52000DC0443

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE, ALUEIDEN KOMITEALLE JA EUROOPAN KESKUSPANKILLE - Euroon siirtyminen käytännössä: tilannekatsaus ja tulevat tehtävät .

Johdanto

Näin siirtymäkauden puolivälissä tässä tiedonannossa luodaan katsaus valmistelutoimiin, joita tähän mennessä on toteutettu ja joita on vielä toteutettava, jotta lopullinen siirtyminen euroon voi alkaa ensi vuoden alussa. Siirtymäkauden loppuun liittyy kaksi tapahtumaa: 1. tammikuuta 2002 alkaen euroa ei enää jaeta kansallisiin rahayksikköihin ja kyseistä päivämäärää seuraavien viikkojen aikana kansalliset kolikot ja setelit korvataan asteittain eurokolikoilla ja -seteleillä. Vaikka molemmat tapahtumat ovat puhtaasti teknisiä tai käytännöllisiä, niiden vaikutus on vertaansa vailla rahapolitiikan historiassa.

Komissiolta ja Euroopan rahapoliittiselta instituutilta saadun palautteen perusteella Madridin Eurooppa-neuvosto hyväksyi joulukuussa 1995 viitekehyksen yhteiseen rahaan siirtymiselle. Kehyksen keskeiset osuudet sisällytettiin neuvoston kesäkuussa 1997 ja toukokuussa 1998 antamiin yhteistä rahaa koskeviin asetuksiin, jotka muodostavat euron oikeudellisen perustan. Asetusten antamisen jälkeen kaikki euroalueen jäsenvaltiot ovat tarvittavin osin mukauttaneet lainsäädäntöään euron käyttöönottoa varten. Monet kansallisista toimenpiteistä, joita tässä käytännön valmistelujen alkuvaiheessa toteutettiin, helpottivat rahoitusmarkkinoiden siirtymistä euroon ja antoivat yrityksille mahdollisuuden alkaa käyttää euroa kirjanpidossa, oman pääoman ilmaisemisessa ja veroilmoituksissa. Itse asiassa rahoitusmarkkinat olivat valmiita siirtymään euroon laajamittaisesti heti sen käyttöönoton tapahduttua; tästä ensimmäisestä käytännön haasteesta (jos yhteisen rahapolitiikan täytäntöönpanoa ei oteta huomioon) selviydyttiin siis onnistuneesti. Tässä käytännön valmistelujen alkuvaiheessa tehtyihin aloitteisiin voidaan lukea kolme komission huhtikuussa 1998 antamaa suositusta, jotka koskevat euromuuntamisen pankkimaksuja, hintojen ja muiden rahamäärien kaksoismerkintää sekä euroon siirtymistä helpottavaa vuoropuhelua, seurantaa ja tiedotusta. Sittemmin komissio on järjestänyt useita pyöreän pöydän kokouksia euroon siirtymisen käytännön näkökohdista ja laatinut tiedotusstrategian, jonka avulla valmistaudutaan lopulliseen siirtymiseen. Lisäksi komissio on helmikuussa 2000 antanut tiedonannon, jolla se on ajantasaistanut painopisteensä. Kun kyse on siirtymisestä eurokolikoiden ja -seteleiden käyttöön, Euroopan keskuspankki (EKP) on luonut tiiviit ja säännölliset yhteydet tärkeimpien käteisrahan käyttäjien edustajiin. EKP on myös valmistelemassa laajaa tiedotuskampanjaa, jossa aiheena ovat uudet kolikot ja setelit.

Tämän tiedonannon rakenne perustuu niihin kahteen haasteeseen, jotka ovat edessä ensi vuoden lopulla: kansallisista rahayksiköistä siirrytään euroon ja samalla kansalliset kolikot ja setelit poistetaan käytöstä asteittain ja korvataan euroilla.

I Siirtyminen kansallisista rahayksiköistä euroihin

A. Valmistautuminen yksityissektorilla

Kyse on yritysten valmistelutoimista ja kuluttajien tottumisesta käyttämään uutta rahaa. Edistääkseen keskustelua näistä aiheista komissio on perustanut euroon siirtymisen käytännön näkökohtia käsittelevän neuvoa-antavan ryhmän, jossa on edustettuna parikymmentä eurooppalaista ammattialajärjestöä (mm. kolme kuluttajaliittoa). Ryhmän tehtävänä on mm. auttaa komissiota valmistelemaan suositus keinoista, joilla voidaan helpottaa euroon tottumista; suositus on tarkoitus antaa vuoden 2000 syksyllä.

1. Valmistelut yrityksissä

Toistaiseksi euron käyttö yrityksissä on ollut vähäistä, ja valmistelutoimet ovat edenneet hitaasti.

a. Euron käyttö vähäistä yrityksissä

Olipa sitten kyse yrityksistä tai yksityishenkilöistä, tottuminen euroon tapahtuu vaiheittain. Maksaminen, maksujen vastaanottaminen ja laskutus euroina testaavat yrityksen atk-, kirjanpito- ja rahoitusjärjestelmien soveltuvuutta euromääräisiin operaatioihin ja antavat käytännön kokemusta uuteen rahaan totuttelemiseksi. Siksi kaikkien on tärkeä edistyä euron käytössä ennen vuotta 2002. Valtaosa tarkkailijoista uskoi euron käytön kasvavan kuin vierivän lumipallon: kun suuryritykset ensin vaativat alihankkijoitaan siirtymään euroon, nämä puolestaan vaativat samaa omilta toimittajiltaan. Eri syistä näin ei kuitenkaan ole käynyt. Euron käyttö etenkin pk-yrityksissä on kaikkiaan vielä vähäistä.

Komissio julkaisee neljännesvuosittain selvityksen [1], jossa tarkastellaan euron käytön kehitystä Euroopassa. Euron osuus euroalueen yritysten maksuista on kasvanut huomattavasti viime kuukausina ja vastasi vuoden 2000 huhtikuussa arvoltaan hieman yli 25:tä prosenttia kaikista maksuista, kun osuus vuoden 1999 viimeisellä vuosineljänneksellä oli vasta vähän alle kaksi prosenttia. Luku on kuitenkin hiukan harhaanjohtava, sillä euromääräiset maksut vastaavat lukumäärältään vain 2,4:ää prosenttia kaikista maksuoperaatioista. Tämä huomattava ero maksujen lukumäärän ja arvon välillä johtuu lähinnä kahdesta tekijästä:

[1] Tiedote euron käytön edistymisestä. Nro 2 12. huhtikuuta 2000. http://europa.eu.int/comm/economy_finance/document/misc/eurouse2_fr.pdf

- Euroopassa ei ole koskaan aiemmin tapahtunut yhtä paljon yritysfuusioita ja -ostoja kuin viime aikoina; tähän liittyy se, että sulautuvat yritykset vaihtavat osakkeita keskenään. Useissa tapauksissa nämä osakkeet ovat euromääräisiä.

- Suuryritykset alkavat siirtyä käyttämään euroa. Tutkimukset kaikissa euroalueen maissa osoittavat, että suuryritysten ja pk-yritysten välinen ero euron käytössä on selvästi kasvamassa.

Samat tulokset käyvät ilmi komission tilaamasta Flash-eurobarometritutkimuksesta [2]: vain 10 prosenttia kyselyn kohteena olleista pk-yrityksistä hoitaa laskutuksensa jo nyt euroina ja selvä enemmistö aikoo toteuttaa siirtymisen vasta siirtymäkauden lopussa.

[2] EOS Gallup -kysely toteutettiin euroalueella ja Kreikassa touko-kesäkuussa v. 2000 ja kattoi yhteensä 2819 pk-yritystä.

b. Valmistautuminen hidasta yrityksissä

Vuoden alussa julkaistun tutkimuksen mukaan [3] 20 prosenttia euroalueen suuryrityksistä on jo siirtynyt käyttämään euroa kaikessa toiminnassaan ja 40 prosenttia aikoo toteuttaa siirtymisen vielä tänä vuonna. Pk-yrityksissä valmistautuminen on kuitenkin ollut hitaampaa. Flash-eurobarometritutkimukseen osallistuneista pk-yrityksistä ainoastaan 15 prosenttia ilmoittaa kykenevänsä jo nyt suorittamaan kaikki maksuoperaationsa euroina; 25 prosenttia uskoo pystyvänsä samaan viimeistään vuoden 2001 lopussa, ja yli puolet pk-yrityksistä on sitä mieltä, että tämä onnistuu vasta vuonna 2002. On vaikea arvioida, kuinka moni yritys on jo muuttanut kirjanpitonsa euromääräiseksi. Yritys voi nimittäin hoitaa hinnoittelun ja laskutuksen euroina mutta käyttää kansallista rahaa kirjanpidossa. Jäsenvaltioiden viranomaiset olettavat, että yritykset, jotka jättävät alv-ilmoituksensa euroina, ovat muuttaneet kirjanpitonsakin euromääräiseksi. Tämän perusteella voidaan arvioida, että maasta riippuen 0,5-9 prosenttia yrityksistä laatii kirjanpitonsa euroina. Kun kyse on euroalueen yritysten pankkitileistä, komission tilastot osoittavat, että pääoma euromääräisillä tileillä on tuntuvasti lisääntynyt (määrällisesti vuoden 1999 viimeisen vuosineljänneksen 0,6 prosentista 3,4 prosenttiin vuoden 2000 ensimmäisellä vuosineljänneksellä) ja tilitapahtumia on selvästi aiempaa enemmän euroina: lähes yksi kymmenestä uudesta tilistä avataan euromääräisenä. Pääpiirteissään suuntaus on oikea. Kehitys on kuitenkin vielä hidasta.

[3] Europe's response to EMU, KPMG.

Koska eurokolikot ja -setelit eivät vielä ole liikkeellä, on selvää, että euron käyttö näkyy maksutilastoissa vain vähäisenä. Euron käyttöön siirtyneiden yritysten määrä on kuitenkin huolestuttavan pieni kauttaaltaan. Syynä voi olla se, että

- strategiaksi on valittu asteittainen siirtyminen euroon siirtymäkauden aikana

- valmistelut ovat viivästyneet

- strategiaksi on valittu siirtyminen euroon 1. tammikuuta 2002

- strategia perustuu virheellisesti ajatukseen siirtymäkauden päättymisestä 30. kesäkuuta 2002.

Edellä mainitun Flash-eurobarometritutkimuksen tulokset panevat ajattelemaan, että juuri pk-yritykset ovat yleisimmin valinneet jomman kumman kahdesta viimeksi mainitusta strategiasta. Esimerkiksi 30 prosenttia pk-yrityksistä on sitä mieltä, että valmistautumisella ei ole vielä kiirettä, ja vain puolet niistä 48 prosentista, jotka ovat ilmoittaneet laatineensa toimintasuunnitelman, ovat aloittaneet toteuttamaan suunnitelmaan perustuvia toimenpiteitä käytännössä. Jos yritys aikoo toteuttaa siirtymisen vasta 1. tammikuuta 2002, kyse on valinnasta, jota on harkittava tarkkaan ja joka soveltuu ainoastaan tietyntyyppisille yrityksille [4]. On olemassa aikamoinen vaara, että tilanne loppuvuonna 2001 aiheuttaa pullonkauloja, sillä käytettävissä ei välttämättä ole riittävästi atk- ja kirjanpitoalan asiantuntijoita. Tämän vaihtoehdon valinneet yritykset eivät ehkä olekaan ajoissa valmiita siirtymiseen tai voivat joutua maksamaan samasta tavarasta tai palvelusta muita enemmän. Siirtymisen toteuttaminen 1. tammikuuta 2002 jälkeen on vastoin lakia, koska kansallisten rahayksiköiden laillisuus maksuvälineenä päättyy keskiyöllä 31. joulukuuta 2001. Vuosina 1995-1998 järjestetyissä tiedotuskampanjoissa euroon siirtymisen aikataulusta mainittiin, että rinnakkaiskäytön kausi päättyy 30. kesäkuuta 2002. Päivämäärä on jäänyt mieliin, mutta muuten viestin sisältöä on tulkittu väärin: etenkin pienyrityksissä on saatu käsitys, että kyseinen päivä merkitsee siirtymäkauden loppua.

[4] Joissain tapauksissa siirtyminen euroon 31. joulukuuta 2001 on onnistunut valinta, esim. kun pk-yrityksillä on käytössään ohjelmistoja, joihin voi syöttää vain yhden valuuttatunnuksen. Riski on kaikesta huolimatta olemassa, joten toimenpiteen toteuttaminen on suunniteltava huolellisesti.

Tiedottamisen tulee jatkua, jotta yritykset ovat tarkkaan perillä euron käyttöönoton aikataulusta ja niille käy selväksi, että siirtymäkausi päättyy 31. joulukuuta 2001 ja valmisteluja on vauhditettava.

2. Kansalaisten tottuminen euroon

Kuluttajat pääsevät käyttämään eurokolikoita ja -seteleitä heti vuoden 2002 alusta. Heidän on opittava ymmärtämään hintoja ja arvoja euroina sekä omaksuttava uudet maksuvälineet ja niiden arvo; lisäksi heidät on saatava vakuuttuneiksi siitä, että euroon siirtyminen ei vaikuta hintoihin. Aiemmat kokemukset euron käytöstä sekä hintojen ja arvojen kaksoismerkintä valmistavat kansalaisia parhaiten siirtymiseen.

a. Euron käyttö

Yksityishenkilöt voivat avata eurotilin pankissa ja käyttää euroa tilirahana. Euron käyttö yksityishenkilöiden keskuudessa on silti edelleen vähäistä, vaikka euromääräisten maksujen määrä euroalueella on kolminkertaistunut vuoden 1999 viimeisen vuosineljänneksen ja vuoden 2000 ensimmäisen vuosineljänneksen välillä (0,8 prosentista 2,4 prosenttiin). Arvoltaan maksujen osuus (mukaan luettuina arvopapereiden ostot ja tiemaksut Ranskan moottoriteillä) sen sijaan lähestyy kymmenen prosentin rajaa (8,9 %). Rajatylittävistä maksuista euron osuus on määrällisesti 13 prosenttia ja arvoltaan yli 24 prosenttia. Yksityishenkilöiden euromääräisiä tilejä on edelleen hyvin vähän (valtaosassa euroalueen maista niitä on alle 1 prosentti kaikista tileistä).

Vuoden 2000 huhtikuussa keskimäärin 45 prosenttia euroalueen maksupäätteistä [5] kelpuutti euromääräisiä maksuja. Tämä indikaattori on tärkeä euron käytön edistämisen kannalta: koska eurokolikot ja -setelit eivät vielä ole liikkeellä, maksupäätteitä on ehdottomasti voitava käyttää euromääräisiin maksuihin (sekkien käyttö euroalueen maissa on vähäistä Ranskaa lukuun ottamatta). Pääte saattaa kuitenkin soveltua euromääräisin operaatioihin, vaikka se ei hyväksyisikään euroina ilmaistuja maksuja; kauppias voi nimittäin poistaa toiminnon käytöstä, jos käytännössä on ilmennyt ongelmia (esim. laskutuksessa on kansallisen rahan sijaan käytetty vahingossa euroja tai päinvastoin). Maksupäätteiden mukauttamista ei ole edelleenkään toteutettu kolmessa euroalueen maassa (Alankomaat, Irlanti ja Itävalta), mikä estää kuluttajaa saamasta kokemuksia euron käytössä.

[5] Ks. edellä mainittu tiedote euron käytöstä.

Lisäksi komissio huomauttaa, että rajatylittävistä maksuista perittäviä pankkien palvelumaksuja on alennettava huomattavasti, jotta EMUn suotuisat vaikutukset alkavat selvästi tuntua. Tammikuun 31. päivänä 2000 antamansa vähittäismaksuja sisämarkkinoilla koskevan tiedonannon mukaisesti komissio ilmoittaa toivovansa, että rajatylittävät maksut voidaan suorittaa helposti ja edullisesti ja että niitä voidaan lopulta käsitellä kotimaan maksujen tapaan.

Ranskalaiset ja belgialaiset pankit alkavat muuttaa asiakkaidensa tilejä euromääräisiksi vuoden 2001 heinäkuussa (ellei asiakas toisin toivo). Tilien muuttamisen myötä euroa siirrytään yleisesti käyttämään myös tilimaksuvälineenä. Näin kuluttajat, joille on avoimesti tiedotettava siirtymisen yksityiskohdista, voivat aktiivisesti alkaa tottua uuteen rahaan vuoden 2001 jälkipuoliskolla. On toivottavaa ja pankkien omien etujen mukaista välttää siirtymistä (kertaheitolla(; muuten niiden järjestelmät voivat ylikuormittua ja kuluttajalle jää liian vähän aikaa tottua euroon.

Yksi tärkeä keino, jolla voidaan vaikuttaa eurokolikoiden ja -seteleiden käyttöönoton onnistumiseen, on totuttaa kansalaiset euroon jo ennen 31. joulukuuta 2001. Maksupäätteiden omistajia voitaisiin kannustaa nopeuttamaan monivaluuttaisiin [6] maksuoperaatioihin soveltuvien maksupäätteiden mukauttamista euroon; lisäksi niiden on kannustettava kauppiaita ja kuluttajia käyttämään euroa. On alettava pohtia, miten kansalaiset saadaan etenkin vuoden 2001 jälkipuoliskolla käyttämään entistä aktiivisemmin euromääräisiä maksuvälineitä.

[6] Korttimaksuihin liittyy kolme näkökohtaa: maksupäätteellä näkyvä kaksoimerkintä, kuitissa näkyvä kaksoismerkintä ja itse maksu. Useimmista päätteistä asiakkaat eivät voi nähdä suoritetaanko maksu itse asiassa euroina; mukana olevat pankit muuntavat automaattisesti tarpeen vaatiessa.

b. Hintojen ja muiden arvojen kaksoismerkintä

Komissio päätti vuonna 1998 antaa kaksoismerkintää koskevan suosituksen (eikä säädöstä) ja luottaa siihen, että on markkinoiden omien etujen mukaista huolehtia tiedottamisesta kuluttajalle. Lähestymistapa on osoittautunut oikeaksi: kaksoismerkintä on levinnyt laajalti kaikissa euroalueen maissa. Komission teettämän tutkimuksen [7] mukaan kauppiasta 60 prosenttia Belgiassa, 40 prosenttia Espanjassa, 47 prosenttia Saksassa, 41 prosenttia Ranskassa, 81 prosenttia Luxemburgissa, 70 prosenttia Suomessa (elintarvikealalla) ja 31 prosenttia Portugalissa sekä supermarketeista 42 prosenttia Itävallassa käyttää hintojen kaksoismerkintää kokonaan tai osittain. Irlannissa toteutetun kampanjan (EMU business awareness campaign) [8] yhteydessä on arvioitu, että 30 prosenttia irlantilaisyrityksistä käyttää hintojen kaksoismerkintää.

[7] Deloitte&Touche. Toukokuu 2000. Terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston teettämä tutkimus.

[8] Ks. www.emuaware.forfas.ie.

Yleiseen lainsäädäntöön on tältä osin turvauduttu ainoastaan Itävallassa, jossa kaksoismerkintä tulee pakolliseksi 1. lokakuuta 2001 ja sen puuttumisesta voi joutua maksamaan sakkoa [9]. Kyseisessä laissa kuitenkin mainitaan useita poikkeuksia, joita voidaan soveltaa etenkin alle kymmenen henkeä työllistäviin liikkeisiin sekä huoltoasemiin. Alankomaissa on tehty kansallinen sopimus, jonka mukaan yleistä kaksoismerkintää aletaan toteuttaa heinäkuusta 2001. Lisäksi suuret laskuttajat kaikissa euroalueen maissa käyttävät hintojen kaksoismerkintää.

[9] 200 000 Itävallan (illinkiä (14 535,57 euroa).

Kaksoismerkinnän todellista tehoa on kuitenkin alettu epäillä: vaikuttaa siltä, että kuluttajat kiinnittävät vain vähän huomiota euroina ilmaistuihin hintoihin [10]. Epäilyt ovat antaneet aihetta pohtia, voidaanko tottumista euroon tehostaa muuttamalla hintojen merkintäjärjestystä. Muutamat jäsenvaltiot (esim. Ranska) harkitsevat merkintäjärjestyksen muuttamista (niin että tuotteen hinta aletaan ilmaista ensin euroina ja vasta sitten kansallisena valuuttana) vuoden 2001 jälkipuoliskolla. Komissio aikoo tarkastella tätä kysymystä suosituksessaan, joka on tarkoitus antaa kuluvan vuoden syksyllä.

[10] Eurobarometrin nro 52 mukaan valtaosa kuluttajista ei katso euroina ilmaistuja hintoja.

c. Henkilöt, jotka saattavat jäädä tiedotuksen ulottumattomiin

Euroon siirtyminen helpoksi -ohjelman avulla komissio on tiiviissä yhteistyössä yhdistyksiin, jotka edustavat tiedotuksen ulottumattomiin mahdollisesti jääviä väestönosia (vanhukset, vaikeassa taloudellisessa tai sosiaalisessa asemassa olevat väestönosat, näkö- ja kuulovammaiset, mielenterveysongelmaiset, liikuntavammaiset sekä siirtolaiset).

Euroopan sokeiden ja näkövammaisten liitto on alusta asti osallistunut komission ja Euroopan keskuspankin valmistelutoimiin etenkin eurokolikoita ja -seteleitä suunniteltaessa. Liitto on saanut yhteisöltä rahoitusta, jonka avulla se on voinut toteuttaa useita eri toimia, mm. esitteitä pistekirjoituksena ja suurikokoisena tekstinä ja lukuisia muita ääni- ja atk-pohjaisia apuvälineitä tiedotukseen sekä pelejä ja leikkivälineitä, joiden avulla aistivammaiset voivat saada tietoa eurosta. Lisäksi jokaisessa jäsenvaltiossa järjestetään komission tuella koulutusta kouluttajille. Myös rahapajat ovat yhteydessä sokeiden ja näkövammaisten yhdistyksiin jäsenvaltioissa. Esimerkiksi Belgian ja Ranskan rahapajat ovat toteuttaneet tiedotustoimia ja laatineet materiaalia euroon siirtymisestä.

Kaikkien kyseisten väestöryhmien tarpeisiin sovellettuja koulutuksen ja tiedotuksen apuvälineitä ja eri käyttömenetelmiä on kehitetty osana Euroon siirtyminen helpoksi -ohjelmaa. Näitä apuvälineitä on testattu pilottialueilla (etenkin syrjäisimmillä alueilla), ja nyt ne ovat kaikkien jäsenvaltioiden käytettävissä. Jotkut jäsenvaltiot (Ranska, Italia ja Belgia) ovat yhteistyössä komission kanssa järjestäneet laajoja tiedotusohjelmia kyseisille väestönosille. Euroopan keskuspankki on ilmoittanut tukevansa tällaisten yhteistyöverkkojen toimintaa uusiin kolikoihin ja seteleihin liittyvän tiedon välittämiseksi. Se aikookin painattaa lokakuussa 2000 kouluttajien käyttöön materiaalia (toispuoleisia euroseteleitä, joissa on maininta mitätön), jotka on tarkoitettu aistivammaisille tai mielenterveysongelmaisille. Vastaavia toimia olisi toteutettava myös eurokolikoiden osalta, jotta käytännön koulutukseen tarvittavat opetusvälineet ovat käytettävissä heti vuoden 2001 alussa.

Tiedotuksen ulottumattomiin mahdollisesti jääviä henkilöitä koskevia toimia on tehostettava vuonna 2001, jotta huomioon otetaan myös näiden väestönosien erityistarpeet.

B. Viranomaisten valmistelutoimenpiteet

1. Kansallinen taso

Jäsenvaltioiden viranomaiset ovat tehneet siirtymistä koskevat valintansa pääpiirteissään jo ennen euron käyttöönottoa. Valtaosa jäsenvaltioista alkoi tammikuussa 1999 noudattaa "ei estettä, ei pakkoa" -periaatetta, jonka perusteella lähes kaikki maksut ja ilmoitukset valtion viranomaisille voidaan tehdä euroina.

Kaikissa alkuperäisen euroalueen jäsenvaltiossa yrityksillä on vuodesta 1999 ollut mahdollisuus ilmaista oma pääoma, laatia kirjanpito ja veroilmoitukset, hoitaa sosiaaliturva- ja muut maksut ja toimittaa esimerkiksi tiedonannot kaupparekisteriin euroina.

Valtaosa jäsenvaltioista on vuodesta 1999 alkanut ottaa yritysten sosiaaliturvamaksuja vastaan myös euroina; poikkeuksen muodostavat Espanja ja Alankomaat.

Vuodesta 1999 kansalaiset ovat voineet maksaa veronsa euroina kaikissa jäsenvaltioissa. Vuodesta 1999 alkaen kansalaiset ovat lisäksi voineet laatia veroilmoitukset euroina Belgiassa, Luxemburgissa, Itävallassa, Alankomaissa ja tietyin ehdoin myös Italiassa, Suomessa ja Portugalissa.

Monet jäsenvaltiot ovat päättäneet muuttaa kirjanpitonsa euromääräiseksi vasta siirtymäkauden lopussa. Luxemburg ja Kreikka aikovat laatia vuoden 2001 kansallisen talousarvionsa euroina. Kreikka ottaa eurokolikot ja -setelit käyttöön samanaikaisesti euroalueen muiden maiden kanssa, joten sillä on lyhyempi aika valmistelujen läpivientiin.

Viranomaisten on tehtävä lukuisia päätöksiä mm. siitä, miten yleisön viranomaiskontakteissa käyttämä materiaali ja muunnetut rahamäärät mukautetaan (kansallisena rahana ilmaistut määrät ovat yleensä pyöreitä lukuja). Määrien mukauttaminen ei saa hankaloittaa niiden käsittelyä, ja pyöristämisessä on noudatettava kohtuutta. Usein näitä päätöksiä on täydennettävä lisäsäännöksin, jotka on annettava mahdollisimman pian, jotta ne tulevat ajoissa voimaan.

Jäsenvaltioiden viranomaiset ovat asteittain alkaneet käyttää euroa yhä enemmän toiminnassaan ja kanssakäymisessä yritysten ja kansalaisten kanssa. Ranskassa kaikki ne valtion julkiset hankinnat, jotka ovat voimassa vielä vuoden 2001 jälkeen, on 1. heinäkuuta 2000 alkaen alettu tehdä euroina; suosituksena on, että paikallishallinnossa siirryttäisiin samaan tammikuussa 2001.

Julkisen sektorin asema tiedon tuottajana on tärkeä etenkin pk-yrityksille, joiden valmistautumista eurokolikoiden ja -seteleiden käyttöön on selvästi nopeutettava. Vaikuttaa siltä, että pk-yritykset tarvitsevat lisää käytännön tietoa mm. juuri siirtymisestä eurokolikoiden ja -seteleiden käyttöön (mitä siirtymäkauden loppuminen merkitsee ja miten sen vaikuttaa juridisesti ja käytännössä). Lisäksi on korostettava, että valmistelut saattavat vaatia oletettua enemmän aikaa ja vaivaa, joten ne olisi toteutettava mahdollisimman hyvissä ajoin; muussa tapauksessa muutokset voivat koitua kalliiksi ja aiheuttaa pullonkauloja vuoden 2001 lopussa Varhaisella valmistautumisella on tarkoitus lujittaa pk-yritysten kilpailuasemaa, ja siirtyminen voi olla mahdollisuus toteuttaa muitakin laajoja parannuksia (esimerkiksi käynnistää verkkokauppaa). Nyrkkisääntönä on, että pk-yritysten on laadittava strategiasuunnitelma vuoden 2000 loppuun mennessä.

Viranomaisten viestinnässä on tältä osin panostettava etenkin yritysten kirjanpitoon. Komissio on tiedottanut kirjanpitoalan ammattilaisille euron käyttöönoton vaikutuksista rahalainsäädäntöön. Jäsenvaltioiden onkin nyt tehostettava viestintäänsä yritysten kirjanpitäjille.

Vaikka jokainen jäsenvaltio on yksin vastuussa siirtymisen onnistumisesta omalla alueellaan, keskinäisestä tietojen ja kokemusten vaihdosta on hyötyä niiden kysymysten käsittelyssä, jotka ovat pääpiirteissään yhteisiä kaikille jäsenvaltioille. Juuri tähän on tarkoitettu viranomaisverkosto, jonka organisoinnista komissio on jo useita vuosia huolehtinut; verkosto toimii foorumina niille kansallisille virkamiehille, joiden vastuulla on julkishallinnon siirtyminen euroon. Verkoston toimintaa helpottamaan komissio on kehittänyt ekstranet-työkalun. Tämä Circa-palvelu (Communication and Information Resource Centre Administrator) toimii suojattuna kirjastona ja yhteydenpitovälineenä ja helpottaa alustavien ja lopullisten asiakirjojen ja tietojen vaihtoa verkoston jäsenten välillä.

Jäsenvaltioiden viranomaisten olisi hyvä tarkistaa säännöllisesti, ovatko niiden omaa siirtymistä koskevat valinnat ja valmistelutoimenpiteet edelleen tarkoituksenmukaisia. Julkishallinnossa on tehostettava viestintää pk-yritysten valmistelutoimenpiteiden nopeuttamiseksi; lisäksi pk-yritysten on päästävä varmuuteen siitä, mitkä niiden oikeudelliset velvoitteet ovat siirtymäkauden lopussa.

Lisäksi viranomaisten on edelleen voitava hyötyä keskinäisestä tietojen ja kokemusten vaihdosta.

2. Paikallisviranomaisten valmistelutoimet

Koska paikallisviranomaiset ovat lähellä kansalaista, ne ovat olennainen tekijä euroon siirtymisen onnistumisessa. Lisätietojen saamiseksi tässä asiassa komissio on yhteistyössä alueiden komitean kanssa suorittanut tutkimuksen [11] paikallisviranomaisten valmistelutoimien tilasta. Paikallisviranomaisten tehtävä on kahtalainen: niiden on valmistauduttava euron käyttöön ja koulutuksen ja viestinnän avulla osaltaan edistettävä kansalaisten valmistautumista siirtymiseen.

[11] Tutkimus tehtiin 15.3.-15.4.2000 kyselylomakkeella alueiden komitean 222:n jäsenen edustamien yhteisöjen keskuudessa. Otos kattoi yli 80 miljoonaa henkeä (yli neljäsosa euroalueen asukkaista), joiden hallinnoimien varojen arvo on yhteensä noin 173 miljardia euroa.

a. Valmistautuminen euron käyttöön

Paikallisviranomaisten on järjestettävä koulutusta omalle henkilöstölleen, mukautettava atk- ja kirjanpitojärjestelmänsä ja oltava valmiita ottamaan vastaan euromääräisiä maksuja ja ilmoituksia.

- Henkilöstön koulutus euroon siirtymiseksi. Otoksen mukaan 64 prosenttia paikallisviranomaisista on jo aloittanut henkilöstökoulutuksen tältä osin. Niistä paikallisviranomaisista, jotka eivät vielä ole käynnistäneet sisäistä koulutusta, valtaosa (54 prosenttia) aikoo järjestää koulutusta vuoden 2001 jälkipuoliskolla; osassa kursseista (54 prosenttia) otetaan huomioon eri ammateissa toimivien tarpeet.

- Atk-järjestelmien mukauttaminen euroon siirtymiseksi. Otokseen osallistuneista paikallisviranomaisista yli puolet toteavat käyttämiensä ohjelmistojen soveltuvan euromääräisiin operaatioihin. Näin huomattava määrä saa miettimään, onko atk-välineet todella jo mukautettu vai onko kyse siitä, että ongelmaa ei ole tiedostettu. Noin yksi viidestä aikoo mukauttaa atk-laitteistonsa vuoden 2001 alkupuoliskon loppuun mennessä. Yli yksi neljästä aikoo jättää mukautuksen teon viime tinkaan (vuoden 2001 jälkipuoliskolle). Mitä suurempi paikallisyhteisö on kyseessä, sitä selvemmin se on valmistautunut atk-järjestelmänsä mukauttamiseen. Ne paikallisviranomaiset, jotka eivät vielä ole aloittaneet välineidensä mukautusta, ovat ottaneet huomattavan riskin. Atk-alan yritykset arvioivat, että pelkästään tiedostojen päivittämiseen kuluu 1-12 kuukautta; aikaa vievät lisäksi ohjelmistojen päivitykset ja henkilöstön kouluttaminen uusien välineiden käyttäjiksi. Ne viranomaiset (yli 25 prosenttia), jotka aikovat toteuttaa välineiden mukautuksen vasta vuoden 2001 jälkipuoliskolla, voivat törmätä käytännön ongelmiin.

- Kirjanpidon muuttaminen euromääräiseksi. Useimmissa tapauksissa päiväksi on valittu päivä, jona kansalliset viranomaiset siirtyvät euron käyttöön kirjanpidossaan. Yhdeksän kymmenestä otokseen osallistuneesta paikallisviranomaisesta aikoo muuttaa kirjanpitonsa euromääräiseksi viimeisenä mahdollisena päivänä (1. tammikuuta 2002); paikallisyhteisön koolla tai luonteella ei tältä osin näytä olevan selvää eroa. Ainoa jäsenvaltio, jossa siirtyminen tapahtuu todennäköisesti muita aiemmin, on Luxemburg, jossa valtio on päättänyt laatia vuoden 2001 talousarvion euroina. Esimerkki vaikuttaa varmasti myös maan paikallisviranomaisiin. Muutamat paikallisviranomaiset noudattavat kaksoismerkintää (kansallinen raha/euro) talousarviossaan, mutta kirjanpito laaditaan edelleen kuitenkin kansallisena rahana.

- Euromääräisten maksujen ja ilmoitusten hyväksyminen. Valtaosa otokseen osallistuneista paikallisviranomaisista kykenee jo nyt käsittelemään euromääräisiä maksuja ja ilmoituksia. Mitä suurempi paikallisyhteisö on kyseessä, sitä selvemmin se on tähän valmistautunut. Yhteensä 58 prosenttia paikallisviranomaisista (runsaat 76 prosenttia painotettuna keskiarvona) on hyväksynyt euromääräiset maksut [12] EMUn kolmannen vaiheen käynnistymisestä lähtien. Monet niistä, jotka eivät vielä hyväksy euroina suoritettuja maksuja, aikovat toteuttaa siirtymisen vasta 1. tammikuuta 2002; tämän valinnan on tehnyt noin yksi kolmesta paikallisyhteisöstä [13].

[12] Euron oikeudellisesta asemasta annetussa asetuksessa säädetään, että paikallisviranomaiset voivat olla hyväksymättä euromääräisiä sekkejä siirtymäkaudella. Kansalaisella on kuitenkin aina mahdollisuus suorittaa maksu euromääräisenä tilisiirtona paikallisviranomaisen tilille.

[13] Tekniset järjestelyt eivät näytä vaikuttavan siihen, hyväksyvätkö paikallisviranomaiset euromääräisiä maksuja vai eivät: niiden paikallisviranomaisten keskuudessa, joiden ohjelmistot soveltuvat euromääräisiin operaatioihin, esiintyy lähes yhtä paljon molempia tapauksia. Kaiken kaikkiaan paikallisviranomaiset ovat tältä osin kehityksestä jäljessä keskusviranomaisiin verrattuna, sillä kaikki euroalueen valtiot ovat kyenneet ottamaan vastaan euromääräisiä maksuja 1. tammikuuta 1999 alkaen.

b. Kansalaisten totuttaminen euroon

Yli puolet paikallisviranomaisista on kehittänyt kansalaisille tarkoitettuja euroaiheisia koulutus- ja viestintätoimia, ja lisäksi yli yksi kolmesta on aloittanut tietyille väestönosille kohdennettuja toimia.

- Yleiset tiedotuskampanjat. Koko on tältä osin ratkaiseva tekijä: 55 prosenttia paikallisviranomaisista on jo aloittanut kansalaisille suunnatut euroaiheiset tiedotustoimet, mutta osuudeksi saadaan lähes 90 prosenttia, kun määrä suhteutetaan kohdeväestöön. Toimet voidaan jakaa lähinnä kolmeen eri tyyppiin: esitteiden painattaminen (toteuttajina 37 prosenttia paikallisviranomaisista), mainoskampanjan toteuttaminen (14 prosenttia ao. viranomaisista) ja avointen keskustelutilaisuuksien järjestäminen (29 prosenttia ao. viranomaisista).

- Tietyille väestönosille kohdennetut tiedotuskampanjat. Paikallisviranomaisten viestintätoimet ovat tältä osin erittäin tärkeitä, koska usein juuri paikallisviranomaisilla on suora ja säännöllinen yhteys erityisryhmiin (asunnottomat, vanhukset jne.) ja käsitys tiettyjen väestönosien tiedontarpeesta (kauppiaat jne.). Runsas kolmannes paikallisviranomaisista (84 prosenttia painotettuna keskiarvona) on aloittanut tämäntyyppiset toimet. Kohdennetuilla toimilla on viety eurotietoutta ensisijaisesti kouluihin (osuus 26 prosenttia), vanhuksille (21 prosenttia) ja kauppiaille (18 prosenttia). Ne paikallisviranomaiset, joilla ei vielä ole erityisryhmille tarkoitettuja toimia, ovat suunnitelleet aloittavansa toimet pääosin vuoden 2001 jälkipuoliskolla (näiden viranomaisten osuus on 17 prosenttia; sen sijaan 12 prosenttia viranomaisista aikoo toteuttaa toimet vuoden 2001 alkupuoliskolla ja 7 prosenttia vuoden 2000 jälkipuoliskolla).

Jäsenvaltioiden olisi tuettava paikallisviranomaisten tiedotustoimia, koska juuri paikallisviranomaisilla on erittäin merkittävä asema välittäjinä, kun kansalaisia totutellaan euron käyttöön.

II Valmistautuminen eurokolikoiden ja -seteleiden käyttöönottoon

A. Eurokolikot ja eurokolikoiden ja -seteleiden väärentämisen torjunta

1. Eurokolikoiden valmistus

a. Eurokolikoiden ja -seteleiden tuotanto

Tavoitteena on valmistaa vuoden 2001 loppuun mennessä 50,3 miljardia eurokolikkoa euroalueen 12 jäsenvaltiota varten. Jokainen jäsenvaltio lyö kolikkonsa itse, lukuun ottamatta Luxemburgia, joka on päättänyt lyöttää kolikkonsa Alankomaiden rahapajassa. Laajamittainen tuotanto aloitettiin vuonna 1999. Vuoden 2000 toukokuun loppuun mennessä kokonaistavoitteesta oli saavutettu 39 prosenttia. Jokaisella jäsenvaltiolla on oma tuotantoaikataulunsa, joten toiset jäsenvaltiot ovat muita edellä tavoitteesta. Kaikki alkuperäisen euroalueen jäsenvaltiot ovat sitä mieltä, että tuotanto on pysynyt asetetun tavoitteen mukaisena. Neuvosto teki 19. kesäkuuta 2000 päätöksen yhteisen rahan käyttöönottamisesta Kreikassa 1. tammikuuta 2001, joten myös Kreikka on käynnistämässä eurokolikoiden ja -seteleiden tuotantoa.

Euroopan keskuspankin mukaan euroseteleiden tuotanto alkoi heinäkuussa 1999. Vuoden 2001 loppuun mennessä on tarkoitus painattaa noin 14 miljardia euroseteliä euroalueen 12 maan (Kreikka mukaan luettuna) setelipainossa.

b. Eurokolikoiden laatu

Eurokolikoiden ominaisuuksien parantamiseksi on nähty paljon vaivaa, jotta niiden käyttö on helppoa käteismaksujen yhteydessä ja myyntiautomaateissa. Lisäksi kuluttajien ja näkövammaisten eri etujärjestöjen ja myyntiautomaattialan kanssa on käyty tiivistä vuoropuhelua. Loppukäyttäjien kanssa käytyjen keskustelujen perusteella on tehty joitakin teknisiä muutoksia etenkin, jotta kolikot olisi helppo tunnistaa; kolikoiden valmistukseen ei myöskään ole käytetty nikkeliä, koska se saattaisi aiheuttaa allergisia reaktioita. Lisäksi eurokolikoita on vaikeampi käyttää vilpillisesti myyntiautomaateissa kuin nykyisin liikkeellä olevia kansallisia kolikoita. Tämä johtuu eurokolikoihin käytetyn materiaalin turvallisuudesta ja ominaisuuksista, jotka on määritelty tarkemmin ja kautta linjan tiukemmin kuin liikkeessä olevien kansallisten kolikoiden tapauksessa.

Eurokolikoiden teknisistä eritelmistä säädetään neuvoston asetuksessa N:o 975/98, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 423/99 [14]; sen lisäksi euroalueen jäsenvaltiot ovat sopineet tarkoista yhteisistä vaatimuksista, joiden avulla on tarkoitus helpottaa kolikoiden käyttöä myyntiautomaateissa koko euroalueella, riippumatta siitä, missä rahapajassa ne on lyöty. Vaatimuksissa määritetään kolikoiden arvot ja asetetaan tiukat rajat kaikille niille parametreille, joiden perusteella myyntiautomaatit voivat kolikoita tunnistaa.

[14] EYVL L 139, 11.5.1998, s. 6-8 ja EYVL L 52, 27.2.1999, s. 2-3.

Vaatimusten täytäntöönpanoa varten jäsenvaltiot ovat sopineet yhdessä EKP:n kanssa laadunhallintajärjestelmästä, jonka avulla eurokolikoiden tuotannon laatu voidaan pitää kauttaaltaan korkeana. EKP on omaksunut aktiivisen roolin järjestelmän täytäntöönpanossa.

Järjestelmään kuuluu, että yhteisiä menettelyjä sovelletaan kolikoiden ja metallin tarkastuksiin; jokainen rahapaja on laatinut laadunvalvontasuunnitelman, jolla tuotantoa ohjataan. EKP valvoo tuotettujen eurokolikoiden laatua, tarkastaa rahapajojen laadunhallintajärjestelmiä, analysoi asiaan liittyviä tietoja, laatii säännöllisesti raportteja tuotettujen kolikoiden laadusta ja ilmoittaa kansallisille viranomaisille ja euroalueen ministereille, jos vakavia laatuongelmia ilmenee.

Laadunhallintajärjestelmä laadittiin vuoden 1999 alkupuoliskolla ja otettiin sittemmin käyttöön; raporteissa on todettu, että tähän mennessä tuotetut eurokolikot vastaavat asetettuja laatuvaatimuksia.

c. Myyntiautomaattien mukauttaminen

Myyntiautomaattien on toimittava eurokolikoilla heti vuoden 2002 alussa. Jäsenvaltiot ovat sopineet keinoista auttaa myyntiautomaattialaa mukautuksen toteuttamisessa. Aluksi perustettiin kuusi testauskeskusta, jotka sijaitsevat Suomessa, Ranskassa, Saksassa (Mainz ja Hampuri), Alankomaissa ja Espanjassa; niiden tarkoituksena on keskittää toimenpiteet ja valvonta kolikkoteollisuuden hyväksytyille jäsenille ja antaa valvonnasta vastaaville valmistajille ja operaattoreille mahdollisuus testata euroalueen kansallisissa rahapajoissa tuotettuja kolikoita keskitetysti. Testauskeskusten toiminta käynnistyi kesällä 1999.

Lisäksi jäsenvaltiot ovat sopineet, että ne voivat lainata eurokolikoiden ja/tai eurorahakkeiden näytekappaleita yrityksille, jotka valmistavat kolikoiden validointiin ja käsittelyyn tarkoitettuja laitteita; tarkoituksena on, että yritykset voivat testata ja mukauttaa laitteita omissa tiloissaan yhteisön alueella. Sopimuksiin sisältyy rahoitustakuu ja tiukat edellytykset näytekappaleiden ja luottamuksellisten tietojen suojaamiseksi.

d. Metallirahojen keräilykappaleet ja muistorahat

Neuvosto on todennut, että keräilyrahojen lyömisen perinnettä on voitava jatkaa etenkin siksi, että ne ilmentävät kulttuurisia ja paikallisia arvoja ja perinteitä. Perinteiden jatkumista varten jäsenvaltiot ovat sopineet yhteisistä järjestelyistä. Keräilykolikot ovat laillisia maksuvälineitä ainoastaan maassa, jossa ne lasketaan liikkeeseen. Viranomaisten on kuitenkin tehtävä väliaikaisia järjestelyjä, jotta yhdessä euroalueen jäsenvaltiossa liikkeeseen laskettujen eurokolikoiden keräilykappaleen omistaja voi myydä kolikkonsa sen yksikköarvon mukaisesti muualla euroalueen sisällä. Jotta keräilykappaleet voidaan selvästi erottaa varsinaisista eurokolikoista, niillä on oltava toisenlainen yksikköarvo ja kuva sekä osaksi erilaisia fyysisiä ominaisuuksia. Liikkeeseen laskevan jäsenvaltion tunnus on oltava selvästi ja helposti tunnistettavissa.

Sekaannusten välttämiseksi kansalaisten keskuudessa neuvosto hyväksyi maaliskuussa 1999 komission suosituksen, jonka mukaan jäsenvaltioiden ei tule ennen vuoden 2001 loppua laskea liikkeeseen euromääräisiä keräilymetallirahoja tai metallirahoja, joilla on sekä euroina että kansallisena rahana ilmaistu arvo [15]. Lisäksi jäsenvaltioiden toimenpiteillä on varmistettava, että kaupan alalla ei synny sekaannusta. Keräilyrahojen, mitalien ja rahakkeiden käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on niin ikään kielletty, jos niissä on sana euro tai eurosentti tai jos niiden kuva on samanlainen kuin eurokolikossa.

[15] EYVL L 20, 27.1.1999, s. 61-62.

Jäsenvaltiot ovat sopineet, että muistorahoja voidaan laskea liikkeeseen vasta, kun eurokolikot ja -setelit ovat olleet jo muutaman vuoden käytössä.

e. Komission osuus eurokolikoiden valmistuksessa

Euroopan komissio on työskennellyt tiiviisti yhdessä jäsenvaltioiden rahapajojen kanssa tavoitteena edistää yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanoa ja helpottaa eurokolikoiden käyttöönottoa. Vaikka jäsenvaltiot ovat itse vastuussa eurokolikoiden liikkeeseen laskemisesta, ne pyysivät kesäkuussa 2000, että komissio huolehtisi kansallisten rahapajojen yhteisten toimien käytännön koordinoinnista. Saamansa valtuutuksen perusteella komissio antaa teknistä tukea eurokolikoiden valmistukseen.

Eurokolikoiden tuotannon tahtia on jatkuvasti valvottava, jotta tarvittavat varastot ovat ajoissa valmiina kolikoiden käyttöönottoa varten.

Jäsenvaltioiden on pyrittävä siihen, että eurokolikot täyttävät tiukat laatuvaatimukset etenkin, kun kyse on niiden käytöstä myyntiautomaateissa.

2. Eurokolikoiden ja -seteleiden väärentämisen torjunta

Kolikoiden ja seteleiden laatu on paras suoja väärennöksiä vastaan. Euroseteleiden ja -kolikoiden aitoustekijät edustavat alan huipputekniikkaa. Euro on kuitenkin eräs maailman tärkeimpiä valuuttoja, joten setelit ja kolikot ovat hyvin todennäköisesti suosittuja väärennyskohteita. Tämän riskin vuoksi EU:n toimielimet ja jäsenvaltiot ovat panneet alulle useita aloitteita vahvistaakseen euron suojaamista väärennöksiä vastaan.

- Jo vuoden 1998 alussa komissio (OLAF) kutsui koolle kansallisten poliisivoimien, EKP:n, Europolin ja Interpolin edustajista koostuvan asiantuntijaryhmän tarkastelemaan väärentämisen riskejä ja toimia väärentämisen torjumiseksi. Ryhmän työn ansiosta väärentämisen torjuntatoimien kehittäminen on sittemmin edistynyt.

- Huhtikuussa 1999 neuvosto (oikeus- ja sisäasiat) laajensi Europolin toimeksiantoa rahan ja maksuvälineiden väärentämisen torjuntaan. [16]

[16] EYVL C 149, 28.5.1999, s. 16 -17.

- Toukokuussa 2000 neuvosto (oikeus- ja sisäasiat) teki puitepäätöksen rahanväärentämisen estämiseksi annettavan suojan vahvistamisesta rikosoikeudellisten ja muiden seuraamusten avulla euron käyttöönoton yhteydessä. [17] Tällä puitepäätöksellä tarkistetaan rikkomuksia, joista jäsenvaltiot tekevät rangaistavia, mukaan lukien euroseteleihin ja -kolikoihin liittyvät rikkomukset ennen niiden liikkeeseen laskua vuoden 2002 alussa. Päätöksessä edellytetään myös tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia rangaistuksia. Väärentäminen valmistamalla tai muuttamalla rahaa vilpillisesti on säädettävä rangaistavaksi teoksi. Rangaistuksen enimmäispituudeksi on säädettävä vähintään kahdeksan vuotta.

[17] EYVL L 140, 14.6.2000, s. 1.

- Toukokuussa 1998 komissio esitti kattavan tiedonannon väärentämisen torjunnan toimenpiteistä. [18] Komissio esittää myös lähiaikoina ehdotuksen neuvoston asetukseksi euroseteleiden ja -kolikoiden väärentämisen torjumiseksi. Ehdotuksen tarkoituksena on järjestää väärennöksiä ja väärentäjiä koskevan tiedon kulku yhteisössä siten, että se vastaa tiedonkulkua yksittäisessä maassa.

[18] KOM(1998) 474 lopullinen.

- Väärentämisen torjunnan tekniseltä osalta jäsenvaltiot ja komissio ovat laatineet yhteistyössä EKP:n kanssa väärennettyjen eurokolikoiden teknisen käsittelyjärjestelmän. Siinä edellytetään, että kukin jäsenvaltio perustaa kansallisen kolikoiden tutkimusyksikön, joka tutkii alustavasti väärennetyksi epäillyt kolikot. Järjestelmän keskuksena on Euroopan teknis-tieteellinen keskus (ETTK), joka analysoi ja luokittelee uudet väärennetyt kolikot. ETTK perustetaan väliaikaisesti Ranskaan, ja se käyttää Pariisin rahapajan asiantuntemusta. Yhteisön talousarvioon varataan asianmukainen määräraha, jolla katetaan osa ETTK:n toimintakuluista. Kunkin maan keskuspankissa oleva kansallinen väärennyskeskus huolehtii yhteydestä EKP:hen, joka on laatimassa tietokantaa sekä seteli- että kolikkoväärennöksistä.

- EKP ja kansalliset keskuspankit ovat laatineet teknisen järjestelmän euroseteleiden väärentämisen torjuntaa varten.

Väärennettyjen eurokolikoiden teknistä käsittelyjärjestelmää on vielä kehitettävä, jotta se saataisiin toimivaksi hyvissä ajoin ennen euroseteleiden ja -kolikoiden käyttöönottoa.

Komissio on aikeissa antaa ehdotuksen väärennösten torjunnassa tarvittavasta lainsäädäntökehyksestä, jonka on oltava voimassa hyvissä ajoin ennen vuoden 2002 alkua.

B. Kansalliset käteisrahan siirtymäsuunnitelmat

Komissio laati euroseteleiden ja -kolikoiden käyttöönottoa koskevan muistion syyskuussa 1999 Turussa kokoontuneelle epäviralliselle Ecofin-kokoukselle, jonka jälkeen jäsenvaltiot antoivat viime vuoden marraskuussa yhteisen lausunnon euroseteleiden ja -kolikoiden käyttöönottoa koskevista yleisohjeista. Jäsenvaltiot sopivat erityisesti, että ne pyrkivät kaikin tavoin varmistamaan, että suurin osa käteismaksuista voidaan suorittaa euroina kahden viikon kuluttua vuoden 2002 alun jälkeen. Lisäksi euron ja kansallisen valuutan rinnakkaiskäytön jakso rajoitetaan 1-2 kuukauteen ja seteleitä ja kolikoita toimitetaan jo etukäteen. Sopimusten toimeenpanemiseksi jäsenvaltiot ovat alkaneet julkaista erityisiä päätöksiä ja toimenpiteitä, joita kutsutaan kansallisiksi rahanvaihtosuunnitelmiksi. Euroalueen kaikki 12 jäsenvaltiota ovat julkistaneet eri laajuudessa tietoja käteisrahan vaihtovalmisteluista.

Toimet voidaan jakaa kolmeen luokkaan: toimet ennen vuoden 2001 loppua, rinnakkaiskäytön pituuden määrittelevät toimet ja rinnakkaiskäytön jälkeistä aikaa koskevat toimet.

1. Vuotta 2002 edeltävät toimet

Tärkeimmät ensimmäistä jaksoa koskevat päätökset liittyvät ennakkotoimitukseen: toimitetaanko käteisrahaa ennakolta ja koska, kenelle ja kuinka käteinen raha toimitetaan.

Tavallisesti keskuspankit ovat vastuussa seteleiden - ja joskus myös kolikoiden - liikkeeseenlaskun valmistelusta. On selvää, että euroon siirryttäessä keskuspankkien ja muiden viranomaisten on tehtävä yhteistyötä. Euroalueen keskuspankit valmistautuvat omalta osaltaan vaihdon edellyttämään logistiikkaan ja erityisesti rahojen ennakkotoimittamiseen läheisessä yhteistyössä asianomaisten osapuolten kanssa ja esittänevät yksityiskohtaiset tiedot vaihdosta lähitulevaisuudessa.

Kaikki jäsenvaltiot aikovat aloittaa euroseteleiden ja -kolikoiden ennakkotoimitukset ammattimaisille kohderyhmille (eli pankit, vähittäiskauppiaat, rahankuljetusyhtiöt ja käteisrahaa käyttävät toimialat) vuoden 2001 neljän viimeisen kuukauden aikana. Suunnitelmat käteisrahan toimittamisesta etukäteen vähittäiskauppiaille ja käteisrahan kuljetusyrityksille vaihtelevat jäsenvaltioittain, mutta yleisesti ottaen kolikoita aiotaan toimittaa aikaisemmin kuin seteleitä. Tähän mennessä kuusi jäsenvaltiota on määritellyt vähittäiskauppiaille etukäteen toimitettavan käteisrahan tarkan pakkauksen ja sisällön.

Seitsemällä jäsenvaltiolla on tähän mennessä myös suunnitelmia kolikoiden etukäteistoimittamisesta suurelle yleisölle. Etukäteistoimittamista ei ole suunnitteilla Irlannissa, Italiassa eikä Kreikassa. Useimmissa jäsenvaltioissa harkitaan toimia, joilla kannustetaan kansalaisia käyttämään loppuun heille kasautuneet pikkurahat hyvissä ajoissa.

Jäsenvaltioiden tasolla tarvitaan koordinoitua toimintaa etukäteistoimitusten valmistelussa kyseessä oleville yrityksille.

2. Rinnakkaiskäyttöjakso

Rinnakkaiskäyttöjakson osalta keskitytään vuoden 2002 kahteen ensimmäiseen viikkoon, jonka jälkeen vaihdon pitäisi olla pääpiirteissään suoritettu.

Kaikkien jäsenvaltioiden pankit lakkaavat jakelemasta kansallisia seteleitä ja kolikoita yleisesti ottaen vuoden 2002 alusta; Saksassa voidaan jakaa Saksan markkoja kolikoina niin kauan kuin varastoa riittää helmikuun 2002 loppuun saakka.

Komission huhtikuussa 1998 antaman suosituksen mukaisesti pankkien pitäisi vaihtaa tavanomaiset määrät asiakkaidensa kansallisia seteleitä ja kolikoita euroseteleiksi ja -kolikoiksi veloituksetta. Komissio pyysi vuonna 1998 pankkeja määrittelemään tavanomaisen määrän ja vaihtotaajuuden. Useimmat jäsenvaltiot ovat ryhtyneet laatimaan sopimuksia asiasta, mutta useimmissa tapauksissa järjestelyjä on kuitenkin vielä tarkennettava. Myös sellaisten kansalaisten tilannetta, joilla ei ole pankkitiliä tai joiden tulot ovat erittäin alhaiset, on vielä pohdittava. Vähittäiskauppiaiden tilannetta on myös tarkasteltava huolellisesti, erityisesti vaihdettavan käteisrahan määrän ja etukäteistoimitusten arvopäivän osalta. Myös hintojen merkitsemiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota läpinäkyvyyden säilyttämiseksi.

Kahden ensimmäisen viikon rahanvaihtojärjestelyiden kannalta tärkeä seikka on, että vähittäiskauppiaiden oletetaan antavan vaihtorahat ainoastaan euroina. Joissakin maissa on tehty tätä koskevat sopimukset asianomaisten järjestöjen välillä ja toisissa viranomaiset aikovat suositella sopimusten tekemistä.

Pankkiautomaatit on tarkoitus muuttaa euromääräisiksi kaikissa maissa kahden ensimmäisen viikon aikana. Koska on erittäin tärkeää, että yleisön saatavilla on pienempiä seteleitä heti alkupäivinä, pankkiautomaatit jakavat useimmissa maissa poikkeuksellisesti 10 euron seteleitä ja joissakin jopa 5 euron seteleitä. Pienten seteleiden tarpeen ja siitä johtuvan pankkiautomaattien taajaan tapahtuvan täyttämisen välillä on kuitenkin löydettävä oikea tasapaino. Joissakin maissa rahoituslaitokset antavat pääasiassa pieniä seteleitä vuoden 2002 alussa.

Kansalliset setelit ja kolikot lakkaavat olemasta laillisia maksuvälineitä eri maissa eri ajankohtina: yhdeksässä maassa ajankohdaksi on valittu helmikuun loppu. Irlannissa kansallinen raha lakkaa olemasta laillinen maksuväline 9. helmikuuta 2002 ja Alankomaissa 28. tammikuuta. Saksassa Saksan markka lakkaa olemasta laillinen maksuväline 31. joulukuuta 2001, mutta käytännössä Saksan markka hyväksytään maksuvälineenä helmikuun loppuun saakka.

Tämän hetkisten suunnitelmien perusteella näyttää mahdolliselta, että kaikkialla päästään tavoitteeseen saada suurin osa seteleistä ja kolikoista vaihdettua ensimmäisen kahden viikon aikana. Arvioiden mukaan joissakin maissa ainoastaan hyvin pieni osa käteismaksuista suoritetaan vielä kansallisena rahayksikkönä tämän jakson jälkeen.

3. Rinnakkaiskäyttöä seuraava jakso

Rinnakkaiskäyttöjakson jälkeen ainakin joidenkin maiden kansalaiset voivat jonkin aikaa vaihtaa vanhoja seteleitä ja kolikoita uusiin pankeissaan. Tämän myöhemmin tapahtuvan vaihdon rahoitusehdot ovat kiinnostava asia.

Kansallisten seteleiden ja kolikoiden lunastusaika keskuspankissa tai muussa laitoksessa on useimmiten tarpeeksi pitkä, vaikka se vaihteleekin seteleiden ja kolikoiden osalta ja jäsenvaltioittain.

Viime aikoina on myös jonkin verran pohdittu, kuinka kansalaiset voivat vaihtaa matkoilta mukana kulkeutuneita muiden euromaiden vanhoja kolikoita.

Vaikka kaikki jäsenvaltiot ovat julkistaneet suunnitelmansa rahanvaihtojakson tärkeimpien asioiden osalta, joillakin alueilla tarvitaan vielä lisäselvennyksiä. Tämä on tarpeen, jotta talouden toimijat voivat varautua käteisrahaan siirtymiseen ja seteleiden ja kolikoiden häiriöttömälle käyttöönotolle luodaan hyvät edellytykset.

Viisi jäsenvaltioita (Saksa, Ranska, Belgia, Alankomaat ja Irlanti) on toistaiseksi julkistanut kattavan rahanvaihtosuunnitelman. Muut jäsenvaltiot ovat julkistaneet hajanaisempaa tietoa. Useimmissa maissa on vielä merkittäviä päätöksiä ja järjestelyjä tehtävänä. Tarkennusta tarvitaan vielä mm. seuraaviin asioihin:

- kuinka paljon ja kuinka taajaan pankit vaihtavat rahoja asiakkailleen veloituksetta

- sellaisia kansalaisia koskevat järjestelyt, joilla ei ole pankkitiliä

- pienten seteleiden jakelu maissa, joissa niitä ei jaeta pankkiautomaattien välityksellä tai pankkiautomaattien kautta tapahtuva jakelu ei ole riittävä

- kertyneiden pikkukolikoiden käyttö ajoissa

- järjestelyt vähittäiskauppiaiden kanssa käteisrahan ennakkotoimitusten ehdoista

- kansallisten kolikoiden käytöstä poistamiseen ja kuljetukseen liittyvät yksityiskohdat.

Liitteenä on luettelo Internet-sivustoista, joilta löytyy tietoja kansallisista rahanvaihtosuunnitelmista, ja taulukko kansallisista rahanvaihtosuunnitelmista. Taulukko on alustava, sillä sen tiedot vastaavat tämän hetkisiä suunnitelmia, joita useimmissa maissa hiotaan vielä.

Jotta siirtyminen euroseteleihin ja -kolikoihin sujuisi häiriöittä, toimijoiden täytyy voida suunnitella siirtyminen hyvin varmojen tietojen pohjalta. Siksi on tarpeen, että osallistuvat jäsenvaltiot julkistavat rahanvaihtosuunnitelmansa ja että jäljellä olevat kysymykset selvitetään ajoissa.

III Päätelmät

Tiedottamisen tulee jatkua, jotta talouden toimijat ovat tarkkaan perillä euron käyttöönoton aikataulusta ja jotta heille käy selväksi, että siirtymäkausi päättyy 31. joulukuuta 2001 ja että valmisteluja on vauhditettava.

Yksi tärkeä keino, jolla voidaan vaikuttaa eurokolikoiden ja -seteleiden käyttöönoton onnistumiseen, on totuttaa kansalaiset euroon jo ennen 31. joulukuuta 2001. Rahoituslaitoksia on kehotettava nopeuttamaan monivaluuttaisiin maksuoperaatioihin soveltuvien maksupäätteiden mukauttamista; lisäksi niiden on kannustettava kauppiaita ja kuluttajia käyttämään euroa. On alettava pohtia, miten kansalaiset saadaan etenkin vuoden 2001 jälkipuoliskolla käyttämään entistä aktiivisemmin jo tarjolla olevia euromääräisiä maksuvälineitä.

Hintojen kaksoismerkintä on levinnyt laajalti kaikissa euroalueen maissa. Sen todellista tehoa on kuitenkin alettu epäillä: vaikuttaa siltä, että kuluttajat kiinnittävät vain vähän huomiota euroina ilmaistuihin hintoihin [19]. Epäilyt ovat antaneet aihetta pohtia, voidaanko tottumista euroon tehostaa muuttamalla hintojen merkintäjärjestystä. Muutamat jäsenvaltiot (esim. Ranska) harkitsevat merkintäjärjestyksen muuttamista (niin että tuotteen hinta aletaan ilmaista ensin euroina ja vasta sitten kansallisena valuuttana) vuoden 2001 jälkipuoliskolla. Komissio tarkastelee tätä kysymystä suosituksessaan, joka on tarkoitus antaa kuluvan vuoden syksyllä.

[19] Eurobarometrin nro 52 mukaan valtaosa kuluttajista ei katso euroina ilmaistuja hintoja.

Tiedotuksen ulottumattomiin mahdollisesti jääviä henkilöitä koskevia toimia on tehostettava vuonna 2001, jotta huomioon otetaan myös näiden väestönosien erityistarpeet.

Viranomaisten on syytä tarkistaa säännöllisesti, ovatko niiden omaa siirtymistä koskevat valinnat ja valmistelutoimenpiteet edelleen tarkoituksenmukaisia. Julkishallinnossa on tehostettava viestintää pk-yritysten valmistelutoimenpiteiden nopeuttamiseksi; lisäksi pk-yritysten on päästävä varmuuteen siitä, mitkä niiden oikeudelliset velvoitteet ovat siirtymäkauden lopussa. Lisäksi viranomaisten on edelleen voitava hyötyä keskinäisestä tietojen ja kokemusten vaihdosta.

Jäsenvaltioiden olisi tuettava paikallisviranomaisten tiedotustoimia, koska juuri paikallisviranomaisilla on erittäin merkittävä asema välittäjinä, kun kansalaisia totutellaan euron käyttöön.

Eurokolikoiden tuotantovauhtia on jatkuvasti valvottava, jotta tarvittavat varastot ovat ajoissa valmiina kolikoiden käyttöönottoa varten. Jäsenvaltioiden on pyrittävä siihen, että eurokolikot täyttävät tiukat laatuvaatimukset etenkin, kun kyse on niiden käytöstä myyntiautomaateissa.

Väärennettyjen eurokolikoiden käsittelyä varten tarvittavaa teknistä järjestelyä on työstettävä, jotta se on toiminnassa hyvissä ajoin ennen kuin eurosetelit ja -kolikot lasketaan liikkeeseen. Euroseteleiden ja -kolikoiden väärentämisen torjuntaan tarvittavan lainsäädäntökehyksen, jota komissio aikoo ehdottaa, pitäisi olla valmis hyvissä ajoin ennen vuotta 2002.

Euroseteleiden ja -kolikoiden häiriötön käyttöönotto edellyttää, että toimijat voivat suunnitella siirtymisensä hyvin varmojen tietojen pohjalta. Tästä syystä on tärkeää, että kaikki osallistuvat jäsenvaltiot julkistavat rahanvaihtosuunnitelmansa ja että jäljellä olevat kysymykset selvitetään ajoissa.

Hyödyllisiä verkkosivustoja

Belgia // www.euro.fgov.be

Saksa // www.bundesbank.de

Kreikka // www.euro-hellas.gr

Espanja // www.euro.meh.es

Ranska // www.finances.gouv.fr

Irlanti // www.irlgov.ie/ecbi-euro

Italia // www.tesoro.it/Euro

Luxemburg // www.etat.lu/FI

Alankomaat // www.euro.nl

Itävalta // www.euro.gv.at

Portugali // www.min-economia.pt

Suomi // www.euro.fi

Hallituksen suunnitelmat, tilanne 4. heinäkuuta 2000

KANSALLISET RAHANVAIHTOSUUNNITELMAT

>TAULUKON PAIKKA>

Suluissa olevat tiedot ovat hallitusten alustavia suunnitelmia. *Asiakkaille. ** Keskuspankissa.