Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Henkilöiden vapaa liikkuvuus Sijoittautumisvapaus Asianajajat Ammatin pysyvä harjoittaminen muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa ammatillinen pätevyys on hankittu Direktiivi 98/5/EY Muiden jäsenvaltioiden asianajajien toimiminen asianajajana vastaanottavan jäsenvaltion oikeuden parissa ilman etukäteen hankittua koulutusta tästä oikeudesta Hyväksyttävyys

(EY:n perustamissopimuksen 52 artikla (josta on muutettuna tullut EY 43 artikla); Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/5/EY)

2. Henkilöiden vapaa liikkuvuus Sijoittautumisvapaus Asianajajat Ammatin pysyvä harjoittaminen muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa ammatillinen pätevyys on hankittu Direktiivi 98/5/EY Muiden jäsenvaltioiden asianajajien toimiminen asianajajana vastaanottavan jäsenvaltion oikeuden parissa ilman, että tämän oikeuden tuntemista osoitetaan etukäteen Hyväksyttävyys Yhteisön lainsäätäjän harkintavalta sen päättäessä kuluttajansuojan tavasta ja laajuudesta ja hyvän oikeudenkäytön takaamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/5/EY)

3. Henkilöiden vapaa liikkuvuus Sijoittautumisvapaus Asianajajat Ammatin pysyvä harjoittaminen muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa ammatillinen pätevyys on hankittu Direktiivi 98/5/EY Oikeudellinen perusta Asianajajan toimiminen itsenäisenä ammatinharjoittajana Perustamissopimuksen 57 artiklan 1 kohta ja 2 kohdan ensimmäinen ja kolmas virke (joista on muutettuina tullut EY 47 artiklan 1 kohta ja 2 kohdan ensimmäinen ja kolmas virke)

(EY:n perustamissopimuksen 57 artiklan 1 kohta ja 2 kohdan ensimmäinen ja kolmas virke ja 189 b artikla (joista on muutettuina tullut EY 47 artiklan 1 kohta ja 2 kohdan ensimmäinen ja kolmas virke ja EY 251 artikla); Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/5/EY 2, 5 ja 11 artikla; neuvoston direktiivi 89/48/ETY)

4. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet Perustelut Perusteluvelvollisuus Direktiivi 98/5/EY Muiden jäsenvaltioiden asianajajien toimiminen asianajajana vastaanottavan jäsenvaltion oikeuden parissa ilman, että tämän oikeuden tuntemista osoitetaan etukäteen Erityistä perusteluvelvollisuutta ei ole

(EY:n perustamissopimuksen 190 artikla (josta on tullut EY 253 artikla); Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/5/EY)

Tiivistelmä

1. Asianajajan ammatin pysyvän harjoittamisen helpottamisesta muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa ammatillinen pätevyys on hankittu, annettu direktiivi 98/5/EY, jossa poistetaan velvollisuus hankkia etukäteen koulutusta vastaanottavan jäsenvaltion oikeudesta ja annetaan muiden jäsenvaltioiden asianajajille oikeus toimia asianajajana tämän oikeuden parissa, ei ole vastoin yleistä yhdenvertaisuusperiaatetta, josta perustamissopimuksen 52 artikla (josta on muutettuna tullut EY 43 artikla) on erityinen ilmaus, koska alkuperäistä ammattinimikettään käyttäen vastaanottavassa jäsenvaltiossa toimivan asianajajan ja vastaanottavan jäsenvaltion käyttämällä ammattinimikkeellä ammattiaan harjoittavan asianajajan tapauksia ei voida rinnastaa toisiinsa.

Ensiksi mainittu asianajaja näet eroaa jälkimmäisestä, joka voi harjoittaa kaikkea vastaanottavan jäsenvaltion asianajajille tarkoittamaa tai varaamaa toimintaa, sillä tietyt toimenpiteet saattavat olla ensiksi mainitulta kiellettyjä, ja asiakkaan edustamiseen ja puolustamiseen oikeudessa voi liittyä tiettyjä velvoitteita.

( ks. 20 ja 2325 kohta )

2. Yhteisön lainsäätäjä on määrätyn ryhmän eli toisesta jäsenvaltiosta olevien asianajajien perustavanlaatuista sijoittautumisvapautta helpottaakseen suosinut asianajajan ammatin pysyvän harjoittamisen helpottamisesta muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa ammatillinen pätevyys on hankittu, annetulla direktiivillä 98/5/EY vastaanottavan jäsenvaltion kansallisesta oikeudesta hankitun pätevyyden etukäteisvalvonnan sijaan järjestelmää, jossa yhdistyvät kuluttajien tiedonsaanti, ammatinharjoittamisen laajuutta tai toiminnan yksityiskohtia koskevat rajoitukset, noudatettavat ammatilliset ja ammattieettiset säännöt, velvollisuus hankkia vakuutus sekä kurinpitojärjestelmä, jota soveltavat sen jäsenvaltion, josta asianajaja on peräisin, ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset. Lainsäätäjä ei ole poistanut kyseessä olevan asianajajan velvollisuutta tuntea tämän hoitamiin asioihin sovellettavaa kansallista oikeutta vaan ainoastaan vapauttanut hänet sen osoittamisesta etukäteen. Se on näin ollen tunnustanut sen, että käytännössä hankittu tuntemus voidaan asteittain rinnastaa ja että tätä rinnastamista helpottaa alkuperäisessä jäsenvaltiossa muista oikeusjärjestyksistä hankittu kokemus. Se on voinut ottaa myös huomioon kurinpitojärjestelmän ja ammatillista vastuuta koskevan järjestelmän ennalta ehkäisevän ja repressiivisen vaikutuksen.

Yhteisön lainsäätäjä ei ole ylittänyt harkintavaltansa rajoja yleisen edun suojaamisen hyväksyttävää tasoa määrittäessään, kun se on päättänyt tällä tavoin ja tässä laajuudessa suojella kuluttajia ja taata hyvän oikeudenkäytön.

( ks. 32 ja 4344 kohta )

3. Asianajajan ammatin pysyvän harjoittamisen helpottamisesta muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa ammatillinen pätevyys on hankittu, annettu direktiivi 98/5/EY annettiin pätevästi määräenemmistöllä perustamissopimuksen 189 b artiklassa (josta on muutettuna tullut EY 251 artikla) määrättyä menettelyä noudattaen, ja sen oikeudellisena perustana on perustamissopimuksen 57 artiklan 1 kohta ja 2 kohdan ensimmäinen ja kolmas virke (joista on muutettuina tullut EY 47 artiklan 1 kohta ja 2 kohdan ensimmäinen ja kolmas virke) siltä osin kuin siinä säännellään asianajajan toimintaa itsenäisenä ammatinharjoittajana.

Kun direktiivin 2 ja 5 artiklassa säädetään tietyin poikkeuksin, että jokaisella asianajajalla on oikeus harjoittaa pysyvästi missä tahansa muussa jäsenvaltiossa alkuperäistä ammattinimikettään käyttäen samaa ammatillista toimintaa kuin asianajaja, joka toimii vastaanottavan jäsenvaltion asianmukaista ammattinimikettä käyttäen, ja antaa myös lainopillisia neuvoja, jotka koskevat vastaanottavan jäsenvaltion oikeutta, sillä perustetaan järjestelmä, jossa tunnustetaan vastavuoroisesti niiden asianajajien tutkinnot, jotka työskentelevät toisessa jäsenvaltiossa ja haluavat harjoittaa ammattiaan alkuperäistä ammattinimikettään käyttäen. Tällä järjestelmällä täydennetään vähintään kolmivuotisesta ammatillisesta korkeammasta koulutuksesta annettujen tutkintotodistusten tunnustamista koskevasta yleisestä järjestelmästä annetulla direktiivillä 89/48/ETY käyttöön otettua järjestelmää, jolla pyritään asianajajien osalta siihen, että he voisivat rajoituksitta harjoittaa ammattiaan vastaanottavan jäsenvaltion ammattinimikettä käyttäen. Näin ollen direktiivillä 98/5/EY ei ole muutettu perustamissopimuksen 57 artiklan 2 kohdan toisessa virkkeessä tarkoitettuja, ammatinharjoittamisesta lainsäädännössä vahvistettuja periaatteita, mikä olisi edellyttänyt direktiivin 98/5/EY yksimielistä hyväksymistä.

Kyseisen direktiivin 11 artiklassa, joka koskee asianajajan ammatin harjoittamista ryhmänä, ei säännellä asianajajan ammattiin pääsyä koskevaa edellytystä vaan tapaa harjoittaa tätä ammattia. Tässä säännöksessä ei myöskään aseteta vastaanottavalle jäsenvaltiolle velvollisuutta hyväksyä tällaista tapaa, jos se ei salli asianmukaista ammattinimikettä käyttäen toimivien asianajajien ammatin harjoittamista ryhmänä. Näin ollen ammatinharjoittamista ryhmänä koskevat säännökset on voitu laillisesti antaa perustamissopimuksen 57 artiklan 2 kohdan ensimmäisen ja kolmannen virkkeen perusteella.

( ks. 5559 kohta )

4. Koska asianajajan ammatin pysyvän harjoittamisen helpottamisesta muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa ammatillinen pätevyys on hankittu, annetussa direktiivissä 98/5/EY on ensinnäkin kuvattu yhdenmukaisesti ja riittävästi sen antamiseen johtanutta kokonaistilannetta ja toiseksi esitetty ne yleiset tavoitteet, joihin sillä pyritään, yhteisön lainsäätäjä on täyttänyt perustamissopimuksen 190 artiklassa (josta on tullut EY 253 artikla) asetetun perusteluvelvollisuuden antaessaan yleisesti sovellettavan säädöksen. Sen ei ole tämän velvoitteen perusteella tarvinnut erityisesti perustella yleisten tavoitteidensa toteuttamiseksi tekemäänsä valintaa siitä, että vastaanottavan jäsenvaltion kansallisesta oikeudesta hankittua pätevyyttä ei tarvitse osoittaa etukäteen ja että asianajajille myönnetään vastaava oikeus harjoittaa välittömästi ammattiaan kansallisen oikeuden parissa.

( ks. 6366 kohta )