VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO

(kolmas jaosto)

16 päivänä huhtikuuta 2008

Asia F-73/07

Frantisek Doktor

vastaan

Euroopan unionin neuvosto

Henkilöstö – Virkamiehet – Palvelukseen ottaminen – Irtisanominen koeajan päättyessä

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklan nojalla nostettu kanne, jossa Doktor vaatii virkamiestuomioistuinta erityisesti kumoamaan 24.10.2006 tehdyn neuvoston päätöksen, jolla hänet irtisanottiin koeajan päättyessä, ja velvoittamaan toimielimen korvaamaan hänelle irtisanomisesta aiheutuneet ammatilliset ja taloudelliset vahingot ja henkisen kärsimyksen.

Ratkaisu: Kanne hylätään. Kukin asianosainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

1.      Henkilöstö – Palvelukseen ottaminen – Koeaika – Tarkoitus

(Henkilöstösääntöjen 34 artikla)

2.      Henkilöstö – Hallinnolle kuuluva huolenpitovelvollisuus – Hyvän hallinnon periaate

(Henkilöstösääntöjen 34 artiklan 3 kohta)

3.      Henkilöstö – Palvelukseen ottaminen – Koeaika – Yksilöllinen sijoittamissuunnitelma – Koeajan kuluessa laadittava kertomus – Koeajan päättyessä laadittava kertomus – Laatiminen liian myöhään

(Henkilöstösääntöjen 34 artikla)

4.      Henkilöstö – Yhdenvertainen kohtelu – Vakinaiset virkamiehet ja koeajalla olevat virkamiehet

(Henkilöstösääntöjen 34 artikla)

1.      Vaikka henkilöstösääntöjen 34 artiklassa tarkoitettua koeaikaa ei voida rinnastaa koulutusjaksoon, on kuitenkin välttämätöntä, että asianomainen on saanut tämän ajanjakson aikana mahdollisuuden osoittaa pätevyytensä. Tämä edellytys vastaa hyvän hallinnon ja yhdenvertaisen kohtelun vaatimuksia sekä niiden vastavuoroisten oikeuksien ja velvoitteiden tasapainoa kuvaavan huolellisuusvelvollisuuden vaatimuksia, joita henkilöstösäännöillä on luotu viranomaisten ja toimihenkilöiden väliseen suhteeseen. Tämä merkitsee käytännössä sitä, että koeajalla olevalle virkamiehelle on annettava riittävien aineellisten edellytysten lisäksi asianmukaisia ohjeita ja neuvoja, kun otetaan huomioon hoidettavien tehtävien luonne, jotta hän kykenisi mukautumaan tehtävänsä erityisiin tarpeisiin.

(ks. 31 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 10/55, Mirossevich v. korkea viranomainen, tuomio 12.12.1956 (Kok., s. 365, erityisesti s. 387 ja sitä seuraavat sivut) ja asia 3/84, Patrinos v. talous- ja sosiaalikomitea, tuomio 15.5.1985 (Kok., s. 1421, 20 ja 21 kohta).

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T-96/95, Rozand-Lambiotte v. komissio, tuomio 5.3.1997 (Kok. H., s. I-A-35 ja II-97, 95 kohta).

Virkamiestuomioistuin: asia F-112/06, Krcova v. yhteisöjen tuomioistuin, tuomio 18.10.2007 (48 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

2.      Hallinnon huolenpitovelvoite virkamiehiään kohtaan heijastaa niiden oikeuksien ja velvollisuuksien tasapainoa, jotka henkilöstösäännöillä on luotu viranomaisten ja virkamiesten välisiin suhteisiin. Tämä velvollisuus samoin kuin hyvän hallinnon periaate edellyttävät muun muassa sitä, että kun viranomainen antaa ratkaisun virkamiehen tilanteesta, se ottaa huomioon kaikki seikat, jotka saattavat vaikuttaa sen päätökseen, ja että näin menetellessään se ottaa huomioon yksikön edun lisäksi myös asianomaisen virkamiehen edun. Henkilöstösääntöjen 34 artiklan 3 kohdan kolmannesta alakohdasta ilmenee selvästi, että viranomaisella on mahdollisuus mutta ei velvollisuutta antaa lupa jatkaa koeaikaa määräämällä virkamies toiseen yksikköön. Vaikka huolenpitovelvoitteesta seuraisi, että tämä mahdollisuus muuttuisi hallinnon velvollisuudeksi, tällä velvollisuudella muutettaisiin henkilöstösäännöillä viranomaisen ja virkamiesten välille luotujen oikeuksien ja velvoitteiden tasapainoa, vaikka sen tehtävänä on kuvastaa tätä tasapainoa.

(ks. 41 ja 42 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 417/85, Maurissen v. tilintarkastustuomioistuin, tuomio 4.2.1987 (Kok., s. 551, 12 kohta).

3.      Menettelyssä tapahtuva sääntöjenvastaisuus rasittaa toimea vain silloin jos osoitetaan, että kyseinen toimi olisi saattanut olla sisällöltään erilainen, jos tätä sääntöjenvastaisuutta ei olisi ollut. Tilanne ei ole tällainen silloin, kun koeajalla olevan virkamiehen henkilökohtaisen sijoittamissuunnitelman laatiminen on viivästynyt muutamia viikkoja tai koeajan aikana laadittavan kertomuksen, jolla ei ole oikeudellista merkitystä ja jonka laatiminen kuulu nimittävän viranomaisen henkilöstösääntöjen mukaisiin velvollisuuksiin, väitetään laaditun puolitoista kuukautta liian myöhään tai koeajan päättyessä laadittava kertomus on viivästynyt, sillä vaikka tällainen sääntöjenvastaus on valitettavaa, se ei ole henkilöstösääntöjen nimenomaisten vaatimusten perusteella omiaan kyseenalaistamaan kertomuksen pätevyyttä.

(ks. 47, 48, 50, 51 ja 53 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 46/72, De Greef v. komissio, tuomio 30.5.1973 (Kok., s. 543, 21–25 kohta; asia 98/81, Munk v. komissio, tuomio 25.3.1982 (Kok., s. 1155, 8 kohta) ja em. asia Patrinos v. talous- ja sosiaalikomitea, tuomion 19 kohta.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T-24/01, Staelen v. parlamentti, tuomio 5.3.2003 (Kok. H., s. I-A-79 ja II-423, 53 kohta).

4.      On yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastaista, jos kahta henkilöryhmää, joiden tosiasialliset ja oikeudelliset tilanteet eivät ole olennaisen erilaisia, kohdellaan eri tavoin. Vakinaisten virkamiesten ja koeajalla olevien virkamiesten oikeudelliset ja tosiasialliset tilanteet ovat kuitenkin olennaisella tavoin erilaisia. Koeajalla olevan virkamiehen tosiasiallinen tilanne ei ole varsinkaan verrattavissa sellaisen virkamiehen tilanteeseen, joka on hoitanut tehtäviään jo vuosien ajan. Myös vakinaisia virkamiehiä koskevien arviointikertomusten ja koeajalla olevia virkamiehiä koskevan koeajan päättyessä laadittavan kertomuksen tehtävät ovat erilaisia, sillä koeajan päättyessä laadittava kertomus on tarkoitettu lähinnä siihen, että arvioidaan koeajalla olevan virkamiehen kykyä hoitaa tehtäviinsä liittyvät asiat ja tulla vakinaistetuksi, kun arviointikertomuksen ensimmäisenä tehtävänä on antaa hallinnolle säännöllisesti mahdollisimman täydelliset tiedot siitä, miten virkamies hoitaa virkatehtävänsä.

(ks. 86 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T-326/94, Dimitriadis v. tilintarkastustuomioistuin, tuomio 15.5.1996 (Kok. H., s. I‑A‑217 ja II‑613, 83 ja 84 kohta) ja yhdistetyt asiat T-200/03 ja T-313/03, V v. komissio, tuomio 21.2.2006 (Kok. H., s. I‑A‑2‑15 ja II‑A‑2‑57, 176 kohta).