2929 ja 2932 perustelukappale), vahvistaa siis sen, että Krkan sopimukset olivat Servierin ja Krkan ”yhteistä toimintaa markkinoiden hallitsemiseksi”29.9.2005 päivätyn Krkan sähköpostiviestin sanamuodon mukaisesti. Krka suunnitteli tekevänsä Servierin kanssa sopimuksen patentista 947 huhtikuussa 2006 päivätyissä sisäisissä muistioissaan, joihin komissio viittaa tässä muutoksenhakumenettelyssä (riidanalaisen päätöksen 849, 853, 873, 874, 1759, 1760 ja 1763 perustelukappale). Unionin yleinen tuomioistuin ei ole ottanut myöskään näitä seikkoja huomioon.

159.

Tästä seuraa, että komissio on voinut perustellusti päätellä riidanalaisen päätöksen 1745 perustelukappaleessa, että vaikka lisenssi saattoi olla patentinhaltijalle perusteltu tapa antaa muille markkinoiden toimijoille oikeus hyödyntää patentilla suojattua tietotaitoa, Krkan lisenssisopimus oli ongelmallinen, koska se toimi kannustimena kilpailunrajoitusten aikaan saamiseksi niillä 18/20 valtion markkinoilla, joita lisenssi ei kattanut, osana markkinoiden jakamista koskevaa järjestelyä. Komission esittämien seikkojen tarkastelu edellä 145–158 kohdassa osoittaa komission todenneen, että Krkan lisenssisopimuksen yhteydessä toteutettiin Servieriltä Krkalle varojen siirto, joka muodostui Servierin Krkalle luovuttamista markkinaosuuksista, ja että tämän varojen siirron vastikkeeksi Krka sitoutui olemaan kilpailematta Servierin kanssa jäljellä olevilla unionin markkinoilla, joita tämä lisenssisopimus ei kattanut.

160.

Komissio voi tältä osin perustellusti myös väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on keskittyessään valituksenalaisen tuomion 963, 973–984 ja 1029 kohdassa siihen, oliko Krkan lisenssisopimuksen perusteella maksettava lisenssimaksu epätavallisen alhainen vai ei, jättänyt arvioimatta, oliko Servierin kyseisen sopimuksen perusteella Krkan hyväksi tekemän varojen siirron nettomäärä riittävän merkittävä kannustaakseen tosiasiallisesti Krkaa luopumaan tulostaan tai pyrkimyksestään tulla markkinoille, joita lisenssi ei kattanut.

161.

On syytä muistaa, että Krka arvioi lisenssin kaupalliseksi arvoksi eli toimintansa arvoksi lisenssin kattamilla duopolistisilla markkinoilla yli 10 miljoonaa euroa kolmessa vuodessa (riidanalaisen päätöksen 1738 ja 3162 perustelukappale ja alaviite 4112). Komissio arvioi, että Servierin käyttökate, josta se luopui Krkan hyväksi lisenssin perusteella, oli vielä paljon suurempi (riidanalaisen päätöksen 1739 perustelukappale).

162.

Krkan Servierille lisenssin käytöstä maksaman lisenssimaksun suuruudeksi oli vahvistettu 3 prosenttia Krkan myynnin nettomäärästä lisenssin kattamilla markkinoilla (riidanalaisen päätöksen 910 perustelukappale). Lisenssimaksut olivat noin 1,1 miljoonaa euroa neljän vuoden ajanjaksona noin 30 miljoonan euron liikevaihdosta (riidanalaisen päätöksen 1739 perustelukappale ja alaviite 2350).

163.

Näistä luvuista seuraa, että Servierin Krkalle lisenssisopimuksen yhteydessä siirtämän arvon nettomäärä oli vähintään noin 9 miljoonaa euroa lisenssistä Krkalle koituneen arvon perusteella, jos oletetaan, että Krkan arvioimassa 10 miljoonan euron suuruisessa voitossa ei otettu vielä lisenssimaksujen kustannusta huomioon. Servierin luopuman katteen, joka oli Krkan voittoja suurempi Servierin korkeampien hintojen vuoksi (riidanalaisen päätöksen 1739 perustelukappale), perusteella Servierin Krkalle lisenssin yhteydessä siirtämän arvon nettomäärä oli vielä suurempi.

164.

Unionin yleinen tuomioistuin toteaa valituksenalaisen tuomion 977–981 kohdassa, ettei ole välttämättä epänormaalia, että liiketoiminnan ylijäämän määrä ylittää selvästi lisenssisopimuksen lisenssimaksun määrän, että lisenssimaksu vastaa vain pientä osaa lisenssinhaltijan voittomarginaalista ja että tämä määrä lasketaan lisenssinhaltijan tuotteen myyntihinnan perusteella. Lisenssi ei myöskään ollut yksinomainen, mikä rajoitti sen edullisuutta Krkan kannalta.

165.

Näiden yleisten perustelujen perusteella ei voida sivuuttaa toteamusta siitä, että käytännössä tässä tapauksessa lähes yhdeksää miljoonaa euroa (lisenssistä Krkalle koituneen arvon perusteella (ks. edellä 163 kohta)), jotka Servier siirsi Krkalle, ei voida selittää millään muulla Krkan vastikkeella kuin sen sitoumuksella olla ryhtymättä kilpailemaan Servierin kanssa unionin 18/20 valtion markkinoilla, joita Krkan lisenssisopimus ei kattanut. Unionin yleinen tuomioistuin mainitsee valituksenalaisen tuomion eri kohdissa 3 prosentin suuruisen lisenssimaksun (valituksenalaisen tuomion 975, 977, 983 ja 1029 kohta) ja Krkan arvion 10 miljoonan euron voitoista lisenssin perusteella (valituksenalaisen tuomion 1000 kohta), mutta samalla se on selvästi jättänyt tarkastelematta näitä lukuja yhdessä määrittääkseen Servierin Krkalle siirtämän arvon nettomäärän ja arvioidakseen, saattoiko tämä määrä selittyä muutoin kuin Krkan sovintosopimukseen perustuvalla Krkan kilpailukieltovelvoitteella.

166.

Toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin toteaa valituksenalaisen tuomion 983 kohdassa, toteamusta, jonka mukaan Servierin Krkalle lisenssisopimuksen perusteella siirtämä arvo ei selittynyt yksinomaan lisenssin kohteena olevan patentin taloudelliseen arvoon liittyvillä syillä, ei siis ole kyseenalaistettu. Unionin yleinen tuomioistuin ei ole todennut vääräksi komission riidanalaisen päätöksen 1739 perustelukappaleessa esittämää toteamusta siitä, että jos Krkan lisenssisopimus olisi neuvoteltu ilman lisäperusteita, jotka liittyvät markkinoihin, joita lisenssi ei kattanut, markkinoilla toimiva patentinhaltija olisi myöntäessään lisenssin järkevästi yhdistänyt siihen ainakin lisenssimaksun, joka on lähellä lisenssinsaajan itselleen saaman myynnin seurauksena menetettyjä voittomarginaaleja.

167.

Kuten komissio tuo perustellusti esille, unionin yleisen tuomioistuimen perusteluissa ei oteta huomioon sitä, että Servierin menettämä marginaali merkitsi nettoarvon siirtoa Servieriltä Krkalle, että se, että lisenssimaksu vastasi pientä osuutta Krkan voitoista lisenssin kattamissa maissa, osoittaa, että lisenssillä oli riittävän suuri arvo vakuuttaakseen Krkan siitä, että sen on luovuttava muista unionin 18/20 valtion markkinoista, ja että se, että lisenssi ei oikeudellisesti ollut yksinoikeuslisenssi, ei estänyt sitä, että Krkalle tarjottiin tosiasiallista duopolia Servierin kanssa, millä varmistettiin merkittävä kilpailuetu ja voitonjako ( 83 ) (riidanalaisen päätöksen 913 ja 1738–1742 perustelukappale).

168.

Jättäessään ottamatta asianmukaisesti huomioon kaikkia Krkan sovinto- ja lisenssisopimusten tavoitteita, jotka ilmenevät edellä 145–158 kohdassa esitetystä näiden sopimusten asiayhteydestä, unionin yleinen tuomioistuin on jättänyt katsomatta, että Servierin Krkalle lisenssin perusteella siirtämä arvo muodostui marginaaleista, joista Servier luopui Krkan hyväksi lisenssin kattamilla markkinoilla. Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin on jättänyt katsomatta, että tämä arvo perustui myös siihen, että Servier takasi Krkalle, että se saattoi säilyttää korkeat hinnat näiden kahden toimijan välillä muodostetun duopolin vuoksi ja sen vuoksi, että markkinat oli suljettu muilta rinnakkaisvalmisteita tuottavilta kilpailijoilta. Servierin Krkalle siirtämä arvo muodostui siis myös tämän tilanteen säilyttämisestä. Servierin ja Krkan välisen sopimusjärjestelyn mukaisesti Krka antoi Servierin säilyttää monopoliasemansa markkinoilla, joita lisenssi ei kattanut, ja vastikkeeksi Servier jakoi monopolin tuotot Krkan kanssa tämän lisenssin kattamilla markkinoilla.

169.

Tästä seuraa, että väitteet, jotka komissio esittää valituksenalaisen tuomion 992–997 kohdassa esitettyjä unionin yleisen tuomioistuimen perusteluja vastaan, on niin ikään hyväksyttävä.

170.

Kyseisissä kohdissa unionin yleinen tuomioistuin selittää, että komission arviointia, jonka mukaan Krkalle annettu lisenssi seitsemän Keski- ja Itä-Euroopan valtion markkinoille oli kannustin sille, että Krka sitoutui olemaan kilpailematta Servierin kanssa jäljellä olevilla unionin 18/20 valtion markkinoilla, ei voida hyväksyä. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan tämän kannan hyväksyminen merkitsisi sitä, että mitä laajempi soveltamisala lisenssisopimuksella olisi, sitä merkittävämpi kannustin olisi ja sitä helpompaa olisi siis todeta tarkoitukseen perustuva kilpailunrajoitus. Tämä olisi ristiriidassa sen kanssa, että lisenssi on lähtökohtaisesti kilpailua edistävä. Lisäksi komission arvioinnin hyväksyminen merkitsisi unionin yleisen tuomioistuimen mukaan sitä, että kun sovintosopimus yhdistetään lisenssisopimukseen, patentinhaltijalla olisi velvollisuus myöntää lisenssi koko sovintosopimuksen kattamalle alueelle. Tällöin ei kunnioitettaisi sen patenttioikeuksia.

171.

Nämä yleiset perustelut eivät ole omiaan osoittamaan, että komissio olisi tehnyt virheen Krkan sopimuksia arvioidessaan. Tämä arviointi keskittyy kyseisten sopimusten tavoitteisiin ja erityisiin ja konkreettisiin ehtoihin, jotka osoittavat, että tämän asian olosuhteissa Krkan lisenssisopimus oli vastike Krkan sovintosopimuksen mukaisesta kilpailukieltovelvoitteesta. Tämän toteamuksen ainoa tuleviin sopimuksiin kohdistuva vaikutus on se, että ne ovat kilpailunvastaisia, jos niiden tarkastelu osoittaa patentinhaltijan toteuttaneen rinnakkaisvalmisteita tuottavan potentiaalisen kilpailijan hyväksi huomattavan varojen siirron, joka ei selity muulla kuin tämän jälkimmäisen sitoumuksella olla kilpailematta ensin mainitun kanssa.

172.

Komission viimeinen väite, jonka se on esittänyt tämän valitusperusteen yhteydessä ja joka kohdistuu unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 998 kohdassa esittämiin toteamuksiin, on niin ikään hyväksyttävä. Tässä kohdassa unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että esillä olevan kaltainen ”epäsymmetrinen” lisenssisopimus, joka ei kata koko sovintosopimuksen kattamaa aluetta, ei ole rinnakkaisvalmisteiden tuottajalle riittävä kannustin, jotta se sitoutuisi noudattamaan tämän sovintosopimuksen rajoituksia. Jotta tällaista sopimusta voitaisiin pitää kannustimena, unionin yleisen tuomioistuimen mukaan ”siinä täytyisi tarjota tälle yhtiölle korvaus odotettujen tuottojen varmasta menettämisestä sen seurauksena, että se hyväksyy sovintosopimuksen, jonka sisältämät ehdot kieltävät sitä tulemasta markkinoiden tietyille maantieteellisille osille”.

173.

Tämän toteamuksen esittäessään unionin yleinen tuomioistuin on paitsi tehnyt saman virheen kuin edellä 168 kohdassa on todettu, myös sivuuttanut tässä kyseessä olevien sopimusten patentteihin liittyvän asiayhteyden, jossa markkinoilla toimivan patentinhaltijan ja markkinoilletuloa valmistelevien, rinnakkaisvalmisteita tuottavien potentiaalisten kilpailijoiden potentiaaliselle kilpailutilanteelle on ominaista juuri epävarmuus patentin pätevyydestä ja siitä, loukkaavatko rinnakkaislääkkeet tätä patenttia. ( 84 )

174.

Tällaisessa yhteydessä kilpailuviranomaisen ei edellytetä näyttävän, että ilman sopimuksia rinnakkaisvalmisteita tuottavat potentiaaliset kilpailijat olisivat varmasti tulleet markkinoille ja että sopimukset tehdessään ne ovat luopuneet varmoista voitoista. Riittää, että se osoittaa, että ilman sopimuksia näillä kilpailijoilla oli tosiasialliset ja konkreettiset mahdollisuudet tulla markkinoille ja tuottaa niillä voittoa. ( 85 ) Jotta tällaiset tosiasialliset ja konkreettiset mahdollisuudet realisoituisivat, rinnakkaisvalmisteiden tuottajilta edellytetään investointeja, ponnisteluja ja riskinottoa. Niiden voi siis olla kaupallisesti edullisempaa luopua tältä osin ponnisteluistaan sitä vastaan, että ne saavat osan patentinhaltijan monopolin tuotoista. ( 86 )

175.

Unionin tuomioistuin on katsonut, että jotta kyseessä voitaisiin katsoa olevan riittävän kannustava varojen siirto, joka suoritetaan kilpailukieltovelvoitteen vastikkeena, kuten tässä tapauksessa, ei edellytetä, että varojen siirrot olisivat välttämättä suuremmat kuin voitot, joita rinnakkaisvalmisteiden tuottaja olisi saanut, jos se olisi voittanut patenttia koskevan oikeudenkäynnin. Merkitystä on ainoastaan sillä, että näistä varojen siirroista on riittävästi etua, jotta ne kannustavat tätä yhtiötä luopumaan kyseisille markkinoille tulemisesta ja olemaan kilpailematta hyödykkeiden laadulla asianomaisen alkuperäislääkkeiden valmistajan kanssa. ( 87 ) Käsiteltävän valitusperusteen tarkastelusta ilmenee, että komissio on nimenomaan osoittanut, että näin oli tässä tapauksessa.

176.

Edellä esitetystä ilmenee, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisia virheitä, kun se ei ole katsonut, että Krkan lisenssisopimus käsitti Servierin Krkan hyväksi toteuttaman varojen siirron, joka oli vastike Krkan sitoumuksesta olla kilpailematta Servierin kanssa Krkan sovintosopimuksessa kyseessä olevilla markkinoilla.

177.

Myös toinen valitusperuste on näin ollen hyväksyttävä.

178.

Kuten edellä 133 ja 134 kohdassa on todettu ensimmäisen valitusperusteen osalta, myös toisen valitusperusteen osalta on täsmennettävä, että vaikka pelkästään sen perusteltavuus riittää perusteeksi valituksenalaisen tuomion kumoamiselle siltä osin kuin kyse on Krkan sopimusten luonnehtimisesta tarkoitukseen perustuviksi kilpailunrajoituksiksi, on hyödyllistä tutkia tältä osin muut komission valitusperusteet, erityisesti sitä silmällä pitäen, että unionin tuomioistuin ottaa myöhemmin asian ratkaistavakseen.

179.

Komission kolmas valitusperuste koskee useita oikeudellisia virheitä, joita unionin yleinen tuomioistuin on sen mukaan tehnyt soveltaessaan tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen käsitettä.

180.

Kahden ensimmäisen valitusperusteen tavoin tässäkin on aluksi täsmennettävä, että toisin kuin Servier väittää, komission tämän valitusperusteen yhteydessä esittämät väitteet eivät koske unionin yleisen tuomioistuimen esittämää tosiseikkojen arviointia vaan niiden oikeudellista luonnehdintaa ja todistelusääntöjen noudattamista. Tämän oikeudellisen luonnehdinnan perusteltavuuden ja näiden sääntöjen noudattamisen valvonta kuuluu unionin tuomioistuimen toimivaltaan muutoksenhaun yhteydessä. ( 88 )

181.

Komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan valituksenalaisen tuomion 1003–1006 kohdassa, että Krkan sopimuksia ei voitu luonnehtia markkinoidenjakosopimuksiksi, koska markkinoita ei ollut niiden perusteella jaettu ”tiiviisti” Servierin ja Krkan välillä. Unionin yleinen tuomioistuin päätteli tämän siitä, että Servieriä ei ollut suljettu niiltä Krkan lisenssisopimuksen kattamilta seitsemän valtion markkinoilta, joilla se kilpaili Krkan kanssa.

182.

Kuten komissio väittää perustellusti, tämä seikka ei ole mitenkään esteenä sille, että Krkan sopimukset luonnehditaan markkinoidenjakosopimuksiksi. Kuten edellä 141–176 kohdassa on tuotu esille toista valitusperustetta tarkasteltaessa, komissio on näyttänyt, että Krkan sovinto- ja lisenssisopimusten tarkoituksena oli kannustaa Krkaa pidättymään kilpailemasta Servierin kanssa jäljellä olevilla unionin 18/20 valtion markkinoilla sillä, että Krka saattoi lisenssisopimuksen käsittämän huomattavan varojen siirron perusteella toimia markkinoilla ilman riskiä ja jakaa monopolin tuotot Servierin kanssa unionin seitsemän valtion markkinoilla.

183.

Tällaista järjestelyä on pidettävä markkinoidenjakosopimuksena, vaikka Servieriä ei ollut suljettu niiltä Krkalle lisenssisopimuksella annetuilta seitsemän valtion markkinoilta, joilla Krkan sopimuksilla muodostettiin tosiasiallinen duopoli näiden kahden toimijan välillä. Tämä pitää paikkansa erityisesti sen vuoksi, että asiaa tarkasteltaessa on osoitettu, että unionin markkinoiden jakamista Servierin ja Krkan välillä ei ollut sovitettu patentteihin liittyvien erilaisten tilanteiden mukaan vaan se vastasi taloudellisesti merkittävien alueiden jakamista. ( 89 )

184.

Markkinoidenjakosopimuksia koskevassa oikeuskäytännössä ei edellytetä markkinoiden ”tiivistä” jakamista, jotta sopimusta voitaisiin luonnehtia markkinoidenjakosopimukseksi. Nyt esillä oleva asia osoittaa juuri sen, että markkinoidenjakosopimukset voidaan tehdä lukuisissa eri muodoissa. Kuten komissio tuo perustellusti esille, jos unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 1003–1006 kohdassa esittämä tulkinta olisi hyväksyttävä, nyt kyseessä olevan kaltaisia markkinoidenjakosopimuksia ei voitaisi luonnehtia tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi, mikä rajoittaisi perusteettomasti SEUT 101 artiklan ulottuvuutta ja vaarantaisi vakavasti unionin kilpailusääntöjen täytäntöönpanon. ( 90 )

185.

Komissio kyseenalaistaa valituksenalaisen tuomion 1012 kohdan, jossa todetaan, että ”tällaista sopimuskokonaisuutta, joka perustuu patentin pätevyyden myöntämiseen, ei – – voida pitää markkinoilta sulkemista koskevana sopimuksena”. Komissio väittää unionin yleisen tuomioistuimen ottaneen vääristyneellä tavalla huomioon todisteet, jotka koskevat sopimuspuolten käsityksiä patentin pätevyydestä. Nämä väitteet on jo tutkittu ja todettu perustelluiksi Krkan osalta edellä 100–130 kohdassa ensimmäisen valitusperusteen tarkastelun yhteydessä.

186.

Servierin osalta komissio ei mainitse todisteita, jotka se katsoo unionin yleisen tuomioistuimen ottaneen huomioon vääristyneellä tavalla, minkä vuoksi unionin tuomioistuimen ei ole etsittävä tällaista vääristyneellä tavalla huomioon ottamista viran puolesta. ( 91 ) Komissio tuo joka tapauksessa perustellusti esille, että vaikka Krkan sopimukset olisivat perustuneet siihen, että sopimuspuolet myöntävät patentin 947 pätevyyden, tällaiset sopimukset eivät kuitenkaan jäisi SEUT 101 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle, jos niiden tarkoituksena on markkinoiden jakaminen. Näin on varsinkin, kun unionin yleinen tuomioistuin perustaa valituksenalaisen tuomion 1012 kohdassa esittämänsä toteamukset siihen, että kannustinta ei ole osoitettu. Edellä 141–176 kohdassa on kuitenkin tuotu esille toista valitusperustetta tarkasteltaessa, että unionin yleinen tuomioistuin on päätellyt virheellisesti, ettei Servier olisi tarjonnut Krkalle kannustinta vastikkeeksi sen kilpailukieltovelvoitteesta.

187.

Voidaan myös joka tapauksessa todeta, että valituksenalaisen tuomion 1020–1022 ja 1024 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin on ottanut vääristyneellä tavalla huomioon kaksi todistetta, jotka koskevat Servierin aikomuksia, mikä käy ilmi jo pelkästään näitä kohtia lukemalla, ilman että komissio olisi edes nimenomaisesti vedonnut vääristyneellä tavalla huomioon ottamiseen tältä osin. Kuten edellä 96 kohdassa on todettu, todisteet on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, jos ilman uusia todisteita on selvää, että olemassa olevien todisteiden arviointi on ilmeisen virheellistä, ( 92 ) sillä unionin yleinen tuomioistuin on selvästi ylittänyt näiden todisteiden kohtuullisen arvioinnin rajat. ( 93 )

188.

Unionin yleinen tuomioistuin arvioi valituksenalaisen tuomion 1020–1022 kohdassa mainintaa ”neljä voitettua vuotta = suuri menestys”, joka sisältyy Servierin ylemmän johdon kokouksen pöytäkirjaan, jossa viitataan 6.7.2007 annettuun Yhdistyneen kuningaskunnan antamaan tuomioon, jolla patentti 947 mitätöitiin. ( 94 ) Unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että vaikka tästä riidanalaisen päätöksen 4, 112, 184, 244, 804, 1762 ja 2984 perustelukappaleessa mainitusta asiakirjasta oletettaisiinkin voitavan päätellä, että Servierin johto oli tämän tuomion seurauksena katsonut, että se olisi patentin 947 perusteella saanut neljä vuotta lisää suoja-aikaa, tällä perusteella ei voitaisi katsoa, että 27.10.2006, jolloin Krkan sovinto- ja lisenssisopimukset allekirjoitettiin, Servierillä oli aikomus saada aikaan markkinoiden jakamista tai markkinoilta sulkemista koskevia sopimuksia.

189.

Tällä tavoin unionin yleinen tuomioistuin on jättänyt huomiotta muut seikat, jotka komissio mainitsee riidanalaisen päätöksen 4, 112, 184, 244, 804, 1762 ja 2984 perustelukappaleessa, joiden mukaan vuonna 2007 Servier olisi voinut saada patentin 947 (joka jätettiin vuonna 2001 ( 95 )) perusteella 14 vuotta lisää patenttisuojaa (vuoteen 2021). Servierin olisi siis voitu odottaa olleen pettynyt, kun tämä patentti mitätöitiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuonna 2007 annetulla tuomiolla. Komission mukaan se, että Servier oli sitä vastoin tyytyväinen ”neljään voitettuun vuoteen” sen jälkeen kun perindopriilin molekyylin patenttiin liittyvän lisäsuojatodistuksen voimassaolo oli päättynyt Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuonna 2003, ( 96 ) viittaa siihen, että Servier oli tyytyväinen onnistuttuaan toteuttamaan strategiaansa, jossa viivytettiin rinnakkaisvalmisteiden markkinoilletuloa molekyylipatentin tarjoaman suojan lakattua ja joka käsitti muun muassa menetelmäpatenttia 947 koskevan hakemuksen jättämisen ja sopimusten tekemisen rinnakkaisvalmisteita tuottavien kilpailijoiden, kuten Krkan, kanssa.

190.

Kun otetaan huomioon kaikki asiakirja-aineistoon sisältyvät seikat, erityisesti edellä 158 kohdassa jo mainitut seikat, jotka vahvistavat tämän tulkinnan, on siis selvää, että unionin yleinen tuomioistuin on ottanut vääristyneellä tavalla huomioon Servierin maininnan ”neljä voitettua vuotta = suuri menestys” katsoessaan, että tämä seikka ei voinut vahvistaa Servierin pyrkimystä viivyttää perindopriilin rinnakkaisvalmisteiden markkinoilletuloa muun muassa Krkan kanssa tehdyillä sopimuksilla.

191.

Unionin yleinen tuomioistuin on myös valituksenalaisen tuomion 1024 kohdassa ottanut vääristyneellä tavalla huomioon 19.6.2006 päivätyn Servierin asiakirjan, jonka otsikkona on ”Coversyl: puolustautuminen rinnakkaislääkkeitä vastaan” ja joka mainitaan riidanalaisen päätöksen 7, 111, 141, 605, 803, 886, 1007, 1183, 1250, 1368, 1474, 1621, 1761, 1991, 2768, 2779, 2962 ja 2981 perustelukappaleessa sekä alaviitteissä 2386 ja 2430. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan se, että tämä asiakirja on aikaisemmalta ajalta kuin EPO:n 27.7.2006 tekemä päätös, vähentää huomattavasti sen merkitystä, sillä tämä päätös muutti olennaisesti asiayhteyttä erityisesti sen osalta, mikä käsitys Krkalla ja Servierillä oli patentin 947 pätevyydestä (valituksenalaisen tuomion 1017 kohta).

192.

Edellä 102–130 kohdassa on kuitenkin jo ensimmäisen valitusperusteen tarkastelun yhteydessä arvioitu, että unionin yleisen tuomioistuimen toteamus, jonka mukaan kyseinen päätös olisi muuttanut olennaisesti Krkan käsitystä patentin 947 pätevyydestä, ei ole perusteltu. Unionin yleinen tuomioistuin ei ole myöskään selittänyt, miksi sen mukaan EPO:n 27.7.2006 tekemä päätös olisi muuttanut olennaisesti Servierin käsitystä tästä pätevyydestä ja miksi Krkan sopimusten tekeminen 27.10.2006 eli tämän päätöksen jälkeen ei merkitsisi osaltaan Servierin juuri sitä ennen suunnitteleman rinnakkaisvalmisteiden vastaisen strategian toteuttamista.

193.

Näistä perusteluista ei myöskään ilmene, miksi Krkan sopimukset eivät olisi osa kyseistä kokonaisstrategiaa sen vuoksi, että edellä 191 kohdassa tarkoitetussa asiakirjassa ei mainita nimenomaisesti Krkaa koskevaa strategiaa, kuten unionin yleinen tuomioistuin antaa ymmärtää valituksenalaisen tuomion 1024 kohdassa. On selvää, että Krkan sopimukset olivat, kuten muiden rinnakkaisvalmisteiden tuottajien kanssa tehdyt sopimukset, jotka unionin yleinen tuomioistuin on katsonut kilpailunvastaisiksi, ( 97 ) osa Servierin rinnakkaisvalmisteiden vastaista strategiaa. Unionin yleinen tuomioistuin on myös jättänyt toteamatta, että kyseiseen asiakirjaan sisältyy myös maininta ”Toimiko se?” ja että siinä ilmoitetaan kaikki sen laatimispäivään mennessä tehdyt sopimukset, ja Krka mainitaan rinnakkaisvalmisteiden kanssa vielä tuossa vaiheessa jatkuneen kilpailun yhtenä lähteenä.

194.

Näin ollen on selvää, että unionin yleinen tuomioistuin on ottanut vääristyneellä tavalla huomioon myös tämän asiakirjan katsoessaan, ettei se vahvistanut Servierin aikomusta tehdä kilpailunvastaisia sopimuksia Krkan kanssa.

195.

Komissio väittää myös, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt valituksenalaisen tuomion 987–991 kohdassa oikeudellisen virheen katsoessaan, että Servierin ja Krkan välisen tosiasiallisen duopolin, joka saatiin aikaan Krkan lisenssisopimuksen kattamilla seitsemän valtion markkinoilla, voitiin korkeintaan katsoa olevan seurausta Servierin ja Krkan myöhemmistä valinnoista, jotka eivät olleet ennakoitavissa kyseistä sopimusta tehtäessä. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan tällaisten myöhempien valintojen huomioon ottaminen muistuttaa sopimuksen vaikutusten huomioon ottamista, mitä ei edellytetä sopimuksen tarkoitusta arvioitaessa. Lisäksi Krkan lisenssisopimuksen väitetty mahdollinen vaikutus eli se, että se johti Servierin ja Krkan väliseen duopoliin merkityksellisillä markkinoilla, perustui unionin yleisen tuomioistuimen mukaan hypoteettisiin olosuhteisiin, jotka eivät olleet sopimuksen tekoajankohtana objektiivisesti ennakoitavissa.

196.

Tämä unionin yleisen tuomioistuimen johtopäätös on ilmeisen virheellinen. Krkan sopimusten ehtojen sekä niiden tekemistä koskevan asiayhteyden arvioinnista edellä 145–147, 150–159 ja 168 kohdassa ilmenee kiistatta, että Servierille ja Krkalle oli selvää, että näillä sopimuksilla oli tarkoitus järjestää unionin markkinoiden rakenne siten, että ne 18/20 valtion markkinat, joita Krkan lisenssisopimus ei kattanut, varattiin Servierille, ja lisenssin kattamat seitsemän valtion markkinat Servierille ja Krkalle. Asian kannalta merkityksellisen näytön kokonaisarvioinnin perusteella tämä johtopäätös on selvä, kun taas unionin yleisen tuomioistuimen vaihtoehtoinen selitys, jonka mukaan duopolin muodostuminen oli seurausta myöhemmistä valinnoista, jotka eivät olleet ennakoitavissa sopimusten tekoajankohtana, ei ole todennäköinen eikä uskottava.

197.

Pitää kylläkin paikkansa, että Krkan lisenssisopimuksen mukaan Servierillä oli teoriassa oikeus myöntää yhdelle kolmannelle osapuolelle kussakin maassa toinen lisenssi (valituksenalaisen tuomion 46 kohta ja riidanalaisen päätöksen 910 ja 1744 perustelukappale). Komissio on kuitenkin osoittanut vakuuttavasti useiden asiayhteyttä koskevien todisteiden perusteella, että käytännössä Krkalle oli selvää, että Servier ei käyttäisi tätä mahdollisuutta, joten lisenssin kattamat markkinat pysyisivät varattuina Servierille ja Krkalle.

198.

Näin ollen Krkan sopimusten tekoajankohtana näille markkinoille ei ollut tulossa toista rinnakkaisvalmisteiden tuottajaa (riidanalaisen päätöksen 1739, 1742 ja 1744 perustelukappale). Kuten edellä 155–158 ja 168 kohdassa on arvioitu, Servierin ja Krkan sopimusjärjestely oli näille kahdelle toimijalle edullinen juuri siksi, että ne saattoivat sen perusteella säilyttää korkeat hinnat välttämällä markkinoiden avautumisesta rinnakkaisvalmisteille seuraavan hintojen laskun ja hyötyä näistä hinnoista ja suurista markkinaosuuksista (riidanalaisen päätöksen 1744 ja 1755 perustelukappale). Tämä järjestely saattoi siis toimia ainoastaan, jos markkinoille ei tullut muita rinnakkaisvalmisteiden tuottajia.

199.

Toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin katsoo, tosiasiallisen duopolin aikaansaaminen Servierin ja Krkan välillä lisenssin kattamilla markkinoilla ei siis ollut Krkan sopimusten hypoteettinen mahdollinen vaikutus, joka ei ollut ennakoitavissa näiden sopimusten tekoajankohtana, vaan ennakoitavissa ollut skenaario, joka toteutettiin näillä sopimuksilla itsellään. Tämän duopolin aikaansaamisen huomioon ottaminen kyseisten sopimusten tarkoituksen arvioimiseksi ei siis edellyttänyt mitenkään niiden vaikutusten arviointia.

200.

Komissiota ei myöskään ole kielletty vetoamasta kilpailunvastaisen käyttäytymisen jälkeisiin tosiseikkoihin, jos niillä on tarkoitus vahvistaa objektiivisten todisteiden sisältö. ( 98 ) Se, että tukeakseen toteamusta, että Krkan lisenssisopimuksen tarkoituksena oli saada aikaan Servierin ja Krkan välinen duopoli lisenssin kattamilla markkinoilla, komissio on ottanut huomioon sen, että Servier ei todella myöntänyt lisenssiä kolmannelle osapuolelle Krkan sopimusten tekemisen jälkeen, ei siis merkitse sitä, että komissio olisi tältä osin arvioinut näiden sopimusten vaikutuksia.

201.

Komission riidanalaisen päätöksen 1725 perustelukappaleessa esille tuomat vihamielinen suhtautuminen ja yhteistyön puuttuminen Servierin ja Krkan välillä lisenssin kattamilla markkinoilla ei – toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin katsoo valituksenalaisen tuomion 991 kohdassa – johda päätelmään siitä, että Servierin ja Krkan välillä ei olisi muodostettu duopolia näillä markkinoilla. Komissio on osoittanut riidanalaisen päätöksen 1728 ja 1744 perustelukappaleessa, että huolimatta siitä, että lisenssillä luotu tilanne ei sulkenut pois tietynasteista kilpailua Servierin ja Krkan välillä, se, että Servier antoi tämän lisenssin Krkalle, ei johtanut tilanteeseen, jossa toimiva kilpailu vaikuttaisi merkittävästi Servierin ja Krkan tuloihin, vaan se johti Krkan kanssa muodostettuun tosiasialliseen duopoliin, jonka Servier itse pyrki säilyttämään turvatakseen tulonlähteensä.

202.

Tämä vastaa edellä 155 kohdassa esitettyjä toteamuksia, joiden mukaan lisenssi oli hinta, joka Servierin oli maksettava, jotta Krka suostuisi olemaan kilpailematta niillä 18/20 valtion markkinoilla, joita lisenssi ei kattanut, ja lakkaisi uhkaamasta sitä oikeudenkäynnillä, joka voisi mahdollisesti johtaa markkinoiden avautumiseen kokonaan rinnakkaisvalmisteille.

203.

Tämä toteamus vastaa myös riidanalaisen päätöksen 1725 perustelukappaleesta ilmeneviä komission selityksiä, joiden mukaan Krkan lisenssisopimuksessa ei määrätty Servierin ja Krkan välisestä liikesuhteesta lisenssimaksujen suorittamisen ulkopuolella. Sen sijaan Servier kehitti ja toteutti toimia vastustaakseen Krkan rinnakkaisvalmisteiden pääsyä markkinoille, esimerkiksi Puolassa, tukeakseen Servierin siirtymistä perindopriiliarginiiniin, joka ei ole korvattavissa Krkan perindopriilierbumiinilla. Tämä siirtyminen oli osa Servierin rinnakkaisvalmisteiden vastaista strategiaa, jolla se pyrki jatkamaan perindopriilin patenttissuojaa (”evergreening”) (riidanalaisen päätöksen 239 perustelukappale). ( 99 )

204.

Kaikesta edellä 195–203 kohdassa esitetystä seuraa, että unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 987–991 kohdassa esittämät toteamukset, joiden mukaan Krkan sopimusten tarkoituksena ei ollut saada aikaan tosiasiallista duopolia Servierin ja Krkan välillä lisenssin kattamilla markkinoilla, ovat virheellisiä, eikä niitä voida hyväksyä.

205.

Komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, kun se ei ole katsonut valituksenalaisen tuomion 1023 kohdassa, että riidanalaisen päätöksen 1730 perustelukappaleessa mainittu, Lupinin Krkan sopimusten ajankohtana antama lausuma oli omiaan tukemaan Krkan lausumaa, jonka mukaan se oli luopunut Länsi-Euroopan markkinoista, joilla se oli sitoutunut olemaan kilpailematta Servierin kanssa, saadakseen ne seitsemän Keski- ja Itä-Euroopan valtion markkinat, joille Servier oli myöntänyt sille lisenssin.

206.

Kyseessä olevan Lupinin lausuman mukaan ”Servierin kannalta tämän sovinnon perusteena näyttäisi olevan sellaisten tärkeimpien markkinoiden suojaaminen, joilla [yhteisen kansainvälisen nimistön mukainen nimi] korvaamisella ja/tai määräämisellä todetaan olevan vallitseva asema (Yhdistynyt kuningaskunta/Ranska) – – Sallimalla Krkan tulon Keski- ja Itä-Euroopan rinnakkaislääkkeiden tavaramerkkien markkinoille Servier saa aikaan kilpailun tavaramerkeillä ja hallitumman hintaeroosion, mutta sen seurauksena ei siirrytä radikaalisti rinnakkaislääkkeisiin”.

207.

Unionin yleinen tuomioistuin, joka siteeraa valituksenalaisen tuomion 1023 kohdassa vain ensimmäistä osaa tästä lausumasta, katsoo, ettei sen perusteella voida päätellä Servierin aikoneen tehdä Krkan kanssa markkinoiden jakamista tai markkinoilta sulkemista koskevia sopimuksia. Komissio ei kuitenkaan ole vedonnut Lupinin lausumaan osoittaakseen Servierin aikomuksia vaan todetakseen, että tämän ulkopuolisen tarkkailijan käsitys tuki toteamusta, jonka mukaan Krkan sopimusten tarkoituksena oli jakaa markkinat näiden kahden toimijan välillä. Toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin katsoo, tämä johtopäätös on aivan ilmeinen, kuten komissio toteaa riidanalaisen päätöksen 1755 perustelukappaleessa ja alaviitteessä 2379, joissa se huomauttaa, että ”liiketoimen tarkoitus oli niin ilmeinen, että kilpailija olisi voinut havaita sen tuntematta sopimuksen yksityiskohtia”.

208.

Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin on myös kyseessä olevaa Lupinin lausumaa arvioidessaan ottanut sen huomioon vääristyneellä tavalla, sillä unionin yleinen tuomioistuin on selvästi ylittänyt kyseisen todisteen kohtuullisen arvioinnin rajat. ( 100 )

209.

Komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen valituksenalaisen tuomion 248 ja 958 kohdassa tulkitessaan virheellisesti vuoden 2004 teknologiansiirtosopimuksia koskevia suuntaviivoja ( 101 ) ja [SEUT 101 artiklan 3 kohdan] soveltamisesta teknologiansiirtosopimusten ryhmiin 27.4.2004 annettua asetusta (EY) N:o 772/2004 ( 102 ) siten, että ne oikeuttaisivat Krkan sovinto- ja lisenssisopimusten liittämisen toisiinsa. Kyseisissä valituksenalaisen tuomion kohdissa unionin yleinen tuomioistuin selittää, että näiden säännösten perusteella sovinto- ja lisenssisopimukset voivat lähtökohtaisesti olla hyväksyttäviä eivätkä välttämättä merkitse SEUT 101 artiklan rikkomista. Vaikka tämä on riidatonta, on totta, että kuten edellä 126–128, 148 ja 149 kohdassa on jo todettu, kyseisten sopimusten muotoa koskevilla yleisillä perusteluilla ei ole merkitystä määritettäessä, ovatko nämä sopimukset konkreettisesti käsiteltävän asian olosuhteissa muodostaneet tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen.

210.

Edellä esitetystä seuraa, että ensimmäisen ja toisen valitusperusteen tavoin myös kolmas valitusperuste on perusteltu. Unionin yleisen tuomioistuimen tekemät virheet, jotka on todettu tätä valitusperustetta tarkasteltaessa, yhdessä ensimmäisen ja toisen valitusperusteen tarkastelun yhteydessä todettujen virheiden kanssa, riittäisivät perusteeksi Krkan sopimusten tarkoitusta koskevan valituksenalaisen tuomion osan kumoamiselle. Edellä 133, 134 ja 178 kohdassa ensimmäisen ja toisen valitusperusteen tarkastelun jälkeen esitetyn tavoin on täydellisyyden vuoksi ja sitä silmällä pitäen, että unionin tuomioistuin ottaa asian ratkaistavakseen, tutkittava vielä muut komission esittämät valitusperusteet, jotka kohdistuvat Krkan sopimusten luonnehdintaa tarkoitukseen perustuviksi kilpailunrajoituksiksi koskevaan valituksenalaisen tuomion osaan.

211.

Neljännen valitusperusteensa yhteydessä komissio vetoaa siihen, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisia virheitä, syyllistynyt laiminlyönteihin ja ottanut todisteita huomioon vääristyneellä tavalla soveltaessaan todistelua koskevia periaatteita ja arvioidessaan komission esittämää näyttöä osapuolten aikomuksista. Komission tämän valitusperusteen yhteydessä esittämät väitteet ovat pitkälti päällekkäisiä ensimmäistä, toista ja kolmatta valitusperustetta tarkasteltaessa jo tutkittujen ja perustelluiksi todettujen väitteiden kanssa.

212.

Pitää kyllä paikkansa, kuten unionin yleinen tuomioistuin toteaa valituksenalaisen tuomion 222 kohdassa, että osapuolten aikomukset ovat vain toissijaisesti huomioon otettava seikka määritettäessä, onko kyseinen yritysten toiminnan yhteensovittamisen tyyppi kilpailua rajoittava vai ei. ( 103 ) Toisin kuin Servier katsoo, tämä ei kuitenkaan voi johtaa siihen, että käsiteltävä valitusperuste todettaisiin tehottomaksi. Kuten edellä 80–90 kohdassa ensimmäisen valitusperusteen tehokkuutta tarkasteltaessa on jo selitetty, tässä tapauksessa osapuolten aikomukset ja käsitykset – muun muassa siitä, onko Krka väitetysti myöntänyt patentin 947 pätevyyden – ovat olleet yksi niistä lähtökohdista, joille unionin yleinen tuomioistuin on perustanut arviointinsa Krkan sopimusten kilpailua rajoittavasta luonteesta.

213.

Tämän valitusperusteen yhteydessä komissio kritisoi unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se on valituksenalaisen tuomion 1015 kohdassa arvostellut komissiota siitä, ettei se ollut arvioinut osapuolten aikomuksia, vaikka sitä ei edellytetä tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen osalta.

214.

Lähemmin tarkasteltuna on kuitenkin selvää, että sen sijaan, että unionin yleinen tuomioistuin kritisoisi komissiota osapuolten aikomusten arvioimatta jättämisestä, se toteaa valituksenalaisen tuomion 1015–1026 kohdassa pikemminkin, että komission esittämien todisteiden perusteella komission ei voitu katsoa osoittaneen, että Servierillä ja Krkalla oli aikomus tehdä markkinoiden jakamista tai markkinoilta sulkemista koskeva sopimus.

215.

Seuraavissa kohdissa esitettävä tämän valitusperusteen tarkastelu osoittaa, että tämä perustelu perustuu puutteelliseen näytön arviointiin sekä todistelua ja näytön arviointia koskevien unionin kilpailuoikeuden periaatteiden sivuuttamiseen.

216.

Tältä osin komissio väittää unionin yleisen tuomioistuimen tulkinneen virheellisesti oikeusperiaatteita, joiden olisi pitänyt ohjata sen suorittamaa näytön arviointia ja joiden mukaan tällaisen arvioinnin on oltava kokonaisvaltaista. Nämä periaatteet on tuotu esille edellä 92–96 kohdassa.

217.

Komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin ei ole tutkinut kaikkia tosiseikkoja koskevia todisteita, joihin riidanalainen päätös perustuu, ja että se on esittänyt valituksenalaisen tuomion 1017–1024 kohdassa vain yleisluonteisen viittauksen tiettyihin asiakirjoihin, jotka mainitaan osapuolten aikomuksia käsittelevässä päätöksen osassa. Unionin yleinen tuomioistuin ei ole maininnut tai arvioinut riidanalaisen päätöksen 873, 847, 1687–1690 ja 1758–1760 perustelukappaleessa esitettyjä todisteita eikä liioin rinnakkaisvalmisteiden vastaista Servierin strategiaa. Unionin yleinen tuomioistuin ei ole myöskään ottanut huomioon riidanalaisen päätöksen 849–854 ja 1760 perustelukappaleessa mainittua 29.9.2005 päivättyä Krkan sähköpostiviestiä eikä sen 1730 ja 1748 perustelukappaleessa mainittua Lupinin lausumaa, jotka tukevat toisiaan.

218.

Nämä väitteet ja todisteet on jo tutkittu ja niiltä osin esitetty kritiikki on todettu perustelluksi edellä 102–130, 156, 158, 187–194 ja 205–207 kohdassa ensimmäistä, toista ja kolmatta valitusperustetta tarkasteltaessa. Kuten edellä 129 kohdassa on jo tuotu esille, unionin yleinen tuomioistuin katsoo valituksenalaisen tuomion 1018, 1019 ja 1025 kohdassa, että komission keräämät todisteet olisivat hajanaisia ja moniselitteisiä, tutkimatta kaikkia asian kannalta merkityksellisiä todisteita ja arvioimalla ilmeisen virheellisesti tutkimiaan todisteita, jotka on otettu huomioon valikoivasti.

219.

Komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 1016 kohdassa soveltanut virheellisesti oikeuskäytäntöä, joka koskee näytön arvioinnin yhteydessä tehtäviä johtopäätöksiä, kun se on katsonut, että tämän oikeuskäytännön soveltaminen ei ole niin ilmeistä tässä tapauksessa, jossa komissio on voinut saada kyseisten sopimuksen sisällön käyttöönsä. Komissio väittää tältä osin, että näitä sopimuksia ei ole julkaistu niiden tekoajankohtana.

220.

Riidanalaisen päätöksen 56 perustelukappaleessa kuitenkin todetaan, että sopimusteksti kuului komission käyttämiin todisteisiin ja että komissio ei kiistä voineensa tutustua kyseisiin sopimuksiin. Kuten edellä 97 ja 98 kohdassa on todettu, riippumatta siitä, onko komissio voinut saada helposti kyseisten sopimusten koko sisällön käyttöönsä, johtopäätöksiä koskevalla oikeuskäytännöllä on joka tapauksessa tässä tapauksessa merkitystä. Vastaus kysymykseen siitä, oliko tämän sisällön tarkoituksena markkinoiden lainvastainen jakaminen, on pääteltävä paitsi tästä sisällöstä, myös sopimusten asiayhteydestä ja osapuolten aikomuksista, ja niitä arvioidakseen komissio on tutkinut suuren määrän asiakirjatodisteita.

221.

Vastaavasti komissio väittää unionin yleisen tuomioistuimen katsoneen virheellisesti valituksenalaisen tuomion 1016 kohdassa, että ”johtopäätöksillä sähköpostien osittaisista otteista tai muista asiakirjoista, joilla pyritään osoittamaan asianosaisten aikomukset”, ei voida kyseenalaistaa päätelmää, joka perustuu itse sopimuksen sisältöön.

222.

Tältä osin on palautettava mieleen, että edellä 126–129, 148 ja 149 kohdassa on jo todettu, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt virheelliset päätelmät Krkan sopimusten muodosta, erityisesti siitä, että yksi näistä sopimuksista oli lisenssisopimus. Vastaavasti unionin yleisen tuomioistuimen on todettu tehneen virheen, kun se on arvioinut Krkan sovinto- ja lisenssisopimuksia toisistaan riippumatta ja asiayhteydestään irrallaan (edellä 144 kohta).

223.

On vielä tuotava esille, että unionin yleinen tuomioistuin näyttää valituksenalaisen tuomion 1016 kohdassa arvostelevan komissiota siitä, että se on tehnyt johtopäätöksiä ”sähköpostien osittaisista otteista tai muista asiakirjoista, joilla pyritään osoittamaan asianosaisten aikomukset”, vaikka edellä muun muassa 116, 188–190, 193 ja 205–207 kohdassa on todettu unionin yleisen tuomioistuimen itse perustaneen arviointinsa osittaisiin lainauksiin riidanalaisessa päätöksessä laajasti siteerattuihin asiakirjoihin ja olosuhteisiin. Kolmea ensimmäistä valitusperustetta tarkasteltaessa on myös useaan kertaan todettu, että unionin yleisen tuomioistuimen Krkan sopimuksista esittämässä arvioinnissa on otettu puutteellisesti ja osittain huomioon näiden sopimusten asiayhteyttä koskevat todisteet ja olosuhteet (ks. mm. edellä 102–105, 114, 115, 152, 156, 158, 165 ja 168 kohta). Toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin toteaa valituksenalaisen tuomion 1025 kohdassa, tämän valituksen arviointi päinvastoin osoittaa komission esittäneen useita merkityksellisiä ja samansuuntaisia todisteita tukeakseen toteamustaan, jonka mukaan Krkan sopimukset olivat markkinoidenjakosopimuksia.

224.

Komissio voi siis perustellusti väittää, että jos unionin yleinen tuomioistuin olisi soveltanut asianmukaisesti edellä 92–96 ja 100 kohdassa mieleen palautettuja todistelua koskevia periaatteita, se ei olisi voinut päätyä tekemäänsä johtopäätökseen. Väite, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisia virheitä näitä periaatteita soveltaessaan, on siis niin ikään perusteltu.

225.

Komissio väittää, että valituksenalaisen tuomion 1017 ja 1024 kohtaan liittyy oikeudellisia virheitä, kun niissä todetaan, että EPO:n 27.7.2006 tekemä päätös ( 104 ) ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa 3.10.2006 Krkaa vastaan annettu väliaikainen kieltomääräys ( 105 ) muuttivat olennaisesti asiayhteyttä, jossa Krkan sopimukset oli tehty, erityisesti sen osalta, mikä käsitys Krkalla ja Servierillä oli patentin 947 pätevyydestä. Unionin yleinen tuomioistuin toteaa muun muassa valituksenalaisen tuomion 1017, 1018 ja 1024 kohdassa, että näitä tapahtumia myöhemmältä ajalta olevilla asiakirjoilla on siten suurempi merkitys arvioitaessa näiden osapuolten aikomuksia kuin ennen kyseisiä tapahtumia laadituilla asiakirjoilla.

226.

Edellä 101–108 ja 114–123 kohdassa on jo todettu ensimmäistä valitusperustetta tarkasteltaessa, että nämä unionin yleisen tuomioistuimen johtopäätökset on tehty sen jälkeen, kun unionin yleinen tuomioistuin on arvioinut osittain tai jopa valikoivasti komission esittämiä todisteita ja arvioinut ilmeisen virheellisesti huomioon ottamiaan todisteita tai jopa ottanut ne huomioon vääristyneellä tavalla.

227.

Komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on loukannut todistelua koskevia periaatteita, kun se on antanut valituksenalaisen tuomion 999, 1000 ja 1010 kohdassa suuremman painoarvon lausumille, jotka Krka on antanut Krkan sopimusten tekemisen jälkeen, kuin valituksenalaisen tuomion 1015–1024 kohdassa mainituille kyseiseltä ajalta oleville todisteille. Tämä kritiikki on todettu perustelluksi jo edellä 109–113 kohdassa.

228.

Edellä esitetystä seuraa, että myös neljäs valitusperuste on perusteltu. Edellä 133, 134, 178 ja 210 kohdassa ensimmäisen, toisen ja kolmannen valitusperusteen tarkastelun päätteeksi jo esitetyillä perusteilla on kuitenkin tutkittava muut valitusperusteet, jotka koskevat Krkan sopimusten kilpailunvastaista tarkoitusta.

229.

Komission viidennen valitusperusteen mukaan unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen valituksenalaisen tuomion 1007–1009 ja 1031 kohdassa, kun se on ottanut huomioon lisenssin myönteiset vaikutukset niissä seitsemässä Keski- ja Itä-Euroopan jäsenvaltiossa, joissa sitä sovellettiin.

230.

Toisin kuin Servier väittää, komissio yksilöi selvästi virheet, jotka se katsoo unionin yleisen tuomioistuimen tehneen tältä osin, minkä vuoksi tämä valitusperuste voidaan ottaa tutkittavaksi.

231.

Tämän valitusperusteen yhteydessä kyseenalaistetuissa valituksenalaisen tuomion kohdissa unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että Krkan lisenssisopimus edisti osaltaan Krkan tuloa lisenssin kattamille seitsemän valtion markkinoille tai näillä markkinoilla pysymistä. Tällä sopimuksella oli siis kilpailua edistävä vaikutus verrattuna aikaisempaan tilanteeseen, jossa Krka saattoi pysyä markkinoilla tai tulla markkinoille vain ottamalla riskin, erityisesti, koska toimivaltaiset viranomaiset olivat vahvistaneet patentin 947 pätevyyden ja koska Krka piti vaaraa siitä, että sen tuote loukkaa patenttia, merkittävänä.

232.

Tämä Krkan lisenssisopimuksen väitetty kilpailua edistävä vaikutus ei kuitenkaan voi kyseenalaistaa toteamusta, jonka mukaan Krkan sovinto- ja lisenssisopimukset olivat markkinoidenjakosopimuksia ja merkitsivät siten tarkoitukseen perustuvaa kilpailunrajoitusta.

233.

Kuten komissio toteaa, riidanalaisen päätöksen 4 artiklassa on rajattu toteamus kilpailusääntöjen rikkomisesta Servierin ja Krkan osalta niihin unionin 18/20 valtion markkinoihin, jotka Krkan sovintosopimus kattoi, eikä siinä ole todettu kilpailusääntöjä rikotun niillä seitsemän valtion markkinoilla, jotka Krkan lisenssisopimus kattoi (ks. edellä 39 kohta). Kuten komissio väittää perustellusti tässä muutoksenhakuasiassa ja kuten se toteaa riidanalaisen päätöksen 1755 perustelukappaleessa, Krkan tulo näiden seitsemän jäsenvaltion markkinoille tai sen pysyminen näillä markkinoilla, mihin valituksenalaisen tuomion 1007 kohdassa viitataan, ei muuta tai oikeuta sitä, että Krka syrjäytettiin potentiaalisen kilpailun lähteenä niillä 18/20 valtion markkinoilla, jotka Krkan sovintosopimus kattoi.

234.

Toisin kuin Servier väittää, tässä yhteydessä komission mainitsemat tuomiot Consten ja Grundig v. komissio ( 106 ) ja MasterCard ym. v. komissio ( 107 ) ovat soveltuvin merkityksellisiä tämän asian kannalta. Näissä tuomioissa katsottiin, että sopimuksen kilpailua edistävillä vaikutuksilla tietyillä markkinoilla ei voida ”kompensoida” tällaisen sopimuksen kilpailua rajoittavia vaikutuksia joillakin toisilla markkinoilla.

235.

Vaikka oletettaisiinkin, että Krkan lisenssisopimuksen vaikutukset sen kattamilla markkinoilla olisi otettava huomioon Krkan sovinto- ja lisenssisopimusten kokonaisarvioinnissa, nämä vaikutukset eivät kyseenalaistaisi toteamusta, jonka mukaan nämä sopimukset merkitsevät tarkoitukseen perustuvaa kilpailunrajoitusta.

236.

Unionin tuomioistuin kylläkin toteaa tuomiossa Generics (UK) ym., ( 108 ) että kun nyt kyseessä olevat kaltaiset sopimuksen osapuolet vetoavat sopimukseen liittyviin kilpailua edistäviin vaikutuksiin, ne on tämän sopimuksen asiayhteyden osatekijöinä otettava asianmukaisesti huomioon luonnehdittaessa se tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi, siltä osin kuin ne voivat saattaa kyseenalaiseksi kokonaisarvioinnin, joka koskee kyseessä olevan kollusiivisen käytännön riittävää vahingollisuutta kilpailulle, ja näin ollen sen luonnehdinnan tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi.

237.

Unionin tuomioistuin toteaa kyseisessä tuomiossa kuitenkin myös, että tällaiset kilpailua edistäviksi väitetyt vaikutukset voivat kyseenalaistaa tarkoitukseen perustuvaa kilpailunrajoitusta koskevan toteamuksen vain, jos ne näytetään toteen, ne ovat merkityksellisiä, kyseessä olevalle sopimukselle ominaisia ja riittävän merkittäviä, jotta niiden perusteella voidaan kohtuudella epäillä kyseisen sovintosopimuksen riittävää vahingollisuutta kilpailulle ja siten sen kilpailunvastaista tarkoitusta. Unionin tuomioistuin toteaa lisäksi, että tästä ei ollut kyse sopimuksessa, jonka perusteella rinnakkaisvalmisteiden tuottaja saattoi tulla markkinoille hallitusti, patentinhaltijan kanssa yhteensovitetusti merkityksellisten markkinoiden uudelleenjärjestelyä varten, kun markkinoilletulo ei aiheuttanut kilpailupainetta kyseiselle patentinhaltijalle ja siitä kuluttajille koitunut hyöty oli vain vähäistä tai jopa epävarmaa. ( 109 )

238.

Tässä tapauksessa Krkan tulo lisenssin kattamille seitsemän valtion markkinoille ei myöskään aiheuttanut merkittävää kilpailupainetta Servierille (edellä 201 kohta). Lisäksi tämä markkinoilletulo toteutettiin Servierin ja Krkan välisellä tosiasiallisella duopolilla, jonka tarkoituksena oli välttää hintojen lasku, joka markkinoiden avautumisesta olisi aiheutunut rinnakkaisvalmisteiden tullessa itsenäisesti markkinoille. Tämän hallitun markkinoiden uudelleenjärjestelyn johdosta Servier ja Krka saattoivat säilyttää paljon korkeammat hinnat ja suuremmat markkinaosuudet kuin tilanteessa, jossa markkinat olisivat avautuneet itsenäisesti rinnakkaisvalmisteille (edellä 155–158 kohta). Lisäksi kuluttajille koituva hyöty Krkan tulosta tai jatkuvasta toiminnasta lisenssin kattamilla markkinoille oli rajallinen verrattuna hyötyyn, joka olisi seurannut näiden markkinoiden avautumisesta itsenäisesti rinnakkaisvalmisteille.

239.

Lisäksi patenttia 947 vastaavia kansallisia patentteja ei ollut vielä myönnetty joillakin näistä markkinoista, minkä vuoksi Krka ei tarvinnut lisenssiä tullakseen ja jäädäkseen markkinoille. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan lisenssistä oli kuitenkin se hyöty, että Krka vältti riskin myöhemmistä oikeudenkäynneistä siinä tapauksessa, että Servierille myönnettäisiin tulevaisuudessa patentteja näillä markkinoilla (valituksenalaisen tuomion 1008 ja 1027 kohta). Näistä perusteluista ilmenee, että Krkan lisenssisopimuksen väitetyt kilpailua edistävät vaikutukset olivat paitsi rajallisia myös hypoteettisia ja epävarmoja.

240.

Todettakoon lopuksi, että tässä tapauksessa, aivan kuten asiassa Generics (UK) ym., rinnakkaisvalmisteiden tuottajan tulo markkinoille hallitusti, patentinhaltijan kanssa yhteensovitetusti, toteutettiin siten, että tämä rinnakkaisvalmisteiden tuottaja luopui vastineeksi pyrkimyksistään tulla itsenäisesti näille markkinoille. Kuten korostin kyseisessä asiassa esittämässäni ratkaisuehdotuksessa, pienestä hintojen laskusta koituvan hienoisen hyödyn antaminen kuluttajille ei saisi kyseenalaistaa sellaisen sopimuksen kilpailunvastaista tarkoitusta, jonka päämääränä on muutoin hävittää kilpailu tietyn tuotteen osalta tai tietyillä markkinoilla. ( 110 )

241.

Tässä yhteydessä ”kilpailullinen” skenaario, johon sopimuksiin perustuvaa yhteensovitettua tilannetta on verrattava, ei nimittäin ole skenaario, jossa rinnakkaisvalmistajat tulevat varmuudella itsenäisesti markkinoille, vaan skenaario, jossa ne jatkavat markkinoilletuloa koskevia ponnistelujaan sen mukaan, millaisiksi ne arvioivat itsenäisesti tähän liittyvät riskit ja mahdollisuudet. Näin ollen se, että patentinhaltijan ja rinnakkaisvalmisteiden tuottajan välillä yhteensovitettu markkinoilletulo on varmaa, kun taas itsenäisen markkinoilletulon skenaario riippuu patenttioikeudenkäyntiä koskevista epävarmuustekijöistä, ei merkitse sitä, että hallittu markkinoilletulo on välttämättä paras skenaario kilpailun kannalta. Merkitystä ei nimittäin ole sillä, tulevatko rinnakkaisvalmistajat markkinoille hinnalla millä hyvänsä, vaan sillä, tapahtuuko kyseisen markkinoilletulo vai jääkö se tapahtumatta vapaan kilpailun perusteella eikä vapaan kilpailun korvaavan osapuolten yhteistoiminnan perusteella. ( 111 )

242.

Näistä perusteluista seuraa, että myös viides valitusperuste, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen arvioidessaan Krkan lisenssisopimuksen kilpailua edistävien vaikutusten seurauksia Krkan sopimusten luonnehtimiseen tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi, on hyväksyttävä.

243.

Kuudennella valitusperusteellaan, joka on viimeisin Krkan sopimusten luonnehtimista tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi koskeva valitusperuste, komissio väittää unionin yleisen tuomioistuimen tehneen oikeudellisen virheen, kun se ei ole pitänyt kilpailunvastaisena Krkan siirto- ja lisenssisopimusta, joka tehtiin 5.1.2007 eli noin kaksi kuukautta 27.10.2006 tehtyjen Krkan sovinto- ja lisenssisopimusten jälkeen.

244.

Kuten edellä 59 kohdassa on todettu, komission mukaan Krkan siirto- ja lisenssisopimuksella vahvistettiin Servierin ja Krkan kilpailuasemaa, joka oli seurausta kaikilla Krkan sopimuksilla käyttöön otetusta markkinoiden jakamisesta, estämällä Krkaa luovuttamasta perindopriilin valmistusta koskevaa kilpailevaa teknologiaansa muille rinnakkaisvalmisteiden tuottajille. Koska 30 miljoonan euron maksamisella tämän sopimuksen perusteella ei ollut yhteyttä tuloihin, joita Servier odotti saavansa tai sai Krkan luovuttaman teknologian kaupallisesta hyödyntämisestä, komissio tarkastelee tätä maksua markkinoiden jakamisesta Servierin ja Krkan välillä syntyneen voiton jakona. ( 112 )

245.

Unionin yleinen tuomioistuin katsoo puolestaan valituksenalaisen tuomion 1053, 1054 ja 1059 kohdassa, että koska komission toteamus Krkan siirto- ja lisenssisopimuksen tarkoitukseen perustuvasta kilpailunrajoituksesta perustui toteamukseen Krkan sovinto- ja lisenssisopimusten tarkoitukseen perustuvasta kilpailunrajoituksesta ja koska unionin yleinen tuomioistuin oli todennut tämän viimeksi mainitun toteamuksen virheelliseksi, myös toteamus kyseisen siirto- ja lisenssisopimuksen kilpailua rajoittavasta tarkoituksesta oli kumottava.

246.

Edellä viittä ensimmäistä valitusperustetta tarkasteltaessa on katsottu, että unionin yleisen tuomioistuimen toteamukset, jotka koskevat Krkan sovinto- ja lisenssisopimusten kilpailunvastaista tarkoitusta, ovat virheellisiä ja että komissio on voinut perustellusti katsoa, että nämä sopimukset merkitsivät tarkoitukseen perustuvaa kilpailunrajoitusta.

247.

Kuten komissio väittää perustellusti, unionin yleisen tuomioistuimen näistä toteamuksista tekemät johtopäätökset Krkan siirto- ja lisenssisopimuksen osalta perustuvat virheelliseen hypoteesiin.

248.

Komissio voi väittää perustellusti myös, että valituksenalaisen tuomion 1041–1060 kohdassa esitetyt unionin yleisen tuomioistuimen johtopäätökset, jotka koskevat Krkan siirto- ja lisenssisopimusta, eivät ole riittävästi perusteltuja, koska niistä ei ilmene syitä, joiden vuoksi riidanalaisen päätöksen 1764–1810 perustelukappale, joissa käsitellään tätä sopimusta ja joita unionin yleinen tuomioistuin ei ole edes arvioinut, olisivat virheellisiä.

249.

Tästä seuraa, että kuudes valitusperuste, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt virheitä Krkan siirto- ja lisenssisopimuksen tarkoitusta arvioidessaan, on niin ikään hyväksyttävä.

250.

Kaikista edellä komission ensimmäistä, toista, kolmatta, neljättä, viidettä ja kuudetta valitusperustetta tarkasteltaessa esitetyistä perusteluista (edellä 69–249 kohta) seuraa, että unionin yleisen tuomioistuimen toteamus, jonka mukaan Krkan sopimuksia ei ollut pidettävä tarkoitukseen perustuvana kilpailunrajoituksena (valituksenalaisen tuomion 1032, 1060 ja 1233 kohta), perustuu oikeudellisesti virheelliseen arviointiin ja on kumottava.

251.

Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätään, että kun unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisu kumotaan, unionin tuomioistuin voi itse ratkaista asian lopullisesti, jos asia on ratkaisukelpoinen.

252.

Ensimmäisen, toisen, kolmannen, neljännen, viidennen ja kuudennen valitusperusteen tarkastelusta ilmenee, että näin on tässä tapauksessa Krkan sopimusten kilpailunvastaista tarkoitusta koskevan toteamuksen osalta. Tässä tarkastelussa on osoitettu, että Servierin ensimmäisessä oikeusasteessa esittämän yhdeksännen kanneperusteen, johon unionin yleisen tuomioistuimen arviointi perustuu (ks. valituksenalaisen tuomion 910–942 ja 1033–1040 kohta), perusteella ei voida todeta virheelliseksi riidanalaisen päätöksen 1756, 1810 ja 1812 perustelukappaleesta ilmenevää komission toteamusta, jonka mukaan nämä sopimukset olivat yhtenä kokonaisuutena pidettävää jatkettua toimintaa, jonka tarkoituksena oli jakaa ja kohdentaa unionin perindopriilimarkkinat Servierin ja Krkan välillä siten, että Krka sai jatkaa geneerisen perindopriilin markkinointia tai markkinoille tuomista Servierin kanssa muodostamansa tosiasiallisen duopolin puitteissa seitsemässä jäsenvaltiossa korvauksena siitä, että Krka sitoutui pidättymään kilpailusta Servierin kanssa jäljellä olevilla 18/20 jäsenvaltion markkinoilla.

253.

Unionin tuomioistuin voi siis ottaa asian ratkaistavakseen ja hylätä Servierin ensimmäisessä oikeusasteessa esittämän yhdeksännen kanneperusteen Krkan sopimusten tarkoitusta koskevilta osin, minkä seurauksena riidanalainen päätös on pysytettävä tältä osin.

254.

Komission seitsemännen valitusperusteen mukaan unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt useita oikeudellisia virheitä Krkan sopimusten kilpailunvastaisia vaikutuksia tarkastellessaan.

255.

Aluksi on muistettava, että sopimuksen kilpailunvastainen tarkoitus ja vaikutus eivät ole SEUT 101 artiklan 1 kohdassa asetetun kiellon soveltamisen kumulatiivisia vaan vaihtoehtoisia edellytyksiä. Sopimus on siis vaikutuksistaan riippumatta kielletty, jos sen tarkoitus on kilpailun vastainen. Tästä seuraa, että sopimuksen vaikutuksia ei ole tarpeen ottaa huomioon, jos on osoitettu, että sen tarkoituksena on estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua sisämarkkinoilla. ( 113 )

256.

Jos siis unionin tuomioistuin katsoo tässä tapauksessa edellä esitettyjen perustelujen ja edellä 252 ja 253 kohdasta ilmenevän johtopäätöksen mukaisesti, että unionin yleisen tuomioistuimen toteamukset, joiden mukaan Krkan sopimuksilla ei ollut kilpailunvastaista tarkoitusta, ovat virheellisiä ja että komissio on näin ollen katsonut perustellusti näillä sopimuksilla olleen kilpailunvastainen tarkoitus, nyt esillä olevaa valitusperustetta, joka koskee kyseisten sopimusten kilpailunvastaisia vaikutuksia, ei ole tarpeen tutkia.

257.

Tarkastelen tätä valitusperustetta kuitenkin täydellisyyden vuoksi.

258.

Ennen tätä tarkastelua (2) on paikallaan esittää lyhyt yhteenveto siitä, miten näitä vaikutuksia on arvioitu komission antamassa riidanalaisessa päätöksessä ja unionin yleisen tuomioistuimen antamassa valituksenalaisessa tuomiossa (1).

259.

Komissio toteaa riidanalaisen päätöksen 1214–1218 perustelukappaleessa, että sopimuksen kilpailua rajoittavien vaikutusten arvioimiseksi on otettava huomioon konkreettiset olosuhteet, joissa sen vaikutukset toteutuvat, ja että tiettyjen markkinoiden kilpailuolosuhteiden tutkimisen täytyy perustua paitsi merkityksellisillä markkinoilla jo toimivien yritysten väliseen vallitsevaan kilpailuun, myös potentiaaliseen kilpailuun. Komission mukaan tässä tapauksessa sen oli tutkittava sovintosopimusten, myös Krkan sopimusten, vaikutukset potentiaaliseen kilpailuun, koska ne olivat vaikuttaneet rinnakkaisvalmisteita tuottavien Servierin kilpailijoiden kannustimiin valmistautua tulemaan joillekin tai useille unionin markkinoille.

260.

Komissio täsmentää riidanalaisen päätöksen 1219 ja 1220 perustelukappaleessa, että sovintosopimusten, joilla syrjäytettiin rinnakkaisvalmisteiden tuottajat potentiaalisina kilpailijoina, konkreettisia rajoittavia vaikutuksia potentiaaliseen kilpailuun ja kilpailun rakenteeseen merkityksellisillä markkinoilla on arvioitava tosiseikkojen perusteella, sellaisina kuin ne olivat näiden sovintojen ajankohtana, ja samalla on otettava huomioon tapa, jolla sopimukset on tosiasiallisesti pantu täytäntöön. Kilpailusääntöjen rikkomiseksi luonnehtiminen ei nimittäin lähtökohtaisesti voi riippua myöhemmästä tosiasiallisesta tapahtumakulusta. Komission mukaan silloin, kun kyse on potentiaalisen kilpailun poistamisesta, ”sen tarkastelulla, mitä todella on tapahtunut, ei välttämättä ole juurikaan yhteistä sen kanssa, mitä todennäköisesti olisi tapahtunut ilman sopimusta”. Näin on etenkin silloin, kun sopimuksen perusteella toisen osapuolen tai molempien osapuolten aikomukset jatkaa keskinäistä kilpailua muuttuvat huomattavasti.

261.

Komissio toteaa riidanalaisen päätöksen 1221 ja 1226 perustelukappaleessa, että sopimuksen kilpailua rajoittavia vaikutuksia on arvioitava verrattuna todelliseen taloudelliseen ja oikeudelliseen asiayhteyteen, jossa olisi harjoitettu kilpailua ilman sopimusta, mikä edellyttää, että tutkitaan osapuolten välisen kilpailun astetta ja kolmansien osapuolten kilpailua, erityisesti todellista ja potentiaalista kilpailua, jota olisi harjoitettu ilman sopimuksia, ja rinnakkaisvalmisteiden tuottajien todennäköistä kilpailukäyttäytymistä tällaisessa tilanteessa.

262.

Tarkastellessaan rinnakkaisvalmisteiden tuottajien tosiasiallisia ja konkreettisia mahdollisuuksia päästä merkityksellisille markkinoille ja kilpailla Servierin kanssa komissio viittaa Servierin ja rinnakkaisvalmisteiden tuottajien välistä potentiaalista kilpailua koskevaan arviointiinsa, jonka se on esittänyt sopimusten tarkoitusta tutkiessaan (riidanalaisen päätöksen 1222 perustelukappale).

263.

Komissio selittää tutkivansa myös näiden sopimusten vaikutukset kilpailun rakenteeseen arvioimalla muun muassa osapuolten markkinavoimaa ja kysymystä, joka koskee Servierin muita kilpailulähteitä ja jolla on merkitystä tilanteessa, jossa uusi toimija ei pääse markkinoille (riidanalaisen päätöksen 1223–1227 perustelukappale).

264.

Komissio katsoo tältä osin riidanalaisen päätöksen 1228–1240 perustelukappaleessa, että muiden lääkkeiden perindopriilille aiheuttama kilpailupaine ei ollut kovin tehokasta, mikä oli ristiriidassa perindopriilin rinnakkaisvalmisteiden myötä odotetun (ja lopulta toteutuneen) kilpailupaineen voimakkuuden kanssa. Komission mukaan tällä perindopriilin rinnakkaisvalmisteiden aiheuttamalla kilpailupaineella oli ratkaiseva merkitys, sillä riitautettujen menettelytapojen tarkoituksena oli tämän kilpailupaineen poistaminen. Rinnakkaisvalmisteiden aiheuttamaan kilpailupaineeseen verrattuna muiden tuotteiden perindopriilille aiheuttama paine ei riittänyt aiheuttamaan tehokasta kilpailupainetta.

265.

Komission mukaan rinnakkaisvalmisteiden kilpailupaineen poistamisella oli siis huomattavia vaikutuksia perindopriilin kokonaiskustannuksiin kuluttajille. Ilman rinnakkaisvalmisteiden tuloa markkinoille Servier ei olisi joutunut kohtaamaan tehokasta kilpailua, sillä perindopriilin rinnakkaisvalmisteiden lisäksi Servieriin ei kohdistunut muuta merkittävää kilpailupainetta. Koska Servierin kyky pitää hinnat kilpailukykyisen tason yläpuolella riippui sen rinnakkaisvalmisteiden tuottajien kanssa tekemistä sovintosopimuksista, myös näiden sopimusten suorat kilpailunvastaiset vaikutukset oli mahdollista näyttää toteen (riidanalaisen päätöksen 1240–1243 perustelukappale).

266.

Riidanalaisen päätöksen 1244–1269 perustelukappaleessa komissio selittää, että Servierin ja rinnakkaisvalmisteiden tuottajien välisten sopimusten tekoajankohtana markkinoiden rakenteelle oli ominaista pieni määrä rinnakkaisvalmisteiden tuottajia, jotka valmistautuivat tulemaan markkinoille. Nämä sopimukset Servierin kanssa tehneiden osapuolten lisäksi Servierin kannalta oli vain kaksi merkittävää rinnakkaisvalmisteiden aiheuttamaa uhkaa. Komissio päättelee, että tällaisessa tilanteessa yhden ainoan kilpailijan poistaminen pienensi merkittävästi todennäköisyyttä, että rinnakkaisvalmisteet tuodaan tosiasiallisesti ja haluttuun aikaan markkinoille.

267.

Komissio tarkastelee tämän jälkeen riidanalaisen päätöksen 1813–1850 perustelukappaleessa (5.5 osan jatko) sitä, merkitsivätkö Krkan sopimukset vaikutukseen perustuvaa kilpailunrajoitusta, ja tämä tarkastelu rajoittuu Ranskan, Alankomaiden ja Yhdistyneen kuningaskunnan markkinoihin (riidanalaisen päätöksen 1816 perustelukappale).

268.

Komission mukaan Krka oli Servierin potentiaalinen kilpailija näiden kolmen valtion markkinoilla, ja sillä oli tosiasialliset ja konkreettiset mahdollisuudet päästä niille pikaisesti. Krka oli perindopriilin tosiasiallinen toimittaja viisillä maantieteellisillä markkinoilla ja valmistautui tulemaan useille muille markkinoille, mikä oli osoitus sen aikomuksista tältä osin. Lisäksi Krka kykeni tulemaan lyhyessä ajassa markkinoille, joilla se ei ollut tosiasiallinen toimittaja, sillä se oli saanut tuotteensa kehittämisen päätökseen. Krka myös tasoitti aktiivisesti tietä tuotteelleen oikeudenkäynnillä Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja oli vakuuttunut patentin 947 pätemättömyydestä (riidanalaisen päätöksen 1820 perustelukappale).

269.

Kun Krkan sopimuksilla kannustettiin Krkaa sitoutumaan olemaan tulematta kyseisille markkinoille, niiden seurauksena nämä mahdollisuudet päästä markkinoille Ranskassa, Alankomaissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa poistuivat. Ilman Krkan sopimuksia Krka olisi jatkanut kilpailu-uhan muodostamista rinnakkaisvalmisteiden tuottajana, joka mahdollisesti tuo perindopriilia näille markkinoille (riidanalaisen päätöksen 1824–1834 perustelukappale).

270.

Komissio katsoo myös, että Krkan sopimusten tekoajankohtana Krka muodosti yhden välittömimmistä uhkista Servierille (riidanalaisen päätöksen 1843 ja 1849 perustelukappale) ja että markkinoiden rakenteen vuoksi yhden ainoan kilpailijan poistaminen pienensi merkittävästi todennäköisyyttä, että rinnakkaisvalmisteet tuodaan tosiasiallisesti ja kohtuullisessa ajassa markkinoille (riidanalaisen päätöksen 1844 perustelukappale), varsinkin kun Krka oli myös perindopriiliin perustuvien tuotteiden potentiaalinen toimittaja muille rinnakkaisvalmisteiden tuottajille (riidanalaisen päätöksen 1848 perustelukappale).

271.

Komissio katsoo siis, että Krkan sopimusten seurauksena Servierin ja rinnakkaisvalmisteiden tuottajien välinen potentiaalinen kilpailu rajoittui tuntuvasti (riidanalaisen päätöksen 1850 perustelukappale).

272.

Unionin yleinen tuomioistuin tutkii valituksenalaisen tuomion 1075–1232 kohdassa Servierin ensimmäisessä oikeusasteessa esittämän kymmenennen kanneperusteen, joka koskee Krkan sopimusten virheellistä luonnehdintaa vaikutukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi.

273.

Unionin yleinen tuomioistuin luonnehtii ensinnäkin vaikutukseen perustuvaa kilpailunrajoitusta koskevaa komission lähestymistapaa, joka on esitetty tiivistäen edellä 259–263 kohdassa, ”hypoteettiseksi”, koska se perustuu hypoteeseihin tai ”mahdollisuuksiin” eikä tosiasialliseen tapahtumakulkuun (valituksenalaisen tuomion 1078–1104 kohta).

274.

Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan oikeuskäytäntö, jonka mukaan sopimuksen vaikutuksia tarkasteltaessa on otettava huomioon myös sen mahdolliset vaikutukset, ei ole sovellettavissa, kun kyse on täytäntöön pannusta sopimuksesta, josta komissio on määrännyt seuraamuksen (valituksenalaisen tuomion 1107–1133 kohta).

275.

Unionin yleinen tuomioistuin toteaa valituksenalaisen tuomion 1140–1217 kohdassa, että komissio on tehnyt arviointivirheen katsoessaan, että Krkan sopimukset olivat vaikutukseen perustuvia kilpailunrajoituksia.

276.

Unionin tuomioistuin katsoo valituksenalaisen tuomion 1142–1187 kohdassa, että komissio ei ole näyttänyt toteen Krkan sovintosopimuksen kaupan pitämisestä luopumista koskevan ehdon kilpailua rajoittavia vaikutuksia. Komissio ei varsinkaan ole näyttänyt, että ilman sopimusta Krka olisi todennäköisesti tullut Ranskan, Alankomaiden ja Yhdistyneen kuningaskunnan markkinoille. Tältä osin komissio ei ole ottanut huomioon sitä, että Krka myönsi patentin 947 olevan pätevä. Tämän myöntämisen osalta unionin yleinen tuomioistuin toistaa valituksenalaisen tuomion 1148–1169 kohdassa olennaisesti samat perustelut, joihin se on tukeutunut tarkastellessaan Krkan sopimusten tarkoitusta ja jotka on arvioitu jo ensimmäistä valitusperustetta tarkasteltaessa. ( 114 )

277.

Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan vedotessaan pelkästään ”kilpailu-uhkaan”, jota Krka edelleen merkitsi, komissio ei ole näyttänyt, että kilpailu, sellaisena kuin se olisi ollut ilman sopimusta, olisi todennäköisesti ollut avoimempaa. Lisäksi komission olisi pitänyt täsmentää, mitä todennäköisiä vaikutuksia erityisesti hintoihin, tuotantoon, tavaroiden laatuun tai valikoimaan taikka innovaatioon olisi ollut ”kilpailu-uhalla”, jota Krka olisi edelleen merkinnyt Servierille ilman Krkan sopimuksia (valituksenalaisen tuomion 1174–1179 kohta).

278.

Unionin yleinen tuomioistuin katsoo lisäksi valituksenalaisen tuomion 1192–1213 kohdassa, että komissio ei ole näyttänyt toteen sovintosopimukseen sisältyvän riitauttamatta jättämistä koskevan ehdon kilpailua rajoittavia vaikutuksia. Komissio ei ole etenkään näyttänyt, että ilman kyseistä sopimusta se, että Krkan ja Servierin väliset oikeudenkäynnit olisivat jatkuneet, olisi todennäköisesti tai uskottavasti mahdollistanut patentin 947 nopeamman tai kattavamman mitättömäksi julistamisen. Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että sillä, että Krka vetäytyi aloittamistaan menettelyistä, toisin sanoen menettelyistä Yhdistyneessä kuningaskunnassa ( 115 ) ja EPO:ssa, ( 116 ) ei ollut vaikutusta patentin 947 poistamiseen. Sopimuksen tekemistä myöhemmät tapahtumat eli se, että patentti 947 mitätöitiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa Servierin ja Apotexin välisessä menettelyssä, ( 117 ) ja se, että EPO:n tekninen valitusautakunta kumosi patentin 947, ( 118 ) osoittavat, että tämä patentti olisi joka tapauksessa kumottu Krkan nostamista kanteista riippumatta. Komissio ei kuitenkaan ole näyttänyt, että näiden menettelyjen jatkamisen seurauksena kyseinen patentti olisi julistettu mitättömäksi nopeammin tai kattavammin (valituksenalaisen tuomion 1194–1207 kohta).

279.

Unionin yleinen tuomioistuin tuo esille valituksenalaisen tuomion 1214 ja 1215 kohdassa, että komissio ei ole näyttänyt toteen myöskään Krkan siirto- ja lisenssisopimuksen kilpailua rajoittavia vaikutuksia.

280.

Unionin yleinen tuomioistuin toteaa valituksenalaisen tuomion 1219–1232 kohdassa, että komissio on tehnyt oikeudellisen virheen jättäessään huomiotta tosiasiallisen tapahtumakulun, sellaisena kuin se oli voitu havaita komission antaessa päätöksensä, ja perustaessaan kuvauksensa kilpailusta ilman sopimuksia hypoteeseihin tai mahdollisuuksiin.

281.

Unionin yleinen tuomioistuin päättelee siis, että komissio ei ole osoittanut Krkan sopimusten merkitsevän vaikutukseen perustuvaa kilpailunrajoitusta, ja hyväksyy Servierin ensimmäisessä oikeusasteessa esittämän kymmenennen kanneperusteen (valituksenalaisen tuomion 1217 ja 1232 kohta).

282.

Seitsemännen valitusperusteensa yhteydessä komissio väittää, että edellä 272–281 tiivistäen esitettyihin unionin yleisen tuomioistuimen perusteluihin liittyy useita oikeudellisia virheitä.

283.

Komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt valituksenalaisen tuomion 1128, 1178, 1179 ja 1227–1231 kohdassa virheen katsoessaan, ettei Servierin ja Krkan potentiaalisen kilpailun rajoittamista koskeva todellinen vaikutus riitä osoittamaan, että Krkan sopimukset olivat vaikutukseen perustuvia kilpailunrajoituksia. Komissio on mielestään osoittanut, että näiden sopimusten tekoajankohtana Krkalla oli tosiasialliset ja konkreettiset mahdollisuudet päästä markkinoille ja että nämä mahdollisuudet poistettiin kyseisillä sopimuksilla, mikä on oikeuskäytännössä edellytetyn vaihtoehtoisen tilanteen arvioinnin mukaista. Tätä näyttökynnystä ei ole syytä muuttaa sillä perusteella, että kyse oli patenteista ja että patenttioikeudenkäyntien lopputulosta ei voitu ennakoida.

284.

Unionin yleinen tuomioistuin on komission mukaan arvioinut virheellisesti valituksenalaisen tuomion 1123, 1160, 1161, 1165, 1168, 1169, 1173, 1174, 1178, 1179, 1183, 1204, 1206, 1207, 1209, 1221, 1226 ja 1231 kohdassa, että komission olisi pitänyt näyttää, että ilman Krkan sopimuksia Krka olisi todennäköisesti toteuttanut riskialttiin tulon kyseisten kolmen valtion markkinoille, ja että sen olisi pitänyt täsmentää, mitä todennäköisiä vaikutuksia hintoihin ja muihin kilpailutekijöihin olisi ollut ”kilpailu-uhalla”, jota Krka olisi edelleen merkinnyt. Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 1198–1207 kohdassa edellyttänyt virheellisesti komission näyttävän toteen, että jos Krka olisi jatkanut vireillä olleita oikeudenkäyntejä, mistä se luopui Krkan sopimusten vuoksi, patentti 947 olisi voitu mitätöidä nopeammin tai kattavammin.

285.

Komissio katsoo myös, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, kun se on valituksenalaisen tuomion 1107–1128 ja 1225 kohdassa tehnyt kilpailunvastaisia vaikutuksia arvioidessaan eron täytäntöön pantujen ja täytäntöön panematta jätettyjen sopimusten välillä ja katsonut, ettei potentiaalisten vaikutusten huomioon ottamista koskevalla oikeuskäytännöllä ollut merkitystä, kun sopimukset oli jo pantu täytäntöön.

286.

Lisäksi komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen valituksenalaisen tuomion 1130, 1151, 1170, 1181, 1210 ja 1219 kohdassa edellyttäessään, että sopimuksen vaikutusten arvioimiseksi komissio ottaa huomioon ennen päätöksensä antamista ilmenneen tosiasiallisen tapahtumakulun kokonaisuudessaan. Komission mukaan sopimuksen kilpailunvastaisuutta pitäisi päinvastoin arvioida sen tekemisajankohtana.

287.

Komissio katsoo vielä, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen ja ottanut todisteet huomioon vääristyneellä tavalla katsoessaan valituksenalaisen tuomion 1148–1170 kohdassa, että ilman Krkan sopimuksia Krka ei todennäköisesti olisi tullut merkityksellisille markkinoille sen vuoksi, että se myönsi patentin 947 pätevyyden.

288.

Näitä väitteitä tutkittaessa on aluksi huomattava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sopimuksen kilpailua rajoittavat vaikutukset voivat olla sekä todellisia että potentiaalisia. ( 119 )

289.

Arvioitaessa tällaisia vaikutuksia on tutkittava, millaisiksi todelliset kilpailuolosuhteet muodostuisivat, jos riidanalaista sopimusta ei olisi tehty. ( 120 )

290.

Tätä varten on otettava huomioon muun muassa sopimuksen kohteena olevien tuotteiden luonne ja se, onko niiden määrä rajallinen, osapuolten asema ja merkitys asianomaisten tuotteiden markkinoilla, kyseisen sopimuksen yksittäisyys tai päinvastoin sen sijoittautuminen sopimusten muodostamaan kokonaisuuteen. Tältä osin samankaltaisten sopimusten olemassaolo on seikka, joka ei ole välttämättä määräävä mutta joka voi yhdessä muiden seikkojen kanssa muodostaa sen taloudellisen ja oikeudellisen asiayhteyden, jossa mainittua sopimusta on arvioitava. ( 121 )

291.

Teorian siitä tilanteesta, joka toteutuisi ilman kyseistä sopimusta, on oltava realistinen. Tämän vuoksi voidaan tarvittaessa ottaa huomioon markkinoilla mahdollisesti toteutuva kehityskulku sopimuksen puuttuessa. ( 122 )

292.

Sopimuksen kilpailua rajoittavia vaikutuksia arvioitaessa on mahdollista tukeutua tällä sopimuksella syrjäytetyn potentiaalisen markkinoille tulijan aiheuttamaan potentiaaliseen kilpailuun ja merkityksellisten markkinoiden rakenteeseen. ( 123 )

293.

Näin on sitäkin suuremmalla syyllä nyt kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, sillä kuten unionin tuomioistuin totesi tuomiossa Generics (UK) ym., vaihtoehtoisen skenaarion laatiminen ei edellytä minkäänlaista lopullista toteamusta rinnakkaisvalmisteiden tuottajan menestymismahdollisuuksista patenttioikeudenkäynnissä tai edes vähemmän rajoittavan sopimuksen tekemisen todennäköisyydestä. ( 124 )

294.

Vaihtoehtoisen skenaarion tarkoituksena on nimittäin ainoastaan osoittaa kyseisen tuottajan realistiset käyttäytymismahdollisuudet ilman kyseessä olevaa sopimusta ja siten määrittää markkinoiden todennäköinen toiminta ja niiden rakenne tilanteessa, jossa tätä sopimusta ei ole tehty. ( 125 ) Vaikka mainittu vaihtoehtoinen skenaario ei voi olla riippumaton rinnakkaisvalmisteiden tuottajan menestymismahdollisuuksista patenttioikeudenkäynnissä tai vähemmän rajoittavan sopimuksen tekemisen todennäköisyydestä, nämä seikat ovat kuitenkin vain muiden ohella huomioon otettavia seikkoja markkinoiden todennäköisen toiminnan ja niiden rakenteen määrittämiseksi tilanteessa, jossa kyseessä olevaa sopimusta ei ole tehty. ( 126 )

295.

Näin ollen sen osoittamiseksi, että tässä kyseessä olevien kaltaisilla sovintosopimuksilla on tuntuvia potentiaalisia tai todellisia vaikutuksia kilpailuun, kilpailuviranomaisen tehtävänä ei ole todeta, että tämän sopimuksen osapuolena oleva rinnakkaisvalmisteiden tuottaja olisi todennäköisesti voittanut patenttioikeudenkäynnin tai että kyseisen sopimuksen osapuolet olisivat todennäköisesti tehneet vähemmän rajoittavan sovintosopimuksen. ( 127 )

296.

On todettava, että edellä 259–271 tiivistäen esitetty komission tarkastelu Krkan sopimusten vaikutuksista vastaa tässä oikeuskäytännössä vahvistettua menetelmää, jolla on arvioitava todennäköistä vaihtoehtoista skenaariota ilman näitä sopimuksia.

297.

Komissio on ensinnäkin vahvistanut arviointinsa rajat asianmukaisesti todetessaan, että se tutkii riidanalaisten sopimusten vaikutuksia verrattuna todelliseen taloudelliseen ja oikeudelliseen asiayhteyteen, jossa olisi harjoitettu kilpailua ilman sopimuksia, ja että se tutkii siten osapuolten välisen kilpailun astetta ja rinnakkaisvalmisteiden tuottajien todennäköistä kilpailukäyttäytymistä ilman sopimusta (edellä 261 kohta).

298.

Kuten komissio korostaa, se on muun muassa riidanalaisen päätöksen 1826, 1829 ja 1835–1846 perustelukappaleessa ja alaviitteessä 2445 ottanut riittävästi huomioon Krkan sopimusten taloudellisena ja oikeudellisena asiayhteytenä niihin liittyvät patentteja ja patenttioikeudenkäyntejä koskevat tosiseikat.

299.

Edellä 290 kohdassa mainitun oikeuskäytännön perusteella komissio on ottanut aivan oikein huomioon myös kunkin sopimuksen sijoittautumisen Servierin rinnakkaisvalmisteiden tuottajien kanssa tekemien sopimusten muodostamaan kokonaisuuteen sekä Servierin strategian ja osapuolten aseman markkinoilla (edellä 263–266 kohta).

300.

Krkan osalta komissio on ottanut asianmukaisesti huomioon sen, että Krka oli Servierin merkittävä potentiaalinen kilpailija ja muodosti jopa yhden välittömimmistä uhkista Servierille Krkan sopimusten vaikutusten arvioimiseksi tarkastelluilla kolmen valtion markkinoilla, että sillä oli tosiasialliset ja konkreettiset mahdollisuudet päästä näille markkinoille ja että Krkan sopimuksilla nämä mahdollisuudet oli poistettu kannustamalla Krkaa lopettamaan pyrkimyksensä tulla kyseisille markkinoille ja riitauttaa Servierin patentit (edellä 268–270 kohta).

301.

Toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin katsoo muun muassa valituksenalaisen tuomion 1174–1178, 1183 ja 1226 kohdassa, komissio on esittänyt riittävästi näyttöä kyseisten sopimusten kilpailua rajoittavista vaikutuksista osoittaessaan, että ilman Krkan sopimuksia Krka olisi jatkanut yrityksiään tulla merkityksellisille markkinoille ja että näiden sopimusten vaikutuksena oli se, että Krka syrjäytettiin Servierin potentiaalisena kilpailijana ja että samalla poistettiin mahdollisuus siitä, että Krkan tosiasialliset ja konkreettiset mahdollisuudet tulla näille markkinoille toteutuisivat.

302.

Toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin katsoo valituksenalaisen tuomion 1183 ja 1226 kohdassa, tuomiossa Visa Europe ja Visa International Service v. komissio ( 128 ) esitetyt perustelut, joiden mukaan sopimuksen vaikutusten arviointi voi perustua sopimuksella syrjäytetyn potentiaalisen markkinoille tulijan aiheuttamaan potentiaaliseen kilpailuun, eivät ole tämän asian kannalta merkityksettömiä, koska Servierin rinnakkaisvalmisteiden tuottajien kanssa tekemien sopimusten asiayhteydelle on ominaista patentin 947 voimassaolo. Edellä 294 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä nimittäin ilmenee, että nyt kyseessä olevan kaltaisten sopimusten patentteja koskeva asiayhteys on otettava huomioon vain yhtenä seikkana muiden ohella näiden sopimusten asiayhteydessä. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että oikeuskäytännön periaatteet, jotka koskevat vaihtoehtoisen tilanteen arviointia sopimuksen vaikutusten osalta, menettäisivät merkityksensä.

303.

Komissio voi näin ollen perustellusti väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen muun muassa valituksenalaisen tuomion 1160, 1168, 1169, 1173 ja 1182 kohdassa (edellä 276 kohta) edellyttäessään komission näyttävän toteen, että ilman Krkan sopimuksia Krka olisi ”todennäköisesti” toteuttanut riskialttiin tulon kyseisille markkinoille tai että ilman näitä sopimuksia osapuolet olisivat tehneet vähemmän rajoittavan sopimuksen.

304.

Kuten komissio tuo esille, unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 1148–1169 kohdasta ilmenevässä arvioinnissa (edellä 276 kohta), jonka mukaan ilman Krkan sopimuksia Krka ei todennäköisesti olisi tullut näille markkinoille, koska se oli vakuuttunut patentin 947 pätevyydestä, on tehty samat virheet kuin ne, jotka on todettu jo ensimmäistä valitusperustetta tarkasteltaessa. ( 129 )

305.

Unionin yleinen tuomioistuin katsoo vastaavasti virheellisesti muun muassa valituksenalaisen tuomion 1192–1213 kohdassa (edellä 278 kohta), että osoittaakseen sovintosopimukseen sisältyvän riitauttamatta jättämistä koskevan ehdon vaikutukset komission olisi pitänyt näyttää, että niiden oikeudenkäyntien jatkuminen, joista Krka luopui tämän sopimuksen nojalla, olisi todennäköisesti mahdollistanut patentin 947 nopeamman tai kattavamman mitättömäksi julistamisen.

306.

Kuten edellä 293 ja 295 kohdassa on todettu, unionin tuomioistuin täsmensi tuomiossa Generics (UK) ym., että nyt kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa vaihtoehtoisen skenaarion laatiminen ei edellytä sen toteen näyttämistä, että kyseisen sopimuksen osapuolet olisivat todennäköisesti tehneet vähemmän rajoittavan sovintosopimuksen tai että kyseisen sopimuksen osapuolena oleva rinnakkaisvalmisteiden tuottaja olisi todennäköisesti voittanut patenttioikeudenkäynnin.

307.

Kilpailuviranomaisen ei ole tällaisen vaihtoehtoisen tilanteen arvioimiseksi kuvattava patenttioikeudellista tilannetta sellaisena kuin se olisi ilman sopimusta, vaan kilpailuoikeudellista tilannetta sellaisena kuin se olisi ilman sopimusta. Kilpailun kannalta vaihtoehtoinen skenaario olisi ollut tilanne, jossa rinnakkaisvalmisteiden tuottaja olisi jatkanut patenttitilannetta koskevan arvionsa perusteella itsenäisesti liiketoiminta- ja oikeudenkäyntistrategiaansa hyödyntääkseen mahdollisimman hyvin tosiasiallisia ja konkreettisia mahdollisuuksiaan päästä markkinoille. Tilanne sellaisena kuin se olisi ilman sopimuksia olisi siis tilanne, jossa nämä tosiasialliset ja konkreettiset mahdollisuudet olisivat voineet toteutua. ( 130 )

308.

Tässä tapauksessa Krkan sopimusten kilpailua rajoittavat vaikutukset muodostuivat juuri sen mahdollisuuden poistamisesta, että Krkan tosiasialliset ja konkreettiset mahdollisuudet tulla näille markkinoille toteutuisivat.

309.

Se, ettei vaihtoehtoista tilannetta arvioitaessa ole mahdollista määrittää varmuudella, olisivatko nämä mahdollisuudet todella toteutuneet, ei poista sitä, että näiden mahdollisuuksien poistamisen vaikutus on todellinen. Kilpailuun kohdistuvan vaikutuksen kannalta merkitystä ei ole sillä, olisiko Krka tullut hinnalla millä hyvänsä merkityksellisille markkinoille tai saanut patentin mitätöidyksi, vaan sillä, oliko sillä kyky ja vakaa aikomus tulla markkinoille ja saada patentti mitätöidyksi voidakseen hyötyä vapaasta kilpailusta ennen sitoutumistaan yhteistoimintaan Servierin kanssa. ( 131 )

310.

Toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin katsoo, tällaisessa vaihtoehtoisen tilanteen arvioimisessa ei ole mitään ”hypoteettista”. Potentiaalisen kilpailun poistamista koskeva vaikutus ei ole vähemmän todellinen kuin todellisen tai tosiasiallisen kilpailun poistamista koskeva vaikutus, koska kilpailukieltosopimus voidaan tehdä sekä potentiaalisen että tosiasiallisen kilpailijan kanssa.

311.

Unionin yleisen tuomioistuimen lähestymistavassa sivuutetaan se, että SEUT 101 artiklalla suojataan paitsi tosiasiallista kilpailua, myös potentiaalista kilpailua, jota ilman uusien tulokkaiden markkinoilletulo ei voisi koskaan toteutua käytännössä. ( 132 )

312.

Kuten komissio väittää, edellyttäessään valituksenalaisen tuomion 1179 kohdassa, että komissio täsmentää sopimuksen todennäköiset vaikutukset hintoihin ja muihin kilpailutekijöihin, unionin yleinen tuomioistuin jättää lisäksi huomiotta periaatteen, jonka mukaan SEUT 101 artikla, sen enempää kuin muutkaan EUT-sopimuksen kilpailusäännöt, ei ole tarkoitettu yksinomaan kilpailijoiden tai kuluttajien välittömien intressien suojelemiseen vaan sillä pyritään suojelemaan myös markkinoiden rakennetta ja siten kilpailua sinänsä. Unionin tuomioistuimen mukaan siihen toteamukseen, että yritysten välisen yhteistoiminnan tarkoitus on kilpailunvastainen, ei näin ollen vaadita sitä, että kyseisellä yhteistoiminnalla on välitön yhteys kuluttajahintoihin. ( 133 ) Asia ei voi olla toisin silloin, kun kyse on yritysten välisen yhteistoiminnan kilpailunvastaisten vaikutusten toteamisesta.

313.

Lisäksi komissio väittää niin ikään perustellusti, että unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 1180 ja 1210 kohdassa virheellisesti hylännyt olettaman, jonka mukaan merkittävän potentiaalisen kilpailun lähteen poistamisella itsessään voi kohtuullisen todennäköisesti olla vaikutuksia hintoihin tai muihin kilpailutekijöihin.

314.

Komissio väittää myös, että unionin yleinen tuomioistuin on virheellisesti edellyttänyt, että täytäntöön pannun sopimuksen vaikutusten arviointi edellyttää kaiken sen tekemisestä lähtien ilmenneen tosiasiallisen tapahtumakulun arviointia. Komission mukaan vaihtoehtoista skenaariota on sitä vastoin arvioitava sopimuksen tekoajankohdan mukaan.

315.

SEUT 101 artiklaa sovellettaessa on siirryttävä sopimuksen tarkoituksen tutkimisesta tämän sopimuksen vaikutusten tutkimiseen, jos sopimustyypin tai sopimuksella käyttöön otettujen mekanismien perusteella ei asiayhteydessään tarkasteltuina voida katsoa, että kyseisen sopimuksen tarkoituksena on rajoittaa kilpailua. ( 134 ) Tällaisessa tapauksessa on arvioitava, onko sopimuksella käyttöön otetuilla mekanismeilla, kun otetaan huomioon niiden toiminta, asiayhteys ja kilpailutilanne merkityksellisillä markkinoilla, kilpailua rajoittavia vaikutuksia siinä vaiheessa, kun niitä sovelletaan.

316.

Tällaista sopimuksen vaikutusten arviointia edellytetään esimerkiksi silloin, jos viranomaisen käsiteltävänä on yhden tai useamman sopimuksen muodostama monitahoinen kokonaisuus, johon kuuluu kilpailua edistäviä ja kilpailunvastaisia osatekijöitä ja jonka kilpailunvastaisuutta on mahdotonta määrittää tutkimatta sen vaikutuksia, ( 135 ) ja tällaisella arvioinnilla on tarkoitus määrittää, mikä vaikutus sopimuksella voi olla kilpailuun merkityksellisillä markkinoilla. ( 136 )

317.

Edellä 289 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee, että vaihtoehtoisen tilanteen arvioinnissa on tutkittava, millaisiksi todelliset kilpailuolosuhteet muodostuisivat, jos riidanalaista sopimusta ei olisi tehty. Tämä edellyttää välttämättä, että tutkitaan sitä, mitä olisi tapahtunut tilanteessa, jossa sopimusta ei olisi tehty, eikä sitä, mitä todella tapahtui sopimuksen voimassa ollessa. Kyseisen sopimuksen voimassaolo on välttämättä jo vaikuttanut tosiasialliseen tapahtumakulkuun, sellaisena kuin se on ilmennyt sopimuksen täytäntöönpanon kuluessa ja seurauksena. Tällaiseen tilanteeseen, jossa vapaa kilpailu on jo vaarantunut, perustuva vaihtoehtoisen tilanteen arviointi, kuten se, jonka unionin yleinen tuomioistuin on suorittanut muun muassa valituksenalaisen tuomion 1192–1213 kohdassa (ks. edellä 278 kohta), siltä osin kuin siinä päätellään kilpailua rajoittavien vaikutusten puuttuminen kyseisen sopimuksen täytäntöönpanon kuluessa ilmenneestä tosiasiallisesta tapahtumakulusta, muistuttaa kehäpäätelmää, jossa sivuutetaan itse lähtökohdat tällaiselle edellä 289–295 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä edellytetylle arvioinnille.

318.

Vaikka lähtökohtaisesti ei ole mahdotonta ottaa huomioon myöhempää tapahtumakulkua, joka liittyy muun muassa sopimuksen täytäntöönpanoon, kun arvioidaan sen kielteisiä vaikutuksia markkinoihin, kuten komissio toteaa (ks. riidanalaisen päätöksen 1220 perustelukappale ja edellä 260 kohta), näitä seikkoja ei voida ottaa huomioon sellaisen vaihtoehtoisen skenaarion laatimiseksi, joka perustuu virheellisesti tällaisen sopimuksen olemassaoloon sinänsä, kun kyseisen skenaarion pitäisi lähteä sopimuksen puuttumisesta.

319.

Unionin yleinen tuomioistuin tukeutuu näin ollen virheellisesti Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuimissa ja EPO:ssa käytyjen menettelyjen jatkumiseen ja lopputuloksiin Krkan vetäydyttyä näistä menettelyistä, päätellessään, ettei sovintosopimukseen sisältyvällä riitauttamatta jättämistä koskevalla ehdolla ollut kilpailua rajoittavia vaikutuksia (edellä 278 kohta). Vaikka se, että Krka olisi jatkanut kyseisiä menettelyjä, ei olisi johtanut patenttien ja oikeudenkäyntien kannalta toisenlaiseen lopputulokseen kuin muiden toimijoiden jatkaessa menettelyjä (mitä ei edes ole näytetty), tällä ei olisi merkitystä arvioitaessa vaihtoehtoista tilannetta kyseisen ehdon vaikutusten osalta. Tässä yhteydessä merkitystä on sillä, oliko tämä ehdon vaikutuksena se, että Krka luopui yrityksistään kilpailla Servierin kanssa, muun muassa jatkamalla kyseisiä menettelyjä.

320.

Tästä seuraa, että komission perustelu, jonka mukaan vaihtoehtoista tilannetta on arvioitava sopimuksen tekoajankohtana, on virheellinen. Kuten unionin tuomioistuin on todennut, toimen kilpailua rajoittavaa luonnetta on sitä vastoin arvioitava ajankohtana, jolloin kyseinen toimi toteutettiin. ( 137 ) Tämä on johdonmukaista, koska SEUT 101 artiklan 1 kohdan nojalla kiellettyjä ovat juuri sopimukset, joiden tarkoituksena on estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua sisämarkkinoilla tai joista seuraa, että kilpailu estyy, rajoittuu tai vääristyy sisämarkkinoilla. Näin ollen sitä, onko sopimuksella kilpailunvastainen tarkoitus tai kilpailunvastaisia vaikutuksia, on lähtökohtaisesti arvioitava sopimuksen tekoajankohtana.

321.

Myöhempi tapahtumakulku, joka ei riipu sopimuspuolten tahdosta ja sopimuksella käyttöön otetuista mekanismeista, ei voi poistaa kilpailunvastaisuutta sopimukselta, jonka seurauksena oli kilpailun rajoittuminen sen tekoajankohtana. ( 138 ) Kuten komissio selitti muun muassa tässä muutoksenhakumenettelyssä pidetyssä istunnossa, myöhempi tapahtuma, joka neutraloi sopimuksen vaikutukset, on SEUT 101 artiklan rikkomisen kestoa määritettäessä otettava huomioon vain ex nunc, ilmenemisajankohdastaan lukien. Juuri tällä tavoin komissio on tässä tapauksessa ottanut huomioon myöhempiä tapahtumia, jotka ovat ilmenneet riidanalaisten sopimusten tekemisen jälkeen, tässä tapauksessa patentin 947 kumoamisen Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Alankomaissa sekä EPO:ssa, kun se on määrittänyt kilpailusääntöjen rikkomisten päättymisajankohdat (ks. Krkan osalta riidanalaisen päätöksen 2126 perustelukappale).

322.

Valituksenalaisen tuomion perustelut ovat tältä osin ristiriitaiset. Kyseisen tuomion 856 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin toteaa Servierin Lupinin kanssa tekemän sopimuksen osalta, että tämän sopimuksen tekemisen jälkeen ilmenneet mahdolliset tapahtumat eivät voi neutraloida sen kilpailua rajoittavaa luonnetta ja että ”kilpailusääntöjen rikkominen sinänsä, jota ei voida kyseenalaistaa pelkällä mahdollisuudella tulevien tapahtumien ilmenemisestä, on nimittäin pidettävä erillään kilpailusääntöjen rikkomisen kestosta, joka voi riippua tällaisten tapahtumien tosiasiallisesta ilmenemisestä”.

323.

Tämä perustelu vastaa täsmälleen komission väitteitä Krkan sopimusten vaikutuksista. On mahdotonta ymmärtää, miksi unionin yleinen tuomioistuin on arvioinut tätä kysymystä eri tavalla yhtäältä kyseisten sopimusten osalta ja toisaalta Servierin Lupinin kanssa tekemän sopimuksen osalta.

324.

Edellä esitetystä seuraa, että unionin yleisen tuomioistuimen tekemä ero täytäntöön pantujen sopimusten ja täytäntöön panematta jätettyjen sopimusten vaikutusten välillä (ks. valituksenalaisen tuomion 1107–1133 kohta ja edellä 274 kohta) ei ole merkityksellinen. Koska vaihtoehtoista tilannetta arvioidaan sopimuksen tekoajankohtana, tällä erottelulla ei ole merkitystä sopimuksen vaikutuksia vahvistettaessa, vaikka ei ole mahdotonta ottaa huomioon sopimuksen täytäntöönpanoon liittyviä myöhempiä seikkoja tämän sopimuksen asiayhteyden perusteella.

325.

Oikeuskäytännöstä ilmenee myös, että erottelu todellisiin ja potentiaalisiin vaikutuksiin, sellaisena kuin unionin yleinen tuomioistuin on käyttänyt sitä tehdessään eron täytäntöön pantujen ja täytäntöön panematta jätettyjen sopimusten välillä, ei ole myöskään merkityksellinen, koska vaihtoehtoisen tilanteen arvioinnissa potentiaaliset vaikutukset on joka tapauksessa otettava huomioon samalla tavoin kuin todelliset vaikutukset. ( 139 )

326.

Unionin yleisen tuomioistuimen johtopäätökset, jotka koskevat väitettyä eroa täytäntöön pantujen ja täytäntöön panematta jätettyjen sopimusten välillä niiden vaikutusten arvioimiseksi, eivät perustu myöskään unionin yleisen tuomioistuimen tässä tarkoituksessa valituksenalaisen tuomion 1107–1133 kohdassa tarkastelemaan oikeuskäytäntöön (edellä 274 kohta). Unionin yleisen tuomioistuimen tästä oikeuskäytännöstä esittämä tulkinta, jossa keskitytään liiaksi yksittäistapauksiin, on SEUT 101 artiklan systematiikan ja tarkoituksen vastainen (ks. edellä 320 kohta), minkä lisäksi unionin yleinen tuomioistuin tekee tästä oikeuskäytännöstä johtopäätöksiä, jotka ovat ristiriidassa siinä esitettyjen nimenomaisten toteamusten kanssa, joissa viitataan yhtä lailla tarkasteltujen sopimusten todellisiin kuin potentiaalisiin vaikutuksiin.

327.

Edellä komission seitsemättä valitusperustetta tarkasteltaessa esitetyistä perusteluista (edellä 283–326 kohta) seuraa, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, kun se on katsonut hypoteettiseksi ja hylännyt lähestymistavan, jossa Krkan sopimusten kilpailua rajoittavien vaikutusten osoittamiseksi tukeudutaan todelliseen vaikutukseen, joka aiheutuu Krkan syrjäyttämisestä potentiaalisen kilpailun lähteenä. Unionin yleisen tuomioistuimen toteamus, jonka mukaan näitä sopimuksia ei ollut pidettävä vaikutukseen perustuvana kilpailunrajoituksena (valituksenalaisen tuomion 1217 ja 1232 kohta), perustuu siten oikeudellisesti virheelliseen arviointiin ja on kumottava.

328.

Kuten edellä 251 kohdassa on jo tuotu esille, Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätään, että kun unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisu kumotaan, unionin tuomioistuin voi itse ratkaista asian lopullisesti, jos asia on ratkaisukelpoinen.

329.

Seitsemännen valitusperusteen tarkastelusta ilmenee, että näin on tässä tapauksessa Krkan sopimusten kilpailunvastaisia tavoitteita koskevan toteamuksen osalta. Tässä tarkastelussa on osoitettu, että Servierin ensimmäisessä oikeusasteessa esittämän kymmenennen kanneperusteen, johon unionin yleisen tuomioistuimen arviointi perustuu (ks. valituksenalaisen tuomion 1217 ja 1232 kohta), perusteella ei voida todeta virheelliseksi komission toteamusta, jonka mukaan Krkan sopimuksista olisi seurannut, että Servierin ja rinnakkaisvalmisteiden tuottajien välinen potentiaalinen kilpailu rajoittuu tuntuvasti (riidanalaisen päätöksen 1850 perustelukappale).

330.

Unionin tuomioistuin voi siis ottaa asian ratkaistavakseen ja hylätä Servierin ensimmäisessä oikeusasteessa esittämän kymmenennen kanneperusteen Krkan sopimusten vaikutuksia koskevilta osin, minkä seurauksena riidanalainen päätös on pysytettävä tältä osin.

331.

Edellä 250–253 ja 327–330 kohdassa esitetystä seuraa, että unionin yleisen tuomioistuimen johtopäätös, jonka mukaan Krkan sopimuksilla ei ollut kilpailunvastaista tarkoitusta eikä kilpailunvastaisia vaikutuksia (valituksenalaisen tuomion 1217 ja 1232–1234 kohta), on kumottava ja että unionin tuomioistuin voi ottaa asian tältä osin ratkaistavakseen ja hylätä ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyt kanneperusteet, jotka koskevat näiden sopimusten kilpailunvastaisen tarkoituksen ja kilpailunvastaisten vaikutusten puuttumista. Unionin tuomioistuin voi näin ollen vahvistaa riidanalaisen päätöksen toteamuksen, jonka mukaan nämä sopimukset merkitsevät yhtenä kokonaisuutena pidettävää jatkettua SEUT 101 artiklan rikkomista, ja vahvistaa Servierille tältä osin määrätyn sakon (riidanalaisen päätöksen 4 artikla ja 7 artiklan 4 kohta).

332.

Komission kahdeksannen, yhdeksännen, kymmenennen ja yhdennentoista valitusperusteen mukaan unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisia virheitä kumotessaan riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin Servierin todetaan rikkoneen SEUT 102 artiklaa.

333.

Unionin yleinen tuomioistuin on hyväksynyt kaikki Servierin ensimmäisessä oikeusasteessa esittämät SEUT 102 artiklan rikkomista koskevat kanneperusteet (14.–17. kanneperuste) sen toteamuksensa perusteella, jonka mukaan komissio oli virheellisesti rajannut merkitykselliset lopputuotemarkkinat pelkkään perindopriilin molekyyliin sen alkuperäis- ja rinnakkaisversiona.

334.

Ennen kuin tutkitaan komission valitusperusteet, joilla se riitauttaa tämän toteamuksen (b), on paikallaan esittää yhteenveto riidanalaisen päätöksen ja valituksenalaisen tuomion toteamuksista tältä osin (a).

335.

Komissio toteaa ensinnäkin, että merkitykselliset lopputuotemarkkinat rajoittuivat perindopriiliin sekä sen alkuperäis- että rinnakkaisversiona. Tämä toteamus koskee neljää tarkasteltua jäsenvaltiota eli Ranskaa, Alankomaita, Puolaa ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa ajanjaksona 2000–2009 (riidanalaisen päätöksen 6 osa, 2128–2549 perustelukappale).

336.

Tähän johtopäätökseen päätyäkseen komissio selittää, että perindopriili, jota käytetään verenpainetaudin hoidossa, kuuluu angiotensiinia konvertoivien entsyymien (ACE) estäjien luokkaan ja että ACE-estäjät muodostivat asian kannalta merkityksellisenä ajanjaksona 16 eri molekyylin ryhmän, ja niillä oli sama vaikutustapa ja usein samankaltaiset terapeuttiset käyttöaiheet ja sivuvaikutukset. Kaikki ACE-estäjät eivät kuitenkaan muodosta täysin homogeenistä lääkeryhmää, ja perindopriili tunnetaan ominaisuuksista, jotka erottavat sen muista ACE-estäjistä. Markkinoiden määrittämisen kannalta merkityksellisen ajanjakson alussa, vuonna 2000, ACE-estäjien luokka oli jo kehittynyt luokka ja useimmat ACE-estäjät olivat saatavilla jo rinnakkaisversiona. Perindopriilia lähinnä olevat ACE-estäjien rinnakkaisversiot tulivat saataville vuosina 1999–2005 (riidanalaisen päätöksen 92, 93, 2144, 2145, 2149, 2165–2171, 2449 ja 2537 perustelukappale ja taulukot 21, 24, 27 ja 30).

337.

Tarkastellessaan perindopriiliin kohdistuvaa kilpailupainetta komissio toteaa, että Servier tukeutui ACE-estäjien välisiin eroihin ja perindopriilin erityisiin ominaisuuksiin toteuttaessaan tähän erotteluun perustuvaa myynninedistämistoimintaa lääkemääräyksiä antavien lääkärien keskuudessa (riidanalaisen päätöksen 2445–2457 perustelukappale).

338.

Komissio toteaa vielä ennen kaikkea, että muiden ACE-estäjien hintojen erittäin huomattavaa laskua niiden rinnakkaisversioiden tultua markkinoille ei seurannut perindopriilin hintojen ja Servierin myynninedistämiskustannusten lasku, vaan ne pysyivät vakaina koko tarkastellun ajanjakson ajan, eikä myöskään perindopriilin myynnin volyymin pieneneminen, vaan se kasvoi jatkuvasti. Muiden ACE-estäjien hintojen erittäin huomattava lasku ei siis johtanut perindopriilin korvaamiseen näillä muilla ACE-estäjillä. Komissio päättelee tästä, että muut ACE-estäjät eivät aiheuttaneet perindopriilille lainkaan merkittävää kilpailupainetta tutkittuna ajanjaksona ja että Servier voi siten toimia huomattavan itsenäisesti suhteessa muihin ACE-estäjien tuottajiin (riidanalaisen päätöksen 2460–2495, 2521 ja 2544 perustelukappale).

339.

Komissio toteaa vielä, että se, että muiden ACE-estäjien perindopriiliin kohdistama kilpailupaine ei ollut kovin tehokasta, oli jyrkässä ristiriidassa perindopriilin rinnakkaisvalmisteiden – jotka saattoivat kilpailla perindopriilin alkuperäisvalmisteen kaiken myynnin kanssa – markkinoilletulon myötä odotetun ja lopulta toteutuneen kilpailupaineen voimakkuuden kanssa. Lisäksi komissio katsoo, että perindopriilin rinnakkaisvalmisteiden aiheuttamaa kilpailupainetta oli pidettävä ratkaisevana merkityksellisten tuotemarkkinoiden arvioinnin kannalta, kun riitautettujen menettelytapojen tarkoituksena oli tämän saman kilpailupaineen poistaminen (riidanalaisen päätöksen 2528–2546 perustelukappale).

340.

Komissio tarkastelee seuraavaksi Servierin asemaa merkityksellisillä lopputuotemarkkinoilla ja katsoo, että Servierillä oli SEUT 102 artiklassa tarkoitettu määräävä asema perindopriilin alkuperäis- ja rinnakkaisvalmisteiden markkinoilla Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Alankomaissa, Ranskassa ja Puolassa tarkasteltuna ajanjaksona (riidanalaisen päätöksen 6 osa, 2550–2600 perustelukappale).

341.

Komissio toteaa, että lopputuotteiden tuotantoketjun alkupään merkitykselliset markkinat eli teknologian markkinat rajoittuivat pelkkään perindopriilin teknologiaan ja että Servierillä oli määräävä asema myös näillä teknologian merkityksellisillä markkinoilla (riidanalaisen päätöksen 7 osa, 2601–2758 perustelukappale).

342.

Komissio arvioi vielä Servierin toimintaa ja päättelee, että Servierin yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu strategia, jossa yhdistyvät vaikuttavan aineen teknologian hankinta ja patentteja koskevien sovintosopimusten tekeminen käänteistä maksua vastaan, merkitsee SEUT 102 artiklassa tarkoitettua yhtenä kokonaisuutena pidettävää jatkettua kilpailusääntöjen rikkomista (riidanalaisen päätöksen 8 osa, 2759–2998 perustelukappale).

343.

Unionin yleinen tuomioistuin puolestaan hyväksyy Servierin ensimmäisessä oikeusasteessa esittämän 14. kanneperusteen, joka koskee merkityksellisten lopputuotemarkkinoiden määrittelyä SEUT 102 artiklan soveltamisen kannalta. Unionin yleinen tuomioistuin katsoo komission rajanneen virheellisesti merkitykselliset markkinat pelkkään perindopriilin molekyyliin (valituksenalaisen tuomion 1367–1592 kohta).

344.

Tämä Servierin ensimmäisessä oikeusasteessa esittämä 14. kanneperuste käsittää kolme väitettä (valituksenalaisen tuomion 1367–1370 kohta).

345.

Esitettyään alustavia toteamuksia (valituksenalaisen tuomion 1371–1405 kohta) unionin yleinen tuomioistuin ensinnäkin tutkii ja hylkää ensimmäisen väitteen ensimmäisen osan, jonka mukaan kaikkia taloudelliseen asiayhteyteen liittyviä seikkoja ei ole otettu huomioon (valituksenalaisen tuomion 1406–1417 kohta). Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin tutkii ja hyväksyy toisen väitteen, jonka mukaan komissio ei ole ottanut huomioon ACE-estäjien terapeuttista korvattavuutta (valituksenalaisen tuomion 1418–1566 kohta). Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin tutkii ja hyväksyy ensimmäisen väitteen toisen osan, jonka mukaan hintaa koskevalle kriteerille on annettu liian suuri merkitys markkina-analyysissä (valituksenalaisen tuomion 1567–1585 kohta). Neljänneksi unionin yleinen tuomioistuin toteaa, ettei asiassa ole enää tarpeen vastata kolmanteen väitteeseen, jonka mukaan komission toteuttamaan ekonometriseen hinta-analyysiin liittyy metodologinen virhe (valituksenalaisen tuomion 1586 kohta).

346.

Tämän tarkastelunsa päätteeksi, muistutettuaan valituksenalaisen tuomion 1374 kohdassa periaatteesta, jonka mukaan unionin tuomioistuinten valvoessa komission harkintavallan käyttöä monitahoisissa taloudellisissa arvioinneissa tämä valvonta kohdistuu välttämättä ainoastaan siihen, että menettelysääntöjä ja perusteluvelvollisuutta on noudatettu, että tosiseikat pitävät asiallisesti paikkansa, ettei näitä tosiseikkoja ole arvioitu ilmeisen virheellisesti ja ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin, ( 140 ) unionin yleinen tuomioistuin päättelee, että tässä tapauksessa komissio on tehnyt useita ”virheitä” merkityksellisten markkinoiden määrittelyä koskevassa analyysissään ja rajannut siis virheellisesti merkitykselliset lopputuotemarkkinat pelkkään perindopriilin molekyyliin, minkä vuoksi ensimmäisessä oikeusasteessa esitetty 14. kanneperuste on hyväksyttävä (valituksenalaisen tuomion 1589–1592 kohta).

347.

Tämän jälkeen unionin yleinen tuomioistuin hyväksyy Servierin ensimmäisessä oikeusasteessa esittämän 15. kanneperusteen ja kumoaa riidanalaisen päätöksen toteamuksen, jonka mukaan Servierillä oli näillä lopputuotemarkkinoilla määräävä asema (valituksenalaisen tuomion 1595–1608 kohta).

348.

Unionin yleinen tuomioistuin hyväksyy myös Servierin ensimmäisessä oikeusasteessa esittämän 16. kanneperusteen ja kumoaa toteamuksen Servierin määräävästä asemasta lopputuotteiden tuotantoketjun alkupään markkinoilla eli teknologian markkinoilla (valituksenalaisen tuomion 1611–1622 kohta).

349.

Koska markkinoita ei ollut määritelty asianmukaisesti, unionin yleinen tuomioistuin hyväksyy vielä Servierin ensimmäisessä oikeusasteessa esittämän 17. kanneperusteen ja kumoaa riidanalaisen päätöksen toteamuksen Servierin väärinkäyttöä merkitsevästä menettelytavasta (valituksenalaisen tuomion 1625–1632 kohta).

350.

Näillä perusteilla unionin yleinen tuomioistuin kumoaa riidanalaisen päätöksen päätösosan 6 artiklan (toteamus, jonka mukaan Servier on rikkonut SEUT 102 artiklaa) ja 7 artiklan 6 kohdan (tästä rikkomisesta määrätty sakko) (valituksenalaisen tuomion 1633 ja 1963 kohta ja tuomiolauselman 2 ja 3 kohta).

351.

Komissio esittää neljä valitusperustetta, jotka kohdistuvat unionin yleisen tuomioistuimen toteamuksiin merkityksellisten markkinoiden määrittelystä.

352.

Komissio väittää kahdeksannella valitusperusteellaan, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt useita oikeudellisia virheitä katsoessaan, että komissio oli antanut liian suuren merkityksen hinnoille lopputuotemarkkinoiden määrittelyssä (1).

353.

Yhdeksännellä valitusperusteellaan komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisia virheitä sekä käsitteellisessä lähestymistavassaan että erityisissä toteamuksissaan, jotka koskevat terapeuttista korvattavuutta (2).

354.

Kymmenennellä valitusperusteellaan komissio vaatii, että unionin yleisen tuomioistuimen todetaan tehneen oikeudellisia virheitä, kun se on ottanut tutkittavaksi kannekirjelmän liitteet A 286 ja A 287 sekä vastauksen liitteen C 29 (3).

355.

Viimeisellä eli 11. valitusperusteellaan komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisia virheitä kumotessaan lopputuotemarkkinoita koskevien toteamustensa perusteella komission toteamukset, jotka koskevat perindopriilin vaikuttavan aineen teknologian merkityksellisiä markkinoita (4).

356.

Kahdeksannella valitusperusteellaan komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisia virheitä muun muassa soveltaessaan virheellisesti merkityksellisten markkinoiden käsitettä ja esittäessään riittämättömät ja/tai ristiriitaiset perustelut, kun se on hyväksynyt valituksenalaisen tuomion 1567–1586 kohdassa Servierin ensimmäisessä oikeusasteessa esittämän 14. kanneperusteen ensimmäisen väitteen toisen osan, jossa komission väitetään antaneen liian suuren merkityksen lääkkeiden suhteelliselle hintakehitykselle merkityksellisiä tuotemarkkinoita määrittäessään (edellä 344 ja 345 kohta).

357.

Kuten komissio muistuttaa ja kuten edellä 345 kohdassa on todettu, unionin yleinen tuomioistuin on hylännyt Servierin ensimmäisessä oikeusasteessa esittämän 14. kanneperusteen ensimmäisen väitteen ensimmäisen osan (valituksenalaisen tuomion 1406–1417 kohta). Tällä tavoin unionin yleinen tuomioistuin vahvistaa komission ottaneen asianmukaisesti huomioon kaikki taloudelliseen asiayhteyteen liittyvät seikat merkityksellisiä markkinoita koskevassa analyysissään, myös lääkkeiden terapeuttisen käytön ja suhteelliset hinnanmuutokset (valituksenalaisen tuomion 1411–1415 kohta). Unionin yleinen tuomioistuin toteaa tosiseikkoina myös perindopriilin vähäisen herkkyyden muiden ACE-estäjien hintavaihteluille, mitä Servier ei ole riitauttanut, sekä sen, että Servierin myymän perindopriilin volyymi kasvoi jatkuvasti ja että Servierin kannattavuus säilyi hyvin korkeana tarkasteltuna ajanjaksona (valituksenalaisen tuomion 1499, 1500, 1559, 1573, 1579 ja 1583 kohta).

358.

Kuten komissio tuo esille, unionin yleinen tuomioistuin katsoo siis, että komissio oli ottanut huomioon kaikki asian kannalta merkitykselliset seikat mutta antanut liian suuren merkityksen hintavaihteluille asiayhteydessä, jossa nämä vaihtelut, jotka muodostuivat perindopriilin kanssa väitetysti kilpailevien muiden ACE-estäjien jopa 90 prosentin suuruisesta hintojen romahduksesta, ( 141 ) eivät vaikuttaneet Servierin myymän perindopriilin hintoihin tai volyymiin tai Servierin kannattavuuteen yhdeksän vuoden ajanjaksona.

359.

Komissio väittää unionin yleisen tuomioistuimen tehneen tällä tavoin useita oikeudellisia virheitä, jotka koskevat hintaan liittyviä tekijöitä merkityksellisten markkinoiden määrittelyssä (i), lääkemääräyksiä antavien lääkärien hintasensitiivisyyden puutetta (ii) sekä perindopriilin rinnakkaisvalmisteiden aiheuttaman kilpailun huomioon ottamista (iii).

360.

Kahdeksannen valitusperusteensa ensimmäisessä ja toisessa osassa komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on muun muassa valituksenalaisen tuomion 1380–1405 ja 1567–1586 kohdassa tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että hintaan liittyvät tekijät olivat saaneet liian suuren merkityksen merkityksellisten markkinoiden määrittelyssä, samalla kun se ei itse ole antanut hintatekijälle mitään todellista merkitystä arvioinnissaan. Komissio väittää myös, että valituksenalaisen tuomion perustelut ovat hintoihin liittyvien tekijöiden osalta riittämättömät ja ristiriitaiset.

361.

Jo pelkästään unionin yleisen tuomioistuimen tältä osin esittämiä perusteluja lukemalla voidaan todeta, että komissio voi perustellusti väittää perusteluja riittämättömiksi ja ristiriitaisiksi.

362.

Unionin yleisen tuomioistuimen hintatekijää koskevat perustelut alkavat valituksenalaisen tuomion 1390–1404 kohdassa useilla yleisillä huomioilla, jotka koskevat ”relevanttien tuotemarkkinoiden rajaamista lääkealalla”. ( 142 ) Unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että hinnoilla aiheutettavaa kilpailupainetta vähensivät lääkealalla pitkälti lääkemääräysten antajien antama merkitys lääkkeiden terapeuttisille näkökohdille ja lainsäädäntö, jolla säännellään lääkkeiden hintoja ja lääkekorvauksia koskevia yksityiskohtia (valituksenalaisen tuomion 1390–1394 kohta).

363.

Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan lääkärien valinnanvapaus ja heidän terapeuttisiin näkökohtiin kiinnittämänsä huomio voivat johtaa hintapainetta koskevien mekanismien ulkopuolella merkittävään kilpailupaineeseen, joka perustuu laatuun ja liittyy muuhun kuin hintoihin (valituksenalaisen tuomion 1395–1397 kohta).

364.

Samaan aikaan unionin yleinen tuomioistuin katsoo valituksenalaisen tuomion 1392 ja 1398 kohdassa, että hintamuuttujalla voi olla oma merkityksensä merkityksellisten markkinoiden määrittelyssä lääkealalla. Se, että lääkkeen hinnan merkittävä lasku ei vaikuta korvattavaksi tunnustettuun lääkkeeseen, voi siis olla osoitus tähän lääkkeeseen kohdistuvan kilpailupaineen vähäisyydestä.

365.

Vastaavasti unionin yleinen tuomioistuin toteaa valituksenalaisen tuomion 1578 kohdassa, että taloudellista korvattavuutta voi esiintyä, kun muihin merkittäviin taloudellisiin muuttujiin kuin hintoihin vaikuttavien muutosten vuoksi merkittävä osa myynnistä siirtyy tuotteesta toiseen.

366.

Unionin yleinen tuomioistuin ei kuitenkaan selitä, miksi sen mukaan se valituksenalaisen tuomion 1573–1575 kohdassa todettu seikka, että muiden ACE-estäjien hintojen merkittävä lasku ei vaikuttanut lainkaan perindopriiliin ja että perindopriilin myynti nimenomaan ei siirtynyt muihin ACE-estäjiin, ei ollut osoitus siitä, että muut ACE-estäjät eivät aiheuttaneet perindopriilille kilpailupainetta.

367.

Unionin yleinen tuomioistuin ei myöskään selitä valituksenalaisen tuomion 1579 kohdasta ilmenevää johtopäätöstään, joka alkaa ilmaisulla ”näin ollen”, vaikka sen sisältö ei voi perustua edellisiin kohtiin. Tämän selittämättä jääneen johtopäätöksen mukaan siitä, että perindopriilin myynti ja hinnat romahtivat vasta geneerisen perindopriilin markkinoille tulon jälkeen ja pysyivät vakaina muiden ACE-estäjien hintojen laskiessa, ei voida päätellä, että geneerisen perindopriilin markkinoille tuloon saakka ei ollut kilpailupainetta.

368.

Unionin yleinen tuomioistuin tyytyy valituksenalaisen tuomion 1577 kohdassa toteamaan, että lääkealalla on otettava huomioon kilpailupaine, joka liittyy muuhun kuin hintoihin, ja viittaamaan tältä osin valituksenalaisen tuomion 1418–1566 kohdassa esittämiinsä perusteluihin, joilla on tarkoitus vastata Servierin ensimmäisessä oikeusasteessa esittämän 14. kanneperusteen toiseen väitteeseen, joka koskee perindopriiliin ja muiden ACE-estäjien välistä terapeuttista korvattavuutta (valituksenalaisen tuomion 1369 kohta).

369.

Asianosaisten ja unionin tuomioistuimen ei ole mahdollista ilman selityksiä ymmärtää unionin yleisen tuomioistuimen perusteluja tällaisen 149:ssa valituksenalaisen tuomion kohdassa esitettyihin perusteluihin tehdyn yleisluonteisen viittauksen perusteella. Unionin yleisen tuomioistuimen toteamusten perusteella ei voida myöskään ymmärtää, miksi muuhun kuin hintoihin liittyvä kilpailupaine, jota muiden ACE-estäjien väitetään kohdistaneen perindopriiliin, vaikka se olisi perusteltu riittävästi näissä 149 kohdassa, ei heijastu mitenkään komission havaitsemaan perindopriilin hintojen ja volyymin kehitykseen, joka päinvastoin viittaa siihen, että perindopriili oli suojassa muiden ACE-estäjien aiheuttamalta kilpailupaineelta.

370.

Kuten komissio väittää aivan oikein, unionin yleisen tuomioistuimen perustelut hintatekijän osalta ovat siten paitsi riittämättömät, sillä niiden perusteella ei voida ymmärtää tämän tekijän asemaa sen kokonaisarvioinnissa, myös ristiriitaiset, koska unionin yleinen tuomioistuin hyväksyy ensin lähtökohtaisesti hintatekijän merkityksen ja tämän jälkeen jättää sen tämän saman arvioinnin ulkopuolelle sitä mitenkään perustelematta.

371.

Kuten komissio tuo esille, unionin yleinen tuomioistuin näyttää kyseenalaistavan hintatekijän merkityksen sinänsä merkityksellisiä markkinoita arvioidessaan. Unionin yleinen tuomioistuin jättää yhdistämättä toisiinsa perustelunsa, jotka koskevat yhtäältä muuhun kuin hintoihin liittyvää ja toisaalta hintoihin perustuvaa kilpailupainetta, ja tyytyy toteamaan, että ensin mainittua kilpailupainetta esiintyi ja että arvioinnin kannalta sillä, että muuhun kuin hintoihin liittyvällä kilpailupaineella ei ollut vaikutusta hintoihin perustuvaan kilpailupaineeseen, ei ole merkitystä.

372.

Komissio väittää perustellusti, että tällä tavoin unionin yleinen tuomioistuin jättää huomiotta oikeuskäytännön vakiintuneet periaatteet, jotka koskevat merkityksellisten markkinoiden määrittelyä SEUT 102 artiklaa sovellettaessa.

373.

Näiden periaatteiden mukaan merkityksellisten markkinoiden määrittelyn avulla määritellään puitteet, joiden rajoissa on arvioitava kysymystä siitä, voiko yritys toimia huomattavan itsenäisesti suhteessa kilpailijoihinsa, asiakkaisiinsa ja lopulta kuluttajiin. ( 143 )

374.

Toisin sanoen on tutkittava, onko olemassa kilpailevia tuotteita, jotka aiheuttavat merkittävää kilpailupainetta kyseessä oleville yrityksille. ( 144 ) Tällaisessa arvioinnissa on otettava huomioon paitsi asianomaisten tuotteiden objektiiviset ominaisuudet, tässä tapauksessa perindopriilin ja muiden ACE-estäjien terapeuttinen korvattavuus, myös kilpailuolosuhteet sekä kysynnän ja tarjonnan rakenne markkinoilla ja siten kaikki mahdolliset kilpailupaineeseen liittyvät tekijät. ( 145 )

375.

Kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi tuomiossaan AstraZeneca v. komissio, ( 146 ) nämä periaatteet pätevät myös siltä osin kuin kyse on lääkealan markkinoista, sillä näiden markkinoiden erityispiirteet eivät poista hintaan perustuvien tekijöiden merkitystä.

376.

Merkityksellisiä markkinoita määriteltäessä on siis selvitettävä järjestelmällisesti asianomaisten yritysten kohtaamat kilpailupaineet, jotta voidaan saada selville näiden yritysten sellaiset todelliset kilpailijat, jotka voivat rajoittaa yritysten käyttäytymistä ja estää niitä käyttäytymästä todellisista kilpailupaineista riippumattomasti. ( 147 )

377.

Tässä arvioinnissa voidaan ottaa huomioon luonnolliset tapahtumat markkinoilla tarkasteltuna ajanjaksona ( 148 ) samalla tavoin kuin tosiseikat, jotka on esitetty väärinkäyttönä. ( 149 )

378.

Tällaisessa arvioinnissa ei voida jättää huomiotta tekijöitä, kuten tässä tapauksessa perindopriilin ja muiden ACE-estäjien hintakehitystä, jotka osoittavat, että tuotteet, joilla kyseessä oleva tuote voidaan teoriassa korvata, eivät ole aiheuttaneet sille merkittävää kilpailupainetta. Näin on varsinkin, kun tämä kehitys osoittaa, että jo pelkästään perindopriilin rinnakkaisvalmisteiden markkinoilletulo on vaikuttanut perindopriiliin. Juuri Servierin tekemät sopimukset, joilla näiden rinnakkaisvalmisteiden markkinoilletuloa on pyritty viivyttämään, ovat tässä tapauksessa perusteena väärinkäyttöä koskevalle toteamukselle.

379.

Edellä esitetystä seuraa, että komission kahdeksannen valitusperusteen ensimmäinen ja toinen osa, jotka koskevat riittämättömiä ja ristiriitaisia perusteluja ja oikeudellisia virheitä siltä osin kuin kyse on hintatekijän huomioon ottamisesta unionin yleisen tuomioistuimen arvioidessa merkityksellisiä markkinoita, ovat perusteltuja.

380.

Kahdeksannen valitusperusteensa kolmannella ja neljännellä osalla komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisia virheitä arvioidessaan lääkemääräyksiä antavien lääkärien hintasensitiivisyyden puutetta ja esittäessään riittämättömät ja/tai ristiriitaiset perustelut tältä osin.

381.

Aluksi on todettava, että kuten komissio väittää, nämä valituksenalaisen tuomion perustelut ovat todellakin ristiriitaiset, eikä niiden perusteella ole mahdollista ymmärtää johtopäätöksiä, jotka unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt lääkärien hintasensitiivisyyden puutteesta.

382.

Unionin yleinen tuomioistuin toteaa yhtäältä valituksenalaisen tuomion 1390 kohdassa, että se, että hinnoilla aiheutettavaa kilpailupainetta vähentävät lääkealalla lääkärien antama merkitys terapeuttisille näkökohdille, voi oikeuttaa kapeiden markkinoiden rajaamisen. Toisaalta unionin yleinen tuomioistuin tukeutuu valituksenalaisen tuomion 1575–1578 kohdassa lääkärien hintasensitiivisyyden puutteeseen perusteluna laajalle markkinoiden määritelmälle muiden ACE-estäjien perindopriiliin kohdistaman muuhun kuin hintoihin liittyvän kilpailupaineen perusteella.

383.

Samalla kun unionin yleinen tuomioistuin korostaa valituksenalaisen tuomion 1393–1395 kohdassa, että lääkealalla kysyntään vaikuttavat olennaisesti lääkemääräyksiä antavat lääkärit, se toteaa muun muassa valituksenalaisen tuomion 1398 ja 1464 kohdassa, että tällä alalla kysyntää ohjaavat myös sosiaaliturvajärjestelmät, jotka voivat kannustaa määräämään toisiaan vastaaviksi tunnustettujen lääkkeiden rinnakkaisversioita.

384.

Näiden riittämättömien ja ristiriitaisten perustelujen vuoksi ei siis ole mahdollista ymmärtää johtopäätöksiä, jotka unionin yleinen tuomioistuin tekee kysynnän vaikutuksesta lääkealalla.

385.

Lisäksi komissio on oikeassa väittäessään, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen jättäessään huomiotta markkinoiden määrittelyn tehtävän, jona on selvittää yrityksiin, tässä tapauksessa Servieriin, kohdistuvat merkittävät kilpailupaineet. Kuten komissio väittää, lääkärien hintasensitiivisyyden puute pikemminkin vähentää Servieriin kohdistuvaa kilpailupainetta, koska se voi vahvistaa hintansa vapaammin, eikä päinvastoin, kuten unionin yleinen tuomioistuin itsekin toteaa valituksenalaisen tuomion 1390 kohdassa. ( 150 )

386.

Kuten komissio väitti muun muassa tässä muutoksenhakumenettelyssä pidetyssä istunnossa, unionin yleinen tuomioistuin on ymmärtänyt väärin merkityksellisten markkinoiden käsitteen, kun se on keskittynyt perusteellisesti lääkäreihin kohdistuvaan paineeseen sen sijaan, että se olisi arvioinut Servieriin kohdistuvaa painetta. Kuten komissio toi niin ikään esille istunnossa, markkinoiden määrittelyn tavoitteena ei ole tarkastella lääkärien valintoja sinänsä vaan arvioida niiden vaikutuksia Servieriin kohdistuneen kilpailupaineen sisällön kannalta.

387.

Tästä seuraa, että kahdeksannen valitusperusteen kolmas ja neljäs osa, jotka koskevat oikeudellisia virheitä ja perustelujen riittämättömyyttä siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin on ottanut huomioon lääkärien valinnat merkityksellisten markkinoiden määrittelyssä, ovat niin ikään perusteltuja.

388.

Kahdeksannen valitusperusteensa viidennellä ja kuudennella osalla komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, kun se ei ole ottanut riittävästi huomioon perindopriilin rinnakkaisvalmisteilla harjoitettua kilpailua ja kun se on esittänyt tältä osin riittämättömät ja/tai ristiriitaiset perustelut.

389.

Nämä väitteet ovat osittain päällekkäisiä kahdeksannen valitusperusteen ensimmäisen ja toisen osan yhteydessä jo tutkittujen tiettyjen väitteiden kanssa.

390.

Kuten edellä 367 ja 369 kohdassa on jo todettu, unionin yleisen tuomioistuimen perustelut ovat riittämättömät, koska niiden perusteella ei ole mahdollista ymmärtää johtopäätöksiä, jotka unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt siitä valituksenalaisen tuomion 1392 ja 1579 kohdassakin vahvistetusta seikasta, että perindopriilin hinnat laskivat merkittävästi sen rinnakkaisvalmisteiden tullessa markkinoilla, kun taas muiden ACE-estäjien tullessa markkinoille ne säilyivät vakaina.

391.

Ei myöskään ole mahdollista ymmärtää johtopäätöksiä, jotka unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt siitä valituksenalaisen tuomion 1392 ja 1398 kohdassa vahvistetusta seikasta, että sosiaaliturvajärjestelmät voivat kannustaa määräämään rinnakkaisvalmisteita, joko kyseessä olevan lääkkeen itsensä rinnakkaisvalmisteita tai vastaaviksi tunnustettujen lääkkeiden rinnakkaisvalmisteita.

392.

Komissio tuo esille, että valituksenalaisen tuomion 1392 kohta viittaa siihen, että tietyn lääkkeen rinnakkaisvalmisteiden aiheuttama kilpailupaine voitaisiin ottaa huomioon vasta niiden tultua tosiasiallisesti markkinoille, mikä ei pidä paikkaansa. Valituksenalaisen tuomion 1392 kohtaa lukemalla ei kuitenkaan ole mahdollista ymmärtää, onko unionin yleinen tuomioistuin todella rajoittanut tällä tavoin tietyn lääkkeen rinnakkaisvalmisteiden aiheuttaman kilpailupaineen huomioon ottamista.

393.

Unionin tuomioistuin täsmensi joka tapauksessa tuomiossa Generics (UK) ym., että tietyn lääkkeen rinnakkaisvalmisteet voidaan ottaa huomioon merkityksellisiä markkinoita määriteltäessä, vaikka niitä ei ole vielä tosiasiallisesti saatettu markkinoille ja vaikka patentteja koskeva tilanne on epävarma, jos kyseiset rinnakkaislääkkeiden valmistajat pystyvät lyhyessä ajassa tulemaan kyseisille markkinoille riittävällä voimalla muodostaakseen vakavasti otettavan vastapainon kyseisillä markkinoilla jo olevalle alkuperäislääkkeiden valmistajalle. ( 151 )

394.

Tätä kysymystä tutkittaessa merkityksellisiä ovat myös seikat, jotka osoittavat patentinhaltijan pitävän rinnakkaisvalmisteita uhkana. ( 152 ) Näin ollen tässä tapauksessa, kuten edellä 378 kohdassa on jo todettu, se, että riidanalaisen päätöksen kohteena oleva menettelytapa muodostui Servierin toteuttamasta strategiasta, jolla se pyrki viivyttämään rinnakkaisvalmisteiden markkinoilletuloa, on merkittävä seikka merkityksellisiä markkinoita arvioitaessa.

395.

Kuten komissio väittää perustellusti, unionin yleinen tuomioistuin ei ole selittänyt, minkä merkityksen se antoi arvioinnissaan perindopriilin rinnakkaisvalmisteiden aiheuttamalle kilpailupaineelle.

396.

Unionin yleinen tuomioistuin on sitä vastoin keskittynyt arvioinnissaan perindopriilin ja muiden ACE-estäjien väliseen terapeuttiseen korvattavuuteen ottamatta riittävästi huomioon sitä komission esille tuomaa seikkaa, että tämä korvattavuus, joka oli kylläkin teoriassa olemassa, ei käytännössä johtanut näiden lääkkeiden välillä tosiasialliseen korvaamiseen.

397.

Edellä esitetystä seuraa, että kahdeksannen valitusperusteen viides ja kuudes osa, jotka koskevat perindopriilin rinnakkaisvalmisteiden aiheuttaman kilpailupaineen riittämätöntä huomioon ottamista ja tältä osin riittämättömiä perusteluja, on niin ikään hyväksyttävä.

398.

Edellä kahdeksatta valitusperustetta tarkasteltaessa esitetyistä perusteluista seuraa, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisia virheitä ja laiminlyönyt velvollisuutensa perustella tuomionsa, kun se on todennut komission antaneen liian suuren merkityksen hintatekijälle merkityksellisten lopputuotemarkkinoiden määrittelyssä.

399.

Nämä virheet riittävät yksinään kyseenalaistamaan valituksenalaisen tuomion 1589–1591 kohdasta ilmenevät unionin yleisen tuomioistuimen johtopäätökset, joiden mukaan komissio olisi määritellyt virheellisesti merkitykselliset lopputuotemarkkinat eikä asiassa ei olisi näytetty näiden markkinoiden rajoittuvan pelkästään perindopriilin alkuperäis- ja rinnakkaisvalmisteisiin (edellä 346 kohta).

400.

Unionin yleinen tuomioistuin luettelee kylläkin valituksenalaisen tuomion 1589 kohdassa viisi eri virhettä, jotka se väittää komission tehneen merkityksellisiä lopputuotemarkkinoita määritellessään. Näistä virheistä neljä ensimmäistä koskevat perindopriilin ja muiden ACE-estäjien terapeuttista korvattavuutta ja kilpailupainetta, joka liittyy muuhun kuin hintoihin, kun taas viides virhe koskee hintatekijän huomioon ottamista.

401.

Kun otetaan kuitenkin huomioon kyseisen hintatekijän arvioinnin merkitys komission kokonaisarvioinnissa (ks. edellä 338 kohta) ja sen riippuvuussuhde muihin tekijöihin (ks. edellä 369, 371 ja 378 kohta), toteamus unionin yleisen tuomioistuimen johtopäätösten virheellisyydestä ja riittämättömistä perusteluista tältä osin tekee sen arvioinnin merkityksellisten markkinoiden määrittelystä kokonaisuudessaan virheelliseksi, eikä komission yhdeksättä valitusperustetta, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt virheitä ottaessaan huomioon terapeuttisen korvattavuuden merkityksellisten lopputuotemarkkinoiden määrittelyssä, ole tarpeen tutkia.

402.

Näin ollen kahdeksatta valitusperustetta tutkittaessa todetut unionin yleisen tuomioistuimen tekemät virheet oikeuttavat yksinään kumoamaan valituksenalaisen tuomion siltä osin kuin siinä on hyväksytty Servierin ensimmäisessä oikeusasteessa esittämät 14.–17. kanneperuste ja kumottu riidanalaisen päätöksen 6 artikla ja 7 artiklan 6 kohta komission väitetysti virheellistä merkityksellisten tuotemarkkinoiden määrittelyä koskevan toteamuksen perusteella (ks. edellä 343–350 kohta).

403.

Muut komission valitusperusteet, jotka koskevat SEUT 102 artiklaa, tutkitaan näin ollen vain täydellisyyden vuoksi.

404.

Yhdeksännellä valitusperusteellaan komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisia virheitä sekä käsitteellisessä lähestymistavassaan että erityisissä toteamuksissaan, jotka koskevat terapeuttista korvattavuutta.

405.

Tämän valitusperusteen ensimmäisessä osassa, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt virheitä arvioidessaan terapeuttisen korvattavuuden merkitystä merkityksellisten lopputuotemarkkinoiden määrittelyssä, komissio riitauttaa erityisesti perustelut valituksenalaisen tuomion osassa, jossa tarkastellaan ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyn 14. kanneperusteen ensimmäisen väitteen toista osaa, jonka mukaan hintatekijälle on annettu liian suuri merkitys markkina-analyysissä (valituksenalaisen tuomion 1567–1585 kohta) (ks. edellä 345 kohta) (i).

406.

Tämän valitusperusteen toisessa, kolmannessa, neljännessä, viidennessä ja kuudennessa osassa, joiden mukaan unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt virheitä ottaessaan huomioon tai arvioidessaan tiettyjä todisteita, komissio kyseenalaistaa perustelut valituksenalaisen tuomion osassa, jossa tarkastellaan Servierin ensimmäisessä oikeusasteessa esittämän 14. kanneperusteen toista väitettä, joka koskee perindopriilin ja muiden ACE-estäjien terapeuttista korvattavuutta (valituksenalaisen tuomion 1418–1566 kohta) (ks. edellä 345 kohta) (ii).

407.

Yhdeksännen valitusperusteensa ensimmäisessä osassa komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisia virheitä arvioidessaan terapeuttisen korvattavuuden merkitystä merkityksellisten lopputuotemarkkinoiden määrittelyssä.

408.

Toisin kuin Servier väittää, tätä osaa ei ole jätettävä tutkimatta sillä perusteella, että se koskisi vain unionin yleisen tuomioistuimen suorittamaa tosiseikkojen arviointia. Tämä osa koskee sitä vastoin tosiseikkojen oikeudellista luonnehdintaa ja unionin yleisen tuomioistuimen sen pohjalta tekemiä oikeudellisia päätelmiä, mikä kuuluu unionin tuomioistuimen muutoksenhakuasiassa harjoittaman valvonnan piiriin. ( 153 )

409.

Komission tässä valitusperusteen ensimmäisessä osassa esittämä kritiikki, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin on merkityksellisiä lopputuotemarkkinoita arvioidessaan antanut liian suuren painoarvon kilpailutekijöille, jotka liittyvät muuhun kuin hintoihin, vastaa komission kahdeksannen valitusperusteen yhteydessä esittämää kritiikkiä, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin on antanut tässä arvioinnissa liian vähäisen painoarvon hintatekijälle.

410.

Näin ollen komission tässä yhdeksännen valitusperusteen osassa esittämät väitteet ovat osittain päällekkäisiä kahdeksatta valitusperustetta tarkasteltaessa jo tutkittujen ja perustelluiksi todettujen väitteiden kanssa.

411.

Komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisia virheitä ottaessaan huomioon perindopriilin ja muiden ACE-estäjien terapeuttisen korvattavuuden. Komission mukaan unionin yleinen tuomioistuin on päätellyt pelkästään tämän terapeuttisen korvattavuuden perusteella muiden ACE-estäjien perindopriilille aiheuttamat tosiasialliset kilpailupaineet, jotka liittyvät muuhun kuin hintoihin.

412.

Komissio riitauttaa valituksenalaisen tuomion 1385, 1395, 1397, 1574–1577, 1579 ja 1584 kohdan, jotka on olennaisilta osin tutkittu jo edellä 362–369 kohdassa. Näissä kohdissa unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että lääkärien päättäessä lääkemääräyksistä heidän valintojaan ohjaavat olennaisesti muut kuin hintoihin liittyvät tekijät ja että hintoihin liittyvien luonnollisten tapahtumien analyysin avulla ei voitu päätellä sellaisen kilpailupaineen puuttumista, joka perustuu laatuun ja liittyy muuhun kuin hintoihin.

413.

Kuten edellä 361 ja 370–378 kohdassa on jo todettu, komissio voi perustellusti väittää, että nämä toteamukset esittäessään unionin yleinen tuomioistuin on paitsi perustellut tuomionsa riittämättömästi myös sivuuttanut merkityksellisten markkinoiden määrittelyä koskevat periaatteet. Näiden periaatteiden mukaan tässä määrittelyssä ei ole mahdollista rajoittua tutkimaan yksinomaan asianomaisten tuotteiden objektiivisia ominaisuuksia, tässä tapauksessa terapeuttista korvattavuutta. ( 154 )

414.

Kuten komissio väittää, unionin yleinen tuomioistuin näyttää päätelleen pelkästään perindopriilin ja muiden ACE-estäjien terapeuttisen korvattavuuden ja siis näiden lääkkeiden objektiivisten ominaisuuksien perusteella, että muut ACE-estäjät aiheuttivat välttämättä perindopriilille kilpailupainetta, joka liittyy muuhun kuin hintoihin.

415.

Kuten komissio huomauttaa, kahden tuotteen ja erityisesti kahden lääkkeen käyttötarkoitusta koskeva korvattavuus on vain lähtökohta arvioitaessa, kuuluvatko ne samoille merkityksellisille tuotemarkkinoille. ( 155 ) Tämä käyttötarkoitusta koskeva korvattavuus ei sitä vastoin voi muodostaa jo päätekohtaa tässä tarkastelussa, jonka on sitä vastoin vielä jatkuttava sen määrittämiseksi, ilmeneekö kyseinen käyttötarkoitusta koskeva korvattavuus tosiasiallisena kilpailupaineena, kun otetaan huomioon kilpailun edellytykset ja kysynnän ja tarjonnan rakenne kyseisillä markkinoilla.

416.

Tästä seuraa, että komissio voi perustellusti väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen siinä, millä tavoin se on ottanut huomioon perindopriilin ja muiden ACE-estäjien terapeuttisen korvattavuuden merkityksellisiä lopputuotemarkkinoita arvioidessaan. Yhdeksännen valitusperusteen ensimmäinen osa on näin ollen hyväksyttävä.

417.

Yhdeksännen valitusperusteensa toisessa, kolmannessa, neljännessä, viidennessä ja kuudennessa osassa komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisia virheitä ottaessaan huomioon tai arvioidessaan tiettyjä todisteita.

418.

Kuten edellä 406 kohdassa on jo todettu, näissä osissa tarkoitetut todisteet kuuluvat todisteisiin, joita unionin yleinen tuomioistuin on arvioinut tarkastellessaan valituksenalaisen tuomion 1418–1566 kohdassa Servierin ensimmäisessä oikeusasteessa esittämän 14. kanneperusteen toista väitettä, joka koskee perindopriilin ja muiden ACE-estäjien terapeuttista korvattavuutta (ks. edellä 345 kohta).

419.

Yhdeksännen valitusperusteensa toisessa osassa komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen tarkastellessaan valituksenalaisen tuomion 1435 ja 1446 kohdassa perindopriilia koskevia tutkimuksia. Tämä tarkastelu koskee kuitenkin perindopriilia koskevien lääketieteellisten suositusten ja tutkimusten tulkintaa, mikä kuuluu unionin yleisen tuomioistuimen suorittamaan tosiseikkojen ja todisteiden arviointiin. Käsiteltävänä oleva osa on näin ollen jätettävä tutkimatta. ( 156 )

420.

Vaikka, kuten komissio tuo esille, unionin tuomioistuin valvoo sitä, minkä merkityksen unionin yleinen tuomioistuin antaa tosiseikoille ja miten se käyttää niitä merkityksellisten markkinoiden määrittelyssä, sekä sen tosiseikoille antamaa painoarvoa ja niiden tarkastelua yhdessä, ( 157 ) näiden tosiseikkojen arviointi sinänsä kuuluu yksin unionin yleisen tuomioistuimen toimivaltaan lukuun ottamatta tilannetta, jossa tosiseikat on otettu huomioon vääristyneellä tavalla.

421.

Komissio kylläkin väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt myös käsitteellisiä virheitä erityisesti sekoittaessaan erottuvuuden ja paremmuuden käsitteet (valituksenalaisen tuomion 1446 kohta). Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin on komission mukaan tehnyt tällaisia virheitä arvioidessaan Servierin myynninedistämistoiminnasta tehtäviä johtopäätöksiä (valituksenalaisen tuomion 1541–1566 kohta) ja arvioidessaan muita ACE-estäjiä koskevien tutkimusten merkitystä perindopriilin erottamiseksi näistä muista ACE-estäjistä (valituksenalaisen tuomion 1448 ja 1449 kohta). Komissio ei kuitenkaan selitä, mitä vaikutuksia näillä käsitteellisillä virheillä olisi arvioitaessa sitä, aiheuttivatko muut ACE-estäjät perindopriilille kilpailupainetta, joka liittyy muuhun kuin hintoihin. Ei siis ole selvää, mitä komissio haluaa tällä yhdeksännen valitusperusteen toisella osalla unionin tuomioistuimen toteavan.

422.

Yhdeksännen valitusperusteensa kolmannessa osassa komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt valituksenalaisen tuomion 1466–1473 kohdassa oikeudellisen virheen ottaessaan huomioon Servierin strategiaa koskevia sisäisiä asiakirjoja ja tarkastellessaan niitä yhdessä lääketieteellisten suositusten ja professori V:n asiantuntijalausunnon kanssa (valituksenalaisen tuomion 1455–1457 kohta). Nämä väitteet kohdistuvat olennaisesti unionin yleisen tuomioistuimen suorittamaan tosiseikkojen arviointiin ilman, että asiassa olisi vedottu niiden huomioon ottamiseen vääristyneellä tavalla, eikä tällaisia väitteitä voida ottaa tutkittavaksi muutoksenhaun yhteydessä.

423.

Komissio näyttää tosin väittävän, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt virheen arvioidessaan johtopäätöksiä siltä osin kuin kyse on muiden ACE-estäjien väitetysti perindopriilille aiheuttamasta kilpailupaineesta, Servierin myynninedistämistoiminnasta ja siitä, että tämä toiminta keskeytyi perindopriilin rinnakkaisvalmisteiden tullessa markkinoille. Tässäkään ei kuitenkaan ole selitetty, mitä vaikutuksia tällaisella virheellä olisi ja mitä komissio haluasi unionin tuomioistuimen toteavan, jos tämä yhdeksännen valitusperusteen osa hyväksytään.

424.

Yhdeksännen valitusperusteensa neljännessä osassa komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisia virheitä ottaessaan huomioon tosiseikkoja, joilla ei ole asian kannalta merkitystä. Tältä osin komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on virheellisesti ottanut huomioon muiden ACE-estäjien potilaspohjan koon (valituksenalaisen tuomion 1494, 1495, 1499 ja 1500 kohta), muiden ACE-estäjien liikevaihdon (valituksenalaisen tuomion 1497 ja 1498 kohta) ja perindopriilin markkinaosuudet Saksan markkinoilla (valituksenalaisen tuomion 1497 kohta), jotka eivät kuuluneet SEUT 102 artiklaa sovellettaessa tarkasteltuihin neljän valtion markkinoihin. Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin on soveltanut tätä määräystä virheellisesti todetessaan, että eri ACE-estäjien suhteellinen kehitys saattoi kyseenalaistaa toteamuksen lääkärien passiivisuutta koskevasta mekanismista (valituksenalaisen tuomion 1502, 1506 ja 1507 kohta).

425.

On todettava, että näissä valituksenalaisen tuomion kohdissa esitettyjen perustelujen avulla ei ole mahdollista ymmärtää, miten nämä muita ACE-estäjiä koskevat unionin yleisen tuomioistuimen toteamukset ovat merkityksellisiä suhteessa perindopriilin myynnin jatkuvaa kasvua koskevaan toteamukseen ja lääkärien passiivisuutta koskevaan ilmiöön, jonka arviointiin kyseiset toteamukset liittyvät (valituksenalaisen tuomion 1488 kohta). On epäselvää, miten se, että tällainen ilmiö on voinut esiintyä myös muiden ACE-estäjien osalta ja että niiden volyymit ovat niin ikään kasvaneet, voi olla perusteena toteamukselle, jonka mukaan nämä muut ACE-estäjät aiheuttivat kilpailupainetta perindopriilille ja kuuluivat sen kanssa samoille markkinoille. Unionin yleinen tuomioistuin viittaa valituksenalaisen tuomion 1507 kohdassa siihen, että ACE-estäjien suhteellinen osuus myynnistä vaihteli eri aikoina, mikä oli omiaan kyseenalaistamaan toteamuksen lääkärien ”passiivisuutta” koskevasta ilmiöstä, mutta se ei tarkastele tätä yhdessä perindopriilin myynnin jatkuvaa kasvua – mikä kuitenkin todetaan valituksenalaisen tuomion 1499, 1500, 1579 ja 1583 kohdassa – koskevan toteamuksen kanssa.

426.

Kuten komissio toteaa, unionin yleisen tuomioistuimen toteamuksissa, jotka koskevat muiden ACE-estäjien markkinaosuuksia, oletetaan se, mikä on näytettävä toteen, eli näiden muiden ACE-estäjien ja perindopriilin yhteiset markkinat, ( 158 ) minkä unionin yleinen tuomioistuin itsekin myöntää valituksenalaisen tuomion 1506 kohdassa.

427.

Tästä seuraa, että valituksenalaisessa tuomiossa on riittämättömät perustelut, jotka koskevat muita ACE-estäjiä koskevien tietojen huomioon ottamista arvioitaessa lääkärien ”passiivisuutta” koskevaa ilmiötä, jota tarkastellaan valituksenalaisen tuomion 1483–1513 kohdassa. Näin ollen valituksenalaisen tuomion 1513 kohdasta ilmenevää unionin yleisen tuomioistuimen toteamusta ei voida hyväksyä. Tämän toteamuksen mukaan komissio ei ole osoittanut, että lääkärien”passiivisuutta” koskeva ilmiö ja perindopriilille ”uskollisten” lääkemääräysten antajien kasvava ryhmä olisivat rajoittaneet merkittävästi muiden ACE-estäjien perindopriiliin kohdistamaa kilpailupainetta uusien potilaiden osalta.

428.

Yhdeksännen valitusperusteen neljäs osa on näin ollen hyväksyttävä.

429.

Yhdeksännen valitusperusteensa viidennessä osassa komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on ottanut valituksenalaisen tuomion 1519 kohdassa todisteet huomioon vääristyneellä tavalla todetessaan, että ”koska ACE-estäjät eivät eroa tehon ja toleranssin osalta, hoitomuodon vaihtamisen ACE-estäjien välillä ei ole näytetty aiheuttaneen lääkäreissä erityistä pelkoa”.

430.

Jo pelkästään lukemalla riidanalaisen päätöksen 2181, 2187, 2379, 2436, 2497 ja 2499 perustelukappaletta ja alaviitettä 3303, joihin komissio vetoaa, käy ilmi, että ne on otettu edellä 429 kohdassa toistetussa unionin yleisen tuomioistuimen toteamuksessa huomioon vääristyneellä tavalla. ( 159 ) Näistä perustelukappaleista ja tästä alaviitteestä ilmenee, että komissio ei ole perustanut toteamusta siitä, että verenpainepotilaan hoitomuodon vaihtaminen herättää lääkäreissä huolta, ACE-estäjien tehoa ja toleranssia koskeviin eroihin. Komissio perustaa tämän toteamuksen pikemminkin siihen, että hyvän hoidon löytäminen voi olla pitkä prosessi, että hyvän verenpaineen ja kullekin yksittäiselle potilaalle mukautetun yksilöllisen hoidon välillä voi olla vaikea löytää tasapainoa ja että hoidon muuttamiseen, siltä osin kuin se merkitsee välttämättä ajanjaksoa ilman verenpaineen seurantaa, liittyy merkittäviä riskejä, jotka voivat johtaa aina asianomaisten potilaiden kuolemaan.

431.

Näin ollen yhdeksännen valitusperusteen viides osa, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin on ottanut valituksenalaisen tuomion 1519 kohdassa todisteet vääristyneellä tavalla huomioon, on niin ikään hyväksyttävä.

432.

Yhdeksännen valitusperusteen kuudennessa ja viimeisessä osassa komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisia virheitä ja ottanut todisteita huomioon vääristyneellä tavalla, kun se on ottanut valituksenalaisen tuomion 1520–1522 kohdassa huomioon Thalès-tutkimukset.

433.

Näissä tutkimuksissa arvioitiin yleislääkärien lääkkeenmääräämiskäytäntöjä tiettynä ajanjaksona Ranskassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja todettiin, että yli 90 prosenttia perindopriilimääräyksistä oli uusintareseptejä. Komissio päättelee näiden tutkimusten tuloksista riidanalaisen päätöksen 2380–2385 perustelukappaleessa yli 90 prosentin suuruisen ”uskollisuuden asteen”, mikä vahvistaa komission mukaan markkinoilta sulkevat vaikutukset.

434.

Unionin yleinen tuomioistuin pitää kuitenkin näiden tutkimusten merkitystä suhteellisena todetessaan valituksenalaisen tuomion 1520–1522 kohdassa, että uusintareseptien osuus kaikista lääkemääräyksistä kertoo vain osittain perindopriililla hoidettujen potilaiden muutoshalukkuudesta muun muassa sen vuoksi, että uusintareseptien osuus riippuu potilaiden lääkärikäyntien tiheydestä.

435.

Edes tutkimatta komission väitettä, jonka mukaan se ei ole voinut ottaa kantaa tähän unionin yleisen tuomioistuimen ensimmäistä kertaa valituksenalaisessa tuomiossa esittämään näkemykseen, on todettava, että näissä perusteluissa on kyse vielä enemmän niiden riittämättömyydestä kuin vääristyneellä tavalla huomioon ottamisesta, koska nämä perustelut eivät ole ymmärrettäviä. On epäselvää, miksi uusintareseptien 90 prosentin osuus kaikista lääkemääräyksistä ei voisi olla osoitus lääkärien ja potilaiden uskollisuudesta ja muutoshaluttomuudesta. Näistä perusteluista ei myöskään käy ilmi syytä, jonka vuoksi potilaiden lääkärikäyntien tiheys voisi vaikuttaa tähän johtopäätökseen, vaikka on pikemminkin todennäköistä, että uusintareseptit eivät välttämättä edellytä uutta lääkärikäyntiä, toisin kuin alkuperäiset lääkemääräykset. On myös vaikeaa ymmärtää unionin yleisen tuomioistuimen perustelua, jonka mukaan ”uusintareseptien lukumäärä suhteessa kaikkien lääkemääräysten lukumäärään ei mittaa potilaiden uskollisuuden astetta siinä merkityksessä, mitä osuutta perindopriilill[a] hoidetuista potilaista ajanjaksona N hoidetaan edelleen perindopriilill[a] ajanjaksona N + 1”.

436.

Tästä seuraa, että yhdeksännen valitusperusteen kuudes ja viimeinen osa, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt virheitä Thalès-tutkimusten huomioon ottamisessa, on niin ikään perusteltu.

437.

Edellä esitetystä seuraa, että yhdeksännen valitusperusteen kuudesta osasta neljä on hyväksyttävä (edellä 416, 428, 431 ja 436 kohta).

438.

Tässä yhteydessä todetut virheet riittävät yksinään kyseenalaistamaan valituksenalaisen tuomion 1589–1591 kohdasta ilmenevät unionin yleisen tuomioistuimen johtopäätökset siltä osin kuin ne perustuvat komission väitetysti tekemiin virheisiin perindopriilin ja muiden ACE-estäjien terapeuttisen korvattavuuden arvioinnissa ja huomioon ottamisessa merkityksellisten lopputuotemarkkinoiden määrittämiseksi.

439.

Tätä toteamusta ei kyseenalaista se Servierin muun muassa tässä muutoksenhakumenettelyssä pidetyssä istunnossa esille tuoma seikka, että komissio ei ole riitauttanut tai riitauttanut menestyksellisesti (ks. edellä 419–423 kohta) kaikkia näkökohtia, jotka unionin yleinen tuomioistuin on esittänyt tarkastellessaan valituksenalaisen tuomion 1418–1566 kohdassa Servierin ensimmäisessä oikeusasteessa esittämän 14. kanneperusteen toista väitettä, joka koskee perindopriilin ja muiden ACE-estäjien terapeuttista korvattavuutta (ks. edellä 345 kohta).

440.

Kuten edellä 400 kohdassa on jo todettu, unionin yleinen tuomioistuin luettelee kylläkin valituksenalaisen tuomion 1589 kohdassa viisi eri virhettä, jotka se väittää komission tehneen merkityksellisiä lopputuotemarkkinoita määritellessään ja joista neljä ensimmäistä koskevat perindopriilin ja muiden ACE-estäjien terapeuttista korvattavuutta ja kilpailupainetta, joka liittyy muuhun kuin hintoihin. Yhdeksännen valitusperusteen tarkastelun perusteella ei ole mahdollista selvittää täsmällisesti, mitkä näistä väitetyistä virheistä valituksessa on kyseenalaistettu.

441.

Sen selvittäminen ei kuitenkaan ole tarpeen.

442.

Kuten unionin yleinen tuomioistuin itse toteaa kyseisessä valituksenalaisen tuomion 1589 kohdassa, tässä kohdassa esitetyt toteamukset perustuvat kokonaisarviointiin niistä seikoista, joihin komissio on perustanut merkityksellisiä lopputuotemarkkinoita koskevan arviointinsa. Koska yhdeksännen valitusperusteen tarkastelussa on osoitettu, että tähän kokonaisarviointiin liittyy olennaisilta osin virheitä, kyseisen arvioinnin lopputulos on näin ollen kokonaisuudessaan välttämättä virheellinen.

443.

Näin on varsinkin, kun – kuten edellä 368 kohdassa on jo todettu – unionin yleinen tuomioistuin tyytyy valituksenalaisen tuomion 1577 kohdassa viittaamaan valituksenalaisen tuomion 1418–1566 kohtaan, jotka koskevat terapeuttista korvattavuutta, tukeakseen toteamustaan, jonka mukaan muut ACE-estäjät saattoivat aiheuttaa perindopriilille kilpailupainetta, joka perustuu laatuun ja liittyy muuhun kuin hintoihin.

444.

Unionin yleisen tuomioistuimen ei ole mahdollista ilman muita selityksiä ymmärtää tämän 149:ssa tuomion kohdassa esitettyihin perusteluihin tehdyn yleisluonteisen viittauksen perusteella, mistä tämä kilpailupaine muodostui ja esiintyikö sitä todella.

445.

Kuten edellä 369 ja 371 kohdassa on jo tuotu esille, unionin yleisen tuomioistuimen toteamusten perusteella ei voida mitenkään ymmärtää sen selitystä siitä, että kilpailupaine, joka liittyy muuhun kuin hintoihin ja jota muiden ACE-estäjien väitetään aiheuttaneen perindopriilille, ei ilmennyt lainkaan perindopriilin hintojen ja volyymien kehityksessä.

446.

Tältä osin on muistettava, että kahdeksannen valitusperusteen tarkastelussa on ilmennyt unionin yleisen tuomioistuimen tehneen oikeudellisia virheitä ja laiminlyöneen perusteluvelvollisuutensa myös todetessaan, että komissio oli antanut liian suuren merkityksen hintatekijälle merkityksellisten lopputuotemarkkinoiden määrittelyssä ja että tässä määrittelyssä huomioon otetut eri tekijät ovat keskinäisessä riippuvuussuhteessa (edellä 398 ja 401 kohta).

447.

Kahdeksannen valitusperustelun tarkastelun päätteeksi todetun tavoin yhdeksännen valitusperusteen osittaisen hyväksymisen on yksinään ja etenkin yhdessä kahdeksannen valitusperusteen hyväksymisen kanssa johdettava siihen, että kaikki SEUT 102 artiklaa koskevat unionin yleisen tuomioistuimen johtopäätökset, jotka perustuvat kaikki väitetysti virheelliseen merkityksellisten lopputuotemarkkinoiden rajaamiseen, on kumottava (ks. edellä 343–350 ja 402 kohta).

448.

Jatkan SEUT 102 artiklaa koskevien komission muiden valitusperusteiden tarkastelua näin ollen vain täydellisyyden vuoksi.

449.

Kymmenennessä valitusperusteessaan komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisia virheitä, kun se on ottanut tutkittavaksi kannekirjelmän liitteet A 286 ja A 287 sekä vastauksen liitteen C 29, joiden tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttumiseen komissio oli vedonnut jo ensimmäisessä oikeusasteessa.

450.

On syytä muistaa, että kanteen tutkittavaksi ottaminen unionin yleisessä tuomioistuimessa edellyttää, että ne olennaiset tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin kanne perustuu, käyvät ilmi ainakin pääpiirteittäin itse kannekirjelmän tekstistä, kunhan ne on esitetty johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi. Vaikka kannekirjelmän tekstiosaa voidaan tukea ja täydentää tietyiltä osin viittaamalla kannekirjelmän liitteenä olevien asiakirjojen kohtiin, sillä, että viitataan yleisluonteisesti muihin asiakirjoihin, vaikka ne olisivat kannekirjelmän liitteinä, ei voida korjata sitä, että kannekirjelmässä ei ole mainittu olennaisia oikeudellisia perusteita ja perusteluja, jotka siinä on mainittava. Unionin yleisen tuomioistuimen asiana ei nimittäin ole etsiä ja tunnistaa liitteistä kanneperusteita, joihin kanteen voitaisiin katsoa perustuvan. ( 160 )

451.

Vastauskirjelmässä esitetty pyyntö lisänäytön hankkimiseksi voidaan hyväksyä ainoastaan, jos kyse on vastanäytön esittämisestä tai näytön täydentämisestä vastapuolen esittämän vastanäytön vuoksi. ( 161 )

452.

Tässä tapauksessa unionin yleinen tuomioistuin toteaa valituksenalaisen tuomion 1459–1463 kohdassa, että liite C 29 oli otettava tutkittavaksi, koska sillä vastattiin komission vastineesta ilmenevään kritiikkiin. Toisaalta unionin yleinen tuomioistuin päättelee, että liitteet A 286, A 287 ja C 29 oli otettava tutkittavaksi, koska niillä tuetaan kannekirjelmässä ja vastauksessa esitettyjä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia perusteluja.

453.

On kuitenkin todettava, että unionin tuomioistuin ei voi unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 1462 kohdassa esittämän perusteella ymmärtää, miltä osin liitteiden A 286, A 287 ja C 29 esittäminen ensimmäisessä oikeusasteessa täytti edellä 450 kohdassa todetut edellytykset. Unionin yleinen tuomioistuin tyytyy nimittäin toteamaan, että nämä liitteet voitiin ottaa tutkittavaksi, perustelematta riittävästi tätä toteamusta, minkä vuoksi unionin tuomioistuin ei voi tarkistaa sen perusteltavuutta.

454.

Valituksenalaisen tuomion 1462 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin tyytyy siten toteamaan, että vaikka liitteet A 286, A 287 ja C 29 ovat laajoja ja sisältävät sarjan asiakirjoja, Servier oli ilmoittanut itse kirjelmissään perustelut, joihin se vetosi. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan esittämällä nämä liitteet, jotka sisältävät Yhdistyneen kuningaskunnan alueellisilta terveydenhuoltoalan elimiltä peräisiä olevia asiakirjoja, Servier tuki perustelujaan, joilla se pyrki osoittamaan, että nämä elimet ovat ottaneet kantaa perindopriilin ja muiden ACE-estäjien terapeuttiseen vastaavuuteen, että ne ovat kannustaneet yleislääkäreitä korvaamaan perindopriilin muilla ACE-estäjillä ja että tällä politiikalla, joka ei koske yksittäistapausta, on ollut todellinen vaikutus paikalliseen kysyntään.

455.

Näissä selityksissään unionin yleinen tuomioistuin ei mainitse ensimmäisessä oikeusasteessa esitettyjen kirjelmien kohtia tai kyseisten liitteiden kohtia, joihin näissä kirjelmissä viitataan. Unionin yleisen tuomioistuimen toteamusta, jonka mukaan nämä liitteet voitiin ottaa tutkittavaksi, ei siis ole perusteltu riittävästi. Tässä muutoksenhakumenettelyssä esittämissään kirjelmissä Servier kylläkin ilmoittaa ensimmäisessä oikeusasteessa esittämiensä kirjelmien kohdat, joissa esitetään perustelu, jota kyseiset liitteet tukivat, ja viittaus näiden liitteiden asiaa koskeviin katkelmiin. Unionin tuomioistuimen asiana ei kuitenkaan ole muutoksenhakuvaiheessa tarkistaa, tukivatko kyseiset liitteet todella kannekirjelmässä esitettyjä perusteluja ja missä määrin, ja siten tutkia itse, täyttyivätkö näiden liitteiden tutkittavaksi ottamisen edellytykset ensimmäisessä oikeusasteessa.

456.

Unionin tuomioistuimen on myös mahdotonta tarkistaa, onko unionin yleinen tuomioistuin tukeutunut myöhemmissä perusteluissaan liitteisiin A 286, A 287 ja C 29 ja missä määrin. Vaikka unionin yleinen tuomioistuin varmasti viittaa näihin liitteisiin sisältyviin asiakirjoihin, kyseisten liitteiden numeroita ei mainita valituksenalaisen tuomion muissa kohdissa kuin 1345 kohdassa (jossa esitetään yhteenveto komission lausumista) ja 1459–1463 kohdassa (joissa tarkastellaan kyseisten liitteiden tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä).

457.

Näin ollen on todettava, että valituksenalainen tuomio on tältä osin riittämättömästi perusteltu, mihin myös komissio vetoaa ja minkä unionin tuomioistuin voi joka tapauksessa ottaa viran puolesta huomioon. ( 162 ) Kuten komissio väittää, se, miten unionin yleinen tuomioistuin arvioi liitteiden A 286, A 287 ja C 29 tutkittavaksi ottamista, on ristiriidassa sen kanssa, miten se arvioi liitteiden A 2 ja A 3 tutkittavaksi ottamista, mitä se on tarkastellut yksityiskohtaisesti valituksenalaisen tuomion 107–116 kohdassa.

458.

Kymmenes valitusperuste on näin ollen hyväksyttävä, eikä liitteen C 29 tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä ole tarpeen tutkia edellä 451 kohdassa mainittujen periaatteiden kannalta.

459.

Komissio väittää 11. valitusperusteellaan, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisia virheitä kumotessaan riidanalaisen päätöksen toteamukset, jotka koskevat perindopriilin vaikuttavan aineen teknologian merkityksellisiä markkinoita ja Servierin määräävää asemaa näillä markkinoilla (edellä 341 kohta).

460.

Valituksenalaisen tuomion 1611–1622 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että komission toteamukset, jotka koskevat perindopriilin vaikuttavan aineen teknologian merkityksellisiä markkinoita ja Servierin asemaa näillä markkinoilla, ovat virheellisiä sen omien toteamusten perusteella, joiden mukaan komissio on määritellyt virheellisesti merkitykselliset lopputuotemarkkinat.

461.

Koska kahdeksannen ja yhdeksännen valitusperusteen tarkastelussa on ilmennyt, että nämä toteamukset ovat virheellisiä ja on kumottava (ks. edellä 398–403 ja 437–448 kohta), myös unionin yleisen tuomioistuimen perustelut, jotka koskevat perindopriilin vaikuttavan aineen teknologian merkityksellisiä markkinoita, ovat oikeudellisesti virheellisiä.

462.

Näin ollen 11. valitusperuste on hyväksyttävä, eikä asiassa ole tarpeen tutkia komission väitteitä, joilla se pyrkii osoittamaan, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt perindopriilin vaikuttavan aineen teknologian merkityksellisiä markkinoita koskevissa perusteluissaan muita oikeudellisia virheitä, jotka eivät riipu merkityksellisten lopputuotemarkkinoiden määrittelyn yhteydessä tehdyistä virheistä.

463.

On kuitenkin todettava, että koska unionin yleisen tuomioistuimen toteamukset, jotka koskevat lopputuotemarkkinoita, eivät voi virheellisyytensä vuoksi olla perusteena sen teknologian markkinoita koskeville toteamuksille, komissio voi perustellusti väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt itsenäisen oikeudellisen virheen jättäessään arvioimatta riidanalaisessa päätöksessä esitetyt erityiset perustelut, jotka koskevat teknologian markkinoita. Unionin yleinen tuomioistuin itsekin toteaa valituksenalaisen tuomion 1616 kohdassa, että komissio on käyttänyt teknologian markkinoiden analyysissä muita seikkoja kuin merkityksellisten lopputuotemarkkinoiden määrittelyssä.

464.

Edellä 351–463 kohdassa esitetystä kahdeksannen, yhdeksännen, kymmenennen ja yhdennentoista valitusperusteen tarkastelusta seuraa, että kaikki unionin yleisen tuomioistuimen toteamukset, jotka koskevat sitä, miten komissio on soveltanut SEUT 102 artiklaa (edellä 343–350 kohta), on kumottava.

465.

Kuten edellä 251 ja 328 kohdassa on jo tuotu esille, Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätään, että kun unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisu kumotaan, unionin tuomioistuin voi itse ratkaista asian lopullisesti, jos asia on ratkaisukelpoinen.

466.

Tämä asia ei kuitenkaan ole ratkaisukelpoinen siltä osin kuin kyse on Servierin ensimmäisessä oikeusasteessa esittämistä kanneperusteista, jotka koskevat SEUT 102 artiklaa.

467.

Siltä osin kuin kyse on Servierin ensimmäisessä oikeusasteessa esittämästä 14. kanneperusteesta, joka koskee lopputuotemarkkinoiden virheellistä määrittelyä, kahdeksatta, yhdeksättä ja kymmenettä valitusperustetta tarkasteltaessa on tuotu esille puutteellisuuksia valituksenalaisen tuomion perusteluissa. Unionin yleinen tuomioistuin ei myöskään ole tutkinut Servierin ensimmäisessä oikeusasteessa esittämän 14. kanneperusteen kolmatta väitettä, jonka mukaan komission toteuttamaan ekonometriseen hinta-analyysiin liittyy metodologinen virhe. Näissä olosuhteissa unionin tuomioistuin ei voi ratkaista itse lopullisesti kyseistä Servierin ensimmäisessä oikeusasteessa esittämää 14. kanneperustetta tutkimatta asiakirja-aineistoa itse kokonaan uudelleen.

468.

Unionin yleinen tuomioistuin on hyväksynyt Servierin ensimmäisessä oikeusasteessa esittämät 15.–17. kanneperusteen olennaisesti 14. kanneperustetta koskevien toteamustensa perusteella (edellä 347–349 kohta). Unionin tuomioistuin ei näin ollen voi ratkaista myöskään näitä kanneperusteita tutkimatta asiakirja-aineistoa kokonaan ensimmäistä kertaa.

469.

Edellä 151–253, 328–330 ja 331 kohdassa esitetystä seuraa, että käsiteltävä asia on ratkaisukelpoinen siltä osin kuin kyse on Krkan sopimusten luonnehtimisesta yhtenä kokonaisuutena pidettäväksi jatketuksi SEUT 101 artiklan rikkomiseksi sekä näiden sopimusten kilpailunvastaisen tarkoituksen että niiden kilpailunvastaisten vaikutusten osalta.

470.

Unionin tuomioistuin voi siis ottaa asian ratkaistavakseen ja hylätä Servierin ensimmäisessä oikeusasteessa esittämät yhdeksännen ja kymmenennen kanneperusteen sekä riidanalaisen päätöksen 4 artiklan ja 7 artiklan 4 kohdan b alakohdan kumoamista koskevan vaatimuksen.

471.

Kuten edellä 466–468 kohdasta ilmenee, asia ei sitä vastoin ole ratkaisukelpoinen siltä osin kuin kyse on Servierin ensimmäisessä oikeusasteessa esittämistä 14.–17. kanneperusteesta sekä riidanalaisen päätöksen 6 artiklan ja 7 artiklan 6 kohdan kumoamista koskevasta vaatimuksesta eikä myöskään siltä osin kuin kyse on komission ensimmäisessä oikeusasteessa esittämästä liitteiden A 286, A 287 ja C 29 tutkimatta jättämistä koskevasta vaatimuksesta.

472.

Asia on näin ollen palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta se ratkaisisi uudelleen nämä kanneperusteet ja vaatimukset.

473.

Tässä yhteydessä komissio vaatii, että unionin tuomioistuin palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, joka ratkaisee asian toisessa kokoonpanossa kuin valituksenalaisen tuomion antaessaan.

474.

On kuitenkin todettava, että unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 216 artiklan 1 kohdan mukaan päätöksen asian siirtämisestä mahdollisesti muulle jaostolle sen jälkeen, kun unionin tuomioistuin on kumonnut tuomion, tekee unionin yleisen tuomioistuimen presidentti.

475.

Tältä osin oikeuskäytännössä on jo ollut tilaisuus selventää, että siitä seikasta, että sama tuomari on kuulunut kahteen ratkaisukokoonpanoon, jotka ovat peräkkäin tutkineet saman asian, ei sellaisenaan, kun mitään muita objektiivisia seikkoja ei ole, voi syntyä epäilystä tuomioistuimen puolueettomuudesta. ( 163 )

476.

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohdassa määrätään, että jos valitus on perusteeton tai jos valitus hyväksytään ja unionin tuomioistuin itse ratkaisee riidan lopullisesti, se tekee ratkaisun oikeudenkäyntikuluista.

477.

Edellä esitetystä ilmenee, että valitus hyväksytään kokonaisuudessaan ja että sekä unionin yleisen tuomioistuimen toteamukset Krkan sopimusten luonnehdinnasta SEUT 101 artiklan 1 kohdan rikkomiseksi että sen toteamukset SEUT 102 artiklan rikkomisesta on kumottava.

478.

Näin ollen Servier SAS:n, Servier Laboratories Ltd:n ja Les Laboratoires Servier SAS:n on vastattava yhteisvastuullisesti omista oikeudenkäyntikuluistaan kokonaisuudessaan, ja ne on velvoitettava korvaamaan yhteisvastuullisesti komission oikeudenkäyntikulut, jotka ovat aiheutuneet tästä muutoksenhakumenettelystä.

479.

Tarkasteltaessa oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet menettelystä ensimmäisessä oikeusasteessa, on huomattava, että tässä muutoksenhakumenettelyssä on kyse niistä vain siltä osin kuin ne koskevat Servierin ensimmäisessä oikeusasteessa esittämiä yhdeksättä, kymmenettä, neljättätoista, viidettätoista, kuudettatoista ja seitsemättätoista kanneperustetta sekä komission ensimmäisessä oikeusasteessa esittämää liitteiden A 286, A 287 ja C 29 tutkimatta jättämistä koskevaa vaatimusta.

480.

On myös huomattava, että asia on ratkaisukelpoinen vain siltä osin kuin kyse on Servierin ensimmäisessä oikeusasteessa esittämistä yhdeksännestä ja kymmenennestä kanneperusteesta, jotka koskevat Krkan sopimusten luonnehdintaa SEUT 101 artiklan rikkomiseksi, sekä siltä osin kuin kyse on Servierin ensimmäisessä oikeusasteessa esittämästä riidanalaisen päätöksen 4 artiklan ja 7 artiklan 4 kohdan b alakohdan kumoamista koskevasta vaatimuksesta. Unionin tuomioistuin voi siis ottaa asian ratkaistavakseen ja ratkaista sen lopullisesti vain näiden ensimmäisessä oikeusasteessa esitettyjen kanneperusteiden ja vaatimusten osalta (ks. edellä 469 ja 470 kohta).

481.

Asia ei sitä vastoin ole ratkaisukelpoinen siltä osin kuin kyse on Servierin ensimmäisessä oikeusasteessa esittämistä 14.–17. kanneperusteesta, jotka koskevat sen menettelytapojen luonnehdintaa SEUT 102 artiklan rikkomiseksi, siltä osin kuin kyse on Servierin ensimmäisessä oikeusasteessa esittämästä riidanalaisen päätöksen 6 artiklan ja 7 artiklan 6 kohdan kumoamista koskevasta vaatimuksesta sekä siltä osin kuin kyse on komission ensimmäisessä oikeusasteessa esittämästä liitteiden A 286, A 287 ja C 29 tutkimatta jättämistä koskevasta vaatimuksesta. Asia on siten palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta se ratkaisisi uudelleen nämä kanneperusteet ja vaatimukset (ks. edellä 471 ja 472 kohta).

482.

Näin ollen on määrättävä, että Servier SAS, Servier Laboratories Ltd ja Les Laboratoires Servier SAS vastaavat yhteisvastuullisesti omista oikeudenkäyntikuluistaan ja velvoitetaan korvaamaan yhteisvastuullisesti komission oikeudenkäyntikulut, jotka ovat aiheutuneet menettelystä ensimmäisessä oikeusasteessa, siltä osin kuin ne koskevat ensimmäisessä oikeusasteessa esitettyjä yhdeksättä ja kymmenettä kanneperustetta, ja että Servierin ja komission oikeudenkäyntikuluista, jotka liittyvät menettelyyn ensimmäisessä oikeusasteessa, päätetään myöhemmin siltä osin kuin ne koskevat Servierin ensimmäisessä oikeusasteessa esittämiä 14.–17. kanneperustetta sekä komission ensimmäisessä oikeusasteessa esittämää liitteiden A 286, A 287 ja C 29 tutkimatta jättämistä koskevaa vaatimusta.

483.

Työjärjestyksen 184 artiklan 4 kohdan mukaan unionin tuomioistuin voi määrätä, että ensimmäisessä oikeusasteessa väliintulijana esiintynyt, joka on osallistunut asian käsittelyn kirjalliseen tai suulliseen vaiheeseen unionin tuomioistuimessa, vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan. Koska EFPIA on osallistunut tämän muutoksenhakuasian käsittelyn kirjalliseen vaiheeseen, sen on vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan, jotka ovat aiheutuneet muutoksenhakumenettelystä.

484.

Työjärjestyksen 140 artiklan 1 kohdan ja 184 artiklan 1 kohdan määräyksistä yhdessä luettuina seuraa, että jäsenvaltiot, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Näin ollen on määrättävä, että Yhdistynyt kuningaskunta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, jotka ovat aiheutuneet muutoksenhakumenettelystä.

485.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin ratkaisee asian seuraavasti: