Yhdistetyt asiat C‑596/16 ja C‑597/16

Enzo Di Puma
vastaan
Commissione Nazionale per le Società e la Borsa (Consob)

ja

Commissione Nazionale per le Società e la Borsa (Consob)
vastaan
Antonio Zecca

(Corte suprema di cassazionen esittämät ennakkoratkaisupyynnöt)

Ennakkoratkaisupyyntö – Direktiivi 2003/6/EY – Sisäpiirikaupat – Seuraamukset – Kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään hallinnollinen seuraamus ja rikosoikeudellinen seuraamus samasta teosta – Lopullisen rikostuomion oikeusvoima suhteessa hallinnolliseen menettelyyn – Lopullinen rikostuomio, joka on vapauttava sisäpiirikauppojen osalta – Seuraamusten tehokkuus – Euroopan unionin perusoikeuskirja – 50 artikla – Ne bis in idem ‑periaate – Hallinnollisen seuraamuksen rikosoikeudellinen luonne – Saman rikkomuksen olemassaolo – 52 artiklan 1 kohta – Ne bis in idem ‑periaatteen rajoitukset – Edellytykset

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 20.3.2018

1. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen–Sisäpiirikaupat–Kielto–Sanktiot–Jäsenvaltioiden velvollisuus ottaa käyttöön tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia hallinnollisia seuraamuksia–Ulottuvuus–Mahdollisuus säätää sekä hallinnollisista että rikosoikeudellisista seuraamuksista–Raja–Ne bis in idem -periaatteen noudattaminen

   (Euroopan unionin perusoikeuskirjan 50 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6 14 artiklan 1 kohta)

2. Perusoikeudet–Ne bis in idem -periaate–Kansallinen säännöstö, jonka mukaan luonteeltaan rikosoikeudellista hallinnollista seuraamusta koskevan menettelyn jatkaminen sisäpiirikauppojen perusteella sellaista henkilöä vastaan, joka on jo saanut vapauttavan lainvoimaisen rikostuomion samasta teosta, ei ole sallittua–Hyväksyttävyys

   (Euroopan unionin perusoikeuskirjan 50 artikla ja 52 artiklan 1 kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6 14 artiklan 1 kohta)

3. Perusoikeudet–Ne bis in idem -periaate–Soveltamisen edellytykset–Saman rikkomuksen olemassaolo–Luonteeltaan rikosoikeudellisten menettelyiden ja seuraamusten päällekkäisyys–Arviointiperusteet

   (Euroopan unionin perusoikeuskirjan 50 artikla)

4. Perusoikeudet–Ne bis in idem -periaate–Rajoittaminen–Kansallinen säännöstö, jossa säädetään luonteeltaan rikosoikeudellisen hallinnollisen seuraamuksen ja rikosoikeudellisen seuraamuksen päällekkäisyydestä–Hyväksyttävyys–Edellytykset–Yleisen edun tavoitteen mukainen rajoitus–Unionin rahoitusmarkkinoiden luotettavuuden ja yleisön rahoitusinstrumentteja kohtaan tunteman luottamuksen suojaamista koskeva tavoite kuuluu mainitun käsitteen alaan

   (Euroopan unionin perusoikeuskirjan 50 artikla ja 52 artiklan 1 kohta)

1.  Tältä osin on todettava, että direktiivin 2003/6 14 artiklan 1 kohdassa, luettuna yhdessä sen 2 ja 3 artiklan kanssa, velvoitetaan jäsenvaltiot säätämään sisäpiirikauppoja koskevan kiellon rikkomisesta tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia hallinnollisia seuraamuksia. Vaikka unionin tuomioistuin on katsonut, että kyseisen direktiivin 14 artiklan 1 kohdassa vain määrätään jäsenvaltioille velvollisuus säätää hallinnollisista seuraamuksista, joilla on mainitunlaiset ominaisuudet edellyttämättä, että jäsenvaltiot vahvistavat sisäpiirikauppojen tekijöitä kohtaan myös rikosoikeudellisia seuraamuksia (ks. vastaavasti tuomio 23.12.2009, Spector Photo Group ja Van Raemdonck, C-45/08, EU:C:2009:806, 42 kohta), on kuitenkin niin, että jäsenvaltioilla on oikeus säätää myös rikosoikeudellisten ja hallinnollisten seuraamusten päällekkäisyydestä kuitenkin unionin oikeudesta seuraavin rajoituksin, ja etenkin perusoikeuskirjan 50 artiklassa taatusta ne bis in idem -periaatteesta seuraavin rajoituksin, joita perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdan mukaan on kyseisen oikeuden toteuttamisessa noudatettava.

   (ks. 26 kohta)

2.  Sisäpiirikaupoista ja markkinoiden manipuloinnista (markkinoiden väärinkäyttö) 28.1.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY 14 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 50 artiklan kanssa, on tulkittava niin, että se on esteenä sellaiselle kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan luonteeltaan rikosoikeudellista hallinnollista seuraamusmaksua koskevaa menettelyä ei voida jatkaa sellaisen vapauttavan rikosoikeudellisen tuomion jälkeen, joka on tullut lainvoimaiseksi ja jossa on todettu, ettei tosiseikkoja, jotka täyttäisivät sisäpiirikauppoja koskevan lainsäädännön rikkomisen teonkuvauksen ja joiden perusteella myös kyseinen menettely oli aloitettu, ole näytetty toteen.

   Tältä osin on todettava, ettei direktiivin 2003/6 14 artiklan 1 kohdassa eikä missään muussakaan direktiivin 2003/6 säännöksessä täsmennetä lainvoimaiseksi tulleen vapauttavan rikosoikeudellisen tuomion vaikutusta hallinnollista seuraamusmaksua koskevaan menettelyyn. Kun lisäksi otetaan huomioon se, miten tärkeä oikeusvoiman periaate on sekä unionin oikeusjärjestyksessä että kansallisissa oikeusjärjestyksissä, unionin tuomioistuin on katsonut, että unionin oikeudessa ei edellytetä, että kansalliset menettelysäännöt, joilla tuomioistuimen ratkaisulle annetaan oikeusvoima, olisi sivuutettava (ks. vastaavasti tehokkuusperiaatteesta tuomio 10.7.2014, Impresa Pizzarotti, C-213/13, EU:C:2014:2067, 58 ja 59 kohta, ja tuomio 6.10.2015, Târșia, C-69/14, EU:C:2015:662, 28 ja 29 kohta).

   Tällaisella arviolla ei ole vaikutusta Euroopan ihmisoikeussopimuksen seitsemännen lisäpöytäkirjan 4 artiklan 2 kohdassa määrättyyn mahdollisuuteen tarvittaessa ottaa juttu uudelleen tutkittavaksi, jos on näyttöä uusista tai vasta esiin tulleista tosiseikoista tai jos aiemmassa prosessissa on tapahtunut sellainen perustavaa laatua oleva virhe, joka voisi vaikuttaa annetun rikosoikeudellisen tuomion lopputulokseen.

   Tämä tulkinta on vahvistettu perusoikeuskirjan 50 artiklassa.

   Tältä osin on todettava, että rahoitusmarkkinoiden luotettavuuden ja yleisön rahoitusinstrumentteja kohtaan tunteman luottamuksen suojaamista koskeva tavoite on omiaan oikeuttamaan pääasioissa kyseessä olevan kaltaisessa kansallisessa säännöstössä säädetyn kaltaisen menettelyjen ja luonteeltaan rikosoikeudellisten seuraamusten päällekkäisyyden silloin, kun kyseisillä menettelyillä ja seuraamuksilla pyritään mainitunlaisen tavoitteen saavuttamiseksi toisiaan täydentäviin päämääriin, joiden kohteena mahdollisesti ovat kyseessä olevan saman rangaistavan teon eri ulottuvuudet (ks. vastaavasti tuomio 20.3.2018, Garlsson Real Estate, C-537/16, 46 kohta).

   Luonteeltaan rikosoikeudellista hallinnollista seuraamusmaksua koskevan menettelyn jatkaminen, jollaisesta pääasioissa on kyse, rikosprosessin lopullisen päättymisen jälkeen edellyttää kuitenkin sitä, että suhteellisuusperiaatetta kunnioitetaan tarkasti (ks. vastaavasti tuomio 20.3.2018, Garlsson Real Estate, C-537/16, 48 kohta). Pääasioissa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa luonteeltaan rikosoikeudellista hallinnollista seuraamusmaksua koskevan menettelyn jatkaminen selvästi ylittäisi sen, mikä on tarpeen tämän tuomion 42 kohdassa tarkoitetun tavoitteen saavuttamiseksi, silloin, kun on olemassa vapauttava lainvoimainen rikosoikeudellinen tuomio, jossa todetaan, ettei niitä seikkoja, jotka täyttäisivät rikkomuksen, josta direktiivin 2003/6 14 artiklan 1 kohdan mukaan on tarkoitus määrätä seuraamus, tunnusmerkit, ole näytetty toteen. On lisättävä, että jo mainitun 50 artiklan sanamuodon mukaan ne bis in idem -periaatteen antama suoja ei rajoitu tilanteisiin, joissa kyseinen henkilö on tuomittu rikoksesta, vaan ulottuu myös tilanteisiin, joissa kyseinen henkilö on lainvoimaisesti todettu syyttömäksi.

   (ks. 30, 31, 35, 37, 39, 42–44 ja 46 kohta sekä tuomiolauselma)

3.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 38 kohta)

4.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 42 kohta)