51999PC0744

Ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI rehuseosten pitämisestä kaupan annetun direktiivin 79/373/ETY muuttamisesta

(komission esittämä)

PERUSTELUT

TAUSTAA:

1. Oikeudellinen kehys

Rehuseosten päällysmerkintöjen osalta rehuseosten pitämisestä kaupan annetulla neuvoston direktiivillä 79/373/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston direktiivillä 90/44/ETY, on tarkoitus varmistaa, että kotieläintuottajille annetaan puolueetonta ja mahdollisimman tarkkaa tietoa rehun koostumuksesta ja käytöstä. Direktiivissä 90/44/ETY korostetaan, että on tärkeää huolehtia siitä, että ilmoitusten tarkkuus voidaan virallisesti varmistaa.

Rehuissa käytettävien ainesten ilmoittamista pidettiin (ja pidetään edelleen) tärkeänä tiedon lähteenä kotieläintuottajille. Vuonna 1990, jolloin direktiivi 90/44/ETY annettiin, rehuainesten määrän määrittely aiheutti tarkastamisvaikeuksia, pääasiassa käytettyjen tuotteiden laadun, seosten monimutkaisuuden tai käytettyjen valmistusmenetelmien vuoksi. Tämän vuoksi tuolloin pyrittiin joustavaan tuotantoeläinten rehussa käytettyjen ainesten ilmoittamismenettelyyn ilman mainintaa niiden määristä.

Rehuainesten ilmoittamisen helpottamiseksi päätettiin hyväksyä myös näiden tietojen toimittaminen ryhmittäin niin, että yhteen nimeen kuuluu useita rehuaineksia. Komission direktiivissä 91/357/ETY säädetään muiden eläinten kuin lemmikkieläinten rehuseosten merkinnöissä käytettävistä ainesryhmistä. (Lemmikkieläinten rehuseosten merkinnöissä käytettävistä ainesryhmistä säädettiin jo komission direktiivissä 82/475/ETY).

2. BSE-kriisi

BSE-tautia käsittelevä Euroopan parlamentin tilapäinen tutkintavaliokunta suositteli helmikuussa 1997, että otettaisiin käyttöön päällysmerkinnät, jotka sisältävät valmistajien laatiman pakollisen ja täsmällisen ilmoituksen rehuista ja joiden avulla voidaan selkeästi määrittää raaka-aineiden koostumus ja alkuperä sekä käyttötapa.

Tilapäinen tutkintavaliokunta totesi marraskuussa 1997, että vaikka komissio oli suostunut laatimaan tutkimuksen vuoden 1998 puoliväliin mennessä, se ei ollut vielä ilmoittanut hyväksyvänsä varauksetta rehujen määrästä ja laadusta annettavaa ilmoitusta, joka sisältäisi selkeät tiedot rehuainesten koostumuksesta ja alkuperästä. Tutkintavaliokunta kehotti komissiota vahvistamaan tätä tarkoitusta varten tarvittavat tekniset edellytykset ja tarkastukset sekä toimittamaan asianmukaisen ehdotuksen asiasta.

Komissio totesi sekä ensimmäisessä että toisessa BSE:n valvonnasta laatimassaan puolivuotisraportissa, että eläinrehujen määrällistä ja laadullista merkintää koskevien ehdotusten olisi mahdollistettava tietojen luotettava valvonta ja niiden pitäisi perustua tunnustettuihin analyyttisiin menetelmiin. Toisessa puolivuotisraportissa ilmoitettiin tämän lisäksi yhteistyössä toteutetusta tutkimuksesta, jossa tarkasteltiin nykyisiä mahdollisuuksia määrittää laadullisesti ja puolittain määrällisesti rehuseosten ainekset mikroskooppisen analyysin avulla ja erityisesti selvittää lihaluujauhon mahdollinen esiintyminen, alkuperä ja määrä.

Pysyvä rehukomitea hyväksyi yhteistyötutkimuksen tulokset 29.-30. maaliskuuta 1999 pidetyssä kokouksessaan todeten, että kaikkien rehuseoksiin sisältyvien rehuainesten laadullinen ja määrällinen tunnistaminen ei ole edelleenkään mahdollista yksinomaan mikroskooppisen analyysin avulla.

Euroopan parlamentti toisti huhtikuussa 1999 antamassaan päätöslauselmassa, joka koski komission toista BSE:n valvonnasta laatimaa puolivuotisraporttia, että rehujen ainesosien julkinen ilmoittaminen olisi tehtävä pakolliseksi ja että komission olisi laadittava asiaa koskeva ehdotus. Euroopan parlamentti katsoo, että määrällisen ilmoituksen laatimisen vaikeutta ei pitäisi enää käyttää tekosyynä laadullisen ilmoituksen laatimisen esteeksi.

Lisäksi muutamat jäsenvaltiot olivat useaan otteeseen ilmoittaneet olevansa tyytymättömiä voimassa oleviin rehuseosten merkintäsäännöksiin ja vaatineet mahdollisuutta ilmoittaa kaikki rehuseosten sisältämät ainesosat ja kunkin ainesosan painon. Lähes kaikki jäsenvaltiot katsovat, että rehuainesten ilmoittaminen ryhmittäin ei tarjoa maanviljelijöille hyödyllistä tietoa, joten se olisi poistettava käytöstä.

AVOIN ILMOITUS:

Komissio on selvillä siitä, että "avoimesta ilmoituksesta" on hyötyä tuotantoeläinten rehuseosten päällysmerkintöjä koskevissa säännöksissä, koska se helpottaa rehuainesten jäljitettävyyttä.

Äskettäiset dioksiinin saastuttamiin öljyihin ja lisäaineisiin liittyneet Belgian ja Saksan tapahtumat lisäävät rehuseosten päällysmerkinnöissä ilmoitettavien yksityiskohtaisten tietojen merkitystä. Rehuseoksen saastuneisuus riippuu sen sisältämän saastuneen rehuaineksen määrästä, minkä vuoksi on erittäin tärkeää ilmoittaa täydelliset tiedot kaikista rehuseokseen käytetyistä rehuaineksista ja niiden eri määristä.

Tuotantoeläinten rehujen sisältämien rehuainesten laadun ja määrän määrittäminen aiheuttaa tällä hetkellä edelleen ongelmia analyyttisen tarkastamisen kannalta, pääasiassa käytettävien tuotteiden luonteen, seosten monimutkaisuuden tai valmistusmenetelmien vuoksi. Teknisistä ongelmista huolimatta komissio kuitenkin myöntää, että päällysmerkinnöissä annettavien ilmoitusten virallinen valvonta voitaisiin toteuttaa analyyttisen tarkastamisen lisäksi rehuseoksen valmistajan toimittamien asiakirjojen perusteella.

Tämän vuoksi tällaisten tuotteiden määränpääjäsenvaltioiden on luotettava alkuperämaiden viranomaisten tekemiin tarkastuksiin.

Euroopan parlamentille ja maatalousasioita käsittelevälle neuvostolle Belgian dioksiinikriisin jälkeen esittelemänsä lainsäädäntöohjelman mukaisesti komissio laati ehdotuksen rehuseosten päällysmerkintöjä koskevien säännösten muuttamiseksi. Pysyvä rehukomitea tarkasteli ehdotusluonnosta 26. heinäkuuta 1999 pidetyssä kokouksessaan. Useimmat jäsenvaltiot ilmoittivat tuolloin kannattavansa vapaaehtoista avointa ilmoitusta, joka rajoittuisi tuotantoeläimille tarkoitettuihin rehuseoksiin. Myös rehuteollisuus vastustaa pakollista avointa ilmoitusta vedoten päällysmerkinnöissä annettavien ilmoitusten valvontaongelmiin, rehujen koostumukseen liittyvien teollis- ja tekijänoikeuksien suojeluun sekä vaikeuksiin lisätä päällysmerkintöihin alati muuttuvia rehujen ainesosia.

Komissio katsoo sitä vastoin, että vapaaehtoinen avoin ilmoitus on ristiriidassa maanviljelijöiden tiedonsaantioikeuden ja avoimuustavoitteen kanssa. Lisäksi se on sitä mieltä, että vapaaehtoinen avoin ilmoitus johtaisi väistämättä kilpailun vääristymiseen rehuseosten valmistajien välillä.

Komissio on sitä mieltä, että päällysmerkinnöissä annettavien ilmoitusten valvonta on toteutettava riippumatta siitä, onko kyseessä vapaaehtoinen vai pakollinen avoin ilmoitus. Komissio ei voi mahdollisimman suureen avoimuuteen pyrkiessään hyväksyä rehujen koostumukseen liittyvien teollis- ja tekijänoikeuksien suojelua koskevaa perustetta. Liikesalaisuutta ei tosiasiassa rikota, koska rehujen valmistusohjeita ei tavallisesti ole patentoitu. Vaikka ne olisi patentoitu, niitä ei voitaisi pitää salaisina. Ainesten julkaiseminen ei itse asiassa riko teollis- ja tekijänoikeuksia.

Toisaalta komissio ymmärtää ongelman, joka liittyy päällysmerkintöjen muuttamiseen rehun koostumuksen vaihtuessa. Tämän epäkohdan poistamiseksi komissio ehdottaa, että avoin ilmoitus voitaisiin antaa erillisessä päällysmerkinnässä tai erityisessä saateasiakirjassa.

Komissio on samaa mieltä siitä, että tällaiset yksityiskohtaiset tiedot eivät ole lemmikkieläinten ruuan osalta ehdottoman tarpeellisia, joten niitä koskevat voimassa olevat säännökset voidaan säilyttää. Tämä tarkoittaa joko pakollista puoliavointa ilmoitusta (lisäksi säilytetään mahdollisuus ilmoittaa rehuainesten ryhmät itse rehuainesten sijasta) tai vapaaehtoista avointa ilmoitusta.

2000/0015 (COD)

Ehdotus:

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

rehuseosten pitämisestä kaupan annetun direktiivin 79/373/ETY muuttamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 152 artiklan 4 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen [1],

[1] EYVL L

ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon [2],

[2] EYVL L

ottavat huomioon aluekomitean lausunnon [3]

[3] EYVL L

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä [4],

[4] EYVL L

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Rehuseosten pitämisestä kaupan 2 päivänä huhtikuuta 1979 annetussa neuvoston direktiivissä 79/373/ETY [5], sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 98/87/EY [6], vahvistetaan säännöt rehuseosten kaupan pitämiseksi yhteisössä.

[5] EYVL L 86, 6.4.1979, s. 30.

[6] EYVL L 318, 27.11.1998, s. 43.

(2) Rehuseosten päällysmerkintöjen osalta direktiivillä 79/373/ETY on tarkoitus varmistaa, että kotieläintuottajille annetaan puolueetonta ja mahdollisimman tarkkaa tietoa rehun koostumuksesta ja käytöstä. On tärkeää huolehtia siitä, että ilmoitusten tarkkuus voidaan virallisesti varmistaa rehujen liikkumisen kaikissa vaiheissa.

(3) Rehujen sisältämien rehuainesten ilmoittaminen on tietyissä tapauksissa tärkeä tiedon lähde kotieläintuottajille.

(4) Tähän saakka direktiivillä 79/373/ETY on pyritty joustavaan tuotantoeläinten rehussa käytettyjen ainesten ilmoittamismenettelyyn ilman mainintaa niiden määristä ja säilytetty mahdollisuus ilmoittaa rehuainesten ryhmät itse rehuainesten sijasta.

(5) BSE-kriisi ja äskettäinen dioksiinikriisi osoittivat kuitenkin, että nykyiset säännökset ovat riittämättömiä ja että yksityiskohtaiset tiedot tuotantoeläimille tarkoitettujen rehuseosten koostumuksen laadusta ja määrästä ovat tarpeen.

(6) Yksityiskohtaiset määrää koskevat tiedot koostumuksesta voivat auttaa mahdollisesti saastuneiden ainesten jäljittämisessä tiettyihin eriin, mistä on etua kansanterveydelle ja mikä estää sellaisten tuotteiden haaskauksen, jotka eivät aiheuta merkittävää vaaraa kansanterveydelle.

(7) Näin ollen on - tässä vaiheessa - asianmukaista edellyttää pakollista ilmoitusta kaikista rehuaineksista sekä niiden määrästä tuotantoeläimille tarkoitetuissa rehuseoksissa.

(8) Tulevaisuudessa ei tämän vuoksi ole mahdollista ilmoittaa tuotantoeläimille tarkoitettuihin rehuseoksiin sisältyvien rehuainesten ryhmiä itse rehuainesten sijasta. Muiden eläinten kuin lemmikkieläinten rehuseosten merkinnöissä käytettävistä ainesryhmistä 13 päivänä kesäkuuta 1991 annettu komission direktiivi 91/357/ETY [7] kumotaan käytännön syistä.

[7] EYVL L 193, 17.7.1991, s. 34.

(9) Käytännön syistä tuotantoeläinten rehuseoksiin sisältyviä rehuaineksia koskevat ilmoitukset voidaan antaa erityisessä päällysmerkinnässä tai saateasiakirjassa.

(10) Erityissäännökset ovat tarpeen lemmikkieläinten rehujen päällysmerkintöjen osalta tällaisten rehujen erityisluonteen huomioon ottamiseksi,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutetaan neuvoston direktiivi 79/373/ETY seuraavasti:

1. Korvataan 5 artiklan 1 kohdan j alakohta seuraavasti:

"eränumero"

2. Poistetaan 5 artiklan 3 kohdan c alakohta.

3. Lisätään 5 artiklaan kohta seuraavasti:

"7. Muille kuin lemmikkieläimille tarkoitettujen rehuseosten osalta rehuainekset voidaan ilmoittaa 5 c artiklan mukaisesti painoprosentteina muussa kuin 1 kohdassa tarkoitetussa päällysmerkinnässä tai muussa kuin 4 kohdassa tarkoitetussa saateasiakirjassa."

4. Korvataan 5 c artikla seuraavasti:

"5 c artikla

1. Jos rehuainekset vaaditaan ilmoitettavaksi, kaikki rehuainekset on mainittava.

2. Rehuainesten luetteloinnissa on noudatettava seuraavia sääntöjä:

a) muille kuin lemmikkieläimille tarkoitetut rehuseokset: rehuainesten luettelu painoprosentteina.

b) lemmikkieläimille tarkoitetut rehuseokset: rehuainesten luettelu joko määrät ilmoittaen tai nimeämällä ne painon mukaan suurimmasta pienimpään."

5. Rehuainekset on ilmoitettava käyttäen niiden erityisnimiä; lemmikkieläimille tarkoitettujen rehuseosten osalta rehuaineksen erityisnimen sijasta voidaan kuitenkin käyttää sen ryhmän nimeä, johon rehuaines kuuluu, silloin kun useita rehuaineksia käsittävät ryhmät on muodostettava 10 artiklan a kohdan mukaisesti.

Käyttämällä lemmikkieläimille tarkoitettujen rehuseosten yhteydessä toista kyseisistä kahdesta ilmoitusmuodosta suljetaan pois toisen käyttäminen, paitsi jos jokin käytetyistä rehuaineksista ei kuulu mihinkään määriteltyyn ryhmään. Tällaisessa tapauksessa omalla erityisnimellään merkitty rehuaines on mainittava painonsa mukaisessa tärkeysjärjestyksessä suhteessa ryhmiin.

6. Lemmikkieläinten rehuseosten päällysmerkinnöissä voidaan myös erityisilmoituksella korostaa rehun laadun kannalta olennaisen yhden tai useamman rehuaineksen esiintymistä tai alhaista pitoisuutta. Tällöin rehuaineksen/-ainesten painoprosentteina ilmoitettu vähimmäis- tai enimmäispitoisuus on osoitettava selvästi erityisesti rehuainesta/-aineksia korostaen ilmoituksen yhteydessä tai rehuainesluettelossa tai mainitsemalla rehuaines/-ainekset ja kyseiset painoprosentit vastaavan rehuainesluettelon yhteydessä.

2 artikla

Kumotaan komission direktiivi 91/357/ETY [1 päivästä heinäkuuta 2000].

3 artikla

1. Jäsenvaltioiden on saatettava voimaan ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään [30 päivänä kesäkuuta 2000]. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä. Näitä säännöksiä on sovellettava [1 päivästä heinäkuuta 2000].

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

4 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

5 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja Puheenjohtaja