1.   Tämän osaston soveltamisalaan kuuluvat seuraavat:

Tätä osastoa sovellettaessa ilmaisu ”maataloustuote” kattaa maataloustuotteet, mukaan lukien elintarvikkeet sekä kalastus- ja vesiviljelytuotteet, jotka luetellaan asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteessä I olevassa toisessa osassa olevan yhdistetyn nimikkeistön 1–23 ryhmässä, sekä tämän asetuksen liitteessä I oleviin yhdistetyn nimikkeistön nimikkeisiin kuuluvat muut maataloustuotteet, lukuun ottamatta viiniä ja tislattuja alkoholijuomia.

2.   Maantieteellisten merkintöjen rekisteröinti ja suojaaminen eivät vaikuta tuottajien velvollisuuteen noudattaa muita unionin sääntöjä, erityisesti niitä, jotka koskevat tuotteiden markkinoille saattamista, terveys- ja kasvinsuojelusääntöjä, yhteistä markkinajärjestelyä, kilpailusääntöjä ja elintarviketietojen antamista kuluttajille.

3.   Tässä asetuksessa säädettyyn maantieteellisten merkintöjen järjestelmään ei sovelleta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä (EU) 2015/1535 (27).

1.   Maantieteellisellä merkinnällä nimetyt tuotteet luokitellaan yhdistetyn nimikkeistön mukaisesti kaksi-, neli-, kuusi- tai, jos jäsenvaltio niin päättää, kahdeksannumeroisella tasolla. Jos maantieteellinen merkintä kattaa useampaan kuin yhteen luokkaan kuuluvia tuotteita, kukin luokka on täsmennettävä. Tuoteluokitusta saa käyttää ainoastaan rekisteröinti-, tilastointi- ja dokumentointitarkoituksiin, erityisesti tulliviranomaisia varten. Kyseistä luokitusta ei saa käyttää vastaavien tuotteiden määrittämiseen 26 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetulta suoralta ja välilliseltä kaupalliselta käytöltä suojautumiseksi.

2.   Komissio voi vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun luokituksen teknisen esitystavan ja sähköisen saatavuuden. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

1.   Tuottajaryhmä tai hyväksytty tuottajaryhmä, jos sellainen on olemassa, voi sopia kestävistä käytännöistä, joita on noudatettava maantieteellisellä merkinnällä nimetyn tuotteen tuotannossa tai muun sellaisen toiminnan harjoittamisessa, johon sovelletaan yhtä tai useampaa tuote-eritelmässä asetettua velvollisuutta. Tällaisilla käytännöillä on pyrittävä soveltamaan unionin tai kansallisessa lainsäädännössä vahvistettuja vaatimuksia tiukempia kestävyysvaatimuksia ympäristöön liittyvän, yhteiskunnallisen, tai taloudellisen kestävyyden tai eläinten hyvinvoinnin kannalta.

2.   Sovellettaessa 1 kohtaa ”kestävällä käytännöllä” tarkoitetaan käytäntöä, joka edistää yhden tai useamman yhteiskunnallisen, ympäristöön liittyvän tai taloudellisen tavoitteen saavuttamista, kuten

3.   Jos tuottajaryhmä tai hyväksytty tuottajaryhmä, jos tällainen ryhmä on olemassa, päättää, että 1 kohdassa tarkoitetut kestävät käytännöt ovat pakollisia kaikille asianomaisen tuotteen tuottajille, kyseiset käytännöt on sisällytettävä tuote-eritelmään rekisteröintiä tai muuttamista koskevien menettelyjen mukaisesti.

1.   Tuottajaryhmä tai hyväksytty tuottajaryhmä, jos sellainen on olemassa, voi laatia todennettavien tietojen perusteella säännöllisesti päivitettävän kestävyysraportin, joka sisältää kuvauksen olemassa olevista, tuotteen tuotannossa täytäntöönpannuista kestävistä käytänteistä, kuvauksen siitä, kuinka menetelmä, jolla tuote saadaan aikaan, vaikuttaa kestävyyteen ympäristöön liittyvien, yhteiskunnallisten,, taloudellisten tai eläinten hyvinvointiin liittyvien sitoumusten kannalta sekä tiedot, jotka ovat tarpeen sen ymmärtämiseksi, miten kestävyys vaikuttaa tuotteen kehitykseen, suorituskykyyn ja asemaan.

2.   Komissio julkistaa kestävyysraportin.

1.   Maantieteellisen merkinnän rekisteröintihakemuksen saa jättää vain hakijana oleva tuottajaryhmä. Hakijana olevan tuottajaryhmän on oltava järjestö, joka koostuu sen saman tuotteen tuottajista, jonka nimeä ehdotetaan rekisteröitäväksi, järjestön oikeudellisesta muodosta riippumatta. Julkiset elimet ja muut osapuolet, joita asia koskee, voivat avustaa hakemuksen laatimisessa ja asiaan liittyvässä menettelyssä.

2.   Tätä osastoa sovellettaessa jäsenvaltion nimeämä viranomainen voidaan katsoa tislatun alkoholijuoman maantieteellisten merkintöjen osalta hakijana olevaksi tuottajaryhmäksi, jos asianomaisten tuottajien ei ole mahdollista muodostaa ryhmää lukumääränsä, maantieteellisen sijaintinsa tai organisaationsa erityispiirteiden vuoksi. Tällaisessa tapauksessa nämä syyt on esitettävä 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa hakemuksessa.

3.   Tätä osastoa sovellettaessa yksittäinen tuottaja voidaan katsoa hakijana olevaksi tuottajaryhmäksi, jos osoitetaan, että kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

4.   Jos maantieteellinen merkintä viittaa valtioiden rajat ylittävään maantieteelliseen alueeseen, useampi hakijana oleva tuottajaryhmä eri jäsenvaltioista tai kolmansista maista voi jättää maantieteellisen merkinnän rekisteröimiseksi yhteisen hakemuksen. Tällainen yhteinen hakemus osoitetaan kaikille asianomaisille jäsenvaltioille.

1.   Unionista peräisin olevaa tuotetta koskevan maantieteellisen merkinnän rekisteröintihakemus on osoitettava sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, josta tuote on peräisin.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa hakemuksessa on oltava

3.   Jäsenvaltion on tutkittava rekisteröintihakemus sen varmistamiseksi, että se täyttää asianomaisissa säännöksissä vahvistetut rekisteröintiedellytykset tapauksen mukaan viinin, tislatun alkoholijuoman tai maataloustuotteen osalta.

4.   Asianomaisen jäsenvaltion on osana tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tutkintaa toteutettava kansallinen vastaväitemenettely. Kansallisessa vastaväitemenettelyssä on varmistettava rekisteröintihakemuksen julkaiseminen, lukuun ottamatta 12 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettuja asiakirjoja, ja säädettävä vähintään kuukauden määräajasta, jonka kuluessa luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, jonka oikeutettua etua asia koskee ja joka on sijoittautunut jäsenvaltioon, josta kyseinen tuote on peräisin, tai asuu siellä, voi esittää kyseiselle jäsenvaltiolle rekisteröintihakemusta koskevan vastaväitteen.

5.   Asianomaisen jäsenvaltion on vahvistettava väitemenettelyä koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Kyseisiin yksityiskohtaisiin sääntöihin voi sisältyä perusteita vastaväitteen ottamiseksi tutkittavaksi, neuvottelujakso hakijana olevan tuottajaryhmän ja kunkin vastaväitteen esittäjän välillä sekä se, että hakijana oleva tuottajaryhmä toimittaa selvityksen neuvottelujen tuloksista, mukaan lukien muutokset, joita hakijana oleva tuottajaryhmä on tehnyt rekisteröintihakemukseen.

6.   Jos asianomainen jäsenvaltio rekisteröintihakemuksen tutkittuaan ja mahdollisen vastaväitteen tulosten arvioinnin ja hakijana olevan tuottajaryhmän kanssa mahdollisesti sovittujen hakemukseen tehtävien muutosten arvioinnin jälkeen katsoo, että tämän asetuksen vaatimukset täyttyvät, se voi tehdä myönteisen päätöksen ja jättää 13 artiklassa tarkoitetun unionin tason rekisteröintihakemuksen.

7.   Asianomaisen jäsenvaltion on varmistettava, että kaikilla luonnollisilla ja oikeushenkilöillä, joiden oikeutettua etua asia koskee, on mahdollisuus hakea päätökseen muutosta. Asianomaisen jäsenvaltion on myös varmistettava, että myönteinen päätös ja vastaava tuote-eritelmä julkaistaan, ja huolehdittava siitä, että tuote-eritelmä on sähköisesti saatavilla.

8.   Edellä 9 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu yhteinen hakemus on osoitettava kaikille asianomaisille jäsenvaltioille, ja asiaankuuluvat kansalliset menettelyt, myös vastaväitemenettely, on toteutettava kaikissa kyseisissä jäsenvaltioissa.

1.   Jäsenvaltio voi väliaikaisesti myöntää nimelle kansallisen suojan, joka alkaa siitä päivästä, jona unionin tason rekisteröintihakemus on jätetty komissiolle.

2.   Tällainen kansallinen suoja lakkaa päivänä, jona 21 artiklan mukaisesti hyväksytty rekisteröintihakemusta koskeva täytäntöönpanosäädös tulee voimaan tai rekisteröintihakemus peruutetaan.

3.   Jos nimeä ei rekisteröidä tämän asetuksen mukaisesti, siirtymäkauden kansallisen suojan vaikutuksista vastaa yksinomaan asianomainen jäsenvaltio.

4.   Jäsenvaltioiden tämän artiklan mukaisesti toteuttamilla toimenpiteillä saa olla vaikutusta ainoastaan kansallisella tasolla, eikä niillä saa olla vaikutusta unionin sisäiseen kauppaan eikä kansainväliseen kauppaan.

1.   Rekisteröintihakemuksen mukana seuraavaan asiakirja-aineistoon on sisällyttävä

2.   Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä 1 kohdan a, b ja c alakohdassa säädettyjen mukana seuraavien asiakirjojen muodon ja sähköisen esitystavan 13 artiklassa säädetyssä unionin tason rekisteröintihakemuksessa sekä henkilötietojen poissulkemisen tai anonymisoinnin. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

1.   Kun kyseessä ovat unionista peräisin olevia tuotteita koskevat maantieteelliset merkinnät, rekisteröintihakemukseen on sisällyttävä

2.   Kun kyseessä ovat unionin ulkopuolelta peräisin olevia tuotteita koskevat maantieteelliset merkinnät, unionin tason rekisteröintihakemukseen on sisällyttävä

3.   Edellä 9 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuun yhteiseen rekisteröintihakemukseen on sisällyttävä yhtenäisen asiakirjan lisäksi tapauksen mukaan asiakirjat, jotka luetellaan tämän artiklan 1 kohdan b–e alakohdassa tai 2 kohdan c, d ja e alakohdassa ja jotka ovat peräisin kaikista asianomaisista jäsenvaltioista tai kolmansista maista.

4.   Tässä artiklassa tarkoitetut asiakirjat on laadittava jollakin unionin virallisella kielellä.

5.   Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat menettelyjä, mallia ja esittämistä, kun on kyse unionin tason rekisteröintihakemuksista, mukaan lukien useampaa kuin yhtä kansallista aluetta koskevien hakemusten osalta. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

1.   Maantieteellisen merkinnän rekisteröintiä unionin tasolla koskeva hakemus on jätettävä komissiolle sähköisesti digitaalisen järjestelmän kautta.

Yhden tai useamman jäsenvaltion pyynnöstä komissio mukauttaa digitaalista järjestelmää niin, että jäsenvaltio voi halutessaan käyttää digitaalista järjestelmää maantieteellisen merkinnän rekisteröintimenettelyn kansallisessa osassa.

2.   Jos rekisteröintihakemus koskee unionin ulkopuolista maantieteellistä aluetta, hakemus jätetään komissiolle joko suoraan hakijan eli tuottajaryhmän tai yksittäisen tuottajan toimesta tai asianomaisen kolmannen maan viranomaisten välityksellä.

Kolmannen maan yksittäisen tuottajan on täytettävä 9 artiklan 3 kohdassa säädetyt edellytykset. Kolmannen maan tuottajaryhmä on tuottajaryhmä, joka työskentelee sen tuotteen parissa, jonka nimeä ehdotetaan rekisteröitäväksi.

3.   Edellä 9 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun yhteisen rekisteröintihakemuksen jättää joko

4.   Komissio julkistaa niiden tuotteiden nimet, joiden osalta on jätetty unionin tason rekisteröintihakemukset, 1 kohdassa tarkoitetun digitaalisen järjestelmän kautta.

1.   Komissio tutkii rekisteröintihakemukset, jotka on jätetty 14 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti. Se tarkistaa, että hakemuksissa on vaadittavat tiedot ja että niissä ei ole ilmeisiä virheitä, ottaen huomioon asianomaisen jäsenvaltion toteuttaman kansallisen tutkinta- ja vastaväitemenettelyn tulokset.

2.   Tutkinta saa kestää enintään kuusi kuukautta hakemuksen vastaanottopäivästä. Komissio voi pyytää hakijaa toimittamaan tarpeellisia lisätietoja tai tekemään hakemukseen muutoksia. Jos komissio osoittaa tällaisia pyyntöjä hakijalle, tutkintajakso saa kestää enintään viisi kuukautta päivästä, jona komissio vastaanottaa hakijan vastauksen.

3.   Jos komissio ei saata 2 kohdassa tarkoitettua tutkintaa päätökseen asetetuissa määräajoissa, se ilmoittaa hakijalle kirjallisesti viivästyksen syyt ja arvion ajasta, joka tarvitaan tutkinnan päätökseen saattamiseksi ja jonka kesto on enintään kuukausi.

4.   Jos komissio katsoo, että tämän asetuksen 9, 10, 12, 13, 28, 29, 30, 31, 46 ja 47 artiklassa, 48 artiklan 1 ja 2 kohdassa ja 50 artiklassa, asetuksen (EU) N:o 1308/2013 93 ja 95 artiklassa ja 100 artiklan 4 kohdassa ja tapauksen mukaan asetuksen (EU) 2019/787 3 artiklan 4 kohdassa, 23 artiklassa ja 34 artiklan 4 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät, se julkaisee yhtenäisen asiakirjan ja tuote-eritelmän julkaisuviitteen Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

1.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle mahdolliset kansalliset hallinnolliset tai oikeudelliset menettelyt, jotka voivat haitata maantieteellisen merkinnän rekisteröintiä.

2.   Komissio vapautetaan velvollisuudesta noudattaa 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelun suorittamisen määräaikaa ja velvollisuudesta ilmoittaa jäsenvaltiolle viivästyksen syyt, jos se saa kyseiseltä jäsenvaltiolta 10 artiklan 6 kohdan mukaista rekisteröintihakemusta koskevan ilmoituksen, jossa joko

3.   Edellä 2 kohdassa säädetty vapautus on voimassa siihen saakka, kunnes asianomainen jäsenvaltio ilmoittaa komissiolle, että alkuperäinen hakemus on saatettu taas voimaan tai että jäsenvaltio peruuttaa keskeytyspyyntönsä.

4.   Jos 10 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu jäsenvaltion myönteinen päätös on mitätöity kokonaan tai osittain kansallisen tuomioistuimen tekemällä lainvoimaisella päätöksellä, kyseisen jäsenvaltion on tarvittaessa harkittava asianmukaisia toimia, kuten unionin tason rekisteröintihakemuksen peruuttamista tai muuttamista.

1.   Kolmen kuukauden kuluessa 15 artiklan 4 kohdan mukaisesta yhtenäisen asiakirjan ja tuote-eritelmän julkaisuviitteen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaiset taikka luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, jonka oikeutettua etua asia koskee ja joka on sijoittautunut kolmanteen maahan tai asuu siellä, voivat esittää komissiolle vastaväitteen.

2.   Luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, jonka oikeutettua etua asia koskee ja joka on sijoittautunut muuhun jäsenvaltioon kuin siihen, josta unionin tason rekisteröintihakemus jätettiin, tai asuu siellä, voi esittää vastaväitteen sijoittautumis- tai asuinjäsenvaltioilleen määräajassa, joka mahdollistaa sen, että kyseinen jäsenvaltio tarkastelee kyseistä vastaväitettä ja tekee päätöksen sen esittämisestä komissiolle 1 kohdan nojalla. Jäsenvaltiot voivat täsmentää kyseisen määräajan kansallisessa lainsäädännössään.

3.   Vastaväitteessä on todettava, että siinä vastustetaan maantieteellisen merkinnän rekisteröintiä. Vastaväite, jossa ei ole kyseistä toteamusta, on mitätön.

4.   Komissio tutkii vastaväitteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset. Jos komissio katsoo, että vastaväite voidaan ottaa tutkittavaksi, se kehottaa viiden kuukauden kuluessa 15 artiklan 4 kohdassa tarkoitetusta julkaisupäivästä vastaväitteen esittäjää ja hakijaa käymään tarvittavia neuvotteluja kohtuullisen ajan, joka on enintään kolme kuukautta. Komissio toimittaa hakijalle vastaväitteen ja kaikki vastaväitteen esittäjän toimittamat asiakirjat. Komissio voi milloin tahansa kyseisen ajanjakson aikana hakijan pyynnöstä pidentää neuvottelujen määräaikaa kerran enintään kolmella kuukaudella.

5.   Vastaväitteen esittäjän ja hakijan on aloitettava tarvittavat neuvottelut ilman aiheetonta viivytystä. Niiden on annettava toisilleen asiaankuuluvat tiedot, jotta voidaan arvioida, onko rekisteröintihakemus tapauksen mukaan tämän asetuksen, asetuksen (EU) N:o 1308/2013 tai asetuksen (EU) 2019/787 mukainen.

6.   Hakijan on yhden kuukauden kuluessa 4 kohdassa tarkoitettujen neuvottelujen päättymisestä ilmoitettava komissiolle neuvottelujen tuloksista, mukaan lukien kaikki vaihdetut tiedot, sopimukseen pääsemisestä yhden vastaväitteen esittäjän tai kaikkien vastaväitteen esittäjien kanssa sekä rekisteröintihakemukseen mahdollisesti tämän seurauksena tehdyistä muutoksista. Vastaväitteen esittäjä voi ilmoittaa komissiolle myös kantansa neuvottelujen päätteeksi.

7.   Jos 15 artiklan 4 kohdan mukaisesti julkaistuja tietoja on tämän artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen neuvottelujen seurauksena muutettu, komissio tutkii uudelleen rekisteröintihakemuksen, sellaisena kuin se on muutettuna. Jos rekisteröintihakemusta on muutettu olennaisesti ja komissio katsoo, että muutettu hakemus täyttää rekisteröinnin edellytykset, se julkaisee yhtenäisen asiakirjan ja tuote-eritelmän julkaisuviitteen uudelleen 15 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

8.   Tässä artiklassa tarkoitetut asiakirjat on laadittava jollakin unionin virallisella kielellä.

9.   Komissio saattaa päätökseen arviointinsa unionin tason rekisteröintihakemuksesta ottaen huomioon mahdolliset siirtymäkausia koskevat pyynnöt, vastaväitemenettelyn tulokset ja kaikki muut suorittamansa tarkastelun jälkeen esille tulleet seikat, jotka voivat johtaa yhtenäisen asiakirjan muuttamiseen.

10.   Siirretään komissiolle valta antaa 87 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta vahvistamalla vastaväitemenettelyä koskevat yksityiskohtaiset menettelyt ja määräajat.

11.   Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä vastaväitteiden muodon ja esitystavan sekä säätää niissä henkilötietojen poissulkemisesta tai anonymisoinnista. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

1.   Kolmen kuukauden kuluessa 15 artiklan 4 kohdan mukaisesta yhtenäisen asiakirjan ja tuote-eritelmän julkaisuviitteen julkaisemisesta jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaiset taikka luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, jota on sijoittautunut kolmanteen maahan tai asuu siellä, voivat esittää komissiolle huomautusilmoituksen.

2.   Huomautusilmoituksessa on mainittava rekisteröintihakemukseen liittyvät virheet tai lisätiedot, mukaan lukien mahdollinen unionin oikeuden rikkominen. Huomautusilmoitus ei anna 1 kohdassa tarkoitetuille viranomaisille tai henkilöille mitään oikeuksia eikä käynnistä vastaväitemenettelyä.

3.   Jos 15 artiklan 4 kohdan mukaisesti julkaistuja tietoja on muutettu olennaisesti huomautusilmoituksen esittämisen jälkeen, komissio julkaisee yhtenäisen asiakirjan ja tuote-eritelmän julkaisuviitteen uudelleen kyseisen kohdan mukaisesti.

4.   Komissio voi täytäntöönpanosäädöksillä vahvistaa huomautusilmoitusten muodon ja esitystavan. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

1.   Edellä olevan 17 artiklan mukaisesti esitetty vastaväite voidaan ottaa tutkittavaksi ainoastaan, jos vastaväitteen esittäjä osoittaa, että

2.   Komissio arvioi vastaväitteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset unionin alueen osalta.

1.   Jos tuote on peräisin jostakin jäsenvaltiosta tai kolmannesta maasta ja sen nimitys on 26 artiklan 1 kohdan vastainen nimi tai sisältää tällaisen nimen, komissio voi täytäntöönpanosäädöksillä myöntää enintään viiden vuoden siirtymäkauden, jotta kyseistä nimitystä, jonka mukaisesti tuotetta on pidetty kaupan, voidaan käyttää edelleen, edellyttäen että 10 artiklan 4 kohtaan tai 17 artiklaan perustuvalla vastaväitteellä, joka voidaan ottaa tutkittavaksi ja jolla vastustetaan sellaisen maantieteellisen merkinnän rekisteröintihakemusta, jonka suojaa loukataan, osoitetaan, että

2.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen, lukuun ottamatta niitä, joissa on esitetty 10 artiklan 4 kohdan mukainen vastaväite, joka voidaan ottaa tutkittavaksi, jolloin säädös hyväksytään soveltamatta kyseistä tarkastelumenettelyä.

3.   Komissio voi täytäntöönpanosäädöksillä pidentää 1 kohdan mukaisesti myönnettyä siirtymäkautta enintään yhteensä 15 vuoden ajan tai myöntää suoraan enintään 15 vuoden siirtymäajan, edellyttäen että lisäksi osoitetaan, että

4.   Tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetut täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen, lukuun ottamatta niitä, joissa on esitetty 10 artiklan 4 kohdan mukainen vastaväite, joka voidaan ottaa tutkittavaksi, jolloin säädös hyväksytään soveltamatta kyseistä tarkastelumenettelyä.

5.   Edellä 1 ja 3 kohdassa tarkoitettuja nimityksiä käytettäessä alkuperämaan on oltava selkeästi ja näkyvästi merkinnöissä ja tapauksen mukaan tuotekuvauksissa, kun tuotteita pidetään kaupan verkossa.

6.   Kun on kyse maantieteellisen merkinnän rekisteröintihakemuksista ja unionin muutoksista ja jotta voidaan voittaa väliaikaiset vaikeudet, joita liittyy pitkän aikavälin tavoitteeseen varmistaa se, että maantieteellisellä merkinnällä nimetyn tuotteen kaikki toimijat kyseisellä alueella noudattavat asianomaista tuote-eritelmää, jäsenvaltio voi sallia vaatimusten täyttämiseksi enintään 10 vuoden pituisen siirtymäkauden siitä päivästä, jona hakemus toimitetaan komissiolle, edellyttäen, että asianomaiset toimijat ovat laillisesti pitäneet kaupan kyseistä tuotetta asianomaisella nimellä keskeytyksettä vähintään viiden vuoden ajan ennen hakemuksen toimittamista kyseisen jäsenvaltion viranomaisille ja ovat ottaneet tämän seikan esiin 10 artiklan 4 kohdassa tarkoitetussa kansallisessa vastaväitemenettelyssä.

7.   Jos unionin tason rekisteröintihakemuksen ja asianomaisen nimen rekisteröinnin välinen aika on yli viisi vuotta, jäsenvaltio voi pidentää siirtymäkautta enintään viidellä vuodella. Päätös siirtymäkauden pidentämisestä on ilmoitettava viipymättä komissiolle, joka julkaisee sen Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

8.   Edellä olevaa 6 kohtaa sovelletaan vastaväitemenettelyä lukuun ottamatta soveltuvin osin maantieteelliseen merkintään, joka viittaa kolmannen maan alueella sijaitsevaan maantieteelliseen alueeseen.

1.   Jos komissio katsoo 15 artiklan mukaisesti tehdystä tarkastelusta saatujen tietojen perusteella, että jokin kyseisessä artiklassa tarkoitetuista edellytyksistä ei täyty, se hylkää rekisteröintihakemuksen antamalla täytäntöönpanosäädöksiä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2.   Jos ei ole esitetty vastaväitettä, joka voidaan ottaa tutkittavaksi, komissio rekisteröi maantieteellisen merkinnän täytäntöönpanosäädöksillä soveltamatta 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä. Komissio voi ottaa huomioon 18 artiklan mukaisesti saadut huomautusilmoitukset.

3.   Jos komissiolle esitetään vastaväite, joka voidaan ottaa tutkittavaksi, 17 artiklassa tarkoitetun menettelyn jälkeen ja otettuaan huomioon sen tulokset komissio

4.   Maantieteellisen merkinnän rekisteröintiä koskevissa täytäntöönpanosäädöksissä on säädettävä kaikista rekisteröintiin sovellettavista edellytyksistä ja sellaisen yhtenäisen asiakirjan tietojen uudelleen julkistamisesta, joka on julkaistu 15 artiklan 4 kohdan mukaisesti ja jota on muutettu vastaväitemenettelyn jälkeen, kun on kyse muista kuin 17 artiklan 7 kohdassa ja 18 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista muutoksista.

5.   Rekisteröintiä koskevat komission täytäntöönpanoasetukset ja hylkäystä koskevat komission täytäntöönpanopäätökset julkaistaan Euroopan unionin virallisen lehden L-sarjassa.

1.   Komissio perustaa täytäntöönpanosäädöksillä ja soveltamatta 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä julkisesti saatavilla olevan maantieteellisten merkintöjen unionin rekisterin ja ylläpitää sitä. Kyseisessä rekisterissä on oltava kolme osaa: yksi viinien, yksi tislattujen alkoholijuomien ja yksi maataloustuotteiden maantieteellisille merkinnöille. Kyseiseen rekisteriin 13 päivän toukokuuta 2024 jälkeen vietyjen tiedostojen on oltava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/1024 (28) 2 artiklan 13 alakohdassa määritellyssä koneellisesti luettavassa muodossa.

2.   EUIPO ylläpitää unionin rekisteriä ja pitää sen ajan tasalla maantieteellisten merkintöjen rekisteröintien, muutosten ja peruutusten osalta *-* .

3.   Jokainen viinin ja maataloustuotteiden maantieteellinen merkintä on kirjattava maantieteellisten merkintöjen unionin rekisteriin tapauksen mukaan ”suojattuna alkuperänimityksenä” tai ”suojattuna maantieteellisenä merkintänä”, ja jokainen tislattujen alkoholijuomien maantieteellinen merkintä on kirjattava ”maantieteellisenä merkintänä”.

4.   Maantieteellisten merkintöjen unionin rekisteriin voidaan ottaa sellaisia kolmansien maiden tuotteiden maantieteellisiä merkintöjä, jotka on suojattu unionissa kansainvälisellä sopimuksella, jossa unioni on sopimuspuolena. Tällaisissa tapauksissa komissio rekisteröi tällaiset maantieteelliset merkinnät täytäntöönpanosäädöksillä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Viinien ja maataloustuotteiden nimet on kirjattava maantieteellisten merkintöjen unionin rekisteriin suojattuina maantieteellisinä merkintöinä, jollei niitä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuissa sopimuksissa ole nimenomaisesti yksilöity suojatuiksi alkuperänimityksiksi.

5.   Jokainen maantieteellisten merkintöjen unionin rekisteriin kirjattava maantieteellinen merkintä on kirjattava alkuperäisessä kirjoitusasussaan. Jos alkuperäistä nimeä ei kirjoiteta latinalaisin kirjaimin, maantieteellinen merkintä on litteroitava tai translitteroitava myös latinalaisin kirjaimin, ja maantieteellisen merkinnän molemmat versiot on merkittävä maantieteellisten merkintöjen unionin rekisteriin, ja niillä on sama asema.

6.   Komissio julkaisee ja saattaa säännöllisesti ajan tasalle 4 kohdassa tarkoitetun luettelon kansainvälisistä sopimuksista sekä luettelon maantieteellisistä merkinnöistä, jotka on suojattu kyseisillä sopimuksilla.

7.   Komissio säilyttää maantieteellisen merkinnän rekisteröintiin liittyvät asiakirjat digitaalisessa tai paperimuodossa. Kun kyse on rekisteröinnin peruuttamisesta, komissio säilyttää asiakirjat 10 vuoden ajan peruuttamisesta.

8.   Komissio täsmentää täytäntöönpanosäädöksillä maantieteellisten merkintöjen unionin rekisterin sisällön ja esitystavan. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

1.   Kenen tahansa on voitava ladata maantieteellisten merkintöjen unionin rekisteristä helposti ja maksutta virallinen ote, joka on todiste maantieteellisen merkinnän rekisteröinnistä, sekä muut asiaankuuluvat tiedot, mukaan lukien maantieteellisen merkinnän rekisteröintihakemuksen päivämäärä tai muu etuoikeuspäivä. Kyseiseen rekisteriin 13 päivän toukokuuta 2024 jälkeen kirjatun virallisen rekisteröintiotteen on oltava direktiivin (EU) 2019/1024 2 artiklan 13 alakohdassa määritellyssä koneellisesti luettavassa muodossa. Kyseistä virallista otetta voidaan käyttää aitoustodistuksena oikeudellisissa, tuomioistuin-, hallinto- tai vastaavissa menettelyissä.

2.   Jos kansalliset viranomaiset ovat hyväksyneet tuottajaryhmän 33 artiklan mukaisesti, kyseinen ryhmä on merkittävä maantieteellisellä merkinnällä nimetyn tuotteen tuottajien edustajaksi maantieteellisten merkintöjen unionin rekisterissä ja tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa virallisessa otteessa.

3.   Komissio voi täsmentää täytäntöönpanosäädöksillä maantieteellisten merkintöjen unionin rekisteristä otettujen otteiden muodon ja sähköisen esitystavan sekä säätää henkilötietojen poissulkemisesta tai anonymisoinnista. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

1.   Sellaisen tuotteen tuottajaryhmä, jonka nimi on rekisteröity maantieteellinen merkintä, voi hakea hyväksyntää tuote-eritelmän muutokselle. Jos on olemassa hyväksytty tuottajaryhmä, kyseinen tuottajaryhmä on ainoa, jolla on oikeus hakea hyväksyntää.

2.   Tuote-eritelmän muutokset luokitellaan kahteen luokkaan:

3.   Muutosta pidetään unionin muutoksena, jos se edellyttää muutosta yhtenäiseen asiakirjaan tai sitä vastaavaan asiakirjaan ja

Jäsenvaltioiden on tarkistettava a, b ja c alakohdassa tarkoitetut perusteet.

4.   Kaikkia muita rekisteröidyn maantieteellisen merkinnän tuote-eritelmän muutoksia, jotka eivät ole 3 kohdan mukaisia unionin muutoksia, pidetään vakiomuutoksina.

5.   Vakiomuutoksena pidetään tilapäistä muutosta, jolla tuote-eritelmää muutetaan tilapäisesti viranomaisten määräämien pakollisten terveys- ja kasvinsuojelutoimien vuoksi, tai tilapäistä muutosta, joka on tarpeen luonnonkatastrofien tai epäsuotuisten sääolojen vuoksi tai raaka-aineiden hankintaan vaikuttavista poikkeuksellisista olosuhteista, mukaan lukien geopoliittiset tapahtumat, johtuvien merkittävien markkinahäiriöiden vuoksi, edellyttäen, että luonnonkatastrofi, epäsuotuisat sääolot tai merkittävä markkinahäiriö on toimivaltaisten viranomaisten virallisesti tunnustama.

6.   Unionin muutokset hyväksyy komissio. Hyväksymismenettely vastaa soveltuvin osin 9 ja 10 artiklassa ja 12–21 artiklassa säädettyä menettelyä.

7.   Unionin ulkopuolelta peräisin oleviin unionin muutosta koskeviin hakemuksiin on sisällyttävä todiste siitä, että haettu muutos on kyseisessä kolmannessa maassa voimassa olevien, maantieteellisten merkintöjen suojaa koskevien lakien mukainen.

8.   Jos rekisteröidyn maantieteellisen merkinnän tuote-eritelmään tehtävää unionin muutosta koskevaan hakemukseen sisältyy myös vakiomuutoksia tai tilapäisiä muutoksia, komissio tutkii ainoastaan unionin muutoksen. Mahdollisia vakiomuutoksia tai tilapäisiä muutoksia ei katsota toimitetuiksi. Tällaista hakemusta tutkittaessa keskitytään ehdotettuihin unionin muutoksiin. Komissio tai asianomainen jäsenvaltio voi tapauksen mukaan pyytää hakijaa muuttamaan muita tuote-eritelmän osatekijöitä.

9.   Vakiomuutokset arvioi ja hyväksyy jäsenvaltio tai kolmas maa, jonka alueella asianomaisen tuotteen maantieteellinen alue sijaitsee, ja ne annetaan tiedoksi komissiolle. Komissio julkistaa kyseiset muutokset.

10.   Siirretään komissiolle valta antaa 87 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta vahvistamalla säännökset, jotka koskevat unionin muutoksia maantieteellisten merkintöjen tuote-eritelmiin, joista ei ole julkaistu yhtenäistä asiakirjaa, unionin muutoksia koskevien hakemusten tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä, unionin muutosten ja vakiomuutosten välistä suhdetta sekä vakiomuutoksia, mukaan lukien niiden julkaiseminen.

11.   Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat unionin muutosta koskevan hakemuksen menettelyjä, mallia ja esittämistä sekä vakiomuutosten menettelyjä, mallia ja antamista tiedoksi komissiolle. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

1.   Komissio voi omasta aloitteestaan taikka jäsenvaltion, kolmannen maan tai kenen tahansa kolmanteen maahan sijoittautuneen tai siellä asuvan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä, jonka oikeutettua etua asia koskee, peruuttaa täytäntöönpanosäädöksillä maantieteellisen merkinnän rekisteröinnin seuraavissa tapauksissa:

2.   Komissio voi myös hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joilla peruutetaan rekisteröinti rekisteröidyllä nimellä kaupan pidetyn tuotteen tuottajien pyynnöstä. Jos on olemassa hyväksytty tuottajaryhmä, kyseinen tuottajaryhmä on ainoa, jolla on oikeus esittää tällainen pyyntö.

3.   Nimen rekisteröiminen muuna teollis- tai tekijänoikeutena kuin maantieteellisenä merkintänä, erityisesti tavaramerkkinä, on kiellettävä yhden vuoden ajaksi maantieteellisen merkinnän rekisteröinnin peruuttamisesta, paitsi jos tällainen teollis- ja tekijänoikeus oli ollut olemassa tai tällainen tavaramerkki oli rekisteröity ennen maantieteellisen merkinnän rekisteröintiä.

4.   Peruuttamismenettelyyn sovelletaan soveltuvin osin 10, 13–17 ja 21 artiklaa.

Vastaväitteet otetaan käsiteltäviksi vain, jos niistä käy ilmi luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön, jota asia koskee, yhtäjaksoinen kaupallinen riippuvuus rekisteröidystä nimestä.

5.   Ennen 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun täytäntöönpanosäädöksen hyväksymistä komissio kuulee jäsenvaltion viranomaisia, kolmannen maan viranomaisia tai, jos se on mahdollista, sitä kolmannen maan tuottajaa, joka alun perin haki asianomaisen maantieteellisen merkinnän rekisteröintiä, ellei peruuttamista pyydä suoraan tämä alkuperäinen hakija. Kuulemisjakson on oltava vähintään yksi kuukausi.

6.   Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä rekisteröinnin peruuttamispyyntöjen menettelyjä, mallia ja esittämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

7.   Tämän artiklan 1, 2 ja 6 kohdassa tarkoitetut täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

1.   Maantieteellisten merkintöjen unionin rekisteriin kirjatut maantieteelliset merkinnät on suojattava

2.   Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan kaikkiin unionissa saatavilla oleviin verkkotunnuksiin.

3.   Maataloustuotteiden, viinien ja tislattujen alkoholijuomien nimiä koskevat kansalliset säännöt eivät saa aiheuttaa sekaannusta rekisteröityjen maantieteellisten merkintöjen kanssa.

4.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettua suojaa on sovellettava myös

5.   Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 608/2013 (29) 3 artiklan 1 kohdan d alakohdassa luetelluilla yhteisöillä on oltava oikeus esittää tulliviranomaisille hakemus, jolla estetään kaikkia kolmansia osapuolia tuomasta kaupankäynnin yhteydessä unioniin tavaroita, vaikka niitä ei luovutettaisi siellä vapaaseen liikkeeseen, jos kyseiset tavarat, mukaan lukien pakkaus, tulevat kolmansista maista ja ovat tämän artiklan 1 kohdan vastaisia.

6.   Tämän asetuksen mukaisesti rekisteröidyistä maantieteellisistä merkinnöistä ei saa tulla yleisiä nimiä unionissa.

7.   Jos maantieteellinen merkintä on moniosainen nimi, joka sisältää yleisenä pidettävän nimen, kyseisen nimen käyttö ei pääsääntöisesti ole 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettu menettelytapa.

1.   Rajoittamatta tämän asetuksen 26 artiklan ja 37 artiklan 7 kohdan sekä asetuksen (EU) N:o 1169/2011 7 ja 17 artiklan soveltamista maantieteellistä merkintää, jolla nimetään jalostetun tuotteen ainesosana käytetty tuote, voidaan käyttää kyseisen jalostetun tuotteen nimessä tai sen merkinnöissä tai sen mainonnassa, jos

2.   Lisäksi sellaisen asetuksen (EU) N:o 1169/2011 2 artiklan 2 kohdan e alakohdassa määritellyn valmiiksi pakatun elintarvikkeen, joka sisältää ainesosana maantieteellisellä merkinnällä nimettyä tuotetta, tuottajien, jotka haluavat käyttää kyseistä maantieteellistä merkintää kyseisen valmiiksi pakatun elintarvikkeen nimessä, myös mainosaineistossa, on annettava kirjallinen ennakkoilmoitus hyväksytylle tuottajaryhmälle, jos tällainen ryhmä on olemassa kyseisen maantieteellisen merkinnän osalta. Kyseisten tuottajien on sisällytettävä kyseiseen ilmoitukseen tiedot, jotka osoittavat, että tämän artiklan 1 kohdassa lueteltuja edellytyksiä noudatetaan, ja toimittava sen mukaisesti. Hyväksytyn tuottajaryhmän on vahvistettava ilmoituksen vastaanottaminen kirjallisesti neljän kuukauden kuluessa. Valmiiksi pakatun elintarvikkeen tuottaja voi aloittaa maantieteellisen merkinnän käytön valmiiksi pakatun elintarvikkeen nimessä vastaanotettuaan kyseisen vahvistuksen tai kyseisen määräajan päätyttyä sen mukaan, kumpi tapahtuu ensin. Hyväksytty tuottajaryhmä voi liittää kyseiseen vahvistukseen ei-sitovia tietoja asianomaisen maantieteellisen merkinnän käytöstä.

Jäsenvaltiot voivat perussopimusten mukaisesti säätää täydentävistä menettelysäännöistä, jotka koskevat niiden alueelle sijoittautuneita valmiiksi pakattujen elintarvikkeiden tuottajia.

3.   Hyväksytty tuottajaryhmä ja valmiiksi pakattujen elintarvikkeiden tuottaja voivat tehdä sopimuksen erityisistä teknisistä ja visuaalisista näkökohdista, jotka liittyvät siihen, miten ainesosan maantieteellinen merkintä valmiiksi pakatun elintarvikkeen nimessä esitetään merkinnöissä – muualla kuin ainesosaluettelossa – tai mainosaineistoissa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdan soveltamista.

4.   Tätä artiklaa ei sovelleta tislattuihin alkoholijuomiin.

5.   Siirretään komissiolle valta antaa 87 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta vahvistamalla lisäsääntöjä vastaavien tuotteiden käytöstä ainesosina ja perusteista, joiden mukaisesti tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille jalostetuille tuotteille annetaan olennaisia ominaisuuksia.

1.   Yleisnimiä ei saa rekisteröidä maantieteellisinä merkintöinä.

2.   Sen määrittämiseksi, onko ilmaisusta tullut yleisnimi, on otettava huomioon kaikki asiaankuuluvat tekijät, ja erityisesti

1.   Maantieteellistä merkintää, jota on haettu sen jälkeen, kun kokonaan tai osittain homonyymistä maantieteellistä merkintää on haettu tai se on suojattu unionissa, ei saa rekisteröidä, ellei paikallisen ja vakiintuneen käytön edellytysten ja kyseisten kahden kokonaan tai osittain homonyymisen merkinnän esittämisen välillä ole käytännössä riittävästi eroa, ottaen huomioon tarve varmistaa asianomaisten tuottajien tasapuolinen kohtelu ja se, että kuluttajia ei johdeta harhaan tuotteiden tunnistamisen tai maantieteellisen alkuperän suhteen.

2.   Kokonaan tai osittain homonyymistä maantieteellistä merkintää, joka saa kuluttajan virheellisesti uskomaan, että tuotteet ovat peräisin joltain muulta alueelta, ei saa rekisteröidä, vaikka nimi olisikin oikea sen alueen, paikkakunnan tai paikan osalta, mistä kyseiset tuotteet ovat peräisin.

3.   Tätä artiklaa sovellettaessa kokonaan tai osittain homonyymisellä maantieteellisellä merkinnällä, jota haetaan unionissa tai joka suojataan unionissa, tarkoitetaan seuraavia:

4.   Komissio poistaa täytäntöönpanosäädöksellä kaikki 1 tai 2 kohdan vastaisesti rekisteröidyt maantieteelliset merkinnät unionin rekisteristä. Kyseinen täytäntöönpanosäädös hyväksytään 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

1.   Sellaisen tavaramerkin, jonka käyttö olisi 26 artiklan vastaista, rekisteröintihakemus hylätään, jos tavaramerkin rekisteröintihakemus on jätetty sen päivän jälkeen, jona maantieteellisen merkinnän rekisteröintihakemus on toimitettu komissiolle.

2.   EUIPO julistaa mitättömiksi 1 kohdan vastaisesti rekisteröidyt unionin tavaramerkit, ja toimivaltaiset kansalliset viranomaiset julistavat mitättömiksi 1 kohdan vastaisesti rekisteröidyt kansalliset tavaramerkit.

3.   Sellaisen tavaramerkin, jonka käyttö on 26 artiklan vastaista, mutta jota on haettu, joka on rekisteröity tai jota on käytetty vilpittömässä mielessä unionin alueella, jos tästä mahdollisuudesta säädetään asiaankuuluvassa lainsäädännössä, ennen päivää, jona maantieteellisen merkinnän rekisteröintihakemus on jätetty komissiolle, käyttöä voidaan jatkaa ja tavaramerkki voidaan uusia maantieteellisen merkinnän rekisteröinnistä huolimatta edellyttäen, että direktiivin (EU) 2015/2436 tai asetuksen (EU) 2017/1001 mukaisia tavaramerkin mitättömyys- tai menettämisperusteita ei ole olemassa. Tällöin sallitaan maantieteellisen merkinnän, kun se on rekisteröity, ja asianomaisen tavaramerkin käyttö.

4.   Jos maantieteelliset merkinnät on rekisteröity unionissa jättämättä unionin tason rekisteröintihakemusta, suojan ensimmäinen päivä on päivä, jona komissiolle on toimitettu maantieteellisen merkinnän rekisteröintihakemus 1 ja 3 kohdan soveltamiseksi.

5.   Merkinnöissä voidaan käyttää direktiivin (EU) 2015/2436 28 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja takuu- tai tarkastusmerkkejä ja mainitun direktiivin 29 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja yhteisömerkkejä sekä asetuksen (EU) 2017/1001 VIII luvussa tarkoitettuja yhteisömerkkejä yhdessä maantieteellisen merkinnän kanssa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EU) N:o 1169/2011 soveltamista.

1.   Tuottajaryhmä on saman tuotteen tai samojen tuotteiden tuottajien järjestö sen oikeudellisesta muodosta riippumatta. Sen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

Hakijana olevien tuottajaryhmien on täytettävä nämä perusteet viimeistään asianomaisen maantieteellisen merkinnän rekisteröintipäivänä.

Maantieteellisellä merkinnällä nimetyn tuotteen tuottajalla on oikeus liittyä tuottajaryhmään. Jäsenvaltiot voivat rajoittaa tuottajaryhmän jäsenyyden koskemaan tiettyjä tuottajaluokkia ottaen huomioon asianomaiseen tuottajaryhmään kuuluvan tuotteen luonteen.

2.   Jäsenvaltiot voivat päättää, että toimijat ja taloudellisen toiminnan edustajat, jotka liittyvät johonkin maantieteellisellä merkinnällä nimettyjen tuotteiden toimitusketjun vaiheeseen, sekä asetuksen (EU) N:o 1308/2013 157 artiklassa tarkoitetut sidosryhmät voivat olla tuottajaryhmän jäseniä, jos niillä on erityinen intressi tuottajaryhmään kuuluviin tuotteisiin. Kyseiset jäsenet eivät saa valvoa tuottajaryhmää.

3.   Jäsenvaltiot voivat antaa täydentäviä sääntöjä, jotka koskevat erityisesti tuottajaryhmien organisaatiota, perussääntöjä, toimintaa, jäsenyyden luonnetta ja niille suoritettavia maksuosuuksia.

4.   Tuottajaryhmä voi hoitaa erityisesti seuraavia tehtäviä:

5.   Jäsenvaltiot voivat alueellaan avustaa tuottajia tuottajaryhmien perustamisessa ja toiminnassa.

6.   Jos maantieteellisellä merkinnällä nimetyn tuotteen osalta ei ole olemassa tuottajaryhmää, jäsenvaltiot voivat hoitaa 4 kohdan b, e ja f alakohdassa tarkoitettuja tehtäviä. Jäsenvaltioiden on oltava vuorovaikutuksessa tuottajien kanssa ja avustettava niitä tuottajaryhmien perustamisessa.

7.   Jäsenvaltiot voivat perustaa julkisen rekisterin alueeltaan peräisin olevien maantieteellisellä merkinnällä nimettyjen tuotteiden tuottajaryhmistä, mukaan lukien 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut viranomaiset ja 9 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut tuottajat. Kyseisen rekisterin on sisällettävä vähintään kunkin tuottajaryhmän nimi, oikeudellinen muoto ja osoite sekä kaikki asianomaisen tuottajaryhmän kattamat maantieteelliset merkinnät.

1.   Sen lisäksi, mitä 32 artiklassa säädetään, jäsenvaltiot voivat soveltaa tuottajaryhmien hyväksymisjärjestelmää. Hyväksymisjärjestelmää voidaan soveltaa kaikkiin tuottajaryhmiin, joiden jäsenet tuottavat maantieteellisellä merkinnällä nimettyä tuotetta, tai tuottajaryhmiin, jotka tuottavat tiettyihin luokkiin kuuluvia maantieteellisillä merkinnöillä nimettyjä tuotteita. Tuottajaryhmä voidaan hyväksyä ainoastaan pyynnöstä. Hyväksymisjärjestelmän puitteissa 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut viranomaiset ja 9 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut tuottajat katsotaan hyväksytyiksi tuottajaryhmiksi.

2.   Jäsenvaltioiden, jotka soveltavat 1 kohdassa tarkoitettua järjestelmää, on säädettävä seuraavista perusteista tuottajaryhmän hyväksymiseksi:

Jäsenvaltiot voivat säätää sen kaltaisista lisäperusteista kuin seuraavat:

Jos tuottajaryhmä ei enää täytä hyväksymisperusteita, hyväksyntä on peruutettava tilapäisesti tai kokonaan.

3.   Jos tuottajaryhmä on hyväksytty tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun järjestelmän mukaisesti, se on hyväksyttynä tuottajaryhmänä ainoa, jolla on oikeus

4.   Jäsenvaltiot voivat myös säätää, että hyväksytty tuottajaryhmä on ainoa tuottajaryhmä, jolla on oikeus hoitaa seuraavia tehtäviä:

5.   Tuottajaryhmän, joka on sijoittautunut jäsenvaltioon, joka ei sovella tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua järjestelmää, on voitava hoitaa 32 artiklan 4 kohdan b, c, e ja f alakohdassa tarkoitetut tehtävät tällaista järjestelmää soveltavassa jäsenvaltiossa.

6.   Jos maantieteellisellä merkinnällä nimetään rajat ylittävä maantieteellinen alue, asianomaisten jäsenvaltioiden tai tapauksen mukaan, kun on kyse Pohjois-Irlannista, Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten on tehtävä yhteistyötä yhden hyväksytyn tuottajaryhmän nimeämisessä. Jos asianomaiset jäsenvaltiot, tai tapauksen mukaan Yhdistynyt kuningaskunta Pohjois-Irlannin osalta, eivät pääse sopimukseen tai jos jokin asianomaisista jäsenvaltioista ei sovella 1 kohdassa tarkoitettua järjestelmää, kyseiselle maantieteelliselle merkinnälle ei hyväksytä tuottajaryhmää.

7.   Jäsenvaltiot voivat päättää, että kansallisen lainsäädännön mukaisesti ennen 13 päivää toukokuuta 2024 hyväksytyt tuottajaryhmät hyväksytään 1 kohdan mukaisesti.

Jos tällainen hyväksytty tuottajaryhmä ei täytä 2 kohdassa säädettyjä perusteita, sen on mukauduttava asiaa koskeviin sääntöihin viimeistään 14 päivänä toukokuuta 2026. Jos tätä vaatimusta ei täytetä kyseiseen päivämäärään mennessä, asianomaisen jäsenvaltion on joko pidennettävä määräaikaa kerran enintään yhdellä vuodella tai peruutettava hyväksyntä.

8.   Jos jäsenvaltio soveltaa 1 kohdassa tarkoitettua hyväksyttyjen tuottajaryhmien järjestelmää, sen on ilmoitettava komissiolle digitaalisen järjestelmän kautta hyväksytyn tuottajaryhmän nimi ja osoite kunkin rekisteröidyn maantieteellisen merkinnän osalta ja päivitettävä kyseiset tiedot, jos niihin tulee muutoksia. Komissio asettaa kyseiset tiedot julkisesti saataville ja päivittää maantieteellisten merkintöjen unionin rekisteriä vastaavasti.

1.   Tuottajaryhmien yhteenliittymä voidaan perustaa kiinnostuneiden tuottajaryhmien aloitteesta.

2.   Tuottajaryhmien yhteenliittymä voi hoitaa erityisesti seuraavia tehtäviä:

1.   Unioniin sijoittautuneiden maatunnusrekisterien on varmistettava, että vaihtoehtoisissa verkkotunnuksia koskevissa riitojenratkaisumenettelyissä tunnustetaan rekisteröidyt maantieteelliset merkinnät oikeuksiksi, joihin kyseisissä menettelyissä voidaan vedota.

2.   Siirretään komissiolle valta antaa 87 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta vahvistamalla säännökset, joilla EUIPO:lle annetaan tehtäväksi perustaa sellainen verkkotunnusten tieto- ja hälytysjärjestelmä ja hallinnoida sitä, joka antaisi hakijalle maantieteellistä merkintää koskevan hakemuksen jättämisen yhteydessä tiedon maantieteellisen merkinnän saatavuudesta verkkotunnuksena sekä valinnaisesti tiedon maantieteellisen merkinnän kanssa samanlaisesta rekisteröidystä verkkotunnuksesta. Unioniin perustetut maatunnusrekisterit voivat toimittaa EUIPO:lle asiaankuuluvat tiedot vapaaehtoisesti.

3.   Komissio tekee viimeistään 14 päivänä marraskuuta 2025 arvioinnin 2 kohdassa tarkoitetun tieto- ja hälytysjärjestelmän tarpeellisuudesta ja toteutettavuudesta ottaen huomioon kyseisessä kohdassa tarkoitetun tietojen vapaaehtoisen toimittamisen toimivuuden, ja toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tärkeimmistä havainnoistaan. Kyseiseen kertomukseen sisällytetään tarvittaessa lainsäädäntöehdotus.

1.   Maantieteellisiin merkintöihin viittaavia mainintoja, lyhenteitä tai tunnuksia ei saa käyttää muutoin kuin sellaisten tuotteiden yhteydessä, jotka on tuotettu asianomaisen tuote-eritelmän mukaisesti. Niitä voidaan käyttää myös tiedotus- ja valistustarkoituksiin edellyttäen, että tällainen käyttö ei todennäköisesti johda kuluttajaa harhaan.

2.   Otetaan käyttöön seuraavat unionin tunnukset, joiden tarkoituksena on merkitä ja mainostaa maantieteellisiä merkintöjä:

3.   Kun on kyse unionista peräisin olevista maataloustuotteista ja tislatuista alkoholijuomista, joita pidetään kaupan maantieteellisellä merkinnällä varustettuina, maantieteelliseen merkintään liittyvän unionin tunnuksen on oltava merkinnöissä ja mainoksissa. Merkintöjen osalta maantieteellisen merkinnän on oltava samassa nähtävissä olevassa kentässä kuin unionin tunnuksen.

Maantieteelliseen merkintään sovelletaan asetuksen (EU) N:o 1169/2011 13 artiklan 1 kohdassa säädettyjä pakollisten tietojen esittämistä koskevia merkintävaatimuksia.

4.   Poiketen siitä, mitä 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, kun kyseessä ovat tislatut alkoholijuomat, unionin tunnukset voidaan jättää pois.

5.   Jos maataloustuotteet on nimetty maantieteellisellä merkinnällä, tuottajan tai toimijan nimen on oltava merkinnän samassa nähtävissä olevassa kentässä kuin maantieteellinen merkintä. Tällöin toimijan nimellä tarkoitetaan sen toimijan nimeä, joka on vastuussa tuotantovaiheesta, jossa maantieteellisen merkinnän piiriin kuuluva tuote on saatu, tai vastuussa kyseisen tuotteen merkittävästä jalostamisesta.

Kun on kyse maantieteellisellä merkinnällä nimetyistä tislatuista alkoholijuomista, tuottajan nimen on oltava merkinnän samassa nähtävissä olevassa kentässä kuin maantieteellinen merkintä.

Jos pakkauksen tai säiliön suurin pinta vastaa asetuksen (EU) N:o 1169/2011 16 artiklan 2 kohdassa kuvattua, tuottajan tai toimijan nimen mainitseminen on oltava vapaaehtoista.

Maataloustuotteita ja tislattuja alkoholijuomia, joita pidetään kaupan maantieteellisellä merkinnällä ja jotka on merkitty ennen 14 päivää toukokuuta 2026, voidaan edelleen saattaa markkinoille noudattamatta velvoitetta ilmoittaa tuottajan tai toimijan nimi samassa nähtävissä olevassa kentässä kuin maantieteellinen merkintä, kunnes varastot loppuvat.

6.   Jos maataloustuote tai tislattu alkoholijuoma nimetään maantieteellisellä merkinnällä, maataloustuotteiden merkinnöissä ja mainonnassa voi olla maininta ”suojattu alkuperänimitys” tai ”suojattu maantieteellinen merkintä” ja tislattujen alkoholijuomien merkinnöissä ja mainonnassa voi olla maininta ”maantieteellinen merkintä”.

Maantieteellisellä merkinnällä nimettyjen maataloustuotteiden merkinnöissä ja mainonnassa voidaan käyttää lyhennettä ”SAN”, joka vastaa mainintaa ”suojattu alkuperänimitys”, tai ”SMM”, joka vastaa mainintaa ”suojattu maantieteellinen merkintä”.

7.   Jalostettujen tuotteiden merkinnöissä ja mainonnassa voidaan käyttää mainintoja ja lyhenteitä, jos maantieteellinen merkintä viittaa jalostetun tuotteen ainesosaan. Tällöin maininta tai lyhenne on sijoitettava ainesosaksi selvästi tunnistetun ainesosan nimen viereen. Unionin tunnusta ei saa asettaa siten, että se liittyy asetuksen (EU) N:o 1169/2011 17 artiklassa tarkoitettuun elintarvikkeen nimeen.

8.   Suojattua alkuperänimitystä tai suojattua maantieteellistä merkintää kuvaavat unionin tunnukset, maininnat ”suojattu alkuperänimitys”, ”suojattu maantieteellinen merkintä” ja ”maantieteellinen merkintä” sekä lyhenteet ”SAN” ja ”SMM” saavat olla merkinnöissä vasta sen jälkeen, kun kyseisen maantieteellisen merkinnän rekisteröintipäätös on julkaistu.

9.   Merkinnöissä voi myös olla seuraavat tiedot:

10.   Jos unionin tunnukset liittyvät maantieteellisten merkintöjen unionin rekisteriin kirjattuihin maantieteellisiin merkintöihin, joilla nimetään kolmansista maista peräisin olevia tuotteita, tunnukset voivat olla tuotteen merkinnöissä ja mainonnassa, jolloin niitä on käytettävä 3 kohdan mukaisesti.

11.   Komissio täsmentää täytäntöönpanosäädöksillä maantieteellisten merkintöjen unionin tunnusten tekniset ominaisuudet sekä tekniset säännöt niiden käytölle sekä merkintöjen ja lyhenteiden käytölle tuotteissa, joita pidetään kaupan maantieteellisinä merkintöinä, mukaan lukien kielitoisinnot. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

1.   Tätä lukua sovelletaan viineihin, tislattuihin alkoholijuomiin ja maataloustuotteisiin.

Tämän artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohtaa, 3 kohtaa ja tuote-eritelmän noudattamisen tarkastamisen osalta 4 kohtaa sekä 39, 40, 41 ja 44 artiklaa sovelletaan kuitenkin ainoastaan tislattuihin alkoholijuomiin ja maataloustuotteisiin.

2.   Tätä lukua sovellettaessa valvonnalla tarkoitetaan

Tätä lukua sovellettaessa täytäntöönpanolla tarkoitetaan kaikkia toimia, joilla pyritään varmistamaan tämän asetuksen II osaston 3 luvun noudattaminen.

3.   Toimivaltaisten viranomaisten, toimeksiannon saaneiden elinten ja luonnollisten henkilöiden, joille on siirretty tiettyjä virallista valvontaa koskevia tehtäviä, on noudatettava asetuksessa (EU) 2017/625 säädettyjä vaatimuksia.

4.   Sen estämättä, mitä asetuksen (EU) 2017/625 116 artiklan 1 kohdassa säädetään, komissio suorittaa asetuksen (EU) 2017/625 VI osaston I luvussa säädettyjä maantieteellisiä merkintöjä koskevaa valvontaa, mukaan lukien auditoinnit, riskianalyysin perusteella, joka pohjautuu maantieteellisten merkintöjen suhteelliseen määrään jäsenvaltiossa, suoritettujen tarkastusten lukumäärään tai maantieteellisten merkintöjen vaatimustenmukaisuuden todentamiseen tai maantieteellisten merkintöjen käytön todentamiseen liittyviin sääntöjenvastaisuuksiin, jotka esitetään asetuksen (EU) 2017/625 113 artiklan mukaisesti laaditussa jäsenvaltion vuosikertomuksessa. Asetuksen (EU) 2017/625 116 artiklan 2 kohtaa, 118 artiklaa ja 120–124 artiklaa ei sovelleta maantieteellisten merkintöjen valvontaan, mukaan lukien auditoinnit.

1.   Tämän luvun soveltamiseksi kunkin toimijan, joka haluaa osallistua maantieteellisellä merkinnällä nimetyn tuotteen tuote-eritelmän piiriin kuuluvaan toimintaan, on ilmoitettava asiasta 3 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuille toimivaltaisille viranomaisille, toimeksiannon saaneille elimille tai luonnollisille henkilöille. Jäsenvaltioiden on laadittava luettelo toimijoista, joiden harjoittamaan toimintaan sovelletaan niiden alueelta peräisin olevien tuotteiden, jotka on nimetty maantieteellisten merkintöjen unionin rekisteriin kirjatulla maantieteellisellä merkinnällä, tuote-eritelmässä säädettyä yhtä tai useampaa velvoitetta, ja pidettävä se ajan tasalla.

2.   Tuottajat ovat vastuussa omasta valvonnasta, jolla varmistetaan maantieteellisellä merkinnällä nimettyjen tuotteiden tuote-eritelmän noudattaminen ennen tuotteen markkinoille saattamista.

3.   Edellä 2 kohdassa tarkoitetun oman valvonnan lisäksi tuote-eritelmän noudattaminen ennen maantieteellisellä merkinnällä nimetyn ja unionista peräisin olevan tuotteen saattamista markkinoille on tarkastettava niin, että tarkastuksen suorittaa

4.   Tuotteiden alkuperän kolmansissa maissa osoittavien maantieteellisten merkintöjen osalta tuote-eritelmien noudattamisen tarkastamisen ennen asianomaisen tuotteen saattamista markkinoille suorittaa

5.   Jos tuote-eritelmän kattaman toimen toteuttaa yksi tai useampi toimija muussa maassa kuin maantieteellisen merkinnän alkuperämaassa, säännökset, jotka koskevat vaatimustenmukaisuuden tarkastamista kyseisten toimijoiden osalta, on vahvistettava tuote-eritelmässä. Jos asianomainen toimi toteutetaan unionissa, toimijoiden on ilmoitettava siitä sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jossa toimi toteutetaan, ja toimijat on tarkastettava.

6.   Jos jäsenvaltio soveltaa 9 artiklan 2 kohtaa, tuote-eritelmän noudattamisen tarkastamisesta huolehtii muu viranomainen kuin mainitun kohdan mukaisesti tuottajaryhmäksi katsottu viranomainen.

7.   Tuote-eritelmän noudattamisen tarkastamisesta aiheutuvista kuluista voivat vastata toimijat, joihin nämä tarkastukset kohdistuvat. Jäsenvaltiot voivat periä maksuja kattaakseen osittain tai kokonaan virallisen valvonnan ja muiden virallisten toimien kustannukset.

8.   Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, jotka koskevat seuraavia:

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

1.   Jäsenvaltioiden on julkaistava 39 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten, toimeksiannon saaneiden elinten ja luonnollisten henkilöiden nimet ja osoitteet kunkin maantieteellisellä merkinnällä nimetyn tuotteen osalta sekä pidettävä nämä tiedot ajan tasalla.

2.   Komissio julkaisee 39 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten ja tuotteita sertifioivien elinten nimet ja osoitteet ja ajantasaistaa nämä tiedot säännöllisesti.

3.   Komissio voi perustaa digitaalisen portaalin, jossa 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten, toimeksiannon saaneiden ja tuotteita sertifioivien elinten sekä luonnollisten henkilöiden nimet ja osoitteet julkistetaan.

1.   Edellä 39 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen toimeksiannon saaneiden elinten ja 39 artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen tuotteita sertifioivien elinten on noudatettava jompaakumpaa seuraavista standardeista, jotka ovat merkityksellisiä siirrettyjen tehtävien kannalta, ja ne on akkreditoitava niiden mukaisesti:

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun akkreditoinnin suorittaa asetuksen (EY) N:o 765/2008 mukaisesti tunnustettu kansallinen akkreditointielin, joka on allekirjoittanut 1 kohdassa tarkoitetut standardit kattavan monenvälisen sopimuksen eurooppalaisten akkreditointielinten yhteistyöjärjestön puitteissa, tai unionin ulkopuolinen akkreditointielin, joka on allekirjoittanut kansainvälisen akkreditointifoorumin (IAF) monenvälisen tunnustamissopimuksen tai laboratorioiden kansainvälisen akkreditointiorganisaation (ILAC) vastavuoroista tunnustamista koskevan sopimuksen, jotka kattavat 1 kohdassa tarkoitetut standardit.

1.   Jäsenvaltioiden on nimettävä yksi tai useampi toimivaltainen viranomainen, joka vastaa maantieteellisten merkintöjen käytön todentamisesta ja sitä koskevista täytäntöönpanotoimista sen jälkeen, kun maantieteellisellä merkinnällä nimetty tuote on saatettu markkinoille, mihin kuuluvat muun muassa sellaiset toimet kuten varastointi, kauttakuljetus, jakelu tai myytäväksi tarjoaminen, myös sähköisessä kaupankäynnissä. Kyseiset viranomaiset voivat olla samat kuin tämän asetuksen 39 artiklan 3 kohdan a alakohdassa ja asetuksen (EU) N:o 1308/2013 116 a artiklan 2 kohdassa tarkoitetut toimivaltaiset viranomaiset.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen viranomaisten on säännöllisesti ja riskianalyysin ja muun muassa tuottajaryhmiltä saatujen ilmoitusten perusteella asianmukaisin väliajoin toimittava sen varmistamiseksi, että asianomaisen maantieteellisen merkinnän tuote-eritelmää tai sitä koskevaa yhtenäistä asiakirjaa tai yhtenäistä asiakirjaa vastaavaa asiakirjaa noudatetaan, myös sähköisessä esitystavassa ja merkinnöissä.

3.   Jäsenvaltion on toteutettava asianmukaiset hallinnolliset ja oikeudelliset toimet, joilla estetään tai lopetetaan sen alueella, myös verkkorajapintojen kautta, tuotettujen, tarjottujen tai kaupan pidettyjen tai kolmansiin maihin vietäväksi tarkoitettujen tuotteiden tai palveluiden nimien käyttö, joka on 26 ja 27 artiklan vastaista.

4.   Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset hallinnolliset ja oikeudelliset toimet, joilla estetään pääsy 26 artiklan 2 kohdan vastaisiin verkkotunnuksiin niiden alueelta.

5.   Edellä olevan 1 kohdan mukaisesti nimetyn viranomaisen tai nimettyjen viranomaisten on tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi helpotettava tietojenvaihtoa asiaankuuluvien osastojen, virastojen ja elinten, kuten poliisin, väärentämisen torjunnasta vastaavien virastojen, tullin, teollis- ja tekijänoikeusvirastojen, elintarvikelainsäädännöstä vastaavien viranomaisten ja vähittäiskaupan tarkastajien kesken.

1.   Kaikkia sellaisia tuotteiden mainontaan, markkinointiin ja myyntiin liittyviä tietoja, joihin unioniin sijoittautuneilla henkilöillä on pääsy ja jotka loukkaavat tämän asetuksen 26 ja 27 artiklassa säädettyä maantieteellisten merkintöjen suojaa, on pidettävä asetuksen (EU) 2022/2065 3 artiklan h alakohdassa määriteltynä laittomana sisältönä.

2.   Jäsenvaltioiden asiaankuuluvat kansalliset oikeus- tai hallintoviranomaiset voivat asetuksen (EU) 2022/2065 9 artiklan mukaisesti antaa määräyksen toteuttaa toimia tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua laitonta sisältöä vastaan.

3.   Asetuksen (EU) 2022/2065 14 artiklan mukaisesti kuka tahansa henkilö tai yhteisö voi ilmoittaa säilytyspalvelujen tarjoajille tietyn sellaisen sisällön olemassaolosta, joka rikkoo tämän asetuksen 26 ja 27 artiklaa.

1.   Jäsenvaltioiden on avustettava toisiaan tässä luvussa säädetyn valvonnan ja täytäntöönpanon suorittamisessa asetuksen (EU) 2017/625 IV osaston mukaisesti.

2.   Komissio voi vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat jäsenvaltioiden kesken vaihdettavien tietojen luonnetta ja tyyppiä ja kyseisten tietojen vaihtomenetelmiä tämän luvun mukaista valvontaa ja täytäntöönpanoa varten. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

1.   Toimijalla, jonka tuotteen todetaan tämän asetuksen 39 artiklassa ja asetuksen (EU) N:o 1308/2013 116 a artiklassa tarkoitetun vaatimustenmukaisuuden tarkastuksen perusteella olevan tämän asetuksen mukaisesti suojatun maantieteellisen merkinnän tuote-eritelmän mukainen, on pyynnöstä ja asianomaisessa jäsenvaltiossa sovellettavasta järjestelmästä riippuen oltava oikeus joko

2.   Edellä 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu vakuutus tuote-eritelmän noudattamisesta ja 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu luettelointi on pyynnöstä annettava täytäntöönpanoviranomaisten, tulliviranomaisten tai muiden sellaisten unionin viranomaisten saataville, jotka vastaavat maantieteellisten merkintöjen käytön tarkastamisesta tavaroissa, jotka on ilmoitettu vapaaseen liikkeeseen luovutettaviksi tai saatettu sisämarkkinoille. Toimija voi asettaa vakuutuksen tai luetteloinnin yleisön saataville tai kenen tahansa sellaisen henkilön saataville, joka voi pyytää liiketoiminnan yhteydessä todistetta tuote-eritelmän noudattamisesta. Kyseinen vakuutus ja luettelointi on päivitettävä säännöllisin väliajoin riskiarvioinnin perusteella.

3.   Toimija, jolle ei enää ole myönnetty vakuutusta tuote-eritelmän noudattamisesta tai joka on poistettu luettelosta, ei saa enää pitää vakuutusta tai luettelointia esillä tai käyttää niitä.

4.   Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat tuote-eritelmän noudattamisesta koskevan vakuutuksen ja luetteloinnin mallia ja sisältöä, muotoja, joissa toimijat tai kauppiaat asettavat ne saataville valvontaa varten tai liiketoiminnan yhteydessä, sekä olosuhteita ja muotoja, joissa vastaavaa vakuutusta vaaditaan kolmansista maista peräisin olevien tuotteiden osalta. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

1.   Maataloustuotteen ”alkuperänimityksellä” tarkoitetaan nimeä, joka yksilöi tuotteen,

2.   Maataloustuotteen ”maantieteellisellä merkinnällä” tarkoitetaan nimeä, joka yksilöi tuotteen,

3.   Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, tietyt nimet rekisteröidään alkuperänimityksinä, vaikka kyseisten tuotteiden raaka-aineet ovat peräisin maantieteelliseltä alueelta, joka on laajempi tai eri kuin rajattu maantieteellinen alue, edellyttäen että

Tässä kohdassa tarkoitettuina raaka-aineina voidaan pitää ainoastaan eläviä eläimiä, lihaa ja maitoa.

1.   Sellaisen eläinperäisen tuotteen osalta, jonka nimi on rekisteröity alkuperänimityksenä, kaikki rehu on hankittava rajatulta maantieteelliseltä alueelta.

2.   Jos kaiken rehun hankkiminen rajatulta maantieteelliseltä alueelta ei ole käytännössä mahdollista, kyseisen alueen ulkopuolelta hankitun rehun lisääminen on sallittua, edellyttäen ettei se vaikuta tuotteen laatuun tai ominaisuuksiin, jotka johtuvat olennaisesti kyseisestä maantieteellisestä ympäristöstä. Rajatun maantieteellisen alueen ulkopuolelta hankitun rehun määrä saa olla enintään 50 prosenttia kuiva-aineesta vuodessa.

3.   Edellä 24 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu tilapäinen muutos voi poiketa tämän artiklan 2 kohdasta, kunnes mahdollisuus hankkia rehua rajatulta maantieteelliseltä alueelta voidaan palauttaa, edellyttäen että 49 artiklan 1 kohdan f alakohdan i alakohdassa tarkoitettu yhteys ei ole kokonaan mitätöitynyt.

4.   Tuotteen, jonka nimi rekisteröidään maantieteellisenä merkintänä, tuote-eritelmässä esitetyt raaka-aineiden alkuperää koskevat rajoitukset on perusteltava 49 artiklan 1 kohdan f alakohdan ii alakohdassa tarkoitetun yhteyden osalta.

5.   Siirretään komissiolle valta antaa 87 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta vahvistamalla elävien eläinten teurastusta ja raaka-ainehankintoja koskevia poikkeuksia ja edellytyksiä. Kyseisten poikkeusten ja edellytysten on perustuttava objektiivisiin kriteereihin, ja niissä on otettava huomioon eläinten hyvinvointi, raaka-aineiden laatu tai käyttö sekä tunnustettu taitotieto tai luontoon liittyvät tekijät, mukaan lukien maataloustuotantoon tietyillä alueilla vaikuttavat rajoitteet.

1.   Nimeä ei saa rekisteröidä maantieteellisenä merkintänä, jos se on ristiriidassa kasvilajikkeen tai eläinrodun nimityksen kanssa ja on omiaan johtamaan kuluttajaa harhaan maantieteellisellä merkinnällä nimetyn tuotteen todellisen ominaislaadun tai alkuperän suhteen tai aiheuttamaan sekaannusta maantieteellisellä merkinnällä nimettyjen tuotteiden ja asianomaisen kasvilajikkeen tai eläinrodun kesken.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja edellytyksiä on arvioitava suhteessa ristiriidassa olevien nimien tosiasialliseen käyttöön, mukaan lukien kasvilajikkeen tai eläinrodun nimityksen käyttö niiden alkuperäalueen ulkopuolella sekä kasvilajikkeen nimityksen käyttö.

3.   Tämä asetus ei estä saattamasta markkinoille tuotetta, joka ei ole sellaisen rekisteröidyn maantieteellisen merkinnän tuote-eritelmän mukainen, jonka merkinnöissä on kyseisen maantieteellisen merkinnän sellainen nimi tai nimen osa, johon sisältyy kasvilajikkeen tai eläinrodun nimitys tai joka muodostuu siitä, edellyttäen että seuraavat edellytykset täyttyvät:

4.   Siirretään komissiolle valta antaa 87 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta vahvistamalla kasvilajikkeiden ja eläinrotujen nimitysten käytön määrittämistä koskevat säännöt.

1.   Tuote-eritelmässä on oltava vähintään seuraavat tiedot:

2.   Tuote-eritelmään voivat sisältyä myös:

3.   Siirretään komissiolle 87 artiklan mukaisesti valta antaa delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta vahvistamalla sääntöjä, joilla rajoitetaan tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tuote-eritelmän sisältämiä tietoja, jos tietojen rajoittaminen on tarpeen liian pitkien rekisteröintihakemusten välttämiseksi.

4.   Komissio voi vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä tuote-eritelmän mallia koskevat säännöt. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

1.   Yhtenäisessä asiakirjassa on oltava

2.   Komissio voi vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä tämän artiklan 1 kohdassa säädetyn yhtenäisen asiakirjan muodon ja sähköisen esitystavan sekä säätää henkilötietojen poissulkemisesta tai anonymisoinnista. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

1.   Perustetaan aitojen perinteisten tuotteiden (APT) järjestelmä, jonka tavoitteena on turvata perinteiset tuotantomenetelmät ja valmistusohjeet auttamalla

2.   Aitojen perinteisten tuotteiden rekisteröinti ja suoja eivät vaikuta tuottajien velvollisuuteen noudattaa muita unionin sääntöjä, erityisesti niitä, jotka koskevat tuotteiden markkinoille saattamista, yhteistä markkinajärjestelyä ja elintarvikkeiden merkintöjä.

3.   Direktiiviä (EU) 2015/1535 ei sovelleta tässä asetuksessa säädettyyn aitojen perinteisten tuotteiden järjestelmään.

1.   Nimi voidaan rekisteröidä aitona perinteisenä tuotteena silloin, kun se kuvaa tuotetta, joka

2.   Tullakseen rekisteröidyksi aitona perinteisenä tuotteena nimen

3.   Jos 61 artiklan mukaisessa vastaväitemenettelyssä osoitetaan, että nimi on käytössä myös toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa, 64 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisessa rekisteröintipäätöksessä voidaan vastaavien tuotteiden tai tuotteiden, joilla on sama tai samankaltainen nimi, tunnistamiseksi säätää, että aidon perinteisen tuotteen nimeen liitetään toteamus ”valmistettu … perinnettä noudattaen”, jota täydennetään maan tai sen alueen nimeä tarkoittavalla ilmaisulla.

4.   Nimeä ei saa rekisteröidä, jos sillä viitataan ainoastaan jonkin tuoteryhmän kohdalla käytettäviin yleisiin väitteisiin tai unionin erityislainsäädännössä säädettyihin väitteisiin.

5.   Siirretään komissiolle valta antaa 87 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta vahvistamalla lisäsääntöjä tässä artiklassa säädettyjen hyväksymisperusteiden täsmentämiseksi.

1.   Tuote-eritelmässä on oltava vähintään seuraavat tiedot:

Tuote-eritelmään voi sisältyä myös merkintöjä koskevia vaatimuksia.

2.   Siirretään komissiolle 87 artiklan mukaisesti valta antaa delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta vahvistamalla sääntöjä, joilla rajoitetaan tuote-eritelmän sisältämiä tietoja, jos tietojen rajoittaminen on tarpeen liian pitkien rekisteröintihakemusten välttämiseksi.

3.   Komissio voi vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä tuote-eritelmän mallia koskevat säännöt. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

1.   Tuottajaryhmän on oltava järjestö, joka koostuu saman tuotteen tai samojen tuotteiden tuottajista järjestön oikeudellisesta muodosta riippumatta. Se perustetaan tuottajien aloitteesta kyseisen tuotteen tai asianomaisten tuotteiden luonteen mukaan. Tuottajaryhmän on toimittava avoimesti ja syrjimättömästi. Sen on myös oltava demokraattisesti järjestäytynyt, ja sen jäsenten on vastattava sen valvonnasta ja tarkastamisesta.

2.   Jäsenvaltiot voivat päättää, että toimijat ja taloudellisen toiminnan edustajat, jotka liittyvät johonkin aidolla perinteisellä tuotteella nimettyjen tuotteiden toimitusketjun vaiheeseen, sekä asetuksen (EU) N:o 1308/2013 157 artiklassa tarkoitetut sidosryhmät voivat olla tuottajaryhmän jäseniä, jos niillä on erityinen intressi tuottajaryhmän kattamiin tuotteisiin. Kyseiset jäsenet eivät saa valvoa tuottajaryhmää.

3.   Tuottajaryhmä voi hoitaa erityisesti seuraavia tehtäviä:

1.   Aidon perinteisen tuotteen rekisteröintihakemuksen saa jättää vain hakijana oleva tuottajaryhmä. Hakijana olevan tuottajaryhmän on oltava oikeudellisesta muodosta riippumatta sellainen yhteenliittymä, joka koostuu saman tuotteen, jonka nimeä ehdotetaan rekisteröitäväksi, tuottajista tai yhdestä tuottajasta, jos kyseinen henkilö on ainoa tuottaja, joka on halukas jättämään hakemuksen. Yhteisen rekisteröintihakemuksen jättäjänä voi olla useampi hakijana oleva tuottajaryhmä eri jäsenvaltioista tai kolmansista maista. Julkiset elimet ja muut osapuolet, joita asia koskee, voivat avustaa hakemuksen laatimisessa ja asiaan liittyvässä menettelyssä.

2.   Hakemuksessa, joka koskee nimen rekisteröimistä aitona perinteisenä tuotteena, on oltava seuraavat tiedot:

3.   Kun hakemuksen laatii jäsenvaltioon sijoittautunut tuottajaryhmä, se on jätettävä kyseisen jäsenvaltion viranomaisille. Jäsenvaltion on tutkittava hakemus tarkastaakseen, että se täyttää 53 artiklassa tarkoitetut hyväksymisperusteet. Jäsenvaltion on osana kyseistä tutkintaa toteutettava kansallinen vastaväitemenettely. Jos jäsenvaltio katsoo, että tämän luvun vaatimukset täyttyvät, se voi tehdä myönteisen päätöksen ja jättää 58 artiklassa tarkoitetun unionin tason rekisteröintihakemuksen.

4.   Jäsenvaltion on varmistettava, että kaikilla luonnollisilla ja oikeushenkilöillä, joiden oikeutettua etua asia koskee, on mahdollisuus hakea sen päätökseen muutosta. Jäsenvaltion on myös varmistettava, että myönteinen päätös ja vastaava tuote-eritelmä julkaistaan, ja huolehdittava siitä, että tuote-eritelmä on sähköisesti saatavilla.

1.   Aitoa perinteistä tuotetta koskevaan unionin tason rekisteröintihakemukseen on sisällyttäväedellä 54 artiklassa säädetty tuote-eritelmä; ja

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut asiakirjat on laadittava jollakin unionin virallisella kielellä.

3.   Yhteiseen hakemukseen on sisällyttävä 54 artiklassa säädetty tuote-eritelmä ja tarvittaessa tämän artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu kaikkien asianomaisten jäsenvaltioiden tai kolmansien maiden antama vakuutus. Asiaankuuluvat kansalliset menettelyt, myös vastaväitemenettely, on toteutettava kaikissa asianomaisissa jäsenvaltioissa.

4.   Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat rekisteröintimenettelyjä ja rekisteröintihakemusten mallia ja esittämistä, myös useamman kuin yhden kansallisen alueen osalta esitettyjen aitoja perinteisiä tuotteita koskevien hakemusten osalta. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

1.   Aidon perinteisen tuotteen rekisteröintiä koskeva unionin tason hakemus on toimitettava komissiolle sähköisesti digitaalisen järjestelmän kautta. Vähintään yhden jäsenvaltion pyynnöstä komissio mukauttaa digitaalista järjestelmää niin, että mikä tahansa jäsenvaltio voi halutessaan käyttää digitaalista järjestelmää aidon perinteisen tuotteen rekisteröintimenettelyn kansallisessa osassa.

2.   Jos rekisteröintihakemuksen laatii kolmanteen maahan sijoittautunut hakija, hakemus jätetään komissiolle joko suoraan hakijan eli tuottajaryhmän tai yksittäisen tuottajan toimesta tai asianomaisen kolmannen maan viranomaisten välityksellä.

3.   Edellä 56 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun yhteisen rekisteröintihakemuksen jättää

4.   Komissio julkistaa niiden tuotteiden nimet, joiden osalta on jätetty unionin tason rekisteröintihakemukset, 1 kohdassa tarkoitetun digitaalisen järjestelmän kautta.

1.   Komissio tutkii kaikki 58 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti vastaanottamansa hakemukset tarkastaakseen, että ne sisältävät vaaditut tiedot ja että niissä ei ole ilmeisiä virheitä, ottaen huomioon asianomaisen jäsenvaltion toteuttaman tutkinta- ja vastaväitemenettelyn tulokset. Tällaisessa tutkinnassa on otettava huomioon asianomaisen jäsenvaltion toteuttaman kansallisen menettelyn tulos.

2.   Tutkinta saa kestää enintään kuusi kuukautta hakemuksen vastaanottopäivästä. Komissio voi pyytää hakijaa toimittamaan tarpeellisia lisätietoja tai tekemään muutoksia. Jos komissio osoittaa tällaiset pyynnöt hakijalle, tutkintajakso saa kestää enintään viisi kuukautta päivästä, jona komissio vastaanottaa hakijan vastauksen.

3.   Jos komissio ei saata 2 kohdassa tarkoitettua tutkintaa päätökseen asetetuissa määräajoissa, se ilmoittaa hakijalle kirjallisesti viivästyksen syyt ja arvion ajasta, joka tarvitaan tutkinnan päätökseen saattamiseksi ja jonka kesto on enintään kuukausi.

4.   Kun komissio tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti suoritetun tutkinnan perusteella katsoo, että 53, 54, 56 ja 57 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät, se julkaisee tuote-eritelmän Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

1.   Jäsenvaltion on tiedotettava komissiolle kansallisista hallinnollista tai oikeudellisista menettelyistä, jotka voivat estää aidon perinteisen tuotteen rekisteröinnin.

2.   Komissio vapautetaan velvollisuudesta noudattaa 59 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tutkinnan suorittamisen määräaikoja ja velvollisuudesta ilmoittaa jäsenvaltiolle viivästyksen syyt, jos se saa jäsenvaltiolta 56 artiklan mukaista rekisteröintihakemusta koskevan ilmoituksen, jolla

3.   Vapautus on voimassa siihen saakka, kun jäsenvaltio ilmoittaa komissiolle, että alkuperäinen hakemus on saatettu taas voimaan tai että jäsenvaltio peruuttaa keskeytyspyyntönsä.

4.   Jos 56 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu jäsenvaltion myönteinen päätös on mitätöity kokonaan tai osittain kansallisen tuomioistuimen tekemällä lainvoimaisella päätöksellä, kyseisen jäsenvaltion on tarvittaessa harkittava asianmukaisia toimia, kuten unionin tason rekisteröintihakemuksen peruuttamista tai muuttamista.

1.   Kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun tuote-eritelmä julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä 59 artiklan 4 mukaisesti, jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaiset taikka luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, jonka oikeutettua etua asia koskee ja joka on sijoittautunut kolmanteen maahan tai asuu siellä, voivat esittää komissiolle vastaväitteen.

2.   Luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, jonka oikeutettua etua asia koskee ja joka on sijoittautunut muuhun jäsenvaltioon kuin siihen, josta unionin tason rekisteröintihakemus jätettiin, tai asuu siellä, voi esittää vastaväitteen sijoittautumis- tai asuinpaikkansa jäsenvaltiolle määräajassa, joka mahdollistaa sen, että jäsenvaltio tutkii kyseistä vastaväitettä ja tekee päätöksen sen esittämisestä komissiolle 1 kohdan mukaisesti. Jäsenvaltiot voivat täsmentää kyseisen määräajan kansallisessa lainsäädännössään.

3.   Vastaväitteessä on todettava, että siinä vastustetaan aidon perinteisen tuotteen rekisteröintiä. Vastaväite, jossa ei ole kyseistä toteamusta, on mitätön.

4.   Komissio tarkastaa, voidaanko vastaväite ottaa tutkittavaksi. Jos komissio katsoo, että vastaväite voidaan ottaa tutkittavaksi, se kehottaa viiden kuukauden kuluessa 59 artiklan 4 kohdassa tarkoitetusta tuote-eritelmän julkaisupäivästä Euroopan unionin virallisessa lehdessä vastaväitteen esittäjää ja hakijaa käymään tarvittavia neuvotteluja kohtuullisen ajan, joka on enintään kolme kuukautta. Komissio toimittaa hakijalle vastaväitteen ja kaikki vastaväitteen esittäjän toimittamat asiakirjat. Komissio voi milloin tahansa kyseisen ajanjakson aikana hakijan pyynnöstä pidentää neuvottelujen määräaikaa kerran enintään kolmella kuukaudella.

5.   Vastaväitteen esittäjän ja hakijan on aloitettava neuvottelut ilman aiheetonta viivytystä. Niiden on annettava toisilleen asiaankuuluvat tiedot sen arvioimiseksi, onko rekisteröintihakemus tämän luvun edellytysten mukainen.

6.   Hakijan on yhden kuukauden kuluessa 4 kohdassa tarkoitettujen neuvottelujen päättymisestä ilmoitettava komissiolle neuvottelujen tuloksista, mukaan lukien kaikki vaihdetut tiedot, sopimukseen pääsemisestä yhden vastaväitteen esittäjän tai kaikkien vastaväitteen esittäjien kanssa sekä hakemukseen mahdollisesti tämän seurauksena tehdyistä muutoksista. Vastaväitteen esittäjä voi ilmoittaa komissiolle myös kantansa neuvottelujen päätteeksi.

7.   Jos 59 artiklan 4 kohdan mukaisesti julkaistua tuote-eritelmää on neuvottelujen seurauksena muutettu, komissio tutkii uudelleen rekisteröintihakemuksen, sellaisena kuin se on muutettuna. Jos hakemusta on muutettu olennaisesti ja komissio katsoo, että muutettu hakemus täyttää rekisteröinnin edellytykset, se julkaisee tuote-eritelmän uudelleen kyseisen kohdan mukaisesti.

8.   Tässä artiklassa tarkoitetut asiakirjat on laadittava jollakin unionin virallisella kielellä.

9.   Komissio saattaa päätökseen arviointinsa unionin tason rekisteröintihakemuksesta ottaen huomioon mahdolliset siirtymäkausia koskevat pyynnöt, vastaväitemenettelyn tulokset ja kaikki muut suorittamansa tutkinnan jälkeen esille tulleet seikat, jotka voivat johtaa tuote-eritelmän muuttamiseen.

10.   Siirretään komissiolle valta antaa 87 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta vahvistamalla vastaväitemenettelyä koskevat yksityiskohtaiset menettelyt ja määräajat.

11.   Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä vastaväitteiden muodon ja esitystavan sekä säätää niissä henkilötietojen poissulkemisesta tai anonymisoinnista. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

1.   Edellä olevan 61 artiklan mukaisesti esitetty vastaväite voidaan ottaa tutkittavaksi ainoastaan, jos vastaväitteen esittäjä osoittaa, että

2.   Unionin alueen osalta arvioidaan se, voidaanko vastaväite ottaa tutkittavaksi.

1.   Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joilla myönnetään enintään viiden vuoden siirtymäkausi tuotteille, joiden nimitys on 68 artiklan vastainen nimi tai sisältää tällaisen nimen, jotta nimitystä, jolla sitä on pidetty kaupan, voidaan edelleen käyttää, edellyttäen että 56 artiklan 3 kohdan tai 61 artiklan mukaisella vastaväitteellä, joka voidaan ottaa tutkittavaksi ja jolla vastustetaan aidon perinteisen tuotteen, jonka suojaa loukataan, rekisteröintihakemusta, osoitetaan, että tällaista nimitystä on käytetty sisämarkkinoilla laillisesti vähintään viiden vuoden ajan ennen 59 artiklan 4 kohdassa säädettyä julkaisupäivää.

2.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen, lukuun ottamatta niitä, joiden osalta on esitetty 56 artiklan 3 kohdan mukainen vastaväite, joka voidaan ottaa tutkittavaksi, jolloin säädös hyväksytään soveltamatta kyseistä tarkastelumenettelyä.

1.   Jos komissio katsoo 59 artiklan mukaisesti suoritetusta tutkintaa saatujen tietojen perusteella, että jokin kyseisessä artiklassa tarkoitetuista edellytyksistä ei täyty, se hylkää rekisteröintihakemuksen täytäntöönpanosäädöksillä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2.   Jos ei ole esitetty vastaväitettä, joka voidaan ottaa tutkittavaksi, komissio rekisteröi aidon perinteisen tuotteen täytäntöönpanosäädöksillä soveltamatta 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä.

3.   Jos komissiolle esitetään vastaväite, joka voidaan ottaa tutkittavaksi, se 61 artiklassa tarkoitetun menettelyn jälkeen ja otettuaan huomioon sen tulokset

4.   Aidon perinteisen tuotteen rekisteröintiä koskevissa täytäntöönpanosäädöksissä on säädettävä kaikista rekisteröintiin sovellettavista edellytyksistä ja sellaisen tuote-eritelmän tietojen uudelleen julkistamisesta, joka on julkaistu 59 artiklan 4 kohdan mukaisesti ja jota on muutettu vastaväitemenettelyn jälkeen, kun on kyse muista kuin 61 artiklan 7 kohdassa tarkoitetuista muutoksista.

5.   Rekisteröintiä koskevat komission täytäntöönpanoasetukset ja hylkäystä koskevat komission täytäntöönpanopäätökset julkaistaan Euroopan unionin virallisen lehden L-sarjassa.

1.   Komissio perustaa täytäntöönpanosäädöksillä ja soveltamatta 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä julkisesti saatavilla olevan aitojen perinteisten tuotteiden unionin rekisterin ja pitää sitä yllä. Kyseiseen rekisteriin 13 päivän toukokuuta 2024 jälkeen vietyjen tiedostojen on oltava direktiivin (EU) 2019/1024 2 artiklan 13 alakohdassa määritellyssä koneellisesti luettavassa muodossa.

2.   Komissio säilyttää aidon perinteisen tuotteen rekisteröintiin liittyvät asiakirjat digitaalisessa tai paperimuodossa. Kun kyse on rekisteröinnin peruuttamisesta, komissio säilyttää asiakirjoja 10 vuoden ajan peruuttamisesta.

3.   Komissio täsmentää täytäntöönpanosäädöksillä aitojen perinteisten tuotteiden unionin rekisterin sisältöä ja esitystapaa koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

1.   Sellaisen tuotteen tuottajaryhmä, jonka nimi on rekisteröity aito perinteinen tuote, voi hakea hyväksyntää tuote-eritelmän muutokselle. Hakemuksessa on kuvailtava ja perusteltava muutokset, joita pyyntö koskee.

2.   Tuote-eritelmän muutosmenettely vastaa soveltuvin osin 56–64 artiklassa säädettyä menettelyä.

3.   Siirretään komissiolle valta antaa 87 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta vahvistamalla tuote-eritelmän muutosmenettelyn sääntöjä.

4.   Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan tuote-eritelmän muutoshakemukseen liittyviä menettelyjä sekä hakemuksen mallia ja esittämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

1.   Komissio voi omasta aloitteestaan tai jäsenvaltion, kolmannen maan taikka sellaisen kolmanteen maahan sijoittautuneen tai siellä asuvan luonnollisen henkilöin tai oikeushenkilön asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä, joiden oikeutettua etua asia koskee, peruuttaa täytäntöönpanosäädöksillä aidon perinteisen tuotteen rekisteröinti seuraavissa tapauksissa:

2.   Komissio voi myös peruuttaa rekisteröinnin täytäntöönpanosäädöksillä rekisteröidyllä nimellä kaupan pidetyn tuotteen tuottajien pyynnöstä.

3.   Peruuttamismenettelyyn sovelletaan 56–62 artiklaa ja 64 artiklaa soveltuvin osin.

Vastaväitteet otetaan käsiteltäviksi vain, jos niistä käy ilmi luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön, jota asia koskee, yhtäjaksoinen kaupallinen riippuvuus rekisteröidystä nimestä.

4.   Ennen 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten hyväksymistä komissio kuulee asianomaisen jäsenvaltion viranomaisia, asianomaisen kolmannen maan viranomaisia tai, jos se on mahdollista, sitä kolmannen maan tuottajaa, joka alun perin haki kyseisen aidon perinteisen tuotteen rekisteröintiä, ellei peruuttamista pyydä suoraan tämä alkuperäinen hakija. Kuulemisjakson on oltava vähintään yksi kuukausi.

5.   Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat aidon perinteisen tuotteen rekisteröinnin peruuttamispyyntöön liittyviä menettelyjä sekä hakemuksen mallia ja esittämistä.

6.   Tämän artiklan 1, 2 ja 5 kohdassa tarkoitetut täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

1.   Rekisteröidyt aidot perinteiset tuotteet suojataan väärinkäytöltä, jäljittelyltä tai mielleyhtymiltä, vaikka suojattu nimi on käännetty, myös silloin, kun kyse on tuotteiden käytöstä ainesosina, ja muilta käytänteiltä, jotka saattaisivat johtaa kuluttajaa harhaan.

2.   Kansallisella tasolla käytettävistä maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden nimistä ei saa aiheutua sekaannusvaaraa rekisteröityjen aitojen perinteisten tuotteiden kanssa.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettua suojaa on sovellettava myös tuotteisin, jotka myydään etämyynnillä, kuten sähköisessä kaupassa.

4.   Komissio voi täytäntöönpanosäädöksillä vahvistaa menettelyvaatimukset aitojen perinteisten tuotteiden suojelemiseksi. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

5.   Siirretään komissiolle valta antaa 87 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta vahvistamalla lisäsääntöjä, jotka koskevat aitojen perinteisten tuotteiden käyttöä jalostettujen tuotteiden nimessä, kun viitataan vastaavien ainesosien käyttöön ja niihin perusteisiin, joiden mukaisesti jalostetuille tuotteille annetaan olennaisia ominaisuuksia.

1.   Otetaan käyttöön unionin tunnus aidoksi perinteiseksi tuotteeksi nimetyille tuotteille. Mainintaa ”aito perinteinen tuote”, lyhennettä ”APT” ja aitoon perinteiseen tuotteeseen viittaavaa unionin tunnusta saa käyttää ainoastaan asianomaisen tuote-eritelmän mukaisesti tuotetuissa tuotteissa. Niitä voidaan käyttää myös tiedotus- ja valistustarkoituksiin edellyttäen, että tällainen käyttö ei todennäköisesti johda kuluttajaa harhaan. Merkinnöissä voi myös olla maininta ”aito perinteinen tuote” tai sitä vastaava lyhenne ”APT”.

2.   Kun on kyse unionista peräisin olevista tuotteista, joita pidetään kaupan tämän asetuksen mukaisesti rekisteröityinä aitoina perinteisinä tuotteina, 2 kohdassa tarkoitettu unionin tunnus on esitettävä merkinnöissä ja mainoksissa yhdessä rekisteröidyn nimen kanssa samassa nähtävissä olevassa kentässä. Rekisteröityyn aitoon perinteiseen tuotteeseen sovelletaan asetuksen (EU) N:o 1169/2011 13 artiklan 1 kohdassa säädettyjä pakollisten tietojen esittämistä koskevia merkintävaatimuksia.

3.   Unionin tunnusta voidaan käyttää unionin ulkopuolella tuotettujen aitojen perinteisten tuotteiden merkinnöissä.

4.   Komissio täsmentää täytäntöönpanosäädöksillä unionin tunnusten tekniset ominaisuudet sekä tekniset säännöt niiden käytölle ja merkintöjen ja lyhenteiden käytölle tuotteissa, joita pidetään kaupan aitoina perinteisinä tuotteina, mukaan lukien kielitoisinnot. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

1.   Aidoksi perinteiseksi tuotteeksi rekisteröityä nimeä saa käyttää kuka tahansa asianomaisen tuote-eritelmän mukaisesti tuotettua tuotetta kaupan pitävä toimija.

2.   Jäsenvaltion on varmistettava, että toimijat kuuluvat 72 artiklan mukaisesti vahvistetun tuote-eritelmän noudattamisen tarkastamisen piiriin.

1.   Aitojen perinteisten tuotteiden valvontaan kuuluu

2.   Tätä lukua sovellettaessa täytäntöönpanolla tarkoitetaan kaikkia toimia, joilla pyritään varmistamaan tämän asetuksen 68, 69 ja 70 artiklan noudattaminen.

3.   Toimivaltaisten viranomaisten, toimeksiannon saaneiden elinten ja luonnollisten henkilöiden, joille on siirretty tiettyjä virallista valvontaa koskevia tehtäviä, on noudatettava asetuksessa (EU) 2017/625 säädettyjä asiaankuuluvia vaatimuksia.

4.   Kunkin toimijan, joka haluaa osallistua aidoksi perinteiseksi tuotteeksi nimetyn tuotteen tuote-eritelmässä määritetyn yhden tai useamman velvoitteen piiriin kuuluvaan toimintaan, on ilmoitettava asiasta 6 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuille toimivaltaisille viranomaisille, toimeksiannon saaneille elimille tai luonnollisille henkilöille.

Jäsenvaltioiden on laadittava ja pidettävä ajan tasalla luettelo toimijoista, jotka harjoittavat niiden alueella toimintaa, johon sovelletaan yhtä tai useampaa sellaisen tuotteen tuote-eritelmässä esitettyä velvoitetta, joka on nimetty aidoksi perinteiseksi tuotteeksi ja kirjattu aitojen perinteisten tuotteiden unionin rekisteriin.

5.   Tuottajien on oltava vastuussa omasta valvonnasta, jolla varmistetaan aidoiksi perinteisiksi tuotteiksi nimettyjen tuotteiden tuote-eritelmän noudattaminen ennen tuotteen markkinoille saattamista.

6.   Edellä 5 kohdassa tarkoitetun oman valvonnan lisäksi tuote-eritelmän noudattaminen ennen aidoksi perinteiseksi tuotteeksi nimetyn ja unionista peräisin olevan tuotteen saattamista markkinoille on tarkastettava niin, että tarkastuksen suorittaa

7.   Tuotteiden alkuperää kolmansissa maissa osoittavien aitojen perinteisten tuotteiden osalta tuote-eritelmien noudattamisen tarkastamisen ennen tuotteen saattamista markkinoille suorittaa

Tuote-eritelmän noudattamisen tarkastamisesta aiheutuvista kuluista voivat vastata toimijat, joihin nämä tarkastukset kohdistuvat. Jäsenvaltio voi periä maksun tuote-eritelmien noudattamisen tarkastamisesta aiheutuvien kustannustensa kattamiseksi.

8.   Jäsenvaltion on julkaistava 6 kohdassa tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten, toimeksiannon saaneiden elinten ja luonnollisten henkilöiden nimet ja osoitteet kunkin aidoksi perinteiseksi tuotteeksi nimetyn tuotteen osalta sekä pidettävä nämä tiedot ajan tasalla.

9.   Komissio julkaisee 7 kohdassa tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten ja tuotteita sertifioivien elinten nimet ja osoitteet ja ajantasaistaa nämä tiedot säännöllisesti.

10.   Komissio voi perustaa digitaalisen portaalin, jossa 6 ja 7 kohdassa tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten, toimeksiannon saaneiden ja tuotteita sertifioivien elinten sekä luonnollisten henkilöiden nimet ja osoitteet julkistetaan.

11.   Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä tiedonannosta, joka kolmansien maiden on toimitettava komissiolle ja joka sisältää muun muassa toimivaltaisten viranomaisten ja tuotteita sertifioivien elinten nimet ja osoitteet. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

12.   Komissio voi 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä soveltamatta hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan, miten tässä artiklassa tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten ja toimeksiannon saaneiden elinten nimet ja osoitteet julkistetaan.

1.   Edellä 72 artiklan 6 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen toimeksiannon saaneiden elinten ja 72 artiklan 7 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen tuotteita sertifioivien elinten on noudatettava jompaakumpaa seuraavista standardeista, jotka ovat merkityksellisiä siirrettyjen tehtävien kannalta, ja ne on akkreditoitava niiden mukaisesti:

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun akkreditoinnin suorittaa asetuksen (EY) N:o 765/2008 mukaisesti tunnustettu kansallinen akkreditointielin, joka on allekirjoittanut 1 kohdassa tarkoitetut standardit kattavan monenvälisen sopimuksen eurooppalaisen akkreditointiyhteistyön puitteissa, tai unionin ulkopuolinen akkreditointielin, joka on allekirjoittanut kansainvälisen akkreditointifoorumin monenvälisen tunnustamisjärjestelyn tai kansainvälisen laboratorioiden akkreditointiyhteistyön vastavuoroista tunnustamista koskevan järjestelyn, joka kattaa 1 kohdassa tarkoitetut standardit.

1.   Jäsenvaltioiden on nimettävä yksi tai useampi toimivaltainen viranomainen, joka vastaa aitojen perinteisten tuotteiden käytön todentamisesta ja sitä koskevista täytäntöönpanotoimista sen jälkeen, kun aidoksi perinteiseksi tuotteeksi nimetty tuote on saatettu markkinoille, mihin kuuluvat muun muassa sellaiset toimet kuten varastointi, kauttakuljetus, jakelu tai myytäväksi tarjoaminen, myös sähköisessä kaupankäynnissä. Kyseiset viranomaiset voivat olla samat kuin 72 artiklan 6 kohdan a alakohdassa tarkoitetut toimivaltaiset viranomaiset. Aitojen perinteisten tuotteiden käyttö on todennettava riskianalyysin perusteella.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen viranomaisten on varmistettava kyseisen aidon perinteisen tuotteen tuote-eritelmän noudattaminen.

3.   Jäsenvaltion on toteutettava asianmukaiset hallinnolliset ja oikeudelliset toimet, joilla estetään tai lopetetaan sen alueella tuotettujen, tarjottujen tai kaupan pidettyjen taikka kolmansiin maihin vietäväksi tarkoitettujen tuotteiden tai palveluiden nimien käyttö, jos käyttö loukkaa 68 artiklassa säädettyä aitojen perinteisten tuotteiden suojaa.

4.   Edellä olevan 1 kohdan mukaisesti nimetyn viranomaisen tai nimettyjen viranomaisten on tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi helpotettava tietojenvaihtoa asiaankuuluvien osastojen, virastojen ja elinten, kuten poliisin, väärentämisen torjunnasta vastaavien virastojen, tullin, teollis- ja tekijänoikeusvirastojen, elintarvikelainsäädännöstä vastaavien viranomaisten ja vähittäiskaupan tarkastajien, kesken.

1.   Kaikkien sellaisten tuotteiden mainontaan, markkinointiin ja myyntiin liittyviä tietoja, joihin unioniin sijoittautuneilla henkilöillä on pääsy ja jotka loukkaavat tämän asetuksen 68 artiklassa säädettyä aitojen perinteisten tuotteiden suojaa, on pidettävä asetuksen (EU) 2022/2065 3 artiklan h alakohdassa määriteltynä laittomana sisältönä.

2.   Jäsenvaltioiden asiaankuuluvat kansalliset oikeus- tai hallintoviranomaiset voivat asetuksen (EU) 2022/2065 9 artiklan mukaisesti antaa määräyksen toteuttaa toimia tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua laitonta sisältöä vastaan.

1.   Jäsenvaltioiden on avustettava toisiaan tässä luvussa säädetyn valvonnan ja täytäntöönpanon suorittamisessa asetuksen (EU) 2017/625 IV osaston mukaisesti.

2.   Komissio voi vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat jäsenvaltioiden välillä vaihdettavien tietojen luonnetta ja tyyppiä ja kyseisten tietojen vaihtomenetelmiä tämän luvun mukaista valvontaa ja täytäntöönpanoa varten. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

1.   Toimijalla, jonka tuotteen todetaan 72 artiklassa tarkoitetun noudattamisen valvonnan perusteella olevan tämän asetuksen mukaisesti suojatun aidon perinteisen tuotteen tuote-eritelmän mukainen, on pyynnöstä oikeus joko

2.   Edellä 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu vakuutus tuote-eritelmän noudattamisesta ja b alakohdassa tarkoitettu luettelointi on päivitettävä säännöllisin väliajoin riskinarvioinnin perusteella.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimija, jolle ei enää ole myönnetty vakuutusta tuote-eritelmän noudattamisesta tai joka on poistettu luettelosta, ei enää pidä vakuutusta tai luettelointia esillä tai käytä niitä.

4.   Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat tuote-eritelmän noudattamista koskevan vakuutuksen ja luetteloinnin mallia ja sisältöä sekä olosuhteita ja muotoja, joissa toimijoiden tai myyjien on asetettava ne saataville valvontaa varten tai liiketoiminnan yhteydessä, myös kolmansista maista peräisin olevia tuotteita koskevien vastaavien vakuutusten osalta. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

1.   Jäsenvaltiot voivat pitää voimassa vapaaehtoisia laatuilmaisuja ja -järjestelmiä koskevia kansallisia sääntöjä, jotka eivät kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan, edellyttäen että tällaiset säännöt ovat unionin oikeuden mukaisia.

2.   Komissio voi perustaa digitaalisen järjestelmän 1 kohdassa tarkoitettujen ilmaisujen ja järjestelmien sisällyttämiseksi edistääkseen tuotteiden ja järjestelmien tuntemusta kaikkialla unionissa sekä tarjota tukea järjestelmää varten. Komissio voi vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä tekniset yksityiskohdat, jotka ovat tarpeen vapaaehtoisten laatuilmaisujen ilmoittamiseksi. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

1.   Vapaaehtoisten laatuilmaisujen on täytettävä seuraavat perusteet:

2.   Vapaaehtoiset laatuilmaisut, jotka kuvaavat tuotteen teknisiä ominaisuuksia pakollisten kaupan pitämisen vaatimusten täyttämistä varten ja joiden tarkoitus ei ole välittää kuluttajille tietoa näistä tuoteominaisuuksista, eivät kuulu tämän luvun soveltamisalaan.

3.   Vapaaehtoisiin laatuilmaisuihin ei voi kuulua vapaaehtoisia varattuja ilmaisuja, jotka tukevat ja täydentävät alakohtaisesti tai tuoteluokan mukaisesti määritettyjä erityisiä kaupan pitämistä koskevia vaatimuksia.

4.   Tiettyjen alojen erityispiirteiden ja kuluttajien odotusten huomioon ottamiseksi siirretään komissiolle 87 artiklan mukaisesti valta antaa delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta vahvistamalla tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja perusteita koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

5.   Komissio voi vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä tämän luvun soveltamiseksi tarvittavat malleja, menettelyjä tai muita teknisiä yksityiskohtia koskevat säännöt. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

6.   Hyväksyessään delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä 4 ja 5 kohdan mukaisesti komissio ottaa huomioon asiaan liittyvät kansainväliset standardit.

1.   Ilmaisu ”vuoristoalueen tuote” otetaan käyttöön vapaaehtoisena laatuilmaisuna. Se varataan yhdistetyksi ilmaisuksi. Sitä saadaan käyttää kuvaamaan ainoastaan ihmisravinnoksi tarkoitettuja tuotteita, jotka luetellaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen liitteessä I ja joiden osalta:

2.   Tätä artiklaa sovellettaessa unionin vuoristoalueina pidetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013 (30) 32 artiklan 2 kohdan mukaisesti rajattuja alueita.

Kolmansista maista peräisin olevien tuotteiden tapauksessa vuoristoalueina pidetään alueita, jotka asianomainen kolmas maa on nimennyt virallisesti vuoristoalueiksi tai jotka täyttävät asetuksen (EU) N:o 1305/2013 32 artiklan 2 kohdassa esitettyjä perusteita vastaavat perusteet.

3.   Siirretään komissiolle valta antaa 87 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta vahvistamalla poikkeukset tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista edellytyksistä asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, erityisesti, millaisin edellytyksin raaka-aineiden tai rehun on sallittua olla peräisin muualta kuin vuoristoalueilta ja millaisin edellytyksin tuotteiden jalostus on sallittua vuoristoalueiden ulkopuolella maantieteellisesti määriteltävällä alueella, sekä tällaisen maantieteellisen alueen määrittely, jotta otettaisiin huomioon maataloustuotantoon vuoristoalueilla vaikuttavat luonnonolosuhteista johtuvat rajoitteet.

4.   Siirretään komissiolle 87 artiklan mukaisesti valta antaa delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta ja jotka koskevat tuotantomenetelmien vahvistamista ja muita perusteita, joilla on merkitystä tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun vapaaehtoisen laatuilmaisun soveltamiselle, jotta otettaisiin huomioon maataloustuotantoon vuoristoalueilla vaikuttavat luonnonolosuhteista johtuvat rajoitteet.

1.   Vapaaehtoista laatuilmaisua voidaan käyttää ainoastaan kuvaamaan vastaavien käyttöedellytysten mukaisia tuotteita.

2.   Tämän osaston säädökset eivät rajoita teollis- ja tekijänoikeuksia koskevien unionin tai kansallisten sääntöjen soveltamista, erityisesti alkuperänimityksiä, maantieteellisiä merkintöjä ja tavaramerkkejä koskevien sääntöjen sekä kyseisten sääntöjen nojalla myönnettyjen oikeuksien soveltamista.

3.   Komissio voi täytäntöönpanosäädöksillä vahvistaa sääntöjä vapaaehtoisten laatuilmaisujen käytöstä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

4.   Jäsenvaltioiden on harjoitettava riskianalyysin perusteella valvontaa, jolla varmistetaan tämän luvun vaatimusten täyttyminen, ja määrättävä rikkomistapauksissa tarkoituksenmukaisia hallinnollisia seuraamuksia.