This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 62008FO0062
Order of the Civil Service Tribunal (Third Chamber) of 8 July 2009. # Roberto Sevenier v Commission of the European Communities. # Public service - Officials. # Case F-62/08.
Virkamiestuomioistuimen määräys (kolmas jaosto) 8 päivänä heinäkuuta 2009.
Roberto Sevenier vastaan Euroopan yhteisöjen komissio.
Virkamiehet - Henkilöstö.
Asia F-62/08.
Virkamiestuomioistuimen määräys (kolmas jaosto) 8 päivänä heinäkuuta 2009.
Roberto Sevenier vastaan Euroopan yhteisöjen komissio.
Virkamiehet - Henkilöstö.
Asia F-62/08.
Oikeustapauskokoelma – Henkilöstöasiat 2009 I-A-1-00249; II-A-1-01351
ECLI identifier: ECLI:EU:F:2009:88
VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (kolmas jaosto)
8 päivänä heinäkuuta 2009
Asia F-62/08
Roberto Sevenier
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio
Henkilöstö – Virkamiehet – Palvelussuhteen lopullinen päättyminen – Irtisanoutuminen – Peruuttamisvaatimus
Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuva kanne, jossa Sevenier vaatii erityisesti kumoamaan 24.9.2007 tehdyn komission päätöksen, jolla on hylätty hänen vaatimuksensa hänen 19.10.1983 tehdyn irtisanomisilmoituksensa peruuttamisesta sekä asian saattamisesta työkyvyttömyyslautakunnan käsiteltäväksi.
Ratkaisu: Kanne jätetään tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat. Kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Lausunnon antaminen Euroopan unionin neuvoston komission vaatimusten tueksi esittämästä väliintulohakemuksesta raukeaa. Neuvosto vastaa väliintulohakemuksesta aiheutuneista omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Tiivistelmä
1. Virkamiehet – Kanne – Edeltävä hallinnollinen valitus – Valituksen tekemiselle asetettu määräaika – Laskeminen
(Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 ja 2 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1182/71 3 artikla)
2. Virkamiehet – Kanne – Edeltävä hallinnollinen valitus – Vaatimuksen implisiittinen hylkäämispäätös, jota ei ole riitautettu määräajassa
(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)
1. Koska henkilöstösäännöissä itsessään ei ole erityisiä sääntöjä 90 artiklassa tarkoitetuista määräajoista, on viitattava määräaikoihin, päivämääriin ja määräpäiviin sovellettavista säännöistä annettuun asetukseen N:o 1182/71, jota sovelletaan sen 1 artiklassa täsmennetyllä tavalla kaikkiin neuvoston säädöksiin, ”jollei toisin säädetä”. Kyseisen asetuksen 3 artiklan 2 kohdan c alakohdassa säädetään, että kuukausina ilmaistu määräaika ”alkaa kulua määräajan ensimmäisen päivän ensimmäisen tunnin alussa ja päättyy määräajan viimeisen – – kuukauden – – sen päivän viimeisen tunnin kuluttua umpeen, joka nimeltään tai järjestysnumeroltaan vastaa määräajan alkamispäivää”. Näitä säännöksiä on tulkittava viittaamalla saman asetuksen 3 artiklan 1 kohdan toiseen alakohtaan, jonka mukaan määräajan alkamispäivä on päivä, jonka aikana tapahtuma toteutuu, joten jos viikon määräajan alkamispäivän muodostava tapahtuma toteutuu maanantaina, määräaika päättyy seuraavana maanantaina.
(ks. 27 ja 28 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑171/03, Toeters ja Verberk, 11.11.2004 (Kok., s. I‑10945, 31–37 kohta)
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑173/97, Fichtner v. komissio, 11.6.1998 (Kok. H., s. I‑A‑293 ja II‑873, 28 kohta)
2. Vaikka henkilöstösääntöjen 91 artiklan 3 kohdassa säädetään, että ”jos nimenomainen hylkäämispäätös tehdään valituksen hylkäävän implisiittisen päätöksen jälkeen, mutta kanteen nostamiselle säädetyssä määräajassa, määräaika kanteen nostamiselle alkaa uudelleen”, tätä säännöstä ei voida soveltaa vaatimuksen esittämisvaiheessa ja ennen valituksen tekemistä. Tätä erityissäännöstä, joka koskee kanteen nostamiselle asetettujen määräaikojen laskemista, on tulkittava sanatarkasti ja suppeasti. Tästä seuraa, että vaatimuksen nimenomainen hylkääminen tämän saman vaatimuksen implisiittisen hylkäämispäätöksen jälkeen, jolloin kysymyksessä on pelkkä vahvistava toimi, ei anna virkamiehelle oikeutta jatkaa oikeudenkäyntiä edeltävää menettelyä siten, että valituksen tekemiselle asetettaisiin uusi määräaika.
(ks. 33 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑200/99, Martinelli v. komissio, 17.11.2000 (Kok. H., s. I‑A‑253 ja II‑1161, 11 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)