52004PC0492

Bryssel 14.7.2004

KOM(2004) 492 lopullinen

2004/0163 (AVC)

Ehdotus:

NEUVOSTON ASETUS

Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä

(komission esittämä) {SEK(2004) 924}

PERUSTELUT

1. Johdanto: Asetusten tarkistustarve

Komissio hyväksyi 10. helmikuuta 2004 ehdotuksen 27 jäsenvaltioon laajentuneen unionin rahoitusnäkymistä kaudella 2007–2013 [KOM(2004) 101].

Siinä komissio esitti, että unionin tukitoimia on vahvistettava monilla avainaloilla. Erityisesti komissio päätti, että kunnianhimoisen koheesiopolitiikan olisi saatava merkittävä asema rahoituspaketissa.

Päätös perustui laajentuneen unionin koheesiopolitiikan tulevaisuudesta käytyihin laajoihin keskusteluihin, jotka käynnistettiin vuonna 2001 toisen koheesioraportin [KOM(2001) 24] julkaisusta. Komissio hyväksyi 18. helmikuuta 2004 kolmannen koheesioraportin [KOM(2004) 107], jossa esitettiin yksityiskohtainen ehdotus uusien koheesiopoliittisten ohjelmien toimintalinjoista ja täytäntöönpanojärjestelmästä kaudella 2007–2013. Ehdotus on johdonmukainen uusia rahoitusnäkymiä koskevassa komission tiedonannossa vahvistettujen laajojen suuntaviivojen kanssa.

Kolmannessa koheesioraportissa todetaan, että laajentuminen 25 jäsenvaltion unioniksi ja myöhemmin 27:n tai useammankin jäsenvaltion unioniksi on ennennäkemätön haaste unionin kilpailukyvylle ja sisäiselle koheesiolle. Laajentuminen on johtanut talouskuilun syvenemiseen, kehityserojen maantieteelliseen siirtymiseen itään ja yhä vaikeampaan työttömyystilanteeseen:

- kun otetaan 10 prosenttia vauraimmilla alueilla asuvasta väestöstä ja 10 prosenttia köyhimmillä asuvista, BKT:nä asukasta kohti laskettu ero näiden välillä on yli kaksinkertaistunut verrattuna 15 jäsenvaltion unioniin;

- 25 jäsenvaltion unionissa 123 miljoonaa ihmistä – noin 27 prosenttia kokonaisväestöstä – asuu alueilla, joiden BKT asukasta kohti jää alle 75 prosenttiin EU:n keskiarvosta, kun vastaavat luvut 15 jäsenvaltion unionissa olivat 72 miljoonaa ihmistä ja 19 prosenttia. Näistä kansalaisista neljä kymmenestä asuu 15 ”vanhan” jäsenvaltion alueilla, kun loput kuusi taas tulevat ”uusista” jäsenvaltioista;

- uusia työpaikkoja on luotava neljä miljoonaa, jotta 10 uuden jäsenvaltion keskimääräinen työttömyysaste saataisiin samalle tasolle muun EU:n kanssa. Laajentuneessa Euroopassa ikään ja sukupuoleen liittyvät työllisyyserot ovat myös huomattavia.

Samaan aikaan unionilla kokonaisuudessaan on edessään haasteita, jotka liittyvät talouden uudelleenjärjestelyjen oletettavaan nopeutumiseen globalisaation, kaupan avautumisen, teknisen vallankumouksen, osaamistalouden ja -yhteiskunnan kehittymisen, väestön ikääntymisen ja maahanmuuton lisääntymisen seurauksena.

EU:n talouskasvu on myös hidastunut merkittävästi vuodesta 2001. Tämän johdosta työttömyys on kaikkine sosiaalisine seurauksineen taas lisääntynyt monissa unionin osissa. Unionin pitäisikin tulevaisuutta varten hyödyntää kaikki nykyisen elpymissuuntauksen tarjoamat mahdollisuudet.

EU:n talouden suorituskyvyn parantamiseksi unionin valtion- ja hallitusten päämiehet päättivät Lissabonissa maaliskuussa 2000 järjestetyssä kokouksessa laatia strategian, jolla Euroopasta tehdään maailman menestynein ja kilpailukykyisin osaamistalous vuoteen 2010 mennessä. Joulukuussa 2000 Nizzan Eurooppa-neuvosto laati Lissabonissa asetetut köyhyyden vähentämistavoitteet koordinoiduksi sosiaalista osallisuutta koskevaksi eurooppalaiseksi ohjelmaksi. Göteborgin Eurooppa-neuvostossa kesäkuussa 2001 Lissabonin strategiaa laajennettiin lisäämällä siihen ympäristönsuojelun ja kestävämmän kehityksen näkökulmat.

Koheesiopolitiikalla on merkittävä tehtävä näiden tavoitteiden toteuttamisessa. Kasvu ja koheesio ovat itse asiassa toisiansa tukevia. Vähentämällä eroja unioni varmistaa osaltaan, että kaikki alueet ja yhteiskuntaryhmät osallistuvat unionin talouden kokonaiskehitykseen ja pääsevät osallisiksi siitä. Perustamissopimuksen 3 ja 158 artikla heijastavat tätä näkemystä, jota on vahvistettu perustuslakiluonnoksessa viittaamalla selkeämmin koheesion alueelliseen ulottuvuuteen.

Koheesiopolitiikkaa tarvitaan myös silloin, kun muista yhteisön politiikoista saadaan merkittävää hyötyä paikalliselle tasolle rajoittuvilla kustannuksilla. Hyötyjä voidaan levittää koheesiopolitiikan avulla. Muutoksia ennakoimalla ja mukautuksia helpottamalla koheesiopolitiikalla voidaan vähentää kielteisiä vaikutuksia.

Tästä syystä koheesiopolitiikka kaikkine ulottuvuuksineen on nähtävä Lissabonin strategian erottamattomana osana, vaikka Lissabonin perustana ollutta politiikkaa onkin tarpeen täydentää ja ajanmukaistaa, kuten komissio huomautti uusia rahoitusnäkymiä koskevassa ehdotuksessaan. Toisin sanoen Lissabonin ja Göteborgin tavoitteet on sisällytettävä koheesiopolitiikkaan, johon kuuluvien kansallisten ja alueohjelmien pitäisi olla avainasemassa näitä tavoitteita toteutettaessa.

Alueellisen kilpailukyvyn vahvistaminen tarkasti kohdennetuilla investoinneilla kaikkialla unionissa ja sellaisten taloudellisten edellytysten, joilla ihmiset voivat toteuttaa itseään, luominen tukee EU:n talouden kasvupotentiaalia kokonaisuudessaan kaikkien hyödyksi. Varmistamalla taloudellisen toiminnan tasapainoisempi jakautuminen unionissa aluepolitiikalla helpotetaan ylikeskittymisestä, ruuhkautumisesta ja pullonkauloista johtuvia paineita.

Koheesiopolitiikan uudistuksen tavoitteena on myös tehokkuuden, avoimuuden ja poliittisen vastuun parantaminen. Tämä edellyttää ensinnäkin, että politiikalle määritellään strateginen lähestymistapa, johon sisältyvät politiikan toimintalinjat ja joka varmistaa yhteensovittamisen taloudellisen ja sosiaalisen hallintojärjestelmän kanssa ja mahdollistaa edistymisen säännöllisen ja avoimen tarkastelun. Siihen sisältyy edelleen hallintojärjestelmän yksinkertaistamista ottamalla käyttöön eriyttämisen ja suhteellisuuden periaatteet moitteettoman varainhoidon osana. Vastuuta on lisäksi tarpeen siirtää enemmän jäsenvaltioissa toimiville kumppaneille, alueille ja paikallisviranomaisille.

Tämä asetusluonnos on uusia koheesiopoliittisia ohjelmia koskeva komission ehdotus. Rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöksistä 21. kesäkuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1260/1999 55 artiklan mukaisesti neuvosto tarkastelee mainittua asetusta uudelleen viimeistään 31. joulukuuta 2006 tämän ehdotuksen perusteella. Komissio korostaa, että asetukset on hyväksyttävä vuoden 2005 aikana, jotta vuosi 2006 voidaan käyttää kauden 2007–2013 ohjelmatyöhön.

2. EU:n koheesiopolitiikan uudet rakenteet vuoden 2006 jälkeen

Komissio ehdottaa, että koheesiopolitiikan perusteella tuetuissa toimissa keskityttäisiin investointeihin, jotka kohdistuvat vain tiettyihin Lissabonin ja Göteborgin tavoitteiden mukaisiin yhteisön ensisijaisiin tavoitteisiin, joilla voidaan olettaa olevan vipuvaikutusta ja merkittävää lisäarvoa. Niinpä komissio ehdottaa toimenpideohjelmia varten seuraavia rajattuja avainaiheita: innovaatio ja osaamistalous, ympäristö ja riskien ehkäiseminen sekä yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen saatavuus. Työllisyyteen liittyvissä ohjelmissa keskitytään panemaan täytäntöön uudistukset, joilla pyritään kohti täystyöllisyyttä, parannetaan työn laatua ja tuottavuutta sekä edistetään sosiaalista osallisuutta ja koheesiota Euroopan työllisyysstrategian suuntaviivojen ja suositusten mukaisesti.

Kolme ensisijaista yhteisön tavoitetta

Ensisijaisten tavoitteiden toteuttamiskehyksestä tehdään yksinkertaisempi ja avoimempi ryhmittämällä uudet ohjelmat kolmeen ryhmään: lähentyminen, alueellinen kilpailukyky ja työllisyys sekä alueellinen yhteistyö.

2.1. Lähentyminen

Lähentymistavoite koskee vähiten kehittyneitä jäsenvaltioita ja alueita, jotka perustamissopimuksen mukaan ovat yhteisön koheesiopolitiikan ensisijainen kohde. Perustamissopimuksen mukaan on pyrittävä vähentämään ”alueiden välisiä kehityseroja sekä muita heikommassa asemassa olevien alueiden tai saarien jälkeenjääneisyyttä, maaseutu mukaan luettuna” (158 artikla). Laajentuminen lisää kehityseroja unionissa ennennäkemättömällä tavalla, ja niiden vähentämiseen tarvitaan pitkäaikaisia ja jatkuvia toimia.

Tämä tavoite koskee ensisijaisesti alueita, joiden BKT asukasta kohti on alle 75 prosenttia yhteisön keskiarvosta. Koheesiopolitiikan päätavoite on tällöin kasvulle suotuisten olosuhteiden ja todelliseen lähentymiseen johtavien tekijöiden edistäminen. Strategioissa on pyrittävä kilpailukyvyn ja työllisyyden pitkäaikaiseen kehittämiseen.

Lisäksi komissio ehdottaa, että tavoitteen perusteella maksetaan väliaikaista tukea alueille, joiden BKT asukasta kohti olisi 15 jäsenvaltion unionissa ollut alle 75 prosenttia yhteisön keskiarvosta (ns. laajentumisen tilastovaikutus). Nämä ovat alueita, joilla olosuhteet eivät objektiivisesti ole muuttuneet, vaikka niiden BKT asukasta kohti onkin suhteellisesti korkeampi laajentuneessa unionissa. Tasapuolisuuden vuoksi, ja jotta kyseisille alueille jää riittävästi aikaa saattaa lähentymisprosessinsa loppuun, tuki on suurempi kuin mitä nykyisten ohjelmien phasing out –alueiden osalta Berliinissä vuonna 1999 sovittiin.

Ohjelmia tuetaan Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR), Euroopan sosiaalirahaston (ESR) ja koheesiorahaston rahoitusvaroin perustamissopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaan.

Koheesiorahasto toimii jäsenvaltioissa, joiden BKTL on alle 90 prosenttia yhteisön keskiarvosta. Koheesiorahaston tuen ehtona on taloudellisten lähentymisvaatimusten täyttyminen sekä julkistalouden liiallisen alijäämän välttäminen perustamissopimuksen 104 artiklan mukaisesti.

Rahoitusnäkymissä vahvistettujen painopisteiden mukaisesti koheesiorahaston osuutta vahvistetaan kestävän kehityksen osalta. Keskeisellä sijalla olisivat edelleen Euroopan laajuinen liikenneverkko ja erityisesti Euroopan yhteistä etua koskevat hankkeet sekä ympäristöinfrastruktuuri. Jotta löydetään tasapaino uusien jäsenvaltioiden erityistarpeiden suhteen, tarkoituksena on tukea myös hankkeita, jotka liittyvät rautateihin, meri- ja sisävesiväyliin sekä multimodaalisiin liikenneohjelmiin Euroopan laajuisten verkkojen ulkopuolella, kestävään kaupunkiliikenteeseen ja ympäristön kannalta merkittäviin investointeihin energiatehokkuuden tai uusiutuvien energialähteiden keskeisillä aloilla.

Institutionaalisten valmiuksien ja julkishallinnon tehokkuuden vahvistamiseen, rakennerahastojen ja koheesiorahaston toimien hallintovalmius mukaan luettuna, kiinnitetään myös huomiota.

2.2. Alueellinen kilpailukyky ja työllisyys: muutoksen ennakoiminen ja edistäminen

Vaikka vähiten kehittyneissä jäsenvaltioissa ja vähiten kehittyneillä alueilla toteutettavat tukitoimet ovat edelleenkin koheesiopolitiikan keskeisin asia, EU:n jäsenvaltioilla on merkittäviä haasteita, jotka liittyvät nopeisiin taloudellisiin ja sosiaalisiin muutoksiin ja uudelleenjärjestelyihin, kaupan globalisoitumiseen, siirtymiseen osaamistalouteen ja -yhteiskuntaan, vanhenevaan väestöön, kasvavaan maahanmuuttoon, työvoimapulaan avainaloilla sekä yhteiskunnasta syrjäytymiseen.

Unionilla on oltava merkittävä osuus näihin haasteisiin vastaamisessa. Komissio ehdottaa kaksinaista lähestymistapaa vähiten kehittyneiden jäsenvaltioiden ja alueiden ulkopuolella harjoitettavaa koheesiopolitiikkaa varten:

- Ensinnäkin EAKR:sta rahoitettavilla alueohjelmilla autetaan alueita ja alueviranomaisia ennakoimaan ja edistämään talouden muutoksia teollisuus-, kaupunki- ja maaseutualueilla lisäämällä niiden kilpailukykyä ja houkuttavuutta olemassa olevat taloudelliset, sosiaaliset ja alueelliset erot huomioon ottaen.

- Toiseksi ESR:sta rahoitetuilla ohjelmilla autetaan ihmisiä ennakoimaan talouden muutoksia ja sopeutumaan niihin Euroopan työllisyysstrategian poliittisten linjausten mukaisesti tukemalla täystyöllisyyteen, työn laadun ja tuottavuuden parantamiseen sekä syrjäytymisen ehkäisemiseen tähtääviä toimintatapoja.

Komissio ehdottaa, että EAKR:sta rahoitettavissa uusissa alueohjelmissa tukitoimet keskitetään selkeämmin kolmeen ensisijaiseen aihepiiriin: innovaatio ja osaamistalous, ympäristö ja riskien ehkäiseminen sekä yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen saatavuus.

Uusia ohjelmia rahoitetaan yksinomaan EAKR:sta. Varainjakoa varten alueet on tarpeen jakaa kahteen ryhmään seuraavasti:

- Nykyiset tavoite 1 -alueet, jotka eivät täytä lähentymistavoitteen perusteita, vaikka laajentumisen tilastovaikutusta ei otettaisikaan huomioon. Nämä alueet saavat siirtymäkauden tukea ( phasing in ), jota myönnetään samaan tapaan kuin tavoitteen 1 ulkopuolelle kaudella 2000–2006 jääville alueille.

- Kaikki muut unionin alueet, joita eivät koske lähentymisohjelmat tai edellä kuvattu phasing in -tuki.

ESR:sta rahoitettavien toimenpideohjelmien osalta komissio ehdottaa työllisyyssuositusten täytäntöönpanon korostamista ja sosiaalisen osallisuuden lujittamista Euroopan työllisyysstrategian tavoitteiden ja suuntaviivojen mukaisesti.

Tuki olisi tätä varten keskitettävä neljään poliittiseen toimintalinjaan, jotka ovat keskeisiä Euroopan työllisyysstrategian täytäntöönpanossa ja joilla yhteisön rahoituksella saadaan lisäarvoa: työntekijöiden ja yritysten sopeutumiskyvyn lisääminen; työhön pääsyn parantaminen ja työmarkkinoille osallistumisen lisääminen; sosiaalisen osallisuuden vahvistaminen ja syrjinnän torjuminen sekä työllisyyttä ja syrjäytymisen ehkäisyä koskevien uudistusten käynnistäminen.

2.3. Euroopan alueiden välinen yhteistyö

Nykyisestä Interreg-aloitteesta saadun kokemuksen perusteella komissio ehdottaa, että unionin alueiden sopusointuista ja tasapainoista yhdentämistä jatkettaisiin tukemalla yhteistyötä eri toimijoiden välillä rajat ylittävällä, valtioiden välisellä ja alueiden välisellä tasolla yhteisön kannalta tärkeissä kysymyksissä.

Toimia rahoitetaan EAKR:sta, ja niissä keskitytään yhden viranomaisen hallinnoimiin yhdennettyihin ohjelmiin, jotka liittyvät Lissabonin ja Göteborgin tavoitteiden mukaisiin yhteisön ensisijaisiin tavoitteisiin.

Rajaseutuyhteistyöhön voivat osallistua kaikki sisämaarajoilla sijaitsevat alueet ja tietyt ulkomaarajoilla sijaitsevat sekä tiettyihin merirajoihin rajoittuvat alueet. Tavoitteena on löytää yhdessä naapuriviranomaisten kanssa ratkaisuja yhteisiin ongelmiin esimerkiksi kaupunkeihin, maaseutuun ja rannikkoalueiden kehittämiseen sekä taloussuhteiden ja pk-yritysten verkottumisen edistämiseen liittyvissä kysymyksissä.

Valtioiden välisen laajemman yhteistyön edistämisen osalta jäsenvaltioita ja alueita pyydetään arvioimaan nykyisen 13 yhteistyöohjelman (Interreg III B) hyödyllisyyttä ja toimivuutta laajentumisen jälkeen. Tavoitteena on päättää valtioiden väliseen yhteistyöhön osallistuvat alueet yhdessä komission kanssa niin, että ne ovat riittävän yhdenmukaisia ja niillä voidaan ajaa yhteistä etua ja tarjota yhteisiä mahdollisuuksia. Suunnitelman mukaan tällaisessa yhteistyössä keskitytään ylikansallisesti painottuviin strategisiin toimintalinjoihin, joita ovat T&K, ympäristö, riskien ehkäiseminen ja yhdennetty vesihuolto.

Lopuksi komissio ehdottaa, että alueiden pitäisi tulevaisuudessa sisällyttää alueiden väliseen yhteistyöhön liittyvät toimet alueohjelmiinsa. Tästä syystä alueohjelmissa on kohdennettava tietty määrä varoja vaihtoon, yhteistyöhön ja verkottumiseen muiden jäsenvaltioiden alueiden kanssa.

3. Yhdennetty suhtautuminen alueellisiin erityispiirteisiin

Jotta koheesiopolitiikka olisi tehokasta, siinä on otettava huomioon alueiden erityistarpeet ja -piirteet, joita on muun muassa unionin syrjäisimmillä alueilla, saarilla, vuoristoalueilla, unionin harvaan asutuilla pohjoisilla alueilla ja joillakin sen raja-alueilla.

Lisäksi on tuettava riittävästi kaupunkien elvytystä, maaseutualueita ja kalastuksesta riippuvaisia alueita varmistaen samalla täydentävyys ja johdonmukaisuus maatalous- ja kalastusalan erityisten rahoitusvälineiden kanssa.

Tästä syystä komissio aikoo ottaa lähentymistavoitteessa käyttöön erityisen korvauksen lieventääkseen syrjäisimpien alueiden erityishaittoja, jotka on tunnustettu perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdassa ja joiden korvaamista pyydettiin Sevillan Eurooppa-neuvostossa 21. ja 22. kesäkuuta 2002. Tämän lisäksi Euroopan alueiden välisen yhteistyön ohjelmiin sisällytetään lähialueita koskeva toimi, jolla pyritään helpottamaan yhteistyötä naapurimaiden kanssa.

Koska suurille markkinoille pääsyyn ja niiden syrjäisyyteen liittyvät ongelmat ovat erityisen vaikeita monilla saarilla, vuoristoalueilla ja harvaan asutuilla alueilla, etenkin unionin pohjoisimmissa kolkissa, jaettaessa varoja alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden toimintalinjassa tämä otetaan huomioon käyttämällä ”hallintoaluekohtaisia” perusteita, jolloin maantieteellisistä haitoista kärsivien alueiden aseman suhteellinen epäedullisuus saadaan näkyviin.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että näiden alueiden erityispiirteet otetaan huomioon kohdennettaessa varoja alueohjelmissa. Toimien lisäämiseksi näillä toisinaan unohduksiin jäävillä alueilla ja asukasta kohti laskettavien julkisten investointien korkeampien kulujen huomioon ottamiseksi ehdotetaan, että yhteisön rahoitusosuuden enimmäismäärää korotetaan seuraavalla kaudella alueilla, joilla on pysyviä maantieteellisiä haittoja.

Urban-aloitteen vahvuuksien pohjalta komissio aikoo vahvistaa kaupunkikysymysten asemaa ottamalla alan toimet täysimääräisesti mukaan alueohjelmiin. Alueohjelmissa on osoitettava, miten niissä käsitellään kaupunkikysymyksiä ja miten vastuu näistä toimista on delegoitu kaupunkien viranomaisille.

4. Maaseutualueilla toimivien ja kalastusalan uudelleenjärjestelyä edistävien välineiden parempi organisointi

Komissio ehdottaa maaseutua ja kalastusalaa tukevien eri välineiden aseman yksinkertaistamista ja selkiyttämistä. Nykyiset maaseudun kehittämisvälineet kootaan yhteen välineeseen, joka toimii yhteisen maatalouspolitiikan osana ja jonka tehtävänä on:

- parantaa maatalousalan kilpailukykyä tukemalla rakenneuudistusta,

- parantaa ympäristön ja maaseudun tilaa tukemalla maanhoitoa, mukaan luettuna Natura 2000 -luonnonsuojeluohjelmaan kuuluvia alueita koskevien maaseudun kehittämistoimien yhteisrahoitus,

- parantaa elämänlaatua maaseudulla ja edistää elinkeinotoiminnan monipuolistamista viljelyalalle ja muille maaseudun toimialoille kohdennetuilla toimenpiteillä.

Nykyinen Leader+-yhteisöaloite sisällytetään pääohjelmiin.

Kalastusalan rakenneuudistukseen tähtäävät toimet keskitetään myös yhteen välineeseen, joka toteuttaa kalastusalan rakenneuudistukseen tarvittavia liitännäistoimia sekä työ- ja elinolosuhteiden parannustoimia alueilla, joilla kalastusala, vesiviljely mukaan luettuna, on merkittävässä asemassa.

Yhtenä merkittävänä tekijänä näissä uudistuksissa on se, että koheesiopolitiikasta näihin uusiin rahoitusvälineisiin siirrettävät varat käytetään edelleen niin, että keskittyminen lähentymisohjelmiin kuuluvien vähiten kehittyneiden alueiden ja maiden auttamiseen säilyy ennallaan.

Näiden tukitoimien lisäksi koheesiopolitiikalla tuetaan maaseudun ja kalastuksesta riippuvaisten alueiden talouden monipuolistamista siirtymällä pois perinteisistä elinkeinotoiminnoista.

5. Yksinkertaistaminen ja hajauttaminen: uusi täytäntöönpanojärjestelmä

Vaikka koheesiopolitiikan täytäntöönpanojärjestelmä onkin osoittanut kykynsä panna käytännössä täytäntöön Euroopan etua koskevia laadukkaita ohjelmia ja hankkeita, nykyisten ohjelmien hallinnoinnissa on ollut joitakin ongelmia.

Tästä syystä komissio aikoo säilyttää koheesiopolitiikan pääperiaatteet – ohjelmatyön, kumppanuuden, osarahoituksen ja arvioinnin. Komissio ehdottaa kuitenkin politiikan tehostamista uudistuksilla, joilla pyritään ensinnäkin strategisempaan lähestymistapaan ohjelmatyössä, toiseksi yhä suurempaan vastuun hajauttamiseen jäsenvaltioissa toimiville kumppaneille sekä alueille ja paikallisviranomaisille, kolmanneksi vahvistamaan osarahoitettujen toimien suorituskykyä ja laatua lujitetulla ja avoimemmalla kumppanuudella sekä selkeillä ja tiukemmilla seurantajärjestelmillä ja neljänneksi yksinkertaistamaan hallinnointijärjestelmää lisäämällä avoimuutta, eriyttämistä ja suhteellisuutta samalla, kun varmistetaan moitteeton varainhoito.

5.1. Strategisempi suhtautumistapa unionin ensisijaisiin tavoitteisiin

Komissio ehdottaa, että neuvosto hyväksyisi ennen uuden ohjelmakauden alkua komission ehdotuksesta yleisen koheesiopoliittisen strategia-asiakirjan, jossa määritetään selkeät toimintalinjat jäsenvaltioille ja alueille ja josta parlamentti antaisi lausuntonsa.

Tällä strategisella lähestymistavalla pyritään ohjaamaan politiikan täytäntöönpanoa ja lisäämään poliittista vastuuta siitä. Olisi hyödyllistä tarkentaa, kuinka suurta yhteisvaikutusta koheesiopolitiikan sekä Lissabonin ja Göteborgin tavoitteille haetaan. Tämä lisäisi johdonmukaisuutta talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen ja Euroopan työllisyysstrategian kanssa.

Euroopan unionin toimielinten on tarkoitus tarkastella vuosittain sekä edistymistä strategisilla toimintalinjoilla että saavutettuja tuloksia, jotka komissio esittelee jäsenvaltioiden raporteista laadittavassa yhteenvetokertomuksessa.

Tämän lisäksi komissio ehdottaa joidenkin järjestelmän keskeisten piirteiden yksinkertaistamista.

5.2. Ohjelmatyö

Ohjelmatyötä yksinkertaistetaan seuraavasti:

Poliittisella tasolla: kukin jäsenvaltio laatii neuvoston hyväksymien strategisten suuntaviivojen perusteella omasta kehittämisstrategiastaan kansallisen viitekehyksen, josta neuvotellaan komission kanssa ja joka toimii kehyksenä temaattisia ohjelmia ja alueohjelmia valmisteltaessa, muttei kuitenkaan ole hallinnointiväline kuten nykyinen yhteisön tukikehys.

Toiminnallisella tasolla: komissio hyväksyy laaditun strategia-asiakirjan perusteella kunkin jäsenvaltion kansalliset ja alueohjelmat. Ohjelmat määritellään ainoastaan toimiryhmien tai toimintalinjojen tasolla niin, että tärkeimmät toimet tulevat esiin. Yksityiskohtaisemmista tiedoista, joita nykyisin esitetään ns. ohjelma-asiakirjan täydennyksessä, luovutaan, samoin kuin toimenpidetasolla tapahtuvasta hallinnoinnista.

Rahastoja on nykyisen kuuden sijasta enää kolme (EAKR, ESR ja koheesiorahasto).

Nykyisin ohjelmia on voitu rahoitta useammasta rahastosta, mutta tulevaisuudessa EAKR:n ja ESR:n tukitoimissa on tarkoitus käyttää vain yhtä rahastoa yhteen ohjelmaan. Tältä osin kunkin rahaston toimista tehdään johdonmukaisempia siten, että EAKR:sta ja ESR:sta voidaan rahoittaa vastaavasti fyysiseen ja inhimilliseen pääomaan liittyviä jäljellä olevia toimia. Näiden toimien rahoituksen on tarkoitus olla rajoitettua ja suoraan yhteydessä kunkin rahaston päätoiminta-aloihin. Näin yksinkertaistetaan ja tehostetaan ohjelmatyötä.

Koheesiorahastossa ja EAKR:ssa sovelletaan yhtenäistä ohjelmatyöjärjestelmää liikenteen ja ympäristön infrastruktuurien osalta. Suurhankkeille tarvitaan komission erillinen hyväksyntä, mutta niitä hallinnoidaan vastaavien ohjelmien osana.

5.3. Varainhoito ja sen valvonta

Yksi jaetun hallinnoinnin tavoitteista ohjelmakauden 2007–2013 asetuspaketissa on nykyisestä lainsäädännöstä saadun kokemuksen perusteella selkeästi määrittää yhteisön talousarvion toteuttamiseen osallistuvien toimijoiden välillä toimintakehys, toiminnan luonne ja vastuunjako. Toimijoihin kuuluvat jäsenvaltiot ja täytäntöönpanoelimet sekä komissio. Näitä tekijöitä selkiyttämällä järjestelmästä tulee tehokkaampi, toimivampi ja yleisesti tasapainoisempi.

Hallinto- ja valvontajärjestelmä

Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä annetussa asetusluonnoksessa lisätään johdonmukaisuutta ja avoimuutta ja parannetaan rahastojen hallinto- ja valvontajärjestelmien rakennetta yleisesti:

- johdonmukaisuutta sikäli, että siinä määritetään selkeästi valvonta- ja tarkastusjärjestelmältä edellytetyt vähimmäisvaatimukset kaikissa eri vaiheissa sekä eri toimijoiden tehtävät ja velvoitteet;

- avoimuutta taasen sikäli, että valvonnan piiriin kuuluvien toimijoiden on tultava tietoisiksi kunkin osan tarkastusten tuloksista, jotta järjestelmästä tulisi tehokkaampi, toimivampi ja yleisesti tasapainoisempi.

Asetusluonnoksessa määritetään yhteiset vähimmäisvaatimukset, jotka kaikkien rahastojen hallinnointiin kuuluvien hallinto- ja valvontajärjestelmien on täytettävä, sekä jäsenvaltioiden ja komission vastuu moitteettoman varainhoidon periaatteiden noudattamisen varmistamisessa. Tätä varten jäsenvaltioiden on esitettävä seuraavat takeet hallinto- ja valvontajärjestelmistä:

- riippumattoman tilintarkastuslaitoksen lausunto järjestelmästä kauden alussa;

- tarkastusviranomaisen lausunto vuotuisen tarkastuskertomuksen kanssa joka vuosi;

- lopulliseen menoilmoitukseen liitetty lausuma kauden lopussa.

Kun komissiolla on käytössään – komission omien ja kansallisten tarkastusten perusteella – takeet kansallisten hallinto- ja valvontajärjestelmien olemassaolosta ja toimivuudesta, se voi antaa oman lausumansa ilmoitettujen menojen lain- ja sääntöjenmukaisuudesta kansallisten tarkastustulosten perusteella. Komissio pystyy näin vastaavasti rajoittamaan omat paikalla tehtävät tarkastuksensa vain poikkeustapauksiin.

Samansuuntaisesti sääntelykehyksessä ehdotetaan, että yhteisön osuus hallinnoinnissa, arvioinnissa ja valvonnassa riippuu yhteisön rahoitusosuuden määrästä. Yleisasetusluonnoksen mukaan jäsenvaltiot voivat soveltaa omia sääntöjään ja hallinnointi- ja valvontarakenteitaan silloin, kun kansallisen rahoituksen osuus on huomattavasti suurempi. Tämä sallitaan vain siinä tapauksessa, että komissio on saanut takeet kansallisten hallinto- ja valvontajärjestelmien luotettavuudesta.

Täydentävyysperiaate, jonka mukaan EU:n varojen on oltava kansallisia varoja täydentävää eikä niitä korvaavaa, kuuluu edelleen koheesiopolitiikan pääperiaatteisiin. Suhteellisuusperiaatteen mukaan komissio kuitenkin tarkistaa sen soveltamisen vain lähentymistavoitteessa. Jäsenvaltioiden tehtävänä on varmistaa, että täydentävyysperiaatetta noudatetaan alueellista kilpailukykyä ja työllisyyttä sekä alueellista yhteistyötä Euroopassa koskevissa ohjelmissa.

Varainhoito

Varainhoitoa yksinkertaistetaan kahdesta merkittävästä näkökulmasta. Maksut hoidetaan toimintalinjatasolla, eikä enää toimenpidetasolla. Tämän lisäksi yhteisön rahoitusosuus lasketaan ainoastaan julkisten menojen perusteella. Maksatusjärjestelmä (ennakkomaksu ja korvaus) sekä automaattisen vapautuksen periaate säilytetään.

Asetusluonnoksessa ehdotetaan myös menettelyä, jolla maksatusta lykätään, varat pidätetään tai maksatus keskeytetään, jos välimaksun esittämisaikana todetaan vakavia ongelmia.

Varainhoidon yksinkertaistamiseksi komissio ehdottaa, että ohjelmien päättäminen valmiiden toimien osalta sallitaan. Päättämisaikataulusta päätetään kussakin jäsenvaltiossa.

Menojen tukikelpoisuus perustuu pitkälti kansallisiin sääntöihin, mutta joillakin aloilla (esimerkiksi alv) sovelletaan edelleen yhteisön sääntöjä.

5.4. Varojen keskittäminen

Varat pitäisi edelleen suurimmalta osin keskittää köyhimpiin jäsenvaltioihin ja köyhimmille alueille ja uusiin jäsenvaltioihin painottuen. Yksittäisten kehittämisohjelmien osalta keskittämisessä onnistutaan painottamalla Lissabonin ja Göteborgin tavoitteita sekä institutionaalisten valmiuksien kehittämistä lähentymisalueilla.

Alueellista kilpailukykyä koskevissa ohjelmissa nykyinen tukikelpoisten alueiden rajaus (tavoitteessa 2) kuntien ja kunnan osien tasolla on johtanut siihen, että keskittämistä on ajateltu lähes yksinomaan maantieteellisellä mikrotasolla. Vaikka varojen keskittämisen maantieteellisesti vaikeimmassa asemassa oleville alueille on edelleenkin oltava keskeistä, on myös tunnustettava, että näiden alueiden näkymät riippuvat suuresti koko alueen menestyksestä.

Kuten monet alueet ovat todenneet, jonkin alueen heikoimpien osien tarpeiden täyttämiseksi on kehitettävä johdonmukainen strategia koko alueelle. Tämän vuoksi ehdotetaan, että nykyisestä mikroaluetason määrityksestä luovutaan, jotta keskittämisen maantieteelliset ja muut perusteet, jotka määritetään laadittaessa alueellisen kilpailukyvyn ohjelmia kumppanuuden osana komission kanssa, voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon.

Tämän ei pitäisi mitenkään vähentää EU:n rahoitusvarojen käyttöä. Alueellisen kilpailukyvyn osalta kussakin toimenpideohjelmassa on perusteltava keskittäminen maantieteellisesti, temaattisesti ja rahoituksellisesti.

Kumppanuuden osana alueiden tehtävänä on keskittää rahoitusvarat ensinnä taloudellisten, sosiaalisten ja alueellisten erojen hoitamiseen aluetasolla tarvittaviin aihepiireihin. Komissio tarkistaa ja vahvistaa asian ohjelmista päättäessään.

Yksinomaan alue- ja koheesiopolitiikassa noudatettavan käyttämättömien määrärahojen vapauttamisperiaatteen (N+2-sääntö) vuoksi kannustimet ohjelmien tehokkaaseen ja nopeaan toteutukseen ovat edelleen olemassa.

5.5. Enemmän painoarvoa suorituskyvylle ja laadulle

Tehokkuuden vuoksi on keskityttävä enemmän vaikutukseen ja suorituskykyyn ja määriteltävä tarkemmin halutut tulokset. Koheesiopolitiikkaa voitaisiin yleisesti tehostaa käymällä unionin toimielinten välillä komission vuosikertomuksen pohjalta vuosittain keskustelua kansallisten ja alueohjelmien edistymisestä ja tuloksista, mikä lisäisi politiikan avoimuutta ja tulosvastuullisuutta toimielimiin ja kansalaisiin nähden.

Ennen ohjelmien aloitusta, niiden aikana ja niiden lopussa tehtävä arviointi on edelleen keskeistä laadun säilyttämiseksi. Tämän lisäksi komissio ehdottaa yhteisön suoritusvarauksen käyttöönottoa parhaiten sovittuihin tavoitteisiin päässeiden jäsenvaltioiden ja alueiden palkitsemiseksi.

Lopuksi komissio ehdottaa, että jäsenvaltiot luovat omiin kansallisiin määrärahoihinsa pienen varauksen, jolla ne pystyvät nopeasti vastaamaan teollisuuden rakennemuutoksista tai kauppasopimusten vaikutuksista johtuviin odottamattomiin alakohtaisiin tai paikallisiin mullistuksiin. Tätä varausta käytettäisiin mullistusten koettelemien työntekijöiden lisätukeen ja elinkeinoelämän monipuolistamiseen kyseisillä alueilla täydentäen kansallisia ja alueohjelmia, joiden pitäisi olla päävälineitä talouden muutoksia ennakoivissa uudelleenjärjestelyissä.

Ehdotetuilla muutoksilla politiikan mukaisista toimista saadaan avoimempia, mikä helpottaa kansalaisten ja yritysten pääsyä niihin ja lisää näin esitettävien hankkeiden määrää edistäen kustannustehokkuuden paranemista tukihakemusten välisellä kilpailulla.

6. Rahoitusvarat

Koheesiopolitiikkaan osoitetut rahoitusvarat heijastavat laajentuneen unionin halua edistää kasvua ja työpaikkojen luomista heikoimmassa asemassa olevilla alueillaan. Komissio ehdottaa, että uudistetun koheesiopolitiikan kolmen toimintalinjan toteutukseen osoitetaan 336,1 miljardia euroa (373,9 miljardia euroa ehdotettuihin maaseudun kehittämisen ja kalastuksen rahoitusvälineisiin tehtävien siirtojen kanssa) kaudella 2007–2013.

Varat on ohjeellisesti jaettu uudistetun koheesiopolitiikan kolmen tavoitteen välillä seuraavasti:

- Noin 78 prosenttia lähentymistavoitteeseen (vähemmän kehittyneet alueet, koheesiorahasto ja tilastovaikutuksesta kärsivät alueet) niin, että painopiste on 12 uudessa jäsenvaltiossa. Koheesiopoliittisten varainsiirtojen enimmäismäärä (”yläraja”) mihin tahansa jäsenvaltioon säilyy nykyisenä neljänä prosenttina kansallisesta BKT:sta maaseudun kehittämisen ja kalastuksen rahoitusvälineistä saatavat varat mukaan luettuina. Niin sanotusta tilastovaikutuksesta kärsivät alueet saavat lähentymistavoitteen perusteella vähenevää erityistukea, jolla valmistellaan niiden jäämistä tuen ulkopuolelle ( phasing out ).

- Noin 18 prosenttia alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteeseen. Phasing in –alueiden ulkopuolella varat jaetaan tasan EAKR:sta rahoitettavien alueohjelmien ja ESR:sta rahoitettavien kansallisten ohjelmien kesken.

- Noin neljä prosenttia Euroopan alueiden välisen yhteistyön tavoitteeseen.

Rahoitusvarojen jakoon jäsenvaltioiden kesken komissio ehdottaa käytettävän samaa objektiivisten perusteiden menettelyä, jota käytettiin Berliinin Eurooppa-neuvostossa (1999) lähentymistavoitteeseen, ottaen huomioon laajentumisen tilastovaikutuksesta kärsivien alueiden reilu kohtelu.

Alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteeseen osoitettavat varat komissio jakaa jäsenvaltioiden kesken yhteisön taloudellisten, sosiaalisten ja alueellisten perusteiden mukaan.

Tukikelpoisilla alueilla asuvaa väestömäärää ja kyseisen jäsenvaltion kokonaisväestömäärää taasen käytetään ohjaamaan varojen jakoa Euroopan alueiden välisen yhteistyön tavoitteessa.

2004/0163 (AVC)

Ehdotus:

NEUVOSTON ASETUS

Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 161 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen[1],

ottaa huomioon Euroopan parlamentin puoltavan lausunnon[2],

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon[3],

ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon[4],

ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen lausunnon,

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Perustamissopimuksen 158 artiklassa määrätään taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lujittamiseksi, että yhteisö pyrkii vähentämään eri alueiden välisiä kehityseroja sekä muita heikommassa asemassa olevien alueiden tai saarten jälkeenjääneisyyttä, maaseutu mukaan luettuna. Sen 159 artiklan mukaan tätä toimintaa tuetaan rakennerahastojen, Euroopan investointipankin (EIP) ja muiden olemassa olevien rahoitusvälineiden avulla.

(2) Koheesiopolitiikalla olisi lisättävä kasvua, kilpailukykyä ja työllisyyttä sisällyttämällä siihen kestävää kehitystä koskevat yhteisön ensisijaiset tavoitteet, sellaisina kuin ne määritellään Lissabonin ja Göteborgin Eurooppa-neuvostoissa.

(3) Taloudelliset, sosiaaliset ja alueelliset erot ovat laajentuneessa unionissa kasvaneet niin alueellisella kuin kansallisella tasolla. Tästä syystä kilpailukykyä ja työllisyyttä olisi parannettava kaikkialla yhteisössä.

(4) Unionin maa- ja merirajojen lisääntymisen ja maantieteellisen alueen laajenemisen vuoksi rajat ylittävän, valtioiden välisen ja alueiden välisen yhteistyön lisäarvoa unionissa olisi lisättävä.

(5) Koheesiorahaston toimet olisi sisällytettävä rakennepoliittiseen ohjelmatyöhön johdonmukaisuuden lisäämiseksi eri rahastojen kesken.

(6) Rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöksistä 21 päivänä kesäkuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1260/1999[5] 55 artiklan mukaan neuvosto tarkastelee mainittua asetusta komission ehdotuksen perusteella viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2006. Tässä asetuksessa ehdotetun uudistuksen täytäntöön panemiseksi asetus (EY) N:o 1260/1999 olisi kumottava.

(7) Maaseudun kehittämiseen erityisesti asetuksen (EY) N:o […] perusteella ja kalastusalalla erityisesti asetuksen (EY) N:o […][6] perusteella tukea antavien eri välineiden tehtävät olisi täsmennettävä, ja ne olisi sisällytettävä yhteisen maatalouspolitiikan ja yhteisen kalastuspolitiikan välineisiin, jotka olisi koordinoitava koheesiopolitiikan välineisiin.

(8) Tästä syystä koheesiopoliittista tukea antavat rahastot rajoitetaan Euroopan aluekehitysrahastoon (EAKR), Euroopan sosiaalirahastoon (ESR) ja koheesiorahastoon. Kuhunkin rahastoon sovellettavat säännöt vahvistetaan perustamissopimuksen 148, 161 ja 162 artiklan mukaisesti annettavissa soveltamisasetuksissa.

(9) Yhteisön koheesiopolitiikan lisäarvon kasvattamiseksi rakennerahastojen ja koheesiorahaston toimet olisi keskitettävä ja niitä olisi yksinkertaistettava, mistä syystä asetuksessa (EY) N:o 1260/1999 asetetut tavoitteet olisi määriteltävä uudelleen. Tällöin tavoitteeksi olisi asetettava jäsenvaltioiden ja alueiden lähentyminen, alueellinen kilpailukyky ja työllisyys sekä Euroopan alueiden välinen yhteistyö.

(10) Näissä kolmessa tavoitteessa olisi otettava asianmukaisesti huomioon sekä taloudelliset ja sosiaaliset että alueelliset piirteet.

(11) Syrjäisimmillä alueilla pitäisi toteuttaa erityistoimenpiteitä, ja ne tarvitsevat lisärahoitusta perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista seikoista johtuvien haittojen lieventämiseksi.

(12) Erittäin harvaan asutut unionin pohjoiset alueet tarvitsevat riittävää rahoitusta tämän haitan vaikutusten lieventämiseksi.

(13) Koska kaupunkiulottuvuus ja kaupunkien, etenkin keskikokoisten, merkitys aluekehityksessä on huomattava, niihin olisi kiinnitettävä enemmän huomiota kehittämällä niiden asemaa kaupunkien elvyttämisohjelmissa.

(14) Rahastoista olisi rahoitettava erityisiä ja täydentäviä toimia Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) ja Euroopan kalatalousrahaston toimien lisäksi maaseutualueiden ja kalastuksesta riippuvaisten alueiden elinkeinotoiminnan monipuolistamiseksi. Lisäksi rahoitusta olisi kauden 2000–2006 tapaan keskitettävä kehityksessä jälkeen jääneille alueille siten, että näiden välineiden toiminta tukee rahastojen toimintaa.

(15) Toimia luonnonhaitoista kärsivillä alueilla eli joillakin saarilla, vuoristoalueilla ja erityisen harvaan asutuilla alueilla olisi vahvistettava niiden erityisten kehitysongelmien ratkaisemiseksi samoin kuin joillakin yhteisön rajaseutualueilla laajentumisen jälkeen.

(16) Tukikelpoisten alueiden määrittelemiseksi olisi vahvistettava objektiiviset perusteet. Tätä varten ensisijaiset alueet olisi tunnistettava yhteisön tasolla yhteisestä tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistöstä (NUTS) 26 päivänä toukokuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1059/2003[7] mukaisen yhteisen alueluokitusjärjestelmän perusteella.

(17) Lähentymistavoite koskee jäsenvaltioita ja alueita, jotka ovat kehityksessä jäljessä, ja kohdealueita ovat alueet, joiden ostovoimaan perustuva bruttokansantuote (BKT) asukasta kohti on alle 75 prosenttia yhteisön keskiarvosta. Tästä syystä alueet, jotka kärsivät unionin laajentumisesta johtuvan keskiarvon alenemisen tilastovaikutuksesta, saavat huomattavaa siirtymäkauden tukea lähentymisprosessinsa loppuunsaattamiseen. Tämä tuki päättyy vuonna 2013, eikä siirtymäkautta enää jatketa. Lähentymistavoitteen kohteisiin kuuluvat jäsenvaltiot, joiden bruttokansantulo (BKTL) asukasta kohti on alle 90 prosenttia yhteisön keskiarvosta, saavat tukea koheesiorahastosta.

(18) Lähentymistavoitteen ulkopuolelle jääviä alueita koskee alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoite. Tukikelpoisia alueita ovat ohjelmakauden 2000–2006 tavoite 1 -alueet, jotka eivät enää täytä lähentymistavoitteen alueellisia tukikelpoisuusperusteita ja saavat sen vuoksi siirtymäkauden tukea, sekä kaikki muut yhteisön alueet.

(19) Euroopan alueiden välisen yhteistyön tavoite kattaa alueet, joilla on maa- tai merirajoja, yhdennettyä aluekehitystä edistävien toimien osalta määritetyt valtioiden välisen yhteistyön alueet sekä alueiden välistä yhteistyötä ja kokemustenvaihtoa edistävät verkot. Yhteisön ulkorajoilla tehtävän yhteistyön parannukseen ja yksinkertaistukseen sisältyy asetuksen (EY) N:o […] mukaisen Euroopan lähialue- ja kumppanuusvälineen sekä asetuksen (EY) N:o […] mukaisen liittymistä valmistelevan välineen käyttö.

(20) Rahastojen toiminnan ja niistä rahoitettavien toimien olisi oltava johdonmukaisia ja yhteensopivia muun yhteisön politiikan kanssa, ja niissä on noudatettava yhteisön lainsäädäntöä.

(21) Yhteisön toimien olisi oltava jäsenvaltioiden toimia täydentäviä tai niitä edistäviä. Kumppanuutta olisi vahvistettava erilaisten kumppanien, erityisesti alueiden, osallistumista suosivilla järjestelyillä, jotka ovat jäsenvaltioiden institutionaalisten säännösten mukaisia.

(22) Rahastojen tavoitteet pyritään saavuttamaan monivuotisilla ohjelmilla, joilla varmistetaan riittävien rahoitusvarojen saanti sekä yhteisön ja jäsenvaltioiden yhteisten toimien yhdenmukaisuus ja jatkuvuus.

(23) Yhteisö voi perustamissopimuksen 5 artiklassa määrätyn toissijaisuusperiaatteen mukaisesti toteuttaa toimia lähentymistä, alueellista kilpailukykyä ja työllisyyttä sekä Euroopan alueiden välistä yhteistyötä koskevien tavoitteiden edistämiseksi. Jäsenvaltiot eivät yksinään pääse kunnolla näihin tavoitteisiin, koska erot ovat niin suuria ja lähentymistavoitteen perusteella tukikelpoisten jäsenvaltioiden ja alueiden rahoitusvarat ovat rajallisia. Tästä syystä tavoitteisiin päästään paremmin yhteisön tasolla takaamalla monivuotinen yhteisön rahoitus, jotta koheesiopolitiikassa voidaan keskittyä yhteisön ensisijaisiin tavoitteisiin. Edellä mainitussa artiklassa määrätyn suhteellisuusperiaatteen mukaan tällä asetuksella pyritään ainoastaan näiden tavoitteiden saavuttamiseen.

(24) Rakennerahastojen ja koheesiorahaston tukitoimien toissijaisuutta ja suhteellisuutta on aiheellista lujittaa.

(25) Perustamissopimuksen 274 artiklan mukaisesti edellytykset, joilla komissio voi jaetun hallinnoinnin yhteydessä toteuttaa Euroopan yhteisöjen yleisen talousarvion toteuttamiseen liittyviä tehtäviään, olisi täsmennettävä ja jäsenvaltioiden yhteistyövelvoitteet tarkennettava. Näiden edellytysten täyttyessä komissio voi olla varma, että jäsenvaltiot käyttävät rahastovaroja laillisesti ja asianmukaisesti varainhoitoasetuksessa tarkoitettua moitteettoman varainhoidon periaatetta noudattaen.

(26) Todellisten taloudellisten vaikutusten varmistamiseksi rakennerahastojen rahoitusosuus ei voi tämän asetuksen perusteella korvata jäsenvaltioiden julkisia menoja. Kumppanuuden osana tehtävässä täydentävyysperiaatteen noudattamisen tarkastuksessa keskitytään lähentymistavoitteeseen kuuluviin alueisiin niille myönnettävän rahoituksen merkittävyyden vuoksi, ja tarkastus voi johtaa rahoitusoikaisuihin, jos täydentävyyttä ei ole noudatettu.

(27) Pyrkimyksissä taloudelliseen ja sosiaaliseen koheesioon yhteisön tavoitteena on epätasa-arvon poistaminen sekä miesten ja naisten välisen tasa-arvon edistäminen perustamissopimuksen 2 ja 3 artiklan mukaisesti.

(28) Rahoitusta olisi keskitettävä entistä enemmän lähentymistavoitteeseen, koska erot ovat suurempia laajentuneessa unionissa, pyrkimyksiä alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteeseen kilpailukyvyn ja työllisyyden parantamiseksi muualla unionissa olisi jatkettava ja varoja Euroopan alueiden välisen yhteistyön tavoitteeseen olisi lisättävä sen erityisen lisäarvon vuoksi.

(29) Käytössä olevien varojen jaosta olisi annettava säännökset. Varat jaetaan vuosittain, ja niiden huomattava keskittäminen kehityksessä jälkeen jääneille alueille, tilastovaikutuksen vuoksi siirtymäkauden tukea saavat alueet mukaan luettuina, on varmistettava.

(30) Yhdelle jäsenvaltiolle vuosittain myönnettäville määrärahoille asetetaan enimmäismäärä rahoituksen hyödyntämiskyvyn mukaan.

(31) Komission olisi vahvistettava käytettävissä olevien maksusitoumusmäärärahojen ohjeellinen jako objektiivista ja avointa menettelyä noudattaen. Jäsenvaltioille lähentymistavoitteen sekä alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteen perusteella rakennerahastoista myönnetyistä määrärahoista kolme prosenttia pitäisi jättää yhteisön varaukseen laadun ja suorituskyvyn palkitsemista varten.

(32) Rahastojen käytössä olevat määrärahat olisi sidottava kiinteään indeksiin ohjelmatyötä varten.

(33) Koheesiopolitiikan strategisen sisällön lisäämiseksi yhteisön ensisijaiset tavoitteet yhdentämällä ja siten politiikan avoimuuden lisäämiseksi neuvoston olisi hyväksyttävä komission ehdotuksesta strategiset suuntaviivat ja tarkasteltava komission laatiman kertomuksen perusteella, miten jäsenvaltiot panevat ne täytäntöön.

(34) Kunkin jäsenvaltion olisi neuvoston hyväksymien strategisten suuntaviivojen perusteella laadittava oma kehittämisstrategiansa, josta neuvotellaan komission kanssa ja josta komissio tekee päätöksen ja jota käytetään viitekehyksenä toimenpideohjelmia laadittaessa.

(35) Rakennerahastojen ohjelmatyötä ja hallinnointia olisi niiden erityispiirteet huomioon ottaen yksinkertaistettava säätämällä, että toimenpideohjelmat rahoitetaan joko EAKR:sta tai ESR:sta siten, että kummastakin rahastosta voidaan täydentävästi ja rajoitetusti rahoittaa toimia, jotka kuuluvat toisen rahaston toiminta-alaan.

(36) Täydentävyyden parantamiseksi ja täytäntöönpanon yksinkertaistamiseksi koheesiorahaston ja EAKR:n tukea koskeva ohjelmatyö hoidetaan liikenteen ja ympäristön toimenpideohjelmien osalta yhteisesti.

(37) Ohjelmatyössä olisi varmistettava rahastojen koordinointi keskenään ja muiden olemassa olevien rahoitusvälineiden sekä EIP:n ja Euroopan investointirahaston kanssa. Tähän koordinointiin sisältyvät myös monimutkaisten rahoitussuunnitelmien laatiminen sekä yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuudet.

(38) Ohjelmakausi kestää seitsemän vuotta asetuksessa (EY) N:o 1260/1999 määritellyn hallintojärjestelmän yksinkertaistuksen säilyttämiseksi.

(39) Jäsenvaltioiden ja hallintoviranomaisten tehtävänä on hoitaa EAKR:sta osarahoitettavissa toimenpideohjelmissa järjestelyt alueiden välistä yhteistyötä varten ja ottaa huomioon luonnonhaitoista kärsivien alueiden erityispiirteet.

(40) Yksinkertaistamisen ja hajauttamisen tarpeen vuoksi ohjelmatyö ja rahoitushallinto olisi hoidettava ainoastaan toimintalinjojen tasolla, eikä asetuksessa (EY) N:o 1260/1999 säädettyjä yhteisön tukikehyksiä ja ohjelma-asiakirjan täydennyksiä jatketa.

(41) Jäsenvaltioiden, alueiden ja hallintoviranomaisten olisi EAKR:sta lähentymistavoitteen sekä alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteen perusteella osarahoitettavissa ohjelmissa järjestettävä vastuunsiirto kaupunkiviranomaisille kaupunkien elvyttämistä koskevien toimintalinjojen osalta.

(42) Syrjäisimmille alueille aiheutuvien lisäkustannusten tasoittamiseksi tarkoitetut lisämäärärahat olisi sisällytettävä EAKR:sta näillä alueilla rahoitettaviin toimenpideohjelmiin.

(43) EAKR:sta rahoitettavan Euroopan alueiden välisen yhteistyön tavoitteella olisi oltava erilliset täytäntöönpanojärjestelyt.

(44) Komission pitäisi voida hyväksyä toimenpideohjelmiin kuuluvat suurhankkeet, tarvittaessa yhdessä EIP:n kanssa, niiden tarkoituksen, vaikutuksen ja yhteisön varojen käyttöä varten suunniteltujen järjestelyjen arvioimiseksi.

(45) Teknisen avun osana rahastoista olisi tuettava arviointeja, rahastojen hallinnointiin liittyvän hallintokapasiteetin parannuksia, tutkimuksia, pilottihankkeita ja erityisesti innovatiivisten lähestymistapojen ja käytäntöjen kannustamiseen tarkoitettua kokemustenvaihtoa.

(46) Rahastojen tuen tehokkuus edellyttää myös luotettavan arvioinnin sisällyttämistä ohjelmatyöhön ja seurantaan, ja jäsenvaltioiden ja komission vastuu tältä osin olisi tarkennettava.

(47) Jäsenvaltioiden olisi säädettävä, että lähentymisen sekä alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteen kansallisista kokonaismäärärahoista jätetään pieni osa varaukseen, jolla pystytään nopeasti vastaamaan sosioekonomisista uudelleenjärjestelyistä tai kauppasopimusten vaikutuksista johtuviin odottamattomiin alakohtaisiin tai paikallisiin mullistuksiin.

(48) On tarpeen määrittää tekijät, joiden perusteella rahastojen osallistumista toimenpideohjelmiin mukautetaan. Yhteisön varojen kerrannaisvaikutusten lisäämiseksi on tästä syystä tarpeen ottaa huomioon kyseisten alueiden ongelmien luonne ja vakavuus, yhteisön ensisijaisten tavoitteiden täytäntöönpano, ympäristön suojeleminen ja parantaminen mukaan luettuina, sekä yksityisten varojen käyttöönotto toimenpideohjelmissa yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuuden osana. Tätä varten on myös tarpeen määrittää tuloja tuottavan hankkeen käsite ja esittää, millä perusteilla rahastojen osuus lasketaan tällaisissa hankkeissa.

(49) Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti, jollei Euroopan aluekehitysrahastosta annetussa asetuksessa (EY) N:o […], Euroopan sosiaalirahastosta annetussa asetuksessa (EY) N:o […] ja koheesiorahastosta annetussa asetuksessa (EY) N:o […] säädetä poikkeuksista, menojen tukikelpoisuudesta annetaan kansalliset säännöt.

(50) Rahastotoimien tehokkuuden, oikeudenmukaisuuden ja kestävän vaikutuksen varmistamiseksi olisi annettava säännökset, joilla taataan yrityksiin tehtävien investointien pitkäaikaisuus ja vältetään rahastojen käyttö epäterveeseen kilpailuun. On tarpeen varmistaa, että rahastoista tuetut investoinnit voidaan kirjata poistoiksi riittävän pitkällä aikavälillä.

(51) Jäsenvaltioiden on toteutettava riittävät toimenpiteet hallinto- ja valvontajärjestelmän toimivuuden varmistamiseksi. Tätä varten on tarpeen vahvistaa yleisperiaatteet ja tehtävät, joista kaikkien toimenpideohjelmien järjestelmien on vastattava ohjelmakaudella 2000–2006 voimassa olevan yhteisön lainsäädännön perusteella.

(52) Siksi on tarpeen edelleen nimetä yksi hallintoviranomainen kutakin tukitoimea varten ja selkiyttää tämän viranomaisen vastuu sekä tarkastusviranomaisen tehtävät. On myös tarpeen varmistaa yhdenmukaiset laatuvaatimukset menojen todentamiselle ja maksatuspyynnöille ennen niiden esittämistä komissiolle. Pyyntöjen perusteena olevien tietojen luonne ja laatu on tarpeen täsmentää ja vahvistaa tätä varten todentamisviranomaisen tehtävät.

(53) Toimenpideohjelmien seurantaa tarvitaan niiden täytäntöönpanon laadun varmistamiseen. Tätä varten seurantakomiteoiden vastuu määritetään samoin kuin tiedot, jotka on toimitettava komissiolle, ja näiden tietojen tarkastelukehys.

(54) Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen mukaan vastuu tukitoimien täytäntöönpanosta ja valvonnasta kuuluu ensisijassa jäsenvaltioille.

(55) Hallinto- ja valvontajärjestelmiin, menojen todentamiseen sekä väärinkäytösten ja yhteisön lainsäädännön rikkomusten ehkäisyyn, toteamiseen ja oikaisuun liittyvät jäsenvaltioiden velvoitteet olisi täsmennettävä toimenpideohjelmien tehokkaan ja asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi. Hallinnoinnin ja valvonnan osalta on erityisesti tarpeen vahvistaa yksityiskohtaiset säännöt, joiden mukaan jäsenvaltiot antavat takeet siitä, että järjestelmät ovat olemassa ja toimivat tyydyttävästi.

(56) Rajoittamatta varainhoitoa koskevaa komission toimivaltaa, yhteistyötä jäsenvaltioiden ja komission välillä tällä alalla olisi lisättävä ja vahvistettava perusteet, joilla komissio voi kansallisten järjestelmien valvontastrategiansa osana määrittää, kuinka vakuuttavat takeet se voi saada kansallisilta tarkastuslaitoksilta.

(57) Yhteisön tarkastusten laajuus ja intensiteetti olisi suhteutettava sen rahoitusosuuden määrään. Jos jäsenvaltio vastaa suurimmasta osasta ohjelman rahoitusta, on aiheellista antaa kyseiselle jäsenvaltiolle mahdollisuus hoitaa joitakin valvontajärjestelyjä kansallisten sääntöjen mukaan. On tarpeen vahvistaa, että tällaisissa tilanteissa komissio eriyttää tavat, joilla jäsenvaltioiden on hoidettava menojen todentaminen sekä hallinto- ja valvontajärjestelmän tarkastus, ja asetettava edellytykset, joiden täyttyessä komissio voi rajoittaa omia tarkastuksiaan ja luottaa kansallisten laitosten antamiin takeisiin.

(58) Toimenpideohjelman alussa maksettavalla ennakkomaksulla varmistetaan säännöllinen kassavirta, joka helpottaa maksatusta tuensaajille toimenpideohjelman täytäntöönpanon aikana. Rakennerahastoista maksettava seitsemän prosentin ennakko ja koheesiorahastosta maksettava 10,5 prosentin ennakko nopeuttavat näin toimenpideohjelmien täytäntöönpanoa.

(59) Hallinto- ja valvontajärjestelmissä todetuista puutteista johtuvan maksujen keskeytyksen lisäksi olisi oltava toimenpiteitä, joiden avulla valtuutettu tulojen ja menojen hyväksyjä voi keskeyttää maksatuksen, jos näiden järjestelmien moitteettomuutta epäillään, tai komissio voi tehdä maksuihin vähennyksiä, jos kyseinen jäsenvaltio ei ole pannut täytäntöön kaikkia suunnitelmaan kuuluneita oikaisutoimenpiteitä.

(60) Automaattista vapauttamista koskevalla säännöllä nopeutetaan ohjelmien täytäntöönpanoa ja parannetaan moitteetonta varainhoitoa. Tätä varten on aiheellista määrittää säännön soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt sekä se osuus talousarviomäärärahoista, joka voidaan jättää säännön ulkopuolelle erityisesti silloin, kun täytäntöönpanon viiveet johtuvat olosuhteista, jotka ovat niihin vetoavasta toimijasta riippumattomia, epätavanomaisia tai ennalta arvaamattomia, eikä niiden seurauksia ole toimijan todistetusta huolellisuudesta riippumatta voitu välttää.

(61) Ohjelmien päättämismenettelyjä olisi yksinkertaistettava tarjoamalla tätä haluaville jäsenvaltioille mahdollisuus päättää niiden valitsemassa aikataulussa loppuun saatettuja toimia koskeva osa toimenpideohjelmasta, ja tähän tarvittavasta kehyksestä olisi säädettävä.

(62) Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY[8] mukaisesti,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I OSASTO

TAVOITTEET JA YLEISET SÄÄNNÖT

I LUKU TOIMINTA-ALA JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa annetaan Euroopan aluekehitysrahastoa (EAKR), Euroopan sosiaalirahastoa (ESR), jäljempänä ’rakennerahastot’, ja koheesiorahastoa koskevat yleiset säännöt, sanotun kuitenkaan rajoittamatta EAKR:sta, ESR:sta ja koheesiorahastosta annetuissa asetuksissa säädettyjä erityissäännöksiä.

Tässä asetuksessa määritetään tavoitteet, joihin rakennerahastoilla ja koheesiorahastolla, jäljempänä ’rahastot’, pyritään vaikuttamaan, sekä perusteet, joilla jäsenvaltiot ja alueet voivat saada tukea näistä rahastoista, käytössä olevat rahoitusvarat ja niiden jakoperusteet.

Asetuksessa määritetään koheesiopolitiikan toimintaympäristö, johon kuuluvat yhteisön koheesiopolitiikan strategisten suuntaviivojen laatiminen, kansallinen strateginen viitekehys ja vuotuinen tarkastelu yhteisön tasolla.

Asetuksessa säädetään kumppanuutta, ohjelmatyötä, arviointia, hallinnointia, myös varainhoitoa, seurantaa ja valvontaa koskevista periaatteista ja säännöistä jäsenvaltioiden ja komission jaetun vastuun perusteella.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan seuraavilla käsitteillä seuraavaa:

1) ’toimenpideohjelma’ : jäsenvaltion esittämä ja komission strategisen viitekehyksen osana hyväksymä asiakirja, jossa vahvistetaan kehittämisstrategia käyttämällä johdonmukaisia toimintalinjoja, joiden toteutukseen haetaan tukea yhdestä rahastosta tai, kun on kyse lähentymistavoitteesta, koheesiorahastosta ja EAKR:sta;

2) ’toimintalinja’ : yksi toimenpideohjelman strategiaan kuuluva toimintalinja, johon sisältyy joukko toisiinsa liittyviä toimia, joilla on mitattavissa olevat erityistavoitteet;

3) ’toimi’ : hanke tai hankeryhmä, jonka kyseisen toimenpideohjelman hallintoviranomainen on valinnut tai joka on valittu hallintoviranomaisen valvonnassa seurantakomitean vahvistamilla perusteilla ja jota yksi tai useampi tuensaaja panee täytäntöön siihen liittyvän toimintalinjan tavoitteiden saavuttamiseksi;

4) ’tuensaaja’ : toimien käynnistämisestä ja/tai täytäntöönpanosta vastaava toimija, elin tai yritys, joko julkinen tai yksityinen. Perustamissopimuksen 87 artiklan mukaisissa tukijärjestelmissä tuensaajia ovat julkiset tai yksityiset yritykset, jotka toteuttavat yksittäisen toimen ja saavat julkista tukea;

5) ’julkiset menot’ : mikä tahansa toimien julkinen rahoitusosuus, joka tulee valtion, alue- tai paikallisviranomaisten talousarviosta taikka rakennerahastoihin ja koheesiorahastoon liittyvästä Euroopan yhteisöjen talousarviosta, ja kaikki vastaavat menot. Kaikkia toimien rahoitusosuuksia, jotka tulevat yhdestä tai useammasta alue- tai paikallisviranomaisesta muodostettujen julkisoikeudellisten elinten tai yhdistysten taikka julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31 päivänä maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18/EY[9] tarkoitettujen julkisoikeudellisten elinten talousarviosta pidetään julkisena rahoitusosuutena;

6) ’välittävä elin’ : mikä tahansa elin taikka yksityinen tai julkinen yksikkö, joka toimii hallinto- tai todentamisviranomaisen vastuulla tai hoitaa toimia täytäntöönpaneviin tuensaajiin liittyviä tehtäviä tällaisen viranomaisen puolesta.

II LUKU TAVOITTEET JA TEHTÄVÄT

3 artikla

Tavoitteet

1. Yhteisön perustamissopimuksen 158 artiklan mukaisesti toteuttamilla toimilla pyritään lujittamaan laajentuneen unionin taloudellista ja sosiaalista koheesiota yhteisön sopusointuisen, tasapainoisen ja kestävän kehittämisen edistämiseksi. Toimet toteutetaan rahastojen, Euroopan investointipankin (EIP) ja muiden olemassa olevien rahoitusvälineiden avulla. Toimilla vastataan haasteisiin, jotka liittyvät taloudellisiin, sosiaalisiin ja alueellisiin eroihin, joita on syntynyt erityisesti kehityksessä jälkeen jääneissä maissa ja kehityksessä jälkeen jääneillä alueilla, taloudellisten ja sosiaalisten uudelleenjärjestelyjen nopeuttamiseen sekä väestön ikääntymiseen.

Rahastotoimiin sisällytetään kansallisella ja alueellisella tasolla yhteisön ensisijaiset tavoitteet, joilla tähdätään kestävään kehitykseen vahvistamalla kasvua, kilpailukykyä ja työllisyyttä, sosiaalista osallisuutta sekä ympäristön parantamista ja laatua.

2. Tätä varten EAKR, ESR, koheesiorahasto, EIP ja muut olemassa olevat yhteisön rahoitusvälineet pyrkivät tarkoituksenmukaisella tavalla seuraavien kolmen tavoitteen täyttymiseen:

a) lähentymistavoitteessa tarkoituksena on nopeuttaa vähiten kehittyneiden jäsenvaltioiden ja alueiden lähentymistä parantamalla kasvun ja työllisyyden edellytyksiä siten, että lisätään ja parannetaan fyysiseen ja inhimilliseen pääomaan tehtävien investointien laatua ja kehitetään innovaatiota ja osaamisyhteiskuntaa, sopeutumista taloudellisiin ja sosiaalisiin muutoksiin, ympäristön suojelua ja parantamista sekä hallinnon tehokkuutta. Tämä on rahastojen ensisijainen tavoite.

b) vähiten kehittyneiden alueiden ulkopuolella toteutettavassa alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteessa tarkoituksena on vahvistaa alueiden kilpailukykyä ja houkuttavuutta sekä työllisyyttä ennakoimalla taloudellisia ja sosiaalisia muutoksia, myös kaupan avautumiseen liittyviä, innovaation ja osaamisyhteiskunnan edistämisen, yrittäjyyden, ympäristön suojelun ja parantamisen, yhteyksien helpottamisen, työntekijöiden ja yritysten sopeutumiskyvyn parantamisen sekä syrjäytymistä torjuvien työmarkkinoiden avulla.

c) Euroopan alueiden välisen yhteistyön tavoitteessa tarkoituksena on rajat ylittävän yhteistyön vahvistaminen yhteisillä paikallisaloitteilla ja alueiden tasolla toimilla, jotka liittyvät yhteisön ensisijaisiin tavoitteisiin ja johtavat yhdennettyyn alueelliseen kehittämiseen sekä verkottumisella ja kokemustenvaihdolla sopivalla alueellisella tasolla.

3. Rahastotoimissa otetaan näiden kolmen tavoitteen osana huomioon taloudelliset ja sosiaaliset erityispiirteet sekä alueelliset erityispiirteet kunkin rahaston luonteen mukaan. Toimilla tuetaan tarkoituksenmukaisella tavalla kaupunkien elvyttämistä erityisesti osana aluekehitystä sekä maaseutualueiden ja kalastuksesta riippuvaisten alueiden elvyttämistä talouden monipuolistamisen avulla. Toimilla tuetaan myös alueita, joilla on maantieteellisiä tai luonnonhaittoja, jotka vaikeuttavat niiden kehitysongelmia erityisesti syrjäisimmillä alueilla (Guadeloupe, Ranskan Guyana, Martinique, Réunion, Azorit, Madeira ja Kanariansaaret) sekä erittäin harvaan asutuilla pohjoisilla alueilla, tietyillä saarilla ja saarijäsenvaltioissa sekä vuoristoalueilla.

4 artikla

Välineet ja tehtävät

1. Rahastot osallistuvat kustakin annettujen erityissäännösten mukaisesti seuraavien kolmen tavoitteen toteuttamiseen:

a) lähentymistavoite: EAKR, ESR ja koheesiorahasto;

b) alueellinen kilpailukyky ja työllisyys: EAKR ja ESR;

c) Euroopan alueiden välinen yhteistyö: EAKR.

2. Rahastot osallistuvat jäsenvaltioiden ja komission aloitteesta teknisen avun rahoitukseen.

III LUKU MAANTIETEELLISET TUKIKELPOISUUSEHDOT

5 artikla

Lähentyminen

1. Rakennerahastorahoitusta lähentymistavoitteen perusteella saavien alueiden on oltava Euroopan parlamentin ja neuvoston 26 päivänä toukokuuta 2003 antamassa asetuksessa (EY) N:o 1059/2003 tarkoitetun mukaisesti tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistön II-tasoa, jäljempänä ’NUTS II -taso’, ja niiden bruttokansantuotteen (BKT) on asukasta kohti oltava ostovoimapariteettina mitattuna ja yhteisön käytössä … olevien viimeisten kolmen vuoden tietojen perusteella alle 75 prosenttia yhteisön keskiarvosta.

2. NUTS II -tason alueet, joiden BKT asukasta kohti ostovoimapariteettina mitattuna ja yhteisön käytössä … olevien viimeisten kolmen vuoden tietojen perusteella on 75 prosentista … prosenttiin yhteisön keskiarvosta voivat saada erityisperustein rakennerahastorahoitusta siirtymäkauden ajan.

3. Koheesiorahastorahoitusta saavat jäsenvaltiot, joiden bruttokansantulo (BKTL) asukasta kohti ostovoimapariteettina mitattuna ja yhteisön käytössä … olevien viimeisten kolmen vuoden tietojen perusteella on alle 90 prosenttia yhteisön keskiarvosta ja joilla on ohjelma perustamissopimuksen 104 artiklassa tarkoitettujen taloudellisten lähentymisvaatimusten täyttämiseksi.

4. Syrjäisimmät alueet (Guadeloupe, Ranskan Guyana, Martinique, Réunion, Azorit, Madeira ja Kanariansaaret) saavat EAKR:sta erityisrahoitusta, jolla helpotetaan niiden integroitumista sisämarkkinoille ja korvataan niiden erityishaittoja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 1 ja 2 kohdan sekä 6 artiklan soveltamista.

5. Heti tämän asetuksen tultua voimaan komissio hyväksyy 104 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen luettelon tämän artiklan 1 ja 2 kohdan mukaiset ehdot täyttävistä alueista ja 5 artiklan 3 kohdan mukaiset ehdot täyttävistä jäsenvaltioista. Luettelo on voimassa 1 päivästä tammikuuta 2007 31 päivään joulukuuta 2013.

6 artikla

Alueellinen kilpailukyky ja työllisyys

1. Rakennerahastotukea alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteen perusteella voivat saada muut kuin 5 artiklan 1 kohdan ja 2 kohdan soveltamisalaan kuuluvat alueet.Kunkin jäsenvaltion on 25 artiklassa tarkoitettua kansallista strategista viitekehystä esittäessään ilmoitettava NUTS I- ja NUTS II -tason alueet, joita varten se esittää EAKR:sta rahoitettavaa ohjelmaa.

2. Vuonna 2006 kokonaan tavoite 1 -alueisiin asetuksen (EY) N:o 1260/1999 mukaisesti kuuluneet NUTS II -tason alueet, joita ei tarkoiteta 5 artiklan 1 ja 2 kohdassa, voivat saada rakennerahastoista erityistä siirtymäkauden rahoitusta.

3. Heti tämän asetuksen tultua voimaan komissio hyväksyy 104 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen luettelon tämän artiklan 2 kohdan mukaiset ehdot täyttävistä alueista. Luettelo on voimassa 1 päivästä tammikuuta 2007 31 päivään joulukuuta 2013.

7 artikla

Euroopan alueiden välinen yhteistyö

1. Rajat ylittävän yhteistyön rahoitukseen ovat tukikelpoisia yhteisön NUTS III -tason alueet sisärajoilla ja joillakin ulkomaarajoilla sekä jotkut yhteisön NUTS III -tason alueet merirajoilla, joiden välillä on pääsääntöisesti vähintään 150 kilometriä, ottaen huomioon yhteistyötoimen johdonmukaisuuden ja jatkuvuuden mahdollisesti vaatimat mukautukset.Heti tämän asetuksen tultua voimaan komissio hyväksyy 104 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen luettelon tukikelpoisista alueista. Luettelo on voimassa 1 päivästä tammikuuta 2007 31 päivään joulukuuta 2013.

2. Komissio hyväksyy 23 ja 24 artiklassa tarkoitettujen yhteisön strategisten suuntaviivojen perusteella 104 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen luettelon valtioiden välisen yhteistyön osalta tukikelpoisista valtioiden välisistä alueista. Luettelo on voimassa 1 päivästä tammikuuta 2007 31 päivään joulukuuta 2013.

3. Koko yhteisön alue on tukikelpoinen yhteistyöverkkojen ja kokemustenvaihdon osalta.

IV LUKU TOIMINTAPERIAATTEET

8 artikla

Täydentävyys, johdonmukaisuus ja yhdenmukaisuus

1. Rahastotoimilla täydennetään kansallisia, alueellisia ja paikallisia toimenpiteitä sisällyttämällä niihin yhteisön ensisijaiset tavoitteet.

2. Komissio ja jäsenvaltiot varmistavat, että rahastojen ja jäsenvaltioiden tukitoimet ovat johdonmukaisia yhteisön toimien, politiikkojen ja ensisijaisten tavoitteiden kanssa. Johdonmukaisuus osoitetaan erityisesti yhteisön strategisissa suuntaviivoissa, kansallisissa strategisissa viitekehyksissä ja toimenpideohjelmissa.

3. Rahastoista rahoitettavien toimien on oltava perustamissopimuksen määräysten ja niiden perusteella annettujen säännösten mukaisia.

9 artikla

Ohjelmatyö

Rahastojen tavoitteiden toteutuksessa käytetään monivuotista ohjelmatyöjärjestelmää, joka sisältää toimintalinjat ja monivaiheiset hallinnointi-, päätöksenteko- ja rahoitusmenettelyt.

10 artikla

Kumppanuus

1. Komissio päättää rahastotoimista tiiviissä yhteistyössä, jäljempänä ’kumppanuus’, komission ja jäsenvaltioiden kesken. Jäsenvaltioiden on hoidettava seuraavien nimeämiensä viranomaisten ja elinten väliset kumppanuusjärjestelyt voimassa olevien kansallisten sääntöjen ja käytäntöjen mukaisesti:

a) toimivaltaiset alue-, paikallis- ja kaupunkiviranomaiset sekä muut julkisviranomaiset,

b) talous- ja yhteiskuntaelämän osapuolet,

c) mikä tahansa muu sopiva elin, joka edustaa kansalaisyhteiskuntaa, ympäristöalan kumppaneita tai kansalaisjärjestöjä sekä miesten ja naisten tasa-arvon edistämisestä vastaavat elimet.

Kunkin jäsenvaltion on nimettävä kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla sekä talous- ja yhteiskuntaelämän taikka muun alan edustavimmat kumppanit, jäljempänä ’kumppanit’. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki keskeiset elimet osallistuvat kansallisten sääntöjen ja käytäntöjen mukaisesti laajaan ja vaikuttavaan kokonaisuuteen, ottaen huomioon tarpeen edistää miesten ja naisten välistä tasa-arvoa ja kestävää kehitystä sisällyttämällä siihen ympäristönsuojelua ja ympäristön parantamista koskevat vaatimukset.

2. Kumppanuutta harjoitetaan kunkin osapuolen institutionaalisten, oikeudellisten ja rahoitusta koskevien toimivaltuuksien mukaisesti.

Kumppanuus kattaa kansallisen strategisen viitekehyksen valmistelun ja seurannan sekä toimenpideohjelmien valmistelun, täytäntöönpanon, seurannan ja arvioinnin. Jäsenvaltioiden on otettava mukaan kaikki asiaan liittyvät kumppanit, erityisesti alueet, ohjelmatyön eri vaiheissa kunkin vaiheen määräaikoja noudattaen.

3. Komissio kuulee vuosittain yhteiskuntaelämän osapuolia Euroopan tasolla edustavia järjestöjä rahastojen tuesta.

11 artikla

Tukitoimien toissijaisuus ja suhteellisuus

1. Jäsenvaltiot vastaavat 23 artiklassa tarkoitettujen toimenpideohjelmien täytäntöönpanosta sopivalla alueellisella tasolla kunkin jäsenvaltion institutionaalisen järjestelmän mukaisesti. Tehtävä on hoidettava tämän asetuksen mukaisesti.

2. Keinot, joita komissio ja jäsenvaltiot käyttävät valvonnassa, eriytetään sen mukaan, kuinka suuri yhteisön rahoitusosuus on. Eriyttäminen koskee myös arviointia, komission osallistumista 62 artiklassa tarkoitettuihin seurantakomiteoihin ja toimenpideohjelmien vuosikertomuksia.

12 artikla

Yhteinen hallinnointi

1. Rahastoille varattu yhteisön talousarvio toteutetaan jäsenvaltioiden ja komission jaetun hallinnoinnin osana neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002[10] 53 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti, 43 artiklassa tarkoitettua teknistä apua lukuun ottamatta.

Jäsenvaltiot ja komissio varmistavat moitteettoman varainhoidon periaatteen noudattamisen.

2. Komissio hoitaa vastuunsa Euroopan yhteisöjen yleisen talousarvion toteuttamisesta seuraavasti:

a) komissio varmistaa 69 ja 70 artiklassa kuvattuja menettelyjä noudattaen, että jäsenvaltioissa on olemassa hallinto- ja valvontajärjestelmät ja että ne toimivat moitteettomasti;

b) komissio lykkää maksatusta, pidättää varoja tai keskeyttää maksatuksen kokonaan tai osittain 89, 90 ja 91 artiklan mukaisesti, jos kansalliset hallinto- ja valvontajärjestelmät eivät toimi, ja toteuttaa mitkä tahansa muut tarvittavat rahoitusoikaisut 101 ja 102 artiklassa kuvattuja menettelyjä noudattaen;

c) komissio tarkastaa ennakon palautuksen ja vapauttaa maksusitoumukset automaattisesti 81 artiklan 2 kohdassa, 93 artiklassa ja 96 artiklassa säädettyjä menettelyjä noudattaen.

13 artikla

Täydentävyys

1. Rakennerahastojen rahoitusosuudet eivät saa korvata jäsenvaltion julkisia tai niihin rinnastettavia rakenteellisia menoja.

2. Lähentymistavoitteen alueilla komissio ja jäsenvaltiot määrittävät tason, jolla jäsenvaltion on pidettävä julkiset tai niihin rinnastettavat rakenteelliset menonsa kaikilla kyseisillä alueilla koko ohjelmakauden ajan.

Jäsenvaltio ja komissio sopivat menoista 25 artiklassa tarkoitetussa kansallisessa strategisessa viitekehyksessä.

3. Edellä 2 kohdassa tarkoitetun menotason on oltava vähintään yhtä suuri kuin edellisellä ohjelmakaudella saavutettu todellisten menojen vuotuinen keskitaso.

Menotaso määritellään niiden yleisten makrotaloudellisten olosuhteiden perusteella, joissa rahoitus toteutuu ottaen huomioon tietyt taloudelliset erityistilanteet, kuten yksityistämiset sekä jäsenvaltion edellisen ohjelmakauden julkisten tai niihin rinnastettavien rakenteellisten menojen poikkeuksellinen taso.

4. Komissio varmistaa yhteistyössä kunkin jäsenvaltion kanssa täydentävyyden lähentymistavoitteen osalta ohjelmakauden puolivälissä vuonna 2011 ja jälkikäteen 30 päivään kesäkuuta 2016 mennessä.

Jos jäsenvaltio ei pysty 30 päivänä kesäkuuta 2016 todistamaan, että kansallisessa strategisessa viitekehyksessä sovittua täydentävyyttä on noudatettu, komissio tekee rahoitusoikaisun 101 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

14 artikla

Miesten ja naisten välinen tasa-arvo

Jäsenvaltiot ja komissio varmistavat, että miesten ja naisten välistä tasa-arvoa ja tasa-arvonäkökohtia edistetään rahastotoimien täytäntöönpanon eri vaiheissa.

V LUKU RAHOITUSKEHYS

15 artikla

Kokonaismäärärahat

1. Rahastojen maksusitoumuksiin käytettävissä olevat varat kaudella 2007–2013 ovat 336,1 miljardia euroa vuoden 2004 hintoina liitteessä 1 olevan vuosijakauman mukaisesti.

Ohjelmatyötä varten ja määrien ottamiseksi myöhemmin Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut määrät indeksikorjataan vuosittain kahdella prosentilla.

Talousarviomäärärahat jaetaan 3 artiklan 2 kohdassa määritettyjen tavoitteiden kesken niin, että huomattava osa niistä keskitetään lähentymistavoitteen alueille.

2. Komissio tekee jäsenvaltiokohtaisen alustavan jaon vuosittain 16, 17 ja 18 artiklassa vahvistettujen perusteiden mukaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 20 ja 21 artiklassa tarkoitettujen säännösten soveltamista.

16 artikla

Lähentymistavoitteen määrärahat

1. Lähentymistavoitteen kokonaismäärärahat ovat 78,54 prosenttia 15 artiklan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista määrärahoista eli yhteensä 264 miljardia euroa, ja ne jaetaan osa-alueittain seuraavasti:

a) 67,34 prosenttia 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun rahoitukseen käyttäen jäsenvaltiokohtaisen alustavan jaon perusteina tukikelpoista väestöä, alueellista vaurautta, kansallista vaurautta ja työttömyyttä;

b) 8,38 prosenttia 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun siirtymäkauden erityistukeen käyttäen jäsenvaltiokohtaisen alustavan jaon perusteina tukikelpoista väestöä, alueellista vaurautta, kansallista vaurautta ja työttömyyttä;

c) 23,86 prosenttia 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun rahoitukseen käyttäen jäsenvaltiokohtaisen alustavan jaon perusteina väestöä, asukasta kohti laskettua bruttokansantuloa ottaen huomioon kansallisen vaurauden kasvu edellisellä ohjelmakaudella sekä pinta-alaa, ja

d) 0,42 prosenttia 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuun rahoitukseen käyttäen jäsenvaltiokohtaisen alustavan jaon perusteena tukikelpoista väestöä.

2. Edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen määrärahojen vuotuinen jakomäärä pienenee 1 päivästä tammikuuta 2007 alkaen. Vuonna 2007 määrärahat ovat pienemmät kuin vuonna 2006, lukuun ottamatta kuitenkaan alueita, jotka eivät asetuksen (EY) N:o 1260/1999 perusteella 1 päivänä tammikuuta 2000 kuuluneet kokonaan tavoite 1 -alueisiin, joiden osalta vuoden 2007 määrärahojen on oltava objektiiviset ja oikeudenmukaiset.

17 artikla

Alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden määrärahat

1. Alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteen kokonaismäärärahat 15 artiklan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista määrärahoista ovat 17,22 prosenttia eli yhteensä 57,9 miljardia euroa, ja ne jaetaan osa-alueittain seuraavasti:

a) 83,44 prosenttia 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun rahoitukseen käyttäen jäsenvaltiokohtaisen alustavan jaon perusteina tukikelpoista väestöä, alueellista vaurautta, työttömyyttä, työllisyysastetta ja asukastiheyttä;

b) 16,56 prosenttia 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun siirtymäkauden erityistukeen käyttäen jäsenvaltiokohtaisen alustavan jaon perusteina tukikelpoista väestöä, alueellista vaurautta, kansallista vaurautta ja työttömyyttä.

2. Edellä 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut määrärahat jaetaan tasapuolisesti EAKR:sta ja ESR:sta rahoitettavien ohjelmien kesken.

3. ESR:sta rahoitettavat toimenpideohjelmat saavat enintään 50 prosenttia käytettävissä olevista 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuista maksumäärärahoista. ESR:sta rahoitettavissa toimenpideohjelmissa on oltava tätä varten erityinen toimintalinja.

4. Edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen määrärahojen vuotuinen jakomäärä pienenee 1 päivästä tammikuuta 2007 alkaen. Vuonna 2007 määrärahat ovat pienemmät kuin vuonna 2006, lukuun ottamatta kuitenkaan alueita, jotka kuuluivat asetuksen (EY) N:o 1260/1999 perusteella vuodesta 2004 alkaen tavoite 1 -alueisiin, joiden osalta vuoden 2007 määrärahojen on oltava objektiiviset ja oikeudenmukaiset.

18 artikla

Euroopan alueiden välisen yhteistyön määrärahat

Euroopan alueiden välisen yhteistyön tavoitteen kokonaismäärärahat 15 artiklan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista määrärahoista ovat 3,94 prosenttia eli yhteensä 13,2 miljardia euroa, ja ne jaetaan osa-alueittain seuraavasti:

a) 35,61 prosenttia 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun rajat ylittävän yhteistyön rahoitukseen käyttäen jäsenvaltiokohtaisen alustavan jaon perusteena tukikelpoista väestöä.

12,12 prosenttia EAKR:n rahoitusosuuteen Euroopan lähialue- ja kumppanuusvälineen rajat ylittävästä ohjelmalohkosta asetuksen (EY) No […] perusteella sekä liittymistä valmistelevasta välineestä asetuksen (EY) N:o […] perusteella. Näiden asetusten mukaan näiden kahden välineen rahoitusosuuksien jäsenvaltioiden rajat ylittävästä yhteistyöstä on oltava yhtä suuri kuin EAKR:n osuus.

b) 47,73 prosenttia 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun valtioiden välisen yhteistyön rahoitukseen käyttäen jäsenvaltiokohtaisen alustavan jaon perusteena tukikelpoista väestöä.

c) 4,54 prosenttia 7 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun yhteistyöverkkojen ja kokemustenvaihdon rahoitukseen.

19 artikla

Varojen siirtokielto

Jäsenvaltioille rahastojen kunkin tavoitteen perusteella myönnettäviä kokonaismäärärahoja ja niiden osia ei voi siirtää keskenään.

Edellä sanotusta poiketen Euroopan alueiden välisen yhteistyön tavoitteen perusteella myönnettyyn jäsenvaltiokohtaiseen määrärahaan voidaan soveltaa joustoa siten, että 10 prosenttia rajat ylittävään yhteistyöhön ja valtioiden väliseen yhteistyöhön myönnetyistä varoista voidaan siirtää keskenään.

20 artikla

Suoritus- ja laatuvarauksen varat

Edellä 16 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa sekä 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista varoista myönnetään 3,0 prosenttia 48 artiklan mukaisesti.

21 artikla

Teknisen avun varat

Edellä 15 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista varoista käytetään 0,30 prosenttia komission aloitteesta annettavaan tekniseen apuun, sellaisena kuin se määritellään 43 artiklassa.

22 artikla

Varoja koskevat ylärajat

Komissio varmistaa, että tämän asetuksen perusteella mille tahansa jäsenvaltiolle myönnettävät vuotuiset kokonaismäärärahat, EAKR:n rahoitusosuus Euroopan lähialue- ja kumppanuusvälineen rajat ylittävästä ohjelmalohkosta asetuksen (EY) No […] mukaisesti ja liittymistä valmistelevasta välineestä asetuksen (EY) N:o […] mukaisesti sekä maaseuturahaston EMOTR:n ohjausosastosta peräisin oleva osuus asetuksen (EY) N:o […] mukaisesti ja Euroopan kalatalousrahastosta lähentymistavoitteeseen liittyvä osuus asetuksen (EY) N:o [...] mukaisesti mukaan luettuina, ovat enintään neljä prosenttia toimielinten välisen sopimuksen tekohetkellä arvioidusta kyseisen jäsenvaltion BKT:sta.

Edellisessä alakohdassa mainituista muista rahoitusvälineistä kuin rahastoista annetuissa asetuksissa on vastaavanlainen säännös.

II OSASTO

STRATEGINEN LÄHESTYMISTAPA KOHEESIOON

I LUKU YHTEISÖN KOHEESIOPOLITIIKAN STRATEGISET SUUNTAVIIVAT

23 artikla

Sisältö

Neuvosto vahvistaa taloudellista, sosiaalista ja alueellista koheesiota koskevat yhteisön tason suuntaviivat, joissa määritetään rahastojen tukitoimien kehys.

Suuntaviivoissa konkretisoidaan sopusointuisen, tasapainoisen ja kestävän kehittämisen edistämiseen tähtäävät yhteisön ensisijaiset tavoitteet rahastojen kunkin tavoitteen osalta.

Suuntaviivoja vahvistettaessa otetaan huomioon keskipitkän aikavälin talouspoliittinen strategia, joka on määritelty talouspolitiikan laajoissa suuntaviivoissa.

Työllisyyden ja inhimillisten voimavarojen osalta ensisijaiset tavoitteet ovat samat kuin Euroopan työllisyysstrategiassa alueelliset ja paikalliset erityispiirteet huomioon ottaen.

24 artikla

Hyväksyminen ja uudelleentarkastelu

Edellä 23 artiklassa tarkoitetut yhteisön strategiset suuntaviivat hyväksytään kolmen kuukauden kuluessa tämän asetuksen hyväksymisestä perustamissopimuksen 161 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen. Päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä .

Yhteisön strategisia suuntaviivoja tarkastellaan tarvittaessa uudelleen perustamissopimuksen 161 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen erityisesti yhteisön ensisijaisia tavoitteita koskevien muutosten huomioon ottamiseksi.

II LUKU KANSALLINEN STRATEGINEN VIITEKEHYS

25 artikla

Sisältö

1. Jäsenvaltioiden on esitettävä kansallinen strateginen viitekehys, jolla varmistetaan, että yhteisön rakennetuki on yhteisön strategisten suuntaviivojen mukaista, ja jossa selvitetään kestävään kehitykseen tähtäävien yhteisön ensisijaisten tavoitteiden ja toisaalta kansallisten ja alueellisten toimintalinjojen sekä työllisyyttä koskevan kansallisen toimintasuunnitelman välinen yhteys.

Kehys toimii viitteenä rahastojen ohjelmatyön valmistelussa.

2. Kussakin kansallisessa strategisessa viitekehyksessä on oltava yhteenveto jäsenvaltion strategiasta ja sen täytäntöönpanoon liittyvistä toimista.

3. Kansallisen strategisen viitekehyksen strategiaosiossa on määritettävä lähentymistavoitetta sekä alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitetta varten valittu strategia ja esitettävä kehityksen eroja, heikkouksia ja erityisesti Euroopan ja maailman taloudessa odotettaviin muutoksiin liittyviä mahdollisuuksia analysoimalla, miten valinnat ovat yhteisön strategisten suuntaviivojen mukaisia. Osiossa on oltava:

a) temaattiset ja alueelliset toimintalinjat, myös kaupunkien elvyttäminen sekä maaseudun ja kalastuksesta riippuvaisten alueiden elinkeinoelämän monipuolistaminen;

b) lähentymistavoitteen osalta toimet, joilla pyritään vahvistamaan jäsenvaltion hallinnollista tehokkuutta, myös rahastojen hallinnoinnissa, sekä 46 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu arviointisuunnitelma;

c) alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteen osalta luettelo alueista, jotka on valittu 6 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuihin alueellisen kilpailukyvyn toimiin.

Seurannan mahdollistamiseksi a alakohdassa tarkoitettujen toimintalinjojen tärkeimmät tavoitteet on ilmaistava määrällisinä ja esitettävä rajattu määrä suoritus- ja vaikutusindikaattoreita.

4. Toiminnallisessa osiossa on oltava lähentymistavoitteen sekä alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteen osalta:

a) luettelo toimenpideohjelmista ja kunkin rahaston varojen ohjeellinen vuotuinen jako ohjelmittain siten, että varmistetaan riittävä tasapaino alueellisten ja temaattisten toimien välillä. Luettelossa on oltava 49 artiklassa tarkoitetun ennakoimattomia menoja varten tehtävän kansallisen varauksen määrä;

b) järjestelyt, joilla varmistetaan koordinointi toimenpideohjelmien ja rahastojen välillä;

c) muista rahoitusvälineistä, erityisesti EIP:sta, saatavat rahoitusosuudet ja niiden koordinointi rahastojen kanssa.

5. Lähentymistavoitteen alueiden osalta toiminnallisessa osiossa on lisäksi oltava:

a) Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta ja Euroopan kalatalousrahastosta saatavat vuotuiset kokonaismäärärahat;

b) 13 artiklassa tarkoitetun täydentävyysperiaatteen noudattamisen ennakkoarviointia varten tarvittavat tiedot.

6. Kansalliseen strategiseen viitekehykseen sisältyvissä tiedoissa otetaan huomioon kunkin jäsenvaltion institutionaaliset erityisjärjestelyt.

26 artikla

Laatiminen ja hyväksyminen

1. Jäsenvaltioiden on laadittava kansallinen strateginen viitekehyksensä oman institutionaalisen rakenteensa mukaan ja tiiviissä yhteistyössä 10 artiklassa tarkoitettujen kumppaneiden kanssa. Viitekehys laaditaan 1 päivän tammikuuta 2007 ja 31 päivän joulukuuta 2013 väliseksi ajaksi.

2. Kunkin jäsenvaltion on lähetettävä komissiolle ehdotus kansalliseksi strategiseksi viitekehykseksi mahdollisimman pian sen jälkeen, kun yhteisön strategiset suuntaviivat on hyväksytty. Jäsenvaltiot voivat päättää esittävänsä 31 artiklassa tarkoitetut toimenpideohjelmat yhtä aikaa. Komissio neuvottelee ehdotuksesta kumppanuuden osana.

3. Ennen 36 artiklassa tarkoitettujen toimenpideohjelmien hyväksymistä komissio tekee 105 artiklassa tarkoitettua komiteaa kuultuaan 104 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettely noudattaen päätöksen, joka koskee seuraavia seikkoja:

a) rahastojen tukea varten valitut strategia ja ensisijaiset teemat ja niiden seurantajärjestelyt;

b) luettelo toimenpideohjelmista ja rahastojen kunkin tavoitteen varojen ohjeellinen jako ohjelmittain sekä 49 artiklassa tarkoitetun ennakoimattomia menoja varten tehtävän kansallisen varauksen määrä;

c) lähentymistavoitteen osalta lisäksi menotaso, joka takaa 13 artiklassa tarkoitetun täydentävyysperiaatteen noudattamisen sekä suunnitellut toimet hallinnoinnin ja moitteettoman varainhoidon tehostamiseksi.

Päätös ei rajoita 32 artiklassa tarkoitettuihin toimenpideohjelmiin tehtäviä muutoksia.

III LUKU STRATEGISET JATKOTOIMET JA VUOTUINEN KESKUSTELU

27 artikla

Jäsenvaltioiden vuotuinen kertomus

1. Kunkin jäsenvaltion on ensimmäisen kerran vuonna 2008 ja myöhemmin kunkin vuoden 1 päivään lokakuuta mennessä esitettävä komissiolle kertomus, jossa käsitellään jäsenvaltion strategian täytäntöönpanon edistymistä ja tavoitteiden saavuttamista kiinnittäen erityistä huomiota ilmoitettuihin indikaattoreihin sekä näiden vaikutusta yhteisön koheesiopolitiikan strategisten suuntaviivojen täytäntöönpanossa samoin kuin käytössä olevia arviointeja.

Kertomuksessa on viitattava työllisyyttä koskevaan kansalliseen toimintasuunnitelmaan.

2. Työllisyyttä koskevassa kansallisessa toimintasuunnitelmassa kuvataan joka vuosi, kuinka Euroopan työllisyysstrategian suuntaviivoja pannaan täytäntöön kussakin jäsenvaltiossa.

28 artikla

Komission vuotuinen kertomus

1. Komissio laatii ensimmäisen kerran vuonna 2009 ja myöhemmin kunkin vuoden alussa vuosikertomuksen, jossa esitetään yhteenvetona yhteisön strategisten suuntaviivojen ja kansallisten strategisten viitekehysten täytäntöönpanoon liittyvät tärkeimmät tapahtumat, suuntaukset ja haasteet.

2. Komissio laatii kertomuksen 27 artiklassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden vuotuisten kertomusten ja muiden käytössä olevien tietojen tarkastelun ja arvioinnin perusteella. Kertomuksessa mainitaan jatkotoimet, jotka jäsenvaltioiden ja komission on määrä toteuttaa kertomuksen päätelmien mukaan.

29 artikla

Vuotuinen tarkastelu

1. Komissio lähettää 28 artiklassa tarkoitetun vuosikertomuksensa neuvostolle yhdessä talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen täytäntöönpanokertomuksen, yhteisen työllisyysraportin ja sisämarkkinastrategian täytäntöönpanokertomuksen kanssa Eurooppa-neuvoston kevätkokousta varten.

Se lähetetään lausuntoa varten myös Euroopan parlamenttiin, Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaan ja alueiden komiteaan.

2. Neuvosto tarkastelee joka kevät komission vuosikertomusta yhdessä talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen täytäntöönpanokertomuksen, yhteisen työllisyysraportin ja sisämarkkinastrategian täytäntöönpanokertomuksen kanssa.

3. Edellä 28 artiklassa tarkoitetun komission vuosikertomuksen perusteella neuvosto hyväksyy komission ehdotuksesta päätelmät yhteisön strategisten suuntaviivojen täytäntöönpanosta. Komissio varmistaa, että päätelmien mukaiset jatkotoimet toteutetaan.

30 artikla

Koheesiokertomus

Perustamissopimuksen 159 artiklan toisessa alakohdassa tarkoitetussa komission kertomuksessa on erityisesti oltava:

a) selvitys taloudellisen ja sosiaalisen koheesion edistymisestä, myös alueiden sosioekonominen tilanne ja kehitys sekä yhteisön ensisijaisten tavoitteiden huomioon ottaminen;

b) selvitys rahastojen, EIP:n ja muiden rahoitusvälineiden asemasta sekä muiden yhteisön ja kansallisten politiikkojen vaikutuksesta edistykseen.

Kertomuksessa on tarvittaessa oltava ehdotukset yhteisön toimenpiteistä ja politiikoista, jotka olisi otettava käyttöön taloudellisen ja sosiaalisen koheesion lisäämiseksi. Tarvittaessa siinä ehdotetaan myös mukautuksia, jotka liittyvät koheesiopolitiikan strategisissa suuntaviivoissa oleviin yhteisön uusiin poliittisiin aloitteisiin.

Kertomus korvaa sen esittämisvuonna 28 artiklassa tarkoitetun komission vuosikertomuksen. Kertomuksesta keskustellaan vuosittain 29 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

III OSASTO

OHJELMATYÖ

I LUKU RAKENNERAHASTOJA JA KOHEESIORAHASTOA KOSKEVAT YLEISET SÄÄNNÖKSET

31 artikla

Toimenpideohjelmien laatiminen ja hyväksyminen

1. Rahastotoimet toteutetaan jäsenvaltioissa kansallisiin strategisiin viitekehyksiin kuuluvina toimenpideohjelmina. Kukin toimenpideohjelma kattaa 1 päivän tammikuuta 2007 ja 31 päivän joulukuuta 2013 välisen ajan. Yksi toimenpideohjelma koskee vain yhtä 3 artiklassa tarkoitetuista kolmesta tavoitteesta, jolleivät komissio ja jäsenvaltio muuta sovi.

2. Toimenpideohjelmat laatii jäsenvaltio tai sen nimeämä viranomainen tiiviissä yhteistyössä 10 artiklassa tarkoitettujen kumppanien kanssa.

3. Jäsenvaltio tekee toimenpideohjelmasta komissiolle ehdotuksen, jonka on sisällettävä kaikki 36 artiklassa tarkoitetut tekijät, mahdollisimman pian sen jälkeen, kun 26 artiklassa tarkoitettu komission päätös on tehty, tai samaan aikaan, kun se esittää samassa 26 artiklassa tarkoitetun kansallisen strategisen viitekehyksen.

4. Komissio tekee ehdotetusta toimenpideohjelmasta arvion määrittääkseen, onko se kansallisen strategisen viitekehyksen tavoitteiden ja toimintalinjojen sekä yhteisön strategisten suuntaviivojen mukainen. Jos komissio arvioi, ettei toimenpideohjelma ole yhteisön strategisten suuntaviivojen tai kansallisen strategisen viitekehyksen mukainen, se kehottaa jäsenvaltiota tekemään ehdotettuun ohjelmaan tarvittavat tarkistukset.

5. Komissio hyväksyy kunkin toimenpideohjelman mahdollisimman pian sen jälkeen, kun jäsenvaltio on virallisesti esittänyt ohjelman.

32 artikla

Toimenpideohjelmien tarkistaminen

1. Toimenpideohjelmia tarkastellaan uudelleen jäsenvaltion tai komission aloitteesta ja seurantakomission hyväksynnän jälkeen, ja tarvittaessa niihin tehdään ohjelmakauden loppuun asti sovellettavia tarkistuksia merkittävien sosioekonomisten muutosten vuoksi tai yhteisön ensisijaisten tavoitteiden ottamiseksi huomioon paremmin tai eri tavalla, erityisesti neuvoston päätelmien perusteella. Toimenpideohjelmia voidaan tarkastella uudelleen arvioinnin perusteella ja täytäntöönpanossa esiintyneiden vaikeuksien vuoksi. Tarvittaessa toimenpideohjelmia tarkastellaan uudelleen 48 ja 49 artiklassa tarkoitettujen varausten jaon jälkeen.

2. Komissio tekee päätöksen toimenpideohjelman uudelleentarkastelusta mahdollisimman pian sen jälkeen, kun jäsenvaltio on esittänyt sitä koskevan virallisen pyynnön.

33 artikla

Rahastojen erityispiirteet

1. Toimenpideohjelmia rahoitetaan aina vain yhdestä rahastosta, jollei 3 kohdassa muuta säädetä.

2. EAKR:sta ja ESR:sta voidaan rahoittaa täydentävästi enintään viiteen prosenttiin asti toimenpideohjelman kunkin toimintalinjan osalta toimenpiteitä, jotka kuuluvat toisen rahaston toiminta-alaan edellyttäen, että ne ovat tarpeen toimen tyydyttävän täytäntöönpanon kannalta ja liittyvät suoraan siihen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta rahastoista annetuissa erityisasetuksissa säädettyjä poikkeuksia.

3. Koheesiorahaston tukea saavissa jäsenvaltioissa EAKR ja koheesiorahasto myöntävät yhteisesti tukea liikenneinfrastruktuuriin ja ympäristöön liittyviin toimenpideohjelmiin, suurhankkeet mukaan luettuina.

34 artikla

Maantieteellinen toiminta-ala

1. Lähentymisaloitteen toimenpideohjelmat laaditaan sopivalla maantieteellisellä tasolla, joka on vähintään alueellista NUTS II -tasoa.Lähentymistavoitteen toimenpideohjelmat, joihin koheesiorahasto osallistuu, laaditaan kansallisella tasolla.

2. Alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteen toimenpideohjelmat laaditaan EAKR:sta rahoitusta saaville alueille alueellisella NUTS I- tai NUTS II -tasolla jäsenvaltion institutionaalisen järjestelmän mukaan, jolleivät komissio ja jäsenvaltio muuta sovi. Jäsenvaltio laatii ohjelmat sopivalla tasolla, jos niitä rahoitetaan ESR:sta.

3. Euroopan alueiden välisen yhteistyön tavoitteen toimenpideohjelmat rajat ylittävää yhteistyötä varten laaditaan kullekin rajaseudulle tai rajaseuturyhmälle sopivassa NUTS III -tason ryhmityksessä, eristyksissä olevat alueet mukaan luettuina. Euroopan alueiden välisen yhteistyön tavoitteen toimenpideohjelmat valtioiden välistä yhteistyötä varten laaditaan kunkin valtioiden välisen yhteistyöalueen tasolla. Verkottamisohjelmien on koskettava koko yhteisön aluetta.

35 artikla

Euroopan investointipankin ja Euroopan investointirahaston osallistuminen

1. EIP ja Euroopan investointirahasto (EIR) voivat niiden perussäännöissä olevien yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti osallistua rahastotoimien ohjelmatyöhön.

2. EIP ja EIR voivat jäsenvaltioiden pyynnöstä osallistua kansallisen strategisen viitekehyksen ja toimenpideohjelmien valmisteluun sekä toimiin, jotka liittyvät suurhankkeiden valmisteluun, rahoituksen järjestämiseen samoin kuin yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuuksiin. Jäsenvaltio voi yhteisymmärryksessä EIP:n ja EIR:n kanssa keskittää myönnetyt lainat jonkin toimenpideohjelman yhteen tai useampaan toimintalinjaan erityisesti innovaation ja osaamistalouden, inhimillisen pääoman, ympäristön ja perusinfrastruktuurihankkeiden aloilla.

3. Komissio voi kuulla EIP:a ja EIR:a ennen kansallisten strategisten viitekehysten ja toimenpideohjelmien hyväksymistä. Kuuleminen koskee erityisesti toimenpideohjelmia, joissa on ohjeellinen luettelo suurhankkeista, tai ohjelmia, jotka toimintalinjojensa puolesta soveltuvat lainojen ja muunlaisen markkinalähtöisen rahoituksen käyttöön.

4. Jos komissio pitää tätä tarpeellisena suurhankkeiden arvioimiseksi, komissio voi pyytää EIP:a tarkastelemaan näiden hankkeiden teknistä laatua ja taloudellista ja rahoituksellista elinkelpoisuutta erityisesti käyttöön otettavien tai kehitettävien uusien rahoitusjärjestelyjen osalta.

II LUKU OHJELMATYÖN SISÄLTÖ

1 JAKSO TOIMENPIDEOHJELMAT

36 ARTIKLA

Lähentymistavoitteen sekä alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteen toimenpideohjelmat

1. Lähentymistavoitteen sekä alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteen toimenpideohjelmiin on sisällyttävä seuraavat tiedot:

a) selvitys vahvuuksista ja heikkouksista sekä ongelmien ratkaisemiseksi valittu strategia;

b) valittujen toimintalinjojen perustelut ottaen huomioon yhteisön strategiset suuntaviivat, kansallinen strateginen viitekehys ja toimenpideohjelman toimintalinjat sekä 46 artiklassa tarkoitetun ennakkoarvioinnin mukaiset odotetut vaikutukset;

c) tiedot toimintalinjoista ja niiden erityistavoitteet. Tavoitteet on ilmoitettava määrällisinä käyttäen rajallista määrää täytäntöönpanoa, tuloksia ja vaikutusta mittaavia indikaattoreita suhteellisuusperiaate huomioon ottaen. Indikaattoreilla on voitava mitata edistymistä lähtötilanteeseen verrattuna ja toimintalinjoja täytäntöön pantaessa saavutettavien tavoitteiden tehokkuutta;

d) tuen jakautuminen menoluokittain tämän asetuksen soveltamista koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti;

e) rahoitussuunnitelma, jossa on seuraavat kaksi taulukkoa:

i) taulukko, joka sisältää vuosikohtaisen jaon asetuksen 50–53 artiklan mukaisesti, kunkin rahaston rahoitusosuuteen varatut kokonaismäärärahat. Rahoitussuunnitelmassa on ilmoitettava erikseen ne määrärahat rakennerahastojen kokonaisrahoitusosuudesta, jotka osoitetaan siirtymäkauden tukea saaville alueille. Rahastojen vuotuisen kokonaisrahoitusosuuden on oltava sovellettavien rahoitusnäkymien mukainen ja siinä on otettava huomioon 16 artiklan 2 kohdassa ja 17 artiklan 4 kohdassa säädetty asteittainen väheneminen;f

ii) taulukko, jossa täsmennetään yhteisön rahoitusosuuden kokonaismäärärahat ja vastaava kansallinen julkinen rahoitus koko ohjelmakauden ajan ja kunkin toimintalinjan osalta sekä rahastojen tuen intensiteetti. Taulukossa on annettava tiedoksi EIP:n ja muiden rahoitusvälineiden rahoitusosuudet;

f) täydentävyys Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta ja Euroopan kalatalousrahastosta rahoitettujen toimenpiteiden kanssa;

g) toimenpideohjelmaa koskevat täytäntöönpanosäännökset, joihin sisältyvät seuraavat tiedot:

i) jäsenvaltion nimeämät viranomaiset, joista säädetään 58 artiklassa, tai jos jäsenvaltio käyttää hyväkseen 73 artiklassa säädettyä vaihtoehtoa, 73 artiklassa säädettyjen sääntöjen mukaisesti nimetyt muut elimet ja noudatettavat menettelyt;

ii) kuvaus seuranta- ja arviointijärjestelmistä sekä seurantakomitean kokoonpano;

iii) rahoitusvirtojen käyttöönottoa ja liikkeitä koskevien menettelyjen määrittely niiden avoimuuden varmistamiseksi;

iv) toimenpideohjelman julkistamisen varmistavat säännökset;

v) kuvaus menettelyistä, joista komissio ja jäsenvaltio ovat sopineet keskenään sähköistä tietojenvaihtoa varten tässä asetuksessa säädettyjen maksatusta, seurantaa ja arviointia koskevien vaatimusten täyttämiseksi;

h) 70 artiklassa tarkoitettu vaatimustenmukaisuuden arvioiva elin;

i) ohjeellinen luettelo 38 artiklassa tarkoitetuista suurhankkeista, joita on tarkoitus esittää toteutettaviksi ohjelmakauden aikana, myös niiden ohjeellinen vuotuinen aikataulu.

Komissio vahvistaa d alakohdan soveltamista koskevat säännöt 104 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

2. EAKR:sta ja koheesiorahastosta yhteisesti rahoitettaviin liikenteen ja ympäristön alan toimenpideohjelmiin sovelletaan kummankin rahaston erityisiä toimintalinjoja ja rahastokohtaista erityissitoumusta.

3. Alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteen osalta kussakin toimenpideohjelmassa on perusteltava keskittäminen temaattisesti, maantieteellisesti ja rahoituksellisesti.

EAKR:sta rahoitettavien toimenpideohjelmien perusteluihin on sisällyttävä seuraavat tiedot:

a) todennettavissa oleva yhteys alueen tasapainoiseen kehitykseen liittyvän tavoitteen ja valittujen toimintalinjojen välillä;

b) taloudellisesti riittävän kriittisen massan ja tuensaajien suuren määrän aiheuttama vipuvaikutus kyseisen alueen kehittämistä koskeviin tärkeimpiin toimintalinjoihin erityisesti innovaatioiden alalla.

ESR:sta rahoitettavien toimenpideohjelmien perusteluihin on sisällyttävä seuraavat tiedot:

a) valittujen toimintalinjojen osuus jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikkojen toteuttamista koskevien neuvoston suositusten täytäntöönpanossa;

b) vipuvaikutus tärkeimpiin toimintalinjoihin ja Euroopan työllisyysstrategian tavoitteisiin samoin kuin yhteisön tavoitteisiin sosiaalisen osallisuuden alalla.

4. EAKR:sta lähentymistavoitteen sekä alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteen perusteella rahoitettaviin toimenpideohjelmiin on lisäksi sisällyttävä seuraavat tiedot:

a) kussakin alueohjelmassa alueiden välistä yhteistyötä koskevat toimet, jotka toteutetaan vähintään yhden toisen jäsenvaltion alueen kanssa;

b) tiedot kaupunkeihin liittyvistä kysymyksistä, myös luettelo valituista kaupungeista ja menettelyt vastuun siirtämiseksi kaupunkiviranomaisille mahdollisesti yleiskattavan tuen avulla;

c) ennalta ehkäisevät toimet aluetalouksien mukauttamiseksi taloudellisen tilanteen muutoksiin Euroopassa ja kansainvälisesti;

d) syrjäisimmillä alueilla toteutettaviin toimenpideohjelmiin sisältyvät erityiset toimintalinjat, jotka koskevat 16 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetun lisämäärärahan perusteella rahoitettavia toimenpiteitä.

5. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, kunkin jäsenvaltion 49 artiklassa tarkoitettua kansallista varausta varten 31 artiklan mukaisesti ehdottamaan toimenpideohjelmaan on sisällyttävä ainoastaan 1 kohdan e alakohdan i, h ja g alakohdassa tarkoitetut tiedot sekä seuraavat tiedot:

a) selvitys haavoittuvista aloista ja aloista, joihin kaupan avautuminen voi vaikuttaa;

b) toimintalinjat, jotka liittyvät mahdollisesti kyseisten työtekijöiden sopeuttamiseen ja aluetalouksien monipuolistamiseen.

6. Kun jokin 49 artiklassa tarkoitettu odottamaton tilanne ilmenee, jäsenvaltion on pyydettävä komissiota tarkistamaan toimenpideohjelmaa 32 artiklan mukaisesti, 1 kohdan c alakohdassa ja e alakohdan ii alakohdassa tarkoitetut tiedot mukaan luettuina.

37 artikla

Euroopan alueiden välisen yhteistyön tavoitteen toimenpideohjelmat

Euroopan alueiden välisen yhteistyön tavoitteen toimenpideohjelmien ohjelmatyötä koskevat erityissäännöt vahvistetaan Euroopan aluekehitysrahastosta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o […], sanotun kuitenkaan rajoittamatta 36 artiklan soveltamista.

2 JAKSO SUURHANKKEET

38 ARTIKLA

Sisältö

EAKR:sta ja koheesiorahastosta voidaan rahoittaa toimenpideohjelman osana menoja, jotka liittyvät tukitoimeen, johon sisältyy täsmällisen taloudellisen tai teknisen tehtävän suorittamiseksi tarkoitettu yhtenäinen työ-, toimi- tai palvelukokonaisuus, jolla on selvästi eriytetyt tavoitteet ja jonka kokonaiskustannukset ovat ympäristöalalla yli 25 miljoonaa euroa ja muilla aloilla yli 50 miljoonaa euroa, jäljempänä ’suurhanke’.

39 artikla

Komissiolle toimitettavat tiedot

Hallintoviranomaisen on toimitettava komissiolle seuraavat suurhankkeita koskevat tiedot:

a) täytäntöönpanosta vastaava elin;

b) investointityyppi ja sen kuvaus, kokonaismäärärahat ja sijainti;

c) toteutettavuustutkimusten tulokset;

d) hankkeen toteuttamisaikataulu ja, jos kyseisen tukitoimen täytäntöönpanokauden odotetaan olevan ohjelmakautta pidemmän, vaiheet, joita varten yhteisön osarahoitusta haetaan ohjelmakaudella 2007–2013;

e) kustannus-hyötyanalyysi, myös riskinarviointi, sekä arvioitu vaikutus kyseiseen alaan ja jäsenvaltion ja/tai alueen ja mahdollisuuksien mukaan myös muiden yhteisön alueiden sosioekonomiseen tilanteeseen;

f) takeet yhteisön lainsäädännön noudattamisesta;

g) ympäristövaikutusten arviointi;

h) julkisen rahoitusosuuden perustelut;

i) rahoitussuunnitelma, jossa eritellään suunnitellut kokonaismäärärahat sekä rahastojen, EIP:n, EIR:n ja kaikkien muiden yhteisön rahoitusvälineiden suunniteltu rahoitusosuus sekä hankkeen vuotuinen aikataulu.

40 artikla

Komission päätös

1. Komissio arvioi suurhankkeen 39 artiklassa tarkoitettujen seikkojen perusteella tarvittaessa ulkopuolisten asiantuntijoiden, myös EIP:n, avustuksella; se arvioi myös suurhankkeen yhdenmukaisuuden toimenpideohjelman toimintalinjojen kanssa, suurhankkeen osuuden kyseisten toimintalinjojen tavoitteiden saavuttamisessa ja suurhankkeen johdonmukaisuuden muiden yhteisön politiikkojen kanssa.

2. Komissio antaa jäsenvaltioille metodologista tukea ja sopii viitearvot kustannus-hyötyanalyysin tärkeimpiä muuttujia varten.

3. Jäsenvaltion tai hallintoviranomaisen toimitettua kaikki 39 artiklassa tarkoitetut tiedot komissio tekee päätöksensä mahdollisimman pian. Päätöksessä määritellään fyysinen kohde, toimintalinjan osarahoitusosuuden määräytymisperuste ja vuotuinen aikataulu.

4. Jos komissio päättää olla osallistumatta suurhankkeen rahoitukseen, se ilmoittaa perustelunsa jäsenvaltioille.

3 JAKSO YLEISKATTAVAT TUET

41 ARTIKLA

Yleiset säännökset

1. Hallintoviranomainen voi antaa toimenpideohjelman osan hallinnoinnin ja täytäntöönpanon yhdelle tai useammalle hallintoviranomaisen nimeämälle välittävälle elimelle, kuten paikallisviranomaiselle, alueelliselle kehittämiselimelle tai kansalaisjärjestölle, joka varmistaa yhden tai useamman tukitoimen täytäntöönpanon hallintoviranomaisen ja mainitun elimen välillä tehdyn sopimuksen mukaisesti.

Tällainen vastuunsiirto ei rajoita hallintoviranomaisen ja jäsenvaltioiden taloudellista vastuuta.

2. Yleiskattavan tuen hallinnoinnista vastaavan välittävän elimen on osoitettava vakavaraisuutensa sekä hallinnollinen ja varainhoitoa koskeva pätevyytensä. Välittävän elimen on yleensä oltava nimeämisensä aikaan toimenpideohjelman kohdealueelle tai -alueille sijoittautunut tai siellä edustettu.

42 artikla

Soveltamissäännöt

Hallintoviranomaisen ja välittävän elimen välillä tehtävässä sopimuksessa on täsmennettävä erityisesti seuraavat seikat:

a) toteutettavat tukitoimet;

b) tuensaajien valintaperusteet;

c) rahastojen tukitasot ja tukea koskevat säännöt, myös mahdollisesti saatavien korkojen käyttö;

d) 58 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut yleiskattavan tuen seurantaa, arviointia ja varainhoidon varmistamista koskevat järjestelyt hallintoviranomaisen osalta, myös järjestelyt aiheettomasti maksettujen määrien takaisinperimiseksi ja tilinpäätöksen tekeminen;

e) rahoitusvakuuden tai vastaavan järjestelyn käyttö.

4 jaksoTekninen apu

43 ARTIKLA

Tekninen apu komission aloitteesta

1. Rahastot voivat komission aloitteesta ja/tai puolesta ja enintään 0,30 prosentin osuudella vuotuisista kokonaismäärärahoistaan rahoittaa tämän asetuksen täytäntöönpanoon tarvittavia valmistelua, seurantaa, hallinnollista ja teknistä tukea, arviointia, tarkastuksia ja valvontaa koskevia toimenpiteitä. Toimet on toteutettava asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 53 artiklan 2 kohdan ja sen kaikkien muiden säännösten sekä sen tämänkaltaiseen talousarvion toteuttamiseen sovellettavien täytäntöönpanosääntöjen mukaisesti.

Näihin toimiin sisältyvät seuraavat:

a) tutkimukset, jotka liittyvät yhteisön strategisten suuntaviivojen, komission vuosikertomuksen ja kolmen vuoden välein julkaistavan koheesiokertomuksen laatimiseen;

b) arvioinnit, asiantuntijaraportit, tilastot ja selvitykset, myös sellaiset, jotka koskevat rahastojen toimintaa yleisesti;

c) kumppaneita, rahastojen tuensaajia ja suurta yleisöä koskevat toimenpiteet, myös tiedotustoimet;

d) toimenpiteet tietojen levittämiseksi, verkottumisen kehittämiseksi, tietoisuuden lisäämiseksi sekä yhteistyön ja kokemustenvaihdon edistämiseksi koko unionin alueella;

e) hallinnoinnissa, seurannassa, valvonnassa ja arvioinnissa käytettävien atk-järjestelmien käyttöönotto, toiminta ja keskinäiset yhteydet;

f) arviointimenetelmien parantaminen ja tietojenvaihto alan käytännöistä.

2. Komissio tekee 1 kohdassa luetelluista toimista 104 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen päätöksen, kun EAKR:n tai koheesiorahaston rahoitusosuutta suunnitellaan.

3. Komissio tekee 1 kohdassa luetelluista toimista 104 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen päätöksen kuultuaan 105 kohdassa tarkoitettua komiteaa, kun ESR:n rahoitusosuutta suunnitellaan.

44 artikla

Tekninen apu jäsenvaltioiden aloitteesta

1. Rahastoista voidaan jäsenvaltioiden aloitteesta rahoittaa kuhunkin toimenpideohjelmaan kuuluvia toimia, jotka liittyvät valmisteluun, hallinnointiin, seurantaan, arviointiin, tiedotukseen ja valvontaan sekä rahastojen täytäntöönpanoa koskevien hallinnollisten valmiuksien parantamiseen. Tuen enimmäismäärä on:

a) neljä prosenttia kullekin lähentymistavoitteen sekä alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteen toimenpideohjelmalle myönnetystä kokonaismäärästä;

b) kuusi prosenttia kullekin Euroopan alueiden välisen yhteistyön tavoitteen toimenpideohjelmalle myönnetystä kokonaismäärästä.

2. Lähentymistavoitteessa teknisen avun toimenpiteet voidaan toteuttaa erityisinä toimenpideohjelmina enintään neljään prosenttiin saakka kokonaismäärärahoista.

IV OSASTO

TEHOKKUUS

I LUKU ARVIOINTI

45 artikla

Yleiset säännökset

1. Yhteisön strategiset suuntaviivat, kansallinen strateginen viitekehys ja toimenpideohjelmat on arvioitava.

Arviointien tavoitteena on parantaa rahastotuen laatua, tehokkuutta ja yhdenmukaisuutta sekä toimenpideohjelmien täytäntöönpanoa. Arvioinneissa on myös tarkasteltava vaikutusta yhteisön strategisiin tavoitteisiin sekä perustamissopimuksen 158 artiklaan ja kyseisten jäsenvaltioiden ja alueiden erityisiin rakenteellisiin ongelmiin nähden ottaen huomioon kestävään kehitykseen sekä ympäristövaikutuksia ja strategista ympäristöarviointia koskevaan yhteisön lainsäädäntöön liittyvät näkökohdat.

2. Arvioinnit voivat olla luonteeltaan strategisia, kun tarkastellaan ohjelman tai ohjelmakokonaisuuden kehitystä yhteisön tai kansallisiin ensisijaisiin tavoitteisiin nähden. Toimenpideohjelmien seurannan yhteydessä ne voivat olla luonteeltaan toiminnallisia. Arviointeja tehdään ennen ohjelmakauden alkamista, sen aikana ja sen päätyttyä.

3. Edellä 1 kohdassa säädetyt arviointitoimet on toteutettava tapauksen mukaan jäsenvaltion tai komission vastuulla suhteellisuusperiaatetta noudattaen sekä jäsenvaltion ja komission väliseen kumppanuuteen perustuen. Arvioinnit on annettava riippumattomien arvioijien tehtäväksi. Tulokset on julkaistava, ellei arvioinnista vastuussa oleva viranomainen sitä nimenomaisesti vastusta asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annetun asetuksen (EY) N:o 1049/2001[11] mukaisesti.

4. Arvioinnit rahoitetaan teknisen avun määrärahoista.

5. Komissio vahvistaa sovellettavat arviointimenetelmät ja -standardit 104 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

46 artikla

Jäsenvaltioiden vastuu

1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava arviointien toteuttamiseen tarvittavista taloudellisista ja henkilöresursseista, järjestettävä tarvittavien tietojen tuottaminen ja kerääminen sekä käytettävä seurantajärjestelmään sisältyviä erityyppisiä tietoja.

Lähentymistavoitteen osana jäsenvaltioiden on myös laadittava arviointisuunnitelma toimenpideohjelmien hallinnoinnin ja omien arviointivalmiuksiensa parantamiseksi. Suunnitelmassa esitetään ohjeellisesti arviointitoimet, jotka jäsenvaltio aikoo toteuttaa täytäntöönpanon eri vaiheissa.

2. Ehdotettujen tukitoimien vaikutuksen samoin kuin yhteisön strategisten suuntaviivojen sekä kansallisella ja alueellisella tasolla valittujen toimintalinjojen välisen johdonmukaisuuden arvioimiseksi jäsenvaltioiden on huolehdittava kansallisen strategisen viitekehyksen ennakkoarvioinnista.

3. Jäsenvaltioiden on arvioitava ennakolta kaikki lähentymistavoitteen toimenpideohjelmat.

Alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteen yhteydessä jäsenvaltioiden on tehtävä joko kaikki toimenpideohjelmat kattava arviointi taikka kutakin rahastoa koskeva arviointi, kutakin toimintalinjaa koskeva arviointi tai kutakin toimenpideohjelmaa koskeva arviointi.

Ennakkoarvioinnin tavoitteena on optimoida toimenpideohjelmia koskevien talousarviomäärärahojen jako ja parantaa ohjelmatyön laatua. Ennakkoarvioinnissa on määriteltävä keskipitkän ja pitkän aikavälin tarpeet, asetetut tavoitteet, odotetut tulokset, määrälliset tavoitteet, tarvittaessa aluetta varten ehdotetun strategian johdonmukaisuus, yhteisön lisäarvo, se missä määrin yhteisön ensisijaiset tavoitteet on otettu huomioon, aikaisemmista ohjelmista saadut kokemukset sekä täytäntöönpanoa, seurantaa, arviointia ja varainhoitoa koskevien menettelyjen laatu samoin kuin arvioitava niitä.

4. Arvioidakseen ohjelmatyön edistymistä kauden alussa annettuihin sitoumuksiin, yhteisön strategisten suuntaviivojen noudattamiseen ja kansalliseen strategiseen viitekehykseen nähden jäsenvaltioiden on tehtävä viimeistään vuonna 2010 joko kutakin tavoitetta koskevien kaikkien toimenpideohjelmien arviointi tai kutakin toimenpideohjelmaa koskeva arviointi.

5. Jäsenvaltioiden on tehtävä ohjelmakauden aikana toimenpideohjelmien seurannan perusteella yksittäisiä arviointeja, jos ohjelmien toteuttaminen eroaa huomattavasti alun perin asetetuista tavoitteista ja toimenpideohjelmiin on ehdotettu tarkistuksia. Tulokset on toimitettava toimenpideohjelman seurantakomitealle ja komissiolle.

47 artikla

Komission vastuu

1. Komissio tekee arviointeja valmistellakseen komission strategisia suuntaviivoja ja seuratakseen niiden toteutumista.

2. Komissio voi tehdä omasta aloitteestaan tai yhteistyössä kyseisen jäsenvaltion kanssa 46 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuja yksittäisiä arviointeja.

3. Komissio tekee kutakin tavoitetta koskevan jälkiarvioinnin yhteistyössä jäsenvaltion ja hallintoviranomaisten kanssa, joiden on kerättävä arvioinnin toteuttamiseksi tarvittavat tiedot.

Jälkiarviointi kattaa kutakin tavoitetta koskevat kaikki toimenpideohjelmat, ja siinä tarkastellaan varojen käyttöastetta, rahaston ohjelmatyön vaikuttavuutta ja tehokkuutta, sosioekonomisia vaikutuksia ja vaikutuksia yhteisön ensisijaisiin tavoitteisiin.

Jälkiarvioinnilla pyritään tekemään kunkin tavoitteen osalta päätelmät taloudellista, sosiaalista ja alueellista koheesiota koskevasta politiikasta.

Jälkiarvioinnissa on eriteltävä tekijät, jotka johtivat toimenpideohjelman täytäntöönpanon onnistumiseen tai epäonnistumiseen, ottaen huomioon myös kestävä kehitys ja hyvät toimintatavat.Jälkiarviointi on tehtävä 31 päivään joulukuuta 2015 mennessä.

II LUKU VARAUKSET

48 artikla

Yhteisön laatu- ja suoritusvaraus

1. Vuonna 2011 neuvosto jakaa 29 artiklassa tarkoitetun vuotuisen keskustelun yhteydessä perustamissopimuksen 161 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen 20 artiklassa tarkoitetun varauksen jäsenvaltioiden kesken palkkiona lähtötilanteeseen nähden saavutetusta edistyksestä:

a) lähentymistavoitteen osalta seuraavia perusteita noudattaen:

i) bruttokansantuotteen kasvu asukasta kohti yhteisön keskiarvoon verrattuna NUTS II -tasolla vuosien 2004–2010 käytettävissä olevien tietojen perusteella;

ii) työllisyysasteen kasvu NUTS II -tasolla vuosien 2004–2010 käytettävissä olevien tietojen perusteella;

b) alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteen osalta seuraavia perusteita noudattaen:

i) suhteessa alueisiin, jotka ovat vuosina 2007–2010 käyttäneet vähintään 50 prosenttia EAKR-tuestaan asetuksen (EY) N:o […] 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin innovaatiotoimiin;

ii) työllisyysasteen kasvu NUTS II -tasolla vuosien 2004–2010 käytettävissä olevien tietojen perusteella.

2. Kunkin jäsenvaltion on jaettava kyseiset varat toimenpideohjelmien kesken ottaen huomioon edellisessä kohdassa tarkoitetut perusteet.

49 artikla

Kansallinen varaus ennakoimattomia menoja varten

1. Jäsenvaltion on varattava rakennerahastojen vuotuisesta rahoitusosuudesta lähentymistavoitteen osalta yksi prosentti ja rakennerahastojen vuotuisesta rahoitusosuudesta alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteen osalta kolme prosenttia taloudellisista ja sosiaalisista uudelleenjärjestelyistä tai kaupan avautumisen seurauksista aiheutuvista kriiseistä johtuvien odottamattomien paikallisten tai alakohtaisten menojen kattamiseen.

Tästä varauksesta tuetaan kyseisten työntekijöiden sopeutumista ja kyseisten alueiden talouden monipuolistamista toimenpideohjelmia täydentäen.

2. Kunkin jäsenvaltion on ehdotettava koko kauden talousarviositoumukset huomioon ottaen erityisiä toimenpideohjelmia edellisessä kohdassa tarkoitettujen kriisien ratkaisemiseksi.

V OSASTO

RAHASTOJEN RAHOITUSOSUUS

I LUKURAHASTOJEN OSUUS

50 artikla

Rahoitusosuuden mukauttaminen

Rahoitusosuutta voidaan mukauttaa seuraavien seikkojen perusteella:

a) varsinkin taloudellisten, sosiaalisten tai alueellisten erityisongelmien vakavuus;

b) kunkin toimintalinjan merkittävyys yhteisön strategisissa suuntaviivoissa vahvistettuihin yhteisön ensisijaisiin tavoitteisiin nähden;

c) ympäristön suojelu ja parantaminen ottaen huomioon erityisesti ennalta varautumisen periaate sekä ennalta ehkäisevien toimien toteuttamisen periaate samoin kuin saastuttaja maksaa -periaate;

d) erityisesti yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuuden perusteella kyseisillä aloilla käyttöön otettu yksityinen rahoitus.

51 artikla

Rahasto-osuus

1. Toimenpideohjelman hyväksymisestä tehtävässä päätöksessä on vahvistettava kunkin toimenpideohjelman kullekin toimintalinjalle rahastosta myönnetyn rahoitusosuuden enimmäistaso ja -määrä. Päätöksessä on ilmoitettava erikseen ne määrärahat, jotka osoitetaan siirtymäkauden tukea saaville alueille.

2. Rahastojen rahoitusosuus on laskettava suhteessa kaikkiin julkisiin menoihin.

3. Rahastojen rahoitusosuuteen sovelletaan toimintalinjoittain seuraavia enimmäismääriä:

a) 85 prosenttia julkisista menoista koheesiorahaston osarahoituksen osalta;

b) 75 prosenttia julkisista menoista EAKR:sta tai ESR:sta lähentymistavoitteen perusteella tukikelpoisilla alueilla osarahoitettavien toimenpideohjelmien osalta;

c) 50 prosenttia julkisista menoista EAKR:sta tai ESR:sta alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteen perusteella tukikelpoisilla alueilla osarahoitettavien toimenpideohjelmien osalta;

d) 75 prosenttia julkisista menoista EAKR:sta Euroopan alueiden välisen yhteistyön tavoitteen perusteella osarahoitettavien toimenpideohjelmien osalta;

e) tämän asetuksen 5 artiklan 4 kohdassa säädetystä syrjäisimpien alueiden lisämäärärahasta rahoitettujen erityistoimenpiteiden osarahoitusosuus on 50 prosenttia julkisista menoista.

Poiketen siitä, mitä b alakohdassa säädetään, koheesiorahaston tukea saavissa jäsenvaltioissa sijaitseville alueille myönnettävä yhteisön rahoitusosuus voi olla asianmukaisesti perustelluissa poikkeustapauksissa enintään 80 prosenttia julkisista menoista EAKR:n tai ESR:n osarahoituksen osalta.

4. Rahastojen enimmäisrahoitusosuus voi olla enintään 85 prosenttia lähentymistavoitteen sekä alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteen perusteella syrjäisimmillä alueilla ja lähentymistavoitteen perusteella Kreikan syrjäisillä saaristoalueilla toteutettavien toimenpideohjelmien julkisista menoista.

52 artikla

Rahoitusosuuden korottaminen

1. Edellä 51 artiklassa säädetyistä enimmäismääristä poiketen toimenpideohjelmien toimintalinjoille EAKR:sta myönnettävää rahoitusosuutta voidaan korottaa:

a) 10 prosentilla lähentymistavoitteen sekä alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteen osalta, kun kyseessä on 36 artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitettu alueiden välinen yhteistyö;

b) viidellä prosentilla alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteen osalta, kun kyseinen toimintalinja koskee ennen kaikkea maantieteellisestä tai luonnonhaitasta kärsivää aluetta, joka voidaan määritellä seuraavasti:

i) koheesiorahaston tukea saavat saarijäsenvaltiot ja muut saaret lukuun ottamatta saaria, joilla sijaitsee jäsenvaltion pääkaupunki tai joilla on kiinteät yhteydet mannermaahan;

ii) jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä määritellyt vuoristoalueet;

iii) harvaan asutut (alle 50 asukasta neliökilometriä kohden) ja erittäin harvaan asutut (alle 8 asukasta neliökilometriä kohden) alueet;

iv) yhteisön ulkorajan 30 päivänä huhtikuuta 2004 muodostaneet alueet, joiden tilanne on sittemmin muuttunut.

Tuen korottaminen maantieteellisistä tai luonnonhaitoista kärsivillä alueilla ei saa johtaa siihen, että tiettyä toimintalinjaa varten myönnetty kokonaistuki on yli 60 prosenttia kyseisen toimintalinjan julkisista menoista.

2. Edellä 51 artiklassa säädetyistä enimmäismääristä poiketen lähentymistavoitteen sekä alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteen toimenpideohjelmien toimintalinjoille myönnettyä ESR:n rahoitusosuutta voidaan korottaa 10 prosentilla alueiden välisten ja valtioiden välisten yhteistyötoimien yhteydessä. Näiden toimien on oltava osa jotakin erityistä toimintalinjaa.

53 artikla

Muut säännökset

1. Kutakin toimintalinjaa koskevan rahastojen rahoitusosuuden on oltava vähintään 20 prosenttia julkisista menoista.

2. Komission aloitteesta tai komission puolesta toteutettavat teknisen avun toimenpiteet voidaan rahoittaa 100-prosenttisesti.

3. Jäljempänä 55 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tukikelpoisuuskauden aikana:

a) yhtä toimintalinjaa voidaan tukea kerallaan ainoastaan yhdestä rahastosta;

b) yhtä toimea voidaan tukea kerrallaan yhdestä rahastosta ainoastaan yhden toimenpideohjelman osana.

4. Toimenpideohjelmien osana yritystukena myönnetyn julkisen tuen on noudatettava valtiontukea koskevia enimmäismääriä.

5. Rahastoista osarahoitettuja menoja ei voida tukea muista yhteisön rahoitusvälineistä.

II LUKU TULOJA TUOTTAVAT HANKKEET

54 artikla

Tuloja tuottavat hankkeet

1. Tässä asetuksessa tarkoitetaan tuloja tuottavalla hankkeella mitä tahansa hanketta, johon sisältyy infrastruktuuri, jonka käytöstä syntyy välittömiä maksuja sen käyttäjille, ja mitä tahansa maan tai kiinteistöjen myynnistä tai vuokraamisesta johtuvaa toimea.

2. Tuloja tuottavien hankkeiden julkiset menot lasketaan vähentämällä investointikustannuksista investoinnista saatujen nettotulojen käypä arvo tietyn viitekauden aikana. Laskelmassa on otettava huomioon kyseisen investointiluokan tavanomaisesti odotettu kannattavuus ja saastuttaja maksaa –periaatteen soveltaminen sekä tarvittaessa kyseisen jäsenvaltion suhteelliseen vaurauteen liittyvä tasapuolisuuden periaate.

3. Edellä olevat 1 ja 2 kohta eivät koske hankkeita, joihin sovelletaan perustamissopimuksen 87 artiklassa tarkoitettuja valtiontukisääntöjä.

4. Jos toimeen sisältyy tuloja tuottava, täydellinen tai osittainen myynti, tulot on vähennettävä hallintoviranomaisen komissiolle tukikelpoisen määrän laskemista varten ilmoittamasta määräytymisperustasta.

III LUKU MENOJEN TUKIKELPOISUUS

55 artikla

Menojen tukikelpoisuus

1. Menoihin voidaan myöntää rahastojen tukea, jos ne ovat aiheutuneet tuensaajalle toimen toteuttamisesta 1 päivän tammikuuta 2007 ja 31 päivän joulukuuta 2015 välisenä aikana. Osarahoitetut toimet eivät ole saaneet päättyä ennen tukikelpoisuuden alkamispäivää.Suurhankkeita koskevat menot ovat tukikelpoisia siitä päivästä alkaen, kun hanketta on esitetty komissiolle.

2. Menoihin voidaan myöntää rahastojen tukea ainoastaan, jos ne ovat aiheutuneet kyseisen toimenpideohjelman hallintoviranomaisen päättämistä tai sen vastuulla olevista toimista seurantakomitean vahvistamien perusteiden mukaisesti.

Uudet menot, jotka aiheutuvat toimenpideohjelman muuttamisesta 32 artiklan mukaisesti, ovat tukikelpoisia siitä päivästä, jona komissio on vastaanottanut toimenpideohjelman muuttamista koskevan pyynnön. Tätä säännöstä ei sovelleta 36 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuihin toimenpideohjelmiin.

3. Menojen tukikelpoisuussäännöt säädetään kansallisella tasolla lukuun ottamatta kustakin rahastosta annetussa asetuksessa säädettyjä poikkeuksia. Niitä sovelletaan toimenpideohjelman osana ilmoitettuihin kaikkiin julkisiin menoihin.

4. Tämän artiklan 1, 2 ja 3 kohdan säännökset eivät rajoita 43 artiklassa tarkoitettuja menoja.

IV LUKU TOIMIEN PYSYVYYS

56 artikla

Toimien pysyvyys

1. Jäsenvaltion tai hallintoviranomaisen on varmistettava, että toimi saa rahaston tukea ainoastaan, jos kyseiseen toimeen ei kohdistu seitsemän vuoden kuluessa siitä, kun toimivaltainen kansallinen viranomainen tai hallintoviranomainen teki rahoituspäätöksen, sellaisia huomattavia muutoksia, jotka:

a) vaikuttavat sen luonteeseen tai täytäntöönpanoedellytyksiin tai hyödyttävät aiheettomasti jotakin yritystä tai julkista elintä;

b) johtuvat infrastruktuurin omistussuhteissa tapahtuneista muutoksista tai tuotantotoiminnan lopettamisesta.

2. Hallintoviranomaisen on ilmoitettava komissiolle kaikista tällaisista muutoksista. Komissio ilmoittaa muutoksista muille jäsenvaltioille.

3. Aiheettomasti maksetut määrät on perittävä takaisin 99–103 artiklan mukaisesti.

4. Jäsenvaltioiden ja komission on varmistettava, ettei yrityksille, joilta tukea peritään takaisin tai on peritty takaisin 3 kohdan mukaisesti tuotantotoiminnan siirtämisen vuoksi jäsenvaltion sisällä tai toiseen jäsenvaltioon, myönnetä tukea rahastoista.

VI OSASTO HALLINNOINTI, SEURANTA JA VALVONTA

I LUKU HALLINTO- JA VALVONTAJÄRJESTELMÄT

57 artikla

Hallinto- ja valvontajärjestelmän yleiset periaatteet

1. Jäsenvaltioiden perustamissa toimenpideohjelmien hallinto- ja valvontajärjestelmissä on oltava seuraavat säännökset:

a) hallinnoinnista ja valvonnasta vastaavien asianomaisten elinten tehtävien selkeä määrittely samoin kuin tehtävien selkeä jako kunkin elimen sisällä;

b) hallinnoinnista, menojen todentamisesta ja valvonnasta vastaavien elinten tehtävien selkeä erottaminen niiden välillä ja kunkin elimen sisällä;

c) riittävät resurssit kullekin elimelle sille osoitettujen tehtävien hoitamiseksi;

d) tehokkaat järjestelyt sisäistä tarkastusta varten;

e) luotettavat atk-järjestelmät kirjanpitoa, seurantaa ja tilinpäätösraportointia varten;

f) tehokas raportointi- ja seurantajärjestelmä, jos tehtävien suorittaminen on delegoitu;

g) suoritettavia tehtäviä koskevat menettelyohjeet;

h) tehokkaat järjestelyt järjestelmän moitteettoman toiminnan tarkastamiseksi;

i) järjestelmät ja menettelyt asianmukaisen kirjausketjun turvaamiseksi;

j) väärinkäytöksiä ja aiheettomasti maksettujen summien takaisinperintää koskevat raportointi- ja seurantamenettelyt.

2. Edellä 1 kohdan b, c, d, f ja h alakohdassa säädettyjen toimenpiteiden on oltava oikeassa suhteessa kyseisen toimenpideohjelman julkisiin menoihin.

58 artikla

Viranomaisten nimeäminen

1. Jäsenvaltion on nimettävä kullekin toimenpideohjelmalle seuraavat viranomaiset:

a) hallintoviranomainen: jäsenvaltion toimenpideohjelman hallinnointia varten nimeämä viranomainen taikka julkinen tai yksityinen kansallinen, alueellinen tai paikallinen elin taikka jäsenvaltio itse silloin, kun se hoitaa kyseistä tehtävää;

b) todentamisviranomainen: jäsenvaltion nimeämä elin taikka paikallinen, alueellinen tai kansallinen viranomainen, joka todentaa menoilmoitukset ja maksatuspyynnöt ennen niiden lähettämistä komissiolle;

c) tarkastusviranomainen: jäsenvaltion kutakin toimenpideohjelmaa varten nimeämä elin, jonka toiminta on hallinto- ja todentamisviranomaisesta riippumatonta ja jonka tehtävänä on tarkastaa hallinto- ja valvontajärjestelmän moitteeton toiminta.

2. Edellisessä kohdassa tarkoitettujen viranomaisten lisäksi jäsenvaltion on nimettävä toimivaltainen elin, joka ottaa vastaan komission suorittamat maksut, ja elin tai elimet, jotka vastaavat maksujen suorittamisesta tuensaajille.

3. Jäsenvaltion on vahvistettava säännöt, jotka koskevat sen suhteita mainittuihin viranomaisiin ja elimiin sekä niiden suhteita komissioon.

Jäsenvaltion on vahvistettava mainittujen viranomaisten keskinäisiä suhteita koskevat säännökset, ja näiden viranomaisten on hoidettava tehtävänsä kyseisen jäsenvaltion institutionaalisten, oikeudellisten ja rahoitusta koskevien järjestelmien mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen soveltamista.

4. Jollei 57 artiklan 1 kohdan b alakohdan säännöksistä muuta johdu, sama elin voi huolehtia useasta hallinnointi-, maksatus-, todentamis- ja valvontatehtävästä tai niistä kaikista.

5. Euroopan alueiden välisen yhteistyön tavoitteen toimenpideohjelmien hallinnointia ja valvontaa koskevat erityissäännöt vahvistetaan asetuksessa (EY) N:o […].

6. Komissio vahvistaa 59, 60 ja 61 artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt 104 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

59 artikla

Hallintoviranomaisen tehtävät

Hallintoviranomainen vastaa toimenpideohjelman tehokkaasta, toimivasta ja moitteettomasta hallinnoinnista ja täytäntöönpanosta ja erityisesti seuraavista tehtävistä:

a) varmistaa, että rahoitettavat toimet valitaan toimenpideohjelmiin sovellettavien perusteiden mukaisesti ja että toimet ovat koko niiden täytäntöönpanoajan niitä koskevien yhteisön ja kansallisten sääntöjen mukaisia;

b) tarkastaa osarahoitettujen tuotteiden ja palvelujen toimituksen ja varmistaa, että toimien osalta ilmoitetut menot ovat todella aiheutuneet ja että ne ovat yhteisön ja kansallisten sääntöjen mukaisia;

c) varmistaa, että käytössä on atk-järjestelmä toimenpideohjelman kutakin toimea koskevan yksityiskohtaisen kirjanpitoaineiston tallentamiseksi ja säilyttämiseksi ja että varainhoitoa, seurantaa, valvontaa ja arviointia varten tarvittavat täytäntöönpanoa koskevat tiedot kerätään;

d) varmistaa, että toimen täytäntöönpanoon osallistuvilla tuensaajilla ja muilla elimillä on käytössään joko erillinen kirjanpitojärjestelmä tai soveltuva kirjanpitokoodi kaikille toimeen liittyville tapahtumille;

e) varmistaa, että 46 artiklassa tarkoitetut toimenpideohjelmien arvioinnit tehdään tässä asetuksessa säädetyissä määräajoissa ja että ne täyttävät komission ja jäsenvaltion välillä sovitut laatuvaatimukset;

f) ottaa käyttöön menettelyt, joilla varmistetaan, että kaikki menoja ja tarkastuksia koskevat asiakirjat, joita tarvitaan asianmukaisen kirjausketjun turvaamiseksi, säilytetään 88 ja 98 artiklan vaatimusten mukaisesti;

g) varmistaa, että todentamisviranomainen saa kaikki todentamista varten tarvitsemansa tiedot menoja koskevista menettelyistä ja tarkastuksista;

h) johtaa seurantakomiteaa ja huolehtii siitä, että seurantakomitealle toimitetaan asiakirjat, joita tarvitaan toimenpideohjelman täytäntöönpanon laadun seurantaan ohjelman erityistavoitteet huomioon ottaen;

i) laatii täytäntöönpanoa koskevat vuosikertomukset ja loppukertomukset ja toimittaa ne komissiolle sen jälkeen, kun seurantakomitea on ne hyväksynyt;

j) varmistaa, että 68 artiklassa säädettyjä tiedottamista ja julkisuutta koskevia vaatimuksia noudatetaan;

k) toimittaa komissiolle tiedot, joita tämä tarvitsee suurhankkeiden arvioinnissa.

60 artikla

Todentamisviranomaisen tehtävät

Toimenpideohjelman todentamisviranomainen vastaa erityisesti seuraavista tehtävistä:

a) laatii atk-muodossa olevat todennetut menoilmoitukset ja maksatuspyynnöt sekä toimittaa ne komissiolle;

b) todentaa, että

i) menoilmoitus on todenmukainen sekä laadittu luotettavan kirjanpitojärjestelmän ja todennettavissa olevien tositteiden perusteella;

ii) ilmoitetut menot ovat yhteisön ja kansallisten sääntöjen mukaisia ja aiheutuneet toimenpideohjelmaan sovellettavien perusteiden mukaisesti rahoitettaviksi valituista toimista, jotka ovat yhteisön ja kansallisten sääntöjen mukaisia;

c) varmistaa, että se on saanut hallintoviranomaiselta todentamista varten tarvitsemansa tiedot menoilmoituksiin sisältyviä menoja koskevista menettelyistä ja tarkastuksista;

d) ottaa todentamisessa huomioon tarkastusviranomaisen tekemien tai sen vastuulla tehtyjen kaikkien tarkastusten tulokset;

e) säilyttää atk-muodossa komissiolle ilmoitettuja menoja koskevan kirjanpitoaineiston;

f) varmistaa havaittujen väärinkäytösten vuoksi aiheettomasti maksetuiksi todettujen yhteisön varojen takaisinperinnän tarvittaessa korkoineen, pitää kirjaa takaisin perittävistä määristä ja niiden maksamisesta takaisin komissiolle mahdollisuuksien mukaan vähentämällä ne seuraavasta menoilmoituksesta.

61 artikla

Tarkastusviranomaisen tehtävät

1. Toimenpideohjelman tarkastusviranomainen vastaa erityisesti seuraavista tehtävistä:

a) varmistaa, että tarkastukset tehdään kansainvälisten tarkastussuositusten mukaisesti toimenpideohjelman hallinto- ja valvontajärjestelmän tehokkaan toiminnan varmistamiseksi;

b) varmistaa, että toimia koskevat tarkastukset tehdään tarkoituksenmukaisista otoksista ilmoitettujen menojen tarkastamiseksi;

c) esittää komissiolle kuuden kuukauden kuluessa toimenpideohjelman hyväksymisestä a ja b alakohdassa tarkoitettuja tarkastuksia suorittavat elimet kattavan tarkastusstrategian, käytettävän menetelmän, toimiin kohdistuvia tarkastuksia koskevan otantamenettelyn sekä alustavan tarkastussuunnitelman sen varmistamiseksi, että tärkeimmät elimet tarkastetaan ja että tarkastukset jakautuvat tasaisesti koko ohjelmakaudelle;

d) kun yhteen tai useampaan toimenpideohjelmaan sovelletaan yhteisiä järjestelmiä, c alakohdan mukaisesti voidaan esittää yksi yhdistetty tarkastusstrategia;

e) viimeistään kunkin vuoden 30 päivänä kesäkuuta vuodesta 2008 vuoteen 2016:

i) laatii vuotuisen tarkastuskertomuksen, jossa esitetään tarkastusstrategian mukaisesti toimenpideohjelmaan edellisenä vuonna kohdistettujen tarkastusten havainnot ja havaitut puutteellisuudet ohjelman hallinto- ja valvontajärjestelmissä. Vuosia 2014 ja 2015 koskevat tiedot voidaan sisällyttää tarkastuslausumaan liitettävään loppukertomukseen;

ii) antaa lausunnon siitä, onko hallinto- ja valvontajärjestelmä toiminut tehokkaasti antaakseen komissiolle kohtuullisen varmuuden esitettyjen menoilmoitusten oikeellisuudesta kyseisenä vuonna sekä ilmoituksen perustana olevien tapahtumien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta;

f) toimittaa tiedot tarkastuksista ja lausunnoista, jotka voidaan koota yhteen yhteiskertomukseen silloin, kun useisiin toimenpideohjelmiin sovelletaan yhtä yhteistä järjestelmää;

g) antaa toimenpideohjelman päättyessä ilmoituksen, jossa arvioidaan loppuerän maksatuspyynnön pätevyys sekä lopullisen menoilmoituksen, johon on liitetty lopullinen tarkastuskertomus, perustana olevien tapahtumien laillisuus ja asianmukaisuus.

2. Jos a ja b alakohdassa tarkoitetut tarkastukset suorittaa joku muu elin kuin tarkastusviranomainen, tarkastusviranomaisen on huolehdittava siitä, että elinten toiminta on tarpeeksi riippumatonta ja että tehtävä suoritetaan hyväksyttyjä kansainvälisiä tarkastussuosituksia noudattaen.

II LUKU SEURANTA

62 artikla

Seurantakomitea

Jäsenvaltion on perustettava kutakin toimenpideohjelmaa varten seurantakomitea yhteisymmärryksessä hallintoviranomaisen kanssa ja kumppaneita kuultuaan.

Seurantakomitea on perustettava kolmen kuukauden kuluessa toimenpideohjelman hyväksymispäätöksen tekemisestä.

Seurantakomitea laatii työjärjestyksensä noudattaen asianomaisen jäsenvaltion institutionaalisia, oikeudellisia ja taloudellisia puitteita ja vahvistaa sen yhteisymmärryksessä hallintoviranomaisen kanssa.

63 artikla

Kokoonpano

1. Seurantakomitean puheenjohtajana toimii jäsenvaltion tai hallintoviranomaisen edustaja.

Jäsenvaltio päättää komitean kokoonpanosta, ja siihen on kuuluttava 10 artiklassa tarkoitetut kumppanit sekä hallintoviranomainen.

2. Komission edustaja voi osallistua omasta aloitteestaan seurantakomitean työhön neuvonantajan ominaisuudessa. EIP:n ja EIR:n edustaja voi osallistua seurantakomitean työhön neuvonantajan ominaisuudessa niiden toimenpideohjelmien osalta, joiden rahoitukseen ne osallistuvat.

64 artikla

Tehtävät

Seurantakomitean on varmistettava toimenpideohjelman täytäntöönpanon tehokkuus ja laatu seuraavasti:

a) sen on tutkittava ja hyväksyttävä rahoitettavien toimien valintaperusteet neljän kuukauden kuluessa toimenpideohjelman hyväksymisestä. Valintaperusteita tarkistetaan ohjelmatyön tarpeiden mukaan;

b) sen on tarkasteltava säännöllisesti toimenpideohjelman erityistavoitteiden saavuttamisessa tapahtunutta edistystä hallintoviranomaisen sille toimittamien asiakirjojen perusteella;

c) sen on tarkasteltava täytäntöönpanon tuloksia, erityisesti kullekin toimintalinjalle asetettujen tavoitteiden saavuttamista ja 46 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuja yksittäisiä arviointeja;

d) sen on tutkittava 66 artiklassa tarkoitetut täytäntöönpanoa koskevat vuosikertomukset ja loppukertomukset sekä hyväksyttävä ne ennen niiden lähettämistä komissiolle;

e) sille on annettava tiedoksi vuotuinen tarkastuskertomus ja kaikki komission sen tutkittuaan tekemät huomautukset;

f) jäsenvaltion aloitteesta sille voidaan antaa tiedoksi 27 artiklassa tarkoitettu vuosikertomus;

g) se voi ehdottaa hallintoviranomaiselle mitä tahansa toimenpideohjelman mukautusta tai tarkistusta, joka voi mahdollistaa 3 artiklassa tarkoitettujen rahastojen tavoitteiden saavuttamisen tai parantaa ohjelman hallinnointia tai varainhoitoa.

h) sen on tutkittava kaikki ehdotukset rahastojen tukea koskevan komission päätöksen sisällön muuttamiseksi ja hyväksyttävä ne.

65 artikla

Seurantajärjestelyt

1. Hallintoviranomaisen ja seurantakomitean on varmistettava toimenpideohjelman täytäntöönpanon laatu.

2. Hallintoviranomaisen ja seurantakomitean on toteutettava seuranta toimenpideohjelmassa määriteltyjen rahoitusta, täytäntöönpanoa, tuloksia ja vaikutusta koskevien indikaattorien perusteella.Tilastot jaotellaan sukupuolen ja loppukäyttäjinä olevien yritysten koon mukaan, jos se on tukitoimen luonteen kannalta mahdollista.

3. Komissio tutkii yhdessä jäsenvaltioiden kanssa toimenpideohjelman seurantaan ja arviointiin tarvittavat indikaattorit.

66 artikla

Täytäntöönpanoa koskeva vuosikertomus ja loppukertomus

1. Hallintoviranomaisen on toimitettava toimenpideohjelman täytäntöönpanoa koskeva vuosikertomus komissiolle ensimmäisen kerran vuonna 2008 ja tämän jälkeen vuosittain viimeistään 30 päivänä kesäkuuta. Hallintoviranomaisen on toimitettava komissiolle toimenpideohjelman täytäntöönpanoa koskeva loppukertomus viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2016.

2. Jotta toimenpideohjelman täytäntöönpanosta saataisiin selkeä käsitys, 1 kohdassa tarkoitetuissa kertomuksissa on oltava seuraavat tiedot:

a) toimenpideohjelman ja toimintalinjojen täytäntöönpanossa saavutettu edistys suhteessa niiden todennettavissa oleviin erityistavoitteisiin siten, että fyysiset indikaattorit sekä toimintalinjan täytäntöönpanoa, tuloksia ja vaikutusta koskevat indikaattorit ilmaistaan määrällisinä aina, kun se on mahdollista;

b) toimenpideohjelman rahoituksen toteutuminen, jonka yhteydessä eritellään yksityiskohtaisesti kunkin toimintalinjan osalta tuensaajille maksetut menot ja vastaava julkinen rahoitusosuus, komissiolta saatujen maksujen kokonaismäärä sekä ilmoitetaan määrällisinä 65 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut rahoitusta koskevat indikaattorit;

c) rahoituksen toteutuminen siirtymäkauden tukea saavilla alueilla esitetään tarvittaessa kunkin toimenpideohjelman osalta erikseen;

d) rahoituksen toteutuminen komission 104 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen hyväksymien toiminta-alojen mukaisesti;

e) hallintoviranomaisen ja seurantakomitean täytäntöönpanon laadun ja tehokkuuden varmistamiseksi toteuttamat toimet, erityisesti seuraavat:

i) seurantaa ja arviointia koskevat toimenpiteet, tietojenkeruumenetelmät mukaan luettuina;

ii) yhteenveto kaikista toimenpideohjelman täytäntöönpanossa kohdatuista merkittävistä ongelmista ja toteutetuista toimenpiteistä, 67 artiklan perusteella tehtyjen huomautusten vuoksi toteutetut toimenpiteet mukaan luettuina;

iii) teknisen avun käyttö;

f) toimenpiteet toimenpideohjelmaa koskevien tietojen toimittamiseksi ja niiden julkistamiseksi;

g) ilmoitus siitä, että yhteisön lainsäädäntöä on noudatettu toimenpideohjelman täytäntöönpanon aikana ja tarvittaessa selvitys kohdatuista ongelmista ja niiden ratkaisemiseksi toteutetuista toimista;

h) suurhankkeiden ja yleiskattavien tukien edistyminen ja rahoitus;

i) tiedot luonnonhaitoista kärsivillä alueilla sovellettavista rahoituksen myöntämistä koskevista säännöistä;

j) hallintoviranomaiselle tai muulle julkiselle viranomaiselle toimenpideohjelman täytäntöönpanon aikana takaisin maksetun tuen käyttö.

Komissiolle toimitettavien tietojen määrän on oltava oikeassa suhteessa kyseisen toimenpideohjelman julkisten menojen kokonaismäärään.

3. Kertomuksia pidetään hyväksyttävinä, jos niihin sisältyvät kaikki 2 kohdassa luetellut tiedot. Komissio tekee päätöksen vuosikertomuksen hyväksyttävyydestä 10 työpäivän kuluessa.

4. Komissio tekee päätöksen hallintoviranomaisen sille toimittaman täytäntöönpanoa koskevan vuosikertomuksen sisällöstä kahden kuukauden kuluessa. Toimenpideohjelman loppukertomuksen osalta määräaika on viisi kuukautta. Jos komissio ei vastaa säädetyssä määräajassa, kertomuksen katsotaan tulleen hyväksytyksi.

67 artikla

Ohjelmien vuotuinen tarkastelu

1. Komissio ja hallintoviranomainen tarkastelevat vuosittain toimenpideohjelman täytäntöönpanossa saavutettua edistystä, edellisen vuoden aikana saavutettuja keskeisiä tuloksia, rahoituksen toteutumista ja muita tekijöitä, jotta täytäntöönpanoa voitaisiin parantaa, kun 66 artiklassa tarkoitetut täytäntöönpanoa koskevat vuosikertomukset toimitetaan ja noudattaen kyseisen jäsenvaltion ja hallintoviranomaisen yhteisymmärryksessä määrittelemiä sääntöjä.

Myös 61 artiklan 1 kohdan e alakohdan i alakohdassa tarkoitetussa vuotuisessa tarkastuskertomuksessa esille tuotuja hallinto- ja valvontajärjestelmän toimintaa koskevia seikkoja voidaan tarkastella.

2. Komissio voi esittää 1 kohdassa tarkoitetun tarkastelun perusteella huomautuksia jäsenvaltiolle ja hallintoviranomaiselle, joiden on ilmoitettava niistä seurantakomitealle. Jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle huomautusten perusteella toteutetuista toimista.

3. Kun ohjelmakaudella 2000–2006 myönnettyjä tukia koskevat jälkiarvioinnit ovat käytettävissä, kokonaistuloksia tarkastellaan seuraavan vuositarkastelun yhteydessä.

III LUKU TIEDOTTAMINEN JA JULKISUUS

68 artikla

Tiedottaminen ja julkisuus

Jäsenvaltioiden on huolehdittava osarahoitettuja ohjelmia ja toimia koskevien tietojen toimittamisesta ja niiden julkistamisesta. Tiedot on osoitettava Euroopan kansalaisille ja tuensaajille. Niiden tavoitteena on korostaa yhteisön roolia ja varmistaa rahastoista myönnettävän tuen avoimuus.

Toimenpideohjelman hallintoviranomainen vastaa tietojen julkistamisesta noudattaen tämän asetuksen soveltamista koskevia sääntöjä, jotka komissio vahvistaa 104 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

IV LUKU TARKASTUKSET

1 jakso Jäsenvaltioiden vastuut

69 ARTIKLA

Moitteeton varainhoito

1. Jäsenvaltiot ovat vastuussa toimenpideohjelmien moitteettoman varainhoidon varmistamisesta ja perustana olevien tapahtumien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta.

2. Niiden on varmistettava, että hallintoviranomaiset, todentamisviranomaiset, välittävät elimet, tarkastusviranomaiset ja muut asianomaiset elimet saavat asianmukaista ohjausta 57–61 artiklassa tarkoitettujen hallinto- ja valvontajärjestelmien perustamisessa, jotta yhteisön rahoitusta käytetään tehokkaalla ja moitteettomalla tavalla.

3. Jäsenvaltioiden on estettävä, todettava ja oikaistava väärinkäytökset. Niiden on ilmoitettava niistä komissiolle sääntöjen mukaisesti ja tiedotettava komissiolle hallinnollisten ja oikeudellisten menettelyjen etenemisestä.

Jos tuensaajalle aiheettomasti maksettuja määriä ei voida periä takaisin, jäsenvaltio vastaa menetettyjen määrien korvaamisesta Euroopan yhteisöjen talousarvioon, jollei se pysty osoittamaan, ettei aiheutunut menetys ole johtunut sen väärinkäytöksestä tai laiminlyönnistä.

4. Edellä 1, 2 ja 3 kohdan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan 104 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

70 artikla

Hallinto- ja valvontajärjestelmät

1. Jäsenvaltioiden on ennen toimenpideohjelman hyväksymistä varmistettava, että toimenpideohjelmien hallinto- ja valvontajärjestelmät on perustettu 57–61 artiklan mukaisesti. Jäsenvaltiot ovat vastuussa siitä, että järjestelmät toimivat tehokkaasti koko ohjelmakauden ajan.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kolmen kuukauden kuluessa kunkin toimenpideohjelman hyväksymisestä näiden järjestelmien kuvaus, johon sisältyy erityisesti hallinto- ja todentamisviranomaisten ja välittävien elinten sekä näiden viranomaisten ja elinten, tarkastusviranomaisen ja kaikkien muiden sen vastuulla tarkastuksia tekevien elinten sisällä toimivien sisäisen tarkastuksen järjestelmien organisaatiosta ja menettelyistä.

3. Tähän kuvaukseen on liitettävä riippumattoman vaatimustenmukaisuuden arvioivan elimen kertomus, jossa esitetään järjestelmiä koskevan arvioinnin tulokset ja annetaan lausunto siitä, ovatko ne 57–61 artiklan mukaisia. Jos lausunnossa on varauksia, kertomuksessa on esitettävä järjestelmien puutteet ja puutteiden vakavuus. Jäsenvaltion on laadittava yhteisymmärryksessä komission kanssa suunnitelma toteutettavista oikaisutoimenpiteistä ja niiden toteuttamisaikataulu.

Vaatimustenmukaisuuden arvioiva elin on nimettävä viimeistään silloin, kun toimenpideohjelma hyväksytään. Komissio voi hyväksyä toimenpideohjelman tarkastusviranomaisen vaatimustenmukaisuuden arvioivaksi elimeksi, jos tällä on siihen tarvittavat valmiudet. Vaatimustenmukaisuuden arvioivalla elimellä on oltava toiminnassaan tarvittava riippumattomuus, ja sen on tehtävä työnsä kansainvälisiä tarkastussuosituksia noudattaen.

4. Jos järjestelmiä sovelletaan useampiin toimenpideohjelmiin, yhteisten järjestelmien kuvaus voidaan liittää yhteiskertomuksen 2 ja 3 kohtaan.

5. Edellä 1–4 kohdan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan 104 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

2 jaksoKomission vastuut

71 ARTIKLA

Komission vastuut

1. Komissio varmistaa vuotuisten tarkastuskertomusten ja omien tarkastustensa perusteella ja 70 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen, että jäsenvaltiot ovat perustaneet 57–61 artiklan mukaiset hallinto- ja valvontajärjestelmät ja että ne toimivat tehokkaasti toimenpideohjelmien täytäntöönpanon ajan.

2. Komission virkamiehet tai komission valtuuttamat edustajat voivat suorittaa hallinto- ja valvontajärjestelmien tehokkaan toiminnan tarkastamiseksi vähintään yhden työpäivän varoitusajalla paikalla tarkastuksia, joihin voi kuulua toimenpideohjelmaan sisältyviä toimia koskevia tarkastuksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden suorittamia tarkastuksia. Jäsenvaltion virkamiehet tai valtuutetut edustajat voivat osallistua näihin tarkastuksiin.

3. Komissio voi vaatia jäsenvaltiota suorittamaan tarkastuksen paikalla järjestelmien moitteettoman toiminnan tai yhden tai useamman toimen asianmukaisuuden tarkastamiseksi. Komission virkamiehet tai valtuutetut edustajat voivat osallistua näihin tarkastuksiin.

72 artikla

Yhteistyö jäsenvaltioiden valvontaelinten kanssa

1. Komissio tekee yhteistyötä toimenpideohjelmien tarkastusviranomaisten kanssa niiden valvontasuunnitelmien ja tarkastusmenetelmien koordinoimiseksi ja vaihtaa viipymättä tietoja hallinto- ja valvontajärjestelmien tarkastusten tuloksista valvontaresurssien parhaan mahdollisen käytön varmistamiseksi ja työn aiheettoman päällekkäisyyden välttämiseksi.

Komissio ja valvontaviranomaiset tapaavat säännöllisesti, yleensä vähintään kerran vuodessa, tutkiakseen yhdessä 61 artiklan mukaisesti esitettyä vuotuista tarkastuskertomusta ja vaihtaakseen näkemyksiä muista toimenpideohjelmien hallinnoinnin ja valvonnan parantamiseen liittyvistä kysymyksistä.

Komissio toimittaa 61 artiklan mukaisesti esitettyä tarkastusstrategiaa koskevat huomautuksensa kolmen kuukauden kuluessa tai strategian vastaanottamista seuraavassa ensimmäisessä kokouksessa.

2. Omaa tarkastusstrategiaansa määritellessään komissio erittelee toimenpideohjelmat, joiden osalta 61 artiklassa tarkoitettua järjestelmää koskeva lausunto on varaukseton tai joiden osalta varaukset on peruttu oikaisutoimenpiteiden toteuttamisen vuoksi, joiden osalta tarkastusviranomaisen tarkastusstrategia on tyydyttävä ja joiden osalta on saatu komission ja jäsenvaltion tekemien tarkastusten tulosten perusteella kohtuullinen varmuus siitä, että hallinto- ja valvontajärjestelmät toimivat moitteettomasti.

3. Näiden ohjelmien osalta komissio voi ilmoittaa kyseisille jäsenvaltioille, että se luottaa ilmoitettujen menojen oikeellisuuden, laillisuuden ja asianmukaisuuden osalta pääasiallisesti tarkastusviranomaisen lausuntoon ja suorittaa omia tarkastuksiaan paikalla vain poikkeuksellisissa olosuhteissa.

3 jaksoValvonnan suhteellisuutta koskevat säännökset

73 ARTIKLA

Suhteelliset valvontajärjestelyt

1. Ohjelmiin, joissa yhteisön osarahoitusosuus on enintään 33 prosenttia toimenpideohjelman julkisista menoista ja rahastojen rahoitusosuus enintään 250 miljoonaa euroa, ei sovelleta 61 artiklan c ja d alakohdan ja e alakohdan i alakohdassa tarkoitettuja säännöksiä.

2. Jäsenvaltio voi soveltaa 1 kohdassa tarkoitettuihin ohjelmiin vaihtoehtoa, jonka mukaan 59 artiklan b kohdassa sekä 60 ja 61 artiklassa säädettyjä tehtäviä hoitavat elimet ja tässä yhteydessä noudatettavat menettelyt vahvistetaan kansallisten sääntöjen mukaisesti. Jos jäsenvaltio käyttää hyväkseen tätä mahdollisuutta, 58 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan ja 60 artiklan 1 kohdan c alakohdan säännöksiä ei sovelleta.

Komission vahvistaessa 59, 60 ja 61 artiklan soveltamista koskevat säännöt sen on eriteltävä säännökset, joita ei sovelleta niihin jäsenvaltioihin, jotka käyttävät hyväkseen ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua vaihtoehtoa.

3. Jäsenvaltion käyttäessä hyväkseen 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua vaihtoehtoa 70 artiklan 3 kohdan säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin.

4. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen kaikkien toimenpideohjelmien osalta ja riippumatta siitä, käyttääkö jäsenvaltio hyväkseen 2 kohdassa tarkoitettua vaihtoehtoa komissio voi ilmoittaa kyseisille jäsenvaltioille, että se luottaa ilmoitettujen menojen oikeellisuuden, laillisuuden ja asianmukaisuuden osalta pääasiallisesti tarkastusviranomaisen lausuntoon ja suorittaa omia tarkastuksiaan paikalla vain poikkeuksellisissa olosuhteissa, jos järjestelmän vaatimustenmukaisuutta koskeva lausunto on varaukseton tai kaikki sitä koskevat varaukset on peruttu oikaisutoimenpiteiden toteuttamisen vuoksi.

Jos havaitaan väärinkäytöksiä, joita kansalliset tarkastusviranomaiset eivät ole todenneet ajoissa tai joihin ei ole sovellettu asianmukaisia oikaisutoimenpiteitä, komissio voi vaatia jäsenvaltiota suorittamaan 71 artiklan 3 kohdan mukaiset tarkastukset tai se voi suorittaa itse 71 artiklan 2 kohdan mukaiset tarkastukset saadakseen varmuuden ilmoitettujen menojen oikeellisuudesta, laillisuudesta ja asianmukaisuudesta.

VII OSASTO

TALOUSHALLINTO

I LUKU VARAINHOITO

1 jakso Maksusitoumukset

74 ARTIKLA

Maksusitoumukset

1. Toimenpideohjelmia koskevat yhteisön maksusitoumukset, jäljempänä ’maksusitoumukset’, otetaan käyttöön kunkin rahaston osalta vuosittain 1 päivän tammikuuta 2007 ja 31 päivänä joulukuuta 2013 välisenä aikana. Ensimmäinen maksusitoumus tehdään ennen kuin komissio on tehnyt päätöksen toimenpideohjelman hyväksymisestä. Komissio tekee kaikki myöhemmät maksusitoumukset 31 artiklassa tarkoitetun rahastojen rahoitusosuuden myöntämistä koskevan päätöksen perusteella.

2. Jos jäsenvaltio ei ehdota toimenpideohjelman muuttamista 36 artiklan 5 kohdan mukaisesti tai yhtään maksua ei ole suoritettu, jäsenvaltio voi vaatia vuoden n 30 päivään syyskuuta mennessä kyseisten toimenpideohjelmien sitoumusten siirtämistä muiden toimenpideohjelmien kansalliseen varaukseen. Jäsenvaltion on eriteltävä pyynnössään siirrosta hyötyvät toimenpideohjelmat.

2 jaksoMaksuja koskevat yhteiset säännöt

75 ARTIKLA

Maksuja koskevat yhteiset säännöt

1. Komissio suorittaa rahastojen rahoitusosuuteen liittyvät maksut maksusitoumusten mukaisesti. Maksut kirjataan aikaisimpaan avoimeen maksusitoumukseen.

2. Maksut suoritetaan ennakkomaksuina, välimaksuina ja loppumaksuna. Ne maksetaan jäsenvaltion nimeämälle elimelle.

3. Jäsenvaltioiden on lähetettävä komissiolle viimeistään kunkin vuoden 31 päivänä tammikuuta päivitetyt arviot maksatuspyynnöistä kuluvan varainhoitovuoden ja sitä seuraavan varainhoitovuoden osalta.

4. Kaikki rahoitukseen liittyvät toimet komission ja jäsenvaltioiden nimeämien viranomaisten välillä on hoidettava sähköisesti noudattaen soveltamista koskevia sääntöjä, jotka komissio vahvistaa 104 artiklan 3 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

76 artikla

Välimaksujen ja loppumaksun laskemista koskevat säännöt

Välimaksut ja loppumaksut on laskettava soveltaen kunkin toimintalinja osarahoitusosuutta kyseisen toimintalinjan julkisiin menoihin, jotka on todennettu todentamisviranomaisen antaman menoilmoituksen perusteella.

77 artikla

Menoilmoitus

1. Menoilmoituksiin on sisällyttävä kunkin toimintalinjan osalta tuensaajalle toimia toteutettaessa aiheutuneiden menojen määrä ja vastaava julkinen rahoitusosuus. Tuensaajien maksamat menot on todistettava maksettujen laskujen tai muiden vastaavien kirjanpitotositteiden avulla.Perustamissopimuksen 87 artiklassa tarkoitettujen tukijärjestelmien osalta komissiolle todennettuina menoina pidetään tuensaajien maksamia menoja, joita koskevan maksun on suorittanut tuen myöntävä elin.

2. Menoilmoituksissa on ilmoitettava erikseen siirtymäkauden tukea saavilla alueilla kunkin toimenpideohjelman osalta maksetut menot.

3. Uusien rahoitusjärjestelyjen ja erityisesti riskipääoma-, laina- ja takuurahastojen osalta komissiolle todennettuina menoina pidetään tällaisten rahastojen perustamisen yhteydessä maksettuja menoja. Toimenpideohjelmaa päätettäessä menot määritetään kustakin rahastosta suoritettujen tosiasiallisten maksujen ja niistä aiheutuneiden tukikelpoisten hallintokustannusten perusteella.

78 artikla

Ennakkomaksujen ja välimaksujen yhteismäärä

1. Ennakkomaksujen ja välimaksujen yhteismäärä saa olla enintään 95 prosenttia toimenpideohjelmalle rahastoista myönnetystä rahoitusosuudesta.

2. Kun tämä enimmäismäärä saavutetaan, todentamisviranomaisen on toimitettava edelleen komissiolle kaikki 31 päivänä joulukuuta vuonna n todennetut menot sekä kunkin rahaston vuoden aikana takaisin perimät määrät viimeistään 31 päivänä tammikuuta vuonna n+1.

79 artikla

Tuensaajille maksettavien maksujen täysimääräisyys

Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että maksujen suorittamisesta vastaava elin varmistaa, että tuensaajat saavat mahdollisimman pian julkisista varoista maksettavan rahoitusosuuden kokonaisuudessaan ja täysimääräisenä. Siitä ei saa vähentää tai pidättää mitään määriä eikä siitä saa periä mitään erityismaksuja tai muita vastaavia maksuja, jotka vähentäisivät tuensaajille maksettavia määriä.

80 artikla

Euron käyttö

Toimenpideohjelmia, komission maksusitoumuksia ja maksuja sekä jäsenvaltioiden todennettujen menojen määriä ja maksatuspyyntöjä koskevat komission päätökset tehdään euromääräisinä ja ne maksetaan euroina 104 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

3 jaksoEnnakkomaksut

81 ARTIKLA

Maksaminen

1. Kun komissio on tehnyt toimenpideohjelman osalta päätöksen rahastojen rahoitusosuuden hyväksymisestä, se maksaa yhden ennakkomaksun jäsenvaltion nimeämälle elimelle. Ennakkomaksun määrä on kyseisen toimenpideohjelman osalta seitsemän prosenttia rakennerahastojen rahoitusosuudesta ja 10,5 prosenttia koheesiorahaston rahoitusosuudesta. Maksu voi jakautua kahdelle varainhoitovuodelle käytettävissä olevien talousarviovarojen mukaisesti.

2. Jäsenvaltion nimeämän elimen on maksettava komissiolle takaisin ennakkomaksuna maksettu määrä kokonaisuudessaan, ellei toimenpideohjelmaa koskevaa maksatuspyyntöä ole lähetetty 24 kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona komissio maksoi ennakkomaksun ensimmäisen erän.

82 artikla

Korot

Ennakkomaksusta kertyvät korot on kirjattava kyseiseen toimenpideohjelmaan, ja ne on vähennettävä lopullisessa menoilmoituksessa ilmoitettavien julkisten menojen määrästä.

83 artikla

Tileistä poistaminen

Ennakkomaksuna maksettu määrä on poistettava tileistä, kun toimenpideohjelma päätetään.

4 jaksoVälimaksut

84 ARTIKLA

Välimaksut

1. Välimaksut suoritetaan kunkin toimenpideohjelman osalta.

2. Komissio suorittaa välimaksut sen jälkeen, kun se on saanut kohtuullisen varmuuden siitä, että jäsenvaltion perustamat toimenpideohjelmien hallinto- ja valvontajärjestelmät ovat 58–61 artiklan mukaisia. Tämä varmuus perustuu 70 artiklassa tarkoitetun riippumattoman tarkastuselimen kertomukseen.

85 artikla

Maksatuspyyntöjen hyväksyttävyys

1. Komission suorittaman jokaisen välimaksun on täytettävä seuraavat edellytykset:

a) komissiolle on lähetetty maksatuspyyntö ja menoilmoitus 75 artiklan mukaisesti;

b) millekään toimintalinjalle ei ole koko kaudella myönnetty rahastoista tukea enimmäismäärää enempää;

c) hallintoviranomainen on lähettänyt komissiolle viimeisimmän vuotuisen täytäntöönpanokertomuksen asetetussa määräajassa 66 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

d) mitään maksuja ei ole keskeytetty 91 artiklan mukaisesti eikä komissio ole antanut niiden toimien osalta, joista meno on aiheutunut, perustamissopimuksen 226 artiklassa tarkoitettua rikkomista koskevaa lausuntoa perusteluineen.

2. Jos jokin 1 kohdassa tarkoitetuista edellytyksistä ei täyty, komissio ilmoittaa mahdollisimman pian jäsenvaltiolle ja todentamisviranomaiselle, että maksatuspyyntöä ei voida hyväksyä.

86 artikla

Maksatuspyyntöjen esittämisen määräaika ja maksumääräajat

1. Todentamisviranomaisen on varmistettava, että toimenpideohjelmien välimaksuja koskevat pyynnöt kootaan yhteen ja lähetetään komissiolle mahdollisuuksien mukaan kolmessa erässä vuosittain. Jotta komissio voisi suorittaa maksun kuluvana vuonna, maksatuspyyntö on toimitettava sille viimeistään 31 päivänä lokakuuta.

2. Komissio suorittaa välimaksut käytettävissä olevien varojen rajoissa kahden kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona 85 artiklassa tarkoitetut edellytykset täyttävä maksatuspyyntö kirjataan.

5 jaksoLoppumaksu ja ohjelman päättäminen

87 ARTIKLA

Loppumaksun maksamista koskevat edellytykset

1. Komissio suorittaa loppumaksun edellyttäen, että se on saanut seuraavat asiakirjat 30 päivään kesäkuuta 2016 mennessä:

a) loppumaksua koskevat maksatuspyyntö ja 75 artiklan mukainen menoilmoitus;

b) toimenpideohjelman täytäntöönpanoa koskeva loppukertomus, johon sisältyy 66 artiklassa vahvistetut tiedot;

c) 61 artiklan g alakohdassa säädetty loppumaksua koskevaan maksatuspyyntöön liitetty tarkastuslausuma sekä lopullinen tarkastuskertomus;

Loppumaksun maksamisen edellytyksenä on, että täytäntöönpanoa koskeva loppukertomus ja loppumaksun maksatuspyyntöön liitettävä tarkastuslausuma hyväksytään.

2. Jos jotakin edellisessä kohdassa tarkoitettua asiakirjaa ei lähetetä komissiolle 30 päivään kesäkuuta 2016 mennessä, loppumaksua koskeva maksusitoumus vapautetaan automaattisesti 92 artiklan mukaisesti.

3. Komissio suorittaa loppumaksun käytettävissä olevien varojen rajoissa 45 päivän kuluessa siitä päivästä, jona se hyväksyy loppukertomuksen ja loppumaksua koskevaan maksatuspyyntöön liitetyn tarkastuslausuman. Talousarviositoumuksen loppuerä vapautetaan kuuden kuukauden kuluttua maksamisesta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 5 kohdan soveltamista.

4. Kesäkuun 30 päivän 2006 jälkeen menoilmoituksiin ei voi enää lisätä menoja, joita ei ole todennettu ennen mainittua päivää.

5. Komission tai Euroopan tilintarkastustuomioistuimen suorittamien tarkastusten tuloksista riippumatta komission maksamaa toimenpideohjelman loppumaksua voidaan muuttaa yhdeksän kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona se on maksettu, tai jos loppumaksu on negatiivinen ja jäsenvaltion on maksettava se takaisin, yhdeksän kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona veloitusilmoitus annettiin.

88 artikla

Asiakirjojen säilyttäminen

Hallintoviranomaisen on varmistettava, että kaikki asianomaisen toimenpideohjelman menoja ja tarkastuksia koskevat tositteet ovat komission ja tilintarkastustuomioistuimen saatavilla. Asiakirjat on säilytettävä vähintään kolmen vuoden ajan toimenpideohjelman päättämisen jälkeen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta valtiontukisääntöjen soveltamista. Asiakirjat on säilytettävä joko alkuperäisinä tai oikeaksi todistettuina jäljennöksinä yleisesti hyväksytyillä tietovälineillä. Tämä määräaika keskeytyy, jos aloitetaan asiaa koskeva oikeustutkinta, tai komission asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä.

6 jaksoMaksatuksen lykkääminen, pidättäminen ja keskeyttäminen

89 ARTIKLA

Lykkääminen

1. Asetuksessa (EY, Euratom) N:o 1605/2002 tarkoitetun valtuutetun tulojen ja menojen hyväksyjän on lykättävä maksumääräaikaa enintään kuudella kuukaudella, jos on syytä epäillä, ettei hallinto- ja valvontajärjestelmät toimi moitteettomasti tai jos mainittu virkamies pyytää kansallisilta viranomaisilta lisätietoja vuotuisessa tarkastelussa tehtyjen havaintojen seurantamenettelyn vuoksi tai jos hän epäilee, että ilmoitettuihin menoihin sisältyy vakavia, todettuja tai otaksuttavia, rikkomuksia.

Komissio ilmoittaa jäsenvaltiolle ja todentamisviranomaiselle lykkäyksen syistä viipymättä. Jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet tilanteen korjaamiseksi mahdollisimman pian.

2. Jos on tarpeen tehdä päätös 90 ja 91 artiklan sekä tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti, edellä tarkoitettua lykkäysaikaa voidaan pidentää enintään kuudella kuukaudella.

90 artikla

Pidättäminen

1. Komissio päättää pidättää välimaksuista 20 prosenttia komission korvattavana olevasta määrästä, jos 70 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun oikaisutoimenpiteitä koskevan suunnitelman olennaiset osat on pantu täytäntöön ja 61 artiklan e alakohdan i alakohdassa tarkoitetussa ohjelman tarkastusviranomaisen laatimassa vuosikertomuksessa esille tuodut vakavat puutteet on korjattu mutta muutoksia on silti tehtävä, jotta komissio saisi kohtuullisen varmuuden hallinto- ja valvontajärjestelmistä.f

2. Komissio tekee päätöksen pidättämisestä sen jälkeen, kun se on antanut jäsenvaltiolle mahdollisuuden esittää huomautuksensa kahden kuukauden määräajassa.

3. Välimaksujen loppuerä maksetaan, kun kaikki vaaditut toimenpiteet on toteutettu. Muussa tapauksessa sovelletaan rahoitusoikaisua 100 artiklan mukaisesti.

91 artikla

Keskeyttäminen

1. Komissio voi keskeyttää välimaksut toimintalinjojen tai ohjelmien tasolla kokonaan tai osittain, jos:

a) ohjelman hallinto- ja valvontajärjestelmässä on vakava puute, joka vaikuttaa maksujen todentamismenettelyn luotettavuuteen ja jonka osalta ei ole toteutettu oikaisutoimenpiteitä; tai

b) todennettuun menoilmoitukseen sisältyvät menot liittyvät vakavaan väärinkäytökseen, jota ei ole oikaistu; tai

c) jäsenvaltio ei ole täyttänyt sille 69 ja 70 artiklan mukaan kuuluvia velvoitteita.

2. Komissio voi päättää keskeyttää välimaksut sen jälkeen, kun se on antanut jäsenvaltiolle mahdollisuuden esittää huomautuksensa kahden kuukauden kuluessa.

3. Komissio lopettaa välimaksujen keskeytyksen, kun se katsoo jäsenvaltion toteuttaneen keskeytyksen lopettamiseksi tarvittavat toimenpiteet. Jos jäsenvaltio ei ole toteuttanut vaadittuja toimenpiteitä, komissio voi tehdä päätöksen vähentää nettomäärää tai peruuttaa kyseistä toimenpideohjelmaan koskevan yhteisön rahoitusosuuden 100 artiklan mukaisesti.

7 jaksoMaksusitoumuksen vapauttaminen automaattisesti

92 ARTIKLA

Periaatteet

1. Komissio vapauttaa automaattisesti kaikki sellaiset toimenpideohjelman maksusitoumukset, joita ei ole käytetty ennakkomaksujen tai välimaksujen maksamiseen tai joiden osalta se ei ole saanut 85 artiklassa määriteltyä hyväksyttävää maksatuspyyntöä viimeistään ohjelman maksusitoumusvuotta seuraavan toisen vuoden 31 päivänä joulukuuta.

2. Maksusitoumusten vielä 31 päivänä joulukuuta 2015 avoinna oleva osa vapautetaan automaattisesti, jos komissio ei ole saanut sitä koskevaa hyväksyttävää maksatuspyyntöä 30 päivään kesäkuuta 2016 mennessä.

3. Jos tämä asetus tulee voimaan 1 päivän tammikuuta 2007 jälkeen, määräaikaa, jonka jälkeen 1 kohdassa tarkoitettu maksusitoumuksen vapauttaminen automaattisesti voidaan tehdä ensimmäistä kertaa, jatketaan ensimmäisen maksusitoumuksen osalta sillä kuukausien lukumäärällä, joka on 1 päivän tammikuuta 2007 ja ensimmäisen maksusitoumuksen päivämäärän välissä.

93 artikla

Suurhankkeita ja tukijärjestelmiä koskevat määräajat

Jos jonkin suurhankkeen tai tukijärjestelmän hyväksymiseksi tarvitaan komission myöhempi päätös, 92 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun automaattisesti tapahtuvan maksusitoumuksen vapauttamisen mahdollisena kohteena oleviin vuotuisiin määriin on tehtävä korjaus, joka perustuu jäsenvaltion alun perin toimittaman suurhankkeen tai tukijärjestelmän aikataulun ja suurhankkeesta tai tukijärjestelmästä tehdyn komission päätöksen tekemisen yhteydessä vahvistetun suurhankkeen tai tukijärjestelmän aikataulun väliseen eroon. Vuotuista aikataulua voidaan muuttaa asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa 40 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

94 artikla

Oikeudellisten menettelyjen ja hallinnollisten muutoksenhakujen määräaikojen lykkääminen

Edellä 92 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua automaattisesti tapahtuvaan maksusitoumuksen vapauttamiseen sovellettavaa määräaikaa lykätään kyseisiin toimiin liittyvän määrän osalta sellaisten oikeudellisten menettelyjen tai hallinnollisten muutoksenhakujen ajaksi, joilla on lykkäävä vaikutus, edellyttäen että jäsenvaltio lähettää komissiolle perustellun selvityksen vuoden n+2 31 päivään joulukuuta mennessä.

Maksusitoumusten vielä 31 päivänä joulukuuta 2015 avoinna olevaa osaa koskevaa 92 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua määräaikaa lykätään samoin edellytyksin kuin kyseisiin toimiin liittyvän määränkin osalta.

95 artikla

Poikkeukset maksusitoumuksen automaattiseen vapauttamiseen

Seuraavia osia maksusitoumuksesta ei oteta huomioon laskettaessa maksusitoumusten automaattista vapauttamista:

a) sitä osaa maksusitoumuksesta, josta on esitetty maksatuspyyntö mutta jonka maksamista komissio on lykännyt, johon on sovellettu pidätystä tai jonka maksamisen komissio on keskeyttänyt vuoden n+2 31 päivänä joulukuuta 89, 90 ja 91 artiklan mukaisesti. Näiden määrien lopullinen huomioon ottaminen riippuu maksun lykkäämiseen, pidättämiseen tai keskeyttämiseen johtaneen ongelman ratkaisemisesta;

b) sitä osaa maksusitoumuksesta, josta on esitetty maksatuspyyntö mutta jonka maksamista on rajoittanut erityisesti talousarviomäärärahojen puute;

c) sitä osaa maksusitoumuksesta, josta ei ole ollut mahdollista esittää hyväksyttävää maksatuspyyntöä toimenpideohjelman täytäntöönpanoa vakavasti vaikeuttaneen ylivoimaisen esteen vuoksi. Ylivoimaiseen esteeseen vetoavien kansallisten viranomaisten on osoitettava sen välittömät seuraukset koko toimenpideohjelman tai sen osan täytäntöönpanoon.

96 artikla

Menettely

1. Komissio ilmoittaa jäsenvaltiolle ja kyseisille viranomaisille hyvissä ajoin aina, kun on olemassa vaara, että 92 artiklassa säädettyä maksusitoumuksen automaattista vapauttamista sovelletaan. Komissio ilmoittaa jäsenvaltiolle ja kyseisille viranomaisille määrän, jota maksusitoumuksen automaattinen vapauttaminen sen hallussa olevien tietojen perusteella koskee.

Jäsenvaltiolla on tämän ilmoituksen saatuaan kaksi kuukautta aikaa hyväksyä määrä tai esittää huomautuksensa. Komissio vapauttaa maksusitoumuksen automaattisesti viimeistään yhdeksän kuukautta 92 artiklassa tarkoitetun määräajan jälkeen.

2. Toimenpideohjelmaa koskevaa rahastojen rahoitusosuutta vähennetään kyseisen vuoden osalta automaattisesti vapautetun maksusitoumuksen määrällä. Jäsenvaltion on laadittava tarkistettu rahoitussuunnitelma, jossa vähennetty tuen määrä jaetaan toimenpideohjelman toimintalinjojen kesken. Jos suunnitelmaa ei laadita, komissio tekee suhteellisen vähennyksen kullekin toimintalinjalle myönnettyihin määriin.

8 jaksoOsittainen päättäminen

97 ARTIKLA

Osittainen päättäminen

1. Toimenpideohjelmat voidaan päättää osittain jäsenvaltion valitsemina aikoina.

Osittaisen päättämisen on liityttävä valmiisiin toimiin, joiden osalta loppumaksu on suoritettu tuensaajalle viimeistään vuoden n-1 31 päivänä joulukuuta. Tätä asetusta sovellettaessa toimia pidetään valmiina, kun niihin sisältyvät työt on tosiasiallisesti suoritettu ja tuensaaja on saanut loppumaksun tai tuensaaja on toimittanut hallintoviranomaiselle sitä vastaavan asiakirjan.

2. Valmiita toimia vastaavien maksujen määrä on esitettävä menoilmoituksessa.

Osittainen päättäminen tehdään, jos hallintoviranomainen lähettää komissiolle seuraavat asiakirjat viimeistään vuoden n 3 päivänä kesäkuuta:

a) kyseisiin toimiin liittyvä menoilmoitus;

b) edellä 61 artiklassa tarkoitetun ohjelman tarkastusviranomaisen antama ilmoitus, jossa vahvistetaan menoilmoituksen perustana olevien tapahtumien laillisuus ja asianmukaisuus.

98 artikla

Asiakirjojen säilyttäminen

1. Hallintoviranomaisen on pidettävä komission saatavilla luettelo valmiista toimista, joista loppumaksu on suoritettu.

2. Hallintoviranomaisen on varmistettava, että kaikki kyseisten toimien menoja ja tarkastuksia koskevat tositteet ovat komission ja Euroopan tilintarkastustuomioistuimen saatavilla. Asiakirjat on säilytettävä vähintään kolmen vuoden ajan toimenpideohjelman osittaisen päättämisen jälkeen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta valtiontukisääntöjen soveltamista. Asiakirjat on säilytettävä joko alkuperäisinä tai oikeaksi todistettuina jäljennöksinä yleisesti hyväksytyillä tietovälineillä. Tämä määräaika keskeytyy, jos aloitetaan asiaa koskeva oikeustutkinta, tai komission asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä.

3. Osittain päätettäviä toimia koskevat 99 ja 100 artiklan mukaisesti tehdyt rahoitusoikaisut ovat nettomääräisiä rahoitusoikaisuja.

II LUKU RAHOITUSOIKAISUT

1 jakso Jäsenvaltioiden tekemät rahoitusoikaisut

99 ARTIKLA

Jäsenvaltioiden tekemät rahoitusoikaisut

1. Jäsenvaltioilla on ensisijainen vastuu väärinkäytösten tutkimisesta ja tarvittavien toimenpiteiden toteuttamisesta silloin, kun havaitaan tuen luonteeseen tai sen täytäntöönpano- tai valvontaedellytyksiin vaikuttavia merkittäviä muutoksia sekä tarvittavien rahoitusoikaisujen tekemisestä.

2. Jäsenvaltion on tehtävä rahoitusoikaisut, jotka liittyvät toimissa tai toimenpideohjelmissa havaittuihin yksittäisiin tai järjestelmällisiin väärinkäytöksiin. Jäsenvaltion tekemiin oikaisuihin sisältyy yhteisön rahoitusosuuden periminen takaisin kokonaan tai osittain. Jäsenvaltion on otettava huomioon väärinkäytösten luonne ja vakavuus sekä niistä rahastolle aiheutunut taloudellinen tappio.

Jäsenvaltio voi käyttää tällä tavoin vapautuneet yhteisön varat uudelleen 31 päivään joulukuuta 2015 mennessä kyseiseen toimenpideohjelmaan 3 kohdassa tarkoitettujen säännösten kohdan mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on sisällytettävä komissiolle 61 ja 66 artiklan mukaisesti lähettäviin vuotuisiin täytäntöönpano- ja tarkastuskertomuksiin luettelo kyseisenä vuonna aloitetuista peruutusmenettelyistä.

3. Rahastojen rahoitusosuutta, joka on peruutettu 2 kohdan mukaisesti, ei saa käyttää uudelleen oikaisun kohteena olleeseen toimeen tai toimiin, ja jos rahoitusoikaisu liittyy järjestelmälliseen virheeseen, osuutta ei saa käyttää sellaisiin toimiin, joihin järjestelmällinen virhe liittyi.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 66 artiklassa tarkoitetussa kertomuksessa, kuinka ne ovat päättäneet tai aikovat käyttää peruutetut varat uudelleen ja tarvittaessa muutettava toimenpideohjelman rahoitussuunnitelmaa.

4. Kun on kyse järjestelmällisistä väärinkäytöksistä, jäsenvaltion on laajennettava tutkimuksiaan siten, että ne kattavat kaikki toimet, joihin väärinkäytökset ovat voineet vaikuttaa.

2 jaksoKomission tekemät rahoitusoikaisut

100 ARTIKLA

Oikaisujen perusteet

1. Komissio voi tehdä rahoitusoikaisut peruuttamalla toimenpideohjelmalle myönnetyn yhteisön rahoitusosuuden kokonaan tai osittain, jos se tarvittavan tutkinnan jälkeen päätyy siihen, että:

a) ohjelman hallinto- ja valvontajärjestelmässä on vakava puute, joka on vaarantanut ohjelmalle jo maksetun yhteisön rahoitusosuuden;

b) todennettuun menoilmoitukseen sisältyvät menot ovat sääntöjenvastaisia, eikä jäsenvaltio ole oikaissut niitä ennen tässä kohdassa tarkoitetun oikaisumenettelyn käynnistämistä;

c) jäsenvaltio ei ole täyttänyt 69 artiklan mukaisia velvoitteitaan ennen tässä kohdassa tarkoitetun oikaisumenettelyn käynnistämistä.

2. Komissio tekee rahoitusoikaisut havaittujen yksittäisten väärinkäytösten perusteella ja ottaa huomioon väärinkäytösten järjestelmällisyyden määrittäessään, sovelletaanko kiinteämääräistä vai ekstrapoloitua oikaisua. Jos väärinkäytös liittyy menoilmoitukseen, josta on aiemmin annettu vuotuisessa tarkastuskertomuksessa myönteinen lausunto 61 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohdan mukaisesti, olettamuksena on, että väärinkäytös on järjestelmällinen, jolloin siihen sovelletaan kiinteämääräistä tai ekstrapoloitua oikaisua, ellei jäsenvaltio pysty osoittamaan tätä olettamusta vääräksi kahden kuukauden kuluessa.

3. Oikaisun määrää päättäessään komissio ottaa huomioon väärinkäytöksen merkittävyyden samoin kuin kyseisessä toimenpideohjelmassa havaittujen puutteiden laajuuden ja niistä aiheutuvat taloudelliset vaikutukset.

4. Kun komissio perustaa kantansa muiden kuin omien yksiköidensä tilintarkastajien toteamiin seikkoihin, se tekee omat johtopäätöksensä taloudellisista seurauksista tarkasteltuaan kyseisen jäsenvaltion 70 artiklan mukaisesti toteuttamia toimenpiteitä, asetuksen (EY) N:o 1681/94 mukaisesti toimitettuja selvityksiä ja jäsenvaltioiden mahdollisesti antamia vastineita.

5. Jos jäsenvaltio ei täytä 13 artiklan 4 artiklan mukaisia velvoitteitaan, komissio voi tehdä rahoitusoikaisun peruuttamalla yhteisön rahoitusosuuden kokonaan tai osittain.

101 artikla

Menettely

1. Ennen rahoitusoikaisua koskevan päätöksen tekemistä komissio käynnistää menettelyn ilmoittamalla jäsenvaltiolle alustavat päätelmänsä ja pyytämällä jäsenvaltiota toimittamaan huomautuksensa kahden kuukauden kuluessa.

Kun komissio ehdottaa ekstrapolaatioon perustuvaa tai kiinteämääräistä rahoitusoikaisua, jäsenvaltiolle on annettava mahdollisuus kyseisiä aineistoja tutkimalla osoittaa, että väärinkäytös ei tosiasiassa ole ollut niin laaja kuin komissio arvioi. Sovittuaan asiasta komission kanssa jäsenvaltio voi rajoittaa tämän tutkimuksen laajuutta aiheelliseen aineiston osaan tai otokseen. Aineistojen tutkimiseen varattu aika saa asianmukaisesti perusteltuja poikkeustapauksia lukuun ottamatta olla enintään toiset kaksi kuukautta edellä tarkoitetun kahden kuukauden määräajan jälkeen.

2. Komissio ottaa huomioon kaikki jäsenvaltion määräaikojen kuluessa toimittamat todisteet.

3. Jos jäsenvaltio ei hyväksy komission alustavia päätelmiä, komissio kutsuu jäsenvaltion kuulemiseen, jossa molemmat osapuolet pyrkivät kumppanuuteen perustuvan yhteistyön avulla pääsemään sopimukseen huomautuksista ja niistä tehtävistä päätelmistä. Jos sopimukseen ei päästä, komissio tekee päätöksen rahoitusoikaisusta kuuden kuukauden kuluessa kuulemisesta. Jos kuulemista ei järjestetä, kuuden kuukauden määräaika alkaa siitä päivästä, jona komissio vastaanotti jäsenvaltion kielteisen vastauksen kuulemiskutsuun.

102 artikla

Takaisinmaksut

1. Kaikki komissiolle takaisin maksettavat määrät on suoritettava Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavan varainhoitoasetuksen soveltamissääntöjen[12] 81 artiklan mukaisesti laaditussa perintämääräyksessä vahvistettuun määräaikaan mennessä. Määräajan viimeinen päivä on määräyksen antamista seuraavan toisen kuukauden viimeinen päivä.

2. Takaisinmaksun viivästyminen johtaa viivästyskorkoon, joka lasketaan määräpäivästä tosiasialliseen maksupäivään. Viivästyskoron korkokanta on puolitoista prosenttia korkeampi kuin korkokanta, jota Euroopan keskuspankki soveltaa pääasiallisiin jälleenrahoitustoimiinsa sen kuukauden ensimmäisenä työpäivänä, jona määräaika päättyy.

103 artikla

Jäsenvaltioiden velvoitteet

Komissio tekemä rahoitusoikaisu ei vaikuta jäsenvaltion velvoitteeseen periä varat takaisin 100 artiklan mukaisesti eikä jäsenvaltion velvoitteeseen periä valtiontuet takaisin asetuksen (EY) N:o 659/1999 14 artiklan mukaisesti.

VIII OSASTO

KOMITEAT

I LUKU EUROOPAN ALUEKEHITYSRAHASTOA, KOHEESIORAHASTOA JA RAHASTOJEN KOORDINOINTIA KÄSITTELEVÄ KOMITEA

104 artikla

Komitea ja menettelyt

1. Komissiota avustaa Euroopan aluekehitysrahastoa, koheesiorahastoa ja rahastojen koordinointia käsittelevä komitea, jäljempänä ’komitea’.

2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 3 artiklassa säädettyä neuvoa-antavaa menettelyä saman päätöksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

3. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/486/EY 4 artiklassa säädettyä hallintomenettelyä saman päätöksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

Päätöksen 1999/468/EY 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuksi määräajaksi vahvistetaan yksi kuukausi.

4. Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.

5. EIP ja EIR nimeävät edustajansa, joka ei osallistu äänestykseen.

II LUKU PERUSTAMISSOPIMUKSEN 147 ARTIKLASSA TARKOITETTU KOMITEA

105 artikla

Perustamissopimuksen 147 artiklassa tarkoitettu komitea

1. Perustamissopimuksen 147 artiklassa perustettu komitea, joka avustaa komissiota ESR:n hallinnoinnissa, koostuu kunkin jäsenvaltion yhdestä hallituksen edustajasta, yhdestä työntekijäjärjestöjen edustajasta ja yhdestä työnantajajärjestöjen edustajasta. Komitean puheenjohtajana toimiva komission edustaja voi siirtää tämän tehtävän komission johtavalle virkamiehelle.

2. Kunkin jäsenvaltion on nimettävä edellisessä kohdassa tarkoitetuille kunkin luokan kullekin edustajalle yksi varajäsen. Yhden jäsenen poissa ollessa varajäsen osallistuu kokouksiin täysivaltaisesti.

3. Neuvosto nimeää komission ehdotuksesta jäsenet ja varajäsenet kolmeksi vuodeksi. Heidät voidaan nimetä uudelleen. Neuvosto pyrkii siihen, että eri eturyhmät olisivat tasapuolisesti edustettuina komiteassa. EIP ja EIR voivat nimetä niitä koskevia esityslistan kohtia varten edustajan, joka ei osallistu äänestykseen.

4. Komiteaa kuullaan seuraavissa kysymyksissä:

a) komission päätösehdotukset kansallisista strategisista viitekehyksistä;

b) edellä 43 artiklassa tarkoitetun tekniseen avun luokat, jos ESR osallistuu niiden tukemiseen.

5. Komissio voi kuulla komiteaa muissakin kuin 4 kohdassa tarkoitetuissa kysymyksissä.

IX OSASTO

LOPPUSÄÄNNÖKSET

106 artikla

Siirtymäsäännökset

1. Tämä asetus ei estä jatkamasta tai muuttamasta tukitoimea, joka on hyväksytty neuvoston tai komission asetusten (ETY) N:o 2052/88, (ETY) N:o 4253/88, (EY) N:o 1164/94 ja (EY) N:o 1260/1999 tai muun kyseiseen tukitoimeen 31 päivänä joulukuuta 2006 sovellettavan lainsäädännön perusteella, sen peruuttaminen kokonaan tai osittain mukaan luettuna.

2. Komissio ottaa yhteisön tukea valmistellessaan huomioon kaikki neuvoston tai komission jo ennen tämän asetuksen voimaantuloa hyväksymät toimenpiteet, joilla on taloudellisia vaikutuksia tuen kattamana aikana.

3. Komissio vapauttaa automaattisesti viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2010 ne 1 päivän tammikuuta 2000 ja 31 päivän joulukuuta 2006 välisenä aikana hyväksymäänsä tukeen osoitettujen varojen osat, joita koskevia tuen päättämiseen vaadittavia asiakirjoja ei ole lähetetty komissiolle loppukertomuksen jättämiselle vahvistettuun määräaikaan mennessä; aiheettomasti maksetut määrät on maksettava takaisin.

Tuen päättämiseen vaadittavat asiakirjat ovat loppumaksun maksatuspyyntö, lopullinen täytäntöönpanokertomus ja ilmoitus, jonka on laatinut nimetystä hallintoviranomaisesta riippumattomassa tehtävässä oleva henkilö tai yksikkö ja jossa esitetään yhteenveto suoritettujen tarkastusten perusteella tehdyistä päätelmistä ja annetaan arvio loppumaksun maksatuspyynnön pätevyydestä sekä lopullisen menoilmoituksen perustana olevien tapahtumien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta asetuksen (EY) N:o 1260/1999 38 artiklan 1 kohdan f alakohdan mukaisesti.Määriä, jotka liittyvät toimiin tai ohjelmiin, joita on lykätty sellaisten oikeudellisten menettelyjen tai hallinnollisten muutoksenhakujen vuoksi, joilla on lykkäävä vaikutus, ei oteta huomioon automaattisesti vapautettavaa maksusitoumuksen määrää laskettaessa.

107 artikla

Uudelleentarkastelua koskeva lauseke

Neuvosto tarkastelee tätä asetusta uudelleen viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2013 perustamissopimuksen 161 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen.

108 artikla

Kumoaminen

Kumotaan asetus (EY) N:o 1260/99 1 päivästä tammikuuta 2007.

Viittaukset asetukseen (EY) N:o 1260/99 on katsottava viittauksiksi tähän asetukseen.

109 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä .

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2007.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä […] päivänä […]kuuta […].

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

[…]

LIITE

RAKENNERAHASTOT JA KOHEESIORAHASTO

Maksusitoumusmäärärahojen vuotuinen jakautuminen kaudella 2007-2006(15 artikla)

(milj. euroa – vuoden 2004 hintoina)

+++++ TABLE +++++

LEGISLATIVE FINANCIAL STATEMENT

+++++ TABLE +++++

1. BUDGET LINE(S) + HEADING(S)

2. OVERALL FIGURES

2.1. Total allocation for action (Part B): 336 194 € million for commitment

2.2. Period of application:

1 January 2007 – 31 December 2013

2.3. Overall multiannual estimate of expenditure:

(a) Schedule of commitment appropriations/payment appropriations (financial intervention) (see point 6.1.1)

€ million ( to three decimal places)

+++++ TABLE +++++

(b) Technical and administrative assistance and support expenditure (see point 6.1.2)

+++++ TABLE +++++

+++++ TABLE +++++

(c) Overall financial impact of human resources and other administrative expenditure (see points 7.2 and 7.3)

Les besoins en ressources humaines et administratives seront couverts à l’intérieure de la dotation allouée à la DG gestionnaire dans le cadre de la procédure d’allocation annuelle.

L'allocation de postes dépendra d'une part de l'organisation interne de la prochaine Commission et d'autre part d'une éventuelle réallocation de postes entre services suite aux nouvelles perspectives financières.

+++++ TABLE +++++

2.4. Compatibility with financial programming and financial perspective

[X] Proposal is compatible with existing financial programming.Cette proposition est compatible avec la proposition de la Commission pour les perspectives financiers 2007-2013 [COM(2004)101 final du 10.02.2004]. Elle s’inscrit dans le cadre de la rubrique 1 « Croissance durable ».

Proposal will entail reprogramming of the relevant heading in the financial perspective.

Proposal may require application of the provisions of the Interinstitutional Agreement.

2.5. Financial impact on revenue: [13]

[X] Proposal has no financial implications (involves technical aspects regarding implementation of a measure)

OR

Proposal has financial impact – the effect on revenue is as follows:

(NB All details and observations relating to the method of calculating the effect on revenue should be shown in a separate annex.)

(€ million to one decimal place)

+++++ TABLE +++++

4. LEGAL BASIS

Article 161

5. DESCRIPTION AND GROUNDS

Voir document « Analyse d'impact étendue de la proposition de paquet législatif portant révision des règlements applicables à la gestion des fonds structurels et de cohésion ».

6. FINANCIAL IMPACT

6.1. Total financial impact on Part B - (over the entire programming period)

(The method of calculating the total amounts set out in the table below must be explained by the breakdown in Table 6.2. )

6.1.1. Financial intervention

Commitments (in € million to three decimal places)

+++++ TABLE +++++

6.1.2. Technical and administrative assistance, support expenditure and IT expenditure (commitment appropriations)

+++++ TABLE +++++

6.2. Calculation of costs by measure envisaged in Part B (over the entire programming period)[14]

(Where there is more than one action, give sufficient detail of the specific measures to be taken for each one to allow the volume and costs of the outputs to be estimated.)

Commitments (in € million to three decimal places)

+++++ TABLE +++++

If necessary explain the method of calculation

7. IMPACT ON STAFF AND ADMINISTRATIVE EXPENDITURE

7.1. Impact on human resources

+++++ TABLE +++++

7.2. Overall financial impact of human resources

+++++ TABLE +++++

The amounts are total expenditure for twelve months.

7.3. Other administrative expenditure deriving from the action

+++++ TABLE +++++

The amounts are total expenditure for twelve months.

1 Specify the type of committee and the group to which it belongs.

+++++ TABLE +++++

(In the estimate of human and administrative resources required for the action, DGs/Services must take into account the decisions taken by the Commission in its orientation/APS debate and when adopting the preliminary draft budget (PDB). This means that DGs must show that human resources can be covered by the indicative pre-allocation made when the PDB was adopted.

Exceptional cases (i.e. those where the action concerned could not be foreseen when the PDB was being prepared) will have to be referred to the Commission for a decision on whether and how (by means of an amendment of the indicative pre-allocation, an ad hoc redeployment exercise, a supplementary/amending budget or a letter of amendment to the draft budget) implementation of the proposed action can be accommodated.)

8. FOLLOW-UP AND EVALUATION

8.1. Follow-up arrangements

Un comité de pilotage est créé pour chaque programme opérationnel par l'État membre, en accord avec l'autorité de gestion après consultation des partenaires. Le comité de pilotage s'assure de l'efficacité et de la qualité de la mise en oeuvre de l'intervention. Il examine et approuve les critères de sélection des opérations financées, évalue périodiquement les progrès réalisés pour atteindre les objectifs spécifiques du programme opérationnel, examine les résultats de la mise en œuvre et examine et approuve le rapport annuel d'exécution et le rapport final d'exécution avant leur envoi à la Commission

L'autorité de gestion et le comité de pilotage assurent le suivi au moyen d'indicateurs de résultat, y compris les indicateurs physiques, d’impact et financiers définis dans le programme opérationnel. Ces indicateurs se réfèrent au caractère spécifique du secteur de l’Etat membre et aux objectifs poursuivis. La Commission en partenariat avec les Etats membres et en conformité avec le principe de proportionnalité examine les indicateurs nécessaires au suivi et à l’évaluation du programme opérationnel.

L'autorité de gestion envoie un rapport annuel d'exécution et de contrôle du programme opérationnel à la Commission, dans les six mois suivant la fin de chaque année civile entière de mise en oeuvre. Avant leur transmission à la Commission, chaque rapport est examiné et approuvé par le comité de pilotage.

8.2. Arrangements and schedule for the planned evaluation

Les programmes opérationnels des Etats membres pour la mise en œuvre du Fonds font l’objet d’une évaluation ex-ante, d’une évaluation intermédiaire et d’une évaluation ex-post.

L’évaluation ex-ante vise à optimiser l’allocation des ressources budgétaires des programmes opérationnels et améliorer la qualité de la programmation. Elle est conduite sous la responsabilité de l’Etat membre.

L’évaluation intermédiaire vise à examiner l’efficacité des programmes opérationnels en vue de leur adaptation pour améliorer la qualité des interventions et leur mise en œuvre. Elle est réalisée lorsque le suivi des programmes font apparaître que les réalisations s’écartent de manière significative des objectifs initialement prévus ou lorsque des modifications substantielles sont proposées. Elle est organisée à l’initiative de l’autorité de gestion, en concertation avec la Commission ou à l’initiative de la Commission en concertation avec l’autorité de gestion.

L’évaluation ex-post est conduite sous la responsabilité de la Commission en concertation avec l’Etat membre et l’autorité de gestion qui doit assurer la collecte des données nécessaires à sa réalisation. Elle est finalisée au plus tard deux ans à la fin de la période de programmation, les principaux résultats sont intégrés dans les rapports de clôture des programmes.

9. ANTI-FRAUD MEASURES

La Commission s’assure de l’existence et du bon fonctionnement dans les Etats membres des systèmes de gestion et de contrôle. Elle se base également sur les rapports annuels de contrôle et sur ses propres contrôles sur place pour vérifier le bon fonctionnement des ces systèmes. La Commission coopère avec les autorités nationales d’audit des programmes opérationnels, avec lesquelles elles se réunit au moins une fois par an.

En cas de défaillance des systèmes de gestion et de contrôle nationaux, la Commission interrompt, retient ou réduit tout ou partie des paiements.

La Commission peut effectuer des corrections financière en annulant tout ou partie de la contribution communautaire pour un programme opérationnel lorsqu’elle constate qu’il existe des déficiences dans les systèmes de gestion et de contrôle qui mettent en péril les contributions communautaires déjà octroyées, que les déclarations des dépenses sont irrégulières et n’ont pas fait l’objet de mesures de correction par les Etats membres ou que les Etats membres n’ont pas donné suite aux observations formulées par la Commission sur le rapport annuel d’exécution et de contrôle établit par l’autorité de gestion.

[1] EUVL C […], […], s. […].

[2] EUVL C […], […], s. […].

[3] EUVL C […], […], s. […].

[4] EUVL C […], […], s. […].

[5] EYVL L 161, 26.6.1999, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.

[6] EUVL L […], […], s. […].

[7] EUVL 154, 21.6.2003, s. 1.

[8] EYVL 184, 17.7.1999, s. 23.

[9] EUVL L 134, 30.4.2004, s. 114.

[10] EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1.

[11] EYVL 145, 31.5.2001, s. 43.

[12] Asetus (EY, Euratom) N:o 2342/2002, EYVL L 357, 31.12.2002.

[13] For further information, see separate explanatory note.

[14] For further information, see separate explanatory note.