Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 62006CJ0286

    Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 23 päivänä lokakuuta 2008.
    Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Espanjan kuningaskunta.
    Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 89/48/ETY - Työntekijät - Tutkintotodistusten tunnustaminen - Insinööri.
    Asia C-286/06.

    Oikeustapauskokoelma 2008 I-08025

    ECLI identifier: ECLI:EU:C:2008:586

    YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)

    23 päivänä lokakuuta 2008 ( *1 )

    ”Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Direktiivi 89/48/ETY — Työntekijät — Tutkintotodistusten tunnustaminen — Insinööri”

    Asiassa C-286/06,

    jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 29.6.2006,

    Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään H. Støvlbæk ja R. Vidal Puig, prosessiosoite Luxemburgissa,

    kantajana,

    vastaan

    Espanjan kuningaskunta, asiamiehenään M. Muñoz Pérez, prosessiosoite Luxemburgissa,

    vastaajana,

    YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),

    toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. W. A. Timmermans sekä tuomarit J.-C. Bonichot, K. Schiemann (esittelevä tuomari), J. Makarczyk ja L. Bay Larsen,

    julkisasiamies: Y. Bot,

    kirjaaja: johtava hallintovirkamies M. M. Ferreira,

    ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 13.9.2007 pidetyssä istunnossa esitetyn,

    päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,

    on antanut seuraavan

    tuomion

    1

    Euroopan yhteisöjen komissio vaatii kanteellaan yhteisöjen tuomioistuinta toteamaan, että Espanjan kuningaskunta ei ole noudattanut vähintään kolmivuotisesta ammatillisesta korkeammasta koulutuksesta annettujen tutkintotodistusten tunnustamista koskevasta yleisestä järjestelmästä 21.12.1988 annetun neuvoston direktiivin 89/48/ETY (EYVL 1989, L 19, s. 16), sellaisena kuin se on muutettuna annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2001/19/EY (EYVL L 206, s. 1; jäljempänä direktiivi 89/48), ja erityisesti tämän direktiivin 3 artiklan mukaisia velvoitteitaan

    koska se on kieltäytynyt tunnustamasta insinöörien Italiassa hankkimaa ammattipätevyyttä ja

    koska se on asettanut insinöörien, joilla on toisessa jäsenvaltiossa hankittu ammatillista kelpoisuutta osoittava asiakirja, julkishallinnon sisäisiin ylennyksiin tähtääviin kokeisiin hyväksymisen edellytykseksi tämän pätevyyden akateemisen tunnustamisen.

    2

    Esillä olevassa asiassa esiin nouseva pääasiallinen oikeudellinen kysymys on samankaltainen kuin kysymys, josta on annettu tänä päivänä tuomio asiassa C-274/05, komissio vastaan Kreikka (Kok. 2008, s. I-7969). Nämä molemmat asiat koskevat kysymystä, missä määrin direktiivin 89/48 säännöksiin voidaan vedota jäsenvaltion velvoittamiseksi tunnustamaan tutkintotodistukset, jotka toisen jäsenvaltion viranomaiset ovat myöntäneet tämän valtion omalla alueella suoritettujen opintojen perusteella.

    Asiaa koskevat oikeussäännöt

    Yhteisön säännöstö

    3

    Direktiivin 89/48 kolmannesta ja neljännestä perustelukappaleesta käy ilmi, että direktiivin tavoitteena on ottaa käyttöön sellainen tutkintotodistusten tunnustamista koskeva yleinen järjestelmä, joka antaa yhteisömaiden kansalaisille mahdollisuuden harjoittaa sitä ammattitoimintaa, joka vastaanottavassa jäsenvaltiossa edellyttää keskiasteen jälkeistä koulutusta, edellyttäen, että heillä on tähän toimintaan kelpoisuuden antava, vähintään kolmivuotista koulutusta edellyttävä toisessa jäsenvaltiossa annettu tutkintotodistus.

    4

    Direktiivin 89/48 johdanto-osan viidennessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

    ”varmistaakseen alueellaan tarjottavien palvelujen laadun jäsenvaltiot varaavat mahdollisuuden määritellä kelpoisuuden vähimmäistason niiden ammattien osalta, joiden harjoittamisen edellytykseksi yhteisö ei ole määritellyt tällaista tasoa; ne eivät kuitenkaan voi vaatia, toimimatta [EY 10] artiklassa määrättyjen velvoitteidensa vastaisesti, että jäsenvaltion kansalaisen tulee hankkia sellainen kelpoisuus, jonka ne itse yleensä määrittävät vain viittaamalla oman kansallisen koulutusjärjestelmänsä tutkintotodistuksiin silloin, kun asianomainen on jo hankkinut sellaisen kelpoisuuden kokonaan tai osin toisessa jäsenvaltiossa; tämän takia jokaisen vastaanottavan jäsenvaltion, jossa ammatti on säännelty, on otettava huomioon toisessa jäsenvaltiossa hankittu kelpoisuus ja määriteltävä, vastaako se kyseisen jäsenvaltion edellyttämää kelpoisuutta”.

    5

    Direktiivin 89/48 1 artiklan a alakohdassa säädetään seuraavaa:

    ”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

    a)

    ’tutkintotodistuksella’ yksittäistä tutkintotodistusta, todistusta tai muuta muodollista kelpoisuutta osoittavaa asiakirjaa tai tällaisten tutkintotodistusten, todistusten tai asiakirjojen yhdistelmää:

    jonka jäsenvaltion lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten mukaisesti asetettu toimivaltainen viranomainen on antanut,

    jolla osoitetaan, että sen haltija on suorittanut vähintään kolmivuotisen tai vastaavan pituisen osa-aikaisen keskiasteen jälkeisen koulutuksen yliopistossa tai korkeakoulussa tai muussa vastaavan tasoisessa oppilaitoksessa ja tarvittaessa suorittanut keskiasteen jälkeisten opintojen lisäksi vaadittavan ammatillisen harjoittelun, ja

    jolla osoitetaan, että sen haltijalla on ammattipätevyys ryhtyä harjoittamaan säänneltyä ammattia tai harjoittaa sitä tuossa jäsenvaltiossa,

    edellyttäen, että koulutus, joka todistetaan tutkintotodistuksella, todistuksella tai muulla muodollista kelpoisuutta osoittavalla asiakirjalla, on suoritettu pääosin yhteisössä tai että sen haltijalla on kolmen vuoden ammattikokemus, jonka se jäsenvaltio todistaa, joka on tunnustanut kolmannen maan antaman tutkintotodistuksen, todistuksen tai muun muodollista kelpoisuutta osoittavan asiakirjan.

    Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun tutkintotodistuksen kaltaisena pidetään jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen antamaa yksittäistä tutkintotodistusta, todistusta tai muuta muodollista kelpoisuutta osoittavaa asiakirjaa tai tällaisten tutkintotodistusten, todistusten tai asiakirjojen yhdistelmää, jos se on annettu yhteisössä suoritetusta koulutuksesta ja tuon jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on tunnustanut sen vastaavan tasoiseksi ja jos se antaa samat oikeudet ryhtyä harjoittamaan säänneltyä ammattia ja harjoittaa sitä tuossa jäsenvaltiossa.”

    6

    Direktiivin 89/48 2 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetään seuraavaa:

    ”Tätä direktiiviä sovelletaan jokaiseen jäsenvaltion kansalaiseen, joka haluaa harjoittaa säänneltyä ammattia vastaanottavassa jäsenvaltiossa itsenäisenä ammatinharjoittajana tai palkatussa työssä.”

    7

    Direktiivin 89/48 3 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetään, että vastaanottava jäsenvaltio, joka asettaa ammatin harjoittamisen edellytykseksi tutkintotodistuksen, ei saa puutteellisen pätevyyden perusteella kieltäytyä antamasta jäsenvaltion kansalaiselle lupaa ryhtyä harjoittamaan tätä ammattia, jos hakija osoittaa tietyn kelpoisuuden, joka täsmennetään tässä säännöksessä. Näin on varsinkin, jos hakijalla on tutkintotodistus, joka toisessa jäsenvaltiossa vaaditaan kyseisen ammatin harjoittamisen aloittamiseksi tai sen harjoittamiseksi tuon jäsenvaltion alueella, ja tämä tutkintotodistus on annettu jossakin jäsenvaltiossa.

    8

    Sen estämättä, mitä mainitun direktiivin 89/48 3 artiklassa säädetään, tämän saman direktiivin 4 artiklan mukaan vastaanottava jäsenvaltio voi määrätyissä tapauksissa, joista säädetään kyseisessä artiklassa, edellyttää, että hakija todistaa, että hänellä on ammattikokemusta tietyltä ajalta, että hän suorittaa enintään kolme vuotta kestävän sopeutumisajan tai että hän suorittaa kelpoisuuskokeen (jäljempänä korvaavat toimenpiteet). Tässä samassa 4 artiklassa asetetaan näiden korvaavien toimenpiteiden, joita voidaan edellyttää hakijan osoittaman koulutuksen puutteiden korvaamiseksi, osalta tiettyjä sääntöjä ja edellytyksiä.

    9

    Direktiivin 89/48 8 artiklan 1 kohdan mukaan vastaanottavan jäsenvaltion on hyväksyttävä todisteeksi 3 ja 4 artiklassa säädettyjen edellytysten täyttymisestä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten antamat todistukset ja asiakirjat, jotka asianomaisen on esitettävä ammatin harjoittamista koskevan hakemuksensa tueksi.

    Kansallinen säännöstö

    10

    Yliopistojen tutkintotodistuksia koskevassa Espanjan säännöstössä erotetaan toisistaan kaksi tutkintotodistusten lajia eli ”viralliset tutkintotodistukset”, joiden pätevyys tunnustetaan koko valtion alueella ja jotka mahdollistavat säänneltyjen ammattien harjoittamisen, ja ”omat tutkintotodistukset”, joita eri yliopistot voivat myöntää mutta jotka eivät mahdollista säänneltyjen ammattien harjoittamista. Tätä alaa säännellään yliopistoista 21.12.2001 annetulla lailla (ley orgánica) 6/2001 (Boletín Oficial de Estado, jäljempänä BOE nro 307, , s. 49400).

    11

    Lain 6/2001 34 §:ssä säädetään seuraavaa:

    Yliopistojen tutkintotodistusten vahvistaminen ja yleiset ohjeet, jotka koskevat niiden opinto-ohjelmia

    1.   Hallitus vahvistaa joko omasta aloitteestaan kuultuaan etukäteen yliopistojen ohjausneuvostoa tai tämän neuvoston ehdotuksesta viralliset yliopistojen tutkintotodistukset, jotka ovat päteviä koko valtion alueella, ja yleiset ohjeet, jotka koskevat niiden opinto-ohjelmia, jotka on suoritettava näiden todistusten saamista tai niiden vastaavuuden tunnustamista varten.

    2.   Edellisessä momentissa tarkoitetut tutkintotodistukset, jotka kuuluvat hallituksen hyväksymiin virallisiin yliopistojen tutkintotodistuksiin, myöntää kuninkaan nimessä sen yliopiston rehtori, josta ne on saatu.

    3.   Yliopistot voivat vahvistaa koulutuskokonaisuuksia, jotka johtavat omien tutkintotodistusten ja muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen myöntämiseen, ja jatkokoulutuskokonaisuuksia. Näillä tutkintotodistuksilla ja muodollista pätevyyttä osoittavilla asiakirjoilla ei ole vaikutuksia, joita lain säännöksissä tunnustetaan 1 momentissa mainittujen tutkintotodistusten ja muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen osalta.”

    Tunnustamismenettely

    12

    Espanjassa direktiivi 89/48 on tarkoitus saattaa osaksi kansallista oikeusjärjestystä vähintään kolmivuotisesta korkeammasta koulutuksesta Euroopan unionin jäsenvaltioissa annettujen tutkintotodistusten tunnustamista koskevasta yleisestä järjestelmästä 25.10.1991 annetulla kuninkaan asetuksella (Real Decreto) 1665/1991 (BOE nro 280, , s. 37916; jäljempänä tunnustamisasetus).

    13

    Tunnustamisasetuksen 2 §:n 1 momentilla on tarkoitus saattaa osaksi Espanjan kansallista oikeusjärjestystä direktiivin 89/48 2 artiklan ensimmäinen kohta, ja siinä säädetään seuraavaa:

    ”Tässä kuninkaan asetuksessa olevia säännöksiä sovelletaan Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansalaisiin, joilla on unionin jäsenvaltion antama tutkintotodistus ja jotka haluavat harjoittaa Espanjassa itsenäisesti tai palkattuna työntekijänä säänneltyä ammattia, jonka harjoittamiseen vaaditaan vähintään kolmivuotinen korkea-asteen koulutus.”

    14

    Tunnustamisasetuksen 4 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

    ”Säännellyn ammatin harjoittamista varten Espanjassa tunnustetaan samoin vaikutuksin kuin vastaava espanjalainen tutkintotodistus jäsenvaltioissa saadut tutkintotodistukset, jotka antavat kyseisessä jäsenvaltiossa oikeuden harjoittaa samaa ammattia.”

    15

    Tunnustamisasetuksen 1 §:n a kohdan tarkoituksena on saattaa direktiivin 89/48 1 artiklan a alakohta osaksi Espanjan kansallista oikeusjärjestystä määrittelemällä ilmaisun ”tutkintotodistus” tarkoittavan seuraavaa:

    ”Tutkintotodistuksella tarkoitetaan yksittäistä tutkintotodistusta, todistusta tai muuta muodollista kelpoisuutta osoittavaa asiakirjaa tai tällaisten tutkintotodistusten, todistusten tai asiakirjojen yhdistelmää, jonka toimivaltainen viranomainen on antanut jäsenvaltiossa, jolla osoitetaan, että sen haltija on suorittanut vähintään kolmivuotisen tai vastaavan pituisen osa-aikaisen keskiasteen jälkeisen koulutuksen yliopistossa tai korkeakoulussa tai muussa vastaavan tasoisessa oppilaitoksessa ja tarvittaessa suorittanut keskiasteen jälkeisten opintojen lisäksi vaadittavan ammatillisen harjoittelun, ja jolla osoitetaan, että sen haltijalla on ammattipätevyys ryhtyä harjoittamaan säänneltyä ammattia tuossa jäsenvaltiossa, edellyttäen, että koulutus, joka todistetaan tutkintotodistuksella, on suoritettu pääosin yhteisössä tai että sen haltijalla on kolmen vuoden ammattikokemus, jonka se jäsenvaltio todistaa, joka on tunnustanut tämän tutkintotodistuksen. – –”

    16

    Tunnustamisasetuksen 1 §:n b kohdassa määritellään ”säännellyn ammatin” käsitteen tarkoittavan seuraavaa:

    ”Säännellyllä ammatilla tarkoitetaan ammatillista toimintaa tai ammatillisten toimintojen kokonaisuutta, jonka harjoittamiseen ryhtyminen tai harjoittaminen taikka jokin harjoittamistapa edellyttää välittömästi tai välillisesti tutkintotodistusta ja joka on ammatti jäsenvaltiossa.”

    17

    Tunnustamisasetuksen 3 §:ssä säädetään, että tässä asetuksessa ”säänneltyinä ammatteina” pidetään mainitun asetuksen liitteessä I lueteltuja ammatteja, joihin kuuluvat ammatit ”tie-, kanava- ja satamainsinööri” (”ingeniero de Caminos, Canales y Puertos”) ja ”julkisten rakennustöiden tekninen insinööri” (”ingeniero técnico de obras públicas”). Sitä vastoin ”rakennusinsinöörin” (”ingeniero civile”) ammattia ei ole tässä liitteessä.

    Vastaavuuden tunnustamista koskeva menettely

    18

    Tunnustamisasetuksessa säädetty ammattipätevyyden tunnustamismenettely on erotettavan niin sanottujen yliopistojen tutkintotodistusten ”vastaavuuden tunnustamista” koskevasta menettelystä. Tunnustamismenettelyn tavoitteena on valvoa sitä, onko kyseessä olevalla henkilöllä tietyn säännellyn ammatin harjoittamiseen vaadittava pätevyys. Sitä vastoin vastaavuuden tunnustamista koskevalla menettelyllä pyritään valvomaan tutkintotodistuksen saamiseksi suoritettujen opintojen akateemista sisältöä tietojen osalta.

    19

    Vastaavuuden tunnustamista koskevasta menettelystä säädetään ulkomaisten korkeamman koulutuksen tutkintotodistusten ja opintojen vastaavuuden ja pätevyyden tunnustamisen edellytyksistä 20.2.2004 annetussa kuninkaan asetuksessa 285/2004 (BOE nro 55, , s. 8996; jäljempänä vastaavuuden tunnustamisesta annettu asetus).

    20

    Vastaavuuden tunnustamisen käsite määritellään vastaavuuden tunnustamisesta annetun asetuksen 3 §:n a ja b kohdassa seuraavasti:

    ”Tässä kuninkaan asetuksessa

    a)

    tunnustamisella virallisten yliopiston tutkintotodistusten luetteloon kuuluvaa tutkintotodistusta vastaavaksi tarkoitetaan ulkomaisen tutkintotodistuksen saamiseksi edellytetyn koulutuksen, joka tunnustetaan edellä mainitussa luettelossa mainitun espanjalaisen tutkintotodistuksen saamiseksi edellytettyä koulutusta vastaavaksi, virallista tunnustamista;

    b)

    tunnustamisella jotakin Espanjassa yliopisto-opintojen rakenteeseen kuuluvaa akateemista oppiarvoa vastaavaksi tarkoitetaan ulkomaisen tutkintotodistuksen saamiseksi edellytetyn koulutuksen, joka tunnustetaan Espanjan yliopisto-opintojen rakenteeseen kuuluvan tason eikä konkreettisen tutkintotodistuksen saamiseksi edellytettyä koulutusta vastaavaksi, virallista tunnustamista.”

    21

    Vastaavuuden tunnustamisesta annetun asetuksen 4 §:n 1 momentissa täsmennetään vastaavuuden tunnustamisen vaikutukset seuraavasti:

    ”Vastaavuuden tunnustamisella annetaan ulkomaiselle tutkintotodistukselle siitä hetkestä, jona vastaavuus tunnustetaan tai vastaava todistus myönnetään, Espanjan alueella samat vaikutukset kuin espanjalaisella tutkintotodistuksella tai akateemisella oppiarvolla, jota vastaavaksi se on tunnustettu voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti.”

    22

    Vastaavuuden tunnustamisesta annetun asetuksen 22 §:ssä, jonka otsikko on ”Euroopan unionin tutkintotodistusten ammatillinen tunnustaminen”, säädetään seuraavaa:

    ”Euroopan unionin jäsenvaltioiden korkeammasta koulutuksesta annettavien tutkintotodistusten ammatillista tunnustamista säännellään yhteisön direktiiveissä ja niiden saattamisesta osaksi kansallista oikeusjärjestystä annetussa Espanjan säännöstössä säädetyillä menettelyillä.”

    23

    Lisäksi vastaavuuden tunnustamisesta annetun asetuksen ensimmäisessä lisäsäännöksessä, jonka otsikko on ”Yhteisön säännöstö”, viitataan yhteisön lainsäädäntöön seuraavasti:

    ”Tämän kuninkaan asetuksen säännöksillä ei rajoiteta Espanjan liittymisestä Euroopan yhteisöihin tehdyn sopimuksen, Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja johdetun yhteisön oikeuden asiaan liittyvien määräysten ja säännösten soveltamista.”

    Insinöörin ammatin sääntely Espanjassa ja Italiassa

    24

    Insinöörin ammatti on säännelty ammatti sekä Espanjassa että Italiassa.

    – Koulutusjärjestelmät

    25

    Italian ja Espanjan koulutusjärjestelmät muistuttavat toisiaan insinöörien pätevyyden osalta. Näissä jäsenvaltioissa tällainen pätevyys voidaan saada kestoltaan kolmesta viiteen vuoden pituisen keskiasteen jälkeisen koulutuksen nojalla.

    26

    Espanjassa erotetaan toisistaan teknisen insinöörin (ingeniero técnico) yliopistollinen tutkintotodistus, joka saadaan kolmen vuoden opintojen jälkeen, ja insinöörin (ingeniero, jäljempänä täysivaltainen insinööri) yliopistollinen tutkintotodistus, joka saadaan viiden vuoden koulutuksen jälkeen. Teknisen insinöörin tutkintotodistuksen haltijat voivat saada täysivaltaisen insinöörin tutkintotodistuksen suorittamalla viimeiset kaksi opintovuotta, jotka sisältyvät täysivaltaisen insinöörin tutkintoon johtavaan koulutukseen.

    27

    Italiassa erotetaan toisistaan kolmen vuoden opintojen jälkeen saadut yliopistolliset tutkintotodistukset (laurea triennale), joilla vahvistetaan nuoremman insinöörin (ingegnere junior) koulutus, ja tutkintotodistukset, jotka myönnetään insinöörien (ingegnere, jäljempänä täysivaltainen insinööri) koulutusta varten annettujen kahden vuoden lisäopintojen jälkeen. Täysivaltaisen insinöörin tutkintotodistuksia, joita nimitettiin aikaisemmin erikoistutkintotodistuksiksi (laurea specialistica), nimitetään vuonna 2004 tehdystä uudistuksesta lähtien laurea magistraleksi.

    – Insinöörin ammatin harjoittamiseen ryhtymisen edellytykset ja sen harjoittamisen edellytykset Espanjassa ja Italiassa

    28

    Espanjassa teknisen insinöörin ja täysivaltaisen insinöörin ammattien harjoittamiseen ryhtyminen edellyttää lähtökohtaisesti laissa 6/2001 tarkoitettua tämän ammatin virallista yliopistollista tutkintotodistusta.

    29

    Italiassa nuoremman insinöörin ja täysivaltaisen insinöörin ammattien harjoittamiseen ryhtyminen edellyttää vaadittua yliopistollista tutkintotodistusta ja kyseessä olevaa ammattia vastaavan valtionkokeen (esame di Stato) suorittamista (23.10.1925 annettu kuninkaan asetus nro 2537 (Gazzetta ufficiale nro 37, )). Tämä valtionkoe sisältää annetun tasavallan presidentin asetuksen nro 328 47 ja 48 §:n mukaan (GURI, Supplemento ordinario nro 190, ), vähintään kaksi kirjallista koetta, suullisen kokeen ja käytännön kokeen. Hakijat, jotka ovat suorittaneet valtionkokeen, saavat oikeuden harjoittaa insinöörin ammattia (abilitazione all’esercizio della profesione di ingegnere).

    30

    Sekä Espanjassa että Italiassa insinöörin ammatin harjoittaminen edellyttää myös kirjautumista ammattiliiton luetteloon. Espanjassa eri insinöörien ammattiliitot (colegios de ingenieros) ovat toimivaltaisia eri erikoistumisaloilla ja alueilla. Italiassa insinööriliittojen neuvosto (Consiglio dell’Ordine degli Ingegneri) pitää insinööriluetteloa kussakin provinssissa. Tämä luettelo jakautuu kahteen osaan eli A-osaan, joka on varattu täysivaltaisille insinööreille, ja B-osaan, joka on varattu nuoremmille insinööreille. Molemmissa jäsenvaltioissa kirjautuminen insinööriliiton luetteloon on pelkkä hallinnollinen toimenpide, jolla ei itsessään todisteta kyseessä olevien henkilöiden ammattipätevyyttä vaan jonka tarkoituksena on taata, että ammatin harjoittamisessa noudatetaan tiettyjä ammattieettisiä sääntöjä.

    – Tie-, kanava- ja siltainsinöörin ja julkisten rakennustöiden teknisen insinöörin ammatit Espanjassa

    31

    Espanjassa, kuten teknistä koulutusta koskevista säännöksistä 20.7.1957 annetun lain (BOE nro 187, , s. 607) 4 §:ssä säädetään, henkilöillä, jotka haluavat harjoittaa tie-, kanava- ja siltainsinöörin ammattia, on tavallisesti oltava laissa 6/2001 tarkoitettu virallinen yliopistollinen tie-, kanava- ja siltainsinöörin tutkintotodistus, jonka on myöntänyt jokin Espanjan oppilaitoksista, joka antaa tie-, kanava- ja siltainsinöörin koulutusta. Tämä täysivaltaisen insinöörin tutkintotodistus saadaan viiden vuoden opintojen jälkeen.

    32

    Tämän ammatin harjoittamisen aloittaminen on mahdollista myös toisessa jäsenvaltiossa myönnetyn tutkintotodistuksen, joka tunnustetaan ammatinharjoittamista varten tunnustamisasetuksen mukaisesti, haltijoille ja sellaisten ulkomaisten yliopistollisten tutkintotodistusten haltijoille, jotka tunnustetaan Espanjan tie-, kanava- ja siltainsinöörin tutkintotodistusta vastaavaksi vastaavuuden tunnustamisesta annetun asetuksen mukaisesti.

    33

    Lisäksi kaikissa tapauksissa asianomaisten on oltava kirjattuna tie- kanava- ja siltainsinöörien ammattiliiton (Colegio de Ingenieros de Caminos, Canales y Puertos) luetteloon voidakseen harjoittaa kyseessä olevaa ammattia. Tämä kirjaaminen ei edellytä kokeen suorittamista. Jokaisella henkilöllä, jolla on vastaava tutkintotodistus ja joka täyttää laissa säädetyt edellytykset, on oikeus tulla kirjatuksi mainittuun luetteloon.

    34

    Teknisen rakennusinsinöörin (ingeniero técnico en construcciones civiles) tutkintotodistus on laissa 6/2001 tarkoitettu virallinen tutkintotodistus, jolla vahvistetaan kolmivuotinen koulutus. Se antaa Espanjassa oikeuden alkaa harjoittaa julkisten rakennustöiden teknisen insinöörin säänneltyä ammattia. Tutkintotodistuksen haltijat voivat hankkia tie-, kanava- ja siltainsinöörin tutkintotodistuksen suorittamalla menestyksekkäästi koulutuksen, jota annetaan neljäntenä ja viidentenä opintovuotena jossakin tie-, kanava- ja siltainsinöörien koulutusta antavassa Espanjan oppilaitoksessa.

    – Rakennusinsinöörin ammatti Italiassa

    35

    Henkilöillä, jotka haluavat harjoittaa Italiassa rakennusinsinöörin ammattia, on tavallisesti oltava rakennusinsinöörin yliopistollinen tutkintotodistus (laurea in Ingegneria Civile), joka on laurea magistrale, jolla vahvistetaan kestoltaan viiden vuoden pituinen koulutus, ja heillä on oltava insinöörin ammatin harjoittamista koskeva oikeus, joka myönnetään valtionkokeen suorittamisen jälkeen. Lisäksi näiden henkilöiden on oltava kirjattuina jonkin provinssin insinööriluettelon A-osaan, jolla on merkitystä esillä olevassa asiassa.

    Toisessa jäsenvaltiossa hankittujen muodollista ammatillista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen vastaavuuden tunnustamista koskeva vaatimus julkishallinnon sisäisiin ylennyksiin tähtääviin kokeisiin hyväksymisen yhteydessä

    36

    Ympäristöministerin 9.5.2003 tekemällä päätöksellä MAM/1266/2003 (BOE nro 123, , s. 19820) aloitettiin sisäinen kilpailu ylennyksistä ympäristöministeriön itsenäisten elimien ylempien teknisten toimihenkilöiden virka-asteeseen (técnicos facultativos superiores de organismos autónomos del Ministerio de Medio ambiente).

    37

    Päätöksen MAM/1266/2003 2 §:ssä, jonka otsikko on ”Hakijoita koskevat” edellytykset, säädettiin seuraavaa:

    ”2.1

    Jotta hakijat voidaan hyväksyä osallistumaan valintakokeisiin, heidän on täytettävä hakuajan viimeisestä päivästä lukien siihen saakka, kunnes he ottavat viran vastaan, seuraavat osallistumisen edellytykset:

    – –

    2.1.4

    Tutkintotodistukset: tohtorin, maisterin, insinöörin tai arkkitehdin tutkintotodistus tai mahdollisuus hankkia tällainen tutkintotodistus. Jos nämä muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat on saatu ulkomailla, hakijoilla on oltava todistus, joka osoittaa niiden vastaavuuden tunnustamisen.

    – –”

    38

    Tätä vaatimusta sovelletaan yleisesti valintamenettelyissä, jotka järjestetään yleisen valtionhallinnon ura-alueisiin tai virka-asteisiin hyväksymistä varten.

    39

    Tämä käytäntö on sittemmin koonnettu valtion yleisen hallinnon ura-alueisiin tai virka-asteisiin hyväksymistä koskevissa valintamenettelyissä noudatettavista yhteisistä perusteista 22.2.2005 tehdyllä hallintoministerin päätöksellä APU/423/2005 (BOE nro 48, , s. 6993).

    40

    Päätöksen APU/423/2005 7 §:ssä, jonka otsikko on ”Hakijoita koskevat edellytykset”, säädetään seuraavaa:

    ”1.   Jotta hakijat voidaan hyväksyä osallistumaan valintakokeisiin, heidän on täytettävä hakuajan viimeisestä päivästä lukien siihen saakka, kunnes he ottavat viran vastaan, seuraavat osallistumisen edellytykset, ja vastaavissa erityissäännöksissä olevat edellytykset:

    – –

    1.3.

    Tutkintotodistukset: tutkintotodistus, joka vaaditaan kuhunkin ura-alueeseen tai virka-asteeseen pääsyä varten sen mukaisesti, mitä kunkin kutsun erityisissä perusteissa vahvistetaan. Jos nämä muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat on saatu ulkomailla, hakijoilla on oltava todistus, joka osoittaa niiden vastaavuuden tunnustamisen.

    – –”

    Oikeudenkäyntiä edeltänyt menettely

    Komission saamat kantelut

    41

    Komissio on saanut useita kanteluja, jotka perustuvat siihen, että Espanjan toimivaltaiset viranomaiset, tässä tapauksessa infrastruktuuri- ja liikenneministeriö (Ministerio de Fomento), kieltäytyvät hyväksymästä vastaavuuden tunnustamisesta annetun asetuksen nojalla tehtyjä hakemuksia, joilla pyydetään Italiassa hankitun insinöörin pätevyyden vastaavuuden tunnustamista tie-, kanava- ja siltainsinöörin ammatin harjoittamista varten Espanjassa.

    42

    Kantelijoilla on laissa 6/2000 tarkoitettu Alicanten yliopiston (Espanja) myöntämä rakennustekniikan teknisen insinöörin virallinen tutkintotodistus ja rakennusinsinöörin yliopistollinen tutkintotodistus, joka on saman yliopiston myöntämä laissa 6/2001 tarkoitettu oma tutkintotodistus.

    43

    Alicanten yliopiston ja Marchen polyteknisen yliopiston (Italia) välisen yhteistyötä koskevan puitesopimuksen nojalla Marchen polytekninen yliopisto ohjaa ja valvoo Alicanten yliopiston tarjoamia rakennustekniikan opintoja.

    44

    Tämän puitesopimuksen nojalla Marchen polytekninen yliopisto on tunnustanut kantelijoiden osalta edellä mainittujen kahden espanjalaisen yliopistollisen tutkintotodistuksen ja italialaisen rakennusinsinöörin yliopistollisen tutkintotodistuksen (laurea in ingegneria civile) vastaavuuden, ja näin ollen se on myöntänyt heille rakennusinsinöörin tutkintotodistuksen. Saatuaan tämän tutkintotodistuksen kantelijat ovat suorittaneet Italiassa valtionkokeen, jolla heille on annettu oikeus harjoittaa insinöörin ammattia, joten he voivat harjoittaa rakennusinsinöörin ammattia tässä jäsenvaltiossa.

    45

    Kantelijat hakivat sittemmin infrastruktuuri- ja liikenneministeriöltä Italiassa saadun ammattipätevyyden tunnustamista voidakseen harjoittaa Espanjassa tie-, kanava- ja siltainsinöörin ammattia. Mainittu ministeriö hylkäsi nämä hakemukset sillä perusteella, että kantelijoiden suorittama yliopistokoulutus oli annettu kokonaan Espanjassa ja että näin ollen tunnustamisasetusta tai direktiiviä 89/48 ei sovellettu.

    46

    Lisäksi yhtä kyseisistä kantelijoista ei hyväksytty osallistumaan ympäristöministeriön (Ministerio de Medio ambiente) järjestämiin sisäiseen ylennykseen tähtääviin kilpailuihin sillä perusteella, että ulkomaisten tutkintotodistusten haltijoiden oli päätöksen MAM/1266/2003 nojalla huolehdittava etukäteen, että näiden tutkintotodistusten vastaavuus on tunnustettu vastaavuuden tunnustamisesta annetun asetuksen mukaisesti.

    Virallinen huomautus ja perusteltu lausunto

    47

    Koska komissio katsoi, että Espanjan lainsäädäntö ei ollut yhteensoveltuva direktiivin 89/48 kanssa, se osoitti Espanjan kuningaskunnalle 22.12.2004 virallisen huomautuksen, johon Espanjan viranomaiset vastasivat .

    48

    Koska komissio katsoi, että Espanjan viranomaisten toimittamat selvitykset eivät olleet riittäviä, se osoitti Espanjan kuningaskunnalle 5.7.2005 perustellun lausunnon, johon tämä jäsenvaltio vastasi päivätyllä kirjeellä.

    49

    Koska komissio ei edelleen pitänyt näitä selvityksiä tyydyttävinä, se päätti nostaa tämän kanteen.

    Kanne

    Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee Espanjassa annetun opetuksen jälkeen Italiassa hankitun pätevyyden tunnustamatta jättämistä

    50

    Ensimmäisessä kanneperusteessaan komissio esittää, että kantelijat täyttävät kaikki direktiivin 89/48 soveltamisen edellytykset ja että näin ollen Espanjan viranomaisilla oli velvollisuus antaa kantelijoille lupa ryhtyä harjoittamaan tie-, silta- ja kanavainsinöörin ammattia Espanjassa. Epäämällä heiltä tämän oikeuden Espanjan kuningaskunta on komission mukaan laiminlyönyt mainitun direktiivin 3 artiklan mukaisia velvoitteitaan.

    51

    Komission mukaan se, että kantelijoiden koulutus on annettu yksinomaan Espanjassa, ei vaikuta mitenkään tähän päätelmään. Direktiivissä 89/48 ei komission mukaan edellytetä, että opetus annetaan muussa kuin vastaanottavassa jäsenvaltiossa. Komissio katsoo, että direktiivin 89/48 1 artiklan a ja b alakohdasta ja 2 ja 3 artiklasta, luettuina yhdessä, ilmenee, että direktiiviä sovelletaan, kun jäsenvaltio, jossa hakija haluaa harjoittaa kyseessä olevaa ammattia, on eri kuin jäsenvaltio, jossa tutkinto, johon hän vetoaa, on myönnetty, ja asia on näin riippumatta paikasta, jossa tutkintotodistuksen saamiseksi tarvittava koulutus on suoritettu.

    52

    Espanjan kuningaskunta kiistää tämän kanneperusteen perusteltavuuden ja katsoo, että sille, ettei velvollisuutta tunnustaa kyseisten kantelijoiden tutkintotodistuksia ole, on kaksi perustavanlaatuista syytä eli se, että muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen tunnustamista hakevat henkilöt ovat saaneet koulutuksensa Espanjassa, ja se, että he hakevat tätä tunnustamista harjoittaakseen yhtä lailla Espanjassa kyseistä ammattia. Ensimmäiseksi Espanjan kuningaskunta esittää, että esillä olevassa asiassa direktiivin 89/48 säännöksiä ei sovelleta, koska kaikki merkitykselliset tosiseikat ovat tapahtuneet yhdessä ainoassa jäsenvaltiossa. Toiseksi se vetoaa yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, jonka mukaan oikeussubjektit eivät saa käyttää väärin yhteisön oikeutta tai vedota siihen vilpillisesti.

    53

    Tämän väitteen arvioinnin yhteydessä on todettava, että direktiivin 89/48 1 artiklan a alakohdassa määritelty tutkintotodistuksen käsite on tässä direktiivissä säädetyn korkeammasta koulutuksesta annettujen tutkintotodistusten tunnustamista koskevan yleisen järjestelmän perusta.

    54

    Jollei direktiivin 89/48 4 artiklan säännöksistä muuta johdu, tämän saman direktiivin 3 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdalla annetaan jokaiselle hakijalle, jolla on tässä direktiivissä tarkoitettu tutkintotodistus, joka mahdollistaa säännellyn ammatin harjoittamisen jäsenvaltiossa, oikeus harjoittaa samaa ammattia kaikissa muissa jäsenvaltioissa.

    55

    Sen pätevyyden arvioinnissa, johon kantelijat vetoavat, on muistettava aluksi, että direktiivin 89/48 1 artiklan a alakohdassa tarkoitettu tutkintotodistus voi olla asiakirjojen yhdistelmä.

    56

    Sitten direktiivin 89/48 1 artiklan a alakohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetun ehdon osalta on todettava, että kantelijat täyttävät selvästi edellytyksen, jonka mukaan haltijan on pitänyt suorittaa vähintään kolmivuotinen keskiasteen jälkeinen koulutus yliopistossa. Opintojen suorittamista osoittavista asiakirjoista, jotka Alicanten yliopisto on myöntänyt kantelijoille, ilmenee näet, että kantelijat ovat suorittaneet viisivuotisen keskiasteen jälkeisen koulutuksen.

    57

    Direktiivin 89/48 1 artiklan a alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitetusta edellytyksestä on todettava, että kannekirjelmän liitteistä ilmenee, että Marchen polytekninen yliopisto on myöntänyt kantelijoille rakennusinsinöörin tutkintotodistuksen (laurea in ingegneria civile) sillä perusteella, että heidän Alicanten yliopistossa suorittamansa opinnot vastasivat tähän tutkintotodistukseen tähtääviä opintoja. Mainitun tutkintotodistuksen myöntämisestä ja siitä, että kantelijat ovat suorittaneet menestyksekkäästi Italian valtionkokeen, minkä takia heille on annettu oikeus harjoittaa insinöörin ammattia, ilmenee, että kantelijoilla on ammattipätevyys, joka vaaditaan säännellyn ammatin harjoittamiseen Italiassa.

    58

    Lopuksi on selvää, että Espanjan ja Italian lakien mukaisesti asetettu toimivaltainen viranomainen on antanut kunkin kyseisistä kelpoisuutta osoittavista asiakirjoista ja että näin ollen direktiivin 89/48 1 artiklan a alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa asetettu edellytys täyttyy.

    59

    Näin ollen voidaan todeta, että kantelijat ovat direktiivin 89/48 1 artiklan a alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettujen tutkintotodistusten haltijoita ja että tämän direktiivin 3 artiklalla annetaan heille näin ollen oikeus, ellei mahdollisista korvaavista toimenpiteistä muuta johdu, harjoittaa Espanjassa ammattia, jota heillä on näiden tutkintotodistusten nojalla oikeus harjoittaa Italiassa.

    60

    Päinvastoin kuin Espanjan kuningaskunta väittää, direktiivistä 89/48 ei voida johtaa mitään edellytystä, jonka mukaan asianomaisten olisi pitänyt suorittaa kaikki opintonsa tai osa niistä muussa jäsenvaltiossa kuin Espanjan kuningaskunnassa.

    61

    Tältä osin voidaan todeta, että direktiivin 89/48 8 artiklan 1 kohdassa velvoitetaan vastaanottava jäsenvaltio hyväksymään joka tapauksessa todisteeksi tutkintotodistuksen tunnustamisen edellytysten täyttymisestä muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten antamat todistukset ja asiakirjat. Näin ollen vastaanottava jäsenvaltio ei voi tutkia tällaisten asiakirjojen myöntämisperusteita, vaikka sillä on mahdollisuus harjoittaa valvontaa, joka koskee niitä direktiivin 89/48 1 artiklan a alakohdassa vahvistettuja edellytyksiä, joiden täyttyminen ei ilmene jo kyseisten asiakirjojen sanamuodosta.

    62

    Vaikka lisäksi direktiivin 89/48 1 artiklan a alakohdassa oleva tutkintotodistuksen käsite rajoittaa tietyllä tavalla tämän direktiivin soveltamista kolmansissa valtioissa hankittuihin kelpoisuuksiin, mainitun direktiivin 1 artiklan a alakohtaan tai mihinkään muuhunkaan sen säännökseen ei sisälly minkäänlaista rajoitusta, joka koskisi jäsenvaltiota, jossa hakijan on täytynyt hankkia ammattipätevyytensä.

    63

    Mainitun 1 artiklan a alakohdan ensimmäisestä alakohdasta ilmenee näet nimenomaisesti, että riittää, että koulutus on suoritettu ”pääosin yhteisössä”. On jo todettu, että tämä ilmaisu kattaa sekä kokonaan koulutusta osoittavan asiakirjan myöntäneessä jäsenvaltiossa suoritetun koulutuksen että osittain tai kokonaan toisessa jäsenvaltiossa suoritetun koulutuksen (asia C-102/02, Beuttenmüller, tuomio 29.4.2004, Kok. 2004, s. I-5405, 41 kohta).

    64

    Lisäksi tällaista rajoitusta ei voida oikeuttaa mistään perusteesta, koska ratkaistaessa direktiivin 89/48 soveltamista pääasiallisena kysymyksenä on se, onko hakijalla oikeus harjoittaa säänneltyä ammattia jäsenvaltiossa. Tällä direktiivillä käyttöön otetussa järjestelmässä tutkintotodistusta näet ei tunnusteta siihen liittyvälle koulutukselle ominaisen arvon perusteella vaan siksi, että se antaa sen myöntäneessä tai tunnustaneessa jäsenvaltiossa oikeuden ryhtyä harjoittamaan säänneltyä ammattia (em. asia Beuttenmüller, tuomion 52 kohta ja asia C-330/03, Colegio, tuomio 19.1.2006, Kok. 2006, s. I-801, 91 kohta).

    65

    Direktiivissä 89/48 säädetty korkeammasta koulutuksesta annettujen tutkintotodistusten tunnustamista koskeva yleinen järjestelmä perustuu näet jäsenvaltioiden keskinäiseen luottamukseen niiden antaman ammattipätevyyden osalta. Tällä järjestelmällä otetaan lähinnä käyttöön olettama, jonka mukaan hakijan, jolla on lupa harjoittaa säänneltyä ammattia jäsenvaltiossa, pätevyys riittää tämän saman ammatin harjoittamiseen muissa jäsenvaltioissa.

    66

    Esillä olevassa asiassa on selvää, että kantelijoilla on asianmukainen oikeus harjoittaa insinöörin säänneltyä ammattia Italiassa.

    67

    Koska kantelijat ovat saaneet oikeuden harjoittaa kyseistä säänneltyä ammattia muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa he hakevat lupaa harjoittaa tätä ammattia, heidän tilannettaan ei voida luonnehtia täysin jäsenvaltion sisäiseksi, ja on näin ollen hylättävä Espanjan kuningaskunnan väitteet, jotka tältä osin perustuvat yhdistetyissä asioissa C-225/95–C-227/95, Kapasakalis ym., 2.7.1998 annettuun tuomioon (Kok. 1998, s. I-4239, 18 ja 19 kohta). Kuten komissio on todennut, yhteisöjen tuomioistuin on mainitussa tuomiossa todennut, että direktiiviä 89/48 ei sovellettu, koska pääasian kantajat eivät olleet työskennelleet tai opiskelleet muussa jäsenvaltiossa kuin kotimaassaan eikä heillä myöskään ollut tutkintotodistusta muusta jäsenvaltiosta.

    68

    Espanjan kuningaskunta katsoo lisäksi, että direktiivin 89/48 soveltamisen seurauksena on kiertää lailla 6/2001 käyttöön otettua erottelua virallisten tutkintotodistusten ja omien tutkintotodistusten välillä pelkällä kahden yliopiston välisellä yksityisoikeudellisella sopimuksella, jonka nojalla toisen jäsenvaltion yliopisto tunnustaa automaattisesti espanjalaisen yliopiston antamat omat tutkintotodistukset. Se muistuttaa, että rakennusinsinöörin tutkintotodistus, johon kantelijat vetoavat, ei ole virallinen tutkintotodistus vaan pelkästään Alicanten yliopiston oma tutkintotodistus, jolla lain 6/2001 nojalla ei ole vaikutuksia, joita lain säännöksillä annetaan virallisille tutkintotodistuksille, eikä se siis ole akateemisesti eikä ammatillisesti pätevä Espanjassa. Kantelijoiden Espanjassa saamat opintoja osoittavat asiakirjat eivät mahdollista näin ollen tie-, kanava- ja siltainsinöörin ammatin harjoittamista tässä jäsenvaltiossa. Se, että kantelijat, jotka ovat suorittaneet opintonsa kokonaan Espanjassa, vetoavat direktiiviin 89/48 voidakseen kuitenkin päästä harjoittamaan tätä ammattia, on näin ollen Espanjan kuningaskunnan mukaan luonnehdittava vilpilliseksi tai oikeuden väärinkäytöksi.

    69

    Tältä osin on todettava, että jäsenvaltion kansalaiset eivät toki saa yrittää käyttää väärin yhteisön oikeudessa luotuja mahdollisuuksia ja näin välttyä kansallisen lainsäädäntönsä soveltamiselta. He eivät saa käyttää yhteisön oikeussääntöjä väärin tai vedota niihin vilpillisesti (asia 115/78, Knoors, tuomio 7.2.1979, Kok. 1979, s. 399, Kok. Ep. IV, s. 321, 25 kohta; asia C-61/89, Bouchoucha, tuomio 3.10.1990, Kok. 1990, s. I-3551, 14 kohta; asia C-212/97, Centros, tuomio 9.3.1999, Kok. 1999, s. I-1459, 24 kohta ja asia C-196/04, Cadbury Schweppes ja Cadbury Schweppes Overseas, tuomio 12.9.2006, Kok. 2006, s. I-7995, 35 kohta).

    70

    Vaikka kansalliset tuomioistuimet voivat tapauskohtaisesti objektiivisten seikkojen perusteella ottaa huomioon sen, että asianomainen henkilö on käyttänyt oikeuttaan väärin tai menetellyt vilpillisesti, jättääkseen tarvittaessa soveltamatta häneen yhteisön oikeuden niitä säännöksiä ja määräyksiä, joihin asiassa on vedottu, kansallisten tuomioistuinten on tällaista menettelyä arvioidessaan otettava huomioon myös kyseisillä yhteisön säännöksillä ja määräyksillä tavoitellut päämäärät (em. asia Centros, tuomion 25 kohta).

    71

    Direktiivillä 89/48 käyttöön otetun tunnustamista koskevan yleisen järjestelmän tarkoituksena on nimenomaan se, että jäsenvaltion kansalaiset, joilla on oikeus harjoittaa säänneltyä ammattia jäsenvaltiossa, voivat ryhtyä harjoittamaan tätä samaa ammattia muissa jäsenvaltioissa.

    72

    Näin ollen se, että jäsenvaltion kansalainen, joka haluaa harjoittaa säänneltyä ammattia, päättää ryhtyä harjoittamaan tätä ammattia valitsemassaan jäsenvaltiossa, ei voi itsessään olla direktiivillä 89/48 käyttöön otetun tunnustamista koskevan yleisen järjestelmän väärinkäyttöä. Jäsenvaltion kansalaisen oikeus valita jäsenvaltio, jossa hän haluaa hankkia ammattipätevyytensä, sisältyy EY:n perustamissopimuksessa taattujen perusvapauksien käyttöön yhtenäismarkkinoilla.

    73

    Näistä näkökohdista seuraa, että Espanjan kuningaskunnalla on direktiivin 89/48 3 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdan nojalla velvollisuus, ellei mahdollisista korvaavista toimenpiteistä muuta johdu, tunnustaa paitsi italialaiset insinöörin tutkintotodistukset, joiden saamiseksi suoritettu koulutus on suoritettu kokonaan tai osittain Italiassa, myös tutkintotodistukset, jotka Italian toimivaltaiset viranomaiset ovat myöntäneet kokonaan Espanjassa annetun koulutuksen nojalla.

    74

    Joka tapauksessa, kuten Espanjan kuningaskunta toteaa vastineessaan, ja päinvastoin kuin esillä olevan laiminlyöntikanteen vaatimuksissa annetaan ymmärtää, komission ensimmäinen kanneperuste ei todellisuudessa koske Espanjan toimivaltaisten viranomaisten järjestelmällistä kieltäytymistä tunnustaa kaikenlaista italialaista insinöörin ammattipätevyyttä, vaan se koskee ainoastaan kieltäytymistä tunnustaa pelkästään Espanjassa saadun yliopistokoulutuksen perusteella Italiassa saatua insinöörin pätevyyttä. Tämän tuomion tuomiolauselmaa on siis rajattava näiden näkökohtien perusteella.

    Toinen kanneperuste, joka koskee toisessa jäsenvaltiossa hankittujen muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen vastaavuuden tunnustamista koskevaa vaatimusta Espanjan julkishallinnon sisäisiin ylennyksiin tähtääviin kokeisiin hyväksymisen yhteydessä

    75

    Toisella kanneperusteellaan komissio riitauttaa kaikkien ulkomaisten tutkintojen vastaavuuden tunnustamista koskevan vaatimuksen, josta säädetään päätöksissä MAM/1266/2003 ja APU/423/2005, ylennysten saamiseksi yleisessä valtionhallinnossa. Tämä vaatimus on direktiivin 89/48 3 artiklan, jota komission mukaan sovelletaan sekä säännellyn ammatin harjoittamiseen että sen harjoittamiseen ryhtymiseen, vastainen.

    76

    Näin ollen kun jäsenvaltion kansalainen harjoittaa insinöörin ammattia yleisessä valtionhallinnossa, tämän harjoittamisen edellytyksiin pitää komission mukaan kuulua ylennyksen mahdollisuus ja siten kelpoisuus sisäisiin valintakilpailuihin osallistumiseen. Tutkintotodistuksen vastaavuuden tunnustamista koskevalla vaatimuksella vaikeutetaan niiden jäsenvaltion kansalaisten, joilla on muussa jäsenvaltiossa säädetty ammatillinen tutkintotodistus, sisäisiä ylennyksiä ja lopulta tämän ammatin harjoittamista verrattuna niihin kansalaisiin, joilla on Espanjassa vaadittu tutkintotodistus.

    77

    Espanjan kuningaskunta esittää, että sikäli kuin yleisessä valtionhallinnossa kaikki virkamiehet voidaan periaatteessa määrätä erityyppisiin virkoihin, virkoihin ei haeta pelkästään ammattipätevyyden vaan akateemisten oppiarvojen eli tohtorin, maisterin tai insinöörin taikka arkkitehdin tutkintotodistuksen nojalla. Tunnustamista koskevalla päätöksellä, joka mahdollistaa pääsyn säänneltyyn ammattiin, ei anneta mitään tietoa vaaditusta akateemisesta oppiarvosta. Näin ollen vastaavuuden tunnustaminen on tarpeen hakijan, joka on hankkinut pätevyytensä toisessa jäsenvaltiossa, akateemisen oppiarvon määrittämiseksi.

    78

    Yhteisöjen tuomioistuin on jo katsonut, että jos direktiiviä 89/48 sovelletaan asiaan, jäsenvaltion julkinen elin, jolla on velvollisuus noudattaa tässä direktiivissä vahvistettuja säännöksiä, ei voi enää tämän jälkeen vaatia, että kansallisen toimivaltaisen viranomaisen on tunnustettava hakijan muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen vastaavuus kyseiseen ammattiin pääsyn ennakkoedellytyksenä (asia C-234/97, Fernández de Bobadilla, tuomio 8.7.1999, Kok. 1999, s. I-4773, 27 kohta ja asia C-141/04, Peros, tuomio 14.7.2005, Kok. 2005, s. I-7163, 35 kohta).

    79

    Direktiivin 89/48 3 artiklassa vaaditaan, kuten komissio on esittänyt, että jäsenvaltiossa annetuilla tutkintotodistuksilla annetaan niiden haltijalle paitsi mahdollisuus ryhtyä harjoittamaan säänneltyä ammattia toisessa jäsenvaltiossa myös mahdollisuus harjoittaa tätä ammattia samoilla edellytyksillä, joita sovelletaan kotimaisten tutkintotodistusten haltijoihin.

    80

    Näin ollen kansallisten viranomaisten on varmistettava, että toisessa jäsenvaltiossa saadun ammattipätevyyden haltijoilla on samat mahdollisuudet ylennyksiin kuin vastaavan kansallisen ammattipätevyyden haltijoilla. Niinpä vaikka esillä olevassa asiassa tie-, kanava- ja siltainsinöörin ammattia harjoittavat Espanjassa tavallisesti viisivuotisten opintojen päätteeksi saadun espanjalaisen tutkintotodistuksen haltijat, toisessa jäsenvaltiossa myönnetyn tutkintotodistuksen, jolla annetaan asianomaiselle – mahdollisesti korvaavien toimenpiteiden jälkeen – oikeus harjoittaa tätä samaa ammattia Espanjassa, haltijalle on tunnustettava samat mahdollisuudet ylennyksiin kuin mainitun espanjalaisen tutkintotodistuksen haltijoille. Nämä näkökohdat eivät riipu opintovuosista, jotka kyseisen haltijan on suoritettava saadakseen kyseisen tutkintotodistuksen.

    81

    On näet niin, että kun toisessa jäsenvaltiossa myönnetty tutkintotodistus on tunnustettu direktiivin 89/48 mukaisesti – mahdollisesti sen jälkeen, kun korvaavia toimenpiteitä on asetettu – sen katsotaan antavan saman pätevyyden kuin vastaava espanjalainen tutkintotodistus. Näin ollen sillä, että toisessa jäsenvaltiossa myönnetyn tutkintotodistuksen haltijalle ei myönnetä samoja mahdollisuuksia ylennyksiin kuin vastaavan espanjalaisen tutkintotodistuksen haltijoille pelkästään siitä syystä, että tämä tutkintotodistus on saatu lyhyemmän koulutuksen päätteeksi, asetettaisiin toisen jäsenvaltion tutkintotodistuksen haltijat huonompaan asemaan pelkästään sillä perusteella, että he ovat saaneet vastaavan ammattipätevyyden nopeammin.

    82

    Näin ollen vastaavuuden tunnustamista koskeva vaatimus ei ole yhteensopiva direktiivin 89/48 3 artiklan kanssa ainakaan sikäli kuin tämä vaatimus on ennakkoedellytyksenä sisäisiin ylennyksiin tähtääviin kokeisiin hyväksymiselle myös niiden hakijoiden osalta, jotka vetoavat yksinomaan toisessa jäsenvaltiossa myönnettyyn ja direktiivin 89/48 nojalla tunnustettuun tutkintotodistukseen.

    83

    Kaiken edellä esitetyn perusteella on todettava, että Espanjan kuningaskunta ei ole noudattanut direktiivin 89/48 ja erityisesti tämän direktiivin 3 artiklan mukaisia velvoitteitaan

    koska se on kieltäytynyt tunnustamasta insinöörien pelkästään Espanjassa saadun yliopistokoulutuksen perusteella Italiassa hankkimaa ammattipätevyyttä ja

    koska se on asettanut insinöörien, joilla on toisessa jäsenvaltiossa hankittu ammatillista kelpoisuutta osoittava asiakirja, julkishallinnon sisäisiin ylennyksiin tähtääviin kokeisiin hyväksymisen edellytykseksi tämän pätevyyden akateemisen tunnustamisen.

    Oikeudenkäyntikulut

    84

    Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Koska komissio on vaatinut Espanjan kuningaskunnan velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja koska tämä hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

     

    Näillä perusteilla yhteisöjen tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

     

    1)

    Espanjan kuningaskunta ei ole noudattanut vähintään kolmivuotisesta ammatillisesta korkeammasta koulutuksesta annettujen tutkintotodistusten tunnustamista koskevasta yleisestä järjestelmästä 21.12.1988 annetun neuvoston direktiivin 89/48/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2001/19/EY, ja erityisesti tämän direktiivin 3 artiklan mukaisia velvoitteitaan

    koska se on kieltäytynyt tunnustamasta insinöörien pelkästään Espanjassa saadun yliopistokoulutuksen perusteella Italiassa hankkimaa ammattipätevyyttä ja

    koska se on asettanut insinöörien, joilla on toisessa jäsenvaltiossa hankittu ammatillista kelpoisuutta osoittava asiakirja, julkishallinnon sisäisiin ylennyksiin tähtääviin kokeisiin hyväksymisen edellytykseksi tämän pätevyyden akateemisen tunnustamisen.

     

    2)

    Espanjan kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

     

    Allekirjoitukset


    ( *1 ) Oikeudenkäyntikieli: espanja.

    Top