61994J0111

Ennakkoratkaisukysymykset - Ennakkoratkaisukysymysten esittäminen yhteisöjen tuomioistuimelle - Perustamissopimuksen 177 artiklassa tarkoitettu kansallinen tuomioistuin - Käsite - Tuomioistuin, joka käsittelee asiaa hakemuslainkäyttömenettelyssä (giurisdizione volontaria -menettelyssä), ei kuulu käsitteen alaan

(EY:n perustamissopimuksen 177 artikla)

Vaikka ennakkoratkaisukysymysten esittäminen yhteisöjen tuomioistuimelle ei perustamissopimuksen 177 artiklan mukaan edellytä, että menettely, jonka yhteydessä kansallinen tuomioistuin esittää ennakkoratkaisukysymyksen, on kontradiktorinen, kyseisen artiklan perusteella kansalliset tuomioistuimet voivat pyytää yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua ainoastaan silloin, kun niissä on vireillä oikeudenkäyntiasia ja kun niissä vireillä olevan menettelyn tarkoituksena on oikeudenkäyntiasian ratkaiseminen tuomioistuimen päätöksellä.

Hallintoviranomaisena toimiva tuomioistuin, joka käsittelee hakemuslainkäyttömenettelyssä (giurisdizione volontaria) yhtiön perustamisasiakirjan hyväksymistä koskevaa hakemusta yhtiön rekisteröimiseksi kaupparekisteriin, ei siten voi esittää ennakkoratkaisukysymyksiä yhteisöjen tuomioistuimelle. Tuomioistuin ei käsittele minkäänlaista oikeudenkäyntiasiaa, ja sen käsittelemästä asiasta voi tulla oikeudenkäyntiasia ainoastaan silloin, kun kyseinen hakemus hylätään ja hylkäävän päätöksen kumoamiseksi tehdään valitus.

Asiassa C-111/94,

jonka Tribunale civile e penale di Milano (Italia) on saattanut EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan mukaisesti yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen tässä kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa giurisdizione volontaria -menettelyssä, jonka on pannut vireille

Job Centre COOP. a r.l.,

ennakkoratkaisun EY:n perustamissopimuksen 48, 55, 59, 60, 66, 86 ja 90 artiklan tulkinnasta,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

(kuudes jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtajan tehtäviä hoitava tuomari G. F. Mancini, tuomarit F. A. Schockweiler, P. J. G. Kapteyn (esittelevä tuomari), J. L. Murray ja H. Ragnemalm,

julkisasiamies: M. B. Elmer,

kirjaaja: hallintovirkamies L. Hewlett,

ottaen huomioon kirjalliset huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

- Job Centre COOP. a r.l., edustajinaan asianajajat Pietro Ichino, Guglielmo Burragato ja Caterina Rucci, Milano,

- Saksan hallitus, asiamiehinään liittotasavallan talousministeriön Ministerialrat Ernst Röder ja saman ministeriön Regierungsrat Bernd Kloke,

- Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellinen neuvonantaja Marie-José Jonczy ja oikeudellisen yksikön virkamies Nicola Annecchino,

ottaen huomioon käsittelyä varten laaditun kertomuksen,

kuultuaan Job Centre COOP. a r.l.:n, Italian hallituksen, asiamiehenään valtionasiamies Danilo Del Gaizo, ja komission, asiamiehinään Marie-José Jonczy ja Enrico Traversa, esittämät suulliset huomautukset 23.3.1995 pidetyssä suullisessa käsittelyssä,

kuultuaan julkisasiamiehen 8.6.1995 pidetyssä käsittelyssä esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1 Tribunale civile e penale di Milano on esittänyt 31.3.1994 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 12.4.1994, EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan mukaisesti kaksi ennakkoratkaisukysymystä EY:n perustamissopimuksen 48, 55, 59, 60, 66, 86 ja 90 artiklan tulkinnasta.

2 Nämä ennakkoratkaisukysymykset on esitetty kansallisessa tuomioistuinmenettelyssä, jossa Job Centren (jäljempänä JCC) edustajat ovat esittäneet Italian Codice civilen 2330 pykälän 3 kohdan mukaisesti Tribunale civile e penale di Milanolle hakemuksen sen perustamisasiakirjan hyväksymisestä.

3 JCC on perustettavana oleva osuustoiminnallinen rajoitetun vastuun yhtiö (società cooperativa a responsibilità limitata). Sen yhtiöjärjestyksen mukaisena toimialana on työpaikkojen ja työvoiman välittäminen ja tilapäistyövoiman toimittaminen kolmansille henkilöille. Sen tarkoituksena on sen tekeminen mahdolliseksi, että sekä sen osakkaina olevat että muut työntekijät ja yritykset voivat käyttää hyväksi tällaisia palveluja Italian ja Euroopan yhteisön työmarkkinoilla.

4 Italian työmarkkinoilla sovelletaan pakollisen työnvälityksen järjestelmää, jota hallinnoivat julkiset työnvälitystoimistot. Tästä järjestelmästä on säädetty 29.4.1949 annetussa laissa nro 264. Tämän lain 11 pykälän 1 momentissa kielletään kaikenlainen palkatun työvoiman välitys, vaikka tämä välitystoiminta olisi maksutonta. Lisäksi 23.10.1960 annetun lain nro 1369 1 pykälän ensimmäisessä momentissa on säädetty kiellosta välittää työvoimaa muilla tavoilla; tämän kiellon noudattamatta jättäminen on rangaistavaa.

5 JCC on väittänyt Tribunale civile e penale di Milanossa, että yksityisen työnvälitystoiminnan ja tilapäistyövoiman tarjoamisen kiellot ovat ristiriidassa yhteisön oikeuden kanssa. Tässä tilanteessa kyseinen tuomioistuin on esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

"1) Liittyvätkö kansalliset työnvälitystä ja tilapäistyötä koskevat säännökset julkisen vallan käyttöön Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen 66 ja 55 artiklassa tarkoitetulla tavalla, kun otetaan huomioon säännösten julkisoikeudellinen luonne työntekijöitä ja kansantaloutta suojaavina säännöksinä?

2) Ovatko ne perustamissopimuksen määräykset, joihin hakijat ovat vedonneet, sellaisenaan sovellettavia (minkä vuoksi ne vaarantavat ne julkisoikeudelliset päämäärät, joita Italian voimassa olevalla työnvälitystä ja tilapäistyötä koskevalla lainsäädännöllä on), kun kyseisellä alalla ei ole annettu erityisiä täytäntöönpanosäännöksiä, ja voiko jokainen julkisoikeudellinen tai yksityinen oikeussubjekti välittää näiden määräysten perusteella ilman erityistä valvontaa tai hyväksyntää työntekijöitä ja/tai toimittaa tilapäistyöntekijöitä kolmansille tahoille, jos jäsenvaltio ei voi täysin tyydyttää omin hallinnollisin toimin palvelujen kysyntää työmarkkinoilla?"

6 Komissio ja Italian hallitus ovat esittäneet väitteitä siitä, ettei yhteisöjen tuomioistuin voisi ottaa kysymyksiä tutkittavaksi. Ne ovat erityisesti väittäneet, että kysymykset on esitetty giurisdizione volontaria -nimisessä menettelyssä (hakemuslainkäyttömenettelyssä), jonka tarkoituksena ei ole riidan ratkaiseminen päätöksellä kontradiktorisessa menettelyssä, minkä vuoksi kyseessä on luonteeltaan hallinnollisen päätöksen tekeminen.

7 Asiassa esitettyjen asiakirjojen perusteella yhteisön perustamisasiakirjan hyväksymistä koskeva hakemus käsitellään Italiassa giurisdizione volontaria -menettelyssä. Käsiteltävänä olevassa asiassa tällainen hakemus on esitetty Tribunale civile e penale di Milanossa. Italian Codice civilen 2330 pykälän 3 momentin mukaan yhteisön täyttäessä laissa säädetyt edellytykset tribunale-tuomioistuin määrää pubblico ministero -viranomaista kuultuaan, että yhteisö rekisteröidään. Kyseisen Codice civilen 2331 pykälän 1 momentin mukaan yhteisö saa oikeushenkilöllisyyden silloin, kun se rekisteröidään. Henkilö, joka voi lain mukaan tehdä yhteisön perustamisasiakirjojen hyväksymistä tai yhteisön rekisteröimistä koskevan hakemuksen, voi hakea muutosta hakemuksen hylkäävään päätökseen Codice civilen 2330 pykälän 4 momentin tai 2189 pykälän 3 momentin mukaisesti.

8 Perustamissopimuksen 177 artiklan mukaan yhteisöjen tuomioistuimella on toimivalta antaa ennakkoratkaisu perustamissopimuksen ja yhteisön toimielinten säädösten tulkinnasta. Lisäksi tämän artiklan toisessa kohdassa todetaan seuraavaa: "Jos tällainen kysymys tulee esille jäsenvaltion tuomioistuimessa, tämä tuomioistuin voi, jos se katsoo, että kysymys on ratkaistava, jotta se voi antaa päätöksen, pyytää yhteisöjen tuomioistuinta ratkaisemaan asian."

9 Vaikka ennakkoratkaisukysymysten esittäminen yhteisöjen tuomioistuimelle ei perustamissopimuksen 177 artiklan mukaan edellytä, että menettely, jonka yhteydessä kansallinen tuomioistuin esittää ennakkoratkaisukysymyksen, on kontradiktorinen (ks. viimeksi asia C-18/93, Corsica Ferries, tuomio 17.5.1994, Kok. 1994, s. I-1783, 12 kohta), kyseisen artiklan perusteella kansalliset tuomioistuimet voivat pyytää yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua ainoastaan silloin, kun niissä on vireillä oikeudenkäyntiasia ja kun niissä vireillä olevan menettelyn tarkoituksena on oikeudenkäyntiasian ratkaiseminen tuomioistuimen päätöksellä (asia 138/80, Borker, määräys 18.6.1980, Kok. 1980, s. 1975, 4 kohta ja asia 318/85, Greis Unterweger, määräys 5.3.1986, Kok. 1986, s. 955, 4 kohta).

10 Näin ei ole käsiteltävänä olevassa asiassa.

11 Kun kansallinen tuomioistuin käsittelee asiassa soveltuvien kansallisten säännösten mukaisesti giurisdizione volontaria -menettelyssä yhtiön perustamisasiakirjan hyväksymistä koskevaa hakemusta yhtiön rekisteröimiseksi, tämä tuomioistuin ei toimi tuomioistuimena vaan hoitaa sellaisia tehtäviä, joita muissa jäsenvaltioissa hoitavat hallintoviranomaiset. Itse asiassa se tekee hallintopäätöksen, eikä se siten samalla ratkaise oikeudellista riitaa. Ainostaan silloin, kun sellainen henkilö, joka voi kansallisen lainsäädännön mukaan tehdä hyväksymistä koskevan hakemuksen, hakee muutosta päätökseen, jolla tällainen hakemus on hylätty ja jolla rekisteröinti on evätty, muutoksenhakua käsittelevän tuomioistuimen voidaan katsoa toimivan tuomioistuimena 177 artiklassa edellytetyllä tavalla, koska tällöin kyseinen tuomioistuin käsittelee vaatimusta sellaisen päätöksen kumoamisesta, joka on hakijalle vastainen (ks. asia 32/74, Haaga, tuomio 12.11.1974, Kok. 1974, s. 1201).

12 Edellä esitetyn perusteella yhteisöjen tuomioistuimella ei ole toimivaltaa ratkaista Tribunale civile e penale di Milanon esittämiä kysymyksiä.

Oikeudenkäyntikulut

13 Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneille Italian ja Saksan hallituksille sekä Euroopan yhteisöjen komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

(kuudes jaosto)

on antanut seuraavan tuomiolauselman:

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimella ei ole toimivaltaa vastata niihin ennakkoratkaisukysymyksiin, jotka Tribunale civile e penale di Milano on sille esittänyt 31.3.1994 tekemällään päätöksellä.