52006DC0844

[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 10.1.2007

KOM(2006) 844 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE

Ohjeellinen ydin alan ohjelma osoitettu Euratomin perustamissopimuksen 40 artiklan mukaisesti Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle lausuntoa varten

{SEK(2006) 1717}{SEK(2006) 1718}{SEK(2007) 12}

SISÄLLYSLUETTELO

1. Johdanto 3

2. Maailmanlaajuiset energiamarkkinat 3

2.1. Markkinatekijät 3

2.2. Maailmanlaajuiset näkymät ja 27 jäsenvaltion muodostamat EU-markkinat 4

2.3. Vihreä kirja ”Euroopan strategia kestävän, kilpailukykyisen ja varman energiahuollon turvaamiseksi” ja ydinenergian rooli 5

3. EU:n investoinnit ydinvoima-alalla 5

3.1. Ydinvoimalat maailmassa ja EU:ssa 5

3.2. Investointi-ilmoitukset 7

3.3. Kehittämisen ja investoinnin näkymät 7

4. Ydinenergian vaikutus huoltovarmuuteen, kilpailukykyyn ja ympäristönsuojeluun 10

4.1. Ydinenergian merkitys energiahuollossa 10

4.2. Ydinvoima ja kilpailukyky 12

4.3. Ydinvoimaloihin liittyvät taloudelliset näkökohdat 14

4.4. Ydinvoima ja ilmastonmuutos 16

5. Ydinvoiman hyväksyttävyyden edellytykset 17

5.1. Yleinen mielipide ja yleisön osallistuminen 17

5.2. Ydinturvallisuus 18

5.3. Radioaktiivisen jätteen loppusijoitus 19

5.4. Käytöstäpoisto 20

5.5. Säteilysuojelu 21

6. EU:n tason toimet 21

6.1. Oikeudellinen kehys (Euratomin perustamissopimus) 21

6.2. Ydinturvallisuutta koskevat komission ehdotukset 22

6.3. Euroopan elintärkeiden infrastruktuureiden suojaamisohjelma 23

6.4. Euratomin tutkimustoiminta 23

6.5. Tulevat toimet 23

7. Päätelmät 24

1. Johdanto

Euratomin perustamissopimuksen toisen osaston IV luvun 40 artiklassa määrätään, että ” komissio julkaisee määräajoin ohjeellisia ohjelmia erityisesti ydinenergian tuotantotavoitteista ja kaikista tavoitteiden toteuttamisen edellyttämistä investoinneista ”. Vuodesta 1958 alkaen on julkaistu neljä ohjeellista ohjelmaa ja yksi päivitys[1].

Tässä ohjeellisessa ydinohjelmassa selostetaan laajan energiastrategian puitteissa EU:n ydinvoima-alan nykytilaa ja mahdollisia tulevaisuuden vaihtoehtoja. Asiakirjan tarkoituksena on pohjustaa ydinvoimavaihtoehdon käsittelyä EU:n energiapoliittisessa keskustelussa. Euroopan komissio on hiljattain esittänyt Euroopan energiapolitiikan perusteet vihreässä kirjassa[2] ja strategisessa energiakatsauksessa[3].. Tämän ohjeellisen ydinohjelman tarkoituksena on tässä yhteydessä myös esittää tosiasioihin perustuva analyysi ydinvoima-alan roolista energiahuoltoon ja hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen liittyvien lisääntyneiden ongelmien ratkaisemisessa varmistaen samalla, että ydinturvallisuus ja ydinlaitosten turvaaminen ovat keskeisen tärkeitä näkökohtia päätöksentekoprosessissa. Riippumatta jäsenvaltioiden tekemistä energiapoliittisista valinnoista on johdonmukainen toiminta ydinturvallisuuden, ydinlaitosten käytöstäpoiston ja ydinjätteen huollon alalla välttämätöntä.

Noin kolmasosa Euroopan unionin (EU) kuluttamasta sähköstä ja 15 % energiasta tuotetaan nykyisin ydinvoimaloilla[4]. Ydinvoima on tällä hetkellä yksi suurimmista hiilidioksidipäästöjä tuottamattomista energialähteistä Euroopassa.

2. Maailmanlaajuiset energiamarkkinat

2.1. Markkinatekijät

Maailman energiankysynnän odotetaan nousevan 60 prosentilla vuoteen 2030. Esimerkiksi öljyn kulutus on noussut 24 prosenttia viimeisten 10 vuoden aikana, ja kysynnän arvioidaan nousevan maailmanlaajuisesti 1,6 prosenttia vuodessa[5].

EU:n riippuvuus energiantuonnista kasvaa yhä. Jos nykysuuntaukset jatkuvat, seuraavien 20–30 vuoden kuluttua noin 65 prosenttia EU:n energiantarpeesta (nyt 50 prosenttia) katettaisiin tuontienergialla, josta osa olisi peräisin alueilta, jotka herättävät huolta poliittisen epävakautensa takia[6]. Perusenergialähteiden varannot ovat keskittyneet muutamiin harvoihin maihin. Noin puolet EU:ssa kulutetusta kaasusta tulee Venäjältä, Norjasta ja Algeriasta. Jos nykykehitys jatkuu, kaasun kulutus maailmassa kasvaa seuraavien 25 vuoden aikana 92 prosenttia4.

Öljyn ja kaasun hinnat ovat lähes kaksinkertaistuneet viimeisten kahden vuoden aikana, ja sähkön hinnat seuraavat niitä. Korkeista hinnoista huolimatta energian kysyntä kasvaa edelleen kaikkialla maailmassa. Vuonna 2004 kysyntä nousi 4,3 prosenttia koko maailmassa, ja suurin osa noususta tapahtui kehitysmaissa. Kiinan osuus hiilen lisäkysynnästä on 75 prosenttia. Energiankysyntä henkeä kohti Aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa on tällä hetkellä vain murto-osa EU:n energiankysynnästä. Energiankysyntä tulee kuitenkin varmasti lisääntymään Kiinan ja Intian nousevissa talouksissa, mikä tulee vaikuttamaan kyseiseen energiankulutussuhteeseen hyvin pian.

Euroopassa energiankysynnän lisäys on jatkuvasti ollut 0,8 prosenttia vuodessa huolimatta siitä, että energiatehokkuutta yritetään jatkuvasti parantaa. Tuoreimpien arvioiden mukaan sähkön kysyntä nousee EU:ssa 1,5 % prosenttia vuodessa, jollei mikään muutu. Jollei strategisen energiakatsauksen pohjalta ryhdytä toimiin, kasvihuonekaasujen päästöt saattavat lisääntyä vielä 5 prosenttia vuoteen 2012, vaikka pitäisi pyrkiä Kioton tavoitteeseen, joka samana ajanjaksona on 8 prosentin vähennys.

Fossiilisten polttoaineiden käyttäminen aiheuttaa lisää ympäristölle vahingollisia hiilidioksidi- ja muita päästöjä. Maapallon ilmasto lämpenee. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n mukaan kasvihuonekaasupäästöt ovat jo nostaneet maapallon lämpötilaa 0,6 C[7].

2.2. Maailmanlaajuiset näkymät ja 27 jäsenvaltion muodostamat EU-markkinat

EU oli vuonna 2005 maailman suurin ydinsähkön tuottaja [8] (944,2 TWh (e)). EU:ssa on täysin kehittynyt ydinteollisuus, joka käsittää koko polttoainekierron ja jolla on oma teknologinen perusta ja asiantuntemus. Huomio on kohdistettu erityisesti ydinturvallisuuteen ja ydinlaitosten turvaamiseen sekä suuren yleisön suojeluun. Sähkömarkkinoiden vapautuminen hiljattain on muuttanut merkittävästi investointimalleja sitten 1970- ja 1980-lukujen, jolloin useimmat ydinlaitokset rakennettiin.

Yhteisö on lujittanut kansainvälisiä suhteitaan tekemällä sopimuksia, jotka helpottavat ydinmateriaalien ja ydinteknologian kauppaa, mikä on erittäin tärkeää, jos halutaan monipuolistaa tarjontaa ja lisätä yhteistyötä teknologian siirrossa ja liiketoiminnassa yhteisön ulkopuolisten maiden kanssa[9]. EU on samalla jatkanut ydinturvallisuutta, radioaktiivisen jätteen määrän vähentämistä ja käsittelyä, loppusijoituspaikkoja ja innovatiivisia ydinteknologioita koskevan tutkimuksen ja kehittämisen edistämistä. Euratomista tuli toukokuussa 2006 neljännen sukupolven ydinenergiajärjestelmien foorumin täysjäsen. Foorumissa tutkitaan mahdollisia tulevaisuuden reaktorien malleja, jotka tekisivät ydinenergian tuotannosta turvallisempaa ja taloudellisempaa, lisäisivät teknistä turvallisuutta, vähentäisivät proliferaatiovaaraa ja rajoittaisivat jätteen muodostumista.

Aasian vakiintuneet ja nousevat taloudet, kuten Japani, Etelä-Korea, Kiina ja Intia, samoin kuin Venäjä ja Amerikan yhdysvallat suunnittelevat uusien ydinvoimaloiden rakentamista, mikä osoittaa, että ydinenergialla on tulevaisuudessakin merkittävä rooli näiden maiden kasvavien energiatarpeiden tyydyttämisessä. Kansainvälinen tilanne edellyttää huomion kiinnittämistä jatkuvasti ydinalan kehittämiseen liittyviin politiikkoihin maailman eri alueilla, koska niillä voi olla geopoliittisia vaikutuksia turvallisuuteen koko maailmassa samoin kuin vaikutuksia terveyteen, teollisuuteen ja yleiseen mielipiteeseen.

EU-maista Suomi ja Ranska ovat tehneet päätöksiä uusien ydinvoimaloiden rakentamisesta. Muut EU-maat, kuten Alankomaat, Puola, Ruotsi, Tšekki, Liettua (yhdessä Viron ja Latvian kanssa), Slovakia ja Yhdistynyt kuningaskunta sekä Bulgaria ja Romania ovat ryhtyneet uudelleen keskustelemaan ydinenergiapolitiikastaan, mikä saattaisi johtaa joko olemassa olevien voimaloiden nimellistehon nostamiseen ja siten voimaloiden käyttöiän pidentämiseen taikka uusien voimaloiden rakentamiseen vanhojen tilalle tai kokonaan uusina. Saksa, Espanja ja Belgia jatkavat toistaiseksi ydinvoimaloiden vaiheittaisen poistamisen politiikkaansa.

2.3. Vihreä kirja ”Euroopan strategia kestävän, kilpailukykyisen ja varman energiahuollon turvaamiseksi” ja ydinenergian rooli

Halvan energian aikakausi on todennäköisesti ohi, mikä johtuu pääasiassa voimakkaasta kysynnästä kaikkialla maailmassa sekä riittämättömistä investoinneista tuotanto-, jakelu- ja siirtokapasiteettiin viime vuosikymmeninä. Strategisessa energiakatsauksessa ja vuonna 2006 ilmestyneessä vihreässä kirjassa varmasta, kilpailukykyisestä ja kestävästä energiasta korostetaan, että EU:ssa on seuraavien kahdenkymmenen vuoden aikana tehtävä merkittäviä investointeja ikääntyvän sähköntuotantokapasiteetin korvaamiseksi. Näissä asiakirjoissa peräänkuulutetaan myös kestävämpää, tehok kaampaa ja monipuolisempaa energialähteiden yhdistelmää.

Kukin jäsenvaltio ja sähkölaitos valitsee oman energiayhdistelmänsä, mutta yksittäisten jäsenvaltioiden tekemät ydinvoimapäätökset voivat vaikuttaa muihin valtioihin. Vaikutukset voivat näkyä sähkön kauppavirroissa, EU:n yleisessä riippuvuudessa fossiilisesta tuontienergiasta sekä hiilidioksidipäästöissä mutta myös kilpailukyvyssä ja ympäristössä.

Ydinenergian tulevaisuus EU:ssa riippuu pääasiassa ydinenergian taloudellisista ansioista, sen kyvystä tuottaa sähköä edullisin kustannuksin ja luotettavasti Lissabonin tavoitteiden saavuttamiseksi, sen myötävaikutuksesta yhteisiin energiapoliittisiin tavoitteisiin, ydinenergian turvallisuuteen, ympäristövaikutuksiin ja yhteiskunnalliseen hyväksyttävyyteen. Ydinvoimantuotannolla on oma roolinsa strategisessa energiakatsauksessa määriteltyjen tehtävien täyttämisessä ja erityisesti vihreässä kirjassa yksilöityjen tärkeimpien prioriteettien –huoltovarmuuden, kilpailukyvyn ja kestävyyden – toteuttamisessa[10].. Muita tärkeitä asioita, joihin on puututtava aktiivisesti, ovat ydinturvallisuus, ydinvoimaloiden käytöstäpoisto niiden vanhennuttua, radioaktiivisen jätteen huolto, kuljetus ja loppusijoitus sekä toimet, joilla estetään ydinmateriaalien joutuminen vääriin käsiin.

3. EU:n investoinnit ydinvoima-alalla

3.1. Ydinvoimalat maailmassa ja EU:ssa

Maailmassa on tällä hetkellä 31 maassa toiminnassa 443[11] kaupallista ydinvoimalaa, joiden yhteiskapasiteetti on yli 368 Gwe. Ne toimittavat 15 prosenttia maailman sähköstä. Näiden lisäksi on 56 maassa toiminnassa tieteellisiin tarkoituksiin kaikkiaan 284 tutkimusreaktoria. Sotilasalusten ja muiden alusten voimanlähteenä on lisäksi 220 ydinreaktoria. Rakenteilla on koko maailmassa 28 ydinvoimalaa, ja 35 ydinvoimalan suunnittelutyö on jo pitkällä. Nämä vastaavat kuutta ja kymmentä prosenttia olemassa olevasta kapasiteetista[12].

1980-luvun jälkeen on rakennettu hyvin vähän ydinvoimaloita, mutta toiminnassa olevat ydinvoimalat tuottavat jopa 20 prosenttia enemmän sähköä, sillä niiden nimellistehoa on nostettu ja niiden käytettävyyskerroin on korkea (ts. ne ovat entistä vähemmän seisokissa polttoaineen latausta varten ja niissä on vähemmän onnettomuuksia). Maailman kapasiteetti nousi 39 Gwe:tä vuosien 1990 ja 2004 välillä. Lisäys on 12 prosenttia ja johtuu sekä voimaloiden määrän kasvusta että joidenkin vanhojen laitosten nimellistehon nostamisesta. Sähköntuotanto lisääntyi 718 miljardia kWh (38 %). Vanhoja ydinvoimaloita suljetaan seuraavien 10–20 vuoden aikana, mikä pienentää ydinenergian osuutta sähkön kokonaistuotannosta[13]. Kansainvälinen energiajärjestö (IEA) osoittaa vuoden 2006 World Energy Outlook –katsauksen viiteskenaariossaan, että nykypolitiikan jatkuessa ennallaan ydinenergian osuus laskee nykyisestä 15 prosentista alle kahdeksaan prosenttiin vuoteen 2030 mennessä.

Neljäsosalla maailman ydinvoimaloista on yli 90 prosentin ja lähes kahdella kolmasosalla yli 75 prosentin kuormituskerroin[14]. Näiden lukujen perusteella voimaloita käytetään lähes maksimaalisesti, kun lisäksi otetaan huomioon, että useimmilla voimaloilla on seisokki polttoaineen lataamista varten joka 18–24 kuukausi.

Nykyisessä 27 jäsenvaltion EU:ssa[15] on 15 maassa toiminnassa kaikkiaan 152 ydinvoimalaa. Ydinvoimaloiden keskimääräinen ikä lähentelee 25 vuotta[16]. Ranskassa on eniten ydinvoimaloita (59), ja ne tuottavat lähes 80 prosenttia maan sähköstä. Liettuassa on vain yksi ydinvoimala, joka kuitenkin tuottaa 70 prosenttia maan käyttämästä sähköstä. Näissä maissa ydinvoimaloiden keskimääräinen käyttöikä on noin 20 vuotta. Yhdistyneessä kuningaskunnassa on 23 ydinvoimalaa, joiden keskimääräinen käyttöikä lähentelee 30 vuotta. Saksan 17:n toiminnassa olevan ydinvoimalan keskimääräinen käyttöikä on 25 vuotta.

Koska kolmasosa Euroopan käyttämästä sähköstä tuotetaan ydinvoimalla ja ydinvoimalan suunniteltu käyttöikä on tyypillisesti 40 vuotta, on päätettävä joidenkin voimaloiden käyttöiän jatkamisesta, silloin kuin se on turvallisesti mahdollista, tai uusista investoinneista, jotta odotettu kysyntä voidaan tyydyttää ja ikääntyvät laitokset korvata uusilla seuraavien kahdenkymmenen vuoden aikana. Jos joissakin EU:n jäsenvaltioissa suunniteltua ydinvoimasta luopumisen politiikkaa jatketaan, ottaen huomioon EU:n nykyinen energialähdeyhdistelmä ydinvoiman osuus sähköntuotannosta vähenee merkittävästi, jollei voimaloiden käyttöikää pidennetä ja/tai rakenneta uusia voimaloita. Kun uuden ydinvoimalan rakentaminen kestää tyypillisesti 10 vuotta[17], on päätöksiä tehtävä, jos aiotaan korvata vanhoja voimaloita uusilla, silloinkin kun tarkoituksena on ainoastaan pitää ydinsähkön osuus kokonaissähköntuotannosta nykyisellään.

3.2. Investointi-ilmoitukset

Euratomin perustamissopimuksen 41 artiklan nojalla on komissiolle annettava tieto EU:ssa suunnitelluista ydinpolttoainekiertoon liittyvistä investointihankkeista ennen sopimusten tekemistä toimittajien kanssa tai kolme kuukautta ennen töiden alkua, jos yritys tekee työt itse omin varoin.

Komissiolle on vuodesta 1997 lähtien ilmoitettu 19 hanketta. Kymmenen niistä koski Ranskassa toteutettavia hankkeita. Seitsemässä hankkeessa on kyse uuden höyrygeneraattorin asentamisesta ydinvoimalaan, yhdessä radioaktiivisen jätteen käsittely- ja varastointilaitoksen (CEDRA) rakentamisesta Cadaracheen, yhdessä uuden sentrifugiteknologiaa käyttävän uraaninrikastuslaitoksen rakentamisesta (Georges Besse II Tricastiniin) ja viimeisessä hankkeessa on kyse eurooppalaisen painevesireaktorilla varustetun ydinvoimalan rakentamisesta Flamanvillen tehdasalueelle.

Suomi ilmoitti komissiolle vuonna 2004 suunnitelmistaan rakentaa ydinvoimala Olkiluotoon. Kyseessä on kymmeneen vuoteen ensimmäinen EU:ssa rakennettava ydinvoimala. Muita hankkeita ovat kolmen uraaninrikastuslaitoksen (Urenco) parannustyöt ja lisäkapasiteetin rakentaminen Saksassa, Alankomaissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa, lasitetun korkea-aktiivisen jätteen laitos (VEK) Saksan Karlsruhessa sekä Belgiassa Tihangen ylivoimalan höyrygeneraattorien korvaaminen uusilla.

3.3. Kehittämisen ja investoinnin näkymät

Tässä jaksossa esitetään yhteenveto tilanteesta eri maissa, joissa käytetään nykyisin ydinvoimaa. Lisätietoja annetaan liitteessä II.

Belgia ilmoitti vuoden 2004 keskivaiheilla uudesta kansallisesta energiapoliittisesta selvityksestään, jossa käsitellään suunnitelmia luopua vaiheittain ydinvoimasta vuoteen 2030 mennessä. Ensimmäinen ydinvoimala suljettaisiin noin vuonna 2015. Voimassa olevan lainsäädännön mukaan ydinvoimalat on suljettava neljänkymmenen vuoden kaupallisen toiminnan jälkeen, mutta poikkeuksia voidaan tehdä huoltovarmuusperustein. Liittohallitus päätti kesäkuussa 2006 Desselin valitsemisesta matala- ja keskiaktiivisen lyhytikäisen jätteen maanpinnalle rakennettavan loppusijoituslaitoksen sijoituspaikaksi. Sen toiminta on tarkoitus aloittaa vuosien 2015 ja 2020 välillä.

Bulgariassa Kozloduy NPP Plc:llä oli toiminnassa neljä ydinvoimalaa vuoden 2006 loppuun asti. Kaksi yksikköä suljettiin liittymisneuvotteluissa tehtyjen sitoumusten täyttämiseksi. Näiden yksikköjen käytöstäpoistoa tuetaan EU:n varoista. Niiden korvaamiseksi ja alueen kasvavan sähköntarpeen tyydyttämiseksi suunnitellaan Belenen laitosalueelle kahta lisäyksikköä, joiden suunnittelu on jo pitkällä.

Ceske Energeticke Zavody (CEZ), jolla on Tšekissä toiminnassa kaksi ydinvoimalaa, Dukovany ja Temelin, aloitti vuonna 2003 kunnianhimoisen parannusohjelman. Tarkoituksena on sekä parantaa kilpailukykyä ja turvallisuutta että pidentää voimaloiden toimilupia 30:stä 40 vuoteen. Vuonna 2005 suunniteltiin Tšekin ainoan jäljellä olevan uraanikaivoksen sulkemista, vaikka sillä aikaisemmin oli merkittävää uraanintuotantoa. Nousevat uraanin hinnat ovat kuitenkin aiheuttaneet sen, että viranomaiset harkitsevat kaivostoiminnan jatkamista.

Rakennuslupa Suomen viidennelle ydinvoimalalle, Olkiluotoon rakennettavalle 1600 Mwe:n eurooppalaiselle painevesireaktorille, myönnettiin Teollisuuden Voima Oy:lle (TVO) helmikuussa 2005. Rakennustyöt on jo aloitettu, ja toiminnan oli alun perin tarkoitus alkaa vuonna 2009 tai 2010. TVO:n mukaan voimalan käyttöönotto on myöhennetty rakennustöiden viivästymisen vuoksi vuoteen 2010 tai 2011. Olkiluoto 1- ja Olkiluoto 2 –reaktorien tehoa on nostettu 860 MW:iin, ja käyttöaika on 60 vuotta.

Posiva Oy rakentaa maanalaista analyysilaitosta (Onkalo) Olkiluodon peruskallioon. Laitoksella on tarkoitus hankkia tietoja, jotka tarvitaan Suomen hallitukselle vuonna 2012 jätettävään syväsijoituslaitoksen rakennuslupahakemukseen. Tällainen sijoituspaikka ei tarvitse seurantaa sulkemisen jälkeen. Hallitus päätti kuitenkin, että sijoituspaikan avaamisen (materiaalien palautettavuuden) on voitava olla mahdollista. Suunnitelmien mukaan matala- ja keskiaktiivisen jätteen varastoja Olkiluodossa ja Loviisassa laajennetaan. Radioaktiivinen jäte on siellä sijoitettu voimalaitosten lähelle maanalaisiin kallioon kaivettuihin luoliin ja siiloihin. Varastoihin olisi tarkoitus sijoittaa käytöstäpoistosta aiheutuva jäte. Varaston ja muiden jätehuoltotoimien arvioidut kustannukset on sisällytetty ydinvoimalla tuotetun sähkön hintaan. Varat kerätään ydinvoiman tuottajilta ja talletetaan valtion ydinjätehuoltorahastoon.

Ranskassa on käyty kansallista keskustelua energiasta vuodesta 2003 lähtien ennen kuin hallitus antoi energialakinsa. Keskustelussa tultiin siihen johtopäätökseen, että ydinvoimalla on oltava edelleenkin tärkeä asema Ranskan energianlähteiden yhdistelmässä. Keskustelussa käsiteltiin erityisesti kahta asiaa: vanhojen voimaloiden korvaamista uusilla, mikä olisi aloitettava noin vuonna 2020, sekä maapallon lämpenemistä. Uudessa lainsäädännössä pidetään ydinvaihtoehto edelleen avoimena, mutta siihen sisältyy myös sitoumuksia kasvihuonekaasujen vähentämiseksi. Kun tämä energialainsäädäntö oli annettu, hallitus suostui pyytämään Electricité de Francea (EdF) rakentamaan eurooppalaisen painevesireaktorin (toisen laatuaan EU:ssa), jonka toiminta alkaa vuonna 2012.

Saksalla on ydinvoimasta luopumista koskeva laki (“Atomausstiegsgesetz”), jonka nojalla ydinvoimalayritykset ja liittohallitus sopivat 32 vuodeksi ydinvoiman tuotannon kokonaismäärästä energiantuotantokiintiöiden perusteella. Ydinvoimalat suostuivat myös lopettamaan käytetyn polttoaineen siirrot uudelleenkäsittelyä varten vuodesta 2005 lähtien. Useilta voimaloilta edellytettiin varastolaitosten rakentamista tehdasalueelle, jotta voidaan välttää kuljetukset Gorlebenissä sijaitseviin väliaikaisvarastoihin. Kaksi ydinvoimalaa on suljettu – Stade vuonna 2003 ja Obrigheim vuonna 2005 – joten jäljellä on 17 toiminnassa olevaa yksikköä. Lupa aloittaa Mülheim-Kärlichin voimalan käytöstäpoisto annettiin heinäkuussa 2004. Gronaussa sijaitsevan Urencon rikastuslaitoksen laajennuksen viimeinen vaihe on hyväksytty, ja Lingenissä sijaitsevan Advanced Nuclear Fuelsin polttoaineenvalmistuslaitoksen kapasiteetin lisäykselle on myönnetty lupa.

Unkarissa sijaitsevat neljä Paksin voimalaa (kaikki toisen sukupolven VVER-440/213-voimaloita) on toimittanut venäläinen Atomenergoexport. Voimaloiden nimellistehoa on myöhemmin nostettu uudenaikaistamisohjelman avulla. Viimeisten viiden vuoden aikana on tehty paljon työtä, jolla on valmistauduttu voimaloiden toimilupien mahdolliseen jatkamiseen vielä 20 vuodeksi Paks suunnittelee myös sähkötehon lisäämistä kussakin yksikössä vielä 10 prosentilla. Paksin tehdasalueen jätehuollon ja käytöstäpoiston rahoittamiseksi on perustettu erityisrahasto. Matala- ja keskiaktiivisen jätteen uuden varaston sijaintipaikaksi on löydetty sopiva paikka Bátaapátista. Paikallinen yhteisö äänesti vuonna 2005 hankkeen puolesta.

Liettua suostui EU-jäsenyyden ehtona sulkemaan kaksi venäläisrakenteista ydinvoimalaansa Ignalinassa, sillä niiden parannustöitä ei pidetty taloudellisesti kannattavina. Liettua on päättänyt tuottaa edelleen ydinvoimaa. Maaliskuussa 2006 allekirjoitettiin Viron ja Latvian kanssa yhteisymmärrysmuistio uuden ydinvoimalan rakentamisen valmisteluista. Tehtiin toteutettavuustutkimus, jonka tarkoituksena on edistää Baltian alueen energiahuoltoon liittyviä toimia, ja Baltian maiden hallitukset sopivat periaatteessa uuden ydinvoimalan rakentamisesta Liettuaan. Liettuan hallituksen odotetaan antavan vuonna 2007 lain, jolla asiaa koskeva päätös tehdään.

Alankomaiden hallitus ja Elektriciteits Produktiemaatschappij Zuid (EPZ), joka omistaa Borsselen ydinvoimalan, on suostunut pidentämään voimalan käyttöikää toisen kerran. Voimala tuottaa sähköä vuoteen 2033 asti, jos se pysyy turvallisena ja taloudellisesti elinkykyisenä. Hallitus aikoo tarkastella kansallisia lakeja ja asetuksia uudelleen selvittääkseen edellytykset, joilla ydinvoimaloita voitaisiin tulevaisuudessa rakentaa. Hallitus ottaa erityisesti huomioon radioaktiiviseen jätteeseen liittyvät kysymykset sekä terroristien hyökkäyksien estämiseksi toteutettavat toimenpiteet.

Romanialla on toiminnassa yksi ydinvoimala (Cernavoda 1). Toinen yksikkö on rakenteilla, ja sen toiminnan on tarkoitus alkaa vuonna 2007. Kahden muun yksikön valmistelutyöt alkavat vuonna 2007. Suunnitelmien mukaan sähköntuotanto kaksinkertaistetaan vuoteen 2009 mennessä ja kolminkertaistetaan vuoteen 2015 mennessä.

Slovakian valtiovarainministeri antoi helmikuussa 2005 luvan myydä italialaiselle Enel S.p.A.:lle 66 prosenttia Slovenské Elektrárne –yhtiöstä (maan tärkeimmästä ydinvoimayhtiöstä). Slovakia suostui EU:n jäsenyyden ehtona sulkemaan kaksi kuudesta venäläisvalmisteisesta voimalastaan (Bohunice 1:n ja 2:n), koska niiden parantamisen ei katsottu olevan taloudellisesti kannattavaa.

Slovenia omistaa Krskon ydinvoimalan yhdessä Kroatian kanssa. Zirovski VRH:n kaivoksissa lopetettiin uraanin louhinta vuonna 1990, ja kaivos poistetaan käytöstä.

Espanjassa hallituksen nykypolitiikan mukaan ydinvoiman osuutta voimantuotannossa vähennetään asteittain, mutta sähkön toimitusvarmuutta ei vaaranneta. Jose Cabreran ydinvoimala (Zorita) suljettiin huhtikuussa 2006, kun se oli ollut toiminnassa 38 vuotta. Voimala oli Espanjan pienin ja vanhin. Voimalan käytöstäpoisto aloitetaan vuonna 2009. Hallituksen 23. kesäkuuta 2006 hyväksymässä kuudennessa radioaktiivisen jätteen huoltoa koskevassa yleissuunnitelmassa esitetään päästrategia, jonka mukaan vuoteen 2010 mennessä on käytettävissä keskitetty väliaikaisvarasto.

Ruotsin kymmenen ydinvoimalan operaattorit ovat kaikki ilmoittaneet uudenaikaistamisohjelmista, joihin liittyy myös merkittävä nimellistehon lisäys. Turvallisuusviranomaiset ovat näiden suunnitelmien johdosta antaneet uusia määräyksiä voimaloiden parannustöistä, joiden tarkoituksena on saattaa ikääntyneet voimalat uudenaikaisten turvallisuusstandardien mukaisiksi. Ydinvoimalaoperaattoreiden perustama Ruotsin ydinpolttoaine- ja jätehuoltoyhtiö (SKB) aikoo jättää vuonna 2006 lupa-anomuksen jätteenkapselointilaitokselle, joka on tarkoitus sijoittaa Oskarshamnin väliaikaisvaraston naapuriin. Lupa-anomus itse syvävarastolle on tarkoitus jättää vuonna 2008.

Yhdistyneen kuningaskunnan ydinlaitosten käytöstäpoistovirasto (Nuclear Decommissioning Authority, NDA) otti 1. huhtikuuta 2006 alkaen hallintaansa suurimman osan siviilisektorin ydinlaitoksista sekä vastuun kaiken kertyneen ydinjätteen käsittelystä. Sille kuuluvat siis kaikki UK Atomic Energy Authorityn (UKAEA) hoitamat julkisen siviilisektorin ydinrasitteet ja useimmat British Nuclear Fuels plc:n (BNFL) rasitteet sekä BNFL:n asiaan liittyvät varat. Yhdistyneessä kuningaskunnassa on toiminnassa kaikkiaan 39 voimalaa ja 5 polttoaineen jälleenkäsittelylaitosta sekä muita polttoainekiertoon liittyviä laitoksia ja tutkimuslaitoksia kahdellakymmenellä tehdasalueella. Sillä on muun muassa vanhahkoja Magnox-voimaloita, jotka on kaikki määrä sulkea vuoteen 2010 mennessä.

Kun NDA perustettiin, BNFL ja UKAEA jatkoivat useimpien laitostensa käyttöä NDA:n kanssa tehdyn sopimuksen nojalla. Tämän järjestelyn pitäisi kuitenkin suunnitelmien mukaan olla vain väliaikainen. NDA alkaa järjestää vuodesta 2008 lähtien tarjouskilpailuja voimala-alueiden hallintosopimuksista, jolloin BNFL ja UKAEA joutuvat kilpailemaan työpaikoista muiden, muun muassa amerikkalaisten yritysten kanssa. Yhdistyneen kuningaskunnan heinäkuussa 2006 julkaisemassa energiakatsauksessa todetaan, että ydinenergialla on tulevaisuudessakin rooli Yhdistyneen kuningaskunnan energialähdeyhdistelmissä muiden matalahiilisten tuotantovaihtoehtojen kanssa.

4. Ydinenergian vaikutus huoltovarmuuteen, kilpailukykyyn ja ympäristönsuojeluun

Tässä jaksossa tarkastellaan ydinenergian asemaa suhteessa vuonna 2006 julkaistun vihreän kirjan kolmeen tärkeimpään painopistealueeseen, jotka ovat energian toimitusvarmuus, kilpailukyky suhteessa muista lähteistä tuotettuun energiaan sekä myötävaikutus kasvihuonekaasujen vähentämiseen.

4.1. Ydinenergian merkitys energiahuollossa

Ennen kuin energiasektori vapautettiin, hallitusten tehtävänä oli ottaa energiahuolto huomioon, kun ne suunnittelivat energiajärjestelmiä. Niiden piti saada käyttöönsä monipuolinen ja varma valikoima energialähteitä. Sen jälkeen kun energiasektorin vapauttamista koskeva lainsäädäntö on tullut voimaan, hallitusten tehtävänä on ollut sopivien puitteiden luominen kilpailulle. Vapailla markkinoilla investointipäätöksiä tekevät investoijat eivätkä hallitukset.

Ydinvoima voi myötävaikuttaa energialähteiden monipuolistumiseen ja energiatoimitusten pitkän aikavälin varmuuteen seuraavista syistä:

- Raaka-aineen eli luonnonuraanin ja sen saatavuuden rajallinen merkitys

Polttoainekustannusten muutokset eivät juurikaan vaikuta ydinvoimaloihin kuten ne vaikuttavat muihin voimaloihin. Ydinpolttoainekustannukset, joihin sisältyvät uraanin louhinta, rikastus ja polttoaineen valmistus, vastaa noin 10–15 prosenttia sähköntuotannon kokonaiskustannuksista. Vuosien kulutukseen riittävien strategisten varmuusvarastojen hallinnoiminen on helppoa eikä aiheuta merkittävää taloudellista taakkaa käyttäjille.

Lähitulevaisuudessa ei ole odotettavissa puutetta uraanista. Uraanin hinnan nousu on lisännyt malmin etsintää ja tuotantoa, mutta sillä on ollut vähän vaikutusta ydinvoiman kustannuksiin[18]. Markkinoiden odotetaan kymmenessä vuodessa kasvavan hiukan ilman merkittävää vaikutusta sähköntuotannon kustannuksiin[19]. Kohtuullisen varmat ja tunnetut, hyödynnettävissä olevat uraanivarannot, joiden hinnat ovat kilpailukykyiset, voivat turvata ydinteollisuuden tarpeet vielä vähintään 85 vuoden ajaksi[20] nykyisellä kulutustasolla.

Uutta uraania on vuodesta 1985 alkaen louhittu vähemmän kuin voimaloiden tarvitsema määrä. Toissijaiset lähteet (varastot, kierrätetty polttoaine ja asekäytössä olleen korkearikasteisen uraanin sekoittaminen matalarikasteiseen uraaniin) on täyttänyt mahdollise tarpeen. Toissijaisten lähteiden odotetaan loppuvan vuoteen 2020 mennessä. Uraania on siis etsittävä lisää. Eurooppalaiset yhtiöt, muun muassa Areva, omistavat kaivoksia yhdessä muiden kanssa Kanadassa ja Nigerissä. Suomi, Slovakia ja Romania tutkivat uraanin louhintaa.

Euratomin perustamissopimuksen mukaan kaikkien yhteisössä toimivien käyttäjien on saatava malmeja ja ydinpolttoainetta säännöllisesti ja tasapuolisesti . Euratomin perustamissopimuksessa määrätään yhteisestä toimituspolitiikasta, joka perustuu toimituslähteiden tasapuoliseen käyttöoikeuteen ja kieltää samalla tiettyjen käyttäjien etuoikeutetun aseman varmistamiseen tähtäävät menettelyt. Näiden määräysten täytäntöönpano kuuluu Euratomin hankintatoimiston (ESA)[21] toimivaltaan. Hankintatoimiston tehtäviin kuuluu sen varmistaminen, että tuonti yhteisöön tai vienti yhteisöstä ovat EU:n toimitusvarmuuspolitiikan mukaista ja että käyttäjien edut turvataan.

- Uraanivarantojen, tuottajien ja toimittajien geopoliittinen jakauma

Uraanivarantojen geopoliittinen jakauma vaihtelee[22], ja suurin osa uraanista on peräisin poliittisesti vakailta alueilta. Australia ja Kanada toimittavat nykyisin 45 prosenttia EU:n tarvitsemasta uraanista.

- Tuotantokyky [23]

Toimitusvarmuus vaihtelee polttoainekierron eri vaiheissa. Joissakin palveluissa, kuten valmistuksessa ja kuljetuksissa, on paljon toimittajia, mikä merkitsee hyvää toimitusvarmuutta ja kilpailukykyisiä hintoja. Toisissa palveluissa, esimerkiksi rikastuksessa, toimittajien määrä on pienempi. EU:n toimittajat toimittavat kuitenkin yli 70 prosenttia 25 jäsenvaltion EU:n tarpeesta.

Ydinaseiden leviämisen estämiseen tähtäävässä kansainvälisessä ydinmateriaalivalvonnassa ydinmateriaalien rauhanomainen käyttö on ydinpolttoainemarkkinoilla osoitettava muun muassa ilmoituksilla, valvonnalla ja todentamisella. Euratomin perustamissopimuksen ja Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) puitteissa annetaan tästä tarkat säännöt. Rauhanomaiseen käyttöön tarkoitetuilla ydinmateriaaleilla voidaan näissä puitteissa käydä vapaasti kauppaa eri maiden ja operaattorien välillä.

4.2. Ydinvoima ja kilpailukyky

Harkittaessa ydinvoimaloiden rakentamista kustannukset ja investointiriskit ovat tärkeitä kysymyksiä. Uusi ydinvoimala merkitsee nykyisin 2–3,5 miljardin euron investointeja, kun nimellisteho on 1000 – 1600 Mwe. Valtioilla on tänä päivänä Kioton tavoitteiden takia järkeviä ja tärkeitä syitä myöntää puhtaille teknologioille erityisiä etuja. Yksi tärkeä kysymys onkin, tarvitseeko ydinenergia tällaista poliittista apua, jotta se olisi taloudellisesti kilpailukykyinen. Investoiminen uusiin ydinvoimaloihin edellyttää ainakin vakaata oikeudellista ja poliittista kehystä, sillä alkuinvestointien ja merkittävien tuottojen välillä kuluu pitkä aika. Koska vapautuneet markkinat eivät voi taata hintojen vakautta pitkällä aikavälillä, Kansainvälinen energiajärjestö IEA toteaa, että hallitusten on ehkä toteutettava toimenpiteitä investointiriskien vähentämiseksi, jotta yksityissektori investoisi uusiin ydinvoimalahankkeisiin.

- Ydinenergialla tuotetun sähkön kilpailukyky tämän päivän energiamarkkinoilla

Ydinvoimalan kokonaistuottoja ja kustannuksia sen eliniän aikana olisi verrattava muiden energialähteiden tuloksiin samana ajanjaksona. Tulojen ja kustannusten arviointi tällaisessa aikakehyksessä on kuitenkin hyvin vaikeaa, sillä öljyn, kaasun ja sähkön hintakustannukset ovat hyvin ailahtelevia. Koska EU:ssa ja Yhdysvalloissa ei ole rakennettu uusia voimaloita yli vuosikymmeneen, uuden sukupolven voimaloista ei ole saatavissa todennettuja kustannustietoja.

Kansainvälinen energiajärjestö IEA[24] ja ydinenergiajärjestö NEA[25] ovat analysoineet tietoja, jotka on saatu 19 OECD-maan ja kolmen OECD:n ulkopuolisen maan asiantuntijoilta yli 130 eri sähköntuotantotyypistä, mukaan luettuina hiili, kaasu, ydinenergia, tuuli, aurinko ja biomassa. Tämän analyysin mukaan uudet ydinvoimalat tarjoavat useimmissa teollistuneissa maissa taloudellisen peruskuormasähkön tuotantotavan, kun kaasun ja hiilen hinnat ovat tietyllä tasolla. Teollisuus vahvistaa tämän näkemyksen[26]. IEA:n ja NEA:n mukaan ydinsähkö on kilpailukykyinen vaihtoehto, jonka kustannukset ja kilpailukyky riippuvat kulloisestakin hankkeesta[27]. WNA:n (World Nuclear Association) raportissa vahvistetaan nämä löydökset ja todetaan, että tiedot oli kerätty ennen fossiilisten polttoaineiden hintojen nousua, mikä vain vahvistaa päätelmiä.

Ydinvoimalla on perinteisesti ollut korkeammat rakennuskustannukset ja matalammat toimintakustannukset kuin fossiiliseen polttoaineeseen perustuvalla energiatuotannolla, jolla puolestaan on alhaisemmat pääomakustannukset mutta korkeammat ja mahdollisesti hyvin vaihtelevat polttoainekustannukset ja siitä johtuen korkeat toimintakustannukset.

- Ydinvoiman taloudellinen kilpailukyky riippuu useista tekijöistä. Tärkeitä tekijöitä ovat rakennusaika, pääomakustannukset, jätehuolto, käytöstäpoisto ja toimintakapasiteettitekijä.

- Toimilupamenettelyjä on yksinkertaistettu. Ydinvoimaloiden on täytettävä nyt ja tulevaisuudessa tiukat turvallisuus- ja laatuvaatimukset. Kuitenkin ennustettavissa olevat tekniset muuttujat ja ajanjaksot suunnittelusta sertifiointiin ja rakentamisesta voimalan toimintaan sekä alhaisemmat sääntelyyn liittyvät kustannukset ovat laskeneet kokonaisrahoituskustannuksia.

- Toimintakustannukset ovat laskeneet tasaisesti viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana, kun kapasiteettitekijät ovat kasvaneet. Ydinvoiman alhaiset rajakustannukset ovat rohkaisseet ydinvoimaloiden omistajia hakemaan toimiluvan pidennyksiä. Vaikka uraanin hinnat ovat nousseet merkittävästi vuodesta 2004, vaikutus sähkökustannuksiin on ollut suhteellisen pieni, sillä uraanikustannukset ovat vain pieni osa, noin 5 prosenttia, kokonais-kWh-kustannuksista.

- Ydinteollisuus perii monissa EU:n maissa sähkön hintaan liitettyjä maksuja, jotka käytetään syntyneen jätteen huoltoon ja loppusijoitukseen sekä käytöstäpoistorahastoon. Varojen hallinnointimenetelmä ja saatavuus vaihtelee jäsenvaltioiden välillä[28].

- Ydinvoimalaitokset suunnittelevat kaikkialla maailmassa reaktorien toimintaiän pidentämistä[29]. Ruotsissa on hyväksytty kymmenen vuoden jatkoaikoja, ja 20 vuotta on mahdollista, mikäli ydinturvallisuusnormeja noudatetaan.

- Näissä olosuhteissa muiden polttoaineiden huomattavat hinnannousut ovat myös lisänneet ydinvoiman taloudellista kilpailukykyä.

IEA totesi vuonna 2006 tekemänsä analyysin päätelmissä[30], että uudet ydinvoimalat voisivat tuottaa sähköä alle viiden Amerikan yhdysvaltojen sentin kWh-hintaan, jos voimaloiden myyjät ja voimalayhtiöt hoitavat asianmukaisesti rakentamisen ja toimintaan liittyvät riskit. Tällaisin kustannuksin ydinvoima olisi halvempaa kuin kaasun avulla tuotettu sähkö, jos kaasun hinnat ovat yli 4,70 Yhdysvaltain dollaria / Mbtu. Ydinvoima olisi kalliimpaa kuin perinteisten hiilikäyttöisten voimaloiden sähkö, jos hiilen hinta on alle 70 dollaria tonnilta. Ydinvoiman kannattavuusrajakustannukset olisivat alhaisemmat, kun otetaan huomioon hiilidioksidihinnat.

- Valtionavun merkitys

Uusien ydinvoimaloiden rakentaminen yleensä ilman tukia on osoitus siitä, että ydinvoima mielletään yhä suuremmassa määrin kilpailukykyiseksi. Tämä suuntaus merkitsee muutosta aikaisempaan tilanteeseen useissa EU-maissa. Esimerkiksi Suomessa uusi ydinvoimala rahoitetaan yksityisin varoin[31]. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus ilmoitti myös, että on yksityissektorin asia panna alulle uudet ydinvoimalat, rahoittaa ja rakentaa ne sekä käyttää niitä.

4.3. Ydinvoimaloihin liittyvät taloudelliset näkökohdat

Epävarmuus sähkön hinnoista, markkinarakenteesta ja -olosuhteista tulevaisuudessa sekä epävarmuus tulevista energia- ja ilmastonmuutospolitiikoista ovat merkittävä riski investoinneille energiasektorilla. Tämä koskee erityisesti ydinvoimaa, sillä uuden ydinvoimalan rakentamiseen liittyy korkeat pääomakustannukset ja kestää suhteellisen kauan ennen kuin investoinneista alkaa tulla tuottoja. On tärkeää pyrkiä luomaan vakaa poliittinen ilmapiiri, jotta uusia investointeja voidaan tehdä selkeissä ja ennustettavissa olosuhteissa.

Vaikka uuden ydinvoimalan rakentaminen Suomessa ei edellytä valtiontukea, se on kuitenkin riippuvainen varmoista pitkän aikavälin investoinneista. Tämä toteutetaan osakkeenomistajien sopimuksilla, jotka takaavat omistajille/investoijille kiinteän energian hinnan. Investoijat ovat pääasiassa paperiteollisuuden osakkeenomistajia.

Toinen tärkeä ydinvoiman taloudellista tulevaisuutta koskeva kysymys on se, miten kaupalliset tuotot riippuvat sähkömarkkinoiden rakenteesta[32]. Investoijat suosivat lyhyempiä takaisinmaksuaikoja, minkä vuoksi suositumpia ovat sellaiset investoinnit, joihin liittyy alhaisemmat rakennuskustannukset ja lyhyempi toimitusaika. Ydinvoimaloilla toimitusaika (viisi vuotta optimistisimmissa skenaarioissa) on teknisistä ja toimilupaan liittyvistä syistä paljon pitempi kuin kaasukombivoimalalla tai uusiutuvilla energialähteillä, joiden toimitusaika on vain korkeintaan kaksi vuotta.

Ydinvoimalan rakennuskustannukset ovat 2–4 kertaa niin suuret kuin kaasukombivoimalan. Ydinvoimantuotannon kolmesta tärkeimmästä kustannuskomponentista – pääoma-, polttoaine- sekä toiminto- ja ylläpitokustannukset – pääomakustannukset ovat noin 60 prosenttia kokonaiskustannuksista verrattuna kaasukombivoimalan 20 prosenttiin.

Ydinvoimalan taloudelliset riskit liittyvät alussa tehtyihin merkittäviin pääomainvestointeihin, ja ydinvoimalan pitäisi toimia lähes häiriöttä ensimmäisten 15–20 vuoden aikana (kun voimalan käyttöikä on 40–60 vuotta), jotta alkuinvestoinnit saataisiin takaisin. Rahoitusvaroja on lisäksi oltava käytöstäpoistoon ja jätehuoltoon 50–100 vuotta voimalan sulkemisen jälkeen.

Koska viime aikoina ei ole saatu kokemuksia uusien ydinvoimaloiden rakentamisesta, on vaikeaa arvioida viimeisimmän sukupolven voimaloiden tarkkoja kustannuksia. Lupamenettelyjä, paikallisväestön vastustusta ja jäähdytysveden saantia koskevat kiistat ovat menneinä vuosina viivästyttäneet ydinvoimaloiden rakennustöitä sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa[33]. Koska samat tekijät ovat aiheuttaneet viivästymisiä myöhemmissäkin energiajärjestelmäinvestoinnissa, esimerkiksi siirtoyhteyksien rakentamisessa, on todennäköistä, että tällaisia viivästymisiä esiintyy uusien ydinvoimaloiden rakentamisessa.

Ydinvoimaloiden suuri koko saattaa investoijat alttiiksi suurille myöhempiin vaiheisiin liittyville riskeille, sillä seuraavana vuosikymmenenä pitäisi olla saatavilla vain suuren mittakaavan voimaloita (> 500 MW). Vapautuneilla sähkömarkkinoilla epävarmuus sähkön hinnasta rohkaisee rakentamaan pienen mittakaavan modulaarisia voimaloita, sillä markkinoille menon ajoituksella on suuri merkitys investoinnin tuotoille. Suureen mittakaavaan liittyvät säästöt ovat tekniikkaan liittyvistä syistä tärkeitä ydinvoimaloille, eikä voimalayksikön koon pienentäminen näytä nykyteknologioita käytettäessä taloudelliselta[34].

Tietyt rahoitus- ja ympäristöriskit jäävät vielä hallitusten huoleksi joissakin jäsenvaltioissa. Niitä ovat esimerkiksi vastuu jätehuoltoon ja pitkän aikavälin loppusijoitukseen tarvittavista laitoksista. Vaikka operaattorit voivat kerätä varoja voimalan toiminta-aikana, jolloin itse asiassa yksityissektori ja kuluttajat maksavat ne, voi olla, etteivät käytettävissä olevat varat kuitenkaan riitä. Hallitusten ja ydinvoimayhtiöiden on yhdessä kehitettävä innovatiivisia mekanismeja vielä ratkaisematta olevien kysymysten ja tulevaisuuden haasteiden käsittelemiseksi. Käytöstäpoistoa ja jätehuoltoa varten on aivan välttämättä varattava riittävät varat, jotta ne voidaan rahoittaa.

Tiettyjä etuja on siitä, jos rakennetaan suuri määrä samanlaisia voimaloita. Myös yksityisten investoijien voisi kannattaa tehdä yhteistyötä, jotta voitaisiin hyötyä tällaisista mittakaavaeduista. Ydinvoimaloiden toimittajat ovat todenneet, että ensimmäistä seuraavien voimaloiden yhteydessä voitaisiin säästää 10–40 prosenttia ensimmäisen voimalan kustannuksista, mikä merkitsee voimakasta syytä useiden samanlaisten voimaloiden rakentamiseksi. Ennakoidut säästöt johtuvat muun muassa seuraavista tekijöistä:

- uuteen suunnitteluun liittyvät ns. prototyyppikustannukset (ensimmäiselle laatuaan olevalle laitokselle)

- toimilupakustannuksia voidaan hajauttaa, jos rakennetaan sarja samanlaisia voimaloita

- jos sarjan voimalat ovat samanlaisia, voitaisiin myös käytöstäpoistoon kehittää yksi ainoa ratkaisu

- ammattitaitoisia työntekijöitä on rajallinen määrä; heitä voitaisiin käyttää tehokkaammin ja välttää puutetta asiantuntemuksesta

- jos ostaja sitoutuu ostamaan useita voimaloita, hänelle voitaisiin tarjota edullisempia avaimet käteen –sopimuksia[35].

Samanlaisten voimaloiden sarjan rakentamiseen liittyy kuitenkin myös kaupallinen riski, jos esimerkiksi kävisi ilmi, että voimala olisi suunniteltava uudelleen vaikkapa onnettomuuden tai yleisen toimintavirheen takia.

4.4. Ydinvoima ja ilmastonmuutos

Ilmastopolitiikassa voidaan päästä eteenpäin lähinnä Kioton pöytäkirjan[36] tavoitteissa asetettujen lyhyen aikavälin päästöjenvähennysten avulla. Ydinvoimalla voidaan tuottaa sähköä laajassa mittakaavassa peruskuormatoimituksiin tukemaan energiaintensiivisiä teollisuudenaloja ja päivittäisiä kotitalouksien tarpeita siten, että päästöjä on varsin vähän. Ydinvoimalaitoksilla on tyydytetty 38 prosenttia koko maailman kasvaneesta sähkön kysynnästä vuodesta 1973 alkaen. Jos oletetaan, että tämä kapasiteetti olisi muutoin polttanut fossiilisia polttoaineita, ydinenergia on myötävaikuttanut merkittävästi tärkeimmän kasvihuonekaasun[37] eli hiilioksidin päästöjen vähentymiseen. Kun hiilestä tuotetaan miljoona kilowattituntia sähköä, vapautuu ilmakehään 230 tonnia hiiltä, öljystä vapautuu190 tonnia ja maakaasusta 150 tonnia. Ydinvoimala tuottaa tavallisissa toimintaoloissa saman määrän kilowatteja aiheuttamatta tuskin lainkaan hiilidioksidipäästöjä. Tässä yhteydessä ei ole otettu huomioon päästöjä, jotka aiheutuvat eri tyyppisten polttoaineiden erottamisesta ja valmistamisesta.

NEA[38] tutki vuonna 2000, millainen merkitys ydinvoimalla olisi maapallon ilmaston muutoksen lieventämisessä. Tutkimuksessa esitettiin, miten voitaisiin kvantitatiivisesti arvioida kasvihuonekaasujen päästöjen vähentymistä erilaisissa ydinalan kehitystä koskevissa skenaarioissa. Analyysissa käsitellään kolmen vaihtoehtoisen ydinvoiman kehitysskenaarion (”ydinenergiavariantit”) kansantaloudellisia, rahoituksellisia, teollisia ja mahdollisia ympäristövaikutuksia. Nämä skenaariot ovat seuraavat: ydinvoima-ala kasvaa jatkuvasti, ydinvoimasta luovutaan tai kehitys pysähtyy, mitä seuraa ydinvoiman otto uudelleen käyttöön. Kukin näistä kolmesta variantista asettaisi ydinvoimasektorille haasteita, mutta ne olisivat kaikki toteuttamiskelpoisia. Rakentaminen, rahoitus, toimipaikan valinta, maa-aluevaatimukset onnistuisivat, ja luonnonvaroja olisi saatavilla. NEA totesi päätelmissään, että ydinvoima on käyttökelpoinen optio, jonka avulla voidaan lieventää ilmastonmuutoksen riskiä. Jos ydinvoimaoptio pidetään avoinna, voitaisiin myös edistää muiden kun sähkösovellusten kehittämistä, esimerkiksi lämmön, juomaveden ja vedyn tuotantoa, mikä edelleen parantaisi ydinvoiman myötävaikutusta kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen. Ydinvoima olisi siksi edelleenkin otettava huomioon keskusteltaessa EU:n päästökauppajärjestelmästä.

Eräässä komission tilaamassa selvityksessä[39] esitetään pitkälle meneviä ennusteita energiatarpeista ja seurauksista erilaisten skenaarioiden perusteella, jotka koskevat sähköntuotantotavan valintaa EU:ssa vuoteen 2030. Selvityksen mukaan ympäristön kannalta kestävä energialähteiden yhdistelmä koostuisi keskipitkällä aikavälillä uusiutuvista energialähteistä ja investoinneista ydinvoiman tuotantoon, minkä lisäksi energiatehokkuuden parantamista olisi lisättävä.

Ydinvoima on näin ollen yksi käytettävissä oleva optio hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi. Ydinvoima on tällä hetkellä suurin hiilidioksidivapaa energialähde Euroopassa, ja se on osa komission hiilenvähennysskenaariota. IEA:n vuoden 2006 World Energy Outlook –raportissa mainitaan EU:n osalta ydinvoimaloiden käyttöiän jatkaminen (jonka avulla vältettäisiin 148 Mt CO2-päästöjä) sekä uusiutuvien energialähteiden käytön lisääminen voimantuotannossa (vältettäisiin 141 Mt CO2-päästöjä). Jotta ydinenergiaoptio voidaan pitää avoimena tämän potentiaalin toteuttamiseksi, on hallitusten ja teollisuuden tehtävä päätöksiä ja toteutettava toimenpiteitä.

5. Ydinvoiman hyväksyttävyyden edellytykset

5.1. Yleinen mielipide ja yleisön osallistuminen

Eräs huomioon otettava tekijä, joka vaikuttaa ydinvoiman tulevaisuudesta käytävään keskusteluun, on yleinen mielipide ydinvoimasta, sillä se vaikuttaa poliittisiin päätöksiin. Kyse on myös ihmisten legitiimistä oikeudesta osallistua asian käsittelyyn. Yleisö on huolissaan ydinvoimaloiden turvallisuudesta ja niiden toiminnan turvaamisesta, radioaktiivisen jätteen huollosta, ydinaineiden ja -teknologioiden laittomasta leviämisestä ja terrorismista. Kaikki nämä kysymykset ovat vaikuttaneet yleiseen mielipiteeseen.

Vuonna 2005 tehdystä Eurobarometri-selvityksestä käy ilmi, ettei yleisö EU:ssa tiedä ydinalan kysymyksistä, esimerkiksi ydinvoiman mahdollisista hyödyistä ilmastonmuutoksen lieventämisessä ja erilaisten radioaktiivisten jätteiden riskeistä. Selvityksestä käy ilmi myös, että niiden joukossa, jotka eivät oikein tienneet, miten suhtautuisivat ydinvoimaan, 40 prosenttia ydinenergian vastustajista muuttaisi mielensä, jos ydinjätekysymykseen löytyisi ratkaisuja. Nämä ongelmat on ratkaistava, jos halutaan, että ydinenergiaa pidetään hyväksyttävänä.

Yleisön mielipide ja käsitykset ovat ratkaisevan tärkeitä ydinvoimapolitiikan tulevaisuudelle. On olennaisen tärkeää, että yleisölle annetaan luotettavia tietoja ja se voi osallistua päätöksentekoprosessiin, jonka on oltava avointa. EU aikoo miettiä, miten tiedonsaantia voitaisiin parantaa entisestään. Mahdollisesti voitaisiin perustaa tietokanta, jota kansalaiset voisivat käyttää. EU on täysimääräisesti sitoutunut ydinmateriaalivalvontaan, ydinaineiden laittoman leviämisen estämiseen ja ydinmateriaaleihin liittyviin turvatoimiin. EU:n ydinlaitosten turvatoimia parannetaan ja ydinmateriaalien detektiovalmiuksia kehitetään. Radioaktiivisten lähteiden hallinnan ja kuljetusten turvallisuus, käytöstäpoistoprosessit ja työntekijöiden ja yleisön säteilysuojelu ovat myös keskeisiä asioita. Komissio tiivistää sen vuoksi yhteistyötään IAEA:n, jäsenvaltioiden ja voimalaoperaattorien kanssa parantaakseen niiden tehokkuutta ja taatakseen yleisön terveyden ja turvallisuuden.

5.2. Ydinturvallisuus

Euroopan yhteisö on alusta alkaen tunnustanut ydinturvallisuuden merkityksen, kuten Euratomin perustamissopimuksessa määrätään ja kuten neuvosto on todennut[40]. EU:n ydinvoimalat ovat tähän mennessä olleet erittäin turvallisia ja luotettavia. Kahden ydinonnettomuuden jälkeen – Three Mile Island (1979) Yhdysvalloissa ja Tšernobyl (1986) Ukrainassa – alettiin kehittää kansainvälisiä turvallisuusstandardeja. Teollisuus joutui sen jälkeen tiukan tarkastelun kohteeksi, ja ydinturvallisuus alkoi parantua kaikkialla maailmassa. Kaikki ydinlaitokset ottivat opikseen. Vuonna 1992 julkaistussa neuvoston päätöslauselmassa ydinturvallisuuden teknologisista ongelmista vahvistettiin uudelleen vuonna 1975 annetun päätöslauselman tavoitteet, ja ne ulotettiin koskemaan yhteisön ulkopuolisia maita, erityisesti Keski- ja Itä-Euroopan maita sekä entisen Neuvostoliiton tasavaltoja[41].

Vahingonkorvausvastuusta ydinvoiman alalla 15 jäsenvaltion EU:ssa määrätään vuonna 1960 tehdyssä Pariisin yleissopimuksessa. Sillä luodaan ydinvoima-alan vahingonkorvausvastuuta koskeva yhdenmukaistettu kansainvälinen järjestelmä, joka nykyään rajoittaa voimalaoperaattorien vastuun ydinonnettomuustapauksissa noin 700 miljoonaan Yhdysvaltain dollariin. Wienin yleissopimus on toinen samaa asiaa koskeva järjestely, joka liittyy Pariisin yleissopimukseen vuonna 1988 tehdyn yhteisen pöytäkirjan välityksellä. Pöytäkirjalla luodaan yhteinen järjestelmä näiden kahden yleissopimuksen vastavuoroista tunnustamista varten. Wienin sopimusta sovelletaan suurimmassa osassa kymmenestä uusimmasta EU:n jäsenvaltiosta. Komission tarkoitus on yhdenmukaistaa ydinvoima-alan vahingonkorvausvastuuta koskevat säännöt yhteisössä. Tätä varten aloitetaan vaikutustenarviointi vuonna 2007.

Ydinturvallisuus on edelleenkin keskeinen kysymys EU:n viimeaikaisten laajentumisten yhteydessä. Neljä ydinvoimalaa (Ignalina 1 ja 2 Liettuassa sekä Bohunice 1 ja 2 Slovakiassa), joissa on ensimmäisen sukupolven venäläisvalmisteiset reaktorit, suljetaan ennalta määrätyissä vaiheissa vuoden 2004 liittymissopimuksen mukaisesti[42]. EU tukee taloudellisesti tietyin edellytyksin erilaisia käytöstäpoistohankkeita ja vanhojen sähkövoimaloiden korvaamista uusilla. Samanlaisia järjestelyjä on tehty neljälle Kozloduyn kuudesta voimalasta. Kaksi on jo suljettu ja toiset kaksi suljettiin vuoden 2006 loppuun mennessä Bulgarian liittymissopimuksen mukaisesti. Komissio on antanut kaksi asetusehdotusta[43] rahoitustuen jatkamisesta Liettualle ja Slovakialle vuoteen 2013, millä taataan vähintään samantasoinen rahoitus kuin vuosiksi 2004–2006 sovittu.

Yhteisö on lisäksi liittynyt ydinturvallisuutta koskevaan yleissopimukseen[44] sekä käytetyn polttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollon turvallisuutta koskevaan yhteiseen yleissopimukseen[45]. IAEA:han talletettiin toukokuussa 2004 muutettu julistus ydinturvallisuutta koskevaan yleissopimukseen liittyvästä toimivallasta[46]. Yleissopimusten tarkoituksena on parantaa turvallisuuteen liittyviä kansallisia toimenpiteitä ja kansainvälistä yhteistyötä.

EU on yhteisön ulkopuolella myötävaikuttanut merkittävästi itsenäisten valtioiden yhteisön ydinturvallisuuden parantamiseen ydinturvallisuutta koskevan TACIS-ohjelman välityksellä, johon on vuosina 1991–2006 osoitettu noin 1,3 miljardia euroa. Tätä tukea jatketaan uuden ydinturvallisuusalan yhteistyövälineen avulla. Tukea ei enää rajoiteta itsenäisten valtioiden yhteisölle, vaan sitä voidaan periaatteessa myöntää muillekin maille.

Euratomin lainoja on myönnetty Kozloduy 5:lle ja 6:lle Bulgariassa (212,5 miljoonaa euroa vuonna 2000), Cernavoda 2:lle Romaniassa (223,5 miljoonaa euroa vuonna 2004) ja Khmelnitzky 2:lle ja Rovno 4:lle Ukrainassa (83 miljoonaa dollaria vuonna 2004) turvallisuusstandardien parantamiseen ja/tai rakennustöihin.

5.3. Radioaktiivisen jätteen loppusijoitus

EU:ssa muodostuu kaikkiaan noin 40 000 m3 radioaktiivista jätettä vuosittain. Ylivoimaisesti suurin osa muodostuu voimaloiden ja muiden ydinlaitosten päivittäisestä toiminnasta, ja se on luokiteltu matala-aktiiviseksi ja lyhytikäiseksi. Käytetystä ydinpolttoaineesta muodostuu noin 500 m3 korkea-aktiivista jätettä vuodessa säteilytetyn polttoaineen tai jälleenkäsittelystä muodostuneen lasitetun jätteen muodossa.

Melkein kaikki EU:n jäsenvaltiot, joilla on ydinenergiaohjelma, ovat toteuttaneet teollisen mittakaavan strategian matala-aktiivista ja lyhytikäistä radioaktiivista jätettä varten. EU:ssa on tähän mennessä loppusijoitettu kaikkiaan noin 2 miljoonaa kuutiometriä tällaista jätettä. Suurin osa on sijoitettu maanpinnalla tai lähellä pintaa oleviin laitoksiin. Yksikään maa ei ole vielä toteuttanut ehdottamaansa lopullista ratkaisua korkea- radioaktiiviselle ja pitkäikäiselle jätteelle, vaikka monia huoltostrategian vaiheita onkin jo valmiina. Ydinvoimalaoperaattoreiden mielestä jätteen sijoittaminen syvälle vakaisiin kalliomuodostelmiin on yleensä paras vaihtoehto, mutta jotkut pitävät parempana varastoimista lähelle maanpintaa, jotta valvonta ja palauttaminen (jätteen mahdollinen käyttöön ottaminen uudelleen) olisi tulevaisuudessa helpompaa. Jotkut tärkeimmistä tekijöistä, jotka vaikuttavat edistymiseen tässä lopullisessa vaiheessa, ovat enemmän yhteiskunnallis-poliittisia kuin teknisiä. Suomessa on edistytty tässä asiassa. Siellä on valittu loppusijoituspaikka, jonka sekä paikallinen väestö että eduskunta on hyväksynyt. Suomen lain mukaan Suomesta ei voi viedä eikä sinne voi tuoda ydinjätettä. Myös Ruotsissa ja Ranskassa on edistytty hyvin sijoituspaikan valinnassa. Useimmissa maissa sijoituspaikan valinta on kuitenkin keskeinen ongelma, joka viivyttää loppusijoitusta.

Tutkimusohjelmissa kehitetään muita tekniikoita, joilla jätteitä voidaan käsitellä. Niiden tarkoituksena on pääasiassa vähentää joko jätteen määrää (volyymiä) tai pitkäikäisen jätteen osuutta. Näiden menetelmien yhteisnimitys on ”partitio ja transmutaatio”. Vaikka näillä menetelmillä voidaan vähentää tällaisten jätteiden pitkäaikaista myrkyllisyyttä, ei niillä voidaan kuitenkaan koskaan poistaa tarvetta eristää jätteet kokonaan ympäristöstä, esimerkiksi sijoittamalla ne syvälle geologiseen varastoon. Tämä ”tiivistä ja sulje” -lähestymistapa mahdollistaa sen, että ympäristövaikutuksia voidaan vähentää mahdollisimman paljon.

Useissa tapauksissa on EU:ssa jätehuolto- ja käytöstäpoistokustannusten arvioidut osuudet lisätty sähkön hintaan ja talletettu erityisiin rahastoihin. Koska tulevaisuuden kustannuksia on vaikea ennustaa, on rahoitusjärjestelmiä jatkuvasti tarkasteltava uudelleen sen varmistamiseksi, että riittävät varat löytyvät tarvittaessa. Jäsenvaltiot hoitavat näitä rahastoja eri tavoin.

Avain edistymiseen on yleinen hyväksyttävyys ja yleisön osallistuminen päätöksentekoprosessiin. Jätteet ovat periaatteessa ympäristö- ja terveyskysymys. Sen vuoksi radioaktiivisen jätteen huolto ja loppusijoitus on alistettava samanlaiseen tarkasteluun kuin se, jota sovelletaan kaikkiin hankkeisiin, joilla voi olla vaikutuksia ihmisiin ja heidän ympäristöönsä.

Turvallisuus on myös keskeinen kysymys yhteisön (Euratomin) eri alojen tutkimushankkeissa. Euroopan nykyisten ydinvoimaloiden toimintaa pidetään erittäin turvallisena. Pitkän aikavälin yhteisissä tutkimus- ja kehittämistoimissa (T&K) pyritään tämän tason ylläpitämiseen ja nostamiseen mahdollisuuksien mukaan. Tärkein väline tässä työssä on Euratomin tutkimuspuiteohjelma.

5.4. Käytöstäpoisto

Käytöstäpoisto on ydinlaitoksen elinkaaren viimeinen vaihe. Se on osa yleistä ympäristön ennallistamisstrategiaa teollisen toiminnan jälkeen.

EU:ssa on tällä hetkellä yli 110 ydinlaitosta käytöstäpoiston eri vaiheissa. Ennusteiden mukaan vähintään kolmasosa nykyisin toiminnassa olevista 152 ydinvoimalasta laajentuneessa Euroopan unionissa on poistettava käytöstä vuoteen 2025 mennessä. Tässä ei oteta huomioon mahdollista ydinvoimaloiden käyttöiän pidentämistä. Käytöstäpoisto on teknisesti monimutkainen operaatio, johon on sidottava huomattava rahoitus. Tämänhetkinen arvio on, että ydinvoimalaitosalueen ennallistamiskustannukset ovat 10–15 % alkuperäisistä investointikustannuksista kutakin käytöstä poistettua reaktoria kohti.

Kun päätettiin sähkön sisämarkkinoiden edellytyksistä[47], Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio keskustelivat ydinlaitosten käytöstäpoistoon tarkoitetuista rahoitusjärjestelmistä. Keskustelujen tuloksena julkaistussa toimielintenvälisessä lausumassa[48] korostettiin sitä, että käytöstäpoistoon ja jätehuoltotoimiin on oltava riittävät rahoitusvarat. Näitä varoja on hoidettava täysin avoimesti ja ne on käytettävä juuri siihen tarkoitukseen, mihin ne oli varattu. Komissio ehdotti myöhemmin kahta direktiiviluonnosta ydinturvallisuudesta ja käytöstäpoistosta sekä käytetyn ydinpolttoaineen huollosta. Neuvosto ei ole vielä antanut näitä direktiivejä.

Jotta riittävät rahoitusvarat voitaisiin varmistaa, komissio antoi lokakuussa 2006 suosituksen, jossa kiinnitetään erityistä huomiota uusien ydinvoimaloiden rakentamiseen[49]. Komissio suosittaa, että jäsenvaltiot perustavat kansallisia elimiä, jotka olisivat päätöksenteossaan riippumattomia käytöstäpoistorahastoihin maksuja suorittaneista osallistujista. Erilliset rahastot, joita hoidetaan joko ulkoisesti tai sisäisesti ja joiden käyttöä valvotaan asianmukaisesti, ovat paras vaihtoehto kaikille olemassa oleville laitoksille, ja niitä suositellaan nimenomaisesti kaikille uusille laitoksille. Operaattoreiden pitäisi vastata kaikista todellisista käytöstäpoistokustannuksista, vaikka ne toteutuisivat arvioitua suurempina.

5.5. Säteilysuojelu

Euratomin perustamissopimuksen terveyttä ja turvallisuutta käsittelevän luvun nojalla on annettu huomattava määrä yhteisön lainsäädäntöä työntekijöiden ja yleisön terveyden suojelusta. Turvallisuutta koskevat perusnormit päivitettiin vuonna 1996, ja niitä täydennettiin uudella direktiivillä[50], joka koskee potilaiden suojaamista lääketieteellisissä sovelluksissa (hoidon tai diagnostiikan yhteydessä). Säteilylähteitä käytetään yhä enemmän lääketieteellisiin tarkoituksiin. Niissä käytetään uusia teknologioita, joissa potilaille annetaan yhä suurempia annoksia. Lääketieteessä voitaisiin ihmisten altistumista säteilylle vähentää huomattavasti. Myös luonnon säteilyltä voi suojautua, esimerkiksi asunnoissa esiintyvältä radonilta tai teollisuusprosesseissa, joissa käsitellään korkean uraani- tai toriumpitoisuuden omaavia malmeja.

Sen sijaan ydinvoima-alan työntekijöiden altistuminen on vähentynyt huomattavasti. Siihen ovat vaikuttaneet määräykset, joiden mukaan kaikkien annosten on oltava ”niin pieniä kuin on kohtuullisesti mahdollista” (ALARA-periaate). Myös ydinteollisuuden radioaktiiviset sekä nestemäiset että kaasumaiset päästöt, erityisesti jälleenkäsittelylaitosten päästöt, ovat vähentyneet dramaattisesti viime vuosikymmeninä[51].

Yhteisön puiteohjelmassa toteutettu tutkimus on syventänyt tietämystä säteilyn biologisista vaikutuksista, ja se tukee myös kansainvälisesti hyväksyttyä ennaltavarautuvaa lähestymistapaa. Vaikka ydinlaitoksia voidaan normaalissa toiminnassa sen vuoksi pitää tosiasiallisesti turvallisina, ei suuronnettomuuden mahdollisuutta voi kuitenkaan jättää laskuista pois. Yhteisössä annettiin Tšernobylin onnettomuuden jälkeen lainsäädäntöä, joka on merkittävästi edistänyt hätätilavalmiutta, tietojen vaihtoa ja elintarvikkeiden valvontaa.

Komissio tukee myös toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on tiukentaa radioaktiivisten lähteiden valvontaa väärinkäytön tai katoamisen välttämiseksi tai poistamaan riskiä yleisön altistumisesta säteily- tai ydinterrorismin johdosta.

6. EU:n tason toimet

6.1. Oikeudellinen kehys (Euratomin perustamissopimus)

Euratomin perustamissopimus on itsenäinen perustamissopimus, jolla yhteisölle annetaan laajat toimivaltuudet. Perustamissopimuksen 2 artiklan mukaan yhteisö kehittää tutkimusta, laatii yhtenäiset turvallisuusmääräykset väestön ja työntekijöiden terveyden suojelemiseksi, helpottaa investointeja, huolehtii malmien ja ydinpolttoaineen säännöllisestä ja tasapuolisesta toimituksesta, takaa, että ydinaineita ei siirretä käytettäväksi muuhun kuin siihen käyttöön, johon ne on tarkoitettu, käyttää sille uskottua omistusoikeutta erityisiin halkeamiskelpoisiin aineisiin, varmistaa yhteisten ydinalan markkinoiden luomisen asiaankuuluvilla aloilla sekä luo muihin maihin ja kansainvälisiin järjestöihin sellaiset yhteydet, jotka ovat omiaan edistämään ydinenergian rauhanomaista käyttöä.

Ydinturvallisuutta koskevien yhteisön aloitteiden oikeusperusta on Euratomin perustamissopimuksen 31 ja 32 artikla. Tuomioistuin vahvisti tämän oikeusperustan joulukuussa 2002[52]. Perustamissopimuksen 35 artiklassa jäsenvaltioita vaaditaan valvomaan radioaktiivisuuspäästöjen tasoja ja varmistamaan, että ne ovat perusturvallisuusnormien mukaiset. Komissio on tehnyt 26 tarkastuskäyntiä tammikuun 1999 ja kesäkuun 2006 välillä. Vuoden 2004 jälkeen EU-10-maat ovat olleet etusijalla. Komissio on tarkastanut Ignalinan voimalan Liettuassa ja Temelinin voimalan Tšekissä sekä Sellafieldin (Yhdistynyt kuningaskunta) ja La Hague’n (Ranska) jälleenkäsittelylaitokset.

Perustamissopimuksen 37 artiklassa jäsenvaltiot velvoitetaan toimittamaan komissiolle yleisiä tietoja mahdollisista suunnitelmista radioaktiivisen jätteen loppusijoittamiseksi, jotta komissio voi arvioida, vaikuttavatko suunnitelmat toisen EU-maan ympäristöön. Viimeisten kuuden vuoden aikana on tehty kaikkiaan 66 tällaista ilmoitusta; ilmoittajat ovat olleet enimmäkseen Ranska, Saksa ja Yhdistynyt kuningaskunta. Noin 23 ilmoitusta koski voimalan käytöstäpoistoa ja purkamista ja toiset 23 koski muutosta olemassa olevaan laitokseen. Kaikissa tapauksissa komissio antoi lausunnon, jonka mukaan radioaktiivisen jätteen loppusijoitus ei todennäköisesti aiheuta merkittävää haittaa terveydelle toisen jäsenvaltion alueella.

Perustamissopimuksen 77 ja 79 artiklassa annetut Euratomin ydinmateriaalivalvontaa koskevat määräykset ja 81–83 artiklassa komissiolle annetut laajat valtuudet ovat perusta ydinmateriaalien varmalle ja turvalliselle käytölle ja edellytys ydinteollisuuden jatkolle ja kehittämiselle. Komission yli 150 tarkastajaa luovutti yli 3 400 yksityiskohtaista raporttia vuosina 2004 ja 2005. Komission pyysi niiden johdosta yli 200 selvitystä tai eriasteisia toimenpiteitä säännönvastaisuuksien, poikkeavuuksien tai puutteiden korjaamiseksi toiminnanharjoittajien ydinmateriaalikirjanpitojärjestelmissä. Mitään todisteita ei löytynyt, että ydinmateriaaleja olisi siirretty muuhun käyttöön kuin siihen, johon ne on tarkoitettu. Kuten edellä mainittiin, järjestelmissä havaittiin kuitenkin heikkouksia, ja kyseiset toiminnanharjoittajat korjasivat heitä koskevat asiat[53].

6.2. Ydinturvallisuutta koskevat komission ehdotukset

EU:n ydinlaitosten turvallisuusvaatimusten yhdenmukaistamisen jatkaminen on ennakkoedellytys ydinenergian kehittämiselle tulevaisuudessa. Komissio on useita kertoja esittänyt ehdotuksia direktiiveiksi, joilla perustettaisiin yhteisön puitteet ydinlaitosten turvallisuudelle ja ydinjätteen huollolle (ns. ydinalan toimenpidekokonaisuus). Vaikka direktiivejä ei ole vielä annettu, ehdotukset ovat kuitenkin käynnistäneet prosessin, jonka ansiosta on lisääntynyt tietoisuus siitä, että yhteisössä on luotava kehykset kansallisten turvallisuusviranomaisten työlle. Neuvosto osallistui työhön laatimalla kertomuksen. Siinä esitetään suosituksia, joiden avulla keskustelu voidaan aloittaa uudelleen.

Läntisen Euroopan ydinturvallisuusviranomaisten järjestö (WENRA)[54] myötävaikuttaa yhdenmukaistamistoimiin huomattavasti teknisellä tasolla, sillä se laatii ”turvallisuuden viitearvot”, joista 88 prosenttia on jo pantu täytäntöön. Kansalliset toimet saisivat lisäarvoa, kun ne saattavat aikaisemman työnsä yhteisön puitteisiin. Keskustelu kaikkien ydinturvallisuudessa mukana olevien osapuolten roolista olisi aloitettava WENRAn puitteissa tähän mennessä saavutetun teknisen yhteisymmärryksen pohjalta.

6.3. Euroopan elintärkeiden infrastruktuureiden suojaamisohjelma

Euroopan unionin turvallisuus ja talous sekä sen kansalaisten hyvinvointi riippuvat tietyistä elintärkeistä perusrakenteista ja niiden tarjoamista palveluista. Tällaisten perusrakenteiden, joihin myös ydinlaitokset kuuluvat, suojelun parantamiseksi ja niiden tuhoutumisen tai toimintahäiriön estämiseksi komissio ehdottaa Euroopan elintärkeiden infrastruktuureiden suojaamisohjelmaa (EPCIP).

6.4. Euratomin tutkimus toiminta

Eurooppalainen ydinalan tutkimus toteutetaan nykyisin seitsemännessä Euratomin puiteohjelmassa. Tutkimusohjelmassa käsitellään erityisesti keskeisiä poliittisia ja yhteiskunnallisia huolenaiheita, kuten radioaktiivisen jätteen huoltoa ja olemassa olevien ydinvoimaloiden turvallisuutta sekä pidemmän aikavälin energiaan liittyviä kysymyksiä, kuten innovatiivisia polttoainekiertoja ja reaktoreja. Tukea annetaan erityisesti kriittisen tärkeille yleisille aloille, kuten yleiseen ja ammattikoulutukseen sekä tutkimusinfrastruktuureille. Näillä tutkimustoimilla jäsennetään ja katalysoidaan yksittäisten jäsenvaltioiden tutkimus- ja kehittämisohjelmia ja myötävaikutetaan eurooppalaisen tutkimusalueen toteuttamiseen ydinfission alalla. Komissio käynnisti eurooppalaisen tutkimusalueen vuonna 2000 varmistaakseen, että tutkimustoimet sovitettaisiin paremmin yhteen ja että tutkimuspolitiikat sekä kansallisella tai EU:n tasolla lähentyisivät toisiaan. Eurooppalainen tutkimusalue on tärkeä osa Lissabonin ohjelmaa, jonka tarkoituksena on rakentaa dynaamisempi ja kilpailukykyisempiä Eurooppa. Tämä yhteisön tutkimusstrategia aloitettiin Euratomin kuudennessa puiteohjelmassa, ja se vakiinnutetaan seitsemännessä puiteohjelmassa erityisesti siten, että perustetaan teknologiafoorumeita, joiden tarkoituksena on toteuttaa eurooppalainen tutkimusalue täysimittaisesti ydinalan tieteen ja teknologian alalla.

Asiantuntemuksen säilyttäminen säteilysuojelun ja ydinteknologian alalla sekä ydinteollisuudessa että lääketieteessä on EU:lle erittäin tärkeää. Tärkeää on myös turvallisuus ja ympäristönsuojelu, jotka on otettava erityisesti huomioon ydinfissiossa ja innovatiivisissa reaktoriteknologioissa. Tätä työtä on jatkettava. Euratomin tämän alan tutkimus, jota tehdään maailmanlaajuisten aloitteiden, kuten GIFin (Generation IV International Forum) yhteydessä, kohdistuu pääasiassa ehdotettujen innovatiivisten järjestelmien ja polttoainekiertojen elinkelpoisuuteen. Tutkimuksella pyritään myötävaikuttamaan keskusteluun tulevaisuuden energiahuollosta ja auttamaan energiajärjestelmiä ja energiankantajia koskevien strategisten päätösten tekemisessä.

6.5. Tulevat toimet

Kuten komissio ilmoitti vihreässä kirjassa ”Euroopan strategia kestävän, kilpailukykyisen ja varman energiahuollon turvaamiseksi”, se on laatinut strategisen energiakatsauksen, jossa esitetään EU:n puitteet energialähdeyhdistelmistä tehtäville kansallisille päätöksille. Energiakatsaus myös helpottaa avointa ja objektiivista keskustelua ydinenergian tulevasta roolista EU:n energialähdeyhdistelmässä niissä jäsenvaltioissa, joita asia koskee.

Keskustelussa olisi jo tehtyjen ehdotusten viimeistelemiseksi ja parantamiseksi pohdittava erityisesti seuraavia kysymyksiä:

- EU:ssa olisi tunnustettava ja pantava täytäntöön yhteiset ydinturvallisuuden viitetasot. Tässä olisi hyödynnettävä jäsenvaltioiden kansallisten ydinturvallisuusviranomaisten laajaa asiantuntemusta.

- Olisi perustettava ydinturvallisuutta ja ydinlaitosten turvaamista käsittelevä korkean tason ryhmä, jonka tehtävänä on kehittää asteittain yhteisymmärrystä ja, kun se on saavutettu, laatia lisää ydinturvallisuutta ja ydinlaitosten turvaamista koskevia Euroopan tasolla sovellettavia sääntöjä.

- On varmistettava, että jäsenvaltiot laativat kansalliset ohjelmat radioaktiivisen jätteen huoltoa varten.

- Seitsemännen puiteohjelman varhaisessa vaiheessa olisi perustettava teknologiafoorumeja, jotta voidaan edistää tutkimuksen yhteensovittamista kansallisissa sekä teollisuuden ja yhteisön ohjelmissa ympäristön kannalta kestävän ydinfission ja geologisen loppusijoituksen alalla.

- On seurattava, miten jäsenvaltiot noudattavat suositusta, jonka mukaan niiden on yhdenmukaistettava käytöstäpoistorahastojen hallintaa koskevat järjestelmänsä. Tarkoituksena on varmistaa, että riittävät varat ovat käytettävissä, kun asia on ajankohtainen.

- Toimilupamenettelyjä on yksinkertaistettava ja yhdenmukaistettava. Kansallisten sääntelyviranomaisten on tässäkin sovitettava toimensa tiiviimmin yhteen ja pyrittävä mahdollisimman tiukkoihin turvallisuusnormeihin.

- Euratomin lainojen olisi oltava paremmin saatavilla. Enimmäismäärät on kuitenkin ajantasaistettava markkinoiden tarpeiden mukaan, kuten komissio on jo ehdottanut.

- On kehitettävä yhdenmukaistettu vahinkovastuujärjestelmä ja –mekanismit, joilla varmistetaan, että riittävät varat ovat käytettävissä ydinonnettomuuden aiheuttamien vahinkojen korvaamiseksi.

- Kansainvälistä yhteistyötä on edelleen lisättävä erityisesti toimimalla tiiviisti yhdessä IAEA:n ja NEA:n kanssa. Yhteistyötä on tehostettava myös EU:n ulkopuolisten maiden kanssa tehtyjen kahdenvälisten sopimusten puitteissa, ja EU:n naapurimaita on tuettava jälleen.

7. PÄÄTELMÄT

Ydinvoima muodostaa jo merkittävän osan EU:n energialähdeyhdistelmästä ja lieventää sen ansiosta huolta mahdollisista häiriöistä sähköntuotannossa. Ydinvoiman tuotantokustannusten herkkyys tuontienergialähteen eli uraanin hintojen vaihtelulle on rajoitettua. Kuten Kansainvälinen energiajärjestö toteaa, ydinvoima on taloudellisesti elinkelpoinen sähköntuotantovaihtoehto, kunhan ympäristöön ja yhteiskuntaan liittyvät kysymykset otetaan asianmukaisesti huomioon.

Ydinenergia, joka ei juurikaan aiheuta hiilidioksidipäästöjä, lieventää omalta osaltaan merkittävästi ilmastonmuutosta, joka aiheutuu kasvihuonekaasupäästöistä.

Jäsenvaltioiden on päätettävä, käyttävätkö ne ydinvoimaa vai eivät. Niissä EU-maissa, jotka valitsevat ydinvoiman tuotannon jatkamisen tai aloittamisen, hallitusten on tehtävä tarvittavat päätökset. Huomattava osa ydinvoimaloista pitäisi sulkea seuraavien 20 vuoden aikana. On rakennettava uusia voimaloita ja/tai pidennettävä vanhojen voimaloiden jäljellä olevaa käyttöikää, jos jäsenvaltiot haluavat säilyttää ennallaan ydinsähkön osuuden kaikista käyttämistään energialähteistä.

Ydinsähkön kysyntä lisääntyy koko maailmassa. EU on ydinvoima-alalla johtava teollisuusvalta. Eurooppalaisille yrityksille avautuu liiketoimintamahdollisuuksia ja EU:n taloudelle mahdollisesti etuja, mikä puolestaan edistää Lissabonin tavoitteiden saavuttamista. Siksi pitäisi luoda ainakin riittävä investointi-ilmapiiri ja oikeudellinen kehys, jotta tätä potentiaalia voi tarvittaessa kehittää.

Yhteisön on lisättävä yhteistyötään kansainvälisten elinten, kuten IAEA:n ja NEA:n kanssa, ja sen on oltava johdonmukainen kaikissa kansainvälisissä velvoitteissaan. Niitä ovat muun muassa ydinmateriaalien ja ydinteknologian vääriin käsiin joutumisen estäminen, työntekijöiden ja suuren yleisön terveyden ja turvallisuuden suojeleminen sekä ydinturvallisuus ja ympäristö.

Yhteisö katsoo, että ydinturvallisuus on tärkein yksittäinen asia, kun jäsenvaltiot päättävät ydinvoiman käytön jatkamisesta. Jos jäsenvaltio päättää valita ydinvoiman, myös suuren yleisön hyväksyntä on tärkeä tekijä. Yhteisöllä on keskeinen tehtävä sen varmistamisessa, että ydinvoima-ala kehittyy turvallisella ja varmalla tavalla. Komissio pitääkin ensisijaisen tärkeänä sitä, että yhteisö antaa ydinturvallisuutta koskevan oikeudellisen kehyksen. Sillä helpotettaisiin yhdenmukaistamistoimia ja kansainvälisesti hyväksyttyjen normien noudattamista. Sillä myös varmistettaisiin, että ydinvoimaloiden käytöstäpoistoon on käytettävissä tarvittavat varat, kun voimalat lähenevät käyttöikänsä loppua, ja säädettäisiin kansallisista poliittisista suunnitelmista radioaktiivisen jätteen huoltoa varten.

Ydinvoiman kehittämistä on hallittava yhdenmukaisesti EU:n muun energiapolitiikan kanssa toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Ydinvoiman pitäisi perustua omaan teknologiseen kilpailukykyyn, ja sen olisi oltava osa energialähteiden yhdistelmästä. Yksittäisten jäsenvaltioiden tekemät ydinvoima-alan päätökset vaikuttavat selvästi koko EU:hun, vaikka kukin jäsenvaltio voi itse päättää, mikä sen energialähdeyhdistelmä on. Komissio haluaa antaa entistä säännöllisemmin määräajoin päivitetyn selvityksen EU:n tilanteesta, ja se aikoo sen vuoksi julkaista Euratomin perustamissopimuksen 40 artiklassa tarkoitettuja ydinalan ohjeellisia ohjelmia aiempaa tiheämmin.

[1] Vuosina 1966, 1972, 1984, 1990 ja viimeksi lähes kymmenen vuotta sitten, vuonna 1997.

[2] Euroopan strategia kestävän, kilpailukykyisen ja varman energiahuollon turvaamiseksi, KOM(2006) 105 lopullinen, 8.3.2006.

[3] KOM (2007) 1, 10.1.2007.

[4] Liitteeessä 1 olevat kuvat 1 ja 2 (EU:n sähkön- ja energiankulutus).

[5] Kansainvälinen energiajärjestö (IEA): World Energy Outlook 2006.

[6] Liittessä 1 oleva kuva 3 (energiantuotannon ja –kulutuksen ennusteet).

[7] www.IPCC.ch: Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli, raportti vuodelta 2001.

[8] IAEA:n (Kansainvälinen atomienergiajärjestö) lähde, 2005.

[9] Sopimuksia on tehty Australian, Kanadan ja Amerikan yhdysvaltojen kanssa sekä myöhemmin Japanin, Kazakstanin ja Ukrainan kanssa.

[10] Vihreässä kirjassa eritellään kuusi keskeistä painopistealuetta: kilpailukyky ja energian sisämarkkinat, EU:n energialähdeyhdistelmän monipuolistaminen, solidaarisuus yhteisössä, kestävä kehitys, innovaatiot ja teknologia sekä ulkoinen politiikka.

[11] IEA World Energy Outlook 2006.

[12] Liitteessä 1 oleva taulukko 1 ja kuva 4 (luettelo reaktoreista, sähköntuotanto ja uraanitarpeet).

[13] Liitteessä 1 oleva kuva 5, jossa verrataan kahta mahdollista skenaariota.

[14] Kuormituskertoimella tarkoitetaan keskimääräisen kuormituksen ja tietylle ajanjaksolle määritetyn huippukuormituksen välistä suhdetta.

[15] Liite 2: Tiedot kunkin maan nykyisistä ydinpolttoainekierron toimista.

[16] Liitteessä 1 olevat kuvat 6 ja 7 (ydinvoimaloiden ikä ja ikäjakauma kussakin maassa).

[17] Olkiluodon ydinvoimalahanke Suomessa esitettiin vuonna 2000, hallitus hyväksyi sen vuonna 2002, ja lupa annettiin 2004. Rakennustyö aloitettiin vuonna 2005. Toiminnan on tarkoitus alkaa vuoteen 2010 mennessä.

[18] ”Uranium 2005: Resources, Production and Demand”, NEA.

[19] Katso liitteeesä 1 oleva kuva 8 (vaikutus sähköntuotantoon, kun eri lähteistä saatavien polttoaineiden hinnat nousevat 50 prosenttia).

[20] ”Forty Years of Uranium Resources Production and Demand in Perspective – The Red Book Retrospective”, OECD, 2006.

[21] Euratomin perustamissopimuksessa annetaan hankintatoimistolle oikeus hankkia yhteisössä tuotettuja malmeja, lähtöaineita ja erityisiä halkeamiskelpoisia aineita sekä yksinoikeus tehdä sopimuksia tällaisten materiaalien toimittamisesta yhteisöstä tai sen ulkopuolelta. Toimitussopimukset on jätettävä hankintatoimiston tehtäväksi.

[22] Liitteessä 1 oleva kuva 9 (tärkeiden kaasu- ja uraanivarantojen geopoliittinen jakauma).

[23] Liitteessä 1 olevat kuvat 10.1 ja 10.2 (uraanivarantojen saatavuus).

[24] Kansainvälinen energiajärjestö (IEA), World Energy Outlook 2006, s. 43.

[25] Projected Costs of Generating Electricity (2005) – Ydinenergiajärjestön (NEA) selvitys, maaliskuu 2005.

[26] The New Economics of Nuclear Power – World Nuclear Association, joulukuu 2005: http://www.world-nuclear.org/economics.pdf.

[27] Liitteeessä 1 olevat kuvat 11 a ja 11 b (OECD:n arviot sähköntuotannon suhteellisesta kilpailukyvystä).

[28] K(2006) 3672 lopullinen, annettu 24.10.2006.

[29] Yhdysvaltojen ydinsääntelykomissio myönsi hiljattain 30 voimalalle kahdenkymmenen vuoden jatkoajan, mikä pidentää niiden reaktorien eliniän 60 vuoteen.

[30] World Energy Outlook, 2006, s. 43.

[31] Investoinnit tutkittiin asianmukaisesti Euratomin perustamissopimuksen 41–43 artiklan mukaisesti, eikä mitään huomautuksia esitetty. Komissio on aloittanut menettelyn, joka koskee hankkeen osalle myönnettyä vientiluottotakuuta, joka on OECD:n vientiluottosääntöjen mukainen. Menettelyssä tutkitaan, voidaanko takuu katsoa EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi valtiontueksi ja onko se myönteisessä tapauksessa yhteismarkkinoille sopivaa. Menettely on meneillään tätä kirjoitettaessa.

[32] Kansainvälinen energiajärjestö (2005): ”Projected costs of generating electricity, 2005 update”, OECD:n julkaisu, Pariisi.

[33] Ludwigson, J. et al. (2004): ”Buying an option to build: regulatory uncertainty and the development of new electricity generation”, IAEE Newsletter, Second Quarter 2004, ss. 17-21.

[34] Gollier, C. et al. (2005) ”Choice of nuclear power investments under price uncertainty: valuing modularity”, Energy Economics 27(4): 667-685. Artikkelissa verrataan kasvavista suuren mittakaavan tuotoista aiheutuvia yhden suuren ydinvoimalahankkeen hyötyjä ja samalle laitosalueelle rakennettujen useiden pienempien (300 Mwe) modulaaristen ydinvoimalayksikköjen hyötyjä. Modulaarisuudesta saatava kannattavuushyöty vastaa sähkökustannusten pienenemistä ainoastaan yhdellä tuhannesosaeurolla kilowattituntia kohti.

[35] EDF:n mukaan sen hanke uuden EPR-voimalan rakentamiseksi Flamanvilleen tulee maksamaan noin 3 miljardia euroa. Energiantuotantokustannukset olisivat alussa noin 43 euroa/MWh, ja ne voisivat mahdollisesti pudota myöhemmin 35 euroon /MWh, jos tehdään sopimus 10 ydinvoimalasta. Nämä kustannukset ovat samaa luokkaa kuin Olkiluodon odotetut kustannukset Suomessa.

[36] Kioton pöytäkirja on Yhdistyneiden Kansakuntien ilmastonmuutosta koskevan puiteyleissopimuksen tarkistus. Sen allekirjoitusprosessi alkoi 11. joulukuuta 1997, ja se tuli voimaan 16. helmikuuta 2005. Helmikuuhun 2006 mennessä pöytäkirjan sopimuspuolina oli 162 maata, mukaan luettuina EU:n jäsenvaltiot.

[37] Kansainvälisen ydinenergia-alan foorumin mukaan sähkölaitosten hiilidioksidipäästöt olivat vuonna 1995 koko maailmassa 32 prosenttia pienemmät kuin ne olisivat olleet, jos ydinenergian sijasta olisi käytetty fossiilisia polttoaineita. Rikkidioksidin päästöt olivat 35 prosenttia ja typenoksidien päästöt 31 prosenttia pienemmät.

[38] OECD:n ydinenergiajärjestö (NEA) on hallitustenvälinen elin, jonka tarkoituksena on auttaa jäsenmaitaan (28 jäsentä, mukaan luettuina kaikki ne EU:n jäsenvaltiot, joilla on ydinohjelmia) ylläpitämään ja kehittämään edelleen kansainvälisessä yhteistyössä rauhanomaisiin tarkoituksiin käytetyn ydinenergian turvallisen, ympäristömyönteisen ja taloudellisen käytön edellyttämää tieteellistä, teknologista ja oikeudellista perustaa.

[39] “European Energy and Transport Scenarios on Key Drivers.” Komission julkaisu, syyskuu 2004. Ateenan tekninen korkeakoulu, E3M-Lab, Kreikka. Selvityksessä esitetään tulokset PRIMES-mallin soveltamisesta vaihtoehtoisten energia-alan tulevaisuusskenaarioiden tutkimukseen 25 jäsenvaltion EU:ssa. Tuloksia verrattiin nykysuuntauksien ja politiikkojen vaikutusten tuloksena olevaan perustasoon. Selvitys muodosti pohjan komission julkaisulle ”Euroopan energia ja liikenne – suuntaukset vuoteen 2003”.

[40] Neuvoston päätöslauselma, annettu 22 päivänä heinäkuuta 1975, ydinturvallisuuden teknologisista ongelmista, tarkoituksena yhdenmukaistaa asteittain turvallisuusvaatimukset ja kriteerit, jotta väestölle voidaan tarjota yhtäläinen ja tyydyttävä suojelun taso säteilyriskejä vastaan alentamatta jo saavutettua turvallisuustasoa.

[41] Neuvoston päätöslauselma, 8. heinäkuuta 1992, EYVL C 172, ss. 2–3.

[42] EUVL L 236, 23.9.2003.

[43] KOM(2004) 624 lopullinen, 29. syyskuuta 2004.

[44] Komission päätös 1999/819/Euratom, 16. marraskuuta 1999 (EYVL L 318, 11.12.1999, s. 20).

[45] Komission päätös, 14. kesäkuuta 2005 (EUVL L 185, 16.7.2005, ss. 33–34).

[46] Euroopan yhteisöjen tuomioistuin mitätöi joulukuussa 2002 Euratomin liittymisestä ydinturvallisuutta koskevaan yleissopimukseen 7. joulukuuta 1998 tehtyyn neuvoston päätökseen liitetyn julistuksen kolmannen kohdan sillä perusteella, että neuvosto ei ollut täsmentänyt, että yhteisöllä on toimivalta yleissopimuksen 7 artiklan, 14 artiklan, 16 artiklan 1 ja 3 kohdan sekä 17 artiklan ja 19 artiklan soveltamisalaan kuuluvilla aloilla.

[47] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/54/EY, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2003, sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 96/92/EY kumoamisesta.

[48] EUVL L 176, 15.7.2003.

[49] EUVL L 330, 28.11.2006.

[50] Direktiivit 96/29/Euratom ja 97/43/Euratom.

[51] Ks. esimerkiksi ”Radioactivity in food and the environment”, UK Environment Agency et alia, lokakuu 2006, ISSN 1365-6414.

[52] Euroopan yhteisöjen tuomioistuin, päätös asiassa C29/99, 10.12.2002.

[53] KOM(2006) 395 lopullinen.

[54] Raportti on saatavissa osoitteessa www.wenra.org. Sivustolla on myös kansallisten turvallisuusviranomaisten ydinturvallisuutta koskeva poliittinen lausuma (joulukuu 2005).