3.6.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 146/8

(1)

Veropetoksiin ja verovilppiin liittyvät haasteet ovat viime vuosina lisääntyneet huomattavasti, ja niistä on tullut keskeinen huolenaihe unionissa ja maailmanlaajuisesti. Automaattinen tietojenvaihto on tässä mielessä tärkeä väline: komissio korosti 6 päivänä joulukuuta 2012 antamassa tiedonannossa, jossa vahvistetaan toimintasuunnitelma veropetosten ja verovilpin torjunnan tehostamiseksi, tarvetta edistää voimakkaasti automaattista tietojenvaihtoa tulevana eurooppalaisena ja kansainvälisenä veroasioita koskevana avoimuuden ja tietojenvaihdon standardina. Eurooppa-neuvosto pyysi 22 päivänä toukokuuta 2013 antamissaan päätelmissä, että automaattista tietojenvaihtoa laajennettaisiin sekä unionin että maailmanlaajuisella tasolla veropetosten, verovilpin ja aggressiivisen verosuunnittelun torjumiseksi.

(2)

Koska Monikansalliset Yritysryhmät toimivat eri maissa, ne voivat harjoittaa sellaista aggressiivista verosuunnittelua, joka ei ole mahdollista kotimaisille yrityksille. Kun Monikansalliset Yritysryhmät menettelevät näin, vaikutus puhtaasti kotimaisiin yrityksiin, jotka ovat yleensä pieniä tai keskisuuria yrityksiä (pk-yrityksiä), voi olla erityisen suuri, koska niiden verorasitus on suurempi kuin Monikansallisilla Yritysryhmillä. Toisaalta kaikille jäsenvaltioille voi syntyä tulonmenetyksiä ja vaarana on, että syntyy kilpailua, jossa Monikansallisia Yritysryhmiä houkutellaan tarjoamalla niille suurempia veroetuuksia.

(3)

Jäsenvaltioiden veroviranomaiset tarvitsevat kattavia ja merkityksellisiä tietoja Monikansallisten Yritysryhmien rakenteesta, siirtohinnoittelupolitiikasta ja sisäisistä liiketoimista unionin sisällä ja sen ulkopuolella. Kyseisten tietojen avulla veroviranomaiset voivat reagoida haitallisiin verotukseen liittyviin käytäntöihin tekemällä muutoksia lainsäädäntöön tai suorittamalla asianmukaisia riskinarviointeja ja verotarkastuksia sekä todeta, noudattavatko yritykset käytäntöjä, jotka johtavat huomattaviin keinotekoisiin tulonsiirtoihin verotuksellisesti edullisiin ympäristöihin.

(4)

Lisääntynyt avoimuus veroviranomaisia kohtaan voisi houkuttaa Monikansallisia Yritysryhmiä hylkäämään tietyt käytännöt ja maksamaan oikeudenmukainen osuutensa veroista maahan, jossa voitot tuotetaan. Sen vuoksi Monikansallisten Yritysryhmien avoimuuden parantaminen on olennainen osa veropohjan rapautumisen ja voitonsiirtojen estämistä.

(5)

Neuvoston ja jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöslauselmassa, joka koskee menettelysääntöjä etuyhteydessä keskenään olevien yritysten siirtohinnoitteluasiakirjoista Euroopan unionissa, jäljempänä ’EU TPD -menettelysäännöt’ (3), vahvistetaan jo Monikansallisille Yritysryhmille unionissa keinot tietojen antamiseksi veroviranomaisille maailmanlaajuisista liiketoiminnoista ja siirtohinnoittelupolitiikoista (’kantatiedosto’) sekä paikallisen yksikön konkreettisista liiketoimista (’paikallistiedosto’). EU TPD -menettelysäännöissä ei kuitenkaan tällä hetkellä ole minkäänlaista mekanismia maakohtaisten raporttien antamiselle.

(6)

Monikansallisten Yritysryhmien olisi maakohtaisessa raportissa ilmoitettava vuosittain kultakin verotukselliselta lainkäyttöalueelta, jolla ne harjoittavat liiketoimintaa, tulojen määrä, voitto ennen tuloveroja sekä maksetut ja kertyneet tuloverot. Monikansallisten Yritysryhmien olisi myös ilmoitettava kunkin verotuksellisen lainkäyttöalueen osalta työntekijöidensä lukumäärä, oman pääomansa kirjanpidollinen arvo, kertyneet voittovaransa ja aineelliset hyödykkeensä. Monikansallisten Yritysryhmien olisi myös yksilöitävä kukin tietyllä verotuksellisella lainkäyttöalueella liiketoimintaa harjoittava ryhmän yksikkö ja ilmoitettava, millaista liiketoimintaa kukin yksikkö harjoittaa.

(7)

Julkisten varojen käytön tehostamiseksi ja Monikansallisten Yritysryhmien hallinnollisen taakan vähentämiseksi raportointivelvollisuuden olisi koskettava ainoastaan sellaisia Monikansallisia Yritysryhmiä, joiden vuotuinen konsolidoitu tulo ylittää tietyn määrän. Tällä direktiivillä olisi varmistettava, että samat tiedot kerätään ja annetaan verohallintojen saataville hyvissä ajoin kaikkialla unionissa.

(8)

Sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan varmistamiseksi unionin on taattava oikeudenmukainen kilpailu unionin Monikansallisten Yritysryhmien ja sellaisten unionin ulkopuolisten Monikansallisten Yritysryhmien välillä, joiden yksi tai useampi yksikkö sijaitsee unionissa. Näin ollen raportointivelvollisuuden olisi koskettava niitä molempia. Jotta siirtyminen uuteen järjestelyyn tapahtuisi sujuvasti, jäsenvaltioiden olisi kuitenkin voitava lykätä vuodella raportointivelvollisuuden soveltamista Osayksikköihin, joiden kotipaikka on jäsenvaltiossa ja jotka eivät ole Monikansallisen Yritysryhmän Perimmäisiä Emoyksikköjä eivätkä niiden Sijaisemoyksikköjä.

(9)

Jäsenvaltioiden olisi vahvistettava niitä seuraamuksia koskevat säännöt, joita sovelletaan tämän direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen, ja varmistettava, että nämä seuraamukset pannaan täytäntöön. Vaikka seuraamusten valinta on jäsenvaltioiden harkinnassa, säädettyjen seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(10)

Sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan varmistamiseksi on tarpeen varmistaa, että jäsenvaltiot hyväksyvät koordinoituja sääntöjä Monikansallisten Yritysryhmien avoimuusvelvoitteista.

(11)

Jäsenvaltioiden välisen tietojenvaihdon osalta neuvoston direktiivissä 2011/16/EU (4) säädetään jo pakollisesta automaattisesta tietojenvaihdosta useilla aloilla.

(12)

Jäsenvaltioiden välisen maakohtaisten raporttien pakollisen automaattisen vaihtamisen olisi kaikissa tapauksissa sisällettävä sellaisten määriteltyjen perustietojen ilmoittaminen, jotka olisivat niiden jäsenvaltioiden saatavilla, joissa maakohtaisen raportin mukaan joko on Monikansallisen Yritysryhmän yhden tai useamman yksikön verotuksellinen kotipaikka tai joissa ne ovat verovelvollisia Monikansallisen Yritysryhmän kiinteästä toimipaikasta harjoitetun liiketoiminnan osalta.

(13)

Sekä verohallintojen että Monikansallisten Yritysryhmien kustannusten ja hallinnollisen rasitteen minimoimiseksi on tarpeen vahvistaa sääntöjä, jotka vastaavat kansainvälisiä kehityssuuntauksia ja vaikuttavat myönteisellä tavalla niiden täytäntöönpanoon. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö, jäljempänä ’OECD’, julkaisi 19 päivänä heinäkuuta 2013 veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja koskevan toimintasuunnitelmansa, jäljempänä ’BEPS-toimintasuunnitelma’, joka on tärkeä kansainvälisten verosääntöjen muuttamista koskeva aloite. OECD esitteli 5 päivänä lokakuuta 2015 loppuraporttinsa, jotka G20-ryhmän valtiovarainministerit vahvistivat. G20-ryhmän päämiehet vahvistivat myös OECD-paketin 15 ja 16 päivänä marraskuuta 2015 pidetyssä kokouksessa.

(14)

BEPS-toimintasuunnitelman toimenpidettä 13 koskevan työn perusteella Monikansallisille Yritysryhmille annettiin joukko tietojen antamista koskevia standardeja, jotka koskivat muun muassa päätiedostoa, paikallisesti pidettyä tiedostoa ja maakohtaista raporttia. Sen vuoksi OECD:n standardit on aiheellista ottaa huomioon maakohtaista raporttia koskevia sääntöjä vahvistettaessa.

(15)

Tilanteessa, jossa Osayksikkö ei voi saada tai hankkia kaikkia tämän direktiivin mukaisten raportointivaatimusten täyttämiseksi tarvittavia tietoja, jäsenvaltiot voisivat pitää tätä osoituksena tarpeesta arvioida ylätason siirtohinnoitteluriskejä sekä muita veropohjan rapautumiseen ja voitonsiirtoon liittyviä riskejä, jotka kohdistuvat tähän Monikansalliseen Yritysryhmään.

(16)

Jos jäsenvaltio toteaa, että toinen jäsenvaltio on toistuvasti jättänyt toimittamatta automaattisesti maakohtaisia raportteja, sen olisi pyrittävä konsultoimaan kyseistä jäsenvaltiota.

(17)

Maakohtaista raportointia koskevissa unionin toimissa olisi jatkossakin otettava erityisesti huomioon OECD:ssä tapahtuva kehitys. Pannessaan tätä direktiiviä täytäntöön jäsenvaltioiden olisi käytettävä tämän direktiivin esimerkkien tai tulkintojen lähteenä OECD:n laatimaa OECD:n ja G20-ryhmän yhteisen BEPS-hankkeen toimenpidettä 13 koskevaa vuoden 2015 loppuraporttia, jotta tämän direktiivin soveltamisen johdonmukaisuus varmistettaisiin kaikissa jäsenvaltioissa.

(18)

On tarpeen määrittää jäsenvaltioiden välillä maakohtaisista raporteista käytävän tietojenvaihdon kielelliset vaatimukset. On myös tarpeen hyväksyä direktiivin 2011/16/EU 3 artiklan 13 kohdassa määritellyn yhteisen tietoliikenneverkon, jäljempänä ’CCN-verkko’, parantamiseksi tarvittavat käytännön järjestelyt. Jotta direktiivin 2011/16/EU 20 artiklan 6 kohdan ja 21 artiklan 6 kohdan täytäntöönpanolle voidaan varmistaa yhdenmukaiset edellytykset, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (5) mukaisesti.

(19)

Resurssien käytön tehostamiseksi, tietojenvaihdon helpottamiseksi ja sen estämiseksi, että kaikkien jäsenvaltioiden on tehtävä samanlaiset muutokset järjestelmiinsä, tietojenvaihdon olisi tapahduttava käyttäen CCN-verkkoa. Komission olisi hyväksyttävä järjestelmän parantamista varten tarpeelliset käytännön järjestelyt direktiivin 2011/16/EU 26 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

(20)

Pakollisen tietojenvaihdon soveltamisala olisi sen vuoksi laajennettava koskemaan maakohtaista raporttia koskevien tietojen automaattista vaihtoa.

(21)

Jäsenvaltioiden komissiolle toimitettavassa direktiivin 2011/16/EU 23 artiklan mukaisessa vuosittaisessa raportissa olisi esiteltävä yksityiskohtaisesti mainitun direktiivin 8 aa artiklan sekä sen liitteessä III olevan II jakson 1 kohdan mukaisen paikallisen raportoinnin laajuus sekä annettava luettelo kaikista lainkäyttöalueista, jotka ovat unionissa toimivien Osayksikköjen Perimmäisten Emoyksikköjen kotipaikkoja mutta joiden osalta ei ole annettu tai vaihdettu kokonaisia raportteja.

(22)

Tämän direktiivin mukainen tietojenvaihto ei johda liike-, elinkeino- tai ammattisalaisuuden, kaupallisen menettelyn tai sellaisen tiedon paljastamiseen, jonka paljastaminen olisi yleisen oikeusjärjestyksen perusteiden vastaista.

(23)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet.

(24)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta eli jäsenvaltioiden välistä tehokasta hallinnollista yhteistyötä sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta soveltuvin edellytyksin, vaan se voidaan vaaditun yhdenmukaisuuden ja tehokkuuden vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(25)

Direktiivi 2011/16/EU olisi näin ollen muutettava tämän mukaisesti,

1)

Korvataan 3 artiklan 9 kohta seuraavasti:

”9.

a)

kun sovelletaan 8 artiklan 1 kohtaa sekä 8 a ja 8 aa artiklaa, ilman edeltävää pyyntöä tapahtuvaa ennalta määriteltyjen tietojen järjestelmällistä ilmoittamista toiselle jäsenvaltiolle ennalta vahvistetuin säännöllisin väliajoin. Kun sovelletaan 8 artiklan 1 kohtaa, saatavilla olevilla tiedoilla tarkoitetaan tiedot ilmoittavan jäsenvaltion verotusasiakirjoissa olevia tietoja, jotka voidaan saada käyttöön kyseisen jäsenvaltion tietojen keräämis- ja käsittelymenettelyjä noudattaen;

b)

kun sovelletaan 8 artiklan 3 a kohtaa, ilman edeltävää pyyntöä tapahtuvaa ennalta määriteltyjen tietojen järjestelmällistä ilmoittamista muissa jäsenvaltioissa asuvista henkilöistä asianomaiselle asuinjäsenvaltiolle ennalta vahvistetuin säännöllisin väliajoin;

c)

kun sovelletaan muita tämän direktiivin säännöksiä kuin 8 artiklan 1 ja 3 a kohtaa sekä 8 a ja 8 aa artiklaa, tämän kohdan a ja b alakohdassa säädettyä ennalta määriteltyjen tietojen järjestelmällistä ilmoittamista.

2)

lisätään II luvun II jaksoon artikla seuraavasti:

”8 aa artikla

Maakohtaista raporttia koskevan pakollisen automaattisen tietojenvaihdon laajuus ja edellytykset

1.   Jokaisen jäsenvaltion on toteuttava tarvittavat toimenpiteet vaatiakseen Monikansallisen Yritysryhmän Perimmäistä Emoyksikköä, jonka verotuksellinen kotipaikka on kyseisen jäsenvaltion alueella, tai muuta liitteessä III olevan II jakson mukaista Raportoivaa Yksikköä antamaan maakohtaisen raportin Raportoitavasta Tilivuodestaan 12 kuukauden kuluessa liitteessä III olevan II jakson mukaisesta Monikansallisen Yritysryhmän Raportoitavan Tilivuoden viimeisestä päivästä.

2.   Sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen, joka vastaanotti maakohtaisen raportin 1 kohdan mukaisesti, on automaattista tietojenvaihtoa käyttäen toimitettava maakohtainen raportti 4 kohdassa säädetyssä määräajassa niille muille jäsenvaltioille, joissa maakohtaisen raportin sisältämien tietojen mukaan joko on Raportoivan Yksikön Monikansallisen Yritysryhmän yhden tai useamman Osayksikön verotuksellinen kotipaikka tai joissa ne ovat verovelvollisia kiinteästä toimipaikasta harjoitetun liiketoiminnan osalta.

3.   Maakohtaisessa raportissa on oltava seuraavat tiedot Monikansallisesta Yritysryhmästä:

4.   Maakohtainen raportti on toimitettava 15 kuukauden kuluessa sen Monikansallisen Yritysryhmän Tilivuoden viimeisestä päivästä, jota maakohtainen raportti koskee. Ensimmäinen maakohtainen raportti on toimitettava 1 päivänä tammikuuta 2016 tai sen jälkeen alkavalta Monikansallisen Yritysryhmän Tilivuodelta, ja se on tehtävä 18 kuukauden kuluessa kyseisen Tilivuoden viimeisestä päivästä.”;

3)

lisätään 16 artiklaan kohta seuraavasti:

”6.   Sen estämättä, mitä tämän artiklan 1–4 kohdassa säädetään, jäsenvaltioiden välillä 8 aa artiklan nojalla annettavia tietoja käytetään ylätason siirtohinnoitteluriskien sekä muiden veropohjan rapautumiseen ja voitonsiirtoon liittyvien riskien arviointiin, mukaan lukien niiden riskien arviointi, jotka aiheutuvat siitä, että Monikansallisen Yritysryhmän jäsenet eivät noudata sovellettavia siirtohinnoittelun sääntöjä, sekä tarvittaessa taloudelliseen ja tilastolliseen analyysiin. Vastaanottavan jäsenvaltion veroviranomaisten tekemät siirtohinnoitteluoikaisut eivät saa perustua 8 aa artiklan nojalla vaihdettuihin tietoihin. Sen estämättä, mitä edellä säädetään, jäsenvaltioiden välillä 8 aa artiklan nojalla vaihdettuja tietoja ei ole kiellettyä käyttää perustana lisäselvityksille, jotka koskevat Monikansallisen Yritysryhmän siirtohinnoittelujärjestelyjä tai muita verokysymyksiä verotarkastuksen aikana, ja näin ollen Osayksikön verotettaviin tuloihin voidaan tehdä asianmukaisia oikaisuja.”;

4)

lisätään 20 artiklaan kohta seuraavasti:

”6.   Edellä olevan 8 aa artiklan nojalla tapahtuvassa maakohtaista raporttia koskevassa automaattisessa tietojenvaihdossa on käytettävä liitteessä III olevan III jakson taulukoissa 1, 2 ja 3 olevaa vakiomuotoista lomaketta. Komissio hyväksyy kyseistä tietojenvaihtoa koskevat kielijärjestelyt täytäntöönpanosäädöksillä viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2016. Kyseiset kielijärjestelyt eivät estä jäsenvaltioita toimittamasta 8 aa artiklassa tarkoitettuja tietoja jollakin unionin virallisella kielellä ja työkielellä. Niissä voidaan kuitenkin määrätä, että kyseisten tietojen pääkohdat on lähetettävä myös jollakin muulla unionin virallisella kielellä. Kyseiset täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 26 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.”;

5)

lisätään 21 artiklaan kohta seuraavasti:

”6.   Edellä olevan 8 aa artiklan 2 kohdan nojalla annettavat tiedot on annettava sähköisesti CCN-verkkoa käyttäen. Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksillä tarvittavat käytännön järjestelyt CCN-verkon parantamiseksi. Kyseiset täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 26 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.”;

6)

korvataan 23 artiklan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle vuosittainen arviointi 8, 8 a ja 8 aa artiklassa tarkoitetun automaattisen tietojenvaihdon tehokkuudesta ja saavutetuista käytännön tuloksista. Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksillä kyseisen vuosittaisen arvioinnin toimittamismuodon ja -edellytykset. Kyseiset täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 26 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.”;

7)

lisätään artikla seuraavasti:

”25 a artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on vahvistettava niitä seuraamuksia koskevat säännöt, joita sovelletaan tämän direktiivin nojalla annettujen 8 aa artiklaa koskevien kansallisten säännösten rikkomiseen, ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.”;

8)

korvataan 26 artikla seuraavasti:

”26 artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa hallinnollista veroyhteistyötä käsittelevä komitea. Tämä komitea on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 182/2011 (*) tarkoitettu komitea.

2.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

(*)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).”;"

9)

lisätään liite III, jonka teksti on tämän direktiivin liitteenä.