Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 31999L0031

    Kaatopaikat

    Kaatopaikat

     

    TIIVISTELMÄ ASIAKIRJASTA:

    Direktiivi 1999/31/EY – kaatopaikat

    DIREKTIIVIN TARKOITUS

    • Direktiivin tarkoituksena on ehkäistä tai vähentää mahdollisimman paljon kaatopaikkojen haitallisia vaikutuksia pintaveteen, pohjaveteen, maaperään, ilmaan tai ihmisten terveyteen.
    • Siihen pyritään direktiivissä määritellyillä tiukoilla teknisillä vaatimuksilla.

    TÄRKEIMMÄT KOHDAT

    • Kaatopaikat on jaettu kolmeen luokkaan
      • vaarallisen jätteen kaatopaikat
      • tavanomaisen jätteen kaatopaikat ja
      • pysyvän jätteen kaatopaikat (jäte, joka ei hajoa eikä pala, kuten sora, hiekka ja kivi).
    • EU-maiden on sovellettava kansallisia strategioita, joilla vähennetään asteittain kaatopaikoille lähetettävän biohajoavan jätteen määrää.
    • Kaatopaikat eivät saa hyväksyä käytettyjä renkaita tai jätettä, joka on nestemäistä, helposti syttyvää, räjähtävää tai syövyttävää, sairaalajätettä tai muuta lääketieteellisessä tai eläinlääketieteellisessä toiminnassa muodostunutta jätettä.
    • Vain käsitelty jäte on kaatopaikkakelpoista.
    • Yhdyskuntajäte voidaan toimittaa tavanomaisille jätteille tarkoitetulle kaatopaikalle.
    • Kansallisten viranomaisten on varmistettava, että jätteiden sijoittamisesta kaatopaikalle perittävät maksut kattavat kaikki kustannukset kaatopaikan avaamisesta sen lopulliseen sulkemiseen saakka.
    • Kaatopaikan pitäjien on haettava lupa ja annettava seuraavat tiedot:
      • luvanhakijan ja joissain tapauksissa kaatopaikan pitäjän yksilöinti
      • sijoitettavien jätetyyppien kuvaus ja jätteen kokonaismäärä
      • kaatopaikan kuvaus, mukaan lukien sen toiminta-, seuranta- ja valvontasuunnitelmat
      • menetelmät pilaantumisen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi sekä
      • käytöstäpoistamista ja jälkihoitoa koskevat menettelytavat.
    • Vuonna 2014 hyväksyttiin muutosdirektiivi 2014/52/EU direktiivissä 2011/92/EU säädetyn hankkeiden ympäristövaikutusten arviointia koskevan menetelmän laadun parantamiseksi (ks. tiivistelmä). Tämä oli välttämätöntä, jotta varmistetaan johdonmukaisuus ja luodaan synergioita EU muiden säädösten ja toimintalinjojen kanssa.
    • Päätöksessä 2003/33/EY määritellään perusteet ja menettelyt jätteen hyväksymiseksi kaatopaikoille.

    Muutosdirektiivi (EU) 2018/850

    • Direktiivillä (EU) 2018/850 muutetaan direktiiviä 1999/31/EY, jotta tuetaan EU:n siirtymistä kiertotalouteen.
    • Direktiivissä (EU) 2018/850
      • otetaan käyttöön kaatopaikalle sijoittamista koskevia rajoituksia vuodesta 2030 alkaen kaikille jätteille, jotka soveltuvat kierrätykseen tai muuhun materiaalien tai energian hyödyntämiseen
      • pyritään rajoittamaan kaatopaikalle sijoitetun yhdyskuntajätteen osuus 10 prosenttiin vuoteen 2035 mennessä
      • otetaan käyttöön säännöt yhdyskuntajätettä koskevien tavoitteiden saavuttamisen laskemiseksi ja edellytetään, että EU-maat ottavat käyttöön tehokkaan laadunvalvonta- ja jäljitettävyysjärjestelmän kaatopaikalle sijoitettua yhdyskuntajätettä varten
      • edellytetään, että Euroopan komissio laatii Euroopan ympäristökeskuksen kanssa kolme vuotta ennen kutakin määräaikaa varhaisvaroituskertomuksia tavoitteiden saavuttamiseen liittyvien puutteiden havaitsemiseksi ja toteutettavien toimien suosittelemiseksi
      • sallitaan, että EU-maat hyödyntävät taloudellisia ohjauskeinoja ja muita toimenpiteitä, jotta kannustetaan soveltamaan jätehierarkiaa*, joka otettiin käyttöön direktiivin 2008/98/EY, jätepuitedirektiivin, nojalla (ks. tiivistelmä).

    MISTÄ ALKAEN DIREKTIIVIÄ SOVELLETAAN?

    • Direktiiviä 1999/31/EY on sovellettu 16. heinäkuuta 1999 alkaen, ja se oli saatettava osaksi EU-maiden lainsäädäntöä 16. heinäkuuta 2001 mennessä.
    • Muutosdirektiivi (EU) 2018/850 oli saatettava osaksi EU-maiden lainsäädäntöä 5. heinäkuuta 2020 mennessä.

    TAUSTAA

    Lisätietoja:

    KESKEISET TERMIT

    Jätehierarkia: viisivaiheinen hierarkia, jossa jätteen syntymisen ehkäiseminen on paras vaihtoehto, jota seuraa uudelleenkäyttö, kierrätys ja muunlainen hyödyntäminen, ja loppusijoitus, kuten kaatopaikka, on viimeinen keino.

    ASIAKIRJA

    Neuvoston direktiivi 1999/31/EY, annettu 26. huhtikuuta 1999, kaatopaikoista (EYVL L 182, 16.7.1999, s. 1–19)

    Direktiiviin 1999/31/EY tehdyt peräkkäiset muutokset on sisällytetty alkuperäiseen säädökseen. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.

    MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/92/EU, annettu 13 päivänä joulukuuta 2011, tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista (kodifiointi) (EUVL L 26, 28.1.2012, s. 1–21)

    Ks. konsolidoitu toisinto.

    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/98/EY, annettu 19 päivänä marraskuuta 2008, jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta (EUVL L 312, 22.11.2008, s. 3–30)

    Ks. konsolidoitu toisinto.

    Neuvoston päätös 2003/33/EY, tehty 19. päivänä joulukuuta 2002, direktiivin 1999/31/EY 16 artiklan ja liitteen II mukaisista perusteista ja menettelyistä jätteen hyväksymiseksi kaatopaikoille (EYVL L 11, 16.1.2003, s. 27–49)

    Viimeisin päivitys: 22.07.2020

    Alkuun