Asia C‑84/12

Rahmanian Koushkaki

vastaan

Saksan valtio

(Verwaltungsgericht Berlinin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue — Asetus (EY) N:o 810/2009 — 21 artiklan 1 kohta, 32 artiklan 1 kohta ja 35 artiklan 6 kohta — Yhtenäisten viisumien myöntämismenettelyt ja -edellytykset — Viisumin myöntämisvelvollisuus — Laittoman maahanmuuton riskin arviointi — Hakijan aikomus poistua jäsenvaltioiden alueelta ennen haetun viisumin voimassaolon päättymistä — Perusteltu epäilys — Toimivaltaisten viranomaisten harkintavalta”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 19.12.2013

1. Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto – Viisumipolitiikka – Yhteisön viisumisäännöstö – Asetus N:o 810/2009 – Yhtenäisten viisumien myöntämismenettelyt ja -edellytykset – Viisumin myöntämisvelvollisuus – Poikkeukset – Kyseisessä asetuksessa tyhjentävästi luetellut viisumin epäämisperusteet – Ulottuvuus – Toimivaltaisten viranomaisten harkintavalta

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 810/2009 23 artiklan 4 kohta, 32 artiklan 1 kohta ja 35 artiklan 6 kohta)

2. Rajatarkastukset, turvapaikka ja maahanmuutto – Viisumipolitiikka – Yhteisön viisumisäännöstö – Asetus N:o 810/2009 – Yhtenäisten viisumien myöntämismenettelyt ja -edellytykset – Viisumin myöntämisvelvollisuus – Edellytykset – Ei ole perusteltua syytä epäillä hakijan aikomusta poistua jäsenvaltioiden alueelta ennen kuin haetun viisumin voimassaolo päättyy – Konkreettinen arviointi

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 810/2009 32 artiklan 1 kohta)

3. Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto – Viisumipolitiikka – Yhteisön viisumisäännöstö – Asetus N:o 810/2009 – Yhtenäisten viisumien myöntämisedellytykset – Kansallinen säännös, jossa kansallisille viranomaisille ei aseteta velvollisuutta myöntää yhtenäistä viisumia näillä edellytyksillä – Hyväksyttävyys – Edellytys – Tällaisen kansallisen säännöksen tulkitseminen mainitun asetuksen mukaisesti

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 810/2009 23 artiklan 4 kohta, 32 artiklan 1 kohta ja 35 artiklan 6 kohta)

1.  Yhteisön viisumisäännöstön laatimisesta annetun asetuksen N:o 810/2009 23 artiklan 4 kohtaa, 32 artiklan 1 kohtaa ja 35 artiklan 6 kohtaa on tulkittava siten, että jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat yhtenäistä viisumia koskevan hakemuksen tutkittuaan evätä kyseisen viisumin hakijalta vain siinä tapauksessa, että hakijaa vastaan voidaan vedota johonkin näissä säännöksissä luetelluista viisumin epäämisperusteista. Näillä viranomaisilla on kyseistä hakemusta tutkiessaan näiden säännösten soveltamisedellytysten sekä merkityksellisten tosiseikkojen arvioinnin osalta laaja harkintavalta, kun ne päättävät, voidaanko hakijaa vastaan vedota johonkin kyseisissä säännöksissä säädetyistä syistä.

   (ks. 55 ja 63 kohta sekä tuomiolauselman1 kohta)

2.  Yhteisön viisumisäännöstön laatimisesta annetun asetuksen N:o 810/2009 32 artiklan 1 kohtaa, kun sitä luetaan yhdessä sen 21 artiklan 1 kohdan kanssa, on tulkittava siten, että edellytyksenä jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten velvollisuudelle myöntää yhtenäinen viisumi on se, ettei niillä hakijan asuinmaan yleinen tilanne ja toisaalta hänen henkilökohtainen tilanteensa, jotka on selvitettävä hakijan antamien tietojen nojalla, huomioon ottaen ole perusteltua syytä epäillä hakijan aikomusta poistua jäsenvaltioiden alueelta ennen kuin haetun viisumin voimassaolo päättyy.

   (ks. 73 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)

3.  Yhteisön viisumisäännöstön laatimisesta annettua asetusta N:o 810/2009 on tulkittava siten, ettei se ole esteenä jäsenvaltion säännökselle, jonka mukaan toimivaltaisilla viranomaisilla on kyseisen asetuksen mukaisten myöntämisedellytysten täyttyessä valta myöntää hakijalle yhtenäinen viisumi mutta josta ei ilmene, että niillä olisi velvollisuus myöntää tällainen viisumi, kunhan kyseistä säännöstä voidaan tulkita kyseisen asetuksen 23 artiklan 4 kohdan, 32 artiklan 1 kohdan ja 35 artiklan 6 kohdan mukaisesti.

   Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on mahdollisuuksien mukaan tulkittava kyseistä kansallista säännöstä siten, että toimivaltaiset viranomaiset voivat evätä yhtenäisen viisumin myöntämisen hakijalle vain siinä tapauksessa, että hakijaa vastaan voidaan vedota johonkin näissä säännöksissä luetelluista viisumin epäämisperusteista.

   (ks. 77 ja 78 kohta sekä tuomiolauselman 3 kohta)

Asia C‑84/12

Rahmanian Koushkaki

vastaan

Saksan valtio

(Verwaltungsgericht Berlinin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue — Asetus (EY) N:o 810/2009 — 21 artiklan 1 kohta, 32 artiklan 1 kohta ja 35 artiklan 6 kohta — Yhtenäisten viisumien myöntämismenettelyt ja -edellytykset — Viisumin myöntämisvelvollisuus — Laittoman maahanmuuton riskin arviointi — Hakijan aikomus poistua jäsenvaltioiden alueelta ennen haetun viisumin voimassaolon päättymistä — Perusteltu epäilys — Toimivaltaisten viranomaisten harkintavalta”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 19.12.2013

1. Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto — Viisumipolitiikka — Yhteisön viisumisäännöstö — Asetus N:o 810/2009 — Yhtenäisten viisumien myöntämismenettelyt ja -edellytykset — Viisumin myöntämisvelvollisuus — Poikkeukset — Kyseisessä asetuksessa tyhjentävästi luetellut viisumin epäämisperusteet — Ulottuvuus — Toimivaltaisten viranomaisten harkintavalta

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 810/2009 23 artiklan 4 kohta, 32 artiklan 1 kohta ja 35 artiklan 6 kohta)

2. Rajatarkastukset, turvapaikka ja maahanmuutto — Viisumipolitiikka — Yhteisön viisumisäännöstö — Asetus N:o 810/2009 — Yhtenäisten viisumien myöntämismenettelyt ja -edellytykset — Viisumin myöntämisvelvollisuus — Edellytykset — Ei ole perusteltua syytä epäillä hakijan aikomusta poistua jäsenvaltioiden alueelta ennen kuin haetun viisumin voimassaolo päättyy — Konkreettinen arviointi

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 810/2009 32 artiklan 1 kohta)

3. Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto — Viisumipolitiikka — Yhteisön viisumisäännöstö — Asetus N:o 810/2009 — Yhtenäisten viisumien myöntämisedellytykset — Kansallinen säännös, jossa kansallisille viranomaisille ei aseteta velvollisuutta myöntää yhtenäistä viisumia näillä edellytyksillä — Hyväksyttävyys — Edellytys — Tällaisen kansallisen säännöksen tulkitseminen mainitun asetuksen mukaisesti

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 810/2009 23 artiklan 4 kohta, 32 artiklan 1 kohta ja 35 artiklan 6 kohta)

1.  Yhteisön viisumisäännöstön laatimisesta annetun asetuksen N:o 810/2009 23 artiklan 4 kohtaa, 32 artiklan 1 kohtaa ja 35 artiklan 6 kohtaa on tulkittava siten, että jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat yhtenäistä viisumia koskevan hakemuksen tutkittuaan evätä kyseisen viisumin hakijalta vain siinä tapauksessa, että hakijaa vastaan voidaan vedota johonkin näissä säännöksissä luetelluista viisumin epäämisperusteista. Näillä viranomaisilla on kyseistä hakemusta tutkiessaan näiden säännösten soveltamisedellytysten sekä merkityksellisten tosiseikkojen arvioinnin osalta laaja harkintavalta, kun ne päättävät, voidaanko hakijaa vastaan vedota johonkin kyseisissä säännöksissä säädetyistä syistä.

   (ks. 55 ja 63 kohta sekä tuomiolauselman1 kohta)

2.  Yhteisön viisumisäännöstön laatimisesta annetun asetuksen N:o 810/2009 32 artiklan 1 kohtaa, kun sitä luetaan yhdessä sen 21 artiklan 1 kohdan kanssa, on tulkittava siten, että edellytyksenä jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten velvollisuudelle myöntää yhtenäinen viisumi on se, ettei niillä hakijan asuinmaan yleinen tilanne ja toisaalta hänen henkilökohtainen tilanteensa, jotka on selvitettävä hakijan antamien tietojen nojalla, huomioon ottaen ole perusteltua syytä epäillä hakijan aikomusta poistua jäsenvaltioiden alueelta ennen kuin haetun viisumin voimassaolo päättyy.

   (ks. 73 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)

3.  Yhteisön viisumisäännöstön laatimisesta annettua asetusta N:o 810/2009 on tulkittava siten, ettei se ole esteenä jäsenvaltion säännökselle, jonka mukaan toimivaltaisilla viranomaisilla on kyseisen asetuksen mukaisten myöntämisedellytysten täyttyessä valta myöntää hakijalle yhtenäinen viisumi mutta josta ei ilmene, että niillä olisi velvollisuus myöntää tällainen viisumi, kunhan kyseistä säännöstä voidaan tulkita kyseisen asetuksen 23 artiklan 4 kohdan, 32 artiklan 1 kohdan ja 35 artiklan 6 kohdan mukaisesti.

   Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on mahdollisuuksien mukaan tulkittava kyseistä kansallista säännöstä siten, että toimivaltaiset viranomaiset voivat evätä yhtenäisen viisumin myöntämisen hakijalle vain siinä tapauksessa, että hakijaa vastaan voidaan vedota johonkin näissä säännöksissä luetelluista viisumin epäämisperusteista.

   (ks. 77 ja 78 kohta sekä tuomiolauselman 3 kohta)