EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS

(toinen jaosto)

22 päivänä toukokuuta 2014 (*)

Työjärjestyksen 32 artiklan 1 kohta – Hyvän oikeudenhoidon vaarantaminen – Asianosaisen edustajalle asetettu kielto esiintyä asian käsittelyssä

Asiassa F‑58/13,

jossa on kyse SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuvasta kanteesta,

Luigi Marcuccio, Euroopan komission entinen virkamies, kotipaikka Tricase (Italia), edustajanaan abogado A,

kantajana,

vastaan

Euroopan komissio, asiamiehinään C. Berardis-Kayser ja G. Gattinara,

vastaajana,

EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIN

(toinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. I. Rofes i Pujol sekä tuomarit K. Bradley (esittelevä tuomari) ja J. Svenningsen,

kirjaaja: W. Hakenberg,

on antanut seuraavan

määräyksen

1        Työjärjestyksen 32 artiklan 1 kohdan mukaisesti, jos virkamiestuomioistuin katsoo muun muassa, ”että asiamiehen, avustajan tai asianajajan käyttäytyminen on virkamiestuomioistuimen arvoa loukkaavaa tai hyvän oikeudenhoidon vaatimusten vastaista”, virkamiestuomioistuin ilmoittaa tästä asianomaiselle. Samoilla perusteilla se ”voi asianomaista henkilöä kuultuaan milloin tahansa määräyksellään kieltää asianomaista henkilöä esiintymästä asian käsittelyssä. Määräystä on heti noudatettava.”

 Edustetun asianosaisen aiemmat oikeudenkäynnit

2        Alustavasti on täsmennettävä, että kantaja, jota käsiteltävässä asiassa edustaa asianajaja A, on saattanut vuodesta 2002 lähtien huomattavan määrän kanteita ja valituksia, joissa on vastaajana hänen entinen työnantajansa Euroopan komissio, käsiteltäväksi Euroopan unionin eri tuomioistuimiin sekä ensimmäisessä oikeusasteessa että muutoksenhakuasteessa. Tähän päivään mennessä kantaja on pannut vireille yli 190 oikeudenkäyntiasiaa.

3        Suurin osa näistä kanteista ja valituksista on hylätty, koska ne ovat olleet ilmeisen perusteettomia tai koska niiden tutkittavaksi ottamisen edellytykset ovat selvästi puuttuneet. Unionin tuomioistuin korosti asioissa C‑432/08 P‑DEP, C‑513/08 P‑DEP ja C‑528/08 P‑DEP, komissio vastaan Marcuccio, 28.2.2013 antamissaan määräyksissä ”Luigi Marcuccion unionin tuomioistuimiin toimittamien kanteiden ja valitusten erittäin korkeaa määrää ja järjestelmällistä luonnetta”. Asiassa T‑226/13 P, Marcuccio vastaan komissio, 21.10.2013 antamassaan määräyksessä (42 kohta) Euroopan unionin yleinen tuomioistuin toi esille, että ”kantajalla on taipumus ryhtyä järjestelmällisesti ja erotuksetta oikeustoimiin”, koska hän vetoaa ”täysin harkitsematta” sellaisiin perusteisiin ja perusteluihin, jotka unionin tuomioistuinten on ”vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella” hylättävä, koska ne ovat ilmeisen perusteettomia tai koska niiden tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat. Euroopan unionin yleinen tuomioistuin totesi myös tämän saman määräyksen 44 kohdassa, että ”kantajan toiminta työllistää turhaan [Euroopan unionin yleistä] tuomioistuinta, mikä on kohtuuton haitta hyvän oikeudenhoidon kannalta”.

4        Virkamiestuomioistuin oli erittäin huolissaan tästä tilanteesta, ja se lähetti 7.12.2012 telekopiona kantajaa tuolloin edustaneelle asianajajalle kirjeen, jonka alkuperäiskappale saapui asianomaiselle 4.1.2013 ja jossa se kehotti tätä kiinnittämään huomiota ”rooliin, joka kuuluu asianajajalle, jolla on oikeudenhoidosta huolehtivana henkilönä lain mukaan velvollisuus edustaa kantajaa sovellettavien menettelysääntöjen mukaisella tavalla”, ja jonka roolin mukaisesti ”ensimmäiseksi on vältettävä nostamasta sellaisia toistuvia kanteita, jotka useissa tapauksissa jätetään myöhemmin tutkimatta sen vuoksi, että ne ovat ilmeisen perusteettomia tai koska niiden tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat”. Lisäksi virkamiestuomioistuin totesi tässä samassa kirjeessä epäilevänsä vielä sitä, olivatko kaikki Luigi Marcuccion toimittamat kanne- ja valituskirjelmät peräisin asianajajan kynästä.

5        Koska kantajan edustaja jätti vastaamatta kyseiseen kirjeeseen eikä ryhtynyt sen johdosta mihinkään toimenpiteisiin ja koska oikeudenkäyntiasioiden määrä vain jatkoi kasvuaan, virkamiestuomioistuin joutui ottamaan yhteyttä Leccen (Italia) asianajajayhteisöön, johon kyseinen edustaja kuului ja jonka puheenjohtajalle se lähetti 16.4.2013 päivätyn kirjeen, jossa se kertoi tämän viimeksi mainitun valitettavasta toiminnasta ja kehotti asianajajayhteisön puheenjohtajaa ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin korjatakseen tilanteen, josta oli tullut erityisen haitallinen virkamiestuomioistuimen toiminnan ja muiden asioiden käsittelemisen kannalta. Tähänkään kirjeeseen ei vastattu.

6        Jonkin ajan kulutta tämän kirjeen toimittamisesta kantaja antoi etujensa puolustamisen asianajaja A:n tehtäväksi. Kävi ilmi, että vuoden 2013 kesä- ja syyskuun välisen neljän kuukauden jakson aikana asianajaja A toimitti virkamiestuomioistuimeen Luigi Marcuccion nimissä nyt käsiteltävän asian kanteen sekä neljä muuta kannetta (jotka on rekisteröity numeroilla F‑62/13, F‑65/13, F‑89/13 ja F‑90/13) ja myötävaikutti täten aktiivisesti kantajan sen toiminnan jatkumiseen, jota unionin tuomioistuimet arvostelevat.

7        Virkamiestuomioistuin katsoo, että se, miten asianajaja A käsiteltävässä asiassa toimii asianajajan roolissaan, on hänen oikeudenhoidosta huolehtivan henkilön tehtäviinsä kuuluvan arvokkuuden ja oikaisemisen velvollisuuksien sekä neuvonantamisen ja tiedottamisen velvollisuuksien kannalta ristiriidassa hyvän oikeudenhoidon vaatimusten kanssa; koska virkamiestuomioistuin harkitsi tässä tilanteessa työjärjestyksen 32 artiklan 1 kohdan soveltamista asianajaja A:han, se ilmoitti tälle 4.12.2013 päivätyssä kirjeessä aikomuksestaan soveltaa tätä määräystä ja kehotti häntä esittämään huomautuksensa, jotta häntä voitaisiin kuulla.

8        Asianajaja A kiisti 23.12.2013 päivätyssä kirjeessä laiminlyöneensä käsiteltävässä asiassa arvokkuuden ja oikaisemisen velvollisuuksiaan ja väitti, että virkamiestuomioistuimen kanta perustui pelkkiin ”viittauksiin”, joiden tueksi ei ole esitetty objektiivisia ja merkityksellisiä seikkoja, ja oli näin ollen vain ”asian tosiseikkojen ylenkatsomisesta ja pintapuolisesta arvioinnista” seurannut lopputulos, joka voitiin käsittää ”heikosti peitellyksi yritykseksi säikäyttää” kantajan ”puolustajat”. Asianajaja A:n mukaan 4.12.2013 päivätyssä kirjeessä esitetyt ”uhkaukset” eivät ole ”tulosta” siitä, että ”hänen ammatilliseen toimintaansa suoraan liittyviä tosiseikkoja ja olosuhteita olisi arvioitu rauhallisesti ja objektiivisesti” vaan ”tietynlaisesta ’ennalta tehdystä’ (ja kielteisestä) arviosta [– –]”, joka kohdistui siihen, miten kantaja käytti ”oikeuksiaan ja vetosi niihin tuomioistuimessa”.

 Hyvän oikeudenhoidon loukkaaminen

9        Asianajaja A väitti, että ”niistä yhteensä 192 asiasta, jotka [kantaja] on pannut vireille vuodesta 2002 lähtien, vain viisi – – on hänen allekirjoittamiaan” ja ettei hänellä ole ”mitään tekemistä” muiden asioiden kanssa. Asianajaja A:n mukaan kantaja nimittäin pyysi häntä hoitamaan kyseessä olevat viisi asiaa syistä, joista hän ”ei ole tietoinen” ja joita hänen ei kuulu ”arvostella”. Asianajaja A kertoo saaneensa virkamiestuomioistuimen 4.12.2013 päivätystä kirjeestä tiedon kantajan ja komission välisten oikeudenkäyntiasioiden ”merkittävästä määrästä”.

10      Seuraavaksi asianajaja A katsoi, että väite, jonka mukaan on mahdollista, etteivät hänen allekirjoittaminaan toimitetut asiakirjat ole peräisin hänen kynästään, on ”erittäin solvaava” ja ”horjuva” ja kaiken lisäksi myös ”ajattelematon ja perusteeton”.

11      Lopuksi asianajaja A pohtii, että virkamiestuomioistuimen esittämät ”huomautukset” hänen ”tehtävästään ovat niin yleisluonteisia ja täynnä yleistyksiä”, ettei hän voi niiden perusteella ”puolustautua millään tavalla”.

12      On kuitenkin todettava, että asianajaja A:n huomautukset eivät millään tavoin aseta kyseenalaiseksi sitä tosiseikkaa, että kantajan taipumus ryhtyä järjestelmällisesti ja erotuksetta oikeustoimiin on omiaan vaarantamaan hyvän oikeudenhoidon, tai sitä seikkaa, että hänen oma toimintansa myötävaikuttaa käsiteltävässä asiassa suoraan kantajan sen toiminnan jatkumiseen, josta häntä arvostellaan.

13      Huomautuksissa, jotka asianajaja A esitti vastauksena 4.12.2013 päivättyyn kirjeeseen, hän vetosi lähinnä vain siihen, että sen jälkeen, kun hän oli korvannut kantajan edellisen edustajan – mikä tapahtui hieman sen jälkeen, kun virkamiestuomioistuin oli ottanut yhteyttä Leccen asianajajayhteisöön –, hän nosti virkamiestuomioistuimessa vain viisi itse allekirjoittamaansa kannetta, ja väitti, ettei hän tuntenut muita asioita lainkaan.

14      Tällainen seikka ei kuitenkaan ole omiaan oikeuttamaan hänen toimintaansa hyvän oikeudenhoidon kannalta.

15      Ensinnäkin kyseessä olevat viisi kannetta nostettiin vain neljän kuukauden pituisen jakson aikana eli vuoden 2013 kesä- ja syyskuun välisenä aikana.

16      Seuraavaksi asianajaja A myöntää osallistuneensa Luigi Marcuccion edustamiseen toisen asianajajan kanssa asiassa F‑56/09. Tuomiossa, jolla tämän asian käsittely saatettiin päätökseen, mainitaan kuitenkin eräitä muita oikeudenkäyntiasioita, joita asianomainen oli pannut vireille, ja siinä kiinnitetään huomiota siihen, että asianomainen oli esittänyt suurehkon määrän vaatimuksia ja esittänyt lisäksi kohtuuttomia korvausvaatimuksia. On myös todettava, että vaikka asianajaja A vetoaa siihen, että hän edustaa tässä asiassa kantajaa Madridin (Espanja) asianajajayhteisön jäsenenä, koska hän on ilmoittanut olevansa Milanon (Italia) asianajajayhteisön jäsen vain ”sivutoimisesti”, on kuitenkin niin, että kannekirjelmän toimittamisen yhteydessä hän ilmoitti prosessiosoitteeksi sen saman osoitteen Galatonessa (Italia), joka on Leccen asianajajayhteisön alueella sijaitseva kaupunki, kuin jota eräs kantajan edellinen asianajaja käytti; lisäksi asianajaja A:lla on sama puhelinnumero ja faksinumero kuin tällä kantajan edellisellä asianajajalla. Näissä olosuhteissa on ilmeistä, että asianajaja A:n väite, jonka mukaan hän sai tietää Luigi Marcuccion vireille panemien oikeudenkäyntiasioiden suuresta määrästä vasta virkamiestuomioistuimen 4.12.2013 päivätystä kirjeestä, on epäuskottava.

17      Jos olisi katsottava, että asianajaja A saattoi olla epätietoinen kantajan ja komission välisten aiempien oikeudenkäyntiasioiden suuresta määrästä, olisi tällöin myös todettava, että asianajaja A laiminlöi ammatillisia velvollisuuksiaan kun hän jätti selvittämättä asiayhteyden, johon hänen Luigi Marcuccion nimissä nostamansa kanteet kuuluivat, etenkin kun hänen asiakkaansa lukuisiin kanteisiin ja valituksiin annettuihin ratkaisuihin on helppo tutustua tämän nimellä Euroopan unionin tuomioistuimen internetsivuilla osiossa ”oikeuskäytäntö”. Todellisuudessa kannekirjelmään sisältyvästä tosiseikkojen kuvailusta käy selvästi ilmi, ettei asianajaja A voinut olla epätietoinen asiakkaansa menneisyydestä unionin tuomioistuimissa käydyissä oikeudenkäynneissä.

18      Kantajan taipumus ryhtyä järjestelmällisesti ja erotuksetta oikeustoimiin kuvastuu erityisen hyvin siitä, että käsiteltävän asian kanteessa, joka on asianajaja A:n allekirjoittama, on kyse lähes samoista tosiseikoista kuin asiassa F‑67/12, Marcuccio vastaan komissio, ja siitä, että se perustuu samoille kanneperusteille. Asian F-67/12 kanne hylättiin ilmeisen perusteettomana määräyksellä, joka annettiin 6.2.2013 eli paljon ennen käsiteltävän asian kanteen nostamista. Tästä määräyksestä tehty valitus hylättiin tämän jälkeen edellä mainitussa asiassa Marcuccio vastaan komissio 21.10.2013 annetulla määräyksellä, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset osittain selvästi puuttuivat ja koska se oli osittain ilmeisen perusteeton; tässä määräyksessä kantaja määrättiin maksamaan 2 000 euroa Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 90 artiklan mukaisesti, koska valituksen katsottiin merkitsevän kanneoikeuden väärinkäyttöä.

19      Edellä todetun valossa on katsottava, että on osoitettu riittävällä tavalla, että käsiteltävässä asiassa asianajaja A myötävaikutti toiminnallaan harkitsemattomasti kantajan pakkomielteenomaisiin käräjöimisen taipumuksiin, jotka ovat osoittautuneet erityisen haitallisiksi hyvän oikeudenhoidon kannalta, kun otetaan huomioon tämän viimeksi mainitun unionin tuomioistuimissa nostamien kanteiden erityisen suuri määrä, joka ei voi jäädä huomaamatta tavanomaisen tarkkaavaiselta asianajajalta.

20      Asianajaja A:n 23.12.2013 päiväämästä kirjeestä on esitettävä lisäksi seuraavat huomautukset. Hän katsoo tässä kirjeessä, että ”epäilyt siitä, ovatko asiakirjat, joissa on hänen allekirjoituksensa, peräisin hänen kynästään, ovat erittäin solvaavia ja lisäksi myös ajattelemattomia ja perusteettomia”, ja että ”on epätavallista, että [virkamiestuomioistuin] esittää niiden perusteella niin vakavan ja epävarman toteamuksen esittämättä tällaisen näkemyksen tueksi mitään tutkimusta tai tosiseikkaa”.

21      Virkamiestuomioistuin katsoo tältä osin seuraavaa:

–        käsiteltävän asian kannekirjelmän kohdat 14, 17, 24, 25, 28, 32–38 ja 42 vastaavat sanatarkasti kantajan edellisen asianajajan asiassa F-67/12, Marcuccio vastaan komissio, toimittaman kannekirjelmän kohtia 4, 7, 14, 15, 18, 26–32 ja 36

–        pieniä muutoksia lukuun ottamatta kohdat 13, 16, 18, 20, 22, 26 (jälkimmäinen puolikas), 27 (ensimmäinen rivi), 29, 30, 31, 39 (lisätty neljä riviä), 40 (ensimmäinen virke) ja 41 (lisäyksiä) ovat olennaisilta osin samat kuin asian F-67/12 kannekirjelmän kohdat 3, 6 [ensimmäinen virke ja alakohta c)], 8, 9, 13, 16, 17, 19 (neljä ensimmäistä riviä), 24, 25, 33, 34 ja 35.

22      Tästä seuraa, että muutamia lisättyjä tai poistettuja virkkeitä lukuun ottamatta käsiteltävän asian kanteessa esitetyt oikeudelliset seikat (eli kohdat 26–42) ja merkittävä osa siinä kuvailtuja tosiseikkoja (kohdat 1–25) vastaavat täysin tai olennaisilta osin oikeudellisia seikkoja ja tosiseikkoja sellaisessa aikaisemmassa kannekirjelmässä, joka toimitettiin asiassa, jossa asianajaja A ei toiminut kantajan edustajana. Näin ollen vaikuttaa todennäköisemmältä, ettei asianajaja A laatinut käsiteltävän asian kannekirjelmää, toisin kuin hän itse väittää.

23      Asianajaja A katsoo kirjeessään myös, että ”[virkamiestuomioistuimen esittämistä] toteamuksista vaikuttaa käyvän ilmi – – eräänlainen [virkamiestuomioistuimessa vireillä olevissa asioissa annettavien] ratkaisujen ennakointi ja tuomitseminen, joka vaikuttaa siltä, että siinä nimenomaan ennakoidaan kanteiden hylkäämistä ilman aineellisten seikkojen asianmukaista arviointia, mikä on ilmeisellä tavalla ristiriidassa jäsenvaltioiden yhteisten perustuslaillisten periaatteiden kanssa”.

24      Tältä osin riittää, kun todetaan, että tämä asianajaja A:n toteamus on tosiseikkojen osalta puutteellinen. Asianosaisen edustajalle työjärjestyksen 32 artiklan 1 kohdan mukaisesti asetettu kielto esiintyä asian käsittelyssä nimittäin velvoittaa tämän viimeksi mainitun vaihtamaan oikeudellista edustajaa, mutta sillä ei millään tavoin vaikuteta arviointiin, jonka virkamiestuomioistuin tekee asiakysymyksestä kanteessa, joka pysyy vireillä virkamiestuomioistuimessa niin kauan kun kantaja ei ole luopunut siitä.

25      Näin ollen virkamiestuomioistuin katsoo sekä käsiteltävässä asiassa nostetun kanteen sisällön että sen asiayhteyden kannalta, että siinä on aiheellista soveltaa työjärjestyksen 32 artiklan 1 kohtaa ja asettaa asianajaja A:lle kielto esiintyä sen käsittelyssä ja että espanjalaisille ja italialaisille viranomaisille, joiden toimivallan alaisuuteen asianomainen henkilö kuuluu, on toimitettava jäljennös tästä määräyksestä.

Näillä perusteilla

EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIN

(toinen jaosto)

on määrännyt seuraavaa:

1)      Asianajaja A:lle asetetaan työjärjestyksen 32 artiklan 1 kohdan mukainen kielto esiintyä asian käsittelyssä.

2)      Espanjalaisille ja italialaisille viranomaisille, joiden toimivallan alaisuuteen asianajaja A kuuluu, toimitetaan jäljennös tästä määräyksestä.

Annettiin Luxemburgissa 22 päivänä toukokuuta 2014.

W. Hakenberg

M. I. Rofes i Pujol

kirjaaja

jaoston puheenjohtaja

---

* Oikeudenkäyntikieli: italia.