Asia C-549/22

X

vastaan

Raad van bestuur van de Sociale verzekeringsbank

(ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Centrale Raad van Beroep)

Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 29.2.2024

Ennakkoratkaisupyyntö – EY:n ja Algerian välinen assosiaatiosopimus – Algerialaisten siirtotyöläisten ja heidän jälkeenjääneidensä sosiaaliturva – Etuuksien siirtäminen Algeriaan velallisena olevan jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti sovellettavaan kurssiin – Jälkeenjääneen etuus – Kansallinen säännöstö, jossa sovelletaan asuinvaltioperiaatetta – Asuinpaikkalauseke, jonka mukaan Algeriassa asuvien etuudensaajien jälkeenjääneen etuuden määrää vähennetään

1. Kansainväliset sopimukset – EY:n ja Algerian välinen assosiaatiosopimus – 68 artiklan 4 kohta – Välitön vaikutus – Assosiaationeuvosto ei ole tehnyt päätöstä – Merkityksettömyys

   (EY:n ja Algerian välisen assosiaatiosopimuksen 68 artiklan 4 kohta)

   (ks. 30–36 kohta ja tuomiolauselman 1 kohta)

2. Kansainväliset sopimukset – EY:n ja Algerian välinen assosiaatiosopimus – Siirtotyöläisten sosiaaliturva – Sosiaaliturvaan kuuluvien eläkkeiden vapaa siirrettävyys – Henkilöllinen soveltamisala – Jälkeenjääneen etuudet – Työntekijöiden jälkeenjääneet kuuluvat henkilölliseen soveltamisalaan – Velvoitetta asua velallisena olevassa jäsenvaltiossa ei ole

   (EY:n ja Algerian välisen assosiaatiosopimuksen 68 artiklan 4 kohta)

   (ks. 38 ja 40–42 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)

3. Kansainväliset sopimukset – EY:n ja Algerian välinen assosiaatiosopimus – Siirtotyöläisten sosiaaliturva – Sosiaaliturvaan kuuluvien eläkkeiden vapaa siirrettävyys – Jälkeenjääneen etuudet – Algeriassa asuva jälkeenjäänyt puoliso – Etuuksien siirtäminen velallisena olevan jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti sovellettavaan kurssiin – Jälkeenjääneen etuuden määrän vähentäminen edunsaajan asuinvaltion elinkustannusten huomioon ottamiseksi – Hyväksyttävyys – Edellytykset

   (EY:n ja Algerian välisen assosiaatiosopimuksen 68 artiklan 4 kohta)

   (ks. 46–49 ja 51 kohta sekä tuomiolauselman 3 kohta)

Tiivistelmä

Unionin tuomioistuin, jolle Centrale Raad van Beroep (sosiaaliturva- ja virkamiesasioiden ylioikeus, Alankomaat) on esittänyt ennakkoratkaisupyynnön, toteaa, että EY:n ja Algerian välisen assosiaatiosopimuksen ( 1 ) 68 artiklan 4 kohdalla ( 2 ), joka koskee oikeutta siirtää vapaasti sosiaaliturvaetuuksia, on välitön oikeusvaikutus, ja että kyseinen kohta ei ole esteenä sille, että jälkeenjääneen etuuksien määrää vähennetään sillä perusteella, että niiden saajat asuvat Algeriassa, jos mainittujen etuuksien tarkoituksena on taata velallisena olevan jäsenvaltion elinkustannusten perusteella laskettu perustoimeentulo ja jos tämä vähennys on mainitun oikeuden sisällön mukainen.

X asuu Algeriassa. X:llä on ollut 1.1.1999 alkaen oikeus jälkeenjääneen etuuteen Alankomaissa työskennelleen puolisonsa, joka oli vakuutettu yleisen perhe-eläkelain (Algemene nabestaandenwet, jäljempänä perhe-eläkelaki) puitteissa, jälkeenjääneenä. Raad van bestuur van de Sociale verzekeringsbank (sosiaalivakuutuslaitoksen hallitus, Alankomaat) ilmoitti X:lle – palautettuaan vuonna 2018 takautuvasti X:n jälkeenjääneen etuuden, jonka maksamisen se oli lopettanut vuonna 2012 –, että kyseistä etuutta vähennettäisiin 1.1.2013 alkaen sillä perusteella, että etuutta olisi pitänyt maksaa asuinvaltioperiaatteen mukaisesti eli nyt käsiteltävässä asiassa soveltamalla prosenttiosuutta, joka vastaa Algerian elinkustannusten ja Alankomaiden elinkustannusten välistä suhdetta ( 3 ).

X valitti useiden kyseistä päätöstä koskevien muutoksenhakujen jälkeen ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen, joka päätti esittää unionin tuomioistuimelle eri ennakkoratkaisukysymyksiä EY:n ja Algerian välisen assosiaatiosopimuksen 68 artiklan 4 kohdan tulkinnasta sen selvittämiseksi, onko kyseinen sopimus esteenä X:n jälkeenjääneen etuuden määrän vähentämiselle asuinvaltioperiaatteen nojalla.

Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

Unionin tuomioistuin vastaa ensinnäkin kysymykseen siitä, onko EY:n ja Algerian välisen assosiaatiosopimuksen 68 artiklan 4 kohdalla välitön oikeusvaikutus, kun otetaan huomioon kyseisen sopimuksen sanamuoto, tarkoitus ja luonne.

Se toteaa tältä osin, että kyseisessä määräyksessä vahvistetaan selkeästi, täsmällisesti ja ehdottomasti oikeus siirtää vapaasti siinä tarkoitettuja eläkkeitä Algeriaan velallisena olevan jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti sovellettavaan kurssiin. Jo kyseinen määräys sisältää siis jäsenvaltioiden osalta selkeän ja täsmällisen tulosta koskevan velvoitteen, joka koostuu siitä, että mahdollistetaan asianomaisille henkilöille tällaiset vapaat siirrot, eikä tämä velvoite sellaisenaan edellytä täytäntöönpanonsa tai vaikutustensa osalta muuta toimea.

Vaikka unionin tuomioistuin toteaa, ettei oikeus vapaaseen siirtoon ole ehdoton, koska sen konkreettiset vaikutukset kussakin yksittäistapauksessa riippuvat suoritukseen velvollisena olevan jäsenvaltion tai velallisina olevien jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaisesti sovellettavasta kurssista, tätä ei kuitenkaan pidä tulkita siten, että jäsenvaltiot voivat asettaa harkintansa mukaan edellytyksiä mainitulle vapaata siirtoa koskevalle oikeudelle ja tehdä kyseisen oikeuden sisällöltään tyhjäksi. Se toteaa myös, että kyseisessä määräyksessä tarkoitetun oikeuden täytäntöönpano tai vaikutukset eivät edellytä muuta toimea eivätkä etenkään sitä, että assosiaationeuvosto on antanut EY:n ja Algerian välisen assosiaatiosopimuksen 70 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut määräykset, joten kyseisessä määräyksessä ei voida katsoa asetettavan edellytyksiä mainitun oikeuden välittömälle soveltamiselle. Unionin tuomioistuin toteaa tältä osin, että EY:n ja Algerian välisen assosiaatiosopimuksen 68 artiklan 4 kohdalla on välitön oikeusvaikutus siten, että henkilöillä, joihin tätä määräystä sovelletaan, on oikeus vedota siihen suoraan jäsenvaltioiden tuomioistuimissa määräyksen vastaisten kansallisen oikeuden sääntöjen soveltamatta jättämiseksi.

Unionin tuomioistuin vastaa tämän jälkeen kysymykseen, joka koskee EY:n ja Algerian välisen assosiaatiosopimuksen 68 artiklan 4 kohdan henkilöllistä soveltamisalaa.

Unionin tuomioistuin toteaa – ottaen huomioon, että 68 artiklan 4 kohta koskee nimenomaisesti ainoastaan ”näitä työntekijöitä”, mikä puolestaan viittaa kyseisen artiklan 1 kohdassa mainittuihin ”kansalaisuudeltaan algerialaisiin työntekijöihin” –, että perhe-eläkkeet mainitaan osana sellaisten etuuksien ryhmää, jotka voidaan siirtää vapaasti Algeriaan; kyseisiä etuuksia voivat luonnollisestikin saada ainoastaan kyseisten työntekijöiden jälkeenjääneet. EY:n ja Algerian välisen assosiaatiosopimuksen 68 artiklan 4 kohdalta vietäisiin sen tehokas vaikutus, jos kyseiset jälkeenjääneet jätettäisiin sen henkilöllisen soveltamisalan ulkopuolelle. Se katsoo myös, että olisi etuuksien Algeriaan siirtämisen vapautta koskevan periaatteen taustalla olevan logiikan vastaista edellyttää edunsaajan asumista velallisena olevassa jäsenvaltiossa eli nyt käsiteltävässä asiassa Alankomaissa. Unionin tuomioistuin toteaa tältä osin, että EY:n ja Algerian välisen assosiaatiosopimuksen 68 artiklan 4 kohtaa sovelletaan työntekijän Algeriassa asuviin jälkeenjääneisiin, jotka eivät itse ole työntekijöitä ja jotka haluavat siirtää jälkeenjääneen etuutensa Algeriaan.

Unionin tuomioistuin muistuttaa lopuksi sen seikan, että jälkeenjääneen etuuden määrää vähennetään sillä perusteella, että kyseisen etuuden saaja asuu Algeriassa, yhteensopivuudesta EY:n ja Algerian välisen assosiaatiosopimuksen 68 artiklan 4 kohdan kanssa, että kyseisessä määräyksessä määrätään oikeudesta siirtää kyseessä olevat etuudet vapaasti Algeriaan ”suoritukseen velvollisena olevan jäsenvaltion tai velallisina olevien jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaisesti sovellettavaan kurssiin”. Velallisena olevalla jäsenvaltiolla on siten harkintavaltaa vahvistaa kyseisessä määräyksessä tarkoitettujen etuuksien määrän laskentaperusteita koskevat säännöt, ja kyseinen jäsenvaltio voi näin ollen antaa asuinvaltioperiaatteeseen perustuvan säännön kaltaisia sääntöjä, joiden tarkoituksena on mukauttaa kyseisten etuuksien määrää tämän siirron yhteydessä.

Unionin tuomioistuin toteaa, että tällaisten sääntöjen on kuitenkin oltava etuuksien siirtämisen vapautta koskevan oikeuden sisällön mukaisia eikä niillä saada viedä kyseisen oikeuden tehokasta vaikutusta, ja se tarkastelee tätä varten jälkeenjääneen etuuden ominaisia seikkoja. Se toteaa, että etuuden määrä vahvistetaan Alankomaiden elinkustannusten perusteella ja että kyseisen etuuden tarkoituksena on näin ollen taata jälkeenjääneille kyseisen jäsenvaltion elinkustannusten perusteella laskettu perustoimeentulo. Tästä seuraa, että se, että siirretyn etuuden määrä mukautetaan Algerian elinkustannustason huomioon ottamiseksi, ei vaikuta unionin tuomioistuimen mukaan olevan omiaan tekemään siirtämisen vapautta koskevaa oikeutta sisällöltään tyhjäksi, kunhan tähän mukautukseen sovellettavan kurssin määrittäminen perustuu objektiivisiin seikkoihin, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava.

( 1 ) Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Algerian demokraattisen kansantasavallan välisestä assosiaatiosta tehty Euro-Välimeri-sopimus, joka hyväksyttiin Euroopan yhteisön nimissä 18.7.2005 annetulla neuvoston päätöksellä 2005/690/EY (EUVL 2005, L 265, s. 1; jäljempänä EY:n ja Algerian välinen assosiaatiosopimus).

( 2 ) Kyseisen sopimuksen 68 artiklan sanamuoto on seuraava:

”1. Jollei seuraavien kohtien määräyksistä muuta johdu, saavat kansalaisuudeltaan algerialaiset työntekijät ja heidän kanssaan asuvat perheenjäsenet sosiaaliturvan alalla hyväkseen järjestelyn, jossa näitä työntekijöitä ei syrjitä millään tavalla sen jäsenvaltion omiin kansalaisiin nähden, jonka alueella he työskentelevät. Sosiaaliturvan käsite sisältää sosiaaliturvan alat, jotka koskevat sairaus-, äitiys-, työkyvyttömyys- ja vanhuusetuuksia, jälkeenjääneille maksettavia etuuksia, työtapaturma- ja ammattitautietuuksia, kuolemantapauksen johdosta annettavia avustuksia, työttömyysetuuksia ja perhe-etuuksia.

Tämä määräys ei kuitenkaan voi johtaa muiden yhteistoimintasääntöjen, joista määrätään Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 42 artiklaan perustuvassa yhteisön lainsäädännössä, soveltamiseen, muuten kuin tämän sopimuksen 70 artiklassa vahvistetuin edellytyksin.

– –

4. Nämä työntekijät saavat siirtää vapaasti Algeriaan, suoritukseen velvollisen olevan jäsenvaltion tai velallisina olevien jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaisesti sovellettavaan kurssiin, vanhuus- ja perhe-eläkkeet sekä työtapaturman tai ammattitaudin ja työtapaturmasta tai ammattitaudista aiheutuneen työkyvyttömyyden perusteella maksettavat eläkkeet, ei kuitenkaan maksuihin perustumattomia erityisetuuksia. – –”

( 3 ) Kyseinen prosenttiosuus on vahvistettu asuinvaltioperiaatteesta sosiaaliturvan alalla annetun vuoden 2012 asetuksen (Regeling woonlandbeginsel in de sociale zekerheid 2012, jäljempänä asuinvaltioperiaatteesta sosiaaliturvan alalla annettu asetus) säännöksissä, jotka on annettu perhe-eläkelain, sellaisena kuin se on muutettuna asuinvaltioperiaatteesta sosiaaliturvan alalla annetulla lailla (Wet woonlandbeginsel in de sociale zekerheid), 17 §:n 3 momentin nojalla. Algerian kohdalla kyseinen prosenttiosuus on 60 prosenttia jälkeenjääneen etuuden enimmäismäärästä 1.1.2013 alkaen ja 40 prosenttia kyseisestä enimmäismäärästä 1.1.2016 alkaen.