1.

Puolan oikeusviranomainen on antanut Puolan kansalaisesta Sławomir Andrzej Zdziaszekista eurooppalaisen pidätysmääräyksen. Kyseinen viranomainen vaatii tällä hetkellä Alankomaissa säilöön otettuna olevan Zdziaszekin luovuttamista, jotta kaksi vapaudenmenetyksen käsittävää rangaistusta, joiden pituus on yksi vuosi ja kuusi kuukautta sekä kolme vuotta ja kuusi kuukautta, voitaisiin panna täytäntöön.

2.

Nämä rangaistukset on määrätty ”yhtenäistuomiolla”, joka on kyseisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen perustana (jäljempänä yhtenäistuomio). Tämä yhtenäistuomio ei koske asianomaisen henkilön syyllisyyttä vaan sen tarkoituksena on vain kolmen aikaisemmin määrätyn rangaistuksen yhdistäminen ja mukauttaminen. Siten puolentoista vuoden rangaistukseen on yhdistetty kaksi rangaistusta, joihin Zdziaszek oli tuomittu kahdessa erillisessä oikeudenkäynnissä. Kolmen vuoden ja kuuden kuukauden rangaistuksessa on puolestaan alennettu Zdziaszekille aikaisemmalla tuomiolla (jäljempänä alun perin annettu tuomio) määrättyä neljän vuoden rangaistusta. Rangaistusta alennettiin sen jälkeen, kun lainsäädäntöä oli muutettu asianomaisen henkilön eduksi.

3.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, että eurooppalaiseen pidätysmääräyslomakkeeseen sisältyy ainoastaan yhtenäistuomioon liittyviä tietoja. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen saamat lisätiedot osoittavat, että Zdziaszek oli asianmukaisesti edustettuna alun perin annettuun tuomioon johtaneessa muutoksenhakumenettelyssä, josta hän oli tietoinen. Zdziaszekin puolustautumisoikeuksia ei tämän saman tuomioistuimen mielestä ole sitä vastoin kunnioitettu ensimmäisessä oikeusasteessa.

4.

Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13.6.2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS (jäljempänä puitepäätös) ( 2 ) 4 a artiklan täytäntöönpanemiseksi annetun kansallisen lainsäädännön nojalla toimivaltaisen Alankomaiden viranomaisen on kieltäydyttävä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta, jos luovutettavaksi vaadittu henkilö ei ole ollut henkilökohtaisesti läsnä päätökseen johtaneessa oikeudenkäynnissä, ( 3 ) ellei kyseessä ole jokin siinä luetelluista tapauksista.

5.

Näissä olosuhteissa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, sisältääkö päätökseen johtaneen oikeudenkäynnin käsite menettelyn, joka on johtanut yhtenäistuomion antamiseen, vaikka syyllisyyskysymystä ei ole siinä enää käsitelty. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii siten määrittämään, onko asianomaisen henkilön prosessuaalisten oikeuksien kunnioittamista arvioitava tämän menettelyn kannalta vai onko huomioon otettava pikemminkin alun perin annettuun tuomioon johtanut oikeudenkäynti.

6.

Jos on otettava huomioon alun perin annettuun tuomioon johtanut oikeudenkäynti, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii vaikutuksia, jotka liittyvät siihen, että Zdziaszek ei ollut tehokkaasti edustettuna ensimmäisessä oikeusasteessa.

7.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii niin ikään, onko sen mahdollista kieltäytyä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta sen vuoksi, että sen liitteenä oleva lomake tai sille toimitetut lisätiedot eivät osoita, että nyt käsiteltävä asia kuuluisi johonkin puitepäätöksen 4 a artiklan 1 kohdan a–d alakohdassa kuvatuista tilanteista.

8.

Näiden kysymysten taustalla on se erityinen tapa, jolla viimeksi mainittu säännös on pantu täytäntöön Alankomaiden lainsäädännössä. Puitepäätöksen 4 a artiklan 1 kohdassa otetaan käyttöön mahdollisuus kieltäytyä poissaolevana tuomitun henkilön luovuttamisesta, ellei täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen ole kyennyt varmistumaan tämän prosessuaalisten oikeuksien kunnioittamisesta. Mikäli jokin tämän säännöksen mukaisista neljästä tilanteesta toteutuu, täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen on kuitenkin velvollinen panemaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöön. Kansallisessa lainsäädännössä käännetään kuitenkin tämä vapaaehtoisuuteen perustuva logiikka kieltämällä kansallista tuomioistuinta luovuttamasta asianomaista henkilöä, jos mikään näistä tapahtumasta ei konkretisoidu.

9.

Ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen ( 4 ) (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus) 6 artiklan 1 kappaleessa määrätään seuraavaa:

”Jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan tai häntä vastaan nostetusta rikossyytteestä. – –”

10.

Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklassa määrätään seuraavaa:

”Jokaisella, jonka unionin oikeudessa taattuja oikeuksia ja vapauksia on loukattu, on oltava tässä artiklassa määrättyjen edellytysten mukaisesti käytettävissään tehokkaat oikeussuojakeinot tuomioistuimessa.

Jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa, joka on etukäteen laillisesti perustettu. Jokaisella on oltava mahdollisuus saada neuvoja ja antaa toisen henkilön puolustaa ja edustaa itseään.

– –”

11.

Perusoikeuskirjan 48 artiklan 2 kohdan mukaan ”jokaiselle syytetylle taataan oikeus puolustukseen”.

12.

Puitepäätöksen 1 artiklan 1 kohdassa määritellään eurooppalaisella pidätysmääräyksellä tarkoitettavan ”oikeudellista päätöstä, jonka jäsenvaltio on antanut etsityn henkilön kiinni ottamiseksi ja luovuttamiseksi toisen jäsenvaltion toimesta syytetoimenpiteitä tai vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen tai turvaamistoimenpiteen täytäntöönpanemista varten”.

13.

Saman artiklan 2 kohdassa säädetään, että ”jäsenvaltiot panevat eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöön vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen perusteella ja tämän puitepäätöksen määräysten mukaisesti”.

14.

Saman artiklan 3 kohdan mukaan puitepäätös ”ei vaikuta velvoitteeseen kunnioittaa [SEU] 6 artiklassa taattuja perusoikeuksia ja keskeisiä oikeusperiaatteita”.

15.

Puitepäätöksen 4 a artikla on lisätty puitepäätöksellä 2009/299 täsmentämään eurooppalaisen pidätysmääräyksen harkinnanvaraisia kieltäytymisperusteita, jos asianomainen ei ole ollut henkilökohtaisesti läsnä oikeudenkäynnissään:

”1.   Täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voi myös kieltäytyä panemasta täytäntöön eurooppalaista pidätysmääräystä, joka on annettu vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen tai turvaamistoimenpiteen täytäntöönpanoa varten, jos henkilö ei ollut henkilökohtaisesti läsnä päätökseen johtaneessa oikeudenkäynnissä, jollei eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä todeta, että henkilö pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä tarkemmin määriteltyjen menettelyvaatimusten mukaisesti:

2.   Jos eurooppalainen pidätysmääräys annetaan – – 1 kohdan d alakohdan edellytysten mukaisesti ja asianomainen henkilö ei ole aiemmin saanut virallista tietoa häntä koskevasta rikosoikeudellisesta menettelystä, hän voi siinä yhteydessä, kun hän saa tiedon eurooppalaisen pidätysmääräyksen sisällöstä, pyytää jäljennöksen tuomiosta ennen kuin hänet luovutetaan. – – sitä ei saa pitää virallisena tuomion tiedoksi antamisena eikä uudelleenkäsittelypyyntöön tai muutoksenhakuun sovellettavaa määräaikaa saa laskea alkavaksi siitä.

3.   Jos henkilö luovutetaan 1 kohdan d alakohdan edellytysten nojalla ja hän on pyytänyt uudelleenkäsittelyä tai hakenut muutosta, tämän uudelleenkäsittelyä tai muutoksenhakua odottavan henkilön vapaudenmenetyksen laillisuus on tutkittava pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti joko säännöllisin väliajoin tai asianomaisen henkilön pyynnöstä, kunnes asian käsittely on saatu päätökseen. – –”

16.

Puitepäätöksen 8 artiklan 1 kohdassa säädetään, että eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä on oltava seuraavat tiedot:

”– –

– –

– –”

17.

Puitepäätöksen 15 artiklan otsikkona on ”Luovuttamispäätös”, ja sen sanamuoto on seuraava:

”1.   Täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen tekee päätöksen henkilön luovuttamisesta tässä puitepäätöksessä määritetyissä määräajoissa ja siinä määritetyin edellytyksin.

2.   Jos täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen katsoo, että pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion toimittamat tiedot eivät riitä, jotta se voisi tehdä päätöksen luovuttamisesta, se pyytää toimittamaan kiireellisesti – – tarvittavat lisätiedot – –

– –”

18.

Puitepäätöksen liitteen (”Eurooppalainen pidätysmääräys”) d kohdan sanamuoto on puitepäätöksellä 2009/299 tehdyn muutoksen jälkeen seuraava:

19.

Laki luovuttamisesta (overleveringswet) on annettu 29.4.2004 (Stb. 2004, nro 195; jäljempänä OLW) puitepäätöksen panemiseksi täytäntöön Alankomaiden lainsäädännössä. Sen 12 §:ssä säädetään, että ”luovuttamista ei sallita, jos eurooppalaisella pidätysmääräyksellä on tarkoitus panna täytäntöön tuomio, vaikka syytetty ei ole ollut henkilökohtaisesti läsnä tuomioon johtaneessa istunnossa, jollei eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä todeta, että pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion prosessuaalisten vaatimusten mukaisesti” kyseessä on jokin tässä samassa säännöksessä kuvatuista neljästä tilanteesta. Nämä tilanteet kuvataan OLW:n 12 §:n a–d kohdassa, jotka vastaavat puitepäätöksen 4 a artiklan 1 kohdan a–d alakohtaa.

20.

OLW:n liitteessä 2 olevan D kohdan otsikkona on ”OLW:n 2 §:n 2 momentissa tarkoitettu eurooppalaisen pidätysmääräyksen malli”, ja se vastaa puitepäätöksen liitteessä olevaa d kohtaa.

21.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin sai 17.1.2017 käsiteltäväkseen eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoa koskevan hakemuksen, jonka oli tehnyt Sąd Okręgowy w Gdańsku (Gdanskin alueellinen tuomioistuin, Puola) 12.6.2014.

22.

Eurooppalainen pidätysmääräys koski Puolan kansalaisen Zdziaszekin pidättämistä ja palauttamista, jotta kaksi vapaudenmenetyksen käsittävää rangaistusta, joiden pituus oli yksi vuotta ja kuusi kuukautta (teoista nro 1 ja nro 2) ( 5 ) ja kolme vuotta ja kuusi kuukautta (teoista nro 3, nro 4 ja nro 5), ( 6 ) voitaisiin panna täytäntöön Puolassa.

23.

Eurooppalainen pidätysmääräys liittyy Sąd Rejonowy w Wejherowien (Wejherowon piirikunnan tuomioistuin, Puola) 25.3.2014 antamaan yhtenäistuomioon (jäljempänä yhtenäistuomio), jossa nämä kaksi rangaistusta julistettiin. Tällä tuomiolla yhtäältä yhdistettiin yhdeksi yhden vuoden ja kuuden kuukauden vapaudenmenetyksen käsittäväksi rangaistukseksi kaksi rangaistusta, joihin Zdziaszek oli tuomittu teoista nro 1 ja nro 2 lainvoimaisilla tuomioilla, joista toisen oli antanut Sąd Rejonowy w Wejherowie 21.4.2005 ja toisen Sąd Rejonowy w Gdyni (Gdynian piirikunnan tuomioistuin, Puola) 16.6.2006. Toisaalta samalla tuomiolla alennettiin kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen alun perin annettu neljän vuoden vapaudenmenetyksen käsittävä rangaistus, jonka Sąd Rejonowy w Wejherowie oli määrännyt Zdziaszekille teoista nro 3–5 10.4.2012 antamallaan lainvoimaisella tuomiolla. Tämä muutos tehtiin sen jälkeen, kun lainsäädäntöä oli muutettu asianomaisen henkilön eduksi.

24.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kieltäytyi 11.4.2017 tekemällään päätöksellä Zdziaszekin luovuttamisesta siltä osin kuin kyseessä oli vapaudenmenetyksen käsittävä rangaistus teosta nro 1, koska tämä teko ei ole rangaistava Alankomaiden lainsäädännössä. Se lykkäsi asian käsittelyä teon nro 2 osalta esittääkseen lisäkysymyksiä pidätysmääräyksen antaneelle oikeusviranomaiselle.

25.

Siten nyt käsiteltävä ennakkoratkaisupyyntö koskee ainoastaan yhtenäistuomion osaa, joka liittyy teoista nro 3–5 annetun rangaistuksen alentamiseen.

26.

Zdziaszek ei ollut henkilökohtaisesti läsnä oikeudenkäynnissä, joka johti yhtenäistuomioon. Eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä todetaan, että hän oli kuitenkin tietoinen suunnitellusta oikeudenkäynnistä ja valtuutti häntä puolustaneen oikeudenkäyntiasiamiehen.

27.

Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee tarkemmin sanoen, että Zdziaszekille lähetettiin kutsu 28.1.2014 pidettyyn ensimmäiseen istuntoon hänen ilmoittamaansa osoitteeseen. Hän ei lunastanut kutsukirjettä eikä ollut läsnä istunnossa. Sąd Rejonowy w Wejherowie nimesi asianajajan viran puolesta ja lykkäsi asian käsittelyä. Zdziaszek kutsuttiin samalla tavoin toiseen istuntoon, joka pidettiin 25.3.2014. Hän ei ollut henkilökohtaisesti läsnä, mutta hänen asianajajansa osallistui tähän istuntoon. Yhtenäistuomio annettiin tämän istunnon päätteeksi.

28.

Näistä tosiseikkoja koskevista toteamuksista huolimatta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin arvioi, että kyse ei ole puitepäätöksen 4 a artiklan 1 kohdan johdantolauseessa ja b alakohdassa tarkoitetusta tilanteesta, koska ei ole osoitettu, että henkilö, jonka luovutusta vaaditaan, ”oli tietoinen oikeudenkäynnistä”, eikä että hän oli ”valtuuttanut oikeudenkäyntiavustajan, jonka joko asianomainen henkilö tai valtio oli nimennyt puolustamaan häntä oikeudenkäynnissä”.

29.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ensimmäinen kysymys edellyttää sen määrittämistä, onko yhtenäistuomioon johtanut oikeudenkäynti puitepäätöksen 4 a artiklan 1 kohdan johdantolauseessa tarkoitettu ”päätökseen johtanut oikeudenkäynti”. Mikäli näin on, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kieltäytyy eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta.

30.

Mikäli yhtenäistuomiolla ei sitä vastoin ole merkitystä puitepäätöksen 4 a artiklan 1 kohdan soveltamisen kannalta, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että sen on tutkittava, onko Zdziaszek ollut henkilökohtaisesti läsnä oikeudenkäynnin aikaisemmassa vaiheessa, ja mikäli ei ole, täyttyykö jokin puitepäätöksen 4 a artiklan 1 kohdan a–d alakohdan seikoista.

31.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mielestä eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä annetut tiedot eivät koske alun perin annettua tuomiota.

32.

Toinen kysymys johtaa siihen, että on määritettävä, voiko ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tässä yhteydessä kieltäytyä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta.

33.

Mikäli näin ei ole, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että sen on määritettävä alun perin annetun tuomion osalta, kuuluuko nyt käsiteltävä asia johonkin puitepäätöksen 4 a artiklan 1 kohdan a–d alakohdassa tarkoitetuista tilanteista.

34.

Se arvioi tässä yhteydessä, että Zdziaszek ei ole ollut henkilökohtaisesti läsnä oikeudenkäynnissä, joka on johtanut ensimmäisessä oikeusasteessa annettuun tuomioon, ja että mitään puitepäätöksen 4 a artiklan 1 kohdan a–d alakohdassa tarkoitetuista seikoista ei sovelleta ensimmäisen asteen tuomioistuimen oikeudenkäyntiin.

35.

Zdziaszek ei ollut läsnä muutoksenhakuun liittyneessä oikeudenkäynnissä. Hänet oli kuitenkin kutsuttu istuntoon asianmukaisesti, ja hänen oikeudenkäyntiasiamiehensä oli läsnä. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin päättelee tästä, että Zdziaszek ”oli tietoinen oikeudenkäynnistä” muutoksenhaussa ja että hän oli ”valtuuttanut oikeudenkäyntiavustajan – – puolustamaan häntä oikeudenkäynnissä”.

36.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee myös kolmanneksi, onko muutoksenhakuun liittyvä oikeudenkäynti puitepäätöksen 4 a artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ”päätökseen johtanut oikeudenkäynti”.

37.

Tässä tilanteessa Rechtbank Amsterdam (Amsterdamin tuomioistuin, Alankomaat) on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

38.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää tämän ennakkoratkaisupyynnön käsittelemistä unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 107 artiklan mukaisessa kiireellisessä menettelyssä.

39.

Se vetoaa pyyntönsä tueksi siihen, että esitetyt kysymykset koskevat EUT‑sopimuksen kolmannen osan V osastossa tarkoitettujen asioiden piiriin kuuluvan puitepäätöksen tulkintaa. Se on myös huomauttanut, että asianomainen oli säilöön otettuna luovuttamista varten Alankomaissa. Unionin tuomioistuimen pikaisella vastauksella on siten suora ja ratkaiseva vaikutus siihen, kauanko luovutettavaksi pyydetty henkilö on säilöön otettuna.

40.

Unionin tuomioistuimen viides jaosto päätti 8.6.2017 hyväksyä tämän ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen vaatimuksen.

41.

Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet pääasian hakija Openbaar Ministerie (yleinen syyttäjä, Alankomaat), pääasian vastapuoli Zdziaszek, Alankomaiden hallitus sekä Euroopan komissio. Puolan hallitus jätti kirjallisen vastauksen unionin tuomioistuimen sovellettavasta Puolan lainsäädännöstä esittämiin kysymyksiin.

42.

Yleinen syyttäjä, Zdziaszek, Alankomaiden, Irlannin ja Puolan hallitukset sekä komissio esittivät suulliset huomautuksensa 11.7.2017 pidetyssä istunnossa.

43.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään, onko yhtenäistuomioon johtanut oikeudenkäynti, jossa ei enää käsitellä syyllisyyskysymystä, puitepäätöksen 4 a artiklan 1 kohdan johdantolauseessa tarkoitettu ”päätökseen johtanut oikeudenkäynti”. Tarkastelen tähän kysymykseen vastaamiseksi aluksi sellaisen rikostuomion käsitettä, jonka olemassaolo on edellytyksenä ”täytäntöönpanokelpoisen tuomion” ja ”päätökseen johtaneen oikeudenkäynnin” olemassaololle. Tutkin tämän jälkeen yhtenäistuomion erityisen luonteen (A).

44.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii toisella kysymyksellään määrittämään, mitä päätelmiä on tehtävä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanemisen kannalta pidätysmääräyksen antaneen oikeusviranomaisen antamien tietojen riittämättömyydestä. Tämä kysymys voidaan ymmärtää muodollisesti siten, että sillä tarkoitetaan sitä, miten monta kertaa täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voi pyytää tarvittavia tietoja pidätysmääräyksen antaneelta oikeusviranomaiselta, tai sitä, mikä on näiden kahden tuomioistuimen välisen ”pallottelun” enimmäiskesto, kun otetaan erityisesti eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoon sovellettavat määräajat huomioon. Tämän kysymyksen taustalla on vähemmän ilmeisellä tavalla puitepäätöksen 4 a artiklan ongelmallinen täytäntöönpano Alankomaiden lainsäädännössä (B).

45.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kolmannella kysymyksellään, viittaako puitepäätöksen 4 a artiklan 1 kohdan johdantolauseessa tarkoitettu ”päätökseen johtanut oikeudenkäynti” muutoksenhakuun liittyvään oikeudenkäyntiin, joka on johtanut asian aineelliseen tutkimiseen ja jossa on pysytetty ensimmäisessä oikeusasteessa annettu tuomio, joka pyritään panemaan täytäntöön eurooppalaisella pidätysmääräyksellä. Tämä kysymys edellyttää sen määrittämistä, voiko asianomaisen henkilön puolustautumisoikeuksien tehokas suojelu muutoksenhakuun liittyvän oikeudenkäynnin aikana korjata mahdolliset puutteet, joita on saattanut ilmetä ensimmäisessä oikeusasteessa (C).

46.

Kirjallisia huomautuksiaan esittäneet ja istuntoon osallistuneet osapuolet yhtyvät olennaisilta osin näkemykseen, jonka mukaan menettely, joka johtaa yksinomaan rangaistuksen mukauttamiseen ilman syyllisyyskysymyksen käsittelyä, ei ole puitepäätöksen 4 a artiklan 1 kohdan johdantolauseessa tarkoitettu ”päätökseen johtanut oikeudenkäynti”.

47.

Silti kirjalliset huomautukset sekä lausumat osoittavat, että ei vallitse yhteisymmärrystä siitä, mikä on asian käsittely aineellisesti. Ei näytä olevan epäilystä siitä, että oikeudenkäynti, joka koskee syyllisyyttä ja rangaistusta, on asian aineellista käsittelyä koskeva oikeudenkäynti. Entä jos kyseessä on oikeudenkäynti, joka koskee ainoastaan rangaistusta, sen mukauttamista tai sen alentamista? Onko syyllisyyttä koskeva käsittely oikeudenkäynnin välttämätön osatekijä, jotta sitä voitaisiin pitää asian aineellista käsittelyä koskevana oikeudenkäyntinä?

48.

Zdziaszek esittää, että jos rangaistuksen mukauttaminen ei ole pelkkä laskutoimitus, siihen liittyvä oikeudenkäynti on ”päätökseen johtanut oikeudenkäynti”. Sen on siis vastattava perusoikeuskirjan 47 ja 48 artiklan sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan vaatimuksia.

49.

Yleinen syyttäjä korostaa, että jotta puolustautumisoikeudet kyettäisiin takaamaan paremmin, valvonnan on koskettava syyllisyydestä tehtyä ratkaisua. Päinvastainen lähestymistapa sisältäisi sen riskin, että asianomainen henkilö voitaisiin luovuttaa ilman, että hänen puolustautumisoikeuksiaan olisi kunnioitettu oikeudenkäynnin aikaisemmissa vaiheissa.

50.

Samalla tavoin Alankomaiden hallitus ehdottaa kieltävää vastausta ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen. Se esittää, että valvonnan on koskettava asian aineellista käsittelyä koskevaa oikeudenkäyntiä, joka on johtanut langettavaan tuomioon. Tämä edellyttää, että tuomioistuin on antanut ratkaisun syyllisyydestä. Oikeudenkäynti, jossa yhdistetään tai mukautetaan vapaudenmenetyksen käsittäviä rangaistuksia, ei siten kuulu käsitteen ”päätökseen johtanut oikeudenkäynti” piiriin.

51.

Irlannin ja Puolan hallitukset ehdottavat niin ikään kieltävää vastausta ensimmäiseen kysymykseen. Koska asianomaisen henkilön syyllisyyttä ei ole käsitelty yhtenäistuomioon johtaneessa oikeudenkäynnissä, tämä oikeudenkäynti ei voi olla puitepäätöksen 4 a artiklan 1 kohdan johdantolauseessa tarkoitettu ”päätökseen johtanut oikeudenkäynti”. Irlannin hallituksen mukaan rangaistusten yhdistämiseen liittyneen oikeudenkäynnin yksityiskohtainen tarkastelu olisi ristiriidassa keskinäisen luottamuksen periaatteen kanssa. Puolan hallituksen mielestä tuomioiden yhdistämiseen liittyvän oikeudenkäynnin sisällyttämisellä edellä mainittuun käsitteeseen laajennettaisiin puitepäätöksen 4 a artiklan soveltamisalaa. Puolan hallituksen mukaan asian aineellisen käsittelyn käsite edellyttää tosiseikkojen toteamista sekä syyllisyyden tutkimista, joista on annettu ratkaisu viimeksi muutoksenhakuun liittyvässä oikeudenkäynnissä, joka on johtanut alun perin annettuun tuomioon.

52.

Komission mielestä on puolestaan vaikeaa ajatella, että puitepäätöksen 4 a artiklaan perustuva valvonta voisi koskea oikeudenkäyntiä, jossa vain mukautetaan rangaistusta, kun alun perin annettuun tuomioon johtanut menettely ei kuuluisi sen piirin. Sitä vastoin menettely, joka on johtanut alun perin annetun rangaistuksen mukauttamiseen samalla kun asianomaiselle henkilölle on annettu mahdollisuus esittää lausumansa, kuuluu sen mukaan käsitteen ”päätökseen johtanut oikeudenkäynti” piiriin.

53.

En yhdy näkemykseen, jonka mukaan ainoastaan syyllisyyskysymyksellä olisi merkitystä asian aineellisessa käsittelyssä eikä sen sijaan rangaistuksen määrittämiseen liittyvällä kysymyksellä. Rikostuomion käsite, jolla on merkitystä sekä ”täytäntöönpanokelpoisen tuomion” käsitteen että ”päätökseen johtaneen oikeudenkäynnin” käsitteen kannalta (joita käytetään puitepäätöksen 4 a artiklan 1 kohdassa ja 8 artiklan 1 kohdassa), sisältää näet kaksi osaa: syyllisyyden ja rangaistuksen (1). Koska yhtenäistuomio määrittää rangaistuksen, se kuuluu rikostuomion käsitteen piiriin (2). Puitepäätöksen 4 a artiklaa sovellettaessa on kuitenkin vielä selvitettävä, antaako tähän tuomioon johtanut oikeudenkäynti tuomioistuimelle harkintavaltaa päättää rangaistuksen mukauttamisen konkreettisista yksityiskohdista (3). Siltä osin kuin tällainen harkintavalta on olemassa tässä tapauksessa, yhtenäistuomioon johtanut menettely on puitepäätöksen 4 a artiklan 1 kohdan johtolauseessa tarkoitettu ”päätökseen johtanut oikeudenkäynti” (4).

54.

Kun eurooppalainen pidätysmääräys koskee rangaistuksen täytäntöönpanoa, sen edellytyksenä on rikostuomion olemassaolo. Rikostuomio sisältää tyypillisesti kaksi osatekijää eli syyllisyyden toteamisen ja tämän seurauksena seuraamuksen määräämisen. ( 7 ) Nämä kaksi osatekijää muodostavat siis asian aineellisen käsittelyn joko yhdessä (asian aineellinen käsittely kokonaisuudessaan) tai erikseen (osa aineellisesta käsittelystä).

55.

Näiden kahden osatekijän on ilmettävä eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä. Pidätysmääräyksen antaneet oikeusviranomaiset ovat näet velvollisia toimittamaan tietoja paitsi rikkomisista myös konkreettisesti määrätyistä seuraamuksista. Tämä on välttämätöntä, jotta täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voi selvittää eurooppalaisen pidätysmääräyksen sovellettavuuden tietyssä konkreettisessa tapauksessa siten, että otetaan huomioon rikos ( 8 ) ja määrätty seuraamus. ( 9 ) Nämä tiedot ovat tärkeitä myös arvioitaessa eurooppalaisen pidätysmääräyksen ehdottoman kieltäytymisperusteen olemassaoloa. ( 10 )

56.

Täytäntöönpanokelpoisen tuomion käsite tarkoittaa puitepäätöksen 8 artiklan 1 kohdan c alakohtaa sovellettaessa tuomiota, jonka perusteella toimivaltaiset viranomaiset kykenevät sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti huolehtimaan asianomaiselle määrätyn vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen täytäntöönpanosta. Se, mikä on tällainen tuomio konkreettisessa yksittäistapauksessa, riippuu kahdesta muuttujasta eli jäsenvaltion prosessisäännöistä ja siitä, miten asianomainen on niitä konkreettisesti käyttänyt (tai niitä on käytetty hänen osaltaan). ( 11 )

57.

Jos tuomio on peruste, joka mahdollistaa vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen täytäntöönpanon, sen on lähtökohtaisesti koskettava rangaistusta. Tässä tapauksessa esiin tuleva kysymys koskee sitä, voiko päätös, joka koskee yksinomaan rangaistusta, olla puitepäätöksessä tarkoitettu ”täytäntöönpanokelpoinen tuomio”. Tutkin tämän seuraavaksi.

58.

Eurooppalaisen pidätysmääräyksen perustana oleva yhtenäistuomio on kahdella tavoin erityinen.

59.

Ensinnäkin siinä yhdistetään kaksi aineellista ratkaisua yhdeksi ratkaisuksi. Tässä yhteydessä i) siinä yhdistetään aikaisemmin (ja erikseen) teoista nro 1 ja 2 määrätyt seuraamukset, ja ii) siinä lyhennetään aikaisemmin ja yhdistetysti teoista nro 3–5 määrätyn seuraamuksen kestoa.

60.

Toiseksi yhtenäistuomiossa vain alennetaan teoista nro 3–5 määrättyä rangaistusta käsittelemättä syyllisyyskysymystä, josta päätettiin aikaisemmin alun perin annetussa tuomiossa.

61.

Ennakkoratkaisupyynnöstä sekä Puolan hallituksen antamista selityksistä ilmenee, että seuraamuksen alentamisen yhteydessä on otettu huomioon lainsäädännön muuttaminen asianomaisen eduksi alun perin annetun tuomion julistamisen ja yhtenäistuomion julistamisen välisenä aikana.

62.

Puolan hallitus on vahvistanut istunnossa, että alun perin annettu tuomio on korvattu yhtenäistuomiolla.

63.

Ellei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen selvityksissä muuta ilmene, on siis osoitettu, että seuraamukseen liittyvä ratkaisu, sellaisena kuin se ilmenee yhtenäistuomiosta, on ainoa oikeudellinen peruste, jonka perusteella Zdziaszekilta voidaan viedä vapaus siinä määrätyksi ajaksi. Näin ollen Zdziaszekin rikostuomion kahta osaa on käsitelty viimeksi kahden eri oikeudenkäynnin yhteydessä: syyllisyyden osalta oikeudenkäynnissä, jossa annettiin alun perin annettu tuomio, ja lopullisesti määrätyn rangaistuksen osalta oikeudenkäynnissä, jossa annettiin yhtenäistuomio.

64.

Seuraavaksi on tutkittava yhtenäistuomioon johtaneen oikeudenkäynnin luonne.

65.

On hyödyllistä muistuttaa Zdziaszekin ja komission tavoin, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin erottelee toisistaan kaksi oikeudenkäyntityyppiä, jotka johtavat yhteisten seuraamusten määräämiseen: i) oikeudenkäynnit, joiden yhteydessä tuomioistuimelle ei anneta mitään harkintavaltaa ja joiden aikana tuomioistuin suorittaa vain laskutoimituksen, ja ii) oikeudenkäynnit, joissa tuomioistuin käyttää harkintavaltaa. Ensimmäisen tyypin oikeudenkäynnit eivät kuulu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan soveltamisalaan, mutta tilanne on toinen jälkimmäisten osalta. ( 12 )

66.

Kyseessä olevan oikeudenkäynnin luonnetta määritettäessä on otettava huomioon seuraavat seikat.

67.

Jos tuomioistuimen on vain sovellettava mekaanisesti lain säännöstä, jossa ei jätetä sille mitään harkintavaltaa sen osalta, miten rangaistusta alennetaan, tällainen menettely ei voi olla puitepäätöksen 4 a artiklassa tarkoitettu oikeudenkäynti. Asianomaisella henkilöllä ei näet ole mitään mahdollisuutta vedota prosessuaalisiin oikeuksiinsa vaikuttaakseen tällaisen lain mekaanisen soveltamisen lopputulokseen.

68.

Tilanne on toinen, jos kyseessä on menettely, jossa tuomioistuin käyttää harkintavaltaa. Tältä osin on esitettävä muun muassa seuraavat kysymykset: Onko olemassa uusia seikkoja, jotka tuomioistuin on velvollinen toteamaan ja ottamaan huomioon (esim. asianomaisen henkilön toiminta alun perin annetun tuomion jälkeen, seuraamusviranomaisten tästä esittämä arviointi jne.)? Onko rangaistuksen mukauttamiseen johtavassa menettelyssä järjestettävä istunto? Voidaanko rangaistuksen mukauttamisesta tehtyyn uuteen ratkaisuun hakea muutosta? Erityisesti ja ennen kaikkea: onko tuomioistuimella harkintavaltaa koko tämän menettelyn ajan?

69.

Jos näihin kysymyksiin – erityisesti viimeiseen – vastataan myöntävästi, kyseessä on mielestäni puitepäätöksen 4 a artiklan 1 kohdan johdantolauseessa tarkoitettu oikeudenkäynti. Nämä prosessuaaliset seikat antavat näet asianomaiselle henkilölle mahdollisuuden vaikuttaa rangaistuksen määrittämiseen. Se, miten tehokkaasti asianomainen henkilö voi vedota prosessuaalisiin oikeuksiinsa, on tässä yhteydessä ensiarvoisen tärkeää.

70.

On ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä selvittää, antoiko yhtenäistuomioon johtanut menettely tässä tapauksessa harkintavaltaa kansalliselle tuomioistuimelle. Tässä tapauksessa unionin tuomioistuimelle toimitettujen tietojen perusteella vaikuttaa siltä, että Puolan tuomioistuimella on huomattavaa harkintavaltaa yhtenäistuomioon johtaneessa menettelyssä.

71.

Puolan hallitus vahvisti istunnossa, että vaikka yhtenäistuomion antava tuomioistuin ei tutki enää syyllisyyskysymystä, sillä on harkintavaltaa vahvistaa yhteinen rangaistus (tai mukauttaa sitä) taustalla olevissa aikaisemmissa tuomioissa määrätyistä rangaistuksista ilmenevissä rajoissa.

72.

Puolan hallitus kieltäytyy kuitenkin pitämästä yhtenäistuomioon johtanutta menettelyä puitepäätöksen 4 a artiklan 1 kohdan johdantolauseessa tarkoitettuna ”päätökseen johtaneena oikeudenkäyntinä”, koska tämän menettelyn lopputulos on aina edullinen asianomaiselle henkilölle. Puolan hallituksen mielestä lopuksi määrätyn rangaistuksen kesto on väistämättä lyhyempi kuin rangaistus, joka seuraisi yhdistettävien rangaistusten laskemisesta yhteen. Samalla tavoin rangaistus on alentamisen jälkeen väistämättä lyhyempi kuin aikaisemmin määrätty rangaistus.

73.

En yhdy päätelmään, jonka mukaan yhtenäistuomioon johtanut menettely ei kuuluisi puitepäätöksen 4 a artiklan soveltamisalaan.

74.

Vaikka rangaistuksen mukauttaminen aiheuttaa aina alun perin määrätyn rangaistuksen alentamisen, on siitä huolimatta asianomaisen henkilön kannalta olennaisen tärkeää kyetä vaatimaan mahdollisimman suurta alennusta.

75.

Kuvitellaan esimerkiksi tilanne, jossa kansallisen tuomioistuimen on yhdistettävä aikaisemmin annetut kolme tuomiota, joiden pituudet ovat viisi, neljä ja kolme vuotta. Kuvitellaan lisäksi, että tuomioistuimen käytettävissä oleva harkintavalta mahdollistaa sen, että se voi vahvistaa yhteisen rangaistuksen yhtä hyvin viiden vuoden kuin 12 vuoden vankeusrangaistukseksi. Pitää paikkansa, että lopputulos on lähtökohtaisesti asianomaiselle henkilölle edullisempi, koska rangaistusten pelkkä yksinkertainen yhteenlasku olisi johtanut 12 vuoden yhteiseen rangaistukseen. On kuitenkin huomattava ero siinä, määrätäänkö yhteinen rangaistus, jonka pituus on lähellä haarukan alarajaa (esim. kuusi vuotta), vai rangaistus, joka on lähellä sen ylärajaa (esim. 11 vuotta).

76.

Jos asianomainen henkilö voi läsnäolollaan vaikuttaa rangaistuksen pituuden määrittämiseen, kyseisessä oikeudenkäynnissä ei voida sivuuttaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen takeita eikä näin ollen puitepäätöksen 4 a artiklan takeita.

77.

Kuten edellä on huomautettu, sillä, että prosessuaalisten oikeuksien kunnioittaminen on voitu tarkistaa alun perin annetun tuomion osalta, ei ole enää merkitystä ”rangaistukseen” liittyvän osan osalta, koska yhtäältä uudesta rangaistuksesta ratkaisun antava tuomioistuin on käyttänyt harkintavaltaa ja toisaalta siihen liittyvällä uudella ratkaisulla on korvattu aikaisempi ratkaisu. Yhtenäistuomiosta on siten tullut ainoa täytäntöönpanokelpoinen tuomio, johon eurooppalainen pidätysmääräys voi perustua.

78.

Jotta voitaisiin varmistua siitä, että asianomaisen henkilön prosessuaalisia oikeuksia on kunnioitettu, on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä selvittää konkreettisesti, mikä ratkaisu on eurooppalaisen pidätysmääräyksen perustana oleva täytäntöönpanokelpoinen tuomio. Sen on tarvittaessa pyydettävä puitepäätöksen 15 artiklan 2 kohdan perusteella lisätietoja voidakseen yksilöidä menettelyn vaiheen, jonka aikana tuomioistuin on käyttänyt harkintavaltaa vahvistaakseen lopullisesti rangaistuksen keston. Tässä yhteydessä täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen on myös kyettävä tutkimaan asianomaisen henkilön puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen syyllisyyden määrittäneen oikeudenkäynnin viimeisessä vaiheessa.

79.

Täysin käytännön tasolla tämä merkitsee sitä, että pidätysmääräyksen antavan oikeusviranomaisen on täytettävä eurooppalaisen pidätysmääräyslomakkeen kohdat c ja d sen oikeudenkäynnin osalta, joka on johtanut välittömästi täytäntöönpanokelpoiseen tuomioon.

80.

Jotta estettäisiin mahdollinen tietojen puuttuminen ja rajoitettaisiin turvautumista kyseiseen 15 artiklan 2 kohtaan, olisi mielestäni kuitenkin toivottavaa, että pidätysmääräyksen antava oikeusviranomainen antaa, ensisijaisesti lomakkeen b kohdassa, kaikki lisätiedot, joista voi olla hyötyä, jotta täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voisi varmistua asianomaisen henkilön puolustautumisoikeuksien kunnioittamisesta. Nämä tiedot voivat liittyä muun muassa menettelyn viimeiseen vaiheeseen, jossa on otettu kantaa syyllisyyskysymykseen, jos se on tutkittu eri menettelyssä kuin siinä, jonka aikana tuomioistuin on päättänyt rangaistuksesta harkintavaltaansa käyttäessään.

81.

On kuitenkin korostettava tässä yhteydessä, että ei ole täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen tehtävänä tarkastella aikaisemman rikosoikeudenkäynnin koko kuviota sen kaikilta osin.

82.

Kuten yleinen syyttäjä ja Alankomaiden hallitus perustellusti esittävät, tällä vaarannettaisiin vastavuoroisen tunnustamisen periaate – joka on tätä alaa koskevan rikosoikeudellisen yhteistyön kulmakivi ( 13 ) – ja heikennettäisiin puitepäätöksen järjestelmän toimintaa.

83.

Puitepäätöksen 1 artiklan 3 kohdassa näet muistutetaan, että puitepäätös ei vaikuta velvoitteeseen kunnioittaa SEU 6 artiklassa taattuja perusoikeuksia ja keskeisiä oikeusperiaatteita, jotka ilmenevät perusoikeuskirjasta. Tämä velvollisuus on sekä pidätysmääräyksen antavalla jäsenvaltiolla että täytäntöönpanosta vastaavalla jäsenvaltiolla. ( 14 )

84.

Muistutettakoon, että Euroopan ihmisoikeussopimus ja erityisesti sen 6 artiklan 1 kappale sitovat kaikkia jäsenvaltioita. Tämä merkitsee sitä, että pidätysmääräyksen antaneen oikeusviranomaisen jäsenvaltio on velvollinen korjaamaan tarvittaessa puutteet, joita on saattanut ilmetä menettelyn aikaisemmissa vaiheissa.

85.

Jos tuomio on annettu asianosaisen poissa ollessa, pidätysmääräyksen antaneen oikeusviranomaisen jäsenvaltion on lähtökohtaisesti taattava uusi oikeudenkäynti kansallisten oikeussääntöjen mukaisesti. Mahdollisten prosessuaalisten virheiden korjaaminen kuuluu siis pidätysmääräyksen antaneelle jäsenvaltiolle, joka ottaa eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteella luovutetun henkilön vastaan. Ei siis ole täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen kansallisen lainsäädännön tehtävänä selvittää saati korjata kaikkia puutteita menettelyssä, joka on johtanut tuomion antamiseen ilman, että asianomainen henkilö olisi ollut henkilökohtaisesti läsnä oikeudenkäynnissään.

86.

Tilanne olisi toinen vain, jos täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen toteaisi, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion rikosoikeudellinen järjestelmä on niin puutteellinen, että keskinäisen luottamuksen periaatetta ei enää voitaisi soveltaa esimerkiksi, koska on olemassa vakava ja toteen näytetty perusoikeuskirjan 4 artiklassa tarkoitetun epäinhimillisen tai halventavan kohtelun riski ( 15 ) tai koska jonkin jäsenvaltion rikostuomioistuimet eivät enää pysty takaamaan oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, jolloin automaattinen vastavuoroinen tunnustaminen ei enää tulisi kyseeseen. ( 16 )

87.

Edellä esitetyn perusteella katson, että pääasiassa kyseessä olevaan yhtenäistuomioon johtaneen kaltainen menettely voi olla puitepäätöksen 4 a artiklan 1 kohdan johdantolauseessa tarkoitettu ”päätökseen johtanut oikeudenkäynti”, jos i) tässä täytäntöönpanokelpoiseksi tulleessa tuomiossa vahvistetaan vapaudenmenetyksen käsittävä rangaistus ja jos ii) kansallisella tuomioistuimella on harkintavaltaa tämän rangaistuksen vahvistamiseen liittyvässä menettelyssä.

88.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella kysymyksellään lähinnä, voiko se kieltäytyä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta, jos ilmenee, että asianomaisen henkilön prosessuaalisten oikeuksien kunnioittamista on arvioitava jonkin toisen kuin eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä mainitun tuomion osalta, ja jos puitepäätöksen 15 artiklan 2 kohdan nojalla toimitettujen lisätietojen perusteella ei voida selvittää, onko asianomaisen henkilön prosessuaalisia oikeuksia kunnioitettu.

89.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin arvioi, että kieltäytyminen on tällaisissa olosuhteissa mahdollista. Puitepäätöksen 4 a artiklan 1 kohdan johdantolauseessa käytetystä sanamuodosta ”jollei eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä todeta, että” voitaisiin päätellä, että jonkin tämän säännöksen a–d alakohdassa tarkoitetun seikan sovellettavuuteen liittyvät tiedot on annettava eurooppalaisen pidätysmääräyslomakkeen d kohdassa tai ainakin siinä esitettyjen ryhmien mukaisesti.

90.

Zdziaszek ei ota kantaa toiseen kysymykseen, mutta yleinen syyttäjä puolestaan katsoo, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta ei voida kieltäytyä, jos pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen ei käytä lomakkeen d osan sanamuotoja, kunhan toimitetut tiedot ovat hyödyllisiä.

91.

Alankomaiden hallitus katsoo, että toisella kysymyksellä pyritään selvittämään, onko ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen valvottava alun perin annettua tuomiota puitepäätöksen 4 a artiklan kannalta. Se ehdottaa kieltävää vastausta, koska selvitys pitäisi tehdä sen tuomion osalta, joka ilmoitetaan täytäntöönpanokelpoiseksi tuomioksi eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä.

92.

Komission mielestä täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen on pyydettävä tietoja menettelyn viimeisestä vaiheesta, jossa asia on käsitelty aineellisesti ja joka on johtanut lainvoimaiseen tuomioon. Tässä tapauksessa muutoksenhakuun liittyvä oikeudenkäynti on johtanut alun perin annettuun tuomioon. Komissio muistuttaa, että puitepäätöksen 4 a artikla koskee joka tapauksessa harkinnanvaraista kieltäytymisperustetta. Sen mielestä on tapauksia, joissa eurooppalainen pidätysmääräys voidaan panna neljän luovutusvelvollisuuden sisältävän tilanteen lisäksi täytäntöön loukkaamatta asianomaisen henkilön oikeutta olla läsnä oikeudenkäynnissään. Täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voi ottaa tässä yhteydessä kaikki käytettävissä olevat tiedot huomioon.

93.

Toiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastaamiseksi erottelen toisistaan sen ilmeisen näkökohdan, joka koskee oikeusviranomaisten väliseen yhteydenpitoon liittyviä yksityiskohtaisia sääntöjä (1), ja sen taustalla olevan asiayhteyden, johon viitataan myös komission edellä mainitussa vastauksessa (2). Selitän tämän jälkeen, miksi on välttämätöntä, että täytäntöönpanosta vastaaville oikeusviranomaisille jää harkintavaltaa, kun ne tutkivat asianomaisten henkilöiden prosessuaalisten oikeuksien kunnioittamisen puitepäätöksen 4 a artiklan nojalla (3).

94.

Kahden viranomaisen välinen yhteydenpito edellä mainitun säännöksen perusteella riippuu aina kuhunkin asiaan liittyvistä konkreettisista tarpeista. On siis vaikeaa vastata tällaiseen kysymykseen abstraktisti. Vaadittavien tietojen laatu riippuu näet tyypillisesti tarkoituksesta, johon näitä tietoja pyydetään.

95.

Katson, että tässä yhteydessä omaksuttavaa lähestymistapaa voisivat ohjata seuraavat näkemykset.

96.

Muistutettakoon aluksi siitä, että täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voi kieltäytyä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta vain puitepäätöksen 3 artiklassa tyhjentävästi luetelluissa ehdottomien kieltäytymisperusteiden tapauksissa tai tämän puitepäätöksen 4 ja 4 a artiklan mukaisissa harkinnanvaraisten kieltäytymisperusteiden tapauksissa. ( 17 )

97.

Unionin tuomioistuin on ottanut huomioon myös puitepäätöksen 8 artiklan 1 kohdan sisältämät sääntöjenmukaisuusvaatimukset, joiden noudattaminen on eurooppalaisen pidätysmääräyksen pätevyyden edellytys, koska niiden noudattamatta jättämisen on lähtökohtaisesti johdettava kieltäytymiseen eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta. Ennen kuin toimivaltainen viranomainen kieltäytyy täytäntöönpanosta (minkä on jäätävä poikkeukseksi), sen on siis puitepäätöksen 15 artiklan 2 kohdan mukaisesti pyydettävä pidätysmääräyksen antanutta oikeusviranomaista toimittamaan kiireellisesti kaikki tarvittavat lisätiedot. ( 18 )

98.

Ainoastaan siinä tapauksessa, että täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen päättelee puitepäätöksen 15 artiklan 2 kohdan nojalla toimitetuista tiedoista sekä kaikista muista mahdollisista tiedoista, joita se on voinut saada muulla tavoin, että eurooppalainen pidätysmääräys on annettu sääntöjenvastaisesti (puitepäätöksen 8 artiklan 1 kohdassa määrättyjen edellytysten valossa), se ei saa panna sitä täytäntöön.

99.

Erityisesti puitepäätöksen 15 artiklan 2 kohdan osalta on todettava ensinnäkin, että tämän säännöksen perusteella annettavan ilmoituksen tarkoituksena on varmistua siitä, että täytäntöön pantava velvoite (siten, että noudatetaan samalla sääntöä, jonka mukaan eurooppalainen pidätysmääräys on tutkittava kiireellisesti, kun otetaan huomioon puitepäätöksen mukaiset määräajat) ja asianomaisen henkilön prosessuaalisten oikeuksien suojelun pakottava vaatimus ovat tasapainossa. ( 19 ) Pallottelu viranomaisten välillä ei voi näet jatkua loputtomiin. On mahdollistettava 60 päivän määräajan ( 20 ) noudattaminen, sillä eurooppalainen pidätysmääräys on lähtökohtaisesti pantava täytäntöön tässä määräajassa. ( 21 )

100.

Toiseksi on tärkeää, että edellä mainittua ilmoitusta koskevilla yksityiskohtaisilla säännöillä taataan järjestelmän toiminnallisuus. Siten kysymykset pitäisi esittää niin täsmällisesti ja selvästi kuin mahdollista. Vaikuttaisi esimerkiksi kohtuulliselta esittää kysymys ensimmäisen kerran ja sen jälkeen varmistaa asia toisella kerralla korostamalla selvennettäviä seikkoja. Jos tällainen ilmoitus ei johda odotettuun tulokseen, on mielestäni kohtuullista edellä mainittujen kiireellisyyttä ja asianomaisten henkilöiden oikeussuojaa koskevien tavoitteiden valossa, että aktiivisessa tietojenhaussa ei mennä pidemmälle.

101.

Tämä ei kuitenkaan vapauta toimivaltaista viranomaista arvioimasta kutakin asiaa tapauskohtaisesti asianomaisen henkilön puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen tarpeen kannalta.

102.

Tässä tapauksessa täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen on halunnut esittää lisäkysymyksiä alun perin annettuun tuomioon johtaneesta oikeudenkäynnistä. Kuten Alankomaiden hallitus huomauttaa, se on näet esittänyt epäilyksiä siitä, minkä tasoisesti Zdziaszekin puolustautumisoikeuksia on suojeltu yhtenäistuomioon johtaneessa oikeudenkäynnissä.

103.

Kun tämä on täsmennetty, toisen ennakkoratkaisukysymyksen taustalla ilmenee perustavanlaatuisemmin ongelma, joka liittyy puitepäätöksen 4 a artiklan kansalliseen täytäntöönpanoon Alankomaiden oikeudessa. Keskityn seuraavaksi kysymyksen tähän ulottuvuuteen.

104.

Tässä tapauksessa puitepäätöksen 15 artiklan 2 kohdan nojalla on pyydetty lisätietoja, jotta kyettäisiin arvioimaan puitepäätöksen 4 a artiklan mukaisten edellytysten soveltamista. Kuten on jo todettu, tässä säännöksessä säädetään eurooppalaisen pidätysmääräyksen harkinnanvaraisista kieltäytymisperusteista. ( 22 )

105.

Kuten olen toisaalla jo huomauttanut, ( 23 ) puitepäätöksen 1 artiklan 2 kohdasta ilmenevä pääsääntö on, että jäsenvaltiot ovat velvollisia panemaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöön ”vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen perusteella ja tämän puitepäätöksen määräysten mukaisesti”.

106.

Puitepäätöksen 4 a artiklan 1 kohdassa on otettu käyttöön mahdollisuus kieltäytyä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta, jos asianomainen henkilö ei ole ollut henkilökohtaisesti läsnä päätökseen johtaneessa oikeudenkäynnissä. Tämän mahdollisuuden olla panematta eurooppalaista pidätysmääräystä täytäntöön on perustuttava siihen, että täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen on tutkinut kuhunkin yksittäistapaukseen liittyvät olosuhteet.

107.

Mahdollisuus kieltäytyä täytäntöönpanosta lakkaa, jos täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen toteaa, että tietyssä yksittäistapauksessa on olemassa jokin puitepäätöksen 4 a artiklan 1 kohdan a–d alakohdassa luetelluista tilanteista. Tällaisessa tapauksessa kieltäytyminen eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta ei ole mahdollista ja velvollisuudesta asianomaisen luovuttamiseen tulee sääntö.

108.

Huomautettakoon, että ennakkoratkaisupyynnössä esitetyn kaltaisessa kansallisessa lainsäädännössä (OLW:n 12 §) käännetään puitepäätöksen logiikka, kun siinä tehdään ”mahdollisuudesta kieltäytyä täytäntöönpanosta, paitsi jos a–d alakohta””velvollisuus kieltäytyä täytäntöönpanosta, ellei a–d alakohta”.

109.

Tällä tavalla panna puitepäätöksen 4 a artikla täytäntöön on muutettu luettelo, joka koskee neljää poikkeusta, joita sovelletaan mahdollisuuteen jättää eurooppalainen pidätysmääräys panematta täytäntöön, jos asianomainen ei ole ollut läsnä päätökseen johtaneessa oikeudenkäynnissä, tyhjentäväksi luetteloksi ainoista tilanteista, joissa täytäntöönpanosta vastaava viranomainen voi panna eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöön, jos asianomainen ei ole ollut henkilökohtaisesti läsnä oikeudenkäynnissä. Tämä täytäntöönpanotapa estää mielestäni täytäntöönpanosta vastaavia oikeusviranomaisia punnitsemasta kaikkia tosiasiallisia olosuhteita tietyssä asiassa selvittääkseen asianomaisten henkilöiden prosessuaalisten oikeuksien kunnioittamisen. Kun sovelletaan analogisesti ratkaisua, jonka unionin tuomioistuin on tehnyt puitepäätöksen 4 artiklan 6 alakohdassa säädetystä harkinnanvaraisesta kieltäytymisperusteesta, täytäntöönpanosta vastaavalla oikeusviranomaisella on mielestäni oltava myös tässä asiayhteydessä harkintavaltaa sen suhteen, onko eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta syytä kieltäytyä. ( 24 )

110.

Katson näin ollen, että puitepäätöksen 4 a artikla on pantu virheellisellä tavalla täytäntöön OLW:n 12 §:llä.

111.

Puitepäätöksen 4 a artiklan tyhjentävyyttä koskeva kysymys tulee esiin myös nyt käsiteltävässä asiassa: ( 25 ) ovatko a–d alakohdassa kuvatut olosuhteet ainoat olosuhteet, jotka mahdollistavat sen, että viranomainen, jolta täytäntöönpanoa vaaditaan, selvittää asianomaisen henkilön puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen? Vai voiko tämä viranomainen viitata muihin olosuhteisiin kyetäkseen panemaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöön samalla kun se varmistuu asianomaisen henkilön perusoikeuksien kunnioittamisesta?

112.

Muistutan lopuksi uudelleen siitä, että puitepäätös perustuu vastavuoroisen tunnustamisen periaatteeseen ja vankkaan jäsenvaltioiden väliseen luottamukseen. ( 26 ) Vastavuoroisen tunnustamisen ja keskinäisen luottamuksen periaatteet eivät voi kuitenkaan heikentää merkitystä, joka puitepäätöksessä ja unionin oikeudessa annetaan perusoikeuksien, tässä tapauksessa prosessuaalisten oikeuksien, kunnioittamiselle. ( 27 )

113.

Puitepäätöksen 4 a artikla osoittaa tasapainon, jonka unionin lainsäätäjä on saavuttanut yhtäältä Euroopan oikeudellisella alueella tapahtuvan henkilöiden tehokkaan luovuttamisen ja toisaalta täytäntöönpanosta vastaavalle oikeusviranomaiselle kuuluvan valvonnan laajuuden välillä. Jos tämä viranomainen on vakuuttunut siitä, että perusoikeuksia on kunnioitettu, kun otetaan tarvittaessa huomioon asianomaisen henkilön toiminta, kansallisen lainsäädännön ei pitäisi estää sitä noudattamasta puitepäätöksen 1 artiklan 2 kohdan nojalla sille kuuluvaa velvoitetta panna eurooppalainen pidätysmääräys täytäntöön.

114.

Edellä esitetyn perusteella täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voi kieltäytyä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta siinä tapauksessa, että eurooppalaiseen pidätysmääräyslomakkeeseen sisältyvät tiedot ja sen pidätysmääräyksen antaneelta oikeusviranomaiselta puitepäätöksen 15 artiklan 2 kohdan nojalla saamat tiedot eivät anna mahdollisuutta selvittää, onko asianomaisen henkilön, joka ei ole ollut henkilökohtaisesti läsnä oikeudenkäynnissään, puolustautumisoikeuksia kunnioitettu. Puitepäätöksen 4 a artiklan 1 kohdassa tarkoitetun eurooppalaisen pidätysmääräyksen harkinnanvaraisen kieltäytymisperusteen soveltamista koskeva päätös kuuluu täytäntöönpanosta vastaavalle oikeusviranomaiselle, jonka on kyettävä arvioimaan kaikkien käytettävissään olevien tosiseikkojen valossa, onko asianomaisen henkilön puolustautumisoikeuksia kunnioitettu.

115.

Edellä esitetystä ilmenee, että puitepäätöksen 4 a artiklan mukaisen harkinnanvaraisen kieltäytymisperusteen sovellettavuuden selvittäminen on tehtävä pääasiassa kyseessä olevaan yhtenäistuomioon johtaneen oikeudenkäynnin osalta. Muistutettakoon, että yhtäältä tämä ilmenee siitä, että tässä tapauksessa yhtenäistuomiossa on vahvistettu Zdziaszekille määrätty rangaistus siten, että se on peruste, joka tekee vapaudenmenetyksen käsittävästä rangaistuksesta täytäntöönpanokelpoisen, ja että toisaalta vaikuttaa siltä, että yhtenäistuomioon johtanut oikeudenkäynti edellytti tuomioistuimelta harkintavaltaa, minkä selvittäminen kuuluu ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle.

116.

Ensimmäiseen kysymykseen ehdottamastani vastauksesta seuraa, että täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen tutkii, onko puolustautumisoikeuksia kunnioitettu oikeudenkäynnin viimeisessä vaiheessa, jonka aikana asiaa on käsitelty aineellisesti ja joka on johtanut täytäntöönpanokelpoiseen tuomioon. Tässä tapauksessa tämä oikeudenkäynnin viimeinen vaihe on vaihe, joka on johtanut yhtenäistuomioon. Pitää paikkansa, että tämä oikeudenkäynti koski vain seuraamuksen lopullista määrittämistä.

117.

Koska ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että puolustautumisoikeuksien kunnioittamista ei ole varmistettu tässä nimenomaisessa oikeudenkäynnin vaiheessa, on mielestäni tarpeetonta pohtia, onko puolustautumisoikeuksia kunnioitettu oikeudenkäynnin viimeisessä vaiheessa, jossa on määritetty tuomion toinen osa eli syyllisyys.

118.

Jos unionin tuomioistuin päätyisi omaksumaan erilaisen näkemyksen ja toteaisi, että alun perin annetulla tuomiolla on edelleen merkitystä täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen puitepäätöksen 4 a artiklan nojalla suorittaman valvonnan kannalta, viittaan asiassa Tupikas esittämääni kantaan. ( 28 )

119.

Ainoa ero kyseisen asian ja nyt käsiteltävän asian välillä on siinä, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin arvioi alun perin annetun tuomion osalta, että Zdziaszek oli asianmukaisesti edustettuna muutoksenhaussa mutta ei ensimmäisessä oikeusasteessa. Koska toimitettujen tietojen mukaan asia on tutkittu aineellisesti muutoksenhakuun liittyneessä oikeudenkäynnissä, puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen tässä oikeudenkäynnin vaiheessa korjaa puutteet, joita on saattanut ilmetä aikaisemmissa vaiheissa.

120.

Alun perin annettuun tuomioon sisältynyt rangaistusta koskeva päätös on silti korvattu, ja kuten olen edellä muistuttanut, Zdziaszekin langettava tuomio perustuu nyt kahteen erilliseen oikeudenkäyntiin. Toistettakoon, että koska on osoitettu, että hänen puolustautumisoikeuksiaan ei ole turvattu yhtenäistuomioon johtaneessa oikeudenkäynnissä, sen selvittämisellä, onko niitä kunnioitettu alun perin annetun tuomion yhteydessä, ei ole mielestäni merkitystä.

121.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Rechtbank Amsterdamin ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen seuraavasti:

Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13.6.2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS, sellaisena kuin se on muutettuna 26.2.2009 tehdyllä neuvoston puitepäätöksellä 2009/299/YOS, 4 a artiklan 1 kohdan johdantolauseen käsitettä ”päätökseen johtanut oikeudenkäynti” on tulkittava siten, että sitä voidaan soveltaa oikeudenkäyntiin, jonka johdosta on annettu pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen yhtenäistuomion kaltainen tuomio, jos tällä yhtenäistuomiolla, josta on tullut täytäntöönpanokelpoinen, vahvistetaan vapaudenmenetyksen käsittävä rangaistus ja jos kansallisella tuomioistuimella on harkintavaltaa tämän rangaistuksen vahvistamiseen liittyvässä oikeudenkäynnissä.

Täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voi kieltäytyä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta siinä tapauksessa, että lomakkeeseen sisältyvät tiedot ja sen pidätysmääräyksen antaneelta oikeusviranomaiselta puitepäätöksen 2002/584, sellaisena kuin se on muutettuna puitepäätöksellä 2009/299, 15 artiklan 2 kohdan nojalla tai muulla tavoin saamat tiedot eivät anna mahdollisuutta selvittää, onko asianomaisen henkilön, joka ei ole ollut henkilökohtaisesti läsnä oikeudenkäynnissään, puolustautumisoikeuksia kunnioitettu. Puitepäätöksen 4 a artiklan 1 kohdassa tarkoitetun eurooppalaisen pidätysmääräyksen harkinnanvaraisen kieltäytymisperusteen soveltamista koskeva päätös kuuluu täytäntöönpanosta vastaavalle oikeusviranomaiselle, jonka on kyettävä arvioimaan kaikkien käytettävissään olevien tosiseikkojen valossa, onko asianomaisen henkilön puolustautumisoikeuksia kunnioitettu.