Asia C-245/09

Omalet NV

vastaan

Rijksdienst voor Sociale Zekerheid

(Arbeidshof te Brusselin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Palvelujen tarjoamisen vapaus – EY 49 artikla – Jäsenvaltioon sijoittautunut urakoitsija – Samaan jäsenvaltioon sijoittautuneiden sopimuspuolten käyttäminen – Täysin jäsenvaltion sisäinen tilanne – Ennakkoratkaisupyynnön tutkimatta jättäminen

Tuomion tiivistelmä

Ennakkoratkaisukysymykset – Unionin tuomioistuimen toimivalta – Rajat – Pyyntö tulkita unionin oikeuden säännöksiä ja määräyksiä, jotka ilmeisen selvästi eivät ole sovellettavissa pääasian oikeudenkäyntiin

(EY 49 ja SEUT 267 artikla)

Unionin tuomioistuin ei ole toimivaltainen, jos on ilmeisen selvää, että unionin oikeuden säännöstä tai määräystä, jonka tulkintaa unionin tuomioistuimelta pyydetään, ei voida soveltaa. Unionin tuomioistuin ei näin ollen ole toimivaltainen vastaamaan ennakkoratkaisukysymykseen, joka koskee EY:n perustamissopimuksessa olevien palvelujen tarjoamisen vapautta koskevien määräysten tulkintaa sellaisessa oikeusriidassa, jonka kaikki seikat rajoittuvat yhden jäsenvaltion sisälle, kuten oikeusriidassa, jossa asianosaisina ovat samaan jäsenvaltioon sijoittautuneet pääurakoitsija ja aliurakoitsija ja jonka kaikki tosiseikat ovat tapahtuneet tässä samaisessa jäsenvaltiossa.

(ks. 10, 11 ja 13 kohta)

UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

22 päivänä joulukuuta 2010 (*)

Palvelujen tarjoamisen vapaus – EY 49 artikla – Jäsenvaltioon sijoittautunut urakoitsija – Samaan jäsenvaltioon sijoittautuneiden sopimuspuolten käyttäminen – Täysin jäsenvaltion sisäinen tilanne – Ennakkoratkaisupyynnön tutkimatta jättäminen

Asiassa C‑245/09,

jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Arbeidshof te Brussel (Belgia) on esittänyt 25.6.2009 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 6.7.2009, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa

Omalet NV

vastaan

Rijksdienst voor Sociale Zekerheid,

UNIONIN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Tizzano sekä tuomarit J.-J. Kasel, A. Borg Barthet, E. Levits (esittelevä tuomari) ja M. Berger,

julkisasiamies: Y. Bot,

kirjaaja: johtava hallintovirkamies M. Ferreira,

ottaen huomion kirjallisessa käsittelyssä ja 7.10.2010 pidetyssä istunnossa esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

–        Omalet NV, edustajinaan advocaat D. Van Der Mosen ja advocaat H. Van de Cauter,

–        Rijksdienst voor Sociale Zekerheid, edustajanaan advocaat P. Derveaux,

–        Belgian hallitus, asiamiehinään L. Van den Broeck ja C. Pochet,

–        Tanskan hallitus, asiamiehinään V. Pasternak Jørgensen, R. Holdgaard ja C. Vang,

–        Saksan hallitus, asiamiehinään M. Lumma ja J. Möller,

–        Itävallan hallitus, asiamiehenään E. Riedl,

–        Suomen hallitus, asiamiehenään A. Guimaraes-Purokoski,

–        Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus, asiamiehenään H. Walker, avustajanaan barrister T. de la Mare,

–        Norjan hallitus, asiamiehinään Ø. Andersen ja K. B. Moen,

–        Euroopan komissio, asiamiehinään M. van Beek ja V. Kreuschitz,

päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Ennakkoratkaisupyyntö koskee EY 49 artiklan soveltuvuutta ja tulkintaa.

2        Pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat Omalet NV (jäljempänä Omalet) ja Rijksdienst voor Sociale Zekerheid (kansallinen sosiaaliturvaviranomainen, jäljempänä Rijksdienst) ja joka koskee yhtäältä Omaletin solidaarista vastuuta pääurakoitsijana osasta Belgiaan sijoittautuneen rekisteröimättömän aliurakoitsijan sosiaaliturvamaksuvelkoja ja toisaalta Omaletin velvollisuutta suorittaa pidätys kyseiselle aliurakoitsijalle suorittamistaan maksuista.

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

3        Työntekijöiden sosiaaliturvasta 28.12.1944 annetun lain muuttamisesta 27.6.1969 annetun lain (wet van 27 juni 1969 tot herziening van de besluitwet van 28 december 1944 betreffende de maatschappelijke zekerheid der arbeiders, jäljempänä vuoden 1969 laki) 30 bis §:ssä, sellaisena kuin se oli pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikana, säädettiin seuraavaa:

”– –

3. Rakennustyön tilaaja, joka käyttää 1 momentissa tarkoitetuissa töissä sellaisen urakoitsijan tarjoamia palveluja, jota ei sopimuksentekohetkellä ole merkitty rekisteriin, on solidaarisesti vastuussa sopimuskumppaninsa sosiaaliturvamaksuveloista.

Urakoitsija, joka käyttää 1 momentissa tarkoitetuissa töissä sellaisen aliurakoitsijan palveluja, jota ei sopimuksentekohetkellä ole merkitty rekisteriin, on solidaarisesti vastuussa sopimuskumppaninsa sosiaaliturvamaksuveloista.

– –

Solidaarisen vastuun määrä on korkeintaan 50 prosenttia rekisteröimättömän urakoitsijan tai aliurakoitsijan kanssa tehdyn rakennussopimuksen arvonlisäverottomasta hinnasta.

– –

4. Rakennustyön tilaajan, joka maksaa 1 momentissa tarkoitettujen rakennustöiden hinnan tai osan siitä sellaiselle urakoitsijalle, jota ei ole maksuhetkellä merkitty rekisteriin, on maksun yhteydessä pidätettävä 15 prosenttia laskun arvonlisäverottomasta määrästä ja suoritettava tämä summa [Rijksdienstille] kuninkaan vahvistamien yksityiskohtien mukaisesti.

Urakoitsijan, joka maksaa 1 momentissa tarkoitettujen rakennustöiden hinnan tai osan siitä sellaiselle aliurakoitsijalle, jota ei ole maksuhetkellä merkitty rekisteriin, on pidätettävä 35 prosenttia laskun arvonlisäverottomasta määrästä ja suoritettava tämä summa [Rijksdienstille] kuninkaan vahvistamien yksityiskohtien mukaisesti.

Urakoitsija on kuitenkin vapautettu edellisessä kohdassa tarkoitetuista pidätys- ja maksuvelvollisuuksista, jos aliurakoitsijalla ei maksuhetkellä kuninkaan vahvistamien yksityiskohtien mukaisesti ole maksamattomia maksuja [Rijksdienstille] tai jollekin työehtosopimuksella vahvistetulle sosiaaliturvakassalle tai jos se on saanut maksettavanaan oleville määrille maksuaikaa ilman oikeudenkäyntiä tai lainvoimaisella tuomioistuinratkaisulla ja jos se on osoittanut noudattavansa täsmällisesti sille asetettuja määräaikoja ja on rekisteröity urakoitsijaksi. [Rijksdienst] perustaa tätä varten yleisölle avoimen tietokannan, joka on todistusvoimainen tätä kohtaa sovellettaessa.

Jos urakoitsijana on työnantaja, joka ei ole sijoittautunut Belgiaan, jolla ei ole sosiaaliturvamaksuvelkoja Belgiassa ja jonka kaikilla työntekijöillä on voimassa oleva työkomennustodistus, tässä momentissa tarkoitettuja pidätyksiä ei sovelleta sille suorittaviin maksuihin.”

 Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset

4        Perustajarakentajana toiminut Omalet käytti Belgiaan sijoittautunutta mutta siellä rekisteröimätöntä aliurakoitsijaa. Kyseinen aliurakoitsija esitti kaksi laskua, joista ensimmäinen, 2.4.2003 päivätty oli määrältään 4 136,10 euroa ja toinen, 29.4.2003 päivätty määrältään 4 493,69 euroa. Molemmat laskut maksettiin.

5        Kyseinen aliurakoitsija, joka julistettiin konkurssiin 25.9.2003, oli tuona päivänä 57 593,87 euroa velkaa Rijksdienstille. Rijksdienst vaati vuoden 1969 lain 30 bis §:n 3 momentin nojalla Omaletia maksamaan sille samaisen aliurakoitsijan sosiaaliturvamaksuvelasta 4 314,90 euroa solidaarisessa vastuussa olevana velallisena, jonka vastuu rajoittui 50 prosenttiin rakennussopimuksen hinnasta. Lisäksi Omaletilta vaadittiin saman lain 30 bis §:n 4 momentin nojalla 6 040,85 euroa, koska se ei ollut tehnyt kyseisen pykälän mukaista pidätystä.

6        Koska asiassa ei saavutettu sovintoratkaisua, Rijksdienst haastoi Omaletin Arbeidsrechtbank te Brusseliin (Brysselin työoikeudellisia asioita käsittelevä alioikeus) 25.4.2007 tiedoksi annetulla haasteella. Tämä tuomioistuin totesi 25.4.2008 antamassaan tuomiossa Rijksdienstin vaatimuksen perustelluksi ja velvoitti Omaletin maksamaan 10 355,75 euroa korotettuna laissa säädetyllä viivästyskorolla 1.2.2006 lukien sekä laillisella korolla.

7        Omalet valitti tästä tuomiosta Arbeidshof te Brusseliin (Brysselin työoikeudellisia asioita käsittelevä ylempi tuomioistuin) 23.5.2008 tekemällään valituksella, jossa se vetosi muun muassa siihen, että vuoden 1969 lain 30 bis § on EY 49 ja EY 50 artiklan vastainen.

8        Tässä tilanteessa Arbeidshof te Brussel on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)      Onko kansallisen tuomioistuimen sovellettava EY 49 artiklaa [Rijksdienstin] ja Belgiaan sijoittautuneen pääurakoitsijan välisessä riidassa silloin, kun kyseistä pääurakoitsijaa vastaan haetaan tuomiota sen velvoittamiseksi [vuoden 1969 lain] 30 bis §:n 3 momentin (sellaisena kuin tämä pykälä oli ennen kuin sitä muutettiin 27.4.2007 annetun ohjelmalain 55 §:llä) nojalla vastaamaan solidaarisessa vastuussa olevana velallisena osasta Belgiaan sijoittautuneen, rekisteröimättömän aliurakoitsijan veloista, tai kun pääurakoitsijaa vastaan haetaan tuomiota sillä perusteella, ettei se ole noudattanut lain 30 bis §:n 4 momentissa säädettyä pidätysvelvollisuutta?

2)      Toissijaisesti: Onko EY 49 artikla esteenä [vuoden 1969 lain] 30 bis §:n 3 ja 4 momentin (sellaisena kuin tämä pykälä oli ennen kuin sitä muutettiin 27.4.2007 annetun ohjelmalain 55 §:llä) kaltaisille säännöksille?”

 Unionin tuomioistuimen toimivalta

9        Aluksi on todettava, että ennakkoratkaisupyynnössä on kyse EY:n perustamissopimuksen sellaisten määräysten tulkinnasta, jotka koskevat palvelujen tarjoamisen vapautta tilanteessa, jossa – kuten kansallinen tuomioistuin itsekin huomauttaa – kaikki pääasiaa koskevat seikat rajoittuvat yhden jäsenvaltion sisälle.

10      Tällaisessa tilanteessa unionin tuomioistuimen on varmistuttava siitä, että se on toimivaltainen lausumaan kyseisten määräysten tulkinnasta (ks. vastaavasti asia C-380/05, Centro Europa 7, tuomio 31.1.2008, Kok., s. I-349, 64 kohta ja asia C-384/08, Attanasio Group, tuomio 11.3.2010, 22 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

11      Unionin tuomioistuin on tässä yhteydessä katsonut olevansa vailla toimivaltaa silloin, kun on selvää, ettei unionin oikeuden säännöstä tai määräystä, jonka tulkintaa siltä on pyydetty, voida soveltaa (asia C-567/07, Woningstichting Sint Servatius, tuomio 1.10.2009, Kok., s. I-9021, 43 kohta).

12      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on nimittäin niin, että palvelujen tarjoamisen vapautta koskevia perustamissopimuksen määräyksiä ei sovelleta toimintaan, jonka kaikki merkitykselliset seikat rajoittuvat yhden jäsenvaltion sisälle (ks. mm. asia C-108/98, RI.SAN, tuomio 9.9.1999, Kok., s. I-5219, 23 kohta ja asia C-97/98, Jägerskiöld, tuomio 21.10.1999, Kok., s. I-7319, 42 kohta).

13      Käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimelle esitetystä asiakirja-aineistosta ilmenee, että kaikki pääasiaa koskevat seikat todella rajoittuvat yhden jäsenvaltion sisälle, koska sekä pääurakoitsija että aliurakoitsija ovat sijoittautuneet Belgiaan ja koska kaikki tosiseikat ovat tapahtuneet kyseisessä jäsenvaltiossa.

14      Täten on ilmeisen selvää, ettei pääasiaan liity mitään EY 49 artiklassa määrättyä liittymäkohtaa, ja näin ollen kyseistä määräystä ei voida soveltaa.

15      Oikeuskäytännöstä tosin ilmenee, että unionin tuomioistuimen antama vastaus voi tällaisessa täysin jäsenvaltion sisäisessäkin tilanteessa olla kuitenkin ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle hyödyllinen erityisesti tilanteessa, jossa sillä on kansallisen oikeuden nojalla velvollisuus myöntää tietyn jäsenvaltion kansalaiselle samat oikeudet kuin jonkin muun jäsenvaltion kansalaisella olisi unionin oikeuden perusteella samanlaisessa tilanteessa (ks. mm. asia C-448/98, Guimont, tuomio 5.12.2000, Kok., s. I-10663, 23 kohta; asia C-451/03, Servizi Ausiliari Dottori Commercialisti, tuomio 30.3.2006, Kok., s. I-2941, 29 kohta; yhdistetyt asiat C-94/04 ja C-202/04, Cipolla ym., tuomio 5.12.2006, Kok., s. I-11421, 30 kohta sekä yhdistetyt asiat C-570/07 ja C-571/07, Blanco Pérez ja Chao Gómez, tuomio 1.6.2010, 36 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

16      Tilanne ei kuitenkaan ole näin käsiteltävässä asiassa. Kansallinen tuomioistuin viittaa itse ennakkoratkaisupyynnössään Belgian Grondwettelijk Hofin (perustuslakituomioistuin) tuomioon, jossa tämä katsoi, ettei EY 49 artiklaa sovelleta, jos tuomioistuimessa vireillä oleva asia kuuluu kokonaisuudessaan kansallisen oikeusjärjestyksen piiriin. Sen suhteen, onko vuoden 1969 lain 30 bis §:n 1 momentti ristiriidassa Belgian perustuslaissa vahvistetun yhdenvertaisuusperiaatteen ja syrjintäkiellon periaatteen kanssa siksi, että siinä säädetään Belgiaan sijoittautuneiden rakennushankkeiden tilaajien ja rakennuttajien, jotka käyttävät Belgiassa rekisteröimätöntä ulkomaista sopimuskumppania ja jotka voivat vedota EY 49 ja EY 50 artiklaan, erilaisesta kohtelusta verrattuna Belgiaan sijoittautuneisiin rakennushankkeiden tilaajiin ja rakennuttajiin, jotka käyttävät Belgiaan sijoittautuneita palveluntarjoajia ja jotka eivät voi vedota mainittuihin artikloihin, Belgian perustuslakituomioistuin katsoi, ettei täysin sisäisen oikeusjärjestyksen piiriin kuuluvia tilanteita tullut verrata yhteisön oikeusjärjestyksen sääntelemiin tilanteisiin.

17      Ennakkoratkaisupyynnöstä ei täten ilmene, että kansallisella tuomioistuimella olisi pääasian kaltaisissa olosuhteissa velvollisuus myöntää Belgiaan sijoittautuneille yrityksille samat oikeudet kuin toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneilla yrityksillä olisi unionin oikeuden nojalla samassa tilanteessa.

18      Tämän vuoksi unionin tuomioistuin ei ole pääasian kaltaisissa olosuhteissa, joissa kaikki seikat rajoittuvat kyseessä olevan jäsenvaltion sisälle, toimivaltainen vastaamaan Arbeidshof te Brusselin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin.

19      Täten Arbeidshof te Brusselin ennakkoratkaisupyyntö on jätettävä tutkimatta.

 Oikeudenkäyntikulut

20      Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Arbeidshof te Brusselin (Belgia) 25.6.2009 tekemällä välipäätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö jätetään tutkimatta.

Allekirjoitukset

---

* Oikeudenkäyntikieli: hollanti.