—

O. Tümer, edustajanaan advocaat G. T. M. Evers,

—

Raad van bestuur van het Uitvoeringsinstituut werknemersverzekeringen, asiamiehenään I. Eijkhout,

—

Alankomaiden hallitus, asiamiehinään B. Koopman, M. Bulterman, H. Stergiou ja M. de Ree,

—

Euroopan komissio, asiamiehinään M. van Beek ja J. Enegren,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee työntekijöiden suojasta työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa 20.10.1980 annetun neuvoston direktiivin 80/987/ETY (EYVL L 283, s. 23), sellaisena kuin se on muutettuna 23.9.2002 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2002/74/EY (EYVL L 270, s. 10; jäljempänä direktiivi 80/987), tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty riita-asiassa, jossa O. Tümer on valittanut Raad van bestuur van het Uitvoeringsinstituut werknemersverzekeringenin (työntekijöiden vakuutuslaitoksen hallitus, jäljempänä Uwv) päätöksestä, jolla tämä kieltäytyi myöntämästä Tümerille työnantajan maksukyvyttömyyden perusteella myönnettävää korvausta sillä perusteella, että hän on Alankomaissa laittomasti oleskeleva kolmannen maan kansalainen.

3

Direktiivin 2002/74 johdanto-osan ensimmäisessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Yhteisön peruskirja työntekijöiden sosiaalisista perusoikeuksista hyväksyttiin 9 päivänä joulukuuta 1989. Sen seitsemännessä kohdassa todetaan, että sisämarkkinoiden toteutumisen on johdettava työntekijöiden elin- ja työolojen parantumiseen Euroopan yhteisössä sekä että tämän parantumisen on johdettava tarpeen mukaan työlainsäädännön tiettyjen näkökohtien, kuten joukkoirtisanomisiin tai konkursseihin liittyvien menettelyjen, kehittämiseen.”

4

Direktiivin 80/987 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tätä direktiiviä sovelletaan työntekijöiden työsopimuksista tai työsuhteista johtuviin saataviin työnantajalta, joka on 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla maksukyvytön.

2.   Jäsenvaltiot voivat poikkeuksellisesti jättää tiettyihin ryhmiin kuuluvien työntekijöiden saatavat tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle sen vuoksi, että on olemassa muita tapoja turvata palkkasaatavat, jos osoitetaan, että ne tarjoavat kyseisille henkilöille tästä direktiivistä johtuvaa suojaa vastaavan suojan.

3.   Jäsenvaltiot voivat edelleen jättää, jos tällaista säännöstä jo sovelletaan niiden kansallisessa lainsäädännössä, tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle:

5

Direktiivin 2 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”2.   Tällä direktiivillä ei ole vaikutusta siihen, miten kansallisessa lainsäädännössä määritellään käsitteet ’työntekijä’, ’työnantaja’, ’palkka’, ’saavutettu oikeus’ ja ’tulevaisuuteen kohdistuva oikeus’.

Jäsenvaltiot eivät kuitenkaan voi jättää tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle:

3.   Jäsenvaltiot eivät voi asettaa työsopimuksen tai ‑suhteen vähimmäiskestoa ehdoksi työntekijöiden oikeudelle saada tämän direktiivin mukaisia etuuksia.”

6

Direktiivin 80/987 3 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta palkkaturvajärjestelmät turvaavat, jollei 4 artiklasta muuta johdu, työsopimuksista tai työsuhteista, myös työsuhteen päättymisen yhteydessä maksettavasta erorahasta, jos tästä on säädetty kansallisessa lainsäädännössä, johtuvien maksamatta olevien työntekijöiden saatavien suorituksen.

Palkkaturvajärjestelmä turvaa maksamattomat palkkasaatavat tiettyä jäsenvaltioiden määrittämää päivää edeltävältä ja/tai tapauksen mukaan sen jälkeiseltä ajalta.”

7

Direktiivin 4 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltiot voivat rajoittaa palkkaturvajärjestelmien 3 artiklassa tarkoitettua vastuuta.

2.   Käyttäessään 1 kohdassa tarkoitettua mahdollisuutta jäsenvaltion on vahvistettava sen ajan kesto, jolta palkkaturvajärjestelmän on vastattava maksamatta olevista saatavista. Tämä aika ei kuitenkaan saa olla lyhyempi kuin 3 artiklassa tarkoitettua päivää edeltävä ja/tai sen jälkeinen ajanjakso, joka kattaa työsuhteen kolme viimeistä kuukautta. Jäsenvaltiot voivat sisällyttää tämän kolmen kuukauden vähimmäisajan viiteajanjaksoon, jonka pituus on vähintään kuusi kuukautta.

Jäsenvaltiot, jotka säätävät vähintään 18 kuukauden viiteajanjakson, voivat rajoittaa kahdeksaan viikkoon ajan, jolta palkkaturvajärjestelmä vastaa maksamatta olevista saatavista. Tässä tapauksessa vähimmäisajanjakson laskemisessa otetaan huomioon työntekijöille edullisimmat ajanjaksot.

3.   Jäsenvaltiot voivat lisäksi asettaa enimmäismääriä palkkaturvajärjestelmän suoritettavaksi tuleville maksuille. Nämä enimmäismäärät eivät saa alittaa tasoa, joka on yhteensopiva tämän direktiivin sosiaalisen tavoitteen kanssa.

Käyttäessään tätä mahdollisuutta jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle menetelmä, jota noudattaen se asettaa enimmäismäärän.”

8

Direktiivi 80/987 on kodifioitu työntekijöiden suojasta työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa 22.10.2008 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2008/94/EY (EUVL L 283, s. 36), johon on otettu samansisältöisinä direktiivin 80/987 2–4 artiklan säännökset. Direktiivi 2008/94 tuli voimaan 17.11.2008.

9

Pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemasta 25.11.2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/109/EY (EUVL L 16, s. 44) 3 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tätä direktiiviä sovelletaan jäsenvaltion alueella laillisesti oleskeleviin kolmansien maiden kansalaisiin.”

10

Direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltiot myöntävät pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman sellaisille kolmansien maiden kansalaisille, jotka ovat oleskelleet kyseisen jäsenvaltion alueella laillisesti ja yhtäjaksoisesti viiden vuoden ajan välittömästi ennen asiaa koskevan hakemuksen jättämistä.”

11

Direktiivin 2003/109 11 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaan pitkään oleskellutta kolmannen maan kansalaista on kohdeltava yhdenvertaisesti jäsenvaltion omien kansalaisten kanssa ”sosiaaliturvan, sosiaaliavun ja sosiaalisen suojelun aloilla, sellaisina kuin ne on määritelty kansallisessa lainsäädännössä”.

12

Direktiivin 13 artiklassa, jonka otsikko on ”Suotuisammat kansalliset säännökset”, säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltiot voivat myöntää pysyviä tai rajoittamattoman ajan voimassa olevia oleskelulupia suotuisammin edellytyksin kuin tässä direktiivissä säädetään. Tällaiset oleskeluluvat eivät anna haltijalleen tämän direktiivin III luvun mukaista oikeutta oleskella toisissa jäsenvaltioissa.”

13

Euroopan talousyhteisön ja Turkin välisestä assosiaatiosta tehdyllä sopimuksella, jonka ovat allekirjoittaneet Ankarassa 12.9.1963 yhtäältä Turkin tasavalta ja toisaalta Euroopan talousyhteisön jäsenvaltiot sekä yhteisö ja joka on tehty, hyväksytty ja vahvistettu yhteisön puolesta 23.12.1963 tehdyllä neuvoston päätöksellä 64/732/ETY (EYVL 1964, 217, s. 3685), perustettiin assosiaationeuvosto.

14

Assosiaation kehittämisestä 19.9.1980 tehdyn assosiaationeuvoston päätöksen N:o 1/80 6 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa:

”Jollei hänen perheenjäsentensä vapaata oikeutta työskentelyyn koskevista 7 artiklan määräyksistä muuta johdu, turkkilaisella työntekijällä, joka työskentelee laillisilla työmarkkinoilla tietyssä jäsenvaltiossa, on oikeus

15

Päätöksen N:o 1/80 7 artikla on muotoiltu seuraavasti:

”Jäsenvaltion laillisille työmarkkinoille kuuluvan turkkilaisen työntekijän perheenjäsenillä, joille on annettu lupa muuttaa tämän työntekijän luokse, on oikeus:

– –”

16

Työttömyysturvalain (Werkloosheidswet, jäljempänä WW) 3 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Työntekijänä pidetään alle 65-vuotiasta luonnollista henkilöä, joka on yksityisoikeudellisessa tai julkisoikeudellisessa palvelussuhteessa.”

17

WW:n 3 §:n 3 momentin mukaan työntekijänä ei 1 momentissa säädetystä poiketen pidetä kolmannen maan kansalaista, joka ei oleskele Alankomaissa ulkomaalaislain (Vreemdelingenwet 2000, jäljempänä VW 2000) 8 §:n a–e ja l kohdassa tarkoitetulla tavalla laillisesti.

18

WW:n 61 §:n mukaan työntekijällä on oikeus työnantajan maksukyvyttömyyden perusteella maksettavaan korvaukseen, jos hänellä on konkurssiin asetetulta työnantajalta palkkaan, lomapalkkaan tai lomarahaan perustuvia saatavia tai jos hänelle voi aiheutua taloudellista vahinkoa siitä, ettei kyseinen työnantaja ole maksanut kolmansille niitä summia, jotka työnantajan olisi maksettava työntekijän palvelussuhteen perusteella.

19

VW 2000:n 8 §:n a–e ja l kohdan mukaan ulkomaalaisen katsotaan oleskelevan Alankomaissa laillisesti vain jos oleskelu tapahtuu

– –

– –”

20

Tümer on Turkin kansalainen, ja hän on asunut Alankomaissa vuodesta 1988.

21

Hänellä oli ajanjaksolla 18.8.1988–31.3.1995 määräaikainen oleskelulupa, joka oli myönnetty sillä edellytyksellä, että hän oleskelee maassa puolisonsa luona. Hän erosi puolisostaan vuonna 1996.

22

Tümer haki 14.10.2005 toistaiseksi voimassa olevaa oleskelulupaa. Staatssecretaris van Justitie hylkäsi hakemuksen. Tähän päätökseen kohdistettu oikaisuvaatimus todettiin perusteettomaksi 16.4.2007 tehdyllä päätöksellä. Rechtbank ’s-Gravenhage hylkäsi 28.8.2008 tähän päätökseen kohdistetun muutoksenhaun sillä perusteella, ettei pääasian valittajalla ollut päätöksen N:o 1/80 6 tai 7 artiklaan perustuvia oikeuksia. Tämän tuomioistuimen päätökseen ei ole haettu muutosta. Tümerillä ei ole 25.4.2007 jälkeen enää ollut oleskelulupaa.

23

Tümer on työskennellyt vuodesta 1997 alkaen Alankomaissa tilapäisissä työsuhteissa. Halfmoon Cosmetics BV (jäljempänä Halfmoon Cosmetics) otti hänet palvelukseensa 3.1.2005 ja maksoi hänen osaltaan WW:n mukaiset maksut vuonna 2007. Halfmoon Cosmetics maksoi vuoden 2007 elokuusta alkaen hänen palkastaan vain osan, ja yhtiö asetettiin konkurssiin 22.1.2008. Tümer irtisanottiin 26.1.2008.

24

Tümer haki WW:n perusteella maksukyvyttömyyskorvausta saatavista, jotka Halfmoon Cosmetics oli jättänyt maksamatta vuoden 2007 elokuusta hänen irtisanomiseensa saakka eli ajanjaksolta, jolla hänellä ei ollut oleskelulupaa. Hakemus hylättiin 8.2.2008 tehdyllä päätöksellä. Tümer riitautti tämän päätöksen. Uwv totesi 10.6.2008 vaatimuksen perusteettomaksi sillä perusteella, ettei Tümeriä voitu pitää WW:n 3 §:n 3 momentissa tarkoitettuna ”työntekijänä”, koska hän ei oleskellut laillisesti Alankomaissa. Rechtbank ’s-Hertogenbosch hylkäsi samalla perusteella 18.12.2009 antamallaan tuomiolla muutoksenhaun, jonka Tümer oli tehnyt 10.6.2008 tehdystä päätöksestä.

25

Tümer haki muutosta tähän tuomioon Centrale Raad van Beroepilta vedoten siihen, että hänet oli katsottava työntekijäksi, vaikka hän oli kolmannen maan kansalainen ja vaikka hänen oli katsottava oleskelevan Alankomaissa laittomasti. Uwv esitti, ettei direktiivi 80/987 voi olla soveltamisalaltaan laajempi kuin sen oikeusperusta, EY 137 artikla, minkä vuoksi sitä ei voida soveltaa kolmansien maiden kansalaisiin, jotka eivät oleskele Alankomaissa laillisesti. Uwv painotti tässä yhteydessä sitä, että direktiivi 2003/109, jonka mukaan pitkään oleskelleita kolmannen maan kansalaisia on kohdeltava yhdenvertaisesti jäsenvaltion omien kansalaisten kanssa sosiaaliturvan alalla, ei myöskään koske muita kuin sellaisia kolmansien maiden kansalaisia, jotka oleskelevat laillisesti Euroopan unionin alueella.

26

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ilmoittamien tietojen mukaan Tümerillä on työsopimukseensa perustuvia maksamattomia palkkasaatavia, jotka ovat kertyneet direktiivin 80/987 3 artiklassa tarkoitetulla tavalla viitepäivämäärää edeltävältä ajanjaksolta. Se toteaa hänen asemastaan direktiivin 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna työntekijänä, että vaikkei Tümer kolmannen maan kansalaisena, joka ei oleskele Alankomaissa laillisesti, ole WW:ssä tarkoitettu työntekijä, hänen suhteensa työnantajaan merkitsee Alankomaiden yksityisoikeudellisten oikeussääntöjen perusteella työsopimusta ja että häntä on tämän nojalla pidettävä työntekijänä. Tämän asemansa perusteella Tümerillä on myös oikeus kääntyä tuomioistuimen puoleen ja vaatia työsopimuksensa perusteella, että työnantaja maksaa hänen palkkansa.

27

Tässä tilanteessa Centrale Raad van Beroep päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko direktiiviä [80/987] ja etenkin sen 2, 3 ja 4 artiklaa direktiivin oikeusperustan EY 137 artiklan 2 kohdan (josta on tullut SEUT 153 artiklan 2 kohta) kannalta tarkastellen tulkittava siten, että ne ovat esteenä WW:n 3 §:n 3 momentin ja 61 §:n kaltaiselle kansalliselle sääntelylle, jonka mukaan ulkomaalaista, joka on kolmannen maan kansalainen ja joka ei oleskele Alankomaissa laillisesti [VW 2000:n] 8 §:n a–e ja l kohdassa tarkoitetulla tavalla, ei pidetä työntekijänä sellaisessakaan tilanteessa, jossa [kolmannen maan kansalainen] on hakenut työnantajan maksukyvyttömyyden perusteella maksettavaa korvausta, kun ulkomaalainen on yksityisoikeudellisten säännösten mukaan työntekijä ja täyttää muut tämän korvauksen myöntämiselle asetetut vaatimukset?”

28

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa kysymyksellään vastauksen siihen, onko direktiivin 80/987 säännöksiä tulkittava siten, että ne ovat esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle, työntekijöiden suojaa työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa koskevalle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan kolmannen maan kansalaista, joka ei oleskele laillisesti asianomaisessa jäsenvaltiossa, ei katsota työntekijäksi, joka voi vaatia maksukyvyttömyyskorvausta muun muassa sellaisten palkkasaatavien perusteella, jotka ovat jääneet maksamatta työnantajan maksukyvyttömyyden vuoksi, vaikka kyseinen kolmannen maan kansalainen katsotaan tämän jäsenvaltion yksityisoikeudellisten oikeussääntöjen nojalla työntekijäksi, jolla on oikeus palkkaan, joka voi olla kansallisissa tuomioistuimissa työnantajaa vastaan nostettavan kanteen kohteena.

29

Komissio on esittämissään huomautuksissa pyytänyt unionin tuomioistuinta tutkimaan lähtökohdan, jolle ennakkoratkaisupyyntö perustuu, eli sen, ettei Tümer oleskellut pääasiassa kyseessä olevalla ajanjaksolla laillisesti Alankomaissa, Turkin kanssa tehdyn assosiaatiosopimuksen ja erityisesti päätöksen N:o 1/80 kannalta. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei kuitenkaan ole esittänyt kysymyksiä tästä vaan ilmoittanut, että Rechtbank ’s Gravenhage on hylännyt Tümerin hakemuksen saada toistaiseksi voimassa olevan oleskeluluvan muun muassa päätöksen N:o 1/80 6 ja 7 artiklan perusteella 28.8.2008 antamallaan tuomiolla, johon Tümer ei ole hakenut muutosta.

30

Näin ollen on selvitettävä, ovatko direktiivin 80/987 säännökset esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jolla Tümerin kaltainen kolmannen maan kansalainen jätetään direktiivillä käyttöön otetun työntekijöiden suojan ulkopuolelle sen vuoksi, että hänen maassa oleskelunsa on laitonta.

31

Unionin tuomioistuimelle esittämissään huomautuksissa Uwv ja Alankomaiden hallitus väittävät, ettei direktiiviä 80/987 voida soveltaa laittomasti maassa oleskeleviin kolmansien maiden kansalaisiin, koska EY 137 artiklan 2 kohta, jolle direktiivi perustuu, ei koske kolmansien maiden kansalaisia. Niiden mukaan direktiivin soveltaminen olisi lisäksi vastoin unionin maahanmuuttopolitiikkaa ja erityisesti direktiiviä 2003/109, jolla taataan oikeus yhdenvertaiseen kohteluun muun muassa sosiaaliturvaan liittyvissä kysymyksissä ainoastaan sellaisille kolmansien maiden kansalaisille, jotka oleskelevat jäsenvaltiossa laillisesti.

32

Vastaukseksi tähän riittää yhtäältä toteamus, jonka julkisasiamies on esittänyt ratkaisuehdotuksensa 51 kohdassa ja jonka mukaan EY 137 artiklan 2 kohdassa, joka on direktiivin 2002/74 oikeusperusta, ei rajata ainoastaan jäsenvaltioiden kansalaisiin toimivaltaa säätää vähimmäisvaatimuksista, joilla tähdätään muun muassa EY 136 artiklan tavoitteen mukaisesti elin- ja työolojen kohentamiseen, ja suljeta kolmansien maiden kansalaisia tämän ulkopuolelle.

33

Toisaalta direktiivin 2003/109 osalta on korostettava sitä, että vaikka sen 3 artiklan 1 kohdassa säädetään pitkään oleskelleen aseman, joka merkitsee oikeutta yhdenvertaiseen kohteluun sen 11 artiklassa tarkoitetuilla aloilla, myöntämisen edellytykseksi, että oleskelun on oltava laillista, direktiivissä ei missään kohdin estetä sitä, että muilla unionin säädöksillä, kuten direktiivillä 80/987, myönnetään muilla edellytyksillä oikeuksia kolmansien maiden kansalaisille näiden säädösten omien tavoitteiden toteuttamiseksi.

34

Direktiivin 80/987 1 artiklan 1 kohdan mukaan tätä direktiiviä sovelletaan työntekijöiden työsopimuksista tai työsuhteista johtuviin saataviin työnantajalta, joka on direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla maksukyvytön.

35

Vaikkei direktiivissä 80/987 itsessään olekaan määritelty työntekijän käsitettä ja vaikka sen 2 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, ettei sillä ole vaikutusta siihen, miten tämä käsite määritellään kansallisessa lainsäädännössä, sen 1 artiklan 2 ja 3 kohta sekä 2 artiklan 2 kohdan toinen alakohta osoittavat, että jäsenvaltioilla työntekijän käsitteen määrittelyssä tämän säännöksen ensimmäisen kohdan nojalla oleva liikkumavara ei kuitenkaan ole rajaton.

36

Tässä yhteydessä on ensin tuotava esiin se, ettei direktiivin 80/987 1 artiklan 1 kohdassa eikä missään muussakaan sen säännöksessä jätetä kolmansien maiden kansalaisia sen soveltamisalan ulkopuolelle eikä nimenomaisesti sallita sitä, että jäsenvaltiot toimisivat näin.

37

Tämän jälkeen on mainittava siitä, että direktiivin 80/987 1 artiklan 1 kohdan sanamuodon mukaan sitä on tarkoitettu sovellettavan kaikkien työntekijöiden saataviin työnantajiltaan. Jäsenvaltioille direktiivin 1 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetty mahdollisuus jättää tietyt työntekijäryhmät direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle koskee sitä vastoin vain tiettyjä erityistapauksia, ja mahdollisuuden käyttämiselle on asetettu edellytyksiä.

38

Tässä yhteydessä on korostettava sitä, että direktiivin 80/987 1 artiklan 2 kohdalla, jossa sallitaan poikkeuksellisesti tiettyjen työntekijäryhmien sulkeminen direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle muiden palkkaturvamuotojen olemassaolon vuoksi, ei vapauteta jäsenvaltioita velvollisuudestaan myöntää tällaisille työntekijöille suojaa tilanteessa, jossa heidän työnantajansa on maksukyvytön, vaan siinä edellytetään, että asianomaiset työntekijät saavat direktiivin tarjoamaa suojaa vastaavan suojan.

39

Pääasiassa kyseessä olevan lainsäädännön osalta ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ilmoittamista tiedoista käy ilmi, että Alankomaiden yksityisoikeudessa katsotaan työntekijäksi, jolla on oikeus palkkaan, kaikki työnantajaan työsopimuksella sidoksissa olevat henkilöt heidän kansalaisuudestaan ja siitä riippumatta, oleskelevatko he asianomaisessa jäsenvaltiossa laillisesti.

40

Sitä vastoin on niin, että vaikka WW:n 3 §:n 1 momentissa katsotaan lähtökohtaisesti, että kaikki alle 65-vuotiaat luonnolliset henkilöt, jotka ovat yksityisoikeudellisessa tai julkisoikeudellisessa palvelussuhteessa, ovat työntekijöitä, jotka voivat vaatia lain 61 §:n mukaisesti maksukyvyttömyyskorvausta, lain 3 §:n 3 momentissa jätetään työntekijän käsitteen ja samalla maksukyvyttömyyskorvauksen ulkopuolelle maassa laittomasti oleskelevat kolmansien maiden kansalaiset.

41

Koska tällä säännöksellä ei myönnetä tällaisille kolmansien maiden kansalaisille maksukyvyttömyyskorvausta vastaavaa suojaa, se ei täytä edellytyksiä, joiden vallitessa tietyt työntekijäryhmät voidaan direktiivin 90/987 1 artiklan 2 kohdan nojalla sulkea sen soveltamisalan ulkopuolelle. Lisäksi on riidatonta, ettei mainittu kansallinen säännös kuulu direktiivin 1 artiklan 3 kohdan alaan.

42

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan on lisäksi niin, että direktiivin 2 artiklan 2 kohdan ensimmäistä kohtaa on tulkittava direktiivin sosiaalisen päämäärän eli sen mukaisesti, että kaikille työntekijöille taataan työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa Euroopan unionissa tietty vähimmäissuoja heidän työsopimuksista tai työsuhteista johtuvien, määrätyltä ajanjaksolta maksamatta olevien palkkasaataviensa maksun varmistamiseksi. Jäsenvaltiot eivät näin ollen voi halutessaan määritellä työntekijän käsitettä siten, että direktiivin sosiaalinen päämäärä vaarannettaisiin (ks. analogisesti tuomio van Ardennen, C-435/10, EU:C:2011:751, 27 ja 34 kohta).

43

Jäsenvaltioilla työntekijän käsitteen määrittelyssä tämän säännöksen nojalla olevaa harkintavaltaa, johon on viitattu edellä 35 kohdassa, rajoittaa tällä tavoin direktiivin 80/987 sosiaalinen päämäärä, jota jäsenvaltioiden on noudatettava.

44

Tähän on, kun otetaan huomioon direktiivin 80/987 sosiaalinen päämäärä ja sen 1 artiklan 1 kohdan sanamuoto, jonka mukaan sitä sovelletaan työntekijöiden työsopimuksista tai työsuhteista johtuviin saataviin työnantajalta, todettava, että työntekijän käsitteen määritelmä viittaa välttämättä työsuhteeseen, joka synnyttää työntekijälle oikeuden vaatia työnantajalta palkka suoritetusta työstä. Käsiteltävässä asiassa tilanne on juuri tämä Alankomaiden yksityisoikeudellisissa oikeussäännöissä käytetyn työntekijän käsitteen osalta.

45

Näin ollen olisi direktiivin 80/987 sosiaalisen päämäärän, johon on viitattu edellä tämän tuomion 42 kohdassa, vastaista evätä henkilöiltä, joille tunnustetaan kansallisessa lainsäädännössä yleisesti työntekijän asema ja joilla on tämän lainsäädännön nojalla direktiivin 1 artiklan 1 kohdassa ja 3 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettuja työsopimukseen tai työsuhteeseen perustuvia palkkasaatavia työnantajaltaan, suoja, josta direktiivissä on säädetty työnantajan maksukyvyttömyystilanteita varten.

46

Tästä seuraa, että direktiivin 80/987 säännökset ovat esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle, työntekijöiden suojaa työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa koskevalle kansalliselle lainsäädännölle, jolla kolmannen maan kansalaiselta evätään oikeus saada maksukyvyttömyyskorvaus sen vuoksi, että hän oleskelee maassa laittomasti, vaikka kyseinen kolmannen maan kansalainen katsotaan tämän jäsenvaltion yksityisoikeudellisten oikeussääntöjen nojalla työntekijäksi, jolla on oikeus palkkaan.

47

Seikalla, johon Uwv ja Alankomaiden hallitus ovat vedonneet unionin tuomioistuimessa pidetyssä istunnossa ja joka koskee sitä, että laittomasti maassa oleskelevilla kolmansien maiden kansalaisilla ei ole oikeutta tehdä työtä Alankomaissa, ei voida kumota tätä päätelmää. Näin on siksi, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ilmoittamien tietojen mukaan, jotka Uwv ja Alankomaiden hallitus ovat vahvistaneet, laittomasti maassa oleskelevat kolmansien maiden kansalaiset, jotka työskentelevät Alankomaissa ilman työlupaa, ovat kansallisen yksityisoikeuden mukaan työntekijöitä, joilla on oikeus palkkaan suoritetusta työstä eli saatavaan, joka direktiivin 80/987 1 artiklan 1 kohdalla ja 3 artiklan ensimmäisellä kohdalla pyritään turvaamaan.

48

On totta, että direktiivin 80/987 10 artiklan a alakohdassa annetaan jäsenvaltioille oikeus toteuttaa toimenpiteitä, joita väärinkäytösten torjuminen edellyttää. Unionin tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta ei kuitenkaan – eikä Alankomaiden hallituksen huomautuksista – käy ilmi, että pääasiassa vallitsevat olosuhteet täyttäisivät väärinkäytöksen tunnusmerkistön tässä säännöksessä tarkoitetulla tavalla. Unionin tuomioistuin tuo tämän osalta lisäksi esiin sen, että Tümerin työnantaja Halfmoon Cosmetics on pääasiassa kyseessä olevalla ajanjaksolla noudattanut velvollisuuttaan maksaa maksut työntekijöiden suojaa työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa koskevan lainsäädännön mukaisesti.

49

Esitettyyn kysymykseen on edeltävien toteamusten perusteella vastattava, että direktiivin 80/987 säännöksiä on tulkittava siten, että ne ovat esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle, työntekijöiden suojaa työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa koskevalle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan kolmannen maan kansalaista, joka ei oleskele laillisesti asianomaisessa jäsenvaltiossa, ei katsota työntekijäksi, joka voi vaatia maksukyvyttömyyskorvausta muun muassa sellaisten palkkasaatavien perusteella, jotka ovat jääneet maksamatta työnantajan maksukyvyttömyyden vuoksi, vaikka kyseinen kolmannen maan kansalainen katsotaan tämän jäsenvaltion yksityisoikeudellisten oikeussääntöjen nojalla työntekijäksi, jolla on oikeus palkkaan, joka voi olla kansallisissa tuomioistuimissa työnantajaa vastaan nostettavan kanteen kohteena.

50

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (viides jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Työntekijöiden suojasta työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa 20.10.1980 annetun neuvoston direktiivin 80/987/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 23.9.2002 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2002/74/EY, säännöksiä on tulkittava siten, että ne ovat esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle, työntekijöiden suojaa työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa koskevalle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan kolmannen maan kansalaista, joka ei oleskele laillisesti asianomaisessa jäsenvaltiossa, ei katsota työntekijäksi, joka voi vaatia maksukyvyttömyyskorvausta muun muassa sellaisten palkkasaatavien perusteella, jotka ovat jääneet maksamatta työnantajan maksukyvyttömyyden vuoksi, vaikka kyseinen kolmannen maan kansalainen katsotaan tämän jäsenvaltion yksityisoikeudellisten oikeussääntöjen nojalla työntekijäksi, jolla on oikeus palkkaan, joka voi olla kansallisissa tuomioistuimissa työnantajaa vastaan nostettavan kanteen kohteena.