52004PC0607

[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 22.9.2004

KOM(2004) 607 lopullinen

2004/0209 (COD)

Ehdotus:

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista annetun direktiivin 2003/88/EY muuttamisesta

(komission esittämä) {SEK(2004) 1154}

PERUSTELUT

I. EHDOTUKSEN TAVOITE

1. Tällä ehdotuksella on tarkoitus muuttaa tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4 päivänä marraskuuta 2003 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2003/88/EY[1].

2. Direktiivissä 2003/88/EY on säädetty sen tiettyjen säännösten uudelleentarkastelusta mahdollisten muutosten tekemiseksi. Direktiivissä on kaksi säännöstä, joissa säädetään niiden uudelleentarkastelusta ennen 23 päivää marraskuuta 2003. Säännökset koskevat poikkeuksia 6 artiklan soveltamiseksi tarkoitettuun vertailujaksoon (viikoittainen enimmäistyöaika) ja mahdollisuutta olla soveltamatta 6 artiklaa, jos työntekijä antaa suostumuksensa kyseisen työn suorittamiseen.

3. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on tulkinnut direktiivin säännöksiä useiden ennakkoratkaisupäätösten yhteydessä perustamissopimuksen 234 artiklan nojalla. Näillä tuomioilla on ollut merkittävä vaikutus ’työajan’ käsitteeseen ja näin ollen direktiivin keskeisiin säännöksiin. Komissio on siten katsonut tarpeelliseksi arvioida tämän oikeuskäytännön vaikutuksia ja etenkin asioissa Simap[2] ja Jaeger[3] annettuja tuomioita, jotka koskevat lääkäreiden päivystysten laskemista työaikaan fyysistä paikallaoloa terveydenhoitolaitoksessa koskevan järjestelmän mukaisesti.

4. Komissio on kuullut työmarkkinaosapuolia yhteisön tasolla asiaan liittyvän yhteisön toiminnan mahdollisista suuntaviivoista EY:n perustamissopimuksen 138 artiklan mukaisesti. Kuulemisen jälkeen komissio piti yhteisön toimia aiheellisina, ja se kuuli uudelleen työmarkkinaosapuolia suunnitellun ehdotuksen sisällöstä yhteisön tasolla EY:n perustamissopimuksen 138 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Seuraavassa esitetään tiivistelmä tämän toisen vaiheen kuulemisen tuloksista.

II. TYÖMARKKINAOSAPUOLTEN TOISEN VAIHEEN KUULEMISEN TULOKSET

5. Ensin on mainittava, että työmarkkinaosapuolet ovat torjuneet pyynnön neuvottelujen aloittamisesta kyseisellä alalla eurooppalaisen sopimuksen aikaansaamiseksi ja pyytäneet komissiota tekemään ehdotuksen direktiiviksi.

6. Ehdotuksen sisällöstä on esitetty erilaisia mielipiteitä. Direktiivin 22 artiklan 1 kohdan ( opt-out ) osalta työntekijöitä edustava järjestö (CES) katsoo, että ainoastaan sen asteittainen poistaminen mahdollisimman nopeasti on hyväksyttävää. Työnantajia edustava järjestö (UNICE) kannattaa sen sijaan nykyisen 22 artiklan 1 kohdan säilyttämistä siten, että siihen lisätään jäsenvaltioiden oikeus antaa opt-out – mahdollisuuden käyttölupa työehtosopimuksessa. Julkisten yritysten Euroopan keskus (CEEP) kannattaa puolestaan kyseisen säännöksen säilyttämistä siten, että sen soveltamisehtoja tiukennetaan.

7. CES huomauttaa vertailujaksoja koskevien poikkeusten osalta, että vuotuinen vertailujakso on jo mahdollinen nykyisissä lainsäädäntöpuitteissa. CES katsoo, että mahdollisuus pidentää vertailujakso 12 kuukauteen laeilla tai asetuksilla vie pohjaa nykyaikaisilta työaikasopimuksilta. Se kannattaa siten nykyisten säännösten säilyttämistä. UNICE:n mukaan direktiivissä olisi sallittava yhden vuoden pituinen vertailujakso siten, että sitä voidaan pidentää työehtosopimuksessa. Tällä muutoksella vastattaisiin voimakkaille taloudellisille vaihteluille herkkien yritysten tarpeisiin, vähennettäisiin erityisesti pk-yritysten hallinnollista rasitusta ja tuettaisiin työllisyyttä kysynnän heilahtelun aikana. CEEP:n kanta on samansuuntainen.

8. Erilaisia mielipiteitä on esitetty myös työajan määritelmästä. CES katsoo, että käsitteen ”päivystysajanjakso, jona ei työskennellä” käyttöönotto on suhteetonta jäsenvaltioissa ilmenneisiin ongelmiin nähden. Sen mukaan voitaisiin suunnitella ratkaisuja, jotka eivät olisi yhtä laaja-alaisia. UNICE:n mukaan vain tosiasialliset työskentelyajanjaksot voidaan katsoa työajaksi, ja se ehdottaa työajan käsitteen muuttamista tässä suhteessa. CEEP:n mukaan direktiivin olisi lisättävä ”päivystysajanjakso, jona ei työskennellä” -luokka, jota ei laskettaisi työajaksi.

III. EHDOTUKSEN PERUSTELUT

9. Komissio on korostanut toistuvasti[4], että määriteltyjen kriteerien noudattamisen varmistamiseksi voidaan löytää tasapainoinen ratkaisu vain siten, että sovelletaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa niillä neljällä alalla, joita työmarkkinaosapuolet ovat käsitelleet yhteisön tasolla.

10. Komissio on myös ilmoittanut ennakolta kriteerit, joiden on täytyttävä hyväksyttävässä ehdotuksessa. Siinä on

11. taattava työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden parempi suoja työajan osalta

12. annettava yrityksille ja jäsenvaltioille enemmän joustavuutta työajan hallinnassa

13. mahdollistettava työ- ja perhe-elämän parempi yhteensovittaminen

14. vältettävä asettamasta kohtuuttomia rasitteita yrityksille ja etenkin pk-yrityksille.

15. Komissio katsoo, että nyt esitettävä ehdotus täyttää mahdollisimman hyvin kyseiset kriteerit.

16. Ehdotuksella taataan työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelun korkea taso, samalla kun sallitaan yhtiöille joustavuus työajan järjestelemisessä. Mitä tulee erityisesti yksilölliseen poisjättäytymiseen 48 tunnin keskimääräisestä viikkottaisesta enimmäistyöajan soveltamisesta, ehdotus sisältää kaksivaiheisen järjestelmän, joka yhdistää yksilöllisen lähestymistavan edut työehtosopimuksen etuihin. Yksilöllinen poisjättäytyminen edellyttää aikaisempaa työehtosopimusta tai työmarkkinaosapuolien välistä sopimusta, mutta ainoastaan niissä tapauksissa, joissa tällaiset sopimukset ovat mahdollisia kansallisen lainsäädännön ja/tai käytännön mukaan. Muissa tapauksissa poisjättäytyminen yksilöllisen suostumuksen perusteella on yhä mahdollista, mutta vahvistetut soveltamisehdot otetaan käyttöön väärinkäytön ehkäisemiseksi ja sen varmistamiseksi, että työntekijä on suorittanut valintansa täysin vapaasta tahdosta. Lisäksi direktiivissä otetaan käyttöön viikoittainen enimmäistyöaika, ellei toisin ole säädetty työehtosopimuksessa.

17. Ehdotuksessa annetaan mahdollisuus työ- ja perhe-elämän parempaan yhteensovittamiseen, sillä se sisältää erityisesti muutosehdotuksia 22 artiklan 1 kohtaan. Lissabonin strategiassa asetettujen tavoitteiden mukaisesti johdanto-osan 6 kappaleessa muistutetaan, että jäsenvaltioiden tehtävänä on edistää työmarkkinaosapuolten välistä vuoropuhelua kyseisellä alalla.

18. Ehdotuksessa annetaan lisäksi yrityksille ja jäsenvaltioille enemmän joustovaraa työajan hallinnassa. Vertailujakso viikoittaisen enimmäistyöajan laskemista varten voidaan vahvistaa yhdeksi vuodeksi, mikä antaa myös yrityksille mahdollisuuden vastata kysynnän säännölliseen tai epäsäännölliseen vaihteluun.

19. Jotta varmistettaisiin riittävä tasapaino työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelun sekä yritysten joustavuustarpeen välillä ja koska päivystysajanjaksot, joina ei työskennellä, eivät vaadi työskentelyajanjaksojen suojatasoa, niitä ei ehdotuksen mukaan katsota direktiivissä tarkoitetuksi työajaksi, jollei kansallisessa lainsäädännössä, työehtosopimuksissa tai työmarkkinaosapuolten välisissä sopimuksissa toisin määrätä.

20. Ehdotuksessa otetaan huomioon yritysten, erityisesti pk-yritysten, tilanne. Yrityksissä, joissa ei sovelleta työehtosopimusta tai joissa ei ole henkilöstön edustusta (pääasiassa mikro- ja pienyrityksissä), voidaan edelleen käyttää opt - out– mahdollisuutta; mahdollisuus viitekauden vahvistamiseen yhdeksi vuodeksi yksinkertaistaisi myös työntekijöiden työajan hallintaa ja edistäisi mukautumista kysynnän vaihteluun.

IV. EHDOTUKSEN ASIASISÄLTÖ

21. Direktiiviin 2003/88/EY ehdotetaan seuraavia muutoksia:

22. 2 artikla (Määritelmät): Määritelmät ”työaika” ja ”lepoaika” pysyvät muuttumattomina. Tällä ehdotuksella lisätään nykyisiin määritelmiin kaksi uutta määritelmää: ”päivystysaika” ja ”päivystysaika, jona ei työskennellä”. Näillä kahdella uudella määritelmällä pyritään sisällyttämään direktiiviin käsite, joka ei kuitenkaan edusta edellä mainittuihin kahteen aikaluokkaan lisättävää kolmatta luokkaa vaan luokkaa, jossa yhdistyy vaihtelevassa määrin kyseiset kaksi käsitettä ”työaika” ja ”lepoaika”. Ehdotetulla käsitteellä ”päivystysaika” katetaan tilanteet, joissa työntekijällä on velvollisuus pysyä työpaikalla.

23. Uusi 2 a artikla (Päivystysaika) : Koska direktiiviin sisällytettäisiin kyseiset kaksi määritelmää, tällä artiklalla pyritään määrittelemään säännöt, joita sovelletaan päivystysaikaan ja erityisesti päivystysaikoihin, joina ei työskennellä. On selvästi määritelty, että päivystysajat, joina ei työskennellä, eivät sisälly työaikaan, jollei kansallisessa lainsäädännössä tai kansallisen lainsäädännön ja/tai käytännön mukaisesti työehtosopimuksessa tai työmarkkinaosapuolten välisessä sopimuksessa niin määrätä. Ajanjaksot, joiden aikana työntekijä tosiasiallisesti suorittaa toimintaansa tai tehtäviään, on katsottava kokonaisuudessaan direktiivin mukaiseksi työajaksi.

24. 16 artiklan (Vertailujaksot) b alakohta : Tämän muutoksen mukaan neljä kuukautta säilyy tavallisena vertailujaksona. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin pidentää kyseisen jakson yhteen vuoteen, jollei asianomaisten työmarkkinaosapuolten kuulemisesta ja työmarkkinaosapuolten välisen vuoropuhelun edistämisestä kyseisessä asiassa muuta johdu. Lisäksi täsmennetään, että vertailujakson kesto ei voi missään tapauksessa ylittää työsopimuksen kestoa.

25. 17 artiklan (Poikkeukset) 1 ja 3 kohta : Näitä muutoksia on tarkasteltava yhdessä 16 artiklan b alakohtaan tehtävän muutoksen kanssa. Muutoksella poistetaan mahdollisuus poiketa neljän kuukauden pituisesta vertailujaksosta. Poikkeussäännös jakson pidentämisestä kuuteen kuukauteen ei ole enää tarpeellinen, koska kansallisessa lainsäädännössä voidaan vahvistaa vertailujakso yhdeksi vuodeksi.

26. 17 artiklan (Poikkeukset) 2 kohta : Direktiivin 3 artiklassa vahvistetaan 11 tunnin yhtäjaksoinen päivittäinen lepoaika jokaista 24 tunnin jaksoa kohden ja 5 artiklassa jokaista seitsemän päivän jaksoa kohden 24 tunnin viikoittainen lepoaika, johon on lisätty 11 tunnin päivittäinen lepoaika. Näiden kahden artiklan säännöksistä on kuitenkin mahdollista poiketa. Tällöin työntekijöille on periaatteessa annettava korvaava lepoaika. Nyt tehtävällä muutoksella pyritään tekemään selväksi se, että korvaavat lepoajat on annettava kohtuullisen ajan kuluessa ja joka tapauksessa enintään 72 tunnin kuluessa.

27. 18 artikla (Työehtosopimuksin poikkeaminen) : Tällä artiklalla selvennetään myös korvaavia lepoaikoja (ks. edellä).

28. 19 artiklan ensimmäinen ja kolmas alakohta sekä 20 artiklan 2 kohta on poistettu. Näissä kahdessa tapauksessa poistetaan vertailujaksoa koskevat poikkeukset, jotka menettävät merkityksensä 16 artiklan b alakohtaa koskevan muutosehdotuksen vuoksi.

29. 22 artiklan 1 kohta : Tässä säännöksessä vahvistetaan ne edellytykset, joita jäsenvaltioiden on noudatettava silloin, kun ne jättävät soveltamatta 6 artiklaa (viikoittainen enimmäistyöaika).

6 artiklan soveltamatta jättämisen edellytyksenä on, että se on hyväksytty työehtosopimuksessa tai työmarkkinaosapuolten välisessä sopimuksessa, joka on tehty asianmukaisella tasolla.

Kyseessä olevan säännöksen mukaan edellytystä työehtosopimuksessa annetusta hyväksymisestä ei sovelleta silloin, kun voimassa olevaa työehtosopimusta ei ole eikä yrityksessä tai laitoksessa ole henkilöstön edustusta, jolla on oikeus tehdä työehtosopimus tai sopimus kyseisellä alalla kansallisen lainsäädännön ja/tai käytännön mukaisesti. Näissä tapauksissa riittää määriteltyjen edellytysten mukaisesti annettu työntekijän erillinen suostumus.

Vaikka työehtosopimuksessa tai sopimuksessa annettu hyväksyntä on välttämätön edellytys, se ei kuitenkaan yksin riitä. Työntekijältä on saatava edelleen suostumus. Edellytykset on myös määritelty aiempaa selvemmin ja täsmällisemmin. Siten työntekijän on annettava suostumuksensa kirjallisesti, suostumusta ei voida antaa työsuhteen alussa tai koeaikana, suostumuksen voimassaoloaika on rajoitettu, työtuntien absoluuttinen enimmäismäärä on vahvistettu ja rekisterien pitämisvelvollisuus on määrätty tarkasti.

2004/0209 (COD)

Ehdotus:

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista annetun direktiivin 2003/88/EY muuttamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 137 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen[5],

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon[6],

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon[7],

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa tarkoitettua menettelyä[8],

sekä katsovat seuraavaa:

30. Perustamissopimuksen 137 artiklassa määrätään, että yhteisö tukee ja täydentää jäsenvaltioiden toimia, joilla ne pyrkivät parantamaan työympäristöä työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelemiseksi. Tämän artiklan perusteella annetuissa direktiiveissä on vältettävä säätämästä sellaisia hallinnollisia, taloudellisia tai oikeudellisia rasituksia, jotka vaikeuttaisivat pienten tai keskisuurten yritysten perustamista taikka niiden kehittämistä.

31. Tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4 päivänä marraskuuta 2003 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/88/EY[9] säädetään turvallisuutta ja terveyttä koskevista vähimmäisvaatimuksista työajan järjestämistä varten vuorokautisten lepoaikojen, taukojen, viikoittaisten lepoaikojen, viikoittaisen enimmäistyöajan, vuosiloman sekä yötyötä, vuorotyötä ja työn jaksotusta koskevien seikkojen osalta.

32. Direktiivin 2003/88/EY kahteen säännökseen sisältyy ennen 23 päivää marraskuuta 2003 suoritettavaa uudelleentarkastelua koskeva lauseke. Kyseiset säännökset ovat 19 artikla ja 22 artiklan 1 kohta.

33. Jotta vastattaisiin paremmin sekä työantajien että työntekijöiden uusiin toimintaedellytyksiin, yhteisön lainsäädännön nykyaikaistaminen on osoittautunut välttämättömäksi, sillä työajan järjestämistä koskeva alkuperäinen direktiivi, neuvoston direktiivi 93/104/EY[10], annettiin yli kymmenen vuotta sitten.

34. Työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen on olennainen tekijä niiden tavoitteiden saavuttamiseksi, jotka Euroopan unioni on asettanut Lissabonin strategiassa. Yhteensovittamisella luodaan tyydyttävämpi työilmapiiri ja mahdollistetaan parempi mukautuminen erityisesti perheellisten työntekijöiden tarpeisiin. Useilla direktiiviin 2003/88/EY tehdyillä, erityisesti 22 artiklaa koskevilla, muutoksilla annetaan mahdollisuus työn ja perhe-elämän paremmalle yhteensovittamiselle.

35. Jäsenvaltioiden tehtävänä on tässä asiassa kannustaa työmarkkinaosapuolia tekemään asianmukaisella tasolla sopimuksia, joissa vahvistetaan säännöt työ- ja perhe-elämän paremmalle yhteensovittamiselle.

36. Työajan järjestämisessä on löydettävä uusi tasapaino työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelun sekä lisääntyneen joustavuustarpeen välillä varsinkin päivystysajan osalta ja erityisesti niiden päivystysajanjaksojen osalta, joina ei työskennellä.

37. Vertailujaksoja koskevia säännöksiä on myös tarkistettava nykyisten säännösten yksinkertaistamiseksi ja niiden mukauttamiseksi paremmin yritysten ja työntekijöiden tarpeisiin.

38. Direktiivin 22 artiklan 1 kohdan soveltamisesta saadut kokemukset osoittavat, että direktiivin 6 artiklan soveltamatta jättämistä koskeva henkilökohtainen lopullinen päätös voi aiheuttaa ongelmia työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelun sekä työntekijän vapaan tahdon osalta.

39. Komissio on kuullut työmarkkinaosapuolia yhteisön tasolla asiaan liittyvän yhteisön toiminnan mahdollisista suuntaviivoista perustamissopimuksen 138 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

40. Kuulemisen jälkeen komissio piti yhteisön toimia aiheellisina, ja se kuuli uudelleen työmarkkinaosapuolia yhteisön tasolla suunnitellun ehdotuksen sisällöstä perustamissopimuksen 138 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

41. Tämän toisen kuulemisvaiheen päätyttyä työmarkkinaosapuolet eivät ole ilmoittaneet komissiolle halukkuudestaan käynnistää menettelyä, joka voisi johtaa perustamissopimuksen 138 artiklan 4 kohdan mukaisen sopimuksen tekemiseen.

42. Koska jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa suunnitellun toiminnan tavoitteita, jotka sisältävät työajan järjestämistä koskevan yhteisön lainsäädännön nykyaikaistamisen, vaan ne voidaan toteuttaa paremmin yhteisön tasolla, yhteisö voi ryhtyä toimiin perustamissopimuksen 5 artiklassa määrätyn toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti, sellaisena kuin se esitetään sanotussa artiklassa, tällä direktiivillä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

43. Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja periaatteita. Direktiivillä pyritään turvaamaan etenkin oikeudenmukaisia ja kohtuullisia työoloja ja työehtoja koskevan oikeuden täysi kunnioittaminen (Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artikla).

44. EY:n perustamissopimuksen 5 artiklassa tarkoitetun toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa ehdotetun toiminnan tavoitteita, koska kyseessä on voimassa olevan yhteisön oikeuden säädöksen muuttaminen,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutetaan direktiivi 2003/88/EY seuraavasti:

45. Lisätään 2 artiklaan 1 a ja 1 b kohta:

”1 a) ”päivystysajalla”: ajanjaksoa, jonka aikana työntekijä on velvollinen olemaan käytettävissä työpaikallaan ryhtyäkseen suorittamaan toimintaansa tai tehtäviään työantajan pyynnöstä;

1 b) ”päivystysaikana, jona ei työskennellä”: ajanjaksoa, jonka aikana työntekijä päivystää 1 a kohdan mukaisesti, mutta jonka aikana työnantaja ei pyydä häntä suorittamaan toimintaansa tai tehtäviään;”

46. Lisätään 2 a artikla seuraavasti:

”2 a artikla

Päivystysaika

Päivystysaikaa, jona ei työskennellä, ei katsota työajaksi, jollei kansallisessa lainsäädännössä tai kansallisen lainsäädännön ja/tai käytännön mukaisesti työehtosopimuksessa tai työmarkkinaosapuolten välisessä sopimuksessa toisin määrätä.

Ajanjakso, jonka aikana työntekijä tosiasiallisesti suorittaa toimintaansa tai tehtäviään päivystysaikana, katsotaan aina työajaksi.”

47. Korvataan 16 artiklan b alakohta seuraavasti:

”b) edellä 6 artiklan (viikoittainen enimmäistyöaika) soveltamiseksi vertailujakson, joka on enintään neljä kuukautta.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin objektiivisista tai teknisistä tai työn järjestelyyn liittyvistä syistä pidentää laeilla tai asetuksilla kyseistä vertailujaksoa 12 kuukauteen, jos työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelua koskevien yleisten periaatteiden noudattamisesta ei muuta johdu, ja edellyttäen, että asianomaisia työmarkkinaosapuolia kuullaan ja että kaikkia työmarkkinaosapuolten välisen vuoropuhelun asianmukaisia muotoja pyritään kannustamaan, neuvottelu mukaan lukien, jos osapuolet näin haluavat.

Jos työsopimuksen kesto on alle yhden vuoden, vertailujakson pituus ei voi ylittää työsopimuksen kestoa.

Edellä olevan 7 artiklan mukaisesti myönnetyt palkallisen vuosiloman jaksot ja sairaslomajaksot eivät sisälly tähän tai ne eivät saa vaikuttaa keskiarvoa laskettaessa;”

48. Muutetaan 17 artikla seuraavasti:

a) Korvataan 1 kohdassa ilmaisu ”3–6, 8 ja 16 artiklan” ilmaisulla ”3–6 ja 8 artiklan sekä 16 artiklan a ja c alakohdan”.

b) Korvataan 2 kohdassa ilmaisu ”edellyttäen, että kyseisille työntekijöille annetaan vastaavanlaiset korvaavat lepoajat” ilmaisulla ”edellyttäen, että kyseisille työntekijöille annetaan vastaavanlaiset korvaavat lepoajat sellaisen kohtuullisen ajan kuluessa, joka on enintään 72 tuntia”.

c) Korvataan 3 kohdan johdantolauseessa ilmaisu ”3, 4, 5, 8 ja 16 artiklasta” ilmaisulla ”3, 4, 5 ja 8 artiklasta sekä 16 artiklan a ja c alakohdasta”.

d) Muutetaan 5 kohta seuraavasti:

i) Korvataan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”Tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti 6 artiklasta voidaan poiketa lääkärien harjoittelun osalta tämän kohdan toisessa–seitsemännessä alakohdassa vahvistettujen säännösten mukaisesti.”

ii) Poistetaan viimeinen alakohta.

49. Korvataan 18 artiklan kolmannessa alakohdassa ilmaisu ”edellyttäen, että kyseisille työntekijöille annetaan vastaavanlaiset korvaavat lepoajat” ilmaisulla ”edellyttäen, että kyseisille työntekijöille annetaan vastaavanlaiset korvaavat lepoajat sellaisen kohtuullisen ajan kuluessa, joka on enintään 72 tuntia”.

50. Korvataan 19 artikla seuraavasti:

”Työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelua koskevia yleisiä periaatteita noudattaen jäsenvaltioilla on mahdollisuus sallia objektiivisista tai teknisistä syistä tai työn järjestämistä koskevista syistä työehtosopimukset taikka työmarkkinaosapuolten välillä tehdyt sopimukset, joissa asetetaan viikoittaista enimmäistyöaikaa koskevia vertailujaksoja, jotka eivät missään tapauksessa saa olla yli 12 kuukautta.”

51. Poistetaan 20 artiklan 2 kohta.

52. Muutetaan 22 artikla seuraavasti:

a) Korvataan 1 kohta seuraavasti:

”1. Jäsenvaltiolla on mahdollisuus olla soveltamatta 6 artiklaa ottaen kuitenkin huomioon työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelua koskevat yleiset periaatteet. Tämän mahdollisuuden käyttämisestä on kuitenkin määrättävä nimenomaisesti työehtosopimuksessa tai työmarkkinaosapuolten välillä kansallisella tai alueellisella tasolla tehdyssä sopimuksessa tai kansallisen lainsäädännön ja/tai käytännön mukaisesti työehtosopimuksissa tai työmarkkinaosapuolten välisissä sopimuksissa, jotka on tehty asianmukaisella tasolla.

Kyseisen mahdollisuuden käyttäminen voi perustua myös työnantajan ja työntekijän väliseen sopimukseen silloin, kun voimassa olevaa työehtosopimusta ei ole eikä yrityksessä tai laitoksessa ole henkilöstön edustusta, jolla on kansallisen lainsäädännön ja/tai käytännön mukaisesti oikeus tehdä työehtosopimus tai sopimus kyseisellä alalla.”

b) Lisätään 1 a kohta seuraavasti:

1 a. Edellä 1 kohdassa säädettyä mahdollisuutta käyttävien jäsenvaltioiden on joka tapauksessa toteutettava tarvittavat toimenpiteet, joilla varmistetaan, että:

a) työnantaja ei vaadi työntekijää työskentelemään yli 48 tuntia seitsemän päivän aikana, laskettuna 16 artiklan b alakohdassa tarkoitetun vertailujakson keskiarvona, ellei hän ole ensin saanut työntekijän kirjallista suostumusta tällaiseen työskentelyyn. Suostumus voi olla voimassa enintään yhden vuoden, ja se voidaan uusia. Työsopimuksen tekemisen yhteydessä tai koeaikana annettu suostumus on mitätön;

b) työntekijälle ei aiheudu työnantajan taholta mitään haittaa sen vuoksi, että hän ei ole halukas suostumaan tällaiseen työskentelyyn;

c) työntekijän viikoittainen työaika ei voi ylittää 65 tuntia minään viikkona, ellei työehtosopimuksessa tai työmarkkinaosapuolten välisessä sopimuksessa toisin määrätä;

d) työantaja pitää ajan tasalla olevia tiedostoja kaikista tällaista työtä tekevistä työntekijöistä ja tosiasiallisesti suoritettujen tuntien määrästä;

e) nämä tiedostot ovat toimivaltaisten viranomaisten käytettävissä ja he voivat työntekijöiden turvallisuuteen ja/tai terveyteen liittyvistä syistä kieltää tai rajoittaa mahdollisuuden ylittää viikoittainen enimmäistyöaika;

f) työnantaja toimittaa toimivaltaisille viranomaisille näiden pyynnöstä tiedot tapauksista, joissa työntekijät ovat suostuneet työskentelemään yli 48 tuntia seitsemän päivän jakson aikana laskettuna 16 artiklan b alakohdassa tarkoitetun vertailujakson keskiarvona, ja kyseisten työntekijöiden tosiasiallisesti suorittamista tunneista.”

53. Lisätään 24 a artikla seuraavasti:

”24 a artikla

Täytäntöönpanokertomus

Komissio antaa viimeistään viiden vuoden kuluttua tämän direktiivin 3 artiklassa säädetystä päivämäärästä Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle kertomuksen tämän direktiivin säännösten, erityisesti 22 artiklan 1 ja 2 kohdan, täytäntöönpanosta ja liittää kertomukseen tarvittaessa asianmukaiset ehdotukset, joilla pyritään erityisesti kyseisen säännöksen asteittaiseen poistamiseen, jos komissio katsoo sen tarpeelliseksi.”

2 artikla

Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän direktiivin mukaisesti annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen sovellettavista rangaistuksista, ja niiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne pannaan täytäntöön. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on annettava kyseiset säännökset tiedoksi komissiolle viimeistään 3 artiklassa mainittuna päivämääränä ja niiden muutokset viipymättä. Niiden on erityisesti valvottava, että työntekijöillä ja/tai työntekijöiden edustajilla on riittävät menettelyt tässä direktiivissä säädettyjen velvoitteiden toteuttamiseksi.

3 artikla

Jäsenvaltioiden on annettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään [--] tai varmistettava, että työmarkkinaosapuolet toteuttavat tarvittavat toimenpiteet sopimusteitse. Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta ne voivat milloin tahansa taata tämän direktiivin edellyttämät tulokset. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

4 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä .

5 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä […] päivänä […]kuuta […].

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

[…] […]

[1] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/88/EY, annettu 4 päivänä marraskuuta 2003, tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista, EUVL L 299, 18.11.2003, s. 9.

[2] Asia C-303/98, Sindicato de Médicos de Asistencia Pública (Simap) vastaan Conselleria de Sanidad y Consumo de la Generalidad Valenciana , tuomio 3.10.2000, Kok. 2000, s. I-07963.

[3] Asia C-151/02, Landeshauptstadt Kiel vastaan Norbert Jaeger . Ennakkoratkaisupyyntö: Landesarbeitsgericht Schleswig-Holstein – Saksa, tuomio 9.10.2003, ei vielä julkaistu.

[4] Ks. erityisesti kaksi työmarkkinaosapuolten kuulemisasiakirjaa: Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista annetun direktiivin 93/104/EY uudelleentarkastelusta, asiakirja KOM(2003) 843 lopullinen, ja Työmarkkinaosapuolten yhteisön tason kuulemisen toinen vaihe – tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista annetun direktiivin 93/104/EY uudelleentarkastelu, asiakirja SEK(2004) 610.

[5] EUVL C […], […], s. […].

[6] EUVL C […], […], s. […].

[7] EUVL C […], […], s. […].

[8] EUVL C […], […], s. […].

[9] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/88/EY, annettu 4 päivänä marraskuuta 2003, tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista, EUVL L 299, 18.11.2003, s. 9.

[10] Neuvoston direktiivi 93/104/EY, annettu 23 päivänä marraskuuta 1993, tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista, EYVL L 307, 13.12.1993, s. 18.